LLL Raamattu

ESIPUHE KÄÄNNÖKSEEN

Tämä käännöstyö aloitettiin Raamattu Kansalle – yhdistyksen käännöstyön jälkeen. Käännös pyrkii olemaan mahdollisimman tarkka ja uskollinen kreikkalaiselle, heprealaiselle ja aramealaiselle alkutekstille ja mahdollisimman hyvää suomen kieltä. Kielten rakenteen erilaisuuden takia tämäkään käännös ei voi olla ”täydellinen”. Pohjateksteinä ovat olleet raamatunkääntäjä Pentti Mäkisen (1935–2023) tekemät tekstit. Hän on ollut myös tekstien tarkastaja ja tärkein kommentoija lopullista tekstimuotoa varten.

Käännöksessä on tarkoituksellisesti pyritty säilyttämään raamatullisia termejä, joista jotkin voivat olla nykylukijalle ensi alkuun vieraita, mutta koska Raamattu selittää itse itsensä, kannustakoon tämä seikka lukijaa syvempään Raamatun tutkimiseen lähtien Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja Uuden testamentin kirjoituksista. Edelleen yhteys Vanhan testamentin ja Uuden testamentin tekstien välillä on olennaisen tärkeä, sillä koko Vanha testamentti todistaa esikuvien ja profetioiden avulla luvatusta Messiaasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

Toivomme tämän käännöksen olevan Jumalan siunaukseksi kaikille lukijoille, ennen kaikkea maamme nuorisolle, että he voisivat jo lapsuudestaan ja nuoruudestaan saakka tulla tuntemaan Raamatun pyhiä kirjoituksia.

Espoossa 2.6.2025

Lars Lewi Leptoni (käännöstyöryhmän nimi)

ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA (GENESIS) 1

TOINEN MOOSEKSEN KIRJA (EXODUS) 1

KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA (LEVITICUS) 1

NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA (NUMERI) 1

VIIDES MOOSEKSEN KIRJA (DEUTERONOMIUM) 1

JOOSUAN KIRJA. 1

TUOMARIEN KIRJA. 1

RUUTIN KIRJA. 1

ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA. 1

TOINEN SAMUELIN KIRJA. 1

ENSIMMÄINEN KUNINKAIDEN KIRJA. 1

TOINEN KUNINKAIDEN KIRJA. 1

ENSIMMÄINEN AIKAKIRJA. 1

SANANLASKUJEN KIRJA. 1

EVANKELIUMI MATTEUKSEN MUKAAN.. 1

EVANKELIUMI MARKUKSEN MUKAAN.. 1

EVANKELIUMI LUUKKAAN MUKAAN.. 1

EVANKELIUMI JOHANNEKSEN MUKAAN.. 1

APOSTOLIEN TEOT. 1

PAAVALIN KIRJE ROOMALAISILLE. 1

PAAVALIN ENSIMMÄINEN KIRJE KORINTTILAISILLE. 1

PAAVALIN TOINEN KIRJE KORINTTILAISILLE. 1

PAAVALIN KIRJE GALATALAISILLE. 1

PAAVALIN KIRJE EFESOLAISILLE. 1

PAAVALIN KIRJE FILIPPILÄISILLE. 1

PAAVALIN KIRJE KOLOSSALAISILLE. 1

PAAVALIN ENSIMMÄINEN KIRJE TESSALONIKALAISILLE. 1

PAAVALIN TOINEN KIRJE TESSALONIKALAISILLE. 1

PAAVALIN ENSIMMÄINEN KIRJE TIMOTEUKSELLE. 1

PAAVALIN TOINEN KIRJE TIMOTEUKSELLE. 1

PAAVALIN KIRJE TITUKSELLE. 1

PAAVALIN KIRJE FILEMONILLE. 1

KIRJE HEPREALAISILLE. 1

JAAKOBIN KIRJE. 1

ENSIMMÄINEN PIETARIN KIRJE. 1

TOINEN PIETARIN KIRJE. 1

ENSIMMÄINEN JOHANNEKSEN KIRJE. 1

TOINEN JOHANNEKSEN KIRJE. 1

KOLMAS JOHANNEKSEN KIRJE. 1

JUUDAKSEN KIRJE. 1

ILMESTYSKIRJA. 1

ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA (GENESIS)

ALKUHISTORIA, 1 – 5

Luominen

1 Alussa Jumala loi taivaat ja maan. 2 Maa oli autio ja tyhjä, ja syvyyden yllä oli pimeys. Jumalan Henki liikkui vetten päällä. 3 Jumala sanoi: “Tulkoon valo”, ja valo tuli. 4 Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala erotti toisistaan valon ja pimeyden. 5 Jumala nimesi valon päiväksi, ja pimeyden hän nimesi yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, ensimmäinen päivä oli mennyt.

6 Jumala sanoi: “Tulkoon taivaanavaruus vesien välille erottamaan vedet toisistaan.” 7 Ja Jumala teki taivaanavaruuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanavaruuden alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat taivaanavaruuden yläpuolella. Näin tapahtui. 8 Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt.

9 Jumala sanoi: “Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin.” Näin myös tapahtui. 10 Jumala nimesi kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimesi mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. 11 Jumala sanoi: “Versokoon maa vihantaa, siementä tekeviä ruohoja ja hedelmäpuita, jotka kantavat maan päällä lajiensa mukaista hedelmää, jossa on niiden siemen.” Näin myös tapahtui. 12 Maa tuotti vihantaa: ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan ja puita, jotka kantoivat lajiensa mukaista hedelmää, jossa oli niiden siemen. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. 13 Tuli ilta ja tuli aamu, kolmas päivä oli mennyt.

14 Jumala sanoi: “Tulkoon taivaanavaruuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia, 15 ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata.” Näin myös tapahtui. 16 Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. 17 Jumala pani ne taivaanavaruuteen valaisemaan maata, 18 hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon ja pimeyden toisistaan. Jumala näki, että niin oli hyvä. 19 Tuli ilta ja tuli aamu, neljäs päivä oli mennyt.

20 Jumala sanoi: “Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lennelkööt linnut taivaanavaruudessa maan yllä.” 21 Niin Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki elävät, liikkuvat olennot, joita vilisee vesissä, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Jumala näki, että niin oli hyvä. 22 Jumala siunasi ne sanoen: “Olkaa hedelmällisiä, lisääntykää ja täyttäkää merten vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” 23 Tuli ilta ja tuli aamu, viides päivä oli mennyt.

24 Jumala sanoi: “Tuottakoon maa eläviä olentoja lajiensa mukaan, karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä lajiensa mukaan.” Näin myös tapahtui. 25 Jumala teki villieläimet lajiensa mukaan, karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki maan pikkueläimet lajiensa mukaan. Jumala näki, että niin oli hyvä.

26 Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Hallitkoot he meren kaloja, taivaan lintuja ja karjaeläimiä, koko maata ja kaikkia maan päällä liikkuvia pikkueläimiä.” 27 Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: “Olkaa hedelmällisiä, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne olkoot meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.”

29 Jumala sanoi: “Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi. 30 Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit.” Näin myös tapahtui. 31 Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä oli mennyt.

1 Niin tulivat valmiiksi taivaat ja maa kaikkine joukkoineen. 2 Seitsemäntenä päivänä Jumala sai valmiiksi tekemänsä työn, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, jonka oli tehnyt. 3 Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska silloin hän lepäsi kaikesta luomistyöstään.

4 Nämä olivat taivaan ja maan luomisen vaiheet.

Ihminen paratiisissa

Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaat, 5 maan päällä ei ollut vielä yhtäkään pensasta eikä kedolla kasvanut mitään kasveja, koska Herra Jumala ei ollut vielä antanut sataa maan päälle. Ei myöskään ollut vielä ihmistä viljelemässä maata. 6 Mutta maasta nousi sumua, joka kasteli koko maan pinnan. 7 Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.

8 Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli muovannut. 9 Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, jotka olivat ihania nähdä ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä. Keskelle puutarhaa hän kasvatti elämän puun ja myös hyvän- ja pahantiedon puun.

10 Eedenistä lähti virta, joka kasteli puutarhan, ja se jakaantui sieltä neljäksi haaraksi. 11 Ensimmäisen nimi on Piison. Se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa. 12 Sen maan kulta on hyvää, ja siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyksi-kiveä. 13 Toisen virran nimi on Giihon. Se kiertää koko Kuusin maan. 14 Kolmannen virran nimi on Hiddekel. Se virtaa Assurin itäpuolitse. Neljäs virta on Eufrat.

15 Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta. 16 Ja Herra Jumala antoi ihmiselle tämän käskyn: “Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, 17 mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet.”

18 Herra Jumala sanoi: “Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” 19 Kun Herra Jumala oli muovannut maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut, hän toi ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen tämä antaisi kullekin niistä. Jokainen elävä olento sai juuri sen nimen, jonka ihminen sille antoi. 20 Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille taivaan linnuille ja villieläimille. Aadamille ei kuitenkaan löytynyt sopivaa apua.

21 Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen, otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen kohdan lihalla. 22 Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. 23 Mies sanoi: “Tässä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava miehettäreksi, sillä miehestä hänet on otettu.” 24 Sen vuoksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.

25 He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Syntiinlankeemus

1 Mutta käärme oli ovelin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi naiselle: “Onko Jumala todella sanonut: ‘Älkää syökö mistään puutarhan puusta’?” 2 Nainen vastasi käärmeelle: “Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3 Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: ‘Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.’” 4 Käärme vastasi naiselle: “Ette te suinkaan kuole, 5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan.”

6 Nainen näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli nautinto silmille ja houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti sen hedelmiä ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. 7 Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

8 He kuulivat Herran Jumalan äänen hänen käyskennellessään puutarhassa päivän viiletessä. Silloin mies ja hänen vaimonsa piiloutuivat Herran Jumalan kasvojen edestä puutarhan puiden sekaan. 9 Mutta Herra Jumala kutsui miestä ja sanoi hänelle: “Missä sinä olet?” 10 Mies vastasi: “Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti. Siksi piilouduin.” 11 Herra sanoi: “Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” 12 Mies vastasi: “Vaimo, jonka annoit olemaan kanssani – hän antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.” 13 Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: “Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: “Käärme petti minut, ja minä söin.”

Kirous synnin seurauksena

14 Herra Jumala sanoi käärmeelle: “Koska tämän teit, sinä olet kirottu kaikkien karjaeläinten ja villieläinten joukossa. Vatsallasi sinun on kuljettava ja tomua syötävä koko elinaikasi. 15 Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Naisen siemen murskaa sinun pääsi, ja sinä isket häntä kantapäähän.”

16 Naiselle Jumala sanoi: “Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinä synnytät lapsia. Mieheesi sinä tunnet halua, ja hän on hallitseva sinua.”

17 Miehelle Jumala sanoi: “Koska kuuntelit vaimosi puhetta ja söit puusta, josta kielsin sinua syömästä, maa on kirottu sinun vuoksesi. Vaivaa nähden saat siitä ruokasi kaikkina elämäsi päivinä. 18 Orjantappuraa ja ohdaketta se kasvaa sinulle, sinun on syötävä kedon ruohoja. 19 Otsasi hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Tomua sinä olet, ja tomuun sinun on palattava.”

Karkotus paratiisista

20 Mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä oli tuleva kaikkien ihmisten äiti. 21 Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen vaatteet nahkasta ja puki heidät niihin. 22 Herra Jumala sanoi: “Nyt ihmisestä on tullut kuin yksi meistä: hän tietää hyvän ja pahan. Kun hän ei nyt vain ojentaisi kättään, ottaisi ja söisi myös elämän puusta ja eläisi ikuisesti!” 23 Niin Herra Jumala lähetti hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli otettu. 24 Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä.

Kain ja Aabel

1 Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: “Minä olen saanut pojan Herran avulla.” 2 Vielä hän synnytti Kainille veljen, Aabelin. Aabelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.

3 Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle. 4 Myös Aabel toi uhrin. Hänen uhrinsa oli lauman esikoisista ja niiden rasvoista. Herra katsoi armollisesti Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen, 5 mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät. 6 Herra sanoi Kainille: “Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? 7 Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!”

8 Kain sanoi veljelleen Aabelille: “Lähdetään kedolle.” Heidän ollessaan kedolla Kain hyökkäsi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet. 9 Silloin Herra kysyi Kainilta: “Missä on veljesi Aabel?” Kain vastasi: “En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?” 10 Herra sanoi: “Mitä oletkaan tehnyt! Veljesi veri huutaa minulle maasta! 11 Nyt sinä olet kirottu, ja sinut karkotetaan tältä maalta, joka avasi suunsa ottamaan veljesi veren sinun kädestäsi. 12 Kun viljelet maata, se ei enää anna sinulle satoaan. Sinusta tulee harhaileva pakolainen.”

13 Kain vastasi Herralle: “Minun syyllisyyteni on liian raskas kantaa. 14 Kun sinä nyt karkotat minut viljavilta mailta, minun täytyy piiloutua kasvojesi edestä. Minusta tulee harhaileva pakolainen, ja kuka ikinä minut kohtaa, tappaa minut.” 15 Herra sanoi hänelle: “Sille, joka tappaa Kainin, kostetaan seitsenkertaisesti.” Sitten Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä. 16 Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Noodin maahan, Eedenistä itään.

Kainin jälkeläiset

17 Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin. Kain rakensi kaupungin ja antoi sille nimen poikansa Hanokin mukaan. 18 Hanokille syntyi Iirad, Iiradille syntyi Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, ja Metusaelille syntyi Lemek. 19 Lemek otti itselleen kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Aada ja toisen Silla. 20 Aada synnytti Jaabalin, josta tuli teltoissa asuvien karjankasvattajien kantaisä. 21 Jaabalin veljen nimi oli Juubal, ja hänestä tuli kaikkien lyyraa ja huilua soittavien kantaisä. 22 Myös Silla sai lapsen, Tuubal-Kainin, josta tuli kaikenlaisten vaski- ja rauta-aseiden takoja. Tuubal-Kainin sisar oli Naema. 23 Lemek sanoi vaimoilleen: “Aada ja Silla, kuulkaa ääntäni, te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne puheeni! Miehen olen tappanut haavastani ja nuorukaisen mustelmastani. 24 Sillä Kain kostetaan seitsenkertaisesti mutta Lemek seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.”

Seet ja Enos

25 Aadam yhtyi taas vaimoonsa. Tämä synnytti pojan, antoi hänelle nimen Seet ja sanoi: “Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, jonka Kain tappoi.” 26 Seetillekin syntyi poika, ja hän antoi tälle nimen Enos. Tuohon aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran nimeä.

Aadamin jälkeläiset

1 Tämä on Aadamin sukuluettelo. Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen. 2 Hän loi heidät mieheksi ja naiseksi, siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen sinä päivänä, jona hän loi heidät.

3 Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen näköisensä, ja hän antoi tälle nimen Seet. 4 Aadam eli Seetin syntymän jälkeen 800 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 5 Aadamin koko elinaika oli 930 vuotta. Sitten hän kuoli.

Seetin jälkeläiset

6 Kun Seet oli elänyt 105 vuotta, hänelle syntyi Enos. 7 Enoksen syntymän jälkeen Seet eli 807 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 8 Seetin koko elinaika oli 912 vuotta. Sitten hän kuoli.

9 Kun Enos oli elänyt 90 vuotta, hänelle syntyi Keenan. 10 Keenanin syntymän jälkeen Enos eli 815 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 11 Enoksen koko elinaika oli 905 vuotta. Sitten hän kuoli.

12 Kun Keenan oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyi Mahalalel. 13 Keenan eli Mahalalelin syntymän jälkeen 840 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 14 Keenanin koko elinaika oli 910 vuotta. Sitten hän kuoli.

15 Kun Mahalalel oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Jered. 16 Jeredin syntymän jälkeen Mahalalel eli 830 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 17 Mahalalelin koko elinaika oli 895 vuotta. Sitten hän kuoli.

18 Kun Jered oli elänyt 162 vuotta, hänelle syntyi Hanok. 19 Jered eli Hanokin syntymän jälkeen 800 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 20 Jeredin koko elinaika oli 962 vuotta. Sitten hän kuoli.

21 Kun Hanok oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Metuselah. 22 Metuselahin syntymän jälkeen Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä 300 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 23 Hanokin koko elinaika oli 365 vuotta. 24 Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.

25 Kun Metuselah oli elänyt 187 vuotta, hänelle syntyi Lemek. 26 Metuselah eli Lemekin syntymän jälkeen 782 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 27 Metuselahin koko elinaika oli 969 vuotta. Sitten hän kuoli.

28 Kun Lemek oli elänyt 182 vuotta, hänelle syntyi poika. 29 Hän antoi pojalle nimen Nooa ja sanoi: “Hän lohduttaa meitä, kun teemme työtä ja näemme vaivaa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut.” 30 Nooan syntymän jälkeen Lemek eli 595 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 31 Lemekin koko elinaika oli 777 vuotta. Sitten hän kuoli.

32 Kun Nooa oli elänyt 500 vuotta, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jaafet.

VEDENPAISUMUS SYNNIN SEURAUKSENA, 6 – 11

Ihmissuvun turmelus

1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, 2 Jumalan pojat näkivät, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat itselleen vaimoikseen kaikki, jotka parhaiksi katsoivat. 3 Silloin Herra sanoi: “Minun Henkeni ei vallitse ihmisessä ikuisesti, koska hän on vain lihaa. Olkoon siis hänen aikansa 120 vuotta.” 4 Siihen aikaan ja myöhemminkin maan päällä oli jättiläisiä, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Nämä olivat noita muinaisajan sankareita, kuuluisia miehiä.

5 Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. 6 Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi. 7 Herra sanoi: “Minä pyyhin pois maan päältä ihmisen, jonka olen luonut. Minä hävitän ihmiset ja eläimet, myös pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt.” 8 Nooa sai kuitenkin armon Herran silmissä.

9 Nämä ovat Nooan suvun vaiheet. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies, ja hän vaelsi Jumalan yhteydessä. 10 Nooalle syntyi kolme poikaa: Seem, Haam ja Jaafet. 11 Mutta maa oli turmeltunut Jumalan edessä ja tullut täyteen väkivaltaa. 12 Kun Jumala katsoi maata, hän näki, että se oli turmeltunut, sillä kaikki liha maan päällä oli turmellut vaelluksensa.

Nooan arkki

13 Jumala sanoi Nooalle: “Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on ihmisten vuoksi tullut täyteen väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan. 14 Tee itsellesi arkki goofer-puusta. Tee arkki täyteen koppeja ja sivele se maapiellä sisältä ja ulkoa. 15 Sinun on tehtävä se näin: Arkin pituuden tulee olla 300 kyynärää, leveyden 50 kyynärää ja korkeuden 30 kyynärää. 16 Tee arkkiin valoaukko, tee se ylhäältä katsoen kyynärän korkeudelle ja sijoita ovi arkin kylkeen. Tee arkkiin kolme kerrosta, alimmainen, toinen ja kolmas. 17 Katso, minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken lihan, jossa on elämän henki. Silloin maan päällä kaikki menehtyy. 18 Mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun on mentävä poikiesi, vaimosi ja poikiesi vaimojen kanssa arkkiin 19 ja vietävä sinne kaksi kutakin lajia kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, säilyttääksesi ne hengissä kanssasi. Niitä tulee olla uros ja naaras. 20 Luoksesi tulee lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan pikkueläimiä lajiensa mukaan, kaksi kustakin lajista, että ne säilyisivät hengissä. 21 Hanki itsellesi kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa ravintoa ja kokoa sitä talteen niin paljon, että se riittää ruuaksi sinulle ja niille kaikille.” 22 Nooa teki kaiken aivan niin kuin Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

Vedenpaisumus

1 Sitten Herra sanoi Nooalle: “Mene arkkiin, sinä ja koko perheesi, sillä sinut minä olen havainnut tässä sukupolvessa vanhurskaaksi edessäni. 2 Ota luoksesi kaikista puhtaista eläimistä seitsemän urosta ja seitsemän naarasta, mutta epäpuhtaista eläimistä ota kaksi, uros ja naaras. 3 Ota myös seitsemän paria taivaan lintuja, uroksia ja naaraita, että niiden siemen säilyisi elossa kaikkialla maan päällä. 4 Seitsemän päivän kuluttua minä näet annan sataa maan päälle 40 päivää ja 40 yötä ja pyyhin maan päältä pois kaikki tekemäni olennot.” 5 Nooa teki aivan niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

6 Nooa oli 600 vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli maan päälle. 7 Hän meni arkkiin yhdessä poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa vedenpaisumusta pakoon. 8 Puhtaita eläimiä, epäpuhtaita eläimiä, lintuja ja kaikkia maassa liikkuvia pikkueläimiä 9 meni Nooan luo arkkiin pareittain, uros ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut. 10 Seitsemän päivän kuluttua vedenpaisumus tuli maan päälle.

11 Sinä vuonna, jona Nooa täytti 600 vuotta, vuoden toisena kuukautena, kuukauden 17. päivänä, kaikki suuren syvyyden lähteet puhkesivat ja taivaan ikkunat aukenivat. 12 Silloin tuli maan päälle sade, jota kesti 40 päivää ja 40 yötä. 13 Juuri tuona päivänä Nooa, Nooan pojat Seem, Haam ja Jaafet sekä Nooan vaimo ja hänen kolmen poikansa vaimot menivät yhdessä arkkiin. 14 Heidän kanssaan menivät lajeittain myös kaikki villieläimet, kaikki karjaeläimet, kaikki pikkueläimet, jotka liikkuvat maan päällä, ja kaikki suuret ja pienet linnut lajiensa mukaan, kaikki siivekkäät. 15 Ne menivät Nooan luo arkkiin pareittain, kaikki liha, kaikki, joissa oli elämän henki. 16 Kaikesta lihasta meni sisälle uros ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut, ja Herra sulki arkin oven Nooan jälkeen.

17 Silloin tuli vedenpaisumus maan päälle 40 päivän aikana. Vedet lisääntyivät ja nostivat arkin, ja se kohosi korkealle maasta. 18 Vedet saivat vallan ja lisääntyivät suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla. 19 Vedet nousivat maan päällä yhä enemmän, niin että kaikki korkeat vuoret koko taivaan alla peittyivät. 20 Vesi nousi 15 kyynärää vuorten yläpuolelle, niin että ne peittyivät. 21 Silloin kaikki liha, joka liikkui maan päällä, menehtyi: linnut, karjaeläimet, villieläimet, kaikki maassa vilistävät pikkueläimet ja myös kaikki ihmiset. 22 Kaikki, joissa oli elämän henkäys ja jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat. 23 Näin Herra pyyhkäisi pois kaikki olennot maan päältä, sekä ihmiset että karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut. Ne pyyhittiin pois maan päältä. Vain Nooa ja ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa, jäivät henkiin. 24 Maa oli veden vallassa 150 päivää.

1 Jumala muisti Nooaa ja kaikkia villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Jumala pani tuulen puhaltamaan yli maan, ja vesi alkoi laskeutua. 2 Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taivaasta tyrehtyi. 3 Vesi väheni vähenemistään maan päältä, ja 150 päivän kuluttua vesi oli vähentynyt niin paljon, 4 että arkki pysähtyi Araratin vuorille seitsemännen kuukauden 17. päivänä. 5 Vesi väheni vähenemistään 10. kuukauteen asti, ja 10. kuukauden ensimmäisenä päivänä vuorten huiput tulivat näkyviin.

6 Kun vielä 40 päivää oli kulunut, Nooa avasi arkkiin tekemänsä ikkunan 7 ja päästi ulos korpin. Se lenteli edestakaisin, kunnes vesi oli kuivunut maan päältä. 8 Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, oliko vesi vähentynyt maan päältä. 9 Kyyhkynen ei kuitenkaan löytänyt lepopaikkaa jaloilleen vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa. Nooa ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin. 10 Hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja lähetti uudelleen kyyhkysen arkista. 11 Kyyhkynen tuli hänen luokseen illalla, ja sen nokassa oli tuore öljypuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vesi oli käynyt vähiin maan päällä. 12 Hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja päästi sitten kyyhkysen, eikä se enää palannut hänen luokseen.

13 Ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sinä vuonna, jona Nooa täytti 601 vuotta, vesi oli kuivunut maan päältä. Silloin Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuiva. 14 Toisen kuukauden 27. päivänä maa oli täysin kuivunut.

Nooan uhri

15 Silloin Jumala sanoi Nooalle: 16 “Lähde arkista, sinä ja vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot sinun kanssasi. 17 Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki liha: linnut, karjaeläimet ja maassa liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön niitä maassa, olkoot ne hedelmällisiä ja lisääntykööt maan päällä.” 18 Niin Nooa lähti ulos mukanaan poikansa, vaimonsa ja poikiensa vaimot 19 sekä kaikki villieläimet, pikkueläimet ja linnut. Kaikki, jotka liikkuvat maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.

20 Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle. Hän otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. 21 Kun Herra tunsi suloisen tuoksun, hän ajatteli sydämessään: “Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, sillä ihmisen sydämen taipumukset ovat pahat hänen nuoruudestaan saakka. Minä en koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niin kuin nyt olen tehnyt. 22 Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä leikkuu, ei kylmä eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”

Jumala tekee liiton Nooan kanssa

1 Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. 2 Kaikki maan eläimet, kaikki taivaan linnut, kaikki maassa matelevat ja kaikki meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä. Ne on annettu teidän valtaanne. 3 Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille syötäväksi. Samoin kuin olen antanut teille vihreät kasvit, minä annan teille kaikki eläimet. 4 Älkää kuitenkaan syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, on. 5 Teidän verenne vuodattamisesta minä vaadin tilille jokaisen eläimen. Myös ihmisen minä vaadin tilille toisen ihmisen, hänen veljensä, surmaamisesta. 6 Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen verensä vuodattaa ihminen, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen. 7 Ja te, olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, olkaa monilukuiset ja lisääntykää maan päällä.”

8 Jumala puhui Nooalle ja hänen pojilleen, jotka olivat hänen kanssaan: 9 “Katso, minä teen liittoni teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa 10 sekä kaikkien mukananne olevien elävien olentojen kanssa, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläinten kanssa, kaikkien arkista lähteneiden, niin ihmisten kuin kaikkien maan eläintenkin kanssa. 11 Minä teen liittoni teidän kanssanne, eikä vedenpaisumus enää koskaan tuhoa kaikkea lihaa. Koskaan enää ei tule vedenpaisumusta, joka tuhoaisi maan.”

12 Jumala sanoi: “Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen itseni ja teidän sekä kaikkien teidän kanssanne olevien elävien olentojen välille ikuisiksi ajoiksi. 13 Minä panen kaareni pilviin, ja se on merkkinä liitosta minun ja maan välillä. 14 Kun minä kokoan pilviä maan ylle ja kaari näkyy pilvissä, 15 minä muistan liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan, välillä, eikä vesi enää nouse tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. 16 Kun kaari on pilvissä, minä näen sen ja muistan ikuisen liiton, joka on Jumalan ja kaiken lihan, kaikkien maan päällä elävien olentojen, välillä.” 17 Jumala sanoi Nooalle: “Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä olen tehnyt itseni ja kaiken lihan välille maan päällä.”

Nooan juopumus ja häpeä

18 Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Haam oli Kanaanin isä. 19 Nämä kolme olivat Nooan pojat, ja heistä polveutuvat kaikki maailman ihmiset.

20 Nooa ryhtyi maanviljelijäksi ja istutti viinitarhan. 21 Kun hän joi sen viiniä, hän juopui ja makasi alasti teltassaan. 22 Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen. 23 Silloin Seem ja Jaafet ottivat viitan, panivat molemmat sen hartioilleen, menivät sisään takaperin ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isänsä alastomuutta.

Nooa kiroaa Kanaanin

24 Kun Nooa heräsi humalastaan ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt, 25 hän sanoi: “Kirottu olkoon Kanaan! Tulkoon hänestä veljiensä orjien orja.” 26 Hän sanoi vielä: “Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala! Olkoon Kanaan hänen orjansa. 27 Laajentakoon Jumala Jaafetin alueen, ja saakoon hän asua Seemin teltoissa. Olkoon Kanaan hänen orjansa.”

28 Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen 350 vuotta. 29 Näin Nooan koko elinajaksi tuli 950 vuotta. Sitten hän kuoli.

Nooan jälkeläiset

1 Nämä ovat Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, sukuluettelot. Vedenpaisumuksen jälkeen heille syntyi poikia. 2 Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras. 3 Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma. 4 Jaavanin jälkeläisiä olivat Elisa, Tarsis, kittiläiset ja doodanilaiset. 5 Näistä erkanivat saarten ja rannikoiden kansat maihinsa, kukin kielensä, heimonsa ja kansallisuutensa mukaan.

6 Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan. 7 Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan. 8 Kuusille syntyi myös Nimrod. Hän oli maan ensimmäinen mahtimies. 9 Hän oli Herran edessä mahtava metsästäjä. Siksi sanotaan: “Kuin Nimrod, mahtava metsästäjä Herran edessä.” 10 Hänen valtakuntaansa kuuluivat aluksi Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. 11 Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin, Kelahin 12 ja Resenin suuren kaupungin, joka on Niiniven ja Kelahin välillä. 13 Misraimin jälkeläisiä olivat luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset, 14 patroslaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähteneet, ja kaftorilaiset. 15 Kanaanille syntyivät Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet 16 sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset, 17 hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset, 18 arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset. Myöhemmin kanaanilaisten heimot hajaantuivat. 19 Kanaanilaisten alue ulottui Siidonista Gerariin päin Gassaan asti sekä Sodomaan, Gomorraan, Admaan ja Seboimiin päin Lesaan asti. 20 Nämä olivat Haamin pojat heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.

21 Myös Seemille, Jaafetin vanhimmalle veljelle, kaikkien Eeberin jälkeläisten kantaisälle, syntyi poikia. 22 Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram. 23 Aramin pojat olivat Uus, Huul, Geter ja Mas. 24 Arpaksadille syntyi Selah ja Selahille Eeber. 25 Eeberille syntyi kaksi poikaa. Toisen nimi oli Peleg, koska hänen aikanaan maa jakaantui. Hänen veljensä nimi oli Joktan. 26 Joktanille syntyivät Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah, 27 Hadoram, Uusal, Dikla, 28 Oobal, Abimael, Saba, 29 Oofir, Havila ja Joobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia. 30 Heidän asuinalueensa ulottui Sefarin suunnassa Meesasta itäiseen vuoristoon asti. 31 Nämä olivat Seemin jälkeläisiä heimojensa, kieltensä, maittensa ja kansakuntiensa mukaan.

32 Nämä olivat Nooan poikien heimot sukuluetteloittensa mukaan, heidän kansakuntansa. Niistä erkanivat maailman kansat vedenpaisumuksen jälkeen.

Baabelin torni

1 Koko maailmassa oli yksi kieli, ja kaikki käyttivät samoja sanoja. 2 Kun ihmiset lähtivät liikkeelle idästä, he löysivät tasangon Sinearin maasta ja asettuivat sinne asumaan. 3 He sanoivat toisilleen: “Tulkaa, tehdään tiiliä ja poltetaan ne koviksi.” Tiili oli heillä rakennuskivenä ja maapiki laastina. 4 He sanoivat: “Rakennetaan itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen. Tehdään itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli koko maan.”

5 Herra tuli alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmiset olivat rakentaneet. 6 Herra sanoi: “He ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on sama kieli. Tämä, mitä he tekevät, on vasta alkua. Nyt mikään ei estä heitä tekemästä, mitä ikinä aikovatkin. 7 Tulkaa, menkäämme sinne ja sekoittakaamme heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa kieltä.” 8 Näin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he jättivät kaupungin rakentamisen sikseen. 9 Kaupunki sai nimekseen Baabel, sillä Herra sekoitti siellä koko maan kielen ja hajotti sieltä ihmiset kaikkialle maailmaan.

Seemin jälkeläiset

10 Nämä ovat Seemin suvun vaiheet. Kun Seem oli satavuotias, hänelle syntyi Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. 11 Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen 500 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 12 Kun Arpaksad oli elänyt 35 vuotta, hänelle syntyi Selah. 13 Arpaksad eli Selahin syntymän jälkeen 403 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 14 Kun Selah oli elänyt 30 vuotta, hänelle syntyi Eeber. 15 Eeberin syntymän jälkeen Selah eli 403 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 16 Kun Eeber oli 34 vuoden ikäinen, hänelle syntyi Peleg. 17 Eeber eli Pelegin syntymän jälkeen 430 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 18 Kun Peleg oli 30 vuoden ikäinen, hänelle syntyi Regu. 19 Peleg eli Regun syntymän jälkeen 209 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 20 Kun Regu oli 32 vuoden ikäinen, hänelle syntyi Serug. 21 Serugin syntymän jälkeen Regu eli 207 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 22 Kun Serug oli 30 vuoden ikäinen, hänelle syntyi Naahor. 23 Serug eli Naahorin syntymän jälkeen 200 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 24 Kun Naahor oli 29 vuoden ikäinen, hänelle syntyi Terah. 25 Naahor eli Terahin syntymän jälkeen 119 vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 26 Kun Terah oli 70 vuoden ikäinen, hänelle syntyivät Abram, Naahor ja Haaran.

Terahin jälkeläiset

27 Nämä ovat Terahin suvun vaiheet. Terahille syntyivät Abram, Naahor ja Haaran, ja Haaranille syntyi Loot. 28 Haaran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean Uurissa. 29 Abram ja Naahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon nimi oli Saarai, ja Naahorin vaimo oli Milka, Haaranin tytär. Haaran oli Milkan ja Jiskan isä. 30 Saarai oli hedelmätön, eikä hänellä ollut lasta. 31 Terah otti mukaan poikansa Abramin, poikansa Haaranin pojan Lootin ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon. He lähtivät Kaldean Uurista mennäkseen Kanaaninmaahan, kulkivat Harraniin asti ja asettuivat sinne asumaan. 32 Terahin elinpäivät olivat 205 vuotta. Sitten Terah kuoli Harranissa.

KANTAISIEN HISTORIA, 12 – 50

Jumala kutsuu Abramin

1 Herra sanoi Abramille: “Lähde maastasi ja suvustasi ja isäsi kodista maahan, jonka minä sinulle osoitan. 2 Minä teen sinusta suuren kansan, minä siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. 3 Minä siunaan ne, jotka sinua siunaavat, ja kiroan sen, joka sinua kiroaa, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.”

4 Niin Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Harranista lähtiessään 75 vuoden ikäinen. 5 Abram otti mukaan vaimonsa Saarain, veljenpoikansa Lootin ja kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, sekä palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa. He lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.

6 Abram kulki maan halki Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset. 7 Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: “Sinun siemenellesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. 8 Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinnekin alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä. 9 Abram lähti sieltä ja kulki yhä edemmäs Etelämaahan päin.

Abram ja Saarai Egyptissä

10 Maahan tuli nälänhätä, ja Abram meni Egyptiin asuakseen siellä jonkin aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova. 11 Tultuaan lähelle Egyptiä hän sanoi vaimolleen Saaraille: “Kuulehan, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen. 12 Kun egyptiläiset näkevät sinut, he sanovat: ‘Tämä on hänen vaimonsa.’ He tappavat minut mutta antavat sinun elää. 13 Sano siis, että olet sisareni, jotta minun kävisi hyvin sinun vuoksesi ja minä jäisin henkiin sinun ansiostasi.”

14 Kun Abram tuli Egyptiin, egyptiläiset näkivät, että hänen vaimonsa oli hyvin kaunis. 15 Faraon ruhtinaat näkivät Abramin vaimon ja ylistivät häntä faraolle, ja niin hänet otettiin faraon hoviin. 16 Myös Abramia kohdeltiin hyvin Saarain vuoksi. Hän sai lampaita ja vuohia, nautoja ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleita.

17 Mutta Herra löi faraota ja hänen hoviaan kovilla vitsauksilla Abramin vaimon Saarain tähden. 18 Silloin farao kutsui Abramin luokseen ja sanoi: “Mitä oletkaan minulle tehnyt! Miksi et sanonut minulle, että hän on sinun vaimosi? 19 Miksi sanoit: ‘Hän on sisareni’, niin että saatoin ottaa hänet vaimokseni? Tässä on vaimosi, ota hänet ja mene.” 20 Sitten farao antoi miehilleen Abramista käskyn, ja nämä saattoivat pois maasta hänet ja hänen vaimonsa ja kaiken, mitä hänellä oli.

Abramin ja Lootin tiet eroavat

1 Niin Abram lähti Egyptistä Etelämaahan vaimonsa ja kaiken omaisuutensa kanssa, mukanaan myös Loot. 2 Abramilla oli hyvin paljon rikkautta: karjaa, hopeaa ja kultaa. 3 Hän kulki levähdyspaikasta toiseen, Etelämaasta Beeteliin asti, siihen paikkaan Beetelin ja Ain välillä, missä hänen telttansa oli aluksi ollut 4 ja mihin hän ensin oli rakentanut alttarin. Siellä Abram huusi avuksi Herran nimeä.

5 Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja telttoja. 6 Maata ei kuitenkaan ollut kylliksi, jotta he olisivat voineet asua yhdessä. Heillä oli niin paljon omaisuutta, että he eivät voineet asua yhdessä. 7 Siksi Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välille tuli riitaa. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset ja perissiläiset.

8 Silloin Abram sanoi Lootille: “Eihän meidän välillämme pitäisi olla riitaa, minun ja sinun, eikä myöskään minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä. Olemmehan me sentään veljiä. 9 Eikö koko maa ole edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, minä menen oikealle, tai jos sinä menet oikealle, minä menen vasemmalle.” 10 Loot nosti katseensa ja näki, että koko Jordanin tasanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Sooariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. 11 Loot valitsi itselleen koko Jordanin tasangon ja siirtyi itään päin. Näin he erkanivat toisistaan. 12 Abram asettui asumaan Kanaaninmaahan, mutta Loot asui tasangon kaupungeissa ja siirtyi telttoineen paikasta toiseen, aina Sodomaan asti.

13 Mutta Sodoman miehet olivat pahoja ja tekivät paljon syntiä Herraa vastaan. 14 Herra sanoi Abramille sen jälkeen, kun Loot oli eronnut hänestä: “Nosta silmäsi ja katsele siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, 15 sillä kaiken maan, jonka sinä näet, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi ikuisiksi ajoiksi. 16 Minä teen sinun jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset. Jos maan tomu voidaan laskea, voidaan laskea myös sinun jälkeläistesi lukumäärä. 17 Nouse ja lähde kulkemaan maata pitkin ja poikin, sillä minä annan sen sinulle.” 18 Niin Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen. Tultuaan Mamren tammistoon, joka on Hebronissa, hän asettui sinne asumaan ja rakensi alttarin Herralle.

Abram voittaa neljä kuningasta ja pelastaa Lootin

1 Siihen aikaan, kun Amrafel oli Sinearin kuninkaana, Arjok Ellasarin kuninkaana, Kedorlaomer Eelamin kuninkaana ja Tidal Goojimin kuninkaana, 2 nämä neljä aloittivat sodan Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Seboimin kuningasta Semeberiä ja Belan eli Sooarin kuningasta vastaan. 3 Kaikki nämä viisi liittoutuivat ja kokoontuivat Siddiminlaaksoon, jossa nyt on Suolameri. 4 He olivat palvelleet Kedorlaomeria kaksitoista vuotta, mutta kolmantenatoista vuotena he nousivat kapinaan. 5 Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja hänen kanssaan olevat kuninkaat ja voittivat refalaiset Astarot-Karnaimissa, suusilaiset Haamissa, eemiläiset Kirjataimin tasangolla 6 ja hoorilaiset heidän vuoristossaan, aina Seirissä autiomaan laidalla olevaan Eel-Paaraniin asti. 7 He palasivat ja tulivat Een-Mispatiin eli Kaadekseen ja valloittivat koko amalekilaisten maan ja löivät myös amorilaiset, jotka asuivat Hasason-Taamarissa.

8 Silloin Sodoman kuningas, Gomorran kuningas, Adman kuningas, Seboimin kuningas ja Belan eli Sooarin kuningas lähtivät liikkeelle ja asettuivat Siddimin laaksossa taistelujärjestykseen 9 Eelamin kuningasta Kedorlaomeria, Goojimin kuningasta Tidalia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan – viisi kuningasta neljää vastaan. 10 Mutta Siddiminlaakso oli täynnä maapikikuoppia, ja kun Sodoman ja Gomorran kuninkaat pakenivat, he putosivat niihin. Henkiin jääneet pakenivat vuoristoon. 11 Hyökkääjät ottivat Sodomasta ja Gomorrasta kaiken omaisuuden ja kaiken ruuan ja menivät pois. 12 Lähtiessään he veivät mukanaan myös Abramin veljenpojan Lootin ja hänen omaisuutensa; hän näet asui Sodomassa.

13 Eräs pakoon päässeistä tuli ilmoittamaan asiasta heprealaiselle Abramille, joka asui amorilaiselle Mamrelle kuuluvassa tammistossa. Mamre oli Eskolin ja Aanerin veli, ja he olivat Abramin liittolaisia. 14 Kun Abram kuuli, että hänen veljenpoikansa oli otettu vangiksi, hän aseisti kodissaan syntyneet palvelijansa, jotka hän itse oli kouluttanut, 318 miestä, ja ajoi vihollisia takaa Daaniin saakka. 15 Hän jakoi väkensä ja hyökkäsi palvelijoineen yöllä vihollisten kimppuun, voitti heidät ja ajoi heitä takaa Hoobaan saakka, joka on Damaskosta pohjoiseen. 16 Hän toi takaisin kaiken omaisuuden, myös veljenpoikansa Lootin ja hänen omaisuutensa, samoin kuin naiset ja muun väen.

Melkisedek siunaa Abramin

17 Kun Abram oli paluumatkalla voitettuaan Kedorlaomerin ja hänen kanssaan olleet kuninkaat, Sodoman kuningas lähti häntä vastaan Saavenlaaksoon eli Kuninkaanlaaksoon. 18 Melkisedek, Saalemin kuningas, toi leipää ja viiniä. Hän oli korkeimman Jumalan pappi, 19 ja hän siunasi Abramin sanoen: “Siunatkoon Abramia Jumala, Korkein, taivaan ja maan hallitsija. 20 Kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka luovutti vihollisesi sinun käsiisi.” Ja Abram antoi Melkisedekille kymmenykset kaikesta.

21 Sodoman kuningas sanoi Abramille: “Anna minulle ihmiset, mutta pidä sinä omaisuus.” 22 Abram vastasi Sodoman kuninkaalle: “Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan hallitsijan, puoleen ja vannon: 23 En totisesti ota mitään, mikä kuuluu sinulle, en edes langanpätkää tai kengännauhaa, ettet sanoisi: ‘Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.’ 24 Korvattakoon ainoastaan se, mikä on kulunut palvelijoiden ruokaan, ja se osa, mikä kuuluu miehille, jotka seurasivat minua, Aanerille, Eskolille ja Mamrelle. He saakoot osansa.”

Herra tekee liiton Abramin kanssa

1 Näiden tapausten jälkeen Abramille tuli näyssä Herran sana: “Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi, sinun palkkasi on hyvin suuri.” 2 Mutta Abram sanoi: “Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä olen yhä lapseton, ja omaisuuteni perijä on damaskolainen Elieser.” 3 Abram sanoi vielä: “Ethän sinä ole antanut minulle jälkeläistä, ja nyt talossani syntynyt palvelija perii minut.” 4 Silloin hänelle tuli tämä Herran sana: “Ei hän sinua peri, vaan hän, joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, perii sinut.” 5 Herra vei Abramin ulos ja sanoi: “Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea.” Herra sanoi vielä hänelle: “Yhtä paljon tulee sinulla olemaan jälkeläisiä.” 6 Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

7 Hän sanoi Abramille: “Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Uurista antaakseni tämän maan sinulle perinnöksi.” 8 Mutta Abram vastasi: “Oi Herra, Herra, mistä minä tiedän, että saan periä sen?” 9 Herra sanoi hänelle: “Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi sekä metsäkyyhkynen ja kyyhkysenpoikanen.” 10 Abram toi hänelle nämä kaikki, halkaisi ne kahtia ja asetti puolikkaat vastakkain. Lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. 11 Ruhojen päälle laskeutui petolintuja, mutta Abram hätisteli ne pois.

12 Kun aurinko oli laskemassa, Abram vaipui raskaaseen uneen. Kauhu ja synkkä pimeys valtasivat hänet. 13 Herra sanoi Abramille: “Tiedä totisesti, että jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän, ja heidän on oltava sortajiensa orjina neljäsataa vuotta. 14 Mutta minä tuomitsen sen kansan, jonka orjina he ovat, ja sitten he pääsevät lähtemään suuri omaisuus mukanaan. 15 Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo, ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään. 16 Neljännessä polvessa jälkeläisesi palaavat tänne, sillä amorilaisten syntien määrä ei ole vielä täysi.”

17 Kun aurinko oli laskenut ja oli tullut pilkkopimeä, näkyi savuava pätsi ja tulisoihtu, joka liikkui ruhonpuolikkaiden välissä. 18 Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja sanoi: “Sinun siemenellesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta suureen virtaan, Eufratvirtaan, saakka: 19 keeniläisten, kenissiläisten, kadmonilaisten, 20 heettiläisten, perissiläisten, refalaisten, 21 amorilaisten, kanaanilaisten, girgasilaisten ja jebusilaisten maan.”

Saarai, Haagar ja Ismael

1 Abramin vaimo Saarai ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Saarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Haagar. 2 Niin Saarai sanoi Abramille: “Näethän, että Herra on estänyt minut synnyttämästä. Yhdy siis orjattareeni – ehkä minä saan lapsia hänen avullaan.” Ja Abram kuuli Saaraita. 3 Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Saarai antoi egyptiläisen orjattarensa Haagarin miehelleen Abramille vaimoksi. 4 Abram yhtyi Haagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Haagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä. 5 Silloin Saarai sanoi Abramille: “Kärsimäni vääryys kohdatkoon sinua. Minä annoin orjattareni syliisi, mutta kun hän huomasi olevansa raskaana, hän alkoi halveksia minua. Ratkaiskoon Herra meidän välimme, minun ja sinun.” 6 Abram sanoi Saaraille: “Onhan orjattaresi sinun vallassasi. Tee hänelle, mitä hyväksi näet.” Silloin Saarai kuritti Haagaria, ja tämä pakeni hänen luotaan.

7 Herran enkeli löysi Haagarin autiomaasta vesilähteeltä, siltä lähteeltä, joka on Suurin tien varressa. 8 Hän sanoi: “Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja minne menet?” Tämä vastasi: “Olen paossa emäntääni Saaraita.” 9 Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: “Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen kätensä alle.” 10 Herran enkeli sanoi vielä hänelle: “Minä annan sinulle hyvin paljon jälkeläisiä, niin paljon, ettei heitä voida laskea.” 11 Sitten Herran enkeli sanoi hänelle: “Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan. Sinun tulee antaa hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra on kuullut sinun ahdistuksesi. 12 Hänestä tulee mies kuin villiaasi. Hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan. Hän asettuu vastapäätä kaikkia veljiään.”

13 Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä “Sinä olet ilmestyksen Jumala.” Haagar näet ajatteli: “Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?” 14 Siksi tuota kaivoa kutsutaan nimellä Beer Lahai-Roi. Se on Kaadeksen ja Beredin välillä.

15 Haagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Haagar oli hänelle synnyttänyt, nimen Ismael. 16 Abram oli 86 vuoden ikäinen, kun Haagar synnytti hänelle Ismaelin.

Herra tekee ympärileikkauksen liiton Abrahamin kanssa

1 Kun Abram oli 99 vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: “Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. 2 Minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja teen sinun jälkeläisesi hyvin lukuisiksi.” 3 Silloin Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle näin: 4 “Tämä on minun liittoni sinun kanssasi: Sinusta tulee kansojen paljouden isä. 5 Älköön sinua enää kutsuttako nimellä Abram, vaan nimesi olkoon Abraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. 6 Minä teen sinut hyvin hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta polveutuu kuninkaita. 7 Minä pidän voimassa liittoni välillämme, minun ja sinun sekä sinun jälkeläistesi välillä, polvesta polveen, ikuisen liiton, niin että minä olen sinun ja jälkeläistesi Jumala. 8 Maan, jossa asut muukalaisena, koko Kanaaninmaan, minä annan ikuiseksi omaisuudeksi sinulle ja siemenellesi, ja minä olen heidän Jumalansa.”

9 Jumala sanoi Abrahamille: “Mutta sinun tulee pitää minun liittoni, sinun ja jälkeläistesi, polvesta polveen. 10 Tämä on minun liittoni, minun ja sinun ja jälkeläistesi välinen liitto, jota teidän tulee noudattaa: ympärileikatkaa keskuudessanne jokainen miehenpuoli. 11 Teidän tulee ympärileikkauttaa esinahkanne liha. Se on merkki liitosta meidän välillämme, minun ja teidän. 12 Polvesta polveen teidän tulee ympärileikata jokainen poikalapsi kahdeksan päivän ikäisenä, myös kotona syntynyt tai keneltä tahansa muukalaiselta rahalla ostettu orja, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi. 13 Sekä kotonanne syntynyt että rahalla ostamanne orja on ympärileikattava. Näin teidän ruumiissanne on merkki minun liitostani, ikuisesta liitosta. 14 Jokainen mies, jonka esinahan lihaa ei ole ympärileikattu, on poistettava kansastaan. Hän on rikkonut minun liittoni.”

Herra ilmoittaa Iisakin syntymän

15 Jumala sanoi Abrahamille: “Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää nimellä Saarai, vaan hänen nimensä olkoon Saara.

16 Minä siunaan häntä ja annan myös hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä, ja hänestä polveutuu kansakuntia ja kansojen kuninkaita.” 17 Abraham heittäytyi kasvoilleen ja nauroi ajatellen: “Voiko satavuotiaalle syntyä lasta, ja voiko Saara, joka on 90 vuoden ikäinen, vielä synnyttää?” 18 Abraham sanoi Jumalalle: “Kunpa edes Ismael saisi elää sinun edessäsi!” 19 Mutta Jumala sanoi: “Totisesti, vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Iisak. Minä pidän voimassa liittoni hänen ja hänen jälkeläistensä kanssa ikuisesti.”

Ismaelista tulee suuri kansa

20 “Minä olen kuullut myös rukouksesi Ismaelista. Minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja hyvin monilukuiseksi. Hänestä polveutuu kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan. 21 Mutta liittoni minä vahvistan Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää ensi vuonna tähän aikaan.” 22 Kun Jumala oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän kohosi ylös tämän luota.

23 Abraham nouti vielä samana päivänä poikansa Ismaelin ja kaikki kotona syntyneet ja kaikki rahalla ostamansa orjat, kaikki talonsa miehet ja pojat, ja ympärileikkasi sinä samana päivänä heidän esinahkansa lihan, niin kuin Jumala oli hänelle puhunut. 24 Abraham oli 99 vuoden ikäinen, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin, 25 ja hänen poikansa Ismael oli kolmetoistavuotias, kun hänen esinahkansa liha ympärileikattiin. 26 Abraham ja hänen poikansa Ismael ympärileikattiin juuri tuona samana päivänä. 27 Hänen kanssaan ympärileikattiin kaikki hänen talonsa miehet ja pojat, sekä kotona syntyneet että muukalaisilta rahalla ostetut orjat.

Herra ilmestyy jälleen Abrahamille

1 Sitten Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, 2 ja kun hän nosti katseensa, hän näki, että kolme miestä seisoi hänen edessään. Nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan teltan ovelta, kumartui maahan 3 ja sanoi: “Herrani, jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ethän mene palvelijasi ohi. 4 Tuotakoon vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne. Levätkää sitten puun siimeksessä. 5 Minä tuon palasen leipää vahvistaaksenne itseänne, ennen kuin jatkatte matkaanne, sillä sitä varten kaiketi olette poikenneet palvelijanne luo.” Miehet sanoivat: “Tee niin kuin olet puhunut.”

6 Abraham kiiruhti telttaan Saaran luo ja sanoi: “Tee kiireesti taikina kolmesta vakallisesta hienoja vehnäjauhoja ja leivo leipiä.” 7 Sitten Abraham juoksi karjatarhaan, otti nuoren ja hyvän vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka kiiruhti valmistamaan sitä ruuaksi. 8 Hän otti voita ja maitoa sekä valmistuttamansa vasikan ja pani ne miesten eteen. Itse hän seisoi heidän luonaan puun alla sillä aikaa, kun he söivät.

9 He kysyivät häneltä: “Missä vaimosi Saara on?” Hän vastasi: “Tuolla teltassa.” 10 Mies sanoi: “Minä palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin vaimollasi Saaralla on poika.” Mutta Saara kuunteli teltan ovella hänen takanaan. 11 Abraham ja Saara olivat vanhoja ja ikääntyneitä, ja Saaralta olivat lakanneet naisten tavalliset vaivat. 12 Saara nauroi itsekseen ja ajatteli: “Voisiko minussa vielä herätä halu, kun olen näin kuihtunut? Onhan myös herrani jo vanha.” 13 Herra sanoi Abrahamille: “Miksi Saara nauroi ja ajatteli: ‘Voisinko minä todella synnyttää, kun olen näin vanha?’ 14 Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna tähän samaan aikaan minä palaan luoksesi, ja silloin Saaralla on poika.” 15 Saara kielsi ja sanoi: “En minä nauranut.” Hän näet pelkäsi. Mutta Herra sanoi: “Ei, vaan sinä nauroit.”

Abraham anoo armoa Sodomalle

16 Miehet nousivat aterialta ja katselivat Sodomaan päin. Abraham lähti saattamaan heitä. 17 Herra sanoi: “Salaisinko minä Abrahamilta, mitä tulen tekemään? 18 Tuleehan Abrahamista suuri ja mahtava kansa, ja kaikki kansat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi. 19 Minähän olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiaan ja perhettään hänen jälkeensä pysymään Herran tiellä ja toimimaan vanhurskaasti ja oikeudenmukaisesti, jotta Herra antaisi Abrahamille tapahtua sen, mitä on hänestä puhunut.” 20 Herra sanoi: “Koska valitushuuto Sodoman ja Gomorran vuoksi on suuri ja koska niiden synnit ovat hyvin raskaat, 21 minä lähden alas katsomaan, ovatko niiden asukkaat tehneet kaiken sen, mistä valitushuuto on tullut eteeni, vai eivät. Tahdon tietää sen.”

22 Miehet lähtivät sieltä ja kulkivat Sodomaan päin, mutta Abraham seisoi yhä Herran edessä. 23 Abraham lähestyi häntä ja sanoi: “Aiotko siis tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? 24 Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Aiotko todella tuhota paikan? Etkö säästä sitä siellä asuvien viidenkymmenen vanhurskaan tähden? 25 Et suinkaan voi tehdä niin, että surmaat vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa. Silloinhan vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman. Et voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tekisi oikeutta?” 26 Herra sanoi: “Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, minä säästän koko paikan heidän vuokseen.”

27 Abraham vastasi: “Olen rohjennut puhua Herralleni, vaikka olen vain tomua ja tuhkaa! 28 Ehkä viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi. Hävitätkö niiden viiden tähden koko kaupungin?” Herra sanoi: “En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” 29 Abraham puhui vielä Herralle ja sanoi: “Ehkä sieltä löytyy neljäkymmentä.” Herra vastasi: “Niiden neljänkymmenen tähden jätän sen tekemättä.” 30 Abraham sanoi: “Älköön Herrani vihastuko, jos vielä puhun. Ehkä sieltä löytyy kolmekymmentä.” Herra vastasi: “En tee sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” 31 Abraham sanoi: “Olen rohjennut puhua Herralleni. Ehkä sieltä löytyy kaksikymmentä.” Hän vastasi: “Niiden kahdenkymmenen tähden jätän kaupungin hävittämättä.” 32 Abraham sanoi: “Älköön Herrani vihastuko – puhun enää vain tämän kerran. Ehkä sieltä löytyy kymmenen.” Herra vastasi: “Niiden kymmenen tähden jätän sen hävittämättä.” 33 Kun Herra oli lakannut puhumasta Abrahamin kanssa, hän lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.

Sodoman riettaus

1 Kun ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, Loot istui Sodoman portilla. Nähdessään heidät Loot lähti heitä vastaan ja kumartui kasvoilleen maahan 2 ja sanoi: “Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Voitte nousta varhain aamulla ja jatkaa matkaanne.” He sanoivat: “Ei, vaan me yövymme torilla.” 3 Mutta Loot pyysi heitä hartaasti. Niin he lähtivät hänen mukaansa ja saapuivat hänen taloonsa. Hän valmisti heille juhla-aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.

4 He eivät olleet vielä käyneet makuulle, kun Sodoman kaupungin miehet, nuoret ja vanhat, koko kansa joka taholta, piirittivät talon. 5 He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: “Missä ovat ne miehet, jotka tulivat luoksesi tänä iltana? Tuo heidät ulos luoksemme, että voimme yhtyä heihin.” 6 Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä. 7 Hän sanoi: “Minä pyydän, veljeni, älkää tehkö niin pahoin. 8 Minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät miehestä tiedä. Minä tuon teille heidät. Tehkää heille mitä hyväksi näette. Älkää vain tehkö näille miehille mitään, sillä he ovat tulleet minun kattoni alle.” 9 Mutta miehet vastasivat: “Pois tieltä!” He sanoivat vielä: “Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena ja tuppaa olemaan tuomarina. Nytpä me pitelemme sinua pahemmin kuin heitä.” Sitten he kävivät rajusti tuon miehen, Lootin, kimppuun ja rupesivat murtamaan ovea. 10 Silloin enkelit ojensivat kätensä, vetivät Lootin luokseen huoneeseen ja sulkivat oven. 11 He sokaisivat talon ovella olevat miehet pienimmästä suurimpaan, ja nämä etsivät ovea väsyksiin asti.

12 Enkelit sanoivat Lootille: “Onko sinulla vielä ketään muita täällä? Vie pois tästä paikasta vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, jotka sinulla on tässä kaupungissa, 13 sillä me hävitämme tämän paikan! Herra lähetti meidät hävittämään sen, sillä Herran eteen on tullut kova valitushuuto sen asukkaista.” 14 Silloin Loot meni puhumaan vävyilleen, jotka aikoivat naida hänen tyttärensä, ja sanoi: “Nouskaa ja lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin.” Mutta vävyjen mielestä hän pilaili.

Loot pelastetaan Sodoman tuhosta

15 Kun aamu sarasti, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: “Nouse, ota mukaan vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ja pakene, ettet hukkuisi kaupungin syntien tähden.” 16 Mutta Loot vitkasteli. Silloin miehet tarttuivat häntä ja hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään kädestä, veivät heidät ulos ja jättivät kaupungin ulkopuolelle, sillä Herra tahtoi säästää hänet. 17 Viedessään heitä ulos toinen enkeleistä sanoi: “Pakene henkesi edestä, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään koko tasangolla. Pakene vuorille, ettet tuhoutuisi.” 18 Mutta Loot sanoi heille: “Voi ei, herrani! 19 Sinä olet ollut armollinen minulle, palvelijallesi, ja osoittanut suurta laupeutta pelastaessasi henkeni. Mutta minä en kykene pakenemaan vuorille! Onnettomuus voi saavuttaa minut, ja minä voin kuolla. 20 Näetkö tuon kaupungin? Se on niin lähellä, että voin paeta sinne. Sehän on mitättömän pieni. Salli minun paeta sinne – sehän on niin pieni – että jäisin eloon.” 21 Enkeli sanoi hänelle: “Hyvä on. Minä teen tässäkin asiassa sinulle mieliksi enkä hävitä kaupunkia, josta puhuit. 22 Pakene nopeasti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennen kuin olet päässyt sinne.” Tämän vuoksi kaupunki sai nimekseen Sooar.

Sodoman ja Gomorran hävitys

23 Aurinko oli noussut maan ylle, kun Loot saapui Sooariin. 24 Silloin Herra antoi sataa tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran päälle, Herran luota taivaasta. 25 Hän hävitti nämä kaupungit, koko tasangon sekä kaikki noiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvillisuuden. 26 Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.

27 Abraham meni varhain aamulla paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä. 28 Hän katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko tasangon ja näki maasta nousevan savua, kuin pätsin savua. 29 Tuhotessaan lakeuden kaupungit Jumala muisti Abrahamia ja lähetti Lootin pois hävityksen keskeltä. Hän hävitti ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.

Mooabilaisten ja ammonilaisten syntyperä

30 Loot lähti Sooarista ja asusti molempien tyttäriensä kanssa vuorilla, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa. Hän asui luolassa tyttäriensä kanssa. 31 Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: “Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole miestä, joka voisi tulla luoksemme, kuten kaikkialla maan päällä on tapana. 32 Tule, juotetaan isällemme viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla jälkeläisiä.” 33 He juottivat sinä yönä isälleen viiniä, ja vanhempi meni ja makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli makaamaan ja milloin hän nousi. 34 Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: “Minä makasin viime yönä isäni kanssa. Juotetaan hänelle tänäkin yönä viiniä, että sinä voit mennä ja maata hänen kanssaan saadaksemme isämme avulla jälkeläisiä.” 35 He juottivat sinäkin yönä isälleen viiniä, ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli makaamaan ja milloin hän nousi.

36 Näin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaiksi isästään. 37 Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab. Hänestä polveutuvat mooabilaiset, aina tähän päivään saakka. 38 Myös nuorempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi. Hänestä polveutuvat ammonilaiset, aina tähän päivään saakka.

Abraham ja Saara Gerarissa

1 Abraham matkasi Mamresta Etelämaahan ja asettui asumaan Kaadeksen ja Suurin välille. Asuessaan muukalaisena Gerarissa 2 Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: “Hän on sisareni.” Silloin Abimelek, Gerarin kuningas, lähetti noutamaan Saaran luokseen.

3 Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: “Tiedä, että sinä olet kuoleman oma naisen tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo.” 4 Abimelek ei kuitenkaan ollut koskenut häneen ja sanoi: “Herra, surmaatko sinä kansan, vaikka se on syytön? 5 Eikö hän itse sanonut minulle: ‘Hän on minun sisareni’? Ja nainen itsekin sanoi: ‘Hän on veljeni.’ Olen tehnyt tämän vilpittömin sydämin ja viattomin käsin.” 6 Jumala sanoi hänelle unessa: “Kyllä minä tiedän, että olet tehnyt sen vilpittömin sydämin. Siksi minä estinkin sinua tekemästä syntiä minua vastaan enkä sallinut sinun kajota häneen. 7 Anna nyt miehelle takaisin hänen vaimonsa, sillä se mies on profeetta. Kun hän rukoilee sinun puolestasi, sinä saat elää. Mutta ellet anna häntä takaisin, niin tiedä, että sinä itse ja kaikki, jotka kuuluvat sinulle, olette varmasti kuoleman omia.”

8 Abimelek nousi varhain aamulla, kutsui kaikki palvelijansa ja puhui heille kaikki nämä asiat. Silloin miehet pelästyivät kovin. 9 Abimelek kutsui Abrahamin ja sanoi hänelle: “Mitä oletkaan meille tehnyt! Ja mitä syntiä minä olen tehnyt sinua vastaan, kun olet saattanut minut ja valtakuntani syyllisiksi suureen syntiin? Sinä olet tehnyt minulle tekoja, joita ei sovi tehdä.” 10 Abimelek kysyi vielä Abrahamilta: “Mikä oli tarkoituksesi, kun teit tämän?” 11 Abraham vastasi: “Minä ajattelin: ‘Tällä paikkakunnalla ei varmaankaan ole jumalanpelkoa, ja siksi minut surmataan vaimoni tähden.’ 12 Ja hän on todellakin minun sisareni, isäni tytär, vaikka ei olekaan äitini tytär. Niin hänestä saattoi tulla minun vaimoni. 13 Kun Jumala johdatti minut harhailemaan pois isäni kodista, minä sanoin Saaralle: ‘Tee minulle se hyvä työ, että jokaisessa paikassa, johon tulemme, sanot minusta: hän on minun veljeni.’”

14 Silloin Abimelek otti lampaita ja vuohia, nautakarjaa sekä palvelijoita ja palvelijattaria ja antoi ne Abrahamille. Hän myös antoi Abrahamille takaisin hänen vaimonsa Saaran. 15 Abimelek sanoi: “Koko maani on edessäsi. Asu missä hyväksi näet.” 16 Saaralle hän sanoi: “Minä annan veljellesi tuhat sekeliä hopeaa. Ne olkoot sinulle vakuudeksi kaikkien edessä, jotka ovat sinun kanssasi, että sinut on todistettu viattomaksi.”

17 Sitten Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala paransi Abimelekin, hänen vaimonsa ja hänen orjattarensa, ja he saivat lapsia. 18 Herra oli näet sulkenut jokaisen kohdun Abimelekin palatsissa Saaran, Abrahamin vaimon, tähden.

Iisakin syntymä

1 Herra piti Saarasta huolen, niin kuin oli sanonut, ja teki hänelle niin kuin oli puhunut. 2 Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille tämän vanhoilla päivillä pojan juuri siihen aikaan, josta Jumala oli hänelle puhunut. 3 Abraham antoi pojalleen, joka oli hänelle syntynyt, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, nimen Iisak. 4 Hän ympärileikkasi poikansa Iisakin kahdeksan päivän ikäisenä, niin kuin Jumala oli häntä käskenyt. 5 Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. 6 Saara sanoi: “Jumala on antanut minulle aihetta nauruun. Jokainen, joka kuulee tästä, nauraa minulle.” 7 Hän sanoi vielä: “Kuka olisi voinut sanoa Abrahamille, että Saara imettää lapsia? Kuitenkin minä olen nyt synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään!” 8 Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti suuret pidot sinä päivänä, jona Iisak vieroitettiin.

Haagarin ja Ismaelin karkotus

9 Kun Saara näki, että poika, jonka egyptiläinen Haagar oli Abrahamille synnyttänyt, ilvehti, 10 hän sanoi Abrahamille: “Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa, sillä tuon orjattaren poika ei saa periä yhdessä poikani Iisakin kanssa.” 11 Abraham piti tätä puhetta hyvin pahana poikansa Ismaelin tähden. 12 Mutta Jumala sanoi Abrahamille: “Älä pahastu poikasi ja orjattaresi tähden. Kuuntele Saaraa kaikessa, mitä hän sinulle sanoo, sillä Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset. 13 Mutta myös orjattaren pojasta minä teen suuren kansan, koska hänkin on sinun jälkeläisesi.”

14 Varhain seuraavana aamuna Abraham otti leipää ja vesileilin ja antoi ne Haagarille. Hän pani ne tämän olalle ja lähetti hänet ja pojan menemään. Haagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa. 15 Kun vesi loppui leilistä, Haagar jätti pojan pensaan alle 16 ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: “En halua nähdä pojan kuolemaa.” Istuessaan syrjempänä hän alkoi itkeä ääneen. 17 Jumala kuuli pojan äänen, ja Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille: “Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan äänen sieltä, missä hän on. 18 Nouse, auta poika ylös ja tartu hänen käteensä, sillä minä teen hänestä suuren kansan.” 19 Ja Jumala avasi Haagarin silmät, niin että Haagar huomasi vesikaivon. Hän meni, täytti leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

20 Jumala oli pojan kanssa. Poika kasvoi ja asui autiomaassa, ja hänestä tuli jousimies. 21 Hän asui Paaranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptin maasta.

Abrahamin ja Abimelekin liitto

22 Siihen aikaan Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol sanoivat Abrahamille: “Jumala on kanssasi kaikessa, mitä sinä teet. 23 Vanno siis nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minulle, et suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan osoitat uskollisuutta minulle ja maalle, jossa asut muukalaisena, niin kuin minä olen sinulle osoittanut.” 24 Abraham sanoi: “Minä vannon.”

25 Abraham kuitenkin nuhteli Abimelekia vesikaivon tähden, jonka Abimelekin palvelijat olivat ottaneet haltuunsa väkivalloin. 26 Mutta Abimelek vastasi: “En tiedä, kuka sen on tehnyt. Et sinä itsekään ole siitä minulle kertonut, enkä minä ole kuullut siitä ennen kuin tänään.” 27 Silloin Abraham otti lampaita, vuohia ja nautakarjaa ja antoi Abimelekille, ja he tekivät keskenään liiton. 28 Sitten Abraham asetti erilleen laumasta seitsemän karitsaa. 29 Abimelek sanoi Abrahamille: “Mitä tarkoittavat nuo seitsemän karitsaa, jotka olet asettanut erilleen?” 30 Abraham vastasi: “Sinun on otettava minulta vastaan seitsemän karitsaa todistukseksi siitä, että minä olen kaivanut tämän kaivon.” 31 Sen vuoksi paikalle annettiin nimi Beerseba, koska he vannoivat siellä toisilleen valan 32 ja tekivät siellä liiton. Sen jälkeen Abimelek ja hänen sotapäällikkönsä Piikol palasivat filistealaisten maahan.

33 Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja huusi siellä avuksi Herran, ikuisen Jumalan, nimeä. 34 Ja Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.

Jumala koettelee Abrahamia

1 Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: “Abraham!” Hän vastasi: “Tässä olen.” 2 Jumala sanoi: “Ota ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”

3 Abraham nousi varhain seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaa ja poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti kulkemaan kohti paikkaa, jonka Jumala oli hänelle ilmoittanut. 4 Kolmantena päivänä Abraham nosti katseensa ja näki sen paikan kaukaa. 5 Silloin hän sanoi palvelijoilleen: “Jääkää te tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne palvomaan Herraa ja palaamme sitten luoksenne.” 6 Abraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja he kulkivat yhdessä. 7 Iisak sanoi isälleen Abrahamille: “Isä!” Tämä vastasi: “Tässä olen, poikani.” Iisak sanoi: “Tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?” 8 Abraham vastasi: “Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.”

He kulkivat edelleen yhdessä 9 ja tulivat paikkaan, josta Jumala oli Abrahamille puhunut. Abraham rakensi sinne alttarin, latoi halot sen päälle, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. 10 Sitten Abraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa, 11 mutta Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: “Abraham, Abraham!” Hän vastasi: “Tässä olen.” 12 Enkeli sanoi: “Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi.” 13 Kun Abraham kohotti katseensa, hän näki takanaan pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. 14 Abraham antoi sille paikalle nimen: “Herra näkee”. Siksi vielä tänäkin päivänä sanotaan: “Vuorella, jolla Herra ilmestyy.”

Lupaus siunauksesta

15 Herran enkeli huusi toistamiseen taivaasta Abrahamille: 16 “Minä vannon itseni kautta, sanoo Herra: ‘Koska sinä teit tämän etkä säästänyt ainoaa poikaasi, 17 minä totisesti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja merenrannan hiekanjyvät, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. 18 Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, koska olit minun äänelleni kuuliainen.’”

19 Sitten Abraham palasi palvelijoittensa luo. He lähtivät yhdessä Beersebaan, ja Abraham jäi sinne asumaan.

Naahorin jälkeläiset

20 Näiden tapausten jälkeen Abrahamille kerrottiin: “Milka on synnyttänyt poikia sinun veljellesi Naahorille: 21 Uusin, hänen esikoisensa, tämän veljen Buusin ja Kemuelin, Aramin isän, 22 sekä Kesedin, Hason, Pildaksen, Jidlafin ja Betuelin.” 23 Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan Milka synnytti Naahorille, Abrahamin veljelle. 24 Naahorin sivuvaimo, nimeltään Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaksen ja Maakan.

Saaran kuolema ja hautaus

1 Saara eli 127 vuoden ikäiseksi. Nämä olivat Saaran elinvuodet. 2 Sitten Saara kuoli Kirjat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa, ja Abraham meni pitämään valittajaisia Saaran vuoksi ja itkemään häntä. 3 Sen jälkeen Abraham nousi, lähti vainajansa luota ja puhui heettiläisille: 4 “Minä olen muukalainen ja vieras teidän parissanne. Antakaa minulle paikka sukuhautaa varten keskuudestanne, jotta voisin haudata siihen vainajani.” 5 Heettiläiset vastasivat Abrahamille: 6 “Kuule meitä, herramme, sinä keskuudessamme oleva Jumalan ruhtinas! Hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Kukaan meistä ei kiellä sinulta hautaansa; sinä voit haudata vainajasi.” 7 Abraham nousi, kumarsi syvään maan kansalle, heettiläisille, 8 ja puhui heille: “Jos teille sopii, että voin haudata vainajani, niin kuulkaa minua ja pyytäkää puolestani, että Efron, Sooharin poika, 9 antaisi minulle Makpelan luolan, joka kuuluu hänelle ja on hänen vainionsa perällä. Antakoon hän sen minulle täydestä hinnasta teidän alueellanne olevaksi sukuhaudaksi.”

10 Efron oli istumassa heettiläisten joukossa, ja hän, heettiläinen Efron, vastasi Abrahamille kaupungin portista kulkevien heettiläisten kuullen: 11 “Ei, herrani, kuuntele minua! Minä lahjoitan sinulle sen vainion. Myös siellä olevan luolan minä lahjoitan sinulle. Kansani miesten nähden minä lahjoitan sen sinulle. Hautaa vainajasi.” 12 Jälleen Abraham kumarsi maan kansalle 13 ja puhui Efronille maan kansan kuullen näin: “Jospa kuitenkin kuuntelisit minua! Minä maksan vainion hinnan, ota se vastaan minulta, niin voin haudata sinne vainajani.” 14 Efron vastasi Abrahamille: 15 “Herrani, kuule minua! Neljänsadan hopeasekelin maa – mitä se meidän kesken merkitsee? Hautaa vainajasi.” 16 Kuultuaan, mitä Efron sanoi, Abraham punnitsi Efronille hopeamäärän, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa sekeliä maksuna käypää hopeaa.

17 Näin Efronin vainio, joka oli Makpelassa, Mamresta itään päin, sekä siellä oleva luola ja kaikki sillä alueella kasvavat puut 18 tulivat Abrahamin omaisuudeksi kaikkien kaupungin portista kulkevien heettiläisten nähden. 19 Sen jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta eli Hebronista, Kanaaninmaassa. 20 Näin vainio ja siellä oleva luola siirtyivät heettiläisiltä Abrahamille sukuhaudaksi.

Abrahamin palvelija noutaa Iisakille vaimoksi Rebekan

1 Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikessa. 2 Silloin Abraham sanoi palvelijalleen, talonsa vanhimmalle, joka oli kaiken hänen omaisuutensa hoitaja: “Pane kätesi reiteni alle. 3 Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota pojalleni vaimoa ympärilläni asuvien kanaanilaisten tyttäristä 4 vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille.” 5 Palvelija sanoi hänelle: “Entä jos nainen ei tahdo seurata minua tähän maahan? Onko minun silloin vietävä poikasi maahan, josta sinä olet lähtenyt?” 6 Abraham vastasi hänelle: “Varo, ettet vie poikaani sinne. 7 Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, puhui minulle ja vannoi minulle näin: ‘Sinun siemenellesi minä annan tämän maan.’ Hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, ja sinä saat sieltä vaimon pojalleni. 8 Ellei nainen kuitenkaan tahdo seurata sinua, olet vapaa vannottamastani valasta. Älä vain vie poikaani sinne.” 9 Palvelija pani kätensä herransa Abrahamin reiden alle ja vannoi tämän hänelle.

10 Palvelija otti kymmenen herransa kameleista sekä kaikkea parasta, mitä hänen herrallaan oli. Sitten hän lähti Mesopotamiaan, Naahorin kaupunkiin. 11 Hän pani kamelit lepäämään kaupungin ulkopuolella olevan vesikaivon ääreen illansuussa, jolloin naisilla oli tapana lähteä ammentamaan vettä. 12 Hän sanoi: “Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, suo minun tänään onnistua ja ole suosiollinen herralleni Abrahamille. 13 Minä asetun seisomaan tähän vesilähteelle. Kun kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä, 14 minä sanon jollekin heistä: ‘Kallistaisitko ruukkuasi, että voisin juoda.’ Tapahtukoon niin, että se tyttö, joka vastaa: ‘Juo, minä juotan kamelisikin’, on se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet suosiollinen herralleni.”

15 Hän ei ollut vielä lakannut puhumasta, kun siihen tuli ruukku olallaan Rebekka, joka oli Betuelin, Abrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, tytär. 16 Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui lähteelle, täytti ruukkunsa ja tuli ylös. 17 Silloin palvelija juoksi häntä vastaan ja sanoi: “Antaisitko minun juoda vähän vettä ruukustasi?” 18 Tyttö vastasi: “Juo, herrani.” Hän laski nopeasti ruukkunsa alas kätensä varaan ja antoi miehen juoda. 19 Annettuaan hänen juoda tyttö sanoi: “Minä ammennan myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen.” 20 Tyttö tyhjensi nopeasti ruukkunsa kaukaloon, riensi jälleen kaivolle hakemaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen. 21 Mies katseli tyttöä vaiti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei.

22 Kun kamelit olivat juoneet, mies otti puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pani hänen käsiinsä kaksi kymmenen sekelin painoista kultaista rannerengasta. 23 Mies kysyi: “Kenen tytär sinä olet? Kerrohan minulle! Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?” 24 Tyttö vastasi hänelle: “Minä olen Betuelin tytär, hänen, jonka Milka synnytti Naahorille.” 25 Hän jatkoi: “Meillä on runsaasti olkia ja rehua ja myös tilaa yöpyä.” 26 Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa 27 ja sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoaan ja uskollisuuttaan isännältäni. Herra on johdattanut minua matkalla herrani veljien kotiin.”

28 Tyttö juoksi kertomaan äitinsä perheelle, mitä oli tapahtunut. 29 Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban. Laaban riensi ulos kaupungista miehen luo lähteelle. 30 Kun hän näki sisarellaan Rebekalla nenärenkaan sekä rannerenkaat hänen käsissään ja kuuli sisarensa kertovan, mitä mies oli tälle puhunut, hän lähti miehen luo ja näki tämän seisovan vielä kamelien luona lähteellä. 31 Hän sanoi: “Tule, sinä Herran siunaama. Miksi seisot ulkona? Minä olen jo tehnyt tilaa talossa ja paikan kameleille.” 32 Niin mies meni taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi niille olkia ja rehua. Miehelle ja tämän seuralaisille hän antoi vettä jalkojen pesua varten.

33 Kun Abrahamin palvelijan eteen pantiin syötävää, hän sanoi: “En syö, ennen kuin olen puhunut asiani.” Laaban vastasi: “Puhu.” 34 Hän sanoi: “Minä olen Abrahamin palvelija. 35 Herra on siunannut suuresti minun herraani, ja hänestä on tullut mahtava mies. Herra on antanut hänelle lampaita ja vuohia sekä nautakarjaa, hopeaa ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleita ja aaseja. 36 Saara, herrani vaimo, on synnyttänyt vanhalla iällään pojan herralleni, ja herrani on antanut pojalle kaiken omaisuutensa. 37 Herrani vannotti minua ja sanoi: ‘Et saa ottaa pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun, 38 vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä vaimo pojalleni.’ 39 Minä sanoin herralleni: ‘Entä jos nainen ei lähde mukaani?’ 40 Hän vastasi minulle: ‘Herra, jonka edessä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä kanssasi ja antaa matkallesi menestyksen, niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä. 41 Olet vapaa minun vannottamastani valasta, jos tyttöä ei anneta sinulle, kun saavut sukuni luo. Silloin olet vapaa valastani.’

42 Kun tulin tänään lähteelle, minä sanoin: ‘Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, jospa antaisit tämän matkani onnistua. 43 Minä seison tässä vesilähteellä. Kun joku neitonen tulee ammentamaan vettä, minä kysyn häneltä: ‘Antaisitko minun juoda vähän vettä ruukustasi?’ 44 Jos hän vastaa minulle: ‘Juo sinä itse, minä ammennan myös kameleillesi’, hän on se nainen, jonka Herra on määrännyt minun herrani pojalle.’ 45 Minä en ollut vielä lakannut puhumasta mielessäni, kun Rebekka tuli ruukku olallaan, laskeutui lähteelle ja ammensi. Minä sanoin hänelle: ‘Antaisitko minun juoda?’ 46 Hän laski nopeasti ruukun olaltaan ja sanoi: ‘Juo, minä juotan myös kamelisi.’ Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit. 47 Minä kysyin häneltä: ‘Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ‘Minä olen Betuelin tytär, hänen, jonka Milka synnytti Naahorille.’ Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä, 48 kumarruin palvomaan Herraa ja ylistin häntä, herrani Abrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeaa tietä ottamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi. 49 Jos te nyt tahdotte osoittaa ystävällisyyttä ja uskollisuutta herralleni, kertokaa se minulle, mutta jos ette, kertokaa sekin minulle. Silloin käännyn toisaalle, oikealle tai vasemmalle.”

50 Laaban ja Betuel vastasivat: “Tämä on lähtöisin Herrasta. Me emme voi sanoa sinulle tästä hyvää emmekä pahaa. 51 Tässä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hänestä herrasi pojan vaimo, niin kuin Herra on puhunut.” 52 Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen. 53 Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi myös kallisarvoisia lahjoja tämän veljelle ja äidille. 54 He söivät ja joivat, hän ja miehet, jotka olivat hänen kanssaan, ja yöpyivät siellä.

Aamulla he nousivat ylös, ja palvelija sanoi: “Päästäkää minut menemään herrani luo.” 55 Tytön veli ja äiti vastasivat: “Anna tytön olla luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sen jälkeen voit lähteä.” 56 Mutta palvelija sanoi heille: “Älkää viivyttäkö minua, sillä Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo.” 57 He vastasivat: “Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään häneltä itseltään.” 58 He kutsuivat Rebekan ja kysyivät häneltä: “Lähdetkö tämän miehen kanssa?” Hän vastasi: “Lähden.” 59 Niin he saattoivat matkaan sisarensa Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palvelijan miehineen. 60 He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: “Tulkoon sinusta, sisaremme, tuhansia kertoja kymmenentuhatta, ja jälkeläisesi vallatkoot vihamiestensä portit!” 61 Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Näin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkaan.

62 Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta, hän näet asui Etelämaassa. 63 Hän oli lähtenyt illan suussa kedolle mietiskelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelien lähestyvän. 64 Myös Rebekka kohotti katseensa ja näki Iisakin. Silloin hän pudottautui kamelin selästä 65 ja kysyi palvelijalta: “Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä kohti?” Palvelija vastasi: “Hän on minun herrani.” Silloin Rebekka otti hunnun ja verhoutui. 66 Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tehnyt. 67 Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan. Hän otti Rebekan vaimokseen ja rakasti häntä. Näin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.

Abrahamin muut jälkeläiset

1 Abraham otti vielä vaimon, jonka nimi oli Ketura. 2 Hän synnytti Abrahamille Simranin ja Joksanin, Medanin ja Midianin, Jisbakin ja Suuahin. 3 Joksanille syntyivät Seba ja Dedan. Dedanin jälkeläisiä olivat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset. 4 Midianin pojat olivat Eefa, Eefer, Hanok, Abida ja Eldaa. Kaikki nämä olivat Keturan jälkeläisiä. 5 Abraham antoi kaiken omaisuutensa Iisakille, 6 mutta sivuvaimojensa pojille Abraham antoi lahjoja. Vielä eläessään hän lähetti heidät pois poikansa Iisakin luota itään päin, itäiselle maalle.

Abrahamin kuolema ja hautaus

7 Nämä olivat Abrahamin elinvuodet: hän eli 175 vuotta. 8 Sitten Abraham kuoli korkeassa iässä, kauniisti harmaantuneena ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin heimonsa luo. 9 Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, heettiläisen Efronin, Sooharin pojan, vainiolle itään päin Mamresta. 10 Tämän vainion Abraham oli ostanut heettiläisiltä. Sinne on haudattu Abraham ja hänen vaimonsa Saara. 11 Abrahamin kuoltua Jumala siunasi hänen poikaansa Iisakia. Iisak asui Lahai-Roin kaivon tienoilla.

Ismaelin jälkeläiset

12 Nämä ovat Abrahamin pojan Ismaelin suvun vaiheet, hänen, jonka Saaran egyptiläinen orjatar Haagar synnytti Abrahamille. 13 Nämä ovat Ismaelin poikien nimet heidän syntymäjärjestyksensä mukaan: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam, 14 Misma, Duuma, Massa, 15 Hadad, Teema, Jetur, Naafis ja Keedma. 16 Nämä olivat Ismaelin pojat, kaksitoista heimokuntien ruhtinasta. Nämä olivat myös heidän kyliensä ja leiripaikkojensa nimet. 17 Nämä olivat Ismaelin elinvuodet: 137 vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin heimonsa luo. 18 Ismaelilaiset asuivat Havilasta Suuriin ulottuvalla alueella, joka on Egyptistä itään päin Assurin suunnalla. Ismael kävi kaikkien veljiensä kimppuun.

Eesaun ja Jaakobin syntymä

19 Nämä ovat Iisakin, Abrahamin pojan, suvun vaiheet. Abrahamille syntyi Iisak. 20 Iisak oli 40 vuoden ikäinen, kun hän otti vaimokseen Rebekan. Tämä oli aramilaisen Betuelin tytär Mesopotamiasta, aramilaisen Laabanin sisar. 21 Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra vastasi hänen rukoukseensa, ja hänen vaimonsa Rebekka tuli raskaaksi. 22 Mutta lapset sysivät toisiaan hänen kohdussaan, ja hän sanoi: “Jos tämä on tällaista, niin mitä varten minä elän?” Hän meni kysymään Herralta, 23 ja Herra sanoi hänelle: “Kaksi kansaa on sinun kohdussasi, kaksi kansakuntaa haarautuu sinusta. Toinen kansa on toista voimakkaampi, ja vanhempi palvelee nuorempaa.”

24 Kun tuli Rebekan aika synnyttää, hänen kohdussaan oli todella kaksoset. 25 Ensiksi ulos tullut oli punaruskea ja kauttaaltaan karvainen kuin karvoista tehty viitta. Hänelle annettiin nimi Eesau. 26 Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä. Hän piti kädellään kiinni Eesaun kantapäästä, ja niin hänelle annettiin nimeksi Jaakob. Iisak oli heidän syntyessään 60 vuoden ikäinen.

Eesau myy esikoisuutensa

27 Pojat kasvoivat, ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, eränkävijä. Jaakob sitä vastoin oli rauhallinen mies, joka pysytteli teltoilla. 28 Iisak rakasti Eesauta, koska söi mielellään riistaa, mutta Rebekka rakasti Jaakobia.

29 Kerran kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton, Eesau tuli kedolta nääntyneenä. 30 Hän sanoi Jaakobille: “Anna minun hotkia tuota punaruskeaa, tuota punaruskeaa keittoa, sillä minä olen näännyksissä.” Siksi häntä kutsutaan nimellä Edom. 31 Mutta Jaakob sanoi: “Myy minulle ensin esikoisuutesi.” 32 Eesau vastasi: “Minä kuolen kohta kuitenkin! Mitä hyötyä minulle on esikoisuudesta?” 33 Jaakob sanoi: “Vanno minulle nyt.” Niin Eesau vannoi Jaakobille ja myi esikoisuutensa hänelle. 34 Silloin Jaakob antoi Eesaulle leipää ja linssikeittoa. Tämä söi ja joi, nousi ja meni pois. Näin halpana Eesau piti esikoisuutta.

Iisak ja Rebekka Gerarissa

1 Maahan tuli nälänhätä, toinen kuin aikaisempi nälänhätä, joka oli ollut Abrahamin päivinä. Silloin Iisak meni filistealaisten kuninkaan Abimelekin luo Gerariin. 2 Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: “Älä mene Egyptiin, vaan asu siinä maassa, jonka minä sinulle osoitan. 3 Asu muukalaisena tässä maassa, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Minä annan kaikki nämä maat sinulle ja sinun siemenellesi, sillä minä pidän voimassa valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille. 4 Minä teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja sinun siemenellesi minä annan kaikki nämä maat. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat, 5 koska Abraham kuunteli minun ääntäni ja noudatti säätämiäni käskyjä, lakeja ja opetuksia.” 6 Niin Iisak jäi asumaan Gerariin.

7 Kun paikkakunnan miehet kyselivät hänen vaimostaan, hän sanoi: “Hän on minun sisareni.” Hän näet pelkäsi sanoa “minun vaimoni”, koska ajatteli: “Etteivät vain paikkakunnan miehet tappaisi minua Rebekan tähden, sillä hän on kaunis.” 8 Kun Iisak oli asunut siellä jo kauan aikaa, Abimelek, filistealaisten kuningas, katseli kerran ikkunastaan ja näki Iisakin hyväilevän vaimoaan. 9 Silloin Abimelek kutsui Iisakin luokseen ja sanoi: “Hänhän onkin sinun vaimosi! Kuinka olet voinut sanoa, että hän on sisaresi?” Iisak vastasi hänelle: “Sanoin niin siksi, ettei minun tarvitsisi kuolla hänen vuokseen.” 10 Abimelek sanoi: “Mitä oletkaan meille tehnyt! Vähältä piti, ettei joku kansasta maannut vaimosi kanssa. Näin olisit saattanut meidät syyllisiksi!” 11 Abimelek antoi koko kansalle käskyn: “Jokainen, joka koskee tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, on surmattava.”

Kiista kaivoista

12 Iisak kylvi siinä maassa ja sai sinä vuonna satakertaisen sadon, sillä Herra siunasi häntä. 13 Hän vaurastui vaurastumistaan, ja lopulta hän oli hyvin rikas. 14 Hänellä oli laumoittain lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä paljon palvelijoita. Sen vuoksi filistealaiset alkoivat kadehtia häntä 15 ja tukkivat kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä Abrahamin palvelijat olivat tämän eläessä kaivaneet, ja täyttivät ne maalla. 16 Abimelek sanoi Iisakille: “Mene pois luotamme, sillä sinusta on tullut meitä paljon mahtavampi.” 17 Niinpä Iisak lähti sieltä, leiriytyi Gerarin laaksoon ja asui siellä.

18 Iisak kaivatti uudelleen auki ne vesikaivot, jotka oli kaivettu hänen isänsä Abrahamin eläessä mutta jotka filistealaiset olivat Abrahamin kuoltua tukkineet. Hän antoi niille samat nimet, jotka hänen isänsä oli niille antanut. 19 Sitten Iisakin palvelijat kaivoivat laaksossa ja löysivät sieltä raikkaan veden lähteen. 20 Gerarin paimenet alkoivat kuitenkin riidellä Iisakin paimenten kanssa ja sanoivat: “Vesi on meidän.” Iisak nimesi kaivon Eesekiksi, koska he kiistelivät hänen kanssaan. 21 Sen jälkeen Iisakin palvelijat kaivoivat toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin. Sille hän antoi nimen Sitna.

22 Iisak lähti sieltä pois ja kaivoi vielä yhden kaivon. Siitä ei syntynyt riitaa. Hän antoi sille nimen Rehobot ja sanoi: “Nyt Herra on antanut meille runsaasti tilaa, ja me voimme lisääntyä tässä maassa.”

Jumala ilmestyy Iisakille

23 Iisak siirtyi sieltä Beersebaan, 24 ja samana yönä Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: “Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi, minä siunaan sinua ja teen jälkeläisesi lukuisiksi palvelijani Abrahamin tähden.” 25 Iisak rakensi siihen paikkaan alttarin, huusi avuksi Herran nimeä ja pystytti sinne telttansa. Iisakin palvelijat kaivoivat sinne kaivon.

Iisakin ja Abimelekin liitto

26 Abimelek lähti hänen luokseen Gerarista ystävänsä Ahusatin ja sotapäällikkönsä Piikolin kanssa. 27 Iisak sanoi heille: “Miksi te olette tulleet minun luokseni? Tehän vihasitte minua ja karkotitte minut luotanne!” 28 He vastasivat: “Me olemme nähneet selvästi, että Herra on sinun kanssasi, ja ajattelimme, että sinun ja meidän välillämme tulisi olla valallinen sopimus. Me tahdomme tehdä liiton sinun kanssasi, 29 ettet tekisi meille mitään pahaa. Emmehän mekään ole sinuun koskeneet vaan olemme tehneet sinulle ainoastaan hyvää ja sallineet sinun lähteä rauhassa. Sinä olet nyt Herran siunaama.” 30 Silloin Iisak laittoi heille pidot, ja he söivät ja joivat.

31 Varhain seuraavana aamuna he vannoivat toisilleen valan. Sen jälkeen Iisak päästi heidät menemään, ja he lähtivät hänen luotaan rauhassa. 32 Samana päivänä Iisakin palvelijat tulivat kertomaan hänelle kaivosta, jonka olivat kaivaneet. He sanoivat hänelle: “Me löysimme vettä.” 33 Hän antoi kaivolle nimen Siba. Sen tähden kaupungin nimi on vielä tänäkin päivänä Beerseba.

Eesaun vierasheimoiset vaimot

34 Kun Eesau oli 40 vuoden ikäinen, hän otti vaimoikseen Jehuditin, heettiläisen Beerin tyttären, ja Baasematin, heettiläisen Eelonin tyttären. 35 Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle mielipahan aihe.

Jaakob saa petoksella esikoissiunauksen

1 Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää kyennyt näkemään, hän kutsui luokseen Eesaun, vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: “Poikani!” Tämä vastasi hänelle: “Tässä olen.” 2 Iisak sanoi: “Näethän, että minä olen tullut vanhaksi, enkä tiedä, milloin kuolen. 3 Ota nyt aseesi, viinesi ja jousesi, ja lähde kedolle metsästämään minulle riistaa. 4 Laita sitten minulle herkkuruoka, sellainen, jota rakastan, ja tuo se minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.”

5 Rebekka kuuli, mitä Iisak puhui pojalleen Eesaulle. Kun Eesau oli lähtenyt kedolle metsästämään tuodakseen riistaa isälleen, 6 Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: “Minä kuulin sinun isäsi sanovan veljellesi Eesaulle: 7 ‘Tuo minulle riistaa ja laita minulle herkkuruoka. Minä tahdon syödä sitä ja siunata sinut Herran edessä ennen kuin kuolen.’ 8 Kuule nyt siis, poikani, mitä sanon, ja tee, mitä minä käsken sinun tehdä. 9 Mene laumaan ja tuo sieltä minulle kaksi hyvää kiliä, niin minä laitan niistä isällesi sellaisen herkkuruuan, jota hän rakastaa. 10 Vie se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.” 11 Mutta Jaakob sanoi äidilleen Rebekalle: “Veljeni Eesauhan on karvainen mies, minä taas olen sileäihoinen. 12 Ehkä isäni tunnustelee minua ja pitää minua petkuttajana! Silloin tuotan itselleni kirouksen enkä siunausta.” 13 Hänen äitinsä sanoi hänelle: “Tulkoon se kirous minun päälleni, poikani! Kuuntele vain, mitä minä sanon, ja mene noutamaan kilit minulle.”

14 Silloin Jaakob meni noutamaan kilit ja toi ne äidilleen. Hänen äitinsä laittoi herkkuruuan, sellaisen, jota Jaakobin isä rakasti. 15 Rebekka otti vanhemman poikansa Eesaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki niihin nuoremman poikansa Jaakobin. 16 Kilien nahat hän kääri Jaakobin käsiin ja paljaaseen kaulaan. 17 Sitten hän antoi herkkuruuan sekä leipomansa leivän poikansa Jaakobin käsiin.

18 Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: “Isäni!” Iisak vastasi: “Tässä olen. Kuka sinä olet, poikani?” 19 Jaakob sanoi isälleen: “Minä olen sinun esikoisesi Eesau. Olen tehnyt niin kuin sanoit minulle. Nouse istumaan ja syömään riistaani, että voisit siunata minut.” 20 Iisak vastasi pojalleen: “Miten olet voinut löytää saaliin näin pian, poikani?” Jaakob vastasi: “Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen minun eteeni.” 21 Iisak sanoi Jaakobille: “Tulehan lähemmäs, poikani, että voin tunnustella, oletko sinä poikani Eesau vai et.” 22 Jaakob meni isänsä Iisakin luo. Tämä tunnusteli häntä ja sanoi: “Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.” 23 Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä Jaakobin kädet olivat karvaiset niin kuin hänen veljensä Eesaun kädet, ja niin Iisak siunasi hänet. 24 Iisak kysyi vielä: “Oletko sinä todella poikani Eesau?” Jaakob vastasi: “Olen.” 25 Silloin Iisak sanoi: “Tarjoa ruoka minulle, että voin syödä poikani riistaa ja siunata sinut.” Jaakob tarjosi ruuan hänelle, ja hän söi. Sitten Jaakob toi Iisakille viiniä, ja tämä joi. 26 Sen jälkeen hänen isänsä Iisak sanoi: “Tulehan tänne ja suutele minua, poikani.” 27 Jaakob meni isänsä luo ja suuteli häntä. Iisak tunsi hänen vaatteidensa tuoksun, siunasi hänet ja sanoi: “Poikani tuoksu on kuin kedon tuoksu, Herran siunaaman! 28 Antakoon Jumala sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, yllin kyllin jyviä ja viiniä. 29 Palvelkoot sinua kansat, kumartukoot edessäsi kansakunnat. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartukoot eteesi. Kirottu olkoon se, joka sinua kiroaa, siunattu se, joka sinua siunaa.”

Eesau pyytää siunausta

30 Kun Iisak oli siunannut Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä Iisakin luota, hänen veljensä Eesau palasi metsästämästä. 31 Hänkin laittoi herkkuruuan, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: “Nouskoon isäni syömään poikansa riistaa, niin että voit siunata minut.” 32 Hänen isänsä Iisak kysyi: “Kuka sinä olet?” Hän vastasi: “Minä olen poikasi, sinun esikoisesi Eesau.” 33 Silloin Iisak järkyttyi syvästi ja sanoi: “Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin kaikkea, ennen kuin sinä tulit, ja siunasin hänet. Ja siunattuna hän myös pysyy.”

34 Kun Eesau kuuli isänsä sanat, hän päästi kovan ja katkeran huudon ja sanoi isälleen: “Siunaa minutkin, isäni!” 35 Tämä vastasi: “Veljesi tuli kavalasti ja vei siunauksesi.” 36 Eesau sanoi: “Oikeinpa häntä kutsutaankin Jaakobiksi, onhan hän pettänyt minut jo kahdesti. Hän vei esikoisuuteni, ja nyt hän on vienyt minulta myös siunaukseni.” Eesau kysyi: “Etkö ole lainkaan varannut siunausta minulle?” 37 Iisak vastasi Eesaulle: “Minä olen asettanut hänet sinun herraksesi ja antanut kaikki hänen veljensä hänen palvelijoikseen sekä varustanut hänet jyvillä ja viinillä. Mitä minä siis voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?” 38 Eesau sanoi isälleen: “Yksi siunausko sinulla vain on, isäni? Isä, siunaa myös minut!” Ja Eesau alkoi itkeä äänekkäästi. 39 Hänen isänsä Iisak vastasi: “Vailla maan rehevyyttä on sinun asuinsijasi, vailla taivaan kastetta. 40 Miekkasi varassa sinä joudut elämään ja palvelemaan veljeäsi. Mutta valtoimena kierrellen sinä murrat hänen ikeensä niskasi päältä.”

Jaakob joutuu pakenemaan

41 Eesau alkoi kantaa Jaakobille kaunaa siunauksen tähden, jolla hänen isänsä oli tämän siunannut. Eesau ajatteli sydämessään: “Kohta tulee aika surra isääni, ja silloin minä tapan veljeni Jaakobin.” 42 Rebekalle kerrottiin hänen vanhemman poikansa Eesaun puheista. Silloin hän kutsui luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: “Tiedätkö, että veljesi Eesau lohduttautuu sillä, että aikoo tappaa sinut. 43 Kuule siis, mitä sanon, poikani: Lähde pakoon veljeni Laabanin luo Harraniin. 44 Asu hänen luonaan jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku asettuu. 45 Kun veljesi viha sinua kohtaan on lauhtunut ja hän on unohtanut, mitä olet hänelle tehnyt, minä lähetän noutamaan sinut sieltä. Minkä tähden minun pitäisi menettää teidät molemmat samana päivänä!” 46 Rebekka sanoi Iisakille: “Minä olen kyllästynyt elämääni heettiläisnaisten takia. Jos myös Jaakob ottaa vaimon heettiläisistä naisista, tämän maan tyttäristä, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä elän?”

1 Iisak kutsui Jaakobin luokseen, siunasi hänet ja antoi hänelle käskyn: “Sinä et saa ottaa vaimoksesi ketään kanaanilaisten tyttäristä. 2 Mene Mesopotamiaan äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo äitisi veljen Laabanin tyttäristä. 3 Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja tehköön sinusta hedelmällisen ja monilukuisen, niin että sinusta saa alkunsa kansojen joukko. 4 Suokoon hän sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun jälkeläisillesi, niin että saat periä maan, jossa asut muukalaisena ja jonka Jumala on antanut Abrahamille.” 5 Näin Iisak lähetti Jaakobin matkaan. Tämä lähti Mesopotamiaan Laabanin luo, joka oli aramilaisen Betuelin poika ja Jaakobin ja Eesaun äidin Rebekan veli.

Eesau ottaa vielä yhden vaimon

6 Eesau sai tietää, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että Iisak siunatessaan Jaakobia oli kieltänyt häntä ottamasta vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, 7 ja että Jaakob oli totellut isäänsä ja äitiään ja lähtenyt Mesopotamiaan. 8 Kun Eesau huomasi, että kanaanilaisten tyttäret olivat vastenmielisiä hänen isälleen Iisakille, 9 hän meni Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lisäksi Mahalatin, Abrahamin pojan Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren.

Jaakobin uni Beetelissä

10 Jaakob lähti Beersebasta mennäkseen Harraniin. 11 Hän tuli erääseen paikkaan ja yöpyi siinä, sillä aurinko oli laskenut. Hän otti sieltä kiven, pani sen päänalusekseen ja asettui makuulle. 12 Hän näki unessa, että maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden yläpää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. 13 Yhtäkkiä Herra seisoi hänen luonaan ja sanoi: “Minä olen Herra, sinun isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi. 14 Sinun jälkeläisiäsi on oleva yhtä paljon kuin maan tomua, ja sinä levittäydyt länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat. 15 Katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua kaikkialla, missä kuljet. Minä tuon sinut takaisin tähän maahan, sillä minä en jätä sinua vaan toteutan sen, minkä minä olen sinulle puhunut.”

16 Kun Jaakob heräsi unestaan, hän sanoi: “Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt.” 17 Hänet valtasi pelko, ja hän sanoi: “Kuinka pelottava onkaan tämä paikka! Tämä ei ole mikään muu kuin Jumalan huone. Tämä on taivaan portti.”

18 Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka oli pannut päänsä aluseksi, nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle. 19 Hän antoi paikalle nimen Beetel. Aikaisemmin kaupungin nimenä oli kuitenkin ollut Luus. 20 Sitten Jaakob antoi lupauksen sanoen: “Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut tällä tiellä, jota kuljen, ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatetta päälle pantavaksi, 21 niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, on Herra oleva minun Jumalani. 22 Tämä kivi, jonka olen asettanut patsaaksi, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä annan sinulle kymmenykset.”

Jaakob tapaa Raakelin ja Laabanin

1 Jaakob lähti matkaan ja tuli idän kansojen maalle. 2 Hän huomasi kedolla kaivon, jonka luona makasi kolme lammas- ja vuohilaumaa, sillä siitä kaivosta oli tapana juottaa laumoja. Kaivon suulla oli suuri kivi. 3 Kun kaikki laumat olivat kokoontuneet sinne, kivi vieritettiin kaivon suulta ja eläimet juotettiin. Sen jälkeen kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle. 4 Jaakob kysyi paimenilta: “Veljeni, mistä te olette?” He vastasivat: “Harranista olemme.” 5 Hän kysyi heiltä: “Tunnetteko te Laabanin, Naahorin pojan?” He vastasivat: “Tunnemme.” 6 Jaakob kysyi heiltä: “Voiko hän hyvin?” He vastasivat: “Hyvin voi. Tuolla tulee hänen tyttärensä Raakel lampaiden ja vuohien kanssa.” 7 Jaakob sanoi: “Nythän on vielä täysi päivä, ei ole aika koota karjaa. Juottakaa lampaat ja vuohet ja viekää ne laitumelle.” 8 Paimenet vastasivat: “Emme voi, ennen kuin kaikki laumat ovat koolla ja kivi on vieritetty kaivon suulta. Sitten juotamme lampaat ja vuohet.”

9 Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel tuli isänsä lampaat ja vuohet mukanaan, sillä Raakelilla oli tapana käydä paimenessa. 10 Kun Jaakob näki Raakelin, äitinsä veljen Laabanin tyttären, ja Laabanin lampaat ja vuohet, hän astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti enonsa lauman. 11 Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi äänekkääseen itkuun. 12 Jaakob kertoi Raakelille, että hän oli tämän isän sukulainen ja Rebekan poika. Raakel juoksi kertomaan isälleen. 13 Kun Laaban kuuli Jaakobin, sisarensa pojan, tulosta, hän juoksi tätä vastaan. Hän syleili ja suuteli Jaakobia ja toi hänet kotiinsa. Jaakob kertoi Laabanille kaiken, mitä oli tapahtunut. 14 Laaban sanoi hänelle: “Sinä todellakin olet minun luutani ja lihaani.”

Jaakobin vaimot

Kun Jaakob oli asunut hänen luonaan kuukauden päivät, 15 Laaban sanoi Jaakobille: “Olethan sinä tosin sukulaiseni, mutta pitäisikö sinun silti palvella minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi.” 16 Laabanilla oli kaksi tytärtä. Vanhemman nimi oli Leea ja nuoremman Raakel. 17 Leealla oli lempeät silmät, Raakel taas oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan. 18 Jaakob rakasti Raakelia. Niinpä hän sanoi Laabanille: “Minä palvelen sinua seitsemän vuotta saadakseni nuoremman tyttäresi Raakelin.” 19 Laaban vastasi: “On parempi, että annan hänet sinulle kuin että antaisin hänet jollekin toiselle. Jää luokseni.” 20 Niin Jaakob palveli Raakelin vuoksi seitsemän vuotta, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä, koska hän rakasti Raakelia.

21 Sen jälkeen Jaakob sanoi Laabanille: “Anna minulle vaimoni, sillä palvelusaikani on täyttynyt ja tahdon mennä hänen luokseen.” 22 Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki paikkakunnan asukkaat ja järjesti pidot. 23 Mutta illalla hän ottikin tyttärensä Leean ja vei hänet Jaakobin luo, ja tämä yhtyi häneen. 24 Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Leealle orjattareksi.

25 Kun tuli aamu, Jaakob näki, että nainen olikin Leea. Jaakob sanoi Laabanille: “Mitä oletkaan minulle tehnyt? Enkö ole palvellut sinua Raakelin vuoksi? Mitä varten petit minua?” 26 Laaban vastasi: “Meidän seudullamme ei tehdä niin, että nuorempi annettaisiin ennen vanhempaa. 27 Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun, niin myös Raakel annetaan sinulle palkaksi, kunhan teet minulle työtä vielä toiset seitsemän vuotta.” 28 Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun, Laaban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi. 29 Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen Raakelille orjattareksi. 30 Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja hän rakasti enemmän Raakelia kuin Leeaa. Niin Jaakob palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.

Jaakobin lapset

31 Kun Herra näki, että Leeaa syrjittiin, hän avasi Leean kohdun. Raakel sen sijaan oli hedelmätön. 32 Leea tuli raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ruuben sanoen: “Herra on nähnyt minun kurjuuteni. Nyt mieheni varmaan rakastaa minua.” 33 Hän tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: “Herra on kuullut, että minua syrjitään. Siksi hän on antanut minulle myös tämän.” Hän antoi pojalle nimen Simeon. 34 Hän tuli uudelleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: “Tällä kertaa mieheni varmaan pysyy luonani, olenhan synnyttänyt hänelle kolme poikaa.” Sen vuoksi hän antoi pojalle nimen Leevi. 35 Leea tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: “Nyt minä kiitän Herraa.” Sen vuoksi hän antoi pojalle nimen Juuda. Sitten hän lakkasi synnyttämästä.

1 Kun Raakel näki, ettei voinut synnyttää lasta Jaakobille, hän tuli kateelliseksi sisarelleen ja sanoi Jaakobille: “Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen.” 2 Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: “Olenko minä Jumalan asemassa, hänen, joka on estänyt sinua saamasta lapsia?” 3 Silloin Raakel sanoi: “Tässä on orjattareni Bilha. Yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun polvilleni. Hänen avullaan minäkin saan lapsia.” 4 Raakel antoi orjattarensa Bilhan vaimoksi Jaakobille, ja Jaakob yhtyi Bilhaan. 5 Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. 6 Raakel sanoi: “Jumala on hankkinut minulle oikeuden ja myös kuullut rukoukseni äänen ja antanut minulle pojan.” Sen tähden hän antoi pojalle nimen Daan. 7 Raakelin orjatar Bilha tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan. 8 Raakel sanoi: “Minä olen kamppaillut ankarasti sisareni kanssa ja olenkin selviytynyt voittajaksi.” Hän antoi pojalle nimen Naftali.

9 Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, hän otti orjattarensa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi. 10 Leean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan. 11 Silloin Leea sanoi: “Onneksi!” Ja hän antoi pojalle nimen Gaad. 12 Leean orjatar Silpa synnytti Jaakobille toisenkin pojan, 13 ja Leea sanoi: “Olen onnellinen, jopa nuoret naiset ylistävät minua onnelliseksi!” Ja hän antoi pojalle nimen Asser.

14 Ruuben meni kerran ulos kävelemään vehnänleikkuun aikaan. Hän löysi pellolta lemmenmarjoja ja toi ne äidilleen Leealle. Niin Raakel sanoi Leealle: “Anna minulle poikasi lemmenmarjoja.” 15 Leea vastasi hänelle: “Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni, kun tahdot ottaa vielä poikani lemmenmarjatkin?” Raakel sanoi: “Olkoon sitten niin, että hän makaa tämän yön sinun kanssasi korvauksena poikasi lemmenmarjoista.” 16 Kun Jaakob illalla palasi kedolta, Leea meni häntä vastaan ja sanoi: “Sinun on tultava minun luokseni, sillä minä olen ostanut sinut poikani lemmenmarjoilla.” Niin Jaakob makasi sen yön hänen kanssaan. 17 Jumala kuuli Leeaa, ja Leea tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan. 18 Leea sanoi: “Jumala on antanut minulle palkkani, koska minä annoin orjattareni miehelleni.” Ja hän antoi pojalle nimen Isaskar. 19 Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan. 20 Silloin Leea sanoi: “Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni tulee pysymään luonani, sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa.” Ja hän antoi pojalle nimen Sebulon. 21 Sen jälkeen hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina.

22 Jumala muisti myös Raakelia. Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa. 23 Niin Raakel tuli raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: “Jumala on ottanut pois häpeäni.” 24 Raakel antoi pojalle nimen Joosef ja sanoi: “Herra antakoon minulle vielä toisen pojan.”

Jaakob rikastuu

25 Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Laabanille: “Päästä minut lähtemään. Minä tahdon mennä kotiini ja omaan maahani. 26 Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut. Minä tahdon lähteä. Tiedäthän sinä, kuinka paljon olen tehnyt sinulle työtä.” 27 Laaban vastasi hänelle: “Jospa saisin armon sinun silmissäsi! Olen nähnyt ennusmerkeistä, että Herra on siunannut minua sinun takiasi.” 28 Hän sanoi vielä: “Määrää minulle haluamasi palkka, niin minä annan sen.” 29 Jaakob vastasi hänelle: “Sinä itse tiedät, kuinka minä olen tehnyt sinulle työtä ja millaiseksi karjasi on tullut minun hoidossani. 30 Se vähä, mitä sinulla oli ennen minun tuloani, on karttunut paljoksi, ja Herra on siunannut sinua, missä vain minä olen liikkunut. Mutta nyt – milloin minä saan tehdä työtä oman perheeni hyväksi?”

31 Laaban sanoi: “Mitä minun on sinulle annettava?” Jaakob vastasi: “Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Mutta minä paimennan ja vartioin edelleen sinun laumojasi, jos suostut tähän: 32 Minä käyn tänään läpi koko lammas- ja vuohilaumasi ja erotan sieltä kaikki pilkulliset, kirjavat ja mustat lampaat sekä kirjavat ja pilkulliset vuohet. Ne ovat minun palkkani. 33 Minun rehellisyyteni tulee ilmi, kun vastaisuudessa tulet tarkastamaan tätä minun palkkaani. Kaikki vuohet, jotka eivät ole pilkullisia eivätkä kirjavia, ja kaikki lampaat, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni.” 34 Laaban vastasi: “Hyvä on. Olkoon niin kuin olet puhunut.”

35 Samana päivänä Laaban erotti laumastaan juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkoista, sekä kaikki mustat lampaat ja antoi ne poikiensa hoitoon. 36 Hän siirsi ne kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob paimensi Laabanin muita laumoja. 37 Jaakob otti itselleen tuoreita valkopoppeli-, mantelipuu- ja plataanikeppejä ja kuori niihin valkeita raitoja, niin että keppien valkoinen puu paljastui. 38 Kuorimansa kepit hän pani lampaiden ja vuohien eteen vesikaukaloihin, juoma-astioihin, joista ne kävivät juomassa. Tullessaan juomaan ne olivat kiimassa 39 ja pariutuivat keppien edessä. Ne synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita. 40 Jaakob pani ne erilleen eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan. Siten hän hankki itselleen oman laumansa. Hän käänsi eläinten päät Laabanin lauman pilkullisia ja kaikkia mustia eläimiä kohti. 41 Aina kun voimakkaat eläimet olivat kiimassa, Jaakob pani kepit niiden eteen vesikaukaloihin, ja ne pariutuivat keppien edessä. 42 Heikkojen eläinten eteen hän ei pannut keppejä. Näin heikot joutuivat Laabanille ja voimakkaat Jaakobille. 43 Siten miehestä tuli hyvin rikas. Hänellä oli paljon lampaita ja vuohia sekä orjattaria, orjia, kameleita ja aaseja.

Jaakob lähtee salaa Laabanin luota

1 Jaakob sai kuulla Laabanin poikien sanoneen: “Jaakob on vienyt kaiken, mikä kuuluu isällemme. Isämme omaisuudesta hän on hankkinut itselleen kaiken tämän rikkauden.” 2 Jaakob huomasi myös Laabanin kasvoista, ettei tämä enää suhtautunut häneen niin kuin ennen. 3 Silloin Herra sanoi Jaakobille: “Palaa isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen sinun kanssasi.”

4 Jaakob lähetti kutsumaan Raakelin ja Leean kedolle laumansa luo 5 ja sanoi heille: “Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän suhtaudu minuun niin kuin ennen. Isäni Jumala on kuitenkin ollut kanssani. 6 Tehän tiedätte, että minä olen tehnyt työtä isällenne kaikin voimin. 7 Silti isänne on kohdellut minua petollisesti ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole sallinut hänen aiheuttaa minulle vahinkoa. 8 Jos isänne sanoi: ‘Pilkulliset olkoot palkkanasi’, koko lauma synnytti pilkullisia. Jos hän taas sanoi: ‘Juovikkaat olkoot palkkanasi’, koko lauma synnytti juovikkaita. 9 Näin Jumala otti isänne karjan ja antoi sen minulle. 10 Lauman pariutumisen aikaan minä kohotin unessa katseeni ja näin, että pukit, jotka astuivat laumaa, olivat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia. 11 Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: ‘Jaakob!’ Minä vastasin: ‘Tässä olen.’ 12 Hän sanoi: ‘Katsele laumaa, niin huomaat, että kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia. Minä olen nähnyt kaiken, mitä Laaban sinulle tekee. 13 Minä olen Beetelin Jumala. Siellä sinä voitelit patsaan ja siellä sinä annoit minulle lupauksen. Nouse nyt, lähde tästä maasta ja palaa synnyinmaahasi.’”

14 Raakel ja Leea vastasivat hänelle: “Onko meillä enää mitään osaa tai perintöä isämme talossa? 15 Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina, kun on myynyt meidät ja syönyt suuhunsa meistä saamansa hinnan? 16 Totisesti kaikki se rikkaus, jonka Jumala on ottanut isältämme, se on meidän ja meidän lastemme. Tee siis nyt kaikki, mitä Jumala on sinulle sanonut.”

17 Silloin Jaakob nosti lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään 18 ja otti mukaan kaiken karjansa ja kaiken omaisuutensa, jonka hän oli koonnut Mesopotamiassa, kaiken hankkimansa omaisuuden, ja lähti kulkemaan isänsä Iisakin luo Kanaaninmaahan. 19 Kun Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan, Raakel varasti isänsä kotijumalat. 20 Jaakob harhautti aramilaista Laabania eikä ilmaissut hänelle, että pakenisi. 21 Hän lähti pakoon mukanaan koko omaisuutensa, meni yli virran ja suuntasi kulkunsa kohti Gileadin vuoria.

Laaban tavoittaa Jaakobin

22 Kolmantena päivänä Laabanille kerrottiin, että Jaakob oli paennut. 23 Silloin Laaban otti mukaan sukunsa miehet, ajoi Jaakobia takaa seitsemän päivää ja saavutti hänet Gileadin vuorilla. 24 Mutta Jumala tuli aramilaisen Laabanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: “Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.”

25 Kun Laaban saavutti Jaakobin, tämä oli pystyttänyt telttansa vuorelle. Myös Laaban sukulaisineen leiriytyi Gileadinvuorelle. 26 Laaban sanoi Jaakobille: “Mitä oletkaan tehnyt? Sinä olet pettänyt minut ja vienyt pois tyttäreni kuin miekalla vangiksi otetut! 27 Minkä tähden pakenit salaa, lähdit luotani varkain etkä kertonut minulle? Minä olisin saattanut sinut matkaan iloiten ja laulaen, rummuin ja lyyroin! 28 Et edes suonut minun suudella hyvästiksi lasteni lapsia ja tyttäriäni. Sinä olet nyt menetellyt tyhmästi. 29 Minulla olisi valta tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi minulle viime yönä: ‘Varo, ettet puhu Jaakobille hyvää etkä pahaa.’ 30 Mutta olkoon! Sinä olet lähtenyt matkallesi, kun ikävöit niin hartaasti isäsi kotiin. Mutta minkä tähden varastit minun jumalani?”

31 Jaakob sanoi Laabanille: “Lähdin salaa, koska pelkäsin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi. 32 Mutta se, jonka hallusta löydät jumalasi, ei jää eloon. Tutki sukumme miesten läsnä ollessa, mitä minulla on, ja ota kaikki, mikä kuuluu sinulle.” Jaakob ei näet tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat. 33 Laaban kävi Jaakobin teltassa, Leean teltassa ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Tultuaan ulos Leean teltasta hän meni Raakelin telttaan. 34 Mutta Raakel oli ottanut kotijumalat, pannut ne kamelin satulapussiin ja istunut niiden päälle. Laaban penkoi koko teltan, mutta ei löytänyt niitä. 35 Raakel sanoi isälleen: “Älköön herrani vihastuko siitä, etten voi nousta edessäsi, sillä minulla on se naisten tavallinen vaiva.” Laaban etsi mutta ei löytänyt kotijumalia.

36 Silloin Jaakob kiivastui ja alkoi riidellä Laabanin kanssa. Hän sanoi Laabanille: “Mikä on rikokseni, mikä on syntini, että niin kiihkeästi ahdistat minua? 37 Kun nyt olet penkonut kaikki tavarani, oletko löytänyt mitään, mikä on sinun talosi tavaraa? Tuo se tähän minun sukuni ja sinun sukusi miesten eteen. Ratkaiskoot he meidän välimme. 38 Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi. Lampaasi ja vuohesi eivät ole menettäneet karitsoita, enkä minä ole syönyt pässejä laumastasi. 39 Raadeltua eläintä en tuonut sinulle, vaan se koitui minun vahingokseni. Varastetun eläimen sinä vaadit minulta, olipa se viety päivällä tai yöllä. 40 Päivällä minua rasitti helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni. 41 Näin minulta on mennyt kaksikymmentä vuotta talossasi. Neljätoista vuotta minä palvelin sinua kahden tyttäresi vuoksi ja kuusi vuotta vuohiesi ja lampaittesi vuoksi. Kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani. 42 Ellei isäni Jumala, Abrahamin Jumala, jota myös Iisak pelkää, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit nyt lähettänyt minut tieheni tyhjin käsin. Jumala on nähnyt minun kurjuuteni ja vaivannäköni, ja hän nuhteli sinua viime yönä.”

Jaakobin ja Laabanin sovinto ja liitto

43 Laaban vastasi Jaakobille: “Tyttäret ovat minun tyttäriäni, lapset minun lapsiani, ja lauma on minun laumaani. Kaikki, mitä näet, on minun, mutta mitä minä nyt voin näille tyttärilleni tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet! 44 Tehkäämme siis liitto, sinä ja minä, ja olkoon se todistuksena meidän välillämme.” 45 Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi 46 ja sanoi sukunsa miehille: “Kootkaa kiviä.” Nämä kokosivat kiviä, tekivät röykkiön ja aterioivat sen äärellä. 47 Laaban antoi kiviröykkiölle nimen Jegar-Saahaduta, mutta Jaakob kutsui sitä nimellä Gal-Eed. 48 Laaban sanoi: “Tämä röykkiö olkoon tänään todistajana meidän välillämme.” Siksi sitä kutsutaan nimellä Gal-Eed 49 ja myös nimellä Mispa, sillä Laaban sanoi vielä: “Herra pitäköön silmällä meitä molempia, kun olemme poissa toistemme näkyvistä. 50 Jos sinä kohtelet huonosti tyttäriäni tai otat toisia vaimoja tyttärieni lisäksi, niin tiedä, että Jumala on todistajana meidän välillämme, vaikkei ketään ihmistä olisikaan läsnä.” 51 Laaban sanoi vielä Jaakobille: “Katso tätä röykkiötä ja katso tätä patsasta, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme, minun ja sinun. 52 Tämä röykkiö ja tämä patsas olkoot muistuttamassa siitä, etten minä kulkisi pahoin aikein tämän röykkiön ohi sinun luoksesi etkä sinäkään kulkisi pahoin aikein tämän röykkiön ja tämän patsaan ohi minun luokseni. 53 Abrahamin Jumala ja Naahorin Jumala, heidän isiensä Jumala, olkoon tuomarina meidän välillämme.” Silloin Jaakob vannoi valan sen Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak pelkäsi. 54 Jaakob uhrasi vuorella teurasuhrin ja kutsui sukunsa miehet aterioimaan. He aterioivat ja olivat yötä vuorella.

Jaakob valmistautuu kohtaamaan Eesaun

1 Varhain seuraavana aamuna Laaban nousi, suuteli lastenlapsiaan ja tyttäriään ja siunasi heidät. Sitten hän lähti ja palasi kotiinsa. 2 Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 3 Nähdessään heidät Jaakob sanoi: “Tämä on Jumalan sotajoukkoa”, ja hän antoi sille paikalle nimen Mahanaim.

4 Sitten Jaakob lähetti edellään sanansaattajia veljensä Eesaun luo Seirin maahan, Edomin alueelle. 5 Hän antoi heille tämän käskyn: “Sanokaa herralleni Eesaulle: ‘Näin sanoo palvelijasi Jaakob: Olen oleskellut Laabanin luona ja viipynyt siellä tähän saakka. 6 Olen saanut nautakarjaa, aaseja, lampaita ja vuohia, palvelijoita ja palvelijattaria ja lähetän nyt kertomaan tästä herralleni, että olisit minua kohtaan suosiollinen.’”

7 Sanansaattajat palasivat Jaakobin luo ja sanoivat: “Me kohtasimme veljesi Eesaun. Hän on jo matkalla sinua vastaan neljäsataa miestä mukanaan.” 8 Silloin Jaakob pelästyi kovin, ja hänet valtasi ahdistus. Hän jakoi väen, joka oli hänen kanssaan, samoin kuin lampaat ja vuohet sekä nautakarjan ja kamelit, kahteen leiriin, 9 sillä hän ajatteli: “Jos Eesau hyökkää toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen pääsee pakoon.”

10 Jaakob sanoi: “Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä, joka sanoit minulle: ‘Palaa maahasi ja sukusi luo, minä tahdon tehdä sinulle hyvää.’ 11 Minä olen arvoton kaikkiin armonosoituksiin ja kaikkeen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut. Minä kuljin tämän Jordanin yli ainoastaan sauva kädessäni, ja nyt minulle on karttunut kaksi joukkoa. 12 Pelasta minut veljeni käsistä, Eesaun käsistä! Minä pelkään, että hän tulee ja surmaa minut sekä äidit lapsineen! 13 Olethan sinä itse sanonut: ‘Minä teen sinulle hyvää ja teen jälkeläisesi yhtä lukuisiksi kuin meren hiekanjyvät, joita ei voida laskea niiden paljouden tähden.’” 14 Jaakob vietti siellä sen yön.

Sitten hän erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Eesaulle 15 200 vuohta ja 20 pukkia, 200 lammasta ja 20 pässiä, 16 30 imettävää kamelia varsoineen, 40 lehmää ja 10 härkää, 20 aasintammaa ja 10 aasioria. 17 Hän antoi kunkin lauman erikseen palvelijoidensa haltuun ja sanoi heille: “Menkää minun edelläni ja pitäkää välimatka laumojen välillä.” 18 Ensimmäiselle palvelijalle hän antoi tämän käskyn: “Kun veljeni Eesau kohtaa sinut ja kysyy: ‘Kenelle sinä kuulut, mihin olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet sinun edelläsi?’, 19 niin vastaa: ‘Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Eesaulle. Myös Jaakob itse tulee jäljessämme.’” 20 Samoin hän käski toista, kolmatta ja kaikkia muita, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: “Puhukaa juuri näin Eesaulle, kun tapaatte hänet. 21 Sanokaa myös: ‘Palvelijasi Jaakob tulee jäljessämme.’” Jaakob näet ajatteli: “Minä koetan lepyttää hänet edelläni kulkevilla lahjoilla. Sen jälkeen kohtaan hänet kasvotusten. Ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan.” 22 Näin lahjat kulkivat hänen edellään, mutta itse hän jäi yöksi leiriin.

Jaakobin paini

23 Sinä yönä Jaakob nousi, otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa sekä yksitoista poikaansa ja meni Jabbokin yli kahlauspaikasta. 24 Hän vei joen yli heidät ja kaiken muun, mitä hänellä oli. 25 Jaakob jäi yksin toiselle rannalle, ja eräs mies kamppaili hänen kanssaan päivänkoittoon saakka. 26 Kun mies huomasi, ettei hän voittanut Jaakobia, hän löi tätä lonkkaan, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. 27 Mies sanoi: “Päästä minut, sillä aamu sarastaa.” Jaakob vastasi: “En päästä sinua, ellet siunaa minua.” 28 Mies kysyi häneltä: “Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: “Jaakob.” 29 Silloin mies sanoi: “Älköön nimesi enää olko Jaakob vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” 30 Jaakob pyysi: “Sano sinäkin nimesi.” Mies vastasi: “Miksi kysyt nimeäni?” Ja hän siunasi siellä Jaakobin.

31 Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, sillä hän ajatteli: “Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin henkeni on säästynyt.” 32 Aurinko nousi, kun hän kulki Penuelin ohitse ontuen lonkkaansa. 33 Tämän vuoksi israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on lonkkanivelen päällä. Mies näet iski Jaakobia lonkkaan, reisijänteen kohdalle.

Jaakobin ja Eesaun sovinto

1 Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Eesaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin hän jakoi lapset Leealle, Raakelille ja molemmille orjattarille. 2 Hän asetti orjattaret lapsineen etumaisiksi, heidän jälkeensä Leean lapsineen ja viimeiseksi Raakelin Joosefin kanssa. 3 Itse hän kulki heidän edellään ja kumartui maahan seitsemän kertaa lähestyessään veljeään. 4 Mutta Eesau juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.

5 Kun Eesau kohotti katseensa, hän näki vaimot ja lapset ja kysyi: “Keitä ovat nämä, jotka ovat kanssasi?” Jaakob vastasi: “Lapsia, jotka Jumala on armossaan antanut palvelijallesi.” 6 Sitten orjattaret tulivat lapsineen ja kumartuivat maahan. 7 Myös Leea tuli lapsineen, ja he kumartuivat maahan. Sen jälkeen tuli Joosef ja Raakel, ja he kumartuivat maahan.

8 Eesau kysyi: “Mitä tarkoitit koko sillä joukolla, jonka minä kohtasin?” Jaakob vastasi: “Tahdoin saada herrani suosion osakseni.” 9 Mutta Eesau sanoi: “Minulla on itselläni yllin kyllin. Pidä omasi, veljeni!” 10 Jaakob vastasi: “Ei suinkaan! Jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ota vastaan lahjani. Olenhan saanut nähdä kasvosi – niin kuin olisin nähnyt Jumalan kasvot – ja sinä olet ollut minulle suosiollinen. 11 Ota siis vastaan tervehdyslahjani, joka sinulle tuotiin, sillä Jumala on ollut minulle armollinen ja minulla on kaikkea.” Jaakob pyytämällä pyysi Eesauta, ja tämä otti lahjan vastaan.

12 Eesau sanoi: “Lähdetään liikkeelle. Minä kuljen sinun edelläsi.” 13 Jaakob vastasi hänelle: “Herrani tietää, että lapset ovat heiveröisiä ja että minulla on imettäviä lampaita ja lehmiä mukanani. Jos näitä ajaa kiivaasti päivänkään, niin koko lauma kuolee. 14 Kulkekoon siis herrani palvelijansa edellä. Minä seuraan hiljalleen jäljessä lapsille ja edelläni kulkevalle karjalle sopivaa vauhtia, kunnes saavun herrani luo Seiriin.” 15 Eesau sanoi: “Salli minun jättää luoksesi osa väestä, joka on kanssani.” Jaakob vastasi: “Mitä varten? Kunhan vain herrani on minulle suosiollinen!”

16 Eesau lähti sinä päivänä paluumatkalle Seiriin, 17 mutta Jaakob lähti Sukkotiin ja rakensi itselleen talon. Karjalleen hän teki katoksia, ja siksi paikan nimeksi tuli Sukkot.

18 Jaakob oli lähtenyt Mesopotamiasta ja saapunut turvallisesti Sikemin kaupunkiin, joka on Kanaaninmaassa, ja hän leiriytyi kaupungin edustalle. 19 Sen maapalstan, johon hän oli pystyttänyt telttansa, hän osti sadalla kesitalla Sikemin isän Hamorin pojilta. 20 Hän pystytti sinne alttarin ja antoi sille nimen Eel-Eloohee-Israel.

Diinan raiskaus

1 Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttöjä. 2 Maan hivviläisen ruhtinaan Hamorin poika Sikem näki hänet, otti hänet mukaansa, makasi hänet ja teki hänelle väkivaltaa. 3 Sikem kiintyi koko sielustaan Diinaan, Jaakobin tyttäreen, rakasti tyttöä ja puheli hänelle hellästi. 4 Sikem sanoi isälleen Hamorille: “Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi.” 5 Jaakob sai kuulla, että Sikem oli häpäissyt hänen tyttärensä Diinan. Mutta koska Jaakobin pojat olivat hänen karjansa kanssa kedolla, hän pysyi vaiti siihen asti, kunnes he palasivat.

Hamor yrittää hyvittää poikansa rikoksen

6 Sikemin isä Hamor meni Jaakobin luo puhumaan hänen kanssaan. 7 Jaakobin pojat olivat tulleet kedolta kuultuaan, mitä oli tapahtunut. Miehet olivat murheellisia ja hyvin vihaisia, sillä Sikem oli tehnyt Israelia kohtaan häpeällisen teon maatessaan Jaakobin tyttären. Sellaista ei saanut tehdä. 8 Hamor puhui heille näin: “Poikani Sikem on kiintynyt tyttäreenne koko sielustaan. Antakaa hänet vaimoksi pojalleni. 9 Solmikaa avioliittoja kanssamme: antakaa tyttäriänne meille vaimoiksi, ja ottakaa tyttäriämme vaimoiksi itsellenne. 10 Asukaa meidän keskuudessamme. Maa on edessänne; jääkää tänne, kierrelkää maassa ja asettukaa tänne asumaan.” 11 Sikem sanoi tytön isälle ja veljille: “Jos olette minulle suosiollisia, minä annan kaiken, mitä minulta pyydätte. 12 Määrätkää kuinka suuri morsiamenhinta tai kuinka suuret lahjat tahansa, minä annan sen, mitä pyydätte minulta, kunhan vain annatte tytön minulle vaimoksi.”

Jaakobin poikien petollisuus

13 Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti, koska Sikem oli häpäissyt heidän sisarensa Diinan. 14 He sanoivat näille: “Emme voi tehdä sellaista. Emme voi antaa sisartamme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä meistä se olisi häpeällistä. 15 Me suostumme ehdotukseenne ainoastaan sillä ehdolla, että teistä tulee meidän kaltaisiamme siten, että kaikki miespuoliset teistä ympärileikataan. 16 Silloin me annamme teille tyttäriämme vaimoiksi ja otamme itsellemme vaimoiksi teidän tyttäriänne. Me asetumme asumaan keskuuteenne, ja niin meistä tulee yksi kansa. 17 Mutta jos te ette kuule meitä ettekä ympärileikkauta itseänne, me otamme tytön ja lähdemme.” 18 Heidän sanansa miellyttivät Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä. 19 Eikä nuorukainen viivytellyt tekemästä, mitä oli pyydetty, sillä hän halusi saada Jaakobin tyttären. Hän oli kaikkein kunnioitetuin mies isänsä perheessä.

20 Hamor ja hänen poikansa Sikem menivät kaupungin portille ja puhuivat kaupunkinsa miehille näin: 21 “Nämä miehet tahtovat elää rauhassa kanssamme. Asettukoot he siis maahamme asumaan ja kierrelkööt siinä, onhan maassa yllin kyllin tilaa heillekin. Otetaan heidän tyttäriään vaimoiksemme ja annetaan tyttäriämme vaimoiksi heille. 22 Mutta miehet suostuvat asumaan keskuudessamme ja tulemaan kanssamme yhdeksi kansaksi ainoastaan sillä ehdolla, että kaikki miespuoliset meistä ympärileikataan, samoin kuin heidät on ympärileikattu. 23 Eikö heidän karjastaan, muusta omaisuudestaan ja kaikista heidän eläimistään tule silloin meidän omaisuuttamme? Suostutaan vain, niin silloin he asettuvat asumaan keskuuteemme.” 24 Kaikki kaupungin porteista kulkevat miehet uskoivat Hamoria ja hänen poikaansa Sikemiä, ja kaikki ympärileikkauttivat itsensä.

Simeon ja Leevi kostavat sisarensa häpäisyn

25 Mutta kolmantena päivänä, kun he olivat kipeimmillään, Jaakobin kaksi poikaa, Diinan veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, hyökkäsivät kaupunkiin kenenkään aavistamatta ja tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat. 26 He tappoivat miekalla myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin ja veivät Diinan mukanaan Sikemin talosta. 27 Sitten Jaakobin pojat tulivat ryöstämään surmattuja, ja he ryöstivät kaupungin, koska heidän sisarensa oli häpäisty. 28 He ottivat kaupunkilaisten lampaat, vuohet, nautakarjan, aasit ja kaiken, mitä kaupungissa ja sen mailla oli, 29 ja veivät saaliinaan heidän koko omaisuutensa ja kaikki heidän lapsensa ja naisensa. He ryöstivät kaiken, mitä taloissa oli.

30 Niin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: “Te olette syösseet minut onnettomuuteen, kun olette saattaneet minut tämän maan asukkaiden, kanaanilaisten ja perissiläisten, vihoihin. Meitä on vain vähäinen joukko. Jos he kokoontuvat minua vastaan, he voittavat minut, ja niin minut ja minun sukuni tuhotaan.” 31 Mutta veljekset vastasivat: “Pitikö hänen kohdella sisartamme kuin porttoa?”

Jaakob palaa Beeteliin

1 Sitten Jumala sanoi Jaakobille: “Lähde Beeteliin, asetu sinne asumaan ja rakenna sinne alttari Jumalalle, joka ilmestyi sinulle, kun pakenit veljeäsi Eesauta.” 2 Niin Jaakob sanoi perheelleen ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: “Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja vaihtakaa vaatteenne, 3 niin lähdemme Beeteliin. Minä teen sinne alttarin Jumalalle, joka vastasi minulle ahdistukseni aikana ja oli kanssani tiellä, jota vaelsin.” 4 Silloin he antoivat Jaakobille kaikki hallussaan olevat vieraat jumalat ja korvissaan olevat renkaat, ja Jaakob kätki ne maahan Sikemin luona olevan tammen alle.

5 He lähtivät liikkeelle, ja Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, eikä kukaan ajanut takaa Jaakobin poikia. 6 Sitten Jaakob saapui kaiken mukanaan olevan väen kanssa Luusiin eli Beeteliin, joka on Kanaaninmaassa. 7 Hän rakensi sinne alttarin ja antoi paikan nimeksi Eel-Beetel, koska siellä Jumala oli ilmestynyt hänelle hänen paetessaan veljeään. 8 Debora, Rebekan imettäjä, kuoli siellä, ja hänet haudattiin Beetelin rinteeseen tammen alle. Tammi sai siitä nimen Itkutammi.

Jumala antaa Jaakobille nimen Israel

9 Jaakobin palattua Mesopotamiasta Jumala ilmestyi hänelle jälleen ja siunasi hänet. 10 Jumala sanoi hänelle: “Sinun nimesi on Jaakob, mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel.” Näin Jumala antoi hänelle nimen Israel. 11 Jumala sanoi hänelle vielä: “Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Ole hedelmällinen ja lisäänny. Sinusta lähtee kansa, suuri kansojen joukko, ja sinusta polveutuu kuninkaita. 12 Sen maan, jonka olen antanut Abrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle, ja sinun jälkeesi minä annan sen sinun siemenellesi.”

13 Sitten Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa oli puhunut hänelle. 14 Jaakob pystytti patsaan paikkaan, jossa Jumala oli puhunut hänen kanssaan. Hän vuodatti kivipatsaan päälle juomauhrin ja kaatoi siihen öljyä. 15 Paikalle, jossa Jumala oli puhunut hänelle, Jaakob antoi nimen Beetel.

Benjaminin syntymä ja Raakelin kuolema

16 Sen jälkeen he lähtivät liikkeelle Beetelistä. Kun oli vielä jonkin matkaa Efrataan, Raakelin synnytys alkoi, ja siitä tuli hyvin vaikea. 17 Kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, kätilö sanoi hänelle: “Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan.” 18 Kun Raakelin henki oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, hän antoi pojalle nimen Ben-Ooni, mutta lapsen isä antoi pojalle nimen Benjamin. 19 Niin Raakel kuoli, ja hänet haudattiin Efratan eli Beetlehemin tien varteen. 20 Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan. Tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä.

Jaakobin pojat

21 Israel lähti sieltä ja pystytti telttansa Migdal-Eederin tuolle puolen. 22 Israelin asuessa siinä maassa Ruuben meni ja makasi isänsä sivuvaimon Bilhan kanssa, ja Israel sai kuulla siitä. Jaakobilla oli kaksitoista poikaa. 23 Leean pojat olivat Ruuben, Jaakobin esikoinen, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon. 24 Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin. 25 Raakelin orjattaren Bilhan pojat olivat Daan ja Naftali. 26 Leean orjattaren Silpan pojat olivat Gaad ja Asser. Nämä ovat ne Jaakobin pojat, jotka syntyivät hänelle Mesopotamiassa.

Iisakin kuolema

27 Jaakob saapui isänsä Iisakin luo Mamreen, Kirjat-Arbaan eli Hebroniin, jossa Abraham ja Iisak olivat asuneet muukalaisina. 28 Iisakin elinaika oli 180 vuotta. 29 Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin heimonsa luo vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet.

Eesaun jälkeläiset

1 Nämä ovat Eesaun eli Edomin suvun vaiheet. 2 Eesau otti vaimoikseen kanaanilaisnaiset Aadan, heettiläisen Eelonin tyttären, ja Oholibaman, hivviläisen Sibonin pojan Anan tyttären. 3 Hän otti vaimokseen myös Ismaelin tyttären Baasematin, Nebajotin sisaren. 4 Aada synnytti Eesaulle Elifaan ja Baasemat synnytti Reuelin. 5 Oholibama synnytti Jeuksen, Jalamin ja Koorahin. Nämä olivat Eesaun pojat, jotka syntyivät hänelle Kanaaninmaassa.

6 Eesau otti mukaan vaimonsa, poikansa ja tyttärensä ja kaiken talonsa väen, karjansa, kaikki eläimensä ja kaiken omaisuutensa, jonka oli hankkinut Kanaaninmaassa, ja lähti veljensä Jaakobin luota toiseen maahan. 7 Heidän omaisuutensa oli näet niin suuri, etteivät he voineet asua yhdessä eikä maa, jossa he asuivat muukalaisina, riittänyt molemmille heidän karjansa paljouden tähden. 8 Eesau eli Edom asettui asumaan Seirin vuoristoon.

9 Tällaiset ovat edomilaisten isän Eesaun suvun vaiheet Seirin vuoristossa: 10 Eesaun poikien nimet olivat Elifas, Eesaun vaimon Aadan poika, ja Reuel, Eesaun vaimon Baasematin poika. 11 Elifaan pojat olivat Teeman, Oomar, Sefo, Gaetam ja Kenas. 12 Timna oli Elifaan, Eesaun pojan, sivuvaimo, ja hän synnytti Elifaalle Amalekin. Nämä olivat Eesaun vaimon Aadan jälkeläisiä. 13 Nämä olivat Reuelin pojat: Nahat ja Serah, Samma ja Missa. He olivat Eesaun vaimon Baasematin jälkeläisiä. 14 Pojat, jotka Eesaun vaimo Oholibama, Sibonin pojan Anan tytär, synnytti Eesaulle, olivat Jeus, Jalam ja Koorah.

15 Nämä olivat Eesaun jälkeläisten ruhtinaita: Eesaun esikoisen Elifaan poikia olivat ruhtinas Teeman, ruhtinas Oomar, ruhtinas Sefo, ruhtinas Kenas, 16 ruhtinas Koorah, ruhtinas Gaetam ja ruhtinas Amalek. Nämä olivat Elifaasta Edomin maassa polveutuneet ruhtinaat. He olivat Aadan jälkeläisiä. 17 Nämä olivat Eesaun pojan Reuelin pojat: ruhtinas Nahat, ruhtinas Serah, ruhtinas Samma ja ruhtinas Missa. He olivat ruhtinaat, jotka syntyivät Reuelille Edomin maassa. He olivat Eesaun vaimon Baasematin jälkeläisiä. 18 Nämä olivat Eesaun vaimon Oholibaman pojat: ruhtinas Jeus, ruhtinas Jalam ja ruhtinas Koorah. He olivat ruhtinaat, jotka synnytti Eesaun vaimo Oholibama, Anan tytär. 19 Tässä olivat Eesaun eli Edomin jälkeläiset, edomilaisten ruhtinaat.

Seirin jälkeläiset

20 Nämä olivat hoorilaisen Seirin pojat, jotka asuivat aikaisemmin Edomin maassa: Lootan, Soobal, Sibon, Ana, 21 Diison, Eeser ja Diisan. Nämä olivat hoorilaisten sukuruhtinaat, Seirin pojat Edomin maassa. 22 Lootanin pojat olivat Hoori ja Heemam. Lootanin sisar oli Timna. 23 Nämä olivat Soobalin pojat: Alvan, Maanahat ja Eebal, Sefo ja Oonam. 24 Nämä olivat Sibonin pojat: Aija ja Ana. Hän oli se Ana, joka löysi autiomaasta kuumat lähteet paimentaessaan isänsä Sibonin aaseja. 25 Nämä olivat Anan lapset: Diison ja Oholibama, Anan tytär. 26 Nämä olivat Diisonin pojat: Hemdan, Esban, Jitran ja Keran. 27 Nämä olivat Eeserin pojat: Bilhan, Saavan ja Akan. 28 Nämä olivat Diisanin pojat: Uus ja Aran. 29 Nämä olivat hoorilaisten ruhtinaita: ruhtinas Lootan, ruhtinas Soobal, ruhtinas Sibon, ruhtinas Ana, 30 ruhtinas Diison, ruhtinas Eeser ja ruhtinas Diisan. Kukin heistä oli hoorilaisten sukuruhtinas Seirin maassa.

Edomin kuninkaat ja sukuruhtinaat

31 Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa, ennen kuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia: 32 Bela, Beorin poika, oli kuninkaana Edomissa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba. 33 Belan kuoltua tuli kuninkaaksi hänen sijaansa bosralainen Joobab, Serahin poika. 34 Joobabin kuoltua tuli kuninkaaksi hänen sijaansa Huusam teemanilaisten maasta. 35 Kun Huusam kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi Hadad, Bedadin poika, joka voitti midianilaiset Mooabin tasangolla. Hänen kaupunkinsa nimi oli Avit. 36 Hadadin kuoltua masrekalainen Samla tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 37 Kun Samla kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi Saul Rehobotista, virran varrelta. 38 Saulin kuoltua Baal-Haanan, Akborin poika, tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 39 Kun Baal-Haanan, Akborin poika, kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi Hadar. Hadarin kaupungin nimi oli Paagu, ja hänen vaimonsa, nimeltään Mehetabel, oli Matredin, Mee-Saahabin tyttären, tytär.

40 Nämä ovat Eesaun ruhtinaat sukujensa ja asuinpaikkojensa mukaan: ruhtinas Timna, ruhtinas Alva, ruhtinas Jetet, 41 ruhtinas Oholibama, ruhtinas Eela, ruhtinas Piinon, 42 ruhtinas Kenas, ruhtinas Teeman, ruhtinas Mibsar, 43 ruhtinas Magdiel ja ruhtinas Iiram. Nämä olivat Edomin sukuruhtinaat perintömaassaan olevien asuinpaikkojen mukaan. Tämä oli Eesaun, edomilaisten isän, suku.

Joosefin unet ja hänen veljiensä kateus

1 Jaakob asettui asumaan Kanaaninmaahan, jossa hänen isänsä oli asunut muukalaisena. 2 Tämä on kertomus Jaakobin suvusta.

Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden ikäinen, hän paimensi veljiensä kanssa vuohia ja lampaita. Hän oli vielä nuorukainen, ja hän oli isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien apuna. Hänellä oli tapana kertoa isälleen, mitä pahaa hän kuuli heistä puhuttavan. 3 Israel rakasti Joosefia enemmän kuin ketään muuta poikaansa, koska Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Siksi hän teetti Joosefille monivärisen ihokkaan. 4 Kun Joosefin veljet huomasivat, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin ketään muuta veljistä, he alkoivat vihata Joosefia eivätkä voineet puhua hänelle ystävällisesti.

5 Kerran Joosef näki unen, ja kun hän kertoi sen veljilleen, he vihasivat häntä vielä enemmän. 6 Hän näet sanoi heille: “Kuulkaapa, millaista unta minä näin! 7 Me olimme sitomassa lyhteitä pellolla, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat minun lyhteeni ympärille ja kumartuivat maahan sen eteen.” 8 Silloin hänen veljensä vastasivat hänelle: “Sinustako tulisi meidän kuninkaamme? Sinäkö muka hallitsisit meitä?” Ja he vihasivat häntä entistäkin enemmän hänen uniensa ja puheittensa tähden.

9 Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi sen veljilleen. Hän sanoi: “Olen nähnyt toisenkin unen. Siinä aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minun edessäni!” 10 Kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, hänen isänsä nuhteli häntä sanoen: “Mikä se sellainen uni on, jonka sinä olet nähnyt! Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi muka tultava kumartumaan sinun edessäsi maahan?” 11 Joosefin veljet kadehtivat häntä, mutta hänen isänsä piti asian mielessään.

Joosef heitetään kaivoon

12 Kerran kun veljet olivat menneet paimentamaan isänsä laumaa Sikemiin, 13 Israel sanoi Joosefille: “Eivätkö veljesi olekin paimenessa Sikemissä? Mene, minä lähetän sinut heidän luokseen.” Joosef vastasi: “Tässä olen.” 14 Israel sanoi hänelle: “Mene katsomaan, kuinka veljesi ja lauma voivat, ja tuo minulle siitä tieto.” Näin hän lähetti Joosefin matkaan Hebronin laaksosta, ja tämä saapui Sikemiin.

15 Kun Joosef oli harhailemassa kedolla, eräs mies tuli häntä vastaan ja kysyi häneltä: “Mitä etsit?” 16 Hän vastasi: “Minä etsin veljiäni. Voisitko kertoa minulle, missä he ovat paimenessa?” 17 Mies vastasi: “He ovat lähteneet täältä. Minä kuulin heidän sanovan: ‘Mennään Dootaniin.’” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dootanista.

18 He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän ehti heidän lähelleen, he punoivat juonia tappaakseen hänet. 19 He sanoivat toisilleen: “Katsokaa, tuolla se unennäkijä tulee! 20 Nyt mennään ja tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin kaivoon. Sanotaan sitten, että villipeto on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, mitä hänen unistaan tulee.”

21 Sen kuultuaan Ruuben tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: “Ei lyödä häntä hengiltä.” 22 Ruuben sanoi heille vielä: “Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tähän autiomaan kaivoon, mutta älkää käykö häneen käsiksi.” Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.

23 Kun Joosef tuli veljiensä luo, he riisuivat häneltä ihokkaan, sen monivärisen ihokkaan, joka oli hänen yllään, 24 tarttuivat häneen ja heittivät hänet kaivoon. Mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.

Joosef myydään Egyptiin

25 Sen jälkeen he istuutuivat syömään. Kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaisten karavaanin tulevan Gileadista. Ismaelilaiset kuljettivat kamelien selässä kumihartsia, balsamia ja mirhaa. He olivat viemässä niitä Egyptiin. 26 Silloin Juuda sanoi veljilleen: “Mitä hyötyä meille on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä? 27 Mennään ja myydään hänet ismaelilaisille, mutta ei itse kajota häneen. Onhan hän sentään veljemme, samaa lihaa kuin me.” Hänen veljensä suostuivat siihen. 28 Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat siitä ohi, veljet vetivät Joosefin ylös kaivosta ja myivät hänet ismaelilaisille 20 hopeasekelistä. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

29 Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei Joosef ollutkaan siellä, hän repäisi vaatteensa. 30 Hän meni veljiensä luo ja sanoi: “Poika on poissa! Voi minua, mihin minä nyt joudun?” 31 Mutta veljet ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen. 32 Sitten he lähettivät kotiin isälleen tuon monivärisen ihokkaan ja käskivät sanoa: “Tämän me löysimme. Voitko tunnistaa, onko se poikasi ihokas vai ei.” 33 Jaakob tunnisti sen ja sanoi: “Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on syönyt hänet. Joosef on todellakin raadeltu kappaleiksi.” 34 Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa kauan. 35 Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi ottamasta lohdutusta vastaan ja sanoi: “Murehtien minä menen tuonelaan poikani luo.” Ja isä itki poikaansa.

36 Midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijoiden päällikkö.

Juudan pojat

1 Siihen aikaan Juuda lähti veljiensä luota ja asettui erään adullamilaisen miehen luo, jonka nimi oli Hiira. 2 Juuda näki siellä kanaanilaisen naisen, Suua-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen. 3 Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja Juuda antoi pojalle nimen Eer. 4 Nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Oonan. 5 Hän synnytti vielä yhden pojan ja antoi pojalle nimen Seela. Juuda oli pojan syntymisen aikoihin Kesibissä.

6 Juuda otti esikoiselleen Eerille vaimon, jonka nimi oli Taamar. 7 Eer, Juudan esikoinen, oli kuitenkin Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla. 8 Silloin Juuda sanoi Oonanille: “Ota veljesi leski vaimoksesi, yhdy häneen ja hanki jälkeläinen veljellesi.” 9 Oonan tiesi, ettei jälkeläinen tulisi olemaan hänen. Siksi hän yhtyessään veljensä leskeen antoi siemenensä valua maahan, ettei hankkisi jälkeläistä veljelleen. 10 Mutta se, mitä hän teki, oli paha Herran silmissä, ja Herra antoi hänenkin kuolla. 11 Silloin Juuda sanoi miniälleen Taamarille: “Asu leskenä isäsi talossa, kunnes poikani Seela kasvaa aikuiseksi.” Hän näet ajatteli: “Ettei vain tämäkin kuolisi samoin kuin veljensä.” Niin Taamar meni asumaan isänsä kotiin.

Juuda ja Taamar

12 Pitkän ajan kuluttua kuoli Suuan tytär, Juudan vaimo. Kun Juuda oli toipunut surustaan, hän lähti adullamilaisen ystävänsä Hiiran kanssa Timnaan lampaittensa keritsiäisiin. 13 Kun Taamarille kerrottiin: “Appesi menee Timnaan keritsemään lampaitaan”, 14 hän riisui leskenvaatteensa, verhoutui huntuun ja peitti kasvonsa ja istuutui Eenaimin portille Timnaan vievän tien varteen. Hän oli näet huomannut, ettei häntä annettu Seelalle vaimoksi, vaikka tämä oli jo kasvanut aikuiseksi.

15 Juuda näki hänet ja luuli häntä portoksi, koska hän oli peittänyt kasvonsa. 16 Niinpä Juuda poikkesi hänen luokseen tien sivuun ja sanoi: “Anna minun yhtyä sinuun.” Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Taamar kysyi: “Mitä annat minulle, että saisit yhtyä minuun?” 17 Juuda vastasi: “Minä lähetän sinulle kilin laumastani.” Nainen kysyi: “Annatko minulle pantin siksi aikaa, kunnes lähetät sen?” 18 Juuda kysyi: “Mitä minun on annettava sinulle pantiksi?” Taamar vastasi: “Sinettisi, nauhasi ja sauva, joka on kädessäsi.” Juuda antoi ne hänelle ja yhtyi häneen, ja Taamar tuli hänestä raskaaksi. 19 Taamar lähti sieltä, riisui huntunsa ja pukeutui leskenvaatteisiinsa.

20 Juuda lähetti adullamilaisen ystävänsä viemään kiliä ja hakemaan panttia naiselta, mutta tämä ei löytänyt naista. 21 Hän kyseli sen paikkakunnan miehiltä: “Missä on se pyhäkköportto, joka istui Eenaimissa tien varressa?” He vastasivat: “Ei täällä ole ollut mitään pyhäkköporttoa.” 22 Hän palasi Juudan luo ja sanoi: “En löytänyt naista, ja myös sen paikkakunnan miehet sanoivat, ettei siellä ole ollutkaan mitään pyhäkköporttoa.” 23 Silloin Juuda sanoi: “Pitäköön pantin itsellään, ettemme joutuisi naurunalaisiksi. Minä kyllä lähetin kilin, mutta sinä et löytänyt naista.”

24 Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle kerrottiin: “Miniäsi Taamar on harjoittanut haureutta, ja hän on myös tullut raskaaksi haureudestaan.” Juuda sanoi: “Viekää hänet poltettavaksi!” 25 Mutta kun Taamaria vietiin, hän lähetti apelleen tämän sanan: “Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä ovat. Tunnista, kenelle tämä sinetti, nämä nauhat ja tämä sauva kuuluvat.” 26 Juuda tunnisti ne ja sanoi: “Hän on minua vanhurskaampi. Minähän en antanut häntä pojalleni Seelalle.” Eikä Juuda enää maannut Taamarin kanssa.

27 Kun Taamarin oli aika synnyttää, kävi ilmi, että hänen kohdussaan oli kaksoset. 28 Hänen synnyttäessään toinen lapsista pisti kätensä ulos, ja kätilö sitoi punaisen langan hänen käteensä ja sanoi: “Tämä tuli ensiksi ulos.” 29 Lapsi veti kuitenkin kätensä takaisin, ja ulos tulikin hänen veljensä. Kätilö sanoi: “Millaisen repeämän repäisitkään itsellesi!” Siten poika sai nimen Peres. 30 Sen jälkeen tuli ulos hänen veljensä, jonka kädessä oli punainen lanka. Hän sai nimekseen Serah.

Potifar ostaa Joosefin orjakseen

1 Joosef vietiin Egyptiin, ja egyptiläinen mies Potifar, faraon hoviherra ja henkivartijoiden päällikkö, osti hänet ismaelilaisilta, jotka olivat tuoneet hänet sinne. 2 Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa. Hän oli egyptiläisen isäntänsä talossa, 3 ja isäntä näki, että Herra oli hänen kanssaan ja että Herra saattoi kaiken, mitä Joosef teki, menestymään hänen käsissään. 4 Näin Joosef saavutti isäntänsä suosion. Joosef palveli Potifaria, ja Potifar asetti hänet taloutensa hoitajaksi ja uskoi hänen haltuunsa kaiken, mitä omisti.

5 Siitä lähtien, kun Potifar oli uskonut Joosefin hoitoon taloutensa ja kaiken, mitä omisti, Herra siunasi egyptiläisen taloutta Joosefin tähden. Herran siunaus oli kaikessa, mitä hänellä oli kotona ja pellolla. 6 Niin hän jätti Joosefin haltuun kaiken, mitä omisti, eikä huolehtinut mistään, mitä hänellä oli, paitsi ruuasta, jota söi.

Potifarin vaimo ei onnistu viettelemään Joosefia ja kostaa

Joosef oli komea vartaloltaan ja kaunis kasvoiltaan. 7 Niinpä jonkin ajan kuluttua hänen isäntänsä vaimo iski silmänsä häneen. Nainen sanoi: “Makaa minun kanssani.” 8 Joosef kuitenkin kieltäytyi ja sanoi isäntänsä vaimolle: “Kuulehan, isäntäni ei huolehdi enää mistään, mitä talossa tapahtuu, vaan hän on uskonut minun haltuuni kaiken, mitä hänellä on. 9 Hänellä ei ole tässä talossa enempää valtaa kuin minulla, eikä hän ole kieltänyt minulta mitään paitsi sinut, koska olet hänen vaimonsa. Kuinka minä siis voisin tehdä niin suuren pahanteon ja tehdä syntiä Jumalaa vastaan?” 10 Vaikka nainen joka päivä puhui tällaista Joosefille, Joosef ei suostunut makaamaan eikä olemaan hänen kanssaan.

11 Eräänä päivänä, kun Joosef tuli taloon toimittamaan askareitaan eikä ketään talonväestä ollut sisällä talossa, 12 nainen otti kiinni Joosefin viitasta ja sanoi: “Makaa minun kanssani.” Mutta Joosef jätti viittansa hänen käsiinsä, pakeni ja lähti ulos. 13 Kun nainen huomasi, että Joosef oli jättänyt viittansa hänen käsiinsä ja paennut ulos, 14 hän kutsui talonsa väkeä ja sanoi heille: “Näettekö, Potifar on tuonut meille heprealaisen miehen pitämään meitä pilkkanaan! Tämä tuli luokseni maatakseen minun kanssani, mutta minä huusin kovalla äänellä. 15 Kuullessaan minun korottavan ääneni ja huutavan, hän jätti viittansa viereeni, pakeni ja lähti ulos.”

16 Nainen antoi viitan olla vierellään, kunnes Joosefin isäntä tuli kotiin. 17 Vaimo puhui miehelleen samalla tavoin: “Se heprealainen orja, jonka olet tuonut meille, tuli luokseni pitämään minua pilkkanaan! 18 Mutta kun minä kirkaisin ja rupesin huutamaan, hän jätti viittansa viereeni ja pakeni ulos.” 19 Kun Joosefin isäntä kuuli vaimonsa sanovan: “Sinun orjasi teki minulle tämän”, hän vihastui. 20 Hän otti Joosefin kiinni ja pani hänet vankilaan, paikkaan, jossa kuninkaan vankeja pidettiin. Sinne Joosef jäi vangiksi.

Joosef vankilassa

21 Herra oli kuitenkin Joosefin kanssa, osoitti hänelle laupeutta ja antoi hänen päästä vankilan päällikön suosioon. 22 Vankilan päällikkö uskoi Joosefin vastuulle kaikki vankilassa olevat vangit. Joosef vastasi kaikesta, mitä siellä tehtiin. 23 Vankilan päällikkö ei valvonut mitään, mikä oli Joosefin vastuulla, sillä Herra oli Joosefin kanssa. Herra antoi menestyä kaiken, mitä Joosef teki.

1 Näiden tapahtumien jälkeen Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri rikkoivat herraansa, Egyptin kuningasta, vastaan. 2 Farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, juomanlaskijoiden esimieheen ja leipurien esimieheen, 3 ja pani heidät vankeuteen henkivartijoiden päällikön taloon, samaan vankilaan, jossa Joosef oli vangittuna. 4 Henkivartijoiden päällikkö määräsi Joosefin huolehtimaan heistä, ja tämä palveli heitä.

Joosef selittää vankitoveriensa unet

Kun he olivat olleet vankeudessa jonkin aikaa, 5 molemmat, Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri, näkivät vankilassa unta samana yönä. Kumpikin näki oman unensa, jolla oli oma selityksensä. 6 Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän huomasi heidän olevan alakuloisia. 7 Hän kysyi näiltä faraon hoviherroilta, jotka olivat hänen kanssaan vankeudessa hänen isäntänsä talossa: “Miksi olette tänään niin synkännäköisiä?” 8 He vastasivat hänelle: “Olemme kumpikin nähneet unen, mutta niille ei ole selittäjää.” Joosef sanoi heille: “Jumalalla on niiden selitykset! Kertokaa minulle unenne.”

9 Silloin juomanlaskijoiden esimies kertoi unensa Joosefille. Hän sanoi: “Näin unta, että edessäni oli viiniköynnös 10 ja köynnöksessä oli kolme oksaa. Se alkoi versoa, ja samassa siihen puhkesi kukkia ja rypäleet kypsyivät tertuissa. 11 Faraon malja oli minun kädessäni, ja minä otin rypäleet, pusersin niistä mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen.” 12 Joosef sanoi hänelle: “Tämä on unen selitys: Nuo kolme oksaa ovat kolme päivää. 13 Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinut ja asettaa sinut jälleen virkaasi. Sinä saat antaa faraon maljan hänen käteensä entiseen tapaan, niin kuin silloin, kun olit hänen juomanlaskijansa. 14 Muistathan kuitenkin minua, kun sinun käy hyvin. Osoitathan minulle ystävällisyyttä ja mainitset minusta faraolle. Niin voisit auttaa minut ulos tästä talosta. 15 Minut on tosiasiassa ryöstetty heprealaisten maasta, enkä minä ole täälläkään tehnyt mitään sellaista, minkä vuoksi minut olisi pitänyt panna vankityrmään.”

16 Kun leipurien esimies näki, että Joosef antoi hyvän selityksen, hän sanoi Joosefille: “Myös minä näin unen, ja siinä pääni päällä oli kolme vehnäleipäkoria. 17 Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia faraon syötäväksi tarkoitettuja leivonnaisia, mutta linnut söivät ne korista pääni päältä.” 18 Joosef vastasi: “Sen selitys on tällainen: Kolme koria merkitsee kolmea päivää. 19 Kolmen päivän kuluttua farao korottaa sinut ripustamalla sinut hirsipuuhun, ja taivaan linnut syövät sinun lihasi.”

20 Kolmantena päivänä, syntymäpäivänään, farao laittoi pidot kaikille palvelijoilleen. Silloin hän korotti juomanlaskijoiden esimiehen ja leipurien esimiehen palvelijoittensa joukosta. 21 Hän asetti juomanlaskijoiden esimiehen takaisin toimeensa, ja tämä sai antaa maljan faraon käteen. 22 Leipurien esimiehen farao sen sijaan hirtätti – juuri niin kuin Joosef oli heille selittänyt. 23 Mutta juomanlaskijoiden esimies ei muistanut Joosefia vaan unohti hänet.

Joosef selittää faraon unet

1 Kahden vuoden kuluttua farao näki unen. Hän seisoi Niilin rannalla, 2 ja yhtäkkiä virrasta nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka ryhtyivät syömään kaislikossa. 3 Niiden jälkeen virrasta nousi toiset seitsemän lehmää, rumannäköisiä ja laihoja. Ne pysähtyivät edellisten lehmien viereen virran rannalle. 4 Rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi. 5 Hän nukahti uudestaan ja näki toisen unen. Siinä seitsemän tervettä ja hyvää tähkää kasvoi samassa korressa, 6 mutta niiden jälkeen kasvoi seitsemän ohutta ja itätuulen polttamaa tähkäpäätä. 7 Ohuet tähkäpäät nielivät ne seitsemän tervettä ja täyteläistä tähkäpäätä. Siihen farao heräsi – se olikin vain unta.

8 Aamulla hänen mielensä oli levoton, ja hän kutsui eteensä kaikki Egyptin tietäjät ja viisaat. Farao kertoi heille unensa, mutta ei ollut ketään, joka olisi selittänyt ne hänelle. 9 Silloin juomanlaskijoiden esimies puhui faraolle näin: “Otan nyt puheeksi rikkomukseni. 10 Farao vihastui kerran palvelijoihinsa ja pani minut ja leipurien esimiehen vankeuteen henkivartijoiden päällikön taloon. 11 Me molemmat, minä ja hän, näimme samana yönä unta. Kumpikin näimme unen, ja kummankin unella oli oma selityksensä. 12 Siellä oli kanssamme heprealainen nuorukainen, henkivartijoiden päällikön palvelija. Me kerroimme hänelle unemme, ja hän selitti ne meille. Kummallekin hän selitti, mitä uni merkitsi. 13 Tapahtui niin kuin hän oli meille selittänyt: minut palautettiin virkaani ja leipuri hirtettiin.”

14 Silloin farao lähetti kutsumaan Joosefin, ja hänet tuotiin kiireesti vankityrmästä. Hän leikkautti hiuksensa ja partansa ja hän sai vaihtaa vaatteensa, ja sitten hän tuli faraon eteen. 15 Farao sanoi Joosefille: “Minä olen nähnyt unen, eikä sille ole selittäjää, mutta minä olen kuullut kerrottavan sinusta, että kuultuasi unen voit selittää sen.” 16 Joosef vastasi faraolle: “En minä, mutta Jumala antaa faraolle suotuisan vastauksen.”

17 Farao kertoi Joosefille: “Unessani minä seisoin Niilin rannalla. 18 Yhtäkkiä virrasta nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka ryhtyivät syömään kaislikossa. 19 Mutta niiden jälkeen virrasta nousi seitsemän toisenlaista, surkeaa, hyvin rumannäköistä ja laihaa lehmää. En ole koko Egyptin maassa nähnyt niin surkeita kuin ne. 20 Laihat ja rumat lehmät söivät ne seitsemän ensimmäistä, lihavaa lehmää. 21 Mutta vaikka ne olivat joutuneet laihojen lehmien vatsaan, mistään ei voinut huomata niiden joutuneen sinne, vaan laihat lehmät olivat yhtä rumannäköisiä kuin alussa. Siihen minä heräsin. 22 Sitten näin unessani, kuinka samassa korressa kasvoi seitsemän täyteläistä ja hyvää tähkää. 23 Mutta niiden jälkeen kasvoi vielä seitsemän kuivunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa tähkää. 24 Ohuet tähkät nielivät ne seitsemän hyvää tähkää. Kerroin tämän tietäjille, mutta ei ollut ketään, joka olisi ilmoittanut minulle selityksen.”

25 Joosef sanoi faraolle: “Faraon unet merkitsevät samaa. Jumala on ilmaissut faraolle, mitä hän aikoo tehdä. 26 Seitsemän hyvää lehmää merkitsevät seitsemää vuotta, samoin seitsemän kaunista tähkäpäätä merkitsevät seitsemää vuotta. Unilla on sama merkitys. 27 Seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat virrasta hyvien jälkeen, merkitsevät seitsemää vuotta, ja seitsemän tyhjää, itätuulen polttamaa tähkäpäätä merkitsevät seitsemää nälkävuotta. 28 Tätä minä tarkoitin, kun sanoin, että Jumala on näyttänyt faraolle, mitä hän aikoo tehdä. 29 Koko Egyptin maahan tulee seitsemän suuren yltäkylläisyyden vuotta. 30 Niitä seuraa kuitenkin seitsemän nälkävuotta. Silloin koko Egyptin maan yltäkylläisyys unohtuu ja nälänhätä hävittää maan. 31 Maassa vallinneesta yltäkylläisyydestä ei enää tiedetä mitään sitä seuraavan nälänhädän vuoksi, sillä se on hyvin ankara. 32 Faraon unen toistuminen merkitsee, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala jouduttaa sen toteutumista.

33 Faraon tulee siis nyt valita ymmärtävä ja viisas mies ja asettaa hänet hallitsemaan Egyptin maata. 34 Tehköön farao näin ja asettakoon lisäksi virkamiehiä hallitsemaan maata ja ottamaan talteen viidennen osan Egyptin maan sadosta seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena. 35 Heidän tulee koota näinä tulevina hyvinä vuosina kaikkea syötävää ja varastoida faraon haltuun ruokaviljaa säilytettäväksi kaupungeissa. 36 Silloin maassa on ruokaa säästössä seitsemän nälkävuoden varalle, jotka tulevat Egyptin maahan, eikä maa joudu perikatoon nälänhädän vuoksi.”

Joosef korotetaan Egyptin hallitusmieheksi

37 Tämä puhe miellytti faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan, 38 ja hän sanoi heille: “Voisiko löytyä toista tällaista miestä, jossa on Jumalan Henki?” 39 Joosefille farao sanoi: “Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei voi olla toista niin ymmärtävää ja viisasta miestä kuin sinä. 40 Sinusta tulee minun maani hallitsija, ja koko kansani on toteltava sinun sanaasi. Ainoastaan valtaistuimen suhteen minä olen sinua korkeampi.” 41 Farao sanoi Joosefille: “Minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptin maata.” 42 Sitten farao otti sinettisormuksen kädestään, pani sen Joosefin sormeen, puetti hänen ylleen hienopellavaiset vaatteet ja ripusti kultaketjut hänen kaulaansa. 43 Farao antoi Joosefin ajaa toiseksi parhaissa vaunuissaan, ja hänen edellään huudettiin: “Polvistukaa!” Näin hänet asetettiin hallitsemaan koko Egyptin maata. 44 Ja farao sanoi Joosefille: “Minä olen farao, mutta ilman sinun suostumustasi ei kukaan koko Egyptin maassa saa ryhtyä tekemään mitään.” 45 Farao antoi Joosefille nimen Saafenat-Paneah ja antoi hänelle puolisoksi Aasenatin, Oonin papin Poti-Feran tyttären. Sitten Joosef lähti tarkastamaan Egyptin maata.

46 Joosef oli 30 vuoden ikäinen tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, eteen. Faraon luota lähdettyään Joosef kulki kaikkialla Egyptin maassa. 47 Maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena runsaasti satoa. 48 Joosef kokosi kaikkea syötävää seitsemänä hyvänä vuotena, jotka olivat Egyptin maassa, ja varastoi sen kaupunkeihin. Hän varastoi kuhunkin kaupunkiin sadon, jonka ympärillä olevat pellot tuottivat. 49 Joosef kokosi viljaa kuin meren hiekkaa, hyvin paljon, kunnes sitä lakattiin mittaamasta, koska se ei enää ollut mitattavissa.

50 Ennen kuin nälkävuosi tuli, Joosefille syntyi kaksi poikaa, jotka Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär, synnytti hänelle. 51 Joosef antoi esikoiselle nimen Manasse sanoen: “Jumala on saanut minut unohtamaan kaikki vaivani ja koko isäni kodin.” 52 Toiselle hän antoi nimen Efraim sanoen: “Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa.”

Nälänhätä

53 Kun Egyptin maan seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet loppuun, 54 alkoivat ne seitsemän nälkävuotta, joista Joosef oli puhunut. Nälänhätä tuli kaikkiin maihin, mutta koko Egyptin maassa oli leipää. 55 Kun sitten koko Egyptin maassakin nähtiin nälkää, kansa huusi faraolta leipää. Silloin farao sanoi kaikille egyptiläisille: “Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän sanoo.” 56 Koko maassa oli nälkä, ja Joosef avasi kaikki varastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä tuli yhä kovemmaksi Egyptin maassa. 57 Myös muista maista tultiin Egyptiin ostamaan Joosefilta viljaa, sillä kaikissa maissa oli kova nälänhätä.

Joosefin veljet tulevat Egyptiin

1 Kun Jaakob sai tietää, että Egyptissä oli viljaa, hän sanoi pojilleen: “Mitä varten te vain katselette toisianne?” 2 Hän sanoi vielä: “Olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä kuolisi.” 3 Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä. 4 Joosefin veljeä Benjaminia Jaakob ei kuitenkaan lähettänyt veljien mukana, sillä hän sanoi: “Ettei hänelle vain sattuisi jokin onnettomuus.”

5 Israelin pojat menivät muiden mukana ostamaan viljaa, sillä Kanaaninmaassa oli nälänhätä. 6 Joosef oli Egyptin maan valtias. Hän myi viljaa kaikelle maan kansalle. Myös Joosefin veljet tulivat hänen eteensä ja kumartuivat kasvoilleen maahan.

7 Kun Joosef näki veljensä, hän tunsi heidät mutta käyttäytyi heitä kohtaan kuin vieras. Hän puhui heille ankarasti ja kysyi: “Mistä te olette tulleet?” He vastasivat: “Kanaaninmaasta, ostamaan elintarpeita.” 8 Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä. 9 Hän muisti unet, jotka oli nähnyt heistä, ja sanoi heille: “Te olette vakoilijoita. Te olette tulleet katsomaan, mistä kohtaa maa on suojaton.” 10 He vastasivat hänelle: “Ei, herrani, vaan palvelijasi ovat tulleet ostamaan ruokaa. 11 Me olemme kaikki saman miehen poikia, olemme rehellisiä miehiä. Palvelijasi eivät ole vakoilijoita.” 12 Joosef sanoi heille: “Ei, te olette tulleet katsomaan, mistä kohtaa maa on suojaton.” 13 He vastasivat: “Meitä, sinun palvelijoitasi, on kaksitoista veljestä, saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin on nyt kotona isämme luona, ja yhtä ei enää ole.” 14 Joosef sanoi heille: “Asia on niin kuin teille sanoin: te olette vakoilijoita. 15 Näin teidät pannaan koetukselle: Niin totta kuin farao elää, te ette pääse lähtemään täältä, ellei nuorin veljenne tule tänne. 16 Lähettäkää yksi joukostanne noutamaan veljenne tänne, mutta te muut jäätte vangiksi. Näin tulee tutkituksi, ovatko puheenne totta. Jos eivät ole, te olette vakoilijoita, niin totta kuin farao elää.” 17 Ja Joosef pani heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.

18 Kolmantena päivänä hän sanoi heille: “Minä olen Jumalaa pelkäävä mies. Tehkää näin, jos tahdotte elää: 19 Jos kerran olette rehellisiä, jääköön yksi veljistänne vangiksi paikkaan, jossa olitte pidätettyinä. Menkää te muut viemään kotiin viljaa nälässä oleville perheillenne. 20 Tuokaa nuorin veljenne minun luokseni, ja jos teidän puheenne osoittautuvat todeksi, te ette kuole.” Veljet joutuivat tekemään niin.

21 He sanoivat toisilleen: “Me olemme todellakin syyllisiä sen tähden, mitä teimme veljellemme. Me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän anoi meiltä armoa, mutta emme kuunnelleet häntä. Sen tähden meitä on kohdannut tämä ahdinko.” 22 Ruuben sanoi heille: “Enkö minä sanonut teille: ‘Älkää tehkö syntiä poikaa kohtaan’? Te ette kuitenkaan kuunnelleet minua, ja nyt meidät vaaditaan tilille hänen verestään.” 23 Veljet eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heitä, sillä hän puhui heille tulkin välityksellä. 24 Joosef meni pois heidän luotaan ja itki. Sitten hän palasi heidän luokseen ja puhui heille. Hän otti heidän joukostaan Simeonin ja antoi kahlita tämän heidän nähtensä.

25 Joosef käski täyttää heidän säkkinsä viljalla ja panna takaisin kunkin säkkiin hänen hopeansa sekä antaa heille evästä matkalle. Näin tehtiin. 26 He nostivat viljan aasiensa selkään ja lähtivät sieltä. 27 Kun he olivat yöpymispaikassa, eräs heistä avasi säkkinsä antaakseen aasilleen rehua ja huomasi, että hänen hopeansa olikin säkin suussa. 28 Hän sanoi veljilleen: “Minulle on annettu hopeani takaisin. Katsokaa, se on minun säkissäni!” Silloin heidän sydämensä vavahti, he katsoivat järkyttyneinä toisiaan ja sanoivat: “Mitä Jumala onkaan meille tehnyt?”

Joosefin veljet palaavat isänsä luo

29 Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan he kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut. He sanoivat: 30 “Mies, joka on sen maan valtiaana, puhutteli meitä ankarasti ja kohteli meitä kuin olisimme olleet vakoilemassa maata. 31 Me sanoimme hänelle: ‘Me olemme rehellisiä miehiä. Emme ole koskaan olleet vakoilijoita. 32 Meitä on kaksitoista veljestä, isämme poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin on nyt isämme luona Kanaaninmaassa.’ 33 Silloin tuo mies, maan valtias, sanoi meille: ‘Näin minä saan tietää, oletteko rehellisiä miehiä: Jättäkää yksi veljistänne minun luokseni ja viekää viljaa perheittenne nälkään. 34 Tuokaa nuorin veljenne luokseni, niin saan tietää, että te ette ole vakoilijoita vaan rehellisiä miehiä. Sitten minä annan teille veljenne takaisin, ja te saatte liikkua maassa vapaasti.’”

35 Kun he tyhjensivät säkkinsä, he näkivät kukin hopeaa sisältävän kukkaronsa säkissään. Nähdessään kukkaronsa sekä he että heidän isänsä pelästyivät. 36 Heidän isänsä Jaakob sanoi heille: “Te olette riistäneet minulta lapseni! Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja te tahdotte viedä myös Benjaminin. Kaikki tämä kohtaa minua!” 37 Ruuben vastasi isälleen: “Saat surmata minun kaksi poikaani, jos en tuo Benjaminia sinulle takaisin. Anna hänet minun huostaani, niin minä tuon hänet sinulle takaisin.” 38 Mutta Jaakob sanoi: “Minun poikani ei lähde teidän kanssanne, sillä hänen veljensä on kuollut, ja yksin hän on jäljellä. Jos onnettomuus kohtaisi häntä matkalla, jolle aiotte lähteä, te saattaisitte harmaan pääni vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.”

Joosefin veljien toinen matka Egyptiin

1 Maassa oli kova nälänhätä. 2 Kun Egyptistä tuotu vilja oli syöty loppuun, heidän isänsä sanoi heille: “Menkää jälleen ostamaan meille vähän syötävää.” 3 Juuda vastasi hänelle: “Se mies vakuuttamalla vakuutti meille: ‘Te ette saa nähdä kasvojani, ellei veljenne ole kanssanne.’ 4 Jos lähetät veljemme meidän mukanamme, me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita, 5 mutta jos et lähetä, emme mekään lähde. Se mies sanoi meille: ‘Te ette saa nähdä kasvojani, ellei veljenne ole kanssanne.’” 6 Israel sanoi: “Mitä varten te teitte niin pahasti minua kohtaan? Miksi kerroitte tuolle miehelle, että teillä on vielä yksi veli?” 7 He vastasivat: “Mies kyseli tarkoin meistä ja suvustamme: ‘Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veli?’ Silloin me kerroimme hänelle, kuinka asiat ovat. Mistä me saatoimme tietää, että hän sanoisi: ‘Tuokaa veljenne tänne’?”

8 Juuda sanoi isälleen Israelille: “Lähetä nuorukainen minun mukanani, niin me lähdemme matkaan. Silloin pysymme elossa emmekä kuole, niin me kuin sinäkin ja pienet lapsemme. 9 Minä vastaan hänestä, minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä luoksesi, sinun eteesi, minä olen koko ikäni syyllinen sinun edessäsi. 10 Totisesti, jos emme olisi vitkastelleet, olisimme ehtineet palata sieltä kotiin jo kahdesti.”

11 Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: “Jos asia kerran on näin, niin tehkää tällä tavoin: Ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää sille miehelle lahjaksi vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja mirhaa, pistaasipähkinöitä ja manteleita. 12 Ottakaa mukaanne kaksinkertainen määrä hopeaa ja palauttakaa se hopea, jonka saitte takaisin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys. 13 Ottakaa mukaan veljenne ja lähtekää takaisin sen miehen luo. 14 Jumala, Kaikkivaltias, suokoon teille armon sen miehen edessä ja antakoon toisen veljenne ja myös Benjaminin palata teidän kanssanne. Mutta jos minä menetän lapseni, niin menetän lapseni.”

15 Miehet ottivat mukaansa nämä lahjat, kaksinkertaisen määrän hopeaa sekä Benjaminin ja lähtivät Egyptiin. Kun he sitten seisoivat Joosefin edessä 16 ja Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, hän sanoi taloudenhoitajalleen: “Vie nämä miehet minun talooni, teurasta teuraseläin ja valmista ateria, sillä nämä miehet syövät päivällistä minun kanssani.” 17 Mies teki niin kuin Joosef oli sanonut, ja vei miehet Joosefin taloon. 18 Veljet olivat peloissaan, kun heitä vietiin Joosefin taloon. He sanoivat: “Sen hopean tähden, joka viime kerralla palautettiin säkkeihimme, meidät tuodaan tänne. He hyökkäävät ja karkaavat meidän kimppuumme, ottavat meidät orjiksi ja anastavat aasimme.”

19 Talon ovella he menivät Joosefin taloudenhoitajan luo ja puhuivat hänelle. 20 He sanoivat: “Oi herrani, me olemme käyneet aikaisemminkin ostamassa täältä elintarpeita. 21 Kun me tulimme yöpymispaikkaan ja avasimme säkkimme, jokainen meistä löysi hopeansa täysimääräisenä säkkinsä suusta. Me olemme tuoneet sen hopean takaisin. 22 Toimme mukanamme myös lisää hopeaa ostaaksemme viljaa ruuaksi. Emme tiedä, kuka oli pannut hopean säkkeihimme.” 23 Mies vastasi: “Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teille aarteen säkkeihinne. Teidän hopeanne minä olen saanut.” Sitten hän toi heidän luokseen Simeonin.

24 Mies vei heidät sisälle Joosefin taloon ja antoi heille vettä, ja he pesivät jalkansa. Hän antoi myös heidän aaseilleen rehua. 25 He laittoivat lahjansa valmiiksi siihen mennessä, kun Joosef keskipäivällä tulisi, sillä he olivat kuulleet, että he aterioisivat siellä. 26 Kun Joosef tuli kotiin, he veivät tuomansa lahjat hänelle sisälle taloon ja heittäytyivät maahan hänen edessään. 27 Hän tervehti heitä ja kysyi: “Kuinka voi vanha isänne, josta puhuitte? Elääkö hän vielä?” 28 He vastasivat: “Isämme, sinun palvelijasi, elää vielä ja voi hyvin.” Ja he kumartuivat osoittamaan kunnioitusta.

29 Joosef käänsi katseensa, näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: “Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte minulle?” Sitten hän sanoi: “Jumala olkoon sinulle armollinen, poikani.” 30 Sitten Joosef kiiruhti pois, sillä hän liikuttui syvästi veljensä vuoksi ja etsi paikkaa itkeäkseen. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä. 31 Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, hillitsi itsensä ja käski: “Tarjotkaa ruokaa!” 32 Ruoka tarjottiin erikseen hänelle, erikseen veljille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan. Egyptiläiset eivät näet voi syödä heprealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisistä inhottavaa. 33 He istuivat hänen edessään ikäjärjestyksessä, esikoisesta nuorimpaan. Miehet katselivat toisiaan ihmetellen. 34 Joosef antoi kantaa edestään annoksia heille, ja Benjamin sai viisi kertaa suuremman annoksen kuin kukaan muu veljistä. He joivat Joosefin kanssa ja juopuivat.

Joosef panee veljensä koetukselle

1 Joosef antoi taloudenhoitajalleen tämän käskyn: “Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane kunkin miehen hopea hänen säkkinsä suuhun. 2 Pane minun maljani, hopeamalja, nuorimman veljen säkin suuhun samoin kuin hänen hopeansa.” Taloudenhoitaja teki niin kuin Joosef käski.

3 Aamun valjetessa miehet lähetettiin matkaan aaseineen. 4 Kun he olivat lähteneet kaupungista mutta eivät olleet ehtineet kauas, Joosef sanoi taloudenhoitajalleen: “Lähde niiden miesten perään, ja kun saavutat heidät, sano heille: ‘Miksi olette palkinneet hyvän pahalla? 5 Sehän on juuri se malja, josta isäntäni juo ja josta hän katsoo ennusmerkkejä? Te olette tehneet pahasti tässä asiassa.’”

6 Kun taloudenhoitaja saavutti heidät, hän puhui heille nämä sanat. 7 He vastasivat hänelle: “Miksi herramme puhuu näin? Ei tulisi kuuloonkaan, että palvelijasi tekisivät sellaista! 8 Mehän toimme takaisin sinulle Kanaaninmaasta senkin hopean, jonka löysimme säkkiemme suusta. Miten me sitten olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta? 9 Sen palvelijoistasi, jolta se löytyy, on kuoltava, ja meistä muista tulee herramme orjia.” 10 Mies vastasi: “Vaikka se, mitä olette puhuneet, onkin oikein, niin se, jolta malja löytyy, olkoon minun orjani, ja te muut pääsette vastuusta vapaiksi.” 11 He laskivat kukin nopeasti säkkinsä maahan ja avasivat ne. 12 Mies etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä. 13 Silloin veljet repäisivät vaatteensa, kuormasivat jokainen säkkinsä aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.

14 Juuda veljineen meni Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he heittäytyivät hänen edessään maahan. 15 Joosef sanoi heille: “Minkälaisen teon olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minunlaiseni mies kyllä ottaa selville asiat ennusmerkeistä?” 16 Juuda vastasi: “Mitä me voisimme sanoa herralleni, mitä puhuisimme tai millä puolustautuisimme? Jumala on paljastanut palvelijoittesi syyllisyyden. Me olemme herrani orjia, sekä me että se, jolta malja löytyi.” 17 Joosef sanoi: “Ei tulisi kuuloonkaan, että tekisin niin! Siitä miehestä, jolta malja löytyi, tulee minun orjani, mutta te muut saatte mennä rauhassa isänne luo.”

Juuda anoo armoa Benjaminille

18 Silloin Juuda lähestyi häntä ja sanoi: “Oi herrani, salli palvelijasi puhua herralleni muutama sana, älköön vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan. Sinähän olet faraon vertainen! 19 Herrani kysyi palvelijoiltaan: ‘Onko teillä isää tai veljeä?’ 20 Me vastasimme herralleni: ‘Meillä on kotona vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Hänen veljensä on kuollut, ja vain hän on jäljellä äitinsä lapsista. Hänen isänsä rakastaa häntä.’ 21 Sinä sanoit palvelijoillesi: ‘Tuokaa hänet minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.’ 22 Me vastasimme herralleni: ‘Nuorukainen ei voi jättää isäänsä. Jos hän jättäisi isänsä, tämä kuolisi.’ 23 Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: ‘Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, te ette saa enää nähdä kasvojani.’

24 Kun me palasimme kotiin isäni, sinun palvelijasi, luo, kerroimme hänelle, mitä herrani oli sanonut. 25 Myöhemmin isämme sanoi: ‘Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa.’ 26 Silloin me sanoimme: ‘Emme me voi lähteä sinne, ellei nuorin veljemme seuraa kanssamme. Vain silloin me voimme lähteä, sillä me emme saa nähdä sen miehen kasvoja, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.’ 27 Isäni, sinun palvelijasi, sanoi silloin meille: ‘Tehän tiedätte, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. 28 Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaankin hänet on raadeltu kuoliaaksi. Ja sen koommin en ole häntä nähnyt. 29 Jos te viette minulta tämänkin, ja häntä kohtaa onnettomuus, te saatatte harmaan pääni vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.’

30 Jos minä palaisin kotiin isäni, sinun palvelijasi, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt, 31 hän kuolisi nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme. Näin me, sinun palvelijasi, saattaisimme isämme, palvelijasi, harmaan pään vaipumaan murheen murtamana tuonelaan. 32 Palvelijasi on mennyt isälleen takuuseen nuorukaisesta ja sanonut: ‘Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, minä olen koko ikäni syyllinen isäni edessä.’ 33 Salli siis palvelijasi jäädä herrani orjaksi nuorukaisen sijaan, ja saakoon nuorukainen mennä kotiin veljiensä kanssa. 34 Kuinka minä muuten voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä tuskaa, joka tulisi isäni osaksi.”

Joosef ilmaisee itsensä veljilleen

1 Silloin Joosef ei voinut enää hillitä itseään kaikkien ympärillään seisovien läsnäollessa. Hän huusi: “Toimittakaa kaikki pois minun luotani!” Niinpä ketään sivullista ei ollut Joosefin kanssa, kun hän ilmaisi veljilleen, kuka hän on. 2 Hän puhkesi itkemään niin äänekkäästi, että egyptiläiset ja faraon hovi kuulivat sen. 3 Joosef sanoi veljilleen: “Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?” Hänen veljensä eivät kuitenkaan kyenneet vastaamaan hänelle mitään, sillä niin kauhuissaan he olivat hänen edessään.

4 Mutta Joosef sanoi veljilleen: “Tulkaa tänne lähelleni.” Kun veljet olivat tulleet lähelle, hän sanoi: “Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte Egyptiin. 5 Älkää nyt kuitenkaan olko murheellisia älkääkä vihaisia itsellenne siitä, että myitte minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. 6 Jo kaksi vuotta maassa on ollut nälänhätä, ja vielä tulee viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä korjata satoa. 7 Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä pelastukseksi monille. 8 Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala. Hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko faraon talouden herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.

9 Menkää nopeasti isäni luo ja sanokaa hänelle: ‘Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule luokseni äläkä viivyttele! 10 Sinä saat asua Goosenin maakunnassa ja olla minun läheisyydessäni, sinä ja sinun lapsesi ja lastesi lapset, lampaasi ja vuohesi, nautakarjasi sekä kaikki, mitä sinulla on. 11 Minä elätän sinua siellä, niin ettei sinun, ei sinun perheesi eikä kenenkään omaisistasi tarvitse sortua puutteeseen, sillä vielä on jäljellä viisi nälkävuotta.’ 12 Tehän näette omin silmin, ja myös veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille. 13 Kertokaa isälleni kaikesta Egyptissä osakseni tulleesta kunniasta ja kaikesta muusta, mitä olette nähneet. Menkää nopeasti tuomaan isäni tänne.”

14 Sitten hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myös Benjamin itki hänen rintaansa vasten. 15 Joosef suuteli kaikkia veljiään ja syleili heitä itkien. Sen jälkeen veljet keskustelivat hänen kanssaan.

16 Kun faraon hovissa kuultiin, että Joosefin veljet olivat saapuneet, se oli faraon ja kaikkien hänen palvelijoittensa mieleen. 17 Farao käski Joosefin sanoa veljilleen: “Tehkää näin: kuormatkaa juhtanne, menkää Kanaaninmaahan, 18 hakekaa isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni. Minä annan teille parasta, mitä Egyptin maassa on, ja te saatte syödä maan parhaita antimia. 19 Anna heille tämä käsky: ‘Tehkää näin: Ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten. Hakekaa isänne ja tulkaa. 20 Älkää surko tavaroitanne, sillä teille kuuluu kaikki, mikä on parasta koko Egyptin maassa.’”

21 Israelin pojat tekivät niin. Joosef antoi heille faraon käskystä vaunuja ja evästä matkaa varten. 22 Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun, mutta Benjaminille hän antoi 300 sekeliä hopeaa ja viisi juhlapukua. 23 Isälleen hän lähetti samalla kymmenen aasia kuormattuina parhaalla, mitä Egyptissä oli, ja kymmenen aasintammaa, joilla oli kuormanaan viljaa, leipää ja muita elintarpeita isän matkaa varten. 24 Sitten hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: “Älkää riidelkö matkalla.”

Joosefin veljet palaavat isänsä luo

25 Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan. 26 He kertoivat hänelle, että Joosef oli vielä elossa ja juuri hän oli koko Egyptin maan valtias. Jaakobin sydän pysyi kuitenkin kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä. 27 Vasta kun veljet kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut, ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 28 Israel sanoi: “Nyt minulla on kyllin! Poikani Joosef elää vielä. Minä tahdon mennä ja nähdä hänet ennen kuin kuolen.”

Jaakobin perhekunta muuttaa Egyptiin

1 Israel lähti matkalle mukanaan kaikki, mitä omisti. Saavuttuaan Beersebaan hän uhrasi teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle. 2 Jumala sanoi Israelille yöllisessä näyssä: “Jaakob, Jaakob!” Tämä vastasi: “Tässä olen.” 3 Herra sanoi: “Minä olen Jumala, sinun isäsi Jumala. Älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinusta siellä suuren kansan. 4 Minä tulen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä tuon sinut sieltä myös takaisin. Joosefin käsi sulkee sinun silmäsi.”

5 Sitten Jaakob lähti Beersebasta, ja Israelin pojat kuljettivat isäänsä sekä lapsiaan ja vaimojaan vaunuilla, jotka farao oli lähettänyt noutamaan Jaakobia. 6 He ottivat mukaan karjansa ja omaisuutensa, jonka olivat hankkineet Kanaaninmaassa. Niin Jaakob ja kaikki hänen jälkeläisensä saapuivat Egyptiin. 7 Hän vei mukanaan Egyptiin poikansa ja heidän poikansa, tyttärensä ja poikiensa tyttäret, kaikki jälkeläisensä.

8 Nämä ovat Israelin eli Jaakobin ja hänen Egyptiin tulleiden poikiensa ja jälkeläistensä nimet: Jaakobin esikoinen oli Ruuben. 9 Ruubenin pojat olivat Hanok, Pallu, Hesron ja Karmi. 10 Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen vaimon poika. 11 Leevin pojat olivat Geerson, Kehat ja Merari. 12 Juudan pojat olivat Eer, Oonan, Seela, Peres ja Serah. Eer ja Oonan kuolivat Kanaaninmaassa. Peresin pojat olivat Hesron ja Haamul. 13 Isaskarin pojat olivat Toola, Puvva, Joob ja Simron. 14 Sebulonin pojat olivat Sered, Eelon ja Jahleel. 15 Tässä olivat Leean pojat. Hän synnytti Jaakobille heidät ja Jaakobin tyttären Diinan Mesopotamiassa. Leean jälkeläisiä, poikia ja tyttäriä, oli kaikkiaan 33 henkeä.

16 Gaadin pojat olivat Sifjon ja Haggi, Suuni ja Esbon, Eeri, Arodi ja Areli. 17 Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria. Heidän sisarensa oli Serah. Berian pojat olivat Heber ja Malkiel. 18 Tässä olivat Silpan pojat, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Leealle. Heidät hän synnytti Jaakobille. Silpan jälkeläisiä oli 16 henkeä.

19 Jaakobin vaimon Raakelin pojat olivat Joosef ja Benjamin. 20 Joosefille syntyivät Egyptin maassa Manasse ja Efraim. Heidät synnytti hänelle Aasenat, Oonin papin Poti-Feran tytär. 21 Benjaminin pojat olivat Bela, Beker ja Asbel, Geera ja Naaman, Eehi ja Roos, Muppim, Huppim ja Ard. 22 Nämä olivat Raakelin jälkeläisiä, jotka syntyivät Jaakobille, kaikkiaan 14 henkeä.

23 Daanin poika oli Husim. 24 Naftalin pojat olivat Jahseel, Guuni, Jeeser ja Sillem. 25 Tässä olivat Bilhan pojat, hänen, jonka Laaban antoi tyttärelleen Raakelille. Heidät hän synnytti Jaakobille. Bilhan jälkeläisiä oli kaikkiaan 7 henkeä.

26 Jaakobin jälkeläisiä, jotka lähtivät hänen kanssaan Egyptiin, oli kaikkiaan 66 henkeä, lisäksi Jaakobin poikien vaimot. 27 Joosefille syntyi Egyptissä kaksi poikaa. Egyptiin tulleita Jaakobin suvun jäseniä oli kaikkiaan 70 henkeä.

Joosef tapaa isänsä

28 Jaakob lähetti Juudan edellään Joosefin luo saadakseen ohjeita Gooseniin kulkemisesta. Niin he saapuivat Goosenin maakuntaan. 29 Joosef valjastutti vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Gooseniin. Nähtyään isänsä hän lankesi tämän kaulaan ja itki siinä kauan. 30 Israel sanoi Joosefille: “Nyt minä kuolen mielelläni, kun olen nähnyt kasvosi ja tiedän, että sinä olet yhä elossa.”

31 Joosef sanoi veljilleen ja isänsä perheelle: “Minä menen kertomaan tästä faraolle ja sanon hänelle: ‘Isäni perhe ja veljeni, jotka ovat asuneet Kanaaninmaassa, ovat saapuneet luokseni. 32 Nämä miehet ovat paimenia. He ovat aina olleet karjankasvattajia ja ovat tuoneet mukanaan lampaansa ja vuohensa, nautakarjansa ja kaiken muun omaisuutensa.’ 33 Kun siis farao kutsuu teidät luokseen ja kysyy, mikä teidän elinkeinonne on, 34 vastatkaa näin: ‘Me, palvelijasi, olemme olleet karjankasvattajia nuoruudestamme asti, sekä me että meidän esi-isämme.’ Silloin te saatte asettua asumaan Goosenin maakuntaan. Egyptiläiset näet inhoavat kaikkia lammaspaimenia.”

Joosefin isä ja veljet faraon luona

1 Joosef meni faraon luo ja sanoi hänelle: “Isäni ja veljeni ovat tulleet Kanaaninmaasta mukanaan lampaansa ja vuohensa, nautakarjansa ja koko omaisuutensa. He ovat nyt Goosenin maakunnassa.” 2 Hän oli ottanut mukaan veljistään viisi, ja hän toi heidät faraon eteen. 3 Farao kysyi Joosefin veljiltä: “Mikä teidän elinkeinonne on?” He vastasivat faraolle: “Palvelijasi ovat lammaspaimenia, samoin kuin isämmekin olivat.” 4 He sanoivat vielä faraolle: “Olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa, sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta lampailleen ja vuohilleen, koska Kanaaninmaassa on kova nälänhätä. Sallithan siis palvelijoittesi asettua asumaan Goosenin maakuntaan.” 5 Silloin farao sanoi Joosefille: “Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi. 6 Egyptin maa on edessäsi. Sijoita isäsi ja veljesi asumaan maan parhaaseen osaan. He saavat asua Goosenin maakunnassa, ja jos tiedät heidän joukossaan olevan taitavia miehiä, aseta heidät johtamaan minun karjani hoitoa.”

7 Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin ja esitteli hänet faraolle. Jaakob toivotti faraolle siunausta. 8 Farao kysyi Jaakobilta: “Kuinka paljon sinulla on ikävuosia?” 9 Jaakob vastasi faraolle: “Minun vaellukseni muukalaisena on kestänyt 130 vuotta. Vähäiset ovat elämäni vuodet, ja ne ovat olleet vaikeita, eikä niiden määrä ole yltänyt isieni elinvuosien määrään, jonka he vaelsivat muukalaisina.” 10 Sitten Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.

11 Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niin kuin farao oli käskenyt. 12 Joosef huolehti isänsä, veljiensä ja koko isänsä perhekunnan elatuksesta antaen ruokatarpeita perheiden lapsiluvun mukaan.

Joosef Egyptin hallitsijana

13 Missään osassa maata ei ollut ruokaa, sillä nälänhätä oli hyvin ankara. Egypti ja Kanaaninmaa olivat nääntymässä nälkään. 14 Joosef kokosi viljan hintana kaiken hopean, mitä Egyptissä ja Kanaaninmaassa oli, ja vei sen faraon palatsiin. 15 Sitten hopea loppui Egyptistä ja Kanaaninmaasta, ja kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo ja sanoivat: “Anna meille leipää. Mitä varten meidän pitäisi kuolla sinun edessäsi? Hopea on lopussa.” 16 Joosef vastasi: “Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille viljaa karjastanne, jos kerran hopea on loppunut.” 17 He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille viljaa vastineeksi hevosista, lampaista ja vuohista, nautakarjasta ja aaseista. Hän huolehti sen vuoden ajan heidän ruuastaan vastineeksi kaikesta heidän karjastaan.

18 Niin kului se vuosi, ja he tulivat hänen luokseen taas seuraavana vuonna ja sanoivat hänelle: “Emme tahdo salata herraltamme, että hopea on lopussa ja että eläimet ovat joutuneet herrallemme. Meillä ei ole muuta jäljellä herramme edessä kuin ruumiimme ja maamme. 19 Miksi meidän ja maittemme pitäisi nääntyä kuoliaiksi silmiesi edessä? Osta meidät ja meidän maamme viljalla, niin meistä ja maistamme tulee faraon omaisuutta. Anna meille siemenviljaa, että saamme elää emmekä kuole eivätkä viljelysmaamme autioidu.”

20 Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin maat, sillä kaikki egyptiläiset myivät peltonsa, koska heillä oli ankara nälänhätä. Näin maasta tuli faraon omaisuutta. 21 Hän siirsi kansan kaupunkeihin kaikkialta Egyptin alueelta. 22 Ainoastaan pappien maita hän ei ostanut, sillä papit saivat faraolta säädetyt osuudet, ja heille riitti syötävää siitä, mitä farao heille antoi. Sen tähden heidän ei tarvinnut myydä maitaan.

23 Joosef sanoi kansalle: “Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siementä, kylväkää peltonne. 24 Teidän on annettava viidesosa sadosta faraolle, loput neljä osaa jääkööt teille siemenviljaksi sekä ruuaksi itsellenne ja talonväellenne ja elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne.” 25 He vastasivat: “Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Kunhan vain herramme on meille suosiollinen, niin me olemme faraon orjia.” 26 Joosef sääti Egyptin maahan lain, joka on voimassa tänäkin päivänä: faraolle on annettava viidesosa sadosta. Ainoastaan pappien maat eivät joutuneet faraolle.

Jaakobin pyyntö

27 Niin Israel jäi asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan. He asettuivat sinne asumaan, olivat hedelmällisiä ja lisääntyivät runsaasti. 28 Jaakob eli Egyptin maassa 17 vuotta, ja hänen elinaikansa oli kaikkiaan 147 vuotta. 29 Kun Israelin kuolinpäivä lähestyi, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: “Jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin pane kätesi reiteni alle ja vanno, että osoitat minulle rakkautta ja uskollisuutta: älä hautaa minua Egyptiin. 30 Minä tahdon levätä isieni luona. Vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut isieni hautaan.” Joosef vastasi: “Minä teen sanasi mukaan.” 31 Jaakob sanoi: “Vanno se minulle.” Joosef vannoi hänelle. Sitten Israel kumartui rukoilemaan vuoteensa päänalusta vasten.

Jaakob siunaa Efraimin ja Manassen

1 Tämän jälkeen Joosefille sanottiin: “Isäsi on sairaana!” Joosef otti mukaan molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin, ja meni isänsä luo. 2 Jaakobille ilmoitettiin: “Poikasi Joosef on tullut luoksesi.” Silloin Israel kokosi voimansa ja nousi vuoteellaan istumaan. 3 Jaakob sanoi Joosefille: “Jumala, Kaikkivaltias, ilmestyi minulle Luusissa Kanaaninmaassa ja siunasi minut. 4 Hän sanoi minulle: ‘Minä teen sinut hedelmälliseksi ja annan sinun lisääntyä. Sinusta lähtee kansojen joukko, ja minä annan sinun siemenellesi tämän maan ikuiseksi perintömaaksi.’ 5 Kahdesta pojastasi, jotka syntyivät sinulle Egyptin maassa ennen kuin minä tulin luoksesi Egyptiin, tulee minun poikiani. Efraim ja Manasse ovat minun niin kuin Ruuben ja Simeon. 6 Ne lapsesi, jotka ovat syntyneet sinulle heidän jälkeensä, olkoot sinun. Heitä kutsuttakoon veljiensä nimillä heidän perintöosissaan. 7 Ollessani palaamassa Mesopotamiasta Raakel kuoli minulta Kanaaninmaassa, kun oli vielä jonkin matkaa Efrataan. Minä hautasin hänet sinne Efratan” – se on Beetlehemin – “tien varteen.”

8 Kun Israel näki Joosefin pojat, hän kysyi: “Keitä nämä ovat?” 9 Joosef vastasi isälleen: “He ovat poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut.” Jaakob sanoi: “Tuo heidät luokseni, että voin siunata heidät.” 10 Israelin silmät olivat tulleet vanhuuttaan heikoiksi, eikä hän voinut nähdä kunnolla. Joosef toi pojat hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä. 11 Israel sanoi Joosefille: “En olisi uskonut, että saisin nähdä sinun kasvosi, mutta nyt Jumala on suonut minun nähdä sinun lapsesikin.” 12 Joosef otti heidät pois hänen polviltaan ja kumartui maahan kasvoilleen. 13 Sitten Joosef ohjasi isänsä luo heidät molemmat, oikealla kädellään Efraimin Israelin vasemmalle puolelle ja vasemmalla kädellään Manassen Israelin oikealle puolelle. 14 Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle, vaikka Manasse oli esikoinen. Hän pani kätensä ristikkäin. 15 Hän siunasi Joosefin ja sanoi: “Jumala, jonka edessä ovat vaeltaneet isäni Abraham ja Iisak, Jumala, joka on ollut paimeneni syntymästäni saakka tähän päivään asti, 16 enkeli, joka on lunastanut minut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Kutsuttakoon heitä minun nimelläni ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimellä. Lisääntykööt he suuresti keskellä maata.”

17 Kun Joosef näki, että hänen isänsä laski oikean kätensä Efraimin pään päälle, hän piti sitä pahana ja tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Efraimin pään päältä Manassen pään päälle. 18 Joosef sanoi isälleen: “Ei noin, isäni, sillä tämä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle.” 19 Mutta hänen isänsä ei suostunut vaan sanoi: “Tiedän kyllä, poikani, tiedän sen! Hänestäkin tulee kansa, hänestäkin tulee suuri, mutta hänen nuoremmasta veljestään tulee kuitenkin häntä suurempi, ja hänen jälkeläisistään polveutuu paljon kansoja.” 20 Näin hän siunasi heidät sinä päivänä ja sanoi vielä: “Sinun nimelläsi toivottaa Israel siunauksen: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi.” Näin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

21 Israel sanoi Joosefille: “Minä kuolen kohta, mutta Jumala on teidän kanssanne. Hän vie teidät takaisin isienne maahan. 22 Minä annan sinulle yhden vuorenharjanteen enemmän kuin veljillesi, sen, jonka olen miekallani ja jousellani ottanut amorilaisilta.”

Jaakob siunaa poikansa

1 Sitten Jaakob kutsui poikansa luokseen sanoen: “Kokoontukaa, niin minä ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu päivien lopulla. 2 Tulkaa koolle ja kuulkaa, Jaakobin pojat, kuunnelkaa isäänne Israelia.

3 Ruuben, sinä olet esikoiseni ja voimani, miehuuteni ensihedelmä, ensimmäinen arvossa, ensimmäinen voimassa. 4 Mutta sinä kuohut kuin vesi, et pysy ensimmäisellä sijalla. Sinä nousit isäsi vuoteelle ja niin saastutit sen. Hän nousi makuusijalleni.

5 Simeon ja Leevi ovat veljeksiä, väkivallan välineitä ovat heidän aseensa. 6 Sieluni ei suostu heidän neuvonpitoonsa, eikä henkeni yhdy heidän seuraansa, sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä. 7 Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, ja heidän raivonsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin joukkoon, hajotan heidät Israelin sekaan.

8 Sinä Juuda, veljesi ylistävät sinua! Sinun kätesi on vihollistesi niskassa, isäsi pojat kumartuvat eteesi. 9 Juuda on nuori leijona. Saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makuulle kuin leijona, kuin jalopeura. Kuka uskaltaa häntä häiritä? 10 Ei siirry valtikka pois Juudalta, ei hallitsijansauva hänen jalkojensa välistä, ennen kuin tulee hän, jolle se kuuluu ja jota kansat tottelevat. 11 Hän sitoo aasinsa viiniköynnökseen, jaloon viiniköynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee vaatteensa viinissä, pukunsa rypäleiden veressä. 12 Hänen silmänsä ovat viiniä tummemmat, hänen hampaansa maitoa valkeammat.

13 Sebulon asuu meren rannalla, laivojen rannikolla, hänen selustansa on Siidoniin päin.

14 Isaskar on vahvaluinen aasi, joka makaa karjatarhojen välissä. 15 Hän näki lepopaikan hyväksi ja maan ihanaksi. Hän taivutti hartiansa taakan alle ja joutui pakkotyöhön.

16 Daan jakaa oikeutta kansalleen yhtenä Israelin heimoista, 17 Daan on käärmeenä tiellä, polulla kyynä. Se puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja suistuu selin maahan. 18 Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.

19 Gaadin kimppuun hyökkää rosvojoukko, mutta hän hyökkääkin sen kintereille.

20 Asserista tulee leivän runsaus, hän tarjoaa kuninkaallisia herkkuja.

21 Naftali on matkaan lähetetty naaraspeura, hän tarjoaa kauniita sanoja.

22 Joosef on nuori hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen reunalla. Yli muurin ulottuvat sen oksat. 23 Jousimiehet hätyyttävät häntä, ampuvat ja ahdistavat. 24 Mutta hänen jousensa pysyy lujana, hänen käsivartensa ovat notkeat Jaakobin Väkevän vaikutuksesta, Paimenen, Israelin Kallion, nimessä. 25 Isäsi Jumala auttakoon sinua, Kaikkivaltias siunatkoon sinua taivaan siunauksilla ylhäältä, siunauksilla syvyydestä alhaalta, siunauksilla rinnoista ja kohdusta. 26 Isäsi siunaukset ovat voimallisemmat kuin minun vanhempieni siunaukset, ja ne yltävät ikuisten kukkuloiden ihanuuteen. Ne tulevat Joosefin ylle, veljiensä ruhtinaan pään päälle.

27 Benjamin on raateleva susi. Aamulla hän syö riistaa, ja illalla hän jakaa saalista.”

28 Kaikki nämä kaksitoista ovat Israelin kantaisiä ja heimoja, ja näin puhui heidän isänsä heille siunatessaan heidät. Hän siunasi heistä jokaisen ja lausui kullekin oman siunauksen.

Jaakobin kuolema

29 Jaakob käski heitä sanoen: “Minut otetaan pois heimoni luo. Haudatkaa minut isieni viereen, siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin maapalstalla. 30 Se luola on lähellä Mamrea Kanaaninmaassa, Makpelan maapalstalla, jonka Abraham osti heettiläiseltä Efronilta sukuhaudaksi. 31 Sinne haudattiin Abraham ja hänen vaimonsa Saara, sinne haudattiin Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja sinne minä hautasin Leean, 32 sille maapalstalle, joka luolineen on ostettu heettiläisiltä.” 33 Kun Jaakob oli antanut käskynsä pojilleen, hän nosti jalkansa vuoteeseen. Sitten hän kuoli ja hänet otettiin heimonsa luo.

Jaakobin hautaaminen

1 Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten, itki kumartuneena hänen ylitseen ja suuteli häntä. 2 Sitten Joosef käski lääkäreitä, palvelijoitaan, balsamoimaan hänen isänsä, ja nämä balsamoivat Israelin. 3 Siihen kului 40 päivää, sillä niin monta päivää kuluu balsamoimiseen. Egyptiläiset surivat Israelia 70 päivää.

4 Kun suruaika oli päättynyt, Joosef sanoi faraon hoviväelle: “Jos tahdotte olla minulle suosiollisia, puhukaa faraolle näin: 5 Isäni vannotti minua sanoen: ‘Minä kuolen pian. Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen kaivattanut itselleni Kanaaninmaassa.’ Haluaisin nyt mennä hautaamaan isäni. Palaan sitten takaisin.” 6 Farao vastasi: “Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän on vannottanut sinua.” 7 Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä. Hänen kanssaan lähtivät kaikki faraon palvelijat, hänen hovinsa vanhimmat ja kaikki Egyptin maan vanhimmat 8 sekä Joosefin koko suku, hänen veljensä ja hänen isänsä perhe. Ainoastaan vaimonsa, lapsensa, lampaansa ja vuohensa sekä nautakarjansa he jättivät Goosenin maakuntaan. 9 Hänen mukanaan lähti myös vaunuja ja ratsumiehiä, niin että heitä oli hyvin suuri joukko.

10 He saapuivat Aatadin puimatantereelle, joka on Jordanin tuolla puolen. Siellä he pitivät hyvin suuret ja hartaat valittajaiset. Joosef vietti isänsä surujuhlaa seitsemän päivää. 11 Kun sen maan asukkaat, kanaanilaiset, näkivät valittajaiset Aatadin puimatantereella, he sanoivat: “Egyptiläisillä on raskas suru.” Siitä paikka sai nimekseen Aabel-Misraim. Se on Jordanin tuolla puolen. 12 Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli heitä käskenyt. 13 Hänen poikansa veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet Makpelan palstalla olevaan luolaan, jonka Abraham oli ostanut heettiläiseltä Efronilta perintöhaudaksi. Se on lähellä Mamrea. 14 Sen jälkeen kun Joosef oli haudannut isänsä, hän palasi Egyptiin, samoin hänen veljensä ja kaikki muut, jotka olivat menneet Joosefin kanssa hautaamaan hänen isäänsä.

Joosef lohduttaa pelokkaita veljiään

15 Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä oli kuollut, he ajattelivat: “Entä jos Joosef kantaakin meille kaunaa ja kostaa meille nyt kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme!” 16 Niinpä he käskivät sanoa Joosefille: “Ennen kuolemaansa isäsi käski meitä 17 sanomaan sinulle: ‘Annathan anteeksi veljiesi rikoksen ja synnin, sillä pahoin he ovat tehneet sinua kohtaan.’ Anna nyt siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa.” Joosef itki, kun hänelle puhuttiin tällä tavoin.

18 Sitten tulivat myös Joosefin veljet itse. He heittäytyivät maahan hänen eteensä ja sanoivat: “Tässä me olemme. Olemme sinun orjiasi!” 19 Joosef vastasi heille: “Älkää pelätkö! Olenko minä Jumalan asemassa? 20 Te tosin aioitte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi tehdäkseen sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitääkseen hengissä paljon kansaa. 21 Älkää siis pelätkö! Minä elätän teidät, teidän vaimonne ja lapsenne.” Ja hän lohdutti heitä ja puhui heille ystävällisesti.

Joosefin kuolema

22 Joosef ja hänen isänsä suku jäivät asumaan Egyptiin, ja Joosef eli 110 vuoden ikäiseksi. 23 Hän sai nähdä Efraimin lapsia kolmanteen polveen. Joosef sai pitää polvillaan myös Maakirille, Manassen pojalle, syntyneitä lapsia. 24 Joosef sanoi veljilleen: “Minä kuolen, mutta Jumala pitää kyllä teistä huolen ja vie teidät pois tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.” 25 Joosef vannotti Israelin poikia sanoen: “Jumala pitää teistä varmasti huolen. Viekää silloin minun luuni täältä.” 26 Sitten Joosef kuoli 110 vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.

TOINEN MOOSEKSEN KIRJA (EXODUS)

ISRAELIN VAPAUTUS EGYPTISTÄ, 1 – 18

Israelin orjuus Egyptissä

1 Israelin pojat, jotka olivat tulleet perheineen isänsä kanssa Egyptiin, olivat nimeltään 2 Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda, 3 Isaskar, Sebulon ja Benjamin, 4 Daan ja Naftali, Gaad ja Asser. 5 Jaakobin kupeesta lähteneitä oli kaikkiaan 70 henkeä. Joosef oli jo Egyptissä. 6 Sitten Joosef kuoli, samoin kaikki hänen veljensä ja koko se sukupolvi. 7 Mutta israelilaiset olivat hyvin hedelmällisiä ja lisääntyivät valtavasti. Heitä oli niin paljon, että maa tuli heitä täyteen.

8 Sen jälkeen Egyptiä hallitsemaan nousi uusi kuningas, joka ei tiennyt mitään Joosefista. 9 Hän sanoi kansalleen: “Katsokaa! Israelilaiset ovat suurempi ja voimakkaampi kansa kuin me. 10 Menetelkäämme viisaasti heitä kohtaan, etteivät he lisääntyisi. Muuten voi käydä niin, että he liittyvät sodan syttyessä vihollisiimme, taistelevat meitä vastaan ja lähtevät maasta pois.”

11 Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. He rakensivat faraolle Piitomin ja Ramseksen varastokaupungit. 12 Mutta mitä enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi. Se levisi yhä laajemmalle, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään. 13 Egyptiläiset pitivät israelilaisia orjuudessa väkivalloin 14 ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti- ja tiilityöllä sekä kaikenlaisilla ulkotöillä, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.

15 Sitten Egyptin kuningas puhui heprealaisille kätilöille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua. 16 Hän sanoi: “Kun autatte heprealaisnaisia synnytyksessä, tarkastakaa lapsen sukupuoli. Jos lapsi on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, se saa jäädä eloon.” 17 Mutta kätilöt pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet niin kuin Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää. 18 Silloin Egyptin kuningas kutsui kätilöt luokseen ja sanoi: “Miksi te teette näin ja annatte poikalasten elää?” 19 Kätilöt vastasivat faraolle: “Heprealaiset naiset eivät ole egyptiläisten kaltaisia. He ovat voimakkaita, ja ennen kuin kätilö tulee heidän luokseen, he ovat jo synnyttäneet.” 20 Jumala antoi kätilöiden menestyä, ja kansa lisääntyi, ja siitä tuli hyvin lukuisa. 21 Koska kätilöt pelkäsivät Jumalaa, hän antoi heille runsaasti perheväkeä. 22 Mutta farao antoi koko kansalleen tällaisen käskyn: “Heittäkää kaikki heprealaisille syntyneet poikalapset Niiliin, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää.”

Mooseksen syntymä ja lapsuus

1 Eräs Leevin sukua oleva mies otti vaimokseen leeviläisen neidon. 2 Vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Kun hän näki, että poika oli suloinen, hän piti sitä kätkössä kolme kuukautta. 3 Mutta kun hän ei enää voinut pitää lasta kätkössä, hän otti kaisla-arkun, siveli sen maapihkalla ja piellä, asetti lapsen arkkuun ja laski arkun Niilin rantakaislikkoon. 4 Lapsen sisar seisoi kauempana saadakseen tietää, mitä pojalle tapahtuisi.

5 Faraon tytär tuli silloin alas virralle peseytymään, ja hänen hovinaisensa kävelivät virran rannalla. Hän näki arkun kaislikossa ja lähetti palvelustyttönsä hakemaan sen. 6 Avatessaan arkun hän näki lapsen, pienen pojan, joka itki. Hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: “Tämä on heprealaisten lapsia.” 7 Silloin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: “Menenkö kutsumaan sinulle imettäjän, heprealaisnaisen, joka voi imettää lapsen sinulle?” 8 Faraon tytär vastasi: “Mene!” Tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. 9 Faraon tytär sanoi äidille: “Ota tämä lapsi mukaasi ja imetä se minulle, niin minä maksan sinulle siitä palkan.” Nainen otti lapsen imetettäväksi. 10 Kun lapsi oli kasvanut, äiti toi hänet faraon tyttärelle, ja tämä otti hänet pojakseen. Hän antoi pojalle nimen Mooses sanoen: “Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä.”

Mooses pakenee Midianiin

11 Kun Mooses oli kasvanut suureksi, hän meni eräänä päivänä veljiensä luo ja näki, millaisia taakkoja he kantoivat. Hän näki myös, miten eräs egyptiläinen mies löi heprealaista miestä, hänen heimoveljeään. 12 Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, löi egyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. 13 Seuraavana päivänä hän meni ulos ja näki kaksi heprealaista miestä tappelemassa keskenään. Hän sanoi syylliselle: “Miksi lyöt toveriasi?” 14 Mies vastasi: “Kuka sinut on asettanut meidän ruhtinaaksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?” Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: “Se on sittenkin tullut ilmi.”

15 Kun farao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faraota pakoon. Hän tuli Midianin maahan ja istahti erään kaivon luo. 16 Midianin papilla oli seitsemän tytärtä. He tulivat ammentamaan vettä ja täyttivät kaukalot juottaakseen isänsä lampaita ja vuohia. 17 Silloin sinne tuli paimenia, jotka ajoivat heidät pois, mutta Mooses nousi ja auttoi heitä ja juotti heidän lampaansa ja vuohensa. 18 Kun tytöt palasivat isänsä Reuelin luo, tämä kysyi: “Miten te tänään ehditte näin pian takaisin?” 19 He vastasivat: “Egyptiläinen mies auttoi meidät paimenten käsistä, ammensipa vielä vettäkin meille ja juotti lampaat ja vuohet.” 20 Pappi sanoi tyttärilleen: “Missä hän on? Mitä varten te jätitte sen miehen? Kutsukaa hänet aterioimaan kanssamme.”

21 Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan tämän miehen luo, ja mies antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan. 22 Sippora synnytti pojan, ja Mooses antoi pojalle nimen Geersom, sillä hän sanoi: “Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla.”

Jumala kutsuu Mooseksen

23 Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat ja valittivat orjuutensa vuoksi. Heidän avunhuutonsa orjuuden tähden nousi Jumalan luo. 24 Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. 25 Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

1 Mooses paimensi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita ja vuohia. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolelle ja saapui Jumalan vuoren Hoorebin luo. 2 Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli orjantappurapensaasta nousevassa tulenliekissä. Mooses näki, että pensas oli ilmiliekeissä mutta ei kuitenkaan kulunut. 3 Hän ajatteli: “Minäpä poikkean katsomaan tätä suurenmoista näkyä. Miksi pensas ei pala poroksi?”

4 Kun Herra näki, että Mooses poikkesi katsomaan, hän huusi Moosekselle pensaasta: “Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: “Tässä olen.” 5 Jumala sanoi: “Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.” 6 Hän sanoi vielä: “Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

7 Herra sanoi: “Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut, kun he huutavat sortajiensa tähden. Minä tiedän heidän tuskansa. 8 Sen tähden minä olen tullut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja avaraan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten asuinseuduille. 9 Israelilaisten huuto on tullut korviini, ja minä olen myös nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset sortavat heitä. 10 Ja nyt, lähde matkaan! Minä lähetän sinut faraon luo, ja sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” 11 Mutta Mooses vastasi Jumalalle: “Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” 12 Herra vastasi: “Minä olen sinun kanssasi! Tämä olkoon sinulle merkkinä siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, te palvelette Jumalaa tällä vuorella.”

Jumala ilmoittaa nimensä Minä Olen

13 Mooses sanoi Jumalalle: “Jos minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ‘Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut luoksenne’, ja jos he kysyvät minulta: ‘Mikä hänen nimensä on?’, mitä minä vastaan heille?” 14 Jumala vastasi Moosekselle: “Minä olen se, joka minä olen.” Hän sanoi vielä: “Sano israelilaisille: ‘Minä Olen lähetti minut teidän luoksenne.’”

15 Jumala sanoi vielä Moosekselle: “Sano israelilaisille: ‘Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne.’ Tämä on minun nimeni ikuisesti, ja tällä nimellä minut muistettakoon polvesta polveen. 16 Mene, kokoa Israelin vanhimmat ja sano heille: ‘Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt minulle ja sanonut: Minä pidän teistä huolen ja olen pannut merkille, mitä teille tehdään Egyptissä. 17 Minä olen päättänyt johdattaa teidät pois Egyptin kurjuudesta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan – maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.’ 18 He kuulevat sinua.

Mene sitten Israelin vanhinten kanssa Egyptin kuninkaan luo, ja sanokaa hänelle: ‘Herra, heprealaisten Jumala, on kohdannut meidät. Anna siis meidän nyt mennä kolmen päivän matka autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.’ 19 Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas anna teidän lähteä muuten kuin väkevän käden pakottamana. 20 Siksi minä ojennan käteni ja lyön Egyptiä kaikenlaisilla ihmeilläni, joita minä teen sen keskellä, ja sen jälkeen hän päästää teidät. 21 Minä annan tämän kansan päästä egyptiläisten suosioon, ja kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin. 22 Jokainen nainen pyytäköön silloin naapurin naiselta ja talossaan asuvalta naiselta hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita. Niihin te puette poikanne ja tyttärenne, ja näin te saatte saalista egyptiläisiltä.”

Mooseksen sauva

1 Mooses vastasi: “Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua, vaan sanovat: ‘Ei Herra ole ilmestynyt sinulle’?” 2 Herra kysyi häneltä: “Mikä sinulla on kädessäsi?” Hän vastasi: “Sauva.” 3 Herra sanoi: “Heitä se maahan.” Mooses heitti sauvan maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses pakeni sitä, 4 mutta Herra sanoi hänelle: “Ojenna kätesi ja tartu käärmettä hännästä.” Mooses ojensi kätensä ja tarttui käärmeeseen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessään. 5 “Tästä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle.” 6 Herra sanoi vielä hänelle: “Työnnä kätesi poveesi.” Mooses työnsi käden poveensa, ja kun hän veti sen ulos, käsi oli muuttunut spitaalista valkoiseksi kuin lumi. 7 Herra sanoi: “Pane kätesi takaisin poveesi.” Mooses pani käden takaisin poveensa, ja kun hän veti sen sieltä ulos, se oli palautunut samanlaiseksi kuin hänen muukin ihonsa. 8 “Jos he eivät usko sinua eivätkä välitä ensimmäisestä merkistä, he uskovat jälkimmäisen merkin. 9 Jos käy niin, etteivät he usko kumpaakaan näistä kahdesta merkistä eivätkä kuule sinua, ota vettä Niilistä ja kaada se kuivalle maalle. Silloin vesi, jonka otat virrasta, muuttuu kuivalla maalla vereksi.”

10 Mooses sanoi Herralle: “Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies. En ole ollut ennen enkä ole senkään jälkeen, kun olet puhunut palvelijallesi, sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” 11 Herra vastasi hänelle: “Kuka on antanut ihmiselle suun, tai kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? 12 Mene nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on sanottava.” 13 Mutta Mooses sanoi: “Oi Herra, lähetä joku muu!” 14 Silloin Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: “Eikö leeviläinen Aaron ole veljesi? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Hän on jo lähdössä sinua vastaan, ja kun hän näkee sinut, hän iloitsee sydämessään. 15 Puhu sinä Aaronille ja pane sanat hänen suuhunsa. Minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna, ja minä opetan teille, mitä teidän on tehtävä. 16 Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle Jumalan asemassa. 17 Ota käteesi tämä sauva, jolla tulet tekemään tunnusteot.”

Mooses palaa Egyptiin

18 Mooses palasi appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: “Anna minun mennä takaisin veljieni luo Egyptiin katsomaan, ovatko he vielä elossa.” Jetro sanoi Moosekselle: “Mene rauhassa.” 19 Herra sanoi Moosekselle Midianissa: “Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki, jotka tavoittelivat henkeäsi, ovat kuolleet.” 20 Silloin Mooses otti vaimonsa ja poikansa, pani heidät aasin selkään ja lähti takaisin Egyptin maahan. Ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.

21 Herra sanoi vielä Moosekselle: “Kun menet takaisin Egyptiin, niin katso, että teet faraon edessä kaikki ne tunnusteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan. Mutta minä kovetan hänen sydämensä, eikä hän päästä kansaa. 22 Sano silloin faraolle: ‘Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani. 23 Minä käsken sinua: Päästä poikani, niin että hän voi palvella minua. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin tiedä, että minä surmaan sinun esikoispoikasi.’”

24 Matkan varrella yöpymispaikassa tapahtui, että Herra kohtasi Mooseksen ja tahtoi surmata hänet. 25 Silloin Sippora otti terävän kiven, leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti hänen jalkojaan ja sanoi: “Sinä olet minun verisulhaseni.” 26 Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan, ja Sippora sanoi: “Verisulhanen ympärileikkauksen kautta.”

27 Herra sanoi Aaronille: “Mene Moosesta vastaan autiomaahan.” Aaron lähti ja kohtasi Mooseksen Jumalan vuorella ja suuteli häntä. 28 Mooses kertoi Aaronille kaiken, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet. Hän kertoi myös kaikista tunnusteoista, jotka Herra oli käskenyt hänen tehdä.

29 Sitten Mooses ja Aaron menivät kutsumaan koolle kaikki israelilaisten vanhimmat. 30 Aaron kertoi kaiken, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan nähden. 31 Silloin kansa uskoi. Ja kun he kuulivat, että Herra huolehti israelilaisista ja näki heidän kurjuutensa, he kumartuivat palvomaan Herraa.

Mooses ja Aaron faraon luona

1 Sen jälkeen Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ‘Päästä minun kansani viettämään juhlaa minun kunniakseni autiomaassa.’” 2 Mutta farao vastasi: “Kuka on Herra, että minun pitäisi totella häntä ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä myöskään päästä Israelia.” 3 Mooses ja Aaron sanoivat: “Heprealaisten Jumala on kohdannut meidät. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän löisi meitä rutolla tai miekalla.” 4 Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: “Miksi te, Mooses ja Aaron, tahdotte päästää kansan vapaaksi työstään? Menkää kantamaan taakkojanne.” 5 Farao sanoi vielä: “Maassa on nykyään paljon väkeä, ja te haluatte heidän lopettavan työnteon!”

Farao koventaa pakkotyötä

6 Sinä päivänä farao antoi käskyn kansan orjapiiskureille ja johtomiehille: 7 “Te ette saa enää antaa kansalle olkia tiilien tekemistä varten niin kuin ennen. Menkööt itse keräämään itselleen oljet. 8 Teidän on kuitenkin vaadittava heitä tekemään sama tiilimäärä, jonka he ovat ennenkin tehneet, ettekä saa vähentää sitä. He ovat laiskoja, sen tähden he huutavat: ‘Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!’ 9 Tehtäköön miesten työ raskaammaksi, niin että heillä olisi siinä tekemistä eivätkä he välittäisi valhepuheista.”

10 Kansan orjapiiskurit ja johtomiehet menivät sanomaan kansalle: “Näin sanoo farao: ‘Minä en anna teille enää olkisilppua. 11 Teidän on itse mentävä ja hankittava itsellenne olkisilppua mistä vain löydätte. Mutta työnne tuotosta ei vähennetä mitään.’” 12 Silloin kansa hajaantui ympäri Egyptin maata keräämään viljan sänkeä olkien sijaan. 13 Orjapiiskurit kiirehtivät heitä ja sanoivat: “Tehkää työnne valmiiksi, kunkin päivän urakka päivälleen, niin kuin silloin, kun saitte olkisilppua.” 14 Israelilaisten johtomiehiä, joita faraon orjapiiskurit olivat asettaneet, piestiin, ja heille sanottiin: “Miksi ette ole eilen ettekä tänään saaneet valmiiksi yhtä suurta tiilimäärää kuin aikaisemmin?”

15 Israelilaisten johtomiehet menivät valittamaan faraolle ja sanoivat: “Minkä tähden teet näin palvelijoillesi? 16 Olkisilppua ei meille anneta, mutta kuitenkin palvelijoillesi sanotaan: ‘Tehkää työnne.’ Palvelijoitasi piestään, vaikka syy on oman kansasi.” 17 Mutta farao vastasi: “Laiskoja te olette, laiskoja! Siksi te sanotte: ‘Menkäämme uhraamaan Herralle.’ 18 Menkää työhönne siitä! Olkisilppua teille ei anneta, mutta määrätty tiilimäärä teidän on tuotettava.” 19 Israelilaisten johtomiehet huomasivat joutuneensa vaikeuksiin, kun heille sanottiin: “Ette saa mitään vähennystä päivittäiseen tiilimääräänne.”

20 Kun he lähtivät faraon luota, he kohtasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat odottamassa heitä, 21 ja sanoivat näille: “Nähköön Herra teidän tekonne ja tuomitkoon, sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijoittensa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla surmata meidät.”

22 Mooses kääntyi Herran puoleen ja sanoi: “Herra, miksi olet tehnyt pahaa tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut? 23 Siitä lähtien, kun minä menin faraon luo puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole vapauttanut kansaasi.”

Jumala ilmoittaa nimensä Herra

1 Mutta Herra vastasi Moosekselle: “Nyt saat nähdä, mitä minä teen faraolle. Väkevän käden pakottamana hän päästää israelilaiset, ja väkevän käden pakottamana hän karkottaa heidät maastaan.” 2 Jumala puhui Moosekselle: “Minä olen Herra. 3 Minä olen ilmestynyt Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille Kaikkivaltiaana Jumalana, mutta nimelläni Herra en ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi. 4 Olen tehnyt heidän kanssaan liiton antaakseni heille Kanaaninmaan, sen maan, jossa he asuivat muukalaisina. 5 Minä olen myös kuullut israelilaisten vaikeroinnin, kun egyptiläiset orjuuttavat heitä, ja minä muistan liittoni. 6 Sano siis israelilaisille: ‘Minä olen Herra. Minä vien teidät pois Egyptin sorron alta, vapautan teidät orjuudesta ja lunastan teidät ojennetun käsivarteni ja suurten tuomioiden voimalla. 7 Minä otan teidät omaksi kansakseni ja olen teidän Jumalanne, ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois Egyptin sorron alta. 8 Minä vien teidät siihen maahan, jonka olen kättä kohottaen vannonut antavani Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Minä annan sen perinnöksi teille. Minä olen Herra.’” 9 Mooses puhui näin israelilaisille, mutta he eivät kuunnelleet häntä tuskastumisensa ja raskaan orjuutensa tähden.

10 Sitten Herra puhui Moosekselle: 11 “Mene ja sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, että hän päästää israelilaiset maastaan.” 12 Mooses vastasi Herralle: “Eivät edes israelilaiset kuunnelleet minua, kuinka sitten farao kuuntelisi? Minähän olen huuliltani ympärileikkaamaton.” 13 Mutta Herra puhui Moosekselle ja Aaronille ja käski heidän mennä israelilaisten ja faraon, Egyptin kuninkaan, luo ja viedä israelilaiset pois Egyptin maasta.

Mooseksen ja Aaronin sukuluettelot

14 Nämä ovat israelilaisten perhekuntien päämiehet: Israelin esikoisen Ruubenin pojat olivat Hanok ja Pallu, Hesron ja Karmi. Nämä ovat Ruubenin suvut. 15 Simeonin pojat olivat Jemuel, Jaamin, Oohad, Jaakin, Soohar ja Saul, kanaanilaisen naisen poika. Nämä ovat Simeonin suvut.

16 Nämä ovat Leevin poikien nimet heidän sukuluetteloittensa mukaan: Geerson, Kehat ja Merari. Leevin elinaika oli 137 vuotta. 17 Geersonin jälkeläisiä olivat Libni ja Simei ja heistä polveutuvat suvut. 18 Kehatin pojat olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. Kehatin elinaika oli 133 vuotta. 19 Merarin pojat olivat Mahli ja Muusi. Nämä ovat Leevin suvut sukuluetteloittensa mukaan.

20 Amram otti vaimokseen isänsä sisaren Jookebedin, ja tämä synnytti hänelle Aaronin ja Mooseksen. Amramin elinaika oli 137 vuotta. 21 Jisharin pojat olivat Koorah, Nefeg ja Sikri. 22 Ussielin pojat olivat Miisael, Elsafan ja Sitri.

23 Aaron otti vaimokseen Eliseban, Amminadabin tyttären, Nahsonin sisaren, ja tämä synnytti hänelle Naadabin, Abihun, Eleasarin ja Iitamarin. 24 Koorahin pojat olivat Assir, Elkana ja Abiasaf. Nämä ovat koorahilaisten suvut. 25 Eleasar, Aaronin poika, otti itselleen vaimon Puutielin tyttäristä, ja tämä synnytti hänelle Piinehaan. Nämä ovat leeviläisten perhekuntien päämiehet suvuittain.

26 Aaron ja Mooses olivat ne, joille Herra sanoi: “Viekää israelilaiset osastoittain pois Egyptin maasta.” 27 Nämä miehet, Mooses ja Aaron, puhuivat faraolle, Egyptin kuninkaalle, että he aikoivat viedä israelilaiset pois Egyptistä.

Aaronin sauva

28 Kun Herra puhui Moosekselle Egyptin maassa, 29 hän sanoi: “Minä olen Herra. Puhu faraolle, Egyptin kuninkaalle, kaikki, mitä minä puhun sinulle.” 30 Mooses vastasi Herralle: “Mutta kun minä olen huuliltani ympärileikkaamaton, kuinka sitten farao kuuntelisi minua?”

1 Herra sanoi Moosekselle: “Katso, minä olen asettanut sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on sinun profeettasi. 2 Puhu sinä kaikki, mitä minä käsken sinun puhua, ja veljesi Aaron puhukoon faraolle, että hänen on päästettävä israelilaiset maastaan. 3 Mutta minä kovetan faraon sydämen. Vaikka minä teen paljon ihmeitäni ja tunnustekojani Egyptin maassa, 4 farao ei kuule teitä. Mutta minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien suurten tuomioiden voimalla sotajoukkoni ja kansani, israelilaiset, pois Egyptin maasta. 5 Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä ojennan käteni Egyptiä vastaan ja vien israelilaiset pois heidän keskeltään.”

6 Mooses ja Aaron tekivät aivan niin kuin Herra oli heitä käskenyt. 7 Mooses oli 80 ja Aaron 83 vuoden ikäinen, kun he puhuivat faraolle.

8 Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: 9 “Kun farao sanoo teille: ‘Tehkää tunnustekonne’, sano silloin Aaronille: ‘Ota sauvasi ja heitä se faraon eteen, niin se muuttuu käärmeeksi.’” 10 Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijoittensa eteen, ja se muuttui käärmeeksi. 11 Silloin farao kutsui maansa viisaat ja noidat, ja nämä Egyptin tietäjät tekivät taioillaan samoin: 12 he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa. 13 Faraon sydän pysyi kuitenkin kovana, niin kuin Herra oli sanonut, eikä hän kuunnellut Moosesta ja Aaronia.

Ensimmäinen vitsaus: veri

14 Herra sanoi Moosekselle: “Faraon sydän on paatunut, ja hän kieltäytyy päästämästä kansaa. 15 Mene faraon luo huomenaamuna, kun hän menee veden ääreen. Asetu Niilin rannalle kohdataksesi hänet ja ota käteesi sauva, joka muuttui käärmeeksi. 16 Sano hänelle: ‘Herra, heprealaisten Jumala, on lähettänyt minut sinun luoksesi ja käskenyt sanoa: Päästä minun kansani, että se voisi palvella minua autiomaassa. Tähän asti sinä et ole totellut. 17 Sen tähden Herra sanoo näin: Tästä tulet tietämään, että minä olen Herra. Katso, minä lyön kädessäni olevalla sauvalla Niilin vettä, ja se muuttuu vereksi. 18 Virran kalat kuolevat, ja virta alkaa haista, niin että egyptiläisiä inhottaa juoda sen vettä.’”

19 Herra puhui vielä Moosekselle: “Sano Aaronille: ‘Ota sauvasi ja ojenna kätesi Egyptin vetten yli, sen jokien, virtojen ja lammikoiden sekä kaikkien vesialtaiden yli, niin ne muuttuvat vereksi. Verta on oleva kaikkialla Egyptin maassa, sekä puu- että kiviastioissa.’” 20 Mooses ja Aaron tekivät niin kuin Herra oli käskenyt. Mooses nosti sauvan ja löi Niilin vettä faraon ja hänen palvelijoittensa nähden, ja kaikki virran vesi muuttui vereksi. 21 Virran kalat kuolivat, ja virta haisi, niin etteivät egyptiläiset voineet juoda sen vettä. Verta tuli kaikkialle Egyptin maahan.

22 Mutta Egyptin tietäjät tekivät taioillaan samoin, ja faraon sydän pysyi kovana, niin kuin Herra oli puhunut, eikä hän kuunnellut Moosesta ja Aaronia. 23 Farao kääntyi ja palasi kotiinsa eikä välittänyt tästäkään tunnusteosta. 24 Mutta kaikki egyptiläiset kaivoivat Niilin rantamilta vettä juodakseen, sillä he eivät voineet juoda virran vettä.

Toinen vitsaus: sammakot

25 Seitsemän päivän kuluttua siitä, kun Herra oli lyönyt Niiliä, 26 Herra sanoi Moosekselle: “Mene faraon luo ja sano hänelle: ‘Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua. 27 Jos kieltäydyt päästämästä, niin tiedä, että minä lyön sammakkovitsauksella koko aluettasi. 28 Niili kuhisee sammakoita, ja ne nousevat maalle ja tulevat taloosi, makuuhuoneeseesi ja vuoteeseesi sekä palvelijoittesi taloihin ja kansasi sekaan, leivinuuneihisi ja taikinakaukaloihisi. 29 Niitä hyppii sekä sinun että kansasi ja kaikkien palvelijoittesi päälle.’”

1 Herra sanoi Moosekselle: “Sano Aaronille: ‘Ojenna kätesi ja sauvasi jokien, virtojen ja lammikoiden yli ja nostata sammakoita Egyptin maahan.’” 2 Niin Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten yli, ja sammakot nousivat maalle ja peittivät Egyptin maan. 3 Tietäjät tekivät taioillaan samoin ja nostattivat sammakoita Egyptin maahan.

4 Silloin farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: “Rukoilkaa Herraa ottamaan pois sammakot vaivaamasta minua ja kansaani, niin minä päästän kansan uhraamaan Herralle.” 5 Mooses sanoi faraolle: “Suo minulle se kunnia, että ilmoitat, milloin minun on rukoiltava sinun, palvelijoittesi ja kansasi puolesta, että sammakot häviävät kodistasi ja palatseistasi ja niitä jää ainoastaan Niiliin.” 6 Farao vastasi: “Huomenna.” Mooses sanoi: “Tapahtukoon niin kuin sanoit, jotta tietäisit, ettei kukaan ole Herran, meidän Jumalamme, vertainen. 7 Sammakot katoavat kodistasi, palatseistasi sekä palvelijoittesi ja kansasi kodeista, ja niitä jää ainoastaan Niiliin.”

8 Mooses ja Aaron lähtivät faraon luota, ja Mooses huusi Herran puoleen sammakkovitsauksen vuoksi, jonka Herra oli antanut kohdata faraota. 9 Herra teki Mooseksen sanan mukaan, ja sammakot kuolivat taloista, pihoilta ja kedoilta. 10 Egyptiläiset kokosivat niitä läjittäin, ja maa alkoi haista. 11 Mutta kun farao näki, että vitsaus oli hellittänyt, hän paadutti sydämensä, niin kuin Herra oli sanonut, eikä kuunnellut Moosesta ja Aaronia.

Kolmas vitsaus: syöpäläiset

12 Sitten Herra sanoi Moosekselle: “Sano Aaronille: ‘Ojenna sauvasi ja lyö maan tomua, niin siitä tulee syöpäläisiä koko Egyptin maahan.’” 13 He tekivät niin. Aaron ojensi kätensä ja sauvansa ja löi maan tomua, ja syöpäläisiä tuli ihmisiin ja eläimiin. Kaikesta maan tomusta tuli syöpäläisiä koko Egyptin maassa. 14 Myös tietäjät yrittivät taioillaan saada syntymään syöpäläisiä, mutta eivät kyenneet. Syöpäläisiä oli ihmisissä ja eläimissä. 15 Silloin tietäjät sanoivat faraolle: “Tämä on Jumalan sormi!” Mutta faraon sydän pysyi kovana, niin kuin Herra oli sanonut, eikä hän kuunnellut heitä.

Neljäs vitsaus: paarmat

16 Sen jälkeen Herra sanoi Moosekselle: “Nouse varhain aamulla ja asetu faraon eteen, kun hän menee veden ääreen, ja sano hänelle: ‘Näin sanoo Herra: Päästä minun kansani palvelemaan minua. 17 Jos sinä et päästä minun kansaani, niin tiedä, että minä lähetän paarmoja sinun, palvelijoittesi ja kansasi kimppuun sekä taloihisi. Silloin egyptiläisten talot ja myös maa, jonka päälle ne on rakennettu, tulevat täyteen paarmoja. 18 Sinä päivänä minä eristän Goosenin maakunnan, jossa kansani asuu, niin ettei sinne tule paarmoja, jotta tietäisit, että minä olen Herra maan päällä. 19 Minä panen pelastuksen erottamaan oman kansani sinun kansastasi. Tämä merkki toteutuu huomenna.’” 20 Herra teki näin, ja paarmoja tuli sankat parvet faraon ja hänen palvelijoittensa taloihin ja koko Egyptin maahan, ja ne tulivat maalle turmioksi.

21 Silloin farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: “Menkää ja uhratkaa Jumalallenne tässä maassa.” 22 Mutta Mooses sanoi: “Ei niin sovi tehdä, sillä me uhraamme Herralle, Jumalallemme, sellaista mikä on egyptiläisten mielestä iljettävää. Jos me uhraamme egyptiläisten nähden heidän inhoamiaan uhreja, eivätkö he kivitä meitä? 23 Me tahdomme mennä kolmen päivän matkan autiomaahan ja uhrata Herralle, Jumalallemme, sillä tavoin kuin hän meille sanoo.” 24 Farao sanoi: “Minä päästän teidät autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallenne, mutta älkää menkö kovin kauas. Rukoilkaa minun puolestani.” 25 Mooses vastasi: “Kun olen lähtenyt luotasi, minä rukoilen Herraa, ja paarmat häviävät huomenna faraon, hänen palvelijoittensa ja hänen kansansa kimpusta. Kunpa farao ei vain enää pettäisi, niin ettei päästäkään kansaa uhraamaan Herralle.”

26 Sitten Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa. 27 Herra teki niin kuin Mooses oli sanonut. Hän poisti paarmat sekä faraon että hänen palvelijoittensa ja kansansa kimpusta, eikä niitä jäänyt jäljelle ainoatakaan. 28 Mutta farao paadutti sydämensä tälläkin kertaa eikä päästänyt kansaa.

Viides vitsaus: karjarutto

1 Herra sanoi Moosekselle: “Mene faraon luo ja puhu hänelle: ‘Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua. 2 Mutta jos sinä kieltäydyt päästämästä heitä ja pidätät heitä yhä, 3 Herran käsi lyö hyvin pahalla rutolla kedolla olevaa karjaasi: hevosia, aaseja, kameleita, nautoja ja lampaita. 4 Hän tekee kuitenkin eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, eikä yksikään israelilaisten eläimistä kuole. 5 Herra on asettanut määräajan ja sanonut: Huomenna Herra tekee näin tässä maassa.’”

6 Seuraavana päivänä Herra teki niin. Kaikki Egyptin karja kuoli, mutta israelilaisten karjasta ei kuollut ainoatakaan. 7 Farao lähetti tiedustelijoita, ja todellakin, israelilaisten karjasta ei ollut kuollut ainoatakaan. Mutta faraon sydän paatui, eikä hän päästänyt kansaa.

Kuudes vitsaus: märkäpaiseet

8 Sitten Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: “Ottakaa kouranne täyteen nokea uunista, ja Mooses heittäköön sen taivasta kohti faraon silmien edessä. 9 Se muuttuu pölyksi, joka peittää koko Egyptin maan, ja siitä tulee paiseita ja märkiviä rakkuloita ihmisiin ja eläimiin kaikkialla Egyptin maassa.” 10 He ottivat nokea uunista ja asettuivat seisomaan faraon eteen. Kun Mooses heitti nokea taivasta kohti, ihmisiin ja eläimiin tuli paiseita ja märkiviä rakkuloita. 11 Paiseiden takia tietäjätkään eivät voineet kestää Mooseksen edessä, sillä paiseita oli niin heissä kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä. 12 Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä tämä kuunnellut Moosesta ja Aaronia, aivan niin kuin Herra oli Moosekselle puhunut.

Seitsemäs vitsaus: rakeet

13 Herra sanoi Moosekselle: “Nouse varhain aamulla, asetu faraon eteen ja sano hänelle: ‘Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua. 14 Muuten minä annan tällä kertaa kaikkien vitsauksieni kohdata sinua sekä palvelijoitasi ja kansaasi, jotta tietäisit, ettei ole ketään minun vertaistani koko maan päällä. 15 Olisinhan jo voinut ojentaa käteni ja lyödä sinua ja kansaasi rutolla, niin että olisit kokonaan hävinnyt maan päältä. 16 Mutta minä olen antanut sinun pysyä sitä varten, että näyttäisin sinussa voimani ja että nimeäni julistettaisiin kaikkialla maan päällä. 17 Yhä sinä vain korotat itsesi kansaani vastaan etkä päästä sitä! 18 Mutta huomenna tähän aikaan minä annan tulla hyvin ankaran raesateen, jonka kaltaista ei Egyptissä ole ollut sen perustamispäivästä tähän asti. 19 Lähetä siis nyt viemään suojaan karjasi ja kaikki, mitä sinulla on ulkona, sillä kaikki ihmiset ja eläimet, jotka ovat ulkona ja joita ei ole koottu sisälle, joutuvat raesateeseen ja kuolevat.’” 20 Ne faraon palvelijat, jotka pelkäsivät Herran sanaa, toimittivat silloin palvelijansa ja karjansa suojaan, 21 mutta ne, jotka eivät välittäneet Herran sanasta, jättivät palvelijansa ja karjansa ulos.

22 Herra sanoi Moosekselle: “Ojenna kätesi taivasta kohti, niin raesade tulee koko Egyptin maahan, ihmisten, karjan ja kaikkien kedon kasvien päälle.” 23 Mooses ojensi sauvansa taivasta kohti, ja Herra antoi ukkosen jylistä ja rakeiden sataa, ja tuli iski maahan. Näin Herra antoi sataa rakeita Egyptin maan päälle. 24 Satoi rakeita, ja tulta leimahteli rakeiden keskellä. Raesade oli niin ankara, ettei sellaista ollut tapahtunut koko Egyptin maassa siitä lähtien, kun se oli asuttu. 25 Rakeet surmasivat kaikki ulkona olevat ihmiset ja karjan koko Egyptin maassa. Ne löivät maahan myös kaikki maan kasvit ja pirstoivat kaikki kedon puut. 26 Ainoastaan Goosenin maakunnassa, jossa israelilaiset asuivat, ei ollut raesadetta.

27 Farao kutsui nyt luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: “Minä olen tehnyt syntiä tällä kertaa. Herra on oikeassa, mutta minä ja kansani olemme väärässä. 28 Rukoilkaa Herraa, sillä aivan tarpeeksi on jo ollut Jumalan jylinää ja rakeita. Minä päästän teidät, eikä teidän tarvitse enää viipyä täällä.” 29 Mooses vastasi hänelle: “Kun lähden kaupungista, minä ojennan käteni Herran puoleen. Silloin jylinä lakkaa eikä rakeita enää tule, jotta tietäisit, että maa kuuluu Herralle. 30 Mutta et sinä eivätkä sinun palvelijasi, sen kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa.”

31 Pellava ja ohra tuhoutuivat, sillä ohra oli tekemässä tähkää ja pellava oli nupullaan, 32 mutta vehnä ja spelttivehnä eivät tuhoutuneet, sillä ne valmistuvat myöhemmin.

33 Mooses lähti faraon luota kaupungista ja ojensi kätensä Herran puoleen. Silloin jylinä ja rakeet lakkasivat eikä sade enää valunut maahan. 34 Kun farao näki, että sade, rakeet ja jylinä lakkasivat, hän teki edelleen syntiä. Sekä hän että hänen palvelijansa paaduttivat sydämensä. 35 Niin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta puhunut.

Kahdeksas vitsaus: heinäsirkat

1 Herra sanoi Moosekselle: “Mene faraon luo. Minä olen paaduttanut hänen sydämensä ja hänen palvelijoittensa sydämet, jotta voisin tehdä nämä tunnustekoni heidän keskellään 2 ja jotta sinä voisit kertoa lapsillesi ja lastesi lapsille siitä, miten minä nöyryytin egyptiläiset ja millaisia tunnustekoja minä tein heidän keskellään. Näin te tulette tietämään, että minä olen Herra.”

3 Mooses ja Aaron menivät faraon luo ja sanoivat hänelle: “Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ‘Kuinka kauan sinä kieltäydyt nöyrtymästä minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua, 4 sillä jos sinä kieltäydyt päästämästä kansaani, niin tiedä, että minä annan huomenna tulla heinäsirkkoja sinun maahasi. 5 Ne peittävät maan pinnan, niin ettei maata voi nähdä. Ne syövät loput siitä, mikä pelastui ja jäi teille jäljelle rakeilta, myös kaikki kedolla kasvavat puunne. 6 Heinäsirkat täyttävät talosi, kaikkien palvelijoittesi talot ja kaikki talot Egyptissä, niin etteivät isäsi eivätkä esi-isäsi ole sellaista nähneet siitä päivästä lähtien, jona he tulivat maahan, aina tähän päivään asti.’” Sitten Mooses kääntyi ja lähti faraon luota.

7 Faraon palvelijat sanoivat herralleen: “Kuinka kauan tämä mies saa olla meille ansana? Päästä nämä ihmiset palvelemaan Herraa, Jumalaansa. Etkö vieläkään ymmärrä, että Egypti on joutumassa perikatoon?” 8 Mooses ja Aaron tuotiin takaisin faraon luo, ja farao sanoi heille: “Menkää ja palvelkaa Herraa, Jumalaanne. Mutta ketkä teistä lähtevät?” 9 Mooses vastasi: “Me menemme kaikki, nuoret ja vanhat. Me menemme poikinemme ja tyttärinemme, lampainemme ja nautoinemme, sillä meillä on Herran juhla.” 10 Farao sanoi heille: “Olkoon vain Herra teidän kanssanne! Pitäisikö minun päästää teidän lapsennekin lähtemään teidän kanssanne? Katsopas vaan, teillä näyttääkin olevan paha mielessä. 11 Ei käy! Mutta menkää te miehet ja palvelkaa Herraa, sitähän te olette pyytäneetkin.” Ja farao ajoi heidät pois edestään.

12 Sitten Herra sanoi Moosekselle: “Ojenna kätesi Egyptin maan ylle, niin että sinne tulee heinäsirkkoja. Syökööt ne kaikki maan kasvit, kaiken, mitä on rakeilta jäänyt jäljelle.” 13 Mooses ojensi sauvansa Egyptin maan ylle, ja Herra ohjasi itätuulen puhaltamaan yli maan koko sen päivän ja koko yön. Aamuun mennessä itätuuli oli tuonut heinäsirkat. 14 Heinäsirkkoja tuli koko Egyptin maahan, ja niitä laskeutui hyvin paljon koko Egyptin alueelle. Niin paljon heinäsirkkoja ei ole koskaan sitä ennen ollut eikä sen jälkeenkään tule. 15 Ne peittivät maan pinnan kokonaan, niin että maa oli niitä mustanaan, ja ne söivät kaikki maan kasvit ja kaikki puiden hedelmät, jotka olivat jääneet jäljelle rakeilta. Koko Egyptin maahan ei jäänyt jäljelle mitään vihantaa, ei puihin eikä kedon kasveihin.

16 Silloin farao kutsui kiireesti Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: “Minä olen tehnyt syntiä Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan ja teitä vastaan. 17 Nyt minä pyydän: antakaa syntini anteeksi vielä tämän kerran ja rukoilkaa Herraa, Jumalaanne, että hän ottaisi pois päältäni vielä tämän tappavan vitsauksen.” 18 Mooses lähti faraon luota ja rukoili Herraa. 19 Niin Herra käänsi tuulen hyvin kovaksi länsituuleksi. Se vei heinäsirkat mukanaan ja painoi ne Kaislamereen, niin ettei koko Egyptin alueelle jäänyt ainuttakaan heinäsirkkaa. 20 Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä farao päästänyt israelilaisia.

Yhdeksäs vitsaus: pimeys

21 Sitten Herra sanoi Moosekselle: “Ojenna kätesi taivasta kohti, niin Egyptin maahan tulee pimeys, käsin kosketeltava pimeys.” 22 Mooses ojensi kätensä taivasta kohti, ja koko Egyptin maahan tuli synkkä pimeys kolmeksi päiväksi. 23 Kukaan ei voinut nähdä toistaan, eikä kukaan noussut paikoiltaan kolmeen päivään, mutta kaikkien israelilaisten asuinalueilla oli valoisaa.

24 Farao kutsui taas Mooseksen ja sanoi: “Menkää ja palvelkaa Herraa. Myös teidän lapsenne saavat lähteä mukaan. Ainoastaan lampaanne ja nautakarjanne jääkööt tänne.” 25 Mutta Mooses sanoi: “Sinun on sallittava meidän viedä mukanamme myös teurasuhrit ja polttouhrit, että voisimme uhrata ne Herralle, Jumalallemme. 26 Siksi karjamme on tultava kanssamme. Sorkkaakaan ei saa jäädä, sillä karjastamme me otamme uhrit palvellaksemme Herraa, Jumalaamme. Me emme itsekään tiedä, kuinka meidän on palveltava Herraa, ennen kuin saavumme perille.”

27 Mutta Herra kovetti faraon sydämen, eikä hän suostunut päästämään israelilaisia. 28 Farao sanoi Moosekselle: “Mene pois luotani ja pidä huoli siitä, ettet enää tule kasvojeni eteen, sillä sinä päivänä, jona tulet, sinun on kuoltava.” 29 Mooses vastasi: “Aivan oikein sanoit. Minä en enää tule kasvojesi eteen.”

Viimeinen vitsaus ilmoitetaan

1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: “Vielä yhden vitsauksen minä annan kohdata faraota ja Egyptiä. Sen jälkeen hän päästää teidät täältä, ja päästäessään teidät hän suorastaan karkottaa teidät täältä pois. 2 Sano siis nyt kansalle, että kaikki, niin miehet kuin naiset, pyytävät naapureiltaan hopea- ja kultaesineitä.” 3 Herra oli antanut israelilaisten päästä egyptiläisten suosioon, ja myös Mooses oli Egyptin maassa hyvin suuressa arvossa pidetty mies, niin faraon palvelijoitten kuin kansankin silmissä.

4 Mooses sanoi: “Näin sanoo Herra: ‘Puolenyön aikaan minä lähden kulkemaan Egyptin maan halki, 5 ja kaikki esikoiset Egyptin maassa kuolevat, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta käsikivien ääressä olevan orjattaren esikoiseen asti, ja myös kaikki eläinten esikoiset. 6 Koko Egyptin maassa kuuluu silloin kova valitushuuto, jonka kaltaista ei ole ollut eikä koskaan tule olemaan. 7 Mutta yhdellekään israelilaiselle ei edes koira murise, ei ihmiselle eikä eläimelle. Tästä te tiedätte, että Herra tekee eron Egyptin ja Israelin välillä.’ 8 Kaikki nämä palvelijasi tulevat minun luokseni, heittäytyvät eteeni ja sanovat: ‘Lähde pois, sinä ja koko kansa, joka sinua seuraa.’ Sen jälkeen minä lähden.” Sitten Mooses lähti faraon luota vihasta hehkuen.

9 Herra oli sanonut Moosekselle: “Farao ei kuule teitä, jotta paljon tunnustekoja tapahtuisi Egyptin maassa.” 10 Mooses ja Aaron olivat tehneet kaikki nämä tunnusteot faraon edessä, mutta Herra kovetti faraon sydämen, niin ettei hän päästänyt israelilaisia maastaan.

Pääsiäinen

1 Sen jälkeen Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa: 2 “Olkoon tämä kuukausi teille kuukausien alkuna. Se on teille vuoden ensimmäinen kuukausi. 3 Puhukaa koko Israelin seurakunnalle näin: Tämän kuun kymmenentenä päivänä jokaisen miehen on otettava itseään ja perhekuntaansa varten karitsa, yksi karitsa jokaiseen kotiin. 4 Mutta jos perhe on liian pieni syömään koko karitsaa, ottakoon perheenpää yhteisen karitsan lähimmän naapurinsa kanssa henkilöiden luvun mukaan. Yhtä karitsaa kohti on laskettava niin monta henkeä, että voitte sen syödä. 5 Karitsanne pitää olla virheetön, vuoden ikäinen uros. Ottakaa se lampaista tai vuohista. 6 Kukin pitäköön sitä tämän kuun neljänteentoista päivään saakka, ja sitten koko Israelin seurakunta teurastakoon karitsan iltahämärissä. 7 Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät. 8 Liha on syötävä sinä yönä. Se on syötävä tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerien yrttien kera. 9 Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan paistakaa se tulessa päineen, jalkoineen ja sisäelimineen. 10 Älkää myöskään jättäkö siitä mitään aamuksi, vaan polttakaa tulessa se, mitä siitä jäisi aamuksi jäljelle. 11 Syödessänne karitsaa teillä tulee olla kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne. Teidän on syötävä se kiireesti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi.

12 Minä kuljen sinä yönä halki Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmisten että eläinten. Minä annan tuomioitteni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Minä olen Herra. 13 Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun minä näen veren, menen ohitsenne, eikä tuhoava vitsaus osu teihin, kun minä rankaisen Egyptin maata. 14 Olkoon tämä päivä teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana polvesta polveen. Tämä on ikuinen säädös. 15 Syökää happamatonta leipää seitsemän päivää. Poistakaa jo ensimmäisenä päivänä hapantaikina taloistanne, sillä jokainen, joka syö hapanta leipää ensimmäisen ja seitsemännen päivän välisenä aikana, on poistettava Israelista. 16 Ensimmäisenä päivänä pitäkää pyhä kokous. Myös seitsemäntenä päivänä pitäkää pyhä kokous. Niinä päivinä älköön tehtäkö mitään työtä; ainoastaan se valmistettakoon, mitä kukin tarvitsee syödäkseen. 17 Viettäkää happamattoman leivän juhlaa, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän joukkonne pois Egyptin maasta. Viettäkää siis tätä päivää polvesta polveen. Tämä on ikuinen säädös. 18 Syökää happamatonta leipää ensimmäisen kuun neljännentoista päivän illasta saman kuun kahdennenkymmenennenyhdennen päivän iltaan asti. 19 Seitsemään päivään taloistanne ei saa löytyä hapantaikinaa. Jokainen, joka syö hapanta leipää, on poistettava Israelin seurakunnasta, olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt. 20 Älkää syökö mitään hapatettua. Syökää happamatonta leipää, missä ikinä asuttekin.”

21 Mooses kutsui koolle kaikki Israelin vanhimmat ja sanoi heille: “Valitkaa ja ottakaa erilleen lammas, kukin perhekuntaanne varten, ja teurastakaa se pääsiäisuhrina. 22 Ottakaa sitten iisoppikimppu, kastakaa se maljassa olevaan vereen ja sivelkää verta ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin. Kukaan teistä ei saa lähteä ulos talonsa ovesta ennen aamua, 23 sillä Herra kulkee lyömässä vitsauksella egyptiläisiä. Kun hän näkee veren ovenkamanassa ja molemmissa ovenpielissä, hän menee sen oven ohi eikä salli tuhoojan tulla taloihinne lyömään teitä vitsauksella. 24 Noudattakaa tätä säädöstä ikuisesti, sekä te että teidän lapsenne. 25 Kun tulette maahan, jonka Herra teille antaa lupauksensa mukaan, palvelkaa häntä tällä tavoin.

26 Kun sitten lapsenne kysyvät teiltä, mitä tämä palvelusmeno teille merkitsee, 27 vastatkaa näin: ‘Tämä on pääsiäisuhri Herralle, joka meni israelilaisten talojen ohi Egyptissä. Hän löi egyptiläisiä vitsauksella mutta säästi meidän kotimme.’” Silloin kansa kumartui palvomaan Herraa. 28 Israelilaiset lähtivät pois ja tekivät aivan sen käskyn mukaan, jonka Herra oli antanut Moosekselle ja Aaronille.

Kymmenes vitsaus: Egyptin esikoisten surma

29 Puolenyön aikaan Herra surmasi kaikki Egyptin maan esikoiset, valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa olevan vangin esikoiseen asti, ja myös kaikki eläinten esikoiset. 30 Niin farao, kaikki hänen palvelijansa ja kaikki egyptiläiset nousivat yöllä, ja Egyptissä alkoi kova valitushuuto, sillä ei ollut yhtään kotia, jossa ei ollut kuollutta. 31 Farao kutsui yöllä Mooseksen ja Aaronin luokseen ja sanoi: “Nouskaa ja lähtekää pois minun kansani keskuudesta, sekä te että muut israelilaiset. Menkää ja palvelkaa Herraa, niin kuin olette puhuneet. 32 Ottakaa mukaan myös lampaanne, vuohenne ja nautanne, niin kuin olette puhuneet. Menkää ja rukoilkaa myös minulle siunausta!” 33 Egyptiläiset painostivat israelilaisia saadakseen heidät nopeasti maasta pois, sillä he ajattelivat: “Me kuolemme kaikki.”

34 Kansa otti taikinansa, ennen kuin se oli hapannut, ja kantoi taikinakaukalonsa viittoihin käärittyinä olkapäillään. 35 Israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan ja pyytäneet egyptiläisiltä hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita, 36 ja Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä. Näin he veivät saalista egyptiläisiltä.

Israel lähtee Egyptistä

37 Israelilaiset, noin 600 000 jalkamiestä vaimoineen ja lapsineen, lähtivät liikkeelle ja kulkivat Ramseksesta Sukkotiin. 38 Heidän mukanaan meni myös paljon sekakansaa sekä lampaita, vuohia ja nautoja hyvin suurina laumoina. 39 He leipoivat happamattomia leipiä Egyptistä tuomastaan taikinasta. Se ei näet ollut kerinnyt hapantua, kun heidät karkotettiin Egyptistä. He eivät voineet viivytellä, eivätkä he olleet ehtineet tehdä itselleen evästä.

40 Aika, jonka israelilaiset asuivat Egyptissä, oli 430 vuotta. 41 Juuri sinä päivänä, kun 430 vuotta oli kulunut, kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta. 42 Tuo yö oli Herran valvontayö, jolloin hän vei heidät pois Egyptin maasta. Se on yö, jona kaikkien israelilaisten sukupolvesta sukupolveen tulee valvoa Herran kunniaksi.

Säädös pääsiäislampaasta

43 Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: “Tämä on säädös pääsiäislampaasta: Yksikään muukalainen ei saa syödä sitä. 44 Mutta jokainen rahalla ostettu orja saa sitä syödä, kunhan olet ympärileikannut hänet. 45 Tilapäinen asukas ja palkkatyöläinen eivät saa sitä syödä. 46 Se on syötävä yhdessä ja samassa talossa, eikä sen lihaa saa viedä ulos. Älkää rikkoko yhtäkään sen luuta. 47 Koko Israelin seurakunta valmistakoon pääsiäislampaan. 48 Jos luonasi asuu muukalainen, joka tahtoo viettää Herran pääsiäistä, hänen on ympärileikattava kaikki perheensä miehet ja pojat. Sitten hän voi valmistaa pääsiäislampaan ja hän on kuin maassa syntynyt. Mutta yksikään ympärileikkaamaton ei saa syödä sitä. 49 Sama laki koskee maassa syntynyttä ja keskuudessanne asuvaa muukalaista.” 50 Kaikki israelilaiset tekivät aivan sen käskyn mukaan, jonka Herra oli antanut Moosekselle ja Aaronille. 51 Juuri tuona päivänä Herra vei israelilaiset joukkoineen pois Egyptin maasta.

Esikoisten pyhittäminen ja happamattoman leivän juhla

1 Herra sanoi Moosekselle: 2 “Pyhitä minulle jokainen esikoinen israelilaisten keskuudessa, niin ihmisten kuin eläintenkin. Jokainen, joka tulee esikoisena äitinsä kohdusta, kuuluu minulle.”

3 Mooses sanoi kansalle: “Muistakaa tämä päivä, jona lähditte Egyptistä, orjuuden pesästä, sillä Herra vei teidät väkevällä kädellä sieltä pois. Silloin ei saa syödä mitään hapatettua. 4 Tänä päivänä te lähdette, aabib-kuussa. 5 Kun Herra vie sinut kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, jonka hän isillesi vannomallaan valalla on luvannut antaa sinulle, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin palvele Jumalaa aina tässä kuussa näin: 6 Seitsemänä päivänä sinun on syötävä happamatonta leipää, ja seitsemäntenä päivänä olkoon Herran juhla. 7 Happamatonta leipää tulee syödä seitsemän päivää. Mitään hapatettua ei saa olla luonasi, eikä hapantaikinaa saa näkyä missään alueellasi. 8 Kerro sinä päivänä pojallesi: ‘Näin tehdään sen johdosta, mitä Herra teki minun hyväkseni lähtiessäni Egyptistä.’ 9 Olkoon tämä säädös kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi, että Herran opetus olisi suussasi, sillä Herra vei sinut väkevällä kädellä pois Egyptistä. 10 Noudata siis tätä säädöstä määräaikanaan vuodesta vuoteen.

11 Kun Herra on vienyt sinut kanaanilaisten maahan, niin kuin hän on sinulle ja sinun isillesi vannonut, ja kun hän on antanut sen sinulle, 12 niin luovuta Herralle jokainen, joka tulee esikoisena äitinsä kohdusta. Myös jokaisen eläimesi urospuolinen esikoinen kuuluu Herralle. 13 Jokainen aasin esikoinen lunasta lampaalla, mutta jos et lunasta, niin taita siltä niska. Lunasta jokainen esikoispoikasi, ihmisen esikoinen. 14 Kun poikasi kysyy vastaisuudessa sinulta: ‘Mitä tämä merkitsee?’, vastaa hänelle: ‘Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä, orjuuden pesästä. 15 Kun farao uppiniskaisesti kieltäytyi päästämästä meitä, Herra surmasi Egyptin maassa kaikki esikoiset, sekä ihmisten että eläinten esikoiset. Sen tähden minä uhraan Herralle jokaisen urospuolisen eläimen, joka tulee esikoisena kohdusta, ja lunastan jokaisen esikoispoikani.’ 16 Olkoon tämä kuin merkki kädessäsi ja muistutus otsallasi siitä, että Herra vei meidät väkevällä kädellä pois Egyptistä.”

Pilvipatsas ja tulipatsas

17 Kun farao oli päästänyt israelilaiset, Jumala ei johdattanut heitä filistealaisten maan kautta vievää tietä, vaikka se oli suorin, sillä Jumala sanoi, että kansa ehkä katuisi nähdessään sodan syttyvän ja palaisi Egyptiin. 18 Sen sijaan Jumala johdatti kansan kiertämään autiomaan kautta Kaislamerta kohti. Israelilaiset lähtivät Egyptin maasta taisteluvalmiina. 19 Mooses otti mukaansa Joosefin luut, sillä Joosef oli vannottanut israelilaisia vakavasti ja sanonut: “Kun Jumala pitää teistä huolen, viekää silloin minun luuni täältä mukananne.” 20 Israelilaiset lähtivät liikkeelle Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin, autiomaan reunaan. 21 Herra kulki heidän edellään päivällä pilvipatsaassa johdattaakseen heitä tiellä ja yöllä tulipatsaassa valaistakseen heidän kulkuaan. Näin he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. 22 Pilvipatsas ei poistunut kansan edeltä päivällä eikä tulipatsas yöllä.

Farao ajaa takaa israelilaisia

1 Sitten Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille, että kääntyvät takaisin ja leiriytyvät Pii-Hahirotin kohdalle Migdolin ja meren välille. Leiriytykää meren rannalle vastapäätä Baal-Sefonia. 3 Farao näet luulee, että israelilaiset harhailevat maassa ja autiomaa on saartanut heidät. 4 Minä kovetan faraon sydämen, niin että hän lähtee ajamaan heitä takaa. Sitten minä näytän kunniani faraossa ja koko hänen sotajoukossaan, ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra.” Israelilaiset tekivät näin.

5 Kun Egyptin kuninkaalle kerrottiin, että kansa oli paennut, hänen ja hänen palvelijoittensa mieli Israelia kohtaan muuttui, ja he sanoivat: “Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin palvelemasta meitä!” 6 Farao valjastutti hevoset vaunujensa eteen ja otti mukaan sotaväkensä 7 ja kuudetsadat valiovaunut sekä kaikki muut Egyptin vaunut ja vaunusoturit niihin kaikkiin. 8 Herra oli näet kovettanut faraon, Egyptin kuninkaan, sydämen, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia, jotka olivat lähteneet matkaan rohkein mielin. 9 Egyptiläiset, kaikki faraon hevoset, vaunut, ratsumiehet ja koko hänen muu sotajoukkonsa, ajoivat heitä takaa ja saavuttivat heidät, kun he olivat leiriytyneinä meren rannalla, Pii-Hahirotin kohdalla, vastapäätä Baal-Sefonia.

10 Faraon lähestyessä israelilaiset nostivat katseensa ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessään. Silloin israelilaiset pelästyivät kovin ja huusivat Herraa. 11 He sanoivat Moosekselle: “Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne autiomaahan kuolemaan? Mitä teitkään meille, kun toit meidät pois Egyptistä! 12 Emmekö puhuneet sinulle tästä Egyptissä? Mehän sanoimme: ‘Jätä meidät rauhaan, niin että saamme palvella egyptiläisiä!’ Olisihan meidän ollut parempi palvella egyptiläisiä kuin kuolla autiomaahan.” 13 Mooses vastasi kansalle: “Älkää pelätkö. Pysykää aloillanne, niin näette pelastuksen, jonka Herra antaa teille tänä päivänä. Sellaista, mitä näette tänään tapahtuvan egyptiläisille, ette enää koskaan tule näkemään. 14 Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa!”

15 Herra sanoi Moosekselle: “Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että heidän on lähdettävä liikkeelle. 16 Mutta nosta sinä sauvasi, ojenna kätesi meren ylle ja halkaise meri kahtia, niin että israelilaiset voivat mennä meren poikki kuivaa maata pitkin. 17 Minä kovetan egyptiläisten sydämet, niin että he lähtevät israelilaisten perään. Sitten minä näytän kunniani faraossa ja koko hänen sotajoukossaan, hänen vaunuissaan ja ratsumiehissään. 18 Egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani faraossa, hänen vaunuissaan ja ratsumiehissään.”

19 Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten leirin edellä, lähti paikaltaan ja meni heidän taakseen. Myös pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen. 20 Näin se tuli egyptiläisten leirin ja Israelin leirin väliin. Pilvi oli pimeä toisille mutta valaisi yön toisille, eivätkä leirit voineet lähestyä toisiaan koko yönä.

Israelilaiset kulkevat Kaislameren poikki

21 Mooses ojensi kätensä meren ylle, ja Herra pani meren väistymään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin Herra muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia, 22 ja israelilaiset saattoivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin. Vesi oli muurina sekä heidän oikealla että vasemmalla puolellaan. 23 Egyptiläiset ajoivat heitä takaa, ja kaikki faraon hevoset, vaunut ja ratsumiehet tulivat israelilaisten perässä keskelle merta. 24 Aamuvartion aikaan Herra katsoi tulipatsaasta ja pilvestä egyptiläisten leiriä ja saattoi heidän leirinsä sekasortoon. 25 Hän antoi heidän vaununpyöriensä irtoilla, niin että heidän etenemisensä kävi vaikeaksi. Egyptiläiset sanoivat: “Lähdetään pakoon! Herra sotii Israelin puolesta egyptiläisiä vastaan.”

26 Silloin Herra sanoi Moosekselle: “Ojenna kätesi meren ylle, niin että vedet palaavat ja peittävät egyptiläiset, heidän vaununsa ja ratsumiehensä.” 27 Mooses ojensi kätensä meren ylle, ja aamunkoitteessa meri palasi paikoilleen egyptiläisten paetessa sitä päin. Näin Herra syöksi egyptiläiset keskelle merta. 28 Vedet palasivat ja peittivät faraon koko sotajoukon, vaunut ja ratsumiehet, jotka olivat seuranneet israelilaisia keskelle merta. Heistä ei jäänyt jäljelle ainoatakaan. 29 Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vesi oli muurina sekä heidän oikealla että vasemmalla puolellaan. 30 Näin Herra pelasti Israelin tuona päivänä egyptiläisten käsistä, ja Israel näki egyptiläiset kuolleina meren rannalla. 31 Israel näki suuren voiman, jota Herra oli käyttänyt egyptiläisiä vastaan, ja kansa pelkäsi Herraa ja uskoi Herraan ja hänen palvelijaansa Moosekseen.

Israelilaisten kiitoslaulu

1 Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän laulun: “Minä laulan Herralle, sillä hän on ylen korkea! Hevoset ja miehet hän syöksi mereen. 2 Herra on minun voimani ja ylistyslauluni, hän tuli minulle pelastukseksi! Hän on minun Jumalani, ja häntä minä ylistän, hän on isäni Jumala, ja häntä minä kunnioitan. 3 Herra on sotasankari, hänen nimensä on Herra. 4 Faraon vaunut ja sotajoukot hän syöksi mereen, faraon parhaat vaunusoturit hukkuivat Kaislamereen. 5 Syvyys peitti heidät, he vajosivat pohjaan kuin kivi.

6 Sinun oikea kätesi, Herra, on voimassaan majesteettinen. Sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen. 7 Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät palavan vihasi valloilleen, ja se syö heidät kuin oljet. 8 Kun sinä puhalsit vihassasi, vedet vetäytyivät kasaan, vyöryvät aallot seisoivat paikoillaan kuin muuri, syvyydet jähmettyivät meren sydämessä. 9 Vihollinen sanoi: ‘Minä ajan heitä takaa ja saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni. Minä paljastan miekkani, ja käteni hävittää heidät.’ 10 Sinä panit tuulesi puhaltamaan, ja meri peitti heidät. He upposivat kuin lyijy valtaviin vesiin.

11 Kuka on sinun vertaisesi jumalten joukossa, Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä majesteettinen, sinä ylistettävissä teoissa pelottava, sinä ihmeitten tekijä! 12 Kun sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät. 13 Sinä johdatit armossasi kansaa, jonka olit lunastanut, sinä ohjasit sen voimallasi pyhille asuinsijoillesi. 14 Kansat kuulivat sen ja vapisivat, tuska valtasi Filistean asukkaat. 15 Silloin pelästyivät Edomin ruhtinaat, vavistus valtasi Mooabin mahtimiehet, kaikki Kanaanin asukkaat raukesivat pelosta. 16 Heidät valtasi kauhu ja pelko. Sinun käsivartesi suuruuden tähden he ovat mykkiä kuin kivi, kunnes kansasi, Herra, on päässyt perille, kunnes on päässyt perille kansa, jonka olet omaksesi ostanut. 17 Sinä viet heidät perille ja juurrutat heidät perintövuorellesi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet tehnyt asunnoksesi, siihen pyhäkköön, Herra, jonka sinun kätesi ovat valmistaneet. 18 Herra on kuningas aina ja ikuisesti.”

19 Kun faraon hevoset vaunuineen ja ratsumiehineen olivat tulleet mereen, Herra antoi meren vesien palata paikoilleen, heidän päälleen, mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin.

Mirjamin kiitoslaulu

20 Sitten naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä rumpuja lyöden ja karkeloiden. 21 Mirjam johti heidät lauluun: “Laulakaa Herralle, sillä hän on ylen korkea! Hevoset ja miehet hän syöksi mereen.”

Kansa nurisee Maarassa

22 Mooses käski israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislamereltä, ja he lähtivät Suurin autiomaahan. He kulkivat kolme päivää autiomaassa löytämättä vettä. 23 Sitten he tulivat Maaraan, mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä, koska se oli karvasta. Siksi paikalle annettiin nimi Maara.

24 Kansa nurisi Moosesta vastaan ja sanoi: “Mitä me juomme?” 25 Silloin Mooses huusi Herran puoleen, ja Herra osoitti hänelle puun. Mooses heitti sen veteen, ja vesi muuttui makeaksi.

Siellä Herra antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä. 26 Hän sanoi: “Jos sinä kuuntelet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja teet sen, mikä on oikein hänen silmissään, otat varteen hänen käskynsä ja noudatat kaikkia hänen lakejaan, minä en pane vaivaksesi yhtäkään niistä sairauksista, joilla olen vaivannut egyptiläisiä, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.” 27 Sitten israelilaiset tulivat Eelimiin, missä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmua. Siellä he leiriytyivät veden ääreen.

Kansa nurisee Siinin autiomaassa

1 Israelilaiset lähtivät liikkeelle Eelimistä. Toisen kuun viidentenätoista päivänä siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta, koko Israelin seurakunta saapui Siinin autiomaahan, joka on Eelimin ja Siinain välillä. 2 Autiomaassa koko Israelin seurakunta alkoi nurista Moosesta ja Aaronia vastaan. 3 Israelilaiset sanoivat heille: “Jospa olisimme saaneet surmamme Herran kädestä silloin, kun istuimme Egyptin maassa lihapatojen ääressä ja söimme kylliksemme leipää! Tehän olette tuoneet meidät tänne autiomaahan antaaksenne koko tämän joukon kuolla nälkään.”

4 Silloin Herra sanoi Moosekselle: “Minä annan sataa teille leipää taivaasta. Kansa menköön kunakin päivänä keräämään sen päivän tarpeen. Näin minä koettelen sitä, vaeltaako se minun opetukseni mukaan vai ei. 5 Kun he kuudentena päivänä valmistavat sen, mitä ovat tuoneet, sitä on oleva kaksi kertaa niin paljon kuin mitä he kokoavat muina päivinä.”

6 Mooses ja Aaron sanoivat kaikille israelilaisille: “Illalla te tulette tietämään, että Herra toi teidät pois Egyptin maasta, 7 ja aamulla te näette Herran kirkkauden. Herra on kuullut teidän nurinanne häntä vastaan. Mitä me olemme, että te meitä vastaan nurisette?” 8 Mooses sanoi: “Herra antaa teille illalla lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yltä kyllin. Herra on kuullut teidän nurinanne häntä vastaan. Mitä me olemme? Ette te nurise meitä vastaan, vaan Herraa vastaan.”

Viiriäiset ja manna

9 Sitten Mooses sanoi Aaronille: “Sano koko Israelin seurakunnalle: ‘Astukaa Herran eteen, sillä hän on kuullut teidän nurinanne.’” 10 Aaronin puhuessa koko Israelin seurakunnalle kaikki kääntyivät autiomaahan päin. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. 11 Herra puhui Moosekselle: 12 “Minä olen kuullut israelilaisten nurinan. Sano heille: ‘Iltahämärissä saatte lihaa syödäksenne ja aamulla saatte leipää yltä kyllin. Näin te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’”

13 Illalla leiriin tuli viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen. Aamulla leirin ympärillä oli kastesumua. 14 Kun kastesumu oli haihtunut, israelilaiset näkivät, että autiomaassa oli maan pinnalla jotakin hienoa, hiutalemaista, kuin hienoa huurretta maassa. 15 Katsellessaan sitä he kyselivät toisiltaan: “Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: “Se on leipää, jota Herra on antanut teille syötäväksi. 16 Näin Herra on käskenyt: Kerätkää sitä sen verran kuin kukin syö, oomer-mitta henkeä kohti, niin monta kuin teitä on. Kerätköön kukin teltassaan asuvia varten.” 17 Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät, kuka enemmän, kuka vähemmän. 18 Kun he mittasivat sen oomer-mitalla, ei enemmän keränneelle jäänyt liikaa, eikä vähemmän keränneellä ollut liian vähän. Jokainen oli kerännyt sen verran kuin söi. 19 Mooses sanoi heille: “Kukaan ei saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi.” 20 Muutamat eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle aamuksi, mutta siihen tuli matoja, ja se alkoi haista. Silloin Mooses vihastui heihin. 21 Israelilaiset kokosivat sitä joka aamu sen mukaan, kuinka paljon kukin tarvitsi. Kun aurinko alkoi paahtaa, se suli.

Sapatiksi hankittava manna

22 Kuudentena päivänä israelilaiset kokosivat ruokaa kaksinkertaisen määrän, kaksi oomeria henkeä kohti, ja kaikki kansan päämiehet tulivat kertomaan siitä Moosekselle. 23 Silloin hän sanoi heille: “Näin on Herra puhunut: Huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Leipokaa mitä leivotte, keittäkää mitä keitätte, ja pankaa talteen huomiseksi kaikki, mitä jää jäljelle.” 24 Niin israelilaiset jättivät mannaa aamuksi, niin kuin Mooses oli käskenyt. Se ei alkanut haista, eikä siihen tullut matoja. 25 Mooses sanoi: “Syökää se tänään. Tänä päivänä on Herran sapatti; tänään ette löydä maasta mitään. 26 Kuutena päivänä kerätkää sitä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole.” 27 Muutamat kansasta lähtivät kuitenkin keräämään mannaa seitsemäntenä päivänä, mutta eivät löytäneet mitään. 28 Silloin Herra sanoi Moosekselle: “Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni ja opetuksiani? 29 Ymmärtäkää, että Herra on antanut teille sapatin. Sen tähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruuan. Jokaisen tulee pysyä silloin aloillaan. Kukaan ei saa lähteä paikaltaan seitsemäntenä päivänä.” 30 Niin kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä.

31 Israelin kansa antoi ruualle nimen manna. Se oli valkoisen korianterin siemenen kaltaista ja maistui hunajaleivokselta. 32 Mooses sanoi: “Näin on Herra käskenyt: Säilyttäkää täysi oomer mannaa tuleville sukupolville, että nekin näkisivät ruuan, jolla minä ruokin teitä autiomaassa, kun vein teidät pois Egyptin maasta.” 33 Mooses sanoi Aaronille: “Ota ruukku ja pane siihen täysi oomer mannaa ja aseta se Herran eteen säilytettäväksi polvesta polveen.” 34 Niin Aaron asetti sen talteen todistuksen arkun eteen, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. 35 Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen asti, kun he tulivat asuttuun maahan. He söivät mannaa, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajalle. 36 Oomer on kymmenesosa eefaa.

Vettä kalliosta

1 Koko israelilaisten seurakunta lähti liikkeelle Siinin autiomaasta ja kulki pysähdyspaikasta toiseen Herran käskyn mukaan. He leiriytyivät Refidimiin, mutta siellä ei ollut vettä kansalle juotavaksi. 2 Kansa syytti Moosesta ja sanoi: “Antakaa meille vettä, niin että saamme juoda!” Mooses vastasi heille: “Miksi te syytätte minua? Miksi kiusaatte Herraa?” 3 Mutta kansalla oli jano, ja se halusi vettä. Se nurisi Moosesta vastaan ja sanoi: “Mitä varten olet tuonut meidät Egyptistä? Siksikö, että haluat tappaa meidät janoon lapsinemme ja karjoinemme?” 4 Silloin Mooses huusi avukseen Herraa ja sanoi: “Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut.” 5 Herra vastasi Moosekselle: “Mene kansan edellä ja ota mukaasi Israelin vanhimpia. Ota käteesi sauva, jolla löit Niiliä, ja mene. 6 Minä seison edessäsi siellä, Hoorebin luona olevalla kalliolla. Lyö kalliota, niin siitä lähtee vettä, ja kansa saa juoda.” Mooses teki niin Israelin vanhimpien nähden. 7 Hän antoi sille paikalle nimet Massa ja Meriba, koska israelilaiset riitelivät siellä ja kiusasivat Herraa sanoen: “Onko Herra meidän keskellämme vai ei?”

Voitto amalekilaisista

8 Sitten Amalek tuli Refidimiin taistelemaan Israelia vastaan. 9 Mooses sanoi Joosualle: “Valitse meille miehiä ja lähde taisteluun Amalekia vastaan. Huomenna minä asetun seisomaan kukkulan huipulle Jumalan sauva kädessäni.” 10 Joosua teki niin kuin Mooses oli hänelle sanonut ja taisteli Amalekia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Huur nousivat kukkulan huipulle. 11 Niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, Israel oli voitolla, mutta kun hän antoi kätensä vaipua, Amalek pääsi voitolle. 12 Kun Mooseksen kädet alkoivat painaa, Aaron ja Huur ottivat kiven ja asettivat sen hänen alleen, ja hän istui sille. Sitten Aaron ja Huur tukivat hänen käsiään, toinen toiselta ja toinen toiselta puolelta, ja niin hänen kätensä pysyivät vakaina auringonlaskuun asti. 13 Näin Joosua nujersi Amalekin ja sen sotajoukot miekalla.

14 Herra sanoi Moosekselle: “Kirjoita tämä muistutukseksi kirjaan ja teroita sitä Joosualle: ‘Minä pyyhin pois Amalekin muiston taivaan alta.’” 15 Sitten Mooses rakensi alttarin ja antoi sille nimen “Herra on minun lippuni” 16 ja sanoi: “Käsi Herran valtaistuinta kohti! Herralla on sota Amalekia vastaan polvesta polveen.”

Jetro tulee tervehtimään Moosesta

1 Midianin pappi Jetro, Mooseksen appi, kuuli, mitä kaikkea Jumala oli tehnyt Mooseksen ja kansansa Israelin hyväksi ja miten Herra oli tuonut Israelin pois Egyptistä. 2 Mooseksen appi Jetro otti mukaansa Sipporan, Mooseksen vaimon, jonka Mooses oli lähettänyt pois, 3 sekä tämän kaksi poikaa. Toinen heistä oli nimeltään Geersom, sillä Mooses oli sanonut: “Minä olen nyt muukalainen vieraalla maalla.” 4 Toisen nimi oli Elieser, koska Mooses oli sanonut: “Isäni Jumala oli apunani ja pelasti minut faraon miekalta.” 5 Mooseksen appi Jetro, Mooseksen pojat ja hänen vaimonsa tulivat hänen luokseen autiomaahan, jossa hän oli leiriytyneenä Jumalan vuoren juurella. 6 Jetro lähetti sanan Moosekselle: “Minä, Jetro, sinun appesi, olen tullut luoksesi vaimosi ja hänen kahden poikansa kanssa.” 7 Silloin Mooses lähti appeaan vastaan, kumarsi syvään ja suuteli häntä. He tervehtivät toisiaan ja menivät sitten telttaan.

8 Mooses kertoi apelleen kaikesta, mitä Herra oli tehnyt faraolle ja egyptiläisille Israelin tähden, sekä kaikista vaikeuksista, jotka olivat kohdanneet heitä matkalla, ja siitä, kuinka Herra oli pelastanut heidät. 9 Jetro iloitsi kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt Israelille pelastaessaan heidät egyptiläisten käsistä. 10 Hän sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, joka on vapauttanut teidät egyptiläisten ja faraon käsistä, hän, joka on pelastanut kansansa egyptiläisten vallasta. 11 Nyt minä tiedän, että Herra on kaikkia jumalia suurempi. Egyptiläisille tapahtui näin, koska he olivat röyhkeitä Israelia kohtaan.” 12 Jetro, Mooseksen appi, toi polttouhrin ja teurasuhreja Jumalalle, ja Aaron sekä kaikki Israelin vanhimmat tulivat aterioimaan Mooseksen apen kanssa Jumalan eteen.

Jetro neuvoo Moosesta

13 Seuraavana päivänä Mooses istui jakamaan oikeutta kansalle, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan. 14 Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansan vuoksi, hän kysyi: “Mitä on tämä puuha, jota sinä teet tämän kansan vuoksi? Miksi sinä istut yksin ja koko kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan?” 15 Mooses vastasi apelleen: “Siksi, että kansa tulee luokseni pyytämään neuvoa Jumalalta. 16 Kun heillä on jokin riita-asia, he tulevat luokseni, ja minä jaan oikeutta heidän välillään ja ilmoitan heille Jumalan säädökset ja lait.”

17 Silloin Mooseksen appi sanoi hänelle: “Tässä asiassa et toimi viisaasti. 18 Sinä uuvutat täysin sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi, sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas. Sinä et voi suoriutua siitä yksinäsi. 19 Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on sinun kanssasi. Edusta sinä kansaa Jumalan edessä ja saata sen asiat Jumalan eteen. 20 Kehota heitä noudattamaan säädöksiä ja lakeja ja tee heille tiettäväksi tie, jota heidän on kuljettava, ja se, mitä heidän on tehtävä. 21 Sinun tulee kuitenkin valita koko kansasta kykeneviä ja Jumalaa pelkääviä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä ja asettaa heidät tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenpäälliköiksi kansalle. 22 Jakakoot he vakituisesti oikeutta kansalle ja tuokoot kaikki suuret asiat sinun tietoosi, mutta kaikki vähäiset asiat he ratkaiskoot itse. Kevennä näin taakkaasi, ja kantakoot he sitä kanssasi. 23 Jos näin teet ja jos myös Jumala käskee sinua niin tekemään, silloin jaksat hoitaa tehtäväsi, ja myös koko tämä kansa pääsee rauhassa kotiinsa.”

24 Mooses kuunteli appensa neuvoa ja teki aivan niin kuin tämä oli sanonut. 25 Hän valitsi kykeneviä miehiä koko Israelista ja asetti heidät tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenpäälliköiksi kansan johtoon. 26 He jakoivat vakituisesti oikeutta kansalle. Vaikeat asiat he veivät Moosekselle, mutta kaikki vähäiset asiat he ratkaisivat itse. 27 Sitten Mooses saattoi appensa matkaan, ja tämä meni omaan maahansa.

SIINAIN LAKI JA LIITTO, 19 – 24

Herra ilmestyy Siinainvuorella

1 Kolmantena kuukautena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta – samana kuukauden päivänä – he tulivat Siinain autiomaahan. 2 He olivat lähteneet Refidimistä ja tulivat Siinain autiomaahan. Siellä Israel leiriytyi vuoren juurelle, 3 ja Mooses nousi vuorelle Jumalan luo. Herra kutsui häntä vuorelta ja sanoi: “Sano näin Jaakobin heimolle, kerro israelilaisille: 4 ‘Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivin ja tuonut teidät luokseni. 5 Jos te nyt kuuntelette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, teistä tulee minun oma kansani kaikkien kansojen joukossa. Koko maa on minun, 6 mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.’ Nämä sanat sinun on puhuttava israelilaisille.”

7 Tultuaan takaisin Mooses kutsui kokoon kansan vanhimmat ja antoi heille tiedoksi kaikki ne sanat, jotka Herra oli käskenyt hänen puhua. 8 Silloin koko kansa vastasi yhtenä miehenä: “Me teemme kaiken, mitä Herra on puhunut.” Mooses vei kansan vastauksen Herralle.

9 Sitten Herra sanoi Moosekselle: “Minä tulen paksun pilven peitossa sinun luoksesi, että kansa kuulisi minun puhuvan kanssasi ja uskoisi aina myös sinua.” Kun Mooses oli kertonut Herralle kansan vastauksen, 10 Herra sanoi Moosekselle: “Mene kansan luo ja pyhitä heidät tänään ja huomenna, ja peskööt he vaatteensa. 11 Heidän tulee olla valmiina kolmanteen päivään mennessä, sillä kolmantena päivänä Herra laskeutuu koko kansan nähden alas Siinainvuorelle. 12 Määrää kansalle raja ja sano: ‘Varokaa nousemasta vuorelle tai koskemasta sen juureen. Jokainen, joka koskee vuoreen, on surmattava. 13 Häneen ei saa kuitenkaan koskea käsin, vaan hänet pitää kivittää tai ampua jousella. Olipa kyseessä eläin tai ihminen, syyllinen ei saa jäädä eloon.’ Vasta kun pitkä torven puhallus kuuluu, he saavat nousta vuorelle.”

14 Mooses tuli alas vuorelta kansan luo ja pyhitti kansan, ja he pesivät vaatteensa. 15 Hän sanoi kansalle: “Olkaa valmiita kolmanteen päivään mennessä. Kukaan ei saa koskea naiseen.”

16 Kolmannen päivän aamuna alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle. Kuului hyvin voimakas pasuunan ääni, ja koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. 17 Silloin Mooses vei kansan leiristä kohtaamaan Jumalaa, ja he asettuivat seisomaan vuoren juurelle. 18 Koko Siinainvuori peittyi savuun, koska Herra laskeutui sille tulessa. Siitä nousi savua kuin pätsistä, ja koko vuori vavahteli ankarasti. 19 Pasuunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten. 20 Herra laskeutui Siinainvuorelle, vuoren huipulle. Sitten Herra kutsui Mooseksen vuoren huipulle, ja Mooses nousi sinne. 21 Herra sanoi Moosekselle: “Laskeudu alas ja varoita kansaa tunkeutumasta lähelle Herraa hänet nähdäkseen, sillä silloin monet kansasta kuolevat. 22 Pappienkin, jotka saavat lähestyä Herraa, täytyy pyhittäytyä, ettei Herra musertaisi heitä.” 23 Mutta Mooses vastasi Herralle: “Kansa ei voi nousta Siinainvuorelle, sillä sinä olet jo varoittanut meitä ja sanonut: ‘Vedä raja vuoren juurelle ja pyhitä vuori.’” 24 Niin Herra sanoi hänelle: “Lähde alas ja tule taas ylös Aaron mukanasi. Mutta papit ja kansa älkööt tunkeutuko ylös lähelle Herraa, ettei hän musertaisi heitä.” 25 Mooses laskeutui kansan luo ja kertoi heille tämän.

Kymmenen käskyä

1 Sitten Jumala puhui kaikki nämä sanat:

2 “Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. 3 Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani.

4 Älä tee itsellesi patsasta äläkä mitään kuvaa mistään, mikä on ylhäällä taivaalla tai alhaalla maan päällä tai vesissä maan alla. 5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Minä vaadin lapset tilille isien pahoista teoista kolmanteen ja neljänteen polveen saakka – ne jotka vihaavat minua, 6 mutta osoitan armoa niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni.

7 Älä lausu turhaan Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu hänen nimensä turhaan.

8 Muista pyhittää lepopäivä. 9 Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikki tehtäväsi, 10 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Älä tee silloin mitään työtä, älä sinä, älköön poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muuriesi sisällä asuva muukalainen. 11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.

12 Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

13 Älä tapa.

14 Älä tee aviorikosta.

15 Älä varasta.

16 Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi.

17 Älä himoitse lähimmäisesi taloa. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiaan äläkä mitään, mikä kuuluu hänelle.”

Kansa pelkää

18 Koko kansa näki tulenleimaukset ja vuoren savuamisen ja kuuli jylinän ja pasuunan äänen. Tämän nähdessään kansa vapisi ja pysytteli kauempana. 19 Israelilaiset sanoivat Moosekselle: “Puhu sinä meidän kanssamme, me kuuntelemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.” 20 Silloin Mooses vastasi kansalle: “Älkää pelätkö, sillä Jumala on tullut sitä varten, että hän koettelisi teitä ja että hänen pelkonsa pysyisi teissä, niin ettette tekisi syntiä.” 21 Kansa seisoi kauempana, mutta Mooses lähestyi synkkää pilveä, jossa Jumala oli.

Laki alttarista

22 Herra sanoi Moosekselle: “Sinun tulee sanoa israelilaisille näin: Te olette nähneet, että minä olen puhunut teille ylhäältä taivaasta. 23 Älkää tehkö muita jumalia minun rinnalleni. Älkää tehkö itsellenne hopeisia tai kultaisia jumalia. 24 Tee minulle maa-alttari ja uhraa sen päällä polttouhrisi ja yhteysuhrisi, lampaasi ja nautasi. Jokaisessa paikassa, jonka minä pyhitän nimelleni, minä tulen sinun luoksesi ja siunaan sinua. 25 Jos sinä kuitenkin teet minulle kivialttarin, älä rakenna sitä hakatusta kivestä, sillä jos sinä kosket kiveen taltallasi, sinä saastutat sen. 26 Älä myöskään nouse portaita myöten minun alttarilleni, ettei häpysi paljastuisi sen päällä.”

Laki heprealaisista orjista

1 “Nämä ovat ne säädökset, jotka sinun tulee antaa israelilaisten noudatettaviksi: 2 Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on palveltava kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön vapaaksi maksutta. 3 Jos orja on tullut yksinään, hänen on lähdettävä pois yksinään, mutta jos hänellä tullessaan oli vaimo, vaimo lähteköön hänen kanssaan. 4 Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja tämä on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, vaimo lapsineen jääköön isännälle, ja mies lähteköön yksinään. 5 Mutta jos orja vakuuttaa: ‘Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä halua päästä vapaaksi’, 6 hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen, asettakoon hänet ovea tai ovenpieltä vasten ja lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja orja jääköön ainiaaksi isännälleen.

7 Jos joku myy tyttärensä orjattareksi, tämä ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat. 8 Jos orjatar ei miellytä isäntäänsä, joka on valinnut hänet itselleen, isännän on sallittava, että hänet lunastetaan. Vieraaseen kansaan isännällä ei ole valtaa naista myydä, koska hän on ollut petollinen tätä kohtaan. 9 Jos isäntä määrää hänet pojalleen, hänen on saatava nauttia tyttärien oikeuksia. 10 Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ravintoa, vaatetusta tai aviollista oikeutta. 11 Jos hän ei anna naiselle näitä kolmea, tämä saa lähteä pois maksutta ja korvauksetta.”

Laki väkivaltarikoksista

12 “Se, joka lyö ihmistä niin, että tämä kuolee, on surmattava. 13 Jos hän ei ole tehnyt sitä tarkoituksella, vaan Jumala salli sen tapahtua hänen kätensä kautta, hän voi paeta paikkaan, jonka minä sinulle osoitan. 14 Mutta jos joku on niin julkea, että tappaa lähimmäisensä kavalasti, sinun on jopa minun alttarini luota vietävä hänet surmattavaksi. 15 Joka lyö isäänsä tai äitiään, on surmattava. 16 Joka kaappaa ihmisen ja joko myy hänet tai pitää häntä hallussaan, on surmattava. 17 Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, on surmattava.

18 Jos miehet riitelevät ja toinen lyö toista kivellä tai nyrkillä, niin että toinen ei kuole vaan joutuu vuoteenomaksi 19 mutta pystyy nousemaan ja kulkemaan ulkona sauvaansa nojaten, lyöjä on vapautettava rangaistuksesta. Hänen on kuitenkin korvattava toisen sairausaika ja huolehdittava hänen paranemisestaan. 20 Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan sauvalla, niin että tämä kuolee hänen käsiinsä, lyöjää rangaistakoon. 21 Jos orja kuitenkin elää päivän tai kaksi, älköön lyöjää rangaistako, sillä orja on hänen omaisuuttaan. 22 Jos miehet tappelevat ja satuttavat raskaana olevaa naista, niin että hän synnyttää ennenaikaisesti, mutta vakavaa onnettomuutta ei tapahdu, syyllistä on sakotettava sen mukaan, mitä naisen puoliso häneltä vaatii. Maksu on suoritettava oikeuden päätöksen mukaan. 23 Mutta jos vakava onnettomuus tapahtuu, annettakoon henki hengestä, 24 silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, 25 palovamma palovammasta, haava haavasta, ruhje ruhjeesta. 26 Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan silmään ja turmelee sen, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi silmästä. 27 Samoin, jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi hampaasta.”

Omistajan vastuu

28 “Jos härkä puskee miehen tai naisen kuoliaaksi, härkä on kivitettävä eikä sen lihaa saa syödä. Härän omistaja on kuitenkin vapautettava rangaistuksesta. 29 Mutta jos härkä on puskenut aikaisemminkin eikä sen isäntä varoituksista huolimatta ole vartioinut sitä ja jos tämä härkä tappaa miehen tai naisen, se pitää kivittää, ja myös sen isäntä on surmattava. 30 Jos hänelle kuitenkin määrätään lunastusmaksu, hänen on maksettava henkensä lunnaiksi niin paljon kuin hänelle määrätään. 31 Jos härkä puskee kuoliaaksi pojan tai tytön, on meneteltävä saman lain mukaan. 32 Jos härkä puskee kuoliaaksi orjan tai orjattaren, omistajan on maksettava hänen isännälleen kolmekymmentä hopeasekeliä ja härkä on kivitettävä. 33 Jos joku jättää kaivon auki tai kaivaa kaivon eikä peitä sitä ja härkä tai aasi putoaa siihen, 34 kaivon omistaja korvatkoon eläimen sen isännälle rahassa, mutta pitäköön itsellään kuolleen eläimen. 35 Jos jonkun härkä puskee toisen härän kuoliaaksi, elävä härkä on myytävä ja sen hinta jaettava puoliksi. Myös kuollut härkä tulee jakaa puoliksi. 36 Mutta jos oli tiedossa, että härkä oli puskenut ennenkin, eikä sen isäntä ollut vartioinut sitä, hänen on korvattava härkä härällä. Kuollut eläin jääköön hänelle. 37 Jos joku varastaa härän tai lampaan ja teurastaa tai myy sen, hänen on korvattava härkä viidellä naudalla ja lammas neljällä lampaalla.”

Korvausta koskevia lakeja

1 “Jos varas tavataan murtautumasta sisään ja hänet lyödään kuoliaaksi, hänen verensä vuodattamisesta ei tule syylliseksi. 2 Mutta jos aurinko oli jo noussut, tappaja tulee syylliseksi veren vuodattamisesta. Varkaan on maksettava korvaus, mutta jos hän on varaton, hänet on myytävä varastetun tavaran hinnasta. 3 Jos se, mitä on varastettu, olipa se härkä, aasi tai lammas, kuitenkin löydetään hänen hallustaan elossa, hänen pitää korvata se kaksinkertaisesti.

4 Jos joku turmelee toisen pellon tai viinitarhan päästämällä siihen eläimiään ja syöttämällä niitä siellä, hänen on korvattava vahinko peltonsa tai viinitarhansa parhaasta sadosta. 5 Jos tuli pääsee irti ja tarttuu orjantappuroihin niin, että kuhilaat, vilja tai pelto palavat, on palon sytyttäjän korvattava se, mikä on palanut.

6 Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, on varkaan, jos hänet tavoitetaan, korvattava se kaksinkertaisesti. 7 Ellei varasta tavoiteta, talon omistajan on astuttava Jumalan eteen ja vannottava, ettei hän ole kajonnut toisen omaisuuteen. 8 Jokaisessa rikosasiassa, koskipa se härkää, aasia, lammasta, vaatetta tai mitä tahansa kadoksiin joutunutta, josta joku sanoo: ‘Tämä se on’, on kummankin kanta tuotava Jumalan eteen. Sen, jonka Jumala tuomitsee syylliseksi, on korvattava lähimmäiselleen kaksinkertaisesti.

9 Jos joku antaa toiselle aasin, härän, lampaan tai minkä tahansa eläimen säilytettäväksi ja se kuolee tai vahingoittuu tai ryöstetään kenenkään näkemättä, 10 Herran edessä vannottu vala ratkaiskoon heidän välinsä, sen, onko toinen kajonnut toisen omaisuuteen. Omistajan on hyväksyttävä vala eikä korvausta tarvitse maksaa. 11 Mutta jos eläin on varastettu häneltä, varkaan tulee maksaa omistajalle korvaus. 12 Jos eläin on raadeltu kuoliaaksi, se on tuotava todisteeksi. Raadellusta eläimestä ei tarvitse maksaa korvausta. 13 Jos joku lainaa lähimmäiseltään eläimen ja se vahingoittuu tai kuolee eikä sen omistaja ole paikalla, siitä on maksettava korvaus. 14 Jos sen omistaja on paikalla, korvausta ei tarvitse maksaa. Jos se oli vuokralla, olkoon vuokra korvauksena.”

Eri aiheita koskevia lakeja

15 “Jos mies viettelee neitsyen, jota ei ole kihlattu, ja makaa hänen kanssaan, miehen on maksettava morsiamenhinta ja otettava tyttö vaimokseen. 16 Jos tytön isä kuitenkin kieltäytyy antamasta häntä miehelle, tämän on silti maksettava rahassa sama morsiamenhinta kuin neitsyestä.

17 Älä salli noitanaisen elää. 18 Jokainen, joka sekaantuu eläimeen, on surmattava. 19 Jos joku uhraa muille jumalille kuin Herralle, hänet vihittäköön tuhon omaksi.

20 Älä sorra äläkä ahdista muukalaista, sillä te itse olette olleet muukalaisina Egyptin maassa. 21 Älkää sortako leskiä älkääkä orpoja. 22 Jos sinä sorrat heitä ja he huutavat minua avukseen, minä kuulen heidän huutonsa. 23 Silloin minun vihani syttyy, ja minä surmaan teidät miekalla, niin että teidän vaimoistanne tulee leskiä ja lapsistanne orpoja.

24 Jos lainaat rahaa jollekin keskuudessasi asuvalle kansani köyhälle, älä menettele häntä kohtaan koronkiskurin tavoin. Älä pane korkoa hänen maksettavakseen. 25 Jos otat lähimmäiseltäsi pantiksi viitan, anna se hänelle takaisin, ennen kuin aurinko laskee. 26 Se on näet hänen ainoa peitteensä, hänen ihonsa verho. Mihin hän muuten voi kääriytyä levolle käydessään? Jos hän huutaa minua avukseen, minä kuulen häntä, sillä minä olen armollinen.

27 Jumalaa älä herjaa ja kansasi ruhtinasta älä kiroa. 28 Älä viivyttele antamasta minulle antia vilja- ja viinisatosi parhaasta osasta. Esikoispoikasi anna minulle. 29 Tee samoin naudoillesi ja lampaillesi. Niiden esikoinen saa olla seitsemän päivää emänsä kanssa, mutta kahdeksantena päivänä anna se minulle. 30 Olkaa minulle pyhitetty kansa. Älkää syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.”

Kehotus oikeamielisyyteen

1 “Älä levitä perättömiä huhuja äläkä anna apuasi jumalattomalle rupeamalla vääräksi todistajaksi. 2 Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut enemmistön mukana vääristämään totuuden. 3 Älä suosi vähäosaista hänen riita-asiassaan.

4 Jos tapaat vihollisesi härän tai aasin eksyksissä, sinun on vietävä se hänelle takaisin. 5 Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, älä jätä auttamatta, vaan auta häntä nostamaan se jaloilleen.

6 Älä vääristä köyhän lähimmäisesi oikeutta hänen riita-asiassaan. 7 Pysy erossa väärästä asiasta. Älä surmaa viatonta ja vanhurskasta, sillä minä en julista syyllistä syyttömäksi. 8 Älä myöskään ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee tarkkanäköisetkin ja vääristää vanhurskaiden sanat. 9 Muukalaista älä sorra. Tehän tunnette muukalaisen mielialan, koska olette olleet muukalaisina Egyptin maassa.”

Seitsemäs vuosi ja viikon seitsemäs päivä

10 “Kuutena vuotena kylvä maasi ja korjaa sen sato, 11 mutta seitsemäntenä anna sen levätä ja jätä sato korjaamatta, että kansasi köyhät saisivat syödä siitä. Metsän eläimet syökööt loput. Tee samoin viinitarhallesi ja öljypuillesi. 12 Kuutena päivänä tee työtäsi, mutta seitsemäntenä lepää, että härkäsi ja aasisi voisivat levätä ja orjattaresi poika sekä muukalainen saisivat virkistyä. 13 Noudattakaa kaikkea, mitä minä olen teille sanonut. Vieraiden jumalien nimiä älkää mainitko, älköön niitä kuuluko teidän suustanne.”

Kolme vuotuista juhlaa

14 “Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni. 15 Vietä happamattoman leivän juhlaa ja syö happamatonta leipää seitsemänä päivänä, niin kuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana aabib-kuussa, sillä silloin sinä lähdit Egyptistä. Älköön minun kasvojeni eteen tultako tyhjin käsin. 16 Vietä myös elonleikkuujuhlaa, kun leikkaat ensilyhteet viljastasi, jonka olet kylvänyt peltoosi, ja sadonkorjuujuhlaa vuoden lopussa, kun olet koonnut vaivannäkösi tulokset pellolta. 17 Kolme kertaa vuodessa tulkoon koko miesväkesi näyttäytymään Herran, Herran, kasvojen eteen.

18 Älä uhraa minun teurasuhrini verta happaman leivän kanssa. Älköön juhlauhrini rasvaa jääkö yön yli seuraavaan aamuun. 19 Tuo Herran, Jumalasi, temppeliin parhaimmat maasi ensihedelmistä. Älä keitä kiliä emänsä maidossa.”

Herran enkeli johdattajana

20 “Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut. 21 Ole varuillasi hänen edessään ja tottele häntä. Älä kapinoi häntä vastaan, sillä hän ei siedä teidän rikoksianne, koska minun nimeni on hänessä. 22 Jos kuuntelet kaikessa hänen ääntään ja teet kaiken, mitä minä käsken, minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja ahdistajiesi ahdistaja. 23 Minun enkelini käy sinun edelläsi ja vie sinut amorilaisten, heettiläisten, perissiläisten, kanaanilaisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, ja minä hävitän heidät.”

Varoituksia ja lupauksia

24 “Älä kumarra heidän jumaliaan, älä palvele niitä äläkä tee niin kuin he, vaan hävitä tyystin heidän jumalansa, murskaa heidän patsaansa. 25 Palvele Herraa, Jumalaasi, niin hän siunaa sinun ruokasi ja juomasi, ja minä poistan sairaudet teidän keskuudestanne. 26 Keskenmenoa tai hedelmättömyyttä ei maassasi tule olemaan, ja minä annan sinun elää täyteen ikääsi.

27 Minä lähetän kauhuni sinun edellesi ja saatan hämminkiin kaikki kansat, joiden keskuuteen sinä menet, ja ajan kaikki vihollisesi pakoon sinun edeltäsi. 28 Minä lähetän herhiläisiä sinun edellesi, ja ne karkottavat hivviläiset, kanaanilaiset ja heettiläiset sinun tieltäsi. 29 Minä en kuitenkaan karkota heitä sinun edeltäsi yhtenä vuotena, ettei maa autioituisi ja etteivät villieläimet lisääntyisi sinulle vahingoksi. 30 Vähitellen minä karkotan heidät sinun edeltäsi, kunnes olet tullut kyllin lukuisaksi ottaaksesi maan haltuusi. 31 Minä säädän alueesi ulottumaan Kaislamerestä filistealaisten mereen ja autiomaasta Eufratvirtaan asti. Minä annan maan asukkaat valtaasi, ja sinä karkotat heidät tieltäsi. 32 Älä tee liittoa heidän ja heidän jumaliensa kanssa. 33 He eivät saa jäädä asumaan sinun maahasi, etteivät he saattaisi sinua tekemään syntiä minua vastaan. Jos sinä palvelet heidän jumaliaan, niistä tulee sinulle ansa.”

Liiton tekeminen Siinailla

1 Herra sanoi Moosekselle: “Nouskaa Herran luo, sinä ja Aaron, Naadab, Abihu ja seitsemänkymmentä Israelin vanhimmista. Kumartukaa maahan ollessanne vielä etäämmällä. 2 Sitten Mooses lähestyköön yksinään Herraa, mutta muut älkööt tulko lähelle ja kansa älköön nousko vuorelle hänen kanssaan.” 3 Mooses palasi kertomaan kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Silloin koko kansa vastasi yhteen ääneen: “Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.” 4 Sitten Mooses kirjoitti muistiin kaikki Herran sanat.

Seuraavana aamuna hän nousi varhain ja rakensi vuoren juurelle alttarin sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan. 5 Hän lähetti israelilaisia nuoria miehiä uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan härkiä yhteysuhriksi Herralle. 6 Mooses otti puolet uhrieläinten verestä ja pani sen maljoihin, ja toisen puolen hän vihmoi alttarille. 7 Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansalle. Israelilaiset sanoivat: “Me noudatamme ja tottelemme kaikkea, mitä Herra on puhunut.” 8 Mooses otti veren, vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: “Tämä on liiton veri, sen liiton, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen mukaisesti.”

9 Sitten Mooses nousi Aaronin, Naadabin, Abihun ja seitsemänkymmenen Israelin vanhimman kanssa vuorelle. 10 He näkivät Israelin Jumalan. Hänen jalkojensa alla oli kuin safiirikivestä tehty alusta, kirkas kuin itse taivas. 11 Näitä israelilaisten valittuja vastaan Herra ei nostanut kättään. He saivat nähdä Jumalan, ja he söivät ja joivat.

Mooses kohtaa Herran Siinainvuorella

12 Herra sanoi Moosekselle: “Nouse minun luokseni vuorelle ja odota siellä, niin minä annan sinulle kivitaulut sekä lain ja käskyt, jotka minä olen kirjoittanut opetettaviksi kansalle.” 13 Mooses lähti palvelijansa Joosuan kanssa nousemaan Jumalan vuorelle. 14 Lähtiessään hän sanoi vanhimmille: “Odottakaa meitä täällä, kunnes palaamme luoksenne. Aaron ja Huur ovat teidän kanssanne. Se, jolla on jotakin asiaa, voi kääntyä heidän puoleensa.”

15 Kun Mooses nousi vuorelle, pilvi peitti vuoren, 16 ja Herran kirkkaus asettui Siinainvuorelle. Vuori oli kuusi päivää pilven peitossa, ja seitsemäntenä päivänä Herra kutsui Moosesta pilven keskeltä. 17 Herran kirkkaus vuoren huipulla näytti israelilaisista kuluttavalta tulelta. 18 Mooses meni pilven sisään ja nousi vuoren huipulle. Hän viipyi vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

ILMESTYSMAJA AUTIOMAASSA, 25 – 40

Uhrilahjat pyhäkön rakentamista varten

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille, että he tuovat minulle uhrilahjoja. Ottakaa vastaan lahja minulle jokaiselta, jonka sydän on siihen altis. 3 Tällaisia lahjoja teidän on otettava heiltä vastaan: kultaa, hopeaa ja vaskea, 4 sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia villalankoja, hienoa pellavaa ja vuohenkarvaa, 5 punaiseksi värjättyjä pässinnahkoja, merilehmännahkoja, akasiapuuta, 6 öljyä lamppuja varten, tuoksuaineita voiteluöljyä ja hyväntuoksuista suitsuketta varten 7 sekä onyksi-kiviä ja muita kasukkaan ja rintakilpeen kiinnitettäviä kiviä. 8 Heidän tulee tehdä minulle pyhäkkö, niin että voin asua heidän keskellään. 9 Tehkää asumus ja kaikki sen esineet tarkoin sen mallin mukaan, jonka minä sinulle näytän.”

Liitonarkku ja armoistuin

10 “Tehkööt israelilaiset akasiapuusta arkun, kaksi ja puoli kyynärää pitkän, puolitoista kyynärää leveän ja puolitoista kyynärää korkean. 11 Päällystä se puhtaalla kullalla sisältä ja ulkoa ja tee sen ympärille kultareunus. 12 Vala arkkua varten neljä kultarengasta ja kiinnitä ne sen neljään jalkaan, kaksi rengasta toiselle sivulle ja kaksi toiselle. 13 Tee kantotangot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla. 14 Vie tangot arkun sivuilla oleviin renkaisiin sen kantamista varten. 15 Tangot tulee jättää arkun renkaisiin, eikä niitä saa ottaa pois. 16 Pane arkkuun todistuksen taulut, jotka minä sinulle annan.

17 Tee myös armoistuin puhtaasta kullasta, kaksi ja puoli kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. 18 Tee kullasta kaksi kerubia, yksi armoistuimen kumpaankin päähän. Tee ne takomalla. 19 Tee yksi kerubi toiseen päähän ja toinen kerubi toiseen päähän. Tehkää kerubit kiinteästi armoistuimeen liittyviksi kumpaankin päähän. 20 Kerubien siivet olkoot kohollaan, niin että ne peittävät armoistuimen. Kerubien kasvot olkoot toisiaan kohti; olkoot ne armoistuinta kohti. 21 Aseta armoistuin arkun päälle ja pane arkkuun todistus, jonka minä sinulle annan. 22 Minä kohtaan sinut arkun luona, ja puhun sinulle armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat liitonarkun päällä, kaiken sen, minkä minä sinun kauttasi israelilaisille säädän.”

Pyhien leipien pöytä

23 “Tee myös pöytä akasiapuusta, kaksi kyynärää pitkä, kyynärän leveä ja puolitoista kyynärää korkea. 24 Päällystä se puhtaalla kullalla ja tee sen ympärille kultareunus. 25 Ympäröi se kämmenen korkuisella listalla ja tee listan ympärille kultareunus. 26 Tee pöytää varten neljä kultarengasta ja kiinnitä renkaat sen neljään kulmaan, jalkojen kohdalle. 27 Renkaiden tulee olla listan alapuolella pidikkeinä tangoille, joilla pöytää kannetaan. 28 Tee tangot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla; niillä pöytä on kannettava. 29 Tee pöytää varten myös kulhot ja kupit, kannut ja maljat, joista juomauhrit kaadetaan. Tee ne puhtaasta kullasta. 30 Pane pyhät leivät minun eteeni pöydälle, ja olkoot ne siinä aina.”

Seitsenhaarainen lampunjalka

31 “Tee myös lampunjalka puhtaasta kullasta. Tee se jalustoineen ja haaroineen takomalla. Sen kuvut, nuput ja kukat olkoot samaa kappaletta kuin itse lamppu. 32 Lampunjalan sivuilta lähteköön kuusi haaraa, kolme haaraa toiselta puolelta ja kolme haaraa toiselta. 33 Kussakin haarassa olkoon kolme mantelinkukan muotoista kupua, nuppua ja kukkaa. Näin tulee olla jokaisessa kuudessa haarassa, jotka lähtevät lampunjalasta. 34 Lampunjalassa olkoon neljä mantelinkukan muotoista kupua, nuppua ja kukkaa. 35 Lampunjalasta lähtevien kuuden haaran, kunkin haaraparin, alla olkoon yksi nuppu. 36 Nuput ja haarat olkoot samaa kappaletta kuin lampunjalka. Se olkoon kokonaan taottu puhtaasta kullasta. 37 Tee siihen seitsemän lamppua. Lamput tulee asettaa paikoilleen niin, että ne valaisevat lampunjalan etupuolta. 38 Myös lamppusaksien ja karstakuppien on oltava puhdasta kultaa. 39 Lampunjalka ja kaikki nämä esineet on tehtävä yhdestä talentista puhdasta kultaa. 40 Katso, että teet ne niiden mallien mukaan, jotka sinulle näytettiin vuorella.”

Telttamaja

1 “Tee asumus kymmenestä telttakankaan kaistasta, jotka on tehty kerratusta hienosta pellavasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista. Tee niihin taidokkaasti kudottuja kerubeja. 2 Kunkin kaistan pituuden tulee olla kaksikymmentäkahdeksan kyynärää ja leveyden neljä kyynärää. Kaikki kaistat olkoot samanmittaisia. 3 Viisi kaistaa yhdistettäköön toisiinsa, ja samoin toiset viisi kaistaa yhdistettäköön toisiinsa. 4 Tee silmukat sinipunaisesta langasta ensimmäisen kaistan reunaan, yhdistetyn kappaleen laitaan, ja samoin toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan. 5 Tee viisikymmentä silmukkaa yhteen kaistaan ja viisikymmentä silmukkaa toisen, vastaavan kaistan laitaan, toiseen yhdistettyyn kappaleeseen, niin että silmukat tulevat kohdakkain. 6 Tee myös viisikymmentä kultahakasta ja yhdistä kappaleet toisiinsa hakasilla niin, että niistä tulee yhtenäinen asumus.

7 Tee vielä vuohenkarvoista kudotuista kaistoista teltta asumuksen suojaksi. Tee näitä kaistoja yksitoista. 8 Kunkin kaistan pituus olkoon kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Olkoot kaikki yksitoista kaistaa samanmittaisia. 9 Liitä yhdeksi kappaleeksi viisi kaistaa erikseen, samoin kuusi kaistaa erikseen. Aseta jälkimmäisen kappaleen kuudes kaista kaksin kerroin teltan etupuolelle. 10 Tee lisäksi viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan ja viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen vastaavan kaistan reunaan. 11 Tee myös viisikymmentä vaskihakasta, pistä hakaset silmukoihin ja liitä kankaat yhteen, niin että niistä tulee yhtenäinen teltta. 12 Telttakaistojen ylimääräinen osa saa riippua puolen kaistan pituudelta asumuksen takasivulla. 13 Kyynäränmitta telttakaistojen pituuden ylimääräisestä osasta saa riippua asumuksen kummallakin sivulla sitä peittämässä. 14 Tee teltalle peite punaiseksi värjätyistä pässinnahoista ja sen päälle peite merilehmännahoista.

15 Tee asumuksen laudat akasiapuusta ja aseta ne pystyyn. 16 Kunkin laudan tulee olla kymmenen kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. 17 Jokaisessa laudassa tulee olla kaksi tappia, joilla laudat yhdistetään toisiinsa. Tee näin kaikki asumuksen laudat. 18 Tee asumuksen eteläpuolta varten kaksikymmentä lautaa. 19 Näiden kahdenkymmenen laudan alle sinun on tehtävä neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alle sen kahta tappia varten. 20 Asumuksen toista, pohjoisen puolella olevaa sivua varten sinun on myös tehtävä kaksikymmentä lautaa 21 ja niille neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alle. 22 Asumuksen takasivua, länsipuolta, varten tee kuusi lautaa 23 ja lisäksi kaksi kaksoislautaa asumuksen peränurkkia varten. 24 Kumpikin niistä on tehtävä kahdesta laudasta, jotka ovat kiinni toisissaan alhaalta ylös saakka, ensimmäiseen renkaaseen asti. Tällaisia olkoot ne molemmat; ne muodostavat nuo kaksi nurkkaa. 25 Lautoja pitää siis olla kahdeksan ja niillä kuusitoista hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alla.

26 Tee myös viisi poikkitankoa akasiapuusta asumuksen toisen sivuseinän lautoja varten 27 ja viisi poikkitankoa asumuksen toisen sivuseinän lautoja varten sekä viisi poikkitankoa asumuksen takasivun, länsipuolen, lautoja varten. 28 Keskimmäinen poikkitanko on asetettava lautojen puoliväliin, ja sen tulee ulottua sivuseinän päästä päähän. 29 Päällystä laudat kullalla ja tee kullasta niihin renkaat poikkitankojen pidikkeiksi. Päällystä myös poikkitangot kullalla. 30 Pystytä asumus sillä tavoin kuin sinulle vuorella näytettiin.

Esirippu ja oviverho

31 Tee vielä esirippu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista ja kerratusta hienosta pellavasta. Tee siihen taidokkaasti kudottuja kerubeja. 32 Ripusta se neljän akasiapuisen, kullalla päällystetyn pylvään varaan, joissa on kultakoukut ja jotka seisovat neljällä hopeajalustalla. 33 Ripusta esirippu paikalleen hakasten avulla ja vie todistuksen arkku esiripun sisäpuolelle. Esirippu olkoon teillä erottamassa pyhän kaikkeinpyhimmästä. 34 Aseta armoistuin kaikkeinpyhimmässä olevan todistuksen arkun päälle.

35 Sijoita pöytä esiripun ulkopuolelle ja lampunjalka vastapäätä pöytää asumuksen eteläsivulle. Aseta siis pöytä pohjoissivulle. 36 Tee myös teltan oviverho kirjokudontatyönä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta. 37 Tee oviverhoa varten viisi pylvästä akasiapuusta ja päällystä ne kullalla. Niiden koukut olkoot kultaa. Vala pylväitä varten viisi vaskijalustaa.”

Polttouhrialttari

1 “Tee alttari akasiapuusta. Alttarin tulee olla viisi kyynärää pitkä ja viisi kyynärää leveä, neliön muotoinen, ja kolme kyynärää korkea. 2 Tee alttariin sarvet, sen neljään kulmaan, niin että sarvet ovat samaa kappaletta kuin se, ja päällystä se vaskella. 3 Tee astiat tuhkaa varten sekä lapiot, vihmontamaljat, haarukat ja hiilipannut. Tee kaikki alttarin esineet vaskesta. 4 Tee siihen myös verkkomainen ritilä vaskesta ja tee ritilän neljään kulmaan vaskirenkaat. 5 Aseta ritilä alttarin reunuksen alle niin, että se ulottuu alttarin puoliväliin. 6 Tee alttaria varten kantotangot akasiapuusta ja päällystä ne vaskella. 7 Tangot on pantava renkaisiin niin, että ne ovat alttarin molemmin puolin sen kantamista varten. 8 Tee alttari laudoista. Sen on oltava ontto, ja siitä on tehtävä sellainen kuin sinulle vuorella näytettiin.”

Telttamajan esipiha

9 “Tee asumukselle esipiha. Esipihan eteläistä sivua varten sinun on tehtävä sadan kyynärän pituiset verhot kerratusta hienosta pellavasta 10 ja verhoja varten kaksikymmentä pylvästä ja niille kaksikymmentä vaskijalustaa sekä pylväisiin koukut ja poikkitangot hopeasta. 11 Myös pohjoispuolen verhojen pituuden on oltava sata kyynärää, pylväitä on oltava kaksikymmentä ja niiden vaskijalustoja kaksikymmentä. Pylväiden koukkujen ja poikkitankojen on oltava hopeaa. 12 Esipihan läntisen sivun verhojen pituuden tulee olla viisikymmentä kyynärää, pylväitä tulee olla kymmenen ja niiden jalustoja kymmenen. 13 Esipihan etupuolen, itäisen sivun, leveys olkoon viisikymmentä kyynärää. 14 Verhojen pituuden portin toisella sivulla tulee olla viisitoista kyynärää, pylväitä tulee olla kolme ja niiden jalustoja kolme. 15 Samoin portin toisen sivun verhot olkoot viidentoista kyynärän pituiset, ja pylväitä olkoon kolme ja niiden jalustoja kolme. 16 Esipihan portissa tulee olla kahdenkymmenen kyynärän pituinen verho, joka on tehty kirjokudontatyönä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta. Pylväitä olkoon neljä ja niiden jalustoja neljä. 17 Kaikki esipihan ympärillä olevien pylväiden poikkitangot ja koukut on tehtävä hopeasta ja jalustat vaskesta. 18 Esipihan pituuden tulee olla sata kyynärää ja leveyden viisikymmentä kyynärää. Verhon on oltava viisi kyynärää korkea ja kudottu kerratusta hienosta pellavasta. Pylväiden jalustat on tehtävä vaskesta. 19 Kaikki asumuksen palveluksessa käytettävä kalusto on tehtävä vaskesta, samoin kaikki asumuksen ja esipihan vaarnat.”

Lamput ja niiden öljy

20 “Sinun on käskettävä israelilaisia tuomaan sinulle puhdasta, survomalla saatua öljypuun öljyä valaisemista varten, niin että lamput voidaan aina nostaa paikalleen palamaan. 21 Aaron poikineen huolehtikoon siitä, että ne palavat illasta aamuun asti ilmestysmajassa, Herran edessä, todistuksen arkun edessä olevan esiripun ulkopuolella. Tämä on ikuinen säädös, jota israelilaiset noudattakoot polvesta polveen.”

Pappien puvut

1 “Sinun on kutsuttava luoksesi israelilaisten joukosta veljesi Aaron ja hänen poikansa Naadab, Abihu, Eleasar ja Iitamar palvelemaan minua pappeina. 2 Teetä pyhät vaatteet veljellesi Aaronille kunniaksi ja kaunistukseksi. 3 Sinun on käskettävä kaikkia taitajia, jotka minä olen täyttänyt viisauden hengellä, tekemään vaatteet Aaronille, jotta hänet voitaisiin pyhittää palvelemaan minua pappina. 4 Nämä vaatteet heidän on tehtävä: rintakilpi, kasukka, viitta, ruudullinen ihokas, turbaani ja vyö. Heidän on tehtävä pyhät vaatteet veljellesi Aaronille ja hänen pojilleen, että nämä voisivat palvella minua pappeina.

5 Heidän tulee ottaa kultaa sekä sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia villalankoja sekä hienoa pellavaa 6 ja tehdä taidokkaasti kasukka kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta. 7 Kasukassa tulee olla kaksi yhdistettävää olkakappaletta, jotka kiinnitetään toisiinsa molemmista reunoistaan. Näin siitä tulee yhtenäinen. 8 Kasukan päälle tuleva vyö on tehtävä samalla tavoin ja samasta kappaleesta kuin kasukka: kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta.

9 Ota sitten kaksi onyksi-kiveä ja kaiverra niihin Israelin poikien nimet 10 ikäjärjestyksessä, kuusi nimeä toiseen kiveen ja muut kuusi nimeä toiseen kiveen. 11 Kaiverra Israelin poikien nimet niihin kahteen kiveen kivenkaivertajan tavoin, sinettisormusten kaiverrusten tapaan, ja kehystä ne kultapunoksella. 12 Pane kivet kasukan olkakappaleisiin muistuttamaan israelilaisista. Aaron kantakoon heidän nimiään olkapäillään Herran edessä muistuttaakseen heistä. 13 Tee kultapalmikoita 14 ja kahdet ketjut puhtaasta kullasta. Tee ne punomalla niin kuin köysiä tehdään, ja kiinnitä punotut ketjut palmikoihin.”

Rintakilpi

15 “Tee taidokkaasti oikeudenjakamisen rintakilpi. Tee se samalla tavoin kuin kasukka: kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta. 16 Sen tulee olla neliön muotoinen ja kaksin kerroin taitettu, vaaksan pituinen ja vaaksan levyinen. 17 Kiinnitä siihen jalokiviä neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi, 18 toiseen riviin turkoosi, safiiri ja kalsedoni, 19 kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti 20 ja neljänteen riviin krysoliitti, onyksi ja jaspis. Ne tulee kehystää kultapunoksin. 21 Kiviä tulee olla Israelin poikien nimien mukaan kaksitoista. Kuhunkin kiveen on kaiverrettava yksi kahdentoista heimon nimistä niin kuin sinettisormuksia kaiverretaan.

22 Tee rintakilpeä varten punotut ketjut puhtaasta kullasta, 23 samoin kaksi kultarengasta, ja kiinnitä renkaat rintakilven kahteen yläkulmaan. 24 Kiinnitä nämä kaksi kultapunosta rintakilven yläkulmissa oleviin renkaisiin. 25 Kiinnitä molempien punottujen ketjujen toiset päät palmikoihin ja yhdistä nämä kasukan olkakappaleisiin, sen etupuolelle. 26 Tee kaksi kultarengasta ja pane ne rintakilven molempiin alakulmiin, sen sisäpuoliseen, kasukkaa vasten olevaan reunaan. 27 Tee vielä kaksi kultarengasta ja kiinnitä ne kasukan molempien olkakappaleiden etupuolen alareunaan sauman kohdalle, kasukan vyön yläpuolelle. 28 Rintakilpi on solmittava renkaistaan sinipunaisella nauhalla kasukan renkaisiin kasukan vyön yläpuolelle niin, ettei rintakilpi irtaudu kasukasta. 29 Mennessään pyhäkköön Aaronin tulee kantaa Israelin poikien nimiä oikeudenjakamisen rintakilvessä sydämensä päällä, ainaisena muistutuksena heistä Herran edessä. 30 Pane oikeudenjakamisen rintakilpeen uurim ja tummim, niin että ne ovat Aaronin sydämen päällä, kun hän menee Herran eteen. Kantakoon Aaron aina israelilaisten asioita sydämensä päällä Herran edessä.”

Puvun muut varusteet

31 “Tee kasukan viitta kokonaan sinipunaisista langoista. 32 Sen keskellä tulee olla pääntie ja siinä kudottu reunus kuten haarniskan kaula-aukossa, ettei se repeäisi. 33 Tee viitan helmaan ympäriinsä sinipunaisesta, purppuranpunaisesta ja helakanpunaisesta villalangasta tehtyjä granaattiomenia sekä niiden väliin kultatiukuja, 34 vuorotellen kultatiuku ja granaattiomena ympäri viitan helman. 35 Viitan tulee olla Aaronin yllä hänen toimittaessaan palvelusta, niin että tiukujen ääni kuuluu hänen mennessään pyhäkköön Herran eteen ja lähtiessään sieltä ulos, ettei hän kuolisi.

36 Tee ruusuke puhtaasta kullasta ja kaiverra siihen sinettisormusten kaiverrusten tapaan ‘Herralle pyhitetty’. 37 Sido se sinipunaisella nauhalla kiinni turbaaniin, sen etupuolelle. 38 Olkoon se Aaronin otsalla, että hän voisi sovittaa rikkomukset, joita israelilaiset tekevät uhratessaan mitä hyvänsä pyhiä lahjojaan. Se olkoon aina hänen otsallaan, että Herra olisi heille suosiollinen.

39 Kudo ruudullinen ihokas pellavasta, tee turbaani pellavasta ja tee vyö kirjokudontatyönä. 40 Tee Aaronin pojille ihokkaat ja vyöt ja tee heille päähineet kunniaksi ja kaunistukseksi. 41 Pue ne veljesi Aaronin ja hänen poikiensa ylle, voitele heidät ja vihi heidät virkaansa ja pyhitä heidät, niin että he voivat palvella minua pappeina. 42 Tee heille pellavahousut peittämään heidän alastomuutensa. Housut ulottukoot lanteilta reisiin asti. 43 Aaronilla ja hänen pojillaan tulee olla ne yllään, kun he menevät ilmestysmajaan tai lähestyvät alttaria palvellakseen pyhäkössä, etteivät he tulisi syyllisiksi ja kuolisi. Tämä olkoon ikuinen säädös hänelle ja hänen jälkeläisilleen.”

Pappien vihkiminen virkaansa

1 “Pyhittääksesi Aaronin ja hänen poikansa palvelemaan minua pappeina sinun on tehtävä näin: Ota sonnimullikka ja kaksi virheetöntä pässiä, 2 happamatonta leipää ja öljyyn leivottuja happamattomia reikäleipiä sekä öljyllä voideltuja happamattomia ohuita leipiä. Leivo ne hienoista vehnäjauhoista, 3 pane ne samaan koriin ja tuo ne korissa uhriksi, samalla kun tuot mullikan ja ne kaksi pässiä. 4 Tuo sitten Aaron poikineen ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä. 5 Ota vaatteet ja pue Aaronin ylle ihokas, kasukan viitta ja kasukka sekä rintakilpi ja vyötä hänet kasukan vyöllä. 6 Pane hänen päähänsä turbaani ja kiinnitä siihen pyhä otsakoru. 7 Ota sitten voiteluöljyä, valuta sitä hänen päähänsä ja voitele hänet. 8 Tuo sen jälkeen esiin hänen poikansa ja pue heidän ylleen ihokkaat. 9 Vyötä vyöllä sekä Aaron että hänen poikansa ja sido päähineet heidän päähänsä. Pappeus kuuluu heille ikuisen säädöksen perusteella.

Näin sinun on vihittävä virkaansa Aaron ja hänen poikansa: 10 Tuo mullikka ilmestysmajan eteen, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä sen pään päälle. 11 Teurasta mullikka Herran edessä ilmestysmajan ovella, 12 ota sen verta ja sivele sitä sormellasi alttarin sarviin, mutta kaada loput verestä alttarin juurelle. 13 Ota kaikki sisälmyksiä peittävä rasva, maksanlisäke ja molemmat munuaiset sekä niiden päällä oleva rasva ja polta ne alttarilla, 14 mutta mullikan liha, nahka ja mahan sisältö sinun on poltettava tulessa leirin ulkopuolella. Tämä on syntiuhri.

15 Ota toinen pässeistä, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä sen pään päälle. 16 Teurasta pässi, ota sen veri ja vihmo ympäri alttaria. 17 Leikkele sen jälkeen pässi kappaleiksi, pese sen sisälmykset ja jalat ja aseta ne kappaleiden ja pään päälle. 18 Polta koko pässi alttarilla. Se on polttouhri Herralle, suloisesti tuoksuva tuliuhri Herralle.

19 Ota sitten toinen pässi, ja Aaron poikineen laskekoon kätensä sen pään päälle. 20 Teurasta pässi, ota sen verta ja sivele Aaronin ja hänen poikiensa oikeaan korvannipukkaan, oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. Vihmo loppu veri alttarille ja sen ympärille. 21 Ota alttarilla olevaa verta ja voiteluöljyä ja vihmo Aaronin ja hänen vaatteittensa päälle ja hänen poikiensa ja heidän vaatteittensa päälle. Näin Aaron vaatteineen tulee pyhitetyksi, samoin hänen poikansa ja heidän vaatteensa.

22 Ota sitten pässin rasva, rasvahäntä, sisälmyksiä peittävä rasva, maksanlisäke, molemmat munuaiset ja niiden päällä oleva rasva sekä oikea reisi. Tämä pässi on vihkimisuhri. 23 Ota vielä leipä ja öljyyn leivottu reiällinen leipä sekä ohut leipä happamattomien leipien korista, joka on Herran edessä. 24 Pane ne kaikki Aaronin ja hänen poikiensa käsiin ja käske heidän heiluttaa niitä heilutusuhrina Herran edessä. 25 Ota ne sitten heidän käsistään ja polta alttarilla, polttouhrin päällä, suloiseksi tuoksuksi Herran edessä. Se on tuliuhri Herralle. 26 Ota rintakappale Aaronin vihkimyspässistä ja heiluta sitä heilutusuhrina Herran edessä. Se on sinun osasi uhrista. 27 Pyhitä heilutettu rintaliha ja anniksi erotettu reisi, jotka on otettu Aaronin ja hänen poikiensa vihkimyspässistä ja joita on heilutettu ja kohotettu. 28 Ne tulkoot israelilaisilta Aaronille ja hänen pojilleen ikuisena osuutena, sillä ne on erotettu anniksi. Ne on erotettava anniksi israelilaisten yhteysuhreista; ne ovat heidän Herralle erottamansa anti.

29 Aaronin pyhät vaatteet siirtykööt hänen jälkeensä hänen pojilleen, niin että heidät niissä voideltaisiin ja vihittäisiin virkaansa. 30 Hänen pojistaan sen, joka tulee ylipapiksi hänen tilalleen ja joka menee ilmestysmajaan palvellakseen pyhäkössä, on puettava ne ylleen seitsemänä päivänä.

31 Ota vihkimyspässi ja keitä sen liha pyhässä paikassa. 32 Aaron poikineen syököön ilmestysmajan ovella pässin lihan sekä korissa olevan leivän. 33 He syökööt lihan ja leivän, joilla heidät sovitettiin, kun heidät vihittiin ja pyhitettiin virkaan. Kukaan sivullinen ei saa niitä syödä, sillä ne ovat pyhiä. 34 Jos vihkimyslihasta tai leivästä jää jotakin tähteeksi seuraavaan aamuun, polta tulessa se, mikä jää tähteeksi. Sitä ei saa syödä, sillä se on pyhää.

35 Tee Aaronille ja hänen pojilleen juuri niin kuin minä olen sinua käskenyt. Heidän vihkimisensä kestäköön seitsemän päivää, 36 ja joka päivä sinun on uhrattava syntiuhrimullikka sovitukseksi. Puhdista alttari toimittamalla sille sovitus ja pyhitä se voitelemalla. 37 Toimita alttarin sovitus ja pyhittäminen seitsemänä päivänä. Näin alttarista tulee pyhistä pyhin, ja jokainen, joka alttariin koskee, pyhittyy.”

Päivittäiset uhrit

38 “Sinun on joka päivä uhrattava alttarilla kaksi vuoden vanhaa uroskaritsaa. 39 Uhraa toinen karitsa aamulla ja toinen iltahämärissä. 40 Kutakin karitsaa kohti uhraa kymmenesosa eefa-mittaa hienoja jauhoja, joihin on sekoitettu neljännes hiin-mittaa survomalla saatua öljyä, sekä neljännes hiin-mittaa viiniä juomauhriksi. 41 Uhraa toinen karitsa iltahämärissä ja sen kanssa samanlainen ruokauhri ja juomauhri kuin aamullakin suloiseksi tuoksuksi, tuliuhriksi Herralle. 42 Nämä on uhrattava polvesta polveen ainaisina polttouhreina ilmestysmajan ovella Herran edessä. Siellä minä kohtaan teidät, ja siellä minä puhun sinulle. 43 Siellä minä kohtaan israelilaiset, ja minun kirkkauteni tekee siitä paikasta pyhän. 44 Minä pyhitän ilmestysmajan ja alttarin ja minä pyhitän Aaronin ja hänen poikansa palvelemaan minua pappeina. 45 Minä asun israelilaisten keskellä ja olen heidän Jumalansa, 46 ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa, joka toin heidät pois Egyptin maasta asuakseni heidän keskellään. Minä olen Herra, heidän Jumalansa.”

Suitsutusalttari

1 “Tee alttari suitsukkeen polttamista varten. Tee se akasiapuusta. 2 Sen tulee olla kyynärän pituinen ja kyynärän levyinen, neliön muotoinen, ja kaksi kyynärää korkea. Sen sarvien on oltava samaa kappaletta kuin itse alttari. 3 Päällystä se puhtaalla kullalla, sekä sen kansi että sivut kauttaaltaan, samoin sen sarvet. Tee sen ympärille kultareunus. 4 Tee siihen lisäksi kaksi kultarengasta reunuksen alle, molemmin puolin, kahdelle sivulle. Renkaat ovat kantotankojen pidikkeinä alttarin kantamista varten. 5 Tee myös kantotangot akasiapuusta ja päällystä ne kullalla. 6 Aseta suitsutusalttari todistuksen arkun edessä olevan esiripun eteen, todistuksen arkun päällä olevan armoistuimen eteen. Siellä minä kohtaan sinut. 7 Aaronin tulee polttaa suitsutusalttarin päällä hyväntuoksuista suitsuketta. Polttakoon hän sitä joka aamu laittaessaan lamppuja kuntoon. 8 Samoin Aaronin tulee polttaa sitä iltahämärissä sytyttäessään lamput. Tätä suitsuketta on poltettava Herran edessä aina, polvesta polveen. 9 Älkää uhratko alttarin päällä vierasta suitsuketta, polttouhria tai ruokauhria. Älkää myöskään vuodattako juomauhria sen päälle. 10 Aaron toimittakoon sen sarville sovituksen kerran vuodessa syntiuhrin verellä. Sovitus toimitettakoon kerran vuodessa, polvesta polveen. Alttari on pyhistä pyhin, ja se kuuluu Herralle.”

Sovitusmaksu

11 Herra puhui Moosekselle: 12 “Kun lasket israelilaisten katselmuksessa heidän lukumääränsä, jokaisen heistä on suoritettava sovitusmaksu hengestään Herralle, ettei heitä kohtaisi mikään rangaistus, kun heistä tehdään katselmus. 13 Jokainen katselmuksessa laskettava on velvollinen antamaan puoli sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. Sekeli on kaksikymmentä geeraa. Puoli sekeliä on anti Herralle. 14 Kaikkien katselmuksessa laskettavien, kaksikymmenvuotiaiden ja sitä vanhempien, on annettava tämä uhrilahja Herralle. 15 Kun annatte Herralle uhrilahjan sovitukseksi hengestänne, rikas ei saa antaa enempää eikä köyhä vähempää kuin puoli sekeliä. 16 Ota sovitusrahat israelilaisilta ja anna ne ilmestysmajan palvelustehtäviä varten. Ne ovat muistutuksena Herran edessä israelilaisista, teidän henkenne sovitukseksi.”

Vaskiallas

17 Herra sanoi Moosekselle: 18 “Tee peseytymistä varten vaskinen allas ja sille vaskinen jalusta. Aseta se ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaada siihen vettä. 19 Aaron ja hänen poikansa peskööt siinä kätensä ja jalkansa. 20 Kun he menevät ilmestysmajaan, heidän on peseydyttävä vedessä, etteivät he kuolisi. Tehkööt he samoin silloin, kun he lähestyvät alttaria toimittaakseen palvelusta, polttaakseen tuliuhreja Herralle. 21 Heidän on pestävä kätensä ja jalkansa, etteivät kuolisi. Tämä on ikuinen säädös Aaronille ja hänen jälkeläisilleen polvesta polveen.”

Voiteluöljy ja suitsutusaineet

22 Herra puhui Moosekselle: 23 “Sinun on otettava parhaita tuoksuaineita: viisisataa sekeliä juoksevaa mirhaa ja puolet siitä eli kaksisataaviisikymmentä sekeliä hyvältä tuoksuvaa kanelia ja samoin kaksisataaviisikymmentä sekeliä tuoksuruokoa. 24 Ota lisäksi viisisataa sekeliä kassiaa, pyhäkkösekelin painon mukaan, ja hiin-mitta oliiviöljyä. 25 Tee niistä pyhä voiteluöljy, tuoksuva sekoitus, jollaista voiteensekoittaja valmistaa. Se on pyhä voiteluöljy. 26 Voitele sillä ilmestysmaja ja todistuksen arkku, 27 pöytä kaikkine varusteineen, lampunjalka varusteineen, samoin suitsutusalttari 28 ja polttouhrialttari kaikkine varusteineen sekä allas jalustoineen. 29 Pyhitä ne, niin että niistä tulee pyhistä pyhimpiä. Jokainen, joka niihin koskee, tulee pyhäksi. 30 Voitele myös Aaron ja hänen poikansa ja pyhitä heidät palvelemaan minua pappeina. 31 Sano israelilaisille näin: Tämä on oleva minun pyhä voiteluöljyni polvesta polveen. 32 Älkää vuodattako sitä kenenkään muun ihmisen päälle. Älkää jäljitelkö sen koostumusta. Se on pyhää; pitäkää se siis pyhänä. 33 Jokainen, joka valmistaa sellaista tai sivelee sitä sivullisen päälle, poistettakoon kansasta.”

34 Herra sanoi Moosekselle: “Ota hyvältä tuoksuvia aineita, hajupihkaa, simpukankuorta, tuoksukumia ja puhdasta suitsuketta, yhtä paljon kutakin, 35 ja tee niistä suitsukeseos samalla tavoin kuin voiteensekoittaja valmistaa, suolattu, puhdas ja pyhä. 36 Hienonna osa siitä jauheeksi ja pane sitä todistuksen arkun eteen ilmestysmajaan, jossa minä kohtaan sinut. Sen tulee olla teille pyhistä pyhintä. 37 Älkää tehkö itsellenne suitsuketta saman sekoitussuhteen mukaan, vaan pitäkää se Herralle pyhitettynä. 38 Jokainen, joka valmistaa sellaista saadakseen nauttia sen tuoksusta, poistettakoon kansasta.”

Pyhien esineiden valmistajat

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Katso, minä olen kutsunut nimeltä Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan Juudan heimosta. 3 Minä olen täyttänyt hänet Jumalan Hengellä, niin että hänellä on viisautta, ymmärrystä, tietoa ja kaikenlaista taitoa 4 suunnitella ja valmistaa esineitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, 5 työstää ja kiinnittää jalokiviä, veistää puuta ja tehdä kaikenlaisia töitä. 6 Minä olen myös antanut hänen avukseen Oholiabin, Ahisamakin pojan Daanin heimosta, ja olen antanut kaikille taitajille kyvyn tehdä kaiken, mistä olen antanut sinulle käskyn: 7 ilmestysmajan, liitonarkun, sen päälle tulevan armoistuimen, teltan koko kaluston, 8 pöydän varusteineen, lampunjalan puhtaasta kullasta kaikkine varusteineen, suitsutusalttarin, 9 polttouhrialttarin kaikkine varusteineen, altaan jalustoineen, 10 virkapuvut ja pappi Aaronin pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut, 11 voiteluöljyn ja hyväntuoksuisen suitsukkeen pyhäkköä varten. Tehkööt he kaiken aivan sen käskyn mukaan, jonka minä olen sinulle antanut.”

Sapattikäsky

12 Herra sanoi Moosekselle: 13 “Puhu israelilaisille näin: Totisesti, pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, polvesta polveen, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. 14 Pitäkää siis minun sapattini, sillä se on teille pyhä. Sen häpäisijä on surmattava; jokainen, joka tekee työtä sinä päivänä, poistettakoon kansansa keskuudesta. 15 Kuutena päivänä tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, Herralle pyhitetty levon päivä. Jokainen, joka tekee työtä sapatinpäivänä, on surmattava. 16 Israelilaisten tulee siis polvesta polveen pitää sapatti, niin että he viettävät sitä ikuisen liiton merkkinä. 17 Se on ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä, sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti.” 18 Kun Herra oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinainvuorella, hän antoi Moosekselle kaksi todistuksen taulua, kivitaulua, jotka oli kirjoitettu Jumalan sormella.

Kultainen mullikka

1 Kun kansa näki, että Mooses viipyi eikä tullut alas vuorelta, se kokoontui Aaronin ympärille ja sanoi hänelle: “Ryhdy työhön ja tee meille jumalia, jotka kulkevat meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.” 2 Aaron sanoi heille: “Irrottakaa kultarenkaat, jotka ovat vaimojenne, poikienne ja tyttärienne korvissa, ja tuokaa ne minulle.” 3 Silloin koko kansa irrotti kultarenkaat korvistaan ja toi ne Aaronille. 4 Hän otti heiltä kullan. Sitten hän kaavaili piirtimellä ja valoi kullasta mullikan. Israelilaiset sanoivat: “Israel! Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” 5 Kun Aaron kuuli tämän, hän rakensi mullikan eteen alttarin. Sitten Aaron julisti: “Huomenna on Herran juhla.” 6 Israelilaiset nousivat varhain seuraavana aamuna, uhrasivat polttouhreja ja toivat yhteysuhreja. Sitten kansa istui syömään ja juomaan. Sen jälkeen he nousivat ja aloittivat ilonpidon.

7 Silloin Herra puhui Moosekselle: “Lähde alas, sillä kansasi, jonka johdatit Egyptin maasta, on tehnyt turmiollisen teon. 8 Kovin pian israelilaiset poikkesivat tieltä, jota minä käskin heidän kulkea. He ovat tehneet itselleen valetun mullikan, kumartaneet sitä, uhranneet sille ja sanoneet: ‘Israel, tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.’” 9 Herra sanoi vielä Moosekselle: “Minä olen katsellut tätä kansaa ja nähnyt, että se on niskurikansa. 10 Ja nyt, anna minun olla, että vihani syttyisi heitä vastaan, ja minä tekisin heistä lopun. Mutta sinusta minä teen suuren kansan.”

11 Silloin Mooses rukoili armoa Herralta, Jumalaltaan, ja sanoi: “Herra, mitä varten vihasi syttyisi omaa kansaasi vastaan, jonka olet tuonut pois Egyptin maasta suurella voimalla ja väkevällä kädellä? 12 Miksi egyptiläiset saisivat sanoa: ‘Hän vei heidät pois pahoin aikein, tappaakseen heidät vuorilla ja hävittääkseen heidät maan päältä’? Käänny palavasta vihastasi ja kadu kansallesi aikomaasi pahaa. 13 Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Israelia, joille olet itsesi kautta vannonut: ‘Minä teen teidän jälkeläisenne lukuisiksi kuin taivaan tähdet, ja koko tämän maan minä annan teidän jälkeläisillenne, niin kuin olen sanonut, ja he saavat sen ikuiseksi perinnöksi.’” 14 Silloin Herra katui sitä pahaa, jonka hän oli aikonut tuottaa kansalleen.

15 Mooses kääntyi ja laskeutui alas vuorelta käsissään kaksi todistuksen taulua, joihin oli kirjoitettu molemmin puolin. 16 Nämä taulut olivat Jumalan tekemät, ja tauluihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta. 17 Kun Joosua kuuli kansan huudon ja metelin, hän sanoi Moosekselle: “Leiristä kuuluu sotahuuto.” 18 Mooses vastasi: “Ei se ole voitonhuutoa eikä tappion valitusta. Laulamisen ääntä minä sieltä kuulen.” 19 Kun Mooses lähestyi leiriä, hän näki mullikan ja tanssin. Silloin hänen vihansa syttyi, ja hän heitti taulut käsistään ja murskasi ne vuoren juurelle. 20 Sen jälkeen hän otti mullikan, jonka israelilaiset olivat tehneet, poltti sen tulessa ja jauhoi tomuksi, sirotteli tomun veden pinnalle ja juotti veden israelilaisille.

21 Mooses sanoi Aaronille: “Mitä tämä kansa on sinulle tehnyt, kun olet johdattanut sen suureen syntiin?” 22 Aaron vastasi: “Älköön herrani viha syttykö. Sinähän tunnet tämän kansan, tiedät, että se on taipuvainen pahaan. 23 He sanoivat minulle: ‘Tee meille jumalia, jotka kulkevat edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.’ 24 Minä sanoin heille: ‘Jolla on kultaa, irrottakoon sen yltään.’ He antoivat kullan minulle, ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä mullikka.”

25 Mooses näki, että kansa oli kuritonta. Aaron oli päästänyt sen kurittomuuden valtaan, niin että sen vastustajat saivat aiheen vahingoniloon. 26 Mooses seisoi leirin portilla ja huusi: “Joka kuuluu Herralle, tulkoon minun luokseni!” Silloin kaikki leeviläiset kokoontuivat hänen luokseen. 27 Hän sanoi heille: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ‘Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Kulkekaa sitten leirin halki edestakaisin portilta portille ja tappakaa jokainen veljensä, ystävänsä ja sukulaisensa.’” 28 Leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan, ja kansasta kaatui sinä päivänä noin kolmetuhatta miestä. 29 Mooses sanoi: “Koska jokainen teistä on nyt käynyt poikaansa ja veljeään vastaan, niin vihkiytykää tänään Herralle, että hän antaisi tänä päivänä teille siunauksen.”

30 Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: “Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne.” 31 Mooses palasi Herran luo ja sanoi: “Voi! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin. He ovat tehneet itselleen kultaisen jumalan. 32 Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et anna, pyyhi nimeni pois kirjastasi, johon olet sen kirjoittanut.” 33 Mutta Herra vastasi Moosekselle: “Minä pyyhin pois kirjastani sen, joka on tehnyt syntiä minua vastaan. 34 Mene nyt ja johdata kansa paikkaan, josta olen sinulle puhunut. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi. Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen heitä heidän rikoksestaan.” 35 Niin Herra löi kansaa vitsauksella, koska he olivat teettäneet mullikan, jonka Aaron oli tehnyt.

Kansa saa käskyn lähteä liikkeelle

1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: “Lähtekää täältä, sinä ja kansa, jonka olet tuonut Egyptin maasta, ja menkää siihen maahan, josta olen vannonut valan Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja sanonut: ‘Sinun siemenellesi minä annan sen.’ 2 Minä lähetän sinun edellesi enkelin ja karkotan kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 3 Hän johdattaa sinut maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Minä itse en kulje sinun mukanasi, etten tuhoaisi sinua matkalla, sillä sinä olet niskurikansa.” 4 Kun kansa kuuli tämän ankaran puheen, se alkoi murehtia, eikä yksikään pannut korujaan ylleen. 5 Herra käski Mooseksen sanoa israelilaisille: “Te olette niskurikansa. Jos kulkisin hetkenkin keskellänne, minä tuhoaisin teidät. Ottakaa nyt korut pois yltänne, niin minä harkitsen, mitä teille teen.” 6 Niin israelilaiset luopuivat koruistaan Hoorebinvuoren luona.

Ilmestysmaja leirin ulkopuolelle

7 Sitten Mooses otti teltan, pystytti sen leirin ulkopuolelle jonkin matkan päähän leiristä ja nimitti sen ilmestysmajaksi. Niinpä jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajan luo leirin ulkopuolelle. 8 Mooseksen lähtiessä teltalle koko kansa nousi, ja jokainen seisoi telttansa ovella seuraten katseellaan Moosesta, kunnes hän oli mennyt telttaan. 9 Kun Mooses oli mennyt telttaan, pilvipatsas laskeutui ja asettui teltan ovelle, ja Herra puhui Mooseksen kanssa. 10 Koko kansa näki pilvipatsaan asettuvan teltan ovelle, ja kaikki heittäytyivät maahan, kukin telttansa ovella. 11 Herra puhui Moosekselle kasvotusten, niin kuin mies puhuu ystävälleen. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin, mutta hänen nuori palvelijansa Joosua, Nuunin poika, ei poistunut teltasta.

Herra lupaa olla kansansa kanssa

12 Mooses sanoi Herralle: “Sinä sanot minulle, että minun on johdettava tätä kansaa, mutta et ole ilmoittanut minulle, kenet sinä lähetät minun kanssani. Sinä olet sitä paitsi sanonut: ‘Minä tunnen sinut nimeltä, ja sinä olet myös saanut armon minun silmissäni.’ 13 Jos siis todella olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ilmoita minulle tiesi, että voin tulla tuntemaan sinut ja jotta saan armon sinun silmissäsi. Ota huomioon, että tämä kansa on sinun kansasi.” 14 Herra vastasi: “Minun kasvoni kulkevat sinun kanssasi, ja minä vien sinut lepoon.” 15 Mooses vastasi hänelle: “Elleivät sinun kasvosi kulje kanssani, älä johdata meitä täältä pois. 16 Mistä muutoin voidaan tietää, että me olemme saaneet armon sinun silmissäsi, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä kuljet kanssamme ja että meillä, minulla ja sinun kansallasi, on erityisasema kaikkien kansojen joukossa maan päällä?” 17 Herra vastasi Moosekselle: “Minä teen myös tämän, mitä nyt pyydät, sillä sinä olet saanut armon minun silmissäni ja minä tunnen sinut nimeltä.”

Mooses saa nähdä Herran kunnian

18 Mooses sanoi: “Anna minun siis nähdä kunniasi.” 19 Herra vastasi: “Minä annan kaiken ihanuuteni kulkea editsesi ja lausun nimen Herra sinun edessäsi. Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan.” 20 Hän sanoi vielä: “Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” 21 Sitten Herra sanoi: “Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni? Asetu seisomaan tähän kalliolle, 22 ja kun kunniani kulkee ohitsesi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23 Sitten minä siirrän käteni pois, ja sinä näet minun selkäpuoleni, mutta kasvojani ei kukaan saa nähdä.”

Uudet laintaulut

1 Herra sanoi Moosekselle: “Veistä itsellesi kaksi ensimmäisten taulujen kaltaista kivitaulua. Minä kirjoitan niihin sanat, jotka olivat ensimmäisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit. 2 Ole valmis aamuun mennessä, nouse silloin Siinainvuorelle ja asetu seisomaan minun eteeni vuoren huipulle. 3 Kukaan ei saa nousta sinne kanssasi, eikä ketään saa näkyä koko vuorella. Myöskään lampaat ja vuohet tai nautakarja eivät saa olla laitumella vuoren lähistöllä.”

4 Mooses veisti kaksi ensimmäisten kaltaista kivitaulua. Varhain aamulla Mooses nousi ylös ja kiipesi Siinainvuorelle, niin kuin Herra oli häntä käskenyt, ja vei ne kaksi kivitaulua mukanaan. 5 Sitten Herra laskeutui alas pilvessä, asettui vuoren huipulle Mooseksen läheisyyteen ja lausui nimen Herra. 6 Herra kulki Mooseksen editse ja huusi: “Herra, Herra on laupias ja armollinen Jumala, pitkämielinen ja täynnä armoa ja totuutta. 7 Hän pysyy armollisena tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit. Hän ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan vaatii lapset ja lasten lapset tilille isien pahoista teoista aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.” 8 Mooses kumartui kiireesti kasvoilleen maahan, rukoili 9 ja sanoi: “Herra, jos todella olen saanut armon sinun silmissäsi, niin kulkekoon Herra meidän keskellämme. Vaikka tämä kansa onkin niskurikansa, niin anna anteeksi meidän pahat tekomme ja syntimme ja ota meidät perintöosaksesi.”

Herra uudistaa liittonsa

10 Herra vastasi: “Minä teen liiton, ja koko sinun kansasi nähden minä teen ihmeitä, jollaisia ei ole tapahtunut yhdessäkään maassa eikä minkään kansan keskuudessa. Koko kansa, jonka keskellä sinä olet, saa nähdä Herran teot, ja pelottavia ovat ne teot, jotka minä sinun kanssasi teen. 11 Noudata käskyjä, jotka minä tänään sinulle annan. Minä itse karkotan sinun tieltäsi amorilaiset, kanaanilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. 12 Varokaa, ettette tee liittoa sen maan asukkaiden kanssa, johon menette, ettei heistä tule ansaa teidän keskuuteenne, 13 vaan hävittäkää heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa ja hakatkaa maahan heidän asera-paalunsa. 14 Älä kumarra mitään muuta jumalaa, sillä Herra on nimeltään Kiivas. Hän on kiivas Jumala. 15 Älä tee liittoa maan asukkaiden kanssa. Kun he seuraavat haureellisesti jumaliaan ja uhraavat niille, he kutsuvat sinutkin mukaan. Jos sinä syöt heidän uhreistaan 16 ja otat sen maan tyttäristä pojillesi vaimoja, nämä seuraavat haureellisesti jumaliaan ja saavat poikasikin seuraamaan haureudessa heidän jumaliaan. 17 Älä tee itsellesi valettuja jumalia.”

Kolme vuotuista juhlaa

18 “Vietä happamattoman leivän juhlaa. Syö happamatonta leipää seitsemänä päivänä aabib-kuussa, niin kuin minä olen sinua käskenyt, sillä aabib-kuussa sinä lähdit Egyptistä. 19 Jokainen, joka esikoisena tulee ulos äitinsä kohdusta, kuuluu minulle, samoin kaikki karjasi – nautojesi ja lampaittesi – urospuoliset esikoiset. 20 Aasin esikoinen lunasta lampaalla, mutta jos et sitä lunasta, taita siltä niska. Lunasta jokainen esikoispoikasi. Älkää tulko minun kasvojeni eteen tyhjin käsin. 21 Kuutena päivänä tee työtä, mutta lepää seitsemäntenä päivänä. Myös kyntö- ja elonleikkuuaikana sinun on levättävä.

22 Vietä viikkojuhlaa, kun korjaat vehnän ensilyhteen, ja sadonkorjuujuhlaa vuoden vaihteessa. 23 Kolme kertaa vuodessa on koko sinun miesväkesi tultava näyttäytymään Herran, Herran, Israelin Jumalan, kasvojen eteen. 24 Minä karkotan kansat sinun edeltäsi ja laajennan sinun alueesi, eikä kukaan himoitse sinun maatasi, kun sinä vaellat kolme kertaa vuodessa Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen. 25 Älä uhraa teurasuhrini verta happaman leivän kanssa. Älköön pääsiäisjuhlauhrista jääkö mitään yön yli seuraavaan aamuun. 26 Tuo Herran, Jumalasi, temppeliin parhaimmat maasi ensihedelmistä. Älä keitä kiliä emänsä maidossa.”

Mooseksen kasvot säteilevät

27 Herra sanoi Moosekselle: “Kirjoita itsellesi muistiin nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun kanssasi ja Israelin kanssa.” 28 Mooses oli vuorella Herran luona neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Hän ei syönyt leipää eikä juonut vettä. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, nuo kymmenen käskyä.

29 Kun Mooses laskeutui alas Siinainvuorelta käsissään kaksi todistuksen taulua, hän ei tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli alkanut säteillä hänen puhuessaan Herran kanssa. 30 Aaron ja kaikki israelilaiset näkivät Mooseksen ja huomasivat hänen kasvojensa ihon säteilevän, ja he pelkäsivät tulla hänen lähelleen. 31 Silloin Mooses kutsui heitä, ja Aaron ja kaikki kansan päämiehet palasivat hänen luokseen, ja hän puhui heille. 32 Sen jälkeen kaikki israelilaiset tulivat lähemmäksi, ja hän käski heidän noudattaa kaikkea, mistä Herra oli puhunut hänen kanssaan Siinainvuorella. 33 Lakattuaan puhumasta heidän kanssaan Mooses pani peitteen kasvoilleen. 34 Mutta kun Mooses meni Herran eteen puhumaan hänen kanssaan, hän otti peitteen pois ja oli ilman sitä, kunnes lähti ulos. Tultuaan ulos hän puhui israelilaisille, mitä oli käsketty, 35 ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen ihon säteilevän. Niin Mooses pani peitteen takaisin ja piti sitä kasvoillaan, kunnes meni puhumaan Herran kanssa.

Sapattikäsky

1 Mooses kutsui koolle koko israelilaisten seurakunnan ja sanoi heille: “Nämä ovat ne sanat, joiden mukaan Herra on käskenyt teidän toimia: 2 Kuutena päivänä tehkää työtä, mutta seitsemäntenä päivänä olkoon teillä pyhä sapatti, Herran levon päivä. Jokainen, joka silloin tekee työtä, on surmattava. 3 Älkää sytyttäkö tulta sapatinpäivänä missään asuinpaikoissanne.”

Uhrilahjat ilmestysmajaa varten

4 Mooses sanoi koko Israelin seurakunnalle: “Näin on Herra käskenyt: 5 Kootkaa Herralle uhrilahja keskuudestanne. Jokainen, joka sydämestään haluaa, tuokoon uhrilahjaksi Herralle kultaa, hopeaa ja vaskea, 6 sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia villalankoja, hienoa pellavaa, vuohenkarvoja, 7 punaiseksi värjättyjä pässinnahkoja, merilehmännahkoja, akasiapuuta, 8 öljyä valaisemista varten, tuoksuaineita voiteluöljyä ja hyväntuoksuista suitsuketta varten 9 sekä onyksi-kiviä ja muita kasukkaan ja rintakilpeen kiinnitettäviä kiviä.

10 Kaikki keskuudessanne olevat taitajat tulkoot ja tehkööt kaiken, mitä Herra on käskenyt: 11 asumuksen telttoineen ja peitteineen, hakasineen, lautoineen, poikkitankoineen, pylväineen ja jalustoineen, 12 arkun kantotankoineen, armoistuimen ja sitä verhoavan esiripun, 13 pöydän kantotankoineen ja kaikkine varusteineen sekä Herran eteen asetettavat leivät, 14 lampunjalan varusteineen ja lamppuineen valaisemista varten sekä öljyn lamppuja varten, 15 suitsutusalttarin kantotankoineen, voiteluöljyn ja hyväntuoksuisen suitsukkeen, oviverhon asumuksen ovelle, 16 polttouhrialttarin ja kaikki sen varusteet, vaskiritilän ja kantotangot sekä altaan ja sen jalustan, 17 esipihan verhot pylväineen ja jalustoineen sekä verhon esipihan porttiin, 18 asumuksen vaarnat ja esipihan vaarnat köysineen, 19 virkapuvut pyhäkköpalvelusta varten ja pappi Aaronin pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut.”

20 Sitten koko israelilaisten seurakunta lähti pois Mooseksen luota, 21 ja jokainen, jonka sydän häntä siihen kehotti, jokainen, jonka henki oli altis, tuli ja toi uhrinsa Herralle ilmestysmajan valmistamista varten, kaikkea sen palvelusta varten sekä pyhiä vaatteita varten. 22 Miehet ja naiset, jokainen, jonka sydän oli altis, tulivat ja toivat solkia, korvarenkaita, sormuksia, kaulakoristeita ja kaikenlaisia muita kultaesineitä – kultaa heilutusuhrina Herralle. 23 Samoin jokainen, jolla oli sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia villalankoja, hienoa pellavaa, vuohenkarvoja, punaiseksi värjättyjä pässinnahkoja tai merilehmännahkoja, toi niitä. 24 Jokainen, joka voi antaa hopeaa tai vaskea uhriksi, toi lahjan Herralle, niin ikään jokainen, jolla oli akasiapuuta, toi sitä kaikenlaista rakennustyötä varten. 25 Jokainen viisas ja taitava nainen kehräsi ja toi sinipunaisia, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia villalankoja ja hienoa pellavaa. 26 Kaikki naiset, joita heidän sydämensä kehotti, kehräsivät taitavasti vuohenkarvoja. 27 Päämiehet toivat onyksi-kiviä ja muita kasukkaan ja rintakilpeen kiinnitettäviä kiviä. 28 He toivat myös öljyä valaisemista ja voiteluöljyn valmistamista varten sekä tuoksuaineita voiteluöljyn ja hyväntuoksuisen suitsukkeen valmistamiseksi. 29 Kaikki israelilaiset, miehet ja naiset, jotka olivat sydämestään halukkaita tuomaan vapaaehtoisia lahjoja Herralle, toivat niitä kaikenlaisia töitä varten, jotka Herra oli Mooseksen kautta käskenyt tehdä.

Pyhien esineiden valmistajat

30 Mooses sanoi israelilaisille: “Herra on kutsunut nimeltä Besalelin, Uurin pojan, Huurin pojanpojan Juudan heimosta. 31 Hän on täyttänyt Besalelin Jumalan Hengellä, niin että hänellä on viisautta, ymmärrystä, tietoa ja kaikenlaista taitoa 32 suunnitella ja valmistaa esineitä kullasta, hopeasta ja vaskesta, 33 työstää ja kiinnittää jalokiviä, veistää puuta ja tehdä kaikenlaisia taitoa vaativia töitä. 34 Hänelle ja Oholiabille, Ahisamakin pojalle Daanin heimosta, Herra on antanut myös kyvyn opettaa muita. 35 Hän on täyttänyt heidät viisaudella, niin että he osaavat tehdä kaikenlaisia töitä, niin kaivertajan, suunnittelijan, kankurin kuin kirjokankaiden kutojankin, joka kutoo kankaita sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä hienosta pellavasta. He pystyvät suunnittelemaan ja tekemään kaikenlaisia töitä.”

1 “Besalel ja Oholiab sekä kaikki taitajat, joille Herra on antanut viisauden, ymmärryksen ja kyvyn valmistaa kaikkea, mitä pyhäkköpalveluksessa tarvitaan, tehkööt kaiken niin kuin Herra on käskenyt.” 2 Mooses kutsui Besalelin ja Oholiabin sekä kaikki taitajat, joille Herra oli antanut viisauden, kaikki, joiden sydän kehotti heitä ryhtymään työhön.

Kansa tuo runsaasti uhrilahjoja

3 He ottivat Moosekselta kaikki lahjat, jotka israelilaiset olivat tuoneet pyhäkköpalveluksessa tarvittavien esineiden valmistamista varten. Israelilaiset toivat joka aamu hänelle lisää vapaaehtoisia lahjoja. 4 Silloin kaikki taitajat, jotka tekivät kaikenlaista työtä pyhäkköä varten, tulivat Mooseksen luo, kukin siitä työstä, jota oli tekemässä, 5 ja sanoivat: “Kansa tuo enemmän kuin tarvitaan sen työn suorittamiseksi, jonka Herra on käskenyt tehdä.” 6 Silloin Mooses käski kuuluttaa leirissä: “Älköön yksikään mies tai nainen enää valmistako mitään lahjaksi pyhäkköä varten.” Niin kansa lakkasi tuomasta lahjoja. 7 Kaikkien töiden tekemistä varten oli kaikkea riittävästi, jopa yli tarpeen.

Ilmestysmajan rakentaminen

8 Taitavimmat työntekijät valmistivat asumuksen kymmenestä telttakankaan kaistasta. Ne oli kudottu kerratusta hienosta pellavasta ja sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista. Niihin oli tehty taidokkaasti kerubeja. 9 Yhden kaistan pituus oli kaksikymmentäkahdeksan kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Kaikki kaistat olivat samanmittaisia. 10 Viisi kaistaa yhdistettiin toisiinsa, samoin yhdistettiin toiset viisi kaistaa toisiinsa. 11 Sinipunaisesta langasta tehtiin silmukat yhdistetyn kappaleen ensimmäisen kaistan reunaan, samoin toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan. 12 Ensimmäiseen kaistaan tehtiin viisikymmentä silmukkaa ja toiseen yhdistettyyn kappaleeseen viisikymmentä silmukkaa vastaavan kaistan reunaan, niin että silmukat olivat kohdakkain. 13 Sitten tehtiin viisikymmentä kultahakasta, ja kappaleet yhdistettiin hakasilla toisiinsa, niin että niistä tuli yhtenäinen asumus.

14 Vuohenkarvoista tehtiin kaistoja ja niistä asumusta suojaava teltta. Näitä kaistoja tehtiin yksitoista. 15 Kunkin kaistan pituus oli kolmekymmentä kyynärää ja leveys neljä kyynärää. Kaikki yksitoista kaistaa olivat samanmittaisia. 16 Kaistat liitettiin yhteen, viisi kaistaa erilliseksi kappaleeksi ja kuusi erilliseksi kappaleeksi. 17 Toisen yhdistetyn kappaleen viimeisen kaistan reunaan tehtiin viisikymmentä silmukkaa ja samoin viisikymmentä silmukkaa toisen yhdistetyn kappaleen vastaavan kaistan reunaan. 18 Sitten tehtiin viisikymmentä vaskihakasta, joilla kankaat liitettiin yhteen, niin että niistä tuli yhtenäinen teltta. 19 Telttaa varten tehtiin vielä peite punaiseksi värjätyistä pässinnahoista ja sen päälle peite merilehmännahoista.

20 Asumuksen laudat tehtiin akasiapuusta, ja ne asetettiin pystyyn. 21 Lautojen pituus oli kymmenen kyynärää ja leveys puolitoista kyynärää. 22 Kussakin laudassa oli kaksi tappia, joilla laudat yhdistettiin toisiinsa. Tällaisiksi tehtiin kaikki asumuksen laudat. 23 Eteläpuolta varten niitä tehtiin kaksikymmentä. 24 Näitä kahtakymmentä lautaa varten tehtiin neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alle, sen kahta tappia varten. 25 Myös asumuksen toista, pohjoisen puoleista, sivua varten tehtiin kaksikymmentä lautaa 26 ja neljäkymmentä hopeajalustaa, kaksi jalustaa kunkin laudan alle. 27 Asumuksen takasivua, länsipuolta, varten tehtiin kuusi lautaa 28 ja asumuksen peränurkkia varten kaksi kaksoislautaa. 29 Kumpikin oli tehty kahdesta laudasta, jotka olivat kiinni toisissaan alhaalta ylös saakka, ensimmäiseen renkaaseen asti. Tällaisiksi tehtiin molemmat laudat, yksi kumpaakin nurkkaa varten. 30 Lautoja oli siis kahdeksan ja niiden hopeajalustoja kuusitoista, kaksi jalustaa kunkin laudan alla.

31 Sitten tehtiin viisi poikkitankoa akasiapuusta asumuksen toisen sivuseinän lautoja varten, 32 viisi poikkitankoa asumuksen toisen sivuseinän lautoja varten ja viisi poikkitankoa asumuksen takaseinän, länsisivun, lautoja varten. 33 Keskimmäinen poikkitanko asetettiin lautojen puoliväliin, niin että se ulottui seinän päästä päähän. 34 Laudat päällystettiin kullalla, ja niihin tehtiin renkaat kullasta poikkitankojen pidikkeiksi. Myös poikkitangot päällystettiin kullalla.

35 Sitten tehtiin esirippu sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta. Siihen tehtiin taidokkaasti kerubeja. 36 Esirippua varten tehtiin akasiapuusta neljä pylvästä, jotka päällystettiin kullalla. Pylväiden koukut olivat kultaa, ja pylväitä varten valettiin neljä hopeajalustaa. 37 Teltan oveen tehtiin kirjokudontatyönä verho sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta. 38 Oviverhoa varten tehtiin viisi pylvästä koukkuineen. Pylväiden päät ja koristepienat päällystettiin kullalla. Pylväiden viisi jalustaa tehtiin vaskesta.

Liitonarkku ja armoistuin

1 Besalel teki akasiapuusta arkun, kaksi ja puoli kyynärää pitkän, puolitoista kyynärää leveän ja puolitoista kyynärää korkean. 2 Hän päällysti sen puhtaalla kullalla sisältä ja ulkoa ja teki sen ympärille kultareunuksen. 3 Hän valoi neljä kultarengasta arkun neljään jalkaan, kaksi rengasta sen toiselle puolelle ja kaksi toiselle. 4 Sitten hän teki kantotangot akasiapuusta, päällysti ne kullalla 5 ja työnsi ne arkun sivuilla oleviin renkaisiin, niin että arkkua voitiin kantaa. 6 Hän teki puhtaasta kullasta armoistuimen, kaksi ja puoli kyynärää pitkän ja puolitoista kyynärää leveän. 7 Sitten hän teki kullasta kaksi kerubia. Hän teki ne takomalla armoistuimen kumpaankin päähän, 8 yhden kerubin toiseen päähän ja yhden toiseen päähän. Hän teki kerubit armoistuimen kumpaankin päähän. 9 Kerubien siivet olivat kohollaan, niin että ne peittivät armoistuimen. Kerubien kasvot olivat vastakkain ja armoistuimeen päin.

Pyhien leipien pöytä

10 Besalel teki akasiapuusta pöydän, joka oli kahden kyynärän pituinen, kyynärän levyinen ja puolitoista kyynärää korkea. 11 Hän päällysti sen puhtaalla kullalla ja teki sen ympärille kultareunuksen. 12 Hän ympäröi pöydän kämmenen korkuisella listalla ja teki listan ympärille kultareunuksen. 13 Hän valoi pöytää varten neljä kultarengasta ja kiinnitti renkaat pöydän neljän jalan kulmiin. 14 Renkaat olivat listan alapuolella tankojen pidikkeinä pöydän kantamista varten. 15 Tangot hän teki akasiapuusta pöydän kantamista varten ja päällysti ne kullalla. 16 Lisäksi hän teki pöydällä pidettävät astiat puhtaasta kullasta: vadit, kupit ja maljat sekä kannut, joista juomauhrit vuodatetaan.

Seitsenhaarainen lampunjalka

17 Besalel teki myös lampunjalan puhtaasta kullasta. Hän takoi sen yhdestä ja samasta kappaleesta jalustoineen ja haaroineen, kupuineen, nuppuineen ja kukkineen. 18 Lampunjalan sivuilta lähti kuusi haaraa, kolme haaraa toiselta ja kolme haaraa toiselta sivulta. 19 Kussakin haarassa oli kolme mantelinkukan muotoista kupua, nuppua ja kukkaa. Näin oli jokaisessa kuudessa lampunjalasta lähtevässä haarassa. 20 Lampunjalassa oli neljä mantelinkukan muotoista kupua, nuppua ja kukkaa. 21 Jokaisen haaraparin – jokaisen kuuden haaran, jotka lähtivät lampunjalasta – alla oli yksi nuppu. 22 Nuput ja haarat olivat samaa kappaletta kuin lampunjalka. Se oli taottu puhtaasta kullasta yhtenä kappaleena. 23 Besalel teki siihen seitsemän lamppua sekä lamppusakset ja karstakupit puhtaasta kullasta. 24 Hän teki lampunjalan ja kaikki sen varusteet yhdestä talentista puhdasta kultaa.

Suitsutusalttari

25 Besalel teki myös suitsutusalttarin akasiapuusta kyynärän pituisen ja kyynärän levyisen, neliön muotoisen, ja kaksi kyynärää korkean. Sen sarvet olivat samaa kappaletta kuin alttari. 26 Hän päällysti sen puhtaalla kullalla, sekä kannen että sivut ympäriinsä, samoin sarvet. Hän teki sen ympärille kultareunuksen. 27 Hän teki siihen kaksi kultarengasta reunuksen alle molemmin puolin, kahdelle sivulle. Renkaat olivat tankojen pidikkeinä alttarin kantamista varten. 28 Tangot hän teki akasiapuusta ja päällysti ne kullalla. 29 Hän valmisti myös pyhän voiteluöljyn ja puhtaan, hyväntuoksuisen suitsukkeen samalla tavoin kuin voiteensekoittaja valmistaa.

Polttouhrialttari ja vaskiallas

1 Besalel teki akasiapuusta polttouhrialttarin. Se oli neliön muotoinen – pituudeltaan viisi kyynärää ja leveydeltään viisi kyynärää – ja sen korkeus oli kolme kyynärää. 2 Hän teki alttarin neljään kulmaan sarvet, jotka olivat samaa kappaletta kuin alttari, ja päällysti sen vaskella. 3 Sitten hän teki kaikki alttarin esineet: tuhka-astiat, lapiot, vihmontamaljat, haarukat ja hiilipannut. Kaikki alttarin esineet hän teki vaskesta. 4 Alttarin reunuksen alapuolelle hän teki vaskesta verkkomaisen ritilän, joka ulottui alhaalta puoliväliin saakka. 5 Vaskiritilän neljään kulmaan hän valoi neljä rengasta kantotankojen pidikkeiksi. 6 Tangot hän teki akasiapuusta ja päällysti ne vaskella 7 ja työnsi ne alttarin sivuilla oleviin renkaisiin. Alttarin hän teki laudoista ontoksi. 8 Besalel teki vaskialtaan vaskijalustoineen niiden naisten peileistä, jotka suorittivat palvelustehtäviä ilmestysmajan ovella.

Esipiha varusteineen

9 Sitten Besalel teki esipihan. Sen eteläsivua varten hän teki sadan kyynärän pituiset verhot kerratusta hienosta pellavasta. 10 Verhojen pylväitä oli kaksikymmentä ja vaskijalustoja kaksikymmentä. Pylväiden koukut ja koristepienat olivat hopeaa. 11 Pohjoispuolen verhot olivat myös sadan kyynärän pituiset. Niiden pylväitä oli kaksikymmentä ja vaskijalustoja kaksikymmentä. Pylväiden koukut ja koristepienat olivat hopeaa. 12 Länsipuolen verhot olivat viidenkymmenen kyynärän pituiset. Pylväitä oli kymmenen ja jalustoja kymmenen. Pylväiden koukut ja koristepienat olivat hopeaa. 13 Etupuolen, itäisen puolen, pituus oli viisikymmentä kyynärää. 14 Portin toisella sivulla olevien verhojen pituus oli viisitoista kyynärää. Niiden pylväitä oli kolme ja jalustoja kolme. 15 Samoin verhot esipihan portin toisella sivulla olivat viidentoista kyynärän pituiset, pylväitä oli kolme ja jalustoja kolme. 16 Kaikki esipihan verhot olivat kerrattua hienoa pellavaa. 17 Pylväiden jalustat olivat vaskea, koukut ja koristepienat hopeaa, ja pylväiden päät oli päällystetty hopealla. Kaikkiin esipihan pylväisiin oli kiinnitetty hopeiset koristepienat. 18 Esipihan portin verho oli tehty kirjokudontatyönä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista ja kerratusta hienosta pellavasta. Sen pituus oli kaksikymmentä kyynärää ja korkeus esipihan verhojen tavoin viisi kyynärää. 19 Portin pylväitä oli neljä ja vaskijalustoja neljä. Pylväiden koukut olivat hopeaa, ja myös pylväänpäiden päällyste ja koristepienat olivat hopeaa. 20 Kaikki asumuksen ja esipihan ympärillä olevat vaarnat olivat vaskea.

Laskelma ilmestysmajan kustannuksista

21 Tässä on luettelo asumukseen, todistuksen majaan, käytetyistä tarvikkeista, jotka leeviläiset luetteloivat Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla Mooseksen käskystä. 22 Besalel, Uurin poika, Huurin pojanpoika Juudan heimosta, oli tehnyt kaiken, mitä Herra oli Mooseksen kautta käskenyt. 23 Hänen apunaan oli Daanin heimoon kuuluva Oholiab, Ahisamakin poika, kaivertaja ja suunnittelija, joka kutoi kirjokankaita sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä hienosta pellavasta.

24 Kultaa, jota käytettiin kaikkiin pyhäkköä varten tehtyihin esineisiin, oli tuotu heilutusuhrina kaikkiaan 29 talenttia ja 730 sekeliä, pyhäkkösekelin painon mukaan. 25 Hopeaa tuli seurakunnan katselmuksessa 100 talenttia ja 1 775 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. 26 Jokaiselta katselmuksessa olleelta kaksikymmenvuotiaalta tai sitä vanhemmalta, kaikkiaan 603 550 mieheltä, saatiin beka-mitta eli puoli sekeliä, pyhäkkösekelin painon mukaan. 27 Sata talenttia hopeaa käytettiin pyhäkön pylväiden jalustojen ja esiripun pylväiden jalustojen valamiseen, talentti jalustaa kohti. Sataan jalustaan kului sata talenttia hopeaa. 28 Lopuista 1 775 sekelistä tehtiin koukut pylväisiin. Pylväiden päät päällystettiin hopealla, ja niihin tehtiin koristepienat.

29 Heilutusuhrivaskea oli 70 talenttia ja 2 400 sekeliä. 30 Siitä tehtiin jalustat ilmestysmajan oven pylväitä varten, vaskialttari ja siihen kuuluva vaskinen ritilä sekä kaikki alttarin esineet, 31 samoin jalustat koko esipihaa ja esipihan porttia varten, kaikki asumuksen vaarnat sekä kaikki vaarnat esipihan ympärille.

Ylipapin puvun valmistaminen

1 Virkapuvut pyhäkköpalvelusta varten sekä Aaronin pyhät vaatteet tehtiin sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista, sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut. 2 Kasukka tehtiin kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta. 3 Kulta taottiin ohuiksi levyiksi ja leikattiin säikeiksi, niin että sitä voitiin kutoa taidokkaasti sinipunaisten, purppuranpunaisten ja helakanpunaisten villalankojen ja hienopellavaisten lankojen sekaan. 4 Kasukkaan tehtiin yhdistettävät olkakappaleet, jotka kiinnitettiin sen molempiin reunoihin. 5 Kasukan päällä oleva kudottu vyö oli kasukan kanssa yhtä kappaletta. Sekin oli tehty kullasta sekä sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista ja kerratusta hienosta pellavasta sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut. 6 Onyksi-kivet, joihin oli kaiverrettu Israelin poikien nimet niin kuin sinettisormuksia kaiverretaan, kehystettiin kultapunoksin. 7 Kivet pantiin kasukan olkakappaleisiin muistuttamaan israelilaisista sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

Rintakilpi

8 Rintakilpi tehtiin taidokkaasti kullasta, sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta, niin kuin kasukkakin oli tehty. 9 Rintakilpi oli neliön muotoinen ja kaksin kerroin taitettu. Siitä tehtiin vaaksan pituinen ja vaaksan levyinen, kaksin kerroin taitettu. 10 Siihen kiinnitettiin jalokiviä neljään riviin: ensimmäiseen riviin karneoli, topaasi ja smaragdi, 11 toiseen riviin turkoosi, safiiri ja kalsedoni, 12 kolmanteen riviin hyasintti, akaatti ja ametisti 13 ja neljänteen riviin krysoliitti, onyksi ja jaspis. Ne kiinnitettiin paikoilleen kultapunoksin kehystettyinä. 14 Kiviä oli siis kaksitoista Israelin poikien nimien mukaan. Kuhunkin kiveen oli kaiverrettu yksi kahdentoista heimon nimistä niin kuin sinettisormuksia kaiverretaan.

15 Rintakilpeen tehtiin puhtaasta kullasta ketjut, jotka oli punottu köysien tapaan. 16 Lisäksi tehtiin kaksi kultapalmikkoa ja kaksi kultarengasta. Nämä kaksi rengasta kiinnitettiin rintakilven yläkulmiin. 17 Molemmat kultapunokset kiinnitettiin rintakilven yläkulmissa oleviin renkaisiin. 18 Molempien punosten toiset päät kiinnitettiin palmikoihin, ja nämä kiinnitettiin kasukan etupuolelle, sen olkakappaleisiin. 19 Vielä tehtiin toiset kaksi kultarengasta, ja ne pantiin rintakilven alakulmiin, sen kasukkaa vasten olevan sisäpuolen reunaan. 20 Vielä tehtiin kaksi kultarengasta, jotka kiinnitettiin kasukan olkakappaleiden etupuolelle, sauman kohdalle alareunaan, kasukan vyön yläpuolelle. 21 Rintakilpi solmittiin renkaistaan sinipunaisella nauhalla kasukan renkaisiin niin, että se oli kasukan vyön yläpuolella eikä irtaantunut kasukasta. Näin Herra oli Moosesta käskenyt.

Puvun muut varusteet

22 Kasukan viitta tehtiin kutomalla pelkästään sinipunaisista villalangoista. 23 Viitan keskellä oleva pääntie oli niin kuin haarniskan aukko, ja sen reunassa oli päärme, ettei se repeäisi. 24 Viitan helmaan tehtiin granaattiomenoita sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista sekä kerratusta hienosta pellavasta. 25 Sitten tehtiin tiukuja puhtaasta kullasta, ja ne kiinnitettiin granaattiomenien väliin viitan helmaan ympäriinsä, 26 vuoroin tiuku ja granaattiomena ympäri viitan helman. Viitta oli tehty käytettäväksi palveluksessa sen käskyn mukaan, jonka Herra oli antanut Moosekselle.

27 Aaronille ja hänen pojilleen tehtiin lisäksi kutomalla hienopellavaiset ihokkaat, 28 hienopellavaiset turbaanit, hienopellavaiset koristepäähineet sekä housut kerratusta hienosta pellavasta. 29 Lisäksi tehtiin kirjokudontatyönä vyö kerratusta hienosta pellavasta ja sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista villalangoista, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. 30 Vielä tehtiin ruusuke, pyhä otsakoru, puhtaasta kullasta ja siihen kirjoitettiin sinettisormusten kaiverrusten tapaan kirjoitus “Herralle pyhitetty”. 31 Siihen kiinnitettiin sinipunainen nauha, jolla se sidottiin turbaanin yläreunaan, sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

Ilmestysmajan esineet

32 Näin koko työ, asumus eli ilmestysmaja, saatiin valmiiksi. Israelilaiset tekivät kaiken aivan sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut. 33 He toivat asumuksen Moosekselle: teltan ja kaikki sen varusteet: hakaset, laudat, poikkitangot, pylväät ja jalustat, 34 punaiseksi värjätyistä pässinnahoista tehdyn peitteen, merilehmännahoista tehdyn peitteen ja verhona olevan esiripun, 35 todistuksen arkun kantotankoineen, armoistuimen, 36 pöydän kaikkine varusteineen sekä Herran eteen asetettavat leivät, 37 puhtaasta kullasta tehdyn lampunjalan riviin asetettavine lamppuineen ja kaikkine varusteineen sekä öljyä valaisemista varten, 38 kultaisen alttarin, voiteluöljyn ja hyväntuoksuisen suitsukkeen, teltan oviverhon, 39 vaskialttarin vaskisine ritilöineen, sen kantotangot ja kaikki varusteet, altaan jalustoineen, 40 esipihan verhot pylväineen ja jalustoineen, esipihan portin verhon, sen köydet ja vaarnat sekä kaikki esineet, joita tarvitaan asumuksessa eli ilmestysmajassa suoritettavassa palveluksessa, 41 virkapuvut pyhäkössä suoritettavaa palvelusta varten ja pappi Aaronin pyhät vaatteet sekä hänen poikiensa pappispuvut. 42 Israelilaiset olivat tehneet kaiken työn sen käskyn mukaan, jonka Herra oli Moosekselle antanut. 43 Kun Mooses katseli kaikkea, mitä he olivat valmistaneet, hän näki, että se oli tehty aivan niin kuin Herra oli käskenyt. Ja Mooses siunasi heidät.

Ilmestysmajan pystyttäminen ja pappien vihkiminen

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Pystytä asumus, ilmestysmaja, ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. 3 Aseta sinne todistuksen arkku ja ripusta esirippu arkun eteen. 4 Tuo pöytä ja lado leivät pöydälle järjestykseen. Tuo lampunjalka ja nosta sen lamput paikoilleen. 5 Pane kultainen suitsutusalttari todistuksen arkun eteen ja ripusta verho asumuksen ovelle. 6 Sijoita polttouhrialttari asumuksen eli ilmestysmajan oven eteen. 7 Pane allas ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaada siihen vettä. 8 Ympäröi esipiha verhoilla ja aseta verho esipihan porttiin. 9 Ota sitten voiteluöljyä ja voitele asumus ja kaikki, mitä siellä on, ja pyhitä se ja kaikki sen esineet, niin siitä tulee pyhä. 10 Voitele myös polttouhrialttari kaikkine varusteineen ja pyhitä alttari, niin alttarista tulee pyhistä pyhin. 11 Voitele samoin allas jalustoineen ja pyhitä se. 12 Tuo sitten Aaron poikineen ilmestysmajan ovelle ja pese heidät vedellä. 13 Pue Aaron pyhiin vaatteisiin, voitele hänet ja pyhitä hänet palvelemaan minua pappina. 14 Tuo myös hänen poikansa, pue heidän ylleen ihokkaat 15 ja voitele heidät palvelemaan minua pappeina, niin kuin sinä voitelit heidän isänsäkin. Tämä on oleva heille voiteluna ikuiseen pappeuteen, polvesta polveen.”

16 Mooses teki kaiken aivan niin kuin Herra oli häntä käskenyt. 17 Asumus pystytettiin toisen vuoden ensimmäisessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä. 18 Mooses pystytti asumuksen: Hän asetti paikoilleen sen jalustat, pani niihin laudat, asetti paikoilleen poikkitangot ja pystytti pylväät. 19 Hän levitti asumuksen ylle teltan ja asetti sen päälle telttapeitteen, niin kuin Herra oli häntä käskenyt. 20 Sitten hän otti todistuksen taulut, pani ne arkkuun, kiinnitti kantotangot arkun sivuille ja asetti armoistuimen arkun päälle. 21 Mooses vei arkun asumukseen ja ripusti paikoilleen esiripun verhoamaan liitonarkkua, niin kuin Herra oli häntä käskenyt. 22 Hän asetti pöydän ilmestysmajaan, asumuksen pohjoissivulle esiripun ulkopuolelle, 23 ja latoi sen päälle leivät järjestykseen Herran eteen, niin kuin Herra oli häntä käskenyt. 24 Hän asetti lampunjalan ilmestysmajaan, asumuksen eteläsivulle vastapäätä pöytää, 25 ja nosti lamput Herran eteen, niin kuin Herra oli häntä käskenyt. 26 Mooses asetti kultaisen alttarin ilmestysmajaan esiripun eteen 27 ja poltti sen päällä hyväntuoksuista suitsuketta, niin kuin Herra oli häntä käskenyt. 28 Sitten hän ripusti verhon asumuksen ovelle. 29 Mooses asetti polttouhrialttarin asumuksen eli ilmestysmajan oven edustalle ja uhrasi sen päällä polttouhrin ja ruokauhrin niin kuin Herra oli häntä käskenyt. 30 Altaan hän asetti ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaatoi siihen vettä peseytymistä varten. 31 Mooses ja Aaron sekä Aaronin pojat pesivät siinä kätensä ja jalkansa. 32 Mennessään ilmestysmajaan tai lähestyessään alttaria he peseytyivät Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti. 33 Mooses rakensi asumuksen ja alttarin ympärille esipihan ja ripusti verhon esipihan porttiin. Näin Mooses sai tehdyksi kaiken työn.

Herran kirkkaus täyttää ilmestysmajan

34 Silloin pilvi peitti ilmestysmajan ja Herran kirkkaus täytti asumuksen, 35 eikä Mooses voinut mennä ilmestysmajaan, sillä pilvi oli asettunut sen päälle ja Herran kirkkaus täytti asumuksen. 36 Aina kun pilvi kohosi asumuksen päältä, israelilaiset lähtivät liikkeelle. Näin tapahtui koko heidän vaelluksensa ajan. 37 Mutta ellei pilvi kohonnut, he eivät lähteneet liikkeelle, ennen kuin tuli päivä, jona se taas kohosi. 38 Herran pilvi oli päivällä asumuksen päällä, ja yöllä siinä oli tulen hohde. Kaikki israelilaiset näkivät tämän koko vaelluksensa ajan.

KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA (LEVITICUS)

UHRILAKI, 1 – 17

Polttouhrilaki

1 Herra kutsui Moosesta ja puhui hänelle ilmestysmajan sisältä: 2 “Sano israelilaisille: Kun joku teistä haluaa tuoda uhrin Herralle, tuokoon hän uhrinsa karjasta, joko naudoista tai lampaista. 3 Jos hän uhraa polttouhriksi nautaeläimen, hänen on uhrattava virheetön uros. Tuokoon hän sen ilmestysmajan ovelle, jotta Herra olisi hänelle suosiollinen, 4 ja laskekoon kätensä polttouhrin pään päälle, niin se hyväksytään sovitukseksi hänelle. 5 Hänen tulee teurastaa tuo mullikka Herran edessä, ja papit, Aaronin pojat, ottakoot veren ja vihmokoot sen ympäri alttaria, joka on ilmestysmajan ovella. 6 Sitten hänen on nyljettävä polttouhri ja leikattava se kappaleiksi. 7 Pappi Aaronin pojat tehkööt tulen alttarille, latokoot halkoja tuleen 8 ja järjestäkööt kappaleet sekä pään ja ihran palavien halkojen päälle alttarille. 9 Sisälmykset ja jalat uhrin tuoja pesköön vedessä, ja pappi polttakoon kaiken alttarilla. Se on polttouhri, suloisesti tuoksuva tuliuhri Herralle. 10 Jos tuojan polttouhri on pikkukarjasta, lampaista tai vuohista, hänen on uhrattava virheetön uros. 11 Hänen tulee teurastaa se alttarin pohjoissivulla, Herran edessä, ja papit, Aaronin pojat, vihmokoot sen veren ympäri alttaria. 12 Leikelköön hän sitten uhrieläimen määräkappaleiksi, ja pappi asettakoon kappaleet sekä pään ja ihran palavien halkojen päälle alttarille. 13 Sisälmykset ja jalat hän pesköön vedessä, ja pappi vieköön ne kaikki alttarille ja polttakoon. Se on polttouhri, suloisesti tuoksuva tuliuhri Herralle.

14 Jos hänen polttouhrinsa Herralle on linnuista, hänen on uhrattava metsäkyyhkysiä tai kyyhkysenpoikia. 15 Pappi tuokoon linnun alttarille, vääntäköön siltä niskan poikki ja polttakoon sen alttarilla. Veri on puserrettava alttarin seinään. 16 Sitten pappi ottakoon linnun kuvun ja höyhenet ja heittäköön ne alttarin viereen, sen itäpuolella olevaan tuhkaläjään. 17 Sen jälkeen hänen on repäistävä lintu auki siipien kohdalta, niitä kuitenkaan irrottamatta, ja poltettava se palavien halkojen päällä alttarilla. Se on polttouhri, suloisesti tuoksuva tuliuhri Herralle.”

Ruokauhrilaki

1 “Kun joku uhraa Herralle ruokauhrin, hänen uhrinaan olkoon hienoja vehnäjauhoja. Hänen tulee vuodattaa niihin öljyä ja panna päälle vielä suitsuketta. 2 Vieköön hän uhrin papeille, Aaronin pojille, ja pappi ottakoon täyden kourallisen ruokauhrin jauhoja ja ruokauhrin öljyä sekä kaiken suitsukkeen ja polttakoon ruokauhrin muistouhriosan alttarilla suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi Herralle. 3 Ruokauhrista jäljelle jäänyt osa kuuluu Aaronille ja hänen pojilleen. Se on pyhistä pyhintä Herran tuliuhria.

4 Kun tuot uunissa paistetun ruokauhrin, tuo hienoista jauhoista öljyyn leivottuja happamattomia leipiä ja öljyllä voideltuja happamattomia ohuita leipiä. 5 Jos uhrisi on leivinlevyllä paistettu ruokauhri, sen tulee olla hienoista vehnäjauhoista öljyyn leivottu ja happamaton. 6 Paloittele se ja vuodata sen päälle öljyä. Se on ruokauhri. 7 Jos uhraat pannussa paistetun ruokauhrin, tee se hienoista vehnäjauhoista ja öljystä. 8 Vie näistä aineksista valmistettu ruokauhri Herralle; anna se papille, ja hän tuo sen alttarille. 9 Pappi erottakoon ruokauhrista muistouhriosan ja polttakoon sen alttarilla suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi Herralle. 10 Ruokauhrista jäljelle jäänyt osa kuuluu Aaronille ja hänen pojilleen. Se on pyhistä pyhintä Herran tuliuhria.

11 Mitään ruokauhria, jonka te tuotte Herralle, ei saa valmistaa hapantaikinasta, sillä te ette saa polttaa tuliuhrina Herralle mitään hapatettua ettekä hunajaa. 12 Te saatte tuoda niitä Herralle uhriksi ensisadosta, mutta niitä ei saa tuoda alttarille suloiseksi tuoksuksi. 13 Mausta jokainen ruokauhrisi suolalla, älä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi. Jokaisen uhrilahjasi mukana sinun on uhrattava myös suolaa. 14 Jos tuot ruokauhrin Herralle ensisadosta, tuo tulessa paahdettuja tähkäpäitä tai survottuja jyviä tuleentumattomasta viljasta uuden satosi ruokauhrina. 15 Vuodata sen päälle öljyä ja pane sen päälle suitsuketta. Se on ruokauhri. 16 Pappi polttakoon muistouhriosan survotuista jyvistä ja öljystä sekä kaiken suitsukkeen. Tämä on tuliuhri Herralle.”

Yhteysuhrilaki

1 “Jos joku tuo lahjanaan yhteysuhrin nautakarjasta, joko uroksen tai naaraan, tuokoon hän Herran eteen virheettömän eläimen. 2 Hänen on laskettava kätensä uhrin pään päälle ja teurastettava eläin ilmestysmajan ovella. Papit, Aaronin pojat, vihmokoot veren ympäri alttaria. 3 Tuokoon hän yhteysuhrista Herralle tuliuhriksi sisälmyksiä peittävän rasvan, kaiken sisälmysten rasvan, 4 molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja maksanlisäkkeen, joka on irrotettava munuaisten vierestä. 5 Aaronin poikien on poltettava nämä yhdessä polttouhrin kanssa palavien halkojen päällä alttarilla suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi Herralle.

6 Jos joku tuo lahjanaan Herralle yhteysuhrin pikkukarjasta, uroksen tai naaraan, tuokoon hän virheettömän eläimen. 7 Jos hän tuo uhrinaan lampaan, hänen on tuotava se Herran eteen, 8 laskettava kätensä uhrin pään päälle ja teurastettava eläin ilmestysmajan edessä. Aaronin pojat vihmokoot sen veren ympäri alttaria. 9 Tuokoon hän yhteysuhrista Herralle tuliuhriksi rasvan, koko rasvahännän, joka on irrotettava häntänikamista, sisälmyksiä peittävän rasvan, kaiken sisälmysten rasvan, 10 molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja maksanlisäkkeen, joka on irrotettava munuaisten vierestä. 11 Papin tulee polttaa kaikki nämä alttarilla. Tämä on tuliuhriruoka Herralle.

12 Jos uhrin tuojan lahja on vuohi, hänen on tuotava se Herran eteen, 13 laskettava kätensä sen pään päälle ja teurastettava se ilmestysmajan edessä. Aaronin pojat vihmokoot sen veren ympäri alttaria. 14 Tuokoon hän siitä tuliuhriksi Herralle sisälmyksiä peittävän rasvan, kaiken sisälmysten rasvan, 15 molemmat munuaiset, niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan sekä maksanlisäkkeen, joka on irrotettava munuaisten vierestä. 16 Pappi polttakoon ne alttarilla suloisesti tuoksuvana tuliuhriruokana. Kaikki rasva kuuluu Herralle. 17 Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen, missä asuttekin: älkää syökö mitään rasvaa älkääkä mitään verta.”

Syntiuhrilaki

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille: Jos ihminen erehdyksessä tekee syntiä Herran käskyjä vastaan, tekee jotakin sellaista, mitä ei saa tehdä, häntä koskevat nämä säädökset.

3 Jos voideltu pappi tekee syntiä ja saattaa kansan syylliseksi, tuokoon hän tekemänsä synnin tähden nuoren, virheettömän sonnimullikan syntiuhriksi Herralle. 4 Hänen on vietävä mullikka ilmestysmajan ovelle Herran eteen, laskettava kätensä sen pään päälle ja teurastettava se Herran edessä. 5 Voideltu pappi ottakoon mullikan verta, vieköön sitä ilmestysmajaan, 6 kastakoon sormensa vereen ja vihmokoon verta seitsemän kertaa Herran edessä pyhäkön esirippua kohti. 7 Papin on siveltävä Herran edessä verta ilmestysmajassa olevan suitsutusalttarin sarviin ja kaadettava loput härän verestä ilmestysmajan oven edessä olevan polttouhrialttarin juurelle. 8 Ottakoon hän erilleen kaiken syntiuhrimullikan rasvan, sisälmyksiä peittävän rasvan ja kaiken sisälmysten rasvan, 9 samoin molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa olevan rasvan ja munuaisten vierestä irrotettavan maksanlisäkkeen, 10 niin kuin ne otetaan pois yhteysuhrihärästä. Papin on poltettava ne polttouhrialttarilla. 11 Mullikan nahka, kaikki liha sekä pää ja jalat, sisälmykset ja mahan sisältö – 12 koko mullikka – vietäköön leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan, johon tuhka heitetään, ja poltettakoon halkojen päällä tulessa. Se on poltettava paikassa, johon tuhka heitetään.

13 Mutta jos koko Israelin seurakunta tekee erehdyksessä syntiä eikä seurakunta huomaa rikkoneensa mitään Herran käskyä vastaan ja tehneensä sellaista, mitä ei saa tehdä, ja on kuitenkin tullut syylliseksi, 14 ja jos synti, jonka se on tehnyt Herran käskyä vastaan, tulee sitten julki, seurakunta tuokoon mullikan syntiuhriksi ja vieköön sen ilmestysmajan eteen. 15 Seurakunnan vanhimpien on laskettava kätensä mullikan pään päälle Herran edessä, ja mullikka on teurastettava Herran edessä. 16 Voideltu pappi vieköön mullikan verta ilmestysmajaan, 17 kastakoon sormensa vereen ja vihmokoon verta seitsemän kertaa Herran edessä esirippua kohti. 18 Sivelköön hän verta myös Herran edessä ilmestysmajassa olevan alttarin sarviin. Loput verestä hänen tulee kaataa ilmestysmajan oven edessä olevan polttouhrialttarin juurelle. 19 Hänen tulee ottaa kaikki uhrin rasva ja polttaa se alttarilla. 20 Hänen on tehtävä tälle mullikalle niin kuin hän teki syntiuhrimullikalle, aivan samalla tavalla. Kun pappi on näin toimittanut seurakunnalle sovituksen, sille annetaan anteeksi. 21 Pappi vieköön mullikan leirin ulkopuolelle ja polttakoon sen, niin kuin hän poltti ensimmäisen mullikan. Se on seurakunnan syntiuhri.

22 Jos ruhtinas tekee syntiä ja rikkoo erehdyksessä jotakin Herran, Jumalansa, käskyä vastaan tekemällä sellaista, mitä ei saa tehdä, ja tulee näin syylliseksi, 23 tai jos hän tulee tietoiseksi aikaisemmin tekemästään synnistä, tuokoon hän uhrinaan vuohen, virheettömän uroksen. 24 Hänen on laskettava kätensä pukin pään päälle ja teurastettava se Herran edessä, paikassa, jossa polttouhriteuraat teurastetaan. Se on hänen syntiuhrinsa. 25 Pappi ottakoon syntiuhrin verta sormeensa ja sivelköön sitä polttouhrialttarin sarviin, mutta loput verestä hänen on kaadettava polttouhrialttarin juurelle. 26 Kaikki uhrin rasva hänen on poltettava alttarilla samalla tavoin kuin yhteysuhrin rasva poltetaan. Kun pappi on näin toimittanut ruhtinaalle sovituksen hänen synnistään, se annetaan hänelle anteeksi.

27 Jos joku kansasta tekee erehdyksessä syntiä jotakin Herran käskyä vastaan tekemällä sellaista, mitä ei saa tehdä, ja tulee siten syylliseksi, 28 tai jos hän tulee tietoiseksi aikaisemmin tekemästään synnistä, tuokoon hän syntinsä tähden uhrinaan vuohen, virheettömän naaraan. 29 Hänen on laskettava kätensä syntiuhrin pään päälle ja teurastettava eläin polttouhripaikalla. 30 Pappi ottakoon sen verta sormeensa ja sivelköön sitä polttouhrialttarin sarviin ja kaatakoon loput verestä alttarin juurelle. 31 Pappi irrottakoon vuohesta kaiken rasvan, niin kuin yhteysuhrin rasva irrotetaan, ja polttakoon sen alttarilla suloiseksi tuoksuksi Herralle. Kun pappi on näin toimittanut sovituksen, uhrin tuoja saa anteeksi.

32 Jos joku tuo lampaan syntiuhriksi, hänen on tuotava uhrinaan virheetön naaras, 33 laskettava kätensä sen pään päälle ja teurastettava se syntiuhriksi paikassa, jossa polttouhri teurastetaan. 34 Pappi ottakoon syntiuhrin verta sormeensa ja sivelköön sitä polttouhrialttarin sarviin mutta loput verestä hänen on kaadettava alttarin juurelle. 35 Pappi irrottakoon lampaasta kaiken rasvan, niin kuin yhteysuhrilampaan rasva irrotetaan, ja polttakoon sen alttarilla Herran tuliuhrin päällä. Kun pappi näin on toimittanut sovituksen uhrin tuojan tekemästä synnistä, tälle annetaan anteeksi.”

Lisämääräyksiä syntiuhrilakiin

1 “Jos joku rikkoo siten, että kuultuaan vannotuksen ei ilmoita mitä tietää, vaikka voisi todistaa siitä, mitä on nähnyt tai mitä muuten tietää, hän tekee syntiä ja joutuu kantamaan syyllisyytensä. 2 Tai jos joku tietämättään koskee johonkin saastaiseen, joko saastaisen villieläimen raatoon, saastaisen kotieläimen raatoon tai saastaisen pikkueläimen raatoon, hän saastuu ja tulee syylliseksi. 3 Tai jos hän tietämättään koskee ihmisen saastaan, on se mitä saastaa tahansa, josta voi saastua, ja sitten huomaa sen, hän on syyllinen. 4 Tai jos joku puhuu huulillaan ajattelemattomasti, vannoo pahassa tai hyvässä tarkoituksessa mitä hyvänsä, mitä ihminen voi ajattelemattomasti vannoa, mutta sitten huomaa asian, hän on syyllinen.

5 Jos joku on syyllistynyt johonkin näistä asioista, hänen on tunnustettava synti, jonka hän on tehnyt, 6 ja tuotava Herralle syyllisyytensä vuoksi, tekemänsä synnin vuoksi, naaras pikkukarjasta, lammas tai vuohi, syntiuhriksi. Sitten pappi toimittakoon hänelle sovituksen hänen synnistään. 7 Ellei hän kuitenkaan saa hankituksi lammasta, tuokoon Herralle syntinsä sovitukseksi kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. 8 Vieköön hän ne papille, ja pappi uhratkoon ensiksi sen, joka on määrätty syntiuhriksi ja taittakoon siltä niskan poikki päätä irrottamatta, 9 vihmokoon syntiuhrin verta alttarin seinään ja pusertakoon loput verestä alttarin juurelle. Tämä on syntiuhri. 10 Toinen kyyhkynen tulee uhrata polttouhriksi niin kuin on säädetty. Kun pappi näin on toimittanut uhrin tuojalle sovituksen hänen tekemästään synnistä, tämä saa anteeksi.

11 Ellei hän kuitenkaan saa hankituksi kahta metsäkyyhkystä tai kahta kyyhkysenpoikaa, tuokoon tekemänsä synnin vuoksi uhrina kymmenesosan eefa-mittaa hienoja vehnäjauhoja syntiuhriksi. Hän ei saa panna siihen öljyä eikä sen päälle suitsuketta, sillä se on syntiuhri. 12 Hänen on vietävä se papille, ja pappi ottakoon siitä kourallisen, muistouhriosan, ja polttakoon sen alttarilla Herran tuliuhrin päällä. Tämä on syntiuhri. 13 Kun pappi näin on toimittanut hänelle sovituksen hänen tekemästään synnistä, mistä tahansa tällaisesta synnistä, hän saa anteeksi. Osa uhrista kuuluu papille samalla tavoin kuin ruokauhrista.”

Vikauhrilaki

14 Herra puhui vielä Moosekselle: 15 “Jos joku toimii uskottomasti ja tekee erehdyksessä syntiä ottamalla itselleen jotakin Herralle pyhitettyä, hän tuokoon vikauhrinaan Herralle virheettömän pässin pikkukarjasta sinun arvioimasi hopeasekelien määrän mukaisesti, pyhäkkösekelin painon mkaan. 16 Hänen on myös korvattava se, minkä hän on anastanut Herralle pyhitetystä omaisuudesta, ja lisättävä siihen viidesosa sen arvosta ja annettava papille. Kun pappi on toimittanut hänelle sovituksen uhraamalla vikauhripässin, hän saa anteeksi.

17 Jos joku tietämättään rikkoo jotakin Herran käskyä vastaan tekemällä sellaista, mitä ei saa tehdä, hän tulee syylliseksi ja on vastuussa rikkomuksestaan. 18 Hänen on tuotava papille vikauhriksi sinun arviosi mukainen virheetön pässi pikkukarjasta. Pappi toimittakoon hänelle sovituksen erehdyksestä, jonka hän on tietämättään tehnyt, ja hän saa anteeksi. 19 Tämä on vikauhri. Hän on tullut syylliseksi Herran edessä.”

Lisämääräyksiä vikauhrilakiin

20 Herra puhui Moosekselle: 21 “Jos joku tekee rikkomuksen ja on uskoton Herraa kohtaan siten, että kieltää saaneensa lähimmäiseltään jotakin, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut tai hänen hoitoonsa uskonut, tai mitä hän on ryöstänyt tai petoksella anastanut lähimmäiseltään 22 tai on löytänyt kadonneen esineen ja kieltää löytäneensä tai vannoo väärin missä tahansa asiassa, jossa ihminen voi rikkoa, 23 hän on tehnyt syntiä ja tullut syylliseksi. Hänen on palautettava se, mitä on ryöstänyt tai petoksella anastanut tai mikä hänen haltuunsa on pantiksi uskottu, tai kadonnut esine, jonka hän on löytänyt, 24 tai mikä tahansa, mistä hän on vannonut väärin. Hän korvatkoon täysimääräisenä sen kaiken ja lisätköön siihen viidesosan arvosta. Antakoon hän korvauksen sille, jolle se kuuluu, sinä päivänä, jona hän uhraa vikauhrinsa. 25 Hänen on tuotava Herralle vikauhri. Tuokoon hän papille sinun arviosi mukaisen virheettömän pässin laumastaan. 26 Kun pappi on toimittanut hänelle sovituksen Herran edessä, hän saa anteeksi minkä tahansa synnin, jonka hän on tehnyt ja josta hän on tullut syylliseksi.”

Lisämääräyksiä polttouhrilakiin

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Käske Aaronia ja hänen poikiaan näin: Tämä on laki polttouhrista. Polttouhri olkoon alttarin tulisijan päällä koko yön aamuun asti, ja alttarin tuli on pidettävä vireillä. 3 Pappi pukeutukoon pellavapukuunsa, pukekoon pellavahousut alastomuutensa peitteeksi, korjatkoon pois tuhkan, joksi tuli on kuluttanut polttouhrin alttarilla, ja pankoon sen alttarin viereen. 4 Sitten hänen on riisuttava vaatteensa, pukeuduttava toisiin vaatteisiin ja vietävä tuhka leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan. 5 Alttarilla oleva tuli on pidettävä palamassa, se ei saa sammua. Pappi lisätköön puita tuleen alttarille joka aamu, järjestäköön sen päälle polttouhrin kappaleet ja polttakoon niiden päällä yhteysuhrin rasvat. 6 Tuli palakoon aina alttarilla; se ei saa sammua.”

Lisämääräyksiä ruokauhrilakiin

7 “Tämä on laki ruokauhrista: Aaronin poikien on tuotava ruokauhri alttarin ääreen Herran eteen. 8 Papin tulee erottaa ruokauhrista kourallinen hienoja vehnäjauhoja ja öljyä ja kaikki suitsuke, joka on ruokauhrin päällä, ja polttaa ruokauhrin muistouhriosa alttarilla suloiseksi tuoksuksi Herralle. 9 Jäljelle jäävän osan syököön Aaron poikiensa kanssa. Se on syötävä happamattomina leipinä pyhässä paikassa; ilmestysmajan esipihalla heidän on se syötävä. 10 Ruokauhria ei saa leipoa hapantaikinasta. Minä olen antanut sen tuliuhreistani pappien osaksi. Se on pyhistä pyhintä, niin kuin syntiuhri ja vikauhrikin. 11 Jokainen Aaronin miespuolinen jälkeläinen saa syödä sitä. Tämä on teidän ikuinen osuutenne Herran tuliuhreista polvesta polveen. Jokainen, joka niihin koskee, tulee pyhäksi.”

12 Herra puhui Moosekselle: 13 “Tämä on Aaronin ja hänen poikiensa uhri, joka heidän on uhrattava Herralle sinä päivänä, jona heidät voidellaan: kymmenesosa eefa-mittaa hienoja vehnäjauhoja, josta puolet uhrataan aamulla ja puolet illalla. Tämä on jokapäiväinen ruokauhri. 14 Se on valmistettava leivinlevyllä öljyyn leivottuna. Tuo se hyvin sekoitettuna ja uhraa se paloiteltuna ruokauhrina suloiseksi tuoksuksi Herralle. 15 Tämän ruokauhrin toimittaa Aaronin pojista se, joka on voideltu papiksi hänen jälkeensä. Tämä on ikuinen Herran säädös. Uhri on poltettava kokonaisena. 16 Jokainen papin ruokauhri on kokonaisuhri, eikä siitä saa syödä mitään.”

Lisämääräyksiä syntiuhrilakiin

17 Herra puhui Moosekselle: 18 “Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Tämä on laki syntiuhrista. Syntiuhri teurastettakoon Herran edessä samassa paikassa, jossa polttouhri teurastetaan. Se on pyhistä pyhintä. 19 Pappi, joka uhraa syntiuhrin, saa syödä sitä. Se on syötävä pyhässä paikassa, ilmestysmajan esipihalla. 20 Jokainen, joka koskee uhrin lihaan, tulee pyhäksi. Jos sen verta roiskuu vaatteille, tahraantunut vaate on pestävä pyhässä paikassa. 21 Saviastia, jossa uhri keitetään, on rikottava, mutta jos se on keitetty vaskiastiassa, astia on hangattava puhtaaksi ja huuhdottava vedellä. 22 Jokainen miespuolinen pappissuvun jäsen saa syödä syntiuhria. Se on pyhistä pyhintä. 23 Mitään syntiuhria, jonka verta viedään ilmestysmajaan pyhäkössä toimitettavaa sovitusta varten, ei saa syödä, vaan se pitää polttaa tulessa.”

Lisämääräyksiä vikauhrilakiin

1 “Tämä on laki vikauhrista; se on pyhistä pyhintä. 2 Vikauhri on teurastettava paikassa, jossa polttouhri teurastetaan, ja sen veri on vihmottava ympäri alttaria. 3 Siitä tulee uhrata kaikki rasva, rasvahäntä ja sisälmyksiä peittävä rasva, 4 molemmat munuaiset sekä niiden päällä lantiolihaksissa oleva rasva ja maksanlisäke, joka irrotetaan munuaisten vierestä. 5 Pappi polttakoon ne alttarilla tuliuhrina Herralle. Tämä on vikauhri. 6 Jokainen miespuolinen pappissuvun jäsen saa syödä sitä. Syötäköön se pyhässä paikassa; se on pyhistä pyhintä.

Pappien osuus uhreista

7 Syntiuhria ja vikauhria koskee sama laki: ne kuuluvat papille, joka toimittaa sovituksen. 8 Myös polttouhriteuraan nahka kuuluu papille, joka toimittaa jonkun puolesta polttouhrin. 9 Samoin jokainen uunissa paistettu ja jokainen pannussa tai leivinlevyllä valmistettu ruokauhri kuuluu papille, joka uhraa sen. 10 Mutta jokainen öljyyn sekoitettu tai kuiva ruokauhri kuuluu yhteisesti kaikille Aaronin pojille.

Lisämääräyksiä yhteysuhrilakiin

11 Tämä on laki Herralle uhrattavasta yhteysuhrista: 12 Jos joku antaa uhrinsa kiitokseksi, tuokoon kiitosuhriteuraan lisäksi öljyyn leivottuja happamattomia leipiä, öljyllä voideltuja happamattomia ohuita leipiä ja hienoista vehnäjauhoista öljyyn leivottuja leipiä. 13 Tuokoon hän uhrinaan myös hapanleipää kiitosuhriksi uhratun yhteysuhriteuraan mukana. 14 Uhrilahjoina tuomistaan leivistä hän antakoon yhden joka lajia lahjaksi Herralle. Ne kuuluvat papille, joka vihmoo yhteysuhrin veren. 15 Kiitosuhrina annetun yhteysuhriteuraan liha on syötävä samana päivänä, jona se on uhrattu. Siitä ei saa jäädä mitään seuraavaan aamuun.

16 Jos uhrilahjana tuotu teuras on lupausuhri tai vapaaehtoinen uhri, se on syötävä samana päivänä, jona se on tuotu. Jos siitä kuitenkin jää jotakin tähteeksi, se voidaan syödä vielä seuraavana päivänä. 17 Jos uhrilihasta jää jotakin kolmanneksi päiväksi, se on poltettava tulessa. 18 Jos yhteysuhriteuraan lihaa kuitenkin syödään kolmantena päivänä, uhrin tuoja ei saa osakseen Jumalan suosiota eikä uhria lueta hänen hyväkseen. Sellainen liha on saastaista ja jokainen, joka sitä syö, tulee syynalaiseksi.

19 Jos liha on koskettanut mitä tahansa saastunutta, sitä ei saa syödä, vaan se on poltettava tulessa. Jokainen, joka on puhdas, voi syödä uhrilihaa, 20 mutta jokainen, joka saastaisena ollessaan syö Herralle kuuluvan yhteysuhriteuraan lihaa, on poistettava kansansa keskuudesta. 21 Jos joku koskee johonkin saastaiseen, mihin tahansa, joko ihmisen saastaan, epäpuhtaaseen eläimeen tai mihin saastaiseen iljetykseen tahansa, ja sitten syö Herralle kuuluvan yhteysuhriteuraan lihaa, hänet on poistettava kansansa keskuudesta.”

Verta ja uhriteuraan rasvaa kielletään syömästä

22 Herra puhui Moosekselle: 23 “Sano israelilaisille: Älkää syökö mitään härän, lampaan tai vuohen rasvaa. 24 Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasvaa saa käyttää kaikkiin muihin tarpeisiin, mutta syödä sitä ei saa. 25 Jokainen, joka syö sellaisen eläimen rasvaa, joka voidaan uhrata tuliuhrina Herralle, on poistettava kansansa keskuudesta. 26 Älkää myöskään syökö minkään eläimen verta, ei lintujen eikä muiden eläinten, missä tahansa asuttekin. 27 Jokainen, joka syö mitä tahansa verta, on poistettava kansansa keskuudesta.”

Pappien osuus uhreista

28 Herra puhui Moosekselle: 29 “Sano israelilaisille: Joka tuo Herralle yhteysuhriteuraan, antakoon siitä Herralle uhrilahjan. 30 Tuokoon hän omin käsin Herralle rasvan tuliuhriksi ja rintalihan Herran edessä heilutettavaksi heilutusuhriksi. 31 Pappi polttakoon rasvan alttarilla, mutta rintaliha kuuluu Aaronille ja hänen pojilleen. 32 Antakaa papille yhteysuhriteuraistanne erotettu oikea reisi. 33 Aaronin pojista se, joka uhraa yhteysuhrin veren ja rasvan, saakoon osakseen oikean reiden. 34 Minä olen näet ottanut israelilaisten yhteysuhriteuraista heilutusuhriksi annetun rintalihan ja anniksi erotetun reiden ja antanut ne pappi Aaronille ja hänen pojilleen israelilaisilta tulevaksi ikuiseksi osuudeksi.” 35 Tämä on se osa, joka säädettiin Aaronille ja hänen pojilleen Herran tuliuhreista päivänä, jona Mooses pyhitti heidät palvelemaan Herraa pappeina. 36 Sinä päivänä, jona Mooses voiteli heidät, Herra määräsi, että israelilaisten oli annettava heille tämä osuus. Tämä on ikuinen säädös polvesta polveen.

37 Tämä on polttouhria, ruokauhria, syntiuhria, vikauhria, vihkiäisuhria ja yhteysuhria koskeva laki, 38 jonka Herra antoi Moosekselle Siinainvuorella silloin, kun hän antoi israelilaisille Siinain autiomaassa käskyn toimittaa uhreja Herralle.

Pappien vihkiminen virkaansa

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Tuo Aaron ja hänen poikansa sekä pyhät vaatteet, voiteluöljy, syntiuhrimullikka, kaksi pässiä ja korillinen happamattomia leipiä 3 ja kutsu koko seurakunta koolle ilmestysmajan portille.”

4 Mooses teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt, ja seurakunta kokoontui ilmestysmajan portille. 5 Mooses sanoi seurakunnalle: “Näin on Herra käskenyt tehdä.” 6 Mooses toi esiin Aaronin ja hänen poikansa ja pesi heidät vedellä. 7 Sitten hän puki Aaronin ylle ihokkaan, vyötti hänet vyöllä, puki hänen ylleen viitan ja sen päälle kasukan, vyötti hänet kasukan vyöllä ja sitoi sillä kasukan hänen ylleen. 8 Mooses kiinnitti kasukan päälle rintakilven, ja rintakilpeen hän pani uurimin ja tummimin. 9 Hän pani Aaronin päähän turbaanin, ja sen etupuolelle hän asetti kultaisen ruusukkeen, pyhän otsakorun, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt.

10 Sitten Mooses otti voiteluöljyn, voiteli asumuksen ja kaiken, mitä siinä oli, ja pyhitti ne. 11 Hän vihmoi öljyä seitsemän kertaa alttarille ja voiteli alttarin kaikkine esineineen sekä altaan jalustoineen pyhittääkseen ne. 12 Hän vuodatti voiteluöljyä Aaronin päähän ja voiteli Aaronin pyhittääkseen hänet. 13 Sitten Mooses toi Aaronin pojat, puki heidän ylleen ihokkaat, vyötti heidät vyöllä ja sitoi päähineet heidän päähänsä, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt.

14 Hän toi esille syntiuhrimullikan, ja Aaron ja hänen poikansa laskivat kätensä sen pään päälle. 15 Sitten Mooses teurasti mullikan, otti sen verta, siveli verta sormellaan alttarin sarviin joka puolelle ja näin puhdisti alttarin. Lopun veren hän valutti alttarin juurelle ja pyhitti alttarin toimittamalla sille sovituksen. 16 Mooses otti kaiken sisälmysten päällä olevan rasvan, maksanlisäkkeen ja molemmat munuaiset rasvoineen ja poltti ne alttarilla. 17 Mullikan nahkoineen, lihoineen ja mahan sisältöineen Mooses poltti tulessa leirin ulkopuolella, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

18 Sitten hän toi uhrattavaksi polttouhripässin, ja Aaron ja hänen poikansa laskivat kätensä sen pään päälle. 19 Teurastettuaan pässin Mooses vihmoi veren ympäri alttaria 20 ja leikkeli pässin kappaleiksi. Sitten Mooses poltti pään sekä kappaleet ja ihran. 21 Mooses pesi sisälmykset ja jalat vedessä ja poltti sitten koko pässin alttarilla polttouhrina suloiseksi tuoksuksi Herralle, tuliuhrina, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

22 Sitten hän toi uhrattavaksi toisen pässin, vihkimyspässin, ja Aaron ja hänen poikansa laskivat kätensä sen pään päälle. 23 Teurastettuaan pässin Mooses otti sen verta ja siveli sitä Aaronin oikeaan korvannipukkaan, oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. 24 Mooses toi esiin Aaronin pojat ja siveli verta heidän oikeaan korvannipukkaansa, oikean kätensä peukaloon ja oikean jalkansa isoonvarpaaseen. Lopun veren hän vihmoi ympäri alttaria. 25 Hän otti rasvan, rasvahännän, kaiken sisälmysten päällä olevan rasvan, maksanlisäkkeen sekä molemmat munuaiset rasvoineen ja oikean reiden. 26 Happamattomien leipien korista, joka oli Herran edessä, hän otti yhden happamattoman leivän, yhden öljyyn leivotun leivän sekä yhden ohuen leivän ja pani ne rasvojen ja oikean reiden päälle. 27 Kaikki nämä hän pani Aaronin ja tämän poikien käsiin ja käski heidän heiluttaa niitä heilutusuhrina Herran edessä. 28 Sitten Mooses otti ne heidän käsistään ja poltti ne alttarilla polttouhrin päällä vihkimysuhrina suloiseksi tuoksuksi, tuliuhriksi Herralle. 29 Mooses otti rintalihan ja heilutti sitä heilutusuhrina Herran edessä. Se tuli Mooseksen osuudeksi vihkimyspässistä Herran hänelle antaman käskyn mukaan. 30 Mooses otti voiteluöljyä ja verta, jota oli alttarilla, vihmoi sitä Aaronin ja hänen vaatteittensa päälle, samoin hänen poikiensa ja heidän vaatteittensa päälle, ja pyhitti Aaronin ja hänen vaatteensa sekä hänen poikansa ja heidän vaatteensa.

31 Sitten hän sanoi Aaronille ja hänen pojilleen: “Keittäkää liha ilmestysmajan ovella ja syökää se siellä samoin kuin leivät, jotka ovat vihkimysuhriin kuuluvassa korissa, niin kuin minä käskin sanoen: Aaronin ja hänen poikiensa tulee syödä ne. 32 Se, mitä jää tähteeksi lihasta ja leivästä, polttakaa tulessa. 33 Älkää lähtekö ilmestysmajan ovelta, ennen kuin teidän vihkimispäivänne, seitsemän päivää, ovat kuluneet. Seitsemän päivää kestää teidän vihkimisenne. 34 Mitä tänään on tehty, sen Herra on käskenyt tehdä, jotta teille toimitettaisiin sovitus. 35 Olkaa seitsemän päivää ilmestysmajan portilla päivin ja öin ja noudattakaa Herran käskyjä, ettette kuolisi. Näin minun on käsketty sanoa.” 36 Aaron ja hänen poikansa tekivät kaiken, mitä Herra oli Mooseksen kautta käskenyt.

Aaronin ensimmäinen uhri

1 Kahdeksantena päivänä Mooses kutsui Aaronin ja hänen poikansa sekä Israelin vanhimmat 2 ja sanoi Aaronille: “Ota itsellesi virheetön sonnimullikka syntiuhriksi ja virheetön pässi polttouhriksi ja tuo ne Herran eteen. 3 Sano israelilaisille: ‘Ottakaa pukki syntiuhriksi sekä mullikka ja karitsa polttouhriksi, molemmat vuoden vanhoja ja virheettömiä, 4 ja lisäksi härkä ja pässi uhrattaviksi yhteysuhrina Herran edessä sekä öljyyn sekoitettu ruokauhri, sillä tänään Herra ilmestyy teille.’”

5 Israelilaiset toivat ilmestysmajan eteen kaiken, mitä Mooses oli käskenyt, ja koko seurakunta asettui Herran eteen seisomaan. 6 Mooses sanoi: “Näin Herra on käskenyt teidän tehdä, että Herran kirkkaus ilmestyisi teille.” 7 Aaronille Mooses sanoi: “Mene alttarin luo ja uhraa syntiuhrisi ja polttouhrisi ja toimita sovitus itsellesi ja kansalle. Uhraa sitten kansan uhri ja toimita sille sovitus, niin kuin Herra on käskenyt.”

8 Niin Aaron meni alttarin luo ja teurasti oman syntiuhrimullikkansa. 9 Aaronin pojat toivat hänelle veren, ja hän kastoi siihen sormensa ja siveli sitä alttarin sarviin. Lopun veren hän vuodatti alttarin juurelle. 10 Syntiuhrin rasvan, munuaiset ja maksanlisäkkeen hän poltti alttarilla Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti, 11 mutta lihan ja nahan hän poltti tulessa leirin ulkopuolella. 12 Sitten Aaron teurasti polttouhrin. Hänen poikansa ojensivat hänelle veren, ja hän vihmoi sen ympäri alttaria. 13 He ojensivat hänelle myös polttouhrin kappaleet ja pään, ja hän poltti ne alttarilla. 14 Hän pesi sisälmykset ja jalat ja poltti ne polttouhrin päällä alttarilla.

15 Sitten hän toi kansan uhrin, otti kansan syntiuhripukin, teurasti sen ja uhrasi sen syntiuhrina samalla tavoin kuin oli teurastanut oman syntiuhrinsa. 16 Hän toi myös polttouhrin ja uhrasi sen säädetyllä tavalla. 17 Sen jälkeen hän toi ruokauhrin, otti siitä täyden kourallisen ja poltti sen alttarilla aamupolttouhrin lisäksi. 18 Sitten Aaron teurasti härän ja pässin kansan yhteysuhriksi. Hänen poikansa ojensivat hänelle veren, ja hän vihmoi sen ympäri alttaria. 19 Härän ja pässin rasvat, rasvahännän, vatsakalvon, munuaiset ja maksanlisäkkeen 20 he panivat rintalihojen päälle. Aaron poltti rasvat alttarilla 21 ja heilutti rintalihoja ja oikeaa reittä heilutusuhrina Herran edessä, niin kuin Mooses oli käskenyt.

22 Sitten Aaron kohotti kätensä kansaa kohti ja siunasi heidät. Uhrattuaan syntiuhrin, polttouhrin ja yhteysuhrin hän laskeutui alttarilta. 23 Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajaan. Tultuaan jälleen ulos he siunasivat kansan. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi kaikelle kansalle, 24 ja Herran edestä lähti tuli, joka kulutti polttouhrin ja rasvat alttarilta. Kun kansa näki sen, kaikki puhkesivat riemuhuutoihin ja heittäytyivät maahan kasvoilleen.

Naadabin ja Abihun rikos

1 Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin suitsutusastiansa, virittivät niihin tulen ja panivat tuleen suitsuketta. Näin he toivat Herran eteen vierasta tulta, josta hän ei ollut antanut heille käskyä. 2 Silloin Herran edestä lähti tuli, joka poltti heidät, ja he kuolivat Herran edessä. 3 Mooses sanoi Aaronille: “Tämä on sitä, mistä Herra on sanonut: ‘Minä osoitan pyhyyteni niissä, jotka ovat minua lähellä, ja kunniani koko kansan edessä.’” Mutta Aaron oli vaiti.

4 Mooses kutsui Miisaelin ja Elsafanin, Aaronin sedän Ussielin pojat, ja sanoi heille: “Tulkaa tänne ja kantakaa sukulaisenne pyhäkön läheisyydestä leirin ulkopuolelle.” 5 He tulivat ja kantoivat Aaronin pojat, riisumatta heidän ihokkaitaan, leirin ulkopuolelle, niin kuin Mooses oli sanonut.

6 Sitten Mooses sanoi Aaronille ja hänen pojilleen Eleasarille ja Iitamarille: “Älkää päästäkö tukkaanne hajalleen älkääkä repikö vaatteitanne, ettette kuolisi ja ettei Herran viha kohtaisi koko seurakuntaa. Teidän veljenne, koko Israelin heimo, sen sijaan itkekööt tätä paloa, jonka Herra sytytti. 7 Älkää lähtekö ulos ilmestysmajan portista, ettette kuolisi, sillä teissä on Herran voiteluöljy.” He tekivät niin kuin Mooses oli sanonut.

Pappeja koskevia määräyksiä

8 Herra sanoi Aaronille: 9 “Kun menette ilmestysmajaan, älkää juoko viiniä älkääkä väkijuomaa, älä sinä älköötkä sinun poikasi, ettette kuolisi. Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen, 10 että voisitte erottaa pyhän maallisesta ja puhtaan saastaisesta 11 ja opettaa israelilaisille kaikki säädökset, jotka Herra on antanut heille Mooseksen kautta.”

12 Mooses puhui Aaronille ja hänen jäljelle jääneille pojilleen Eleasarille ja Iitamarille: “Ottakaa ruokauhri, joka on jäänyt tähteeksi Herran tuliuhreista, ja syökää happamattomat leivät alttarin ääressä, sillä ne ovat pyhistä pyhintä. 13 Syökää ruokauhri pyhässä paikassa, sillä se on sinun ja poikiesi osuus Herran tuliuhreista. Tällaisen käskyn olen saanut. 14 Heilutusuhriksi annettu rintaliha ja anniksi erotettu reisi sinun on syötävä puhtaassa paikassa yhdessä poikiesi ja tyttäriesi kanssa, sillä ne on annettu israelilaisten yhteysuhriteuraista sinun ja jälkeläistesi osuudeksi. 15 Anniksi erotettu reisi ja heilutusuhriksi annettu rintaliha on tuotava esiin uhrirasvojen kanssa, ja niiden heilutus on toimitettava Herran edessä. Ne olkoot sinun ja jälkeläistesi ikuinen osuus, niin kuin Herra on säätänyt.”

16 Mooses vaati tarkkaa selvitystä syntiuhripukista. Kun kävi ilmi, että se oli poltettu, hän vihastui Eleasariin ja Iitamariin, Aaronin jäljelle jääneisiin poikiin, ja sanoi: 17 “Miksi te ette ole syöneet syntiuhria pyhässä paikassa? Sehän on pyhistä pyhintä, ja Herra on antanut sen teille, että poistaisitte kansan syntivelan ja toimittaisitte heille sovituksen Herran edessä. 18 Eihän sen vertakaan ole tuotu sisälle pyhäkköön. Teidän olisi pitänyt ehdottomasti syödä se pyhäkössä, niin kuin minä olen käskenyt.” 19 Silloin Aaron sanoi Moosekselle: “Ovathan he tänään jo uhranneet syntiuhrinsa ja polttouhrinsa Herran edessä, ja silti minulle on tapahtunut tällaista. Jos olisin tänään syönyt syntiuhria, olisiko se ollut Herralle mieleen?” 20 Kun Mooses kuuli vastauksen, hän tyytyi siihen.

Puhtaat ja saastaiset eläimet

1 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 2 “Sanokaa israelilaisille: Kaikista maaeläimistä te saatte syödä kaikkia nelijalkaisia, 3 joilla on kokonaan halkinaiset sorkat ja jotka märehtivät. 4 Märehtivistä ja halkisorkkaisista älkää kuitenkaan syökö näitä: kamelia, sillä vaikka se märehtii, sillä ei ole halkinaisia sorkkia – se olkoon teille saastainen; 5 tamaania, joka kyllä märehtii mutta jolla ei ole halkinaisia sorkkia – se olkoon teille saastainen; 6 jänistä joka kyllä märehtii mutta jolla ei ole halkinaisia sorkkia – se olkoon teille saastainen; 7 sikaa, jolla on kokonaan halkinaiset sorkat mutta joka ei märehdi – se olkoon teille saastainen. 8 Älkää syökö niiden lihaa älkääkä koskeko niiden raatoihin. Ne ovat teille saastaisia.

9 Vesieläimistä te saatte syödä niitä, joilla on evät ja suomut, elävätpä ne merissä tai joissa. 10 Mutta kaikkia merien ja jokien vesissä viliseviä eläviä olentoja, joilta puuttuvat evät tai suomut, teidän tulee inhota. 11 Olkoot ne teille iljettäviä. Älkää syökö niiden lihaa. Inhotkaa niiden raatoja. 12 Inhotkaa kaikkia vesissä eläviä, joilta puuttuvat evät tai suomut.

13 Näitä lintuja teidän tulee inhota, eikä niitä saa syödä, sillä ne ovat iljettäviä: kotka, partakorppikotka ja harmaa korppikotka, 14 haarahaukka ja suohaukkalajit, 15 kaikki korppilajit, 16 strutsi, pääskynen, kalalokki ja jalohaukkalajit, 17 huuhkaja, kalasääski ja kissapöllö, 18 sarvipöllö, pelikaani ja likakorppikotka, 19 kattohaikara ja muut haikaralajit, harjalintu ja lepakko.

20 Kaikki neljällä jalalla liikkuvat siivelliset olkoot teille iljettäviä. 21 Saatte kuitenkin syödä neljällä jalalla liikkuvista siivellisistä niitä, joilla on jalkojen yläosassa reidet maassa hyppimistä varten. 22 Niistä te saatte syödä seuraavia: kaikkia heinäsirkka-, hepokatti-, kenttäsirkka- ja kulkusirkkalajeja. 23 Kaikki muut siivelliset, joilla on neljä jalkaa, olkoot teille iljettäviä.

24 Te tulette niistä saastaisiksi. Jokainen, joka koskee niiden raatoihin, on saastainen iltaan asti. 25 Jokainen, joka nostaa jonkin sellaisen raatoa, pesköön vaatteensa, ja hän on saastainen iltaan asti. 26 Kaikki nelijalkaiset eläimet, jotka eivät märehdi ja joiden sorkat eivät ole kokonaan halkinaiset, olkoot teille saastaisia. Jokainen, joka koskee niihin, saastuu. 27 Samoin kaikki käpälillä liikkuvat nelijalkaiset eläimet olkoot teille saastaisia. Jokainen, joka koskee niiden raatoihin, on saastainen iltaan asti. 28 Joka kantaa jonkin sellaisen raatoa, pesköön vaatteensa, ja hän on saastainen iltaan asti. Nämä eläimet ovat teille saastaisia.

29 Pikkueläimistä, jotka liikkuvat maassa, olkoot teille saastaisia nämä: myyrä, hiiri ja liskolajit, 30 gekko, varaani, sisilisko, skinkki ja kameleontti. 31 Kaikista pikkueläimistä nämä ovat teille saastaisia. Jokainen, joka koskee sellaiseen, kun se on kuollut, on saastainen iltaan asti. 32 Samoin saastuu kaikki, minkä päälle jokin niistä kuolleena putoaa, on kyseessä puuastia, vaatekappale, nahka, säkki tai mikä tahansa muu käyttöesine. Tällainen esine pantakoon veteen, ja se on saastainen iltaan asti. Sitten se on puhdas. 33 Jos jokin niistä putoaa mihin tahansa saviastiaan, tulee kaikki, mitä siinä on, saastaiseksi, ja astia on rikottava. 34 Kaikesta syötävästä ruuasta tulee saastaista, jos siihen pääsee vettä saastuneesta astiasta. Samoin kaikki juomakelpoinen juoma tulee jokaisessa sellaisessa astiassa saastaiseksi. 35 Kaikki, minkä päälle sellaisen pikkueläimen raato putoaa, saastuu. Leivinuuni tai liesi on hävitettävä, sillä se ovat saastainen, ja saastaisen sen tulee teille olla. 36 Vain lähde, kaivo tai vesiallas pysyy puhtaana. Mutta joka koskee raatoon, saastuu. 37 Kylvösiemen pysyy puhtaana, vaikka raato putoaisi sen päälle. 38 Mutta jos siemen on kasteltu vedellä ja raato putoaa sen päälle, siemen on teille saastainen.

39 Jos jokin eläin, joka on teille ruuaksi kelpaava, kuolee, on se, joka sen raatoon koskee, saastainen iltaan asti. 40 Jos joku syö sellaisen eläimen raatoa, hänen on pestävä vaatteensa, ja hän on saastainen iltaan asti. Samoin, jos joku on kantanut raatoa, hänen on pestävä vaatteensa. Hän on saastainen iltaan asti.

41 Kaikki maassa liikkuvat pikkueläimet ovat iljettäviä. Niitä ei saa syödä. 42 Älkää syökö mitään niistä, jotka matelevat vatsallaan, tai pikkueläimistä, jotka liikkuvat maassa neljällä tai useammalla jalalla, sillä ne ovat iljettäviä. 43 Älkää tehkö itseänne iljettäviksi koskemalla mihinkään maassa mönkivään pikkueläimeen. Älkää saastuttako itseänne niillä, 44 sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Pyhittäytykää siis ja olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä. Älkää saastuttako itseänne millään pikkueläimellä, joka mönkii maassa, 45 sillä minä olen Herra, joka olen johdattanut teidät Egyptin maasta, jotta olisin teidän Jumalanne. Olkaa siis pyhiä, sillä minä olen pyhä.

46 Tämä on laki eläimistä, linnuista ja kaikista vedessä liikkuvista ja maassa vilisevistä elävistä olennoista. 47 Näin voitte erottaa puhtaat ja saastaiset eläimet toisistaan ja syötävät eläimet niistä eläimistä, joita ei saa syödä.”

Puhdistautuminen synnytyksen jälkeen

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille: Kun nainen on hedelmöitynyt ja synnyttää poikalapsen, hän on sen jälkeen saastainen seitsemän päivää. Hän on niinä päivinä samalla tavoin saastainen kuin kuukautistensa aikana. 3 Poikalapsen esinahka on ympärileikattava kahdeksantena päivänä. 4 Naisen on pysyteltävä kotona kolmekymmentäkolme päivää puhdistavan verenvuodon aikana. Hän ei saa koskea mihinkään, mikä on pyhää, eikä mennä pyhäkköön, ennen kuin hänen puhdistautumispäivänsä ovat kuluneet umpeen. 5 Jos hän synnyttää tyttölapsen, hän on saastainen kaksi viikkoa samalla tavoin kuin kuukautistensa aikana. Hänen on pysyteltävä kotona kuusikymmentäkuusi päivää puhdistavan verenvuodon aikana.

6 Kun hänen puhdistautumispäivänsä pojan tai tyttären syntymän jälkeen ovat kuluneet, hänen tulee viedä papille ilmestysmajan portille vuoden vanha karitsa polttouhriksi ja kyyhkysenpoika tai metsäkyyhkynen syntiuhriksi. 7 Pappi tuokoon ne Herran eteen ja toimittakoon naiselle sovituksen, niin tämä puhdistuu verenvuodostaan. Tämä on laki poika- tai tyttölapsen synnyttäjästä. 8 Jos nainen ei saa hankituksi lammasta, hän voi tuoda kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, toisen polttouhriksi ja toisen syntiuhriksi. Pappi toimittakoon hänelle sovituksen, ja niin hän on puhdas.”

Spitaalia koskeva laki

1 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 2 “Jos ihmisen ihoon tulee nystyrä, ihottuma tai vaalea laikku ja se muuttuu hänen ihollaan spitaalitartunnaksi, hänet on vietävä pappi Aaronin tai muiden pappien, hänen poikiensa, luo. 3 Kun pappi näkee ihossa sairaan kohdan, jossa karvat ovat muuttuneet valkoisiksi, ja kohta näyttää muuta ihoa matalammalta, kyseessä on spitaalitartunta. Kun pappi on sen nähnyt, hänen tulee julistaa sairastunut saastaiseksi. 4 Jos ihmisen ihossa on vaalea laikku, mutta se ei näytä muuta ihoa matalammalta eivätkä karvat ole muuttuneet valkoisiksi, pappi eristäköön tartunnan saaneen seitsemäksi päiväksi. 5 Jos pappi huomaa seitsemäntenä päivänä, tarkastaessaan uudelleen sairasta kohtaa, että tartunta on pysynyt entisellään eikä ole levinnyt ihossa, pappi eristäköön tutkittavan toistamiseen seitsemäksi päiväksi. 6 Kun pappi seitsemäntenä päivänä tarkastaa hänet jälleen ja huomaa, että sairas kohta on muuttunut himmeäksi ja ettei sairaus ole levinnyt ihossa, pappi julistakoon hänet puhtaaksi. Kyseessä on ihottuma. Hänen on pestävä vaatteensa, ja sen jälkeen hän on puhdas. 7 Jos ihottuma kuitenkin leviää leviämistään ihossa sen jälkeen, kun hän on näyttäytynyt papille puhtaaksi julistamista varten, hänen on näyttäydyttävä papille uudestaan. 8 Jos pappi huomaa, että ihottuma on levinnyt, hänen tulee julistaa sairastunut saastaiseksi. Kyseessä on spitaali.

9 Kun ihmiseen tulee spitaali, hänet on vietävä papin luo. 10 Jos pappi huomaa, että ihossa on valkoinen nystyrä ja siinä olevat karvat ovat muuttuneet valkoisiksi ja että nystyrä on vereslihalla, 11 sairaan ihossa on vanha spitaali. Pappi julistakoon hänet saastaiseksi. Häntä ei enää pidä eristää tarkkailtavaksi, sillä hän on saastainen. 12 Jos spitaali leviää ihossa niin voimakkaasti, että se peittää sairaan koko ihon päästä jalkoihin asti, mihin pappi katsoneekin, 13 ja pappi huomaa, että spitaali peittää koko ihon, hänen tulee julistaa sairas puhtaaksi. Sairas on muuttunut kokonaan valkoiseksi, ja hän on puhdas. 14 Mutta sinä päivänä, jona hänessä näkyy vereslihaa, hänestä tulee saastainen. 15 Kun pappi näkee vereslihan, hänen on julistettava sairas saastaiseksi. Veresliha on saastaista, se on spitaalia. 16 Mutta jos veresliha palaa entiselleen ja muuttuu vaaleaksi, sairas menköön papin luo. 17 Jos pappi huomaa, että sairas kohta on muuttunut vaaleaksi, hänen tulee julistaa sairas puhtaaksi; hän on puhdas.

18 Jos jonkun ihoon tulee paise ja se paranee, 19 mutta paiseen tilalle tulee valkoinen nystyrä tai vaaleanpunainen laikku, hänen on näyttäydyttävä papille. 20 Jos pappi huomaa, että sairas kohta näyttää muuta ihoa matalammalta ja että karvat ovat siinä muuttuneet valkoisiksi, pappi julistakoon sairaan saastaiseksi. Paiseeseen on puhjennut spitaali. 21 Mutta jos pappi huomaa, ettei siinä ole valkoisia karvoja eikä kohta ole muuta ihoa matalampi ja että se on muuttunut himmeäksi, hänen tulee eristää tutkittava seitsemäksi päiväksi. 22 Jos laikku ihossa leviää leviämistään, pappi julistakoon sairastuneen saastaiseksi. Tämä on saanut tartunnan. 23 Mutta jos vaaleanpunainen laikku pysyy alallaan eikä leviä, se on paiseen arpi. Papin on julistettava hänet puhtaaksi.

24 Jos joku saa palohaavan ihoonsa ja palohaavan vereslihaan tulee vaaleanpunainen tai valkoinen laikku 25 ja pappi huomaa karvojen muuttuneen laikussa valkoisiksi ja kohdan näyttävän muuta ihoa matalammalta, niin palohaavaan on puhjennut spitaali. Papin on julistettava hänet saastaiseksi, sillä kyseessä on spitaalitartunta. 26 Mutta jos pappi näkee, ettei laikussa ole valkoisia karvoja eikä se ole muuta ihoa matalampi ja että se on muuttunut himmeäksi, hänen tulee eristää tutkittava seitsemäksi päiväksi. 27 Jos pappi seitsemäntenä päivänä huomaa tartunnan yhä levinneen ihossa, hänen tulee julistaa sairas saastaiseksi. Kyseessä on spitaalitartunta. 28 Jos laikku sen sijaan on pysynyt alallaan eikä ole levinnyt ihossa ja on muuttunut himmeäksi, kyseessä on palohaavasta syntynyt nystyrä. Pappi julistakoon tutkittavan puhtaaksi, sillä kyseessä on palohaavan arpi.

29 Jos miehen tai naisen päähän tai miehen partaan tulee tartunta 30 ja pappi huomaa, että sairas kohta näyttää muuta ihoa matalammalta ja että siinä on ohuita, kellertäviä karvoja, hänen tulee julistaa sairastunut saastaiseksi. Kyseessä on rupitauti, joka on pää- tai partaspitaalia. 31 Jos pappi huomaa, ettei sairas kohta näytä muuta ihoa matalammalta eikä siinä ole mustia karvoja, hänen tulee eristää rupitautinen seitsemäksi päiväksi. 32 Jos pappi seitsemäntenä päivänä havaitsee, ettei rupitauti ole levinnyt ja ettei kohdassa ole kellertäviä karvoja eikä se näytä muuta ihoa matalammalta, 33 tartunnan saanut ajakoon hiuksensa tai partansa, mutta jättäköön rupisen kohdan ajamatta. Papin tulee eristää rupitautinen uudelleen seitsemäksi päiväksi. 34 Jos pappi seitsemäntenä päivänä huomaa, ettei rupisuus ole levinnyt ihossa ja ettei sairas kohta näytä muuta ihoa matalammalta, papin tulee julistaa hänet puhtaaksi. Hän pesköön vaatteensa, ja sitten hän on puhdas. 35 Jos rupisuus kuitenkin leviää leviämistään ihossa sen jälkeen, kun hänet on julistettu puhtaaksi, 36 ja pappi näkee, että rupisuus on levinnyt ihossa, papin ei enää tarvitse etsiä kellertäviä karvoja. Tartunnan saanut on saastainen. 37 Mutta jos papista näyttää, että rupinen kohta on pysynyt entisellään ja siihen on kasvanut mustia karvoja, se on parantunut. Tutkittava on puhdas, ja papin tulee julistaa hänet puhtaaksi.

38 Jos miehen tai naisen ihoon tulee laikkuja, valkoisia laikkuja, 39 ja pappi huomaa, että sairaan ihossa olevat valkoiset laikut ovat himmeitä, häneen on puhjennut ihottuma. Hän on puhdas. 40 Jos hiukset lähtevät miehen päästä, hän on kalju. Hän on silti puhdas. 41 Jos hiukset lähtevät hänen päänsä otsapuolelta, hän on otsakalju. Hän on puhdas. 42 Mutta jos päälaen tai otsapuolen kaljuun kohtaan ilmestyy vaaleanpunainen laikku, se on spitaalia, joka on puhkeamassa päälaen tai otsapuolen kaljuun kohtaan. 43 Jos pappi näkee, että päälaen tai otsapuolen kaljussa kohdassa on vaaleanpunainen nystyrä ja se näyttää samanlaiselta kuin ihossa oleva spitaali, 44 mies on spitaalinen. Hän on saastainen, ja papin tulee julistaa hänet saastaiseksi; hänen päässään on tartunta.

45 Spitaalitartunnan saaneen on kuljettava repaleisissa vaatteissa, tukka hajallaan ja parta peitettynä ja huudettava: ‘Saastainen, saastainen!’ 46 Hän on saastainen niin kauan kuin hänessä on spitaali. Hän on saastainen, ja hänen on asuttava erillään; hänen asuinpaikkansa olkoon leirin ulkopuolella.

47 Jos spitaalitartunta tulee vaatteeseen, olipa vaate villainen tai pellavainen, 48 tai pellavaiseen tai villaiseen loimeen tai kuteeseen tai nahkaan tai mihin tahansa nahasta tehtyyn esineeseen 49 ja tartunnan kohta vaatekappaleessa tai nahassa tai loimessa tai kuteessa tai missä tahansa nahasta tehdyssä esineessä on vihertävä tai punertava, se on spitaalitartuntaa, ja se on näytettävä papille. 50 Kun pappi on todennut tartunnan, hänen tulee eristää tartunnan saanut esine seitsemäksi päiväksi. 51 Jos hän seitsemäntenä päivänä näkee, että tartunta on levinnyt vaatteessa, loimessa, kuteessa tai missä tahansa nahasta tehdyssä esineessä, se on pahanlaatuista spitaalia. Se on saastaista. 52 Papin on poltettava villainen tai pellavainen vaate, loimi, kude tai mikä tahansa nahasta tehty esine, jossa on tartunta. Kysymyksessä on pahanlaatuinen spitaali; esine poltettakoon tulessa.

53 Mutta jos pappi näkee, ettei tartunta ole levinnyt vaatteessa tai loimessa tai kuteessa tai nahasta tehdyssä esineessä, olipa se mikä tahansa, 54 hänen tulee määrätä tartunnan saanut esine pestäväksi ja eristää se uudelleen seitsemäksi päiväksi. 55 Jos pappi pesemisen jälkeen toteaa, että tartunnan saanut kohta on samannäköinen kuin ennen, esine on saastainen, vaikka tartunta ei olisikaan levinnyt, ja se pitää polttaa tulessa. Se on spitaalin syömä, joko nurjalta tai oikealta puolelta. 56 Mutta jos pappi näkee, että tartuntakohta on pesemisen jälkeen vaalennut, hänen on repäistävä se pois vaatekappaleesta tai nahasta tai loimesta tai kuteesta. 57 Jos tutkittuun vaatteeseen tai loimeen tai kuteeseen tai mihin tahansa nahasta tehtyyn esineeseen vielä ilmestyy tartuntaa, se on puhkeavaa spitaalia. Tartunnan saanut esine poltettakoon tulessa. 58 Sen sijaan vaate, loimi, kude tai mikä tahansa nahasta tehty esine, josta tartunta on pestäessä kadonnut, on pestävä uudelleen, ja niin se on puhdas.”

59 Tämä on laki spitaalitartunnasta villaisessa tai pellavaisessa vaatteessa, loimessa tai kuteessa tai missä tahansa nahasta tehdyssä esineessä sekä niiden puhtaaksi tai saastaiseksi julistamisesta.

Laki spitaalisen puhtaaksi julistamisesta

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Tämä on laki siitä, mitä spitaaliselle on tehtävä sinä päivänä, jona hänet julistetaan puhtaaksi. Hänet on tuotava papin eteen, 3 kun pappi on mennyt leirin ulkopuolelle. Jos pappi näkee, että spitaalinen on parantunut spitaalitartunnasta, 4 pappi käskeköön tuoda puhdistettavaa varten kaksi elävää puhdasta lintua sekä setripuuta, helakanpunaista lankaa ja iisoppikorren. 5 Pappi käskeköön teurastaa toisen linnun raikasta vettä sisältävän saviastian päällä. 6 Sitten papin tulee ottaa elävä lintu sekä setripuuta, helakanpunainen lanka ja iisoppikorsi. Kastakoon hän nämä, myös elävän linnun, sen linnun vereen, joka teurastettiin raikkaan veden päällä, 7 ja vihmokoon verta seitsemän kertaa spitaalista puhdistettavan päälle. Sitten hän julistakoon tämän puhtaaksi ja päästäköön elävän linnun lentämään kedolle. 8 Puhdistettavan on pestävä vaatteensa, ajeltava kaikki hiuksensa ja karvansa ja peseydyttävä vedessä, ja niin hän tulee puhtaaksi. Sen jälkeen hän saa tulla leiriin, mutta hänen on asuttava telttansa ulkopuolella seitsemän päivää. 9 Myös seitsemäntenä päivänä hänen on ajeltava kaikki hiuksensa sekä partansa ja kulmakarvansa – hänen on ajeltava kaikki karvansa. Pesköön hän sitten vaatteensa ja peseytyköön vedessä, ja niin hän tulee puhtaaksi.

10 Kahdeksantena päivänä hänen tulee ottaa kaksi virheetöntä uroskaritsaa ja virheetön vuoden vanha uuhikaritsa sekä ruokauhriksi kolme eefa-mitan kymmenesosaa hienoja vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu öljyä, sekä yksi loog-mitta öljyä. 11 Puhdistusta toimittava pappi asettakoon puhdistettavan ja nämä uhrit Herran eteen ilmestysmajan portille. 12 Sitten pappi ottakoon toisen karitsan ja uhratkoon sen vikauhriksi, samoin loog-mitan öljyä, ja heiluttakoon niitä heilutusuhrina Herran edessä. 13 Karitsa on teurastettava paikassa, jossa syntiuhrit ja polttouhrit teurastetaan, pyhässä paikassa, sillä vikauhri on pyhistä pyhintä, kuten syntiuhrikin, ja kuuluu papille. 14 Pappi ottakoon vikauhrin verta ja sivelköön sitä puhdistettavan oikeaan korvannipukkaan sekä oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. 15 Sen jälkeen hänen tulee ottaa öljyä loog-mitasta, kaataa sitä vasemmalle kämmenelleen, 16 kastaa oikean kätensä etusormi vasemmalla kämmenellään olevaan öljyyn ja vihmoa öljyä sormellaan seitsemän kertaa Herran edessä. 17 Käteensä jäänyttä öljyä papin tulee sivellä puhdistettavan oikeaan korvannipukkaan, oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen vikauhrin veren päälle. 18 Lopun käteensä jääneen öljyn pappi sivelköön puhdistettavan päähän. Näin pappi toimittaa hänelle sovituksen Herran edessä.

19 Sitten pappi uhratkoon syntiuhrin ja toimittakoon puhdistettavalle sovituksen hänen saastaisuudestaan. Sen jälkeen hänen tulee teurastaa polttouhrieläin 20 ja uhrata eläin ja ruokauhri alttarilla. Kun pappi on toimittanut puhdistettavalle sovituksen, tämä on puhdas.

21 Jos puhdistettava on köyhä eikä saa hankituksi, mitä on säädetty, hän voi tuoda sovituksekseen yhden karitsan vikauhriksi, heilutusuhriksi, ja eefa-mitan kymmenesosan öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi ja loog-mitan öljyä 22 sekä kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, sen mukaan kuin hän saa hankituksi. Toinen olkoon syntiuhri ja toinen polttouhri. 23 Puhdistettavan tulee kahdeksantena päivänä viedä ne puhdistamistaan varten papille ilmestysmajan ovelle, Herran eteen. 24 Pappi ottakoon vikauhrikaritsan ja loog-mitan öljyä ja heiluttakoon niitä heilutusuhrina Herran edessä. 25 Hänen tulee teurastaa vikauhrikaritsa, ottaa vikauhrin verta ja sivellä sitä puhdistettavan oikeaan korvannipukkaan sekä oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen. 26 Sen jälkeen pappi kaatakoon öljyä vasemmalle kämmenelleen 27 ja vihmokoon Herran edessä seitsemän kertaa oikealla etusormellaan öljyä, joka on hänen vasemmalla kämmenellään. 28 Käteensä jäänyttä öljyä pappi sivelköön puhdistettavan oikeaan korvannipukkaan, oikean käden peukaloon ja oikean jalan isoonvarpaaseen, kohtiin, joissa on vikauhrin verta. 29 Loput käteensä jääneestä öljystä papin tulee sivellä puhdistettavan päähän toimittaakseen hänelle sovituksen Herran edessä. 30 Lopuksi pappi uhratkoon puhdistettavan hankkimat metsäkyyhkyset tai kyyhkysenpojat, 31 ne, jotka tämä on saanut hankituksi, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi ruokauhrin ohella. Näin pappi toimittaa puhdistettavalle sovituksen Herran edessä.”

32 Tämä on laki spitaalia sairastavasta, joka ei saa hankituksi puhdistamistaan varten kaikkea, mikä on säädetty.

Talossa esiintyvää spitaalia koskeva laki

33 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 34 “Kun te olette tulleet Kanaaninmaahan, jonka minä annan teidän omaisuudeksenne, ja minä sallin spitaalin tarttua johonkin taloon omistamassanne maassa, 35 talon omistaja menköön kertomaan siitä papille ja sanokoon: ‘Minusta näyttää kuin talossani olisi tartunta.’ 36 Pappi käskeköön tyhjentää talon, ennen kuin menee tutkimaan tartuntaa, ettei kaikki, mitä talossa on, saastuisi. Sen jälkeen pappi voi mennä tarkastamaan talon. 37 Jos hän näkee, että talon seinissä on tartunta, vihertäviä tai punertavia syvennyksiä, jotka näyttävät muuta seinää matalammilta, 38 hänen on lähdettävä talosta oven ulkopuolelle ja eristettävä talo seitsemäksi päiväksi. 39 Jos hän seitsemäntenä päivänä palattuaan näkee, että tartunta on levinnyt talon seinissä, 40 käskeköön hän irrottaa kivet, joissa on tartunta, ja heittää ne kaupungin ulkopuolelle saastaiseen paikkaan. 41 Koko talo on kaavittava sisäpuolelta puhtaaksi, ja kaavittu savi on heitettävä kaupungin ulkopuolelle saastaiseen paikkaan. 42 Sitten on otettava toiset kivet, pantava ne entisten tilalle ja otettava uutta savea ja siveltävä talo sillä.

43 Jos tartunta puhkeaa uudelleen talossa sen jälkeen, kun kivet on otettu pois ja talo kaavittu puhtaaksi sekä sivelty uudestaan savella, 44 pappi menköön sisään ja tarkastakoon talon. Jos tartunta on levinnyt talossa, kyseessä on pahanlaatuinen spitaali ja talo on saastainen. 45 Talo on hajotettava, ja sen kivet, puuosat ja kaikki savi on vietävä ulos kaupungista saastaiseen paikkaan.

46 Jokainen, joka menee sisälle siihen taloon milloin tahansa sinä aikana, kun se on eristettynä, on saastainen iltaan asti. 47 Joka makaa siinä talossa, pesköön vaatteensa. Samoin pesköön vaatteensa se, joka syö siinä talossa.

48 Mutta jos pappi sisälle mentyään näkee, ettei tartunta ole levinnyt talossa sen jälkeen, kun talo on sivelty savella, hän julistakoon talon puhtaaksi, sillä tartunta on hävinnyt.

49 Sitten hänen tulee ottaa talon puhdistamista varten kaksi lintua sekä setripuuta, helakanpunaista lankaa ja iisoppikorsi. 50 Hänen on teurastettava toinen linnuista raikasta vettä sisältävän saviastian päällä. 51 Ottakoon hän sitten setripuun, iisoppikorren, helakanpunaisen langan ja elävän linnun, kastakoon ne teurastetun linnun vereen ja raikkaaseen veteen sekä vihmokoon verta ja vettä taloon seitsemän kertaa. 52 Näin hänen tulee puhdistaa talo linnun verellä ja raikkaalla vedellä, elävällä linnulla, setripuulla, iisoppikorrella ja helakanpunaisella langalla. 53 Lopuksi hänen tulee päästää elävä lintu vapaaksi kaupungin ulkopuolella. Näin hän on toimittanut talolle sovituksen, ja talo on puhdas.”

54 Tämä on laki kaikista spitaalitartunnan muodoista, myös rupitaudista, 55 spitaalista vaatteissa ja taloissa, 56 nystyröistä, ihottumista ja vaaleista laikuista. 57 Näin on säädetty siitä, milloin jokin on saastainen ja milloin puhdas. Tämä on laki spitaalista.

Sukupuolista saastaisuutta koskeva laki

1 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 2 “Sanokaa israelilaisille: Jos miehellä on vuotoa elimestään, hänen vuotonsa on saastaista. 3 Hän on yhtä lailla saastainen riippumatta siitä, vuotaako hänen elimensä vai pidättääkö se vuodon. 4 Jokainen vuode, jolla vuotoa sairastava makaa, tulee saastaiseksi. Samoin saastuu jokainen esine, jolla hän istuu. 5 Se, joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä. Hän on saastainen iltaan asti. 6 Samoin se, joka istuu johonkin, missä vuotoa sairastava on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä. Hän on saastainen iltaan asti. 7 Myös se, joka koskee vuotoa sairastavaan, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä. Hän olkoon saastainen iltaan asti. 8 Jos vuotoa sairastava sylkee puhtaan ihmisen päälle, tämä pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä: Hän on saastainen iltaan asti. 9 Jokainen satula, jolla vuotoa sairastava istuu ratsastaessaan, tulee saastaiseksi. 10 Jokainen, joka koskee mihin hyvänsä, mikä on ollut vuotoa sairastavan alla, on saastainen iltaan asti. Joka kantaa jotakin sellaista, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä. Hän on saastainen iltaan asti. 11 Jokainen, johon vuotoa sairastava koskee huuhtomatta käsiään vedessä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä. Hän on saastainen iltaan asti. 12 Saviastia, johon vuotoa sairastava koskee, on rikottava, mutta puuesine huuhdottakoon vedessä.

13 Kun vuotoa sairastava puhdistuu vuodostaan, hän laskekoon seitsemän päivää paranemisestaan ja pesköön sitten vaatteensa ja peseytyköön virtaavassa vedessä, ja niin hän on puhdas. 14 Kahdeksantena päivänä hänen on otettava kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa, tultava Herran eteen ilmestysmajan portille ja annettava ne papille. 15 Pappi uhratkoon ne, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittaa Herran edessä hänelle sovituksen hänen vuodostaan.

16 Kun miehellä on ollut siemensyöksy, hänen tulee pestä itsensä kokonaan vedessä. Hän on saastainen iltaan asti. 17 Jokainen vaate ja jokainen nahka, johon siemennestettä on tullut, pestäköön vedessä, ja se on saastainen iltaan asti. 18 Kun mies on maannut naisen kanssa ja saanut siemensyöksyn, molempien tulee peseytyä vedessä. He ovat saastaisia iltaan asti.

19 Kun naisella on vuoto, niin että hänen ruumiistaan vuotaa verta, hän olkoon kuukautistilassaan seitsemän päivää. Jokainen, joka koskee häneen, on saastainen iltaan asti. 20 Kaikki, minkä päällä hän makaa kuukautistilansa aikana, saastuu. Samoin saastuu kaikki, minkä päällä hän istuu. 21 Jokainen, joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 22 Samoin jokaisen, joka koskee mihin hyvänsä, minkä päällä nainen on istunut, on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä vedessä. Hän on saastainen iltaan asti. 23 Myös se, joka koskee mitä tahansa esinettä naisen vuoteella tai istuimella, jolla tämä on istunut, on saastainen iltaan asti. 24 Jos mies makaa naisen kanssa ja tämän kuukautisverta tulee häneen, mies on saastainen seitsemän päivää, ja jokainen vuode, jossa hän makaa, saastuu.

25 Jos naisella on kauan verenvuotoa, vaikka ei ole hänen kuukautisaikansa, tai jos vuoto jatkuu pitempään kuin hänen kuukautisaikansa, häntä pidettäköön koko vuodon ajan yhtä lailla saastaisena kuin hänen kuukautisaikanaan. 26 Jokainen makuusija, jolla hän makaa milloin tahansa vuotonsa aikana, tulee saastaiseksi samalla tavoin kuin hänen kuukautisaikanaan käyttämänsä vuode. Samoin mikä tahansa, minkä päällä hän silloin istuu, tulee saastaiseksi samalla tavoin kuin hänen kuukautisaikanaankin. 27 Jokainen, joka koskee niihin, saastuu. Pesköön hän vaatteensa ja peseytyköön vedessä. Hän on saastainen iltaan asti. 28 Kun nainen puhdistuu vuodostaan, hän laskekoon seitsemän päivää, ja sen jälkeen hän on puhdas. 29 Kahdeksantena päivänä hänen on otettava kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tuotava ne papille ilmestysmajan portille. 30 Pappi uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittaa hänelle sovituksen Herran edessä hänen vuotonsa saastaisuuden tähden.

31 Teidän on varoitettava israelilaisia saastaisuudesta. Muuten he kuolevat saastaisina, kun saastuttavat minun asumukseni, joka on heidän keskellään.”

32 Tämä on laki miehestä, joka sairastaa vuotoa tai on saastunut siemensyöksyn vuoksi, 33 ja naisesta, joka on saastainen kuukautistensa aikana, sekä miehestä tai naisesta, jolla on jotakin vuotoa, sekä miehestä, joka makaa saastuneen naisen kanssa.

Suuri sovituspäivä

1 Herra puhui Moosekselle sen jälkeen, kun kaksi Aaronin poikaa oli kuollut astuttuaan Herran eteen. 2 Herra sanoi: “Sano veljellesi Aaronille, ettei hänen pidä mennä pyhimpään, esiripun sisäpuolelle, arkun päällä olevan armoistuimen eteen milloin tahansa. Muuten hän voi kuolla, sillä minä ilmestyn pilvessä armoistuimen yläpuolella. 3 Kun Aaronin on määrä mennä pyhimpään, hänen tulee ottaa sonnimullikka syntiuhriksi ja pässi polttouhriksi. 4 Hänen on puettava ylleen pyhä pellavaihokas, peitettävä alastomuutensa pellavahousuilla, vyötettävä itsensä pellavavyöllä ja pantava pellavainen turbaani päähänsä. Nämä ovat pyhät vaatteet. Hänen tulee peseytyä vedessä ja pukea ne päälleen. 5 Ottakoon hän israelilaisten seurakunnalta kaksi pukkia syntiuhriksi ja yhden pässin polttouhriksi.

6 Tuokoon Aaron oman syntiuhrimullikkansa ja toimittakoon sovituksen itselleen ja perheelleen. 7 Sitten hänen tulee ottaa ne kaksi pukkia ja asettaa ne Herran eteen ilmestysmajan ovelle. 8 Aaron heittäköön arpaa, kumpi pukeista kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille.

9 Sen pukin, jonka arpa määrää Herralle, Aaron tuokoon ja uhratkoon syntiuhriksi. 10 Mutta se pukki, jonka arpa määrää Asaselille, tuotakoon elävänä Herran eteen. Sen kautta toimitetaan sovitus, ja se päästetään Asaselille autiomaahan.

11 Kun Aaron on uhrannut oman syntiuhrimullikkansa ja toimittanut sovituksen itselleen ja perheelleen teurastamalla mullikan, 12 hänen tulee ottaa suitsutusastiansa täyteen palavia hiiliä Herran edestä alttarilta sekä kouransa täyteen hienonnettua, hyvänhajuista suitsuketta ja viedä ne esiripun sisäpuolelle. 13 Pankoon hän suitsukkeen tuleen Herran eteen, niin että suitsutus peittää pilvenä todistuksen arkun päällä olevan armoistuimen, ettei hän kuolisi. 14 Ottakoon hän sitten mullikan verta ja vihmokoon sitä sormellaan armoistuimen etupuolelle. Armoistuimen eteen hänen on vihmottava verta sormellaan seitsemän kertaa.

15 Sitten hänen on teurastettava kansan syntiuhripukki, vietävä sen verta esiripun sisäpuolelle ja tehtävä sen verellä samoin kuin hän teki mullikan verellä. Vihmokoon hän sitä armoistuimen päälle ja sen eteen. 16 Näin hänen on toimitettava sovitus pyhäkölle israelilaisten saastaisuuden ja heidän rikkomustensa tähden, olivatpa heidän syntinsä millaisia tahansa. Hänen on tehtävä samoin myös ilmestysmajalle, joka on heidän keskellään, keskellä heidän saastaisuuttaan. 17 Ilmestysmajassa ei saa olla yhtään ihmistä, kun Aaron tulee pyhimpään toimittamaan sovitusta, siihen asti, kun hän lähtee pois. Aaron toimittakoon sovituksen itselleen, perheelleen ja koko Israelin seurakunnalle. 18 Sitten hänen on tultava ulos Herran edessä olevan alttarin luo ja toimitettava sille sovitus. Hänen on otettava mullikan ja pukin verta ja siveltävä sitä kaikkialle alttarin sarviin. 19 Vihmokoon hän alttarin päälle verta sormellaan seitsemän kertaa ja näin puhdistakoon ja pyhittäköön sen israelilaisten saastaisuudesta.

20 Aaronin toimitettua loppuun pyhimmän ja ilmestysmajan sekä alttarin sovittamisen tuokoon hän sen elävän pukin, 21 laskekoon molemmat kätensä sen pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne näin pukin kannettavaksi. Sitten hänen on lähetettävä pukki tehtävään määrätyn miehen viemänä autiomaahan. 22 Näin pukki kantaa kaikki heidän pahat tekonsa asumattomille seuduille. Autiomaassa se on laskettava irti.

23 Sen jälkeen Aaron menköön ilmestysmajaan, riisukoon yltään pellavavaatteet, jotka hän puki päälleen mennessään pyhimpään, ja jättäköön ne sinne. 24 Pesköön hän itsensä vedellä pyhässä paikassa ja pukekoon ylleen omat vaatteensa. Sitten hänen on lähdettävä sieltä ja uhrattava oma polttouhrinsa sekä kansan polttouhri ja toimitettava sovitus sekä itselleen että kansalle. 25 Syntiuhrin rasva hänen on poltettava alttarilla. 26 Sen, joka vei pukin Asaselille, on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä vedessä. Sitten hän voi tulla leiriin. 27 Syntiuhrimullikka ja syntiuhripukki, joiden veri tuotiin sovituksen toimittamista varten pyhimpään, vietäköön leirin ulkopuolelle, ja niiden nahka, liha ja mahan sisältö poltettakoon tulessa. 28 Sen, joka polttaa ne, on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä vedessä. Sitten hän voi tulla leiriin.

29 Tämä on teille ikuinen säädös: seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä teidän tulee kurittaa itseänne paastolla. Älkää tehkö silloin mitään työtä, älköön maan kansalainen älköönkä keskuudessanne asuva muukalainen. 30 Sinä päivänä teille näet toimitetaan sovitus teidän puhdistamiseksenne. Silloin te tulette Herran edessä puhtaiksi kaikista synneistänne. 31 Sen päivän tulee olla teille sapatti, levon päivä. Kurittakaa silloin itseänne paastolla. Tämä on ikuinen säädös. 32 Papin, joka on voideltu ja joka on vihitty ylipapinvirkaan isänsä tilalle, on toimitettava sovitus. Hänen on puettava ylleen pellavavaatteet, pyhät vaatteet, 33 ja toimitettava sovitus pyhäkön pyhimmälle osalle, ilmestysmajalle ja alttarille. Toimittakoon hän sovituksen myös papeille ja koko seurakunnalle. 34 Tämä on teille ikuinen säädös: teidän on toimitettava israelilaisille sovitus kaikista heidän synneistään kerran vuodessa.” Mooses teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

Teurastaminen ja uhraaminen

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Puhu Aaronille ja hänen pojilleen sekä kaikille israelilaisille. Sano heille: Tämä on käsky, jonka Herra on antanut: 3 Jos kuka tahansa Israelin heimosta teurastaa härän, karitsan tai vuohen leirissä tai leirin ulkopuolella 4 eikä tuo sitä ilmestysmajan portille ja uhraa sitä Herralle hänen asumuksensa edessä, sen miehen katsotaan syyllistyneen veritekoon. Hän on vuodattanut verta, ja hänet on poistettava kansansa keskuudesta. 5 Näin tehtäköön, jotta israelilaiset toisivat uhrit papille Herran eteen ilmestysmajan ovelle ja uhraisivat ne yhteysuhriksi Herralle, sen sijaan että teurastavat ne kedolla. 6 Papin tulee vihmoa veri Herran alttarille, joka on ilmestysmajan oven edessä, ja polttaa rasva suloiseksi tuoksuksi Herralle. 7 He eivät saa enää uhrata uhrejaan vuohipukeille, joita he haureudessaan seuraavat. Tämä on heille ikuinen säädös polvesta polveen.

8 Sano heille: Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai teidän keskuudessanne asuva muukalainen uhraa polttouhrin tai teurasuhrin 9 eikä tuo sitä ilmestysmajan ovelle Herralle uhrattavaksi, se mies on poistettava kansansa keskuudesta.”

Veren syönti kielletään

10 “Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai teidän keskuudessanne asuva muukalainen syö verta, mitä verta tahansa, minä käännän kasvoni sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, ja hävitän hänet kansansa keskuudesta. 11 Veressä on näet lihan sielu, ja minä olen antanut teille veren tuottamaan alttarilla sovituksen teidän sieluillenne. Veri tuottaa sovituksen, koska siinä on sielu. 12 Sen tähden minä olen sanonut israelilaisille: Kukaan teistä ei saa syödä verta, eikä myöskään keskuudessanne asuva muukalainen saa syödä verta.

13 Jos kuka tahansa Israelin heimoon kuuluva tai keskuudessanne asuva muukalainen pyydystää syötävän eläimen tai linnun, hänen on vuodatettava veri maahan ja peitettävä se maahan. 14 Kaiken lihan sielu on sen veri; siinä on sen sielu. Siksi minä sanon israelilaisille: Älkää syökö minkään eläimen verta, sillä kaiken lihan sielu on sen veri. Jokainen, joka sitä syö, poistettakoon kansansa keskuudesta. 15 Jokainen, joka syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, olipa hän maan kansalainen tai muukalainen, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä. Hän on saastainen iltaan asti, sitten hän on puhdas. 16 Mutta jos hän ei pese vaatteitaan eikä peseydy, hän jää syynalaiseksi.”

PYHYYTTÄ TÄHDENTÄVÄT LAIT, 18 – 22

Kielletyt sukupuolisuhteet

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 3 Älkää tehkö niin kuin tehdään Egyptin maassa, jossa te asuitte, älkääkä niin kuin tehdään Kanaaninmaassa, johon minä teidät vien. Älkää vaeltako heidän lakiensa mukaan. 4 Tehkää minun lakieni mukaan, noudattakaa minun säädöksiäni ja vaeltakaa niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 5 Noudattakaa minun lakejani ja säädöksiäni. Ihminen, joka niitä noudattaa, elää niistä. Minä olen Herra.

6 Kukaan teistä ei saa lähestyä lähiomaistaan paljastaakseen hänen häpynsä. Minä olen Herra. 7 Älä paljasta isäsi tai äitisi häpyä. Hän on sinun äitisi, älä paljasta hänen häpyään. 8 Älä paljasta äitipuolesi häpyä; se on isäsi häpy. 9 Älä paljasta sisaresi häpyä, olipa hän isäsi tai äitisi tytär, kotona tai muualla syntynyt. Älä paljasta hänen häpyään. 10 Älä paljasta poikasi tyttären tai tyttäresi tyttären häpyä, sillä se on sinun oma häpysi. 11 Älä paljasta isäsi vaimon tyttären häpyä, tyttären, joka on isällesi syntynyt. Hän on sinun sisaresi. 12 Älä paljasta isäsi sisaren häpyä; hän on sinun isäsi lähiomainen. 13 Älä paljasta äitisi sisaren häpyä, sillä hän on sinun äitisi lähiomainen. 14 Älä paljasta setäsi häpyä, älä yhdy hänen vaimoonsa. Hän on sinun tätisi. 15 Älä paljasta miniäsi häpyä; hän on sinun poikasi vaimo. Älä paljasta hänen häpyään. 16 Älä paljasta veljesi vaimon häpyä; se on sinun veljesi häpy. 17 Älä paljasta naisen ja hänen tyttärensä häpyä äläkä ryhdy tekemisiin hänen poikansa tyttären tai tyttärensä tyttären kanssa paljastaaksesi hänen häpynsä. Se on irstailua, sillä he ovat lähisukulaisia keskenään. 18 Älä ota vaimosi eläessä hänen sisartaan vaimoksesi, ettei tulisi riitaa. Älä paljasta hänen häpyään.

19 Älä lähesty naista paljastaaksesi hänen häpynsä, kun hän on saastainen kuukautisaikanaan. 20 Älä makaa lähimmäisesi vaimon kanssa, ettet saastuisi hänestä. 21 Älä pane lapsiasi kulkemaan tulen läpi Molokille, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra. 22 Älä makaa miespuolisen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan. Se on iljettävää. 23 Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet siten saastuttaisi itseäsi, älköönkä nainen tarjoutuko eläimelle, että se parittelisi hänen kanssaan. Se on iljettävä teko.

24 Älkää saastuttako itseänne millään näistä asioista, sillä niillä kaikilla ovat saastuttaneet itsensä kansat, jotka minä karkotan teidän edeltänne. 25 Maa on tullut saastaiseksi, ja minä rankaisen sen pahat teot. Maa oksentaa ulos asukkaansa. 26 Teidän on siis noudatettava minun lakejani ja säädöksiäni. Te ette saa tehdä mitään näistä iljettävyyksistä, ei maan kansalainen eikä keskuudessanne asuva muukalainen. 27 Sillä kaikkia näitä iljettävyyksiä tekivät ne, jotka asuivat tässä maassa ennen teitä, ja maa tuli saastaiseksi. 28 Älkää saastuttako maata, ettei maa oksentaisi teitäkin, niin kuin se on oksentanut ulos kansan, joka oli ennen teitä. 29 Jokainen, joka tekee minkä tahansa näistä iljettävyyksistä, jokainen, joka harjoittaa sellaista, on poistettava kansansa keskuudesta. 30 Noudattakaa siis minun määräyksiäni älkääkä tehkö niiden iljettävien lakien mukaan, joita on noudatettu ennen teitä, ettette saastuttaisi niillä itseänne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”

Pyhyyttä ja oikeutta koskevia säädöksiä

1 Herra sanoi Moosekselle: 2 “Puhu koko israelilaisten seurakunnalle näin: Olkaa pyhiä, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä. 3 Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä ja pitäköön minun sapattini. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. 4 Älkää kääntykö epäjumalien puoleen älkääkä tehkö itsellenne valettuja jumalia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

5 Kun uhraatte yhteysuhrin Herralle, uhratkaa se niin, että saatte osaksenne hänen suosionsa. 6 Syökää se samana päivänä, jona uhraatte sen, tai seuraavana. Mitä jää tähteeksi kolmanteen päivään, on poltettava tulessa. 7 Jos sitä kuitenkin syödään kolmantena päivänä, kun se on jo saastaista, Jumala ei hyväksy uhria. 8 Sen syöjä kantaa syyllisyytensä, koska hän on häpäissyt Herralle pyhitettyä. Sellainen ihminen on poistettava kansansa keskuudesta.

9 Kun korjaatte maanne satoa, älä leikkaa viljaa peltojesi reunoja myöten äläkä poimi tähkäpäitä leikkuun jälkeen. 10 Älä myöskään korjaa tyhjäksi viinitarhaasi äläkä poimi varisseita rypäleitä, vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

11 Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö lähimmäistänne. 12 Älkää vannoko väärin minun nimessäni, ettette häpäisisi Jumalanne nimeä. Minä olen Herra.

13 Älä sorra lähimmäistäsi äläkä ota häneltä mitään väkisin. Älä pidätä palkkalaisen ansiota itselläsi aamuun asti. 14 Älä kiroa kuuroa äläkä pane estettä sokean eteen, vaan pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.

15 Älä tee vääryyttä tuomitessasi. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä suosi rikasta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikeudenmukaisesti. 16 Älä liiku panettelijana kansasi keskellä; älä vaani lähimmäisesi henkeä. Minä olen Herra.

17 Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet tulisi syynalaiseksi hänen vuokseen. 18 Älä kosta äläkä kanna kaunaa omaan kansaasi kuuluvia kohtaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.

19 Noudattakaa minun lakejani. Älä anna karjassasi kahden erilaisen eläimen pariutua keskenään. Älä kylvä peltoosi kahdenlaista siementä. Ylläsi ei saa olla kahdenlaisista langoista kudottua vaatetta.

20 Jos mies makaa orjattaren kanssa, joka on luvattu toiselle miehelle vaimoksi mutta jota ei ole lunastettu eikä laskettu vapaaksi, rangaistakoon heitä, ei kuitenkaan kuolemalla, koska nainen ei ollut vapaa. 21 Miehen on tuotava ilmestysmajan portille pässi vikauhrinaan Herralle, 22 ja pappi toimittaa Herran edessä vikauhripässin kautta hänelle sovituksen hänen tekemästään synnistä. Näin hän saa tekemänsä synnin anteeksi.

23 Kun te tulette siihen maahan ja istutatte kaikenlaisia hedelmäpuita, niin jättäkää ne, niiden hedelmät, koskemattomiksi. Kolme vuotta teidän on pidettävä ne koskemattomina; niiden hedelmiä ei saa syödä. 24 Neljäntenä vuonna kaikki niiden hedelmät pyhitettäköön Herralle ilojuhlassa. 25 Vasta viidentenä vuotena te saatte syödä niiden hedelmiä. Näin ne tuottavat teille runsaamman sadon. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

26 Älkää syökö mitään, missä on verta. Älkää ennustelko merkeistä älkääkä harjoittako noituutta. 27 Älkää leikatko hiuksianne päälaen ympäriltä älkääkä turmelko partanne reunaa. 28 Älkää viillelkö itseänne vainajan tähden älkääkä tatuoiko itseänne. Minä olen Herra.

29 Älä häpäise tytärtäsi antamalla hänen ruveta portoksi, ettei maa joutuisi haureuden valtaan ja tulisi täyteen irstailua. 30 Pitäkää minun sapattini ja kunnioittakaa minun pyhäkköäni. Minä olen Herra.

31 Älkää kääntykö vainaja- tai tietäjähenkien puoleen. Älkää pyytäkö niiltä neuvoa, ettette saastuisi niistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

32 Nouse harmaapään edessä, kunnioita vanhusta ja pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.

33 Kun muukalainen asuu kanssanne teidän maassanne, älkää sortako häntä. 34 Luonanne asuva muukalainen olkoon kuin kuka tahansa teistä maassa syntyneistä. Rakastakaa häntä niin kuin itseänne, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

35 Älkää tehkö vääryyttä jakaessanne oikeutta tai käyttäessänne pituus-, paino- tai vetomittaa. 36 Teillä tulee olla oikea vaaka, oikeat punnukset, oikea eefa-mitta ja oikea hiin-mitta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta. 37 Noudattakaa kaikkia minun lakejani ja kaikkia minun säädöksiäni ja tehkää niiden mukaan. Minä olen Herra.”

Rangaistusmääräyksiä

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille: Jos joku israelilainen tai Israelissa asuva muukalainen uhraa lapsiaan Molokille, hänet on surmattava. Maan kansa kivittäköön hänet. 3 Minä käännyn sitä miestä vastaan ja hävitän hänet kansansa keskuudesta, koska hän on uhrannut lapsiaan Molokille ja siten saastuttanut minun pyhäkköni ja häpäissyt minun pyhän nimeni. 4 Jos maan kansa sulkisikin silmänsä sen miehen teoilta eikä surmaisi häntä, vaikka hän uhraa lapsiaan Molokille, 5 minä itse käännyn sitä miestä ja hänen sukuaan vastaan. Minä hävitän heidät kansansa keskuudesta, hänet ja kaikki ne, jotka häntä seuraten kulkevat haureellisesti Molokin jäljessä.

6 Jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen ja lähtee haureellisesti seuraamaan niitä, minä käännyn sitä ihmistä vastaan ja hävitän hänet kansansa keskuudesta. 7 Pyhittäytykää siis ja olkaa pyhät, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. 8 Noudattakaa minun lakejani ja toimikaa niiden mukaan. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät.

9 Jokainen, joka kiroaa isäänsä tai äitiään, on surmattava. Hän on kironnut isäänsä tai äitiään; hänen verensä tulkoon hänen itsensä päälle. 10 Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, lähimmäisensä vaimon kanssa, avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava. 11 Jos mies makaa äitipuolensa kanssa, hän paljastaa isänsä hävyn. Heidät molemmat on surmattava; heidän verensä tulkoon heidän itsensä päälle. 12 Jos mies makaa miniänsä kanssa, heidät molemmat on surmattava. He ovat tehneet iljettävyyden teon; heidän verensä tulkoon heidän itsensä päälle. 13 Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he molemmat tekevät iljettävän teon. Heidät on surmattava; heidän verensä tulkoon heidän itsensä päälle. 14 Jos mies ottaa vaimoksi naisen ja hänen äitinsä, se on irstailua. Mies ja molemmat naiset on poltettava tulessa, ettei keskuudessanne olisi irstailua. 15 Mies, joka sekaantuu eläimeen, on surmattava. Myös eläin on tapettava. 16 Samoin on surmattava nainen, joka tarjoutuu eläimelle, että se parittelisi hänen kanssaan. Sekä nainen että eläin on tapettava. Niiden veri tulkoon niiden itsensä päälle.

17 Jos mies makaa sisarensa kanssa, isänsä tai äitinsä tyttären kanssa, ja näkee hänen alastomuutensa ja sisar näkee veljensä alastomuuden, se on häpeällistä. Heidät poistettakoon kansasta maanmiestensä nähden. Mies on paljastanut sisarensa hävyn ja joutuu vastaamaan rikoksestaan. 18 Jos mies makaa kuukautistilassa olevan naisen kanssa, paljastaa hänen häpynsä, ja nainen paljastaa verensä lähteen, heidät molemmat on poistettava kansansa keskuudesta. 19 Älä paljasta äitisi sisaren tai isäsi sisaren häpyä. Joka niin tekee, paljastaa lähiomaisensa hävyn ja joutuu vastaamaan rikoksestaan. 20 Jos joku makaa setänsä vaimon kanssa, hän paljastaa setänsä hävyn. He joutuvat vastaamaan synnistään ja kuolevat lapsettomina. 21 Jos mies makaa veljensä vaimon kanssa, se on saastainen teko. Hän on paljastanut veljensä hävyn; heistä tulee lapsettomia.

22 Noudattakaa kaikkia minun lakejani ja kaikkia minun säädöksiäni ja toimikaa niiden mukaan, ettei maa, johon minä vien teidät asumaan, oksentaisi teitä ulos. 23 Älkää vaeltako sen kansan lakien mukaan, jonka minä karkotan teidän edeltänne, sillä he ovat tehneet kaikkea tätä ja minä inhoan heitä. 24 Mutta teille minä sanon, että te saatte ottaa haltuunne heidän maansa, sillä minä annan sen teille omaksi, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Minä olen erottanut teidät muista kansoista. 25 Tehkää ero puhtaiden ja saastaisten eläinten välillä ja saastaisten ja puhtaiden lintujen välillä, ettette tekisi itseänne iljettäviksi koskemalla niihin eläimiin, lintuihin tai maassa liikkuviin pikkueläimiin, jotka minä olen erottanut, että pitäisitte niitä saastaisina. 26 Teidän tulee siis olla minulle pyhittäytyneitä, sillä minä, Herra, olen pyhä, ja minä olen erottanut teidät muista kansoista olemaan minun omiani.

27 Jos miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, hänet on surmattava. Hänet kivitettäköön, ja hänen verensä tulkoon hänen itsensä päälle.”

Pappien pyhyyttä koskevia säädöksiä

1 Herra sanoi Moosekselle: “Sano papeille, Aaronin pojille, että he eivät saa tulla saastaisiksi kenestäkään kuolleesta kansansa keskuudessa 2 paitsi lähiomaisistaan: äidistään, isästään, pojastaan, tyttärestään ja veljestään. 3 Pappi saa saastua myös naimattomasta sisarestaan, neitsyestä, joka asui hänen luonaan. 4 Älköön hän, päämies kansansa keskuudessa, saastuttako itseään, ettei tulisi häväistyksi.

5 Papit eivät saa ajaa päätään kaljuksi, eivät leikata partansa reunaa eivätkä viillellä itseään. 6 Heidän tulee olla Jumalalleen pyhitettyjä, eivätkä he saa häpäistä Jumalansa nimeä, sillä he uhraavat Herran tuliuhreja, Jumalansa leipää. Sen tähden heidän on oltava pyhiä. 7 He eivät saa ottaa vaimoksi porttoa tai häväistyä naista. He eivät myöskään saa ottaa vaimoksi miehensä hylkäämää naista, sillä pappi on Jumalalleen pyhitetty. 8 Teidän on pidettävä häntä pyhänä, sillä hän uhraa sinun Jumalasi leipää. Hänen tulee olla sinulle pyhä, sillä minä, Herra, joka pyhitän teidät, olen pyhä. 9 Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, hän häpäisee isänsä, ja hänet on poltettava.

10 Ylipappi, veljiensä joukosta valittu, ei saa päästää tukkaansa hajalleen eikä repäistä rikki vaatteitaan, koska hänen päähänsä on vuodatettu voiteluöljy ja hänet on vihitty pukemaan päälleen pyhät vaatteet. 11 Hän ei myöskään saa mennä kuolleen lähelle; hänen ei ole lupa saastuttaa itseään edes isänsä tai äitinsä vuoksi. 12 Älköön hän lähtekö suruaikana pyhäköstä, ettei hän häpäisisi Jumalansa pyhäkköä, sillä hänen Jumalansa voiteluöljy on kruununa hänen päässään. Minä olen Herra. 13 Vaimokseen hänen on otettava neitsyt. 14 Hän ei saa ottaa leskeä, hylättyä, häväistyä naista tai porttoa, vaan hänen tulee ottaa vaimokseen neitsyt omasta suvustaan, 15 etteivät hänen jälkeläisensä tulisi häväistyiksi hänen sukunsa keskuudessa, sillä minä olen Herra, joka pyhitän hänet.”

16 Herra puhui Moosekselle: 17 “Sano Aaronille: Jos tulevien sukupolvien aikana jollakin sinun jälkeläisistäsi on jokin vamma, hän ei saa tulla uhraamaan Jumalansa leipää. 18 Kukaan, jolla on jokin vamma, ei saa uhrata: ei yksikään sokea tai ontuva, kasvoiltaan tai ruumiiltaan epämuodostunut 19 eikä kukaan, jolta on katkennut jalka tai käsi, 20 ei myöskään kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen, rupinen tai kuohittu. 21 Kukaan pappi Aaronin jälkeläinen, jolla on jokin vamma, ei saa tulla uhraamaan Herran tuliuhreja. Hänellä on vamma; hän ei saa tulla uhraamaan Jumalansa leipää. 22 Hän voi syödä Jumalansa leipää, sekä pyhistä pyhintä että pyhää, 23 mutta hän ei saa tulla esiripun luo eikä lähestyä alttaria, koska hänellä on vamma, ettei hän häpäisisi minun pyhäkköäni. Minä olen Herra, joka pyhitän heidät.” 24 Näin Mooses puhui Aaronille, hänen pojilleen ja kaikille israelilaisille.

Lahjojen ja uhrien pyhyys

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano Aaronille ja hänen pojilleen, että heidän on käsiteltävä kunnioittavasti israelilaisten pyhiä lahjoja, joita nämä pyhittävät minulle. Älkööt he häpäiskö minun pyhää nimeäni. Minä olen Herra. 3 Sano heille: Jokainen jälkeläisenne – missä sukupolvessa tahansa – joka saastuneena lähestyy israelilaisten Herralle pyhittämiä pyhiä lahjoja, on poistettava minun edestäni. Minä olen Herra.

4 Yksikään Aaronin jälkeläinen, joka on spitaalinen tai jolla on vuoto, ei saa syödä pyhiä lahjoja, ennen kuin on puhdistunut. Jos joku koskee johonkin kuolleesta saastuneeseen tai jos jollakulla on siemenvuoto 5 tai jos joku koskee mihin tahansa pikkueläimeen, josta saastuu, tai ihmiseen, josta saastuu, olkoon saastaisuus millaista tahansa, 6 on se, joka koskee johonkin sellaiseen, saastainen iltaan asti, eikä hän saa syödä pyhiä lahjoja. Mutta kun hän peseytyy vedessä, 7 hän on puhdas auringon laskettua. Sen jälkeen hän voi syödä pyhiä lahjoja, sillä ne ovat hänen ruokaansa. 8 Hän ei saa syödä itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, ettei hän siten saastuisi. Minä olen Herra. 9 Aaronin jälkeläiset noudattakoot minun määräyksiäni, etteivät joutuisi syynalaisiksi niitä rikkomalla ja kuolisi, kun häpäisevät niitä. Minä olen Herra, joka pyhitän heidät.

10 Yksikään sivullinen ei saa syödä mitään pyhää. Papin luona asuva muukalainen tai hänen palkkatyöläisensä ei saa syödä mitään pyhää, 11 mutta kun pappi ostaa rahallaan orjan, tämä saa syödä sitä. Samoin hänen kodissaan syntyneet orjat saavat syödä hänen ruokaansa. 12 Jos papin tyttärestä tulee jonkun muun kuin papin vaimo, hän ei saa enää syödä pyhiä anteja. 13 Jos papin tytär jää leskeksi tai tulee hylätyksi eikä hänellä ole lapsia ja hän silloin palaa takaisin nuoruutensa kotiin isänsä luo, hän saa syödä isänsä ruokaa. Kukaan sivullinen ei saa syödä sitä. 14 Jos joku erehdyksessä syö pyhää ruokaa, hänen on korvattava se papille ja maksettava lisäksi viidesosa pyhän lahjan arvosta. 15 Kukaan ei saa häpäistä israelilaisten pyhiä lahjoja, joita nämä tuovat Herralle, 16 eikä saattaa heitä syynalaisiksi antamalla heidän syödä pyhiä lahjoja, sillä minä olen Herra, joka pyhitän heidät.”

Uhrieläimiä koskevia säädöksiä

17 Herra puhui Moosekselle: 18 “Sano Aaronille ja hänen pojilleen sekä kaikille israelilaisille: Jos kuka hyvänsä Israelin heimoon kuuluva tai muukalainen, joka asuu Israelissa, tuo uhrinaan Herralle polttouhrin, joko lupausuhriksi tai vapaaehtoiseksi uhriksi, 19 sen on oltava virheetön uros naudoista, lampaista tai vuohista, jotta saisitte osaksenne Herran suosion. 20 Älkää uhratko mitään sellaista, missä on jotakin vikaa, sillä sellaisesta ei tule teidän osaksenne suosiota.

21 Jos joku tuo Herralle yhteysuhrin naudoista, lampaista tai vuohista erityislupauksen täyttämiseksi tai vapaaehtoisena uhrina, sen tulee olla virheetön ollakseen kelvollinen. Siinä ei saa olla mitään vikaa. 22 Älkää tuoko Herralle sokeaa, raajarikkoa, silvottua, paiseista, ihotautista tai rupista eläintä älkääkä asettako sellaista tuliuhriksi Herran alttarille. 23 Vapaaehtoisena uhrina saat uhrata härän tai lampaan, joka on epämuodostunut tai kitukasvuinen, mutta lupausuhriksi sellainen ei kelpaa. 24 Älkää uhratko Herralle kuohittua eläintä, oli se sitten kuohittu puristamalla, musertamalla, repimällä tai leikkaamalla. Älkää tehkö maassanne sellaista. 25 Älkää myöskään hankkiko muukalaiselta sellaisia eläimiä uhrataksenne niitä ruokana Jumalallenne, sillä niissä on vamma. Ne ovat viallisia, eikä niistä tule Herran suosiota osaksenne.”

26 Herra puhui Moosekselle: 27 “Kun vasikka, karitsa tai kili on syntynyt, sen on saatava olla emänsä luona seitsemän päivää, mutta kahdeksannesta päivästä alkaen se kelpaa tuliuhriksi Herralle. 28 Älkää teurastako samana päivänä nautaa ja sen vasikkaa tai lammasta ja sen karitsaa.

29 Kun uhraatte Herralle kiitosuhrin, uhratkaa se niin, että saatte hänen suosionsa. 30 Uhri on syötävä samana päivänä. Älkää jättäkö siitä mitään seuraavaan aamuun. Minä olen Herra.

31 Noudattakaa siis minun käskyjäni ja toimikaa niiden mukaan. Minä olen Herra. 32 Älkää häpäiskö minun pyhää nimeäni. Minä tahdon olla pyhä israelilaisten keskellä. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät 33 ja joka toin teidät pois Egyptin maasta ollakseni teidän Jumalanne. Minä olen Herra.”

HERRAN MÄÄRÄÄMÄT JUHLA-AJAT, 23 – 25

Sapatti

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille: Nämä ovat Herran juhla-ajat, minun juhla-aikani, jolloin teidän on kutsuttava kokoon pyhä kokous. 3 Kuutena päivänä tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhän kokouksen päivä. Älkää tehkö silloin mitään työtä. Se on Herran sapatti kaikkialla missä asuttekin.”

Pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla

4 “Nämä ovat Herran juhla-ajat, pyhät kokoukset, jotka teidän on kuulutettava määräaikoinaan: 5 Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä iltahämärissä, on Herran pääsiäinen. 6 Saman kuun viidentenätoista päivänä on happamattoman leivän juhla Herran kunniaksi. Syökää seitsemän päivää happamatonta leipää. 7 Ensimmäisenä päivänä teillä tulee olla pyhä kokous. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä. 8 Uhratkaa Herralle tuliuhri seitsemänä päivänä. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä.”

Ensilyhteen heilutus

9 Herra puhui Moosekselle: 10 “Sano israelilaisille: Kun te tulette maahan, jonka minä teille annan, ja leikkaatte sen viljaa, viekää papille ensilyhde sadostanne. 11 Pappi heiluttakoon lyhdettä heilutusuhrina Herran edessä, että saisitte osaksenne Herran suosion. Hänen tulee heiluttaa sitä sapatin jälkeisenä päivänä. 12 Sinä päivänä, jona teidän lyhteenne heilutus toimitetaan, uhratkaa Herralle polttouhriksi virheetön vuoden vanha karitsa 13 sekä siihen kuuluvana ruokauhrina kaksi eefa-mitan kymmenesosaa hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna tuliuhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle, sekä juomauhrina neljännes hiin-mittaa viiniä. 14 Älkää syökö uuden sadon leipää, paahdettuja jyviä tai tuleentumatonta viljaa ennen sitä päivää, jona tuotte Jumalallenne uhrilahjan. Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen, missä asuttekin.”

Sadonkorjuujuhla

15 “Laskekaa siitä sapatin jälkeisestä päivästä, jona tuotte heilutusuhrilyhteen, seitsemän täyttä viikkoa, 16 laskekaa viisikymmentä päivää seitsemännen sapatin jälkeiseen päivään asti. Tuokaa sitten Herralle ruokauhri uudesta sadosta. 17 Sieltä, missä asuttekin, tuokaa uutisviljasta heilutusuhrina Herralle kaksi leipää. Ne on leivottava hapantaikinasta, kahdesta eefa-mitan kymmenesosasta hienoja jauhoja. 18 Tuokaa leipien ohella seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa uroskaritsaa ja sonnimullikka sekä kaksi pässiä. Olkoot ne ruoka- ja juomauhreineen polttouhri Herralle, suloisesti tuoksuva tuliuhri Herralle. 19 Uhratkaa pukki syntiuhriksi ja kaksi vuoden vanhaa uroskaritsaa yhteysuhriksi. 20 Pappi heiluttakoon niitä kahta karitsaa ja uutisviljan leipiä heilutusuhrina Herran edessä. Ne ovat Herralle pyhitetyt ja kuuluvat papille. 21 Olkoon teillä silloin pyhä kokous; kuuluttakaa se juuri tuoksi päiväksi. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä. Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen, missä asuttekin. 22 Kun korjaatte maanne satoa, älkää leikatko viljaa pelloltanne reunoja myöten älkääkä poimiko tähkäpäitä leikkuun jälkeen. Jättäkää ne köyhälle ja muukalaiselle. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”

Pasuunansoiton päivä

23 Herra puhui Moosekselle: 24 “Sano israelilaisille: Seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä olkoon teillä sapatti, levon päivä. Pitäkää silloin pyhä kokous ja muistuttakaa siitä pasuunan soitolla. 25 Älkää tehkö silloin mitään arkityötä, vaan uhratkaa Herralle tuliuhri.”

Suuri sovituspäivä

26 Herra puhui vielä Moosekselle: 27 “Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä. Pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja uhratkaa Herralle tuliuhri. 28 Älkää tehkö sinä päivänä mitään työtä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä. 29 Jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseään paastolla, on poistettava kansansa keskuudesta. 30 Minä hävitän kansansa keskuudesta jokaisen, joka tuona päivänä tekee mitä tahansa työtä. 31 Älkää tehkö silloin mitään työtä. Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen, missä asuttekin. 32 Olkoon se teille sapatti, levon päivä. Kurittakaa silloin itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksännen päivän illasta seuraavaan iltaan viettäkää sapatinlepoanne.”

Lehtimajanjuhla

33 Herra puhui Moosekselle: 34 “Sano israelilaisille: Tämän seitsemännen kuun viidennestätoista päivästä alkaen on lehtimajanjuhla Herran kunniaksi, ja se kestää seitsemän päivää. 35 Ensimmäisenä päivänä on pyhä kokous; älkää tehkö silloin mitään arkityötä. 36 Uhratkaa tuliuhri Herralle seitsemänä päivänä. Kahdeksantena päivänä olkoon teillä pyhä kokous; uhratkaa silloin Herralle tuliuhri. Se on juhlakokouksen päivä; älkää tehkö silloin mitään arkityötä.

37 Nämä ovat Herran juhla-ajat, joina teidän on kuulutettava pyhät kokoukset tuodaksenne Herralle kullekin päivälle säädetyt tuliuhrit: polttouhrit, ruokauhrit, teurasuhrit ja juomauhrit. 38 Lisäksi tulevat Herran sapatit sekä teidän lahjanne, kaikki lupausuhrinne ja kaikki vapaaehtoiset uhrinne, joita te annatte Herralle.

39 Mutta seitsemännen kuun viidennestätoista päivästä alkaen, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää. Ensimmäinen päivä on levon päivä, ja myös kahdeksas päivä on levon päivä. 40 Ottakaa ensimmäisenä päivänä ihanien puiden hedelmiä, palmunlehviä ja tuuheiden puiden oksia sekä pajuja purojen varsilta ja iloitkaa seitsemän päivää Herran, teidän Jumalanne, edessä. 41 Viettäkää lehtimajanjuhlaa Herran juhlana seitsemän päivää vuodessa. Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen. Viettäkää tätä juhlaa seitsemännessä kuussa. 42 Asukaa lehtimajoissa seitsemän päivää. Kaikkien Israelissa syntyneiden tulee asua lehtimajoissa, 43 että jälkipolvenne tietäisivät, miten minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”

44 Näin Mooses puhui Herran juhla-ajoista israelilaisille.

Ilmestysmajan lamput ja pyhät leivät

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Käske israelilaisten tuoda sinulle puhdasta, survomalla saatua öljypuun öljyä lamppuja varten, niin että ne aina voidaan nostaa paikoilleen palamaan. 3 Aaronin tulee hoitaa lamppuja ilmestysmajassa todistuksen arkun edessä olevan esiripun ulkopuolella, niin että ne palavat Herran edessä aina, illasta aamuun asti. Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen. 4 Asettakoon hän lamput puhtaasta kullasta tehtyyn lampunjalkaan, niin että ne palavat aina Herran edessä.

5 Ota hienoja vehnäjauhoja ja leivo niistä kaksitoista leipää. Kuhunkin leipään on käytettävä jauhoja kaksi eefa-mitan kymmenesosaa. 6 Aseta leivät kahteen riviin, kuusi kumpaankin, puhdasta kultaa olevalle pöydälle Herran eteen. 7 Pane rivien päälle puhdasta suitsuketta leipien muistouhriosaksi, tuliuhriksi Herralle. 8 Aaron asettakoon ne sapatti sapatilta Herran eteen israelilaisten puolesta. Tämä on ikuinen liitto. 9 Leivät kuuluvat Aaronille ja hänen pojilleen. Heidän tulee syödä ne pyhässä paikassa, sillä ne ovat pyhistä pyhimpiä. Ne ovat Aaronin ikuinen osuus Herran tuliuhreista.”

Rangaistusmääräyksiä

10 Eräs mies, jonka äiti oli israelilainen mutta isä egyptiläinen, joutui israelilaisten leirissä liikkuessaan riitaan israelilaisen miehen kanssa. 11 Israelilaisen naisen poika pilkkasi ja kirosi Herran nimeä. Silloin hänet tuotiin Mooseksen eteen. Pojan äiti oli daanilaisen Dibrin tytär, nimeltään Selomit. 12 Poika määrättiin vartioitavaksi, kunnes Herran vastaus ilmoitettaisiin kansalle.

13 Sitten Herra sanoi Moosekselle: 14 “Vie kirooja leirin ulkopuolelle, ja kaikki, jotka kirouksen kuulivat, laskekoot kätensä hänen päänsä päälle. Sitten koko seurakunta kivittäköön hänet. 15 Sano israelilaisille: Jokainen, joka kiroaa Jumalaansa, joutuu vastaamaan synnistään. 16 Se, joka pilkkaa Herran nimeä, on surmattava. Koko seurakunta kivittäköön hänet. Olipa kyseessä muukalainen tai maassa syntynyt: jos hän kiroaa Herran nimeä, hänet on surmattava.

17 Jos ihminen tappaa ihmisen, kenet hyvänsä, hänet on surmattava. 18 Jos joku lyö kuoliaaksi kotieläimen, hänen on korvattava eläin toisella eläimellä. 19 Jos ihminen tuottaa lähimmäiselleen vamman, hänelle on tehtävä samoin kuin hän on tehnyt: 20 ruhje ruhjeesta, silmä silmästä, hammas hampaasta. Samanlaisen vamman, jonka hän on aiheuttanut toiselle, saakoon hän itsekin. 21 Sen, joka lyö kuoliaaksi kotieläimen, on korvattava eläin, mutta se, joka tappaa ihmisen, on surmattava. 22 Sama laki koskee teitä kaikkia, niin muukalaista kuin maassa syntynyttäkin, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.”

23 Tämän Mooses puhui israelilaisille, ja he veivät kiroojan leirin ulkopuolelle ja kivittivät hänet. Israelilaiset tekivät niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt.

Sapattivuosi ja riemuvuosi

1 Herra puhui Moosekselle Siinainvuorella: 2 “Sano israelilaisille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä annan teille, maan on saatava viettää sapatinlepo Herran kunniaksi. 3 Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa sen sato, 4 mutta seitsemäntenä vuotena maalla olkoon levon aika, Herran sapatti. Älä kylvä silloin peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. 5 Älä korjaa leikatun viljasi jälkikasvua äläkä poimi viinirypäleitä, jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viiniköynnöksissäsi. Silloin maalla on levon vuosi. 6 Mitä maa levätessään itsestään kasvaa, se riittää ruuaksi teille, niin sinulle itsellesi kuin palvelijallesi ja palvelijattarellesi, päiväpalkkalaisellesi ja luonasi väliaikaisesti asuvalle. 7 Myös karjasi ja maasi eläimet syökööt kaikkea, mitä maa itsestään tuottaa.

8 Laske seitsemän sapattivuotta – seitsemän kertaa seitsemän vuotta – niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentäyhdeksän vuotta. 9 Anna sinä vuonna pasuunan raikuen soida seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, sovituspäivänä. Soikoot pasuunat kaikkialla maassanne. 10 Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa maassa vapautus kaikille sen asukkaille. Olkoon se vuosi teille riemuvuosi. Jokainen teistä saa silloin palata perintömaalleen ja sukunsa luo. 11 Viideskymmenes vuosi olkoon teille riemuvuosi. Älkää silloin kylväkö, älkää leikatko viljanne jälkikasvua älkääkä poimiko leikkaamattomissa viiniköynnöksissä kasvaneita rypäleitä. 12 On näet riemuvuosi, ja sen tulee olla teille pyhä. Syökää vain sitä, mitä maa itsestään tuottaa.

13 Riemuvuotena jokainen teistä saa palata perintömaalleen. 14 Jos myytte maata lähimmäisellenne tai ostatte häneltä, älkää tehkö hänelle vääryyttä. 15 Kun ostat maata lähimmäiseltäsi, maksa riemuvuoden jälkeisten vuosien luvun mukaan. Satovuosien luvun mukaan hän myyköön sen sinulle. 16 Mitä useampia vuosia on, sitä suurempi hinta on maksettava, ja mitä vähemmän vuosia on, sitä pienempi on hinnan oltava, sillä maan satojen määrän hän myy sinulle. 17 Kukaan teistä ei saa tehdä vääryyttä lähimmäiselleen. Pelätkää Jumalaanne! Minä olen Herra, teidän Jumalanne.

18 Toimikaa siis minun lakieni mukaan, noudattakaa minun säädöksiäni ja tehkää niiden mukaan, niin te saatte asua maassa turvallisesti. 19 Silloin maa antaa satonsa, ja te saatte syödä kylliksenne ja voitte asua maassa turvallisesti. 20 Te ehkä sanotte: ‘Mitä me syömme seitsemäntenä vuotena, kun emme kylvä emmekä korjaa satoamme?’ 21 Minä lähetän kuudentena vuotena teille siunaukseni, niin että maa tuottaa kolmen vuoden sadon. 22 Kun te kylvätte kahdeksantena vuotena, teillä on vielä vanhaa satoa syötävänä yhdeksänteen vuoteen asti. Siihen asti, kunnes sen vuoden sato on saatu, teillä on vanhaa satoa syötävänä.

23 Maata ei saa myydä ainaiseksi, sillä maa on minun ja te olette muukalaisia ja tilapäisiä asukkaita minun luonani. 24 Antakaa oikeus maan takaisin lunastamiseen koko siinä maassa, jonka saatte omaksenne. 25 Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaataan, hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon veljensä myymän maan. 26 Ellei jollakulla ole sukulunastajaa, mutta hän saa itse hankituksi niin paljon kuin lunastamiseen tarvitaan, 27 hänen tulee laskea, kuinka monta vuotta maa on ollut myytynä, ja maksaa jäljellä olevasta ajasta miehelle, jolle hän sen myi. Sitten hän voi palata perintömaalleen. 28 Mutta ellei hän saa hankituksi niin paljoa, että saisi maan takaisin, jää se, mitä hän on myynyt, ostajan haltuun riemuvuoteen asti. Riemuvuotena se kuitenkin vapautuu, ja hän voi palata perintömaalleen.

29 Jos joku myy asuinrakennuksen muurien ympäröimässä kaupungissa, hänellä on oikeus lunastaa se takaisin täyden vuoden kuluessa siitä, kun hän sen myi. Hänen lunastusoikeutensa kestää vuoden. 30 Ellei sitä lunasteta ennen kuin vuosi on kulunut umpeen, talo muurien ympäröimässä kaupungissa jää pysyvästi ostajalle ja hänen jälkipolvilleen. Se ei vapaudu riemuvuonna. 31 Sen sijaan kylissä, joiden ympärillä ei ole muuria, taloja on pidettävä viljeltyyn maahan kuuluvina. Ne ovat lunastettavissa takaisin, ja riemuvuonna ne vapautuvat. 32 Leeviläisten kaupungeissa leeviläisillä on kuitenkin ikuinen lunastusoikeus taloihinsa. Ne ovat heidän perintöomaisuuttaan. 33 Jos joku ostaa leeviläiseltä talon kaupungissa, joka on leeviläisten perintöomaisuutta, talo vapautuu jälleen riemuvuonna. Leeviläiskaupunkien talot ovat näet leeviläisten perintöosa israelilaisten keskuudessa. 34 Leeviläisten kaupunkeihin kuuluvaa laidunmaata ei saa myydä, sillä se on heidän ikuista perintöomaisuuttaan.”

Köyhät ja orjat

35 “Jos veljesi köyhtyy sinun rinnallasi eikä tule toimeen, sinun on tuettava häntä samoin kuin muukalaista tai tilapäistä asukasta, jotta hän voi elää luonasi. 36 Älä ota häneltä korkoa tai voittoa, vaan pelkää Jumalaasi ja anna veljesi elää luonasi. 37 Älä peri häneltä korkoa lainaamastasi rahasta äläkä ota elintarvikkeista voittoa. 38 Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka toin teidät pois Egyptin maasta antaakseni teille Kanaaninmaan ja ollakseni teidän Jumalanne.

39 Jos veljesi köyhtyy sinun rinnallasi ja myy itsensä sinulle, älä pane häntä orjantyöhön. 40 Olkoon hän luonasi kuin päiväpalkkalainen tai tilapäinen asukas ja palvelkoon sinua riemuvuoteen asti. 41 Silloin hän ja hänen lapsensa saavat lähteä luotasi vapaina ja palata sukunsa luo ja isiensä perintömaalle, 42 sillä he ovat minun palvelijoitani, jotka minä toin pois Egyptin maasta. Sen tähden heitä ei saa myydä niin kuin orjia. 43 Älä hallitse heitä kovuudella, vaan pelkää Jumalaasi. 44 Orjasi ja orjattaresi, jotka hankit itsellesi, sinun tulee ostaa ympärilläsi asuvista kansoista. 45 Samoin voit ostaa orjia luonanne tilapäisesti asuvien muukalaisten ja heidän sukulaistensa lapsista, jotka ovat syntyneet teidän maassanne. Heistä tulee teidän omaisuuttanne. 46 Jättäkää heidät perinnöksi lapsillenne, ainaiseksi perintöomaisuudeksi. Heitä te saatte pitää orjinanne, mutta ketään veljistänne, israelilaisista, te ette saa hallita kovuudella.

47 Jos lähelläsi asuva muukalainen tai tilapäinen asukas vaurastuu, mutta veljesi köyhtyy hänen rinnallaan ja joutuu myymään itsensä tuolle muukalaiselle tai tilapäiselle asukkaalle tai jollekin muukalaisen suvun jäsenelle, 48 olkoon veljesi lunastettavissa myynnin jälkeen. Joku hänen veljistään lunastakoon hänet. 49 Hänet voi lunastaa myös hänen setänsä tai setänsä poika tai joku muu verisukulainen. Tai jos hän itse vaurastuu, hän voi lunastaa itsensä. 50 Laskekoon hän yhdessä ostajansa kanssa, kuinka pitkä aika siitä vuodesta, jolloin hän myi itsensä ostajalleen, on riemuvuoteen, ja hänen myyntihintansa jaettakoon näiden vuosien luvulla. Hänen palvelusaikansa laskettakoon samanarvoiseksi kuin päiväpalkkalaisen. 51 Jos vuosia on vielä monta jäljellä, hänen on maksettava lunastushintanaan niitä vastaava osa summasta, jolla hänet ostettiin. 52 Jos riemuvuoteen on jäljellä vain vähän vuosia, lunastushinta lasketaan ja maksetaan myös jäljellä olevien vuosien mukaan. 53 Hänen tulee palvella omistajaansa samassa asemassa kuin vuodeksi kerrallaan palkattu työläinen, mutta älä salli omistajan hallita häntä kovuudella. 54 Jos häntä ei tällä tavoin lunasteta, hän pääsee kuitenkin riemuvuonna vapaaksi yhdessä lastensa kanssa. 55 Ovathan israelilaiset minun palvelijoitani. He ovat minun palvelijoitani, jotka minä toin pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”

JUMALAN SIUNAUS, 26 – 27

Kuuliaisuuden siunaus

1 “Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita. Älkää myöskään asettako maahanne kiviä, joissa on kuvia, kumartaaksenne niitä, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. 2 Pitäkää minun sapattini ja kunnioittakaa minun pyhäkköäni. Minä olen Herra.

3 Jos te vaellatte minun lakieni mukaan, noudatatte minun käskyjäni ja toimitte niiden mukaan, 4 minä annan teille sateen ajallaan, maa antaa satonsa ja kedon puut antavat hedelmänsä. 5 Silloin puiminen kestää teillä viininkorjuuseen asti ja viininkorjuu kestää kylvöön asti. Teillä on kylliksi leipää syödäksenne, ja te saatte asua turvallisesti maassanne. 6 Minä annan maahan rauhan, ja te saatte levätä kenenkään pelottamatta. Minä hävitän pahat pedot teidän maastanne, eikä miekka kulje maanne halki. 7 Te ajatte vihollisianne takaa, ja he kaatuvat miekkaan teidän edessänne. 8 Viisi teistä ajaa pakoon sata, sata teistä ajaa pakoon kymmenentuhatta, ja teidän vihollisenne kaatuvat miekkaan teidän edessänne. 9 Minä käännyn teidän puoleenne ja teen teidät hedelmällisiksi. Minä annan teidän lisääntyä ja pidän voimassa teidän kanssanne tekemäni liiton. 10 Teille riittää syötäväksi vanhaa, varastoitua viljaa, ja te joudutte viemään vanhaa pois uuden tieltä. 11 Minä annan asumukseni olla teidän keskellänne enkä inhoa teitä. 12 Minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani. 13 Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Minä toin teidät pois Egyptin maasta, jossa te olitte orjina. Minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja saatoin teidät kulkemaan pää pystyssä.”

Tottelemattomuuden kirous

14 “Mutta jos te ette kuuntele minua ettekä tee kaikkien näiden käskyjen mukaan, 15 jos hylkäätte minun lakini ja inhoatte minun säädöksiäni, niin ettette toimi kaikkien käskyjeni mukaan vaan rikotte minun liittoni, 16 minä teen teille näin: minä rankaisen teitä kauheilla onnettomuuksilla, hivutustaudilla ja kuumeella, jotka sammuttavat silmänne ja näännyttävät sielunne. Silloin te kylvätte siemenenne turhaan, sillä viholliset syövät teidän satonne. 17 Minä käännän kasvoni teitä vastaan, ja te kärsitte tappion vihollistenne edessä. Vihamiehenne alistavat teidät, ja lopulta te pakenette, vaikka kukaan ei aja teitä takaa.

18 Jos ette tästäkään huolimatta kuuntele minua, minä kuritan teitä vielä seitsenkertaisesti syntienne tähden. 19 Minä murran teidän voimanne, teidän ylpeytenne; minä teen teidän taivaanne kovaksi kuin rauta ja maanne vasken kaltaiseksi. 20 Teidän voimanne valuvat hukkaan, maanne ei anna satoaan eivätkä maan puut anna hedelmäänsä.

21 Jos te yhä vastustatte minua ettekä tahdo kuunnella minua, minä lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne ansion mukaan. 22 Minä lähetän teidän keskuuteenne villipetoja, ja ne riistävät teiltä teidän lapsenne, hävittävät karjanne ja tekevät teidät niin vähälukuisiksi, että tienne autioituvat.

23 Jos minä en tälläkään kurituksella saa teitä ojentumaan vaan te yhä vastustatte minua, 24 niin minäkin vastustan teitä ja lyön teitä seitsenkertaisesti teidän syntienne tähden. 25 Minä lähetän teidän kimppuunne miekan, joka kostaa liiton rikkomisen. Kun te kokoonnutte kaupunkeihinne, minä lähetän teidän keskuuteenne ruton ja te joudutte vihollisen valtaan. 26 Kun minä murran teiltä leivän tuen, kymmenen naista paistaa teidän leipänne yhdessä uunissa. He jakavat teille leipänne vaa'alla punniten, ettekä syötyännekään ole kylläisiä.

27 Jos te ette tästäkään huolimatta kuuntele minua vaan yhä vastustatte, 28 niin minäkin vastustan teitä kiivaasti ja kuritan teitä seitsenkertaisesti syntienne tähden. 29 Te joudutte syömään poikienne lihaa, tyttäriennekin lihaa te syötte. 30 Minä hävitän teidän uhrikukkulanne, kaadan kumoon auringonpatsaanne ja kokoan teidän raatonne epäjumalienne raatojen päälle, ja minun sieluni inhoaa teitä. 31 Minä raunioitan teidän kaupunkinne ja hävitän teidän pyhät paikkanne enkä ota vastaan teidän uhrienne suloista tuoksua. 32 Minä teen maan niin autioksi, että siinä asuvat vihollisenne tyrmistyvät. 33 Teidät minä hajotan kansojen sekaan ja lähetän jälkeenne paljastetun miekan. Teidän maanne autioituu ja kaupunkinne raunioituvat. 34 Silloin maa saa hyvityksen sapateistaan. Niin kauan kuin se on autiona ja te olette vihollistenne maassa, maa saa levätä ja nauttia sapateistaan. 35 Niin kauan kuin se on autiona, se saa viettää lepoa, jota se ei saanut niinä sapattivuosina, jolloin te asuitte siinä.

36 Niille teistä, jotka ovat jäljellä vihollistensa maassa, minä annan pelokkaan sydämen. Lentävän lehden kahina ajaa heidät pakoon, ja he pakenevat, kuin pakenisivat miekkaa, ja kaatuvat, vaikka kukaan ei aja heitä takaa. 37 He kompastuvat toisiinsa kuin miekkaa paeten, vaikka kukaan ei aja heitä takaa. Te ette voi pitää puolianne vihollisianne vastaan, 38 vaan te häviätte kansojen sekaan, ja teidän vihollistenne maa nielee teidät. 39 Ne teistä, jotka ovat jääneet jäljelle, riutuvat teidän vihollistenne maassa syyllisyytensä tähden. He riutuvat myös isiensä pahojen tekojen tähden.

40 Silloin he tunnustavat syyllisyytensä ja isiensä syyllisyyden, sen, että ovat olleet uskottomia minulle ja vastustaneet minua. 41 Siksi minäkin asetuin vastustamaan heitä ja vein heidät vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syyllisyytensä. 42 Ja minä muistan Jaakobin kanssa tekemäni liiton. Minä muistan myös Iisakin ja Abrahamin kanssa tekemäni liiton, ja minä muistan myös maata. 43 Mutta tulkoon maa ensin tyhjäksi heistä ja saakoon nauttia sapateistaan, kun he eivät ole siellä. Heidän on sovitettava syyllisyytensä juuri sen tähden, että he ovat hylänneet minun säädökseni ja inhonneet minun lakejani. 44 Mutta vaikka he ovat vihollistensa maassa, minä en hylkää heitä enkä inhoa heitä. Minä en tee heistä loppua enkä riko heidän kanssaan tekemääni liittoa, sillä minä olen Herra, heidän Jumalansa. 45 Minä muistan heidän hyväkseen liittoni heidän isiensä kanssa, jotka minä toin pois Egyptin maasta kansojen nähden ollakseni heidän Jumalansa. Minä olen Herra.”

46 Nämä ovat ne säädökset, määräykset ja lait, jotka Herra Mooseksen kautta asetti itsensä ja israelilaisten välille Siinainvuorella.

Luvatun ihmisen arvo

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille: Jos joku on tehnyt erityisen lupauksen, sinun on arvioitava Herralle luvatun ihmisen arvo. 3 Iältään kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen vuoden välillä oleva mies arvioitakoon viidenkymmenen hopeasekelin arvoiseksi pyhäkkösekelin painon mukaan. 4 Jos kyseessä on nainen, arvioi hänet kolmenkymmenen sekelin arvoiseksi. 5 Jos ikää on viidestä kahteenkymmeneen vuotta, arvioi mies kahdenkymmenen sekelin ja nainen kymmenen sekelin arvoiseksi. 6 Kuukauden ikäisestä viisivuotiaaseen asti arvioi poikalapsi viiden hopeasekelin ja tyttölapsi kolmen hopeasekelin arvoiseksi. 7 Jos ikää on kuusikymmentä vuotta tai enemmän, arvioi mies viidentoista sekelin ja nainen kymmenen sekelin arvoiseksi. 8 Jos lupauksen tekijä on liian köyhä maksamaan arvioimaasi summaa, hänet vietäköön papin eteen, ja pappi arvioikoon hänet. Papin on arvioitava lupauksen tekijän varallisuus.

Muita lupauksia koskevia lakeja

9 Jos lupaus koskee karjaa, josta voidaan tuoda uhrilahja Herralle, niin jokainen siitä Herralle annettava eläin on pyhä. 10 Eläintä ei saa vaihtaa, ei hyvää huonoon eikä huonoa hyvään. Jos joku kaikesta huolimatta vaihtaa eläimen toiseen, olkoon myös tilalle otettu pyhä. 11 Jos kyseessä on mikä tahansa saastaisista eläimistä, joista ei tuoda uhreja Herralle, eläin pitää viedä papin eteen. 12 Pappi arvioikoon, onko se hyvä vai huono. Eläintä on pidettävä sen arvoisena kuin pappi määrää. 13 Jos eläin halutaan lunastaa takaisin, arvioidun hinnan lisäksi siitä on maksettava viidesosa.

14 Jos joku pyhittää talonsa pyhäksi lahjaksi Herralle, pappi arvioikoon, onko se hyvä vai huono. Taloa on pidettävä sen arvoisena kuin pappi määrää. 15 Jos talonsa pyhittänyt tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen on maksettava arvioidun hinnan lisäksi viidesosa siitä. Silloin talosta tulee jälleen hänen omansa.

16 Jos joku pyhittää Herralle osan omistamastaan maasta, arvioi maa sen mukaan, kuinka paljon kylvösiementä siihen tarvitaan. Hoomer-mitta ohria vastatkoon viittäkymmentä hopeasekeliä. 17 Jos hän pyhittää peltonsa riemuvuodesta alkaen, jääköön tämä arviosi voimaan. 18 Jos hän pyhittää peltonsa riemuvuoden jälkeen, pappi arvioikoon hänelle sen hinnan niiden vuosien luvun mukaan, jotka ovat jäljellä seuraavaan riemuvuoteen. Jo kuluneet vuodet vähennetään arvioimastasi hinnasta. 19 Jos pellon pyhittänyt tahtoo lunastaa sen takaisin, hänen on maksettava siitä arvioimasi hinnan lisäksi viidesosa. Silloin pelto palautuu hänelle. 20 Ellei hän kuitenkaan lunasta peltoa vaan myy sen toiselle, se ei ole enää lunastettavissa. 21 Kun pelto sitten riemuvuotena vapautuu, se tulee Herralle pyhitetyksi niin kuin tuhon omaksi vihitty peltokin, ja siitä tulee papin omaisuutta.

22 Jos joku pyhittää Herralle pellon, joka ei ole hänen perintömaataan vaan jonka hän on ostanut, 23 pappi arvioikoon hänelle sen hinnan riemuvuoteen asti, ja ostajan tulee vielä samana päivänä maksaa arvioitu hinta. Se on pyhitetty Herralle. 24 Riemuvuotena pelto palautuu sille, jolta se on ostettu ja jonka perintömaata se on. 25 Kaiken arviointisi pohjana olkoon pyhäkkösekelin paino. Sekelissä tulee olla kaksikymmentä geeraa.

26 Eläimen esikoista, joka ensiksi syntyneenä kuuluu jo Herralle, älköön kukaan pyhittäkö. Se on Herran oma, olkoonpa sitten härkä tai lammas. 27 Jos kyseessä on saastainen eläin, siitä on lunastettaessa maksettava viidesosa arvioimasi hinnan lisäksi. Jos sitä ei lunasteta, se on myytävä arvioimastasi hinnasta.

28 Mutta mitään tuhon omaksi vihittyä, minkä joku on vihkinyt Herralle mistä tahansa omistamastaan, olkoonpa kyseessä ihminen, eläin tai maaomaisuus, ei saa myydä eikä lunastaa. Kaikki tuhon omaksi vihitty on Herran omaa, pyhistä pyhintä. 29 Yksikään tuhon omaksi vihitty ihminen ei ole lunastettavissa. Hänet on surmattava.

30 Kaikki maan kymmenykset, sekä pellon viljasta että puiden hedelmistä, kuuluvat Herralle. Ne ovat Herralle pyhitetyt. 31 Jos joku kaikesta huolimatta lunastaa takaisin kymmenyksiään, hänen tulee maksaa viidesosa niiden arvon lisäksi. 32 Kaikki kymmenykset nautakarjasta ja pikkukarjasta – joka kymmenes eläin, joka kulkee paimenen sauvan alitse – ovat Herralle pyhitettyjä. 33 Ei pidä tutkia, onko eläin hyvä vai huono, eikä sitä saa vaihtaa. Jos joku kaikesta huolimatta vaihtaa sen, on myös tilalle otettu eläin pyhä, eikä sitä voi lunastaa.”

34 Nämä ovat ne käskyt, jotka Herra antoi Siinainvuorella Moosekselle israelilaisia varten.

NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA (NUMERI)

VANHA SUKUPOLVI, 1 – 14

Sotakelpoisten miesten laskenta Siinailla

1 Toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, toisena vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, Herra puhui Moosekselle ilmestysmajassa Siinain autiomaassa. Hän sanoi: 2 “Laskekaa koko Israelin seurakunnan väkiluku suvuittain ja perhekunnittain ja merkitkää nimiluetteloon jokainen 3 kaksikymmenvuotias tai sitä vanhempi sotakelpoinen mies Israelissa. Sinun ja Aaronin on katsastettava heidät osastoittain. 4 Teidän apunanne olkoon jokaisesta heimosta yksi mies, perhekuntansa päämies. 5 Nämä ovat niiden miesten nimet, joiden tulee avustaa teitä: Ruubenista Elisur, Sedeurin poika, 6 Simeonista Selumiel, Suurisaddain poika, 7 Juudasta Nahson, Amminadabin poika, 8 Isaskarista Netanel, Suuarin poika, 9 Sebulonista Eliab, Heelonin poika, 10 Joosefin jälkeläisistä: Efraimista Elisama, Ammihudin poika, ja Manassesta Gamliel, Pedasurin poika, 11 Benjaminista Abidan, Gideonin poika, 12 Daanista Ahieser, Ammisaddain poika, 13 Asserista Pagiel, Okranin poika, 14 Gaadista Eljasaf, Deuelin poika, 15 ja Naftalista Ahira, Eenanin poika. 16 Nämä seurakunnasta valitut ovat isiensä heimojen ruhtinaita, Israelin tuhannenpäälliköitä.”

17 Mooses ja Aaron ottivat mukaansa nämä nimeltä mainitut miehet 18 ja kutsuivat koko seurakunnan koolle toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Kaikki kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat israelilaiset ilmoittivat syntyperänsä ja nimensä, ja heidät luetteloitiin pääluvun mukaan suvuittain ja perhekunnittain. 19 Mooses laski israelilaisten lukumäärän Siinain autiomaassa, niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

20 Ruubenin, Israelin esikoisen, jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimien lukumäärän ja pääluvun mukaan, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 21 Ruubenin heimosta katselmuksessa oli 46 500 miestä.

22 Simeonin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä pääluvun mukaan, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 23 Simeonin heimosta katselmuksessa oli 59 300 miestä.

24 Gaadin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 25 Gaadin heimosta katselmuksessa oli 45 650 miestä.

26 Juudan jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 27 Juudan heimosta katselmuksessa oli 74 600 miestä.

28 Isaskarin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 29 Isaskarin heimosta katselmuksessa oli 54 400 miestä.

30 Sebulonin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 31 Sebulonin heimosta katselmuksessa oli 57 400 miestä.

32 Joosefin pojan Efraimin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 33 Efraimin heimosta katselmuksessa oli 40 500 miestä.

34 Manassen jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 35 Manassen heimosta katselmuksessa oli 32 200 miestä.

36 Benjaminin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 37 Benjaminin heimosta katselmuksessa oli 35 400 miestä.

38 Daanin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 39 Daanin heimosta katselmuksessa oli 62 700 miestä.

40 Asserin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 41 Asserin heimosta katselmuksessa oli 41 500 miestä.

42 Naftalin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain polveutumisensa mukaan, nimi nimeltä, kaikki sotakelpoiset miehet, jotka olivat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia. 43 Naftalin heimosta katselmuksessa oli 53 400 miestä.

44 Tässä olivat katselmuksessa olleet miehet. Katselmuksen toimittivat Mooses ja Aaron sekä Israelin ruhtinaat, kaksitoista miestä, yksi kustakin heimosta. 45 Tässä olivat kaikki katselmuksessa olleet israelilaiset, kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, kaikki Israelin sotakelpoiset miehet laskettuina perhekunnittain. 46 Heitä oli katselmuksessa yhteensä 603 550.

Leeviläisten erityisasema

47 Leeviläisten heimosta ei pidetty katselmusta samalla kertaa kuin muista, 48 sillä Herra oli puhunut Moosekselle näin: 49 “Leevin heimosta älä pidä katselmusta äläkä laske heitä silloin, kun lasket muita israelilaisia. 50 Sinun on asetettava leeviläiset hoitamaan todistuksen arkun asumusta, sen kaikkea kalustoa ja kaikkea muuta, mitä siihen kuuluu. Kantakoot he asumusta ja kaikkea sen kalustoa, toimittakoot siellä palvelusta ja leiriytykööt sen ympärille. 51 Kun asumus lähtee liikkeelle, leeviläisten on purettava se, ja kun se pysähtyy leiripaikkaan, leeviläisten on pystytettävä se. Jos sivullinen sekaantuu näihin tehtäviin, hänet on surmattava. 52 Muut israelilaiset asettukoot osastoittain kukin omaan leiriinsä ja kukin lippunsa luo, 53 mutta leeviläisten on leiriydyttävä todistuksen majan ympärille, ettei viha kohtaisi Israelin seurakuntaa. Leeviläisten tulee hoitaa ja vartioida todistuksen asumusta.”

54 Israelilaiset tekivät kaiken aivan sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

Leiri- ja matkajärjestys

1 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 2 “Israelilaiset leiriytykööt ilmestysmajan ympärille, jonkin matkan päähän siitä. Kukin leiriytyköön oman lippunsa ja perhekuntansa merkin luo.

3 Etupuolelle, itään päin, asettukoon Juudan leirikunta lippuineen ja joukkoineen. Juudan jälkeläisten päämies on Nahson, Amminadabin poika. 4 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 74 600. 5 Juudan osaston viereen leiriytyköön Isaskarin heimo. Isaskarin jälkeläisten päämies on Netanel, Suuarin poika. 6 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 54 400. 7 Sitten tulee Sebulonin heimo. Sebulonin jälkeläisten päämies on Eliab, Heelonin poika. 8 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 57 400. 9 Juudan leirikunnan katselmuksessa oli kaikkiaan 186 400 miestä. Heidän tulee lähteä liikkeelle ensimmäisinä.

10 Etelään päin asettukoon Ruubenin leirikunta lippuineen ja joukkoineen. Ruubenin jälkeläisten päämies on Elisur, Sedeurin poika. 11 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 46 500. 12 Ruubenin osaston viereen leiriytyköön Simeonin heimo. Simeonin jälkeläisten päämies on Selumiel, Suurisaddain poika. 13 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 59 300. 14 Sitten tulee Gaadin heimo. Gaadin jälkeläisten päämies on Eljasaf, Reuelin poika. 15 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 45 650. 16 Ruubenin leirikunnan katselmuksessa oli kaikkiaan 151 450 miestä. Heidän tulee lähteä liikkeelle toisena joukkona.

17 Sitten lähtee liikkeelle ilmestysmaja ja leeviläisten leirikunta toisten leirikuntien keskellä. Liikkeelle on lähdettävä siinä järjestyksessä kuin on leiriydytty, kukin heimo vuorollaan lippuineen.

18 Länteen päin asettukoon Efraimin leirikunta lippuineen ja joukkoineen. Efraimin jälkeläisten päämies on Elisama, Ammihudin poika. 19 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 40 500. 20 Hänen viereensä leiriytyköön Manassen heimo. Manassen jälkeläisten päämies on Gamliel, Pedasurin poika. 21 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 32 200. 22 Sitten tulee Benjaminin heimo. Benjaminin jälkeläisten päämies on Abidan, Gideonin poika. 23 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 35 400. 24 Efraimin leirikunnan katselmuksessa oli kaikkiaan 108 100 miestä. Heidän tulee lähteä liikkeelle kolmansina.

25 Pohjoiseen päin asettukoon Daanin leirikunta lippuineen ja joukkoineen. Daanin jälkeläisten päämies on Ahieser, Ammisaddain poika. 26 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 62 700. 27 Hänen viereensä leiriytyköön Asserin heimo. Asserin jälkeläisten päämies on Pagiel, Okranin poika. 28 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 41 500. 29 Sitten tulee Naftalin heimo. Naftalin jälkeläisten päämies on Ahira, Eenanin poika. 30 Hänen osastonsa lukumäärä oli katselmuksessa 53 400. 31 Daanin leirikunnan katselmuksessa oli kaikkiaan 157 600 miestä. Heidän tulee lippuineen lähteä liikkeelle viimeisinä.”

32 Nämä olivat katselmuksessa olleiden israelilaisten lukumäärät heimoittain. Leirikuntien katselmuksessa olleiden joukkojen lukumäärä oli kaikkiaan 603 550. 33 Leeviläisistä ei kuitenkaan pidetty katselmusta yhdessä muiden israelilaisten kanssa, sillä niin oli Herra Moosesta käskenyt.

34 Israelilaiset tekivät kaiken niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt. Näin he kaikki leiriytyivät lippujensa luo, ja näin he lähtivät liikkeelle suvuittain ja perhekunnittain.

Leeviläiset asetetaan avustamaan pappeja

1 Nämä ovat Aaronin ja Mooseksen suvun vaiheet siihen aikaan, kun Herra puhui Moosekselle Siinainvuorella. 2 Aaronin poikien nimet olivat Naadab, esikoinen, Abihu, Eleasar ja Iitamar. 3 Nämä olivat Aaronin pojat, voidellut papit, jotka oli vihitty papinvirkaan. 4 Mutta Naadab ja Abihu kuolivat Herran edessä tuodessaan vierasta tulta Herran eteen Siinain autiomaassa. Heillä ei ollut poikia. Siksi vain Eleasar ja Iitamar toimittivat papinvirkaa isänsä Aaronin valvonnassa.

5 Herra puhui Moosekselle: 6 “Tuo Leevin heimo esille ja aseta se pappi Aaronin palvelukseen. 7 Leeviläiset hoitakoot tehtäviä ilmestysmajan edustalla sekä Aaronin että koko kansan puolesta ja suorittakoot asumuksen palvelustyöt. 8 Hoitakoot he kaikkea ilmestysmajan kalustoa ja suorittakoot israelilaisille määrätyt asumuksen palvelustyöt. 9 Anna leeviläiset avuksi Aaronille ja hänen pojilleen. Heidät kaikki on israelilaisten joukosta annettu hänen palvelukseensa. 10 Aseta Aaron ja hänen poikansa hoitamaan papinvirkaa. Jos sivullinen sekaantuu siihen, hänet on surmattava.”

11 Herra sanoi Moosekselle: 12 “Minä itse olen ottanut leeviläiset israelilaisten keskuudesta kaikkien israelilaisten esikoisten sijaan, niiden sijaan, jotka tulevat esikoisena äitinsä kohdusta. Leeviläisistä on siis tullut minun omiani, 13 sillä jokainen esikoinen kuuluu minulle. Sinä päivänä, jona minä surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset, minä pyhitin itselleni kaikki Israelin esikoiset, sekä ihmisten että eläinten, ja ne kuuluvat minulle. Minä olen Herra.”

Leeviläisten lukumäärä lasketaan

14 Herra puhui Moosekselle Siinain autiomaassa. Hän sanoi: 15 “Pidä katselmus leeviläisistä perhekunnittain ja suvuittain. Laske kaikki miespuoliset kuukauden ikäisestä alkaen.” 16 Mooses piti heistä katselmuksen saamansa määräyksen, Herran käskyn, mukaisesti.

17 Nämä olivat Leevin poikien nimet: Geerson, Kehat ja Merari. 18 Nämä olivat Geersonin poikien nimet ja heidän sukunsa: Libni ja Simei. 19 Kehatin pojat ja heidän sukunsa olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. 20 Merarin pojat ja heidän sukunsa olivat Mahli ja Muusi. Nämä olivat Leevin suvut perhekunnittain.

21 Geersonista polveutuivat libniläisten suku ja simeiläisten suku. Nämä olivat geersonilaisten suvut. 22 Kaikkien katselmuksessa olleiden kuukauden ikäisten tai sitä vanhempien miespuolisten geersonilaisten lukumäärä oli 7 500. 23 Geersonilaisten perhekuntien tuli leiriytyä asumuksen taakse, lännen puolelle. 24 Heidän sukunsa päämies oli Eljasaf, Laaelin poika. 25 Geersonilaisten tehtävänä ilmestysmajassa oli pitää huolta asumuksesta, teltasta peitteineen, ilmestysmajan oviverhosta, 26 asumusta ja alttaria ympäröivän esipihan ympärysverhoista, portin verhosta, ympärysverhon köysistä sekä kaikista niihin liittyvistä tehtävistä.

27 Kehatista polveutuivat amramilaisten suku, jisharilaisten suku, hebronilaisten suku ja ussielilaisten suku. Nämä olivat kehatilaisten suvut. 28 Kuukauden ikäisten ja sitä vanhempien miespuolisten kehatilaisten lukumäärä oli yhteensä 8 600. He hoitivat pyhäkössä toimitettavia tehtäviä. 29 Kehatilaisten perhekuntien tuli leiriytyä asumuksen sivulle, etelän puolelle. 30 Kehatilaisten suvun perhekuntien päämies oli Elisafan, Ussielin poika. 31 Heidän tehtävänään oli pitää huolta liitonarkusta, pöydästä, lampunjalasta, alttareista, pyhäkön jumalanpalvelusesineistä sekä esiripusta ja hoitaa kaikki niihin liittyvät tehtävät.

32 Leeviläisten päämiesten esimies oli Eleasar, pappi Aaronin poika. Hän valvoi niitä, jotka hoitivat tehtäviä pyhäkössä.

33 Merarista polveutuivat mahlilaisten suku ja muusilaisten suku. Nämä olivat Merarin suvut. 34 Kuukauden ikäisten ja sitä vanhempien miespuolisten merarilaisten lukumäärä oli yhteensä 6 200. 35 Merarin suvun perhekuntien päämies oli Suuriel, Abihailin poika. Merarilaisten tuli leiriytyä asumuksen sivulle, pohjoisen puolelle. 36 Merarin jälkeläisille määrätty tehtävä oli pitää huolta asumuksen laudoista, poikkitangoista, pylväistä ja niiden jalustoista sekä kaikesta kalustosta ja hoitaa niihin liittyvät tehtävät. 37 Heidän piti huolehtia myös esipihan ympärillä olevista pylväistä ja niiden jalustoista, vaarnoista ja köysistä.

38 Asumuksen eteen, sen itäpuolelle, ilmestysmajan eteen leiriytyivät Mooses ja Aaron sekä Aaronin pojat. Heidän tehtävänään oli huolehtia pyhäkköön liittyvistä velvollisuuksista israelilaisten puolesta. Sivullinen, joka sekaantui pyhäkköpalvelukseen, oli surmattava. 39 Kaikkiaan katselmuksessa olleita kuukauden ikäisiä ja sitä vanhempia miespuolisia leeviläisiä, jotka Mooses ja Aaron Herran käskyn mukaan laskivat suvuittain, oli 22 000.

Esikoisten lunastaminen

40 Herra sanoi Moosekselle: “Laske kaikki israelilaisten kuukauden ikäiset ja sitä vanhemmat miespuoliset esikoiset ja tee luettelo heidän nimistään. 41 Erota leeviläiset minulle – minä olen Herra – israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan ja myös leeviläisten karja israelilaisten karjan kaikkien esikoisten sijaan.”

42 Niin Mooses laski kaikki israelilaisten esikoiset, niin kuin Herra oli häntä käskenyt. 43 Kaikkiaan katselmuksessa olleita kuukauden ikäisiä ja sitä vanhempia miespuolisia esikoisia oli nimiluettelon mukaan 22 273.

44 Herra puhui Moosekselle: 45 “Erota leeviläiset minulle israelilaisten kaikkien esikoisten sijaan ja leeviläisten karja israelilaisten karjan sijaan, niin että leeviläisistä tulee minun omiani. Minä olen Herra. 46 Israelilaisten esikoisia on 273 enemmän kuin leeviläisiä. Lunastukseksi näistä 47 ota jokaista kohti viisi sekeliä hopeaa pyhäkkösekelin painon mukaan. Sekeli on kaksikymmentä geeraa. 48 Anna hopea Aaronille ja hänen pojilleen lunastushinnaksi niistä israelilaisten esikoisista, jotka ylittävät leeviläisten määrän.”

49 Mooses otti lunastushinnan niistä esikoisista, joita oli yli leeviläisillä lunastettujen määrän. 50 Hän otti tämän hopean israelilaisten esikoisten lunastamiseksi, 1 365 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. 51 Mooses antoi Herran käskyn mukaan nämä lunastushopeat Aaronille ja hänen pojilleen. Niin oli Herra Moosesta käskenyt.

Leeviläisten palvelustehtävät

1 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 2 “Laske Leevin jälkeläisten joukosta kehatilaisten lukumäärä suvuittain ja perhekunnittain 3 kolmikymmenvuotiaista alkaen viisikymmenvuotiaisiin asti – kaikki, jotka ovat palveluskelpoisia ja voivat suorittaa tehtäviä ilmestysmajassa. 4 Kehatin poikien palvelustehtävä ilmestysmajassa on huolehtia kaikkein pyhimmistä esineistä.

5 Leirin lähtiessä liikkeelle Aaron ja hänen poikansa ottakoot alas esiripun ja peittäkööt sillä todistuksen arkun. 6 Sen päälle heidän on pantava merilehmännahkainen peite ja päällimmäiseksi levitettävä kokonaan sinipunaisista langoista tehty vaate ja asetettava paikoilleen arkun kantotangot.

7 Pyhien leipien pöydälle heidän tulee levittää sinipunainen vaate ja panna sen päälle vadit, kupit, maljat ja juomauhrikannut. Myös aina esillä olevan leivän tulee olla sen päällä. 8 Heidän tulee levittää näiden päälle helakanpunainen vaate, peittää se merilehmännahkaisella peitteellä ja asettaa paikoilleen pöydän kantotangot.

9 Sitten heidän on otettava sinipunainen vaate ja peitettävä lampunjalka lamppuineen, lamppusaksineen, karstakuppeineen ja kaikkine öljyastioineen, joita sen hoitamisessa käytetään. 10 Heidän tulee kääriä se ja kaikki siihen kuuluvat esineet merilehmännahkaiseen peitteeseen ja asettaa se kantopaareille.

11 Kultaiselle alttarille heidän on levitettävä sinipunainen vaate, peitettävä se merilehmännahkaisella peitteellä ja asetettava paikoilleen alttarin kantotangot. 12 Heidän tulee ottaa kaikki pyhäkössä käytettävät jumalanpalvelusesineet, kääriä ne sinipunaiseen vaatteeseen, peittää ne merilehmännahkaisella peitteellä ja panna kantopaareille.

13 Heidän on puhdistettava alttari tuhkasta ja levitettävä alttarin päälle purppuranpunainen vaate. 14 Sen päälle heidän on pantava kaikki alttarilla käytettävät esineet: suitsutusastiat, haarukat, lapiot ja vihmontamaljat – koko alttarikalusto. Niiden päälle heidän on levitettävä merilehmännahkainen peite, ja alttarin kantotangot on asetettava paikoilleen.

15 Kun Aaron ja hänen poikansa ovat leirin liikkeelle lähtiessä saaneet päätökseen pyhäkön ja kaikkien pyhäkön esineiden peittämisen, Kehatin jälkeläiset tulkoot kantamaan niitä. He eivät kuitenkaan saa koskea mihinkään, mikä on pyhää, etteivät kuolisi. Kehatin jälkeläisten tehtävänä on kantaa nämä ilmestysmajaan kuuluvat esineet.

16 Eleasarin, pappi Aaronin pojan, tehtävänä on pitää huolta seitsenhaaraisen lampun öljystä, hyväntuoksuisesta suitsukkeesta, jokapäiväisestä ruokauhrista ja voiteluöljystä. Hänen tehtävänään on valvoa koko asumusta ja kaikkea, mikä kuuluu pyhäkköön ja sen kalustoon.”

17 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 18 “Älkää päästäkö kehatilaisten sukuhaaraa häviämään leeviläisten joukosta. 19 Tehkää siis heille näin, että he saisivat elää eivätkä kuolisi lähestyessään kaikkeinpyhintä: Aaron ja hänen poikansa määrätkööt kullekin heistä oman palvelustehtävänsä ja kantamuksensa. 20 He eivät saa mennä hetkeksikään katselemaan pyhiä esineitä, etteivät kuolisi.”

21 Herra sanoi Moosekselle: 22 “Laske myös Geersonin jälkeläisten lukumäärä perhekunnittain ja suvuittain 23 kolmikymmenvuotiaista alkaen viisikymmenvuotiaisiin asti, kaikki, jotka ovat palveluskelpoisia ja voivat tehdä työtä ilmestysmajassa. 24 Tämä on geersonilaissukujen palvelus- ja kantamistehtävä: 25 Heidän on kannettava asumuksen telttakankaat, ilmestysmaja, sen peite ja merilehmännahkainen peite, joka on ulommaisena asumuksen päällä, ilmestysmajan oven verho, 26 asumusta ja alttaria ympäröivän esipihan verhot, niiden köydet, esipihan portin verho ja kaikki niiden hoitamiseen tarvittava kalusto. Heidän on suoritettava kaikki näiden hoitamiseen liittyvät työt. 27 Kaikki geersonilaisten palvelus – mitä tahansa he kantavat tai tekevät – tapahtukoon Aaronin ja hänen poikiensa käskyn mukaan. Teidän on määrättävä kaikki, mitä heidän tehtävänään on kantaa. 28 Tämä on geersonilaissukujen palvelustehtävä ilmestysmajassa. Toimittakoot he tehtävänsä Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla.

29 Laske Merarin jälkeläiset suvuittain ja perhekunnittain 30 kolmikymmenvuotiaista alkaen viisikymmenvuotiaisiin asti, kaikki palveluskelpoiset, jotka voivat tehdä työtä ilmestysmajassa. 31 Heille uskottu tehtävä, koko heidän ilmestysmajassa toimittamansa palvelus, on tämä: heidän on kannettava asumuksen laudat, poikkitangot ja pylväät jalustoineen, 32 esipihan ympärillä olevat pylväät jalustoineen, vaarnoineen ja köysineen ja kaikki niihin kuuluvat esineet sekä tehtävä kaikki niihin liittyvät työt. Määrätkää heille nimeltä mainiten, mitä esineitä heidän on kannettava. 33 Tämä on merarilaissukujen palvelustyö. Toimittakoot he kaikki nämä tehtävät ilmestysmajassa Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla.”

Palvelusvelvollisten leeviläisten lukumäärä lasketaan

34 Mooses ja Aaron sekä kansan päämiehet laskivat Kehatin jälkeläiset suvuittain ja perhekunnittain 35 kolmikymmenvuotiaista alkaen viisikymmenvuotiaisiin asti, kaikki palveluskelpoiset, jotka voivat tehdä työtä ilmestysmajassa. 36 Heidät laskettiin suvuittain, ja heitä oli 2 750. 37 Näin paljon oli kehatilaisia heidän sukujensa katselmuksessa, niitä, jotka palvelivat ilmestysmajassa. Mooses ja Aaron laskivat heidät sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut.

38 Geersonin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain 39 kolmikymmenvuotiaista alkaen viisikymmenvuotiaisiin asti, kaikki palveluskelpoiset, jotka voivat tehdä työtä ilmestysmajassa. 40 Heitä oli suvuittain ja perhekunnittain laskettuna 2 630. 41 Näin paljon oli geersonilaisia heidän sukujensa katselmuksessa, niitä, jotka palvelivat ilmestysmajassa. Mooses ja Aaron laskivat heidät Herran käskyn mukaisesti.

42 Merarin jälkeläiset laskettiin suvuittain ja perhekunnittain 43 kolmikymmenvuotiaista alkaen viisikymmenvuotiaisiin asti, kaikki palveluskelpoiset, jotka voivat tehdä työtä ilmestysmajassa. 44 Heitä oli suvuittain laskettuna 3 200. 45 Näin paljon oli merarilaisia heidän sukujensa katselmuksessa. Mooses ja Aaron laskivat heidät sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Mooseksen kautta antanut.

46 Mooses, Aaron ja Israelin päämiehet laskivat kaikki leeviläiset suvuittain ja perhekunnittain 47 kolmikymmenvuotiaista alkaen viisikymmenvuotiaisiin asti, kaikki, jotka olivat palveluskelpoisia ja voivat ottaa osaa palvelustyöhön ja kantamistehtäviin ilmestysmajassa. 48 Heitä oli katselmuksessa 8 580. 49 Sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Mooseksen kautta, jokainen määrättiin omaan palvelus- ja kantamistehtäväänsä. Tämän katselmuksen Mooses piti Herran käskyn mukaisesti.

Saastaisten poistaminen leiristä

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Käske israelilaisten karkottaa leiristä jokainen spitaalinen, jokainen vuotoa sairastava ja jokainen kuolleesta saastunut. 3 Karkottakaa heidät, sekä miehet että naiset, leirin ulkopuolelle, etteivät he saastuttaisi leiriä, jossa minä asun heidän keskellään.” 4 Israelilaiset tekivät niin ja karkottivat heidät leirin ulkopuolelle. Niin kuin Herra oli puhunut Moosekselle, niin israelilaiset tekivät.

Vahingonkorvaus

5 Herra sanoi Moosekselle: 6 “Puhu israelilaisille: Jos mies tai nainen menettelee uskottomasti Herraa kohtaan tekemällä lähimmäistään vastaan minkä tahansa rikkomuksen, jonka ihminen voi tehdä, ja tulee siten syylliseksi, 7 hänen on tunnustettava tekemänsä rikkomus ja korvattava täysin se, mihin on syyllistynyt, sekä annettava lisäksi viidesosa korvaussummasta sille, jota vastaan on rikkonut. 8 Jos vahinkoa kärsineellä ei ole sukulunastajaa, jolle korvauksen syyllisyydestä voisi maksaa, se on maksettava Herralle. Se on tuotava papille, ja lisäksi on uhrattava sovituspässi, jolla syylliselle toimitetaan sovitus.

9 Kaikki israelilaisten papille tuomat pyhät lahjat kuuluvat papille. 10 Hänelle kuuluvat jokaisen antajan pyhät lahjat. Se, mikä annetaan papille, on papin omaa.”

Aviorikoksesta epäillyn vaimon tutkiminen

11 Herra puhui Moosekselle: 12 “Sano israelilaisille: Jos jonkun miehen vaimo pettää miestään olemalla hänelle uskoton 13 ja toinen mies makaa hänen kanssaan hänen miehensä tietämättä, vaimo saastuttaa itsensä, vaikka häntä ei saadakaan kiinni itse teosta eikä häntä vastaan ole todistajaa, koska hän on saanut asian salattua. 14 Miehen voi vallata mustasukkaisuuden henki, niin että hän epäilee vaimoaan, joka on saastuttanut itsensä, tai miehen voi vallata mustasukkaisuuden henki, niin että hän epäilee vaimoaan, vaikka tämä ei olekaan saastuttanut itseään. 15 Silloin miehen on tuotava vaimonsa papin eteen ja annettava uhrina vaimonsa puolesta kymmenesosa eefa-mittaa ohrajauhoja. Hän ei saa vuodattaa öljyä eikä panna suitsuketta uhrin päälle, sillä se on mustasukkaisuusuhri, muistutusuhri, joka johdattaa mieleen pahan teon.

16 Sitten pappi tuokoon vaimon ja asettakoon hänet Herran eteen. 17 Papin on otettava pyhää vettä saviastiaan, ja asumuksen lattialta hänen on otettava tomua ja pantava sitä veteen. 18 Hänen tulee asettaa vaimo Herran eteen, päästää hänen tukkansa hajalleen ja asettaa hänen käsiinsä muistutusuhri eli mustasukkaisuusuhri. Papilla tulee olla kädessään karvas, kirousta tuottava vesi, 19 ja hänen tulee vannottaa vaimoa ja sanoa hänelle: ‘Jos kukaan ei ole maannut kanssasi etkä ole pettänyt miestäsi etkä saastuttanut itseäsi, tämä karvas, kirousta tuottava vesi ei vahingoita sinua. 20 Mutta jos sinä olet pettänyt miehesi ja saastunut ja joku muu kuin oma miehesi on maannut sinun kanssasi, 21 Herra tekee sinun nimestäsi kirous- ja vannomissanan kansasi keskuuteen, ja Herra kuihduttaa lanteesi ja turvottaa vatsasi.’ Pappi vannottakoon vaimoa kirouksen uhalla ja sanokoon hänelle: 22 ‘Tämä kirousta tuottava vesi menee sisuksiisi turvottamaan vatsasi ja kuihduttamaan lanteesi.’ Vaimon on sanottava tähän: ‘Aamen, aamen.’

23 Papin tulee kirjoittaa nämä kiroukset, huuhtoa kirjoitus karvaaseen veteen 24 ja juottaa vaimolle tuo karvas, kirousta tuottava vesi. Kirousvesi menee häneen ja aiheuttaa katkeraa tuskaa. 25 Sitten papin tulee ottaa vaimon kädestä mustasukkaisuusuhri, heiluttaa uhria Herran edessä ja tuoda se alttarille. 26 Pappi ottakoon uhrista kourallisen muistouhriosaksi, polttakoon sen alttarilla ja juottakoon sitten veden vaimolle. 27 Kun hän on juottanut veden, kirousta tuottava vesi menee vaimoon. Jos vaimo on saastuttanut itsensä ja ollut miehelleen uskoton, se aiheuttaa katkeraa tuskaa, hänen vatsansa turpoaa, lanteensa kuihtuvat ja hänen nimestään tulee kiroussana kansansa keskuudessa. 28 Mutta jos vaimo ei ole saastuttanut itseään vaan on puhdas, hän ei vahingoitu vaan pysyy hedelmällisenä.

29 Tämä on laki mustasukkaisuudesta. Jos vaimo pettää miestään ja saastuttaa itsensä 30 tai jos miehen valtaa mustasukkaisuuden henki ja hän epäilee vaimoaan. Mies vieköön vaimonsa silloin Herran eteen, ja pappi tehköön vaimolle kaiken, mitä tämä laki määrää. 31 Näin mies vapautuu syyllisyydestä, mutta vaimo on vastuussa synnistään.”

Nasiirilaki

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille: Kun mies tai nainen on tehnyt erityisen lupauksen erottautuakseen nasiirina Herralle, 3 hänen tulee pysyä erossa viinistä ja väkijuomasta. Hän ei saa juoda edes etikkaa, joka on tehty viinistä tai väkijuomasta, eikä mitään rypälemehua. Hän ei saa myöskään syödä tuoreita eikä kuivattuja viinirypäleitä. 4 Niin kauan kuin hänen nasiirilupauksensa kestää, hän ei saa syödä mitään, mikä on lähtöisin viiniköynnöksestä, ei edes kuoria tai siemeniä.

5 Niin kauan kuin hänen nasiirilupauksensa kestää, partaveitsi ei saa koskea hänen hiuksiinsa eikä partaansa. Olkoon hän pyhä ja antakoon hiustensa kasvaa valtoimenaan koko sen ajan, joksi hän on erottautunut Herralle. 6 Koko sinä aikana, kun hän on Herralle vihkiytynyt, hän ei saa mennä kuolleen lähelle 7 eikä saattaa itseään saastaiseksi edes isästään, äidistään, veljestään tai sisarestaan heidän kuoltuaan, sillä hänen päässään on hänen Jumalansa seppele. 8 Koko nasiirilupauksensa ajan hän on pyhitetty Herralle.

9 Jos joku aivan yllättäen kuolee hänen läheisyydessään ja hänen vihitty päänsä saastuu, hänen tulee ajattaa hiuksensa puhdistuspäivänään. Ajattakoon hän ne seitsemäntenä päivänä. 10 Kahdeksantena päivänä hänen on tuotava kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa papille ilmestysmajan portille. 11 Papin tulee uhrata toinen syntiuhriksi ja toinen polttouhriksi sekä toimittaa hänelle sovitus kuolleen tähden tapahtuneesta rikkomuksesta. Pappi pyhittäköön hänen päänsä uudelleen sinä päivänä. 12 Nasiirin on erottauduttava uudelleen Herralle nasiirilupauksensa ajaksi ja uhrattava vuoden vanha karitsa vikauhriksi. Aikaisemmat päivät jääkööt ottamatta lukuun, koska hänen vihkimyksensä saastui.

13 Tämä on laki nasiirista. Kun hänen nasiirilupauksensa aika on kulunut umpeen, hänen on tultava ilmestysmajan ovelle 14 ja tuotava uhrinaan Herralle vuoden vanha virheetön uroskaritsa polttouhriksi ja vuoden vanha virheetön naaraskaritsa syntiuhriksi sekä virheetön pässi yhteysuhriksi. 15 Lisäksi hänen on tuotava niihin kuuluvana ruoka- ja juomauhrina korillinen hienoista vehnäjauhoista leivottuja happamattomia leipiä, öljyyn leivottuja leipiä ja öljyllä voideltuja happamattomia ohuita leipiä. 16 Pappi tuokoon ne Herran eteen ja uhratkoon nasiirin syntiuhrin ja polttouhrin. 17 Pässin hän uhratkoon yhteysuhriksi Herralle ja sen ohella korillisen happamattomia leipiä. Papin on uhrattava myös yhteysuhriin kuuluva ruoka- ja juomauhri. 18 Nasiiri ajattakoon ilmestysmajan portilla nasiirinhiuksensa, ottakoon hiukset ja pankoon ne yhteysuhrin alla palavaan tuleen.

19 Papin tulee ottaa keitetty pässin lapa sekä korista happamaton leipä ja happamaton ohut leipä ja antaa ne nasiirin käsiin sen jälkeen, kun tämä on ajattanut pois vihkiytymisensä merkin. 20 Niitä on heilutettava heilutusuhrina Herran edessä. Uhri on papille pyhitetty heilutetun rintalihan ja anniksi annetun reiden lisäksi. Sen jälkeen nasiiri juokoon viiniä.

21 Tämä on laki nasiirista, joka tekee lupauksen, ja hänen uhreistaan Herralle hänen ryhtyessään nasiiriksi. Hän voi uhrata lisäksi muuta, mitä saa hankituksi. Hänen on toimittava antamansa lupauksen mukaan ja noudatettava nasiiriksi erottautumista koskevaa lakia.”

Herran siunaus

22 Herra puhui Moosekselle: 23 “Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Näin teidän tulee siunata israelilaisia. Sanokaa heille:

24 ‘Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, 25 Herra valaiskoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen, 26 Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.’

27 Näin he laskevat minun nimeni israelilaisten ylle, ja minä siunaan heitä.”

Heimoruhtinaiden vihkiäislahjat

1 Kun Mooses oli saanut pystytetyksi asumuksen, hän voiteli ja pyhitti sen ja kaikki sen esineet sekä alttarin kaikkine esineineen. Kun hän oli voidellut ja pyhittänyt ne, 2 tulivat Israelin ruhtinaat, perhekuntien päämiehet, heimoruhtinaat, jotka olivat valvoneet katselmusta ja 3 toivat uhrilahjanaan Herran eteen kuudet katetut vaunut ja kaksitoista härkää. Kaksi ruhtinasta toi aina yhdet vaunut ja jokainen ruhtinas härän. He toivat ne asumuksen eteen.

4 Herra sanoi Moosekselle: 5 “Ota ne heiltä ja anna leeviläisille käytettäviksi ilmestysmajan palveluksessa, kullekin palvelustehtävänsä mukaisesti.” 6 Mooses otti vastaan vaunut ja härät ja antoi ne leeviläisille. 7 Kahdet vaunut ja neljä härkää hän antoi Geersonin jälkeläisille heidän palvelustehtävänsä mukaisesti. 8 Merarin jälkeläisille hän antoi neljät vaunut ja kahdeksan härkää heidän palvelustehtävänsä mukaisesti, jota he toimittivat Iitamarin, pappi Aaronin pojan, johdolla. 9 Kehatin jälkeläisille hän ei antanut mitään, sillä heidän palvelutyönään oli kantaa pyhiä esineitä olallaan.

10 Ruhtinaat toivat vihkiäislahjat alttaria varten sinä päivänä, jona se voideltiin. He toivat uhrilahjansa alttarin eteen, 11 mutta Herra sanoi Moosekselle: “Ruhtinaat tuokoot uhrilahjansa alttarin vihkimistä varten yksi kerrallaan, kukin omana päivänään.”

12 Ensimmäisenä päivänä toi uhrilahjansa Nahson, Amminadabin poika, Juudan heimosta. 13 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 14 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 15 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 16 yksi pukki syntiuhriksi 17 sekä yhteysuhriksi kaksi nautaa, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Nahsonin, Amminadabin pojan, uhrilahja.

18 Toisena päivänä toi uhrilahjansa Netanel, Suuarin poika, Isaskarin ruhtinas. 19 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 20 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 21 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 22 yksi pukki syntiuhriksi 23 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Netanelin, Suuarin pojan, uhrilahja.

24 Kolmantena päivänä toi uhrilahjansa Sebulonin jälkeläisten ruhtinas Eliab, Heelonin poika. 25 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 26 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 27 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 28 yksi pukki syntiuhriksi 29 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Eliabin, Heelonin pojan, uhrilahja.

30 Neljäntenä päivänä toi uhrilahjansa Ruubenin jälkeläisten ruhtinas Elisur, Sedeurin poika. 31 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 32 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 33 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 34 yksi pukki syntiuhriksi 35 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Elisurin, Sedeurin pojan, uhrilahja.

36 Viidentenä päivänä toi uhrilahjansa Simeonin jälkeläisten ruhtinas Selumiel, Suurisaddain poika. 37 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 38 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 39 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 40 yksi pukki syntiuhriksi 41 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Selumielin, Suurisaddain pojan, uhrilahja.

42 Kuudentena päivänä toi uhrilahjansa Gaadin jälkeläisten ruhtinas Eljasaf, Deuelin poika. 43 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 44 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 45 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 46 yksi pukki syntiuhriksi 47 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Eljasafin, Deuelin pojan, uhrilahja.

48 Seitsemäntenä päivänä toi uhrilahjansa Efraimin jälkeläisten ruhtinas Elisama, Ammihudin poika. 49 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 50 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 51 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 52 yksi pukki syntiuhriksi 53 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Elisaman, Ammihudin pojan, uhrilahja.

54 Kahdeksantena päivänä toi uhrilahjansa Manassen jälkeläisten ruhtinas Gamliel, Pedasurin poika. 55 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 56 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 57 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 58 yksi pukki syntiuhriksi 59 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Gamlielin, Pedasurin pojan, uhrilahja.

60 Yhdeksäntenä päivänä toi uhrilahjansa Benjaminin jälkeläisten ruhtinas Abidan, Gideonin poika. 61 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 62 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 63 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 64 yksi pukki syntiuhriksi 65 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Abidanin, Gideonin pojan, uhrilahja.

66 Kymmenentenä päivänä toi uhrilahjansa Daanin jälkeläisten ruhtinas Ahieser, Ammisaddain poika. 67 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 68 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 69 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 70 yksi pukki syntiuhriksi 71 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Ahieserin, Ammisaddain pojan, uhrilahja.

72 Yhdentenätoista päivänä toi uhrilahjansa Asserin jälkeläisten ruhtinas Pagiel, Okranin poika. 73 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 74 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 75 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 76 yksi pukki syntiuhriksi 77 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Pagielin, Okranin pojan, uhrilahja.

78 Kahdentenatoista päivänä toi uhrilahjansa Naftalin jälkeläisten ruhtinas Ahira, Eenanin poika. 79 Hänen uhrilahjanaan oli yksi 130 sekelin painoinen hopeavati, yksi hopeinen vihmontamalja, joka painoi 70 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan, molemmat täynnä öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja ruokauhriksi, 80 yksi kymmenen sekelin painoinen kultakuppi täynnä suitsuketta, 81 yksi sonnimullikka, yksi pässi ja yksi vuoden vanha uroskaritsa polttouhriksi, 82 yksi pukki syntiuhriksi 83 sekä yhteysuhriksi kaksi härkää, viisi pässiä, viisi pukkia ja viisi vuoden vanhaa uroskaritsaa. Tämä oli Ahiran, Eenanin pojan, uhrilahja.

84 Nämä olivat vihkiäislahjat, jotka Israelin ruhtinaat antoivat alttaria varten silloin, kun se voideltiin: hopeavateja oli kaksitoista, hopeisia vihmontamaljoja kaksitoista ja kultakuppeja kaksitoista. 85 Kukin hopeavati oli 130 sekelin ja kukin malja 70 sekelin painoinen. Astioissa oli siis hopeaa kaikkiaan 2 400 sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. 86 Kultakuppeja, jotka olivat täynnä suitsuketta, oli kaksitoista. Kukin kuppi painoi kymmenen sekeliä pyhäkkösekelin painon mukaan. Kupeissa oli siis kultaa kaikkiaan 120 sekeliä. 87 Polttouhrimullikoita oli yhteensä kaksitoista, pässejä kaksitoista ja vuoden vanhoja uroskaritsoita kaksitoista. Niihin kuuluivat lisäksi ruokauhrit. Myös syntiuhripukkeja oli kaksitoista. 88 Yhteysuhriteuraita oli kaikkiaan 24 härkää, 60 pässiä, 60 pukkia ja 60 vuoden vanhaa uroskaritsaa. Nämä olivat vihkiäislahjat, jotka annettiin alttarin voitelemisen jälkeen.

Seitsenhaarainen lampunjalka

89 Kun Mooses meni ilmestysmajaan puhumaan Herran kanssa, hän kuuli äänen, joka puhui hänelle todistuksen arkun päällä olevalta armoistuimelta, kahden kerubin välistä. Sieltä Herra puhui hänelle.

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano Aaronille: Aseta lamput paikoilleen niin, että ne seitsemän lamppua luovat valoa lampunjalan etupuolelle.” 3 Aaron teki niin. Hän asetti lamput niin, että ne loivat valoa lampunjalan etupuolelle, Herran Moosekselle antaman käskyn mukaan. 4 Lampunjalka oli tehty kullasta takomalla; sen runko ja kukkalehdetkin oli taottu. Mooses teetti lampunjalan aivan sen mallin mukaan, jonka Herra oli hänelle näyttänyt.

Leeviläisten puhdistaminen

5 Herra puhui Moosekselle: 6 “Ota leeviläiset erilleen israelilaisten keskuudesta ja puhdista heidät. 7 Puhdistaaksesi heidät tee näin: Vihmo heidän päälleen synnistä puhdistavaa vettä. Heidän on ajeltava partaveitsellä kaikki ruumiinsa karvat ja pestävä vaatteensa. Näin heidän on puhdistauduttava. 8 Ottakoot he sitten sonnimullikan sekä siihen kuuluvana ruokauhrina öljyyn sekoitettuja hienoja vehnäjauhoja. Ota sinä vielä toinen mullikka syntiuhriksi.

9 Tuo sitten leeviläiset ilmestysmajan eteen ja kutsu koolle koko Israelin seurakunta. 10 Kun olet tuonut leeviläiset Herran eteen, israelilaiset laskekoot kätensä leeviläisten päälle. 11 Aaron antakoon Herran edessä leeviläiset heilutusuhriksi israelilaisten puolesta, niin että leeviläiset voivat toimia Herran palvelijoina. 12 Leeviläiset laskekoot kätensä mullikoiden pään päälle. Valmista sinä toinen niistä syntiuhriksi ja toinen polttouhriksi Herralle toimittaaksesi sovituksen leeviläisille. 13 Aseta sitten leeviläiset Aaronin ja hänen poikiensa eteen ja anna heidät heilutusuhrina Herralle. 14 Erota näin leeviläiset muista israelilaisista, niin että leeviläisistä tulee minun omiani.

15 Sen jälkeen leeviläiset menkööt ilmestysmajan palvelustehtäviin. Puhdista heidät ja anna heidät heilutusuhriksi, 16 sillä heidät on kokonaan luovutettu minulle israelilaisten keskuudesta. Minä olen ottanut heidät omikseni kaikkien israelilaisten esikoisten sijaan, kaikkien, jotka tulevat ensimmäisena äitinsä kohdusta. 17 Jokainen Israelin esikoinen, niin ihmisten kuin karjankin, kuuluu minulle. Minä pyhitin heidät itselleni sinä päivänä, jona surmasin kaikki Egyptin maan esikoiset. 18 Nyt minä otan kuitenkin leeviläiset omikseni kaikkien israelilaisten esikoisten sijaan. 19 Minä annoin leeviläiset israelilaisten keskuudesta palvelijoiksi Aaronille ja hänen pojilleen suorittamaan palvelusta ilmestysmajassa israelilaisten puolesta ja toimittamaan israelilaisille sovituksen, ettei israelilaisia kohtaisi rangaistus, kun he lähestyvät pyhäkköä.”

20 Näin Mooses, Aaron ja koko Israelin seurakunta tekivät leeviläisille. Israelilaiset tekivät leeviläisille tarkoin Herran Moosekselle antaman käskyn mukaan. 21 Leeviläiset puhdistautuivat synnistä ja pesivät vaatteensa. Sitten Aaron antoi heidät Herran edessä heilutusuhriksi ja toimitti heille sovituksen heidän puhdistamisekseen. 22 Sen jälkeen leeviläiset menivät ilmestysmajaan toimittamaan palvelustaan Aaronin ja hänen poikiensa johdolla. Niin kuin Herra oli Moosekselle leeviläisistä määrännyt, niin heille tehtiin.

23 Herra puhui Moosekselle: 24 “Tämä koskee leeviläisiä: Kaksikymmenentäviisi vuotta täytettyään he ovat palveluskelpoisia ilmestysmajan palvelutyössä, 25 mutta viisikymmenentä vuotta täytettyään heidän on kuitenkin vetäydyttävä syrjään palvelusta toimittavien joukosta eivätkä he enää saa olla palvelutyössä. 26 He voivat auttaa veljiään ilmestysmajan tehtävien hoitamisessa, mutta he eivät saa enää suorittaa palvelusta. Järjestä leeviläisten tehtävät näin.”

Täsmennyksiä pääsiäismääräyksiin

1 Herra puhui Moosekselle Siinain autiomaassa toisena vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, vuoden ensimmäisessä kuussa. Hän sanoi: 2 “Israelilaisten tulee viettää pääsiäistä säädettynä aikana. 3 Viettäkää sitä määräaikaan, tämän kuukauden neljäntenätoista päivänä iltahämärissä. Viettäkää pääsiäistä kaikkien sitä koskevien käskyjen ja säädösten mukaan.” 4 Niin Mooses puhui israelilaisille pääsiäisen viettämisestä, 5 ja he viettivät Siinain autiomaassa pääsiäistä ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä iltahämärissä. Israelilaiset tekivät kaiken niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt.

6 Muutamat miehet olivat kuitenkin saastuneet kuolleesta eivätkä voineet viettää pääsiäistä sinä päivänä. He tulivat vielä samana päivänä Mooseksen ja Aaronin eteen 7 ja sanoivat Moosekselle: “Me olemme saastuneet kuolleesta. Miksi meidän ei anneta tuoda Herralle uhria määräaikana yhdessä muiden israelilaisten kanssa?” 8 Mooses sanoi heille: “Odottakaa tässä. Minä tahdon kuulla, mitä Herra säätää teistä.”

9 Silloin Herra sanoi Moosekselle: 10 “Puhu israelilaisille: Jos jotkut teistä tai teidän jälkeläisistänne ovat saastuneet kuolleesta tai ovat kaukana matkalla, he voivat kuitenkin viettää Herran pääsiäistä. 11 Viettäkööt he sitä toisen kuun neljäntenätoista päivänä iltahämärissä. Syökööt he pääsiäislampaan happamattoman leivän ja katkerien yrttien kanssa. 12 He eivät saa jättää siitä mitään seuraavaan aamuun eivätkä rikkoa yhtäkään sen luuta. Heidän tulee valmistaa se kaikkien pääsiäisuhria koskevien lakien mukaan. 13 Mutta jokainen, joka laiminlyö pääsiäisen vieton, vaikka on puhdas eikä ole matkoilla, on poistettava kansansa keskuudesta, koska hän ei ole tuonut Herralle uhria säädettynä aikana. Sellainen ihminen kantakoon syntinsä seuraukset. 14 Kun luonanne asuva muukalainen tahtoo viettää Herran pääsiäistä, hänen on noudatettava pääsiäistä koskevia lakeja ja säädöksiä. Teitä kaikkia koskee sama laki, sekä muukalaista että maassa syntynyttä.”

Pilvi johtaa kansaa

15 Kun asumus oli pystytetty, pilvi peitti asumuksen, todistuksen teltan. Illasta aamuun sen yllä oli tulen kaltainen hohde. 16 Näin oli aina: pilvi peitti sen päivällä ja tulen kaltainen hohde yöllä. 17 Aina pilven kohotessa teltan päältä israelilaiset lähtivät liikkeelle. Mihin paikkaan pilvi laskeutui, sinne he leiriytyivät. 18 Herran käskyn mukaan israelilaiset lähtivät liikkeelle, ja Herran käskyn mukaan israelilaiset leiriytyivät. He olivat leiriytyneinä niin kauan kuin pilvi pysyi asumuksen päällä. 19 Jos pilvi viipyi asumuksen päällä pidemmän aikaa, israelilaiset noudattivat Herran käskyä eivätkä lähteneet liikkeelle. 20 Joskus pilvi viipyi asumuksen päällä vain muutamia päiviä. Herran käskyn mukaan he silloinkin olivat leiriytyneinä, ja Herran käskyn mukaan he lähtivät liikkeelle. 21 Jos pilvi joskus pysyi paikallaan vain illasta aamuun ja kohosi aamulla, he lähtivät silloinkin liikkeelle. Samoin jos pilvi pysyi paikallaan päivän ja yön ja sitten kohosi, he lähtivät liikkeelle. 22 Jos pilvi viipyi asumuksen päällä pari päivää tai kuukauden tai vielä pidemmän ajan, israelilaiset olivat leiriytyneinä eivätkä lähteneet liikkeelle. Mutta kun pilvi kohosi, he lähtivät liikkeelle. 23 Herran käskyn mukaan he leiriytyivät ja Herran käskyn mukaan lähtivät liikkeelle. He noudattivat kaikkea, mitä Herra oli Mooseksen kautta käskenyt heidän noudattaa.

Hopeatorvet

1 Herra sanoi Moosekselle: 2 “Tee itsellesi kaksi hopeatorvea. Tee ne takomalla. Olkoot ne sinulla seurakunnan koollekutsumista ja leirien liikkeellepanemista varten. 3 Kun niihin molempiin puhalletaan, koko seurakunnan on kokoonnuttava sinun luoksesi ilmestysmajan ovelle. 4 Mutta jos vain yhteen puhalletaan, ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet, kokoontukoot luoksesi. 5 Kun puhallatte hälytyssoiton, itäpuolelle asettuneiden leirikuntien on lähdettävä liikkeelle. 6 Kun puhallatte hälytyssoiton toistamiseen, eteläpuolelle asettuneiden leirikuntien on lähdettävä liikkeelle. Hälytyssoitto puhalletaan liikkeelle lähdettäessä. 7 Kutsuessanne seurakuntaa koolle puhaltakaa torveen. Älkää kuitenkaan puhaltako hälytyssoittoa.

8 Papit, Aaronin pojat, puhaltakoot torviin. Tämä olkoon teille ikuinen säädös polvesta polveen. 9 Kun te lähdette maassanne taisteluun vihollista vastaan, joka ahdistaa teitä, puhaltakaa torvilla hälytys. Silloin Herra, teidän Jumalanne, muistaa teitä ja te pelastutte vihollistenne käsistä. 10 Puhaltakaa torviin myös ilonpäivinänne, vuotuisina juhlinanne ja uudenkuunpäivinä uhratessanne polttouhrejanne ja yhteysuhrejanne, niin ne muistuttavat teistä Jumalanne edessä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”

Lähtö Siinailta

11 Toisen vuoden toisen kuukauden kahdentenakymmenentenä päivänä pilvi kohosi todistuksen asumuksen yltä. 12 Silloin israelilaiset lähtivät Siinain autiomaasta liikkeelle leirikunnittain. Paaranin autiomaassa pilvi pysähtyi jälleen. 13 Näin he lähtivät ensimmäistä kertaa liikkeelle sillä tavoin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt. 14 Ensimmäisenä lähti liikkeelle osastoittain Juudan jälkeläisten leirikunta lippuineen. Juudan joukkoa johti Nahson, Amminadabin poika. 15 Isaskarilaisten heimon joukkoa johti Netanel, Suuarin poika. 16 Sebulonilaisten heimon joukkoa johti Eliab, Heelonin poika.

17 Kun asumus oli purettu, liikkeelle lähtivät geersonilaiset ja merarilaiset, jotka kantoivat asumusta. 18 Sitten lähti liikkeelle osastoittain Ruubenin leirikunta lippuineen. Ruubenin joukkoa johti Elisur, Sedeurin poika. 19 Simeonilaisten heimon joukkoa johti Selumiel, Suurisaddain poika. 20 Gaadilaisten heimon joukkoa johti Eljasaf, Deuelin poika. 21 Sitten lähtivät kehatilaiset liikkeelle pyhiä esineitä kantaen. Asumus oli pystytetty, ennen kuin he saapuivat perille.

22 Sitten lähti liikkeelle osastoittain efraimilaisten leirikunta lippuineen. Efraimin joukkoa johti Elisama, Ammihudin poika. 23 Manasselaisten heimon joukkoa johti Gamliel, Pedasurin poika. 24 Benjaminilaisten heimon joukkoa johti Abidan, Gideonin poika.

25 Jälkijoukkona, leirikunnista viimeisenä, lähti liikkeelle osastoittain daanilaisten leirikunta lippuineen. Daanin joukkoa johti Ahieser, Ammisaddain poika. 26 Asserilaisten heimon joukkoa johti Pagiel, Okranin poika, 27 ja naftalilaisten heimon joukkoa Ahira, Eenanin poika. 28 Tässä järjestyksessä israelilaisten joukot lähtivät liikkeelle.

29 Mooses sanoi Hoobabille, midianilaisen appensa Reuelin pojalle: “Me olemme matkalla paikkaan, josta Herra on sanonut: ‘Sen minä annan teille.’ Lähde meidän kanssamme, niin me palkitsemme sinut hyvin, sillä Herra on luvannut hyvää Israelille.” 30 Mutta Hoobab vastasi hänelle: “En lähde, vaan menen omaan maahani ja synnyinseudulleni.” 31 Mooses sanoi: “Älä jätä meitä, sillä sinä tiedät, minne meidän on hyvä leiriytyä autiomaassa. Ryhdy siis meille oppaaksi. 32 Jos lähdet kanssamme, me annamme sinun saada osasi siitä hyvästä, mitä Herra meille suo.”

33 Israelilaiset kulkivat Herran vuoren luota kolme päivänmatkaa, ja Herran liitonarkku kulki heidän edellään kolme päivänmatkaa etsien heille levähdyspaikat. 34 Herran pilvi oli heidän yläpuolellaan päivällä, kun he lähtivät liikkeelle leiristä. 35 Kun arkku lähti liikkeelle, Mooses lausui: “Nouse, Herra, niin vihollisesi hajaantuvat ja vihamiehesi pakenevat edeltäsi.” 36 Kun arkku pysähtyi, hän lausui: “Käänny, Herra, Israelin kymmentuhantisten joukkojen puoleen.”

Kansa nurisee ruuasta

1 Kansa alkoi vaikeroida, ja se oli paha Herran silmissä. Hän kuuli sen ja vihastui, ja Herran tuli syttyi israelilaisten keskellä ja poltti leirin reunimmaisia osia. 2 Silloin kansa huusi avuksi Moosesta. Mooses rukoili Herraa, ja tuli alkoi sammua. 3 Paikkaa ruvettiin kutsumaan nimellä Tabeera, koska Herran tuli oli polttanut heitä siellä. 4 Mutta kansan keskuuteen kerääntyneessä joutoväessä heräsivät himot, ja myös israelilaiset alkoivat taas itkeä. He sanoivat: “Kunpa joku antaisi meille lihaa syödäksemme! 5 Me muistamme kalat, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, samoin kurkut, melonit, purjot, sipulit ja valkosipulit. 6 Nyt me sen sijaan näännymme nälkään. Eihän täällä näy mitään muuta kuin tuota mannaa.”

7 Manna oli korianterin siementen kaltaista, ja se muistutti myös bedellion-pihkaa. 8 Kansa samoili kokoamassa mannaa ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa. Sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä leipiä. Sillä oli samanlainen maku kuin öljyleivonnaisella. 9 Kun kaste laskeutui yöllä leiriin, laskeutui sinne myös mannaa.

Mooses valittaa raskasta kutsumustaan

10 Mooses kuuli, kuinka kansa itki, jokainen perhekunta telttansa ovella. Herra vihastui siitä kovin, ja myös Mooseksen mielestä se oli paha. 11 Mooses sanoi Herralle: “Mitä varten olet tehnyt näin pahoin palvelijallesi ja mitä varten en ole saanut armoa sinun silmissäsi vaan sinä olet pannut koko tämän kansan taakaksi minun päälleni? 12 Olenko minä pannut alulle koko tämän kansan tai olenko minä synnyttänyt sen? Sillä sinä käsket minun kantaa sitä sylissäni niin kuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, aina siihen maahan asti, josta olet vannonut valan heidän isilleen. 13 Mistä minulla on antaa lihaa koko tälle kansalle? He ahdistavat minua itkullaan ja sanovat: ‘Anna meille lihaa, että saamme syödä.’ 14 En minä jaksa kantaa yksinäni koko tätä kansaa. Taakka on minulle liian raskas. 15 Jos aiot kohdella minua näin, surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon sinun silmissäsi. Päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.”

Mooses saa avukseen seitsemänkymmentä vanhinta

16 Silloin Herra puhui Moosekselle: “Kutsu koolle seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, miehiä, joista tiedät, että he ovat kansan vanhimpia ja johtomiehiä. Tuo heidät ilmestysmajalle, ja asettukoot he sinne sinun kanssasi. 17 Minä laskeudun alas ja puhun siellä kanssasi. Minä otan henkeä, joka on sinun päälläsi, ja annan sitä heidän päälleen. Siten he voivat kantaa sinun kanssasi taakkaa tästä kansasta, eikä sinun tarvitse kantaa sitä yksinäsi. 18 Sano kansalle: Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa. Te olette itkeneet Herran kuullen ja sanoneet: ‘Kunpa joku antaisi meille lihaa syödäksemme! Egyptissä meidän oli sentään hyvä olla.’ Niinpä Herra antaa nyt teille lihaa, ja te saatte syödä. 19 Eikä siinä ole teille syömistä ainoastaan päiväksi tai kahdeksi, tai vain viideksi tai kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi päiväksi 20 vaan kuukauden päiviksi, niin että se lopulta tulee ulos teidän nenästänne ja iljettää teitä. Näin käy siksi, että te olette halveksineet Herraa, joka on teidän keskellänne, ja olette itkeneet hänen edessään ja sanoneet: ‘Miksi lähdimmekään Egyptistä!’”

21 Mooses vastasi: “Kansaa, jonka keskuudessa minä elän, on kuusisataatuhatta sotakelpoista miestä, ja sinä sanot: ‘Minä annan heille lihaa syötäväksi kuukauden ajaksi.’ 22 Jos heille teurastettaisiin lampaat, vuohet ja naudat, riittäisikö se heille? Vai kootaanko heille kaikki meren kalat, niin että se riittää heille?” 23 Mutta Herra sanoi Moosekselle: “Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle puhumani sana vai ei.”

24 Mooses meni ulos ja puhui kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui koolle seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja käski heidän asettua seisomaan ilmestysmajan ympärille. 25 Herra laskeutui alas pilvessä ja puhui Moosekselle, otti hänen päällään olevaa henkeä ja pani niiden seitsemänkymmenen vanhimman päälle. Kun henki laskeutui heidän päälleen, he profetoivat, mutta eivät tehneet sitä enää myöhemmin.

26 Kaksi miestä oli kuitenkin jäänyt leiriin. Toisen nimi oli Eldad ja toisen Meedad. Henki laskeutui heidänkin päälleen, sillä myös heidät oli kirjoitettu luetteloon, vaikka he eivät olleet lähteneet ilmestysmajalle. Kun he profetoivat leirissä, 27 muuan nuorukainen juoksi kertomaan Moosekselle: “Eldad ja Meedad profetoivat leirissä.” 28 Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen ja sanoi: “Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!” 29 Mutta Mooses vastasi hänelle: “Oletko kateellinen minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja Herra antaisi Henkensä tulla heidän päälleen!” 30 Sen jälkeen Mooses siirtyi takaisin leiriin Israelin vanhimpien kanssa.

Viiriäiset

31 Sitten Herra nostatti tuulen, joka toi viiriäisiä mereltä ja painoi niitä leiriin ja sen ympärille joka suuntaan päivänmatkan laajuudelta. Niitä oli maan pinnalla lähes kahden kyynärän paksuudelta. 32 Silloin kansa nousi ja keräsi viiriäisiä koko sen päivän ja yön ja koko seuraavan päivän. Jokainen kokosi vähintään kymmenen hoomer-mittaa. He levittivät niitä kuivumaan ympäri leiriä.

33 Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennen kuin se oli syöty loppuun, Herran viha syttyi kansaa kohtaan, ja Herra löi kansaa hyvin ankarasti. 34 Tuota paikkaa ruvettiin kutsumaan nimellä Kibrot-Hattaava, koska sinne haudattiin kansasta ne, jotka olivat antautuneet himonsa valtaan. 35 Kibrot-Hattaavasta kansa lähti liikkeelle Haserotia kohti ja pysähtyi sinne.

Mirjam ja Aaron parjaavat Moosesta

1 Mirjam ja Aaron parjasivat Moosesta kuusilaisen naisen takia, jonka hän oli ottanut vaimokseen. Mooses oli todellakin nainut kuusilaisen naisen. 2 He sanoivat: “Ainoastaan Mooseksen kauttako Herra on puhunut? Eikö hän ole puhunut myös meidän kauttamme?” Mutta Herra kuuli sen. 3 Mooses oli kuitenkin hyvin nöyrä ihminen, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.

4 Yhtäkkiä Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille ja Mirjamille: “Menkää te kolme ilmestysmajalle.” Niin he lähtivät sinne kolmestaan. 5 Silloin Herra laskeutui alas pilvipatsaassa, joka asettui teltan ovelle. Hän kutsui Aaronia ja Mirjamia, ja he kumpikin astuivat esiin.

6 Herra sanoi: “Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänelle unessa. 7 Niin ei ole palvelijani Mooseksen laita. Hän on uskollinen koko minun talossani, 8 ja minä puhun hänen kanssaan kasvokkain, avoimesti, en arvoituksin. Hän saa katsella Herran muotoa. Miksi ette siis pelänneet puhua palvelijaani Moosesta vastaan?” 9 Herra vihastui heihin ja lähti pois.

10 Kun pilvi oli poistunut teltan päältä, Mirjam oli valkoinen spitaalista kuin lumi! Kun Aaron kääntyi Mirjamiin päin, hän näki, että tämä oli spitaalinen. 11 Aaron sanoi Moosekselle: “Oi, herrani! Älä pane kannettavaksemme syntiä, jonka olemme tehneet tyhmyyksissämme. 12 Älä anna hänen jäädä kuolleen sikiön kaltaiseksi, jonka ruumis on puoleksi mädännyt, kun se tulee äitinsä kohdusta.”

13 Silloin Mooses huusi Herran puoleen: “Oi Jumala! Paranna hänet!” 14 Herra vastasi Moosekselle: “Jos hänen isänsä olisi sylkenyt häntä silmille, eikö hänen olisi ollut hävettävä seitsemän päivää? Olkoon hän nyt seitsemän päivää leiristä ulos suljettuna. Sen jälkeen hänet voi päästää takaisin.” 15 Niin Mirjam oli leiristä ulos suljettuna seitsemän päivää, eikä kansa lähtenyt liikkeelle, ennen kuin Mirjam oli tuotu takaisin. 16 Sen jälkeen kansa lähti liikkeelle Haserotista ja leiriytyi Paaranin autiomaahan.

Kaksitoista vakoilijaa Kanaaninmaahan

1 Sitten Herra sanoi Moosekselle: 2 “Lähetä miehiä vakoilemaan Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisille. Lähettäkää yksi mies kustakin heimosta. Jokaisen heistä tulee olla ruhtinas heimolaistensa keskuudessa.” 3 Niin Mooses lähetti heidät Paaranin autiomaasta Herran käskyn mukaan. Kaikki miehet olivat israelilaisten päälliköitä. 4 Nämä olivat heidän nimensä: Ruubenin heimosta Sammua, Sakkurin poika, 5 Simeonin heimosta Saafat, Hoorin poika, 6 Juudan heimosta Kaaleb, Jefunnen poika, 7 Isaskarin heimosta Jigal, Joosefin poika, 8 Efraimin heimosta Hoosea, Nuunin poika, 9 Benjaminin heimosta Palti, Raafun poika, 10 Sebulonin heimosta Gaddiel, Soodin poika, 11 joosefilaisesta Manassen heimosta Gaddi, Suusin poika, 12 Daanin heimosta Ammiel, Gemallin poika, 13 Asserin heimosta Setur, Miikaelin poika, 14 Naftalin heimosta Nahbi, Vofsin poika, 15 ja Gaadin heimosta Geuel, Maakin poika. 16 Nämä olivat niiden miesten nimet, jotka Mooses lähetti vakoilemaan maata. Hooseaa, Nuunin poikaa, Mooses kutsui Joosuaksi.

17 Lähettäessään heidät vakoilemaan Kanaaninmaata Mooses sanoi heille: “Lähtekää Etelämaahan ja nouskaa sieltä vuoristoon. 18 Katselkaa, millainen maa se on ja millaista kansaa siellä asuu, onko kansa voimakas vai heikko, onko sitä vähän vai paljon. 19 Tutkikaa, millainen on maa, jossa se asuu, onko maa hyvä vai huono, millaisia ovat kaupungit, joissa kansa asuu, ovatko ne avonaisia kyliä vai linnoitettuja kaupunkeja, 20 ja minkälaista on maa, onko se viljavaa vai karua ja kasvaako siellä puita vai ei. Olkaa rohkeita ja tuokaa mukananne sen maan hedelmiä.” Silloin oli ensimmäisten rypäleiden kypsymisaika.

21 Miehet lähtivät ja vakoilivat maata Siinin autiomaasta Rehobiin asti, sinne, mistä mennään Hamatiin. 22 He kulkivat Etelämaan kautta Hebroniin, jossa asuivat Ahiman, Seesai ja Talmai, Anakin jälkeläiset. Hebron oli rakennettu seitsemän vuotta ennen Egyptin Sooania. 23 Sitten he tulivat Rypälelaaksoon ja leikkasivat sieltä oksan, jossa oli yksi rypäleterttu. Kaksi heistä kantoi sitä tangon varassa. He ottivat mukaansa myös granaattiomenia ja viikunoita. 24 Paikkaa alettiin kutsua Rypälelaaksoksi israelilaisten sieltä leikkaaman rypäletertun vuoksi. 25 Neljänkymmenen päivän kuluttua miehet palasivat vakoilemasta maata.

Vakoilijoiden kertomus

26 Tultuaan Mooseksen, Aaronin ja koko Israelin kansan luo Paaranin autiomaahan Kaadekseen miehet tekivät selkoa heille ja koko kansalle matkastaan ja näyttivät heille sen maan hedelmiä. 27 He kertoivat Moosekselle: “Me menimme maahan, jonne meidät lähetit, ja se tosiaan vuotaa maitoa ja hunajaa. Tällaisia ovat sen hedelmät. 28 Mutta siinä maassa asuu voimakas kansa, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria. Me näimme siellä myös Anakin jälkeläisiä. 29 Amalekilaiset asuvat Etelämaassa, heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varrella.”

30 Kaaleb koetti rauhoittaa kansaa nurisemasta Moosesta vastaan. Hän sanoi: “Menkäämme sinne rohkeasti ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me pystymme siihen.” 31 Mutta miehet, jotka olivat käyneet siellä hänen kanssaan, sanoivat: “Emme me voi käydä sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi.” 32 Näin he puhuivat pahaa maasta, jota olivat olleet vakoilemassa. He sanoivat israelilaisille: “Maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö asukkaansa. Myös kaikki siellä näkemämme ihmiset olivat kookasta kansaa. 33 Näimmepä siellä jättiläisiäkin, anakilaisia, jotka polveutuvat jättiläisistä. Me olimme omissa silmissämme kuin heinäsirkkoja, ja sellaisia me heistäkin olimme.”

Kansa tahtoo palata Egyptiin

1 Silloin koko seurakunta alkoi parkua kovalla äänellä, ja kansa itki sen yön. 2 Kaikki israelilaiset nurisivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko seurakunta sanoi heille: “Jospa olisimme kuolleet Egyptin maahan tai tähän autiomaahan! Jospa olisimme kuolleet! 3 Mitä varten Herra vie meidät tuohon maahan, jossa kaadumme miekkaan ja vaimomme ja lapsemme joutuvat vihollisen saaliiksi! Eikö meidän olisi parempi palata Egyptiin?” 4 He sanoivat toisilleen: “Valitaan johtaja ja palataan Egyptiin.”

5 Silloin Mooses ja Aaron heittäytyivät kasvoilleen maahan koko israelilaisten seurakunnan edessä. 6 Mutta Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jotka olivat olleet vakoilemassa maata, repäisivät vaatteensa 7 ja sanoivat koko israelilaisten seurakunnalle: “Maa, jota kiertelimme vakoilemassa, on erittäin hyvä maa. 8 Jos Herra on mieltynyt meihin, hän vie meidät tuohon maahan ja antaa sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. 9 Älkää vain kapinoiko Herraa vastaan! Älkää pelätkö sen maan kansaa, sillä ei heistä ole meille kuin suupalaksi. Heidän varjelijansa on poistunut heidän luotaan, mutta meidän kanssamme on Herra. Älkää pelätkö heitä.” 10 Koko seurakunta vaati heitä kivitettäviksi, mutta silloin Herran kirkkaus ilmestyi kaikille israelilaisille ilmestysmajassa.

Mooses anoo armoa kansalle

11 Herra sanoi Moosekselle: “Kuinka kauan tämä kansa halveksii minua? Kuinka kauan se kieltäytyy uskomasta minuun huolimatta kaikista tunnusteoista, jotka minä olen tehnyt sen keskuudessa? 12 Minä lyön sitä rutolla ja hävitän sen, mutta sinusta minä teen suuremman ja väkevämmän kansan kuin se.”

13 Mutta Mooses vastasi Herralle: “Egyptiläiset ovat kuulleet, että sinä olet vienyt voimallasi tämän kansan pois heidän keskeltään. 14 He ovat kertoneet siitä tämän maan asukkaille. Nämäkin ovat kuulleet, että sinä, Herra, olet tämän kansan keskellä, jolle sinä Herra olet ilmestynyt näkyvällä tavalla, ja että sinun pilvesi pysyy israelilaisten yllä ja että sinä kuljet heidän edellään päivisin pilvipatsaassa ja öisin tulipatsaassa. 15 Jos sinä nyt surmaat tämän kansan kuin yhden miehen, silloin kansat, jotka ovat kuulleet kerrottavan sinusta, sanovat: 16 ‘Koska Herra ei kyennyt viemään tätä kansaa siihen maahan, jonka hän oli heille valalla vannoen luvannut, hän tappoi heidät autiomaassa.’ 17 Osoita siis nyt suuri voimasi, Herra. Olethan sanonut: 18 ‘Herra on pitkämielinen, ja hänen armonsa on suuri. Hän antaa anteeksi pahat teot ja rikkomukset, mutta ei suinkaan jätä rankaisematta. Hän vaatii lapset tilille isien pahoista teoista kolmanteen ja neljänteen polveen saakka.’ 19 Anna siis anteeksi tämän kansan pahat teot suuren armosi tähden, niin kuin olet antanut tälle kansalle anteeksi koko ajan Egyptistä tänne saakka.”

20 Herra vastasi: “Minä annan anteeksi, niin kuin olet anonut. 21 Mutta niin totta kuin minä elän ja niin totta kuin Herran kirkkaus täyttää kaiken maan, 22 ei yksikään näistä ihmisistä, jotka ovat nähneet minun kirkkauteni ja tunnustekoni, jotka minä tein Egyptissä ja tässä autiomaassa, mutta jotka nyt jo kymmenen kertaa ovat kiusanneet minua eivätkä ole kuunnelleet minun ääntäni, 23 ei yksikään heistä näe sitä maata, josta minä vannoin valan heidän isilleen. Yksikään minun pilkkaajistani ei saa nähdä sitä maata. 24 Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki ja hän on seurannut minua täydestä sydämestään, minä vien hänet maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen. 25 Amalekilaiset ja kanaanilaiset asuvat laaksoissa. Kääntykää siis huomenna toisaalle ja kulkekaa Kaislameren tietä autiomaahan.”

Herra rankaisee Israelia

26 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 27 “Kuinka kauan tämä kelvoton seurakunta aikoo nurista minua vastaan? Minä olen kuullut israelilaisten nurinat, kun he nurisevat minua vastaan. 28 Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niin kuin te olette puhuneet minun korvieni kuullen, niin minä teille teen. 29 Tähän autiomaahan kaatuvat teidän ruumiinne, kaikkien katselmuksessa laskettujen, kaksikymmenvuotiaiden ja sitä vanhempien, jotka olette nurisseet minua vastaan. 30 Totisesti, te ette pääse siihen maahan, johon minä kättä kohottaen lupasin viedä teidät asumaan, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika. 31 Teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, minä vien sinne. He saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te olette halveksineet, 32 mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän autiomaahan. 33 Teidän lastenne on elettävä paimentolaisina autiomaassa neljäkymmentä vuotta ja kärsittävä teidän uskottomuutenne tähden, kunnes te kaikki olette kuolleet ja teidän ruumiinne maatuvat autiomaassa. 34 Niin kuin te vakoilitte maata neljäkymmentä päivää, niin te saatte, päivä vuodeksi luettuna, kärsiä neljäkymmentä vuotta pahoista teoistanne ja kokea, että minä olen jättänyt teidät. 35 Minä, Herra, olen puhunut. Totisesti, minä teen näin koko tälle kelvottomalle seurakunnalle, joka on liittoutunut minua vastaan. Tässä autiomaassa he kaikki kohtaavat loppunsa, tänne he kuolevat.”

36 Silloin miehet, jotka Mooses oli lähettänyt maata vakoilemaan ja jotka palattuaan olivat saattaneet koko kansan nurisemaan häntä vastaan puhumalla pahaa tuosta maasta, 37 kuolivat vitsaukseen Herran edessä. Nämä miehet olivat puhuneet pahaa tuosta maasta. 38 Vain Joosua, Nuunin poika, ja Kaaleb, Jefunnen poika, jäivät eloon niistä miehistä, jotka olivat käyneet vakoilemassa maata.

Tappio Horman luona

39 Mooses puhui nämä asiat kaikille israelilaisille. Silloin kansa joutui suuren murheen valtaan. 40 He nousivat ylös varhain seuraavana aamuna lähteäkseen vuoristoon. He sanoivat: “Tässä me olemme, mutta nyt me lähdemme paikkaan, josta Herra on puhunut. Sillä me olemme tehneet syntiä.” 41 Mutta Mooses sanoi: “Minkä vuoksi te käytte rikkomaan Herran käskyä? Ei se onnistu. 42 Älkää lähtekö, ettette joutuisi tappiolle vihollistenne edessä, sillä Herra ei ole teidän keskellänne. 43 Amalekilaiset ja kanaanilaiset ovat siellä teitä vastassa, ja te kaadutte miekkaan. Te käännyitte pois seuraamasta Herraa, eikä Herra ole teidän kanssanne.”

44 Korskeudessaan he kuitenkin lähtivät nousemaan ylös vuoristoon, mutta Herran liitonarkku ja Mooses eivät siirtyneet leiristä mihinkään. 45 Silloin vuoristossa asuvat amalekilaiset ja kanaanilaiset hyökkäsivät ylhäältä heidän kimppuunsa, löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa Hormaan asti.

AUTIOMAAVAELLUS, 15 – 25

Uhreja koskevia lakeja

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Sano israelilaisille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä annan teidän asuttavaksenne, 3 ja uhraatte Herralle tuliuhrin, joko polttouhrin tai teurasuhrin, lupauksen täyttämiseksi tai vapaaehtoisena lahjana tai juhlauhrina, valmistaaksenne suloisen tuoksun Herralle naudoista tai lampaista tai vuohista, 4 tuotakoon samalla kertaa Herralle ruokauhriksi kymmenesosa eefa-mittaa hienoja vehnäjauhoja sekoitettuna neljännekseen hiin-mittaa öljyä. 5 Polttouhrin tai teurasuhrin lisäksi tuokaa juomauhriksi neljännes hiin-mittaa viiniä yhtä uroskaritsaa kohti. 6 Pässin ohella on uhrattava ruokauhrina kaksi kymmenesosaa eefa-mittaa hienoja vehnäjauhoja sekoitettuna kolmannekseen hiin-mittaa öljyä 7 ja juomauhrina kolmannes hiin-mittaa viiniä suloiseksi tuoksuksi Herralle.

8 Kun uhraat sonnimullikan poltto- tai teurasuhriksi, joko lupauksen täyttämiseksi tai yhteysuhrina Herralle, 9 on mullikan lisäksi tuotava ruokauhrina kolme kymmenesosaa eefa-mittaa hienoja vehnäjauhoja sekoitettuna puoleen hiin-mittaan öljyä. 10 Tuo lisäksi juomauhrina puoli hiin-mittaa viiniä suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi Herralle. 11 Näin on tehtävä kutakin härkää, pässiä, uroskaritsaa tai kiliä uhrattaessa. 12 Uhratkaa näin jokainen eläin, kuinka monta sitten uhraattekin.

13 Jokaisen maassa syntyneen on tehtävä näin tuodessaan suloisesti tuoksuvan tuliuhrin Herralle. 14 Jos luonanne väliaikaisesti tai vakituisesti asuva muukalainen tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan tuliuhrin Herralle, hänen tulee tehdä niin kuin tekin teette. 15 Seurakunnassa teillä ja keskuudessanne asuvalla muukalaisella on sama laki. Tämä on teille ikuinen säädös polvesta polveen. Te olette Herran edessä samassa asemassa muukalaisen kanssa. 16 Teitä ja luonanne asuvaa muukalaista koskevat sama laki ja samat säädökset.”

17 Herra puhui Moosekselle: 18 “Sano israelilaisille: Kun te tulette siihen maahan, johon minä teidät vien, 19 antakaa anti Herralle leivästä, jota syötte siinä maassa. 20 Antakaa anniksi satonne ensimmäisestä taikinasta tehty happamaton reikäleipä. Antakaa se niin kuin anti, joka annetaan puimatantereelta. 21 Teidän tulee polvesta polveen antaa Herralle anti satonne ensimmäisestä taikinasta.

22 Voi käydä niin, että te vahingossa jätätte täyttämättä jonkin näistä käskyistä, jotka Herra on Moosekselle antanut. 23 Se voi olla mikä hyvänsä käskyistä, jotka Herra on Mooseksen kautta teille antanut, siitä päivästä lähtien, jona Herra antoi käskynsä. Nehän ovat voimassa myös kaikkien tulevien sukupolvien aikana. 24 Jos siis rikkomus on tehty vahingossa, seurakunnan tietämättä, koko seurakunnan tulee uhrata sonnimullikka polttouhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle, ja siihen lain mukaan kuuluvat ruoka- ja juomauhri sekä pukki syntiuhriksi. 25 Kun pappi on toimittanut sovituksen koko israelilaisten seurakunnalle, heille annetaan anteeksi, sillä rikkomus tapahtui vahingossa ja he ovat tuoneet uhrinsa, tuliuhrin Herralle, sekä syntiuhrinsa Herran eteen erehdyksensä vuoksi. 26 Silloin koko israelilaisten seurakunta saa anteeksi, samoin muukalainen, joka asuu heidän keskellään. Koko kansa on erehdyksessä tehnyt syntiä.

27 Jos yksi ihminen rikkoo vahingossa, hänen on tuotava vuoden vanha vuohi syntiuhriksi, 28 ja pappi toimittaa Herran edessä sovituksen sille, joka vahingossa on tehnyt syntiä. Pappi toimittaa hänelle sovituksen, ja hänelle annetaan anteeksi. 29 Maassa syntyneillä israelilaisilla ja heidän keskellään asuvilla muukalaisilla olkoon sama laki vahingossa tehdystä synnistä.

30 Mutta se, joka tekee syntiä tahallaan, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, hän pilkkaa Herraa. Hänet on poistettava kansansa keskuudesta, 31 sillä hän on halveksinut Herran sanaa ja rikkonut hänen käskyään vastaan. Hänet on poistettava kansansa keskuudesta. Hän kantaa syyllisyytensä.”

Sapatinrikkojan rangaistus

32 Israelilaisten ollessa autiomaassa tavattiin muuan mies keräämästä puita sapatinpäivänä. 33 Ne, jotka tapasivat hänet puita keräämästä, toivat hänet Mooseksen, Aaronin ja koko seurakunnan eteen. 34 Hänet jätettiin vartioitavaksi, koska ei ollut vielä määräystä siitä, mitä hänelle olisi tehtävä.

35 Silloin Herra sanoi Moosekselle: “Se mies on surmattava. Koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella.” 36 Niin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle ja kivitti hänet kuoliaaksi, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt.

Viittoihin tehtävät tupsut

37 Herra puhui Moosekselle: 38 “Sano israelilaisille, että heidän on polvesta polveen tehtävä tupsut vaatteittensa kulmiin ja sidottava tupsuihin sinipunainen nauha. 39 Teillä pitää olla nuo tupsut, jotta te niitä katsellessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja toimisitte niiden mukaan ettekä seuraisi sydäntänne ja silmiänne, jotka houkuttelevat teitä haureuteen. 40 Tehkää näin siksi, että muistaisitte täyttää kaikki minun käskyni ja olisitte pyhiä Jumalallenne. 41 Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta ollakseni teidän Jumalanne. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”

Koorahin, Daatanin ja Abiramin kapina

1 Sitten leeviläinen Koorah, Kehatin pojan Jisharin poika, ja Ruubenin jälkeläiset Daatan ja Abiram, Eliabin pojat, ja Oon, Peletin poika, 2 alkoivat kapinoida Moosesta vastaan. Heihin liittyi kaksisataaviisikymmentä israelilaista miestä, kansan ruhtinaita, kansankokouksen jäseniä, nimimiehiä. 3 He kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: “Jo riittää! Onhan koko seurakunta, sen joka ainoa jäsen, pyhä, ja Herra on heidän keskellään. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle?”

4 Kun Mooses kuuli tämän, hän heittäytyi kasvoilleen maahan. 5 Sitten hän puhui Koorahille ja koko hänen joukolleen: “Aamulla Herra ilmoittaa, kuka on hänen omansa, kuka on pyhä ja kenen hän sallii astua eteensä. Sen, jonka hän valitsee, hän sallii astua eteensä. 6 Tehkää näin: Ottakaa itsellenne suitsutusastiat, sinä Koorah ja koko sinun väkesi. 7 Virittäkää niihin huomenna tuli ja pankaa niihin suitsuketta Herran edessä. Se mies, jonka Herra valitsee, on pyhä. Jo riittää, leeviläiset!”

8 Mooses sanoi Koorahille: “Kuulkaahan, te leeviläiset! 9 Onko se teistä liian vähäistä, että Israelin Jumala on ottanut teidät erilleen Israelin seurakunnasta ja antanut teidän tulla eteensä tekemään Herran asumuksen palvelutyötä ja palvelemaan seurakuntaa? 10 Hän on sallinut sinun ja kaikkien veljiesi, leeviläisten, astua eteensä. Ja nyt te tavoittelette pappeuttakin. 11 Sinä ja koko sinun väkesi olette liittoutuneet Herraa vastaan. Mikä on Aaron, että te häntä vastaan nurisette?”

12 Mooses lähetti kutsumaan luokseen Daatanin ja Abiramin, Eliabin pojat, mutta he sanoivat: “Me emme tule. 13 Eikö se riitä, että olet tuonut meidät tänne maasta, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, tappaaksesi meidät autiomaahan? Yritätkö vielä tehdä itsestäsi meidän herramme? 14 Et totisesti ole tuonut meitä maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, etkä ole antanut meille perintöosaksi peltoja ja viinitarhoja! Luuletko voivasi sokaista silmät näiltä ihmisiltä? Me emme tule.” 15 Mooses vihastui ankarasti ja sanoi Herralle: “Älä hyväksy heidän uhriaan. Yhtä ainoaa aasia en ole heiltä ottanut enkä kenellekään heistä tehnyt vääryyttä.”

16 Sitten Mooses sanoi Koorahille: “Teidän on tultava huomenna Herran eteen, sinun ja koko väkesi, samoin Aaronin. 17 Ottakaa kukin suitsutusastianne, pankaa niihin suitsuketta ja tuokaa ne Herran eteen, yhteensä kaksisataaviisikymmentä suitsutusastiaa. Myös sinun ja Aaronin on kummankin tuotava suitsutusastianne.” 18 Niin jokainen heistä otti suitsutusastiansa, pani siihen tulen ja suitsuketta ja asettui seisomaan ilmestysmajan ovelle. Myös Mooses ja Aaron tekivät niin. 19 Koorah kokosi heitä vastaan koko seurakunnan ilmestysmajan ovelle. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi koko seurakunnalle. 20 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 21 “Erottautukaa te tästä joukosta, niin minä teen heistä hetkessä lopun.” 22 Mutta Mooses ja Aaron heittäytyivät maahan kasvoilleen ja sanoivat: “Jumala, sinä, jonka vallassa on kaiken elollisen henki! Jos yksi mies tekee syntiä, vihastutko silloin koko seurakuntaan?”

23 Silloin Herra sanoi Moosekselle: 24 “Sano seurakunnalle: Lähtekää pois Koorahin, Daatanin ja Abiramin majojen ympäriltä.” 25 Niin Mooses nousi ja meni Daatanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat seurasivat häntä. 26 Mooses sanoi seurakunnalle: “Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten telttojen luota älkääkä koskeko mihinkään, mikä on heidän, ettette tuhoutuisi kaikkien heidän syntiensä tähden.” 27 Niin kaikki lähtivät pois Koorahin, Daatanin ja Abiramin majojen ympäriltä, mutta Daatan ja Abiram olivat tulleet ulos ja seisoivat telttojensa ovella vaimoineen, poikineen ja pienine lapsineen.

28 Mooses sanoi: “Tästä te tulette tietämään, että Herra on lähettänyt minut tekemään kaikki nämä teot. Ne eivät ole lähtöisin minun omasta sydämestäni. 29 Jos nämä kuolevat samalla tavalla kuin kaikki muut ihmiset ja jos heidän käy niin kuin kaikkien muiden ihmisten, ei Herra ole minua lähettänyt. 30 Jos Herra kuitenkin tekee jotakin ennenkuulumatonta – jos maa avaa kitansa ja nielaisee heidät ja kaiken heille kuuluvan, niin että he suistuvat elävältä tuonelaan – niin siitä te tiedätte, että nämä miehet ovat halveksineet Herraa.”

31 Tuskin hän oli saanut kaiken tämän sanotuksi, kun maa halkesi heidän allaan. 32 Maa avasi kitansa ja nielaisi heidät ja heidän telttansa, kaiken Koorahin väen ja heidän omaisuutensa. 33 He suistuivat kaikkineen elävältä tuonelaan, ja maa peitti heidät. Näin he katosivat seurakunnan keskeltä. 34 Kaikki heidän ympärillään olevat israelilaiset pakenivat kuullessaan heidän huutonsa, sillä he pelkäsivät maan nielaisevan heidätkin. 35 Herran luota lähti tuli, ja se poltti ne kaksisataaviisikymmentä miestä, jotka olivat uhranneet suitsuketta.

1 Herra sanoi Moosekselle: 2 “Käske pappi Aaronin pojan Eleasarin ottaa palosta talteen suitsutusastiat ja ravistaa tuli niistä pois, sillä nuo astiat ovat pyhitetyt. 3 Takokaa noiden henkensä menettäneiden syntisten suitsutusastioista ohuita levyjä alttarin päällystämiseksi. He ovat tuoneet ne Herran eteen, ja niin niistä on tullut pyhiä. Olkoot ne varoittavana merkkinä israelilaisille.” 4 Niin pappi Eleasar otti tulen polttamien miesten vaskiset suitsutusastiat, jotka nämä olivat tuoneet Herran eteen, ja ne taottiin alttarin päällysteeksi 5 muistuttamaan israelilaisia siitä, ettei kukaan sivullinen, Aaronin sukuun kuulumaton, tulisi Herran eteen polttamaan suitsuketta, ettei hänen kävisi samoin kuin Koorahin ja hänen joukkonsa. Näin oli Herra puhunut Mooseksen kautta Eleasarille.

Kansan nurina ja vitsaus

6 Seuraavana päivänä koko israelilaisten seurakunta nurisi Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoi: “Te olette surmanneet Herran kansaa.” 7 Kun kansaa kokoontui Mooseksen ja Aaronin eteen, nämä kääntyivät ilmestysmajaan päin. Yhtäkkiä pilvi peitti majan, ja Herran kirkkaus ilmestyi. 8 Silloin Mooses ja Aaron menivät ilmestysmajan edustalle, 9 ja Herra puhui Moosekselle: 10 “Lähtekää pois tämän seurakunnan keskeltä, niin minä teen heistä hetkessä lopun.” Silloin Mooses ja Aaron heittäytyivät maahan kasvoilleen. 11 Mooses sanoi Aaronille: “Ota suitsutusastia ja viritä siihen tuli alttarilta ja pane siihen suitsuketta. Mene nopeasti seurakunnan luo ja toimita heille sovitus, sillä Herran viha on nyt valloillaan ja vitsaus on alkanut.”

12 Aaron teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja juoksi seurakunnan keskelle, kun vitsaus oli jo alkanut kansan keskuudessa. Hän poltti suitsuketta ja toimitti kansalle sovituksen 13 seisoen kuolleitten ja elävien keskellä. Silloin vitsaus päättyi. 14 Niitä, jotka kuolivat vitsauksessa, oli 14 700 lukuun ottamatta niitä, jotka saivat surmansa Koorahin vuoksi. 15 Kun vitsaus oli päättynyt, Aaron palasi Mooseksen luo ilmestysmajan ovelle.

Aaronin sauva versoo

16 Herra sanoi Moosekselle: 17 “Puhu israelilaisille ja ota kaikilta heidän perhekuntiensa ruhtinailta sauva kutakin heimoa kohti, yhteensä kaksitoista sauvaa. Kirjoita kunkin sauvaan hänen nimensä. 18 Leevin sauvaan kirjoita Aaronin nimi, sillä myös leeviläisten perhekuntien ruhtinaalla on oltava oma sauvansa. 19 Pane sitten sauvat ilmestysmajaan todistuksen arkun eteen, missä minä aina kohtaan teidät. 20 Kenet minä valitsen, sen sauva alkaa viheriöidä. Näin minä vaiennan israelilaisten nurinan ja pääsen kuulemasta heidän nurinaansa teitä vastaan.”

21 Mooses puhui tämän israelilaisille. Niin kaikki heidän heimojensa ruhtinaat antoivat hänelle sauvansa, yhden kutakin heimoa kohti, yhteensä kaksitoista sauvaa. Myös Aaronin sauva oli heidän sauvojensa joukossa. 22 Mooses vei sauvat Herran eteen todistuksen majaan. 23 Kun Mooses seuraavana päivänä meni todistuksen majaan, hän näki, että Aaronin sauva, Leevin heimon sauva, oli alkanut viheriöidä. Siihen oli ilmestynyt nuppuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita. 24 Mooses vei kaikki sauvat Herran edestä ulos kaikkien israelilaisten nähtäväksi. He näkivät, mitä oli tapahtunut, ja kukin otti sauvansa. 25 Herra sanoi Moosekselle: “Vie Aaronin sauva takaisin todistuksen arkun eteen säilytettäväksi merkkinä kapinallisille. Tee loppu heidän nurinastaan minua vastaan, etteivät he kuolisi.” 26 Mooses teki aivan niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

27 Mutta israelilaiset sanoivat Moosekselle: “Katso, me kuolemme, me joudumme tuhoon! Kaikki me joudumme tuhoon! 28 Kuka vain lähestyykin Herran asumusta, kuolee! Pitääkö meidän kaikkien kuolla?”

Pappien ja leeviläisten velvollisuudet ja oikeudet

1 Herra sanoi Aaronille: “Sinun on kannettava poikiesi ja isäsi Leevin suvun kanssa yhdessä vastuu pyhäkköön kohdistuvista rikkomuksista, mutta pappispalveluksessa tehdyistä rikkomuksista sinun ja poikiesi on kannettava vastuu. 2 Tuo kanssasi pyhäkköön myös veljesi, jotka ovat isäsi Leevin heimoa, että he olisivat mukanasi ja palvelisivat sinua, kun sinä poikiesi kanssa toimitat palvelusta todistuksen majan edessä. 3 Heidän tulee ottaa osaa sinun tehtäviesi hoitamiseen ja toimittaa kaikkia ilmestysmajan tehtäviä, mutta he eivät saa lähestyä pyhiä esineitä tai alttaria. Muuten sekä he että te kuolette. 4 Heidän tulee hoitaa sinun kanssasi ilmestysmajan tehtäviä ja teltan kaikkia palvelustehtäviä. Kukaan sivullinen ei saa liittyä joukkoonne. 5 Teidän on hoidettava pyhäkön ja alttarin tehtävät, ettei viha enää kohtaisi israelilaisia.

6 Minä itse olen ottanut teidän leeviläiset veljenne israelilaisten keskuudesta ja antanut heidät teille lahjaksi, jotta he Herralle erotettuina toimittaisivat ilmestysmajan palvelutehtäviä. 7 Mutta sinun ja poikiesi tulee hoitaa papinvirka. Teidän tulee hoitaa kaikki alttarilla ja esiripun sisäpuolella toimitettavat tehtävät. Minä annan teille lahjana papinviran. Sivullinen, joka sekaantuu siihen, on surmattava.”

8 Herra puhui Aaronille: “Katso, minä itse annan sinun huostaasi minulle tulevat annit, israelilaisten pyhät lahjat. Minä annan sinulle ja pojillesi niistä osuuden ikuisella säädöksellä. 9 Kaikkein pyhimmistä lahjoista, kaikista heidän uhreistaan – kaikista heidän ruokauhreistaan, syntiuhreistaan ja vikauhreistaan, joita he tuovat minulle – se osa, jota ei polteta tulessa, kuuluu sinulle. Se on pyhistä pyhintä ja kuuluu sinulle ja pojillesi. 10 Syökää se erityisen pyhässä paikassa, ja jokainen miespuolinen saa syödä sitä. Se on pyhitetty sinulle. 11 Sinulle kuuluvat myös israelilaisten antamat lahjat, kaikki heidän heilutusuhrinsa. Minä annan ne sinulle, sinun pojillesi ja sinun tyttärillesi ikuiseksi osuudeksi. Perheessäsi jokainen, joka on puhdas, saa syödä niitä.

12 Myös kaiken parhaan öljyn, kaiken parhaan viinin ja viljan, minkä he antavat ensihedelmistään Herralle, minä annan sinulle. 13 Sinulle kuuluvat ensihedelmät kaikesta, mitä heidän maassaan kasvaa ja minkä he tuovat Herralle. Perheessäsi jokainen, joka on puhdas, saa syödä niitä. 14 Kaikki, mikä Israelissa pyhitetään Herralle, kuuluu sinulle. 15 Jokainen, joka tulee esikoisena äitinsä kohdusta – ihminen tai karjaeläin – ja joka tuodaan Herralle, kuuluu sinulle. Ihmisen esikoinen on kuitenkin lunastettava, samoin saastaisen eläimen esikoinen. 16 Ne on lunastettava kuukauden ikäisinä tai sitä vanhempina. Sinun on määrättävä hinnaksi viisi sekeliä pyhäkkösekelin mukaan. Sekeli on kaksikymmentä geeraa. 17 Naudan, lampaan tai vuohen esikoista ei kuitenkaan saa lunastaa, sillä ne ovat pyhiä. Vihmo niiden veri alttarille ja polta niiden rasva tuliuhriksi, suloiseksi tuoksuksi Herralle. 18 Niiden liha kuuluu sinulle, samoin kuin heilutusuhriksi annettu rintaliha ja oikea reisi. 19 Kaikki nämä pyhät lahjat, joita israelilaiset tuovat Herralle, minä annan sinulle ja sinun pojillesi ja tyttärillesi ikuiseksi osuudeksi. Se on ikuinen suolaliitto Herran edessä sinulle ja jälkeläisillesi.”

20 Herra puhui Aaronille: “Sinulla ei tule olemaan perintöosaa israelilaisten maassa eikä osuutta heidän keskellään. Minä itse olen sinun osuutesi ja perintöosasi israelilaisten keskellä. 21 Minä olen antanut Leevin jälkeläisille perintöosaksi kaikki israelilaisten antamat kymmenykset korvauksena työstä, jota Leevin jälkeläiset tekevät ilmestysmajan palveluksessa. 22 Muut israelilaiset eivät enää saa lähestyä ilmestysmajaa, etteivät syyllistyisi syntiin ja kuolisi. 23 Vain Leevin jälkeläiset voivat tehdä ilmestysmajan palvelutyötä. He kantavat israelilaisten rikkomukset. Tämä on teille ikuinen säädös sukupolvesta toiseen. Leeviläiset eivät saa perintöosaa israelilaisten keskuudesta, 24 sillä ne kymmenykset, jotka israelilaiset ovat erottaneet Herralle, minä annan Leevin jälkeläisten perintöosaksi. Siksi minä sanoin heille, etteivät he saa periä maata israelilaisten keskuudessa.”

Kymmenykset kymmenyksistä

25 Herra puhui Moosekselle: 26 “Sano leeviläisille: Kun otatte israelilaisilta kymmenykset, jotka minä olen antanut teidän perintöosaksenne, niin erottakaa niistä Herralle kuuluva osa, kymmenykset kymmenyksistä. 27 Se katsotaan teidän anniksenne niin kuin puimatantereelta annetut jyvät tai viinikuurnasta virtaava mehu. 28 Erottakaa siis tekin Herran osuus kaikista kymmenyksistänne, jotka otatte israelilaisilta, ja antakaa pappi Aaronille Herralle erotettu osuus. 29 Kaikista saamistanne lahjoista erottakaa Herralle täysi osuus kaikesta, mikä niissä on parasta – se on pyhitetty Herralle. 30 Sano heille vielä: Kun erotatte niistä parhaan osan, se katsotaan leeviläisten anniksi niin kuin puimatantereen tai viinikuurnan sato. 31 Te ja teidän perheenne saatte syödä sen missä hyvänsä, sillä se on teille palkkana palvelustyöstänne ilmestysmajassa. 32 Kun te erotatte lahjoista parhaan osan, te ette joudu syynalaisiksi. Älkää saastuttako israelilaisten pyhiä lahjoja, ettette kuolisi.”

Puhdistusvesi

1 Herra puhui Moosekselle ja Aaronille: 2 “Tämä on säädös, jonka Herra on antanut: Käske israelilaisten tuoda sinulle punaruskea, virheetön lehmä, jossa ei ole mitään vikaa ja jonka niskaan ei vielä ole pantu iestä. 3 Antakaa se pappi Eleasarille. Hänen on vietävä se ulos leiristä, ja se on teurastettava hänen edessään. 4 Sitten pappi Eleasar ottakoon sen verta sormeensa ja vihmokoon sitä ilmestysmajan etupuolta kohti seitsemän kertaa. 5 Lehmä on poltettava hänen nähtensä. Se on poltettava nahkoineen, lihoineen, verineen ja mahan sisältöineen. 6 Sitten papin on otettava setripuuta, iisoppikorsi ja helakanpunaista lankaa ja viskattava ne tuleen, jossa lehmä palaa. 7 Sen jälkeen papin on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä vedessä. Sitten pappi voi mennä leiriin, mutta hän on saastainen iltaan asti. 8 Myös sen, joka lehmän poltti, on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä vedessä. Hän on silti saastainen iltaan asti. 9 Sitten jonkun, joka on puhdas, on koottava lehmän tuhka ja pantava se talteen puhtaaseen paikkaan leirin ulkopuolelle. Israelilaisten seurakunnan on säilytettävä se puhdistusvettä varten; sekin on syntiuhri. 10 Sen, joka on koonnut lehmän tuhkan, on pestävä vaatteensa, ja hän on saastainen iltaan asti. Tämä on ikuinen säädös israelilaisille ja heidän keskuudessaan asuville muukalaisille.

11 Joka koskee kuolleeseen, kenen hyvänsä ihmisen ruumiiseen, on saastainen seitsemän päivää. 12 Hänen tulee puhdistaa itsensä puhdistusvedellä kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, ja niin hän on puhdas. Ellei hän puhdistaudu kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, hän ei puhdistu. 13 Jokainen, joka koskee vainajaan, kuolleen ihmisen ruumiiseen, eikä puhdistaudu, saastuttaa Herran asumuksen, ja hänet tulee poistaa Israelista, koska puhdistusvettä ei ole vihmottu hänen päälleen. Hän on saastainen; hänen saastaisuutensa on yhä hänessä.

14 Tämä on laki siitä, kun joku kuolee teltassa: Jokainen, joka on siinä teltassa tai joka menee siihen telttaan, on saastainen seitsemän päivää. 15 Jokainen siellä oleva avoin astia, jonka päälle ei ole sidottu peitettä, saastuu. 16 Jokainen, joka ulkosalla koskee miekalla surmattuun tai muulla tavoin kuolleeseen tai ihmisen luuhun tai hautaan, on saastainen seitsemän päivää. 17 Saastuneen puhdistamiseksi on otettava poltetun syntiuhrin tuhkaa ja kaadettava sen päälle astiaan raikasta vettä. 18 Sitten joku, joka on puhdas, ottakoon iisoppikorren, kastakoon sen veteen ja pirskottakoon vettä telttaan ja kaikkiin esineisiin ja ihmisiin, jotka ovat olleet siellä, samoin siihen, joka on koskenut luuhun tai surmattuun tai muulla tavoin kuolleeseen ihmiseen tai hautaan. 19 Sen, joka on puhdas, on vihmottava vettä saastuneen päälle kolmantena ja seitsemäntenä päivänä ja puhdistettava hänet seitsemäntenä päivänä. Sitten puhdistettavan on pestävä vaatteensa ja peseydyttävä vedessä. Illalla hän on puhdas. 20 Jos joku on saastunut eikä puhdistaudu, hänet on poistettava seurakunnasta, koska hän on saastuttanut Herran pyhäkön eikä puhdistusvettä ole vihmottu hänen päälleen. Hän on saastainen. 21 Tämä on heille ikuinen säädös. Sen, joka vihmoo puhdistusvettä, on pestävä vaatteensa. Se, joka koskee puhdistusveteen, on saastainen iltaan asti. 22 Kaikki, mihin saastainen koskee, tulee saastaiseksi. Myös se, joka koskettaa häntä, on saastainen iltaan asti.”

Vettä kalliosta

1 Sen jälkeen, ensimmäisessä kuussa, koko israelilaisten seurakunta tuli Siinin autiomaahan, ja kansa asettui Kaadekseen. Mirjam kuoli siellä, ja sinne hänet haudattiin.

2 Mutta kansalla ei ollut vettä, ja he kokoontuivat Mooseksen ja Aaronin ympärille 3 ja alkoivat riidellä Moosesta vastaan. Israelilaiset sanoivat: “Kunpa olisimme kuolleet silloin, kun veljemme kuolivat Herran edessä! 4 Minkä tähden toitte Herran seurakunnan tähän autiomaahan, niin että me kuolemme tänne karjoinemme? 5 Miksi johdatitte meidät pois Egyptistä ja toitte meidät tähän pahaan paikkaan? Eihän tässä paikassa kasva viljaa, viikunoita, viiniköynnöksiä eikä granaattiomeniakaan. Ei ole edes vettä juotavaksi!”

6 Mooses ja Aaron menivät seurakunnan luota ilmestysmajan ovelle ja heittäytyivät maahan kasvoilleen. Silloin Herran kirkkaus ilmestyi heille, 7 ja Herra puhui Moosekselle: 8 “Ota sauva ja kokoa veljesi Aaronin kanssa seurakunta. Puhukaa heidän nähtensä kalliolle, niin se antaa vettä. Näin saat tulemaan heille vettä kalliosta, ja sinä juotat seurakunnan ja sen karjan.”

9 Mooses otti sauvan Herran edestä, niin kuin häntä oli käsketty. 10 Mooses ja Aaron kokosivat seurakunnan kallion eteen. Mooses sanoi heille: “Kuulkaa nyt, kapinoitsijat! Onko meidän saatava teille vettä tästä kalliosta?” 11 Sitten Mooses kohotti kätensä ja iski kahdesti kalliota sauvallaan, ja siitä lähti runsaasti vettä, niin että seurakunta ja sen karja saivat juoda.

12 Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: “Koska ette uskoneet minua ettekä pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä, te ette saa viedä tätä seurakuntaa siihen maahan, jonka minä olen sille antanut.” 13 Tämä tapahtui Meribanveden luona. Siellä israelilaiset riitelivät Herraa vastaan, ja siellä hän osoitti pyhyytensä heidän keskuudessaan.

Edom kieltää Israelia kulkemasta maansa läpi

14 Sitten Mooses lähetti sanansaattajia Kaadeksesta Edomin kuninkaan luo ja käski heidän sanoa: “Näin sanoo veljesi Israel: Sinä tiedät kaiken vaivan, joka on kohdannut meitä. 15 Meidän isämme lähtivät Egyptiin, ja me asuimme Egyptissä kauan aikaa, mutta egyptiläiset kohtelivat pahoin meitä ja isiämme. 16 Silloin me huusimme Herran puoleen. Hän kuuli meidän huutomme ja lähetti enkelin, joka vei meidät pois Egyptistä, ja nyt me olemme täällä Kaadeksessa, kaupungissa, joka on sinun maasi rajalla. 17 Voimmeko kulkea maasi kautta? Me emme kulje peltojen emmekä viinitarhojen poikki emmekä juo vettä kaivoista. Me kuljemme Kuninkaantietä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle, kunnes olemme kulkeneet alueesi halki.”

18 Mutta Edom vastasi hänelle: “Sinä et kulje minun maani kautta, tai minä tulen miekka kädessä sinua vastaan.” 19 Israelilaiset sanoivat hänelle: “Me kuljemme valtatietä, ja jos me tai karjamme juomme vettäsi, me maksamme sen. Emme pyydä muuta kuin saada kulkea jalkaisin sinun maasi kautta.” 20 Mutta Edom vastasi: “Et kulje!” Ja Edom lähti Israelia vastaan suurella sotajoukolla ja vahvasti varustettuna. 21 Näin Edom kielsi Israelia kulkemasta maansa kautta, ja Israel kääntyi pois sen alueelta.

Aaronin kuolema

22 Israelilaiset lähtivät liikkeelle Kaadeksesta, ja he, koko seurakunta, tulivat Hoorinvuorelle. 23 Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Hoorinvuorella, Edomin maan rajalla: 24 “Aaron otetaan nyt pois heimonsa luo, eikä hän pääse siihen maahan, jonka minä annan israelilaisille, koska te kapinoitte käskyäni vastaan Meribanveden luona. 25 Ota Aaron ja hänen poikansa Eleasar ja vie heidät Hoorinvuoren laelle. 26 Riisu Aaronilta vaatteet ja pue ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Aaron otetaan pois, hän kuolee siellä.”

27 Mooses teki niin kuin Herra oli käskenyt. He nousivat Hoorinvuorelle koko kansan nähden. 28 Mooses riisui Aaronilta vaatteet ja puki ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Aaron kuoli siellä, vuoren huipulla, mutta Mooses ja Eleasar laskeutuivat alas vuorelta. 29 Kun koko seurakunta näki, että Aaron oli kuollut, koko Israelin heimo itki Aaronia kolmekymmentä päivää.

Aradin kuningas voitetaan

1 Kun kanaanilainen Aradin kuningas, joka asui Etelämaassa, kuuli, että Israel oli tulossa Atarimin tietä, hän ryhtyi sotimaan Israelia vastaan ja otti israelilaisia vangiksi. 2 Silloin Israel teki Herralle tämän lupauksen: “Jos sinä annat tuon kansan kokonaan minun käsiini, minä vihin sen kaupungit tuhon omiksi.” 3 Herra kuuli Israelia ja antoi kanaanilaiset sen käsiin. Niin Israel vihki tuhon omiksi heidät ja heidän kaupunkinsa ja antoi sen paikan nimeksi Horma.

Vaskikäärme

4 Sen jälkeen israelilaiset lähtivät liikkeelle Hoorinvuorelta Kaislameren tietä kiertääkseen Edomin maan. Mutta kansa kävi matkalla kärsimättömäksi 5 ja puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: “Minkä tähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan autiomaassa? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän surkeaan ruokaan.”

6 Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, ja suuri joukko israelilaisia kuoli. 7 Israelilaiset tulivat Mooseksen luo ja sanoivat: “Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaisi käärmeet meidän kimpustamme.” Mooses rukoili kansan puolesta, 8 ja Herra sanoi Moosekselle: “Tee myrkkykäärme ja pane se tangon päähän. Kuka tahansa pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” 9 Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun käärmeet purivat jotakuta ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, hän jäi eloon.

Israel voittaa Siihonin ja Oogin

10 Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Oobotiin. 11 He lähtivät Oobotista ja leiriytyivät Iije-Abarimiin, joka sijaitsee autiomaassa Mooabin lähellä auringonnousun puolella. 12 He lähtivät sieltä ja leiriytyivät Seredin laaksoon. 13 Lähdettyään sieltä he leiriytyivät autiomaahan toiselle puolen Arnonjokea, joka lähtee amorilaisten alueelta. Arnon on näet Mooabin rajana sen ja amorilaisten välillä. 14 Siksi Herran sotien kirjassa sanotaan: “Vaaheb Suufassa ja Arnonin laaksot 15 ja laaksojen rinteet, jotka ulottuvat Aarin asuinsijoille ja viettävät Mooabin rajalle.”

16 Sieltä israelilaiset kulkivat Beeriin. Se oli se Beer, josta Herra oli sanonut Moosekselle: “Kokoa kansa, niin minä annan heille vettä.” 17 Silloin Israel lauloi tämän laulun: “Kuohu, kaivo! Laulakaa sille laulu! 18 Kaivo, jonka ruhtinaat kaivoivat, kansan parhaat koversivat valtikallaan, sauvoillaan!”

Autiomaasta israelilaiset kulkivat Mattanaan, 19 Mattanasta Nahalieliin, Nahalielista Baamotiin 20 ja Baamotista laaksoon, joka on Mooabin maassa autiomaasta ylös kohoavan Pisgan huipun vaiheilla.

21 Israel lähetti sanansaattajat amorilaisten kuninkaan Siihonin luo sanomaan: 22 “Saammeko kulkea maasi kautta? Emme poikkea pelloille emmekä viinitarhoihin emmekä juo vettä kaivosta. Me kuljemme Kuninkaantietä, kunnes olemme päässeet alueesi läpi.” 23 Siihon ei kuitenkaan antanut Israelin kulkea alueensa kautta, vaan kokosi kaiken sotaväkensä ja lähti Israelia vastaan autiomaahan. Jahasiin tultuaan hän ryhtyi taisteluun Israelia vastaan, 24 mutta Israel voitti hänet miekalla ja valloitti hänen maansa Arnonista Jabbokiin, ammonilaisten maahan asti. Ammonilaisten raja oli näet vahvasti varustettu. 25 Israel valtasi kaikki amorilaisten kaupungit ja asettui asumaan kaikkiin heidän kaupunkeihinsa, Hesboniin ja kaikkiin sen tytärkaupunkeihin.

26 Hesbon oli amorilaisten kuninkaan Siihonin kaupunki, sillä Siihon oli sotinut Mooabin aikaisempaa kuningasta vastaan ja vallannut häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti. 27 Siksi runoniekat sanovat: “Tulkaa Hesboniin! Rakennetaan se, ja varustetaan Siihonin kaupunki. 28 Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Siihonin kaupungista. Se söi Aar-Mooabin, Arnonin kukkuloiden valtiaat. 29 Voi sinua, Mooab! Olet hukassa, Kemoksen kansa! Hän salli poikiensa joutua pakolaisiksi ja tytärtensä vangeiksi amorilaisten kuninkaalle Siihonille. 30 Me ammuimme heidät jousella, Hesbon kukistui Diibonia myöten. Me hävitimme maan Noofahiin asti, aina Meedebaan saakka.” 31 Niin Israel asettui asumaan amorilaisten maahan.

32 Sitten Mooses lähetti vakoilijoita Jaeseriin. Israelilaiset valloittivat sen tytärkaupungit ja karkottivat siellä asuvat amorilaiset. 33 Sen jälkeen he kääntyivät ja lähtivät Baasaniin päin. Silloin Oog, Baasanin kuningas, ja koko hänen sotaväkensä lähtivät Edreihin taistelemaan heitä vastaan. 34 Mutta Herra sanoi Moosekselle: “Älä pelkää häntä, sillä minä annan hänet ja koko hänen kansansa ja maansa sinun käsiisi. Tee hänelle niin kuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa.” 35 Israelilaiset voittivat hänet ja surmasivat hänet, hänen poikansa ja koko hänen sotaväkensä päästämättä pakoon ainoatakaan. Ja he ottivat haltuunsa hänen maansa.

Mooabin kuningas kutsuu Bileamin kiroamaan Israelin

1 Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Mooabin arolle Jordanin tuolle puolen Jerikon kohdalle. 2 Baalak, Sipporin poika, oli nähnyt kaiken, mitä Israel oli tehnyt amorilaisille, 3 ja Mooab oli hyvin peloissaan Israelin kansan vuoksi, koska sitä oli niin paljon. Mooab oli kauhuissaan israelilaisten vuoksi 4 ja lähetti sanan Midianin vanhimmille: “Nyt tuo lauma syö paljaaksi kaiken ympäriltämme, niin kuin härkä kaluaa niityltä kaiken vihreän.” Mooabin kuninkaana oli siihen aikaan Baalak, Sipporin poika.

5 Hän lähetti sanansaattajat Eufratvirran varrella olevaan Petoriin, heimolaistensa maahan, Bileamin, Beorin pojan, luo. Hän käski kutsua tämän ja sanoa: “Egyptistä on lähtenyt liikkeelle kansa! Se on peittänyt maan näkyvistä ja asettunut asumaan minun lähelleni. 6 Tule siis ja kiroa minun puolestani tämä kansa, sillä se on minua mahtavampi. Ehkä minä sitten saan sen voitetuksi ja karkotetuksi maasta, sillä minä tiedän, että jonka sinä siunaat, se on siunattu, ja jonka sinä kiroat, se on kirottu.” 7 Mooabin vanhimmat ja Midianin vanhimmat lähtivät matkaan ennustajanpalkka mukanaan. Saavuttuaan Bileamin luo he puhuivat hänelle Baalakin sanat. 8 Bileam vastasi heille: “Jääkää tänne yöksi. Minä annan teille vastauksen sen mukaan, mitä Herra minulle puhuu.” Niin mooabilaisten päämiehet jäivät Bileamin luo.

9 Jumala tuli Bileamin luo ja kysyi: “Keitä nämä luonasi olevat miehet ovat?” 10 Bileam vastasi Jumalalle: “Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas, on lähettänyt heidät luokseni sanomaan: 11 ‘Egyptistä on lähtenyt liikkeelle kansa, joka on peittänyt maan näkyvistä. Tule kiroamaan se minun puolestani. Ehkä sitten voin taistella sitä vastaan ja karkottaa sen.’” 12 Jumala sanoi Bileamille: “Älä lähde heidän mukaansa äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se on siunattu.” 13 Bileam nousi aamulla ja sanoi Baalakin päämiehille: “Menkää takaisin maahanne, sillä Herra ei anna minun lähteä teidän kanssanne.” 14 Silloin Mooabin päämiehet lähtivät ja palasivat Baalakin luo. He sanoivat: “Bileam kieltäytyi lähtemästä meidän kanssamme.”

15 Mutta Baalak lähetti uudestaan ruhtinaita, useampia ja korkea-arvoisempia kuin edelliset. 16 Saavuttuaan Bileamin luo he sanoivat hänelle: “Näin sanoo Baalak, Sipporin poika: ‘Älä anna minkään estää sinua tulemasta minun luokseni, 17 sillä minä palkitsen sinut hyvin runsaasti ja teen kaiken, mitä pyydät minulta. Tulethan siis kiroamaan minun puolestani tämän kansan.’” 18 Mutta Bileam vastasi Baalakin palvelijoille: “Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeaa ja kultaa, minä en sittenkään voi, en pienessä enkä suuressa, rikkoa Herran, Jumalani, käskyä vastaan. 19 Jääkää nyt kuitenkin myös te tänne yöksi. Tahdon saada tietää, mitä Herra vielä puhuu minulle lisää.” 20 Yöllä Jumala tuli Bileamin luo ja sanoi hänelle: “Jos nämä miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin lähde heidän kanssaan, mutta tee vain se, mitä minä sinulle sanon.” 21 Bileam nousi aamulla, satuloi aasintammansa ja lähti matkaan Mooabin ruhtinaiden kanssa.

Bileamin aasi

22 Mutta kun Bileam lähti matkaan, syttyi Jumalan viha, ja Herran enkeli asettui tielle vastustajaksi hänelle. Bileam ratsasti aasintammallaan kaksi palvelijaa mukanaan. 23 Kun aasintamma näki Herran enkelin seisovan tiellä paljastettu miekka kädessään, se poikkesi tieltä ja meni pellolle. Silloin Bileam löi aasintammaa kääntääkseen sen takaisin tielle.

24 Herran enkeli asettui viinitarhojen väliseen kapeikkoon, jossa oli kiviaita kummallakin puolella. 25 Nähdessään Herran enkelin aasintamma painautui aitaa vasten ja likisti Bileamin jalkaa aitaan. Silloin Bileam löi aasia uudestaan.

26 Sitten Herran enkeli meni edemmäs ja asettui ahtaaseen paikkaan, jossa ei ollut tilaa väistää oikealle eikä vasemmalle. 27 Aasintamma näki Herran enkelin ja laskeutui maahan Bileamin alla. Bileam suuttui ja löi aasintammaa kepillä.

28 Silloin Herra avasi aasintamman suun, ja se sanoi Bileamille: “Mitä minä olen sinulle tehnyt, kun olet lyönyt minua jo kolme kertaa?” 29 Bileam vastasi aasintammalle: “Sinä olet pitänyt minua pilkkanasi. Olisipa minulla miekka kädessäni, niin minä tappaisin sinut heti.” 30 Aasintamma sanoi Bileamille: “Enkö minä ole sinun aasintammasi, jolla olet ratsastanut koko ikäsi tähän päivään asti? Onko minulla koskaan ollut tapana tehdä sinulle näin?” Bileam vastasi: “Ei.” 31 Silloin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisovan tiellä paljastettu miekka kädessään. Bileam kumartui kasvoilleen maahan osoittamaan kunnioitusta.

32 Herran enkeli sanoi hänelle: “Minkä tähden olet lyönyt aasintammaasi jo kolme kertaa? Minä olen tullut estämään sinua, sillä ajattelemattomasti olet lähtenyt tälle matkalle vastoin minun tahtoani. 33 Aasintamma on nähnyt minut ja väistänyt minua jo kolme kertaa. Jos se ei olisi väistänyt minua, minä olisin surmannut sinut mutta jättänyt sen henkiin.” 34 Bileam vastasi Herran enkelille: “Minä olen tehnyt syntiä, sillä minä en tiennyt, että sinä seisoit edessäni tiellä. Mutta jos tämä matka on mielestäsi paha, minä palaan nyt takaisin.” 35 Herran enkeli sanoi Bileamille: “Mene näiden miesten kanssa, mutta puhu ainoastaan se, minkä minä sinulle puhun.” Niin Bileam jatkoi matkaa Baalakin ruhtinaiden kanssa.

Bileam Baalakin luona

36 Kun Baalak kuuli, että Bileam oli tulossa, hän lähti tätä vastaan Iir-Mooabiin, joka on Arnonia pitkin kulkevalla rajalla, alueen äärimmäisellä laidalla. 37 Baalak sanoi Bileamille: “Enkö minä varta vasten lähettänyt kutsumaan sinua? Minkä tähden et tahtonut tulla minun luokseni? Enkö tosiaankaan pystyisi palkitsemaan sinua?” 38 Mutta Bileam vastasi Baalakille: “Olenhan minä nyt tullut luoksesi. Toisaalta, onko minun vallassani puhua mitään? Minkä Jumala panee suuhuni, sen minä puhun.”

39 Sitten Bileam lähti Baalakin mukaan, ja he saapuivat Kirjat-Husotiin. 40 Baalak teurastutti nautoja ja lampaita ja lähetti ne Bileamille ja ruhtinaille, jotka olivat hänen kanssaan.

41 Seuraavana aamuna Baalak otti Bileamin mukaansa ja vei hänet Baalin kukkuloille. Sieltä Bileam näki kansan reunimmaisen osan.

Bileam siunaa Israelin

1 Bileam sanoi Baalakille: “Rakenna minulle tähän seitsemän alttaria ja hanki minulle tänne seitsemän härkää ja seitsemän pässiä.” 2 Baalak teki niin kuin Bileam oli sanonut, ja Baalak ja Bileam uhrasivat härän ja pässin kullakin alttarilla. 3 Sitten Bileam sanoi Baalakille: “Seiso tässä polttouhrisi ääressä. Minä menen kauemmas. Ehkäpä siellä saan kohdata Herran. Minä kerron sitten sinulle, mitä hän minulle näyttää.”

Bileam meni autiolle kukkulalle, 4 ja Jumala kohtasi hänet. Bileam sanoi hänelle: “Minä olen pannut kuntoon seitsemän alttaria ja uhrannut härän ja pässin kullakin alttarilla.” 5 Herra pani sanat Bileamin suuhun ja sanoi: “Palaa Baalakin luo ja puhu hänelle, mitä minä sanon.” 6 Niin Bileam palasi Baalakin luo, joka seisoi polttouhrinsa ääressä kaikkien Mooabin ruhtinaiden kanssa.

7 Bileam puhui vertauskuvin ja sanoi: “Aramista nouti minut Baalak, Mooabin kuningas idän vuorilta: ‘Tule, kiroa puolestani Jaakob, tule ja sadattele Israelia.’ 8 Miksi kiroaisin sen, jota Jumala ei kiroa, miksi sadattelisin sitä, jota Herra ei sadattele? 9 Minä näen sen kallioiden huipulta, tähyilen sitä kukkuloilta. Katso, se kansa asuu erillään, se ei lukeudu muiden kansojen joukkoon. 10 Kuka voi laskea Jaakobin tomuhiukkaset, edes neljänneksen Israelin luvusta? Suotakoon minun kuolla oikeamielisten kuolema, olkoon minun loppuni niin kuin heidän.”

11 Silloin Baalak sanoi Bileamille: “Mitä oletkaan tehnyt minulle! Minä toin sinut kiroamaan vihollisiani, ja nyt sinä oletkin siunaamalla siunannut heitä!” 12 Bileam vastasi: “Eikö minun ole tarkoin puhuttava se, minkä Herra panee suuhuni?”

Bileam siunaa Israelin uudelleen

13 Baalak sanoi hänelle: “Tule minun kanssani toiseen paikkaan, josta voit nähdä sen kansan. Näet tosin vain sen äärimmäisen reunan, et näe sitä kokonaan. Kiroa se minun puolestani sieltä.” 14 Baalak vei hänet Pisgan huipulla olevalle tähystyspaikalle, rakensi seitsemän alttaria ja uhrasi härän ja pässin kullakin alttarilla. 15 Bileam sanoi Baalakille: “Seiso tässä polttouhrisi ääressä. Minä menen tuonne kohtaamaan Herraa.”

16 Herra kohtasi Bileamin ja pani sanat hänen suuhunsa. Hän sanoi: “Palaa Baalakin luo ja puhu hänelle näin ja näin.” 17 Bileam meni Baalakin luo, joka seisoi polttouhrinsa ääressä Mooabin ruhtinaiden kanssa. Baalak kysyi häneltä: “Mitä Herra puhui?”

18 Bileam puhui vertauskuvin ja sanoi: “Nouse, Baalak, ja kuule! Kuuntele minua, Sipporin poika! 19 Ei Jumala ole ihminen, että hän valehtelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko hän jotakin eikä sitä toteuttaisi? 20 Katso, minä olen saanut tehtäväkseni siunata. Herra on siunannut, enkä minä voi sitä peruuttaa.

21 Ei havaita onnettomuutta Jaakobissa eikä nähdä vaivaa Israelissa. Herra, Israelin Jumala, on sen kanssa. Riemuhuuto kuninkaalle kuuluu sen keskeltä. 22 Jumala toi sen pois Egyptistä, sen sarvet ovat kuin villihärällä. 23 Noituus ei pysty Jaakobiin, eikä taikuus tehoa Israeliin. Aikanaan sanotaan Jaakobista ja Israelista: ‘Mitä Jumala onkaan tehnyt!’ 24 Katso, kansa nousee kuin leijona, se kohottautuu kuin jalopeura. Se ei paneudu makuulle, ennen kuin on syönyt saalista ja juonut surmattujen verta.”

25 Silloin Baalak sanoi Bileamille: “Älä kiroa sitä, äläkä myöskään siunaa sitä.” 26 Mutta Bileam vastasi Baalakille: “Enkö minä sanonut sinulle, että kaiken, minkä Herra käskee, sen minä teen.”

Bileam siunaa Israelin kolmannen kerran

27 Baalak sanoi Bileamille: “Tule, minä vien sinut toiseen paikkaan. Ehkäpä Jumalan silmissä on oikein, että kiroat Israelin minun puolestani sieltä.” 28 Baalak vei Bileamin Peorin huipulle, joka kohoaa yli autiomaan. 29 Bileam sanoi Baalakille: “Rakenna minulle tähän seitsemän alttaria ja hanki minulle tänne seitsemän härkää ja seitsemän pässiä.” 30 Baalak teki, niin kuin Bileam käski, ja uhrasi härän ja pässin kullakin alttarilla.

1 Kun Bileam näki, että Israelin siunaaminen oli Herralle mieluista, hän ei enää mennyt etsimään ennusmerkkejä niin kuin ennen. Hän käänsi kasvonsa autiomaahan, 2 kohotti katseensa ja näki Israelin leiriytyneenä heimokunnittain. Silloin Jumalan Henki tuli hänen ylleen.

3 Hän puhui vertauskuvin ja sanoi: “Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmä on avattu. 4 Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan sanat, joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä, joka joutuu hurmoksiin avatuin silmin:

5 Kuinka ihanat ovat sinun telttasi, Jaakob, sinun asuinsijasi, Israel! 6 Kuin joenuomat ne levittäytyvät, kuin puutarhat virran varrella, kuin aaloepuut, Herran istuttamat, kuin setripuut vesien vierillä! 7 Vesi läikkyy heidän vesisangoistaan, ja heidän kylvönsä saa runsaasti vettä. Agagia mahtavampi on heidän kuninkaansa, hänen valtakuntansa kohoaa korkealle. 8 Jumala toi sen pois Egyptistä, sillä on sarvet kuin villihärällä. Se syö suuhunsa viholliskansat, se murskaa vihollisten luut ja lävistää heidät nuolillaan. 9 Se on kyyristynyt, laskeutunut maahan kuin leijona, kuin jalopeura – kuka uskaltaa herättää sen? Siunattu se, joka sinua siunaa, kirottu se, joka sinua kiroaa!”

10 Silloin Baalak suuttui Bileamille, löi kätensä yhteen ja sanoi hänelle: “Minä kutsuin sinut kiroamaan vihollisiani, mutta nyt sinä olet siunaamalla siunannut heidät jo kolme kertaa. 11 Ja nyt, pakene sinne, mistä tulit! Minä lupasin palkita sinut, mutta nyt Herra pidättää sinulta palkan.”

12 Bileam vastasi Baalakille: “Enkö minä sanonut jo sanansaattajillesi, jotka lähetit luokseni: 13 ‘Vaikka Baalak antaisi minulle talonsa täyden hopeaa ja kultaa, en sittenkään voisi rikkoa Herran käskyä, en tehdä mitään oman mieleni mukaan, en hyvää enkä pahaa. Minkä Herra puhuu, sen minäkin puhun.’

Bileamin ennustus

14 Nytpä minä lähdenkin kansani luo. Sinulle minä kuitenkin ilmoitan, mitä tämä kansa tulee tekemään sinun kansallesi aikojen lopulla.” 15 Bileam puhui vertauskuvin ja sanoi: “Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmä on avattu. 16 Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan puheen ja saa tietonsa Korkeimmalta, hän, joka näkee Kaikkivaltiaan näkyjä, joka joutuu hurmoksiin avatuin silmin:

17 Se mitä näen, ei tapahdu nyt, se mitä tähyilen, ei ole lähellä. Tähti kohoaa Jaakobista, ja valtikka nousee Israelista. Se ruhjoo ohimot Mooabilta, päälaen kaikilta Seetin pojilta. 18 Edom joutuu vieraiden valtaan, Seir vihollistensa omaisuudeksi, mutta Israel tekee väkeviä tekoja. 19 Jaakobista nousee hallitsija, joka hävittää Seirin jäännöksen.”

20 Kun Bileam näki Amalekin, hän puhui vertauskuvin ja sanoi: “Kansakunnista ensimmäinen on Amalek, mutta sen loppu on perikato.” 21 Kun hän näki keeniläiset, hän puhui vertauskuvin ja sanoi: “Järkkymätön on sinun asuinpaikkasi, ja kalliolle on pesäsi rakennettu. 22 Kuitenkin Kain hävitetään. Ei aikaakaan, niin Assur vie sinut vangiksi.”

23 Hän puhui vielä vertauskuvin ja sanoi: “Voi! Kuka jää eloon, kun Jumala tämän tekee! 24 Laivoja saapuu kittiläisten suunnalta. Ne kurittavat Assuria, ja ne kurittavat Eeberiä. Sekin joutuu perikatoon.”

25 Sen jälkeen Bileam nousi, lähti matkaan ja palasi kotiinsa. Myös Baalak lähti tiehensä.

Israel lankeaa palvelemaan Baal-Peoria

1 Kun Israel oli asettunut asumaan Sittimiin, kansa rupesi harjoittamaan haureutta mooabilaisnaisten kanssa. 2 Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi uhrilihaa ja palvoi mooabilaisten jumalia. 3 Näin Israel antautui palvomaan Baal-Peoria. Silloin Herran viha syttyi Israelia kohtaan. 4 Herra sanoi Moosekselle: “Ota kansan kaikki päämiehet ja teloita heidät julkisesti Herran edessä, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista.” 5 Niin Mooses sanoi Israelin tuomareille: “Jokaisen teistä on surmattava miehistään ne, jotka ovat ryhtyneet palvomaan Baal-Peoria.”

Piinehaan kiivaus

6 Mooses ja israelilaisten seurakunta olivat itkemässä ilmestysmajan portilla. Silloin muuan israelilainen mies tuli veljiensä luo ja toi mukanaan kaikkien nähden midianilaisen naisen. 7 Kun Piinehas, pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, näki sen, hän nousi kansan keskeltä, otti keihään käteensä, 8 seurasi tuota israelilaista makuusuojaan ja lävisti vatsan kohdalta heidät molemmat, israelilaisen miehen ja tuon naisen. Silloin israelilaisia vaivannut vitsaus loppui. 9 Tässä vitsauksessa kuolleita oli 24 000.

10 Herra puhui Moosekselle: 11 “Piinehas, pappi Aaronin pojan Eleasarin poika, on kääntänyt minun vihani pois israelilaisten päältä kiivailemalla heidän keskuudessaan minun puolestani, eikä minun ole tarvinnut kiivaudessani tehdä loppua israelilaisista. 12 Sano siis kansalle: ‘Katso, minä teen hänen kanssaan rauhanliiton, 13 ja se tulee hänelle ja hänen jälkeläisilleen ikuisen pappeuden liitoksi, koska hän kiivaili Jumalansa puolesta ja toimitti sovituksen israelilaisille.’”

14 Israelilaismies, joka surmattiin yhdessä midianilaisen naisen kanssa, oli simeonilaisen perhekuntapäämiehen Saalun poika, nimeltään Simri. 15 Surmatun midianilaisnaisen nimi oli Kosbi. Hän oli midianilaisen perhekuntapäämiehen ja heimopäällikön Suurin tytär.

16 Herra sanoi Moosekselle: 17 “Ahdistakaa midianilaisia ja tuhotkaa heidät, 18 sillä he ahdistivat teitä viekkailla juonillaan, kun he houkuttelivat teidät Peorin ja sisarensa Kosbin, midianilaisen päämiehen tyttären, ansaan. Hänet surmattiin Peorin vuoksi tapahtuneen vitsauksen päivänä.”

UUSI SUKUPOLVI LUVATUN MAAN RAJOILLA, 26 – 36

Sotakelpoisten miesten laskenta Mooabin arolla

1 Vitsauksen jälkeen Herra puhui Moosekselle ja Eleasarille, pappi Aaronin pojalle. Hän sanoi: 2 “Laskekaa koko israelilaisten seurakunnan väkiluku perhekunnittain, kaikki Israelin sotakelpoiset miehet kaksikymmenvuotiaista ylöspäin.” 3 Niin Mooses ja pappi Eleasar puhuivat israelilaisille Mooabin arolla Jordanin luona, Jerikon kohdalla. He sanoivat: 4 “Laskettakoon kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, niin kuin Herra on Moosesta käskenyt.” Egyptin maasta lähteneitä israelilaisia olivat nämä:

5 Ruubenin, Israelin esikoisen, jälkeläisiä olivat Hanokista polveutuva hanokilaisten suku, Pallusta polveutuva pallulaisten suku, 6 Hesronista polveutuva hesronilaisten suku ja Karmista polveutuva karmilaisten suku. 7 Nämä olivat ruubenilaisten suvut. Heitä oli katselmuksessa 43 730.

8 Pallun poika oli Eliab, 9 ja Eliabin pojat olivat Nemuel, Daatan ja Abiram. He olivat ne seurakunnan valitsemat Daatan ja Abiram, jotka taistelivat Koorahin joukon kanssa Moosesta ja Aaronia vastaan. Heidän taistellessaan Herraa vastaan 10 maa avasi kitansa ja nielaisi heidät ja Koorahin. Silloin hänen joukkonsa sai surmansa. Tuli kulutti 250 miestä, ja heistä tuli varoittava esimerkki. 11 Koorahin pojat eivät kuitenkaan kuolleet.

12 Simeonin jälkeläiset olivat suvuittain: Nemuelista polveutui nemuelilaisten suku, Jaaminista jaaminilaisten suku, Jaakinista jaakinilaisten suku, 13 Serahista serahilaisten suku ja Saulista saulilaisten suku. 14 Nämä olivat simeonilaisten suvut, 22 200 miestä.

15 Gaadin jälkeläiset olivat suvuittain: Sefonista polveutui sefonilaisten suku, Haggista haggilaisten suku, Suunista suunilaisten suku, 16 Osnista osnilaisten suku, Eeristä eeriläisten suku, 17 Arodista arodilaisten suku ja Arelista arelilaisten suku. 18 Nämä olivat Gaadin jälkeläisten suvut. Heitä oli katselmuksessa 40 500.

19 Juudan poikia olivat Eer ja Oonan, mutta he kuolivat Kanaaninmaassa. 20 Juudan muut jälkeläiset olivat suvuittain: Seelasta polveutui seelalaisten suku, Peresistä peresiläisten suku ja Serahista serahilaisten suku. 21 Peresin jälkeläisiä olivat nämä: Hesronista polveutui hesronilaisten suku ja Haamulista haamulilaisten suku. 22 Nämä olivat Juudan suvut. Juudan heimoon kuuluvia oli katselmuksessa 76 500.

23 Isaskarin jälkeläiset olivat suvuittain: Toolasta polveutui toolalaisten suku, Puvvasta puunilaisten suku, 24 Jaasubista jaasubilaisten suku ja Simronista simronilaisten suku. 25 Nämä olivat Isaskarin suvut. Isaskarilaisia oli katselmuksessa 64 300.

26 Sebulonin jälkeläiset olivat suvuittain: Seredistä polveutui serediläisten suku, Eelonista eelonilaisten suku ja Jahlelista jahlelilaisten suku. 27 Nämä olivat sebulonilaisten suvut. Sebulonilaisia oli katselmuksessa 60 500.

28 Joosefin jälkeläisiä olivat Manassen ja Efraimin heimot suvuittain. 29 Manassen jälkeläisiä olivat Maakir ja hänestä polveutuva maakirilaisten suku. Maakirille syntyi Gilead, ja Gileadista polveutui gileadilaisten suku. 30 Nämä ovat Gileadin jälkeläiset: Iieseristä polveutuva iieseriläisten suku, Helekistä polveutuva helekiläisten suku, 31 Asrielista polveutuva asrielilaisten suku, Sekemistä polveutuva sekemiläisten suku, 32 Semidasta polveutuva semidalaisten suku ja Heeferistä polveutuva heeferiläisten suku. 33 Selofhadilla, Heeferin pojalla, ei ollut poikia vaan tyttäriä. Selofhadin tyttärien nimet olivat Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa. 34 Nämä olivat Manassen suvut. Manasselaisia oli katselmuksessa 52 700.

35 Nämä ovat Efraimin jälkeläiset ja heidän sukunsa: Suutelahista polveutui suutelahilaisten suku, Bekeristä bekeriläisten suku ja Tahanista tahanilaisten suku. 36 Nämä ovat Suutelahin jälkeläiset: Eeranista polveutui eeranilaisten suku. 37 Nämä olivat efraimilaisten suvut. Efraimilaisia oli katselmuksessa 32 500. Nämä olivat Joosefin jälkeläiset suvuittain.

38 Benjaminin jälkeläisten sukuja olivat Belasta polveutuva belalaisten suku, Asbelista asbelilaisten suku, Ahiramista ahiramilaisten suku, 39 Sefufamista suufamilaisten suku ja Huufamista huufamilaisten suku. 40 Belan jälkeläisiä olivat Ard ja Naaman. Ardista polveutui ardilaisten suku, Naamanista naamilaisten suku. 41 Nämä olivat Benjaminin jälkeläiset suvuittain. Heitä oli katselmuksessa 45 600.

42 Nämä ovat Daanin jälkeläiset suvuittain: Suuham ja hänestä polveutuva suuhamilaisten suku. Nämä olivat Daanin suvut. 43 Suuhamilaisten suvuista oli katselmuksessa kaikkiaan 64 400 miestä.

44 Nämä olivat Asserin jälkeläisiä suvuittain: Jimnasta polveutui jimnalaisten suku, Jisvistä jisviläisten suku ja Beriasta berialaisten suku. 45 Berian jälkeläiset: Heeberistä polveutui heeberiläisten suku ja Malkielista malkielilaisten suku. 46 Asserin tyttären nimi oli Serah. 47 Nämä olivat asserilaisten suvut. Heitä oli katselmuksessa 53 400.

48 Naftalin jälkeläiset suvuittain: Jahselista polveutuva jahselilaisten suku, Guunista guunilaisten suku, 49 Jeeseristä jeeseriläisten suku ja Sillemistä sillemiläisten suku. 50 Nämä olivat Naftalin suvut perhekunnittain. Naftalilaisia oli katselmuksessa 45 400.

51 Katselmuksessa olleiden israelilaisten lukumäärä oli 601 730.

Maa on jaettava arvalla

52 Herra puhui Moosekselle: 53 “Sinun tulee jakaa maa näille heimoille perintöosiksi väkiluvun mukaan. 54 Anna isommalle isompi perintöosa ja pienemmälle pienempi perintöosa. Kullekin heimolle tulee antaa perintöosa katselmuksessa olleiden lukumäärän mukaan. 55 Maa on jaettava arpomalla. Kunkin perintöosa määräytyy hänen isiensä heimon nimen mukaan. 56 Perintöosat on jaettava arpomalla suurten ja pienten heimojen kesken.”

Leeviläisten lukumäärä lasketaan

57 Nämä olivat katselmuksessa olleet Leevin jälkeläiset suvuittain: Geersonista polveutui geersonilaisten suku, Kehatista kehatilaisten suku ja Merarista merarilaisten suku. 58 Leeviläisten sukuja olivat myös nämä: libniläisten suku, hebronilaisten suku, mahlilaisten suku, muusilaisten suku ja koorahilaisten suku. Kehatille syntyi Amram. 59 Amramin vaimo oli Jookebed, Leevin tytär, joka oli syntynyt Leevin sukuun Egyptissä. Jookebed synnytti Amramille Aaronin ja Mooseksen sekä heidän sisarensa Mirjamin. 60 Aaronille syntyivät Naadab, Abihu, Eleasar ja Iitamar, 61 mutta Naadab ja Abihu kuolivat, kun he toivat vierasta tulta Herran eteen. 62 Leeviläisten katselmuksessa oli kaikkiaan 23 000 kuukauden ikäistä tai sitä vanhempaa miestä. Heistä ei pidetty katselmusta muiden israelilaisten kanssa, koska heille ei annettu perintöosaa israelilaisten keskuudesta.

63 Tässä olivat ne israelilaiset, joista Mooses ja pappi Eleasar pitivät katselmuksen Mooabin arolla lähellä Jordania, Jerikon kohdalla. 64 Heidän joukossaan ei ollut ainoatakaan niistä, jotka olivat olleet siinä israelilaisten katselmuksessa, jonka Mooses ja pappi Aaron olivat pitäneet Siinain autiomaassa. 65 Herra oli sanonut heille, että he kuolisivat autiomaassa. Heistä ei jäänyt jäljelle ketään paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika.

Selofhadin tyttärien perintöosuus

1 Selofhadin tyttäret tulivat Mooseksen luo. He olivat Selofhadin, Heeferin pojan, tyttäriä Joosefin pojan Manassen suvusta, ja heidän nimensä olivat Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa. Heefer oli Gileadin poika, tämä Maakirin poika ja tämä Manassen. 2 Selofhadin tyttäret seisoivat Mooseksen, pappi Eleasarin, päämiesten ja koko seurakunnan edessä ilmestysmajan portilla ja sanoivat: 3 “Meidän isämme kuoli autiomaassa. Hän ei ollut Koorahin joukossa, siinä joukossa, joka kokoontui kapinoimaan Herraa vastaan, vaan hän kuoli oman syntinsä tähden. Hänellä ei ollut poikia. 4 Miksi meidän isämme nimi nyt häviäisi hänen suvustaan sen tähden, ettei hänellä ollut poikaa? Anna meille maaosuus isämme veljien keskuudesta.”

5 Mooses vei heidän asiansa Herran eteen, 6 ja Herra sanoi Moosekselle: 7 “Selofhadin tyttäret puhuvat oikein. Anna heille perintöosuus heidän isänsä veljien keskuudesta. Siirrä heille heidän isänsä perintöosa. 8 Sano israelilaisille: Jos joku kuolee eikä hänellä ole poikaa, teidän tulee siirtää hänen perintöosansa hänen tyttärelleen. 9 Jos hänellä ei ole tytärtäkään, antakaa hänen perintöosansa hänen veljilleen. 10 Ellei hänellä ole veljiä, antakaa hänen perintöosansa hänen isänsä veljille. 11 Mutta jos hänen isällään ei ole veljiä, antakaa hänen perintöosansa hänen lähimmälle sukulaiselleen. Tämä saakoon sen perinnökseen. Tämä on israelilaisia koskeva oikeussäädös, näin on Herra Moosesta käskenyt.”

Herra määrää Joosuan Mooseksen seuraajaksi

12 Sitten Herra sanoi Moosekselle: “Nouse tälle Abariminvuorelle, niin voit nähdä sen maan, jonka minä annan israelilaisille. 13 Kun olet nähnyt sen, sinutkin otetaan pois heimosi luo, niin kuin veljesi Aaron, 14 koska te kapinoitte minun käskyäni vastaan seurakunnan riidellessä Siinin autiomaassa ettekä pitäneet minua pyhänä seurakunnan edessä.” Tämä tapahtui Meriban veden luona Kaadeksessa Siinin autiomaassa.

15 Silloin Mooses sanoi Herralle: 16 “Asettakoon Herra, Jumala, jonka vallassa on kaiken lihan henki, seurakunnan johtoon miehen, 17 joka kulkee heidän edellään, joka johtaa heidät lähtemään ja tulemaan, ettei Herran seurakunta olisi kuin lammaslauma ilman paimenta.”

18 Herra sanoi Moosekselle: “Hae Joosua, Nuunin poika, mies, jossa on Henki, ja pane kätesi hänen päälleen. 19 Aseta hänet pappi Eleasarin ja koko seurakunnan eteen ja aseta hänet tehtäväänsä heidän nähtensä. 20 Siirrä hänelle arvovaltaasi, että koko israelilaisten seurakunta tottelisi häntä. 21 Seisokoon hän pappi Eleasarin edessä, ja Eleasar pyytäköön hänen puolestaan uurimin kautta vastausta Herran edessä. Herran käskystä on koko seurakunnan lähdettävä ja palattava – Joosuan ja kaikkien israelilaisten hänen kanssaan.”

22 Mooses teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt. Hän haki Joosuan ja asetti hänet pappi Eleasarin ja koko seurakunnan eteen, 23 pani kätensä hänen päälleen ja asetti hänet tehtäväänsä, niin kuin Herra oli puhunut Mooseksen kautta.

Jokapäiväiset uhrit

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Anna israelilaisille tämä käsky: Pitäkää huoli siitä, että uhraatte minulle määräaikaan uhrini ja ruokani suloisesti tuoksuvina tuliuhreina. 3 Sano heille: Tuliuhri, joka teidän on tuotava joka päivä Herralle, on kaksi vuoden vanhaa virheetöntä uroskaritsaa jokapäiväiseksi polttouhriksi. 4 Sinun tulee uhrata yksi karitsa aamulla ja toinen iltahämärissä 5 sekä ruokauhriksi kymmenesosa eefa-mittaa hienoja vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu neljännes hiin-mittaa survomalla saatua öljyä. 6 Tämä on Siinainvuorella annettu säädös jokapäiväisestä polttouhrista suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi Herralle. 7 Siihen kuuluva juomauhri on neljännes hiin-mittaa viiniä kumpaakin uroskaritsaa kohti. Vuodata pyhäkössä väkevää viiniä juomauhriksi Herralle. 8 Uhraa iltahämärissä toinen karitsa ja siihen kuuluva ruoka- ja juomauhri samalla tavoin kuin aamullakin, suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Herralle.”

Sapattiuhrit

9 “Sapatinpäivänä on uhrattava kaksi vuoden vanhaa virheetöntä uroskaritsaa ja ruokauhriksi kaksi eefa-mitan kymmenesosaa hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna sekä siihen kuuluva juomauhri. 10 Sapattipolttouhri on uhrattava jokaisena sapattina jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan juomauhrin lisäksi.”

Uudenkuun uhrit

11 “Jokaisen kuukauden ensimmäisenä päivänä tuokaa Herralle polttouhriksi kaksi sonnimullikkaa, pässi ja seitsemän virheetöntä vuoden ikäistä uroskaritsaa 12 sekä ruokauhriksi kutakin mullikkaa kohti kolme eefa-mitan kymmenesosaa hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna sekä kutakin pässiä kohti kaksi eefa-mitan kymmenesosaa hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna. 13 Kutakin uroskaritsaa kohti on lisäksi tuotava ruokauhriksi yksi kymmenesosa eefa-mittaa hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna. Tämä on polttouhri, suloisesti tuoksuva tuliuhri Herralle. 14 Näiden lisäksi juomauhrina on tuotava puoli hiin-mittaa viiniä kutakin mullikkaa kohti ja kolmannes hiin-mittaa pässiä kohti sekä neljännes hiin-mittaa karitsaa kohti. Tämä on uudenkuun polttouhri, joka on uhrattava vuoden kaikkina kuukausina. 15 Uhratkaa myös yksi pukki syntiuhriksi Herralle jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan juomauhrin lisäksi.”

Pääsiäisuhrit

16 “Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, on Herran pääsiäinen. 17 Saman kuukauden viidentenätoista päivänä on juhla. Seitsemän päivän ajan teidän tulee syödä happamatonta leipää. 18 Ensimmäisenä päivänä on pyhä kokous. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä. 19 Tuokaa tuliuhriksi, polttouhriksi Herralle, kaksi sonnimullikkaa ja yksi pässi sekä seitsemän uroskaritsaa, vuoden vanhoja. Niiden tulee olla virheettömiä. 20 Niihin kuuluva ruokauhri on mullikkaa kohti kolme eefa-mitan kymmenesosaa hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna ja pässiä kohti kaksi kymmenesosaa. 21 Kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta uhratkaa eefa-mitan kymmenesosa hienoja vehnäjauhoja. 22 Tuokaa myös yksi pukki syntiuhriksi, joka tuottaa teille sovituksen. 23 Uhratkaa nämä aamupolttouhrin eli jokapäiväisen polttouhrin lisäksi. 24 Samoin uhratkaa Herralle seitsemän päivän ajan joka päivä leipää suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi. Uhratkaa tämä jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan juomauhrin lisäksi. 25 Seitsemäntenä päivänä teillä tulee olla pyhä kokous. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä.”

Viikkojuhlauhrit

26 “Ensihedelmien päivänä, kun tuotte uudesta sadosta ruokauhrin Herralle viikkojuhlananne, teillä tulee olla pyhä kokous. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä. 27 Tuokaa suloisesti tuoksuvaksi polttouhriksi Herralle kaksi sonnimullikkaa ja yksi pässi sekä seitsemän uroskaritsaa, vuoden vanhoja, 28 ja niihin kuuluvana ruokauhrina hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna, kolme eefa-mitan kymmenesosaa kutakin mullikkaa kohti, kaksi kymmenesosaa pässiä kohti 29 ja yksi kymmenesosa kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta. 30 Tuokaa lisäksi yksi pukki sovitukseksenne. 31 Uhratkaa nämä ja niihin kuuluvat juomauhrit jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruokauhrin lisäksi. Eläinten tulee olla virheettömiä.”

Pasuunansoiton päivän uhrit

1 “Seitsemännessä kuussa teillä tulee olla pyhä kokous, kuukauden ensimmäisenä päivänä. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä. Se on teille pasuunansoiton päivä. 2 Uhratkaa silloin suloisesti tuoksuvaksi polttouhriksi Herralle sonnimullikka ja pässi sekä seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa uroskaritsaa. 3 Niihin kuuluvana ruokauhrina tuokaa hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna, kolme eefa-mitan kymmenesosaa mullikkaa kohti, kaksi kymmenesosaa pässiä kohti 4 ja yksi kymmenesosa kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta. 5 Tuokaa myös yksi pukki syntiuhriksi, joka tuottaa teille sovituksen. 6 Uhratkaa kaikki tämä suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi Herralle uudenkuun polttouhrin ja siihen kuuluvan ruokauhrin, jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruokauhrin sekä niihin kuuluvien juomauhrien lisäksi niistä annettujen säädösten mukaan.”

Suuren sovituspäivän uhrit

7 “Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä teillä tulee olla pyhä kokous. Kurittakaa silloin itseänne paastolla älkääkä tehkö mitään työtä. 8 Uhratkaa suloisesti tuoksuvaksi polttouhriksi Herralle sonnimullikka ja pässi sekä seitsemän uroskaritsaa, vuoden vanhoja. Niiden on oltava virheettömiä. 9 Niihin kuuluvana ruokauhrina on uhrattava hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna, kolme eefa-mitan kymmenesosaa mullikkaa kohti, kaksi kymmenesosaa pässiä kohti 10 ja yksi kymmenesosa kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta. 11 Uhratkaa myös pukki syntiuhriksi sovitusuhrin ja jokapäiväisen polttouhrin sekä niihin kuuluvien ruoka- ja juomauhrien lisäksi.”

Lehtimajanjuhlan uhrit

12 “Seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä teillä tulee olla pyhä kokous. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä, vaan viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää. 13 Tuokaa polttouhriksi, suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi Herralle, kolmetoista sonnimullikkaa, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa uroskaritsaa. Niiden tulee olla virheettömiä. 14 Niihin kuuluvana ruokauhrina on uhrattava hienoja vehnäjauhoja öljyyn sekoitettuna, kolme eefa-mitan kymmenesosaa kutakin kohti niistä kolmestatoista mullikasta, kaksi kymmenesosaa kumpaakin pässiä kohti 15 ja yksi kymmenesosa kutakin kohti niistä neljästätoista karitsasta. 16 Tuokaa myös yksi pukki syntiuhriksi jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi.

17 Toisena päivänä on uhrattava kaksitoista sonnimullikkaa, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä uroskaritsaa 18 sekä niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullikoiden, pässien ja karitsoiden luvun mukaan niistä säädetyllä tavalla. 19 Tuokaa myös yksi pukki syntiuhriksi jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi.

20 Kolmantena päivänä on uhrattava yksitoista mullikkaa, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä uroskaritsaa 21 sekä niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullikoiden, pässien ja karitsoiden luvun mukaan niistä säädetyllä tavalla. 22 Tuokaa myös pukki syntiuhriksi jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi.

23 Neljäntenä päivänä on uhrattava kymmenen mullikkaa, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä uroskaritsaa 24 sekä niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullikoiden, pässien ja karitsoiden luvun mukaan niistä säädetyllä tavalla. 25 Tuokaa myös pukki syntiuhriksi jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi.

26 Viidentenä päivänä on uhrattava yhdeksän mullikkaa, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä uroskaritsaa 27 sekä niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullikoiden, pässien ja karitsoiden luvun mukaan niistä säädetyllä tavalla. 28 Tuokaa myös pukki syntiuhriksi jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi.

29 Kuudentena päivänä on uhrattava kahdeksan mullikkaa, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä uroskaritsaa 30 sekä niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullikoiden, pässien ja karitsoiden luvun mukaan niistä säädetyllä tavalla. 31 Tuokaa myös pukki syntiuhriksi jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi.

32 Seitsemäntenä päivänä on uhrattava seitsemän mullikkaa, kaksi pässiä ja neljätoista vuoden vanhaa virheetöntä uroskaritsaa 33 sekä niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullikoiden, pässien ja karitsoiden luvun mukaan niistä säädetyllä tavalla. 34 Tuokaa myös yksi pukki syntiuhriksi jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi.

35 Kahdeksantena päivänä teillä tulee olla juhlakokous. Älkää tehkö silloin mitään arkityötä. 36 Tuokaa polttouhriksi, suloisesti tuoksuvaksi tuliuhriksi Herralle, mullikka ja pässi sekä seitsemän virheetöntä vuoden vanhaa uroskaritsaa 37 sekä niihin kuuluvat ruoka- ja juomauhrit mullikoiden, pässien ja karitsoiden luvun mukaan niistä säädetyllä tavalla. 38 Tuokaa myös yksi pukki syntiuhriksi jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan ruoka- ja juomauhrin lisäksi.

39 Nämä teidän tulee uhrata Herralle juhla-aikoinanne polttouhreiksi, ruokauhreiksi, juomauhreiksi ja yhteysuhreiksi. Lisäksi tuokaa lupausuhrinne ja vapaaehtoiset lahjanne.”

Määräyksiä, jotka koskevat naisten tekemiä lupauksia

1 Mooses puhui israelilaisille aivan niin kuin Herra oli häntä käskenyt.

2 Sitten Mooses puhui Israelin heimojen päämiehille. Hän sanoi: “Herra on käskenyt tehdä näin: 3 Jos mies tekee lupauksen Herralle tai sitoutuu valalla vannoen kieltämään itseltään jotakin, hän ei saa perua sanaansa, vaan hänen on tehtävä sen mukaan, mitä hänen suustaan on lähtenyt.

4 Jos nainen nuorena isänsä kodissa tekee lupauksen Herralle tai sitoutuu kieltämään itseltään jotakin 5 ja isä kuulee tyttärensä lupauksen tai kieltäytymistä koskevan sitoumuksen, mutta ei sano siitä hänelle mitään, kaikki naisen tekemät lupaukset ja sitoumukset jäävät voimaan. 6 Mutta jos hänen isänsä kieltää häntä samana päivänä, jona kuulee ne, mitkään hänen tekemänsä lupaukset ja sitoumukset eivät jää voimaan. Herra antaa hänelle anteeksi, koska hänen isänsä on kieltänyt häntä.

7 Jos hän on luvannut jotakin tai ajattelemattomasti sitoutunut kieltäytymään jostakin ja jos hän sitten menee naimisiin 8 ja hänen miehensä saa kuulla tuosta lupauksesta, mutta ei puhu hänelle siitä sinä päivänä mitään, niin naisen tekemät lupaukset ja sitoumukset pysyvät voimassa. 9 Jos hänen miehensä sen sijaan kieltää häntä samana päivänä, kun kuulee asiasta, mies samalla purkaa vaimonsa tekemän lupauksen, samoin vaimon ajattelemattomasti lausuman sitoumuksen, ja Herra antaa vaimolle anteeksi. 10 Sen sijaan lesken tai hylätyn tekemä lupaus pysyy voimassa, mihin tahansa hän onkin sitoutunut.

11 Jos nainen tekee miehensä kodissa lupauksen tai sitoutuu valalla kieltäytymään jostakin 12 ja hänen miehensä kuulee sen, mutta ei sano hänelle mitään eikä kiellä häntä, kaikki vaimon tekemät lupaukset ja sitoumukset pysyvät voimassa. 13 Mutta jos hänen miehensä purkaa ne samana päivänä, jona kuulee ne, ei yksikään vaimon huulilta lähtenyt lupaus tai sitoumus pysy voimassa. Hänen aviomiehensä on ne purkanut, ja Herra antaa vaimolle anteeksi. 14 Hänen miehensä voi joko vahvistaa tai purkaa jokaisen lupauksen ja jokaisen valallisen sitoumuksen, jonka vaimo tekee kurittaakseen itseään. 15 Jos hänen miehensä ei seuraavaan päivään mennessä sano hänelle niistä mitään, mies vahvistaa näin kaikki vaimonsa tekemät lupaukset ja sitoumukset. Mies on vahvistanut ne, kun ei ole puhunut niistä vaimolleen samana päivänä, jona on kuullut niistä. 16 Jos mies kuitenkin purkaa ne sen päivän jälkeen, jona on kuullut niistä, hän kantaa vaimonsa syyllisyyden.”

17 Nämä ovat ne säädökset, jotka Herra antoi Moosekselle miehen ja hänen vaimonsa suhteesta sekä isän ja hänen tyttärensä suhteesta tyttären ollessa nuorena isänsä kodissa.

Kostoretki midianilaisia vastaan

1 Herra sanoi Moosekselle: 2 “Kosta israelilaisten puolesta midianilaisille. Sen jälkeen sinut otetaan pois heimosi luo.”

3 Silloin Mooses puhui kansalle: “Varustakaa keskuudestanne miehiä sotapalvelukseen. Lähtekööt he Midiania vastaan panemaan toimeen Herran koston Midianille. 4 Lähettäkää sotaan tuhat miestä kaikista Israelin heimoista, jokaisesta heimosta.” 5 Israelin tuhansien joukosta luovutettiin tuhat miestä kustakin heimosta, yhteensä 12 000 sotaan varustettua miestä. 6 Mooses lähetti heidät sotaan, tuhat miestä jokaisesta heimosta, ja heidän kanssaan Piinehaan, pappi Eleasarin pojan, jonka mukana olivat pyhät esineet ja hälytystorvet.

7 Israelilaisten sotajoukot taistelivat Midiania vastaan, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt, ja surmasivat kaikki Midianin miehet. 8 Muiden surmaamiensa lisäksi he surmasivat Midianin kuninkaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, Midianin viisi kuningasta. Myös Bileamin, Beorin pojan, he surmasivat miekalla. 9 He ottivat vangiksi midianilaiset naiset ja lapset ja ryöstivät kaikki midianilaisten eläimet, kaiken heidän karjansa ja omaisuutensa. 10 Israelilaiset polttivat kaikki heidän asuttamansa kaupungit ja leiripaikat 11 ja ottivat mukaansa kaiken ryöstämänsä ja kaiken ottamansa saaliin, sekä ihmiset että karjan. 12 Ottamansa vangit ja saaliin he toivat Mooseksen, pappi Eleasarin sekä israelilaisten seurakunnan luo leiriin Mooabin arolle, joka on Jordanin varrella, Jerikon kohdalla. 13 Mooses, pappi Eleasar ja kaikki kansan päämiehet tulivat heitä vastaan leirin ulkopuolelle.

14 Mutta Mooses vihastui sotaretkeltä palanneisiin tuhannen- ja sadanpäälliköihin, sotajoukon johtajiin, 15 ja sanoi heille: “Oletteko te jättäneet henkiin kaikki naiset? 16 Juuri naisethan viettelivät Bileamin neuvosta israelilaiset uskottomuuteen Herraa kohtaan Peorin tapauksessa, ja vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa. 17 Surmatkaa nyt kaikki poikalapset ja myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa, 18 mutta jättäkää henkiin itseänne varten jokainen tyttö, joka ei ole maannut miehen kanssa. 19 Teidän itsenne on oleskeltava leirin ulkopuolella seitsemän päivää. Jokaisen teistä, joka on surmannut jonkun, ja jokaisen, joka on koskenut surmattuun, on puhdistauduttava kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, niin teidän kuin vankiennekin. 20 Jokainen vaate, jokainen nahkaesine ja kaikki, mikä on tehty vuohen karvoista, samoin kuin jokainen puuesine on puhdistettava.”

21 Pappi Eleasar sanoi taisteluun osallistuneille sotilaille: “Tämä on lain säädös, jonka Herra antoi Moosekselle: 22 Ainoastaan kulta, hopea, vaski, rauta, tina ja lyijy, 23 kaikki, mikä kestää tulta, käyttäkää tulessa, niin se puhdistuu. Se on kuitenkin puhdistettava vielä puhdistusvedellä. Mutta se, mikä ei kestä tulta, on huuhdottava vedessä. 24 Peskää seitsemäntenä päivänä vaatteenne, niin te puhdistutte, ja tulkaa sitten leiriin.”

Saaliin jakaminen

25 Herra sanoi Moosekselle: 26 “Sinun, pappi Eleasarin ja kansan perhekuntien päämiesten tulee laskea saaliin määrä, niin ihmisten kuin karjankin. 27 Jaa saalis puoliksi taisteluun osallistuneiden sotilaiden ja koko muun seurakunnan kesken. 28 Ota taisteluun osallistuneilta sotilailta verona Herralle yksi viidestäsadasta ihmisestä, nautaeläimestä, aasista ja lampaasta. 29 Ota se heille tulevasta puoliskosta ja anna se pappi Eleasarille Herralle erotettuna. 30 Israelilaisille tulevasta puoliskosta ota yksi viidestäkymmenestä ihmisestä, nautaeläimestä, aasista, lampaasta ja kaikista muista eläimistä. Anna ne leeviläisille, jotka hoitavat tehtäviä Herran asumuksessa.”

31 Mooses ja pappi Eleasar tekivät niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt. 32 Saalis sen lisäksi, mitä sotilaat olivat ryöstäneet itselleen, oli 675 000 lammasta, 33 nautoja 72 000 34 ja 61 000 aasia. 35 Ihmisiä, tyttöjä, jotka eivät olleet maanneet miehen kanssa, oli kaikkiaan 32 000.

36 Sotaan osallistuneiden osuus, puolet saaliista, oli 337 500 lammasta. 37 Näistä Herralle tuleva vero oli 675 lammasta. 38 Nautoja oli 36 000, ja niistä Herralle tuleva vero oli 72 eläintä. 39 Aaseja oli 30 500, ja niistä Herralle tuleva vero oli 61 eläintä. 40 Ihmisiä oli 16 000. Heistä 32 annettiin verona Herralle. 41 Herralle erotetun osuuden Mooses antoi verona pappi Eleasarille, niin kuin Herra oli Moosesta käskenyt.

42 Israelilaisille tuleva puolisko saaliista, jonka Mooses jakoi heidän ja sotaan osallistuneiden miesten kesken, 43 seurakunnalle tuleva puolisko, oli 337 500 lammasta, 44 nautoja 36 000 45 ja 30 500 aasia. 46 Ihmisiä oli 16 000. 47 Mooses otti israelilaisille tulevasta puoliskosta yhden viidestäkymmenestä ihmisestä ja eläimestä ja antoi ne leeviläisille, jotka hoitivat tehtäviä Herran asumuksessa. Näin Herra oli Moosesta käskenyt.

48 Sitten sotajoukon osastojen johtajat, tuhannen- ja sadanpäälliköt, tulivat Mooseksen luo 49 ja sanoivat hänelle: “Palvelijasi ovat laskeneet niiden sotilaiden luvun, jotka ovat olleet johdettavinamme. Meistä ei puutu yhtäkään. 50 Me tuomme Herralle lahjaksi, sielujemme sovitukseksi Herran edessä, kultaesineitä, joita kukin on saanut: ketjuja, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita ja kaulakoristeita.”

51 Mooses ja pappi Eleasar ottivat heiltä kullan, kaikki nuo taidokkaasti tehdyt esineet. 52 Kultaa, jonka he erottivat Herralle tuhannen- ja sadanpäällikköjen puolesta, oli kaikkiaan 16 750 sekeliä. 53 Sotaan osallistuneet miehet olivat kukin ottaneet saalista itselleen. 54 Mooses ja pappi Eleasar ottivat kullan tuhannen- ja sadanpäälliköiltä ja veivät sen ilmestysmajaan Herran eteen muistuttamaan Herraa israelilaisista.

Jordanin itäpuolelle asettuvat heimot

1 Ruubenilaisilla ja gaadilaisilla oli paljon karjaa, suunnattomat määrät. He katselivat Jaeserin maata ja Gileadin maata ja huomasivat, että seutu oli hyvää laidunmaata. 2 Sitten gaadilaiset ja ruubenilaiset tulivat puhumaan Moosekselle ja pappi Eleasarille ja seurakunnan päämiehille. He sanoivat: 3 “Atarot, Diibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Elale, Sebam, Nebo ja Beon, 4 tämä maa, jonka sotajoukot Herra löi Israelin seurakunnan edessä, on hyvää laidunmaata, ja sinun palvelijoillasi on karjaa.” 5 He sanoivat vielä: “Jos olet meille suosiollinen, niin annettakoon tämä maa palvelijoittesi omaisuudeksi. Älä vie meitä Jordanin yli.”

6 Mutta Mooses vastasi gaadilaisille ja ruubenilaisille: “Jäisittekö te tänne, kun teidän veljenne lähtevät sotaan? 7 Miksi viette israelilaisilta halun mennä siihen maahan, jonka Herra on heille antanut? 8 Niinhän teidän isännekin tekivät, kun minä olin lähettänyt heidät Kaades-Barneasta katsomaan sitä maata. 9 Vaikka he kulkivat Rypälelaaksoon asti ja näkivät koko maan, he veivät israelilaisilta halun mennä maahan, jonka Herra oli heille antanut. 10 Sinä päivänä Herran viha syttyi, ja hän vannoi näin: 11 ‘Totisesti, ne Egyptistä lähteneet miehet, jotka ovat kaksikymmenvuotiaita tai sitä vanhempia, eivät saa nähdä sitä maata, jonka minä valalla vannoen lupasin Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. He eivät ole seuranneet minua kokosydämisesti 12 paitsi Kaaleb, kenissiläisen Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika.’ Nämä nimittäin seurasivat Herraa kokosydämisesti. 13 Herra vihastui israelilaisiin ja antoi heidän harhailla autiomaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes hävisi koko se sukupolvi, joka oli tehnyt sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 14 Ja nyt te syntisten sikiöt olette nousseet isienne tilalle lisätäksenne yhä Herran vihan kiivautta Israelia kohtaan. 15 Tehän käännytte pois seuraamasta häntä, ja hän jättää kansan vielä kauemmaksi aikaa autiomaahan. Te tuhoatte koko tämän kansan.”

16 Gaadilaiset ja ruubenilaiset tulivat lähemmäs Moosesta ja sanoivat: “Lammastarhoja me vain rakennamme tänne laumoillemme ja kaupunkeja vaimojamme ja lapsiamme varten. 17 Itse me varustaudumme ja riennämme israelilaisten edellä, kunnes saamme viedyksi heidät omille alueilleen, mutta vaimomme ja lapsemme asuvat linnoitetuissa kaupungeissa turvassa maan asukkailta. 18 Me emme palaa kotiimme, ennen kuin kaikki israelilaiset ovat saaneet perintöosansa. 19 Me emme tahdo perintöosaa heidän keskuudestaan Jordanin tuolta puolelta tai kauempaa, sillä meille tuleva perintöosa on täällä idässä, Jordanin tällä puolella.”

20 Mooses vastasi heille: “Jos te teette näin: jos varustaudutte sotaan Herran edessä 21 ja jokainen teistä menee taisteluun varustettuna Herran edessä Jordanin yli niin pitkäksi aikaa, että on saanut karkotetuksi vihollisensa edestään, 22 ja jos te palaatte vasta sen jälkeen, kun maa on vallattu Herralle, niin te olette puhtaat Herran ja Israelin edessä ja tästä maasta tulee teidän omaisuuttanne Herran edessä. 23 Mutta jos ette näin tee, niin tietäkää, että te teette syntiä Herraa vastaan, ja saatte olla varmat, että syntinne tavoittaa teidät. 24 Rakentakaa siis kaupunkeja vaimojanne ja lapsianne varten ja aitauksia lampaillenne ja vuohillenne. Tehkää, mitä olette sanoneet.”

25 Gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat Moosekselle: “Palvelijasi tekevät niin kuin herramme käskee. 26 Lapsemme, vaimomme, karjamme ja kaikki eläimemme jääkööt tänne Gileadin kaupunkeihin, 27 mutta palvelijasi lähtevät Herran edessä taisteluun, jokainen sotaan varustettuna, niin kuin herramme sanoi.”

28 Mooses antoi heistä käskyn pappi Eleasarille ja Joosualle, Nuunin pojalle, sekä Israelin heimojen perhekuntapäämiehille. 29 Mooses sanoi heille: “Jos gaadilaiset ja ruubenilaiset lähtevät teidän kanssanne Herran edessä Jordanin yli, jokainen taisteluun varustettuna, ja te saatte maan vallatuksi, niin antakaa Gileadin maa heille maaomaisuudeksi. 30 Jos he sen sijaan eivät varustaudu ja lähde teidän kanssanne sinne, heidän on otettava maaomaisuutensa teidän keskuudestanne Kanaaninmaasta.”

31 Gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat: “Mitä Herra on puhunut palvelijoillesi, sen me teemme. 32 Me lähdemme Herran edessä Kanaaninmaahan sotaan varustautuneina, mutta meidän perintöomaisuutemme on Jordanin tällä puolella.”

33 Silloin Mooses antoi heille, gaadilaisille ja ruubenilaisille sekä Joosefin pojan Manassen heimon toiselle puolelle, amorilaisten kuninkaan Siihonin valtakunnan ja Baasanin kuninkaan Oogin valtakunnan, maan kaupunkeineen ja niiden ympärillä olevine alueineen. 34 Niinpä gaadilaiset rakensivat Diibonin, Atarotin, Aroerin, 35 Atrot-Soofanin, Jaeserin, Jogbehan, 36 Beet-Nimran ja Beet-Haaranin linnoitetuiksi kaupungeiksi sekä lammastarhoja. 37 Ruubenilaiset rakensivat Hesbonin, Elalen ja Kirjataimin, 38 Nebon ja Baal-Meonin, joiden nimet muutettiin, sekä Sibman. He antoivat uudet nimet rakentamilleen kaupungeille.

39 Manassen pojan Maakirin jälkeläiset lähtivät Gileadiin, valloittivat sen ja karkottivat amorilaiset, jotka asuivat siellä. 40 Mooses antoi Gileadin Maakirille, Manassen pojalle, ja tämä asettui sinne asumaan. 41 Jaair, Manassen poika, lähti liikkeelle ja valloitti gileadilaisten leirikylät ja antoi niille nimeksi Jaairin leirikylät. 42 Noobah meni ja valloitti Kenatin ja sitä ympäröivät kylät ja antoi sille oman nimensä mukaan nimen Noobah.

Luettelo Israelin leiripaikoista

1 Nämä matkat israelilaiset kulkivat sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Egyptistä osastoittain Mooseksen ja Aaronin johdolla. 2 Mooses kirjoitti Herran käskyn mukaan muistiin paikat, joista he lähtivät kullekin matkaosuudelle. Nämä olivat israelilaisten matkat heidän lähtöpaikkojensa järjestyksen mukaan:

3 He lähtivät liikkeelle Ramseksesta ensimmäisessä kuussa, ensimmäisen kuukauden viidentenätoista päivänä. Israelilaiset lähtivät matkaan rohkein mielin pääsiäisen jälkeisenä päivänä kaikkien egyptiläisten nähden. 4 Egyptiläiset hautasivat silloin esikoisiaan, jotka Herra oli surmannut heidän keskuudestaan. Herra tuomitsi heidän jumalansa.

5 Israelilaiset siis lähtivät Ramseksesta ja leiriytyivät Sukkotiin. 6 Sitten he lähtivät Sukkotista ja leiriytyivät Eetamiin, joka on autiomaan reunassa. 7 He lähtivät Eetamista ja palasivat takaisinpäin Pii-Hahirotiin, joka on vastapäätä Baal-Sefonia, ja leiriytyivät Migdolin kohdalle. 8 Pii-Hahirotista lähdettyään he kulkivat meren poikki autiomaahan. Sitten he vaelsivat kolmen päivän matkan Eetamin autiomaassa ja leiriytyivät Maaraan. 9 He lähtivät Maarasta, tulivat Eelimiin ja leiriytyivät sinne. Eelimissä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. 10 Eelimistä lähdettyään he leiriytyivät Kaislameren rannalle. 11 Lähdettyään Kaislameren rannalta he leiriytyivät Siinin autiomaahan. 12 He lähtivät Siinin autiomaasta ja leiriytyivät Dofkaan. 13 Dofkasta lähdettyään he leiriytyivät Aalukseen. 14 Aaluksesta lähdettyään he leiriytyivät Refidimiin. Siellä ei ollut kansalle vettä juotavaksi. 15 He lähtivät Refidimistä ja leiriytyivät Siinain autiomaahan. 16 He lähtivät Siinain autiomaasta ja leiriytyivät Kibrot-Hattaavaan. 17 Kibrot-Hattaavasta lähdettyään he leiriytyivät Haserotiin. 18 Sitten he lähtivät Haserotista ja leiriytyivät Ritmaan. 19 He lähtivät Ritmasta ja leiriytyivät Rimmon-Peresiin. 20 Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Libnaan. 21 Libnasta lähdettyään he leiriytyivät Rissaan. 22 He lähtivät Rissasta ja leiriytyivät Kehelataan. 23 He lähtivät Kehelatasta ja leiriytyivät Seferinvuoren juurelle. 24 He lähtivät sieltä ja leiriytyivät Haradaan. 25 Haradasta he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Makhelotiin. 26 Makhelotista lähdettyään he leiriytyivät Tahatiin. 27 Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Tarahiin. 28 Tarahista lähdettyään he leiriytyivät Mitkaan. 29 He lähtivät Mitkasta ja leiriytyivät Hasmonaan. 30 He lähtivät Hasmonasta ja leiriytyivät Mooserotiin. 31 Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Bene-Jaakaniin. 32 Bene-Jaakanista he kulkivat Hoor-Haggidgadiin ja leiriytyivät sinne. 33 Lähdettyään Hoor-Haggidgadista he leiriytyivät Jotbataan. 34 He lähtivät Jotbatasta ja leiriytyivät Abronaan. 35 Abronasta lähdettyään he leiriytyivät Esjon-Geberiin. 36 Sieltä lähdettyään he leiriytyivät Siinin autiomaahan Kaadekseen. 37 He lähtivät Kaadeksesta ja leiriytyivät Hoorinvuoren juurelle, Edomin maan rajalle.

38 Pappi Aaron nousi Hoorinvuorelle Herran käskyn mukaan ja kuoli siellä neljäntenäkymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, viidennen kuun ensimmäisenä päivänä. 39 Aaron oli 123 vuoden ikäinen kuollessaan Hoorinvuorella.

40 Kanaanilainen Aradin kuningas, joka asui Kanaaninmaan eteläosassa, sai kuulla israelilaisten tulosta. 41 Israelilaiset lähtivät liikkeelle Hoorinvuorelta ja leiriytyivät Salmonaan. 42 He lähtivät Salmonasta ja leiriytyivät Puunoniin. 43 Puunonista lähdettyään he leiriytyivät Oobotiin. 44 Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Iije-Abarimiin Mooabin rajalle. 45 He lähtivät Iijimistä ja leiriytyivät Diibon-Gaadiin. 46 Diibon-Gaadista lähdettyään he leiriytyivät Almon-Diblataimiin. 47 He lähtivät Almon-Diblataimista ja leiriytyivät Abarimin vuoristoon vastapäätä Neboa. 48 Abarimin vuoristosta lähdettyään he leiriytyivät Mooabin arolle Jordanin rantaan Jerikon kohdalle. 49 Mooabin arolla Jordanin rannalla heidän leirinsä ulottui Beet-Jesimotista Aabel-Sittimiin asti.

Määräyksiä Kanaaninmaan valloittamisesta

50 Herra puhui Moosekselle Mooabin arolla Jordanin rannalla, Jerikon kohdalla. Hän sanoi: 51 “Puhu israelilaisille: Kun olette kulkeneet Jordanin yli Kanaaninmaahan, 52 karkottakaa tieltänne kaikki maan asukkaat ja hävittäkää kaikki heidän jumalankuvansa, hävittäkää heidän valetut kuvansa ja tuhotkaa kaikki heidän uhrikukkulansa. 53 Ottakaa maa haltuunne ja asukaa siinä, sillä minä olen antanut teille tuon maan perinnöksi. 54 Jakakaa maa arvalla perinnöksi sukujenne kesken. Antakaa suuremmalle suvulle suurempi perintöosa ja pienemmälle pienempi perintöosa. Kunkin tulee saada perintöosansa siitä, mihin arpa sen hänelle määrää. Jakakaa maa keskenänne isienne heimojen mukaan. 55 Mutta jos ette karkota maan asukkaita tieltänne, tulee niistä, jotka te jätätte jäljelle, okaita teidän silmiinne ja piikkejä kylkiinne, ja he ahdistavat teitä maassa, jossa asutte. 56 Silloin minä teen teille sen, mitä aioin tehdä heille.”

Luvatun maan rajat

1 Herra puhui Moosekselle: 2 “Anna israelilaisille tämä käsky. Kun te tulette Kanaaninmaahan, niin tämä on se maa, jonka te saatte perintöosaksenne, Kanaaninmaa rajojensa mukaan:

3 Etelässä alueenne rajoittuu Siinin autiomaahan Edomin rajalla. Eteläinen rajanne lähtee Suolameren päästä itäpuolelta. 4 Etelärajanne kääntyy Skorpionisolaan, kulkee Siiniin, sieltä Kaades-Barnean eteläpuolelle ja edelleen Hasar-Addariin, josta se kulkee Asmoniin. 5 Asmonista raja kääntyy Egyptin purolle ja päättyy mereen.

6 Läntisenä rajananne on Suurimeri. Se on teidän läntinen rajanne.

7 Tämä on teidän pohjoinen rajanne: Merkitkää raja Suurestamerestä Hoorinvuoreen. 8 Hoorinvuoresta merkitkää raja Hamatin tienhaaraan. Raja päättyy Sedadiin. 9 Sieltä raja lähtee Sifroniin ja päättyy Hasar-Eenaniin. Tämä on teidän pohjoinen rajanne.

10 Merkitkää itäinen rajanne Hasar-Eenanista Sefamiin. 11 Sefamista raja laskeutuu Riblaan, itään päin Ainista, ja sieltä raja laskeutuu edelleen, kunnes koskettaa vuoriselännettä Kinneretinjärven itäpuolella. 12 Raja laskeutuu sieltä Jordaniin ja päättyy Suolamereen. Tämä on teidän maanne sitä ympäröivine rajoineen.”

13 Mooses käski israelilaisia näin: “Tämä on se maa, joka teidän on jaettava arvalla keskenänne ja jonka Herra määräsi annettavaksi yhdeksälle ja puolelle heimolle. 14 Ruubenilaisten heimo perhekunnittain, gaadilaisten heimo perhekunnittain ja toinen puoli Manassen heimoa ovat näet jo ottaneet haltuun perintöosansa. 15 Nämä kaksi ja puoli heimoa ovat ottaneet perintöosansa Jordanin tältä puolelta, Jerikosta itään, auringonnousuun päin.”

Maan jakajiksi asetetut miehet

16 Herra puhui Moosekselle: 17 “Nämä ovat niiden miesten nimet, joiden on jaettava teille se maa: pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika, 18 sekä kustakin heimosta yksi ruhtinas, jonka te otatte jakamaan maata. 19 Nämä ovat niiden miesten nimet: Juudan heimosta Kaaleb, Jefunnen poika, 20 simeonilaisten heimosta Samuel, Ammihudin poika, 21 Benjaminin heimosta Elidad, Kislonin poika, 22 daanilaisten heimosta ruhtinas Bukki, Joglin poika, 23 joosefilaisista: manasselaisten heimosta, ruhtinas Hanniel, Eefodin poika, 24 ja efraimilaisten heimosta ruhtinas Kemuel, Siftanin poika, 25 sebulonilaisten heimosta ruhtinas Elisafan, Parnakin poika, 26 isaskarilaisten heimosta ruhtinas Paltiel, Assanin poika, 27 asserilaisten heimosta ruhtinas Ahihud, Selomin poika, 28 ja naftalilaisten heimosta Pedahel, Ammihudin poika.”

29 Nämä miehet Herra määräsi jakamaan israelilaisille Kanaaninmaan.

Leeviläisten kaupungit

1 Herra puhui Moosekselle Mooabin arolla Jordanin rannalla, Jerikon kohdalla. Hän sanoi: 2 “Käske israelilaisten antaa omistamistaan perintöosista kaupunkeja leeviläisten asuttaviksi ja antaa heille myös laidunmaata kaupunkien ympäriltä. 3 Näistä kaupungeista tulee heille asuinpaikkoja, ja niiden laidunmaat ovat heidän juhtiaan, karjaansa ja kaikkia muita eläimiään varten. 4 Kaupunkien laidunmaiden, jotka teidän on annettava leeviläisille, tulee ulottua joka suuntaan tuhat kyynärää kaupungin muurista ulospäin. 5 Mitatkaa kaupungin ulkopuolelta kaksituhatta kyynärää itään, kaksituhatta kyynärää etelään, kaksituhatta kyynärää länteen ja kaksituhatta kyynärää pohjoiseen päin. Kaupunki olkoon keskellä. Tällaisia tulee leeviläisten kaupunkien laidunmaiden olla.

6 Kaupungeista, jotka teidän on annettava leeviläisille, kuuden tulee olla turvakaupunkeja, jotka teidän on määrättävä pakopaikaksi tappajalle. Niiden lisäksi teidän on annettava neljäkymmentäkaksi kaupunkia. 7 Kaikkiaan kaupunkeja ja niiden laidunmaita, jotka teidän on annettava leeviläisille, tulee olla neljäkymmentäkahdeksan. 8 Israelilaisten omistamista maista on otettava useampia kaupunkeja niiltä heimoilta, joilla niitä on paljon, ja vähemmän niiltä, joilla on vähän. Jokaisen heimon tulee antaa leeviläisille kaupunkeja saamansa perintöosan suuruuden mukaan.”

Turvakaupungit

9 Herra puhui Moosekselle: 10 “Sano israelilaisille: Kun te menette Jordanin yli Kanaaninmaahan, 11 määrätkää itsellenne kaupunkeja, joista tulee teille turvakaupunkeja. Niihin voi paeta tappaja, joka on vahingossa surmannut jonkun. 12 Nämä kaupungit olkoot teille turvapaikkana verenkostajalta, niin ettei tappajan tarvitse kuolla, ennen kuin hän on ollut seurakunnan edessä tuomittavana. 13 Kaupunkeja, jotka teidän on annettava turvakaupungeiksi, tulee olla kuusi. 14 Teidän on annettava Jordanin tältä puolelta kolme kaupunkia ja Kanaaninmaasta kolme kaupunkia, ja niistä tulee turvakaupunkeja. 15 Nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkana israelilaisille ja keskuudessanne asuvalle muukalaiselle ja väliaikaiselle asukkaalle. Niihin voi paeta jokainen, joka surmaa vahingossa jonkun.

16 Mutta jos joku lyö rautaesineellä toista ja tämä kuolee, hän on murhaaja. Murhaaja on surmattava. 17 Jos jollakin on kädessään kivi, jolla voi tappaa, ja hän lyö sillä toista ja tämä kuolee, hän on murhaaja. Murhaaja on surmattava. 18 Tai jos joku lyö toista kädessään olevalla puuesineellä, jolla voi tappaa, ja toinen kuolee, hän on murhaaja. Murhaaja on surmattava. 19 Verenkostaja surmatkoon murhaajan. Hän voi surmata murhaajan, kun tapaa tämän. 20 Jos joku lyö vihastuksissaan toista tai heittää väijyksistä jollakin ja tuo ihminen kuolee 21 tai jos joku vihaa kantaen lyö jotakuta nyrkillään ja tämä kuolee, lyöjä on surmattava, sillä hän on murhaaja. Verenkostaja surmatkoon murhaajan tavatessaan hänet.

22 Mutta jos joku vahingossa, ilman vihamielisyyttä, satuttaa toista tai heittää jonkin esineen hänen päälleen väijymättä häntä 23 tai jos hän huomaamattaan pudottaa toisen päälle sellaisen kiven, joka voi aiheuttaa kuoleman, ja tuo ihminen kuolee, eikä kuoleman aiheuttaja ollut hänen vihamiehensä eikä tarkoittanut vahingoittaa häntä, 24 seurakunnan on ratkaistava tappajan ja verenkostajan välit näiden säädösten mukaan. 25 Seurakunnan tulee vapauttaa tappaja verenkostajan käsistä ja viedä hänet takaisin turvakaupunkiin, johon hän alun perin pakeni. Hänen on asuttava siellä pyhällä öljyllä voidellun ylipapin kuolemaan asti. 26 Jos tappaja poistuu sen turvakaupungin alueelta, johon hän on paennut, 27 ja verenkostaja kohtaa tappajan hänen turvakaupunkinsa alueen ulkopuolella ja surmaa hänet, verenkostaja ei joudu vastuuseen veren vuodattamisesta, 28 sillä tappajan olisi pitänyt pysyä turvakaupungissaan ylipapin kuolemaan asti. Ylipapin kuoltua tappaja saa kuitenkin palata perintömaalleen. 29 Nämä säännöt teidän on pidettävä lakina kautta sukupolvienne kaikissa asuinpaikoissanne.”

Tappajan rankaiseminen

30 “Jokainen murhaaja, jokainen, joka lyö toisen kuoliaaksi, on surmattava todistajien antaman todistuksen perusteella. Yhden todistajan todistuksen perusteella ei kuitenkaan saa surmata ketään. 31 Älkää ottako vastaan lunastusmaksua murhaajalta, joka ansaitsee kuoleman; hänet on surmattava. 32 Älkää myöskään ottako vastaan lunastusmaksua turvakaupunkiin paenneelta, joka tahtoisi palata asumaan omalle maalleen ennen ylipapin kuolemaa. 33 Älkää saastuttako maata, jossa asutte. Veri näet saastuttaa maan, eikä maalle voi toimittaa sovitusta verestä, joka siihen on vuodatettu, paitsi sen verellä, joka veren on vuodattanut. 34 Älkää siis saastuttako maata, jossa te asutte ja jonka keskellä minä asun, sillä minä, Herra, asun israelilaisten keskellä.”

Säädös Selofhadin tyttärien perintöosuudesta

1 Joosefin jälkeläisiin kuuluvan Gileadin, Maakirin pojan, Manassen pojanpojan, suvun perhekuntien päämiehet tulivat Mooseksen ja ruhtinaiden, israelilaisten perhekuntapäämiesten eteen ja puhuivat heille. 2 He sanoivat: “Herra käski herramme jakaa maan arvalla israelilaisille perintöosiksi, ja herrani sai käskyn Herralta antaa veljemme Selofhadin perintöosa hänen tyttärilleen. 3 Jos he kuitenkin joutuvat vaimoiksi joillekin muiden israelilaisten heimojen pojista, heidän perintöosansa jää puuttumaan meidän isiemme perintöosasta ja tulee lisätyksi sen heimon perintöosaan, johon he liittyvät. Näin meidän perintöosamme pienenee. 4 Israelilaisten riemuvuoden tullessa heidän perintöosansa lisätään sen heimon perintöosaan, johon he liittyvät, mutta meidän isiemme heimon perintöosasta heidän perintöosansa jää puuttumaan.”

5 Silloin Mooses antoi israelilaisille Herran käskystä tämän säädöksen: “Joosefilaisten heimo puhuu oikein. 6 Herra säätää Selofhadin tyttäristä tällaisen säädöksen: He voivat mennä vaimoksi kenelle tahtovat, kunhan vain menevät vaimoksi johonkin isänsä heimon sukuun. 7 Näin israelilaisten perintöosa ei siirry heimosta toiseen. Jokaisen israelilaisen tulee säilyttää isiensä heimon perintöosa. 8 Jokaisen tyttären, joka perii israelilaisten heimojen perintömaita, on mentävä vaimoksi jollekin isänsä heimoon kuuluvalle miehelle, että israelilaiset saisivat periä kukin isiensä perintömaita. 9 Näin perintömaa ei siirry heimosta toiseen, ja jokainen israelilainen heimo säilyttää oman perintöosansa.”

10 Selofhadin tyttäret tekivät aivan niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt: 11 Mahla, Tirsa, Hogla, Milka ja Nooga, Selofhadin tyttäret, menivät vaimoiksi setiensä pojille. 12 He menivät vaimoiksi Joosefin pojan Manassen poikien sukuihin, ja niin heidän perintöosansa jäi heidän isänsä suvun haltuun.

13 Nämä ovat ne käskyt ja säädökset, jotka Herra antoi Mooseksen kautta israelilaisille Mooabin arolla Jordanin rannalla, Jerikon kohdalla.

VIIDES MOOSEKSEN KIRJA (DEUTERONOMIUM)

MOOSEKSEN ENSIMMÄINEN PUHE, 1 – 4

Mooses muistuttaa Jumalan lupauksesta

1 Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui koko Israelille autiomaassa Jordanin idänpuoleisella tasangolla Suufia vastapäätä, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin seuduilla. 2 Hoorebilta on Seirin vuoriston kautta yhdentoista päivän matka Kaades-Barneaan. 3 Neljännenkymmenennen vuoden yhdennentoista kuun ensimmäisenä päivänä Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen puhua. 4 Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli lyönyt Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka hallitsi Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa ja Edreissä. 5 Jordanin itäpuolella, Mooabin maassa, Mooses alkoi selittää tätä lakia. Hän sanoi:

6 “Herra, meidän Jumalamme, puhui meille Hoorebilla: ‘Te olette jo kyllin kauan viipyneet tämän vuoren vaiheilla. 7 Kääntykää ja lähtekää liikkeelle. Menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa luo aromaahan, vuoristoon, alankomaahan, Etelämaahan ja meren rannikolle. Menkää kanaanilaisten maahan ja Libanoniin ja aina suurelle virralle, Eufratvirralle, saakka. 8 Katso, minä olen antanut maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka Herra on valalla vannoen luvannut antaa teidän isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja heidän siemenelleen.’”

Mooses asettaa kansalle päämiehiä

9 “Siihen aikaan minä sanoin teille: ‘Minä en jaksa kantaa teitä yksin. 10 Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt teidät monilukuisiksi, ja teitä on tänä päivänä yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla. 11 Lisätköön Herra, teidän isienne Jumala, teidän lukunne vielä tuhatkertaiseksi ja siunatkoon teitä, niin kuin hän on teille puhunut. 12 Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riidoistanne? 13 Tuokaa tänne jokaisesta heimostanne viisaita, taitavia ja tunnettuja miehiä, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.’ 14 Te vastasitte minulle: ‘Se, mitä sinä ehdotat tehtäväksi, on oikein.’ 15 Silloin minä otin teidän heimojenne johtomiehiä, viisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät teidän päälliköiksenne, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälliköiksi ja heimojenne johtomiehiksi.

16 Minä annoin silloin teidän tuomareillenne tämän käskyn: ‘Kuunnelkaa veljienne väliset riita-asiat ja tuomitkaa oikeudenmukaisesti jokainen veljien välinen asia ja jokainen veljen ja muukalaisen välinen asia. 17 Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuunnelkaa yhtä hyvin alhaista kuin ylhäistäkin. Älkää pelätkö ketään, sillä tuomio on Jumalan. Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun kuultavakseni.’ 18 Minä annoin silloin teille ohjeet kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.”

Kansa kapinoi Kaades-Barneassa

19 “Sitten me lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme Herran, meidän Jumalamme, meille antaman käskyn mukaan amorilaisten vuoriston tietä koko sen suuren ja pelottavan autiomaan halki, jonka te olette nähneet. Kun tulimme Kaades-Barneaan, 20 minä sanoin teille: ‘Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille. 21 Ymmärrä, että Herra, sinun Jumalasi, on antanut maan sinun valtaasi. Mene ja ota se omaksesi, niin kuin Herra, isiesi Jumala, on sinulle puhunut. Älä pelkää äläkä kauhistu.’

22 Te tulitte silloin kaikki minun luokseni ja sanoitte: ‘Lähetetään miehiä edellämme, että he tutkisivat puolestamme maata ja toisivat meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne kuljettava, ja kaupungeista, joihin menemme.’ 23 Tämä oli mielestäni hyvä ajatus, ja minä otin keskuudestanne kaksitoista miestä, yhden jokaisesta heimosta. 24 He lähtivät matkaan, nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon. Vakoiltuaan maata 25 he ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille. He tekivät meille selkoa matkastaan ja sanoivat: ‘Maa, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä.’

26 Te ette kuitenkaan tahtoneet lähteä sinne, vaan kapinoitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan. 27 Te nurisitte teltoissanne ja sanoitte: ‘Koska Herra vihaa meitä, hän toi meidät pois Egyptin maasta antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät. 28 Minne tässä ollaan menossa? Veljemme ovat saaneet sydämemme raukeamaan sanoessaan: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa sekä suuria, taivaaseen asti linnoitettuja kaupunkeja. Me näimme siellä anakilaisiakin.’

29 Minä vastasin teille: ‘Älkää kauhistuko älkääkä pelätkö heitä. 30 Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän edellänne. Hän itse taistelee teidän puolestanne, aivan niin kuin hän taisteli puolestanne Egyptissä teidän silmienne nähden. 31 Te olette myös nähneet autiomaassa, kuinka Herra, teidän Jumalanne, on kantanut teitä niin kuin mies poikaansa koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.’ 32 Tästäkään huolimatta te ette ole uskoneet Herraan, teidän Jumalaanne, 33 joka on kulkenut tiellä teidän edellänne, yöllä tulessa ja päivällä pilvessä, etsiäkseen teille leiripaikkaa ja osoittaakseen teille tien, jota teidän on kuljettava.”

Herra rankaisee Israelia

34 “Kun Herra kuuli teidän puheenne, hän vihastui ja vannoi: 35 ‘Totisesti, ei yksikään näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä olen vannonut antavani teidän isillenne, 36 ei kukaan paitsi Kaaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä. Hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, johon hän on jalallaan astunut, koska hän on seurannut koko sydämestään Herraa.’ 37 Herra vihastui myös minuun teidän vuoksenne ja sanoi: ‘Et sinäkään sinne pääse. 38 Mutta Joosua, Nuunin poika, joka palvelee sinua, saa mennä sinne. Vahvista häntä, sillä hän jakaa sen maan Israelille perintöosiksi. 39 Myös teidän lapsenne, joiden te sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, teidän lapsenne, jotka eivät vielä erota hyvää pahasta, pääsevät sinne. Heille minä annan sen maan, ja he saavat ottaa sen omakseen. 40 Mutta te, kääntykää takaisin ja lähtekää autiomaahan Kaislameren tietä.’”

Tappio Horman luona

41 “Silloin te vastasitte minulle: ‘Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me lähdemme taistelemaan, aivan niin kuin Herra, meidän Jumalamme, on meitä käskenyt.’ Ja te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte kevytmielisesti nousemaan vuoristoon. 42 Mutta Herra sanoi minulle: ‘Sano heille: Älkää nousko sinne, älkää ryhtykö taisteluun, ettette joutuisi tappiolle vihollistenne edessä, sillä minä en ole teidän keskellänne.’ 43 Minä puhuin teille, mutta te ette kuunnelleet, vaan kapinoitte Herran käskyä vastaan ja nousitte ylimielisesti vuoristoon. 44 Silloin vuoristossa asuvat amorilaiset lähtivät teitä vastaan, ajoivat teitä takaa kuin mehiläisparvi, löivät teidät hajalle Seirissä ja jatkoivat Hormaan asti. 45 Te palasitte ja itkitte Herran edessä, mutta Herra ei kuullut teidän huutoanne eikä kuunnellut teitä, 46 ja teidän täytyi jäädä Kaadekseen ja viipyä siellä pitkän aikaa.”

Edom, Mooab ja Ammon jätetään rauhaan

1 “Sitten me käännyimme toisaalle ja lähdimme Kaislameren tietä autiomaahan, niin kuin Herra oli minulle puhunut, ja kiertelimme kauan aikaa Seirin vuoristossa. 2 Sitten Herra sanoi minulle: 3 ‘Te olette jo kyllin kauan kiertäneet tätä vuoristoa. Lähtekää nyt pohjoista kohti. 4 Anna kansalle tämä käsky: Te tulette kulkemaan Seirissä asuvien veljienne, Eesaun jälkeläisten, alueen halki. He pelkäävät teitä, mutta pitäkää silti varanne. 5 Älkää ryhtykö taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna teille jalan leveyttäkään heidän maastaan, koska minä olen antanut Seirin vuoriston perinnöksi Eesaulle. 6 Ostakaa rahalla heiltä ruokaa syödäksenne ja hankkikaa vesikin rahalla juodaksenne. 7 Onhan Herra, sinun Jumalasi, siunannut sinua kaikessa mitä teet. Hän tuntee vaelluksesi tässä suuressa autiomaassa. Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi, eikä sinulta ole puuttunut mitään.’

8 Niinpä me lähdimme Seirissä asuvien veljiemme, Eesaun jälkeläisten, luota ja kuljimme aromaan tietä, joka tulee Eelatista ja Esjon-Geberistä. Sitten me käännyimme ja lähdimme kulkemaan Mooabin autiomaan tietä. 9 Herra sanoi minulle: ‘Älä ahdista mooabilaisia äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna sinulle perintöosaa heidän maastaan. Minä olen näet antanut Aarin perinnöksi Lootin jälkeläisille.’ ‒ 10 Aikaisemmin siellä asuivat eemiläiset, suuri ja lukuisa kansa. He olivat yhtä kookkaita kuin anakilaiset, 11 ja anakilaisten tavoin heitäkin pidettiin refalaisina, mutta mooabilaiset kutsuivat heitä eemiläisiksi. 12 Seirissä asuivat aikaisemmin hoorilaiset, mutta Eesaun jälkeläiset ottivat haltuunsa heidän maansa, hävittivät heidät tieltään ja asettuivat asumaan heidän tilalleen. He tekivät samalla tavoin kuin Israel siinä maassa, jonka Herra heille antoi. –

13 Herra sanoi: ‘Lähtekää nyt liikkeelle ja kulkekaa Seredin joenuoman poikki.’ Niin me kuljimme Seredin joenuoman poikki. 14 Aika, joka kului siitä, kun lähdimme Kaades-Barneasta, siihen, kun ylitimme Seredin joenuoman, oli 38 vuotta. Sinä aikana Israelin leiristä oli hävinnyt koko se sukupolvi, joka oli lähtenyt Egyptistä, kaikki sotakuntoiset miehet, niin kuin Herra oli heille vannonut. 15 Herran käsi oli heitä vastaan, ja hän hävitti heidät leiristä viimeiseen mieheen.

16 Kun kaikki nuo sotakuntoiset miehet olivat kuolleet kansan keskuudesta viimeistä myöten, 17 Herra sanoi minulle: 18 ‘Sinä kuljet nyt Mooabin alueen kautta Aarin suunnalla 19 ja tulet lähelle ammonilaisten rajaa. Älä kuitenkaan ahdista heitä äläkä ryhdy sotaan heitä vastaan, sillä minä en anna sinulle perintöosaa ammonilaisten maasta, koska minä olen antanut sen Lootin jälkeläisten perinnöksi.’ ‒ 20 Sitäkin pidetään refalaisten maana. Aikaisemmin siellä asuivat refalaiset, joita ammonilaiset kutsuivat samsumilaisiksi. 21 Nämä olivat suuri ja lukuisa kansa, yhtä kookkaita kuin anakilaiset, mutta Herra tuhosi heidät ammonilaisten tieltä. Ammonilaiset karkottivat heidät ja asettuivat asumaan heidän tilalleen. 22 Samalla tavalla Herra oli tehnyt Seirissä asuville Eesaun jälkeläisille, kun hän tuhosi hoorilaiset heidän tieltään. Karkotettuaan hoorilaiset he asettuivat asumaan näiden tilalle, ja siellä he asuvat vielä tänäkin päivänä. 23 Avvilaiset, jotka asuivat kylissä Gassaan asti ulottuvalla alueella, joutuivat kaftorilaisten tuhoamiksi. Nämä olivat lähtöisin Kaftorista ja asettuivat asumaan avvilaisten tilalle.”

Amorilaisten kuningas Siihon voitetaan

24 “Herra sanoi: ‘Nouskaa, lähtekää liikkeelle ja menkää Arnonjoen yli. Minä annan sinun valtaasi amorilaisen Siihonin, Hesbonin kuninkaan, ja hänen maansa. Lähde valloittamaan sitä, ryhdy taisteluun häntä vastaan. 25 Tästä päivästä alkaen minä saatan kansat kaikkialla taivaan alla sellaisen kauhun ja pelon valtaan sinun edessäsi, että kun ne vain kuulevatkin puhuttavan sinusta, ne pelkäävät ja vapisevat sinun vuoksesi.’

26 Niin minä lähetin sanansaattajat Kedemotin autiomaasta viemään rauhantoivotuksen Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja sanomaan: 27 ‘Tahtoisimme kulkea maasi kautta. Me kulkisimme koko ajan tietä pitkin, emme poikkeaisi oikealle emmekä vasemmalle. 28 Myy meille rahasta ruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme. Salli meidän vain kulkea jalkaisin maasi kautta – 29 niin kuin Seirissä asuvat Eesaun jälkeläiset sallivat meidän tehdä, samoin Aarissa asuvat mooabilaiset – kunnes pääsemme Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, meidän Jumalamme, antaa meille.’

30 Mutta Hesbonin kuningas Siihon ei halunnut päästää meitä kulkemaan maansa kautta, sillä Herra, sinun Jumalasi, kovetti hänen mielensä ja paadutti hänen sydämensä antaakseen hänet sinun käsiisi, niin kuin sitten tapahtuikin. 31 Herra sanoi minulle: ‘Katso, nyt aloitan luovuttamaan Siihonin ja hänen maansa sinun käsiisi. Ryhdy valloittamaan hänen maataan ja ota se omaksesi.’ 32 Sitten Siihon kaikkine sotajoukkoineen tuli Jahasiin taistelemaan meitä vastaan. 33 Herra, meidän Jumalamme, antoi hänet kuitenkin meidän käsiimme, ja me löimme hänet, hänen poikansa ja koko hänen sotaväkensä.

34 Me valtasimme kaikki hänen kaupunkinsa ja vihimme tuhon omaksi jokaisen kaupungin, miehet, naiset ja lapset, jättämättä eloon ainoatakaan. 35 Me ryöstimme itsellemme vain eläimet ja valloittamistamme kaupungeista saatavan saaliin. 36 Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson kaupungista aina Gileadiin saakka ei ollut ainoatakaan kaupunkia, joka olisi ollut meiltä turvassa. Herra, meidän Jumalamme, antoi ne kaikki meidän käsiimme. 37 Vain ammonilaisten maahan sinä et koskenut, et mihinkään, mikä on Jabbokjoen varrella, et vuoriston kaupunkeihin etkä mihinkään muuhun, mistä Herra, meidän Jumalamme, oli niin määrännyt.”

Baasanin kuningas Oog voitetaan

1 “Sitten me käännyimme toisaalle ja kuljimme Baasanin tietä. Silloin Oog, Baasanin kuningas, tuli koko sotaväkensä kanssa Edreihin taistelemaan meitä vastaan. 2 Mutta Herra sanoi minulle: ‘Älä pelkää häntä, sillä minä annan sinun käsiisi hänet ja koko hänen kansansa ja maansa. Tee hänelle samoin kuin teit amorilaisten kuninkaalle Siihonille, joka asui Hesbonissa.’ 3 Niin Herra, meidän Jumalamme, antoi meidän käsiimme myös Baasanin kuninkaan Oogin ja koko hänen sotaväkensä, ja me löimme hänet, niin ettei hänen joukoistaan jäänyt eloon ketään. 4 Me valtasimme siihen aikaan kaikki hänen kaupunkinsa, kuusikymmentä kaupunkia, koko Argobin seudun, Oogin valtakunnan Baasanissa. Ei ollut ainoatakaan kaupunkia, jota emme olisi heiltä vallanneet. 5 Kaikki nämä kaupungit olivat korkeilla muureilla, porteilla ja salvoilla varustettuja. Lisäksi valtasimme vielä hyvin suuren joukon linnoittamattomia kaupunkeja. 6 Me vihimme ne tuhon omiksi, niin kuin olimme tehneet Hesbonin kuninkaan Siihonin valtakunnalle. Me vihimme tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset. 7 Mutta kaikki eläimet ja kaupungeista saatavan saaliin me ryöstimme itsellemme.

8 Näin me siihen aikaan valloitimme kahdelta amorilaisten kuninkaalta maan, jota he hallitsivat Jordanin tällä puolen, Arnonjoesta Hermoninvuoreen asti. – 9 Siidonilaiset kutsuvat Hermonia Sirjoniksi, kun taas amorilaiset kutsuvat sitä Seniriksi. – 10 Me valtasimme kaikki tasangon kaupungit ja koko Gileadin sekä koko Baasanin aina Salkaan ja Edreihin, Baasanissa oleviin Oogin valtakunnan kaupunkeihin, saakka. 11 Vain Baasanin kuningas Oog oli näet enää jäljellä viimeisistä refalaisista. Hänen rautainen vuoteensa on vieläkin ammonilaisten Rabbassa. Se on tavallisella kyynärämitalla mitattuna yhdeksän kyynärää pitkä ja neljä kyynärää leveä.”

Jordanin itäpuolelta valloitettu maa jaetaan

12 “Kun olimme ottaneet omaksemme tämän maan Arnonjoen varrella olevasta Aroerista alkaen sekä puolet Gileadin vuoristosta kaupunkeineen, minä annoin sen ruubenilaisille ja gaadilaisille. 13 Loput Gileadista ja koko Baasanin, Oogin valtakunnan, minä annoin toiselle puolelle Manassen heimoa. Argobin seutua, koko tuota osaa Baasanista, kutsutaan myös refalaisten maaksi. 14 Manassen poika Jaair valtasi koko Argobin seudun gesurilaisten ja maakatilaisten alueeseen saakka ja nimesi tämän osan Baasania Jaairin leirikyliksi oman nimensä mukaan. Se nimi niillä on tänäkin päivänä. 15 Gileadin minä annoin Maakirille. 16 Ruubenilaisille ja gaadilaisille minä annoin alueen, joka ulottuu Gileadista aina rajana olevan Arnonin jokilaakson keskikohtaan saakka ja toisaalla Jabbokjokeen, ammonilaisten rajaan, saakka, 17 sekä aromaan, jonka rajana on Jordan Kinneretistä Aromaan mereen, Suolamereen, saakka. Sieltä raja kulkee itään Pisgan rinteiden juurelle.

18 Silloin minä annoin teille, manasselaiset, ruubenilaiset ja gaadilaiset, tämän käskyn: ‘Herra, teidän Jumalanne, on antanut teille tämän maan, ja te saatte ottaa sen omaksenne. Mutta kaikki te sotakuntoiset miehet, teidän tulee lähteä aseistautuneina liikkeelle israelilaisten veljienne edellä. 19 Ainoastaan vaimonne, lapsenne ja karjanne – minä tiedän, että teillä on paljon karjaa – jääkööt kaupunkeihinne, jotka minä olen teille antanut. 20 Kun Herra on antanut rauhan veljillenne, samoin kuin teillekin, ja kun he ovat ottaneet omakseen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa heille Jordanin länsipuolelta, jokainen teistä saa palata takaisin perintömaalleen, jonka minä olen teille antanut.’

21 Joosualle minä annoin siihen aikaan tämän käskyn: ‘Sinä olet omin silmin nähnyt kaiken, mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt näille kahdelle kuninkaalle. Samalla tavoin Herra tekee kaikille valtakunnille, joihin sinä menet. 22 Älkää pelätkö niitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, sotii teidän puolestanne.’”

Mooses ei pääse luvattuun maahan

23 “Minä anoin siihen aikaan armoa Herralta näillä sanoilla: 24 ‘Herra, Herra, sinä olet alkanut näyttää palvelijallesi valtasuuruuttasi ja kätesi voimaa. Kuka on se jumala taivaassa tai maan päällä, joka voisi tehdä sellaisia tekoja ja voimallisia töitä kuin sinä? 25 Salli minun nyt mennä katsomaan sitä hyvää maata, joka on Jordanin toisella puolella, tuota ihanaa vuoristoa ja Libanonia.’ 26 Mutta Herra oli vihastunut minuun teidän tähtenne. Hän ei kuunnellut minua, vaan sanoi minulle: ‘Riittää jo! Älä puhu minulle enää tästä asiasta. 27 Nouse Pisgan huipulle ja kohota katseesi länteen ja pohjoiseen, etelään ja itään, sillä Jordanin yli sinä et mene. 28 Anna ohjeet Joosualle ja vahvista ja rohkaise häntä. Hän kulkee tämän kansan edellä Jordanin yli, ja hän jakaa heille perinnöksi maan, jonka näet.’ 29 Silloin me jäimme laaksoon, joka on vastapäätä Beet-Peoria.”

Jumalan laissa on viisaus ja ymmärrys

1 “Ja nyt, Israel, kuule ne määräykset ja säädökset, jotka minä teille opetan. Noudattakaa niitä, että eläisitte ja voisitte ottaa omaksenne maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, antaa teille. 2 Älkää lisätkö mitään siihen sanaan, jonka minä teille säädän, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä annan teille. 3 Te olette omin silmin nähneet, mitä Herra teki Baal-Peorin takia, kun Herra, teidän Jumalanne, hävitti keskuudestanne jokaisen, joka lähti seuraamaan Baal-Peoria. 4 Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, Jumalassanne, olette kaikki elossa vielä tänäkin päivänä.

5 Ymmärtäkää, että minä olen opettanut teille määräykset ja säädökset, niin kuin Herra, minun Jumalani, käski minua, että te noudattaisitte niitä siinä maassa, jota menette ottamaan omaksenne. 6 Noudattakaa niitä ja tehkää niiden mukaan, sillä se on muiden kansojen silmissä osoitus teidän viisaudestanne ja ymmärryksestänne. Kun he kuulevat kaikki nämä määräykset, he sanovat: ‘Totisesti, tämä suuri kansa on viisas ja ymmärtäväinen kansa.’ 7 Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat niin lähellä sitä kuin Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä aina, kun me huudamme häntä avuksi? 8 Ja minkä muun suuren kansan määräykset ja säädökset ovat yhtä vanhurskaat kuin koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä asetan teidän eteenne?

9 Ole vain varuillasi ja pidä tarkasti huoli siitä, ettet unohda asioita, jotka olet nähnyt, ja etteivät ne lähde sydämestäsi koko elinaikanasi vaan että teet ne tiettäviksi lapsillesi ja lastesi lapsille. 10 Muista päivä, jona seisoit Herran, sinun Jumalasi, edessä Hoorebilla, kun Herra sanoi minulle: ‘Kutsu kansa koolle, niin minä annan heidän kuulla sanani, että he oppisivat pelkäämään minua niin kauan kuin elävät maan päällä ja että he opettaisivat lapsiaankin.’ 11 Te tulitte lähemmäksi ja jäitte seisomaan vuoren juurelle. Vuori paloi liekeissä aina taivaaseen asti pimeyden ja synkkien pilvien keskellä 12 ja Herra puhui teille tulen keskeltä. Te kuulitte sanat, mutta ette nähneet mitään hahmoa, kuulitte vain äänen. 13 Hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, ne kymmenen käskyä, ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun. 14 Herra käski silloin minun opettaa teille määräykset ja säädökset, että te noudattaisitte niitä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne.”

Varoitus epäjumalanpalveluksesta

15 “Sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, te ette nähneet hänestä minkäänlaista hahmoa. Pitäkää siis tarkoin huolta itsestänne, 16 ettette menettelisi kelvottomasti ja tekisi itsellenne veistettyä jumalankuvaa, ette minkään muotoista kuvaa, ette miehen ettekä naisen, 17 ette maan päällä liikkuvan eläimen, ette taivaalla lentävän siivekkään linnun, 18 ette maan matelijan ettekä alhaalla vesissä uivan kalan kuvaa. 19 Kun nostatte katseenne taivaalle ja näette auringon, kuun ja tähdet, kaiken taivaan joukon, älkää antautuko palvomaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, on jakanut ne kaikille kansoille koko taivaan alla. 20 Mutta teidät Herra on valinnut ja tuonut pois sulatusuunista, Egyptistä, että teistä tulisi hänen omaisuuskansansa, joka te nyt olette.”

Mooses ei pääse luvattuun maahan

21 “Herra kuitenkin vihastui minuun teidän puheittenne tähden ja vannoi, etten minä saa mennä Jordanin yli enkä pääse siihen hyvään maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi. 22 Minä kuolen tässä maassa enkä mene Jordanin yli, mutta te menette sen yli ja otatte omaksenne tuon hyvän maan. 23 Pitäkää huoli siitä, ettette unohda Herran, teidän Jumalanne, liittoa, jonka hän on tehnyt teidän kanssanne, ettekä tee itsellenne veistettyä jumalankuvaa, mitään sellaista kuvaa, jota Herra, teidän Jumalanne, on kieltänyt teitä tekemästä. 24 Sillä Herra, teidän Jumalanne, on kuluttava tuli; hän on kiivas Jumala.”

Tuomio ja paluu Jumalan yhteyteen

25 “Kun teille on syntynyt lapsia ja lastenlapsia ja te olette vanhentuneet asuessanne siinä maassa ja te silloin menettelette kelvottomasti ja teette itsellenne veistetyn kuvan, minkä kuvan hyvänsä, ja näin teette pahaa Herran, teidän Jumalanne, silmissä, niin te vihoitatte hänet. 26 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että silloin te häviätte pian siitä maasta, johon te nyt menette Jordanin yli ottaaksenne sen omaksenne. Te ette saa elää siellä kauan, vaan teidät totisesti tuhotaan. 27 Herra hajottaa teidät kansojen sekaan, ja teistä jää jäljelle vain vähäinen joukko niiden kansojen keskuuteen, joiden luo Herra teidät kuljettaa. 28 Siellä te palvelette ihmiskäsin tehtyjä jumalia, puuta ja kiveä, jotka eivät näe, eivät kuule, eivät syö eivätkä tunne hajua.

29 Siellä sinä etsit Herraa, Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun etsit häntä koko sydämestäsi ja koko sielustasi. 30 Kun sinulla on ahdistus ja kun kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, sinä palaat Herran, sinun Jumalasi, luo ja kuuntelet hänen ääntään. 31 Sillä Herra, sinun Jumalasi, on armollinen Jumala. Hän ei hylkää sinua eikä anna sinun tuhoutua. Hän ei unohda isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille vannomallaan valalla vahvistanut.”

Israelin kansan erityisasema

32 “Kysele menneistä ajoista, jotka ovat olleet ennen sinua. Onko mitään näin suurta tapahtunut tai onko mitään tällaista kuultu koko taivaan alla sen päivän jälkeen, jona Jumala loi ihmiset maan päälle? 33 Onko mikään kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niin kuin sinä olet kuullut, ja jäänyt eloon? 34 Tai onko mikään jumala koettanut mennä ottamaan itselleen kansaa toisen kansan keskuudesta koettelemuksilla, tunnusteoilla ja ihmeillä, sodalla, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella sekä suurilla, pelottavilla teoilla, minkä kaiken Herra, teidän Jumalanne, on sinun nähtesi tehnyt teille Egyptissä?

35 Sinun on annettu nähdä se, jotta tietäisit, että Herra on Jumala eikä muita ole. 36 Taivaasta hän antoi sinun kuulla äänensä ojentaakseen sinua, ja maan päällä hän näytti sinulle suuren tulensa. Sinä kuulit hänen sanansa tulen keskeltä. 37 Koska hän rakasti isiäsi, hän valitsi heidän jälkeläisensä ja vei itse sinut suurella voimallaan pois Egyptistä 38 ja karkotti edeltäsi sinua suuremmat ja väkevämmät kansat viedäkseen sinut heidän maahansa ja antaakseen sen sinulle perintöosaksi, niin kuin nyt on tapahtunut. 39 Tiedä siis tänä päivänä ja paina sydämeesi, että Herra on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä eikä toista ole. 40 Noudata hänen säädöksiään ja käskyjään, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että sinä ja sinun lapsesi menestyisitte ja eläisitte kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle ainiaaksi.”

Jordanin itäpuolen turvakaupungit

41 Sitten Mooses erotti kolme kaupunkia Jordanin itäpuolelta, 42 että niihin voisi paeta sellainen, joka on tappanut toisen vahingossa, tätä ennestään vihaamatta. Hän voisi paeta johonkin näistä kaupungeista ja jäädä eloon. 43 Ruubenilaisilla oli turvakaupunkina Beser autiomaan tasangolla, gaadilaisilla Raamot Gileadissa ja manasselaisilla Goolan Baasanissa.

MOOSEKSEN TOINEN PUHE, 4 – 11

Lain julistaminen

44 Tämä on se laki, jonka Mooses antoi israelilaisten noudatettavaksi, 45 ja nämä ne todistukset, määräykset ja säädökset, jotka Mooses julisti israelilaisille heidän tultuaan Egyptistä 46 Jordanin itäpuolella vastapäätä Beet-Peoria olevaan laaksoon. Tuo maa oli kuulunut Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka oli hallinnut Hesbonissa ja jonka Mooses ja israelilaiset Egyptistä tultuaan olivat kukistaneet. 47 He ottivat omakseen Siihonin maan ja Baasanin kuninkaan Oogin maan, kahden amorilaisten kuninkaan maat, jotka olivat Jordanin itäpuolella 48 Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista Siioninvuoreen eli Hermoniin saakka, 49 sekä koko Jordanin itäpuolella olevan tasangon aina Aromaanmereen ja Pisgan rinteiden juurelle asti.

Kymmenen käskyä

1 Mooses kutsui Israelin koolle ja sanoi kansalle: “Kuule, Israel, nämä määräykset ja säädökset, jotka minä tänä päivänä julistan teille, että oppisitte ne ja noudattaisitte niitä tarkoin. 2 Herra, meidän Jumalamme, teki meidän kanssamme liiton Hoorebilla. 3 Herra ei tehnyt tätä liittoa isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka olemme tässä tänä päivänä, kaikkien meidän, jotka nyt elämme. 4 Herra puhui kasvokkain teidän kanssanne vuorelta, tulen keskeltä. 5 Minä seisoin silloin Herran ja teidän välillänne ilmoittaakseni teille Herran sanan, sillä te pelkäsitte tulta ettekä nousseet vuorelle. Hän sanoi:

6 ‘Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. 7 Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani.

8 Älä tee itsellesi veistettyä kuvaa äläkä mitään kuvaa mistään, mikä on ylhäällä taivaalla tai alhaalla maan päällä tai vesissä maan alla. 9 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Minä vaadin isien pahoista teoista tilille heidän lapsensa kolmanteen ja neljänteen polveen asti, ne, jotka vihaavat minua, 10 mutta osoitan armoani tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni.

11 Älä lausu turhaan Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka lausuu turhaan hänen nimensä.

12 Pidä huoli siitä, että pyhität lepopäivän, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. 13 Kuutena päivänä tee työsi ja toimita kaikki askareesi, 14 mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Älä tee silloin mitään työtä, älä sinä, älköön poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi, härkäsi, aasisi tai juhtasi älköönkä muuriesi sisällä asuva muukalainen, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä, niin kuin sinäkin. 15 Muista, että olit itse orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää sapatinpäivää.

16 Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että eläisit kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

17 Älä tapa.

18 Älä tee aviorikosta.

19 Älä varasta.

20 Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi.

21 Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa. Älä tavoittele itsellesi lähimmäisesi taloa tai peltoa, älä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiaan äläkä mitään, mikä kuuluu hänelle.’

22 Nämä sanat Herra puhui voimakkaalla äänellä koko teidän seurakunnallenne vuorelta tulen ja synkkien pilvien keskeltä eikä lisännyt niihin mitään. Hän kirjoitti sanansa kahteen kivitauluun ja antoi taulut minulle.”

Kansa pyytää Moosesta välittäjäksi

23 “Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä vuoren leimutessa tulessa, te tulitte minun luokseni, kaikki teidän heimojenne päämiehet ja teidän vanhimpanne, 24 ja sanoitte: ‘Katso, Herra, meidän Jumalamme, on näyttänyt meille kirkkautensa ja suuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala puhuu ihmisen kanssa ja kuitenkin ihminen jää henkiin. 25 Miksi meidän nyt siis pitäisi kuolla? Tämä suuri tulihan kuluttaa meidät. Jos me vielä joudumme kuulemaan Herran, Jumalamme, ääntä, me kuolemme. 26 Onko koskaan kukaan ihminen kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin, niin kuin me? 27 Mene sinä siis ja kuuntele, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo. Puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, puhuu sinulle. Me teemme sen mukaan, mitä kuulemme sinulta.’

28 Herra kuuli, mitä te puhuitte, ja Herra sanoi minulle: ‘Minä kuulin, mitä tämä kansa puhui sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein. 29 Olisipa heillä sellainen sydän, että he aina pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni. Silloin heidän ja heidän lastensa kävisi aina hyvin! 30 Mene ja sano heille: Palatkaa teltoillenne. 31 Seiso sinä kuitenkin tässä minun kanssani. Minä tahdon ilmoittaa sinulle kaikki ne käskyt, määräykset ja säädökset, jotka sinun on opetettava heille, että he noudattaisivat niitä siinä maassa, jonka minä annan heidän perintömaakseen.’

32 Pitäkää siis huoli, että toimitte niiden mukaan, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt. Älkää poiketko niistä oikealle älkääkä vasemmalle. 33 Kulkekaa kaikessa sitä tietä, jota Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teidän vaeltaa, että saisitte elää ja menestyisitte ja eläisitte kauan siinä maassa, jonka saatte omaksenne.”

Suurin käsky

1 “Nämä ovat ne käskyt, määräykset ja säädökset, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt opettaa teille, että te noudattaisitte niitä siinä maassa, jota menette ottamaan omaksenne. 2 Minä olen antanut ne teille sitä varten, että sinä ja myös poikasi ja pojanpoikasi pelkäisitte Herraa, Jumalaanne, ja noudattaisitte koko elinaikanne kaikkia hänen lakejaan ja säädöksiään, jotka minä sinulle annan, ja saisitte elää kauan. 3 Kuule siis, Israel, ja noudata niitä tarkoin, että menestyisit ja lisääntyisit runsaasti siinä maassa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin kuin Herra, sinun isiesi Jumala, on sinulle puhunut.

4 Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. 5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja kaikella voimallasi. 6 Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, olkoot sinun sydämelläsi. 7 Teroita niitä lapsillesi ja puhu niistä kotona ollessasi ja tiellä kulkiessasi, makuulle käydessäsi ja ylös noustessasi. 8 Sido ne merkiksi käteesi, ja olkoot ne nauhassa otsallasi. 9 Kirjoita ne talosi ovenpieliin ja portteihisi.”

Varoitus tottelemattomuudesta ja kehotus kuuliaisuuteen

10 “Kun Herra, sinun Jumalasi, on vienyt sinut siihen maahan, jonka hän on isillesi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille vannomallaan valalla luvannut antaa sinulle, sinä saat omaksesi suuret ja kauniit kaupungit, joita sinä et ole rakentanut, 11 kaikkea hyvää täynnä olevat talot, joita sinä et ole täyttänyt, kallioon louhitut vesisäiliöt, joita sinä et ole louhinut, ja viinitarhat ja öljypuut, joita sinä et ole istuttanut. Kun sinä sitten saat syödä kylliksesi, 12 niin pidä huoli, ettet unohda Herraa, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. 13 Pelkää Herraa, Jumalaasi, palvele häntä ja vanno valasi hänen nimessään. 14 Älkää lähtekö seuraamaan muita jumalia, ympärillänne asuvien kansojen jumalia, 15 ettei Herran, Jumalasi, viha syttyisi sinua vastaan ja ettei hän hävittäisi sinua maasta, sillä Herra, sinun Jumalasi, on kiivas Jumala sinun keskelläsi.

16 Älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne, niin kuin kiusasitte häntä Massassa. 17 Noudattakaa tarkoin Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, todistuksia ja säädöksiä, joita hän on käskenyt teidän noudattaa. 18 Tee sitä, mikä on oikein ja hyvää Herran silmissä, että menestyisit ja pääsisit ottamaan omaksesi sen hyvän maan, josta Herra vannoi valan isillesi 19 työntääkseen tieltäsi kaikki vihollisesi, niin kuin Herra on puhunut.

20 Kun poikasi tulevaisuudessa kysyy sinulta: ‘Mitä oikein ovat nämä todistukset, määräykset ja säädökset, jotka Herra, meidän Jumalamme, on antanut teille?’ 21 Vastaa silloin pojallesi: ‘Me olimme faraon orjia Egyptissä, mutta Herra vei meidät väkevällä kädellään pois Egyptistä. 22 Herra teki Egyptissä meidän silmiemme nähden suuria ja tuhoisia tunnustekoja ja ihmeitä faraolle ja koko hänen hovilleen, 23 mutta meidät hän toi sieltä pois tuodakseen meidät tänne ja antaakseen meille maan, josta hän oli vannonut valan isillemme. 24 Herra käski meidän noudattaa kaikkia näitä säädöksiä ja pelätä Herraa, meidän Jumalaamme, että aina menestyisimme ja että hän pitäisi meidät elossa, niin kuin tänä päivänä. 25 Jos me tarkoin noudatamme kaikkia näitä käskyjä Herran, meidän Jumalamme, edessä, niin kuin hän on meitä käskenyt, se koituu meille vanhurskaudeksi.’”

Kanaanilaiset on hävitettävä

1 “Kun Herra, sinun Jumalasi, vie sinut maahan, jonka menet ottamaan omaksesi, hän raivaa tieltäsi monia kansoja: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, nuo seitsemän sinua suurempaa ja väkevämpää kansaa. 2 Herra, sinun Jumalasi, antaa ne sinun käsiisi, ja sinä voitat ne. Sinun on vihittävä ne silloin tuhon omiksi. Älä tee liittoa niiden kanssa äläkä osoita niille armoa. 3 Älä ryhdy sukulaissuhteisiin heidän kanssaan. Älä anna tyttäriäsi heidän pojilleen äläkä ota heidän tyttäriään vaimoiksi pojillesi, 4 sillä he käännyttävät poikasi luopumaan minusta, ja niin nämä palvelevat muita jumalia. Silloin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän tekee teistä pian lopun. 5 Tehkää sen sijaan heille näin: repikää hajalle heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, hakatkaa maahan heidän aseransa ja polttakaa heidän veistetyt jumalankuvansa. 6 Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Sinut on Herra, sinun Jumalasi, valinnut kaikista maan päällä olevista kansoista, että olisit hänen omaisuuskansansa.”

Israel, Jumalan valitsema kansa

7 “Ei Herra sen vuoksi mieltynyt teihin ja valinnut teitä, että te olisitte kaikkia muita kansoja lukuisammat – tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat – 8 vaan koska Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne. Sen vuoksi Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja lunasti teidät orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä. 9 Tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, hän on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liittonsa ja uskollisuutensa voimassa tuhansiin polviin asti niille, jotka rakastavat häntä ja pitävät hänen käskynsä, 10 mutta maksaa viipymättä niille, jotka vihaavat häntä, ja tuhoaa heidät. Hän ei vitkastele, vaan kostaa viipymättä sille, joka vihaa häntä. 11 Noudata siis niitä käskyjä, määräyksiä ja säädöksiä, jotka minä tänä päivänä annan sinulle, ja toimi niiden mukaan.”

Kuuliaisuuden siunaukset

12 “Jos noudatat näitä säädöksiä ja toimit tarkoin niiden mukaan, niin Herra, sinun Jumalasi, pitää liittonsa ja armonsa voimassa, niin kuin hän on vannonut isillesi. 13 Hän rakastaa sinua, siunaa sinua ja tekee sinusta monilukuisen kansan. Hän siunaa kohtusi hedelmän ja maasi sadon, viljasi, viinisi ja öljysi. Hän siunaa nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat siinä maassa, jonka hän isillesi vannomallaan valalla on luvannut antaa sinulle.

14 Sinä tulet olemaan siunatumpi kuin kaikki muut kansat. Maassanne ei tule olemaan yhtäkään hedelmätöntä miestä tai naista eikä yhtäkään hedelmätöntä eläintä. 15 Herra poistaa sinusta kaikki sairaudet. Hän ei anna yhdenkään tuntemistasi Egyptin pahoista taudeista tulla sinuun, vaan hän antaa niiden tulla kaikkiin vihollisiisi. 16 Tuhoa kaikki kansat, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinun valtaasi. Älä sääli niitä äläkä palvele niiden jumalia, sillä ne ovat sinulle ansa.

17 Sanot ehkä sydämessäsi: ‘Nämä kansat ovat minua suurempia. Kuinka minä voisin ne karkottaa?’ 18 Älä kuitenkaan pelkää niitä! Pidä mielessäsi, mitä Herra, sinun Jumalasi, teki faraolle ja koko Egyptille. 19 Muista ne suuret koettelemukset, tunnusteot ja ihmeet, jotka olet omin silmin nähnyt, ja se voimallinen käsi ja ojennettu käsivarsi, jolla Herra, sinun Jumalasi, vei sinut pois Egyptistä. Samalla tavoin Herra, sinun Jumalasi, tekee kaikille niille kansoille, joita sinä pelkäät. 20 Herra, sinun Jumalasi, lähettää niiden kimppuun myös herhiläisiä, kunnes ne, jotka ovat jäljellä ja piilossa sinulta, on tuhottu. 21 Älä kauhistu niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, joka on keskelläsi, on suuri ja pelottava Jumala.

22 Herra, sinun Jumalasi, raivaa nämä kansat sinun tieltäsi vähitellen. Sinä et voi tehdä niistä loppua nopeasti, muuten metsän pedot tulisivat liian lukuisiksi sinun alueellasi. 23 Herra, Jumalasi, antaa nuo kansat sinun valtaasi ja saattaa ne suureen sekasortoon, kunnes ne tuhoutuvat. 24 Hän antaa niiden kuninkaat sinun käsiisi, ja sinä hävität heidän nimensä taivaan alta. Ei kukaan kestä sinun edessäsi vaan sinä tuhoat heidät viimeiseen mieheen.

25 Polta heidän jumaliensa veistetyt kuvat. Älä himoitse niiden päällysteenä olevaa hopeaa tai kultaa äläkä ota niitä itsellesi, ettet joutuisi niiden vuoksi ansaan. Ne ovat iljetys Herralle, sinun Jumalallesi. 26 Älä myöskään vie taloosi mitään iljetystä, ettet tulisi vihityksi tuhon omaksi, niin kuin se. Pidä sellaista iljettävänä ja kauhistavana, sillä se on tuhon omaksi vihitty.”

Herra kasvattaa kansaansa

1 “Noudata tarkoin kaikkia käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että eläisit, lisääntyisit ja pääsisit ottamaan omaksesi sen maan, jonka Herra valalla vannoen on luvannut teidän isillenne. 2 Muista koko se tie, jolla Herra, sinun Jumalasi, on kuljettanut sinua autiomaassa näinä neljänäkymmenenä vuotena nöyryyttääkseen ja koetellakseen sinua sekä tullakseen tuntemaan, mitä sinun sydämessäsi on, tahdotko noudattaa hänen käskyjään vai et. 3 Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää. Hän antoi sinulle syötäväksi mannaa, jota et tuntenut eivätkä isäsikään tunteneet. Näin hän teki sinulle tiettäväksi, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan hän elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Herran suusta. 4 Vaatteesi eivät kuluneet yltäsi eivätkä jalkasi turvonneet näinä neljänäkymmenenä vuotena. 5 Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua niin kuin isä kasvattaa poikaansa. 6 Noudata Herran, Jumalasi, käskyjä, vaella hänen teitään ja pelkää häntä.

7 Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan. Siinä maassa on vesipuroja ja lähteitä, jotka kumpuavat maan uumenista laaksoissa ja vuorilla, 8 Se on vehnän ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuiden ja granaattiomenapuiden maa, oliiviöljyn ja hunajan maa. 9 Siinä maassa sinun ei tarvitse syödä leipääsi köyhyydessä eikä kärsiä puutetta mistään. Sen maan kivissä on rautaa, ja sen vuorista voit louhia kuparia.”

Varoitus ylpistymisestä

10 “Kun sitten olet syönyt kylliksesi, kiitä Herraa, Jumalaasi, siitä hyvästä maasta, jonka hän on antanut sinulle. 11 Pidä huoli, ettet unohda Herraa, Jumalaasi, niin että lyöt laimin hänen käskynsä, säädöksensä ja lakinsa, jotka minä tänä päivänä annan sinulle.

12 Kun olet syönyt kylliksesi ja rakentanut kauniita taloja ja asut niissä 13 ja kun nautasi ja lampaasi lisääntyvät, ja sinulle kertyy lisää hopeaa, kultaa ja kaikkea muuta mitä sinulla on, 14 älä anna sydämesi ylpistyä, niin että unohdat Herran, Jumalasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. 15 Hän kuljetti sinua suuressa ja pelottavassa autiomaassa myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien keskellä. Kuivassa ja vedettömässä maassa hän antoi veden virrata sinulle kovasta kalliosta. 16 Hän ruokki sinua autiomaassa mannalla, jota isäsi eivät tunteneet. Hän teki näin nöyryyttääkseen ja koetellakseen sinua ja lopulta tehdäkseen sinulle hyvää. 17 Älä ajattele sydämessäsi: ‘Omalla voimallani ja vahvoilla käsilläni olen hankkinut itselleni tämän rikkauden.’

18 Muista sen sijaan Herraa, Jumalaasi, sillä hän antaa sinulle kyvyn hankkia rikkautta pitääkseen voimassa liittonsa, josta hän vannoi valan sinun isillesi. Se on voimassa yhä tänään. 19 Jos sinä kuitenkin unohdat Herran, Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet ja kumarrat niitä, minä vakuutan sinulle tänä päivänä, että sinä tuhoudut kokonaan. 20 Sinä tuhoudut samalla tavoin kuin ne kansat, jotka Herra tuhoaa sinun edeltäsi, koska et kuuntele Herran, sinun Jumalasi, ääntä.”

Luvattu maa, Jumalan lahja

1 “Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli karkottamaan kansoja, jotka ovat sinua suurempia ja väkevämpiä ja joilla on suuria, taivaaseen asti linnoitettuja kaupunkeja. 2 Sinä tunnet anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, josta olet kuullut sanottavan: ‘Kuka kestää anakilaisten edessä?’ 3 Tiedä siis tänä päivänä, että Herra, sinun Jumalasi, kulkee itse sinun edelläsi kuluttavana tulena. Hän hävittää heidät ja nujertaa heidät sinun edessäsi, ja sinä voit karkottaa ja tuhota heidät nopeasti, niin kuin Herra on sinulle puhunut. 4 Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää kansat pois edeltäsi, älä ajattele sydämessäsi: ‘Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut tänne, niin että voin ottaa tämän maan omakseni.’ Ei, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkottaa heidät sinun tieltäsi. 5 Et sinä suinkaan vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan niiden maata omaksesi, vaan noiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi, karkottaa ne sinun edeltäsi toteuttaakseen sen, mitä Herra on vannonut sinun isillesi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. 6 Tiedä siis, ettei Herra, Jumalasi, sinun vanhurskautesi tähden anna tätä hyvää maata sinun omaksesi, sillä sinä olet niskurikansa.”

Israel on niskurikansa

7 “Muista, älä unohda, kuinka sinä vihoitit Herran, Jumalasi, autiomaassa. Te olette kapinoineet Herraa vastaan siitä päivästä alkaen, jona te lähditte Egyptin maasta, aina siihen asti, kun saavuitte tähän paikkaan. 8 Myös Hoorebilla te vihoititte Herran, ja Herra vihastui teihin, niin että aikoi tuhota teidät. 9 Kun minä olin noussut vuorelle ottaakseni vastaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra oli tehnyt teidän kanssanne, minä viivyin vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä leipää syömättä ja vettä juomatta. 10 Herra antoi minulle kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan sormella. Niissä olivat kaikki ne sanat, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta tulen keskeltä seurakunnan ollessa koolla. 11 Niiden neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön kuluttua Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, liitontaulut.

12 Herra sanoi silloin minulle: ‘Nouse ja lähde nopeasti alas täältä, sillä kansasi, jonka veit pois Egyptistä, on tehnyt turmiollisen teon. Pian he poikkesivat tieltä, jota minä käskin heidän vaeltaa. He ovat tehneet itselleen valetun jumalankuvan.’ 13 Herra sanoi minulle vielä: ‘Minä olen katsellut tätä kansaa ja nähnyt, että se on niskurikansa. 14 Jätä minut rauhaan. Minä tuhoan heidät ja pyyhin pois heidän nimensä taivaan alta, mutta sinusta minä teen heitä väkevämmän ja lukuisamman kansan.’

15 Silloin minä käännyin ja laskeuduin alas vuorelta. Vuori leimusi liekeissä, ja minulla oli ne kaksi liitontaulua käsissäni. 16 Minä näin, että te olitte tehneet syntiä Herraa, Jumalaanne, vastaan. Te olitte tehneet itsellenne valetun mullikan. Te poikkesitte pian tieltä, jonka Herra oli teille määrännyt. 17 Silloin minä tartuin molempiin tauluihin, heitin ne käsistäni ja murskasin ne teidän nähtenne.

18 Minä heittäydyin Herran eteen neljäksikymmeneksi päiväksi ja neljäksikymmeneksi yöksi, niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Olin leipää syömättä ja vettä juomatta kaiken sen synnin tähden, jota te olitte tehneet. Te teitte sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja niin vihoititte hänet. 19 Minä pelkäsin Herran vihaa ja kiivautta, sillä Herra oli niin vihastunut teihin, että aikoi tuhota teidät. Mutta Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa. 20 Herra vihastui myös Aaroniin niin ankarasti, että aikoi tuhota hänet, mutta minä rukoilin silloin myös Aaronin puolesta. 21 Minä otin teidän syntisen tekeleenne, mullikan, poltin sen tulessa, murskasin sen ja jauhoin hyvin, kunnes siitä tuli hienoa kuin tomu. Tomun minä viskasin puroon, joka virtaa vuorelta. 22 Vielä Tabeerassa, Massassa ja Kibrot-Hattaavassakin te yhä uudelleen vihoititte Herran. 23 Herra tahtoi lähettää teidät matkaan Kaades-Barneasta ja sanoi: ‘Menkää ja ottakaa omaksenne maa, jonka minä teille annan.’ Mutta te kapinoitte Herran, teidän Jumalanne, käskyä vastaan, ette uskoneet häntä ettekä kuunnelleet hänen ääntään. 24 Te olette kapinoineet Herraa vastaan niin kauan kuin olen tuntenut teidät.

25 Niin minä heittäydyin Herran eteen ja olin hänen edessään neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sillä Herra oli sanonut tuhoavansa teidät. 26 Minä rukoilin Herraa ja sanoin: Herra, Herra, älä tuhoa kansaasi ja perintöosaasi, jonka sinä suuruudessasi lunastit ja veit pois Egyptistä väkevällä kädelläsi. 27 Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia! Älä katso tämän kansan kovuutta, jumalattomuutta ja syntiä, 28 ettei siinä maassa, josta sinä veit meidät pois, sanottaisi: ‘Koska Herra ei kyennyt viemään heitä siihen maahan, josta oli heille puhunut ja koska hän vihasi heitä, hän vei heidät autiomaahan surmatakseen heidät siellä.’ 29 Ovathan he sinun kansasi ja perintöosasi, jonka sinä veit pois Egyptistä suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi.”

Uudet laintaulut

1 “Sitten Herra sanoi minulle: ‘Veistä itsellesi kaksi entisten kaltaista kivitaulua ja nouse vuorelle minun luokseni. Tee myös puinen arkku. 2 Minä kirjoitan tauluihin sanat, jotka olivat ensimmäisissä tauluissa, niissä, jotka sinä murskasit. Pane taulut arkkuun.’ 3 Niin minä tein arkun akasiapuusta, veistin kaksi entisten kaltaista kivitaulua ja nousin vuorelle ne kaksi taulua kädessäni. 4 Herra kirjoitti tauluihin saman kuin edelliselläkin kerralla, ne kymmenen käskyä, jotka hän oli puhunut teille vuorelta, tulen keskeltä, kun seurakunta oli koolla. Sitten Herra antoi ne minulle. 5 Minä käännyin, laskeuduin alas vuorelta ja panin taulut tekemääni arkkuun, niin kuin Herra oli käskenyt minua, ja siellä ne ovat.”

Leeviläisten valitseminen

6 “Israelilaiset lähtivät liikkeelle Bene-Jaakanin kaivoilta ja vaelsivat Mooseraan. Siellä Aaron kuoli, ja sinne hänet haudattiin. Hänen pojastaan Eleasarista tuli ylipappi hänen sijaansa. 7 Sieltä israelilaiset lähtivät Gudgodaan ja Gudgodasta Jotbataan, seudulle, jossa on vesipuroja.

8 Siihen aikaan Herra erotti Leevin heimon kantamaan Herran liitonarkkua, seisomaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan hänen nimessään. Näin he ovat tehneet tähän päivään saakka. 9 Sen tähden Leevi ei saanut osuutta eikä perintöosaa veljiensä kanssa. Herra on hänen perintöosansa, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on hänelle puhunut.

10 Minä viivyin vuorella saman ajan kuin edellisellä kerralla, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa; Herra ei tahtonut tuhota sinua. 11 Sitten Herra sanoi minulle: ‘Nouse ja lähde kulkemaan kansan edellä, että he menisivät ottamaan omakseen maan, jonka minä olen heidän isilleen vannomallani valalla luvannut antaa heille.’”

Herra vaatii kansaltaan kuuliaisuutta

12 “Ja nyt, Israel, mitä muuta Herra, sinun Jumalasi, sinulta pyytää kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, vaellat kaikessa hänen teitään ja rakastat häntä ja palvelet Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi. 13 Noudata Herran käskyjä ja säädöksiä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että menestyisit.

14 Herralle, sinun Jumalallesi, kuuluvat taivaat ja taivaitten taivaat ja maa ja kaikki, mitä siinä on. 15 Kuitenkin ainoastaan sinun isiisi Herra mieltyi, ja heitä hän rakasti. Heidän jälkeensä hän on valinnut teidät, heidän jälkeläisensä, kaikkien kansojen joukosta. Näin on yhä tänäänkin. 16 Ympärileikatkaa sen tähden sydämenne älkääkä enää olko niskureita, 17 sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja herrojen Herra. Hän on suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei katso henkilöön eikä ota lahjuksia. 18 Hän hankkii oikeuden orvolle ja leskelle. Hän rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteet. 19 Niin teidänkin tulee rakastaa muukalaista, olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptin maassa.

20 Pelkää Herraa, Jumalaasi, palvele häntä, riipu hänessä kiinni ja vanno valasi hänen nimessään. 21 Hän on sinun ylistyksesi aihe, hän on sinun Jumalasi. Hän on tehnyt sinun puolestasi ne suuret ja pelottavat teot, jotka olet nähnyt omin silmin. 22 Teidän isiänne oli seitsemänkymmentä, kun he menivät alas Egyptiin, mutta nyt Herra, sinun Jumalasi, on tehnyt teidät lukuisiksi kuin taivaan tähdet.”

Mooses muistuttaa kansaa Herran suurista teoista

1 “Rakasta siis Herraa, Jumalaasi, ja noudata aina hänen määräyksiään, lakejaan, säädöksiään ja käskyjään. 2 Tietäkää tänä päivänä, etteivät teidän lapsenne ole kokeneet eivätkä nähneet Herran, teidän Jumalanne, antamaa kuritusta, eivät hänen suuruuttaan, hänen voimallista kättään tai ojennettua käsivarttaan, 3 eivät hänen tunnustekojaan ja ihmetöitään, jotka hän teki Egyptissä faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja koko hänen maalleen, 4 eivätkä sitä, mitä hän teki egyptiläisten sotajoukolle, heidän hevosilleen ja vaunuilleen. Hän vyörytti egyptiläisten päälle Kaislameren vedet, kun he ajoivat teitä takaa. Herra tuhosi heidät, niin ettei heitä enää ole. 5 Lapsenne eivät ole nähneet myöskään sitä, mitä hän teki teille autiomaassa matkallanne tähän paikkaan, 6 eivätkä sitä, mitä hän teki Daatanille ja Abiramille, Ruubenin pojan Eliabin pojille, kun maa avasi kitansa koko Israelin kansan keskellä ja nielaisi heidät ja heidän perheensä, telttansa ja kaiken, mitä heillä oli mukanaan. 7 Te sen sijaan olette omin silmin nähneet kaikki Herran tekemät suuret teot.”

Herra antaa kansalleen hyvän maan

8 “Noudattakaa siis kaikkia käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, että teistä tulisi vahvoja ja että saisitte haltuunne maan, jota nyt menette ottamaan omaksenne, 9 ja että eläisitte kauan siinä maassa, jonka Herra on teidän isillenne vannomallaan valalla luvannut antaa heille ja heidän siemenelleen. Se on maa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.

10 Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, ei ole niin kuin Egyptin maa, josta te olette lähteneet ja jota kastelitte jalalla polkien kuin vihannestarhaa, kun olitte kylväneet siihen siemenen. 11 Maa, jota menette ottamaan omaksenne, on vuorien ja laaksojen maa, joka juo taivaan sadetta. 12 Se on maa, josta Herra, sinun Jumalasi, pitää huolen ja jota Herran, sinun Jumalasi, silmät aina tarkkaavat vuoden alusta sen loppuun saakka. 13 Jos te siis tarkoin noudatatte Herran käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, 14 Herra antaa teidän maallenne sateen ajallaan, syyssateen ja kevätsateen. Silloin te saatte korjata viljanne, viininne ja öljynne 15 ja te saatte syödä kylliksenne. Karjanne syötäväksi hän antaa ruohoa niityillenne.

16 Pitäkää huoli siitä, ettei sydämenne antaudu vieteltäväksi, niin että käännytte pois palvelemaan muita jumalia ja palvomaan niitä. 17 Jos teette niin, Herra vihastuu teihin ja sulkee taivaan, niin ettei sadetta tule eikä maa anna satoaan. Silloin te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra teille antaa.

18 Painakaa siis nämä minun sanani mieleenne ja sydämeenne. Sitokaa ne merkiksi käteenne, ja olkoot ne nauhassa otsallanne. 19 Opettakaa ne myös lapsillenne: puhukaa niistä kotona istuessanne, tiellä kulkiessanne, makuulla ollessanne ja ylös noustessanne. 20 Kirjoittakaa ne myös talonne ovenpieliin ja portteihinne, 21 että te ja teidän lapsenne saisitte elää kauan siinä maassa, jonka Herra teidän isillenne vannomallaan valalla lupasi antaa heille niin kauaksi aikaa kuin taivas on maan yllä.

22 Jos te noudatatte tarkoin koko tätä lakia, jonka minä teille annan, ja teette sen mukaan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, vaellatte kaikessa hänen teitään ja riiputte hänessä kiinni, 23 Herra karkottaa kaikki nämä kansat teidän edeltänne, ja te saatte periä maan kansoilta, jotka ovat teitä suurempia ja mahtavampia. 24 Jokainen paikka, johon jalallanne astutte, on oleva teidän. Teidän alueenne ulottuu autiomaasta, Libanonista ja Eufratvirrasta Länsimereen saakka. 25 Kukaan ei kestä teidän edessänne. Herra, teidän Jumalanne, saattaa teidän edessänne pelon ja kauhun valtaan koko sen maan, johon te astutte, niin kuin hän on teille puhunut.”

Siunaus ja kirous

26 “Katsokaa, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne siunauksen ja kirouksen: 27 siunauksen, jos tottelette Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan, 28 mutta kirouksen, jos ette tottele Herran, teidän Jumalanne, käskyjä vaan poikkeatte siltä tieltä, jota minä tänä päivänä käsken teidän vaeltaa, ja seuraatte muita jumalia, joita ette tunne.

29 Kun Herra, teidän Jumalanne, vie teidät maahan, jota te menette ottamaan omaksenne, niin tehkää Garissiminvuoresta siunauksen ja Eebalinvuoresta kirouksen julistamisen paikka.” 30 Ne ovat Jordanin tuolla puolen, lännessä kulkevan tien takana, aromaassa asuvien kanaanilaisten maassa, lähellä Gilgalia ja Mooren tammistoa.

31 “Te kuljette pian Jordanin poikki mennäksenne ottamaan omaksenne maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille. Kun olette ottaneet sen omaksenne ja asettuneet sinne asumaan, 32 noudattakaa tarkoin kaikkia niitä määräyksiä ja säädöksiä, jotka minä tänä päivänä teille annan.”

LAIN KÄSKYT JA SÄÄDÖKSET, 12 – 26

Oikea uhripaikka

1 “Nämä ovat ne määräykset ja säädökset, joita teidän tulee tarkoin noudattaa siinä maassa, jonka Herra, teidän isienne Jumala, antaa perintöomaisuudeksenne. Noudattakaa niitä niin kauan kuin elätte maan päällä.

2 Hävittäkää perin pohjin kaikki korkeilla vuorilla, kukkuloilla tai minkä tahansa vehreän puun alla olevat paikat, joissa karkottamanne kansat ovat palvelleet jumaliaan. 3 Repikää hajalle heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, polttakaa heidän aseransa, hakatkaa palasiksi heidän jumaliensa patsaat ja hävittäkää niiden nimet noista paikoista.

4 Palvellessanne Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö niin kuin he, 5 vaan etsikää se paikka, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee teidän heimojenne alueelta asettaakseen sinne nimensä ja asuakseen siellä, ja mene sinne. 6 Viekää sinne polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne, kätenne anti, vapaaehtoiset uhrinne, lupausuhrinne sekä nautojenne ja lampaittenne esikoiset. 7 Syökää siellä, Herran, teidän Jumalanne, edessä ja iloitkaa perheinenne kaikesta, mitä olette saaneet hankittua ja millä Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut.

8 Älkää tehkö niin kuin me täällä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein. 9 Ettehän te vielä ole päässeet lepoon ettekä siihen perintömaahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, teille antaa. 10 Mutta te saatte mennä Jordanin yli ja asua siinä maassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille perinnöksi. Hän antaa teidän päästä rauhaan kaikista ympärillänne olevista vihollisista, ja te saatte asua turvassa. 11 Viekää silloin siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, kaikki, mitä minä teille säädän: polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne ja uhrilahjanne, niin myös kaikki parhaat lupausuhrinne, jotka lupaatte Herralle. 12 Iloitkaa siellä, Herran, teidän Jumalanne, edessä, te ja teidän poikanne ja tyttärenne, palvelijanne ja palvelijattarenne sekä leeviläiset, jotka asuvat muurienne sisällä. Leeviläisillä ei näet ole osuutta eikä perintöosaa teidän keskuudessanne.

13 Pidä huoli siitä, ettet uhraa polttouhrejasi missä tahansa paikassa, jonka satut näkemään, 14 vaan ainoastaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee jonkin heimonne alueelta. Uhraa siellä polttouhrisi ja tee kaikki, mitä minä käsken sinun tehdä.”

Teurastus ja veri

15 “Saat kuitenkin teurastaa eläimiä ja syödä lihaa mielin määrin kaikkialla muuriesi sisällä sen mukaan kuin Herra, sinun Jumalasi, sinua siunaa. Sekä saastainen että puhdas voivat syödä sitä niin kuin syödään gasellia tai peuraa. 16 Ainoastaan verta te ette saa syödä, teidän on vuodatettava se maahan kuin vesi.

17 Sinä et saa syödä muuriesi sisällä jyviesi, viinisi tai öljysi kymmenyksiä, nautojesi tai lampaittesi esikoisia etkä mitään lupausuhrejasi tai vapaaehtoisia lahjojasi tai antejasi. 18 Syö niitä, sinä ja sinun poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi sekä leeviläinen, joka asuu muuriesi sisällä, Herran, Jumalasi, edessä siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee. Iloitse Herran, Jumalasi, edessä kaikesta, mitä olet saanut hankituksi. 19 Pidä huoli siitä, ettet jätä osattomaksi leeviläistä, niin kauan kuin elät maassasi.

20 Kun Herra, teidän Jumalanne, on laajentanut alueenne, niin kuin hän on teille luvannut, ja kun sinä haluat syödä lihaa ja sanot: ‘Minä tahdon syödä lihaa’, niin syö lihaa mielin määrin. 21 Jos se paikka, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee asettaakseen sinne nimensä, on liian kaukana sinun alueestasi, niin teurasta sillä tavoin kuin minä olen teitä käskenyt, nautojasi, lampaitasi ja vuohiasi, joita Herra on sinulle antanut, ja syö niitä muuriesi sisällä mielin määrin. 22 Sinä saat syödä niitä, kunhan vain syöt niitä niin kuin gasellia ja peuraa. Sekä saastainen että puhdas voivat syödä niitä. 23 Mutta pysy lujana siinä, ettet syö verta, sillä veri on sielu, etkä sinä saa syödä sielua lihan mukana. 24 Älä syö sitä, vaan vuodata se maahan kuin vesi. 25 Älä syö sitä. Kun teet niin kuin on oikein Herran silmissä, sinun ja lastesi käy hyvin.

26 Pyhittämäsi lahjat sekä lupausuhrisi sinun on kuitenkin vietävä siihen paikkaan, jonka Herra on valinnut. 27 Uhraa polttouhrisi, sekä liha että veri, Herran, teidän Jumalanne, alttarilla. Teurasuhriesi veri valutettakoon Herran, Jumalasi, alttarille, mutta lihan sinä saat syödä. 28 Noudata ja tottele kaikkia näitä käskyjä, jotka minä sinulle annan, että sinun ja jälkeläistesi kävisi aina hyvin, kun teette sitä, mikä on hyvää ja oikein Herran, Jumalanne, silmissä.”

Varoitus epäjumalanpalveluksesta

29 “Herra, sinun Jumalasi, hävittää ne kansat, joiden maan sinä menet ottamaan omaksesi. Sinä saat heidän maansa omaksesi ja asetut siihen asumaan. 30 Kun nuo kansat sitten on hävitetty sinun tieltäsi, niin varo, ettet joudu heidän ansoihinsa etkä seuraa heidän tapojaan ja etsi heidän jumaliaan kysyen: ‘Kuinka nämä kansat palvelivat jumaliaan? Minäkin tahdon tehdä niin.’ 31 Älä tee niin palvellessasi Herraa, teidän Jumalaanne. Nuo kansat ovat palvellessaan jumaliaan tehneet kaikkea, mitä Herra inhoaa ja mitä hän vihaa. He ovat polttaneet tulessa jumalilleen jopa omia poikiaan ja tyttäriään.”

1 “Pitäkää huoli siitä, että noudatatte kaikkea, mitä minä käsken. Älkää lisätkö siihen mitään älkääkä ottako siitä mitään pois.”

Väärät profeetat ja eksyttäjät surmattava

2 “Jos kansasi keskuudesta nousee profeetta tai unennäkijä, joka lupaa sinulle tunnusteon tai ihmeen, 3 ja jos tuo tunnusteko tai ihme tapahtuu, josta hän on puhunut sinulle: ‘Lähtekäämme seuraamaan ja palvelemaan muita jumalia’, joita sinä et tunne, 4 niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää. Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä saadakseen tietää, rakastatteko te Herraa, teidän Jumalaanne, koko sydämestänne ja koko sielustanne. 5 Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, pelätkää häntä ja noudattakaa hänen käskyjään. Kuunnelkaa hänen ääntään, palvelkaa häntä ja riippukaa hänessä kiinni. 6 Mutta tuo profeetta tai unennäkijä on surmattava, sillä hän on julistanut luopumusta Herrasta, Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptin maasta ja lunasti sinut orjuuden pesästä. Hän tahtoi vietellä sinut pois siltä tieltä, jota Herra, sinun Jumalasi, käski sinun vaeltaa. Poista paha keskuudestasi.

7 Vaikka veljesi, oman äitisi poika, tai poikasi, tyttäresi tai vaimosi, joka on rinnallasi, tai sydänystäväsi yllyttäisi sinua salaa ja sanoisi: ‘Ryhtykäämme palvelemaan muita jumalia’, joita sinä et tunne eivätkä isäsi tunteneet, 8 niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne maan äärestä toiseen, lähellä sinua tai kaukana sinusta, 9 älä suostu hänen pyyntöönsä äläkä kuuntele häntä. Älä sääli äläkä armahda häntä, älä salaa hänen rikostaan 10 vaan surmaa hänet. Sinun oma kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmaamaan hänet, sitten koko kansan käsi. 11 Kivitä hänet kuoliaaksi, sillä hän yritti vietellä sinut luopumaan Herrasta, Jumalastasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. 12 Koko Israel saakoon kuulla sen ja pelätköön, niin ettei kukaan keskuudessanne enää tekisi sellaista pahaa.”

Herrasta luopunut kaupunki tuhottava

13 “Jos kuulet, että jossakin kaupungeistasi, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle asuinpaikoiksi, 14 on keskuudestanne lähtenyt kelvottomia miehiä, jotka johtavat harhaan kaupunkinsa asukkaita sanomalla: ‘Ryhtykäämme palvelemaan muita jumalia’, jumalia, joita te ette tunne, 15 niin tutki, tiedustele ja kysele asiasta tarkoin. Jos on varmasti totta, että sellainen iljettävä teko on tehty teidän keskuudessanne, 16 sinun on surmattava tuon kaupungin asukkaat miekalla. Vihkikää kaupunki tuhon omaksi ja kaikki, mitä siinä on. Tappakaa sen eläimetkin miekalla. 17 Kokoa kaikki sieltä saatu saalis keskelle sen toria ja polta sekä kaupunki että kaikki sieltä saatu saalis kokonaisuhrina Herralle, Jumalallesi. Tulkoon siitä ikuinen rauniokumpu, älköön sitä koskaan enää rakennettako. 18 Älköön käsiisi tarttuko mitään tuhon omaksi vihitystä, että Herra leppyisi palavasta vihastaan, antaisi sinulle armon, armahtaisi sinua ja tekisi sinusta monilukuisen kansan, niin kuin hän on vannonut isillesi. 19 Sinun on vain kuunneltava Herran, Jumalasi, ääntä, niin että pidät kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, ja teet sitä, mikä on oikein Herran, Jumalasi, silmissä.”

Kielletyt surumerkit

1 “Te olette Herran, teidän Jumalanne, lapsia. Älkää viillelkö ihoanne älkääkä ajako otsapuoltanne kaljuksi vainajan tähden, 2 sillä te olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra on valinnut teidät omaksi kansakseen kaikkien maan päällä asuvien kansojen joukosta.”

Puhtaat ja saastaiset eläimet

3 “Älkää syökö mitään iljettävää. 4 Nämä ovat ne eläimet, joita te saatte syödä: nauta, lammas ja vuohi, 5 peura, gaselli, metsäkauris, vuorikauris, antilooppi, puhveli ja villivuohi. 6 Te saatte syödä kaikkia eläimiä, joilla on kokonaan halkinaiset, kaksivarpaiset sorkat ja jotka märehtivät. 7 Niistä, jotka märehtivät tai joilla on kokonaan halkinaiset sorkat, älkää kuitenkaan syökö näitä: kamelia, jänistä ja tamaania, jotka kyllä märehtivät mutta joilla ei ole sorkkia. Ne ovat teille saastaisia. 8 Saastainen on teille myös sika, jolla kyllä on sorkat mutta joka ei märehdi. Näiden lihaa älkää syökö älkääkä koskeko niiden raatoihin.

9 Vesieläimistä te saatte syödä kaikkia niitä, joilla on evät ja suomut, 10 mutta älkää syökö mitään niistä, joilta puuttuvat evät tai suomut. Ne ovat teille saastaisia.

11 Te saatte syödä kaikkia puhtaita lintuja. 12 Mutta näitä lintuja älkää syökö: kotka, partakorppikotka, harmaa korppikotka, 13 haarahaukka ja suohaukat, 14 kaikki korpit, 15 strutsi, pääskynen, kalalokki, jalohaukat, 16 huuhkaja, kissapöllö, sarvipöllö, 17 pelikaani, likakorppikotka, kalasääski, 18 kattohaikara ja muut haikaralajit, harjalintu ja lepakko. 19 Myös kaikki siivelliset pikkueläimet ovat teille saastaisia, eikä niitä saa syödä. 20 Kaikkia puhtaita siivekkäitä te kuitenkin saatte syödä.

21 Älkää syökö minkään eläimen raatoa. Voitte kuitenkin antaa sellaisen syötäväksi alueellanne asuvalle muukalaiselle tai myydä sen vierasmaalaiselle. Sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa. Älä keitä kiliä emänsä maidossa.”

Laki kymmenyksistä

22 “Erota joka vuosi kymmenykset kylvösi tuottamasta sadosta, kaikesta, mitä kasvaa pelloillasi, 23 ja syö ne Herran, sinun Jumalasi, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Anna kymmenykset viljastasi, viinistäsi ja öljystäsi sekä nautojesi, lampaittesi ja vuohiesi esikoiset, että oppisit pelkäämään Herraa, sinun Jumalaasi, koko elinaikasi. 24 Mutta jos matka siihen paikkaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut asettaakseen sinne nimensä, on sinulle liian pitkä voidaksesi viedä kymmenyksesi sinne, kun Herra, sinun Jumalasi, on siunannut sinua runsaasti, 25 muuta kymmenyksesi rahaksi, ota rahakukkaro käteesi ja mene paikkaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut. 26 Osta rahalla kaikkea, mitä haluat, nautoja, lampaita tai vuohia, viiniä tai väkijuomaa, kaikkea, mitä mielesi tekee. Syö sitten siellä Herran, Jumalasi, edessä ja iloitse, sinä ja perheesi. 27 Älä myöskään jätä osattomaksi muuriesi sisällä asuvaa leeviläistä, sillä hänellä ei ole maaomaisuutta eikä perintömaata niin kuin sinulla.

28 Joka kolmas vuosi ota kaikki kymmenykset sinä vuonna saamastasi sadosta ja pane ne talteen muuriesi sisälle, 29 niin että leeviläinen, jolla ei ole osuutta eikä perintömaata niin kuin sinulla, sekä muukalainen, orpo ja leski, jotka asuvat alueellasi, voivat tulla ja syödä kyllikseen. Silloin Herra, sinun Jumalasi, siunaa sinua kaikessa, mitä teet.”

Laki velkojen anteeksiannosta

1 “Joka seitsemäs vuosi pane toimeen vapautus. 2 Vapautus olkoon tällainen: Jokainen, jolla on jotakin saatavaa, luopukoon vaatimasta takaisin sitä, minkä hän on lähimmäiselleen lainannut. Hän ei saa periä sitä lähimmäiseltään eikä veljeltään, sillä Herran kunniaksi on julistettu vapautus. 3 Vierasmaalaiselta voit periä saatavasi, mutta luovu siitä, minkä veljesi on sinulle velkaa. 4 Herra siunaa sinua runsaasti siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perinnöksi ja jonka saat ottaa omaksesi. Siksi keskuudessasi ei tule olemaankaan köyhiä, 5 jos vain kuuntelet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja noudatat tarkoin koko tätä lakia, jonka minä tänä päivänä annan sinulle. 6 Herra, sinun Jumalasi, siunaa sinua, niin kuin hän on sinulle puhunut. Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse ottaa lainaa. Sinä hallitset monia kansoja, mutta ne eivät hallitse sinua.”

Köyhien auttaminen

7 “Jos keskuudessanne siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle, on jollakin paikkakunnalla köyhä veli, älä ole kovasydäminen äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi. 8 Avaa hänelle auliisti kätesi ja lainaa mielelläsi hänelle riittävästi, niin paljon kuin hän puutteessaan tarvitsee. 9 Varo, ettei sydämeesi nouse tämä kelvoton ajatus: ‘Seitsemäs vuosi, velallisten vapautusvuosi, lähestyy’. Jos sen vuoksi katsot karsaasti köyhää veljeäsi etkä anna hänelle mitään, hän huutaa sinun vuoksesi Herran puoleen ja sinä tulet syynalaiseksi. 10 Sinun on annettava hänelle omastasi, eikä sydämesi saa olla vastahakoinen antaessasi, sillä sen seurauksena Herra, sinun Jumalasi, siunaa sinua kaikessa työssäsi ja kaikessa, mihin ryhdyt. 11 Koska köyhät eivät koskaan lopu maasta, minä käsken sinua avaamaan auliisti kätesi veljillesi, kurjille ja köyhille, joita maassasi on.”

Laki orjien vapauttamisesta

12 “Jos joku veljesi, heprealainen mies tai nainen, myy itsensä sinulle ja palvelee sinua kuusi vuotta, niin päästä hänet seitsemäntenä vuotena vapaaksi. 13 Kun päästät hänet lähtemään luotasi, älä lähetä häntä tyhjin käsin. 14 Anna hänelle runsaasti lahjoja pikkukarjastasi, puimatantereeltasi ja viinikuurnastasi. Koska Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut, niin anna omastasi hänelle. 15 Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut. Sen tähden minä tänään annan sinulle tämän käskyn.

16 Hän saattaa kuitenkin sanoa sinulle: ‘En tahdo lähteä luotasi’, sillä hän rakastaa sinua ja perhettäsi ja hänen on sinun luonasi hyvä olla. 17 Ota silloin naskali ja lävistä hänen korvansa ovea vasten. Näin hänestä tulee sinun elinikäinen orjasi. Tee samoin myös orjattarellesi. 18 Älköön sinusta olko vaikeaa päästää orjaasi vapaaksi, onhan hän kuutena vuotena ollut sinulle kaksin verroin palkkalaisen arvoinen. Silloin Herra, sinun Jumalasi, siunaa sinua kaikessa, mitä teet.”

Laki karjan esikoisista

19 “Pyhitä Herralle, Jumalallesi, kaikki nautakarjaasi ja pikkukarjaasi syntyvät urospuoliset esikoiset. Älä käytä nautakarjasi esikoismullikkaa työssä äläkä keritse lampaasi tai vuohesi esikoista. 20 Syö ne perheinesi Herran, sinun Jumalasi, edessä joka vuosi siinä paikassa, jonka Herra valitsee.

21 Jos esikoiseläimellä on jokin vamma – jos se ontuu tai on sokea tai jos sillä on jokin muu paha vamma, mikä tahansa ‒ niin älä uhraa sitä Herralle, Jumalallesi. 22 Syö se muuriesi sisällä. Niin hyvin saastainen kuin puhdas saakoon syödä sitä niin kuin gasellia tai peuraa. 23 Sen verta älä kuitenkaan syö; vuodata se maahan niin kuin vesi.”

Pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla

1 “Muista, että aabib-kuussa sinun tulee viettää Herran, sinun Jumalasi, pääsiäistä, sillä aabib-kuussa Herra, sinun Jumalasi, vei sinut yöllä pois Egyptistä. 2 Teurasta silloin Herralle, Jumalallesi, pääsiäisuhriksi lampaita, vuohia ja nautoja siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä asuinsijaksi. 3 Älä syö pääsiäisuhrin kanssa mitään hapatettua. Seitsemänä päivänä sinun on syötävä sen kanssa happamatonta leipää, kurjuuden leipää, että muistaisit aina sen päivän, jona lähdit Egyptin maasta. Sinunhan oli lähdettävä kiireesti pois Egyptin maasta. 4 Seitsemään päivään ei hapantaikinaa saa näkyä missään sinun alueellasi, eikä ensimmäisen päivän iltana teurastamasi uhrin lihaa saa jäädä yön yli seuraavaan aamuun.

5 Sinä et saa teurastaa pääsiäisuhria millään muulla niistä paikkakunnista, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle, 6 kuin siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi. Teurasta siellä pääsiäisuhri auringon laskiessa, siihen aikaan illasta, jolloin lähdit Egyptistä.

7 Keitä ja syö se paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut. Seuraavana aamuna saat lähteä paluumatkalle kotiisi. 8 Kuutena päivänä sinun on syötävä happamatonta leipää. Seitsemäntenä päivänä on Herran, Jumalasi, juhlakokous. Älä tee silloin työtä.”

Viikkojuhla

9 “Sinun on laskettava seitsemän viikkoa siitä lähtien, kun sirpillä aloitetaan viljankorjuu. Laske seitsemän viikkoa 10 ja vietä sitten Herran, Jumalasi, viikkojuhla. Anna vapaaehtoisia lahjoja sen mukaan kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut. 11 Iloitse Herran, Jumalasi, edessä, sinä ja poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi ja myös muurienne sisällä asuva leeviläinen sekä keskuudessanne asuva muukalainen, orpo ja leski. Iloitse siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi. 12 Muista, että itse olit orjana Egyptissä. Noudata siis tarkoin näitä käskyjä.”

Lehtimajanjuhla

13 “Kun olet korjannut sadon puimatantereeltasi ja viinikuurnastasi, vietä seitsemän päivää lehtimajanjuhlaa. 14 Iloitse juhlapäivinäsi, sinä ja poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi sekä muuriesi sisällä asuva leeviläinen, muukalainen, orpo ja leski. 15 Seitsemän päivää vietä juhlaa Herran, Jumalasi, kunniaksi siinä paikassa, jonka Herra valitsee. Herra, sinun Jumalasi, siunaa kaikki sinun satosi ja kaikki kättesi työt, ja sinä saat iloita!

16 Kolme kertaa vuodessa, happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana, koko sinun miesväkesi tulee näyttäytyä Herran, sinun Jumalasi, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee. Tyhjin käsin älköön kukaan näyttäytykö Herran edessä. 17 Jokainen tuokoon lahjansa sen siunauksen mukaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on hänelle antanut.”

Tuomarien velvollisuudet

18 “Aseta eri heimoja varten tuomarit ja johtomiehet kaikkiin kaupunkeihisi, jotka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. Heidän tulee tuomita kansaa oikeudenmukaisesti. 19 Älä vääristä oikeutta, älä katso henkilöön äläkä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee viisaiden silmät ja vääristää oikeassa olevien asiat. 20 Vanhurskautta noudata, ainoastaan vanhurskautta, että saisit elää ja ottaa omaksesi maan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”

Epäjumalanpalvelijat tuomitaan

21 “Älä istuta itsellesi aseraa äläkä mitään puuta Herran, Jumalasi, alttarin viereen, jonka olet tehnyt itseäsi varten. 22 Älä myöskään pystytä itsellesi patsaita, sillä Herra, sinun Jumalasi, vihaa niitä.”

1 “Älä uhraa Herralle, sinun Jumalallesi, härkää tai lammasta, jossa on jokin vamma, mikä tahansa paha vika, sillä Herra, sinun Jumalasi, inhoaa sellaista.

2 Jos keskuudessanne jossakin niiden kaupunkien muurien sisällä, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle, on mies tai nainen, joka tekee sellaista, mikä on pahaa Herran, Jumalasi, silmissä, ja rikkoo hänen liittonsa 3 ja vastoin minun kieltoani alkaa palvella muita jumalia ja palvoa niitä, aurinkoa, kuuta tai kaikkea taivaan joukkoa, 4 ja siitä kerrotaan sinulle, niin tutki asia tarkoin. Jos on varmasti totta, että Israelissa on tehty sellainen iljettävä teko, 5 sinun on vietävä se mies tai nainen, joka on tehnyt sen pahan teon, kaupungin portin edustalle ja kivitettävä hänet kuoliaaksi. 6 Kuolemaan voi tuomita vain kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla. Yhden todistajan todistuksen perusteella ketään ei saa surmata. 7 Todistajien käsi kohotkoon ensimmäisenä surmaamaan tuomittua, sitten koko kansan käsi. Poistakaa paha keskuudestanne.”

Laki korkeimmasta tuomioistuimesta

8 “Jos sinusta on liian vaikeaa ratkaista murhaan, riita-asiaan tai pahoinpitelyyn liittyviä asioita, jotka ovat kiistakysymyksinä muuriesi sisällä, lähde paikkaan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut. 9 Mene leeviläisten pappien luo ja siihen aikaan virassa olevan tuomarin luo ja pyydä heiltä ratkaisua, niin he ilmoittavat sen sinulle. 10 Toimi sen ohjeen mukaan, jonka he sinulle ilmoittavat paikassa, jonka Herra on valinnut. Tee juuri niin kuin he sinua neuvovat. 11 Toimi sen opetuksen mukaan, jonka he sinulle antavat, ja sen päätöksen mukaan, jonka he julistavat sinulle. Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle siitä, mitä he ilmoittavat sinulle. 12 Ihminen, joka on niin julkea, ettei kuuntele tuomaria eikä pappia, joka palvelee temppelissä Herraa, sinun Jumalaasi, on surmattava. Poista paha Israelista. 13 Koko kansa saakoon kuulla tämän ja pelätköön, niin ettei kukaan enää olisi niin julkea.”

Laki kuninkuudesta

14 “Kun olet saapunut maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle, ja olet ottanut sen omaksesi ja asettunut siihen asumaan, sinä sanot: ‘Minä asetan itselleni kuninkaan, jollainen on kaikilla kansoilla, jotka asuvat ympärilläni.’ 15 Aseta silloin kuninkaaksesi se, jonka Herra, sinun Jumalasi, valitsee. Aseta kuninkaaksesi joku veljistäsi; et saa tehdä hallitsijaa muukalaisesta, joka ei ole sinun veljesi. 16 Älköön kuningas hankkiko itselleen paljon hevosia älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin hankkiakseen paljon hevosia. Onhan Herra sanonut teille: ‘Te ette saa enää palata takaisin tätä tietä.’ 17 Älköön hän myöskään ottako itselleen monta vaimoa, ettei hänen sydämensä kääntyisi pois Herrasta. Älköön hän kootko itselleen kovin paljon hopeaa ja kultaa. 18 Kun hän on noussut valtaistuimelleen, hänen pitää kirjoituttaa itselleen kirjaan jäljennös tästä laista, joka on leeviläisten pappien hallussa. 19 Olkoon se hänellä ja lukekoon hän sitä kaikkina elämänsä päivinä, että hän oppisi pelkäämään Herraa, Jumalaansa, noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja ja näitä säädöksiä ja toimimaan niiden mukaan, 20 ettei hänen sydämensä ylpistyisi hänen veljiään kohtaan ja ettei hän kääntyisi pois näistä käskyistä oikealle eikä vasemmalle. Silloin hän ja hänen jälkeläisensä saavat hallita kauan Israelia.”

Pappien ja leeviläisten oikeudet

1 “Leeviläisillä papeilla ja koko Leevin heimolla ei ole osuutta eikä perintömaata Israelissa. He saavat elantonsa Herran tuliuhreista ja siitä, mikä hänen osakseen tulee. 2 Heillä ei ole perintöosaa veljiensä keskuudessa. Herra itse on heidän perintöosansa, niin kuin hän on heille puhunut.

3 Papeille kuuluva osuus kansan uhraamista teurasuhreista, olipa kyseessä härkä tai lammas, on tämä: lapa, poskilihat ja juoksutusmaha. Ne annettakoon papille. 4 Anna papeille viljasi, viiniköynnöstesi ja öljypuittesi ensihedelmät sekä lampaistasi kerityt ensimmäiset villat. 5 Herra, sinun Jumalasi, on näet valinnut Leevin kaikista heimoistasi, että hän ja hänen poikansa seisoisivat aina palvelemassa Herran nimessä.

6 Jos leeviläinen haluaa tulla jostakin kaupungistasi, mistä hyvänsä, missä hän asuu muukalaisena Israelissa, hän tulkoon vapaasti mielensä mukaan siihen paikkaan, jonka Herra valitsee, 7 ja toimittakoon palvelusta Herran, Jumalansa, nimessä, niin kuin kaikki hänen veljensä, leeviläiset, jotka palvelevat siellä Herran edessä. 8 Heidän tulee saada yhtäläinen osuus elatuksesta, lukuun ottamatta sitä, minkä he saavat myymällä perheomaisuuttaan.”

Noituus kielletään

9 “Kun menet maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle, älä opettele noiden kansojen iljettäviä tekoja. 10 Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tekee taikoja, ennustaa merkeistä tai enteistä tai harjoittaa noituutta, 11 lukee loitsuja, kysyy neuvoa vainaja- ja tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen. 12 Herra inhoaa jokaista, joka sellaista tekee. Tällaisten iljettävien tekojen tähden Herra, sinun Jumalasi, karkottaa nuo kansat sinun tieltäsi. 13 Ole nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä. 14 Nuo kansat, joiden maan sinä saat perinnöksesi, kyllä kuuntelevat merkeistä ennustajia ja taikuuden harjoittajia, mutta sinulle Herra, sinun Jumalasi, ei sitä salli.”

Herran lupaama profeetta

15 “Herra, sinun Jumalasi, antaa nousta sinulle profeetan, minun kaltaiseni, sinun omasta keskuudestasi, veljiesi joukosta. Kuunnelkaa häntä. 16 Juuri tätähän sinä pyysit Herralta, Jumalaltasi, kun seurakunta oli koolla Hoorebilla. Sinä sanoit: ‘En voi enää kuunnella Herran, Jumalani, ääntä enkä nähdä tätä suurta tulta. Pelkään, että kuolen.’ 17 Silloin Herra sanoi minulle: ‘He ovat puhuneet oikein. 18 Minä annan nousta heille sinun kaltaisesi profeetan heidän veljiensä keskuudesta ja panen sanani hänen suuhunsa. Hän puhuu heille kaiken, mitä minä käsken hänen puhua. 19 Ja jokaisen, joka ei kuule minun sanojani, jotka hän puhuu minun nimessäni, minä vaadin tilille.’”

Väärä profeetta on surmattava

20 “Mutta jos joku profeetta julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, mitä minä en ole käskenyt hänen puhua, tai puhuu muiden jumalien nimessä, tuon profeetan on kuoltava. 21 Kysyt ehkä mielessäsi, kuinka voidaan tietää, mikä sanoma ei ole Herran puhetta. 22 Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimessä, ei tapahdu eikä käy toteen, Herra ei ole puhunut sitä sanaa. Julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä.”

Turvakaupungit

1 “Kun Herra, sinun Jumalasi, hävittää kansat, joiden maan Herra, Jumalasi, antaa sinulle, ja kun sinä olet ottanut sen omaksesi ja asettunut asumaan heidän kaupunkeihinsa ja heidän taloihinsa, 2 niin erota kolme kaupunkia turvakaupungeiksi siinä maassa, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinun omaksesi. 3 Tee teitä ja jaa kolmeen osaan sen maan alue, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perinnöksi. Jokainen tappaja saa paeta turvakaupunkiin.

4 Sinne pakenevan tappajan asia on ratkaistava näin: Jos joku tappaa lähimmäisensä vahingossa ja tätä ennestään vihaamatta, hän saa jäädä eloon. 5 Jos joku menee lähimmäisensä kanssa metsään puita hakkaamaan ja heilauttaa kirvestä kaataakseen puun ja terä irtoaa varresta ja osuu lähimmäiseen, niin että tämä kuolee, surmaaja voi paeta johonkin näistä kaupungeista ja saa elää. 6 Muuten verenkostaja, joka sydämensä kiihkossa ajaa häntä takaa, voisi saavuttaa hänet pitkällä matkalla ja surmata hänet, vaikka hän ei ole ansainnut kuolemaa, koska ei ennestään vihannut lähimmäistään. 7 Sen tähden minä käsken sinua: ‘Erota kolme kaupunkia.’

8 Herra, sinun Jumalasi, laajentaa aluettasi, niin kuin hän on vannonut sinun isillesi, ja antaa sinulle koko sen maan, jonka hän on luvannut isillesi antaa, 9 jos noudatat koko tätä lakia, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ja toimit sen mukaan, niin että aina rakastat Herraa, Jumalaasi, ja vaellat hänen teitään. Lisää silloin vielä kolme kaupunkia näihin kolmeen. 10 Viatonta verta ei saa vuodattaa maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ettet joutuisi verivelan alaiseksi.

11 Jos joku vihaa lähimmäistään, väijyy häntä, käy hänen kimppuunsa, lyö hänet kuoliaaksi ja sitten pakenee johonkin näistä kaupungeista, 12 hänen kotikaupunkinsa vanhimpien on lähetettävä noutajat hakemaan hänet sieltä ja annettava hänet verenkostajan käsiin. Hänen on kuoltava. 13 Älä sääli häntä. Poista viattoman veren velka Israelista, niin sinun käy hyvin.”

Rajojen loukkaamattomuus

14 “Älä siirrä lähimmäisesi rajaa. Sen ovat aikaisemmat sukupolvet määränneet rajaksi perintöosallesi maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinun ottaa haltuusi.”

Laki todistajista

15 “Yksi todistaja ei ole pätevä todistamaan ketään syylliseksi mihinkään rikkomukseen tai mihinkään syntiin. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla.

16 Jos väärä todistaja nousee syyttämään jotakuta rikkomuksesta, 17 niiden kahden, joilla on keskenään riita-asia, on tultava Herran eteen pappien ja siihen aikaan tuomareina olevien läsnä ollessa. 18 Tuomarit tutkikoot asian tarkoin, ja jos todistaja osoittautuu vääräksi todistajaksi, joka on antanut valheellisen todistuksen veljestään, 19 niin tee hänelle samoin kuin hän aikoi tehdä veljelleen. Poistakaa paha keskuudestanne. 20 Saakoot muut kuulla sen, että he pelkäisivät ja ettei kukaan keskuudessanne enää tekisi sellaista pahaa. 21 Älä sääli häntä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.”

Sotalakeja

1 “Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja näet hevosia, vaunuja ja sotajoukon, joka on sinua suurempi, älä pelkää sitä joukkoa, sillä Herra, sinun Jumalasi, joka johdatti sinut Egyptin maasta, on sinun kanssasi. 2 Kun olette ryhtymässä taisteluun, papin tulee astua esiin puhumaan kansalle 3 ja sanoa heille: ‘Kuule, Israel! Te ryhdytte nyt taisteluun vihollisianne vastaan. Älkää arkailko, älkää pelätkö, älkää hätääntykö älkääkä kauhistuko heitä. 4 Herra, teidän Jumalanne, kulkee kanssanne sotiakseen puolestanne vihollisianne vastaan ja pelastaakseen teidät.’

5 Johtomiehet puhukoot kansalle näin: ‘Se, joka on rakentanut uuden talon mutta ei ole vielä sitä vihkinyt, saa palata kotiinsa, ettei hän kuolisi taistelussa ja joku toinen vihkisi sitä. 6 Jokainen, joka on istuttanut viinitarhan mutta ei vielä ole korjannut sen ensihedelmää, saa palata kotiinsa, ettei hän kuolisi taistelussa ja joku toinen korjaisi ensihedelmää. 7 Jokainen, joka on kihlannut naisen mutta ei vielä ole ottanut häntä vaimokseen, saa palata kotiinsa, ettei hän kuolisi taistelussa ja joku toinen ottaisi hänen morsiantaan vaimokseen.’ 8 Lisäksi johtomiesten tulee sanoa kansalle: ‘Kuka tahansa, joka pelkää ja arkailee, saa palata kotiinsa, etteivät hänen veljensäkin menettäisi rohkeuttaan niin kuin hän.’ 9 Kun johtomiehet ovat puhuneet kansalle, heidän tulee asettaa sotaväen johtoon päälliköt.

10 Kun lähestyt jotakin kaupunkia sotiaksesi sitä vastaan, sinun tulee tarjota sille rauhaa. 11 Jos se suostuu rauhaan kanssasi ja avaa sinulle porttinsa, koko siellä oleva kansa olkoon työvelvollinen sinulle ja palvelkoon sinua. 12 Mutta jos se ei tee rauhaa sinun kanssasi vaan ryhtyy taisteluun sinua vastaan, piiritä sitä. 13 Herra, sinun Jumalasi, antaa sen sinun käsiisi, ja sinun on surmattava kaikki sen miehet miekalla. 14 Voit kuitenkin ryöstää itsellesi naiset, lapset, eläimet ja kaiken muun, mitä kaupungissa on, kaiken saaliin. Pidä omanasi vihollisiltasi saatu saalis, jonka Herra, Jumalasi, antaa sinulle.

15 Tee näin kaikille niille kaupungeille, jotka ovat sinusta hyvin kaukana eivätkä ole näiden kansojen kaupunkeja. 16 Mutta niiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, et saa jättää ketään henkiin. 17 Sinun on vihittävä tuhon omiksi nuo kansat, heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, 18 etteivät he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä iljettäviä tekoja, joita he ovat tehneet palvellessaan jumaliaan, ettekä te tekisi syntiä Herraa, Jumalaanne, vastaan.

19 Jos joudut kauan piirittämään kaupunkia ja sotimaan sitä vastaan valloittaaksesi sen, älä hävitä ympäristön puita äläkä heiluta kirvestäsi niitä vastaan, vaan syö niiden hedelmiä. Älä kaada puita; eiväthän kedon puut ole ihmisiä, että niiden pitäisi joutua sinun piirittämiksesi. 20 Saat hävittää ja kaataa ainoastaan ne puut, joista tiedät, etteivät ne ole hedelmäpuita. Niistä voit rakentaa piirityslaitteet kanssasi sodassa olevaa kaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu.”

Selvittämättömän veriteon sovittaminen

1 “Jos joku löydetään makaamassa surmattuna kedolla siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa omaksesi, eikä tiedetä, kuka hänet on surmannut, 2 tulee vanhimpiesi ja tuomariesi lähteä paikalle ja mitata matkat surmatusta ympärillä oleviin kaupunkeihin. 3 Surmatun löytöpaikkaa lähinnä olevan kaupungin vanhimmat ottakoot hiehon, jota ei ole käytetty työjuhtana ja joka ei ole kantanut iestä. 4 Kaupungin vanhinten on vietävä hieho aina virtaavan joen uomaan, paikkaan, jossa ei ole kynnetty eikä kylvetty. Siellä heidän on taitettava hieholta niska. 5 Sitten astukoot esiin leeviläiset papit, sillä heidät Herra, sinun Jumalasi, on valinnut toimittamaan palvelusta ja siunaamaan Herran nimessä. Heidän sanansa mukaan ratkaistakoon jokainen riita ja jokainen pahoinpitely. 6 Kaikki surmatun löytöpaikkaa lähinnä olevan kaupungin vanhimmat peskööt kätensä sen hiehon päällä, jolta taitettiin niska joenuomassa, 7 ja vastatkoot näin: ‘Meidän kätemme eivät ole tätä verta vuodattaneet eivätkä silmämme ole tapausta nähneet. 8 Herra, toimita sovitus kansallesi Israelille, jonka lunastit, äläkä vaadi kansaasi Israelia tilille viattoman veren vuodattamisesta.’ Näin heille toimitetaan sovitus verivelan vuoksi. 9 Poista keskuudestasi viattoman veren velka. Sinun tulee tehdä niin kuin on oikein Herran silmissä.”

Avioliittoa ja perhettä koskevia lakeja

10 “Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, sinun Jumalasi, antaa heidät sinun käsiisi ja sinä otat heistä sotavankeja, 11 näet ehkä vankien joukossa kaunisvartaloisen naisen, johon mielistyt ja jonka tahdot ottaa vaimoksesi. 12 Sinä voit viedä hänet kotiisi, ja hänen tulee ajattaa hiuksensa ja leikata kyntensä. 13 Riisukoon hän päältään vaatteet, jotka olivat hänen yllään, kun hänet vangittiin. Asukoon hän kodissasi ja saakoon itkeä kuukauden päivät isäänsä ja äitiään. Sen jälkeen saat yhtyä häneen ja ottaa hänet omaksesi. Hänestä on tullut sinun vaimosi. 14 Jos hän ei kuitenkaan enää miellytä sinua, päästä hänet menemään, minne hän haluaa. Et saa myydä häntä rahasta etkä kohdella häntä tylysti, koska olet nöyryyttänyt häntä.

15 Jos jollakin miehellä on kaksi vaimoa, yksi jota hän rakastaa, ja toinen jota hän hylkii, ja jos he molemmat, sekä rakastettu että hyljeksitty, synnyttävät hänelle lapsia ja esikoinen on hyljeksityn poika, 16 mies ei saa jakaessaan pojille perinnöksi omaisuuttaan antaa esikoisoikeutta rakastamansa vaimon pojalle ja syrjäyttää hylkimänsä vaimon poikaa, joka on esikoinen. 17 Miehen on tunnustettava hylkimänsä vaimon poika esikoiseksi ja annettava hänelle kaksinkertainen osuus kaikesta, mitä omistaa, sillä tuo poika on hänen miehuutensa ensihedelmä, jolle esikoisoikeus kuuluu.

18 Jos jollakin miehellä on uppiniskainen ja kapinallinen poika, joka ei kuuntele isäänsä eikä äitiään eikä tottele heitä, vaikka he kurittavat häntä, 19 hänen isänsä ja äitinsä on otettava hänet kiinni ja vietävä hänet kaupunkinsa vanhinten luo kaupungin portille. 20 Heidän tulee sanoa kaupunkinsa vanhimmille: ‘Tämä meidän poikamme on uppiniskainen ja kapinallinen eikä ota kuullakseen, mitä me sanomme. Hän on kemuilija ja juomari.’ 21 Silloin kaikkien hänen kaupunkinsa miesten on kivitettävä hänet kuoliaaksi. Poista paha keskuudestasi. Koko Israel kuulkoon sen ja pelätköön.”

Erinäisiä muita lakeja

22 “Jos joku on tehnyt synnin, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan ja sinä ripustat hänen ruumiinsa puuhun, 23 ruumis ei saa jäädä riippumaan puuhun yöksi, vaan sinun on haudattava hänet samana päivänä. Joka on puuhun ripustettu, on Jumalan kiroama. Älä saastuta maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.”

1 “Älä jää toimettomaksi, jos näet veljesi härän tai lampaan olevan eksyksissä, vaan vie se takaisin veljellesi. 2 Ellei veljesi asu lähelläsi tai jos et tunne häntä, vie eläin talteen taloosi ja pidä sitä huostassasi, kunnes veljesi tiedustelee sitä. Palauta se silloin hänelle. 3 Tee samoin veljesi aasille, viitalle tai mille muulle hyvänsä löytämällesi, joka on kadonnut häneltä. Et saa jäädä toimettomaksi. 4 Älä katsele toimettomana, jos näet veljesi aasin tai härän kaatuvan tielle. Sinun on autettava häntä nostamaan se jaloilleen.

5 Nainen ei saa pitää yllään miehen kamppeita eikä mies saa pukeutua naisen vaatteisiin, sillä jokainen, joka niin tekee, on iljetys Herralle, sinun Jumalallesi.

6 Jos tiellä kulkiessasi eteesi osuu linnunpesä puussa tai maassa ja siinä on poikaset tai munat ja emo makaa niiden päällä, älä ota emoa poikasineen, 7 vaan päästä emo menemään ja ota vain poikaset. Näin sinä menestyt ja saat elää kauan.

8 Kun rakennat uuden talon, tee kaide reunustamaan kattoasi, ettet saattaisi taloasi verivelan alaiseksi, jos joku putoaa sen katolta.

9 Älä kylvä viinitarhaasi kahdenlaisia siemeniä. Muuten kylvämäsi siemen ja myös viinitarhan sato tulee kokonaan pyhäkölle pyhitetyksi. 10 Älä kynnä yhtä aikaa härällä ja aasilla. 11 Älä pue yllesi vaatetta, joka on kudottu kahdenlaisista langoista, villasta ja pellavasta.

12 Viittaasi, johon verhoudut, tee tupsut neljään kulmaan.”

Sukupuolisuhteita koskevia lakeja

13 “Jos mies ottaa vaimon ja yhtyy häneen, mutta alkaa sitten vihata häntä 14 ja esittää häntä vastaan syytöksiä ja saattaa hänet huonoon maineeseen sanomalla: ‘Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta yhtyessäni häneen en havainnut häntä neitsyeksi’, 15 niin tytön isän ja äidin on tuotava todiste tytön neitsyydestä kaupungin vanhimmille kaupungin porttiin. 16 Tytön isä sanokoon vanhimmille: ‘Minä annoin tyttäreni vaimoksi tälle miehelle, mutta mies alkoi vihata häntä. 17 Nyt mies esittää syytöksiä häntä vastaan ja sanoo, ettei ole havainnut tytärtäni neitsyeksi. Tässä on kuitenkin todistus tyttäreni neitsyydestä.’ Tytön vanhemmat levittäkööt vaatteen kaupungin vanhinten eteen. 18 Silloin sen kaupungin vanhimpien on otettava mies kiinni ja kuritettava häntä. 19 Heidän on määrättävä miehen maksettavaksi sakkoa sata sekeliä hopeaa ja annettava ne tytön isälle, koska mies saattoi israelilaisen neitsyen huonoon maineeseen. Tyttö pysyy edelleen hänen vaimonaan, eikä mies saa hylätä häntä koko elinaikanaan.

20 Mutta jos syytös on tosi eikä tyttöä havaittu neitsyeksi, 21 tyttö on vietävä isänsä talon ovelle ja kaupungin miesten on kivitettävä hänet kuoliaaksi, koska hän on tehnyt Israelissa häpeällisen teon harjoittamalla haureutta isänsä kodissa. Poista paha keskuudestasi.

22 Jos mies tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen vaimo, heidän molempien on kuoltava, sekä miehen, joka makasi naisen kanssa, että naisen. Poista paha Israelista.

23 Jos tyttö, neitsyt, on kihlattu miehelle ja toinen mies tapaa hänet kaupungissa ja makaa hänen kanssaan, 24 teidän on vietävä molemmat sen kaupungin portille ja kivitettävä heidät kuoliaaksi, tyttö siksi, ettei hän huutanut apua kaupungissa, ja mies siksi, että hän teki väkivaltaa lähimmäisensä kihlatulle. Poista paha keskuudestasi.

25 Mutta jos mies tapaa kihlatun tytön kedolla, käy häneen käsiksi ja makaa hänet, vain miehen, joka makasi tytön, on kuoltava. 26 Tytölle et saa tehdä mitään. Hän ei ole syyllistynyt syntiin, josta ansaitsisi kuoleman. Tämä on samanlainen tapaus kuin jos mies käy toisen kimppuun ja tappaa hänet. 27 Mies näet tapasi tytön kedolla, ja kihlattu tyttö huusi apua, mutta ei ollut ketään, joka olisi pelastanut hänet.

28 Jos mies tapaa tytön, neitsyen, jota ei ole kihlattu, ottaa hänet kiinni ja makaa hänet ja heidät tavataan siitä, 29 on miehen, joka makasi hänet, annettava tytön isälle viisikymmentä sekeliä hopeaa, ja tytöstä tulee hänen vaimonsa, koska hän oli tehnyt tälle väkivaltaa. Mies ei saa hylätä häntä koko elinaikanaan.”

1 “Mies ei saa ottaa vaimoksi äitipuoltaan eikä häpäistä isänsä vuodetta.”

Herran seurakuntaan kelpaamattomat

2 “Kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, ei voi päästä Herran seurakuntaan. 3 Kukaan kielletystä suhteesta syntynyt ei voi päästä Herran seurakuntaan. Hänen jälkeläisensä ei voi päästä Herran seurakuntaan edes kymmenennessä polvessa. 4 Yksikään ammonilainen tai mooabilainen ei voi päästä Herran seurakuntaan. Heidän jälkeläisensä eivät voi koskaan päästä Herran seurakuntaan, eivät edes kymmenennessä polvessa, 5 koska he eivät tulleet teitä vastaan leipää ja vettä mukanaan, kun Egyptistä lähdettyänne olitte matkalla, ja koska Baalak palkkasi Bileamin, Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroamaan sinua. 6 Herra, sinun Jumalasi, ei kuitenkaan tahtonut kuulla Bileamia, vaan Herra muutti kirouksen sinulle siunaukseksi, sillä Herra, sinun Jumalasi, rakasti sinua. 7 Älä milloinkaan koko elinaikanasi etsi heidän hyvinvointiaan ja menestystään.

8 Älä inhoa edomilaista, sillä hän on sinun veljesi, äläkä inhoa egyptiläistä, sillä sinä olet asunut muukalaisena hänen maassaan. 9 Lapset, jotka syntyvät heille kolmannessa polvessa, voivat päästä Herran seurakuntaan.”

Sotaleirin puhtaus

10 “Kun lähdette sotajoukkona vihollisianne vastaan, karttakaa kaikkea siivottomuutta. 11 Jos keskuudessanne on mies, joka ei ole puhdas sen vuoksi, mitä hänelle on yöllä tapahtunut, hänen on mentävä leirin ulkopuolelle eikä hän saa tulla leiriin. 12 Illansuussa hänen on peseydyttävä vedessä, ja auringon laskettua hän voi palata leiriin.

13 Sinulla tulee olla leirin ulkopuolella merkitty paikka, johon voit mennä tarpeellesi. 14 Varusteissasi sinulla tulee olla pieni lapio, ja kun menet ulos tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä sitten ulosteesi. 15 Kulkeehan Herra, sinun Jumalasi, leirissäsi auttaakseen sinua ja antaakseen vihollisesi sinun käsiisi. Leirisi tulee olla pyhä, ettei hän näkisi keskuudessasi mitään häpeällistä ja kääntyisi pois sinusta.”

Erinäisiä velvollisuuksia ja oikeuksia

16 “Älä luovuta isännälleen orjaa, joka on paennut isäntänsä luota sinun luoksesi. 17 Hän saa asua sinun luonasi valitsemassaan paikassa jossakin kaupungeistasi, missä tahansa hän haluaa. Sinä et saa sortaa häntä.

18 Israelin tyttäristä ei saa tulla pyhäkköporttoja eikä Israelin pojista pyhäkköpoikia. 19 Älä tuo Herran, Jumalasi, temppeliin porton palkkaa äläkä koiran hintaa minkään lupauksen täyttämiseksi, sillä Herra, sinun Jumalasi, inhoaa molempia.

20 Älä peri veljeltäsi korkoa rahasta, elintarpeista tai mistään muusta, mitä lainataan korkoa vastaan. 21 Muukalaiselta voit periä korkoa, mutta et veljeltäsi. Jos toimit näin, Herra, sinun Jumalasi, siunaa sinua kaikessa, mihin ryhdyt siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi.

22 Kun teet lupauksen Herralle, Jumalallesi, älä viivyttele sen täyttämisessä, sillä Herra, sinun Jumalasi, vaatii sinut siitä tilille, ja sinä joudut syynalaiseksi. 23 Jos sen sijaan jätät lupauksen tekemättä, et joudu syynalaiseksi. 24 Pidä lupaus, joka on lähtenyt huuliltasi. Täytä Herralle, Jumalallesi, vapaaehtoisesti antamasi lupaus, se, mitä suusi on puhunut.

25 Kun tulet lähimmäisesi viinitarhaan, saat syödä rypäleitä kylliksesi, niin paljon kuin haluat, mutta älä pane mitään astiaasi. 26 Kun tulet lähimmäisesi viljapellolle, saat katkoa kädelläsi tähkäpäitä, mutta sirppiä et saa heiluttaa lähimmäisesi viljapellolla.”

Avioliittolakeja

1 “Jos mies ottaa naisen vaimokseen, mutta lakkaa pitämästä hänestä, koska huomaa hänessä jotakin häpeällistä, mies voi kirjoittaa vaimolleen erokirjan, antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan. 2 Jos nainen miehen talosta lähdettyään menee vaimoksi toiselle miehelle 3 ja myös tämä mies alkaa vieroa häntä ja kirjoittaa hänelle erokirjan, antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan tai jos tämä jälkimmäinen mies, joka on ottanut hänet vaimokseen, kuolee, 4 hänen ensimmäinen miehensä, joka lähetti hänet pois, ei voi ottaa häntä uudestaan vaimokseen, koska nainen on saastunut. Se olisi Herran edessä iljettävä teko. Älä aiheuta syntivelkaa maalle, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.

5 Jos joku on juuri ottanut vaimon, hänen ei tarvitse lähteä sotaan eikä häntä saa velvoittaa millään muullakaan asialla. Hän saa olla vuoden ajan vapaana perhettään varten ja iloksi vaimolleen, jonka hän on ottanut.”

Inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta tähdentäviä lakeja

6 “Käsikiviä ei saa ottaa pantiksi, ei päällimmäistäkään kiveä, sillä se olisi hengen ottamista pantiksi.

7 Jos jonkun havaitaan ryöstäneen israelilaisen veljensä, kohdelleen häntä tylysti tai myyneen hänet, ryöstäjän on kuoltava. Poista paha keskuudestasi.

8 Varo spitaalitautia, niin että noudatat tarkoin kaikkea, mitä leeviläiset papit sinulle opettavat. Pitäkää huoli siitä, että teette niiden käskyjen mukaan, jotka minä olen heille antanut. 9 Muista, mitä Herra, sinun Jumalasi, teki Mirjamille matkalla Egyptistä lähtönne jälkeen.

10 Kun lainaat jotakin lähimmäisellesi, älä mene hänen taloonsa ottamaan häneltä panttia. 11 Odota ulkona, ja mies, jolle olet lainaamassa, tuokoon pantin sinulle ulos. 12 Jos kyseessä on köyhä mies, et saa käydä levolle, jos hänen panttinsa on sinun hallussasi. 13 Sinun on annettava se hänelle takaisin auringon laskiessa, että hän voisi maata viitassaan ja siunaisi sinua. Tämä koituu sinulle vanhurskaudeksi Herran, sinun Jumalasi, edessä.

14 Älä sorra kurjaa ja köyhää palkkatyöläistä, olipa hän veljiäsi tai muukalainen, joka asuu jollakin paikkakunnallasi maassasi. 15 Maksa hänelle hänen palkkansa päivittäin ennen auringonlaskua, sillä hän on köyhä ja odottaa palkkaansa kaikesta sielustaan. Muuten hän huutaa sinun vuoksesi Herran puoleen, ja sinä joudut syynalaiseksi.

16 Isiä ei saa surmata lasten tähden eikä lapsia isien tähden. Kukin surmattakoon oman syntinsä tähden.

17 Älä vääristä muukalaisen tai orvon oikeutta äläkä ota pantiksi lesken vaatteita. 18 Muista, että itse olit orjana Egyptissä ja että Herra, sinun Jumalasi, lunasti sinut sieltä. Sen tähden minä käsken sinun tehdä näin.

19 Kun korjaat satoa pelloltasi ja unohdat pellolle lyhteen, älä palaa sitä hakemaan. Jääköön se muukalaiselle, orvolle ja leskelle, että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua kaikissa toimissasi.

20 Kun olet ravistanut öljypuusi, älä poimi puihin jääneitä marjoja. Olkoot ne muukalaiselle, orvolle ja leskelle. 21 Kun olet korjannut sadon viinitarhastasi, älä poimi rypäleitä, jotka jäivät jälkeesi. Jääkööt ne muukalaiselle, orvolle ja leskelle. 22 Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa. Sen tähden minä käsken sinua tekemään näin.”

1 “Jos miesten välillä syntyy riita ja he astuvat oikeuden eteen, jaettakoon heille oikeutta. Syytön on julistettava syyttömäksi ja syyllinen syylliseksi. 2 Jos syyllisen katsotaan ansainneen lyöntejä, tuomari käskeköön hänen laskeutua maahan makaamaan ja hänelle annettakoon tuomarin edessä hänen rikostaan vastaava määrä lyöntejä. 3 Hänelle saa antaa neljäkymmentä lyöntiä, mutta ei enempää. Jos veljeäsi lyödään tätä enemmän, vielä useammilla lyönneillä, hän tulee häväistyksi sinun silmiesi edessä.

4 Älä sido puivan härän suuta.”

Lankousavioliitto

5 “Kun veljekset asuvat yhdessä ja yksi heistä kuolee eikä hänellä ole poikaa, älköön vainajan leski menkö naimisiin vieraan miehen kanssa, miehensä suvun ulkopuolelle. Hänen lankonsa yhtyköön häneen, ottakoon hänet vaimokseen, ja täyttäköön häntä kohtaan langon velvollisuuden. 6 Hänen synnyttämänsä esikoinen nouskoon kantamaan kuolleen veljen nimeä, ettei veljen nimeä pyyhittäisi pois Israelista. 7 Mutta jos mies ei suostu ottamaan kälyään vaimokseen, käly menköön kaupungin portille vanhinten luo ja sanokoon: ‘Minun lankoni kieltäytyy pysyttämästä veljensä nimeä Israelissa. Hän ei tahdo täyttää langon velvollisuutta minua kohtaan.’ 8 Kaupungin vanhimpien tulee silloin kutsua mies puheilleen. Jos hän pysyy päätöksessään ja sanoo: ‘En halua ottaa häntä vaimokseni’, 9 kälyn on mentävä miehen luo vanhinten nähden, vedettävä kenkä hänen jalastaan, syljettävä häntä silmille ja lausuttava: ‘Näin tehdään miehelle, joka ei rakenna veljensä huonetta.’ 10 Miehen sukua kutsuttakoon sitten Israelissa ‘paljasjalan suvuksi’.”

Erinäisiä määräyksiä

11 “Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja toisen vaimo tulee auttamaan miestään sen käsistä, joka häntä lyö, ja ojentaa kätensä ja tarttuu tämän sukupuolielimiin, 12 niin hakkaa säälimättä naisen käsi ranteesta poikki.

13 Älköön laukussasi olko kahdenlaisia punnuksia, suurempia ja pienempiä. 14 Älköön talossasi olko kahdenlaista eefa-mittaa, suurempaa ja pienempää. 15 Olkoon sinulla täsmälleen oikeat punnukset ja täsmälleen oikea eefa-mitta, että eläisit kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. 16 Jokainen, joka tekee vääryyttä näissä asioissa, jokainen, joka tekee vääryyttä, on iljetys Herralle, Jumalallesi.”

Amalekin muisto on pyyhittävä pois

17 “Muista, mitä Amalek teki sinulle matkalla, kun olitte lähteneet Egyptistä. 18 Hän tuli sinua vastaan matkalla, kun olit väsynyt ja uuvuksissa, ja hyökkäsi Jumalaa pelkäämättä kaikkien heikkojen kimppuun, jotka olivat jääneet teistä jälkeen. 19 Sen tähden sinun on pyyhittävä pois Amalekin muisto taivaan alta, kun Herra, sinun Jumalasi, antaa sinun päästä rauhaan kaikista ympärilläsi olevista vihollisista siinä maassa, jonka hän antaa sinulle perintöosaksi ja omaisuudeksi. Älä unohda tätä.”

Maan ensihedelmät pyhäkölle

1 “Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, ja sinä otat sen omaksesi ja asetut asumaan siihen, 2 ota ensihedelmät kaikesta sadosta, jonka saat maastasi, siitä maasta, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle. Pane ne koriin ja mene paikkaan, jonka Herra, Jumalasi, valitsee nimensä asuinsijaksi. 3 Mene siihen aikaan virassa olevan papin luo ja sano hänelle: ‘Minä ilmoitan tänä päivänä Herralle, Jumalallesi, että olen tullut siihen maahan, jonka Herra isillemme vannomallaan valalla on luvannut antaa meille.’

4 Pappi ottakoon korin kädestäsi ja asettakoon sen Herran, sinun Jumalasi, alttarin eteen. 5 Lausu silloin Herran, Jumalasi, edessä: ‘Minun isäni oli harhaileva aramilainen, joka meni Egyptiin vähäinen joukko mukanaan ja asui siellä muukalaisena. Hänestä tuli siellä suuri, väkevä ja lukuisa kansa. 6 Egyptiläiset kohtelivat meitä pahoin, nöyryyttivät meitä ja teettivät meillä raskasta työtä. 7 Silloin me huusimme Herran, isiemme Jumalan, puoleen, ja Herra kuuli meidän huutomme ja näki meidän kurjuutemme ja vaivamme ja kärsimämme sorron. 8 Herra vei meidät pois Egyptistä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella aiheuttaen suurta kauhua ja tehden tunnustekoja ja ihmeitä. 9 Hän toi meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan – maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. 10 Nyt minä tuon ensihedelmät sen maan sadosta, jonka sinä, Herra, annoit minulle.’ Laske ne Herran, Jumalasi, eteen ja kumarru palvomaan Herraa, Jumalaasi. 11 Iloitkaa, sinä ja leeviläinen sekä keskuudessanne asuva muukalainen, kaikesta hyvästä, minkä Herra, sinun Jumalasi, on antanut sinulle ja perheellesi.”

Kymmenykset

12 “Kun olet suorittanut kaikki kymmenykset saamastasi sadosta kolmantena vuotena, kymmenysten vuotena, ja olet antanut ne leeviläiselle, muukalaiselle, orvolle ja leskelle ja he ovat saaneet syödä kyllikseen muuriesi sisällä, 13 sano Herran, Jumalasi, edessä: ‘Olen vienyt pois talostani sen, mikä on pyhitettyä, ja antanut sen leeviläiselle, muukalaiselle, orvolle ja leskelle, aivan niin kuin olet minua käskenyt. En ole rikkonut käskyjäsi enkä unohtanut niitä. 14 En ole syönyt kymmenyksistä mitään suruaikanani, en ole vienyt niistä mitään pois saastuneena ollessani enkä ole antanut niistä mitään vainajille. Olen kuunnellut Herran, Jumalani, ääntä. Olen tehnyt aivan niin kuin olet minua käskenyt. 15 Katso alas taivaasta, pyhästä asunnostasi, ja siunaa kansaasi Israelia ja maata, jonka olet meille antanut, niin kuin vannoit isillemme, maata, joka vuotaa maitoa ja hunajaa.’”

Israel on Herran omaisuuskansa

16 “Tänä päivänä Herra, sinun Jumalasi, käskee sinun noudattaa näitä määräyksiä ja säädöksiä. Elä niiden mukaan, noudata niitä koko sydämestäsi ja koko sielustasi. 17 Sinä olet tänään vakuuttanut, että Herra on sinun Jumalasi ja että sinä vaellat hänen teitään, noudatat hänen määräyksiään, käskyjään ja säädöksiään ja kuuntelet hänen ääntään. 18 Herra on puolestaan tänään vakuuttanut sinulle, että sinä olet hänen omaisuuskansansa, niin kuin hän on sinulle puhunut, ja että sinun tulee noudattaa kaikkia hänen käskyjään. 19 Silloin hän nostaa sinut kaikkien luomiensa kansojen yläpuolelle, ylistetyksi, kunniakkaaksi ja loistavaksi, ja sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa, niin kuin hän on puhunut.”

MOOSEKSEN KOLMAS PUHE, 27 – 30

Muistokivet ja alttari Eebalin vuorella

1 Mooses ja Israelin vanhimmat antoivat kansalle tämän käskyn: “Noudattakaa kaikkia niitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä teille annan. 2 Kun menet Jordanin yli siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, pystytä itsellesi suuria kiviä ja sivele ne kalkilla. 3 Kirjoita kiviin kaikki tämän lain sanat, sen jälkeen kun olet mennyt Jordanin yli asettuaksesi asumaan maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, niin kuin Herra, sinun isiesi Jumala, on sinulle puhunut. 4 Kun siis olette menneet Jordanin yli, pystyttäkää Eebalin vuorelle ne kivet, joista minä tänä päivänä annan teille käskyn, ja sivelkää ne kalkilla. 5 Rakenna sinne alttari Herralle, Jumalallesi. Tee alttari kivistä, joihin et ole koskenut rautaisella työkalulla. 6 Herran, sinun Jumalasi, alttari on rakennettava kokonaisista kivistä. Uhraa sen päällä polttouhreja Herralle, Jumalallesi. 7 Teurasta myös yhteysuhreja, syö siellä ja iloitse Herran, Jumalasi, edessä. 8 Kirjoita kiviin kaikki tämän lain sanat hyvin selvästi.”

Lainrikkojat kirotaan

9 Mooses ja leeviläiset papit puhuivat koko Israelille: “Vaikene Israel ja kuuntele. Tänä päivänä sinusta on tullut Herran, sinun Jumalasi, kansa. 10 Kuuntele siis Herran, Jumalasi, ääntä ja noudata hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.”

11 Mooses antoi kansalle sinä päivänä tämän käskyn:

12 “Kun olette menneet Jordanin yli, niin Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Joosef ja Benjamin asettukoot Garissiminvuorelle siunaamaan kansaa. 13 Ruuben, Gaad, Asser, Sebulon, Daan ja Naftali puolestaan asettukoot Eebalinvuorelle lausumaan kirouksen. 14 Leeviläiset julistakoot kovalla äänellä kaikille israelilaisille:

15 ‘Kirottu olkoon se, joka tekee veistetyn tai valetun jumalankuvan, taitajan kätten työn, ja salaa asettaa sen palvottavakseen. Se on iljetys Herralle.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

16 ‘Kirottu olkoon se, joka häpäisee isäänsä tai äitiään.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

17 ‘Kirottu olkoon se, joka siirtää lähimmäisensä rajan.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

18 ‘Kirottu olkoon se, joka johtaa sokean harhaan tiellä.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

19 ‘Kirottu olkoon se, joka vääristää muukalaisen, orvon tai lesken oikeuden.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

20 ‘Kirottu olkoon se, joka makaa isänsä vaimon kanssa, sillä hän häpäisee isänsä.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

21 ‘Kirottu olkoon se, joka sekaantuu eläimeen.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

22 ‘Kirottu olkoon se, joka makaa sisarensa tai sisarpuolensa kanssa.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

23 ‘Kirottu olkoon se, joka makaa anoppinsa kanssa.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

24 ‘Kirottu olkoon se, joka murhaa salaa lähimmäisensä.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

25 ‘Kirottu olkoon se, joka ottaa lahjuksen surmatakseen viattoman.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’

26 ‘Kirottu olkoon se, joka ei noudata tämän lain sanoja eikä tee niiden mukaan.’ Koko kansa vastatkoon: ‘Aamen.’”

Kuuliaisuuden siunaukset

1 “Jos sinä todella kuuntelet Herran, Jumalasi, ääntä, niin että noudatat tarkoin kaikkia hänen käskyjään, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, ja toimit niiden mukaan, niin Herra, sinun Jumalasi, korottaa sinut kaikkien maan päällä olevien kansojen yläpuolelle. 2 Jos kuuntelet Herran, Jumalasi, ääntä, kaikki nämä siunaukset tulevat sinun osaksesi ja saavuttavat sinut:

3 Siunattu olet sinä kaupungissa ja siunattu kedolla.

4 Siunattu on kohtusi hedelmä ja maasi sato, karjasi hedelmä, nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat.

5 Siunattu on korisi ja taikinakaukalosi.

6 Siunattu olet sisään tullessasi ja siunattu ulos lähtiessäsi.

7 Kun vihollisesi nousevat sinua vastaan, Herra antaa heidän kaatua lyötyinä eteesi. Yhtä tietä he tulevat sinua vastaan, mutta seitsemää tietä he pakenevat sinua.

8 Herra käskee siunauksen tulla osaksesi, hän siunaa viljavarastosi ja kaiken, mihin ryhdyt. Hän siunaa sinua siinä maassa, jonka hän antaa sinulle.

9 Herra tekee sinusta hänelle pyhitetyn kansan, niin kuin hän on sinulle vannonut, kunhan vain noudatat Herran, sinun Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitään. 10 Kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä, ja ne pelkäävät sinua. 11 Herra antaa sinulle runsain määrin kaikkea hyvää, hän siunaa sinun kohtusi hedelmän, karjasi hedelmän ja maasi sadon siinä maassa, jonka Herra on isillesi vannomallaan valalla luvannut antaa sinulle. 12 Herra avaa sinulle taivaan, runsaan aarrekammionsa, antaakseen maallesi sateen aikanaan ja siunatakseen kaiken, mitä teet. Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa. 13 Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi. Sinä vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä annan noudatettaviksesi. 14 Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle yhdestäkään käskystä, jonka minä tänä päivänä annan teille. Älä seuraa muita jumalia äläkä palvele niitä.”

Tottelemattomuuden kiroukset

15 “Mutta jos sinä et kuuntele Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä noudata kaikkia hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä tänä päivänä annan sinulle, niin kaikki nämä kiroukset tulevat osaksesi ja saavuttavat sinut:

16 Kirottu olet sinä kaupungissa ja kirottu kedolla.

17 Kirottuja ovat sinun korisi ja taikinakaukalosi.

18 Kirottuja ovat kohtusi hedelmä ja maasi sato, nautojesi vasikat ja lampaittesi karitsat.

19 Kirottu olet sisään tullessasi ja kirottu ulos lähtiessäsi.

20 Herra lähettää keskuuteesi kirousta, hämminkiä ja uhkaa, mihin ikinä ryhdytkin, kunnes tuhoudut ja hukut äkisti pahojen tekojesi tähden, koska olet hylännyt Herran. 21 Herra antaa ruton tarttua sinuun, ja se hävittää sinut tyystin siitä maasta, jota nyt menet ottamaan omaksesi. 22 Herra lyö sinua hivuttavalla taudilla, kuumeella, poltteella ja tulehduksilla, kuivuudella, nokitähkällä ja viljanruosteella. Nämä vainoavat sinua, kunnes tuhoudut. 23 Taivas pääsi päällä on kuin vaskea ja maa allasi kuin rautaa. 24 Sateen sijaan Herra antaa sinun maahasi tomua ja tuhkaa. Sitä sataa taivaasta päällesi, kunnes tuhoudut.

25 Herra antaa sinun joutua tappiolle vihollistesi edessä. Yhtä tietä sinä menet heitä vastaan, mutta seitsemää tietä sinä heitä pakenet. Sinua kauhistellaan kaikissa valtakunnissa maan päällä. 26 Vainajiesi ruumiit ovat ruokana kaikille taivaan linnuille ja maan eläimille, joita kukaan ei säikytä pois.

27 Herra lyö sinua Egyptin paiseilla, ajoksilla, ihottumalla ja syyhyllä, joista et voi parantua. 28 Herra lyö sinua hulluudella ja sokeudella, ja sinun mielesi vauhkoontuu. 29 Sinä haparoit keskellä päivää, niin kuin sokea haparoi pimeydessä, etkä sinä menesty toimissasi. Sinä olet koko elinaikasi aina vain sorrettu ja ryöstetty, eikä pelastajaa ole.

30 Sinä kihlaat naisen, mutta toinen makaa hänet. Sinä rakennat talon, mutta et saa asua siinä. Sinä istutat viinitarhan, mutta et saa korjata siitä ensimmäistäkään satoa. 31 Härkäsi teurastetaan silmiesi edessä, mutta sinä et saa syödä sitä. Aasisi ryöstetään sinun silmiesi edestä, etkä sinä saa sitä takaisin, ja lampaasi luovutetaan vihollisillesi. Ei ole ketään, joka auttaisi sinua. 32 Poikasi ja tyttäresi annetaan vieraan kansan käsiin, ja sinä näet sen omin silmin. Silmäsi raukeavat ikävöidessäsi heitä herkeämättä, mutta sinä et voi tehdä sille mitään. 33 Kansa, jota et tunne, käyttää hyväkseen maasi sadon ja kaiken, minkä olet vaivalla hankkinut. Koko elinaikasi sinä olet sorrettu ja riistetty. 34 Sinä menetät järkesi siitä, mitä silmäsi näkevät. 35 Herra lyö sinua pahoilla paiseilla, joista et voi parantua. Niitä on polvissasi ja reisissäsi ja kaikkialla ruumiissasi jalkapohjista päälakeen asti. 36 Herra vie sinut ja kuninkaan, jonka olet asettanut itsellesi, keskelle kansaa, jota sinä et tunne eivätkä isäsikään tunteneet. Siellä sinä palvelet muita jumalia, puuta ja kiveä. 37 Sinusta tulee kauhistuksen, sananparsien ja irvailun aihe kaikille kansoille, joiden keskuuteen Herra sinut kuljettaa.

38 Siementä sinä viet pellolle paljon, mutta satoa korjaat vain vähän, sillä heinäsirkat ahmivat sen. 39 Viinitarhoja sinä istutat ja näet vaivaa, mutta viiniä et saa juodaksesi etkä voi korjata rypäleitä, sillä madot syövät ne. 40 Öljypuita on kaikkialla alueellasi, mutta öljyllä et voi itseäsi voidella, sillä oliivisi varisevat maahan. 41 Poikia ja tyttäriä sinulle syntyy, mutta et saa pitää heitä luonasi, sillä he joutuvat vankeuteen. 42 Kaikki sinun puusi ja koko maasi sadon valtaavat tuhoojasirkat. 43 Keskuudessanne asuva muukalainen kohoaa yhä ylemmäs sinun yläpuolellesi, mutta sinä painut alemmas ja alemmas. 44 Hän lainaa sinulle, mutta sinä et kykene lainaamaan hänelle. Hänestä tulee pää ja sinusta häntä.

45 Kaikki nämä kiroukset kohtaavat sinua. Ne vainoavat sinua ja saavuttavat sinut, niin että tuhoudut, koska et kuunnellut Herran, Jumalasi, ääntä etkä noudattanut hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka hän on sinulle antanut. 46 Nämä kiroukset tulevat ikuisesti olemaan merkkeinä ja ihmeinä sinun ja jälkeläistesi osana, 47 koska et palvellut Herraa, Jumalaasi, iloiten ja hyvällä mielellä, kun sinulla oli yllin kyllin kaikkea. 48 Siksi sinun on nälkäisenä ja janoisena, alastomana ja kaiken puutteessa palveltava vihollisiasi, jotka Herra lähettää sinun kimppuusi. Hän panee sinun niskaasi rautaisen ikeen ja viimein tuhoaa sinut.

49 Herra nostattaa sinua vastaan kaukaa, maan äärestä, kansan, joka syöksyy kimppuusi kuin kotka, kansan, jonka kieltä sinä et ymmärrä. 50 Se on röyhkeä kansa, joka ei kunnioita vanhusta eikä sääli nuorta. 51 Se syö, mitä karjasi tuottaa ja mitä maasi kasvaa, kunnes tuhoudut. Se ei jätä sinulle viljaa, viiniä eikä öljyä, ei nautojesi vasikoita eikä lampaittesi karitsoita. Lopulta se tuhoaa sinut. 52 Se kansa piirittää kaikkia kaupunkejasi, kunnes korkeat ja linnoitetut muurisi, joihin sinä luotit, ovat luhistuneet maahan kaikkialla maassasi. Se piirittää jokaista kaupunkiasi koko siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, on antanut sinulle. 53 Kun vihollisesi piirittää ja ahdistaa sinua, sinä joudut syömään poikiesi ja tyttäriesi lihaa, omia lapsiasi, jotka Herra, sinun Jumalasi, on antanut sinulle.

54 Jopa keskuudessanne elävä hienostunut ja ylellisyyteen tottunut mies katselee silloin karsain silmin veljeään, omaa vaimoaan ja jäljellä olevia lapsiaan, jotka hän on jättänyt henkiin. 55 Hän ei anna kenellekään heistä lastensa lihaa, jota hän syö, koska hänellä ei ole mitään muuta jäljellä, kun vihollisesi piirittää ja ahdistaa sinua jokaisessa kaupungissasi. 56 Keskuudessanne elävä nainen, joka oli niin hienostunut ja ylellisyyteen tottunut, ettei edes aikonut laskea jalkaansa maahan hienostuneessa ylellisyydessään, katselee silloin karsain silmin omaa miestään, poikaansa ja tytärtään 57 eikä anna heille jälkeisiä, jotka tulevat hänen kohdustaan, eikä lapsia, jotka hän synnyttää. Kaiken puutteessa hän syö ne salaa itse, kun vihollisesi piirittää ja ahdistaa sinua kaupungeissasi.

58 Jos et noudata tarkoin kaikkia tämän lain sanoja, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan, etkä pelkää Herran, sinun Jumalasi, kunnioitettavaa ja pelättävää nimeä, 59 Herra lyö sinua ja jälkeläisiäsi erityisen ankarilla ja pitkällisillä vitsauksilla, pahoilla ja pitkällisillä sairauksilla. 60 Hän tuo takaisin keskuuteesi kaikki Egyptin taudit, joita sinä kammoat, ja ne tarttuvat sinuun. 61 Herra antaa tulla päällesi myös kaikenlaisia sairauksia ja vaivoja, joista ei ole kirjoitettu tässä lain kirjassa, ja lopulta sinä tuhoudut. 62 Koska et kuunnellut Herran, sinun Jumalasi, ääntä, teistä jää jäljelle vain vähäinen joukko, vaikka te ennen olitte monilukuisia kuin taivaan tähdet. 63 Ja niin kuin Herra ennen iloitsi teistä tehdessään teille hyvää ja enentäessään teidän lukuanne, niin Herra silloin iloitsee teistä hävittäessään ja tuhotessaan teidät. Silloin teidät temmataan irti siitä maasta, jota te nyt menette ottamaan omaksenne.

64 Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan kautta koko maailman, ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita sinä et tunne eivätkä isäsikään tunteneet, puuta ja kiveä. 65 Niiden kansojen seassa sinä et saa lepoa eikä jaloillesi löydy lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet silmät ja nääntyvän sielun. 66 Elämäsi näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät sinä olet pelon vallassa etkä voi olla varma hengestäsi. 67 Aamulla sinä sanot: ‘Jospa olisi ilta’, ja illalla: ‘Jospa olisi aamu!’ Sellaista pelkoa sinä tunnet sydämessäsi, ja sellaisia asioita sinä näet silmilläsi. 68 Herra kuljettaa sinut laivoilla takaisin Egyptiin, josta minä sanoin sinulle: ‘Sinun ei enää tarvitse nähdä sitä.’ Siellä te kaupittelette itseänne orjiksi ja orjattariksi vihollisillenne, mutta ostajaa ei ole.”

Herra uudistaa liittonsa Mooabin maassa

69 Nämä ovat sen liiton sanat, jonka Herra käski Mooseksen tehdä israelilaisten kanssa Mooabin maassa sen liiton lisäksi, jonka Herra oli tehnyt heidän kanssaan Hoorebilla.

1 Mooses kutsui koko Israelin koolle ja sanoi kansalle: “Te olette nähneet omin silmin kaiken, mitä Herra teki Egyptin maassa faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen – 2 nuo suuret koettelemukset, jotka te näitte omin silmin, nuo suuret tunnusteot ja ihmeet. 3 Tähän päivään mennessä Herra ei kuitenkaan ole suonut teille ymmärtävää sydäntä, näkeviä silmiä eikä kuulevia korvia. 4 Minä kuljetin teitä autiomaassa neljäkymmentä vuotta, mutta vaatteet eivät kuluneet yltänne eivätkä kengät jaloistanne. 5 Te ette saaneet leipää syödäksenne ettekä viiniä tai väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne. 6 Kun tulimme tähän paikkaan, Siihon, Hesbonin kuningas, ja Oog, Baasanin kuningas, lähtivät sotimaan meitä vastaan, mutta me löimme heidät. 7 Me otimme haltuumme heidän maansa ja annoimme sen perintöosaksi ruubenilaisille ja gaadilaisille sekä toiselle puolelle Manassen heimoa. 8 Noudattakaa siis tämän liiton sanoja ja toimikaa niiden mukaan, että menestyisitte kaikessa, mitä teette.

9 Te kaikki seisotte tänä päivänä Herran, Jumalanne, edessä, kaikki te israelilaiset heimoittain: päämiehenne, vanhimpanne, johtomiehenne, 10 lapsenne ja vaimonne sekä myös muukalaiset, puunhakkaajat ja vedenkantajat, jotka ovat leirissäsi. 11 Sinä olet astumassa Herran, Jumalasi, liittoon, hänen valaliittoonsa. Herra, sinun Jumalasi, tekee sen tänään sinun kanssasi 12 korottaakseen sinut kansakseen ja ollakseen sinun Jumalasi, niin kuin hän on sinulle puhunut ja niin kuin hän on vannonut isillesi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille. 13 Minä en tee tätä liittoa, tätä valaliittoa, ainoastaan teidän kanssanne, 14 jotka tänä päivänä olette tässä meidän kanssamme, Herran, meidän Jumalamme, edessä, vaan yhtä hyvin niiden kanssa, jotka eivät ole tänä päivänä tässä meidän joukossamme.

15 Te tiedätte, että me asuimme Egyptin maassa ja että me kuljimme niiden kansojen keskitse, joiden alueiden kautta te olette kulkeneet. 16 Te näitte ne iljettävät puiset, kiviset, hopeiset ja kultaiset jumalankuvat, joita heillä on. 17 Ettei vain teidän joukossanne olisi miestä tai naista, sukua tai heimoa, jonka sydän on tänä päivänä kääntynyt pois Herrasta, meidän Jumalastamme, niin että he ryhtyvät palvelemaan noiden kansojen jumalia. Varokaa, ettei teidän keskuudessanne ole juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa 18 ja ettei kukaan tämän valan sanat kuullessaan siunaisi itseään sydämessään ja ajattelisi: ‘Minun käy hyvin, vaikka vaellankin paatunein sydämin.’ Näin hän tuhoaa sekä runsaasti kastellun että kuivan maan. 19 Herra ei tahdo antaa hänelle anteeksi, vaan Herran viha ja kiivaus syttyvät silloin sitä miestä vastaan. Kaikki kiroukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan, lankeavat hänen päälleen, ja Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta. 20 Herra erottaa hänet kaikista Israelin heimoista ja tuottaa hänelle onnettomuuden, kaikki ne liiton kiroukset, jotka on kirjoitettu tähän lain kirjaan.

21 Tulevat sukupolvet kysyvät – teidän lapsenne, jotka nousevat teidän tilallenne, ja kaukaisesta maasta tulevat muukalaiset, jotka näkevät sen maan vitsaukset ja sairaudet, joilla Herra sitä rasittaa, 22 tulikiven ja suolan, koko maan kuin poltettuna, niin ettei siihen kylvetä eikä se kasva enää ruohoa; käy niin kuin silloin, kun Sodoma ja Gomorra, Adma ja Seboim hävitettiin, kun Herra vihassaan ja kiivaudessaan ne hävitti – 23 niin silloin kaikki kansat kysyvät: ‘Minkä vuoksi Herra on tehnyt tälle maalle näin? Miksi tämä hänen suuren vihansa hehku?’ 24 Heille vastataan: ‘Sen tähden, että he hylkäsivät liiton, jonka Herra, heidän isiensä Jumala, teki heidän kanssaan viedessään heidät pois Egyptin maasta, 25 ja alkoivat palvella muita jumalia ja palvoa niitä, jumalia, joita he eivät tunteneet ja joita hän ei ollut heidän osakseen jakanut. 26 Siksi Herran viha syttyi tätä maata kohtaan, niin että hän antoi kaikkien kirousten, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan, kohdata sitä. 27 Herra tempasi heidät pois heidän omasta maastaan vihassaan, kiivaudessaan ja suuressa suuttumuksessaan ja heitti heidät toiseen maahan, jossa he ovat tänäkin päivänä.’

28 Salatut asiat ovat Herran, meidän Jumalamme, mutta ne, jotka on ilmoitettu, ovat meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me toimisimme kaikkien tämän lain sanojen mukaan.”

Herra armahtaa ja siunaa kansaansa

1 “Kun kaikki tämä kohtaa sinua, siunaus niin kuin kirouskin, jotka minä olen asettanut sinun eteesi, niin silloin sinä menet itseesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkottanut. 2 Sinä palaat Herran, Jumalasi, luo, ja sinä itse ja sinun lapsesi kuuntelette kaikessa hänen ääntään koko sydämestänne ja koko sielustanne, niin kuin minä tänä päivänä sinua käsken. 3 Silloin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua. Herra, Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden keskuuteen hän on sinut hajottanut. 4 Vaikka sinut olisi karkotettu taivaitten ääriin, Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. 5 Herra, Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ottivat omakseen, ja sinä saat ottaa sen omaksesi. Hän tekee teille hyvää ja antaa teidän lisääntyä lukuisammiksi kuin isänne olivat. 6 Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja jälkeläistesi sydämet, niin että sinä rakastat Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi. Niin sinä saat elää. 7 Herra, sinun Jumalasi, antaa kaikkien näiden kirousten kohdata vihollisiasi ja vihamiehiäsi, jotka vainosivat sinua.

8 Silloin sinä kuuntelet jälleen Herran ääntä ja teet kaikkien hänen käskyjensä mukaan, niin kuin minä tänä päivänä sinua käsken. 9 Herra, sinun Jumalasi, siunaa runsain mitoin kaiken, mitä teet. Hän tekee ruumiisi hedelmän ja karjasi jälkikasvun hyvin lukuisaksi ja maasi sadon hyvin runsaaksi. Herra iloitsee sinusta jälleen, sinun parhaaksesi, niin kuin hän iloitsi isistäsi, 10 kun sinä kuuntelet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja noudatat hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka on kirjoitettu tähän lain kirjaan, ja kun sinä palaat Herran, Jumalasi, luo koko sydämestäsi ja koko sielustasi.

11 Tämä käsky, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulle liian vaikea täyttää eikä liian etäinen. 12 Se ei ole taivaassa, niin että sinun tarvitsisi sanoa: ‘Kuka nousee meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen ja julistaa sen meille, että voisimme noudattaa sitä?’ 13 Se ei ole myöskään meren takana, niin että sinun tarvitsisi sanoa: ‘Kuka menee puolestamme meren taakse noutamaan sen ja julistaa sen meille, että voisimme noudattaa sitä?’ 14 Sana on aivan lähellä sinua, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.”

Valitse siis elämä!

15 “Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, 16 kun minä käsken sinun rakastaa Herraa, Jumalaasi, vaeltaa hänen teitään ja noudattaa hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, että saisit elää ja lisääntyisit ja Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. 17 Mutta jos sydämesi kääntyy pois etkä ole kuuliainen vaan annat vietellä itsesi palvomaan muita jumalia ja palvelemaan niitä, 18 niin minä ilmoitan teille tänä päivänä, että te totisesti tuhoudutte ettekä elä kauan siinä maassa, jota menette ottamaan omaksenne Jordanin tuolta puolen.

19 Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi saisitte elää. 20 Rakasta Herraa, Jumalaasi, kuuntele hänen ääntään ja riipu hänessä kiinni. Siinä on sinun elämäsi, ja niin tehden sinä elät vanhaksi asuessasi maassa, jonka Herra vannoi antavansa sinun isillesi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”

MOOSEKSEN JÄÄHYVÄISET, 31 – 34

Mooses asettaa Joosuan seuraajakseen

1 Kun Mooses oli puhunut koko Israelille nämä sanat, 2 hän sanoi heille: “Minä olen nyt sadankahdenkymmenen vuoden vanha. En voi enää kulkea teidän edellänne, sillä Herra on sanonut minulle: ‘Sinä et mene tämän Jordanin yli.’ 3 Mutta Herra, sinun Jumalasi, kulkee itse sinun edelläsi ja tuhoaa nämä kansat sinun tieltäsi, niin että voit ottaa haltuusi niiden maan. Myös Joosua kulkee edelläsi, niin kuin Herra on puhunut. 4 Herra tekee noille kansoille niin kuin hän teki Siihonille ja Oogille, amorilaisten kuninkaille. Hän tuhosi heidät ja heidän maansa. 5 Herra antaa nuo kansat teidän valtaanne. Tehkää niille aivan sen käskyn mukaan, jonka minä olen teille antanut. 6 Olkaa lujia ja rohkeita! Älkää pelätkö älkääkä säikkykö heitä, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee itse teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä eikä hylkää teitä.”

7 Mooses kutsui Joosuan esiin ja sanoi hänelle koko Israelin edessä: “Ole luja ja rohkea, sillä sinä saat mennä tämän kansan kanssa siihen maahan, jonka Herra on heidän isilleen vannomallaan valalla luvannut antaa heille, ja sinä jaat sen heille perinnöksi. 8 Herra itse kulkee edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä kauhistu.”

Määräys lain lukemisesta kansalle

9 Mooses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, Leevin jälkeläisille, jotka kantoivat Herran liitonarkkua, ja kaikille Israelin vanhimmille. 10 Mooses antoi heille tämän käskyn: “Joka seitsemäs vuosi, määräaikaan vapautusvuotena, lehtimajanjuhlassa, 11 kun koko Israel tulee koolle Herran, sinun Jumalasi, eteen siihen paikkaan, jonka hän valitsee, lukekaa tämä laki Israelin edessä koko kansan kuullen. 12 Kootkaa kansa, miehet, naiset ja lapset sekä muuriesi sisällä asuvat muukalaiset, että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, Jumalaanne, ja noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja. 13 Näin myös heidän lapsensa, jotka eivät vielä sitä tunne, kuulevat sen ja oppivat pelkäämään Herraa, Jumalaanne, niin kauan kuin elätte siinä maassa, jota te nyt menette ottamaan omaksenne Jordanin tuolta puolen.”

Viimeiset ohjeet Moosekselle

14 Herra sanoi Moosekselle: “Katso, se aika lähestyy, jolloin sinun on kuoltava. Kutsu Joosua, ja asettukaa ilmestysmajaan, niin minä annan hänelle käskyni.” Niin Mooses ja Joosua menivät ilmestysmajaan ja asettuivat sinne seisomaan. 15 Herra ilmestyi majassa pilvipatsaassa, ja pilvipatsas seisahtui majan ovelle.

16 Herra sanoi Moosekselle: “Sinä menet lepoon isiesi luo, mutta tämä kansa nousee ja lähtee haureudessa seuraamaan vieraita jumalia siinä maassa, johon se menee. Se hylkää minut ja rikkoo liittoni, jonka minä olen tehnyt sen kanssa. 17 Sinä päivänä minun vihani syttyy sitä vastaan, minä hylkään heidät ja peitän heiltä kasvoni. Se joutuu riistettäväksi, ja suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat sitä. Sinä päivänä se sanoo: ‘Eivätkö nämä onnettomuudet ole kohdanneet minua siksi, ettei Jumalani ole keskelläni?’ 18 Mutta silloin minä peitän kasvoni kokonaan kaiken sen pahan tähden, mitä se on tehnyt kääntymällä muiden jumalien puoleen.

19 Kirjoita nyt itsellesi tämä laulu ja opeta se israelilaisille, niin että se on heidän huulillaan. Näin tämä laulu on minun todistajani israelilaisia vastaan. 20 Minä vien Israelin siihen maahan, josta minä vannoin valan heidän isilleen, maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. He saavat syödä kyllikseen ja lihovat. Kuitenkin he kääntyvät muiden jumalien puoleen ja palvelevat niitä. He halveksivat minua ja rikkovat minun liittoni. 21 Kun suuret onnettomuudet ja ahdistukset kohtaavat heitä, tämä laulu on todistajana heitä vastaan, sillä se ei unohdu heidän jälkipolviensa huulilta. Minä tiedän heidän taipumuksensa, jotka heillä on tänä päivänä, jo ennen kuin minä olen vienyt heidät siihen maahan, josta minä olen vannonut heille valan.” 22 Mooses kirjoitti laulun samana päivänä ja opetti sen israelilaisille.

23 Sitten Herra antoi Joosualle, Nuunin pojalle, tämän käskyn: “Ole luja ja rohkea, sillä sinä viet israelilaiset siihen maahan, jonka minä valalla vannoen olen heille luvannut. Minä olen sinun kanssasi.”

Lain kirjan säilyttäminen

24 Kun Mooses oli kirjoittanut loppuun asti kirjaan tämän lain sanat, 25 hän antoi Herran liitonarkkua kantaville leeviläisille tämän käskyn:

26 “Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkun viereen. Se on oleva siellä todistajana sinua vastaan, Israel. 27 Minä tunnen teidän kapinallisuutenne ja uppiniskaisuutenne. Kun minun vielä eläessäni teidän keskellänne te jatkuvasti kapinoitte Herraa vastaan, kuinka paljon enemmän te kapinoittekaan minun kuolemani jälkeen!

28 Kootkaa luokseni kaikki heimojenne vanhimmat ja johtomiehenne. Minä tahdon puhua heille nämä sanat ja ottaa taivaan ja maan todistajiksi heitä vastaan, 29 sillä minä tiedän, että minun kuoltuani te vaellatte kelvottomasti ja käännytte pois siltä tieltä, jota minä käskin teidän vaeltaa. Aikojen lopulla teitä kohtaa onnettomuus, koska te teette sellaista, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoitatte hänet teoillanne.”

Mooseksen laulu

30 Sitten Mooses lausui koko Israelin seurakunnan kuullen alusta loppuun asti tämän laulun sanat:

1 “Kuunnelkaa, taivaat, kun minä puhun, ja kuulkoon maa minun suuni sanat. 2 Pisaroikoon sateena opetukseni, valukoon kasteena puheeni niin kuin vihma vihannalle, kuin sadekuurot nurmikolle, 3 sillä minä julistan Herran nimeä. Kuuluttakaa meidän Jumalamme suuruutta!

4 Kallio hän on, hänen tekonsa ovat täydelliset, kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, hänessä ei ole vääryyttä, hän on vanhurskas ja oikeamielinen. 5 Kelvottomasti rikkovat häntä vastaan nuo, jotka eivät ole hänen lapsiaan vaan ovat häpeätahra, tuo nurja ja kiero sukupolvi. 6 Näinkö sinä menettelet Herraa kohtaan, sinä houkkamainen ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja valmisti.

7 Muistele muinaisia päiviä, ajattele menneiden sukupolvien vuosia. Kysy isältäsi, niin hän kertoo sen sinulle, vanhuksiltasi, niin he sen sinulle sanovat. 8 Kun Korkein jakoi kansoille perinnöt, kun hän erotteli ihmiset, hän määräsi kansojen rajat Israelin poikien luvun mukaan. 9 Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa. 10 Herra löysi hänet autiomaasta, autiosta, ulvovasta erämaasta. Herra otti hänet hoiviinsa ja opetti häntä, suojeli häntä kuin silmäteräänsä. 11 Niin kuin kotka houkuttelee pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, levittää siipensä, ottaa poikasensa ja kantaa niitä siivillään, 12 niin Herrakin johdatti kansaansa, hän yksin, hänen kanssaan ei ollut vierasta jumalaa. 13 Herra kuljetti häntä vaunuilla maan kukkuloiden yli, ja hän sai syödä pellon antimia. Herra antoi hänen imeä hunajaa kalliosta, öljyä kovasta kivestä. 14 Herra antoi heille voita lehmistä ja maitoa lampaista, karitsojen rasvaa, Baasanin pässejä ja pukkeja ja vehnän parasta ydintä. Sinä sait juoda viiniä, rypäleen verta.

15 Mutta Jesurun lihoi ja alkoi potkia, ja hänestä tuli lihava, paksu ja äksy. Hän hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksi pelastuksensa kalliota. 16 Hän herätti Jumalan kiivauden vierailla jumalillaan, vihoitti hänet iljetyksillään. 17 He uhrasivat riivaajille, eivät Jumalalle, jumalille, joita he eivät tunteneet, uusille, äsken löytämilleen, joita teidän isänne eivät tunteneet. 18 Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut, sinä unohdit Jumalan, joka antoi sinulle elämän.

19 Herra näki sen ja hylkäsi heidät, hänen poikansa ja tyttärensä vihastuttivat hänet. 20 Hän sanoi: ‘Minä peitän heiltä kasvoni, tahdon nähdä, mikä heidän loppunsa on. He ovat kiero sukupolvi, lapsia vailla uskollisuutta. 21 He ovat kiivastuttaneet minut jumalilla, jotka eivät jumalia ole, vihoittaneet minut turhuuksillaan. Niinpä minäkin kiivastutan heidät kansalla, joka ei ole kansa, vihoitan heidät houkkamaisella kansalla. 22 Sillä minun vihani tuli on syttynyt, se leimuaa alimpaan tuonelaan asti. Se ahmii maan satoineen ja polttaa vuorten perustukset. 23 Minä kasaan heidän päälleen onnettomuuksia, ammun heihin kaikki nuoleni, 24 nälän näännytystä, kuumetaudin poltetta ja ruton hävitystä. Raatelevat pedot minä lähetän heidän kimppuunsa ja maassa matelevat myrkkykäärmeet. 25 Ulkona surmaa miekka ja sisällä kauhu. Nuorukaiset ja neitsyet kuolevat, niin myös imeväiset ja harmaapäät.

26 Minä olisin tuhonnut heidät ja hävittänyt heidän muistonsa ihmisten mielestä, 27 ellen olisi varonut vihollisen pilkkaa ja sitä, että vastustajat sanovat vääristellen: ‘Meidän kätemme oli voitokas, ei Herra ole tehnyt mitään tästä kaikesta.’ 28 Israel on kansa, joka on hukannut neuvot, eikä sillä ole ymmärrystä. 29 Jos he olisivat viisaita, he käsittäisivät tämän, he ymmärtäisivät, mikä on heidän tulevaisuutensa.

30 Kuinka yksi voisi ajaa takaa tuhatta, kuinka kaksi saisi pakenemaan kymmenentuhatta, ellei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä! 31 Sillä heidän kallionsa ei ole niin kuin meidän kalliomme. Näin vihollisemmekin päättelevät.

32 Sodoman viiniköynnöksiä ovat heidän köynnöksensä, Gomorran pengermien perua. Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä, heidän rypäleterttunsa ovat karvaita. 33 Lohikäärmeitten myrkkyä on heidän viininsä, kyykäärmeitten kauheaa myrkkyä. 34 Eikö tämä kaikki ole minulla tallessa, sinetöitynä varastoissani? 35 Minun on kosto ja palkanmaksu, se odottaa aikaa, jolloin heidän jalkansa horjuu. Heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, heidän määräaikansa tulee rientäen.’

36 Herra tuomitsee kansansa ja säälii palvelijoitaan. Hän näkee, että heidän voimansa on ehtynyt ja kaikki on tyystin lopussa. 37 Hän sanoo: ‘Missä ovat heidän jumalansa, missä kallio, johon he turvasivat? 38 Missä ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan ja joivat heidän juomauhriensa viinin? Nouskoot ne auttamaan teitä, olkoot ne kätköpaikkana teille. 39 Nähkää nyt, että minä, minä se olen, eikä minun rinnallani ole yhtäkään jumalaa. Minä surmaan ja herätän eloon, minä muserran ja minä parannan, eikä ole ketään, joka pelastaa minun käsistäni. 40 Minä kohotan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti, 41 minä teroitan salamoivan miekkani ja käteni ryhtyy toteuttamaan tuomiota. Minä kostan vastustajilleni, maksan takaisin vihamiehilleni. 42 Minä annan nuolteni juopua verestä – minun miekkani syö lihaa – kaatuneiden ja vangittujen verestä, vihollispäällikköjen päistä.’

43 Riemuitkaa kansat hänen kansansa kanssa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren. Hän antaa koston kohdata vastustajiaan ja toimittaa sovituksen maalleen ja kansalleen.”

44 Mooses lausui Joosuan, Nuunin pojan, kanssa kaikki tämän laulun sanat kansan kuullen.

Mooses päättää puheensa

45 Kun Mooses oli puhunut kaikki nämä sanat koko Israelille, 46 hän sanoi heille: “Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, joilla minä tänä päivänä todistan teitä vastaan, niin että voitte käskeä lapsianne noudattamaan kaikkia tämän lain sanoja ja tekemään niiden mukaan. 47 Ne eivät ole teille turhia sanoja, vaan niissä on teidän elämänne. Näiden sanojen varassa te elätte kauan siinä maassa, jota menette ottamaan omaksenne Jordanin tuolta puolen.”

Mooses saa katsella Kanaaninmaata

48 Herra puhui Moosekselle sinä samana päivänä ja sanoi: 49 “Nouse tuonne Abarimin vuoristoon Nebonvuorelle, joka on Mooabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaaninmaata, jonka minä annan israelilaisten omaisuudeksi. 50 Sinä kuolet vuorella, jolle nouset, ja sinut otetaan heimosi luo, niin kuin veljesi Aaron kuoli Hoorinvuorella ja hänet otettiin heimonsa luo, 51 koska te olitte uskottomia minua kohtaan israelilaisten keskellä Meriban veden luona Kaadeksessa Siinin autiomaassa, kun ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten keskellä. 52 Kaukaa saat sinä katsella tuota maata, mutta sinne sinä et pääse, maahan, jonka minä annan israelilaisille.”

Mooses siunaa Israelin

1 Tämä on siunaus, jolla Mooses, Jumalan mies, siunasi israelilaiset ennen kuolemaansa. 2 Hän sanoi: “Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille, ilmestyi kirkkaudessaan Paaranin vuorilta. Hän tuli esiin kymmentuhantisten pyhien joukosta, hänen oikealla puolellaan leimusi lain tuli.

3 Herra rakastaa kansoja, kaikki niiden pyhät ovat hänen kädessään. He laskeutuvat maahan sinun jalkojesi juureen, ottavat oppia sinun sanoistasi. 4 Mooses antoi meille lain, perinnön Jaakobin seurakunnalle. 5 Jesurun sai kuninkaan, kun kansan päämiehet kokoontuivat yhdessä Israelin heimojen kanssa.

6 Saakoon Ruuben elää, älköön hän kuolko, mutta vähäiseksi jääköön hänen miestensä joukko.”

7 Juudasta hän sanoi: “Kuule, Herra, Juudan huuto ja tuo hänet kansansa luo. Omin käsin hän taisteli sen puolesta; ole sinä apuna hänen vihollisiaan vastaan.”

8 Leevistä hän sanoi: “Sinun tummimisi ja uurimisi kuuluvat hänelle, joka on sinulle uskollinen, jota sinä koettelit Massassa ja jonka kanssa riitelit Meribanveden luona. 9 Hän sanoi isästään ja äidistään: ‘En ole heitä nähnyt.’ Hän ei tunnustanut veljiään omikseen eikä tuntenut omia lapsiaan. He noudattivat sinun sanaasi ja pysyivät sinun liitossasi. 10 He opettavat säädöksiäsi Jaakobille ja lakiasi Israelille. He tuovat eteesi suitsukkeen savua, alttarillesi kokonaisuhreja. 11 Siunaa, Herra, hänen voimansa ja ole suosiollinen hänen kättensä työlle. Ruhjo hänen vastustajiensa lanteet ja hänen vihamiehensä, niin etteivät he enää nouse.”

12 Benjaminista hän sanoi: “Herran rakkaana hän asuu hänen turvissaan. Herra suojelee häntä lakkaamatta, hän saa asua Herran hartioilla.”

13 Joosefista hän sanoi: “Hänen maansa on Herran siunaama kasteella, kalleimmalla, mitä tulee taivaasta, ja mitä tulee maan syvyyksistä alhaalta, 14 kalleimmalla, mitä aurinko antaa, kalleimmalla, mitä kuun vaiheet tuottavat, 15 kalleimmalla, mitä tulee ikiaikaisten vuorten huipuilta, kalleimmalla, mitä tulee ikikukkuloilta, 16 kalleimmalla, mitä maa kasvaa ja mitä siinä on. Hänen suosionsa, hänen, joka asui piikkisessä pensaassa, laskeutukoon Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle. 17 Hänen sonniensa esikoinen on kunniaksi hänelle, sillä on sarvet kuin villihärällä. Niillä se puskee kumoon kansat, kaikki kansat maan ääriin saakka. Sellaisia ovat Efraimin kymmenettuhannet, sellaisia Manassen tuhannet.”

18 Sebulonista ja Isaskarista hän sanoi: “Iloitse, Sebulon, kun lähdet liikkeelle, ja sinä, Isaskar, majoissasi. 19 He kutsuvat kansoja vuorelle, siellä he uhraavat vanhurskauden uhreja. He imevät merten rikkauden ja hiekkaan kätketyt aarteet.”

20 Gaadista hän sanoi: “Kiitetty olkoon hän, joka laajentaa Gaadin alueen. Niin kuin leijona Gaad asettuu paikoilleen; se raatelee käsivarren ja päälaenkin. 21 Hän katsoi itselleen parhaan osuuden, sillä sinne oli kätketty hänelle johtajan osa. Hän tuli kansan päämiesten kanssa ja toteutti Herran vanhurskauden ja hänen Israelia koskevat päätöksensä.”

22 Daanista hän sanoi: “Daan on leijonanpentu, joka loikkaa esiin Baasanista.”

23 Naftalista hän sanoi: “Naftali on kylläinen suosiosta ja täynnä Herran siunausta. Hän saa periä lännen ja etelän.”

24 Asserista hän sanoi: “Pojista siunatuin on Asser. Olkoon hän veljiensä suosiossa, kastakoon hän jalkansa öljyyn. 25 Rautaa ja vaskea olkoot sinun salpasi, ja niin kuin ovat päiväsi, niin olkoon voimasikin.

26 Ei kukaan ole niin kuin Jesurunin Jumala, joka ratsastaa avuksesi taivaasta, majesteettiudessaan pilvien päältä. 27 Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkotti viholliset sinun tieltäsi ja sanoi: ‘Hävitä heidät!’ 28 Näin Israel asuu turvassa, Jaakobin lähde erillään viljan ja viinin maassa. Siellä taivaskin pisaroi kastetta. 29 Onnellinen olet sinä, Israel – kuka on sinun kaltaisesi! Sinä olet Herran pelastama kansa! Hän on sinun kilpesi ja apusi, ja majesteettinen miekkasi. Sinun vihollisesi mielistelevät sinua, ja sinä tallaat heidän kukkuloitaan.”

Mooseksen kuolema ja jälkimaine

1 Mooses nousi Mooabin arolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin aina Daaniin asti, 2 koko Naftalin, Efraimin ja Manassen maan, koko Juudan maan Länsimereen asti, 3 Etelämaan ja tasangon, Jerikon eli Palmukaupungin laakson, aina Sooariin asti. 4 Herra sanoi Moosekselle: “Tämä on se maa, josta minä vannoin Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille valan: ‘Sinun siemenellesi minä annan tämän maan.’ Minä olen antanut sinun nähdä sen omin silmin, mutta sinne sinä et pääse.”

5 Mooses, Herran palvelija, kuoli Herran sanan mukaan siellä, Mooabin maassa. 6 Herra hautasi hänet Mooabin maassa laaksoon, joka on vastapäätä Beet-Peoria, mutta kukaan ei ole tähän päivään mennessä saanut tietää hänen hautapaikkaansa. 7 Mooses oli kuollessaan sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen. Hänen silmänsä eivät kuitenkaan olleet hämärtyneet eikä hänen elinvoimansa ehtynyt. 8 Israelilaiset itkivät Moosesta Mooabin arolla kolmekymmentä päivää. Sitten Mooseksen muistoksi vietetty itku- ja suruaika päättyi. 9 Joosua, Nuunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen. Israelilaiset tottelivat Joosuaa ja tekivät sen mukaan kuin Herra oli Moosesta käskenyt.

10 Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka Herra tunsi kasvoista kasvoihin. 11 Ei ole ollut ketään, joka olisi tehnyt sellaisia tunnustekoja ja ihmeitä, joita hän Herran lähettämänä teki Egyptin maassa faraolle ja kaikille hänen palvelijoilleen sekä koko hänen maalleen, 12 ei ketään, jolla olisi ollut niin suuri voima ja joka olisi tehnyt sellaisia suuria ja pelottavia tekoja, joita hän teki koko Israelin nähden.

JOOSUAN KIRJA

SAAPUMINEN KANAANIN MAAHAN, 1 – 4

Herra puhuu Joosualle

1 Kun Herran palvelija Mooses oli kuollut, Herra sanoi Joosualle, Nuunin pojalle, Mooseksen palvelijalle: 2 “Minun palvelijani Mooses on kuollut. Nouse siis nyt ja mene tämän Jordanin yli yhdessä koko tämän kansan kanssa siihen maahan, jonka minä annan heille, israelilaisille. 3 Jokaisen paikan, jota jalkanne tallaa, minä annan teille, niin kuin olen Moosekselle puhunut. 4 Teidän alueenne ulottuu autiomaasta ja Libanonilta suureen virtaan, Eufratvirtaan, saakka – se käsittää koko heettiläisten maan. Auringonlaskun suunnalla se ulottuu Suureenmereen asti. 5 Kukaan ei kestä sinun edessäsi koko sinun elinaikanasi. Niin kuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi. Minä en jätä enkä hylkää sinua. 6 Ole luja ja rohkea, sillä sinä jaat tälle kansalle perinnöksi maan, jonka minä heidän isilleen vannomallani valalla olen luvannut antaa heille. 7 Ole vain luja ja täysin rohkea ja noudata kaikessa toiminnassasi tarkoin sitä opetusta, jonka palvelijani Mooses on sinulle antanut. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, jotta menestyisit, missä ikinä kuljetkin. 8 Älköön tämä lain kirja väistykö suustasi, vaan mietiskele sitä päivin ja öin, että noudattaisit tarkoin kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut toimissasi ja silloin sinä menestyt. 9 Enkö minä olekin käskenyt sinua: Ole luja ja rohkea! Älä säiky äläkä kauhistu, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin.”

Valmistuminen Jordanin ylitykseen

10 Niin Joosua käski kansan johtomiehiä näin: 11 “Kulkekaa leirin halki ja antakaa kansalle tämä käsky: ‘Valmistakaa itsellenne evästä, sillä kolmen päivän kuluttua te kuljette tämän Jordanin yli mennäksenne ottamaan omaksenne sen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille perinnöksi.’”

12 Ruubenilaisille, gaadilaisille ja puolelle Manassen heimoa Joosua sanoi: 13 “Muistakaa se käsky, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille sanoessaan: ‘Herra, teidän Jumalanne, suo teidän päästä rauhaan ja antaa teille tämän maan.’ 14 Vaimonne, lapsenne ja karjanne jääkööt siihen maahan, jonka Mooses antoi teille Jordanin tältä puolen. Mutta teidän, kaikkien sotakuntoisten, on mentävä taisteluvalmiina virran yli veljienne edellä ja autettava heitä, 15 kunnes Herra suo veljienne päästä rauhaan niin kuin teidänkin ja hekin ottavat omakseen maan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa heille. Sitten te voitte palata takaisin perintömaallenne ja ottaa omaksenne sen alueen, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille Jordanin tältä puolelta, auringonnousun puolelta.”

16 Niin he vastasivat Joosualle: “Kaiken, mitä olet käskenyt meidän tehdä, me teemme, ja mihin meidät lähetätkin, sinne me menemme. 17 Niin kuin me olemme kaikessa totelleet Moosesta, niin me tottelemme sinuakin. Kunhan vain Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, niin kuin hän oli Mooseksen kanssa. 18 Jokainen, joka niskoittelee käskyjäsi vastaan eikä tottele sanojasi kaikessa, mitä käsket hänen tehdä, surmattakoon. Ole vain luja ja rohkea.”

Jerikon vakoilijat ja Raahab

1 Joosua, Nuunin poika, lähetti salaa Sittimistä kaksi vakoilijaa ja sanoi: “Menkää ottamaan selvää maasta ja Jerikosta.” He lähtivät matkaan ja tulivat Raahab-nimisen porton taloon ja kävivät siellä levolle. 2 Jerikon kuninkaalle ilmoitettiin: “Tänne on yöllä tullut israelilaisia miehiä tarkkailemaan tätä maata.” 3 Silloin Jerikon kuningas lähetti sanan Raahabille: “Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet luoksesi ja ovat talossasi, sillä he ovat tulleet tarkkailemaan koko tätä maata.” 4 Mutta nainen oli ottanut mukaansa molemmat miehet ja piilottanut heidät. Hän sanoi: “On totta, että miehet tulivat luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat. 5 Pimeän tullen, kun kaupungin portteja suljettiin, miehet lähtivät ulos, enkä tiedä, minne he menivät. Lähtekää nopeasti ajamaan heitä takaa, niin saavutatte heidät.” 6 Mutta hän oli vienyt vakoilijat katolle ja piilottanut heidät pellavanvarsien alle, jotka hän oli sinne asetellut. 7 Jerikon miehet ajoivat heitä takaa Jordanin tietä ylityspaikoille saakka. Portti suljettiin heti, kun takaa-ajajat olivat lähteneet heidän peräänsä.

8 Mutta ennen kuin vakoilijat olivat käyneet levolle, Raahab nousi katolle heidän luokseen 9 ja sanoi heille: “Minä tiedän, että Herra on antanut teille tämän maan. Kauhu teitä kohtaan on vallannut meidät, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon teidän edessänne. 10 Me olemme kuulleet, miten Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä. Tiedämme myös, mitä te teitte Jordanin toisella puolella niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle, Siihonille ja Oogille: te vihitte heidät tuhon omiksi. 11 Kun me sen kuulimme, sydämemme raukesi pelosta, eikä kenelläkään ole enää rohkeutta käydä teitä vastustamaan, sillä Herra, teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä. 12 Vannokaa nyt minulle Herran kautta, että osoitatte laupeutta isäni perheelle, koska minä olen osoittanut laupeutta teille. Antakaa minulle varma merkki siitä, 13 että jätätte henkiin minun isäni, äitini, veljeni, sisareni ja kaiken heidän väkensä. Pelastakaa meidät kuolemasta.” 14 Niin miehet sanoivat hänelle: “Me vastaamme hengellämme teidän hengestänne, kunhan vain ette ilmaise tätä meidän asiaamme. Kun Herra antaa meille tämän maan, me osoitamme sinulle laupeutta ja uskollisuutta.”

15 Sitten Raahab laski heidät köydellä alas ikkunasta. Hänen talonsa oli näet kiinni kaupungin muurissa; hän asui muurilla. 16 Hän sanoi heille: “Menkää vuorille, etteivät takaa-ajajat kohtaisi teitä. Olkaa siellä piilossa kolme päivää, kunnes takaa-ajajat ovat palanneet. Sitten voitte jatkaa matkaanne.” 17 Miehet sanoivat hänelle: “Me olemme vapaat siitä valasta, jonka meillä vannotit, ellet tee näin: 18 Kun huomaat, että me tulemme tähän maahan, sido tämä punainen nauha siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas, ja kokoa sitten isäsi, äitisi, veljesi ja isäsi koko perhe luoksesi taloon. 19 Jos joku lähtee talosi ovesta ulos, hänen verensä tulkoon hänen itsensä päälle, ja me olemme vastuusta vapaat. Jos taas meistä jonkun käsi sattuu keneen tahansa, joka on sinun kanssasi talossa, hänen verensä tulkoon meidän päällemme. 20 Mutta jos sinä ilmaiset tämän meidän asiamme, me olemme vapaat valasta, jonka meillä vannotit.” 21 Raahab sanoi: “Olkoon niin kuin sanotte”, ja päästi heidät menemään, ja he lähtivät. Sitten Raahab sitoi punaisen nauhan ikkunaan.

22 Niin miehet lähtivät, tulivat vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat olivat palanneet. Nämä etsivät heitä kaikkialta tien varrelta, mutta eivät löytäneet. 23 Sitten nuo kaksi miestä kääntyivät paluumatkalle. He laskeutuivat alas vuorilta, menivät virran yli ja tulivat Joosuan, Nuunin pojan, luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, 24 ja sanoivat Joosualle: “Herra on todellakin antanut koko maan meidän käsiimme, ja kaikki maan asukkaat menehtyvät pelkoon edessämme.”

Jordanin ylitys

1 Joosua ja kaikki israelilaiset nousivat ylös varhain aamulla, lähtivät liikkeelle Sittimistä ja tulivat Jordanille. Siellä he yöpyivät ennen kuin menivät virran yli.

2 Kolmen päivän kuluttua johtomiehet kulkivat leirin halki 3 ja antoivat kansalle käskyn: “Kun näette Herran, teidän Jumalanne, liitonarkun ja leeviläiset papit sitä kantamassa, niin lähtekää tekin paikoiltanne liikkeelle ja kulkekaa sen jäljessä. 4 Teidän ja arkun välillä on kuitenkin oltava noin kahdentuhannen kyynärän välimatka. Älkää menkö lähelle arkkua, että tietäisitte tien, jota teidän on kuljettava, sillä te ette ole ennen kulkeneet sitä tietä.”

5 Joosua sanoi kansalle: “Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra tekee ihmeitä teidän keskuudessanne.” 6 Papeille hän sanoi: “Ottakaa liitonarkku ja kulkekaa kansan edellä.” Niin he ottivat liitonarkun ja kulkivat kansan edellä.

7 Herra sanoi Joosualle: “Tästä päivästä alkaen minä teen sinut suureksi koko Israelin silmissä, jotta he tietäisivät, että minä olen sinun kanssasi niin kuin minä olin Mooseksen kanssa. 8 Sinun on annettava liitonarkkua kantaville papeille tämä käsky: ‘Kun tulette Jordanin veden ääreen, menkää Jordanin veteen seisomaan.’” 9 Joosua sanoi israelilaisille: “Tulkaa tänne ja kuulkaa Herran, teidän Jumalanne, sanat.” 10 Joosua sanoi vielä: “Siitä, mitä nyt tapahtuu, te tiedätte, että elävä Jumala on teidän keskellänne, ja hän karkottaa varmasti teidän tieltänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset. 11 Katsokaa, kaiken maan Herran liitonarkku kulkee teidän edellänne Jordaniin. 12 Valitkaa nyt kaksitoista miestä Israelin heimoista, kustakin heimosta yksi mies. 13 Niin pian kuin papit, jotka kantavat Herran, kaiken maan Herran, arkkua, laskevat jalkansa Jordanin veteen, ylhäältä päin tulevan veden virtaus katkeaa ja vesi pysähtyy yhtenäiseksi muuriksi.”

14 Niin kansa lähti liikkeelle teltoistaan mennäkseen Jordanin poikki, ja liitonarkkua kantavat papit kulkivat kansan edellä. 15 Kun arkun kantajat tulivat Jordanille ja arkkua kantavien pappien jalat painuivat rantaveteen, niin – vaikka Jordan koko elonleikkuuajan tulvii yli kaikkien äyräittensä – 16 ylhäältä päin virtaava vesi pysähtyi. Se seisoi yhtenäisenä muurina hyvin kaukana Aadamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä. Vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Suolamereen, hävisi näkyvistä, ja kansa kulki Jordanin yli Jerikon kohdalta. 17 Koko Israel kulki kuivaa myöten, ja Herran liitonarkkua kantavat papit seisoivat paikoillaan kuivalla pohjalla Jordanin uomassa, kunnes koko kansa oli ehtinyt kulkea Jordanin yli.

Kaksitoista muistokiveä

1 Kun koko kansa oli kulkenut Jordanin yli, Herra sanoi Joosualle: 2 “Ottakaa kansan keskuudesta kaksitoista miestä, yksi mies kustakin heimosta, 3 ja antakaa heille tämä käsky: ‘Ottakaa tuolta Jordanin pohjalta, aivan pappien jalkojen juuresta, kaksitoista kiveä. Viekää ne mukananne ja asettakaa ne siihen paikkaan, johon jäätte ensi yöksi.’” 4 Niin Joosua kutsui ne kaksitoista miestä, jotka hän oli israelilaisista määrännyt tähän tehtävään, yhden miehen kustakin heimosta. 5 Hän sanoi heille: “Menkää Herran, Jumalanne, liitonarkun eteen Jordanin uomaan, ja nostakaa kukin kivi olallenne, israelilaisten heimojen lukumäärän mukaan, 6 jotta niistä tulisi muistomerkki teidän keskellenne. Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät, mitä nämä kivet teille merkitsevät, 7 vastatkaa heille: ‘Sitä, että Jordanin vesien virtaus katkesi Herran liitonarkun edessä, kun se kulki virran poikki. Jordanin vesien virtaus katkesi, ja siitä nämä kivet ovat israelilaisille ikuisena muistona.’” 8 Israelilaiset tekivät juuri niin kuin Joosua oli käskenyt. Jordanin uomasta otettiin israelilaisten heimojen lukumäärän mukaan kaksitoista kiveä, joista Herra oli puhunut Joosualle. Ne vietiin yöpymispaikkaan ja asetettiin sinne. 9 Joosua pystytti kaksitoista kiveä myös Jordanin uomaan sille kohdalle, jossa liitonarkkua kantavat papit seisoivat. Ne ovat siellä vielä tänäkin päivänä.

10 Arkkua kantavat papit seisoivat Jordanin uomassa, kunnes kaikki, mitä Herra oli käskenyt Joosuan puhua kansalle, oli tehty aivan niin kuin Mooses oli Joosuaa käskenyt. Sitten kansa kiirehti Jordanin yli. 11 Kun koko kansa oli kulkenut yli, Herran liitonarkku ja papit siirtyivät kansan eteen. 12 Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa kulkivat taisteluvalmiina israelilaisten etujoukkona, niin kuin Mooses oli heille puhunut. 13 Noin nelikymmentuhantinen sotaan varustettu joukko kulki Herran kasvojen edessä valmiina taisteluun Jerikon arolle.

14 Sinä päivänä Herra teki Joosuan suureksi kaikkien israelilaisten silmissä, ja he pelkäsivät häntä koko hänen elinaikansa niin kuin olivat pelänneet Moosesta.

15 Herra sanoi Joosualle: 16 “Käske todistuksen arkkua kantavien pappien nousta Jordanista.” 17 Niin Joosua käski pappeja: “Nouskaa ylös Jordanista.” 18 Tuskin Herran liitonarkkua kantavat papit olivat nousseet ylös Jordanista ja heidän jalkansa astuneet kuivalle maalle, kun Jordanin vesi palasi paikoilleen ja virtasi niin kuin ennenkin yli kaikkien äyräittensä.

19 Kansa nousi ylös Jordanista ensimmäisen kuun kymmenentenä päivänä ja leiriytyi Gilgaliin, Jerikon alueen itälaidalle. 20 Ne kaksitoista kiveä, jotka oli otettu Jordanista, Joosua pystytti Gilgaliin. 21 Hän sanoi israelilaisille: “Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät isiltään, mitä nämä kivet ovat, 22 niin kertokaa heille: ‘Israel kulki kuivaa myöten tämän Jordanin poikki, 23 kun Herra, teidän Jumalanne, kuivasi Jordanin vedet meidän tieltämme, kunnes olimme kulkeneet yli. Samoin Herra, teidän Jumalanne, oli tehnyt Kaislamerelle, jonka hän kuivasi meidän edeltämme, kunnes olimme kulkeneet sen yli. 24 Näin hän teki, jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, kuinka väkevä on Herran käsi, ja jotta te aina pelkäisitte Herraa, teidän Jumalaanne.’”

KANAANIN MAAN VALTAAMINEN, 5 – 12

Kansa ympärileikataan Gilgalissa

1 Kaikki amorilaisten kuninkaat, jotka asuivat Jordanin länsipuolella, ja kaikki meren rannikon kanaanilaisten kuninkaat kuulivat, kuinka Herra oli kuivannut Jordanin vedet israelilaisten tieltä, kunnes nämä olivat kulkeneet yli. Silloin kuninkaiden sydämet raukesivat pelosta eikä heillä enää ollut rohkeutta vastustaa israelilaisia.

2 Siihen aikaan Herra sanoi Joosualle: “Tee itsellesi kiviveitsiä ja tee israelilaisista jälleen ympärileikattu kansa.” 3 Niin Joosua teki itselleen kiviveitsiä ja ympärileikkasi israelilaiset Esinahkakukkulan luona. 4 Syy siihen, miksi Joosua ympärileikkasi heidät, oli tämä: Kaikki Egyptistä lähteneen kansan miespuoliset jäsenet, kaikki sotakuntoiset miehet, jotka olivat olleet ympärileikattuja, olivat kuolleet matkalla autiomaassa Egyptistä lähdön jälkeen. 5 Koko se kansa, joka oli lähtenyt Egyptistä, oli ympärileikattu, mutta ketään niistä israelilaisista, jotka olivat syntyneet matkalla autiomaassa Egyptistä lähdön jälkeen, ei ollut ympärileikattu. 6 Israelilaiset näet vaelsivat autiomaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes hävisi koko se kansa, kaikki sotakuntoiset miehet, jotka olivat lähteneet Egyptistä. He eivät kuunnelleet Herran ääntä. Siksi Herra vannoi heille, ettei hän antaisi heidän nähdä sitä maata, jonka Herra heidän isilleen vannomallaan valalla oli luvannut antaa heille, maata, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. 7 Mutta Herra nosti heidän tilalleen heidän poikansa, jotka Joosua nyt ympärileikkasi. Nämä olivat ympärileikkaamattomia, sillä heitä ei ollut matkalla ympärileikattu. 8 Kun koko kansa oli saatu ympärileikatuksi, he pysyivät paikallaan leirissä, kunnes olivat toipuneet. 9 Sitten Herra sanoi Joosualle: “Tänä päivänä minä olen vierittänyt teidän päältänne Egyptin häpeän.” Sen vuoksi sitä paikkaa kutsutaan vielä nytkin Gilgaliksi.

Pääsiäisen vietto

10 Kun israelilaiset olivat leiriytyneet Gilgaliin, he viettivät pääsiäistä sen kuukauden neljännentoista päivän iltana Jerikon arolla. 11 Pääsiäisen jälkeisenä päivänä, juuri sinä päivänä, he söivät sen maan tuotteita, happamatonta leipää ja paahdettuja jyviä. 12 Seuraavana päivänä loppui mannan tulo, koska he söivät sen maan tuotteita. Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa vaan söivät sinä vuonna Kanaaninmaan satoa.

Herran sotajoukon ylipäällikkö

13 Joosuan ollessa Jerikon luona tapahtui, että kun hän kohotti katseensa, hän näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessään. Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: “Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?” 14 Mies sanoi: “En, vaan minä olen Herran sotajoukon ylipäällikkö ja olen juuri nyt tullut.” Silloin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, osoitti hänelle kunnioitusta ja sanoi: “Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?” 15 Herran sotajoukon ylipäällikkö sanoi Joosualle: “Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Ja Joosua teki niin.

Jerikon valloitus

1 Jeriko piti porttinsa tiukasti suljettuina israelilaisten vuoksi. Kukaan ei päässyt ulos eikä sisälle. 2 Niin Herra sanoi Joosualle: “Katso, minä annan sinun käsiisi Jerikon kuninkaineen ja sotaurhoineen. 3 Kulkekaa kaupungin ympäri, kaikki sotakuntoiset miehet. Kiertäkää kaupunki kuutena päivänä, joka päivä yhden kerran. 4 Seitsemän pappia kantakoon seitsemää oinaansarvista pasuunaa liitonarkun edellä. Seitsemäntenä päivänä kulkekaa kaupungin ympäri seitsemän kertaa, ja papit puhaltakoot pasuunoihin. 5 Kun oinaansarviin puhalletaan pitkään ja te kuulette pasuunan äänen, koko kansa huutakoon suureen ääneen. Silloin kaupungin muuri sortuu paikkaansa ja kansa voi nousta sen yli, kukin kohdaltaan.”

6 Joosua, Nuunin poika, kutsui papit ja sanoi heille: “Lähtekää kantamaan liitonarkkua, ja seitsemän pappia kantakoon seitsemää oinaansarvista pasuunaa Herran arkun edellä.” 7 Kansalle hän sanoi: “Lähtekää liikkeelle ja kulkekaa kaupungin ympäri. Aseellinen etujoukko kulkekoon Herran arkun edellä.”

8 Ja tapahtui niin kuin Joosua oli kansalle sanonut. Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää oinaansarvista pasuunaa Herran edessä, lähtivät kulkemaan ja puhalsivat pasuunoihin, ja Herran liitonarkku tuli heidän jäljessään. 9 Etujoukko kulki pasuunaa puhaltavien pappien edellä, ja jälkijoukko kulki arkun jäljessä, samalla kun pasuunoihin puhallettiin taukoamatta. 10 Joosua oli antanut kansalle tämän käskyn: “Älkää huutako älkääkä antako äänenne kuulua. Älkää päästäkö sanaakaan suustanne ennen sitä päivää, jona sanon teille: ‘Nostakaa sotahuuto!’ Silloin huutakaa.” 11 Näin hän käski kuljettaa Herran liitonarkkua yhden kierroksen kaupungin ympäri. Sitten kansa palasi leiriin ja jäi sinne yöksi.

12 Varhain seuraavana aamuna Joosua nousi ja papit lähtivät kantamaan Herran liitonarkkua, 13 ja ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää oinaansarvista pasuunaa Herran liitonarkun edellä, puhalsivat pasuunoihin kulkiessaan. Etujoukko kulki heidän edellään, ja jälkijoukko Herran arkun jäljessä, samalla kun pasuunoihin puhallettiin taukoamatta. 14 Myös toisena päivänä he kiersivät kerran kaupungin ympäri ja palasivat sitten leiriin. Näin he tekivät kuutena päivänä.

15 Mutta seitsemäntenä päivänä he nousivat varhain aamun sarastaessa ja kulkivat samalla tavoin kaupungin ympäri, mutta nyt seitsemän kertaa. Ainoastaan sinä päivänä he kulkivat seitsemän kertaa kaupungin ympäri. 16 Kun papit seitsemännellä kerralla puhalsivat pasuunoihin, Joosua sanoi kansalle: “Kohottakaa sotahuuto, sillä Herra on antanut teille tämän kaupungin. 17 Olkoon kaupunki ja kaikki, mitä siinä on, vihitty tuhon omaksi Herran kunniaksi. Ainoastaan portto Raahab jääköön henkiin, hän ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan samassa talossa, sillä hän piilotti tiedustelijat, jotka olimme lähettäneet. 18 Mutta pysykää te erossa tuhon omaksi vihitystä, ettette itse joudu tuhon omiksi ottamalla tuhon omaksi vihittyä ja siten saata Israelin leiriä tuhon omaksi ja syökse sitä onnettomuuteen. 19 Kaikki hopea ja kulta sekä kupari- ja rautaesineet ovat Herralle pyhitettyjä. Ne on tuotava Herran aarteistoon.”

20 Pasuunoihin puhallettiin, ja kansa nosti sotahuudon. Kun kansa kuuli pasuunan äänen, se kohotti kovan sotahuudon. Silloin muuri sortui paikkaansa, ja kansa ryntäsi ylös kaupunkiin, kukin suoraan eteensä. Niin he valloittivat kaupungin 21 ja vihkivät miekalla tuhon omaksi kaiken, mitä kaupungissa oli: miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat ja aasit.

22 Joosua sanoi niille kahdelle miehelle, jotka olivat olleet vakoilemassa maata: “Menkää sen porttonaisen taloon ja tuokaa nainen ja kaikki hänen väkensä sieltä ulos, niin kuin olette hänelle vannoneet.” 23 Silloin nuoret miehet, jotka olivat olleet vakoilemassa, menivät ja toivat ulos Raahabin sekä hänen isänsä, äitinsä, veljensä ja kaiken hänen väkensä. He toivat ulos kaikki hänen sukulaisensa ja jättivät heidät Israelin leirin ulkopuolelle. 24 Mutta kaupunki ja kaikki, mitä siellä oli, poltettiin tulella. Ainoastaan hopea ja kulta sekä kupari- ja rautaesineet annettiin Herran huoneen aarteistoon. 25 Portto Raahabin sekä hänen isänsä perheen ja kaiken hänen väkensä Joosua jätti kuitenkin henkiin. Raahab asuu israelilaisten keskuudessa vielä tänäkin päivänä, koska hän piilotti ne tiedustelijat, jotka Joosua oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa.

26 Siihen aikaan Joosua lausui tämän kirouksen: “Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja porttien pystyttämisestä nuorimpansa.”

27 Herra oli Joosuan kanssa, ja Joosuan maine levisi kautta maan.

Tappio Ain luona

1 Israelilaiset menettelivät kuitenkin uskottomasti tuhon omaksi vihityn suhteen. Aakan, jonka isä oli Karmi, Serahin pojan Sabdin poika Juudan heimosta, otti itselleen tuhon omaksi vihittyä. Silloin Herran viha syttyi israelilaisia kohtaan.

2 Joosua lähetti miehiä Jerikosta Aihin, joka on lähellä Beet-Aavenia, Beetelin itäpuolella. Hän sanoi heille: “Menkää vakoilemaan maata.” Niin miehet menivät ja vakoilivat Aita. 3 Palattuaan Joosuan luo he sanoivat hänelle: “Älköön koko kansa lähtekö sinne ylös. Menköön kaksi- tai kolmetuhatta miestä. He kyllä kukistavat Ain. Älä vaivaa sinne koko kansaa, sillä ailaisia on vähän.” 4 Niin kansasta lähti sinne noin kolmetuhatta miestä, mutta he kääntyivät pakoon Ain miesten edessä. 5 Ain miehet löivät heitä kuoliaaksi noin kolmekymmentäkuusi miestä. He ajoivat israelilaisia takaa kaupungin portilta Sebarimiin asti ja löivät rinteessä kuoliaaksi nuo kolmekymmentäkuusi. Silloin kansan sydän raukesi pelosta ja muuttui kuin vedeksi.

Joosuan valitus

6 Joosua repäisi vaatteensa ja heittäytyi kasvoilleen maahan Herran liitonarkun eteen. Hän ja Israelin vanhimmat olivat siinä iltaan saakka ja heittivät tomua päänsä päälle. 7 Joosua sanoi: “Voi, Herra, Herra, miksi ollenkaan toit tämän kansan Jordanin yli antaaksesi meidät amorilaisten käsiin, jotta he tuhoaisivat meidät? Voi, jospa olisimme päättäneet jäädä Jordanin toiselle puolelle! 8 Voi, Herra, mitä voin enää sanoa, kun Israel on kääntynyt pakoon vihollistensa edessä! 9 Kun kanaanilaiset ja kaikki muut maan asukkaat sen kuulevat, he saartavat meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä. Mitä sinä teet suuren nimesi puolesta?”

Herra vastaa Joosualle

10 Herra sanoi Joosualle: “Nouse! Miksi makaat kasvoillasi? 11 Israel on tehnyt syntiä. He ovat rikkoneet minun liittoni, jonka olen heille säätänyt, ja ovat ottaneet tuhon omaksi vihittyä. He ovat sekä varastaneet että valehdelleet ja sitten panneet varastamansa tavarat omien tavaroittensa joukkoon. 12 Sen vuoksi israelilaiset eivät voi kestää vihollistensa edessä. He kääntyvät pakoon vihollistensa edessä, sillä heistä itsestään on tullut tuhon omaksi vihittyjä. Minä en ole enää teidän kanssanne, ellette hävitä keskuudestanne tuhon omaksi vihittyä. 13 Nouse siis ja pyhitä kansa. Sano heille: Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sinun keskelläsi, Israel, on tuhon omaksi vihittyä. Sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennen kuin olet poistanut keskuudestasi sen, mikä on tuhon omaksi vihittyä. 14 Astukaa siis huomenaamuna esiin heimoittain. Se heimo, jonka Herra osoittaa, astukoon esiin suvuittain. Se suku, jonka Herra osoittaa, astukoon esiin perhekunnittain, ja se perhekunta, jonka Herra osoittaa, astukoon esiin mies mieheltä. 15 Tehtäköön näin: Se, joka jää kiinni tuhon omaksi vihityn ottamisesta, poltettakoon tulessa, hänet ja kaikki hänelle kuuluva, sillä hän on rikkonut Herran liiton ja tehnyt häpeällisen teon Israelissa.”

Aakanin synti ja rangaistus

16 Varhain seuraavana aamuna Joosua käski Israelin astua esiin heimoittain ja kiinni jäi Juudan heimo. 17 Hän käski Juudan heimon astua esiin, ja kiinni jäi serahilaisten suku. Sitten hän käski serahilaisten suvun astua esiin mies mieheltä, ja kiinni jäi Sabdi. 18 Joosua käski Sabdin perhekunnan astua esiin mies mieheltä. Kiinni jäi Aakan, Karmin poika Juudan heimosta. Karmi oli serahilaisen Sabdin poika.

19 Joosua sanoi Aakanille: “Poikani, anna nyt kunnia Herralle, Israelin Jumalalle, ja anna hänelle ylistys. Ilmoita minulle, mitä olet tehnyt, mitään salaamatta.” 20 Aakan vastasi Joosualle: “Minä olen todella tehnyt syntiä Herraa, Israelin Jumalaa, vastaan. Näin minä tein: 21 Kun huomasin saaliin joukossa yhden kauniin sinearilaisen viitan, kaksisataa sekeliä hopeaa ja kultapalan, jonka paino oli viisikymmentä sekeliä, aloin himoita niitä ja otin ne. Ne on kätketty maahan minun telttaani, hopea alimmaisena.”

22 Niin Joosua lähetti miehiä teltalle. He juoksivat sinne, ja todellakin kätkö oli teltassa, hopea alimpana. 23 He ottivat tavarat teltasta, veivät ne Joosuan ja kaikkien israelilaisten luo ja levittivät ne Herran eteen. 24 Sitten Joosua yhdessä koko Israelin kanssa otti mukaansa serahilaisen Aakanin ja kaiken, mikä oli hänelle kuuluvaa – hopean, viitan ja kultapalan, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa, lampaansa ja vuohensa sekä telttansa – ja vei ne Aakorinlaaksoon.

25 Joosua sanoi: “Miksi olet syössyt meidät onnettomuuteen? Herra syöksee sinut tänä päivänä onnettomuuteen.” Sitten koko Israel kivitti kuoliaaksi Aakanin ja hänen perheensä ja poltti heidät tulessa. Heidät kivitettiin kuoliaaksi. 26 Hänen päälleen kasattiin suuri kiviröykkiö, joka on olemassa vielä tänäkin päivänä. Silloin Herra leppyi vihansa hehkusta. Näiden tapahtumien vuoksi sitä paikkaa alettiin nimittää Aakorinlaaksoksi, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.

Ain valloitus ja hävitys

1 Sitten Herra sanoi Joosualle: “Älä pelkää äläkä kauhistu. Ota mukaasi koko sotaväki ja mene Aihin. Katso, minä olen antanut sinun käsiisi Ain kuninkaan ja hänen kansansa, hänen kaupunkinsa ja maansa. 2 Tee Aille ja sen kuninkaalle, niin kuin teit Jerikolle ja sen kuninkaalle. Saatte kuitenkin ryöstää itsellenne sieltä saalista ja karjaa. Aseta väijytys kaupungin taakse.”

3 Niin Joosua ja koko sotaväki lähtivät liikkeelle mennäkseen Aihin. Joosua valitsi 30 000 valiosoturia ja lähetti heidät matkaan yöllä. 4 Hän antoi heille tämän käskyn: “Kuunnelkaa tarkoin! Te asetutte väijyksiin kaupungin taakse. Älkää menkö kovin kauas kaupungista, että olisitte kaikki valmiina. 5 Minä ja koko se väki, joka on kanssani, lähestymme kaupunkia. Kun he sitten lähtevät ulos meitä vastaan niin kuin ensimmäiselläkin kerralla, me käännymme pakoon heidän edestään. 6 He lähtevät seuraamaan meitä, ja me saamme heidät siten pois kaupungista, sillä he luulevat meidän pakenevan niin kuin edelliselläkin kerralla. Me siis pakenemme heidän edellään, 7 mutta silloin te nousette väijyksistä ja otatte kaupungin haltuunne. Herra, teidän Jumalanne, antaa sen teidän käsiinne. 8 Kun olette saaneet kaupungin vallatuksi, sytyttäkää se palamaan, niin kuin Herra on käskenyt. Huomatkaa: minä olen antanut siitä teille käskyn.” 9 Joosua lähetti heidät, ja he menivät ja asettuivat väijyksiin Beetelin ja Ain välille, länteen päin Aista. Joosua vietti sen yön kansan parissa.

10 Varhain seuraavana aamuna Joosua tarkasti väen ja lähti Israelin vanhinten kanssa nousemaan Aihin väen kärjessä. 11 Koko sotaväki, joka oli hänen kanssaan, lähti etenemään ja saapui kaupungin edustalle. He leiriytyivät Ain pohjoispuolelle, niin että heidän ja Ain väliin jäi laakso. 12 Joosua oli ottanut noin viisituhatta miestä ja asettanut heidät väijyksiin Beetelin ja Ain välille, kaupungin länsipuolelle. 13 Näin asetettiin asemiinsa kaupungin pohjoispuolella oleva pääleiri ja kaupungin länsipuolella oleva erillinen joukko. Joosua itse meni siksi yöksi keskelle laaksoa.

14 Kun Ain kuningas näki israelilaiset, niin kaupungin miehet, hän ja koko hänen joukkonsa, kiiruhtivat varhain aamulla taisteluun Israelia vastaan määrättyyn paikkaan, joka oli aromaan suunnalla. Hän ei näet tiennyt, että kaupungin taakse oli järjestetty häntä vastaan väijytys. 15 Niin Joosua ja koko Israel olivat joutuvinaan tappiolle ja pakenivat autiomaan suuntaan. 16 Silloin kaupungin koko väki kutsuttiin ajamaan heitä takaa. He ajoivat Joosuaa takaa ja joutuivat etäälle kaupungista. 17 Aihin ja Beeteliin ei jäänyt ainoatakaan miestä, vaan kaikki lähtivät israelilaisten perään. He jättivät kaupungin avoimeksi ja ajoivat Israelia takaa.

18 Herra sanoi Joosualle: “Ojenna kädessäsi oleva keihäs Aita kohti, sillä minä annan sen sinun käsiisi.” Niin Joosua ojensi kädessään olevan keihään kaupunkia kohti. 19 Kun Joosua oli ojentanut kätensä, väijyksissä olevat nousivat nopeasti paikaltaan ja lähtivät juoksemaan. He menivät kaupunkiin, valloittivat sen ja sytyttivät sen heti palamaan. 20 Ain miehet kääntyivät katsomaan taakseen ja näkivät savun nousevan kaupungista taivasta kohti. He eivät kyenneet pakenemaan minnekään, sillä se väki, joka oli paennut autiomaahan päin, kääntyi takaa-ajajiaan kohti.

21 Kun Joosua ja koko Israel näkivät, että väijyksissä ollut joukko oli valloittanut kaupungin ja että kaupungista nousi savu, he kääntyivät takaisin ja löivät Ain miehet. 22 Myös kaupungin valtaajat lähtivät ailaisia vastaan, joten nämä joutuivat israelilaisten väliin edestä ja takaa. Israelilaiset löivät heidät kuoliaaksi jättämättä jäljelle ainoatakaan; yksikään ei pelastunut eikä päässyt pakoon. 23 Mutta Ain kuninkaan he ottivat kiinni elävänä ja toivat hänet Joosuan eteen.

24 Kun israelilaiset olivat surmanneet kaikki Ain miehet kedolla – autiomaassa, jonne nämä olivat ajaneet heitä takaa – ja kun nämä kaikki viimeiseen mieheen olivat kaatuneet miekkaan, kaikki israelilaiset palasivat Aihin ja tappoivat sinne jääneet miekalla. 25 Niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat, miehiä ja naisia, oli kaikkiaan 12 000, kaikki Ain asukkaat. 26 Joosua ei vetänyt takaisin kättään, jossa hänellä oli keihäs ojennettuna, ennen kuin oli vihkinyt tuhon omaksi kaikki Ain asukkaat. 27 Ainoastaan karjan ja kaupungista saatavan saaliin Israel ryösti itselleen Herran Joosualle antaman käskyn mukaan. 28 Joosua poltti Ain ja teki siitä ikiajoiksi rauniokummun; se on autio vielä tänäkin päivänä. 29 Ain kuninkaan hän ripusti puuhun, ja siinä tämä riippui iltaan asti. Auringon laskiessa Joosua käski ottaa ruumiin alas puusta ja heittää kaupungin portin edustalle. Ruumiin päälle kasattiin suuri kiviröykkiö, joka on siellä vielä tänäkin päivänä.

Joosua lukee lain Eebalinvuorella

30 Sitten Joosua rakensi Eebalinvuorelle alttarin Herralle, Israelin Jumalalle, 31 sillä tavoin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt israelilaisten tehdä. Alttari oli tehtävä kokonaisista kivistä, joihin ei ollut koskettu rauta-aseella, niin kuin on kirjoitettu Mooseksen lain kirjassa. Sen päällä he uhrasivat polttouhreja Herralle ja teurastivat myös yhteysuhreja. 32 Siellä, israelilaisten edessä, Joosua kirjoitti kiviin Mooseksen lain jäljennöksen.

33 Koko Israel, niin muukalaiset kuin syntyperäisetkin, vanhimpineen, johtomiehineen ja tuomareineen, seisoi vastapäätä Herran liitonarkkua kantavia leeviläisiä pappeja, arkun molemmin puolin. Puolet kansasta oli kääntyneenä Garissiminvuorta kohti, puolet Eebalinvuorta kohti, niin kuin Herran palvelija Mooses oli alkujaan käskenyt tehdä Israelin kansaa siunattaessa. 34 Sen jälkeen Joosua luki kaikki lain sanat, sekä siunauksen että kirouksen, aivan sen mukaan kuin lain kirjaan on kirjoitettu. 35 Hän ei jättänyt lukematta sanaakaan siitä, mitä Mooses oli käskenyt, vaan luki kaiken koko Israelin seurakunnan edessä. Myös naiset, lapset ja kansan keskuudessa kulkevat muukalaiset olivat läsnä.

Gibeonilaisten juoni

1 Kun kaikki heettiläisten, amorilaisten, kanaanilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten kuninkaat, jotka asuivat Jordanin tällä puolella, vuoristossa, alankomaalla ja pitkin Suurenmeren koko rannikkoa Libanoniin päin, kuulivat, mitä oli tapahtunut, 2 he kokoontuivat yhteen sotiakseen yksissä tuumin Joosuaa ja Israelia vastaan.

3 Mutta kun Gibeonin asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle ja Aille, 4 hekin menettelivät viekkaasti. He tekeytyivät lähettiläiksi ja ottivat aasiensa selkään kuluneita säkkejä sekä kuluneita, repeytyneitä ja paikattuja viinileilejä, 5 panivat jalkaansa kuluneet, paikatut kengät ja ylleen kuluneet vaatteet. Kaikki heidän eväsleipänsä olivat kuivia ja murentuneita.

6 Sitten he menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin ja sanoivat hänelle ja Israelin miehille: “Me olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää nyt liitto meidän kanssamme.” 7 Mutta Israelin miehet vastasivat hivviläisille: “Kenties te asuttekin täällä keskellämme. Kuinka me voisimme tehdä liiton teidän kanssanne?” 8 He sanoivat Joosualle: “Me olemme sinun palvelijoitasi.” Joosua sanoi heille: “Keitä te olette ja mistä tulette?” 9 He vastasivat hänelle: “Palvelijasi tulevat hyvin kaukaisesta maasta Herran, sinun Jumalasi, nimen tähden. Me olemme kuulleet hänestä ja kaikesta, mitä hän teki Egyptissä, 10 ja kaikesta, mitä hän teki niille kahdelle Jordanin tuolla puolen asuneelle amorilaisten kuninkaalle, Siihonille, Hesbonin kuninkaalle, ja Oogille, Baasanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa. 11 Sen tähden meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat sanoivat meille: ‘Ottakaa evästä mukaan matkalle, menkää israelilaisia vastaan ja sanokaa heille: Me olemme teidän palvelijoitanne. Tehkää nyt liitto meidän kanssamme.’ 12 Tämä leipämme oli vielä lämmintä, kun lähdimme kotoa matkalle teidän luoksenne ja otimme sen evääksi. Mutta katsokaa, nyt se on kuivaa ja murentunutta. 13 Nämä viinileilit, jotka uusina täytimme, ovat nyt repaleisia. Myös nämä vaatteemme ja kenkämme ovat kuluneet tällä sangen pitkällä matkalla.” 14 Israelin miehet maistoivat heidän eväitään mutta eivät kysyneet neuvoa Herralta. 15 Niin Joosua teki rauhan ja solmi heidän kanssaan liiton luvaten jättää heidät henkiin. Seurakunnan päämiehet vannoivat heille valan.

Gibeonilaiset jätetään henkiin

16 Mutta kolmen päivän kuluttua siitä, kun liitto gibeonilaisten kanssa oli tehty, saatiin kuulla, että he olivatkin lähiseudulta ja asuivat israelilaisten keskellä. 17 Silloin israelilaiset lähtivät liikkeelle ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon, Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim. 18 Israelilaiset eivät kuitenkaan surmanneet heitä, sillä seurakunnan päämiehet olivat vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta. Mutta koko seurakunta nurisi päämiehiä vastaan. 19 Silloin kaikki päämiehet sanoivat seurakunnalle: “Me olemme vannoneet heille valan Herran, Israelin Jumalan, kautta. Sen tähden emme voi koskea heihin, 20 vaan me teemme heille näin: me jätämme heidät henkiin, ettei viha kohtaisi meitä valan tähden, jonka olemme heille vannoneet.” 21 Päämiehet sanoivat heistä: “Jääkööt henkiin, niin kuin olemme heistä sanoneet, mutta tulkoon heistä halonhakkaajia ja vedenkantajia koko seurakunnalle.”

22 Silloin Joosua kutsui gibeonilaiset ja puhui heille: “Miksi olette pettäneet meidät sanomalla: ‘Me asumme hyvin kaukana teistä’? Tehän asutte meidän keskellämme! 23 Sen tähden te olette kirottuja! Teidän joukostanne eivät tule koskaan loppumaan orjat, minun Jumalani huoneen halonhakkaajat ja vedenkantajat.” 24 Gibeonilaiset vastasivat Joosualle: “Palvelijoillesi kerrottiin vakuuttavasti, että Herra, sinun Jumalasi, oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko tämän maan ja hävittämään kaikki maan asukkaat teidän tieltänne. Sen tähden me pelkäsimme teitä henkemme puolesta ja teimme tämän. 25 Tässä me nyt olemme sinun käsissäsi. Tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein.” 26 Niin Joosua teki heille näin: hän pelasti heidät israelilaisten käsistä, eivätkä nämä surmanneet heitä, 27 mutta hän määräsi heidät sinä päivänä vedenkantajiksi ja halonhakkaajiksi seurakuntaa ja Herran alttaria varten siinä paikassa, jonka Herra tulisi valitsemaan. Näin on vielä tänäkin päivänä.

Amorilaisten tappio

1 Jerusalemin kuningas Adonisedek kuuli, että Joosua oli valloittanut Ain, vihkinyt sen tuhon omaksi ja tehnyt Aille ja sen kuninkaalle saman minkä oli tehnyt Jerikolle ja sen kuninkaalle ja että Gibeonin asukkaat olivat tehneet rauhan Israelin kanssa ja jääneet heidän keskuuteensa. 2 Silloin hän ja hänen kansansa pelästyivät kovin. Olihan Gibeon suuri kaupunki, aivan kuin jokin kuninkaankaupunki, suurempi kuin Ai, ja kaikki sen miehet olivat sotaurhoja.

3 Niin Jerusalemin kuningas Adonisedek lähetti Hebronin kuninkaalle Hoohamille, Jarmutin kuninkaalle Piramille, Laakiksen kuninkaalle Jaafialle ja Eglonin kuninkaalle Debirille sanan: 4 “Tulkaa minun luokseni ja auttakaa minua. Kukistakaamme Gibeon, koska se on tehnyt rauhan Joosuan ja israelilaisten kanssa.” 5 Silloin nuo viisi amorilaisten kuningasta, Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Laakiksen kuningas ja Eglonin kuningas, kokoontuivat ja lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen. He leiriytyivät Gibeonin edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan.

6 Mutta Gibeonin miehet lähettivät sanan Joosualle Gilgalin leiriin: “Älä vedä kättäsi pois auttamasta palvelijoitasi. Tule nopeasti luoksemme, pelasta meidät ja auta meitä, sillä kaikki vuoristossa asuvien amorilaisten kuninkaat ovat kokoontuneet meitä vastaan.” 7 Niin Joosua lähti Gilgalista, hän ja koko sotaväki sekä kaikki valiosoturit hänen kanssaan. 8 Silloin Herra sanoi Joosualle: “Älä pelkää heitä, sillä minä olen antanut heidät sinun käsiisi. Ei kukaan heistä kestä sinun edessäsi.”

9 Kuljettuaan kaiken yötä Gilgalista Joosua kävi yllättäen amorilaisten kimppuun. 10 Herra saattoi heidät hämminkiin Israelin edessä, ja Joosua tuotti heille suuren tappion Gibeonissa, ajoi heitä takaa pitkin Beet-Hooroniin nousevaa tietä ja surmasi heitä Asekaan ja Makkedaan asti. 11 Kun he olivat pakenemassa Israelia Beet-Hooronin rinteessä, Herra heitti taivaasta heidän päälleen isoja kiviä koko matkan aina Asekaan asti. Niitä, jotka kuolivat raekiviin, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla.

Aurinko pysyy aloillaan

12 Sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, Joosua puhui Herralle ja sanoi Israelin kansan edessä: “Aurinko, pysy aloillasi Gibeonissa ja kuu Aijalonin laaksossa!” 13 Niin aurinko pysyi aloillaan ja kuu oli liikkumatta, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Eikö näin olekin kirjoitettuna Oikeamielisen kirjassa? Niin seisoi siis aurinko paikoillaan keskitaivaalla koko päivän kiirehtimättä laskemaan. 14 Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen, jona Herra olisi näin kuullut ihmisen ääntä. Herra soti silloin Israelin puolesta. 15 Sen jälkeen Joosua palasi Gilgalin leiriin koko Israel mukanaan.

16 Mutta nuo viisi kuningasta pakenivat ja piiloutuivat Makkedan luolaan. 17 Joosualle ilmoitettiin: “Ne viisi kuningasta on löydetty; he ovat piiloutuneet Makkedan luolaan.” 18 Silloin Joosua sanoi: “Vierittäkää isoja kiviä luolan suulle ja asettakaa sen eteen miehiä vartioimaan heitä, 19 mutta älkää te muut pysähtykö, vaan ajakaa takaa vihollisianne ja käykää heidän jälkijoukkonsa kimppuun. Älkää päästäkö heitä menemään kaupunkeihinsa, sillä Herra, teidän Jumalanne, on antanut heidät teidän käsiinne.”

20 Kun Joosua ja israelilaiset olivat tuottaneet amorilaisille hyvin suuren tappion ja lyöneet heidät perusteellisesti, ne harvat amorilaiset, jotka olivat pelastuneet, palasivat varustettuihin kaupunkeihinsa. 21 Sitten koko kansa palasi rauhassa takaisin leiriin, Joosuan luo Makkedaan, eikä kukaan uskaltanut enää hiiskua sanaakaan ketään israelilaista vastaan.

22 Sitten Joosua sanoi: “Avatkaa luolan suu ja tuokaa luokseni ne viisi kuningasta.” 23 He tekivät niin ja toivat luolasta hänen luokseen ne viisi kuningasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Laakiksen kuninkaan ja Eglonin kuninkaan. 24 Kun he olivat tuoneet kuninkaat Joosuan eteen, hän kutsui kaikki Israelin miehet ja sanoi sotaväen päälliköille, jotka olivat seuranneet häntä: “Tulkaa tänne ja laskekaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle.” Niin he tulivat ja laskivat jalkansa kuninkaiden niskan päälle. 25 Joosua sanoi päälliköille: “Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko, vaan olkaa lujat ja rohkeat, sillä näin Herra tekee kaikille teidän vihollisillenne, joita vastaan te soditte.” 26 Sen jälkeen Joosua löi kuninkaat kuoliaaksi ja ripusti ruumiit viiteen puuhun, joissa ne riippuivat iltaan asti. 27 Mutta auringonlaskun aikaan Joosua käski ottaa ruumiit alas puista ja heittää ne luolaan, jossa kuninkaat olivat piileskelleet. Sitten luolan suulle pantiin isoja kiviä, ja siellä ne ovat vielä tänäkin päivänä.

Eteläisen Kanaaninmaan valloitus

28 Samana päivänä Joosua valloitti Makkedan ja hävitti sen miekalla. Hän vihki tuhon omaksi sen kuninkaan ja jokaisen, joka siellä oli, jättämättä jäljelle ainoatakaan. Hän teki Makkedan kuninkaalle niin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle. 29 Makkedasta Joosua meni Libnaan koko Israel mukanaan ja ryhtyi taisteluun Libnaa vastaan. 30 Herra antoi myös Libnan ja sen kuninkaan Israelin käsiin, ja kansa valloitti sen miekalla ja tappoi kaikki siellä olevat ihmiset eikä jättänyt jäljelle ainoatakaan. Israel teki Libnan kuninkaalle samoin kuin se oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.

31 Sitten Joosua meni koko Israel mukanaan Libnasta Laakikseen, leiriytyi sen edustalle ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan. 32 Herra antoi Laakiksen Israelin käsiin. He valloittivat sen toisena päivänä ja hävittivät sen ja tappoivat miekalla kaikki siellä olevat ihmiset, aivan samoin kuin he olivat tehneet Libnalle. 33 Silloin Hooram, Geserin kuningas, tuli auttamaan Laakista, mutta Joosua löi hänet ja hänen kansansa eikä jättänyt heistä jäljelle ainoatakaan.

34 Laakiksesta Joosua ja koko Israel hänen kanssaan menivät Egloniin, leiriytyivät sen edustalle ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan. 35 He valloittivat Eglonin samana päivänä ja hävittivät sen ja tappoivat miekalla kaikki sen asukkaat. Joosua vihki sinä päivänä tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli, aivan samoin kuin hän oli tehnyt Laakikselle.

36 Sen jälkeen Joosua ja koko Israel hänen kanssaan nousivat Eglonista Hebroniin ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan. 37 He valloittivat kaupungin ja hävittivät sen ja surmasivat miekalla sen kuninkaan ja jokaisen, joka siellä oli, jättämättä jäljelle ainoatakaan. Myös kaikki Hebronin alaiset kaupungit he samalla tavoin hävittivät. Joosua teki Hebronille samoin kuin oli tehnyt Eglonille: hän vihki tuhon omaksi kaupungin ja jokaisen, joka siellä oli.

38 Sitten Joosua ja koko Israel hänen kanssaan kääntyivät kohti Debiriä ja ryhtyivät taisteluun sitä vastaan. 39 He saivat valtaansa Debirin ja sen kuninkaan ja sen alaiset kaupungit. He hävittivät ne miekalla ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka niissä oli, jättämättä jäljelle ainoatakaan. Joosua teki Debirille ja sen kuninkaalle samoin kuin oli tehnyt Hebronille ja Libnalle ja niiden kuninkaille.

40 Joosua alisti valtaansa koko maan: vuoriston, Etelämaan, alankomaan ja rinnemaat. Hän surmasi kaikki näiden alueiden kuninkaat jättämättä jäljelle ainoatakaan ja vihki tuhon omaksi jokaisen elävän olennon, niin kuin Herra, Israelin Jumala, oli käskenyt. 41 Joosua alisti valtaansa alueet Kaades-Barneasta Gassaan saakka ja koko Goosenin maan Gibeoniin asti. 42 Kaikki nämä kuninkaat ja heidän maansa Joosua sai valtaansa yhdellä kertaa, sillä Herra, Israelin Jumala, soti Israelin puolesta. 43 Sen jälkeen Joosua palasi Gilgalin leiriin koko Israel mukanaan.

Joosua voittaa Haasorin kuninkaan

1 Kun Jaabin, Haasorin kuningas, kuuli näistä tapahtumista, hän lähetti sanan Maadonin kuninkaalle Joobabille, Simronin kuninkaalle ja Aksafin kuninkaalle, 2 samoin niille kuninkaille, joiden alueet olivat pohjoisessa vuoristossa, Kinneretin eteläpuolisella arolla, alankomaalla ja Doorin harjanteilla lännessä. 3 Sanan saivat myös kanaanilaiset idässä ja lännessä, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset ja jebusilaiset vuoristossa sekä hivviläiset Hermonin juurella Mispan maassa. 4 Nämä lähtivät liikkeelle kaikkine joukkoineen. Väkeä oli paljon, kuin hiekkaa meren rannalla. Myös hevosia ja sotavaunuja oli hyvin paljon. 5 Kaikki nämä kuninkaat liittyivät yhteen, tulivat Meerominveden rannalle ja leiriytyivät yhdessä sinne sotiakseen Israelia vastaan.

6 Silloin Herra sanoi Joosualle: “Älä pelkää heitä, sillä huomenna tähän aikaan minä annan heidän kaikkien kaatua kuolleina Israelin eteen. Heidän hevostensa vuohisjänteet sinä katkot, ja heidän sotavaununsa sinä poltat tulessa.”

7 Niin Joosua, koko sotaväki mukanaan, yllätti kuninkaat tulemalla heitä vastaan Meerominveden rannalla. Hän hyökkäsi heidän kimppuunsa, 8 ja Herra antoi heidät Israelin käsiin, ja israelilaiset voittivat heidät ja ajoivat heitä takaa aina suureen Siidoniin, Misrefot-Majimiin ja idässä Mispenlaaksoon asti. Israelilaiset surmasivat heitä, kunnes heistä ei ollut elossa ainoatakaan. 9 Joosua teki heille niin kuin Herra oli hänelle sanonut: hän katkoi heidän ratsujensa vuohisjänteet ja poltti heidän sotavaununsa tulessa.

10 Sitten Joosua kääntyi takaisin ja valloitti Haasorin ja surmasi miekalla sen kuninkaan. Haasor oli nimittäin entisinä aikoina kaikkien näiden kuningaskuntien pääkaupunki. 11 Israelilaiset surmasivat miekalla ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli; yhtään elävää olentoa ei jätetty henkiin. Haasorin kaupungin Joosua poltti tulessa. 12 Kaikki nämä kuninkaat ja heidän kaupunkinsa Joosua sai valtaansa. Hän surmasi miekalla niiden asukkaat ja vihki heidät tuhon omiksi, niin kuin Herran palvelija Mooses oli käskenyt. 13 Mutta kummuillaan seisovista kaupungeista Israel ei polttanut ainoatakaan. Ainoastaan Haasorin Joosua poltti. 14 Kaiken näistä kaupungeista saatavan saaliin ja eläimet israelilaiset ryöstivät itselleen, mutta kaikki ihmiset he surmasivat miekalla ja löivät heidät jättämättä ainoatakaan henkiin. 15 Niin kuin Herra oli antanut käskyn palvelijalleen Moosekselle, niin oli Mooses antanut käskyn Joosualle, ja sen mukaan Joosua toimi. Hän ei jättänyt tekemättä mitään kaikesta siitä, mistä Herra oli antanut Moosekselle käskyn.

Pohjoisen Kanaaninmaan valloitus

16 Niin Joosua valloitti koko tämän maan: vuoriston, koko Etelämaan ja koko Goosenin maan, alankomaan ja aromaan, Israelin vuoriston ja sen alankomaan, 17 Seiriin päin kohoavasta Sileästävuoresta aina Baal-Gaadiin saakka, joka on Libanoninlaaksossa Hermonvuoren juurella. Kaikkien näiden alueiden kuninkaat hän otti kiinni ja löi kuoliaaksi. 18 Joosua kävi pitkän aikaa sotaa kaikkia näitä kuninkaita vastaan. 19 Ei ollut yhtään kaupunkia, joka olisi tehnyt rauhan israelilaisten kanssa, paitsi Gibeon, jonka asukkaat olivat hivviläisiä. Kaikki muut kaupungit valloitettiin sotimalla, 20 sillä Herra kovetti niiden asukkaiden sydämet, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan, jotta heidät vihittäisiin tuhon omiksi eikä heille annettaisi armoa, vaan heidät hävitettäisiin sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli Moosekselle antanut.

21 Samoihin aikoihin Joosua meni ja hävitti anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä ja Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta. Joosua vihki heidät ja heidän kaupunkinsa tuhon omiksi. 22 Israelilaisten maahan ei jäänyt anakilaisia; heitä jäi ainoastaan Gassaan, Gatiin ja Asdodiin.

23 Näin Joosua valloitti koko maan, aivan niin kuin Herra oli Moosekselle puhunut. Joosua antoi sen perinnöksi Israelille, sen heimoille, niiden osastojen mukaan. Ja maa pääsi rauhaan sodasta.

Mooseksen voittamat kuninkaat

1 Nämä olivat ne maan kuninkaat, jotka israelilaiset voittivat ja joiden maan he ottivat omakseen Jordanin toiselta, itäiseltä puolelta, maan Arnonjoesta Hermonvuoreen saakka ja koko itäisen aromaan. 2 Siihon, amorilaisten kuningas, asui Hesbonissa. Hän hallitsi maata Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson keskikohdalta alkaen sekä puolta Gileadia aina ammonilaisten rajana olevaan Jabbokjokeen saakka. 3 Hän hallitsi myös aromaata Kinneretinjärven itärantaan saakka ja aromaan meren, Suolameren, itärantaan saakka, Beet-Jesimotin tienoille, ja etelään päin Pisgan rinteiden juurelle asti. 4 Myös Oogin, Baasanin kuninkaan, alueen israelilaiset valloittivat. Hän oli viimeisiä refalaisia, jotka asuivat Astarotissa ja Edreissä. 5 Hän hallitsi Hermonvuorta, Salkaa ja koko Baasania gesurilaisten ja maakatilaisten alueeseen saakka sekä toista puolta Gileadia Hesbonin kuninkaan Siihonin alueeseen asti. 6 Herran palvelija Mooses ja israelilaiset olivat voittaneet heidät, ja Herran palvelija Mooses oli antanut maan omaksi ruubenilaisille, gaadilaisille ja toiselle puolelle Manassen heimoa.

Joosuan voittamat kuninkaat

7 Nämä olivat ne Kanaaninmaan kuninkaat, jotka Joosua ja israelilaiset voittivat Jordanin länsipuolella, Libanoninlaaksossa olevasta Baal-Gaadista Seirin suunnalla kohoavaan Sileäänvuoreen saakka. Heidän maansa Joosua antoi Israelin heimojen omaksi sen mukaan, mikä kunkin osuus oli, 8 niin vuoristossa kuin alankomaalla, aromaassa, rinnemailla, autiomaassa ja Etelämaassa, maan, joka kuului heettiläisille, amorilaisille, kanaanilaisille, perissiläisille, hivviläisille ja jebusilaisille: 9 Jerikon kuningas oli niistä yksi, Beetelin vieressä olevan Ain kuningas yksi, 10 Jerusalemin kuningas yksi, Hebronin kuningas yksi, 11 Jarmutin kuningas yksi, Laakiksen kuningas yksi, 12 Eglonin kuningas yksi, Geserin kuningas yksi, 13 Debirin kuningas yksi, Gederin kuningas yksi, 14 Horman kuningas yksi, Aradin kuningas yksi, 15 Libnan kuningas yksi, Adullamin kuningas yksi, 16 Makkedan kuningas yksi, Beetelin kuningas yksi, 17 Tappuahin kuningas yksi, Heeferin kuningas yksi, 18 Afekin kuningas yksi, Saaronin kuningas yksi, 19 Maadonin kuningas yksi, Haasorin kuningas yksi, 20 Simron-Meronin kuningas yksi, Aksafin kuningas yksi, 21 Taanakin kuningas yksi, Megiddon kuningas yksi, 22 Kedeksen kuningas yksi, Karmelin juurella olevan Jokneamin kuningas yksi, 23 Doorin kukkuloilla olevan Doorin kuningas yksi, Gilgalin seudun Goojimin kuningas yksi 24 ja Tirsan kuningas yksi. Kuninkaita oli kaikkiaan kolmekymmentäyksi.

KANAANIN MAAN JAKAMINEN, 13 – 21

Herra käskee jakaa maan Israelin heimoille

1 Kun Joosua oli tullut vanhaksi ja ikääntynyt, Herra sanoi hänelle: “Sinä olet tullut vanhaksi ja olet ikääntynyt, mutta maata on vielä jäänyt hyvin paljon valloittamatta. 2 Tämä on se jäljellä oleva maa: kaikki filistealaisten alueet ja koko gesurilaisten maa, 3 alkaen Siihorista, joka on Egyptistä itään päin, ja ulottuen pohjoisessa aina Ekronin alueeseen asti – se luetaan kanaanilaisten alueeseen – samoin viiden filistealaisen ruhtinaan alueet, nimittäin Gassa, Asdod, Askelon, Gat ja Ekron ja avvilaiset 4 etelässä, koko kanaanilaisten maa ja siidonilaisille kuuluva Meara, aina amorilaisten rajalla olevaan Afekiin asti, 5 samoin gebalilaisten maa ja koko Libanon idässä Hermonvuoren juurella olevasta Baal-Gaadista siihen saakka, mistä mennään Hamatiin. 6 Minä karkotan israelilaisten tieltä kaikki vuoriston asukkaat Libanonista Misrefot-Majimiin saakka, kaikki siidonilaiset. Jaa siis arpomalla maa Israelille perintöosiksi, niin kuin minä olen sinua käskenyt. 7 Jaa nyt tämä maa perintöosiksi yhdeksälle heimolle ja puolelle Manassen heimoa.”

Jordanin itäpuoliset alueet

8 Manassen heimon toinen puoli ja myös ruubenilaiset ja gaadilaiset olivat saaneet perintöosansa, jonka Mooses oli antanut heille Jordanin takaa, idän puolelta. Herran palvelija Mooses oli antanut sen heille 9 Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaakson keskikohdalla olevasta kaupungista alkaen ja koko Meedeban tasangon Diiboniin saakka 10 ja kaikki Siihonin, Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan, kaupungit aina ammonilaisten rajalle asti. 11 Alueeseen kuuluivat myös Gileadin, gesurilaisten ja maakatilaisten alueet sekä koko Hermonvuori ja koko Baasan Salkaan saakka, 12 koko Oogin valtakunta Baasanissa, hänen, joka hallitsi Astarotissa ja Edreissä ja oli viimeisiä refalaisia. Nämä Mooses voitti ja karkotti. 13 Mutta israelilaiset eivät karkottaneet gesurilaisia ja maakatilaisia, vaan gesurilaiset ja maakatilaiset asuvat Israelin keskuudessa vielä tänäkin päivänä. 14 Ainoastaan Leevin heimolle Mooses ei antanut perintöosaa. Herran, Israelin Jumalan, tuliuhrit ovat heidän perintöosansa niin kuin hän on heille puhunut.

Ruubenin heimo

15 Mooses antoi perintöosan myös ruubenilaisten heimolle, heidän suvuilleen. 16 Heidän osakseen tuli alue Arnonjoen rannalla olevasta Aroerista ja jokilaaksossa olevasta kaupungista pohjoiseen, koko tasanko Meedeban luona, 17 Hesbon sekä kaikki sen alaiset kaupungit, jotka ovat tasangolla: Diibon, Baamot-Baal, Beet-Baal-Meon, 18 Jahas, Kedemot, Meefaat, 19 Kirjataim, Sibma, Seret-Sahar Laaksovuorella, 20 Beet-Peor ja Pisgan rinteet sekä Beet-Jesimot. 21 He saivat kaikki tasangon kaupungit ja Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan Siihonin koko valtakunnan. Mooses voitti hänet ja Midianin ruhtinaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, jotka olivat Siihonin alaisia ruhtinaita ja asuivat siinä maassa. 22 Muiden surmaamiensa lisäksi israelilaiset surmasivat miekalla myös Bileamin, Beorin pojan, joka oli ennustaja. 23 Ruubenilaisten rajaksi tuli Jordan. Tämä on ruubenilaisten sukujen perintöosa, sen kaupungit kylineen.

Gaadin heimo

24 Mooses antoi perintöosan myös Gaadin heimolle, gaadilaisille, heidän suvuilleen. 25 Heidän alueekseen tulivat Jaeser ja kaikki Gileadin kaupungit sekä puolet ammonilaisten maasta Aroeriin asti, joka on lähellä Rabbaa, 26 Hesbonista Raamat-Mispeen ja Betonimiin saakka ja Mahanaimista Debirin rajaan saakka. 27 Laaksossa alueeseen kuuluivat Beet-Raam, Beet-Nimra, Sukkot ja Saafon, loput Hesbonin kuninkaan Siihonin valtakunnasta, rajana Jordan Kinneretinjärven rantaan saakka, Jordanin toisella eli itäisellä puolella. 28 Tämä on gaadilaisten sukujen perintöosa, heidän kaupunkinsa ja kylänsä.

Toinen puoli Manassen heimoa ja Leevin heimo

29 Mooses antoi perintöosan myös toiselle puolelle Manassen heimoa, Manassen heimon toisen puolen suvuille. 30 Heidän alueekseen tuli Mahanaimista alkaen koko Baasan, Baasanin kuninkaan Oogin koko valtakunta, kaikki Jaairin leirikylät Baasanissa, 60 kaupunkia. 31 Puolet Gileadista sekä Astarot ja Edrei, Oogin valtakunnan pääkaupungit Baasanissa, annettiin Manassen pojan Maakirin jälkeläisille, toiselle puolelle maakirilaisia, heidän suvuilleen. 32 Nämä ovat ne alueet, jotka Mooses jakoi perintöosiksi Mooabin arolla, Jordanin toisella, itäisellä puolella, Jerikon kohdalla.

33 Leevin heimolle Mooses ei antanut perintöosaa. Herra, Israelin Jumala, on heidän perintöosansa, niin kuin hän oli heille puhunut.

Kanaaninmaa jaetaan arvalla

1 Nämä ovat ne alueet, jotka israelilaiset saivat perinnökseen Kanaaninmaassa ja jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika, ja israelilaisten heimojen perhekuntapäämiehet jakoivat heille perintöosiksi. 2 Heidän perintöosansa määrättiin arvalla, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskyn antanut yhdeksästä ja puolesta heimosta. 3 Kahdelle ja puolelle heimolle Mooses oli antanut perintöosat Jordanin toiselta puolelta, mutta leeviläisille hän ei antanut perintöosaa israelilaisten keskuudesta. 4 Joosefilaisia oli kaksi heimoa, Manasse ja Efraim. Leeviläisille ei annettu osuutta maahan, vaan he saivat ainoastaan kaupunkeja asuttavikseen sekä niiden laidunmaat karjaansa ja omaisuuttaan varten. 5 Israelilaiset tekivät Herran Moosekselle antaman käskyn mukaan ja jakoivat maan.

Kaaleb saa perinnökseen Hebronin

6 Juudan jälkeläiset tulivat Joosuan luo Gilgalissa, ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: “Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa. 7 Minä olin neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä toin hänelle parhaan ymmärrykseni mukaisen sanoman. 8 Vaikka veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, minä seurasin täydestä sydämestäni Herraa, Jumalaani. 9 Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: ‘Totisesti, maa, jota jalkasi on tallannut, on oleva sinun ja lastesi perintöosa ikiaikoihin asti, koska olet täydestä sydämestäsi seurannut Herraa, minun Jumalaani.’ 10 Ja nyt, katso! Herra on antanut minun elää niin kuin hän sanoi. Siitä on neljäkymmentäviisi vuotta, kun Herra puhui Moosekselle tämän sanan Israelin vaeltaessa autiomaassa. Ja tässä minä nyt olen, kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäisenä. 11 Minä olen vielä tänäänkin yhtä voimakas kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Voimani ovat yhtä suuret kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan. 12 Anna siis minulle tämä vuorimaa, josta Herra puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit silloin, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että saan heidät karkotetuksi, niin kuin Herra on puhunut.”

13 Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. 14 Niin Hebronista tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosa aina tähän päivään asti, koska hän oli täydestä sydämestään seurannut Herraa, Israelin Jumalaa. 15 Hebronin nimi oli aikaisemmin Kirjat Arba. Arba oli mahtavin mies anakilaisten joukossa. Ja maa pääsi rauhaan sodasta.

Juudan heimo

1 Juudan jälkeläisten heimolle, heidän suvuilleen, arpa määräsi alueen, joka ulottui etelässä Edomin rajalle ja Siinin autiomaahan, etäisintä etelää myöten.

2 Heidän eteläinen rajansa alkaa Suolameren päästä, sen eteläisimmästä pohjukasta, 3 kulkee Skorpionisolan eteläpuolitse ja sieltä edelleen Siiniin, nousee Kaades-Barnean eteläpuolitse Hesroniin, nousee Addariin ja kääntyy Karkaan päin. 4 Sitten raja kulkee Asmoniin, jatkuu Egyptinpuroon ja päättyy mereen. Tämä on teidän eteläinen rajanne.

5 Itäisenä rajana on Suolameri Jordanin suulle saakka. Pohjoinen raja alkaa meren pohjukasta, Jordanin suulta. 6 Sieltä raja nousee Beet-Hoglaan ja kulkee edelleen Beet-Araban pohjoispuolitse ja nousee Boohanin, Ruubenin jälkeläisen, kiveen. 7 Sitten raja nousee Aakorinlaaksosta Debiriin ja kääntyy pohjoiseen kohti Gilgalia, joka on vastapäätä joenuoman eteläpuolella olevaa Adummimin rinnettä. Sieltä raja kulkee Een-Semeksen veteen ja päättyy Roogelinlähteeseen. 8 Edelleen raja nousee Ben-Hinnomin laaksoon Jebusilaisharjanteen eli Jerusalemin eteläpuolitse. Sitten raja nousee sen vuoren laelle, joka on vastapäätä Hinnominlaaksoa, lännen suunnalla, Refaiminlaakson pohjoisessa laidassa. 9 Tämän vuoren laelta raja kaartuu Neftoahinveden lähteelle ja jatkuu Efronin vuoriston kaupunkeihin. Sieltä raja kaartuu Baalaan eli Kirjat-Jearimiin. 10 Baalasta raja kääntyy länteen kohti Seirinvuorta, kulkee Jearimin vuorenharjanteen eli Kesalonin pohjoispuolitse, laskeutuu Beet-Semekseen ja kulkee sieltä Timnaan. 11 Raja jatkuu pohjoiseen Ekronin harjanteelle ja kaartuu Sikkeroniin, kulkee Baalanvuoreen ja jatkuu sieltä Jabneeliin. Sitten raja päättyy mereen. 12 Länsirajana on Suurimeri.

Tämä on Juudan jälkeläisten, heidän sukujensa, aluetta ympäröivä raja.

Kaaleb valloittaa Hebronin ja Debirin

13 Kaalebille, Jefunnen pojalle, Joosua antoi Herralta saamansa käskyn mukaisesti osuuden Juudan jälkeläisten keskuudessa: Kirjat-Arban, anakilaisten kantaisän Arban kaupungin eli Hebronin. 14 Kaaleb karkotti sieltä kolme anakilaista, Anakin jälkeläiset Seesain, Ahimanin ja Talmain, 15 ja lähti sieltä Debirin asukkaita vastaan. Debirin nimi oli aikaisemmin Kirjat-Seefer. 16 Kaaleb sanoi: “Sille, joka kukistaa Kirjat-Seeferin ja valloittaa sen, minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi.” 17 Otniel, Kaalebin veljen Kenaksen poika, valloitti kaupungin, ja Kaaleb antoi tyttärensä Aksan hänelle vaimoksi. 18 Kun Aksa tuli, hän yllytti miestään, että tämä pyytäisi hänen isältään peltomaata. Aksa pudottautui aasin selästä, ja Kaaleb kysyi häneltä: “Mikä sinun on?” 19 Hän vastasi: “Anna minulle jäähyväislahja, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan. Anna minulle myös vesilähteitä.” Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.

Juudan kaupungit

20 Tämä on Juudan jälkeläisten heimon, heidän sukujensa, perintöosa.

21 Juudan jälkeläisten heimon etäisimmät kaupungit Edomin rajalla Etelämaassa ovat Kabseel, Eeder, Jaagur, 22 Kiina, Diimona, Adada, 23 Kedes, Haasor, Jitnan, 24 Siif, Telem, Bealot, 25 Haasor-Hadatta, Kerijot-Hesron eli Haasor, 26 Amam, Sema, Moolada, 27 Hasar-Gadda, Hesmon, Beet-Pelet, 28 Hasar-Suual, Beerseba, Bisjotja, 29 Baala, Ijjim, Esem, 30 Eltolad, Kesil, Horma, 31 Siklag, Madmanna, Sansanna, 32 Lebaot, Silhim, Ain ja Rimmon – kaikkiaan 29 kaupunkia kylineen. 33 Alangolla ovat Estaol, Sora, Asna, 34 Saanoah, Een-Gannim, Tappuah, Eenam, 35 Jarmut, Adullam, Sooko, Aseka, 36 Saaraim, Aditaim, Gedera ja Gederotaim – 14 kaupunkia kylineen; 37 Senan, Hadasa, Migdal-Gaad, 38 Dilan, Mispe, Jokteel, 39 Laakis, Boskat, Eglon, 40 Kabbon, Lahmas, Kitlis, 41 Gederot, Beet-Daagon, Naema ja Makkeda – 16 kaupunkia kylineen; 42 Libna, Eter, Aasan, 43 Jiftah, Asna, Nesib, 44 Kegila, Aksib ja Maaresa – 9 kaupunkia kylineen; 45 Ekron tytärkaupunkeineen ja kylineen, 46 Ekronista länteen koko Asdodin lähellä oleva alue kylineen, 47 Asdod tytärkaupunkeineen ja kylineen ja Gassa tytärkaupunkeineen ja kylineen Egyptinpuroon asti, rajana Suurimeri.

48 Vuoristossa ovat Saamir, Jattir, Sooko, 49 Danna, Kirjat-Sanna eli Debir, 50 Anab, Estemo, Aanim, 51 Goosen, Hoolon ja Giilo – 11 kaupunkia kylineen; 52 Arab, Ruuma, Esan, 53 Jaanum, Beet-Tappuah, Afeka, 54 Humta, Kirjat-Arba eli Hebron ja Siior – 9 kaupunkia kylineen; 55 Maaon, Karmel, Siif, Jutta, 56 Jisreel, Jokdeam ja Saanoah, 57 Kain, Gibea ja Timna – 10 kaupunkia kylineen; 58 Halhul, Beet-Suur, Gedor, 59 Maarat, Beet-Anot ja Eltekon – 6 kaupunkia kylineen; 60 Kirjat-Baal eli Kirjat-Jearim ja Rabba – 2 kaupunkia kylineen.

61 Autiomaassa ovat Beet-Araba, Middin, Sekaka, 62 Nibsan, Iir-Melah ja Een-Gedi – 6 kaupunkia kylineen.

63 Juudan jälkeläiset eivät kyenneet karkottamaan Jerusalemissa asuvia jebusilaisia, ja niin jebusilaisia asuu Jerusalemissa Juudan jälkeläisten kanssa vielä tänäkin päivänä.

Joosefin heimot

1 Joosefilaisille arpa määräsi rajan kulkemaan idässä Jordanista Jerikon kohdalta Jerikonveteen ja sieltä autiomaahan, joka kohoaa Jerikosta vuoristoon Beeteliä kohti. 2 Beetelistä raja jatkuu Luusiin ja kulkee arkilaisten alueelle Atarotiin. 3 Sitten se laskeutuu länteen päin jafletilaisten alueelle, Ala-Beet-Hooronin rajalle ja Geseriin asti ja päättyy mereen.

4 Näin saivat perintöosansa Manasse ja Efraim, Joosefin pojat.

Efraimin heimo

5 Efraimilaisille, heidän suvuilleen, tuli seuraava alue: Heidän perintöosansa itäinen raja kulkee Aterot-Addarista Ylä-Beet-Hooroniin. 6 Sitten raja päättyy mereen. Pohjoisessa raja kulkee Mikmetatin kautta. Sieltä raja kääntyy itään Taanat-Siiloon ja menee sen itäpuolitse Jaanohaan. 7 Jaanohasta se laskeutuu Atarotiin ja Naaraan, sivuaa Jerikoa ja päättyy Jordaniin. 8 Tappuahista raja kulkee länteen Kaanajoen uomaan ja päättyy mereen. Tämä on efraimilaisten heimon, heidän sukujensa, perintöosa. 9 Lisäksi efraimilaisille erotettiin kaupunkeja manasselaisten perintöosasta, kaikki ne kaupungit kylineen.

10 Mutta he eivät karkottaneet kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä. Niinpä kanaanilaisia asuu Efraimin keskuudessa vielä tänäkin päivänä, mutta he joutuvat tekemään pakkotyötä.

Manassen heimo

1 Manassen heimo sai myös arpaosansa, sillä Manasse oli Joosefin esikoinen. Manassen esikoinen Maakir, Gileadin isä, sai Gileadin ja Baasanin, sillä hän oli soturi. 2 Myös muut manasselaiset saivat osuutensa suvuittain: Abieserin, Heelekin, Asrielin, Sekemin, Heeferin ja Semidan jälkeläiset. Nämä ovat Joosefin pojan Manassen miespuoliset jälkeläiset suvuittain.

3 Mutta Selofhadilla, Heeferin pojalla, joka oli Gileadin poika, tämä Maakirin ja tämä Manassen poika, ei ollut poikia vaan ainoastaan tyttäriä. Hänen tyttäriensä nimet olivat Mahla, Nooga, Hogla, Milka ja Tirsa. 4 He tulivat pappi Eleasarin ja Joosuan, Nuunin pojan, ja päämiesten eteen ja sanoivat: “Herra käski Mooseksen antaa meille perintöosan veljiemme keskuudesta.” Silloin Joosua antoi heille perintöosan heidän isänsä veljien keskuudesta Herran käskyn mukaisesti. 5 Manassen heimon osuudeksi arvottiin kymmenen osaa sen lisäksi, mitä he olivat saaneet Jordanin tuolta puolelta Gileadin ja Baasanin maasta. 6 Manassen tyttäret saivat perintöosan hänen poikiensa keskuudesta, mutta Gileadin maa joutui Manassen muille jälkeläisille.

7 Manassen alueen raja kulkee Asserista Mikmetatiin, joka on Sikemin itäpuolella. Sitten raja menee etelään Een-Tappuahin asukkaiden seudulle. 8 Tappuahin maa joutui Manasselle, mutta Tappuahin kaupunki, Manassen rajalla, efraimilaisille. 9 Sitten raja laskeutuu Kaanajoen uomaan. Jokiuoman eteläpuolella Manassen kaupunkien lomassa olevat kaupungit kuuluvat Efraimille. Sen jälkeen Manassen raja kulkee jokiuoman pohjoispuolitse ja päättyy mereen. 10 Eteläpuolinen maa tuli Efraimille ja pohjoispuolinen Manasselle, lännessä rajana on meri. Pohjoisessa Manassen alue rajoittuu Asseriin ja idässä Isaskariin. 11 Isaskarista ja Asserista Manasselle tulivat Beet-Sean ja sen tytärkaupungit, Jibleam ja sen tytärkaupungit, Doorin asukkaat ja sen tytärkaupungit, edelleen Een-Doorin asukkaat ja sen tytärkaupungit, Taanakin asukkaat ja sen tytärkaupungit, Megiddon asukkaat ja sen tytärkaupungit, kolme kukkulaa.

12 Manasselaiset eivät kyenneet ottamaan haltuunsa näitä kaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan tälle alueelle. 13 Kun israelilaiset voimistuivat, he määräsivät kanaanilaiset työvelvollisiksi mutta eivät karkottaneet heitä.

Joosefin aluetta laajennetaan

14 Joosefilaiset sanoivat Joosualle: “Miksi olet antanut meille perintöosaksi vain yhden arpaosan ja yhden alueen? Mehän olemme suuri kansa, sillä Herra on siunannut meitä aina tähän asti.” 15 Joosua sanoi heille: “Kun te kerran olette niin suuri kansa, niin menkää metsiin ja raivatkaa itsellenne paikka perissiläisten ja refalaisten maasta, jos Efraimin vuoristo on teille ahdas.” 16 Mutta joosefilaiset vastasivat: “Vuoristo ei riitä meille. Sitä paitsi kaikilla alatasangolla asuvilla kanaanilaisilla on raudoitettuja sotavaunuja, sekä niillä, jotka asuvat Beet-Seanissa ja sen tytärkaupungeissa, että niillä, jotka asuvat Jisreelinlaaksossa.”

17 Silloin Joosua sanoi Joosefin heimolle, Efraimille ja Manasselle: “Sinä olet lukuisa kansa, ja sinun voimasi on suuri. Ei sinua jätetä yhdelle ainoalle arpaosalle, 18 vaan myös vuoristo tulee sinun omaksesi. Koska se on metsäistä seutua, sinun on raivattava se. Se tulee sinun omaksesi reunojaan myöten, kun karkotat kanaanilaiset, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaita.”

Joosua arpoo seitsemän heimon alueet Siilossa

1 Valloitettuaan maan koko israelilaisten seurakunta kokoontui Siiloon ja pystytti sinne ilmestysmajan.

2 Mutta vielä oli israelilaisista jäljellä seitsemän heimoa, joille ei ollut jaettu perintöosaa. 3 Silloin Joosua sanoi israelilaisille: “Kuinka kauan te velttoilette ettekä mene ottamaan omaksenne maata, jonka Herra, teidän isienne Jumala, on teille antanut? 4 Nimetkää jokaisesta heimosta kolme miestä, niin minä lähetän heidät kulkemaan kaikkialla maassa ja merkitsemään sen muistiin perintöosien mukaan. Tulkoot sitten takaisin minun luokseni. 5 Jakakoot he maan seitsemään osaan. Juuda pysyköön alueellaan etelässä, ja Joosefin heimo pysyköön alueellaan pohjoisessa. 6 Merkitkää muistiin maa, ne seitsemän osaa, ja tuokaa selvitys tänne minulle, niin minä heitän teidän puolestanne arpaa täällä Herran, meidän Jumalamme, edessä. 7 Mutta Leevin jälkeläisillä ei ole maaosuutta teidän keskuudessanne, vaan heidän perintöosansa on Herran pappeus. Gaad ja Ruuben ja toinen puoli Manassen heimoa ovat saaneet perintöosansa idästä, Jordanin toiselta puolelta; Herran palvelija Mooses antoi ne heille.”

8 Miesten noustessa lähtemään Joosua käski heidän merkitä maa-alueet muistiin. Hän sanoi: “Menkää ja kierrelkää maata ja merkitkää se muistiin. Palatkaa sitten minun luokseni, niin minä heitän teidän puolestanne arpaa Herran edessä täällä Siilossa.” 9 Niin miehet lähtivät ja kulkivat ympäri maata. He merkitsivät sen kaupunkien mukaan seitsemänä osana kirjaan ja tulivat takaisin Joosuan luo Siilon leiriin. 10 Joosua heitti heidän puolestaan arpaa Siilossa Herran edessä ja jakoi siellä maan israelilaisille heidän osastojensa mukaan.

Benjaminin heimo

11 Ensimmäinen arpa nousi benjaminilaisten heimon suvuille. Heidän arvalla saamansa alue oli Juudan jälkeläisten ja joosefilaisten alueiden välissä. 12 Heidän pohjoisen puoleinen rajansa lähtee Jordanista, nousee Jerikon pohjoispuolella olevalle harjanteelle ja edelleen lännen puolella olevaan vuoristoon ja päättyy Beet-Aavenin autiomaahan. 13 Sieltä raja kulkee Luusiin, Luusin eli Beetelin eteläpuolella olevaan harjanteeseen. Sitten raja laskeutuu Aterot-Addariin lähellä vuorta, joka on Ala-Beet-Hooronin eteläpuolella. 14 Raja kaartuu ja kääntyy lännen puolella etelään päin vuoresta, joka on vastapäätä Beet-Hooronia, sen eteläpuolella, ja päättyy Kirjat-Baaliin eli Kirjat-Jearimiin, Juudan jälkeläisten kaupunkiin. Tämä on länsiraja.

15 Eteläraja lähtee Kirjat-Jearimin laidasta kohti merta ja jatkuu Neftoahinveden lähteelle. 16 Sitten raja laskeutuu sen vuoren rinteeseen, joka on vastapäätä Ben-Hinnomin laaksoa Refaiminlaakson pohjoisessa laidassa. Sieltä se laskeutuu Hinnominlaaksoon Jebusilaisharjanteen eteläpuolitse ja edelleen Roogelin lähteelle. 17 Pohjoisessa raja kaartuu ja jatkuu Een-Semekseen ja edelleen Gelilotiin, joka on vastapäätä Adummimin solaa, ja laskeutuu Ruubenin jälkeläisen Boohanin kiveen. 18 Sieltä se kulkee aromaata vastapäätä olevan harjanteen pohjoispuolitse ja laskeutuu aromaahan. 19 Raja kulkee edelleen Beet-Hoglan harjanteen pohjoispuolitse ja päättyy Suolameren pohjoiseen pohjukkaan, Jordanin eteläpäähän. Tämä on eteläraja. 20 Idässä rajana on Jordan. Tämä on benjaminilaisten sukujen perintöosa, ja nämä ovat sen ympäri kulkevat rajat.

21 Benjaminin heimon sukujen kaupungit ovat Jeriko, Beet-Hogla, Eemek-Kesis, 22 Beet-Araba, Semaraim, Beetel, 23 Avvim, Paara, Ofra, 24 Kefar-Ammoni, Ofni ja Geba – 12 kaupunkia kylineen; 25 Gibeon, Raama, Beerot, 26 Mispe, Kefira, Moosa, 27 Rekem, Jirpeel, Tarala, 28 Seela, Elef, Jebus eli Jerusalem, Gibeat ja Kirjat – 14 kaupunkia kylineen. Tämä on benjaminilaisten sukujen perintöosa.

Simeonin heimo

1 Toinen arpa osui Simeonille, simeonilaisten heimon suvuille. Heidän perintöosansa oli Juudan jälkeläisten perintöosan keskellä. 2 Heidän perintöosakseen tulivat Beerseba, Seba, Moolada, 3 Hasar-Suual, Baala, Esem, 4 Eltolad, Betul, Horma, 5 Siklag, Beet-Markabot, Hasar-Suusa, 6 Beet-Lebaot ja Saaruhen – 13 kaupunkia kylineen; 7 Ain, Rimmon, Eeter ja Aasan – 4 kaupunkia kylineen; 8 lisäksi kaikki ne kylät, jotka ovat näiden kaupunkien ympärillä aina Baalat-Beeriin, Etelämaan Raamaan, saakka. Tämä on simeonilaisten heimon, heidän sukujensa, perintöosa. 9 Simeonilaiset saivat perintöosansa Juudan jälkeläisten osuudesta, sillä Juudan jälkeläisten osuus oli heille itselleen liian suuri, joten simeonilaiset saivat perintöosan heidän perintöosansa alueelta.

Sebulonin heimo

10 Kolmas arpa nousi sebulonilaisille, heidän suvuilleen. Heidän perintöosansa alue ulottui Saaridiin saakka. 11 Heidän rajansa nousee länteen päin Maralaan, sivuaa Dabbesetia ja Jokneamin itäpuolella olevaa jokiuomaa. 12 Saaridista raja lähtee itään, auringonnousuun päin, Kislot-Taaborin alueelle, jatkuu Daaberatiin ja nousee Jaafiaan. 13 Sieltä se kulkee edelleen itään, auringonnousuun päin, Gat-Heeferiin ja Eet-Kasiniin, jatkuu Rimmoniin ja kääntyy Neeaan. 14 Sen jälkeen raja kiertää Neean pohjoispuolitse Hannatoniin ja päättyy Jiftah-Eelin laaksoon. 15 Alueeseen kuuluvat lisäksi Kattat, Nahalal, Simron, Jidala ja Beetlehem; kaikkiaan oli 12 kaupunkia kylineen. 16 Tämä on sebulonilaisten, heidän sukujensa, perintöosa, nämä kaupungit kylineen.

Isaskarin heimo

17 Neljäs arpa osui isaskarilaisille, heidän suvuilleen. 18 Heidän alueellaan olivat Jisreel, Kesullot, Suunem, 19 Hafaraim, Siion, Anaharat, 20 Rabbit, Kisjon, Ebes, 21 Remet, Een-Gannim, Een-Hadda ja Beet-Passes. 22 Raja sivuaa Taaboria, Sahasimia, Beet-Semestä, ja sitten raja päättyy Jordaniin. Alueeseen kuului kaikkiaan 16 kaupunkia kylineen. 23 Tämä on isaskarilaisten heimon, heidän sukujensa, perintöosa, kaupungit kylineen.

Asserin heimo

24 Viides arpa osui asserilaisten heimolle, heidän suvuilleen. 25 Heidän alueellaan olivat Helkat, Hali, Beten ja Aksaf, 26 Alammelek, Amad ja Misal. Lännessä raja sivuaa Karmelia ja Siihor-Libnatia, 27 kääntyy sitten auringonnousuun päin Beet-Daagoniin. Raja sivuaa Sebulonia ja Jiftah-Eelin laaksoa pohjoisessa sekä Beet-Eemekiä ja Negieliä ja jatkuu Kaabulin pohjoispuolitse 28 Ebroniin, Rehobiin, Hammoniin ja Kaanaan ja aina suureen Siidoniin saakka. 29 Sitten raja kääntyy Raamaan ja kulkee Tyyron linnoitettuun kaupunkiin saakka. Sieltä raja kääntyy Hoosaan ja päättyy mereen Aksibin seudulla. 30 Alueeseen kuuluvat lisäksi Umma, Afek ja Rehob; kaikkiaan 22 kaupunkia kylineen. 31 Tämä on asserilaisten heimon, heidän sukujensa, perintöosa, nämä kaupungit kylineen.

Naftalin heimo

32 Kuudes arpa osui naftalilaisille, heidän suvuilleen. 33 Heidän rajansa kulkee Heelefistä, Saanannimin tammesta, Adami-Nekebin ja Jabneelin kautta Lakkumiin asti ja päättyy Jordaniin. 34 Raja kääntyy länteen Asnot-Taaboriin, jatkuu sieltä Hukkokiin ja sivuaa etelässä Sebulonia, lännessä Asseria ja idässä Jordania. 35 Linnoitettuja kaupunkeja ovat Siddim, Seer, Hammat, Rakkat, Kinneret, 36 Adama, Raama, Haasor, 37 Kedes, Edrei, Een-Haasor, 38 Jireon, Migdal-Eel, Horem, Beet-Anat ja Beet-Semes, 19 kaupunkia kylineen. 39 Tämä on naftalilaisten heimon, heidän sukujensa, perintöosa, kaupungit kylineen.

Daanin heimo

40 Seitsemäs arpa osui daanilaisten heimolle, heidän suvuilleen. 41 Heidän perintöosansa alueella olivat Sora, Estaol, Iir-Semes, 42 Saalabbin, Aijalon, Jitla, 43 Eelon, Timna, Ekron, 44 Elteke, Gibbeton, Baalat, 45 Jehud, Bene-Berak, Gat-Rimmon, 46 Mee-Jarkon ja Rakkon sekä Jaafoon päin oleva alue.

47 Daanilaiset kuitenkin menettivät alueensa. Siksi he lähtivät taistelemaan Lesemiä vastaan ja valloittivat sen. He surmasivat miekalla sen asukkaat, ottivat kaupungin omakseen ja asettuivat sinne asumaan. Kantaisänsä Daanin mukaan he antoivat Lesemille nimen Daan. 48 Tämä on daanilaisten heimon, heidän sukujensa perintöosa, nämä kaupungit kylineen.

Joosuan perintöosa

49 Kun israelilaiset olivat saaneet maan jaetuksi perintöosiin sen rajoja myöten, he antoivat Joosualle, Nuunin pojalle, perintöosan keskuudestaan. 50 Herran käskyn mukaisesti he antoivat hänelle kaupungin, jota hän pyysi, Timnat-Serahin Efraimin vuoristossa. Hän rakensi kaupungin uudelleen ja asettui sinne asumaan.

51 Nämä ovat ne perintöosat, jotka pappi Eleasar ja Joosua, Nuunin poika, sekä israelilaisten heimojen perhekuntapäämiehet jakoivat arvalla Herran edessä ilmestysmajan ovella Siilossa. Näin he veivät päätökseen maan jakamisen.

Kuusi turvakaupunkia

1 Sitten Herra puhui Joosualle: 2 “Sano israelilaisille: Määrätkää itsellenne turvakaupungit, joista minä olen puhunut teille Mooseksen kautta. 3 Niihin voisi paeta tappaja, joka vahingossa, tahtomattaan, on surmannut jonkun. Olkoot ne teillä turvapaikkoina verenkostajalta. 4 Kun joku pakenee johonkin näistä kaupungeista, pysähtyköön hän kaupungin portille ja puhukoon asiansa kaupungin vanhimmille. Heidän on otettava hänet luokseen kaupunkiin ja annettava hänelle paikka, jossa hän voi asua heidän luonaan. 5 Jos verenkostaja ajaa häntä takaa, älkööt he luovuttako tappajaa tämän käsiin, koska hän tappoi lähimmäisensä tahtomattaan, tätä ennestään vihaamatta. 6 Asukoon hän siinä kaupungissa, kunnes on ollut tuomiolla seurakunnan edessä ja aina silloisen virassa olevan ylipapin kuolemaan saakka. Sitten tappaja saa palata omaan kaupunkiinsa ja kotiinsa, siihen kaupunkiin, josta oli paennut.”

7 Niin israelilaiset pyhittivät Kedeksen Galileasta, Naftalin vuoristosta, Sikemin Efraimin vuoristosta ja Kirjat-Arban eli Hebronin Juudan vuoristosta.

8 Jordanin toiselta puolelta, itään päin Jerikosta, he määräsivät turvakaupungeiksi Ruubenin heimon alueelta Beserin autiomaan tasangolta, Gaadin heimon alueelta Gileadista Raamotin ja Manassen heimon alueelta Baasanista Goolanin.

9 Nämä olivat kaikille israelilaisille ja heidän keskuudessaan asuvalle muukalaiselle tarkoitetut turvakaupungit. Niihin voi paeta jokainen, joka vahingossa oli surmannut jonkun, ja niin hän ei joutunut kuolemaan verenkostajan käden kautta vaan sai olla tuomiolla seurakunnan edessä.

Leeviläisten kaupungit

1 Leevin jälkeläisten perhekuntapäämiehet tulivat pappi Eleasarin ja Joosuan, Nuunin pojan, sekä israelilaisten heimojen perhekuntapäämiesten eteen 2 Siilossa, Kanaaninmaassa, ja sanoivat heille: “Herra käski Mooseksen kautta antaa meille kaupunkeja asuaksemme niissä ja niiden laidunmaat karjaamme varten.” 3 Niin israelilaiset antoivat Leevin jälkeläisille perintöosastaan Herran käskyn mukaan seuraavat kaupungit laidunmaineen:

4 Ensimmäinen arpa osui kehatilaisten suvuille, niin että Leevin jälkeläisistä pappi Aaronin jälkeläiset saivat Juudan heimolta, Simeonin heimolta ja Benjaminin heimolta kolmetoista kaupunkia. 5 Muut kehatilaiset saivat arvalla Efraimin heimon suvuilta, Daanin heimolta ja puolelta Manassen heimoa kymmenen kaupunkia. 6 Geersonilaiset saivat arvalla kolmetoista kaupunkia Isaskarin heimon suvuilta, Asserin heimolta ja Naftalin heimolta sekä Manassen heimon toiselta puoliskolta Baasanista. 7 Merarilaiset, heidän sukunsa, saivat Ruubenin heimolta, Gaadin heimolta ja Sebulonin heimolta kaksitoista kaupunkia. 8 Nämä kaupungit laidunmaineen israelilaiset antoivat arvalla leeviläisille, niin kuin Herra oli Mooseksen kautta käskenyt.

9 Juudan jälkeläisten heimon ja simeonilaisten heimon alueelta annettiin seuraavat nimeltä mainitut kaupungit: 10 Kehatilaisten sukuihin kuuluville Leevin jälkeläisille, Aaronin jälkeläisille – arpa tuli heille ensin – 11 annettiin anakilaisten kantaisän Arban kaupunki Hebron Juudan vuoristosta, ja sen ympärillä olevat laidunmaat. 12 Mutta kaupungin peltomaat kylineen annettiin Kaalebin, Jefunnen pojan, omaisuudeksi. 13 Pappi Aaronin jälkeläisille annettiin tappajan turvakaupunki Hebron laidunmaineen, Libna laidunmaineen, 14 Jattir laidunmaineen, Estemoa laidunmaineen, 15 Hoolon laidunmaineen, Debir laidunmaineen, 16 Ain laidunmaineen, Jutta laidunmaineen ja Beet-Semes laidunmaineen – yhdeksän kaupunkia näiltä kahdelta heimolta. 17 Benjaminin heimon alueelta heille annettiin Gibeon laidunmaineen, Geba laidunmaineen, 18 Anatot laidunmaineen ja Almon laidunmaineen – neljä kaupunkia. 19 Pappien, Aaronin jälkeläisten, kaupunkeja oli kaikkiaan kolmetoista ja niiden laidunmaat.

20 Muut kehatilaiset, leeviläisiin kuuluvat kehatilaissuvut, saivat arvalla kaupunkeja Efraimin heimolta. 21 Heille annettiin tappajan turvakaupunki Sikem laidunmaineen Efraimin vuoristosta, Geser laidunmaineen, 22 Kibsaim laidunmaineen ja Beet-Hooron laidunmaineen – neljä kaupunkia, 23 Daanin heimon alueelta Elteke laidunmaineen, Gibbeton laidunmaineen, 24 Aijalon laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen – neljä kaupunkia, 25 Manassen heimon toisen puolen alueelta Taanak laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen – kaksi kaupunkia. 26 Kaikki nämä kymmenen kaupunkia laidunmaineen annettiin lopuille kehatilaissuvuille.

27 Leeviläisten sukuihin kuuluvat geersonilaiset saivat toiselta puolelta Manassen heimoa tappajan turvakaupungin Goolanin laidunmaineen Baasanista ja Beesteran laidunmaineen – kaksi kaupunkia, 28 Isaskarin heimolta Kisjonin laidunmaineen, Daaberatin laidunmaineen, 29 Jarmutin laidunmaineen ja Een-Gannimin laidunmaineen – neljä kaupunkia, 30 Asserin heimolta Misalin laidunmaineen, Abdonin laidunmaineen, 31 Helkatin laidunmaineen ja Rehobin laidunmaineen – neljä kaupunkia, 32 Naftalin heimolta tappajan turvakaupungin Kedeksen laidunmaineen Galileasta, Hammot-Doorin laidunmaineen ja Kartanin laidunmaineen – kolme kaupunkia. 33 Geersonilaisten, heidän sukujensa, kaupunkeja oli kaikkiaan kolmetoista kaupunkia laidunmaineen.

34 Merarilaisten suvut, jotka myös kuuluivat leeviläisiin, saivat Sebulonin heimolta Jokneamin laidunmaineen, Kartan laidunmaineen, 35 Dimnan laidunmaineen ja Nahalalin laidunmaineen – neljä kaupunkia; 36 [Ruubenin heimon alueelta Beserin laidunmaineen, Jahasin laidunmaineen, 37 Kedemotin laidunmaineen ja Meefaatin laidunmaineen – neljä kaupunkia;] 38 Gaadin heimolta tappajan turvakaupungin Raamotin laidunmaineen Gileadista, Mahanaimin laidunmaineen, 39 Hesbonin laidunmaineen ja Jaeserin laidunmaineen – yhteensä neljä kaupunkia. 40 Näitä kaupunkeja, jotka arvottiin jäljellä oleville merarilaisten sukuun kuuluville leeviläisille, oli kaikkiaan kaksitoista.

41 Kaikkiaan Leevin jälkeläisten kaupunkeja oli israelilaisten hallussa olevalla alueella neljäkymmentäkahdeksan kaupunkia laidunmaineen. 42 Näihin kaupunkeihin kuuluivat itse kaupunki ja sen ympärillä olevat laidunmaat. Sellaisia olivat kaikki nämä kaupungit.

Herran lupaukset toteutuvat

43 Näin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen. He ottivat sen omakseen ja asettuivat siihen asumaan. 44 Herra antoi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niin kuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isilleen. Yksikään heidän vihollisistaan ei kestänyt heidän edessään, vaan Herra antoi kaikki heidän vihollisensa heidän käsiinsä. 45 Eikä yksikään niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin kansalle, jäänyt täyttymättä, vaan ne kaikki toteutuivat.

LOPPUKEHOTUKSIA, 22 – 24

Joosua lähettää itäiset heimot kotiin

1 Sitten Joosua kutsui koolle ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen heimoa 2 ja sanoi heille: “Te olette noudattaneet kaikkea, mitä Herran palvelija Mooses käski teidän noudattaa, ja olette totelleet minua kaikessa, mitä olen käskenyt teidän tehdä. 3 Te ette ole jättäneet veljiänne koko tänä pitkänä aikana tähän päivään asti vaan olette noudattaneet Herran, Jumalanne, käskyä. 4 Nyt Herra, teidän Jumalanne, on suonut veljienne päästä rauhaan, niin kuin hän heille puhui. Palatkaa nyt ja menkää teltoillenne, perintömaahanne, jonka Herran palvelija Mooses antoi teille Jordanin toiselta puolelta. 5 Pitäkää vain tarkoin huoli siitä, että noudatatte Herran palvelijan Mooseksen teille antamia käskyjä ja opetusta: Rakastakaa Herraa, teidän Jumalaanne, vaeltakaa kaikessa hänen teitään, noudattakaa hänen käskyjään, riippukaa hänessä kiinni ja palvelkaa häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.” 6 Sitten Joosua siunasi heidät ja päästi heidät menemään, ja he menivät teltoilleen.

7 Toiselle puolelle Manassen heimoa Mooses oli antanut maata Baasanista ja toiselle puolelle Joosua antoi maata Jordanin länsipuolelta, samoin kuin muille israelilaisille, heidän veljilleen. Ennen kuin Joosua päästi heidät menemään teltoilleen, hän siunasi heidät 8 ja sanoi heille: “Kun te nyt palaatte teltoillenne ja viette mukananne suuret rikkaudet ja suuret määrät karjaa, hopeaa, kultaa, kuparia, rautaa ja vaatteita, jakakaa veljienne kanssa vihollisilta saamanne saalis.”

9 Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa lähtivät paluumatkalle israelilaisten luota Siilosta, joka on Kanaaninmaassa, mennäkseen Gileadin maahan, perintömaahan, jonka he olivat saaneet omakseen Herran Moosekselle antaman käskyn mukaan.

Alttari Jordanin rannalla

10 Kun ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa tulivat Jordanin Gelilotiin, joka on Kanaaninmaassa, he rakensivat sinne Jordanin rannalle alttarin, suuren alttarin, joka näkyi kauas. 11 Israelilaiset kuulivat puhuttavan, että ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa olivat rakentaneet alttarin Kanaaninmaan rajalle Jordanin Gelilotiin, israelilaisten puolelle. 12 Sen kuultuaan koko israelilaisten seurakunta kokoontui Siiloon lähteäkseen sotaan näitä heimoja vastaan.

13 Israelilaiset lähettivät pappi Piinehaan, Eleasarin pojan, ruubenilaisten ja gaadilaisten ja Manassen heimon toisen puolen luo Gileadin maahan. 14 Hänen kanssaan lähti kymmenen ruhtinasta, yksi ruhtinas kustakin sukukunnasta, kaikista Israelin heimoista. Kukin heistä oli perhekuntapäämies Israelin tuhansien joukossa.

15 Nämä tulivat ruubenilaisten, gaadilaisten ja Manassen heimon toisen puolen luo Gileadin maahan ja sanoivat heille: 16 “Näin sanoo koko Herran seurakunta: Mitä onkaan tämä uskottomuus, jota te harjoitatte Israelin Jumalaa kohtaan, kun te tänä päivänä käännytte pois Herrasta rakentamalla itsellenne alttarin kapinoidaksenne Herraa vastaan. 17 Oliko meille liian vähäinen Peorin rikos, josta emme ole puhdistautuneet vielä tänäkään päivänä ja jonka vuoksi rangaistus kohtasi Herran seurakuntaa? 18 Siitä huolimatta te nyt käännytte pois Herrasta! Ja kun te tänään kapinoitte Herraa vastaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin seurakuntaan. 19 Mutta jos teidän perintömaanne on saastainen, tulkaa Herran perintömaahan, jossa on Herran asumus, ja ottakaa itsellenne perintömaa meidän keskuudestamme. Älkää kapinoiko Herraa vastaan älkääkä meitä vastaan rakentamalla itsellenne toisen alttarin Herran, meidän Jumalamme, alttarin rinnalle. 20 Eikö silloin, kun Aakan, Serahin poika, oli uskoton ja anasti tuhon omaksi vihittyä, viha kohdannut koko Israelin seurakuntaa, vaikka Aakan oli vain yksi mies? Eikö hän tuhoutunut oman rikoksensa tähden!”

21 Silloin ruubenilaiset, gaadilaiset ja toinen puoli Manassen heimoa vastasivat Israelin heimojen päämiehille: 22 “Jumala, Herra Jumala, Jumala, Herra Jumala, hän tietää, ja myös Israel saakoon tietää! Älköön Herra pelastako meitä tänä päivänä, jos kapinamielessä tai uskottomuudesta Herraa kohtaan 23 olemme rakentaneet tämän alttarin kääntyäksemme pois Herrasta, uhrataksemme sen päällä polttouhreja ja ruokauhreja tai toimittaaksemme sen päällä yhteysuhreja. Herra itse vaatikoon meidät siitä tilille. 24 Totisesti, me olemme tehneet tämän sen vuoksi, että olimme huolissamme siitä, että teidän lapsenne vastaisuudessa voisivat sanoa meidän lapsillemme: ‘Mitä teillä on tekemistä Herran, Israelin Jumalan, kanssa? 25 Herra on pannut Jordanin rajaksi meidän välillemme, te ruubenilaiset ja gaadilaiset. Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.’ Ja niin teidän lapsenne voisivat saada meidän lapsemme luopumaan Herran pelosta.

26 Siksi me sanoimme: Ryhdytään rakentamaan alttaria, ei polttouhria eikä teurasuhria varten, 27 vaan olemaan todistajana meidän ja teidän sekä myös meidän jälkipolviemme välillä siitä, että me palvelemme Herraa hänen edessään polttouhreillamme, teurasuhreillamme ja yhteysuhreillamme. Silloin teidän lapsenne vastaisuudessa eivät voisi sanoa meidän lapsillemme: ‘Teillä ei ole mitään osuutta Herraan.’ 28 Sen tähden me sanoimme: ‘Jos he vastaisuudessa sanovat näin meille ja meidän jälkipolvillemme, me vastaamme: Katsokaa Herran alttarin mallia, jonka meidän esi-isämme ovat tehneet, ei polttouhria eikä teurasuhria varten, vaan olemaan todistajana välillämme, teidän ja meidän.’

29 Pois se meistä, että kapinoisimme Herraa vastaan ja kääntyisimme tänä päivänä pois Herrasta rakentamalla toisen alttarin polttouhria, ruokauhria ja teurasuhria varten Herran, meidän Jumalamme, alttarin, rinnalle, sen alttarin, joka on hänen asumuksensa edessä!”

30 Kun pappi Piinehas ja kansan ruhtinaat, Israelin heimojen päämiehet, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat, mitä ruubenilaiset, gaadilaiset ja manasselaiset puhuivat, se oli heille mieleen. 31 Pappi Piinehas, Eleasarin poika, sanoi ruubenilaisille, gaadilaisille ja manasselaisille: “Nyt me tiedämme, että Herra on meidän keskellämme, koska te ette olekaan menetelleet sillä tavoin uskottomasti Herraa kohtaan. Näin te olette pelastaneet israelilaiset Herran vihalta.” 32 Sen jälkeen pappi Piinehas, Eleasarin poika, ja ruhtinaat palasivat Gileadin maasta, ruubenilaisten ja gaadilaisten luota, takaisin Kanaaninmaahan israelilaisten luo ja toivat heille tämän tiedon. 33 Se oli israelilaisille mieleen, ja he ylistivät Jumalaa eivätkä enää sanoneet lähtevänsä sotaan veljiään vastaan hävittämään sitä maata, jossa ruubenilaiset ja gaadilaiset asuivat. 34 Ruubenilaiset ja gaadilaiset antoivat alttarille nimen “Todistaja meidän välillämme siitä, että Herra on Jumala”.

Joosuan jäähyväispuhe

1 Pitkän ajan kuluttua, kun Herra oli suonut Israelille rauhan kaikilta sen ympärillä asuvilta vihollisilta ja kun Joosua oli jo vanha ja ikääntynyt, 2 hän kutsui koko Israelin, sen vanhimmat, päämiehet, tuomarit ja johtomiehet, ja sanoi heille:

“Minä olen tullut vanhaksi ja iäkkääksi. 3 Te olette itse nähneet kaiken, mitä Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt kaikille noille kansoille teidän tähtenne, sillä Herra, teidän Jumalanne, on itse sotinut teidän puolestanne. 4 Katsokaa, minä olen arponut teille perintöosaksi ne kansat alueineen, jotka vielä ovat jääneet jäljelle teidän heimojenne alueelle, ja kaikki ne kansat alueineen, jotka minä hävitin Jordanin ja Suurenmeren väliltä, auringonlaskun suunnalta. 5 Herra, teidän Jumalanne, työntää itse ne pois teidän edellänne ja karkottaa ne teidän tieltänne, niin että te saatte omaksenne heidän maansa, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teille puhunut.

6 Olkaa siis aivan lujat ja noudattakaa tarkoin kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu, poikkeamatta siitä oikealle tai vasemmalle, 7 niin ettette sekaannu noihin teidän keskuuteenne jääneisiin kansoihin. Älkää mainitko heidän jumaliensa nimiä, älkää vannoko niiden nimeen, älkää palvelko älkääkä palvoko niitä, 8 vaan riippukaa kiinni Herrassa, Jumalassanne, niin kuin olette tehneet aina tähän päivään asti. 9 Herra on karkottanut teidän tieltänne suuret ja mahtavat kansat. Tähän päivään asti kukaan ei ole kestänyt teidän edessänne. 10 Yksi ainoa mies teistä ajaa pakoon tuhat, sillä Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne, niin kuin hän on teille puhunut. 11 Pitäkää siis tarkoin huoli itsestänne, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne.

12 Jos te kuitenkin käännytte hänestä pois ja liitytte näiden kansojen rippeisiin, niihin, jotka ovat jääneet jäljelle teidän keskuuteenne, avioidutte heidän kanssaan ja sekaannutte heihin ja he teihin, 13 niin saatte olla varmat, ettei Herra, teidän Jumalanne, enää karkota näitä kansoja teidän tieltänne. Niistä tulee teille paula ja ansa, kylkienne ruoska ja okaat silmiinne, kunnes te häviätte tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.

14 Minä lähden nyt pois kaiken maailman tietä, mutta tietäkää koko sydämellänne ja koko sielullanne, ettei ainoakaan teitä koskevista hyvistä asioista, joista Herra, teidän Jumalanne, on puhunut, ole jäänyt täyttymättä. Kaikki ne ovat toteutuneet; ainoakaan niistä ole jäänyt täyttymättä.

15 Mutta samoin kuin kaikki hyvä, josta Herra, teidän Jumalanne, on teille puhunut, on toteutunut, samoin Herra antaa toteutua myös kaiken pahan, kunnes hän on hävittänyt teidät tästä hyvästä maasta, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut. 16 Jos te rikotte Herran, Jumalanne, liiton, jonka hän on teille säätänyt, ja menette palvelemaan muita jumalia ja kumarratte niitä, niin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja te häviätte nopeasti siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.”

Liitto uudistetaan Sikemissä

1 Sitten Joosua kokosi kaikki Israelin heimot Sikemiin ja kutsui mukaansa Israelin vanhimmat, sen päälliköt, tuomarit ja johtomiehet, ja he asettuivat Jumalan eteen. 2 Joosua sanoi koko kansalle:

“Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ‘Ikimuistoisista ajoista teidän isänne – myös Terah, Abrahamin ja Naahorin isä – asuivat Eufratvirran tuolla puolen ja palvelivat muita jumalia. 3 Mutta minä otin teidän isänne Abrahamin virran tuolta puolelta ja kuljetin häntä kaikkialla Kanaaninmaassa ja tein hänen jälkeläistensä määrän suureksi. Minä annoin hänelle Iisakin, 4 ja Iisakille minä annoin Jaakobin ja Eesaun. Eesaulle minä annoin omaksi Seirin vuoriston, mutta Jaakob ja hänen poikansa menivät Egyptiin.

5 Minä lähetin Mooseksen ja Aaronin ja löin Egyptiä rangaistuksilla, jotka panin toimeen sen keskellä, ja sen jälkeen toin teidät sieltä pois. 6 Kun minä olin tuonut teidän isänne Egyptistä, he tulivat meren rantaan. Egyptiläiset ajoivat vaunuineen ja ratsumiehineen teidän isiänne takaa Kaislamerelle saakka. 7 Silloin isänne huusivat Herraa, ja hän asetti pimeyden teidän isienne ja egyptiläisten välille ja antoi meren tulla egyptiläisten ylitse, ja se peitti heidät. Te näitte omin silmin, mitä minä tein egyptiläisille.

Kun te sitten olitte asuneet autiomaassa kauan aikaa, 8 minä toin teidät niiden amorilaisten maahan, jotka asuivat Jordanin tuolla puolen, ja he taistelivat teitä vastaan. Mutta minä annoin heidät teidän käsiinne, ja te otitte omaksenne heidän maansa, ja minä tuhosin heidät teidän tieltänne. 9 Silloin nousi Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas, ja taisteli Israelia vastaan. Hän lähetti myös kutsumaan Bileamin, Beorin pojan, että tämä kiroaisi teidät. 10 Mutta minä en tahtonut kuulla Bileamia, ja niin hän joutui siunaamaan teidät, ja minä pelastin teidät Baalakin käsistä.

11 Kun te olitte kulkeneet Jordanin yli ja tulleet Jerikoon, teitä vastaan taistelivat Jerikon miehet sekä amorilaiset, perissiläiset, kanaanilaiset, heettiläiset, girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset, mutta minä annoin heidät teidän käsiinne. 12 Minä lähetin herhiläiset teidän edellänne, ja ne karkottivat teidän tieltänne kaksi amorilaisten kuningasta; sinä et sitä miekallasi ja jousellasi tehnyt. 13 Minä annoin teille maan, josta ette olleet vaivaa nähneet, ja kaupunkeja, joita ette olleet rakentaneet, ja niihin te asetuitte asumaan. Te saitte syödä hedelmiä viinitarhoista ja öljypuista, joita ette olleet istuttaneet.’

14 Ja nyt, pelätkää Herraa, palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti ja poistakaa ne jumalat, joita isänne palvelivat virran tuolla puolen ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa! 15 Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte palvella: niitä jumaliako, joita teidän isänne palvelivat virran tuolla puolen, vai amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”

16 Silloin kansa vastasi: “Pois se, että me hylkäisimme Herran ja palvelisimme muita jumalia! 17 Herra on meidän Jumalamme, hän, joka johdatti meidät ja meidän isämme pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Hän teki meidän silmiemme edessä suuret tunnusteot ja varjeli meitä aina tiellä, jota me vaelsimme, ja kaikkien niiden kansojen keskellä, joiden alueiden kautta me kuljimme. 18 Herra karkotti meidän tieltämme kaikki ne kansat, amorilaisetkin, jotka asuivat tässä maassa. Myös me palvelemme Herraa, sillä hän on meidän Jumalamme.”

19 Mutta Joosua sanoi kansalle: “Ette te pysty palvelemaan Herraa, sillä hän on pyhä Jumala. Hän on kiivas Jumala. Hän ei voi sietää teidän rikoksianne ja syntejänne. 20 Jos te hylkäätte Herran ja palvelette vieraita jumalia, hän kääntyy pois, tuottaa teille onnettomuutta ja tekee teistä lopun sen sijaan, että hän on ennen tehnyt teille hyvää.”

21 Kansa vastasi Joosualle: “Ei niin, vaan me palvelemme Herraa.” 22 Silloin Joosua sanoi kansalle: “Te olette itse todistajia itseänne vastaan, että olette valinneet Herran palvellaksenne häntä.” He vastasivat: “Me olemme todistajia.” 23 Hän sanoi: “Ja nyt, poistakaa vieraat jumalat, joita on teidän keskuudessanne, ja taivuttakaa sydämenne Herran, Israelin Jumalan, puoleen.” 24 Kansa vastasi Joosualle: “Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntään me kuuntelemme.”

25 Niin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan puolesta ja antoi heille Sikemissä lait ja säädökset. 26 Joosua kirjoitti nämä sanat Jumalan lain kirjaan. Sitten hän otti suuren kiven ja pystytti sen Herran pyhäkön alueella kasvavan tammen juurelle. 27 Hän sanoi kaikelle kansalle: “Katsokaa! Tämä kivi on oleva todistajana meitä vastaan, sillä se on kuullut kaikki Herran sanat, jotka hän on meille puhunut. Se on todistajana teitä vastaan, ettette kieltäisi Jumalaanne.” 28 Tämän jälkeen Joosua päästi kansan lähtemään, kunkin perintöosalleen.

Joosuan ja Eleasarin kuolema

29 Näiden tapahtumien jälkeen Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä. 30 Israelilaiset hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle, Gaasvuoren pohjoispuolelle Timnat-Serahiin, joka on Efraimin vuoristossa. 31 Israel palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä Joosuan jälkeen ja tunsivat kaikki ne Herran teot, jotka hän oli tehnyt Israelin hyväksi.

32 Joosefin luut, jotka israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, haudattiin Sikemiin sille maa-alueelle, jonka Jaakob oli ostanut Hamorin, Sikemin isän, pojilta sadalla kesitalla. Se kuului joosefilaisten perintöosaan.

33 Sitten kuoli Eleasar, Aaronin poika, ja israelilaiset hautasivat hänet Gibeaan, hänen poikansa Piinehaan kaupunkiin, jonka tämä oli saanut Efraimin vuoristosta.

TUOMARIEN KIRJA

JOOSUAN JÄLKEINEN AIKA, 1 – 2

Juudan ja Simeonin heimojen voitto Besekissä

1 Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta: “Kenen meistä on ensimmäisenä lähdettävä sotimaan kanaanilaisia vastaan?” 2 Herra sanoi: “Lähteköön Juuda. Katso, minä olen antanut maan hänen käsiinsä.” 3 Mutta Juuda sanoi veljelleen Simeonille: “Lähde minun kanssani sotimaan kanaanilaisia vastaan alueelle, jonka sain arvalla, niin minä tulen sinun kanssasi sinun arpaosuudellesi.” Niin Simeon lähti Juudan kanssa.

4 Juudan miehet lähtivät matkaan, ja Herra antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä, ja he voittivat nämä Besekissä, kymmenentuhatta miestä. 5 He kohtasivat Besekissä Adoni-Besekin, taistelivat häntä vastaan ja voittivat kanaanilaiset ja perissiläiset. 6 Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa, ottivat hänet kiinni ja löivät häneltä poikki peukalot ja isotvarpaat. 7 Silloin Adoni-Besek sanoi: “Seitsemänkymmentä kuningasta kokosi muruja minun pöytäni alta peukalot ja isotvarpaat poikki lyötyinä. Niin kuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut.” Sitten hänet vietiin Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.

Juuda valloittaa Jerusalemin ja Hebronin

8 Juudan miehet ryhtyivät taisteluun Jerusalemia vastaan, valloittivat sen, surmasivat miekalla sen asukkaat ja sytyttivät kaupungin tuleen. 9 Sen jälkeen Juudan miehet lähtivät sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat vuoristossa, Etelämaassa ja alangolla. 10 Sitten Juuda hyökkäsi Hebronissa asuvia kanaanilaisia vastaan ja löi Seesain, Ahimanin ja Talmain. Hebronin nimi oli aikaisemmin Kirjat-Arba.

Otniel ja Aksa

11 Hebronista Juudan miehet lähtivät ja hyökkäsivät Debirin asukkaita vastaan. Debirin nimi oli aikaisemmin Kirjat-Seefer. 12 Kaaleb sanoi: “Sille, joka kukistaa Kirjat-Seeferin ja valloittaa sen, minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi.” 13 Otniel, Kaalebin nuoremman veljen Kenaksen poika, valloitti kaupungin, ja Kaaleb antoi tyttärensä Aksan hänelle vaimoksi. 14 Kun Aksa tuli, hän yllytti miestään, että tämä pyytäisi hänen isältään peltomaata. Aksa pudottautui aasin selästä, ja Kaaleb kysyi häneltä: “Mikä sinun on?” 15 Hän vastasi: “Anna minulle jäähyväislahja, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan. Anna siis minulle vesilähteitä.” Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet.

Juudan heimon valloittamat alueet

16 Keeniläiset, Mooseksen apen jälkeläiset, olivat lähteneet Juudan jälkeläisten kanssa Palmukaupungista Aradin eteläpuolella olevaan Juudan autiomaahan. He menivät sinne ja asettuivat asumaan kansan keskuuteen.

17 Juuda hyökkäsi veljensä Simeonin kanssa Sefatissa asuvia kanaanilaisia vastaan. He voittivat nämä, vihkivät kaupungin tuhon omaksi ja nimittivät sen Hormaksi. 18 Juuda valloitti Gassan alueineen, Askelonin alueineen ja Ekronin alueineen. 19 Herra oli Juudan kanssa, ja Juuda sai haltuunsa vuoriston, mutta ei kyennyt karkottamaan laakson asukkaita, koska näillä oli raudoitettuja sotavaunuja. 20 Kaalebille annettiin Hebron, niin kuin Mooses oli määrännyt, ja hän karkotti sieltä kolme Anakin jälkeläistä.

Muiden heimojen valloitusretket

21 Benjaminilaiset eivät karkottaneet Jerusalemissa asuvia jebusilaisia, ja niin jebusilaisia on asunut Jerusalemissa benjaminilaisten keskellä tähän päivään asti.

22 Myös Joosefin heimon miehet lähtivät liikkeelle. He lähtivät Beeteliin, ja Herra oli heidän kanssaan. 23 Joosefin heimon miehet vakoilivat Beeteliä – kaupungin nimi oli aikaisemmin Luus. 24 Tiedustelijat näkivät miehen tulevan kaupungista. He sanoivat hänelle: “Näytäpä meille, mistä pääsee kaupunkiin, niin me olemme sinulle armollisia.” 25 Mies näytti heille pääsytien kaupunkiin, ja Joosefin heimon miehet surmasivat miekalla kaupungin asukkaat, mutta miehen ja koko hänen perheensä he päästivät menemään. 26 Mies lähti heettiläisten maahan, rakensi sinne kaupungin ja antoi sille nimen Luus. Se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.

27 Manasse ei saanut haltuunsa Beet-Seania ja sen tytärkaupunkeja eikä Taanakia ja sen tytärkaupunkeja. Manasse ei myöskään karkottanut Doorin ja sen tytärkaupunkien asukkaita, ei Jibleamin ja sen tytärkaupunkien asukkaita eikä Megiddon ja sen tytärkaupunkien asukkaita, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan tuolle alueelle. 28 Kun Israel sitten voimistui, se määräsi kanaanilaiset työveron alaisiksi mutta ei karkottanut heitä.

29 Efraim ei karkottanut kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskuuteen Geseriin.

30 Sebulon ei karkottanut Kitronin eikä Nahalolin asukkaita. Niin kanaanilaisia jäi asumaan sen keskuuteen, mutta heistä tuli työveron alaisia.

31 Asser ei karkottanut Akkon asukkaita eikä Siidonin asukkaita, eikä myöskään Ahlabin, Aksibin, Helban, Afikin eikä Rehobin asukkaita. 32 Niinpä asserilaiset joutuivat asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskuudessa, koska eivät karkottaneet heitä.

33 Naftali ei karkottanut Beet-Semeksen asukkaita eikä Beet-Anatin asukkaita vaan asettui asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskuuteen. Beet-Semeksen ja Beet-Anatin asukkaat joutuivat kuitenkin Naftalin työveron alaisiksi.

34 Amorilaiset työnsivät daanilaiset vuoristoon eivätkä sallineet näiden laskeutua laaksoon. 35 Amorilaisten onnistui jäädä asumaan Har-Herekseen, Aijaloniin ja Saalbimiin. Mutta Joosefin heimon käsi painoi heitä yhä raskaammin, ja niin amorilaiset joutuivat työveron alaisiksi. 36 Amorilaisten alue ulottui Skorpionisolasta, Selasta, ylöspäin.

Herran enkeli nuhtelee israelilaisia

1 Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin ja sanoi: “Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka olin valalla vannoen luvannut teidän isillenne. Minä sanoin: ‘Minä en koskaan riko teidän kanssanne tekemääni liittoa. 2 Älkää te puolestanne tehkö liittoa tämän maan asukkaiden kanssa, vaan hajottakaa heidän alttarinsa.’ Mutta te ette ole kuunnelleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet! 3 Nyt minä sanon: Minä en karkota heitä teidän tieltänne, vaan he tulevat ahdistamaan teitä, ja heidän jumalistaan tulee teille ansa.” 4 Kun Herran enkeli oli puhunut nämä sanat koko Israelille, kansa alkoi itkeä ääneen. 5 Siksi israelilaiset antoivat paikalle nimen Bookim. Ja he uhrasivat siellä Herralle.

Joosuan kuolema

6 Kun Joosua oli päästänyt kansan menemään, israelilaiset menivät kukin perintöosalleen ottaakseen maan omakseen. 7 Kansa palveli Herraa Joosuan koko elinajan ja niiden vanhinten koko elinajan, jotka elivät vielä Joosuan jälkeen ja olivat nähneet kaikki Herran Israelille tekemät suuret teot. 8 Herran palvelija Joosua, Nuunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä. 9 Israelilaiset hautasivat hänet hänen perintöosansa alueelle Efraimin vuoristossa olevaan Timnat-Heresiin, Gaasinvuoren pohjoispuolelle. 10 Kun koko tuo sukupolvi oli koottu isiensä luo, nousi toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Herraa eikä niitä tekoja, jotka hän oli tehnyt Israelille.

Israelin luopumus

11 Israelilaiset tekivät sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja palvelivat baaleja.

12 He hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta, ja lähtivät seuraamaan muita jumalia, ympärillä asuvien kansojen jumalia. He kumarsivat ja palvoivat niitä ja niin vihoittivat Herran. 13 Koska he hylkäsivät Herran ja palvelivat Baalia ja astarteja, 14 Herran viha syttyi Israelia vastaan, ja hän antoi heidät ryöstäjien valtaan, jotka ryöstelivät heitä. Hän luovutti israelilaiset ympärillä asuvien vihollisten valtaan, eivätkä he enää voineet kestää vihollistensa edessä. 15 Mihin ikinä he lähtivätkin, Herran käsi oli heitä vastaan ja tuotti onnettomuutta, niin kuin Herra oli puhunut ja niin kuin Herra oli heille vannonut. Näin he joutuivat suureen ahdinkoon.

TUOMARIEN AIKA, 2 – 16

Herra antaa israelilaisille tuomareita

16 Silloin Herra nosti esiin tuomareita, jotka pelastivat israelilaiset heidän ryöstäjiensä käsistä. 17 Mutta israelilaiset eivät kuunnelleet tuomareitaankaan vaan seurasivat haureudessaan muita jumalia ja palvoivat niitä. He poikkesivat pian siltä tieltä, jota heidän isänsä olivat kulkeneet Herran käskyjä totellen, eivätkä tehneet niin kuin heidän isänsä. 18 Kun Herra asetti heille tuomareita, Herra oli kunkin tuomarin kanssa ja pelasti israelilaiset heidän vihollistensa käsistä niin kauaksi aikaa kuin tuomari eli. Herran kävi sääliksi, kun he voihkivat sortajiensa ja ahdistajiensa vuoksi. 19 Mutta kun tuomari kuoli, he seurasivat jälleen muita jumalia ja olivat vielä kelvottomampia kuin isänsä palvellessaan ja palvoessaan niitä. He eivät luopuneet pahoista teoistaan ja paatuneesta vaelluksestaan. 20 Sen tähden Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän sanoi: “Tämä kansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä säädin heidän isilleen. Koska he eivät ole kuunnelleet minun ääntäni, 21 en minäkään enää karkota heidän tieltään ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle. 22 Niiden kautta voin koetella Israelia nähdäkseni, noudattavatko he Herran tietä, niin kuin heidän isänsä noudattivat, vaeltavatko he sitä vai eivätkö vaella.” 23 Tämän vuoksi Herra jätti nämä kansat paikoilleen eikä karkottanut niitä heti. Hän ei myöskään ollut antanut niitä Joosuan käsiin.

Kansat, jotka Herra jätti koetukseksi Israelille

1 Nämä kansat Herra jätti paikoilleen koetellakseen niiden kautta Israelia, kaikkia niitä, jotka eivät olleet kokeneet yhtäkään Kanaanin sodista. 2 Hän teki niin ainoastaan siksi, että myös ne israelilaisten sukupolvet, jotka eivät olleet kokeneet sotaa, oppisivat sotimaan. 3 Paikoilleen jäivät viisi filistealaisten ruhtinasta ja kaikki kanaanilaiset, siidonilaiset ja hivviläiset, jotka asuivat Libanonin vuoristossa, Baal-Hermonin vuoresta siihen asti, mistä mennään Hamatiin. 4 Nämä Herra jätti koetellakseen Israelia ja saadakseen tietää, tottelisivatko israelilaiset Herran käskyjä, jotka hän oli Mooseksen kautta antanut heidän isilleen. 5 Jouduttuaan asumaan kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten keskuuteen 6 israelilaiset ottivat heidän tyttäriään vaimoikseen ja antoivat omia tyttäriään heidän pojilleen ja palvelivat heidän jumaliaan.

Otniel voittaa Aramin kuninkaan

7 Näin israelilaiset tekivät sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, unohtivat Herran, Jumalansa, ja palvelivat baaleja ja aseroita. 8 Silloin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän luovutti heidät Kaksoisvirran aramilaisten kuninkaan, Kuusan-Risataimin, käsiin, ja israelilaiset palvelivat Kuusan-Risataimia kahdeksan vuotta. 9 Mutta israelilaiset huusivat avukseen Herraa, ja Herra nosti israelilaisille pelastajan, Otnielin, Kaalebin nuoremman veljen Kenaksen pojan, ja hän pelasti heidät. 10 Herran Henki tuli hänen ylleen, ja hän toimi tuomarina Israelissa. Hän lähti sotaan, ja Herra antoi Aramin kuninkaan Kuusan-Risataimin hänen käsiinsä, ja hän nujersi Kuusan-Risataimin. 11 Maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta. Sitten Otniel, Kenaksen poika, kuoli.

Eehud voittaa Mooabin

12 Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Silloin Herra vahvisti Mooabin kuninkaan Eglonin Israelia vahvemmaksi, koska israelilaiset tekivät sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 13 Eglon kokosi luokseen ammonilaiset ja amalekilaiset. Hän lähti liikkeelle ja voitti Israelin, ja he valtasivat Palmukaupungin. 14 Israelilaiset joutuivat palvelemaan Mooabin kuningasta Eglonia kahdeksantoista vuotta.

15 Mutta israelilaiset huusivat avukseen Herraa, ja Herra nosti heille pelastajan, benjaminilaisen Eehudin, Geeran pojan, vasenkätisen miehen. Kun israelilaiset lähettivät hänet viemään veroa Mooabin kuninkaalle Eglonille, 16 hän teki itselleen kaksiteräisen miekan, jalan pituisen, ja sitoi sen oikealle kupeelleen vaatteittensa alle. 17 Hän toi veron Mooabin kuninkaalle Eglonille. Eglon oli hyvin lihava mies. 18 Kun Eehud oli saanut veron luovutetuksi, hän saattoi verolahjoja kantaneen väen kotimatkalle. 19 Itse hän kuitenkin palasi takaisin Gilgalin luona olevien jumalankuvien luota ja sanoi Eglonille: “Minulla on salaista asiaa sinulle, kuningas.” Tämä sanoi: “Hys, hiljaa!” Silloin kaikki hänen palvelijansa poistuivat hänen luotaan. 20 Eglonin istuessa yksin viileässä yläsalissaan Eehud meni hänen luokseen ja sanoi: “Minulla on sinulle sana Jumalalta.” Eglon nousi istuimeltaan, 21 ja silloin Eehud ojensi vasemman kätensä, otti miekan oikealta kupeeltaan ja työnsi sen Eglonin vatsaan 22 niin että kahvakin upposi vatsaan terän mukana. Ihra peitti miekan kokonaan, sillä hän ei vetänyt miekkaa ulos Eglonin vatsasta, ja sisälmykset valuivat ulos. 23 Eehud meni pylväskäytävään, sulki yläsalin ovet jälkeensä ja lukitsi ne.

24 Hänen mentyään kuninkaan palvelijat palasivat. Kun he näkivät, että yläsalin ovet olivat lukossa, he sanoivat: “Varmaankin hän on tarpeellaan viileässä huoneessa.” 25 He odottivat kyllästymiseen asti, mutta yläsalin ovet eivät auenneet. Vihdoin he ottivat avaimen, avasivat oven ja näkivät, että heidän herransa makasi kuolleena lattialla. 26 Heidän vitkastellessaan Eehud oli paennut. Hän ohitti jumalankuvat ja pakeni Seiraan.

27 Saavuttuaan Efraimin vuoristoon hän puhalsi pasuunaan, ja israelilaiset laskeutuivat hänen kanssaan vuoristosta, hän heidän edellään. 28 Eehud sanoi heille: “Seuratkaa minua, sillä Herra on antanut vihollisenne, mooabilaiset, teidän käsiinne.” Niin he laskeutuivat hänen jäljessään ja valtasivat Mooabiin vievät Jordanin kahlauspaikat eivätkä päästäneet ketään yli. 29 He voittivat sinä päivänä Mooabin, noin 10 000 miestä, kaikki tanakoita ja urheita miehiä; kukaan ei päässyt pakoon. 30 Sinä päivänä Mooab joutui alistumaan Israelin käden alle, ja maassa oli rauha kahdeksankymmentä vuotta.

Samgar tuomarina

31 Eehudin jälkeen oli tuomarina Samgar, Anatin poika. Hän surmasi häränpistimellä filistealaisia, kuusisataa miestä. Myös hän pelasti Israelin.

Debora ja Baarak voittavat Siiseran

1 Eehudin kuoltua israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 2 Silloin Herra luovutti heidät kanaanilaiskuningas Jaabinin valtaan. Jaabin hallitsi Haasorissa, ja hänen sotapäällikkönsä oli Siisera, joka asui Haroset-Goojimissa. 3 Israelilaiset huusivat avukseen Herraa, sillä Siiseralla oli 900 raudoitetut sotavaunut ja hän sorti ankarasti israelilaisia kaksikymmentä vuotta.

4 Siihen aikaan oikeutta Israelille jakoi naisprofeetta Debora, Lappidotin vaimo. 5 Hänellä oli tapana istua Deboran palmun alla Raaman ja Beetelin välillä Efraimin vuoristossa, ja israelilaiset menivät sinne hänen luokseen saamaan oikeutta. 6 Hän lähetti kutsumaan Naftalin Kedeksestä Baarakin, Abinoamin pojan, ja sanoi tälle: “Eikö Herra, Israelin Jumala, ole käskenyt sinua: Lähde Taaborin vuorelle ja ota mukaasi 10 000 miestä naftalilaisia ja sebulonilaisia, 7 niin minä vedän sinun luoksesi Kiisonin purolle Jaabinin sotapäällikön Siiseran sotavaunuineen ja joukkoineen ja annan hänet sinun käsiisi.” 8 Mutta Baarak vastasi Deboralle: “Jos sinä lähdet minun kanssani, minäkin lähden, mutta jos sinä et lähde kanssani, minäkään en lähde.” 9 Debora sanoi: “Kyllä minä lähden sinun kanssasi, mutta kunnia tästä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, sillä Herra luovuttaa Siiseran naisen käsiin.” Niin Debora nousi ja lähti Baarakin kanssa Kedekseen. 10 Baarak kutsui koolle Kedekseen Sebulonin ja Naftalin, ja häntä seurasi ylös vuorelle 10 000 miestä. Myös Debora lähti hänen mukaansa.

11 Keeniläinen Heber oli eronnut keeniläisistä, Mooseksen apen Hoobabin jälkeläisistä. Hän oli pystyttänyt telttansa Saanannimin tammen luo Kedeksen lähelle.

12 Kun Siiseralle ilmoitettiin, että Baarak, Abinoamin poika, oli noussut Taaborinvuorelle, 13 Siisera kokosi Haroset-Goojimista kaikki sotavaununsa, 900 raudoitetut sotavaunut, ja kaiken väen, joka seurasi häntä, ja lähti Kiisoninpurolle. 14 Silloin Debora sanoi Baarakille: “Nouse, sillä tämä on se päivä, jona Herra antaa Siiseran sinun käsiisi. Etkö ymmärrä, että Herra on jo lähtenyt edelläsi!” Niin Baarak laskeutui Taaborin vuorelta 10 000 miestä jäljessään. 15 Herra saattoi Baarakin miekan edessä hämminkiin Siiseran, koko hänen sotavaunuosastonsa ja koko hänen leirinsä. Siisera laskeutui vaunuistaan ja pakeni jalkaisin. 16 Mutta Baarak ajoi takaa Siiseran sotavaunuja ja joukkoja Haroset-Goojimiin saakka, ja koko joukko kaatui miekkaan; yksikään ei jäänyt henkiin.

Siiseran kuolema

17 Siisera pakeni jalkaisin keeniläisen Heberin vaimon Jaaelin teltalle, sillä Haasorin kuninkaan Jaabinin ja keeniläisen Heberin suvun välillä oli rauha. 18 Jaael meni Siiseraa vastaan ja sanoi hänelle: “Herrani, poikkea minun luokseni. Älä pelkää.” Siisera poikkesi hänen luokseen telttaan, ja Jaael peitteli hänet peitteellä. 19 Siisera sanoi Jaaelille: “Anna minun juoda vähän vettä, sillä minun on jano.” Jaael avasi maitoleilin, antoi Siiseran juoda ja peitti hänet jälleen. 20 Sitten Siisera sanoi hänelle: “Asetu teltan ovelle, ja jos joku tulee ja kysyy sinulta, onko täällä ketään, niin vastaa, ettei ole.” 21 Siisera oli väsynyt ja vaipui sikeään uneen. Silloin Jaael, Heberin vaimo, otti telttavaarnan ja vasaran käsiinsä, meni hiljaa hänen luokseen ja löi vaarnan hänen ohimoonsa, niin että se tunkeutui maahan asti, ja Siisera kuoli.

22 Kun Baarak, joka oli ajamassa Siiseraa takaa, tuli paikalle, Jaael meni häntä vastaan ja sanoi hänelle: “Tule, minä näytän sinulle miehen, jota etsit.” Baarak meni hänen luokseen, ja siellä Siisera makasi kuolleena vaarna ohimossaan.

23 Näin Jumala sinä päivänä nöyryytti kanaanilaiskuningas Jaabinin israelilaisten edessä. 24 Israelilaisten käsi painoi yhä raskaammin kanaanilaiskuningas Jaabinia, ja lopulta he tuhosivat hänet.

Deboran ja Baarakin voittolaulu

1 Sinä päivänä Debora lauloi Baarakin, Abinoamin pojan kanssa näin:

2 “Israelin sankarien uljuudesta ja kansan alttiudesta kiittäkää Herraa!

3 Kuulkaa, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat!

Herralle minä laulan, minä laulan ylistystä Herralle, Israelin Jumalalle.

4 Kun sinä, Herra, lähdit Seiristä, kun sinä astelit Edomin maasta,

silloin maa järisi ja taivaat valuivat, pilvet valuivat vettä.

5 Vuoret järkkyivät Herran edessä, jopa Siinai Herran, Israelin Jumalan, edessä.

6 Samgarin, Anatin pojan, päivinä, Jaaelin päivinä,

karavaanit olivat poissa ja teiden kulkijat kiertelivät mutkaisia polkuja.

7 Avoimet kylät hävisivät Israelista, niitä ei enää ollut,

kunnes minä, Debora, nousin, nousin äidiksi Israelissa.

8 Valittiin uusia jumalia; silloin sota oli porteilla.

Tuskin näkyi kilpeä tai keihästä Israelin neljänkymmenentuhannen joukossa.

9 Sydämeni on kiintynyt Israelin johtajiin, niihin, jotka ovat kansan joukossa alttiita. Kiittäkää Herraa!

10 Te, jotka ratsastatte valkoisilla aasintammoilla,

te, jotka istutte matoilla, ja te, jotka kuljette teitä pitkin, puhukaa tästä.

11 Vedenjakajien ääniä ammennuspaikoilta!

Siellä he kertovat Herran vanhurskaista teoista,

hänen vanhurskaista teoistaan Israelin kylien asukkaita kohtaan.

Silloin Herran kansa laskeutui porteille.

12 Herää, herää, Debora, herää, herää, laula laulu!

Nouse, Baarak, vangitse vangitsijasi, Abinoamin poika!

13 Silloin jäljelle jääneet laskeutuivat kansan ylhäisten luo,

Herran kansa laskeutui luokseni, sankarien joukko.

14 Efraimista tulivat ne, joiden juuret olivat Amalekissa,

sinun jäljessäsi, Benjamin, sinun joukkojesi mukana.

Maakirista laskeutuivat johtomiehet,

Sebulonista päällikönsauvan kantajat.

15 Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa.

Isaskar oli kuin Baarak, hän kiiti Baarakin jäljessä laaksoon.

Ruubenin suvuissa käytiin suuria neuvotteluja.

16 Miksi jäit istumaan tarhojen välille, kuuntelemaan paimenpillin soittoa?

Ruubenin suvuissa käytiin suuria neuvotteluja.

17 Gilead pysyi tuolla puolen Jordanin, ja Daan, miksi hän viipyi laivoilla?

Asser jäi istumaan meren rannalle ja pysyi lahtiensa luona.

18 Sebulon on kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan,

samoin Naftali kedon kummuilla.

19 Silloin kuninkaat tulivat ja taistelivat,

Kanaanin kuninkaat taistelivat Taanakissa, Megiddon vesien äärellä,

mutta eivät saaneet hopeaa saaliikseen.

20 Tähdet taivaalta sotivat, radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.

21 Kiisonin virta vei heidät mukanaan, Kiisonin virta, ikiaikojen virta.

Sieluni, astu eteenpäin voimassa!

22 Silloin hevosten kaviot tömistivät maata, kun urhot laskivat, laskivat laukkaa.

23 Kirotkaa Meeros, sanoo Herran enkeli, kiroamalla kirotkaa sen asukkaat,

koska he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sankarien joukossa.

24 Siunatuin naisista olkoon Jaael, keeniläisen Heberin vaimo,

siunatuin teltoissa asuvista naisista.

25 Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi, juhlamaljassa hän toi kermaa.

26 Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa, oikean kätensä työmiesten vasaraa,

ja iski Siiseraa, murskasi hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen ohimonsa.

27 Jaaelin jalkojen juureen hän vaipui, kaatui ja makasi siinä,

hänen jalkojensa juureen hän vaipui ja kaatui.

Hän makasi surmattuna siinä, mihin vaipui.

28 Ikkunasta katselee Siiseran äiti ja huutaa ristikon läpi:

‘Miksi viipyvät hänen sotavaununsa tulemasta?

Miksi ovat hitaat hänen vaunuhevostensa askeleet?’

29 Viisaimmat hänen ruhtinattaristaan vastaavat,

hän itsekin vastaa itselleen omin sanoin:

30 ‘Ovat varmaan saaneet saalista ja nyt jakavat sitä: tytön, kaksikin mieheen,

värikästä kangasta saaliiksi Siiseralle, värikästä kangasta saaliiksi,

kirjailtuja, värikkäitä huiveja saaliiksi saatujen kaulaan.’

31 Näin hukkukoot kaikki sinun vihollisesi, Herra.

Mutta ne, jotka häntä rakastavat, ovat voimassaan kuin auringonnousu.”

Ja maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta.

Midianilaiset hävittävät maata

1 Israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät Midianin valtaan seitsemäksi vuodeksi. 2 Israel sai tuntea Midianin käden voiman, ja midianilaisten vuoksi israelilaiset tekivät suojikseen onkaloita vuoristoon sekä luolia ja vuorilinnoja. 3 Aina kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa. 4 He leiriytyivät israelilaisia vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten jättämättä jäljelle mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, härkiä eivätkä aaseja. 5 He lähtivät liikkeelle laumoineen ja telttoineen monilukuisina kuin heinäsirkat; heillä ja heidän kameleillaan ei ollut määrää. He tulivat maahan hävittämään sitä. 6 Niin Israel joutui midianilaisten tähden suureen kurjuuteen, ja israelilaiset huusivat Herraa avukseen.

7 Kun israelilaiset huusivat Midianin vuoksi Herraa avukseen, 8 Herra lähetti israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä. 9 Minä vapautin teidät egyptiläisten vallasta ja kaikkien teidän sortajienne vallasta. Minä karkotin viholliset teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa. 10 Minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Älkää kunnioittako amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuunnelleet minun ääntäni.”

Gideonin kutsuminen

11 Herran enkeli tuli Ofran tammen luo ja istuutui sen alle. Tammi kuului abieserilaiselle Jooakselle, jonka poika Gideon oli juuri puimassa vehnää viinikuurnassa pitääkseen ne piilossa midianilaisilta. 12 Herran enkeli näyttäytyi hänelle ja sanoi: “Herra on kanssasi, sinä urhea soturi!” 13 Gideon sanoi hänelle: “Voi, herrani? Jos kerran Herra on meidän kanssamme, niin miksi kaikki tämä on kohdannut meitä? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeensä, joista isämme ovat meille kertoneet ja sanoneet: ‘Eikö Herra johdattanut meidät tänne Egyptistä?’ Mutta nyt Herra on hylännyt meidät ja antanut meidät Midianin käsiin.” 14 Herra kääntyi hänen puoleensa ja sanoi: “Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista. Minä lähetän sinut!” 15 Mutta Gideon vastasi hänelle: “Voi, herrani, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on vähäisin Manassessa, ja minä olen nuorin isäni perheessä.” 16 Herra sanoi hänelle: “Minä olen sinun kanssasi, ja niin sinä voitat midianilaiset kuin yhden miehen.” 17 Gideon vastasi Herralle: “Jos olen saanut osakseni suosiosi, anna minulle merkki, että sinä itse puhut minun kanssani. 18 Ethän poistu täältä, ennen kuin palaan luoksesi, tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi.” Herra sanoi: “Minä istun tässä, kunnes tulet takaisin.”

19 Gideon meni, valmisti ruuaksi nuoren vuohen ja leipoi happamattomia leipiä eefa-mitallisesta jauhoja, pani lihan koriin ja liemen pataan. Sitten hän vei ne enkelin luokse tammen alle ja pani tarjolle. 20 Jumalan enkeli sanoi hänelle: “Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja kaada liemi päälle.” Gideon teki niin. 21 Herran enkeli ojensi kädessään olevan sauvan ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä. Silloin kalliosta nousi tuli, joka kulutti lihan ja happamattomat leivät. Samassa Herran enkeli katosi Gideonin näkyvistä. 22 Nyt Gideon ymmärsi, että se oli Herran enkeli, ja hän sanoi: “Voi, Herra, Herra! Minä olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!” 23 Mutta Herra sanoi hänelle: “Rauha sinulle! Älä pelkää, et sinä kuole.” 24 Silloin Gideon rakensi siihen Herralle alttarin ja pani sen nimeksi “Herra on rauha”. Se alttari on vielä tänäkin päivänä abieserilaisten Ofrassa.

25 Sinä yönä Herra sanoi Gideonille: “Ota isäsi härkämullikka ja toinen, seitsenvuotias härkä, hajota isällesi kuuluva Baalin alttari ja kaada sen vieressä oleva asera-paalu. 26 Rakenna sitten kivistä latomalla alttari Herralle, Jumalallesi, tämän vuorenkukkulan laelle. Ota se toinen härkä ja uhraa se polttouhriksi asera-paalusta hakkaamiesi halkojen päällä.” 27 Niin Gideon otti palvelijoistaan mukaan kymmenen miestä ja teki niin kuin Herra oli hänelle puhunut. Mutta koska hän pelkäsi isänsä sukua ja kaupungin miehiä, hän ei uskaltanut tehdä sitä päivällä vaan teki sen yöllä.

28 Kun kaupungin miehet nousivat varhain seuraavana aamuna, he huomasivat että Baalin alttari oli hajotettu, asera-paalu sen vierestä kaadettu ja se toinen härkä uhrattu polttouhriksi äsken rakennetulla alttarilla. 29 He kysyivät toisiltaan: “Kuka tämän on tehnyt?” He tutkivat ja tiedustelivat asiaa, ja heille kerrottiin: “Sen on tehnyt Gideon, Jooaksen poika.” 30 Silloin kaupungin miehet sanoivat Jooakselle: “Tuo poikasi tänne! Hänen on kuoltava, sillä hän on hajottanut Baalin alttarin ja kaatanut asera-paalun sen vierestä.” 31 Mutta Jooas sanoi kaikille ympärillään seisoville: “Tekö ajatte Baalin asiaa, tekö pelastatte hänet? Se, joka ajaa hänen asiaansa, surmattakoon ennen huomisaamua. Jos Baal on jumala, ajakoon itse asiansa; hänen omansahan oli alttari, jonka Gideon hajotti.” 32 Sinä päivänä Jooas antoi Gideonille nimen Jerubbaal sanoen: “Baal ajakoon asiansa Gideonia vastaan, koska tämä on hajottanut hänen alttarinsa.”

33 Sitten kaikki midianilaiset, amalekilaiset ja idän miehet kokoontuivat yhteen, tulivat virran yli ja leiriytyivät Jisreelin laaksoon. 34 Silloin Herran Henki puki Gideonin voimalla. Gideon puhalsi pasuunaan, ja abieserilaiset kutsuttiin koolle seuraamaan häntä. 35 Hän lähetti sanansaattajia myös koko Manasseen, ja manasselaisetkin kutsuttiin seuraamaan häntä. Samoin hän lähetti sanansaattajat Asseriin, Sebuloniin ja Naftaliin, ja nämäkin lähtivät vihollisia vastaan.

36 Gideon sanoi Jumalalle: “Aiotko sinä pelastaa Israelin minun käteni kautta, niin kuin olet puhunut? 37 Katso, minä panen kerittyjä villoja puimatantereelle. Jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja maa jää muuten kokonaan kuivaksi, niin siitä minä tiedän, että sinä pelastat Israelin minun käteni kautta, niin kuin olet puhunut.” 38 Niin myös tapahtui. Noustuaan varhain seuraavana aamuna Gideon puristi villoista kastetta ja sai niistä valumaan täyden maljan vettä. 39 Silloin Gideon sanoi Jumalalle: “Älköön vihasi syttykö minua kohtaan, jos minä vielä tämän kerran puhun. Salli minun kerran vielä tehdä koe villoilla. Jääkööt ainoastaan villat kuiviksi, mutta tulkoon kastetta kaikkialle muualle maahan.” 40 Ja Jumala teki sinä yönä niin. Ainoastaan villat jäivät kuiviksi, ja kastetta tuli kaikkialle muualle maahan.

Herra valitsee Gideonin väen

1 Varhain seuraavana aamuna Jerubbaal, toiselta nimeltään Gideon, ja kaikki hänen kanssaan oleva väki kokoontuivat Harodinlähteelle. Midianilaisten leiri oli laaksossa, Harodinlähteeltä ja Moorenkukkulasta pohjoiseen. 2 Herra sanoi Gideonille: “Sinun kanssasi on liikaa väkeä. Minä en voi antaa Midiania heidän käsiinsä, ettei Israel ylvästelisi minua vastaan ja sanoisi: ‘Oma käteni pelasti minut.’ 3 Kuuluta siis kansalle näin: ‘Joka pelkää ja vapisee, kääntyköön takaisin ja lähteköön Gileadin vuorilta.’” Silloin kansasta palasi takaisin 22 000, jäljelle jäi 10 000 miestä.

4 Herra sanoi Gideonille: “Väkeä on vieläkin liian paljon. Vie heidät alas veden ääreen, niin minä valikoin siellä heistä osan sinulle. Jokainen, josta minä sanon sinulle: ‘Tämä lähteköön kanssasi’, lähtee kanssasi, mutta josta minä sanon sinulle: ‘Tämä älköön lähtekö kanssasi’, se ei lähde.” 5 Gideon vei väen alas veden ääreen, ja Herra sanoi hänelle: “Erota toisistaan ne, jotka latkivat vettä kielellään kuin koira, ja ne, jotka laskeutuvat polvilleen juomaan.” 6 Niiden miesten luku, jotka latkivat kädestä suuhunsa, oli kolmesataa. Kaikki muu väki oli laskeutunut polvilleen juomaan vettä. 7 Silloin Herra sanoi Gideonille: “Niillä kolmellasadalla miehellä, jotka latkivat, minä pelastan teidät ja annan Midianin sinun käsiisi. Kaikki muu väki menköön kotiinsa.” 8 Sitten tuo joukko otti mukaansa eväät ja pasuunansa. Kaikki muut Israelin miehet Gideon päästi menemään koteihinsa ja piti ainoastaan ne kolmesataa miestä. Midianilaisten leiri oli hänen alapuolellaan laaksossa.

Herra rohkaisee Gideonia

9 Sinä yönä Herra sanoi hänelle: “Nouse ja mene alas vihollisen leiriin, sillä minä olen antanut sen sinun käsiisi. 10 Mutta jos sinä pelkäät mennä yksin alas leiriin, mene palvelijasi Puuran kanssa, 11 ja kuuntele, mitä siellä puhutaan, niin saat rohkeutta hyökätä leiriin.” Niin Gideon meni palvelijansa Puuran kanssa alas leirin laitaan asti etuvartijoiden luo. 12 Laaksoon oli leiriytynyt midianilaisia, amalekilaisia ja kaikkia idän miehiä kuin heinäsirkkoja, eikä heidän kameleillaan ollut määrää, niitä oli kuin hiekkaa meren rannalla. 13 Gideonin tullessa muuan mies oli kertomassa toiselle untaan. Mies sanoi: “Kuule, minä näin unta. Pyöreä ohraleipä kieri midianilaisten leiriin. Se tuli yhtä telttaa kohti ja törmäsi siihen, niin että teltta kaatui. Ohraleipä käänsi teltan ylösalaisin, ja se jäi kumoon.” 14 Toinen sanoi: “Se ei ole mikään muu kuin israelilaisen Gideonin, Jooaksen pojan, miekka. Jumala antaa hänen käsiinsä Midianin ja koko tämän leirin.”

Pasuunat, ruukut ja tulisoihdut

15 Kun Gideon oli kuullut kertomuksen unesta ja sen selityksen, hän kumartui maahan palvomaan Herraa. Sitten hän palasi Israelin leiriin ja sanoi: “Nouskaa, sillä Herra on antanut midianilaisten leirin teidän käsiinne.” 16 Gideon jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon ja antoi jokaiselle miehelle pasuunan ja tyhjän saviruukun sekä tulisoihdun ruukkuun. 17 Hän sanoi heille: “Katsokaa minua ja tehkää samoin kuin minä. Kun minä olen tullut leirin laitaan, tehkää niin kuin minä teen. 18 Kun minä ja kaikki minun kanssani olevat miehet puhallamme pasuunoihin, puhaltakaa tekin pasuunoihin kaikkialla leirin ympärillä ja huutakaa: ‘Herran ja Gideonin puolesta!’”

19 Niin Gideon ja ne sata miestä, jotka olivat hänen kanssaan, tulivat leirin laitaan keskimmäisen yövartion alussa, juuri kun vartijat oli asetettu paikoilleen. Silloin he puhalsivat pasuunoihin ja särkivät saviruukut, jotka heillä oli käsissään. 20 Ne kolme joukkoa puhalsivat myös pasuunoihin ja murskasivat saviruukut. Miehet pitivät vasemmassa kädessään tulisoihtua ja oikeassa pasuunaa. He puhalsivat pasuunoihin ja huusivat: “Herran ja Gideonin miekka!” 21 Kukin heistä seisoi paikallaan leirin ympärillä, mutta koko leiri lähti liikkeelle ja kaikki juoksivat huutaen pakoon.

Gideon voittaa midianilaiset

22 Kun noihin kolmeensataan pasuunaan puhallettiin, Herra käänsi midianilaisten miekat toisiaan vastaan koko leirissä, ja he pakenivat Beet-Sittaan asti Sereraan päin, Tabbatin luona olevan Aabel-Meholan rantaan saakka. 23 Silloin Israelin miehet kutsuttiin koolle Naftalista, Asserista ja koko Manassesta, ja he ajoivat midianilaisia takaa.

24 Gideon oli myös lähettänyt sanansaattajia kaikkialle Efraimin vuoristoon sanomaan: “Tulkaa alas taistelemaan midianilaisia vastaan ja vallatkaa heiltä vedet Beet-Baaraan asti sekä Jordan.” Niin kaikki Efraimin miehet kutsuttiin koolle, ja he valtasivat vedet Beet-Baaraan asti sekä Jordanin. 25 He ottivat vangiksi kaksi midianilaisten ruhtinasta, Oorebin ja Seebin. Oorebin he surmasivat Oorebin kalliolla, ja Seebin he surmasivat Seebin viinikuurnan luona. Sitten he ajoivat midianilaisia takaa. Oorebin ja Seebin päät he toivat Gideonille Jordanin toiselle puolen.

Efraimilaisten tyytymättömyys

1 Efraimin miehet sanoivat Gideonille: “Miksi teit meille näin etkä kutsunut meitä, kun lähdit taistelemaan midianilaisia vastaan?” He riitelivät kovasti Gideonin kanssa. 2 Mutta Gideon sanoi heille: “Mitä minä muka olen tehnyt teihin verrattuna? Eikö Efraimin jälkikorjuu ole parempi kuin Abieserin viininkorjuu? 3 Teidän käsiinnehän Jumala antoi midianilaisten ruhtinaat Oorebin ja Seebin. Olenko minä kyennyt tekemään mitään sellaista kuin te?” Kun hän puhui näin, heidän suuttumuksensa häntä kohtaan lauhtui.

Veljestaistelut

4 Kun Gideon tuli Jordanille, hän meni sen yli niiden kolmensadan miehen kanssa. He olivat uuvuksissa, mutta jatkoivat takaa-ajoa. 5 Gideon sanoi Sukkotin miehille: “Antakaa leipiä väelle, joka seuraa minua, sillä se on uuvuksissa. Minä näet ajan takaa midianilaisten kuninkaita Sebahia ja Salmunnaa.” 6 Mutta Sukkotin päämiehet vastasivat: “Onko Sebahin ja Salmunnan koura jo kädessäsi, niin että antaisimme leipää sotajoukollesi?” 7 Gideon vastasi: “Hyvä on! Kun Herra antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, minä pehmitän teidän lihanne autiomaan orjantappuroilla ja piikkipensailla.”

8 Hän lähti sieltä Penueliin ja puhui samalla tavoin Penuelin miehille. Nämä vastasivat hänelle samoin kuin Sukkotin miehet olivat vastanneet. 9 Penuelin miehille Gideon sanoi: “Kun palaan voittajana, minä hajotan maahan tämän tornin.”

10 Mutta Sebah ja Salmunna olivat Karkorissa joukkojensa kanssa. Koko idän miesten sotajoukosta oli jäljellä noin 15 000 miestä; miekkamiehiä oli kaatunut 120 000. 11 Gideon kulki teltoissa asuvien tietä Noobahin ja Jogbehan itäpuolitse ja voitti joukon, kun se oli huolettomana leirissään. 12 Sebah ja Salmunna pakenivat, mutta Gideon ajoi heitä takaa. Hän otti vangiksi molemmat midianilaisten kuninkaat, Sebahin ja Salmunnan, ja saattoi koko leirin pakokauhun valtaan.

13 Kun Gideon, Jooaksen poika, palasi taistelusta Hereksen solalta, 14 hän otti kiinni erään nuorukaisen, joka oli Sukkotin miehiä, ja kuulusteli häntä. Nuorukainen kirjoitti hänelle Sukkotin päämiesten ja vanhinten nimet; heitä oli 77 miestä. 15 Kun Gideon tuli Sukkotin miesten luo, hän sanoi: “Tässä ovat Sebah ja Salmunna, joiden vuoksi te pilkkasitte minua ja kysyitte: ‘Onko Sebahin ja Salmunnan koura jo kädessäsi, niin että antaisimme leipää uupuneille miehillesi?’” 16 Gideon otti kiinni kaupungin vanhimmat ja antoi autiomaan orjantappuroilla ja piikkipensailla opetuksen Sukkotin miehille. 17 Hän myös hajotti Penuelin tornin ja surmasi kaupungin miehet.

Gideon surmaa Midianin kuninkaat

18 Sitten hän sanoi Sebahille ja Salmunnalle: “Millaisia olivat ne miehet, jotka te tapoitte Taaborilla?” Nämä vastasivat: “He olivat samanlaisia kuin sinä, jokainen näöltään kuin kuninkaan poika.” 19 Gideon sanoi: “He olivat minun veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Herra elää: jos te olisitte jättäneet heidät henkiin, minä en surmaisi teitä.” 20 Hän sanoi Jeterille, esikoiselleen: “Nouse ja surmaa heidät.” Mutta nuorukainen ei paljastanut miekkaansa, sillä hän pelkäsi, koska oli vielä nuori. 21 Silloin Sebah ja Salmunna sanoivat: “Nouse sinä ja surmaa meidät, sillä miehellä on miehen voimat.” Gideon nousi ja surmasi Sebahin ja Salmunnan ja otti heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut.

Gideon ei suostu Israelin hallitsijaksi

22 Israelin miehet sanoivat Gideonille: “Hallitse sinä meitä, sinä itse, sinun poikasi ja pojanpoikasi, sillä sinä olet pelastanut meidät Midianin käsistä.” 23 Mutta Gideon vastasi: “En minä aio teitä hallita, eikä minun poikanikaan tule hallitsemaan teitä. Teitä hallitsee Herra.” 24 Gideon sanoi heille vielä: “Pyytäisin kuitenkin teiltä yhtä asiaa: antakoon jokainen teistä minulle saaliistaan korurenkaan.” Voitetuilla oli näet kultaisia korurenkaita, koska he olivat ismaelilaisia. 25 Israelilaiset sanoivat: “Annamme mielellämme.” He levittivät viitan ja jokainen heitti sen päälle yhden korurenkaan saaliistaan. 26 Gideonin pyytämät kultaiset korurenkaat painoivat 1 700 sekeliä. Tähän eivät sisältyneet midianilaisten kuninkaiden yllä olleet puolikuukorut, korvarenkaat ja purppuravaatteet eivätkä heidän kameliensa kaulaketjut. 27 Gideon valmisti niistä kasukan, jonka hän sijoitti kaupunkiinsa Ofraan, ja koko Israel kävi haureudessaan palvomassa sitä siellä. Siitä tuli ansa Gideonille ja hänen perheelleen.

28 Näin Midian joutui nöyrtymään israelilaisten edessä eikä enää nostanut päätään. Gideonin päivinä maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta.

29 Sotien jälkeen Jerubbaal, Jooaksen poika, palasi asumaan kotiinsa. 30 Gideonilla oli 70 poikaa, hänen siittämiään; hänellä oli nimittäin monta vaimoa. 31 Myös hänen sikemiläinen sivuvaimonsa synnytti hänelle pojan, ja Gideon antoi pojalle nimen Abimelek. 32 Päästyään korkeaan ikään Gideon, Jooaksen poika, kuoli, ja hänet haudattiin isänsä Jooaksen hautaan abieserilaisten Ofraan.

Israel luopuu Jumalasta

33 Kun Gideon oli kuollut, israelilaiset lähtivät jälleen haureudessaan seuraamaan baaleja. He ottivat jumalakseen Baal-Beritin 34 eivätkä enää muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien ympärillä asuvien vihollisten käsistä. 35 He eivät myöskään osoittaneet uskollisuutta Jerubbaalin eli Gideonin perhettä kohtaan huolimatta kaikesta hyvästä, mitä hän oli tehnyt Israelille.

Abimelek nousee kuninkaaksi

1 Abimelek, Jerubbaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljien luo ja sanoi heille sekä äitinsä isän koko suvulle: 2 “Puhukaa kaikille Sikemin johtomiehille näin: ‘Kumpi teistä on parempi, sekö että teitä hallitsee seitsemänkymmentä miestä, kaikki Jerubbaalin pojat, vai se että teitä hallitsee yksi mies?’ Ja muistakaa, että minä olen teidän luutanne ja lihaanne.” 3 Abimelekin äidin veljet puhuivat kaikille Sikemin johtomiehille hänen puolestaan kaiken tämän, ja näiden sydän taipui Abimelekin puolelle. He näet sanoivat: “Hän on meidän veljemme.” 4 He antoivat Abimelekille Baal-Beritin temppelistä seitsemänkymmentä sekeliä hopeaa. Niillä hän palkkasi tyhjäntoimittajia, häikäilemättömiä miehiä, jotka seurasivat häntä. 5 Sitten hän lähti isänsä taloon Ofraan ja surmasi saman kiven päällä kaikki veljensä, seitsemänkymmentä Jerubbaalin poikaa. Vain Jerubbaalin nuorin poika Jootam jäi henkiin, sillä hän oli piiloutunut. 6 Sitten kaikki Sikemin johtomiehet ja koko Beet-Millon väki kokoontuivat, menivät Sikemissä olevan muistomerkkitammen luo ja tekivät Abimelekista kuninkaan.

Jootamin vertaus

7 Kun Jootamille kerrottiin tästä, hän meni Garissimin vuoren laelle, asettui seisomaan ja huusi heille kovalla äänellä: “Kuulkaa minua, te Sikemin johtomiehet, niin Jumalakin kuulee teitä.

8 Kerran lähtivät puut voitelemaan itselleen kuningasta.

Ne sanoivat öljypuulle: ‘Ole sinä meidän kuninkaamme.’

9 Mutta öljypuu vastasi puille:

‘Lakkaisinko antamasta öljyäni, josta jumalat ja ihmiset minua ylistävät,

ja menisin huojumaan muiden puiden yläpuolelle?’

10 Sitten puut sanoivat viikunapuulle: ‘Tule sinä kuninkaaksemme.’

11 Mutta viikunapuu vastasi puille:

‘Lakkaisinko antamasta makeuttani ja hyvää satoani

ja menisin huojumaan muiden puiden yläpuolelle?’

12 Sitten puut sanoivat viiniköynnökselle: ‘Tule sinä meidän kuninkaaksemme.’

13 Mutta viiniköynnös vastasi puille:

‘Lakkaisinko antamasta viiniäni, joka saa jumalat ja ihmiset iloisiksi,

ja menisin huojumaan muiden puiden yläpuolelle?’

14 Silloin kaikki puut sanoivat orjantappuralle: ‘Tule sinä kuninkaaksemme.’

15 Orjantappura vastasi puille:

‘Jos te todella tahdotte voidella minut kuninkaaksenne, etsikää suojaa varjostani.

Mutta jos ette, lähtee orjantappurasta tuli, joka kuluttaa Libanonin setrit.’

16 Oletteko te nyt menetelleet uskollisesti ja nuhteettomasti tehdessänne Abimelekista kuninkaan? Oletteko kohdelleet hyvin Jerubbaalia ja hänen perhettään? Oletteko palkinneet hänet sen mukaan, mitä hän on tehnyt? 17 Sotihan minun isäni teidän puolestanne, pani henkensä alttiiksi ja pelasti teidät Midianin käsistä. 18 Kuitenkin te olette tänä päivänä nousseet minun isäni perhettä vastaan ja surmanneet saman kiven päällä kaikki hänen poikansa, seitsemänkymmentä miestä, ja tehneet Abimelekista, isäni orjattaren pojasta, Sikemin miesten kuninkaan, koska hän on teidän veljenne. 19 Jos te siis olette tänä päivänä kohdelleet uskollisesti ja nuhteettomasti Jerubbaalia ja hänen perhettään, niin iloitkaa Abimelekista, ja iloitkoon myös hän teistä. 20 Mutta jos ette ole, lähteköön Abimelekista tuli ja kuluttakoon Sikemin johtomiehet sekä Beet-Millon. Samoin lähteköön tuli Sikemin johtomiehistä ja Beet-Millosta ja kuluttakoon Abimelekin.” 21 Sitten Jootam lähti kiireesti pakoon. Hän tuli Beeriin ja asettui sinne asumaan veljensä Abimelekin tähden.

Abimelekin taistelut ja kuolema

22 Kun Abimelek oli hallinnut Israelia kolme vuotta, 23 Jumala lähetti pahan hengen Abimelekin ja Sikemin miesten väliin, ja Sikemin johtomiehet pettivät Abimelekia. 24 Tämä tapahtui, jotta Jerubbaalin seitsemällekymmenelle pojalle tehty väkivalta tulisi kostetuksi, ja heidän verensä tulisi heidän veljensä Abimelekin päälle, joka oli surmannut heidät, ja Sikemin johtomiesten päälle, jotka olivat auttaneet häntä surmaamaan veljensä. 25 Sikemin johtomiehet asettivat Abimelekin kiusaksi miehiä väijymään vuorten harjanteille, ja nämä ryöstivät jokaisen, joka kulki tiellä heidän ohitseen. Tästä kerrottiin Abimelekille.

26 Sitten Gaal, Ebedin poika, tuli veljineen Sikemiin. Sikemin johtomiehet luottivat hänen. 27 He lähtivät ulos viinitarhoilleen ja korjasivat niiden sadon, polkivat rypäleet ja pitivät ilojuhlia. Sitten he menivät jumalansa temppeliin, söivät ja joivat ja kirosivat Abimelekia. 28 Gaal, Ebedin poika, sanoi: “Mikä on Abimelek, että me häntä palvelisimme, ja mikä on Sikem? Eikö Abimelek ole Jerubbaalin poika ja Sebul hänen käskyläisensä? Palvelkaa Sikemin isän Hamorin miehiä. Miksi me palvelisimme Abimelekia? 29 Olisipa minulla tämä kansa vallassani, niin minä toimittaisin Abimelekin pois. Abimelekista hän sanoi: ‘Hanki itsellesi lisää sotajoukkoja ja lähde liikkeelle!’”

30 Kun kaupungin päällikkö Sebul kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanat, hän vihastui 31 ja lähetti salaa sanansaattajia Abimelekin luo sanomaan: “Tiedätkö, että Gaal, Ebedin poika, ja hänen veljensä ovat tulleet Sikemiin, ja nyt he yllyttävät kaupunkia sinua vastaan. 32 Nouse siis yöllä, sinä ja väki, joka on kanssasi, ja asetu kedolle väijyksiin. 33 Hyökkää varhain aamulla, auringon noustessa, kaupungin kimppuun. Kun Gaal lähtee joukkoineen sinua vastaan, tee hänelle silloin, mitä kykenet.” 34 Niin Abimelek ja kaikki hänen kanssaan oleva väki nousivat yöllä ja asettuivat väijyksiin Sikemiä vastaan neljänä joukkona.

35 Gaal, Ebedin poika, tuli ulos ja asettui kaupungin portille. Silloin Abimelek ja hänen kanssaan oleva väki nousivat väijyksistä. 36 Gaal näki väen ja sanoi Sebulille: “Katso, vuorten harjanteilta laskeutuu väkeä.” Mutta Sebul vastasi hänelle: “Vuorten varjot näyttävät sinusta miehiltä.” 37 Gaal sanoi taas: “Katso! Maannavalta laskeutuu väkeä, ja toinen joukko tulee Ennustajientammelta päin.” 38 Silloin Sebul sanoi hänelle: “Missä on nyt sinun suuri suusi, joka sanoi: ‘Mikä on Abimelek, että me häntä palvelisimme?’ Eikö tämä ole sitä väkeä, jota olet halveksinut. Mene nyt ja taistele sitä vastaan.” 39 Niin Gaal lähti Sikemin miesten edellä ja taisteli Abimelekia vastaan. 40 Mutta Abimelek ajoi Gaalia takaa, ja tämä pakeni häntä. Monet kaatuivat surmattuina, ennen kuin ennättivät portille asti. 41 Abimelek jäi Arumaan, ja Sebul karkotti Gaalin ja hänen veljensä pois Sikemistä.

42 Seuraavana päivänä kansa oli lähdössä ulos kedolle. Kun siitä kerrottiin Abimelekille, 43 hän otti väkensä, jakoi sen kolmeen joukkoon ja asettui kedolle väijyksiin. Kun hän näki miesten lähtevän kaupungista, hän hyökkäsi heidän kimppuunsa ja surmasi heidät. 44 Abimelek ja hänen kanssaan oleva joukko ryntäsi esiin ja seisahtui kaupungin portille. Toiset kaksi joukkoa hyökkäsivät kaikkien niiden kimppuun, jotka olivat kedolla, ja surmasivat heidät. 45 Abimelek taisteli kaupunkia vastaan koko sen päivän, valloitti kaupungin ja surmasi siellä olevan väen. Kaupungin hän hajotti maan tasalle ja kylvi sen paikalle suolaa.

46 Kun kaikki Sikemintornin miehet saivat kuulla siitä, he menivät Eel-Beritin temppelin holviin. 47 Mutta kun Abimelekille kerrottiin, että kaikki Sikemintornin miehet olivat tulleet koolle, 48 Abimelek nousi kaiken väkensä kanssa Salmonin vuorelle. Hän otti kirveen käteensä ja löi poikki puunoksan, nosti sen olalleen ja sanoi mukanaan olevalle väelle: “Näittekö, mitä minä tein? Tehkää tekin kiireesti samalla tavoin.” 49 Niin jokainen mies katkaisi oksan. Sitten he seurasivat Abimelekia, panivat oksat holvin päälle ja sytyttivät ihmisten päällä olevan holvin palamaan. Niin kuolivat myös kaikki Sikemintornin asukkaat, noin tuhat miestä ja naista. 50 Sitten Abimelek meni Teebekseen, leiriytyi Teebestä vastapäätä ja valloitti sen. 51 Mutta kaupungin keskellä oli luja torni, ja kaikki miehet ja naiset sekä kaikki kaupungin johtomiehet pakenivat sinne. He sulkivat oven jälkeensä ja nousivat tornin katolle. 52 Abimelek tuli tornin luo ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan. Mutta kun hän meni tornin ovelle polttaakseen sen tulella, 53 eräs nainen heitti jauhinkiven Abimelekin päähän ja murskasi hänen kallonsa. 54 Abimelek huusi heti palvelijalle, aseenkantajalleen, ja sanoi hänelle: “Vedä esiin miekkasi ja surmaa minut, ettei minusta sanottaisi: ‘Nainen tappoi hänet.’” Silloin hänen palvelijansa lävisti hänet ja hän kuoli. 55 Kun Israelin miehet näkivät, että Abimelek oli kuollut, he menivät kukin kotiinsa.

56 Näin Jumala maksoi Abimelekille takaisin sen pahan, minkä tämä oli tehnyt isäänsä kohtaan surmatessaan seitsemänkymmentä veljeään. 57 Myös kaiken Sikemin miesten tekemän pahan Jumala antoi kohdata heitä itseään. Näin Jootamin, Jerubbaalin pojan, kirous tuli heidän päälleen.

Toola ja Jaair tuomareina

1 Abimelekin jälkeen nousi Israelia pelastamaan isaskarilainen Toola, Doodon pojan Puuan poika, joka asui Saamirissa, Efraimin vuoristossa. 2 Hän jakoi Israelille oikeutta kaksikymmentäkolme vuotta. Sitten hän kuoli, ja hänet haudattiin Saamiriin.

3 Hänen jälkeensä nousi gileadilainen Jaair ja jakoi Israelille oikeutta kaksikymmentäkaksi vuotta. 4 Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, jotka ratsastivat kolmellakymmenellä aasilla. Heillä oli kolmekymmentä kaupunkia, joita vielä tänäkin päivänä kutsutaan Jaairin leirikyliksi. Ne ovat Gileadin maassa. 5 Sitten Jaair kuoli, ja hänet haudattiin Kaamoniin.

Ammonilaiset ahdistavat Israelia

6 Mutta israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. He palvelivat baaleja ja astarteja sekä Aramin jumalia, Siidonin jumalia, Mooabin jumalia, ammonilaisten jumalia ja filistealaisten jumalia. He hylkäsivät Herran eivätkä palvelleet häntä. 7 Silloin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän luovutti heidät filistealaisten ja ammonilaisten valtaan. 8 Nämä raastoivat ja runtelivat israelilaisia tuosta vuodesta alkaen kahdeksantoista vuotta, kaikkia israelilaisia, jotka asuivat Jordanin toisella puolella Gileadissa, amorilaisten maassa. 9 Ammonilaiset tulivat myös Jordanin yli taistelemaan Juudaa, Benjaminia ja Efraimin heimoa vastaan, ja Israel joutui suureen ahdinkoon.

10 Silloin israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: “Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, sillä me olemme hylänneet oman Jumalamme ja palvelleet baaleja.” 11 Mutta Herra sanoi israelilaisille: “Enkö minä pelastanut teidät egyptiläisten, amorilaisten, ammonilaisten ja filistealaisten käsistä? 12 Ja silloinkin, kun siidonilaiset, amalekilaiset ja maaonilaiset sortivat teitä ja te huusitte minua avuksi, minä pelastin teidät heidän käsistään. 13 Mutta te hylkäsitte minut ja palvelitte muita jumalia. Sen tähden minä en enää pelasta teitä. 14 Menkää ja huutakaa avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet. Pelastakoot ne teidät ahdinkonne aikana.” 15 Israelilaiset sanoivat Herralle: “Me olemme tehneet syntiä. Tee sinä meille aivan niin kuin hyväksi näet, kunhan vain tänä päivänä vapautat meidät.” 16 Niin he poistivat vieraat jumalat keskuudestaan ja palvelivat Herraa. Silloin hän ei enää kärsinyt nähdä Israelin kurjuutta.

17 Sitten ammonilaiset kutsuttiin koolle, ja he leiriytyivät Gileadiin. Myös israelilaiset kokoontuivat ja leiriytyivät Mispaan. 18 Niin Gileadin kansa ja ruhtinaat sanoivat toisilleen: “Kuka on se mies, joka alkaa taistelun ammonilaisia vastaan? Hänestä tulee kaikkien Gileadin asukkaiden päämies.”

Jefta asetetaan Gileadin päämieheksi

1 Gileadilainen Jefta oli urhea soturi, mutta hän oli porton poika. Jeftan isä oli Gilead. 2 Myös Gileadin vaimo synnytti hänelle poikia. Kun vaimon pojat kasvoivat suuriksi, he karkottivat Jeftan ja sanoivat hänelle: “Sinä et peri mitään meidän isämme talossa, sillä sinä olet toisen naisen poika.” 3 Silloin Jefta pakeni veljiensä luota ja asettui asumaan Toobin maahan. Jeftan luo kerääntyi joutilaita miehiä, ja nämä kulkivat hänen mukanaan.

4 Jonkin ajan kuluttua ammonilaiset lähtivät sotaan Israelia vastaan. 5 Kun ammonilaiset sotivat Israelia vastaan, Gileadin vanhimmat lähtivät noutamaan Jeftaa Toobin maasta 6 ja sanoivat Jeftalle: “Tule meidän päälliköksemme, että voimme sotia ammonilaisia vastaan.” 7 Mutta Jefta sanoi Gileadin vanhimmille: “Ettekö te vihanneet minua ja karkottaneet minut isäni kotoa? Miksi tulette minun luokseni nyt, kun teillä on hätä?” 8 Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: “Juuri siksi olemme nyt kääntyneet sinun puoleesi, että sinä tulisit meidän kanssamme taistelemaan ammonilaisia vastaan ja että sinä olisit meidän kaikkien Gileadin asukkaiden päämies.” 9 Jefta sanoi Gileadin vanhimmille: “Jos te viette minut takaisin, taistelemaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antaa heidät minun käsiini, niin tuleeko minusta todella teidän päämiehenne?” 10 Niin Gileadin vanhimmat sanoivat Jeftalle: “Herra kuulee meidän sopimuksemme. Totisesti, me teemme kaiken, mitä sinä sanoit.” 11 Niin Jefta lähti Gileadin vanhinten mukaan. Kansa asetti hänet päämiehekseen ja päällikökseen, ja Jefta toisti Herran edessä Mispassa kaiken, mitä oli puhunut vanhimmille.

Jeftan sanoma ammonilaisten kuninkaalle

12 Sitten Jefta lähetti sanansaattajia sanomaan ammonilaisten kuninkaalle: “Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, kun tulet tänne sotimaan maatani vastaan?” 13 Ammonilaisten kuningas vastasi Jeftan sanansaattajille: “Ottihan Israel Egyptistä tullessaan minun maani Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti. Anna se nyt hyvällä takaisin.”

14 Jefta lähetti vielä toistamiseen sanansaattajia ammonilaisten kuninkaan luo 15 sanomaan hänelle: “Näin sanoo Jefta: Ei Israel ole ottanut Mooabin maata eikä ammonilaisten maata. 16 Egyptistä tullessaan Israel kulki autiomaan kautta Kaislamerelle ja tuli Kaadekseen. 17 Sieltä Israel lähetti sanansaattajia Edomin kuninkaan luo sanomaan: ‘Sallithan minun kulkea maasi läpi’, mutta Edomin kuningas ei kuunnellut heitä. Israel lähetti sanan myös Mooabin kuninkaalle, mutta hänkään ei suostunut. Niin Israel jäi Kaadekseen. 18 Sitten he kulkivat autiomaan kautta, kiersivät Edomin maan sekä Mooabin maan, kulkivat Mooabin maan itäpuolitse ja leiriytyivät Arnonin toiselle puolelle, mutta eivät tulleet Mooabin alueelle. Arnon on nimittäin Mooabin raja.

19 Silloin Israel lähetti sanansaattajia amorilaisten kuninkaan Siihonin luo Hesboniin. Israel sanoi hänelle: ‘Sallithan minun kulkea maasi läpi määränpäähäni.’ 20 Mutta Siihon ei luottanut Israeliin eikä antanut sen kulkea alueensa läpi vaan kokosi kaiken väkensä, leiriytyi Jahasiin ja ryhtyi taisteluun Israelia vastaan. 21 Mutta Herra, Israelin Jumala, antoi Siihonin ja kaiken hänen väkensä Israelin käsiin, ja Israel löi heidät. Niin Israel otti omakseen kaiken siinä maassa asuvien amorilaisten maan. 22 Israelilaiset ottivat omakseen amorilaisten koko alueen Arnonista Jabbokiin asti ja autiomaasta Jordaniin saakka.

23 Näin on siis Herra, Israelin Jumala, karkottanut amorilaiset kansansa Israelin tieltä. Sinäkö ottaisit nyt omaksesi heidän maansa? 24 Eikö ole näin: minkä sinun jumalasi Kemos sinulle antaa, sen sinä otat omaksesi, ja kenet Herra, meidän Jumalamme, karkottaa meidän edeltämme, sen maan me otamme omaksemme? 25 Oletko sinä jotenkin parempi kuin Baalak, Sipporin poika, Mooabin kuningas? Rakensiko hän millään tavoin riitaa Israelin kanssa? Ryhtyikö hän milloinkaan sotimaan sitä vastaan? 26 Israel on nyt asunut Hesbonissa ja sen tytärkaupungeissa, Aroerissa ja sen tytärkaupungeissa ja kaikissa Arnonin varrella olevissa kaupungeissa kolmesataa vuotta. Miksi te ette ole sinä aikana ottaneet niitä pois? 27 Minä en ole tehnyt syntiä sinua vastaan, mutta sinä teet pahasti minua kohtaan, kun ryhdyt sotimaan minua vastaan. Jakakoon Herra, joka on tuomari, tänä päivänä oikeutta israelilaisten ja ammonilaisten välillä.” 28 Mutta ammonilaisten kuningas ei ottanut kuullakseen viestiä, jonka Jefta lähetti hänelle.

Jeftan lupaus ja voitto

29 Silloin Herran Henki tuli Jeftan ylle, ja hän kulki Gileadin ja Manassen kautta ohi Gileadin Mispen, ja sieltä hän jatkoi matkaa ammonilaisten maahan. 30 Jefta teki lupauksen Herralle ja sanoi: “Jos sinä todella annat ammonilaiset minun käsiini, 31 niin kuka tahansa tuleekin taloni ovesta minua vastaan palatessani voittajana ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi.” 32 Sitten Jefta lähti sotimaan ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä. 33 Hän löi heidät kahdessakymmenessä kaupungissa Aroerista Minnitiin ja Aabel-Keramimiin asti tuottaen heille hyvin suuren tappion. Näin ammonilaiset joutuivat nöyrtymään israelilaisten edessä.

Jeftan tytär

34 Kun Jefta oli palaamassa kotiinsa Mispaan, hänen tyttärensä tuli ulos häntä vastaan rumpua lyöden ja karkeloiden. Tytär oli hänen ainoa lapsensa, Jeftalla ei ollut muita poikia eikä tyttäriä kuin tämä. 35 Nähdessään hänet Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: “Voi tyttäreni, sinä saat minut todella sortumaan maahan, sinä syökset minut onnettomuuteen, sillä minä olen tehnyt lupauksen Herralle enkä voi sitä peruuttaa.” 36 Tytär vastasi Jeftalle: “Isäni, sinä olet tehnyt lupauksen Herralle! Tee minulle niin kuin olet puhunut, koska Herra on kostanut puolestasi vihollisillesi ammonilaisille.” 37 Hän sanoi vielä isälleen: “Tehtäköön kuitenkin niin, että jätät minut rauhaan kahdeksi kuukaudeksi. Minä tahdon mennä vuorille ja itkeä neitsyyttäni yhdessä ystävättärieni kanssa.” 38 Jefta sanoi: “Mene!”

Hän päästi tyttärensä lähtemään kahdeksi kuukaudeksi, ja tämä meni ystävättärineen ja itki neitsyyttään vuorilla. 39 Mutta kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo, ja tämä toteutti Herralle antamansa lupauksen. Hän ei miehestä tiennyt. Israelissa tuli tavaksi, 40 että Israelin tyttäret menivät muistelemaan gileadilaisen Jeftan tytärtä neljän päivän ajaksi joka vuosi.

Jefta voittaa efraimilaiset

1 Efraimin miehet kutsuttiin koolle, ja he lähtivät Saafoniin ja sanoivat Jeftalle: “Miksi sinä menit sotimaan ammonilaisia vastaan etkä kutsunut meitä mukaasi? Me poltamme sinut ja talosi.” 2 Mutta Jefta sanoi heille: “Minulla ja minun väelläni oli kova riita ammonilaisten kanssa. Silloin minä kutsuin teitä, mutta te ette tulleet pelastamaan minua heidän käsistään. 3 Kun minä näin, että te ette auttaisi minua, panin henkeni vaaralle alttiiksi ja lähdin ammonilaisia vastaan. Herra antoi heidät minun käsiini. Miksi te nyt olette tulleet tänne sotimaan minua vastaan?”

4 Sitten Jefta kokosi kaikki Gileadin miehet ja ryhtyi taisteluun efraimilaisia vastaan, koska nämä olivat sanoneet: “Te olette Efraimin karkureita, onhan Gilead Efraimin ja Manassen keskellä.” Mutta Gileadin miehet löivät efraimilaiset 5 ja valtasivat efraimilaisten käyttämät Jordanin kahlauspaikat. Kun sitten Efraimin pakolaiset sanoivat: “Antakaa meidän mennä yli”, Gileadin miehet kysyivät jokaiselta: “Oletko efraimilainen?” Jos hän vastasi: “En”, 6 he sanoivat hänelle: “Sanopas ‘shibbolet’.” Jos hän sanoi “sibbolet”, kun ei osannut ääntää oikein, he ottivat hänet kiinni ja tappoivat. Niin efraimilaisia kaatui niinä päivinä Jordanin kahlauspaikoilla 42 000.

7 Jefta jakoi Israelille oikeutta kuusi vuotta. Sitten gileadilainen Jefta kuoli, ja hänet haudattiin erääseen Gileadin kaupunkiin.

Ibsan, Eelon ja Abdon tuomareina

8 Jeftan jälkeen Israelille jakoi oikeutta beetlehemiläinen Ibsan. 9 Hänellä oli kolmekymmentä poikaa ja kolmekymmentä tytärtä, jotka hän naitti muualle ja toi muualta kolmekymmentä tyttöä pojilleen vaimoiksi. Hän jakoi Israelille oikeutta seitsemän vuotta. 10 Sitten Ibsan kuoli, ja hänet haudattiin Beetlehemiin.

11 Hänen jälkeensä Israelille jakoi oikeutta sebulonilainen Eelon. Hän oli Israelin tuomarina kymmenen vuotta. 12 Sitten sebulonilainen Eelon kuoli, ja hänet haudattiin Aijaloniin, Sebulonin maahan.

13 Hänen jälkeensä Israelille jakoi oikeutta piratonilainen Abdon, Hillelin poika. 14 Hänellä oli neljäkymmentä poikaa ja kolmekymmentä pojanpoikaa, jotka ratsastivat seitsemälläkymmenellä aasilla. Hän toimi Israelin tuomarina kahdeksan vuotta. 15 Sitten piratonilainen Abdon, Hillelin poika, kuoli, ja hänet haudattiin Amalekilaisvuoristossa olevaan Piratoniin, Efraimin maahan.

Simsonin syntymä

1 Israelilaiset tekivät jälleen sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja Herra antoi heidät filistealaisten valtaan neljäksikymmeneksi vuodeksi.

2 Sorassa oli eräs mies Daanin heimosta, nimeltään Maanoah. Hänen vaimonsa oli hedelmätön eikä ollut synnyttänyt. 3 Herran enkeli ilmestyi vaimolle ja sanoi hänelle: “On totta, että sinä olet hedelmätön etkä ole synnyttänyt. Kuitenkin sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. 4 Varo siis nyt, ettet juo viiniä tai väkijuomaa etkä syö mitään saastaista, 5 sillä sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älköön partaveitsi koskettako hänen päätään, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri kohdusta asti. Hän aloittaa Israelin pelastamisen filistealaisten vallasta.” 6 Vaimo meni ja sanoi miehelleen: “Minun luokseni tuli Jumalan mies. Hän oli näöltään kuin Jumalan enkeli, hyvin pelottava. Minä en kysynyt häneltä, mistä hän oli, eikä hän sanonut minulle nimeään. 7 Hän sanoi minulle: ‘Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan. Älä juo viiniä äläkä väkijuomaa; älä myöskään syö mitään saastaista, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri äidinkohdusta kuolinpäiväänsä asti.’”

8 Maanoah rukoili Herraa ja sanoi: “Oi Herra, tulkoon Jumalan mies, jonka lähetit, vielä luoksemme ja opettakoon hän meille, mitä meidän on tehtävä pojalle, joka syntyy.” 9 Jumala kuuli Maanoahin rukouksen, ja Jumalan enkeli tuli jälleen vaimon luo tämän istuessa kedolla. Maanoah, hänen miehensä, ei ollut hänen kanssaan. 10 Silloin vaimo juoksi nopeasti kertomaan miehelleen ja sanoi hänelle: “Kuule, sama mies, joka sinä päivänä kävi luonani, näyttäytyi taas minulle.” 11 Maanoah nousi ja seurasi vaimoaan. Kun hän tuli miehen luo, hän sanoi tälle: “Sinäkö olet se mies, joka puhui vaimoni kanssa?” Mies vastasi: “Minä.” 12 Maanoah sanoi: “Kun nyt sanasi käy toteen, niin mitä sääntöjä pojan tulee noudattaa ja mikä on hänen tehtävänsä?” 13 Herran enkeli vastasi Maanoahille: “Noudattakoon vaimo kaikkea, mistä olen hänelle puhunut. 14 Hän ei saa syödä mitään, mikä on lähtöisin viiniköynnöksestä, ei juoda viiniä tai väkijuomaa eikä syödä mitään saastaista. Hänen tulee noudattaa kaikkea, mitä minä olen käskenyt hänen noudattaa.”

15 Maanoah sanoi Herran enkelille: “Salli meidän pidätellä sinua luonamme valmistaaksemme sinulle ruuaksi kilin.” 16 Mutta Herran enkeli vastasi Maanoahille: “Vaikka pidättelisitkin minua luonasi, en minä kuitenkaan söisi ruokaasi. Mutta jos tahdot valmistaa polttouhrin, uhraa se Herralle.” Maanoah ei tiennyt, että mies oli Herran enkeli. 17 Maanoah kysyi Herran enkeliltä: “Mikä on sinun nimesi, sillä me tahdomme osoittaa sinulle kunnioitusta, kun sanasi käy toteen.” 18 Herran enkeli sanoi hänelle: “Minkä tähden kysyt nimeäni? Se on ihmeellinen.”

19 Sitten Maanoah otti kilin sekä ruokauhrin ja uhrasi ne kalliolla Herralle. Herra teki ihmeen Maanoahin ja hänen vaimonsa nähden: 20 liekin kohotessa alttarilta taivasta kohti Herran enkeli kohosi alttarin liekissä ylös. Sen nähdessään Maanoah ja hänen vaimonsa heittäytyivät kasvoilleen maahan. 21 Herran enkeli ei enää näyttäytynyt Maanoahille ja hänen vaimolleen. Silloin Maanoah ymmärsi, että mies oli ollut Herran enkeli. 22 Maanoah sanoi vaimolleen: “Me olemme kuoleman omat, sillä me olemme nähneet Jumalan!” 23 Mutta hänen vaimonsa vastasi hänelle: “Jos Herra tahtoisi surmata meidät, hän ei olisi ottanut meiltä vastaan polttouhria ja ruokauhria eikä antanut meidän nähdä tätä kaikkea ja kuulla sitä, mitä nyt olemme kuulleet.”

24 Sitten vaimo synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Simson. Poika kasvoi, ja Herra siunasi häntä. 25 Herran Henki alkoi vaikuttaa hänessä Daanin leirissä, Soran ja Estaolin välillä.

Simson ja timnalainen nainen

1 Kerran Simson meni alas Timnaan ja näki Timnassa naisen, joka oli filistealaisten tyttäriä. 2 Hän palasi sieltä ja kertoi isälleen ja äidilleen: “Minä näin Timnassa naisen, joka on filistealaisten tyttäriä. Ottakaa hänet minulle vaimoksi.” 3 Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: “Eikö veljiesi tyttärien joukossa tai meidän koko kansassame ole yhtään naista, kun menet ottamaan vaimon ympärileikkaamattomien filistealaisten joukosta?” Mutta Simson sanoi isälleen: “Ota hänet minulle, sillä hän on mieluinen minun silmissäni.” 4 Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että tämä tuli Herralta, sillä hän etsi aihetta filistealaisia vastaan. Filistealaiset näet hallitsivat siihen aikaan Israelia.

Simson tappaa leijonan

5 Sitten Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan. Kun he saapuivat Timnan viinitarhoille, yhtäkkiä Simsonia vastaan tuli karjuva nuori leijona. 6 Silloin Herran Henki tuli hänen ylleen, ja hän repi leijonan kappaleiksi paljain käsin niin kuin olisi repinyt kilin. Isälleen tai äidilleen hän ei kertonut, mitä oli tehnyt. 7 Sitten hän meni naisen luo ja puhui tämän kanssa. Nainen oli mieluinen Simsonin silmissä.

8 Jonkin ajan kuluttua Simson palasi Timnaan ottaakseen naisen vaimokseen. Matkalla hän poikkesi katsomaan leijonan raatoa ja huomasi, että siinä oli mehiläisparvi ja hunajaa. 9 Hän kaapi hunajaa kouriinsa ja söi sitä kulkiessaan eteenpäin. Kun hän tuli isänsä ja äitinsä luo, hän antoi hunajaa heillekin, ja hekin söivät. Simson ei kuitenkaan kertonut heille, että oli kaapinut hunajan leijonan raadosta.

Simsonin häät ja arvoitus

10 Sitten Simsonin isä meni naisen luo, ja Simson järjesti siellä pidot, niin kuin nuorten miesten oli tapana tehdä. 11 Kun timnalaiset näkivät Simsonin, he valitsivat kolmekymmentä sulhaspoikaa olemaan hänen kanssaan. 12 Simson sanoi sulhaspojille: “Tahdon esittää teille arvoituksen. Jos te keksitte oikean ratkaisun seitsemän pitopäivän kuluessa ja ilmoitatte sen minulle, minä annan teille kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua. 13 Mutta ellette voi ilmoittaa sitä minulle, te annatte minulle kolmekymmentä pellavapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua.” He sanoivat hänelle: “Esitä arvoituksesi, että saamme kuulla sen.” 14 Niin Simson sanoi heille: “Lähti syömäristä syötävää, lähti väkevästä makeaa.”

Kolme päivää kului, eivätkä he kyenneet selittämään arvoitusta. 15 Mutta neljäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: “Viekoittele miehesi selittämään meille tämä arvoitus. Muuten me poltamme sinut ja isäsi talon. Oletteko te kutsuneet meidät tänne riistääksenne omaisuutemme, vai kuinka?” 16 Simsonin vaimo itki ja sanoi miehelleen: “Sinähän vihaat minua! Et sinä minua rakasta! Olet esittänyt arvoituksen kansani miehille etkä ole selittänyt sitä minulle.” Mutta Simson sanoi hänelle: “Edes isälleni tai äidilleni en ole sitä selittänyt, sinulleko selittäisin?”

17 Vaimo itki tämän asian vuoksi ne seitsemän päivää, jotka heidän pitonsa kestivät. Mutta seitsemäntenä päivänä Simson selitti arvoituksen vaimolleen, koska tämä ahdisti häntä, ja vaimo selitti sen kansansa miehille. 18 Kaupungin miehet sanoivat Simsonille seitsemäntenä päivänä ennen auringonlaskua: “Mikä on makeampaa kuin hunaja ja mikä väkevämpi kuin leijona?” Simson sanoi heille: “Ellette olisi kyntäneet minun hiehollani, ette olisi keksineet arvoitukseni ratkaisua.”

19 Silloin Herran Henki tuli hänen ylleen, ja hän meni alas Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä, otti heiltä vaatteet ja antoi juhlapuvut arvoituksen selittäjille. Vihaisena hän meni isänsä kotiin. 20 Mutta Simsonin vaimo joutui sille sulhaspojalle, joka oli ollut sulhasen ystävänä.

Simsonin kosto

1 Jonkin ajan kuluttua, vehnänkorjuun aikaan, Simson otti mukaan kilin ja meni katsomaan vaimoaan ja sanoi: “Minä tahdon mennä sisään vaimoni luo.” Vaimon isä ei kuitenkaan sallinut hänen mennä 2 vaan sanoi: “Minä tosiaankin luulin, että sinä olit ruvennut vihaamaan häntä, ja annoin hänet sinun sulhaspojallesi. Mutta eikö nuorempi sisar ole vielä kauniimpi? Voisit ottaa hänet tuon toisen tilalle.” 3 Simson sanoi heille: “Tällä kertaa en tule syylliseksi filistealaisten vuoksi, vaikka teenkin heille pahaa.”

4 Sitten Simson meni ja pyydysti kolmesataa kettua. Hän otti tulisoihtuja, sitoi aina kaksi häntää yhteen ja asetti tulisoihdun kunkin häntäparin väliin. 5 Sitten hän sytytti tulisoihdut ja päästi ketut menemään filistealaisten viljapeltoihin. Näin hän sytytti palamaan sekä kuhilaat että pystyssä olevan viljan, viinitarhat ja öljypuut.

6 Filistealaiset kysyivät: “Kuka tämän on tehnyt?” Heille sanottiin: “Simson, timnalaisen vävy, koska hänen appensa otti hänen vaimonsa ja antoi tämän hänen sulhaspojalleen.” Silloin filistealaiset menivät ja polttivat sekä vaimon että hänen isänsä tulessa. 7 Mutta Simson sanoi heille: “Jos te kerran tällaista teette, minä en hellitä, ennen kuin olen kostanut teille.” 8 Hän pieksi heitä säälimättä ja tuotti heille suuren tappion. Sitten hän meni Eetamin kallioluolaan ja jäi sinne asumaan.

Simson voittaa filistealaiset Lehissä

9 Filistealaiset lähtivät liikkeelle, leiriytyivät Juudaan ja levittäytyivät Lehin tienoille. 10 Juudan miehet kysyivät: “Miksi hyökkäätte meitä vastaan?” Filistealaiset sanoivat: “Olemme tulleet sitomaan Simsonin tehdäksemme hänelle niin kuin hän teki meille.” 11 Silloin kolmetuhatta miestä Juudasta meni Eetamin kallioluolalle, ja he sanoivat Simsonille: “Etkö tiedä, että filistealaiset hallitsevat meitä? Mitä oletkaan meille tehnyt!” Hän vastasi heille: “Niin kuin he tekivät minulle, niin tein minäkin heille.” 12 He sanoivat hänelle: “Me tulimme sitomaan sinut antaaksemme sinut filistealaisten käsiin.” Mutta Simson sanoi heille: “Vannokaa minulle, ettette itse lyö minua kuoliaaksi.” 13 He vastasivat: “Emme, me vain sidomme sinut lujasti ja annamme sinut heidän käsiinsä. Emme me sinua surmaa.” He sitoivat hänet kahdella uudella köydellä ja veivät hänet pois kalliolta.

14 Kun hän tuli Lehiin, filistealaiset riensivät häntä vastaan riemusta huutaen. Silloin Herran Henki tuli Simsonin päälle, ja köydet, joilla hänen käsivartensa oli sidottu, olivat kuin tulen polttamia pellavalankoja, ja hänen siteensä irtosivat hänen käsistään. 15 Hän huomasi aasin tuoreen leukaluun, otti sen käteensä ja löi sillä kuoliaaksi tuhat miestä 16 ja sanoi: “Aasin leukaluulla, löin läjään, löin kahteen, aasin leukaluulla löin tuhat miestä.” 17 Sen sanottuaan Simson heitti leukaluun kädestään ja antoi sen paikan nimeksi Raamat-Lehi.

18 Simson oli kovin janoissaan. Hän huusi avukseen Herraa ja sanoi: “Sinä annoit palvelijasi käden kautta tämän suuren voiton, mutta nyt minä kuolen janoon ja joudun ympärileikkaamattomien käsiin.” 19 Silloin Jumala avasi kuopan Lehissä, ja siitä virtasi vettä. Simson joi, hänen henkensä elpyi ja hän virkistyi. Siksi hän antoi lähteelle nimen Een-Hakkore. Se on Lehissä vielä tänäkin päivänä.

20 Simson jakoi Israelille oikeutta kaksikymmentä vuotta filistealaisten aikana.

Simson Gassassa

1 Kerran Simson meni Gassaan. Hän näki siellä porton ja meni hänen luokseen. 2 Kun gassalaisille kerrottiin, että Simson oli tullut sinne, he piirittivät talon ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portilla. He olivat koko yön hiljaa ja tuumailivat: “Odotamme aamunkoittoon asti ja sitten surmaamme hänet.” 3 Simson makasi puoliyöhön asti. Puolenyön aikaan hän nousi, tarttui kaupunginportin oviin ja molempiin portinpylväisiin, tempaisi ne salpoineen paikoiltaan, nosti hartioilleen ja vei ylös Hebronin lähellä olevan vuoren laelle.

Simson ja Delila

4 Jonkin ajan kuluttua Simson rakastui Soorekin laaksossa erääseen naiseen, jonka nimi oli Delila. 5 Filistealaisten ruhtinaat tulivat naisen luo ja sanoivat hänelle: “Viekoittele hänet ja ota selvää, mihin hänen suuri voimansa perustuu ja miten voimme voittaa hänet, niin että saamme hänet sidotuksi ja lannistetuksi. Palkaksi jokainen meistä antaa sinulle tuhat sata sekeliä hopeaa.”

6 Niin Delila sanoi Simsonille: “Ilmoita minulle, mihin sinun suuri voimasi perustuu ja millä sinut voidaan sitoa ja lannistaa.” 7 Simson vastasi hänelle: “Jos minut sidotaan seitsemällä jänteellä, jotka eivät ole kuivuneet vaan ovat tuoreita, minä tulen heikoksi ja olen kuin kuka tahansa mies.”

8 Niin filistealaisten ruhtinaat toivat naiselle seitsemän jännettä, jotka eivät olleet kuivuneet vaan olivat tuoreita, ja niillä hän sitoi Simsonin. 9 Sisähuoneessa oli miehiä väijymässä. Delila sanoi Simsonille: “Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Silloin Simson katkaisi jänteet; ne katkesivat niin kuin katkeaa tulen kärventämä rohdinlanka, eikä hänen voimansa salaisuus paljastunut. 10 Delila sanoi Simsonille: “Sinä olet petkuttanut minua ja puhunut minulle valheita! Kertoisit nyt minulle, miten sinut voidaan sitoa.” 11 Simson vastasi hänelle: “Jos minut sidotaan lujasti uusilla köysillä, joita ei ole käytetty työssä, minä tulen heikoksi ja olen kuin kuka tahansa ihminen.”

12 Niinpä Delila otti uudet köydet, sitoi hänet niillä ja sanoi hänelle: “Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Sisähuoneessa oli miehiä väijyksissä. Mutta Simson katkaisi köydet käsivarsiensa ympäriltä kuin langan. 13 Delila sanoi Simsonille: “Tähän asti olet petkuttanut minua ja puhunut minulle valheita. Kerro minulle, miten sinut voidaan sitoa.” Simson vastasi: “Kutomalla pääni seitsemän palmikkoa kankaan loimiin.” 14 Delila löi ne lujaan iskulastalla ja sanoi: “Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Silloin Simson heräsi unestaan ja repäisi irti iskulastan ja loimet. 15 Delila sanoi hänelle: “Kuinka sinä saatat sanoa: ‘Minä rakastan sinua’, vaikka sydämesi ei ole minun kanssani? Jo kolme kertaa olet petkuttanut minua etkä ole ilmoittanut minulle, mihin suuri voimasi perustuu.”

16 Kun Delila joka päivä ahdisti Simsonia sanoillaan ja painosti häntä, Simson kiusaantui kuollakseen, 17 avasi hänelle koko sydämensä ja sanoi: “Partaveitsi ei ole milloinkaan koskettanut päätäni, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti. Jos hiukseni ajetaan, voimani poistuu minusta ja minä tulen heikoksi ja olen kuin kaikki muutkin miehet.”

18 Silloin Delila näki, että Simson oli avannut hänelle koko sydämensä. Hän lähetti kutsumaan filistealaisten ruhtinaat ja käski sanoa heille: “Tulkaa nyt, sillä hän on avannut minulle koko sydämensä.” Niin filistealaisten ruhtinaat tulivat Delilan luo hopea mukanaan. 19 Delila nukutti Simsonin syliinsä ja kutsui miehen leikkaamaan pois Simsonin seitsemän palmikkoa. Näin Delila alkoi saada Simsonin lannistetuksi, ja tämän voimat katosivat. 20 Sitten Delila sanoi: “Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!” Simson heräsi unestaan ja ajatteli: “Minä lähden tästä niin kuin aina ennenkin ja ravistan itseni irti.” Mutta hän ei tiennyt, että Herra oli poistunut hänestä. 21 Filistealaiset ottivat hänet kiinni ja puhkaisivat hänen silmänsä. He veivät hänet alas Gassaan ja kytkivät hänet vaskikahleisiin. Hänen piti vääntää jauhinkiviä vankilassa. 22 Mutta hänen hiuksensa alkoivat leikkaamisen jälkeen kasvaa uudelleen.

Simsonin kuolema

23 Sitten filistealaisten ruhtinaat kokoontuivat uhraamaan suurta uhria jumalalleen Daagonille ja iloitsemaan. He sanoivat: “Meidän jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme Simsonin.” 24 Kun filistealaiset näkivät Simsonin, he ylistivät jumalaansa ja sanoivat: “Meidän jumalamme on antanut käsiimme vihollisemme, maamme hävittäjän, joka surmasi meistä niin monta.”

25 Kun he olivat tulleet hilpeälle tuulelle, he sanoivat: “Kutsukaa Simson huvittamaan meitä.” Niin Simson noudettiin vankilasta, ja hän huvitti heitä. Kun hänet oli asetettu seisomaan pylväiden väliin, 26 hän sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: “Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, että voin nojata niihin.” 27 Rakennus oli täynnä miehiä ja naisia, ja siellä olivat myös kaikki filistealaisten ruhtinaat. Katolla oli lisäksi noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson huvitti heitä.

28 Silloin Simson huusi avukseen Herraa ja sanoi: “Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua vielä tämän kerran, oi Jumala, että saisin kostetuksi filistealaisille molemmat silmäni yhdellä kertaa!” 29 Sitten Simson kiersi käsivartensa molempien rakennusta kannattavien keskipylväiden ympäri, toisen ympäri oikean käsivartensa ja toisen ympäri vasemman, ja nojautui pylväitä vasten. 30 Simson sanoi: “Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!” Ja hän taivutti pylväitä niin voimakkaasti, että rakennus luhistui ruhtinaiden ja kaiken sisällä olevan kansan päälle. Niitä, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.

31 Simsonin veljet ja koko hänen isänsä perhe kävivät hakemassa hänet ja hautasivat hänet Soran ja Estaolin välille isänsä Maanoahin hautaan. Simson oli ollut Israelin tuomarina kaksikymmentä vuotta.

SEKASORRON AIKA, 17 – 21

Miikan temppeli Efraimin vuoristossa

1 Efraimin vuoristossa oli mies nimeltä Miika. 2 Hän sanoi äidilleen: “Se hopea, tuhat sata sekeliä, joka sinulta vietiin ja jonka tähden sinä lausuit vannotuksen minunkin kuulteni, se hopea on minulla. Minä sen otin.” Silloin hänen äitinsä sanoi: “Sinä olet Herran siunaama, poikani.” 3 Miika antoi ne tuhat sata sekeliä hopeaa takaisin äidilleen, ja hänen äitinsä sanoi: “Minä pyhitin tämän hopean kokonaan Herralle. Nyt minä annan sen takaisin sinulle, poikani, valetun jumalankuvan teettämistä varten.” 4 Kun Miika oli antanut hopean takaisin äidilleen, tämä otti kaksisataa sekeliä hopeaa ja antoi sen kultasepälle, joka teki siitä veistetyn ja valetun jumalankuvan. Se oli siitä lähtien Miikan talossa. 5 Tällä miehellä, Miikalla, oli siis jumalan temppeli, ja hän teetti kasukan ja kotijumalia ja vihki yhden pojistaan itselleen papiksi. 6 Siihen aikaan Israelissa ei ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin hänen omasta mielestään oli oikein.

Miika palkkaa papikseen leeviläisen

7 Juudan Beetlehemissä, Juudan heimolle kuuluvalla alueella, oli nuori mies, joka oli leeviläinen ja asui siellä muukalaisena. 8 Tämä mies lähti siitä kaupungista, Juudan Beetlehemistä, asuakseen jossakin, mistä vain löytäisi asuinpaikan. Tietä kulkiessaan hän tuli Efraimin vuoristoon, Miikan talolle asti. 9 Miika kysyi häneltä: “Mistä sinä tulet?” Mies vastasi: “Minä olen leeviläinen Juudan Beetlehemistä ja kuljen löytääkseni paikan, missä asua.” 10 Miika sanoi hänelle: “Asu minun luonani. Ole minulle isänä ja pappina, niin minä annan sinulle vuosittain kymmenen sekeliä hopeaa sekä vaatetuksen ja elatuksen.” Niin leeviläinen jäi Miikan luo. 11 Leeviläinen suostui asumaan hänen luonaan, ja tämä kohteli nuorta miestä kuin ketä tahansa pojistaan. 12 Miika asetti leeviläisen virkaan, ja niin nuoresta miehestä tuli hänen pappinsa, ja hän jäi Miikan taloon. 13 Silloin Miika sanoi: “Nyt minä tiedän, että Herra suo minulle hyvää, kun minulla on pappina leeviläinen.”

Daanilaisten heimo etsii itselleen perintöosaa

1 Siihen aikaan, kun Israelissa ei ollut kuningasta, daanilaisten heimo etsi itselleen perintöosaa asuttavakseen, sillä siihen päivään mennessä se ei ollut saanut perintöosaa Israelin heimojen keskuudesta. 2 Daanilaiset lähettivät sukujensa keskuudesta Sorasta ja Estaolista viisi väkevää soturia vakoilemaan maata ja tutkimaan sitä. He sanoivat näille: “Menkää tutkimaan maata.” Miehet tulivat Efraimin vuoristoon Miikan talolle ja yöpyivät siellä. 3 Ollessaan Miikan talon luona he tunnistivat nuoren leeviläisen äänen. He poikkesivat taloon ja kysyivät häneltä: “Kuka sinut on tänne tuonut? Mitä sinä täällä teet ja mitä varten olet täällä?” 4 Hän vastasi heille: “Miika teki minulle niin ja niin. Hän palkkasi minut, ja minusta tuli hänen pappinsa.” 5 He sanoivat hänelle: “Kysyisitkö Jumalalta, onnistuuko matka, jolla olemme? Haluamme tietää sen.” 6 Pappi vastasi heille: “Menkää rauhassa. Herran edessä te kuljette matkallanne.”

7 Ne viisi miestä jatkoivat matkaansa ja tulivat Laikseen. He näkivät, että siellä oleva kansa asui siidonilaisten tavoin, turvassa, rauhassa ja luottavaisena, eikä yksikään vallanpitäjä toiminut siinä maassa millään lailla häpeällisesti. He olivat kaukana siidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä muidenkaan ihmisten kanssa. 8 Kun vakoilijat palasivat veljiensä luo Soraan ja Estaoliin, nämä kysyivät heiltä: “Mitä teillä on kerrottavaa?” 9 He sanoivat: “Lähtekää liikkeelle, hyökätään heidän kimppuunsa. Me olemme katselleet maata, ja se on todellakin oikein hyvä. Ja tekö jäisitte toimettomiksi! Älkää kuhnailko vaan lähtekää liikkeelle ja menkää ottamaan se maa omaksenne. 10 Saapuessanne sinne tulette luottavaisen kansan luo ja avaraan maahan, jonka Jumala on antanut teidän käsiinne. Siinä paikassa ei ole puutetta mistään, mitä maan päällä on.”

11 Niin Sorasta ja Estaolista lähti liikkeelle kuusisataa sota-asein varustettua daanilaisten heimon miestä. 12 He tulivat Juudan Kirjat-Jearimiin ja leiriytyivät sinne. Sen tähden sitä paikkaa kutsutaan vielä tänäkin päivänä Daanin leiriksi. Se on Kirjat-Jearimista länteen. 13 Sieltä he menivät Efraimin vuoristoon ja tulivat Miikan talolle asti.

Miikan pappi lähtee daanilaisten mukaan

14 Silloin ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa Laiksen maata, sanoivat heimolaisilleen: “Tiedättekö, että noissa taloissa on kasukka ja kotijumalia sekä veistetty ja valettu jumalankuva? Miettikää siis, mitä teidän on tehtävä!” 15 He poikkesivat sinne ja tulivat Miikan taloon nuoren leeviläisen asunnolle ja tervehtivät häntä. 16 Ne kuusisataa sota-asein varustettua daanilaista asettuivat seisomaan portille, 17 ja ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa maata, menivät sisälle taloon ja ottivat veistetyn jumalankuvan, kasukan, kotijumalat sekä valetun jumalankuvan. Mutta pappi seisoi portilla niiden kuudensadan sota-asein varustetun miehen kanssa. 18 Kun ne viisi menivät Miikan taloon ja ottivat veistetyn jumalankuvan, kasukan, kotijumalat ja valetun jumalankuvan, pappi kysyi heiltä: “Mitä te teette?” 19 He sanoivat hänelle: “Vaikene ja pidä suusi kiinni! Lähde meidän mukaamme ja tule meidän isäksemme ja papiksemme. Onko sinun parempi olla pappina yhden miehen talossa kuin kokonaisen heimon ja suvun pappina Israelissa?” 20 Silloin pappi tuli hyville mielin, otti kasukan, kotijumalat ja veistetyn jumalankuvan ja meni väen joukkoon.

21 Sitten he kääntyivät jatkamaan matkaansa ja panivat naiset, lapset, karjan ja kuormaston kulkemaan edellään. 22 He olivat ehtineet jo kauas Miikan talosta, kun Miikan talon lähiympäristössä asuvat miehet kutsuttiin koolle. Nämä pääsivät daanilaisten kintereille 23 ja huusivat heille. Daanilaiset kääntyivät ja kysyivät Miikalta: “Mikä sinulla on hätänä, kun olet kutsunut väkesi koolle?” 24 Miika vastasi: “Te olette ottaneet jumalani, jotka olen tehnyt, ja papin, ja lähteneet matkoihinne. Mitä minulla enää on jäljellä? Ja sitten te vielä sanotte minulle: ‘Mikä sinulla on hätänä’!” 25 Mutta daanilaiset sanoivat hänelle: “Lakkaa huutamasta meille, etteivät miehet ärtyisi ja kävisi kimppuunne ja ettette menettäisi henkeänne, sekä sinä että perheesi.” 26 Daanilaiset jatkoivat matkaansa. Kun Miika näki, että he olivat häntä voimakkaampia, hän kääntyi ja palasi kotiinsa.

Daanilaisten epäjumalanpalvelus

27 Otettuaan Miikan teettämät jumalat sekä hänen pappinsa daanilaiset tulivat Laikseen, rauhassa ja luottavaisena elävän kansan luo, ja surmasivat kansan miekalla ja polttivat kaupungin. 28 Kukaan ei tullut auttamaan, sillä Lais oli kaukana Siidonista, Beet-Rehobin tasangolla, eikä kansa ollut tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Daanilaiset rakensivat kaupungin uudestaan ja asettuivat siihen asumaan. 29 He antoivat kaupungille nimen Daan isänsä Daanin, Israelin pojan, nimen mukaan, mutta alun perin kaupungin nimi oli Lais.

30 Sitten daanilaiset pystyttivät itselleen jumalankuvan. Joonatan, Mooseksen pojan Geersomin poika, sekä hänen jälkeläisensä olivat daanilaisten heimon pappeina, kunnes maan väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen. 31 Daanilaiset pystyttivät itselleen Miikan teettämän jumalankuvan, ja se oli paikallaan koko sen ajan, jonka Jumalan huone oli Siilossa.

Gibealaisten ilkityö

1 Siihen aikaan, kun Israelissa ei ollut kuningasta, eräs leeviläinen mies asui muukalaisena Efraimin vuoriston perukoilla. Hän otti itselleen sivuvaimon Juudan Beetlehemistä. 2 Mutta hänen sivuvaimonsa petti häntä ja lähti hänen luotaan isänsä kotiin Juudan Beetlehemiin. Kun nainen oli ollut siellä nelisen kuukautta, 3 hänen miehensä lähti hänen jälkeensä suostutellakseen häntä ja saadakseen hänet palaamaan. Miehellä oli mukanaan palvelija ja aasipari. Nainen vei miehen isänsä kotiin, ja kun isä näki miehen, hän iloitsi tavatessaan tämän. 4 Appi, naisen isä, pidätteli häntä, ja mies viipyi appensa luona kolme päivää. He söivät ja joivat ja yöpyivät siellä.

5 Neljäntenä päivänä he nousivat varhain aamulla. Mies teki lähtöä, mutta naisen isä sanoi hänelle: “Vahvista itseäsi leipäpalalla. Sen jälkeen voitte lähteä.” 6 Niin he istuivat, söivät ja joivat yhdessä. Sitten naisen isä sanoi miehelle: “Jää vielä yöksi, ja olkoon mielesi iloinen.” 7 Mies nousi taas lähteäkseen, mutta kun hänen appensa pyytämällä pyysi häntä, hän palasi ja jäi sinne vielä seuraavaksi yöksi.

8 Viidennen päivän aamuna mies nousi varhain lähteäkseen matkaan, mutta naisen isä sanoi hänelle: “Vahvista itseäsi ruualla. Viipykää iltapäivään asti.” Ja niin he aterioivat yhdessä. 9 Sitten mies aikoi lähteä sivuvaimonsa ja palvelijansa kanssa, mutta hänen appensa, naisen isä, sanoi hänelle: “Katso nyt, päivä kallistuu jo iltaan. Jääkää yöksi, minä pyydän. Katsokaa, päivä on menossa mailleen. Jää tänne yöksi ja ole hyvillä mielin. Nouskaa huomenna varhain ja lähtekää sitten kotimatkalle.” 10 Mutta mies ei enää tahtonut jäädä yöksi, vaan lähti matkaan ja tuli Jebuksen eli Jerusalemin kohdalle mukanaan satuloitu aasipari ja sivuvaimonsa.

11 Kun he olivat Jebuksen kohdalla ja aurinko oli jo laskemaisillaan, palvelija sanoi herralleen: “Tule, poiketaan tuohon jebusilaiskaupunkiin ja yövytään siellä.” 12 Mutta hänen herransa vastasi: “Ei, emme poikkea muukalaisten kaupunkiin, jonka asukkaat eivät ole israelilaisia, vaan menemme Gibeaan asti.” 13 Hän sanoi vielä palvelijalleen: “Tule, mennään yöksi johonkin muuhun paikkaan, Gibeaan tai Raamaan.”

14 He jatkoivat matkaansa, ja auringon laskiessa he tulivat lähelle Gibeaa, joka on Benjaminissa. 15 He poikkesivat Gibeaan yöpyäkseen siellä. He menivät kaupungin torille ja istuutuivat, mutta kukaan ei ottanut heitä yöksi taloonsa.

16 Illalla eräs vanha mies tuli työstään pellolta. Tämä mies oli Efraimin vuoristosta ja asui muukalaisena Gibeassa, kun taas paikkakuntalaiset olivat benjaminilaisia. 17 Kun vanha mies kohotti katseensa ja näki matkamiehen kaupungin torilla hän kysyi: “Minne olet matkalla ja mistä tulet?” 18 Leeviläinen vastasi hänelle: “Me olemme matkalla Juudan Beetlehemistä Efraimin vuoriston perukoille. Sieltä minä olen lähtenyt ja olen käynyt Juudan Beetlehemissä asti. Olen matkalla Herran huoneeseen, mutta kukaan ei ota minua kotiinsa. 19 Meillä on sekä olkia että rehua aaseillemme, ja minulla on myös leipää ja viiniä palvelijattarellesi ja nuorelle miehelle, joka on palvelijasi kanssa. Ei ole puutetta mistään.” 20 Vanha mies sanoi: “Rauha sinulle! On täysin minun asiani, jos sinulta jotakin puuttuu. Älä missään tapauksessa jää yöksi tähän torille.” 21 Hän vei leeviläisen taloonsa ja teki aaseille appeen. Sitten he pesivät jalkansa, söivät ja joivat.

22 He viettivät iltaa iloisesti, mutta yhtäkkiä kaupungin kelvottomat miehet piirittivät talon. He kolkuttivat ovelle ja sanoivat vanhalle miehelle, talon isännälle: “Tuo ulos se mies, joka tuli taloosi, että saamme yhtyä häneen.” 23 Silloin talon isäntä meni ulos heidän luokseen ja sanoi heille: “Älkää, veljeni, älkää ihmeessä tehkö niin pahoin! Kun kerran tämä mies on tullut minun talooni, niin älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa. 24 Täällä on tyttäreni, joka on neitsyt, ja tämän miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät tänne. Tehkää heille väkivaltaa, tehkää heille, mitä hyväksi näette, mutta tälle miehelle älkää tehkö sellaista häpeällistä tekoa.” 25 Mutta miehet eivät tahtoneet kuulla häntä. Silloin leeviläinen tarttui sivuvaimoonsa ja vei hänet ulos heidän luokseen. Miehet yhtyivät häneen ja pitelivät häntä pahoin koko yön aamuun asti. Vasta aamun sarastaessa he päästivät hänet.

26 Aamuhämärissä nainen tuli ja kaatui sen talon ovelle, jossa hänen herransa oli. Siinä hän makasi päivän valkenemiseen asti. 27 Kun hänen herransa aamulla nousi, avasi talon oven ja tuli ulos lähteäkseen matkalle, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon oven edessä, kädet kynnyksellä. 28 Hän sanoi naiselle: “Nouse, lähdetään!” Mutta vastausta ei kuulunut. Silloin mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja lähti kotiinsa.

29 Kotiin tultuaan hän otti veitsen, tarttui sivuvaimoonsa, paloitteli hänet luineen kahdeksitoista kappaleeksi ja lähetti ne kaikkialle Israeliin. 30 Jokainen, joka näki sellaisen, sanoi: “Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty siitä päivästä lähtien, kun israelilaiset tulivat Egyptin maasta, tähän päivään mennessä. Harkitkaa tätä, neuvotelkaa ja puhukaa keskenänne.”

Israel päättää kostaa benjaminilaisille

1 Sitten kaikki israelilaiset Daanista Beersebaan asti lähtivät liikkeelle, myös Gileadin maasta tuli väkeä, ja seurakunta kokoontui yhtenä miehenä Herran eteen Mispaan. 2 Kaikki kansan päämiehet kaikista Israelin heimoista astuivat esiin Jumalan kansan kokouksessa, jossa oli 400 000 miekoin varustettua jalkamiestä. 3 Benjaminilaiset saivat kuulla, että israelilaiset olivat menneet Mispaan.

Israelilaiset sanoivat: “Kertokaa, kuinka tämä paha teko tapahtui.” 4 Silloin se leeviläinen, murhatun naisen mies, vastasi: “Minä ja sivuvaimoni olimme tulleet Benjaminin Gibeaan yöpyäksemme siellä. 5 Silloin Gibean miehet nousivat minua vastaan ja piirittivät yöllä talon, jossa minä olin. Minut he aikoivat tappaa, ja sivuvaimolleni he tekivät väkivaltaa, niin että hän kuoli. 6 Minä tartuin sivuvaimooni, paloittelin hänet ja lähetin kappaleet kaikkialle Israelin perintömaan alueelle, koska gibealaiset olivat tehneet Israelissa ilkityön ja häpeällisen teon. 7 Kaikki te israelilaiset! Esittäkää mielipiteenne tästä asiasta ja antakaa neuvonne.”

8 Silloin koko kansa nousi yhtenä miehenä ja sanoi: “Kukaan meistä ei mene telttaansa eikä yksikään poistu kotiinsa. 9 Tämän me nyt teemme Gibealle: hyökkäämme sitä vastaan arvan mukaan. 10 Me otamme jokaisesta Israelin heimosta kymmenen miestä sadasta, sata tuhannesta ja tuhat kymmenestätuhannesta hankkimaan muonaa kansalle, niin että se voi mennä kostamaan Benjaminin Gibealle sen häpeällisen teon, jonka se on tehnyt Israelissa.” 11 Niin kaikki Israelin miehet kokoontuivat yhtenä miehenä kaupunkia vastaan.

12 Israelin heimot lähettivät miehiä kaikkiin Benjaminin sukuihin sanomaan: “Mikä paha teko teidän keskuudessanne onkaan tehty! 13 Luovuttakaa nyt ne miehet, nuo kelvottomat gibealaiset, surmataksemme heidät ja poistaaksemme pahan Israelista.” Mutta benjaminilaiset eivät tahtoneet kuulla israelilaisia veljiään, 14 vaan kokoontuivat kaupungeistaan Gibeaan lähteäkseen sotaan israelilaisia vastaan. 15 Sinä päivänä pidettiin benjaminilaisten katselmus. Kaupungeista tuli 26 000 miekkamiestä. Sen lisäksi katselmuksessa oli Gibean asukkaita 700 valiomiestä. 16 Koko tässä joukossa oli 700 vasenkätistä valiomiestä. Jokainen heistä osasi lingota kiven erehtymättä, hiuskarvan tarkkuudella. 17 Myös Israelin miehet, benjaminilaisia lukuun ottamatta, katsastettiin. Heitä oli 400 000 miekkamiestä, kaikki harjaantuneita sotureita.

Veljessota

18 Israelilaiset nousivat ja lähtivät Beeteliin kysymään neuvoa Jumalalta. He sanoivat: “Kenen on lähdettävä ensimmäisenä taistelemaan meidän puolestamme benjaminilaisia vastaan?” Herra vastasi: “Juuda ensimmäisenä.” 19 Aamulla israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Gibean edustalle. 20 Sitten Israelin miehet lähtivät taistelemaan benjaminilaisia vastaan ja asettuivat rintamaan Gibean edustalle. 21 Mutta benjaminilaiset hyökkäsivät ulos Gibeasta ja löivät maahan sinä päivänä Israelista 22 000 miestä. 22 Kansa, Israelin miehet, kokosi kuitenkin voimansa, ja he asettuivat jälleen rintamaan samalle paikalle, mihin olivat asettuneet ensimmäisenä päivänä. 23 Israelilaiset olivat näet menneet ja itkeneet Herran edessä iltaan asti. He kysyivät Herralta: “Onko meidän vielä ryhdyttävä taisteluun veljiämme, benjaminilaisia, vastaan?” Herra vastasi: “Lähtekää taistelemaan heitä vastaan.”

24 Kun israelilaiset toisena päivänä lähenivät benjaminilaisia, 25 nämä lähtivät jälleen Gibeasta heitä vastaan ja löivät maahan vielä 18 000 israelilaista miestä, kaikki miekkamiehiä. 26 Silloin kaikki israelilaiset, koko kansa, lähtivät Beeteliin. He itkivät ja istuivat siellä Herran edessä, paastosivat sen päivän iltaan asti ja uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja Herran edessä. 27 Israelilaiset pyysivät sanaa Herralta; Jumalan liitonarkku oli näet siihen aikaan Beetelissä. 28 Piinehas, Aaronin pojan Eleasarin poika, palveli siihen aikaan Herran edessä. Israelilaiset kysyivät: “Lähdemmekö vielä taisteluun veljiämme, benjaminilaisia, vastaan vai luovutammeko?” Herra vastasi: “Lähtekää, sillä huomenna minä annan heidät teidän käsiinne.” 29 Sitten Israel asetti miehiä väijymään Gibean ympärille.

30 Kolmantena päivänä israelilaiset lähtivät taisteluun benjaminilaisia vastaan ja asettuivat rintamaan Gibeaa vastaan niin kuin edellisilläkin kerroilla. 31 Benjaminilaiset lähtivät kansaa vastaan, mutta joutuivat etäälle kaupungista. Kuten edellisilläkin kerroilla he saivat aluksi lyötyä kuoliaaksi noin kolmekymmentä Israelin miestä valtateillä, joista toinen vie Beeteliin, toinen kedon yli Gibeaan. 32 Silloin benjaminilaiset sanoivat: “He joutuvat tappiolle meidän edessämme niin kuin ennenkin.” Mutta Israelilaiset sanoivat: “Paetaan ja vedetään heidät kaupungista valtateille.” 33 Niin kaikki Israelin miehet nousivat paikoiltaan, asettuivat rintamaan Baal-Taamariin, samalla kun väijyksissä oleva Israelin joukko syöksyi esiin paikaltaan Geban aukealta. 34 Kun 10 000 valiomiestä koko Israelista tuli Gibeaa vastaan, syntyi ankara taistelu, eivätkä benjaminilaiset huomanneet, että onnettomuus oli kohtaamassa heitä. 35 Herra löi Benjaminin Israelin edessä, ja israelilaiset surmasivat sinä päivänä Benjaminista 25 100 miestä, kaikki miekkamiehiä.

36 Nyt benjaminilaiset näkivät tulleensa lyödyiksi. Israelin miehet olivat vetäytyneet benjaminilaisten edeltä, sillä he luottivat väijytykseen, jonka olivat asettaneet Gibean luo. 37 Silloin väijytysjoukko nousi kiireesti ja ryntäsi Gibeaan, valtasi sen ja surmasi kaikki kaupungin asukkaat miekalla. 38 Israelin miehet olivat sopineet väijyjien kanssa, että nämä panisivat sakean savun nousemaan kaupungista. 39 Israelin miehet siis kääntyivät pakoon taistelusta. Kun benjamilaiset olivat aluksi lyöneet heitä kuoliaaksi noin kolmekymmentä miestä, he sanoivat: “Varmasti he joutuvat tappiolle meidän edessämme, niin kuin ensimmäisessäkin taistelussa.” 40 Samassa alkoi kaupungista nousta savupatsas. Kun benjaminilaiset kääntyivät katsomaan taakseen, he näkivät koko kaupungin nousevan savuna taivasta kohti. 41 Israelilaiset kääntyivät takaisin, mutta Benjaminin miehet kauhistuivat, sillä he näkivät, että onnettomuus oli kohdannut heitä. 42 He kääntyivät Israelin miesten edestä pakoon autiomaahan päin, mutta sota seurasi heidän kintereillään. Lähikaupunkien asukkaat tuhosivat heitä alueillaan.

43 Israelilaiset saartoivat benjaminilaiset, ajoivat heitä takaa levähdyspaikkaan ja tallasivat heitä maahan lähellä Gibeaa, sen itäpuolella. 44 Näin kaatui Benjaminista 18 000 miestä, kaikki väkeviä sotureita. 45 Muut benjaminilaiset kääntyivät ja pakenivat autiomaahan Rimmonin kalliolle päin, mutta israelilaiset tappoivat heitä valtateillä ja surmasivat 5 000 miestä. He seurasivat benjaminilaisten kintereillä Gideomiin asti ja surmasivat heistä vielä 2 000 miestä. 46 Sinä päivänä kaatui Benjaminista kaikkiaan 25 000 miekkamiestä, kaikki urheita miehiä. 47 Kuusisataa benjaminilaista kääntyi ja pakeni autiomaahan Rimmonin kalliolle. He jäivät sinne neljäksi kuukaudeksi. 48 Mutta Israelin miehet palasivat vielä takaisin benjaminilaisten maahan ja surmasivat miekalla kaikki ihmiset kaupungeista ja myös eläimet, jokaisen, jonka tapasivat. Kaikki alueen kaupungit he polttivat tulella.

Israel valittaa Benjaminin heimon häviötä

1 Israelin miehet olivat vannoneet Mispassa ja sanoneet: “Kukaan meistä ei anna tytärtään benjaminilaiselle vaimoksi.” 2 Sitten kansa tuli Beeteliin ja istui iltaan asti Jumalan edessä, korotti äänensä ja itki katkerasti. 3 He sanoivat: “Miksi, oi Herra, Israelin Jumala, tällaista on tapahtunut Israelissa? Nyt puuttuu Israelista yksi heimo.”

4 Varhain seuraavana aamuna kansa nousi, rakensi Beeteliin alttarin ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja. 5 Israelilaiset kysyivät: “Onko yhdenkään Israelin heimon keskuudessa joku, joka ei ole tullut tänne Herran luo kansankokoukseen?” Oli näet vannottu ankara vala, että jokainen, joka ei tulisi Herran luo Mispaan, oli surmattava. 6 Israelilaisten tuli sääli veljeään Benjaminia, ja he sanoivat: “Tänä päivänä on yksi heimo hakattu pois Israelista. 7 Mitä meidän on tehtävä, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja? Olemmehan vannoneet Herran kautta, ettemme anna heille tyttäriämme vaimoiksi.”

Benjaminin heimo pelastetaan häviämästä

8 Israelilaiset kysyivät: “Onko Israelin heimoissa ketään, joka ei ole tullut Herran luo Mispaan?” Silloin huomattiin, ettei Gileadin Jaabeksesta ollut tullut ketään leiriin kansankokoukseen. 9 Kansasta pidettiin katselmus ja silloin huomattiin, ettei paikalla ollut ketään Gileadin Jaabeksen asukkaista.

10 Niin seurakunta lähetti sinne 12 000 soturia ja antoi heille käskyn: “Menkää ja surmatkaa miekalla Gileadin Jaabeksen asukkaat, myös naiset ja lapset. 11 Näin teidän on tehtävä: vihkikää tuhon omaksi kaikki miespuoliset ja kaikki naiset, jotka ovat maanneet miehen kanssa.” 12 Miehet löysivät Gileadin Jaabeksen asukkaiden joukosta neljäsataa nuorta naista, jotka olivat neitsyitä eivätkä olleet maanneet miehen kanssa. Heidät tuotiin Siilon leiriin, joka on Kanaaninmaassa.

13 Sitten koko kansa lähetti miehiä puhumaan Rimmonin kalliolla oleville benjaminilaisille ja julistamaan heille rauhaa. 14 Benjaminilaiset palasivat silloin takaisin, ja heille annettiin ne Gileadin Jaabeksen eloon jätetyt naiset. Mutta naisia ei ollut heille tarpeeksi. 15 Niin kansan tuli sääli Benjaminia, koska Herra oli murtanut aukon Israelin heimoihin. 16 Seurakunnan vanhimmat kysyivät: “Mitä voimme tehdä, että jäljelle jääneet saisivat vaimoja. Naisethan on hävitetty Benjaminista.” 17 He sanoivat: “Benjaminin perintöosa kuuluu eloonjääneille, ettei yhtäkään heimoa pyyhittäisi pois Israelista. 18 Mutta itse me emme voi antaa heille tyttäriämme vaimoiksi.” Israelilaiset olivat näet vannoneet valan: “Kirottu olkoon jokainen, joka antaa vaimon benjaminilaiselle.” 19 He sanoivat: “Kuulkaa, joka vuosi vietetään Siilossa Herran juhlaa. Se sijaitsee Beetelistä pohjoisen suuntaan, itäänpäin Beetelin ja Sikemin välisestä valtatiestä ja etelään Lebonasta.”

20 Vanhimmat kehottivat benjaminilaisia: “Menkää väijymään viinitarhoihin, 21 ja kun näette Siilon tyttärien tulevan ulos karkeloimaan, rynnätkää viinitarhoista, kaapatkaa jokainen itsellenne vaimo Siilon tyttäristä ja lähtekää Benjaminin maahan. 22 Ja kun heidän isänsä tai veljensä tulevat valittamaan meille, me sanomme heille: ‘Armahtakaa heitä meidän vuoksemme, sillä emme voineet saada heille jokaiselle vaimoa sodassa. Ettehän te itse ole antaneet niitä heille, muuten olisitte nyt syyllisiä.’” 23 Benjaminilaiset tekivät niin ja ottivat itselleen vaimoja lukumääränsä mukaan ryöstämällä heidät karkeloivien joukosta. Sitten he palasivat perintöosalleen, rakensivat kaupungit uudelleen ja asettuivat niihin asumaan. 24 Myös israelilaiset vaelsivat sieltä kukin heimonsa ja sukunsa pariin, jokainen perintöosalleen.

25 Siihen aikaan ei Israelissa ollut kuningasta, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.

RUUTIN KIRJA

Elimelekin perhe Mooabissa

1 Siihen aikaan, kun tuomarit hallitsivat Israelia, tuli maahan nälänhätä. Silloin eräs mies Juudan Beetlehemistä lähti sieltä asuakseen muukalaisena Mooabin maassa vaimonsa ja kahden poikansa kanssa. 2 Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi Noomi ja hänen kahden poikansa nimet Mahlon ja Kiljon; he olivat efratilaisia Juudan Beetlehemistä. He tulivat Mooabin maahan ja jäivät sinne.

3 Sitten Noomin mies Elimelek kuoli, ja nainen jäi yksin kahden poikansa kanssa. 4 Pojat ottivat itselleen mooabilaiset vaimot. Toisen nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta, 5 kuolivat myös molemmat pojat, Mahlon ja Kiljon, ja Noomi jäi yksin jäljelle miehensä ja kahden poikansa kuoltua.

Noomi, Orpa ja Ruut

6 Silloin Noomi nousi miniöineen palatakseen Mooabin maasta, sillä hän oli kuullut siellä, että Herra oli pitänyt huolta kansastaan ja antanut sille leipää. 7 Hän lähti yhdessä molempien miniöittensä kanssa paikasta, jossa oli asunut. Kun Noomi miniöineen kulki tietä palatakseen Juudan maahan, 8 hän sanoi heille: “Lähtekää kumpikin takaisin äitinne kotiin. Herra osoittakoon teille laupeutta, niin kuin te olette osoittaneet vainajille ja minulle. 9 Herra suokoon, että saisitte kumpikin turvan miehenne kodissa.” Sitten hän suuteli heitä, mutta he alkoivat itkeä äänekkäästi 10 ja sanoivat hänelle: “Me tulemme sinun mukanasi kansasi luo.”

11 Mutta Noomi vastasi: “Kääntykää takaisin, tyttäreni! Miksi te lähtisitte minun kanssani? Voinko minä enää synnyttää poikia miehiksi teille? 12 Kääntykää takaisin, tyttäreni, sillä minä olen liian vanha menemään kenenkään vaimoksi. Vaikka ajattelisinkin, että minulla olisi vielä toivoa lapsista, ja vaikka vielä tänä yönä olisin miehen kanssa ja synnyttäisin sitten poikia, 13 jaksaisitteko te kuitenkaan odottaa, kunnes he kasvavat suuriksi? Pidättyisittekö te sen vuoksi menemästä naimisiin? Ei, tyttäreni! Minulla on hyvin paha mieli teidän vuoksenne, sillä Herran käsi on ollut minua vastaan.” 14 Orpa ja Ruut itkivät yhä äänekkäämmin. Sitten Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut pysyi tämän seurassa.

Noomi palaa Ruutin kanssa Beetlehemiin

15 Noomi sanoi Ruutille: “Katso, kälysi palaa takaisin oman kansansa ja jumalansa luo! Palaa sinäkin kälysi kanssa.” 16 Mutta Ruut vastasi: “Älä vaadi minua jättämään sinua ja lähtemään pois luotasi, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä yövyn minäkin. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla haudatuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vastakin, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.” 18 Kun Noomi näki, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän lakkasi puhumasta Ruutille siitä asiasta.

19 He jatkoivat matkaa yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Heidän tultuaan Beetlehemiin koko kaupunki alkoi kohista heidän vuokseen, ja naiset kyselivät: “Onko tämä Noomi?” 20 Hän vastasi heille: “Älkää kutsuko minua Noomiksi. Kutsukaa minua Maaraksi, sillä Kaikkivaltias on aiheuttanut minulle paljon katkeraa murhetta. 21 Rikkaana minä lähdin, mutta nyt Herra on antanut minun tulla tyhjin käsin takaisin. Miksi te kutsutte minua Noomiksi, vaikka Herra on nöyryyttänyt minua ja Kaikkivaltias tuottanut minulle onnettomuutta?” 22 Näin Noomi palasi Mooabin maasta Beetlehemiin miniänsä, mooabilaisen Ruutin, kanssa. He saapuivat sinne ohranleikkuun alussa.

Ruut poimii tähkiä Booaksen pellolla

1 Noomilla oli miehensä Elimelekin puolelta sukulainen, nimeltä Booas, vaikutusvaltainen ja rikas mies. 2 Mooabilainen Ruut sanoi Noomille: “Voisinko mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljessä, joka olisi minulle suosiollinen?” Noomi vastasi hänelle: “Mene, tyttäreni!” 3 Ruut lähti ja meni poimimaan tähkiä eräälle pellolle sadonkorjaajien jäljessä. Sattumalta hän joutui peltopalstalle, joka kuului Elimelekin sukua olevalle Booakselle. 4 Myös Booas tuli Beetlehemistä ja sanoi sadonkorjaajille: “Herra olkoon teidän kanssanne!” He vastasivat hänelle: “Herra siunatkoon sinua!”

5 Booas kysyi palvelijaltaan, joka oli leikkuuväen työnjohtajana: “Kenen väkeä tuo nuori nainen on?” 6 Leikkuuväen työnjohtajana toimiva palvelija vastasi: “Hän on se nuori mooabilaisnainen, joka tuli Noomin mukana Mooabin maasta.” 7 Hän pyysi: “Salli minun poimia ja koota tähkiä lyhteiden väliltä sadonkorjaajien jäljessä. Niin hän tuli ja on ollut liikkeellä aamusta tähän saakka. Vasta äsken hän vähän istahti tuolla majassa.”

8 Booas sanoi Ruutille: “Kuule, tyttäreni! Älä mene poimimaan toisten pelloille äläkä lähde pois vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni mukana. 9 Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje sadonkorjaajien jäljessä. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Kun sinun tulee jano, mene astioiden luo ja juo palvelijoiden ammentamaa vettä.” 10 Silloin Ruut heittäytyi kasvoilleen osoittamaan kunnioitusta ja sanoi hänelle: “Mistä syystä olen saanut armon sinun silmissäsi ja sinä osoitat minulle huomiota, vaikka olen muukalainen?” 11 Booas vastasi hänelle: “Minulle on tarkkaan kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua ja kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. 12 Herra palkitkoon sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään suojaa.” 13 Ruut sanoi: “Minä olen saanut armon sinun silmissäsi, herrani. Sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka minä en ole yhdenkään palvelijattaresi vertainen.”

Booas pitää huolta Ruutista

14 Ruoka-ajan tultua Booas sanoi Ruutille: “Tule tänne, ota leipää syödäksesi ja kasta palasesi hapanviiniin.” Ruut istui leikkuuväen viereen, ja Booas tarjosi hänelle paahdettuja jyviä. Hän söi kyllikseen, ja ruokaa jäi tähteeksikin. 15 Kun hän sitten nousi poimimaan, Booas käski palvelijoitaan sanoen: “Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä, ettekä te saa loukata häntä. 16 Voittepa vetää lyhteistäkin tähkiä ja jättää ne hänen poimittavikseen. Ette saa moittia häntä.”

17 Ruut poimi pellolla iltaan asti. Sitten hän pui, mitä oli saanut poimituksi, ja ohria tuli noin eefa-mitan verran. 18 Hän kantoi ne kaupunkiin ja näytti anopilleen, mitä oli poiminut. Ruut otti esille ja antoi anopilleen myös sen, mitä oli jäänyt jäljelle hänen syötyään kyllikseen. 19 Tämä sanoi hänelle: “Missä olet tänään poiminut? Missä teit työtä? Siunattu olkoon se, joka on pitänyt huolta sinusta.” Ruut kertoi anopilleen, mitä hän oli tehnyt ja kenen luona. Hän sanoi: “Mies, jonka luona olin tänään työssä, on nimeltään Booas.” 20 Noomi sanoi miniälleen: “Siunatkoon häntä Herra, joka ei ole lakannut osoittamasta uskollisuuttaan eläviä ja kuolleita kohtaan.” Noomi sanoi hänelle vielä: “Se mies on sukulaisemme ja yksi sukulunastajistamme.” 21 Mooabilainen Ruut sanoi: “Mies sanoi minulle myös: ‘Pysyttele minun palvelijoitteni mukana siihen asti, että he saavat leikatuksi kaiken viljan, mitä minulla on.’” 22 Noomi sanoi miniälleen Ruutille: “Hyvä on, tyttäreni, lähde hänen palvelijattariensa mukaan, niin sinua ei ahdistella toisten pelloilla.” 23 Ruut pysytteli Booaksen palvelijattarien seurassa poimien tähkiä, kunnes ohran ja vehnän leikkuu oli lopussa. Hän asui edelleen anoppinsa luona.

Noomi neuvoo Ruutia

1 Ruutin anoppi Noomi sanoi miniälleen: “Tyttäreni, minäpä hankin sinulle turvapaikan, että sinun kävisi hyvin. 2 Kuulehan nyt! Booas, jonka palvelijattarien kanssa olit, on sukulaisemme. Tänä iltana hän viskaa ohria puimatantereella. 3 Peseydy siis, voitele itsesi, pukeudu ja mene puimatantereelle. Älä kuitenkaan anna miehen huomata itseäsi, ennen kuin hän on syönyt ja juonut. 4 Kun hän käy levolle, pane merkille paikka, johon hän käy makaamaan. Mene sitten, nosta peitettä hänen jalkopäästään ja käy siihen makaamaan. Hän sanoo sinulle, mitä sinun on tehtävä.” 5 Ruut vastasi hänelle: “Minä teen kaiken, mitä minulle sanot.”

Ruut vetoaa Booaksen sukulunastusoikeuteen

6 Ruut meni alas puimatantereelle ja teki aivan niin kuin hänen anoppinsa oli häntä käskenyt. 7 Booas söi ja joi ja tuli hyville mielin. Sitten hän meni maata viljakasan viereen. Ruut tuli vaivihkaa, nosti peitettä hänen jalkojensa kohdalta ja kävi siihen makuulle. 8 Puoliyön aikaan mies säpsähti, hapuili ympärilleen ja havaitsi naisen makaamassa jalkopäässään. 9 Booas kysyi: “Kuka sinä olet?” Hän vastasi: “Minä olen Ruut, palvelijattaresi. Levitä viittasi liepeet palvelijattaresi yli, sillä sinä olet minun sukulunastajani.” 10 Booas vastasi: “Herra siunatkoon sinua, tyttäreni! Sinä olet osoittanut uskollisuuttasi sukuasi kohtaan nyt vielä kauniimmin kuin aikaisemmin, kun et ole kulkenut nuorten miesten jäljessä, et köyhien etkä rikkaitten. 11 Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää! Minä teen sinulle kaiken, mitä pyydät, sillä kansani keskuudessa kaupungissani jokainen pitää sinua kelpo naisena. 12 Totta on, että minä olen sukulunastaja, mutta on toinenkin sukulunastaja, joka on lähempää sukua kuin minä. 13 Jää tähän yöksi. Jos hän huomenna lunastaa sinut, niin hyvä, lunastakoon. Ellei hän kuitenkaan halua lunastaa sinua, niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää. Lepää siinä aamuun asti.”

14 Ruut lepäsi hänen jalkopäässään aamuun asti, mutta nousi ennen kuin kukaan saattoi vielä tuntea toistaan. Booas ajatteli: “Kunpa kukaan ei saisi tietää, että tämä nainen on tullut puimatantereelle.” 15 Hän sanoi: “Tuo tänne viitta, joka on ylläsi, ja pitele sitä.” Ruut piteli viittaa, ja Booas mittasi siihen kuusi mittaa ohria ja pani ne hänen selkäänsä. Sitten Booas meni kaupunkiin.

Noomi rohkaisee Ruutia

16 Kun Ruut tuli anoppinsa luo, tämä kysyi: “Oletko se sinä, tyttäreni?” Ruut kertoi hänelle kaiken, mitä mies oli hänelle tehnyt. 17 Hän sanoi: “Nämä kuusi mittaa ohria hän antoi minulle ja sanoi: ‘Et saa mennä tyhjin käsin anoppisi luo.’” 18 Silloin Noomi sanoi: “Odota, tyttäreni, kunnes saat tietää, kuinka asia ratkeaa. Se mies ei suo itselleen lepoa vaan saattaa asian päätökseen vielä tänä päivänä.”

Booas käyttää sukulunastusoikeuttaan

1 Booas meni kaupungin porttiin ja istuutui sinne. Silloin sukulunastaja, josta hän oli puhunut, kulki siitä ohitse. Booas sanoi: “Sinä siellä, poikkea tänne istumaan.” Mies poikkesi sinne ja istuutui. 2 Sitten Booas haki kymmenen miestä, kaupungin vanhimpia, ja sanoi: “Istukaa tähän.” Kun he olivat istuutuneet, 3 Booas sanoi sukulunastajalle: “Noomi, joka on palannut Mooabin maasta, on myymässä peltopalstaa, joka kuului veljellemme Elimelekille. 4 Minä ajattelin ilmoittaa siitä sinulle ja pyytää, että ostaisit sen tässä istuvien ja kansani vanhimpien läsnäollessa. Jos tahdot sen lunastaa, niin lunasta. Mutta jos et tahdo lunastaa sitä, ilmoita minulle, niin että saan tietää sen, sillä ei ole muita sukulunastajia kuin sinä ja sinun jälkeesi minä.” Mies sanoi: “Minä lunastan sen.”

5 Silloin Booas sanoi: “Sinä päivänä, jona ostat pellon Noomilta ja mooabilaiselta Ruutilta, sinä ostat myös vainajan lesken, jotta säilyttäisit vainajan nimen hänen perintöosassaan.” 6 Sukulunastaja sanoi: “Sitten en voi lunastaa sitä itselleni, etten turmelisi omaa perintöosaani. Lunasta sinä itsellesi, mitä minun olisi lunastettava, sillä minä en voi sitä tehdä.”

7 Aikaisemmin oli Israelissa kaikkia lunastus- ja vaihtokauppoja vahvistettaessa sellainen tapa, että mies riisui kenkänsä ja antoi sen toiselle. Tämä oli todistuksena kaupanteosta Israelissa. 8 Sukulunastaja sanoi Booakselle: “Osta sinä se itsellesi”, ja veti kengän jalastaan.

Booas ottaa Ruutin vaimokseen

9 Silloin Booas sanoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: “Te olette tänään todistajina siitä, että minä olen ostanut Noomilta kaiken Elimelekin, Kiljonin ja Mahlonin omaisuuden. 10 Olen ostanut myös mooabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, vaimokseni, säilyttääkseni vainajan nimen hänen perintöosassaan. Näin vainajan nimi ei häviä hänen veljiensä keskuudesta eikä hänen kotipaikkansa portista. Te olette tänä päivänä tämän todistajia.” 11 Kaikki portilla oleva kansa ja vanhimmat sanoivat: “Me olemme sen todistajia. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee taloosi, on kuin Raakel ja kuin Leea, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen. Tee väkeviä tekoja Efratassa, ja tulkoon nimesi kuuluisaksi Beetlehemissä. 12 Tulkoon jälkeläisistä, jotka Herra antaa sinulle tästä nuoresta naisesta, Pereksen suvun kaltainen suku, hänen, jonka Taamar synnytti Juudalle.”

13 Booas otti Ruutin vaimokseen ja yhtyi häneen. Herra antoi Ruutin tulla raskaaksi, ja hän synnytti pojan. 14 Naiset sanoivat Noomille: “Kiitetty olkoon Herra, joka ei ole tänä päivänä jättänyt sinua ilman sukulunastajaa. Pojan nimi tulee kuuluisaksi Israelissa. 15 Hän virvoittaa sinua ja huolehtii sinusta vanhuudessasi. Onhan hänet synnyttänyt miniäsi, joka rakastaa sinua ja joka on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa.” 16 Niin Noomi otti lapsen syliinsä, ja hänestä tuli sen hoitaja. 17 Naapuritalojen naiset antoivat lapselle nimen ja sanoivat: “Noomille on syntynyt poika.” He kutsuivat poikaa nimellä Oobed. Hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä.

Pereksen sukuluettelo

18 Tämä on Pereksen sukuluettelo: Perekselle syntyi Hesron, 19 Hesronille Raam, Raamille Amminadab, 20 Amminadabille Nahson, Nahsonille Salma, 21 Salmalle Booas, Booakselle Oobed, 22 Oobedille Iisai, ja Iisaille syntyi Daavid.

ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA

TUOMARIEN KAUSI, 1 – 8

Elkanan perhe

1 Raamataim-Soofimissa, Efraimin vuoristossa, asui eräs efraimilainen mies nimeltään Elkana. Hänen isänsä oli Jeroham, Elihun poika; Elihu oli Toohun poika ja tämä Suufin. 2 Elkanalla oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna ja toisen Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton. 3 Tämä mies lähti kotikaupungistaan joka vuosi Siiloon palvomaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli Herran pappeina kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Piinehas.

4 Kun tuli päivä, jona Elkana uhrasi, hän antoi vaimolleen Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille heidän osuutensa uhrilihasta. 5 Hannalle hän kuitenkin antoi kaksinkertaisen osuuden, sillä Hannaa hän rakasti, vaikka Herra oli sulkenut Hannan kohdun. 6 Koska Herra oli sulkenut Hannan kohdun, hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä jatkuvasti saadakseen hänet raivostumaan. 7 Näin tapahtui joka vuosi. Aina kun Hanna meni Herran huoneeseen, Peninna kiusasi häntä, ja Hanna itki eikä syönyt mitään. 8 Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: “Hanna, miksi itket etkä syö mitään? Miksi olet noin pahoillasi? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?”

Hannan rukous ja lupaus

9 Kerran, kun Hanna oli syönyt ja juonut Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran huoneen ovenpielessä, Hanna nousi 10 ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itkien katkerasti. 11 Hän teki lupauksen ja sanoi: “Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta ja muistat minua etkä unohda palvelijatartasi vaan annat minulle poikalapsen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajakseen eikä partaveitsi koskaan kosketa hänen päätään.”

12 Kun Hanna rukoili kauan Herran edessä, Eeli tarkkaili hänen suutaan. 13 Hanna näet puhui sydämessään; vain hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Eeli luuli hänen olevan juovuksissa 14 ja sanoi hänelle: “Kuinka kauan sinä olet siinä juovuksissa? Haihduta humalasi.” 15 Hanna vastasi: “Ei, herrani, minä olen murheen murtama nainen. En ole juonut viiniä enkä väkijuomaa vaan olen vuodattanut sieluni Herran eteen. 16 Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä huoleni ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut.” 17 Eeli vastasi: “Mene rauhassa. Israelin Jumala suokoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt.” 18 Hanna sanoi: “Salli palvelijattaresi saada suosio sinun silmissäsi.” Sitten hän meni pois ja söi, eivätkä hänen kasvonsa enää näyttäneet murheellisilta.

Samuelin syntymä

19 Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja rukoilivat Herraa kumartuneina maahan hänen eteensä. Sen jälkeen he palasivat kotiinsa Raamaan. Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti Hannaa. 20 Jonkin ajan kuluttua Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän antoi pojalle nimen Samuel sanoen: “Herralta minä häntä pyysin.”

21 Kun Elkana ja hänen perheensä lähtivät jälleen uhraamaan Herralle jokavuotista teurasuhria ja omaa lupausuhriaan, 22 Hanna ei lähtenyt vaan sanoi miehelleen: “Kun poika on vieroitettu, minä vien hänet sinne. Hän saa tulla Herran kasvojen eteen ja jäädä sinne ainiaaksi.” 23 Hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: “Tee niin kuin hyväksi näet. Pysy kotona, kunnes olet vieroittanut hänet. Antakoon Herra sanansa toteutua.” Niin vaimo jäi kotiin ja imetti poikaansa, kunnes vieroitti hänet.

Hanna vie Samuelin Herran huoneeseen Siiloon

24 Vieroitettuaan Samuelin Hanna otti mukaansa hänet sekä kolme härkää, yhden eefa-mitan jauhoja ja viinileilin. Hän vei pojan Herran huoneeseen Siiloon, vaikka tämä oli vielä pieni. 25 Sitten he teurastivat härän ja toivat pojan Eelin luo, 26 ja Hanna sanoi: “Oi herrani, niin totta kuin sinä elät, herrani, minä olen se nainen, joka seisoi tässä sinun luonasi rukoillen Herraa. 27 Tätä poikaa minä rukoilin, ja Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin. 28 Sen tähden minä luovutan hänet Herralle koko hänen eliniäkseen. Olkoon hän Herralle annettu.” Ja Samuel palvoi siellä Herraa.

Hannan kiitosvirsi

1 Hanna rukoili ja sanoi:

“Minun sydämeni riemuitsee Herrassa,

minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa.

Minun suuni on avautunut vihollisiani vastaan,

sillä minä iloitsen sinun valmistamastasi pelastuksesta.

2 Ei kukaan ole pyhä niin kuin Herra,

ei ole ketään muuta kuin sinä,

eikä ole kalliota, meidän Jumalamme vertaista.

3 Älkää enää puhuko ylpeästi,

älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja,

sillä Herra on kaikkitietävä Jumala,

hänen edessään punnitaan teot.

4 Sankarien jouset on särjetty,

kompastelijat vyöttäytyvät voimalla.

5 Kylläisinä olleet käyvät palvelukseen leipäpalkalla,

nälkäiset lakkaavat näkemästä nälkää.

Hedelmätön synnyttää seitsemän lasta,

mutta se, jolla on monta lasta, kuihtuu.

6 Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän,

hän vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä ylös.

7 Herra köyhdyttää ja rikastuttaa,

hän alentaa ja ylentää.

8 Hän nostaa tomusta alhaisen,

korottaa tunkiolta köyhän

asettaakseen heidät ylhäisten rinnalle.

Hän antaa heidän periä kunniaistuimen.

Maan pylväät ovat Herran,

hän on asettanut maanpiirin niiden päälle.

9 Hän varjelee hurskaittensa jalat,

mutta jumalattomat vaiennetaan pimeyteen,

sillä kukaan ei voita omalla voimallaan.

10 Ne, jotka riitelevät Herraa vastaan, murskaantuvat.

Hän jylisee taivaasta heidän ylitseen,

Herra tuomitsee maan ääret.

Hän antaa kuninkaalleen voiman

ja korottaa korkealle voideltunsa sarven.”

11 Sitten Elkana meni kotiinsa Raamaan, mutta poika jäi palvelemaan Herraa pappi Eelin johdolla.

Eelin pojat

12 Eelin pojat olivat kelvottomia miehiä, he eivät tunteneet Herraa. 13 Pappeina he menettelivät kansaa kohtaan näin: Aina kun joku uhrasi teurasuhria, papin palvelija tuli kolmipiikkinen haarukka kädessään lihan vielä kiehuessa 14 ja iski haarukan kattilaan, ruukkuun, pannuun tai pataan. Kaiken, minkä haarukka toi mukanaan, pappi otti itselleen. Näin he tekivät kaikille israelilaisille, jotka tulivat Siiloon. 15 Papin palvelija tuli jopa ennen kuin rasva oli poltettu ja sanoi miehelle, joka uhrasi: “Anna liha papille paistettavaksi, sillä hän ei ota sinulta keitettyä lihaa vaan raakaa.” 16 Jos mies sanoi hänelle: “Rasvahan täytyy polttaa ensin, sitten saat ottaa itsellesi, mitä haluat”, palvelija vastasi: “Ei, vaan anna se nyt heti. Ellet anna, minä otan väkisin.” 17 Nuorten miesten synti oli Herran edessä hyvin suuri, koska he suhtautuivat halveksien Herran uhrilahjoihin.

Samuel Siilossa

18 Samuel palveli Herran edessä pellavakasukkaan puettuna, vaikka oli pieni poika.

19 Hänen äitinsä teki joka vuosi pienen viitan ja toi sen hänelle tullessaan miehensä kanssa uhraamaan vuotuista teurasuhria. 20 Eeli siunasi joka kerta Elkanan ja hänen vaimonsa sanoen: “Herra antakoon sinulle jälkeläisen tästä vaimosta sen lapsen tilalle, jonka hän on luovuttanut Herralle.” Sitten he menivät kotiinsa.

21 Herra piti huolen Hannasta, niin että hän tuli raskaaksi ja synnytti vielä kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Mutta Samuel-poika kasvoi Herran edessä.

Eeli nuhtelee poikiaan

22 Eeli oli jo hyvin vanha ja hän sai kuulla kaikesta, mitä hänen poikansa tekivät israelilaisille. Hän kuuli myös sen, että he makasivat niiden naisten kanssa, jotka toimittivat palvelusta ilmestysmajan ovella. 23 Silloin hän sanoi pojilleen: “Miksi te tuollaista teette? Minähän kuulen teidän pahoista teoistanne kaikelta kansalta. 24 Älkää, poikani! Ei ole hyvä se huhu, jota kuulen Herran kansan levittävän. 25 Jos ihminen tekee syntiä ihmistä vastaan, Jumala voi olla hänen välittäjänään, mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, kuka voi toimia välittäjänä hänen puolestaan?” Pojat eivät kuitenkaan totelleet isäänsä, sillä Herra tahtoi surmata heidät.

26 Mutta Samuel-poika kasvoi ja oli sekä Herralle että ihmisille mieluinen.

Tuomion julistus Eelin suvulle

27 Eelin luo tuli Jumalan mies, joka sanoi hänelle: “Näin sanoo Herra: Enkö minä ilmestynyt sinun isäsi suvulle, kun se oli Egyptissä faraon vallassa? 28 Minä valitsin heidät kaikista Israelin heimoista olemaan pappeinani, nousemaan alttarini ääreen, polttamaan suitsuketta ja kantamaan kasukkaa minun edessäni. Minä annoin sinun isäsi suvulle kaikki israelilaisten tuliuhrit. 29 Miksi tallaatte jalkoihinne minun teurasuhrini ja ruokauhrini, jotka minä olen säätänyt asumukseeni? Miksi sinä kunnioitat poikiasi enemmän kuin minua, niin että lihotatte itseänne parhaalla osalla jokaisesta kansani Israelin uhrilahjasta?

30 Sen tähden sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen tosin sanonut, että sinun sukusi ja sinun isäsi suku saavat aina vaeltaa minun edessäni. Mutta nyt Herra sanoo: Pois se minusta, sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat, mutta ne, jotka minua halveksivat, joutuvat halveksituiksi. 31 Katso, tulee aika, jolloin minä katkaisen sinun käsivartesi ja sinun isäsi suvun käsivarren, niin ettei kukaan sinun suvussasi elä vanhaksi. 32 Sinä saat nähdä minun asumukseni olevan ahdingossa, huolimatta kaikesta siitä hyvästä, mikä tulee Israelille, eikä kukaan sinun suvussasi koskaan elä vanhaksi. 33 En minä kuitenkaan hävitä kaikkia jälkeläisiäsi alttarini luota, niin että sammuttaisin silmäsi ja näännyttäisin sielusi, mutta useimmat suvustasi kuolevat miehuusiässä. 34 Merkkinä tästä sinulle tulee olemaan se, mitä tapahtuu kahdelle pojallesi, Hofnille ja Piinehaalle: he kuolevat molemmat samana päivänä.

35 Mutta minä nostan itselleni uskollisen papin, joka toimii minun sydämeni ja mieleni mukaan. Hänelle minä rakennan pysyvän huoneen, ja hän vaeltaa minun voideltuni edessä koko elinaikansa. 36 Jokainen suvustasi jäljelle jäänyt tulee ja kumartuu hänen eteensä hopeanpalasen ja pyöreän leivän tähden ja sanoo: ‘Salli minun päästä johonkin papintehtävään, että saisin palasen leipää syödäkseni.’”

Herra kutsuu Samuelia

1 Samuel-poika palveli Herraa Eelin johdolla. Herran sana oli siihen aikaan harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia. 2 Kerran tuohon aikaan Eeli makasi vuoteellaan. Hänen silmänsä olivat alkaneet hämärtyä, eikä hän nähnyt kunnolla. 3 Jumalan lamppu ei ollut vielä sammunut, ja Samuel makasi vuoteellaan Herran huoneessa, jossa Jumalan liitonarkku oli.

4 Silloin Herra kutsui Samuelia. Hän vastasi: “Tässä olen.” 5 Samuel juoksi Eelin luo ja sanoi: “Tässä olen. Sinä kutsuit minua.” Mutta Eeli vastasi: “En ole kutsunut, mene takaisin makuulle.” Samuel meni ja asettui makuulle. 6 Herra kutsui Samuelia uudelleen. Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: “Tässä olen, sinähän kutsuit minua.” Mutta Eeli vastasi: “En kutsunut, poikani, mene takaisin makuulle.” 7 Samuel ei vielä silloin tuntenut Herraa, eikä Herran sanaa ollut vielä ilmoitettu hänelle.

8 Herra kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran. Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: “Tässä olen. Sinä kutsuit minua.” Silloin Eeli ymmärsi, että Herra oli kutsunut poikaa. 9 Hän sanoi Samuelille: “Mene makuulle, ja jos sinua vielä kutsutaan, sano: ‘Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.’” Ja Samuel meni ja asettui vuoteelleen makaamaan. 10 Sitten Herra tuli, seisahtui ja kutsui häntä niin kuin edellisilläkin kerroilla: “Samuel, Samuel!” Samuel vastasi: “Puhu, palvelijasi kuulee.”

Herran sanoma Eelille

11 Herra sanoi Samuelille: “Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka siitä kuulee, sen molemmat korvat soivat. 12 Sinä päivänä minä annan toteutua Eelille alusta loppuun asti kaiken, mitä olen hänen suvustaan puhunut. 13 Minä olen ilmoittanut hänelle, että minä tuomitsen ikuisiksi ajoiksi hänen sukunsa sen rikoksen tähden, ettei hän pitänyt kurissa poikiaan, vaikka tiesi heidän häpäisevän Jumalaa. 14 Sen tähden minä olen vannonut Eelin suvulle, ettei sen rikosta koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla.”

15 Samuel makasi aamuun asti ja avasi sitten Herran huoneen ovet. Hän pelkäsi kertoa saamaansa näkyä Eelille. 16 Mutta Eeli kutsui Samuelia ja sanoi: “Poikani Samuel!” Hän vastasi: “Tässä olen.” 17 Eeli sanoi: “Mikä on se sana, jonka hän sinulle puhui? Älä vain salaa sitä minulta. Jumala rangaiskoon sinua nyt ja vastakin, jos salaat minulta mitään siitä, mitä hän sinulle puhui.” 18 Niin Samuel kertoi hänelle kaiken salaamatta häneltä mitään. Eeli sanoi: “Hän on Herra. Hän tekee, mitä hyväksi näkee.”

Samuel varttuu Herran edessä

19 Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssaan eikä antanut yhdenkään sanoistaan jäädä toteutumatta. 20 Näin koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran profeetan tehtävä. 21 Siitä lähtien Herra ilmestyi jatkuvasti Siilossa. Siellä Herra ilmestyi Samuelille Herran sanassa. 4:1 Samuelin sana tuli koko Israelille.

Filistealaiset ryöstävät liitonarkun

1 Sitten Israel lähti sotaan filistealaisia vastaan ja leiriytyi Eben-Eserin luo. Filistealaiset olivat leiriytyneet Afekiin, 2 ja he järjestivät joukkonsa Israelia vastaan. Taistelu levisi laajalle, ja filistealaiset löivät Israelin ja surmasivat taistelukentällä noin neljätuhatta miestä. 3 Kun väki palasi leiriin, Israelin vanhimmat sanoivat: “Miksi Herra on tänä päivänä lyönyt meidät filistealaisten edessä? Haetaan Herran liitonarkku Siilosta luoksemme! Tulkoon se keskellemme ja pelastakoon meidät vihollistemme käsistä.” 4 Niin kansa lähetti miehiä Siiloon tuomaan sieltä Herran Sebaotin liitonarkkua, hänen, joka istuu kerubien keskellä. Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, seurasivat sieltä Jumalan liitonarkun mukana.

5 Kun Herran liitonarkku saapui leiriin, koko Israel nosti suuren riemuhuudon, niin että maa raikui. 6 Filistealaiset kuulivat riemuhuudon ja sanoivat: “Mitä tuo suuri riemuhuuto heprealaisten leirissä merkitsee?” Saatuaan tietää, että Herran arkku oli tullut leiriin, 7 filistealaiset pelästyivät, sillä he ajattelivat: “Jumala on tullut leiriin!” He sanoivat: “Voi meitä! Tällaista ei ole milloinkaan ennen tapahtunut. 8 Voi meitä! Kuka pelastaa meidät näiden mahtavien jumalien kädestä? Nämähän ovat juuri ne jumalat, jotka löivät egyptiläisiä kaikenlaisilla vitsauksilla autiomaassa.” 9 “Rohkaiskaa itsenne ja olkaa miehiä, filistealaiset, ettette joutuisi heprealaisten orjiksi, niin kuin he ovat olleet teidän orjianne. Olkaa miehiä ja taistelkaa!” 10 Filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset kärsivät tappion ja pakenivat kukin kotiinsa. Tappio oli hyvin suuri: Israelista kaatui 30 000 jalkamiestä. 11 Myös Jumalan liitonarkku ryöstettiin, ja Eelin kaksi poikaa, Hofni ja Piinehas, saivat surmansa.

Eelin kuolema

12 Eräs benjaminilainen mies lähti juosten taistelukentältä ja tuli samana päivänä Siiloon, vaatteet reväistyinä ja multaa päänsä päällä. 13 Tultuaan perille hän näki Eelin istuvan tien vieressä istuimellaan tähystellen tien suuntaan, sillä hänen sydämensä oli levoton Jumalan liitonarkun tähden. Kun mies meni kaupunkiin ja kertoi, mitä oli tapahtunut, koko kaupunki puhkesi valitushuutoon. 14 Kuultuaan valitushuudon Eeli kysyi: “Mitä tämä meteli on?” Niin mies riensi kertomaan asian Eelille. 15 Eeli oli jo 98 vuoden ikäinen. Hänen silmänsä olivat hämärtyneet, eikä hän enää voinut nähdä. 16 Mies sanoi Eelille: “Minä tulen taistelukentältä, olen tänään paennut sieltä.” Eeli kysyi: “Miten asiat ovat, poikani?” 17 Sanansaattaja vastasi: “Israel on paennut filistealaisia, ja kansa on kärsinyt suuret tappiot. Myös sinun molemmat poikasi, Hofni ja Piinehas, ovat saaneet surmansa, ja Jumalan liitonarkku on ryöstetty.” 18 Kun mies mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui istuimeltaan taaksepäin portinpieleen. Hänen niskansa murtui, ja hän kuoli, sillä hän oli vanha ja painava mies. Eeli oli jakanut Israelille oikeutta neljäkymmentä vuotta.

Iikabodin syntymä

19 Eelin miniä, Piinehaan vaimo, oli viimeisillään raskaana. Kun hän kuuli sanoman Jumalan liitonarkun ryöstöstä ja appensa ja miehensä kuolemasta, hän lyyhistyi maahan. Poltot yllättivät hänet, ja hän synnytti. 20 Kun hän oli kuolemaisillaan, hänen luonaan olevat naiset sanoivat: “Älä pelkää, sillä sinä olet synnyttänyt pojan!” Mutta hän ei vastannut eikä kiinnittänyt puheisiin mitään huomiota 21 vaan sanoi: “Israelilta on mennyt kunnia.” Ja hän nimitti pojan Iikabodiksi, koska Jumalan liitonarkku oli ryöstetty ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet. 22 Hän sanoi: “Israelilta on mennyt kunnia”, koska Jumalan liitonarkku oli ryöstetty.

Liitonarkku Daagonin temppelissä

1 Kun filistealaiset olivat ottaneet Jumalan liitonarkun, he veivät sen Eben-Eseristä Asdodiin. 2 Sitten he veivät sen Daagonin temppeliin ja asettivat sen Daagonin patsaan rinnalle. 3 Kun asdodilaiset nousivat varhain seuraavana aamuna, he näkivät, että Daagon oli kaatunut kasvoilleen maahan Herran arkun eteen. He ottivat Daagonin ja asettivat sen takaisin paikalleen. 4 Mutta kun he nousivat varhain seuraavana aamuna, he näkivät, että Daagon oli jälleen kaatunut kasvoilleen maahan Herran liitonarkun eteen. Daagonin pää ja molemmat kädet olivat katkenneina kynnyksellä, ja huoneessa oli jäljellä pelkkä torso. 5 Tämän vuoksi Daagonin papit eikä kukaan, joka menee Daagonin temppeliin, vielä tänäkään päivänä astu sen kynnykselle Asdodissa.

Herran käsi painaa filistealaisia

6 Mutta Herran käsi painoi raskaasti asdodilaisia. Hän saattoi heidät kauhun valtaan ja löi paiseita sekä Asdodin että sen ympäristön asukkaisiin. 7 Kun Asdodin miehet näkivät, miten asiat olivat, he sanoivat: “Israelin Jumalan arkku ei saa enää jäädä meidän luoksemme, sillä hänen kätensä on ankara meitä ja meidän jumalaamme Daagonia kohtaan.” 8 Niin he lähettivät sanan, kutsuivat koolle kaikki filistealaisten ruhtinaat ja kysyivät: “Mitä me teemme Israelin Jumalan arkulle?” Nämä vastasivat: “Siirtyköön Israelin Jumalan arkku Gatiin.” Niin he siirsivät Israelin Jumalan liitonarkun sinne. 9 Mutta kun he olivat siirtäneet sen Gatiin, Herran käsi sai aikaan kaupungissa hyvin suuren hämmingin. Hän löi kaupungin asukkaita sekä ylhäisiä että alhaisia, niin että heihin puhkesi paiseita. 10 Silloin Jumalan arkku lähetettiin Ekroniin. Mutta kun Jumalan arkku tuli Ekroniin, ekronilaiset huusivat: “He ovat siirtäneet Israelin Jumalan arkun meidän luoksemme surmaamaan meidät ja koko kansamme!” 11 Niin he lähettivät sanan, kutsuivat koolle kaikki filistealaisten ruhtinaat ja sanoivat: “Lähettäkää Israelin Jumalan arkku pois! Palatkoon se omaan paikkaansa, ettei se enää surmaisi meitä ja kansaamme.” Koko kaupungissa oli näet kuolemankauhu, koska Jumalan käsi painoi sitä hyvin raskaasti. 12 Ne ihmiset, jotka eivät olleet kuolleet, olivat paiseiden runtelemia, ja kaupungista nousi avunhuuto ylös taivaaseen.

Filistealaiset palauttavat liitonarkun

1 Kun Herran liitonarkku oli ollut filistealaisten maassa seitsemän kuukautta, 2 filistealaiset kutsuivat papit ja ennustajat ja kysyivät heiltä: “Mitä me teemme Herran arkulle? Ilmoittakaa meille, millä tavoin me lähetämme sen omaan paikkaansa.” 3 Nämä vastasivat: “Jos lähetätte Israelin Jumalan arkun, älkää lähettäkö pelkästään sitä, vaan lähettäkää Jumalalle myös vikauhri. Silloin te paranette ja saatte tietää, miksi hänen kätensä ei käänny pois teistä.” 4 Filistealaiset kysyivät: “Mikä on se vikauhri, joka meidän on annettava hänelle?” Heille vastattiin: “Viisi kultapaisetta ja viisi kultahiirtä filistealaisten ruhtinaiden luvun mukaan, sillä sama vitsaus on kohdannut kaikkia, myös teidän ruhtinaitanne. 5 Tehkää siis kuvat paiseistanne, samoin hiiristä, jotka hävittävät maata, ja antakaa kunnia Israelin Jumalalle. Kenties hän silloin hellittää kätensä teistä sekä teidän jumalistanne ja maastanne. 6 Miksi paadutatte sydämenne, niin kuin egyptiläiset ja farao tekivät? Eivätkö he, sen jälkeen kun Herra oli nöyryyttänyt heitä, päästäneet israelilaiset menemään? 7 Tehkää siis uudet vaunut ja ottakaa kaksi imettävää lehmää, joiden niskassa ei ole ollut iestä. Valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta viekää vasikat kotiin, pois niiden jäljestä. 8 Ottakaa sitten Herran liitonarkku ja asettakaa se vaunuihin. Pankaa sen viereen lippaaseen kultaesineet, jotka annatte hänelle vikauhrina, ja lähettäkää se menemään. 9 Katsokaa sitten arkkua: Jos se menee omaa aluettaan kohti, ylös Beet-Semekseen, niin Herra on tuottanut meille tämän suuren onnettomuuden. Mutta jos ei, niin siitä me tiedämme, ettei hänen kätensä ole koskenut meihin, vaan tämä on tapahtunut meille sattumalta.”

10 Miehet tekivät niin. He ottivat kaksi imettävää lehmää ja valjastivat ne vaunujen eteen, mutta niiden vasikat he sulkivat sisälle. 11 He panivat vaunuihin Herran liitonarkun sekä lippaan, jossa olivat kultahiiret ja paiseitten kuvat. 12 Lehmät oikaisivat suoraan Beet-Semekseen johtavalle tielle. Ne kulkivat koko ajan samaa tietä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle ammuen lakkaamatta, ja filistealaisten ruhtinaat seurasivat niitä Beet-Semeksen rajalle asti.

13 Beet-Semeksen asukkaat olivat korjaamassa vehnää laaksossa. Kun he kohottivat katseensa, he näkivät arkun ja ilahtuivat nähdessään sen. 14 Vaunut tulivat beet-semesläisen Joosuan pellolle ja pysähtyivät suuren kiven luo. Siellä vaunut hakattiin polttopuiksi ja lehmät uhrattiin polttouhriksi Herralle. 15 Leeviläiset olivat ottaneet alas vaunuista Herran liitonarkun ja sen vieressä olevan lippaan, jossa kultaesineet olivat, ja panneet ne sille suurelle kivelle. Sinä päivänä Beet-Semeksen miehet uhrasivat Herralle polttouhreja ja teurasuhreja. 16 Nähtyään kaiken tämän, ne viisi filistealaisten ruhtinasta palasivat samana päivänä Ekroniin.

17 Kultapaiseet, jotka filistealaiset antoivat Herralle vikauhriksi, olivat yksi Asdodin puolesta, yksi Gassan, yksi Askelonin, yksi Gatin ja yksi Ekronin puolesta. 18 Kultahiiriä oli yhtä monta kuin oli näiden viiden filistealaisruhtinaan hallitsemia kaupunkeja, varustetuista kaupungeista muurittomiin kyliin. Alue ulottui siihen suureen Aabel-kiveen asti, jolle Herran liitonarkku laskettiin. Kivi on vielä tänäkin päivänä beet-semesläisen Joosuan pellolla.

19 Mutta Herra löi Beet-Semeksen miehiä sen tähden, että he olivat katsoneet Herran arkkuun. Hän surmasi kansasta 70 miestä, joista 50 johtomiestä. Kansa suri sitä, että Herra oli lyönyt kansaa niin raskaasti. 20 Silloin Beet-Semeksen miehet sanoivat: “Kuka voi kestää Herran, tämän pyhän Jumalan, edessä? Kenen luo hän voisi mennä meidän luotamme?” 21 He lähettivät sanansaattajia Kirjat-Jearimin asukkaiden luo sanomaan: “Filistealaiset ovat tuoneet Herran liitonarkun takaisin. Tulkaa ja hakekaa se luoksenne.”

1 Niin Kirjat-Jearimin miehet tulivat, ottivat Herran liitonarkun ja veivät sen mäelle Abinadabin taloon. He pyhittivät hänen poikansa Eleasarin pitämään huolta Herran arkusta.

Israel kääntyy Herran puoleen

2 Siitä päivästä, jona arkku tuotiin Kirjat-Jearimiin, oli kulunut pitkä aika, kaksikymmentä vuotta, ja koko Israelin kansa huokaili Herran puoleen. 3 Niin Samuel sanoi koko Israelin kansalle: “Jos te kaikesta sydämestänne käännytte Herran puoleen, poistakaa keskuudestanne vieraat jumalat ja astartet. Valmistakaa sydämenne Herralle ja palvelkaa ainoastaan häntä, niin hän pelastaa teidät filistealaisten käsistä.” 4 Silloin israelilaiset poistivat baalit ja astartet ja alkoivat palvella ainoastaan Herraa.

5 Samuel sanoi: “Kootkaa koko Israel Mispaan, niin minä rukoilen teidän puolestanne Herraa.” 6 Israelilaiset kokoontuivat Mispaan. Siellä he ammensivat vettä, valoivat sitä maahan Herran edessä ja paastosivat sen päivän. He sanoivat: “Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan.” Ja Samuel jakoi israelilaisille oikeutta Mispassa.

Filistealaisten tappio

7 Kun filistealaiset kuulivat, että israelilaiset olivat kokoontuneet Mispaan, heidän ruhtinaansa lähtivät Israelia vastaan. Sen kuultuaan israelilaiset alkoivat pelätä filistealaisia 8 ja sanoivat Samuelille: “Älä lakkaa huutamasta meidän puolestamme avuksi Herraa, meidän Jumalaamme, että hän pelastaisi meidät filistealaisten käsistä.” 9 Niin Samuel otti imevän karitsan ja uhrasi sen polttouhrina, kokonaisuhrina, Herralle. Samuel huusi Herraa avuksi Israelin puolesta, ja Herra vastasi hänelle. 10 Samuelin uhratessa polttouhria filistealaiset lähestyivät israelilaisia käydäkseen taisteluun heitä vastaan. Mutta Herra nostatti sinä päivänä kovan ukkosenjyrinän filistealaisia vastaan ja saattoi heidät hämminkiin, niin että he kärsivät tappion Israelin edessä. 11 Israelin miehet lähtivät Mispasta ja ajoivat filistealaisia takaa surmaten heitä Beet-Kaarin alapuolelle asti. 12 Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser ja sanoi: “Tähän asti on Herra meitä auttanut.”

13 Näin filistealaiset lannistettiin, eivätkä he enää tulleet Israelin alueelle. Herran käsi oli filistealaisia vastaan Samuelin koko elinajan. 14 Kaupungit, jotka filistealaiset olivat ottaneet Israelilta, palautettiin takaisin Israelille, Ekronista Gatiin saakka, ja niiden ympärillä olevat alueetkin Israel vapautti filistealaisten vallasta. Myös amorilaisten ja Israelin välillä vallitsi rauha.

Samuel tuomarina

15 Samuel jakoi oikeutta Israelille koko elämänsä ajan. 16 Hän teki joka vuosi kiertomatkan Beeteliin, Gilgaliin ja Mispaan ja jakoi Israelille oikeutta kaikissa näissä paikoissa. 17 Sitten hän palasi jälleen Raamaan, sillä hänen kotinsa oli siellä, ja sielläkin hän jakoi oikeutta Israelille. Sinne hän myös rakensi alttarin Herralle.

Samuelin pojat tuomareina

1 Kun Samuel oli tullut vanhaksi, hän asetti poikansa Israelin tuomareiksi. 2 Hänen esikoispoikansa nimi oli Jooel ja toisen poikansa nimi Abia. He toimivat tuomareina Beersebassa. 3 Samuelin pojat eivät kuitenkaan vaeltaneet isänsä teitä vaan taipuivat hankkimaan väärää voittoa, ottivat lahjuksia ja vääristivät oikeutta.

ISRAEL HALUAA KUNINKAAN, 8 – 12

Israel pyytää itselleen kuningasta

4 Sen tähden kaikki Israelin vanhimmat kokoontuivat ja tulivat Samuelin luo Raamaan 5 ja sanoivat hänelle: “Kuule, sinusta on tullut vanha, eivätkä poikasi vaella sinun teitäsi. Aseta nyt meille kuningas jakamaan oikeutta, niin kuin kaikilla muillakin kansoilla on.” 6 Mutta Samuel piti pahana sitä, että he sanoivat: “Anna meille kuningas jakamaan oikeutta.” Samuel rukoili Herraa, 7 ja Herra sanoi Samuelille: “Kuule kansaa kaikessa, mitä he sinulle sanovat, sillä eivät he ole sinua hylänneet, vaan minut he ovat hylänneet olemasta heidän kuninkaansa. 8 He tekevät nyt sinulle samoin kuin he ovat tehneet minulle siitä päivästä lähtien, jona minä johdatin heidät pois Egyptistä, aina tähän päivään asti: he ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia. 9 Kuule heitä, mutta varoita heitä vakavasti ja ilmoita heille, millaiset oikeudet on kuninkaalla, joka hallitsee heitä.”

10 Samuel puhui kaikki Herran sanat kansalle, joka oli pyytänyt häneltä kuningasta. 11 Hän sanoi: “Nämä oikeudet ovat kuninkaalla, joka tulee hallitsemaan teitä: Hän ottaa poikanne ja tekee heistä vaunu- ja ratsumiehiään ja vaunujensa edelläjuoksijoita. 12 Hän tekee heistä tuhannen- ja viidenkymmenenpäälliköitä, kyntömiehiä omiin kyntöihinsä ja korjuumiehiä omaan sadonkorjuuseensa sekä sotatarvikkeiden ja vaunukaluston valmistajia. 13 Hän ottaa teidän tyttärenne voiteenvalmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. 14 Hän ottaa parhaat peltonne, viinitarhanne ja öljypuunne ja antaa ne palvelijoilleen. 15 Hän kerää kymmenykset siemenviljastanne sekä viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja palvelijoilleen. 16 Hän ottaa myös teidän parhaat palvelijanne ja palvelijattarenne ja parhaat nuoret miehenne sekä aasinne ja teettää niillä työnsä. 17 Hän ottaa kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne. Teistä tulee hänen orjiaan. 18 Silloin te huudatte Herraa kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta Herra ei enää vastaa teille.”

19 Mutta kansa kieltäytyi kuuntelemasta Samuelia ja sanoi: “Ei, kuningas meillä pitää olla! 20 Me tahdomme olla kaikkien muiden kansojen kaltaisia, niin että kuningas jakaa meille oikeutta, kulkee edellämme ja johtaa sotiamme.”

21 Kun Samuel oli kuullut kaiken, mitä kansa oli puhunut, hän ilmoitti sen Herralle. 22 Herra vastasi Samuelille: “Kuule heitä ja aseta heille kuningas.” Silloin Samuel sanoi Israelin miehille: “Menkää kukin kaupunkiinne.”

Saul tulee Samuelin luo

1 Benjaminin heimossa oli mahtava mies nimeltään Kiis. Hänen isänsä oli Abiel, benjaminilaisen Serorin poika; Seror oli Bekoratin poika ja tämä Afiahin. 2 Kiisillä oli poika nimeltä Saul. Hän oli nuori ja komea, eikä israelilaisten joukossa ollut häntä komeampaa miestä. Hän oli päätään pitempi muuta kansaa.

3 Kerran Saulin isältä Kiisiltä katosi aasintammoja. Hän sanoi pojalleen Saulille: “Ota yksi palvelijoista mukaasi ja lähde etsimään aasintammoja.” 4 Niin Saul kulki palvelijansa kanssa Efraimin vuoriston ja Salisan maan halki, mutta he eivät löytäneet aaseja. He kulkivat Saalimin maan halki, mutta niitä ei ollut sielläkään. He jatkoivat kulkuaan benjaminilaisten maan halki löytämättä niitä sieltäkään. 5 Kun he tulivat Suufin maahan, Saul sanoi mukanaan olevalle palvelijalle: “Tule, palataan kotiin. Muuten isäni huolestuu meidän tähtemme ja jättää mielestään aasintammat.” 6 Mutta palvelija sanoi hänelle: “Kuule, tuossa kaupungissa on kunnioitettu Jumalan mies. Kaikki, mitä hän sanoo, toteutuu varmasti. Mennään sinne, kenties hän ilmoittaa meille jotakin matkastamme.” 7 Saul sanoi palvelijalleen: “Jos menemme sinne, mitä viemme sille miehelle, sillä leipä on loppunut repuistamme, eikä meillä ole lahjaa vietäväksi Jumalan miehelle. Vai onko meillä mitään?” 8 Palvelija vastasi vielä Saulille: “Minulla on neljännessekeli hopeaa. Minä annan sen Jumalan miehelle, että hän ilmoittaisi meille jotakin matkastamme.” – 9 Muinoin Israelissa sanottiin, kun mentiin kysymään neuvoa Jumalalta: “Tulkaa, mennään näkijän luo.” Sitä, jota nyt sanotaan profeetaksi, kutsuttiin muinoin näkijäksi. – 10 Saul sanoi palvelijalleen: “Puhut oikein. Tule, mennään.” Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies oli.

11 Noustessaan rinnettä ylös kaupunkiin he kohtasivat tyttöjä, jotka olivat menossa ammentamaan vettä. He kysyivät näiltä: “Onko näkijä täällä?” 12 Tytöt vastasivat heille: “Kyllä hän on, tuolla edessäpäin. Pitäkää kiirettä, sillä hän on tänään tullut kaupunkiin, koska kansalla on teurasuhrit uhrikukkulalla. 13 Kun menette kaupunkiin, voitte tavata hänet ennen kuin hän lähtee uhrikukkulalle aterioimaan. Kansa ei näet aterioi ennen kuin hän tulee ja siunaa uhrin. Vasta sen jälkeen kutsuvieraat aterioivat. Menkää siis sinne, sillä nyt te löydätte hänet.” 14 He lähtivät ylös kaupunkiin. Kun he olivat menossa sisälle kaupunkiin, Samuel tuli heitä vastaan, sillä hän oli menossa uhrikukkulalle.

15 Mutta jo päivää aikaisemmin Herra oli ilmoittanut Samuelille Saulin tulon ja sanonut: 16 “Huomenna tähän aikaan minä lähetän luoksesi miehen Benjaminin maasta. Voitele hänet kansani Israelin ruhtinaaksi. Hän pelastaa kansani filistealaisten käsistä, sillä minä olen nähnyt kansani ahdistuksen. Sen huuto on tullut eteeni.” 17 Kun Samuel näki Saulin, Herra ilmoitti hänelle: “Katso, tässä on mies, josta minä puhuin sinulle. Hän pitää kurissa minun kansaani.”

18 Saul lähestyi Samuelia porttiholvissa ja sanoi: “Voisitko sanoa minulle, missä on näkijän talo?” 19 Samuel vastasi Saulille: “Minä olen näkijä. Mene edelläni uhrikukkulalle, niin saatte syödä tänään minun kanssani. Aamulla minä päästän sinut lähtemään ja ilmoitan sinulle vastauksen kaikkeen, mitä sinulla on sydämelläsi. 20 Älä enää ole huolissasi aasintammoista, jotka ovat olleet sinulta kateissa kolme päivää, sillä ne ovat löytyneet. Sitä paitsi kenelle kuuluu kaikki, mikä on kallisarvoisinta Israelissa, ellei sinulle ja isäsi koko perheelle?” 21 Mutta Saul vastasi: “Minähän olen benjaminilainen, heimosta, joka on Israelin pienimpiä. Ja eikö minun sukuni ole vähäisin kaikista Benjaminin heimon suvuista? Miksi siis puhut minulle näin?”

22 Samuel otti mukaansa Saulin ja hänen palvelijansa, vei heidät ruokailuhuoneeseen ja antoi heille kunniapaikan kutsuvieraiden joukossa, joita oli noin kolmekymmentä miestä. 23 Sitten Samuel sanoi keittäjälle: “Tuo tänne se lihapala, jonka minä annoin sinulle ja josta sanoin: ‘Pane se syrjään.’” 24 Niin keittäjä otti reiden ja kaiken, mitä siihen kuului, ja pani ne Saulin eteen. Samuel sanoi: “Katso, tässä on se, mikä on varattu sinua varten. Ota se ja syö, sillä se säästettiin sinulle juuri tähän juhlaan, johon olen kutsunut kansan.” Niin Saul aterioi Samuelin kanssa sinä päivänä.

25 Kun he palasivat uhrikukkulalta alas kaupunkiin, Samuel keskusteli Saulin kanssa katolla. 26 He nousivat varhain, ja aamun sarastaessa Samuel kutsui Saulia alas katolta sanoen: “Nouse, minä lähden saattamaan sinua.” Niin Saul nousi, ja hän ja Samuel menivät yhdessä ulos. 27 Kun he tulivat alas kaupungin laitaan, Samuel sanoi Saulille: “Sano palvelijalle, että hän menee meidän edellämme.” Palvelijan mentyä Samuel sanoi Saulille: “Pysähdy sinä hetkeksi tähän, niin minä ilmoitan sinulle Jumalan sanan.”

Samuel voitelee Saulin kuninkaaksi

1 Samuel otti öljyastian, vuodatti Saulin päähän öljyä, suuteli häntä ja sanoi: “Ymmärrätkö, Herra on voidellut sinut perintöosansa ruhtinaaksi! 2 Kun nyt lähdet luotani, kohtaat kaksi miestä Raakelin haudan luona Selsahissa, Benjaminin rajalla. He sanovat sinulle: ‘Aasintammat, joita olet lähtenyt etsimään, ovat löytyneet, ja isäsi on jo heittänyt ne mielestään, mutta hän on huolissaan teidän tähtenne ja kyselee: Mitä voisin tehdä poikani hyväksi?’ 3 Kun menet siitä eteenpäin ja tulet Taaborin tammelle, sinua vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat menossa Jumalan eteen Beeteliin. Yksi kantaa kolmea kiliä, toinen kolmea leipää ja kolmas viiniruukkua. 4 He tervehtivät sinua ja antavat sinulle kaksi leipää. Ota ne vastaan. 5 Sen jälkeen tulet Jumalan Gibeaan, jossa on filistealaisten vartiosto. Tullessasi kaupunkiin kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta. Heidän edellään soitetaan harppua, rumpua, huilua ja lyyraa, ja he ovat hurmoksissa. 6 Herran Henki tulee sinun yllesi, ja sinä joudut hurmoksiin heidän kanssaan ja muutut toiseksi mieheksi. 7 Kun nämä merkit käyvät kohdallasi toteen, niin tee, mitä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on sinun kanssasi. 8 Mene sitten minun edelläni alas Gilgaliin. Minä tulen sinne luoksesi uhraamaan polttouhreja ja yhteysuhreja. Odota seitsemän päivää, kunnes tulen luoksesi ja ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä.”

Jumala muuttaa Saulin sydämen

9 Kun Saul kääntyi lähteäkseen Samuelin luota, Jumala muutti hänen sydämensä, ja kaikki nämä merkit kävivät sinä päivänä toteen. 10 Kun he saapuivat Gibeaan, he näkivät joukon profeettoja tulevan heitä vastaan. Silloin Jumalan Henki tuli Saulin ylle, ja hän joutui hurmoksiin heidän keskellään. 11 Kun kaikki, jotka tunsivat hänet ennestään, näkivät hänen olevan hurmoksissa profeettojen joukossa, he sanoivat toisilleen: “Mikä Kiisin pojalle on tullut? Onko Saulkin profeettojen joukossa?” 12 Eräs heistä sanoi vielä: “Entä kuka on heidän isänsä?” Näin sai alkunsa sananlasku: “Onko Saulkin profeettojen joukossa?”

13 Hurmostilan mentyä ohi Saul lähti uhrikukkulalle. 14 Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltaan: “Missä olette käyneet?” Hän vastasi: “Aasintammoja etsimässä, mutta kun emme nähneet niitä missään, menimme Samuelin luo.” 15 Saulin setä sanoi: “Kerrohan minulle, mitä Samuel teille sanoi.” 16 Saul vastasi sedälleen: “Hän vakuutti meille aasintammojen löytyneen.” Mutta mitä Samuel oli sanonut kuninkuudesta, sitä hän ei sedälleen kertonut.

Saul julistetaan kuninkaaksi

17 Sitten Samuel kutsui kansan koolle Herran eteen Mispaan 18 ja sanoi israelilaisille: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ‘Minä johdatin Israelin Egyptistä ja vapautin teidät egyptiläisten vallasta sekä kaikkien niiden valtakuntien vallasta, jotka teitä sortivat.’ 19 Nyt te olette kuitenkin ylenkatsoneet Jumalaanne, joka on auttanut teidät kaikista onnettomuuksista ja ahdingoista, ja olette sanoneet hänelle: ‘Aseta meille kuningas.’ Tulkaa siis Herran eteen heimoittain ja suvuittain.”

20 Samuel antoi kaikkien Israelin heimojen astua esiin, ja arpa osui Benjaminin heimolle. 21 Sitten hän antoi Benjaminin heimon astua esiin suvuittain, ja arpa osui Matrin suvulle. Sen jälkeen arpa osui Sauliin, Kiisin poikaan. Mutta kun häntä etsittiin, ei häntä löytynyt. 22 Israelilaiset kysyivät vielä Herralta: “Onko se mies tullut tänne?” Herra vastasi: “Hän on piiloutunut kuormastoon.” 23 He juoksivat hakemaan hänet sieltä, ja kun hän asettui seisomaan kansan keskelle, hän oli päätään pitempi kaikkia muita. 24 Samuel sanoi kansalle: “Oletteko nähneet, kenet Herra on valinnut? Hänen vertaistaan ei ole koko kansan joukossa.” Silloin kaikki kansa huusi riemuiten: “Eläköön kuningas!”

25 Sitten Samuel puhui kansalle kuninkuutta koskevista säädöksistä, kirjoitti ne kirjaan ja asetti sen Herran eteen. Sen jälkeen Samuel päästi koko kansan menemään, jokaisen kotiinsa. 26 Myös Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen kanssaan lähtivät ne soturit, joiden sydämiä Jumala oli koskettanut. 27 Mutta kelvottomat miehet sanoivat: “Miten tämä muka pelastaisi meidät?” He halveksivat Saulia eivätkä tuoneet hänelle lahjoja, mutta Saul oli vaiti niin kuin ei olisi kuullut mitään.

Saul voittaa ammonilaiset

1 Ammonilainen Naahas lähti piirittämään Gileadin Jaabesta. Silloin kaikki Jaabeksen miehet sanoivat Naahakselle: “Tee liitto meidän kanssamme, niin me palvelemme sinua.” 2 Ammonilainen Naahas vastasi heille: “Minä teen liiton teidän kanssanne sillä ehdolla, että saan puhkaista jokaiselta teistä oikean silmän ja siten häväistä koko Israelin.” 3 Jaabeksen vanhimmat sanoivat hänelle: “Jätä meidät rauhaan seitsemäksi päiväksi, niin lähetämme sanansaattajia kaikkialle Israelin alueelle. Ellei kukaan auta meitä, me antaudumme sinulle.”

4 Kun sanansaattajat tulivat Saulin Gibeaan ja puhuivat asiasta kansalle, kaikki puhkesivat äänekkääseen itkuun. 5 Juuri silloin Saul tuli pellolta härkien jäljessä ja kysyi: “Mikä kansalla on, kun kaikki itkevät?” Hänelle kerrottiin Jaabeksen miesten asiasta. 6 Kun Saul kuuli tämän, Jumalan Henki tuli hänen päälleen ja hänessä syttyi viha. 7 Hän otti härkäparin, paloitteli härät ja lähetti kappaleet kaikkialle Israelin alueelle sanansaattajien mukana ja käski sanoa: “Näin tehdään jokaisen härille, joka ei lähde seuraamaan Saulia ja Samuelia.” Silloin Herran pelko valtasi kansan, ja kaikki lähtivät liikkeelle yhtenä miehenä. 8 Kun hän katsasti heidät Besekissä, oli israelilaisia 300 000 ja Juudan miehiä 30 000.

9 Gileadista tulleille sanansaattajille sanottiin: “Ilmoittakaa tämä Gileadin Jaabeksen miehille: ‘Teille tulee pelastus huomenna, kun aurinko on polttavimmillaan.’” Kun sanansaattajat menivät ja kertoivat tämän Jaabeksen miehille, nämä ilostuivat. 10 Jaabeksen miehet sanoivat ammonilaisille: “Huomenna me tulemme luoksenne, ja te teette meille, mitä hyväksi näette.”

11 Seuraavana päivänä Saul jakoi kansan kolmeen joukkoon. He tunkeutuivat ammonilaisten leiriin aamuvartion aikaan ja surmasivat heitä, kunnes päivä oli kuumimmillaan. Jäljelle jääneet hajaantuivat, niin ettei heistä edes kahta jäänyt yhteen.

Saulin kuninkuus vahvistetaan Gilgalissa

12 Silloin kansa sanoi Samuelille: “Keitä olivat ne, jotka sanoivat: ‘Saulistako tulisi meidän kuninkaamme?’ Luovuttakaa ne miehet, niin surmaamme heidät.” 13 Mutta Saul sanoi: “Tänä päivänä ei surmata ketään, sillä Herra on tänään antanut pelastuksen Israelille.” 14 Samuel sanoi kansalle: “Tulkaa, menkäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkuus.” 15 Niin koko kansa meni Gilgaliin ja teki siellä Herran edessä Saulista kuninkaan. He uhrasivat yhteysuhreja Herran edessä, ja Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat siellä suuresti.

Samuelin jäähyväispuhe kansalle

1 Samuel sanoi koko Israelille: “Katsokaa, minä olen kuunnellut teitä kaikessa, mitä olette minulle puhuneet, ja olen asettanut teille kuninkaan. 2 Tässä on nyt kuningas, joka johtaa teitä, kun minä olen tullut vanhaksi ja harmaaksi ja poikanikin ovat jo joukossanne. Minä olen johtanut teitä nuoruudestani alkaen tähän päivään asti. 3 Tässä minä olen. Vastatkaa minulle Herran ja hänen voideltunsa edessä: Kenen härän olen ottanut, kenen aasin olen ottanut, kenelle olen tehnyt vääryyttä tai ketä olen sortanut? Keneltä olen ottanut lahjuksia ummistaakseni silmäni hänen hyväkseen? Minä korvaan sen teille.”

4 He vastasivat: “Et ole tehnyt meille vääryyttä, et sortanut etkä ole keneltäkään ottanut mitään.” 5 Silloin hän sanoi heille: “Herra todistaa teitä vastaan, ja hänen voideltunsa todistaa tänä päivänä, että ette ole löytäneet mitään minun kädestäni.” Kansa vastasi: “Herra on todistajana.”

6 Samuel sanoi kansalle: “Todistajana on Herra, joka asetti tehtävään Mooseksen ja Aaronin ja johdatti teidän isänne Egyptin maasta. 7 Astukaa nyt esiin, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne Herran edessä kaikkien Herran vanhurskaiden tekojen tähden, jotka hän on tehnyt teille ja teidän isillenne.

8 Kun Jaakobin suku oli mennyt Egyptiin ja teidän isänne huusivat Herraa avukseen, Herra lähetti Mooseksen ja Aaronin. He johtivat isänne pois Egyptistä ja toivat heidät asumaan tähän paikkaan. 9 Mutta kun isänne unohtivat Herran, Jumalansa, hän luovutti heidät Haasorin sotapäällikön Siiseran käsiin, filistealaisten käsiin ja Mooabin kuninkaan käsiin, ja nämä sotivat heitä vastaan. 10 Silloin he huusivat Herraa avukseen ja sanoivat: ‘Me olemme tehneet syntiä, kun hylkäsimme Herran ja palvelimme baaleja ja astarteja. Mutta pelasta nyt meidät vihollistemme käsistä, niin me palvelemme sinua.’ 11 Silloin Herra lähetti Jerubbaalin, Bedanin, Jeftan ja Samuelin ja pelasti teidät ympärillä asuvien vihollistenne käsistä, ja te saitte jälleen asua turvassa.

12 Mutta kun te näitte Naahaksen, ammonilaisten kuninkaan, hyökkäävän teitä vastaan, te sanoitte minulle: ‘Ei, kuningas hallitkoon meitä’, vaikka Herra, teidän Jumalanne, on kuninkaanne. 13 Tässä on nyt kuningas, jonka te valitsitte ja jota anoitte. Katsokaa, Herra on antanut teille kuninkaan. 14 Jos te pelkäätte Herraa, palvelette häntä, kuuntelette hänen ääntään ettekä kapinoi hänen käskyjään vastaan, te olette Herran, Jumalanne, seuraajia, sekä te että kuningas, joka teitä hallitsee. 15 Mutta ellette kuuntele Herran ääntä, vaan kapinoitte Herran käskyjä vastaan, Herran käsi on oleva teitä vastaan, niin kuin se oli isiänne vastaan.

16 Seisokaa vielä aloillanne ja katsokaa tätä ihmeellistä asiaa, jonka Herra tekee silmienne edessä. 17 Eikö nyt ole vehnänkorjuun aika? Kuitenkin, kun huudan Herraa, hän antaa tulla ukkosenjylinän ja sateen, että tietäisitte ja näkisitte, kuinka suuri on teidän pahuutenne Herran silmissä, kun anoitte itsellenne kuningasta.” 18 Sitten Samuel huusi Herraa, ja Herra antoi sinä päivänä tulla ukkosenjylinän ja sateen. Silloin koko kansa pelkäsi suuresti Herraa ja Samuelia, 19 ja he sanoivat Samuelille: “Rukoile palvelijoittesi puolesta Herraa, Jumalaasi, ettemme kuolisi, sillä me olemme tehneet kaikkien syntiemme lisäksi senkin pahan teon, että anoimme itsellemme kuningasta.”

20 Samuel sanoi kansalle: “Älkää pelätkö. Te tosin olette tehneet kaiken tämän pahan, mutta älkää kuitenkaan kääntykö pois seuraamasta Herraa vaan palvelkaa Herraa kaikesta sydämestänne. 21 Älkää siis kääntykö seuraamaan tyhjänpäiväisiä jumalia, joista ei ole hyötyä ja jotka eivät pelasta, sillä tyhjänpäiväisiä ne ovat. 22 Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, sillä Herra on tahtonut tehdä teistä oman kansansa. 23 Pois se minusta, että tekisin syntiä Herraa vastaan ja lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne ja opettamasta teille hyvää ja oikeaa tietä. 24 Pelätkää vain Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti koko sydämestänne. Näettehän, kuinka suuria tekoja hän on teille tehnyt. 25 Mutta jos teette pahaa, te tuhoudutte, sekä te itse että teidän kuninkaanne.”

SAUL ISRAELIN KUNINKAANA, 13 – 31

Sota syttyy filistealaisia vastaan

1 Saul oli ollut vuoden kuninkaana. Toisena hallitusvuotenaan 2 hän valitsi itselleen Israelista 3 000 miestä. Näistä 2 000 oli Saulin kanssa Mikmasissa ja Beetelin vuoristossa ja 1 000 Joonatanin kanssa Benjaminin Gibeassa. Muun väen Saul lähetti koteihinsa.

3 Joonatan löi Gebassa olevan filistealaisten vartioston, ja filistealaiset saivat kuulla siitä. Silloin Saul antoi puhaltaa pasuunaan kaikkialla maassa ja käski sanoa: “Kuulkoot heprealaiset tämän!” 4 Koko Israel kuuli sanoman siitä, että Saul oli lyönyt filistealaisten vartioston ja että Israel oli joutunut filistealaisten vihoihin. Niin kansa kutsuttiin koolle Gilgaliin seuraamaan Saulia.

5 Filistealaiset kokoontuivat sotimaan Israelia vastaan. Heillä oli 30 000 sotavaunua, 6 000 ratsumiestä sekä jalkaväkeä niin paljon kuin hiekkaa meren rannalla. Nämä tulivat ja leiriytyivät Mikmasiin, vastapäätä Beet-Aavenia. 6 Kun Israelin miehet näkivät joutuneensa hätään ja kansaa ahdistettiin, he piiloutuivat luoliin, tiheikköihin, kallionrotkoihin, hautaluoliin ja kuoppiin. 7 Heprealaisia meni myös Jordanin yli Gaadiin ja Gileadin maahan. Mutta Saul oli vielä Gilgalissa, ja koko sotaväki seurasi häntä peloissaan.

Saulin tottelemattomuus

8 Kun Saul oli odottanut Samuelin määräämän ajan, seitsemän päivää, eikä Samuel tullutkaan Gilgaliin, kansa alkoi hajaantua hänen luotaan. 9 Silloin Saul sanoi: “Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhri.” Niin hän uhrasi polttouhrin. 10 Mutta juuri kun hän oli saanut polttouhrin uhratuksi, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä, 11 mutta Samuel kysyi: “Mitä olet tehnyt?” Saul vastasi: “Kun näin, että kansa alkoi hajaantua luotani etkä sinä tullut määräaikana, vaikka filistealaiset olivat kokoontuneet Mikmasiin, 12 minä ajattelin: nyt filistealaiset hyökkäävät minua vastaan alas Gilgaliin, enkä minä ole lepyttänyt Herran kasvoja. Silloin minä rohkaisin mieleni ja uhrasin polttouhrin.” 13 Samuel sanoi Saulille: “Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle. Muuten Herra olisi vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi. 14 Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei tule kestämään. Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet Herra on määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, jonka Herra sinulle antoi.” 15 Sitten Samuel lähti Gilgalista ja meni Benjaminin Gibeaan.

Valmistautuminen sotaan

Saul tarkasti luonaan olevan väen, ja sitä oli noin 600 miestä. 16 Saul, hänen poikansa Joonatan sekä väki, joka oli heidän kanssaan, olivat Benjaminin Gebassa. Filistealaiset taas olivat leiriytyneinä Mikmasissa. 17 Filistealaisten leiristä lähti kolme joukkoa ryöstöretkelle. Yksi joukko kääntyi Ofran tielle Suualin maahan päin, 18 yksi kääntyi Beet-Hooronin tielle ja yksi tielle, joka vie autiomaahan päin, Seboimin laakson yli kohoavalle alueelle.

19 Koko Israelin maassa ei ollut yhtään seppää, sillä filistealaiset pelkäsivät, että heprealaiset tekisivät miekkoja tai keihäitä. 20 Siksi israelilaisten oli mentävä alas filistealaisten luo teroituttamaan auransa terää, lapiotaan, kirvestään ja kuokkaansa. 21 Auranterän, lapion, kolmipiikkisen hangon ja kirveen teroittaminen sekä häränpistimen oikaiseminen maksoi kaksi kolmannessekeliä. 22 Niinpä taistelupäivänä ei kenelläkään siitä väestä, joka oli Saulin ja Joonatanin kanssa, ollut kädessään miekkaa eikä keihästä. Ainoastaan Saulilla ja hänen pojallaan Joonatanilla oli. 23 Filistealaisten vartiosto lähti Mikmasin solaan.

Joonatanin sankariteko

1 Eräänä päivänä Saulin poika Joonatan sanoi nuorukaiselle, joka oli hänen aseenkantajansa: “Tule, mennään filistealaisten vartioston luo, joka on tuolla vastapäätä.” Mutta isälleen hän ei kertonut asiasta mitään. 2 Saul istui silloin granaattiomenapuun juurella Migronissa Gibean laitamilla, ja hänen kanssaan oli väkeä noin 600 miestä. 3 Kasukankantajana oli Ahia, Iikabodin veljen Ahitubin poika. Ahitub oli Piinehaan, Eelin pojan, poika – Eelin, joka oli ollut Herran pappina Siilossa. Mutta kansa ei tiennyt, että Joonatan oli lähtenyt.

4 Kummallakin puolella solatietä, jota pitkin Joonatan koetti lähestyä filistealaisten vartiostoa, oli jyrkkä kallionkieleke; toisen nimi oli Booses ja toisen Sennee. 5 Toinen kallionkieleke kohosi kuin pylväs, pohjoisen puolella Mikmasiin päin, toinen etelän puolella Gebaan päin.

6 Joonatan sanoi nuorukaiselle, aseenkantajalleen: “Tule, mennään noiden ympärileikkaamattomien vartioston luo. Ehkä Herra tekee jotakin meidän puolestamme, sillä mikään ei estä Herraa antamasta voittoa yhtä hyvin harvojen kuin monien kautta.” 7 Aseenkantaja vastasi hänelle: “Tee kaikki, mitä mielessäsi on. Lähde, minä olen kanssasi, mitä teetkin.” 8 Joonatan sanoi: “Katso, tuonne me menemme, lähelle noita miehiä, ja näyttäydymme heille. 9 Jos he sanovat meille: ‘Olkaa aloillanne, kunnes tulemme luoksenne’, niin me seisomme paikallamme emmekä nouse heidän luokseen. 10 Mutta jos he sanovat: ‘Nouskaa tänne luoksemme’, silloin me nousemme, sillä se on meille merkki siitä, että Herra on antanut heidät meidän käsiimme.”

11 Sitten he molemmat näyttäytyivät filistealaisten vartiostolle, ja filistealaiset sanoivat: “Katsokaa, heprealaiset tulevat esiin koloistaan, joihin ovat piiloutuneet.” 12 Vartioston miehet kutsuivat Joonatania ja hänen aseenkantajaansa ja sanoivat: “Nouskaa tänne meidän luoksemme, niin me ilmoitamme teille jotakin.” Silloin Joonatan sanoi aseenkantajalleen: “Nouse perässäni, sillä Herra on antanut heidät Israelin käsiin.” 13 Joonatan kiipesi käsin ja jaloin ylöspäin aseenkantaja perässään. Filistealaiset kaatuivat Joonatanin edessä, ja aseenkantaja, joka tuli hänen jäljessään, surmasi heidät.

14 Tässä ensimmäisessä iskussaan Joonatan ja hänen aseenkantajansa surmasivat parisenkymmentä miestä noin puolen auranalan suuruisella maa-alueella. 15 Silloin syntyi kauhu filistealaisten leirissä ja sen ulkopuolella, koko sotaväessä. Myös vartiosto ja ryöstelemässä olevat osastot joutuivat kauhun valtaan. Maa järisi, ja syntyi Jumalan lähettämä kauhu.

Filistealaiset voitetaan

16 Saulin tähystäjät Benjaminin Gibeassa huomasivat väkijoukon hajaantuvan ja juoksevan sinne tänne. 17 Silloin Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: “Pitäkää tarkastus ja katsokaa, kuka on poistunut joukostamme.” Kun tarkastus pidettiin, huomattiin, etteivät Joonatan ja hänen aseenkantajansa olleet läsnä. 18 Saul sanoi Ahialle: “Tuo tänne Jumalan arkku.” Jumalan liitonarkku oli näet silloin israelilaisten hallussa. 19 Mutta kun sekasorto filistealaisten leirissä kävi yhä kovemmaksi Saulin vielä puhuessa papille, Saul sanoi hänelle: “Jätä se sikseen.”

20 Sitten Saul ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, kokoontuivat ja lähtivät taistelutantereelle. He näkivät, että vihollisten miekat olivat toinen toistaan vastaan ja että vallitsi mitä suurin hämminki. 21 Myös ne heprealaiset, jotka vanhastaan olivat eläneet filistealaisten parissa ja jotka olivat tulleet heidän kanssaan leiriin joka puolelta, menivät Saulin ja Joonatanin mukana olevien israelilaisten puolelle. 22 Kuultuaan filistealaisten pakenemisesta lähtivät myös Efraimin vuoristoon piiloutuneet Israelin miehet mukaan taisteluun ja filistealaisten takaa-ajoon. 23 Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin, ja taistelu laajeni ohi Beet-Aavenin.

Joonatan rikkoo tietämättään Saulin valan

24 Israelin miehet olivat sinä päivänä hyvin uupuneita, sillä Saul oli vannottanut kansaa ja sanonut: “Kirottu olkoon se mies, joka syö mitään ennen iltaa, ennen kuin minä olen kostanut vihollisilleni.” Eivätkä he syöneet mitään.

25 Sitten koko kansa tuli metsään, ja maassa oli hunajaa. 26 Kun he tulivat hunajakennojen luo, he näkivät, että niistä valui hunajaa, mutta kukaan ei vienyt sitä kädellään suuhunsa, sillä kansa pelkäsi valaa. 27 Mutta Joonatan ei ollut kuulemassa, kun hänen isänsä vannotti kansaa. Niinpä hän ojensi kädessään olevan sauvan, pisti sen kärjen hunajakennoon ja pani hunajaa kädellään suuhunsa. Silloin hänen silmänsä kirkastuivat. 28 Eräs mies kansasta sanoi: “Sinun isäsi vannotti väkeä ja sanoi: ‘Kirottu olkoon se mies, joka tänä päivänä syö mitään.’ Sen vuoksi väki on näännyksissä.” 29 Joonatan vastasi: “Isäni on saattanut maan onnettomuuteen. Katsokaa, kuinka minun silmäni kirkastuivat, kun vähän maistoin tätä hunajaa. 30 Jos myös väki olisi tänä päivänä saanut syödä vihollisilta ottamaansa saalista, niin eikö filistealaisten tappio olisi ollut paljon suurempi?”

Sotaväki syö lihaa verineen

31 Israelilaiset löivät sinä päivänä filistealaiset Mikmasin ja Aijalonin välillä. Väki oli kovin näännyksissä 32 ja syöksyi sen vuoksi saaliin kimppuun. Se otti lampaita, nautoja ja vasikoita, teurasti niitä maassa ja söi lihaa, jossa oli vielä verta. 33 Mutta Saulille kerrottiin: “Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun se syö lihaa, jossa on vielä verta.” Saul sanoi: “Te olette menetelleet uskottomasti. Vierittäkää nyt tänne minun eteeni suuri kivi.” 34 Saul sanoi vielä: “Hajaantukaa kansan sekaan ja sanokaa heille: ‘Tuokaa kukin härkänne ja lampaanne tänne, teurastakaa ne täällä ja sitten syökää. Älkää tehkö syntiä Herraa vastaan syömällä lihaa, jossa on vielä verta.’” Niin jokainen toi itse härkänsä yöllä ja teurasti sen siellä. 35 Näin Saul rakensi alttarin Herralle – se oli ensimmäinen alttari, jonka hän Herralle rakensi.

Kansa pelastaa Joonatanin

36 Saul sanoi: “Ajetaan filistealaisia takaa yöllä ja ryöstetään heitä aamun valkenemiseen asti. Eikä jätetä heistä jäljelle ainoatakaan.” He vastasivat: “Tee kaikki, mitä hyväksi näet.” Mutta pappi sanoi: “Ensin meidän tulee lähestyä Jumalaa tässä paikassa.” 37 Niin Saul kysyi Jumalalta: “Ajanko minä filistealaisia takaa? Annatko sinä heidät Israelin käsiin?” Mutta Jumala ei sinä päivänä vastannut Saulille.

38 Silloin Saul sanoi: “Kaikki kansan päämiehet, tulkaa tänne, että saatte tietää ja nähdä, mikä synti on tähän syynä. 39 Niin totta kuin Herra, Israelin pelastaja, elää: vaikka syy olisi poikani Joonatanin, on hänen kuoltava.” Mutta kukaan kansasta ei vastannut hänelle. 40 Hän sanoi koko Israelille: “Olkaa te toisella puolella, minä ja poikani Joonatan olemme toisella puolella.” Kansa vastasi Saulille: “Tee niin kuin hyväksi näet.” 41 Saul sanoi Herralle, Israelin Jumalalle: “Anna oikea arpa.” Niin arpa osui Joonataniin ja Sauliin, ja kansa pääsi vapaaksi. 42 Saul sanoi: “Heittäkää arpaa minun ja poikani Joonatanin välillä.” Niin arpa osui Joonataniin.

43 Silloin Saul sanoi Joonatanille: “Sano minulle, mitä olet tehnyt.” Joonatan sanoi hänelle: “Minä maistoin vähän hunajaa kädessäni olevan sauvan kärjellä. Minä olen valmis kuolemaan.” 44 Saul sanoi: “Jumala rangaiskoon minua nyt ja vastakin, ellet sinä nyt kuole, Joonatan.” 45 Mutta kansa sanoi Saulille: “Onko Joonatanin kuoltava, vaikka hän on hankkinut tämän suuren voiton Israelille? Ei ikinä! Niin totta kuin Herra elää: ei hiuskarvakaan saa pudota maahan hänen päästään, sillä Jumalan avulla hän on sen tänä päivänä tehnyt.” Näin kansa pelasti Joonatanin, eikä hänen tarvinnut kuolla. 46 Saul luopui ajamasta filistealaisia takaa, ja filistealaiset menivät omalle alueelleen.

Saulin kuninkuus ja perhe

47 Otettuaan haltuunsa Israelin kuninkuuden Saul soti kaikkia ympärillä asuvia vihollisiaan vastaan: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, Sooban kuninkaita ja filistealaisia vastaan. Hän oli voittoisa, minne tahansa hän kääntyikin. 48 Hän teki väkeviä tekoja, voitti amalekilaiset ja vapautti Israelin sen ryöstäjien käsistä.

49 Saulin pojat olivat Joonatan, Jisvi ja Malkisua. Hänellä oli myös kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Meerab ja nuoremman Miikal. 50 Saulin vaimon nimi oli Ahinoam, Ahimaasin tytär. Saulin sotapäällikön nimi oli Abner. Hän oli Neerin, Saulin sedän, poika. 51 Kiis, Saulin isä, ja Neer, Abnerin isä, olivat Abielin poikia.

52 Filistealaisia vastaan käytiin kiivasta sotaa Saulin koko elinajan, ja Saul kokosi kaikki näkemänsä urhoolliset ja sotakuntoiset miehet luokseen.

Saul saa käskyn tuhota amalekilaiset

1 Samuel sanoi Saulille: “Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis, mitä Herra sanoo. 2 Näin sanoo Herra Sebaot: ‘Minä vaadin Amalekin tilille siitä, mitä se teki Israelille asettuessaan sen tielle, kun se tuli Egyptistä. 3 Mene nyt, lyö amalekilaiset ja vihi tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on, äläkä säästä heitä. Surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, naudat ja lampaat, kamelit ja aasit.’”

4 Silloin Saul kutsui väen kokoon ja tarkasti sen Telaimissa. Väkeä oli 200 000 jalkamiestä ja lisäksi 10 000 Juudan miestä. 5 Kun Saul tuli lähelle amalekilaisten kaupunkia, hän asettui väijyksiin joenuomaan. 6 Saul käski sanoa keeniläisille: “Tulkaa, väistykää syrjään ja lähtekää pois amalekilaisten joukosta, etten minä hävittäisi teitä heidän kanssaan, sillä te olitte ystävällisiä kaikille israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä.” Niin keeniläiset lähtivät pois amalekilaisten joukosta.

Saulin tottelemattomuus

7 Sitten Saul löi amalekilaiset alueella, joka ulottuu Havilasta lähelle Suuria, Egyptistä itään. 8 Hän otti elävänä vangiksi Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kansan hän vihki miekalla tuhon omaksi. 9 Saul ja väki kuitenkin säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat ja vuohet, lihavimmat naudat ja karitsat sekä kaiken, mikä oli hyvää. Niitä he eivät tahtoneet vihkiä tuhon omaksi, mutta kaiken karjan, mikä oli halpaa ja arvotonta, he vihkivät tuhon omaksi.

Herra hylkää Saulin kuninkuuden

10 Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: 11 “Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois seuraamasta minua eikä ole toteuttanut minun sanojani.” Samuel vihastui, ja hän huusi Herran puoleen koko sen yön. 12 Varhain aamulla Samuel lähti tapaamaan Saulia, mutta Samuelille kerrottiin: “Saul lähti Karmeliin ja pystytti sinne itselleen muistomerkin. Sieltä palattuaan hän meni alas Gilgaliin.”

13 Kun Samuel tuli Saulin luo, Saul sanoi hänelle: “Herra siunatkoon sinua! Minä olen toteuttanut Herran sanan.” 14 Mutta Samuel sanoi: “Mitä sitten on tämä lampaiden määkiminen, joka kuuluu korviini, ja nautojen ammuminen, jonka kuulen?” 15 Saul vastasi: “Ne on tuotu amalekilaisilta. Kansa säästi parhaat lampaat, vuohet ja naudat uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi. Loput me olemme vihkineet tuhon omiksi.” 16 Silloin Samuel sanoi Saulille: “Lopeta! Minä kerron sinulle, mitä Herra puhui minulle viime yönä.” Saul sanoi hänelle: “Puhu.” 17 Samuel sanoi: “Eikö sinusta tullut Israelin heimojen päämies ja eikö Herra voidellut sinut Israelin kuninkaaksi, vaikka olitkin vähäinen omissa silmissäsi? 18 Herra lähetti sinut matkaan ja sanoi: ‘Mene ja vihi tuhon omiksi nuo syntiset amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, kunnes olet tehnyt heistä lopun.’ 19 Miksi et siis kuunnellut Herran ääntä vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?” 20 Saul vastasi Samuelille: “Minähän olen kuunnellut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut Agagin, Amalekin kuninkaan, ja vihkinyt Amalekin tuhon omaksi, 21 mutta väki otti parhaan osan tuhon omaksi vihitystä saaliista, lampaita, vuohia ja nautoja, uhratakseen ne Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi.”

22 Silloin Samuel sanoi: “Ovatko polttouhrit ja teurasuhrit Herralle yhtä mieluisia kuin kuuliaisuus Herran äänelle? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, tottelevaisuus parempi kuin pässien rasva. 23 Kapinointi on taikuuden syntiä ja niskoittelu syntiä ja kotijumalien palvelusta. Koska sinä olet hylännyt Herran sanan, myös hän on hylännyt sinun kuninkuutesi.”

24 Saul sanoi Samuelille: “Minä olen tehnyt syntiä. Minä rikoin Herran käskyä ja sinun sanaasi vastaan, kun pelkäsin kansaa ja kuuntelin sen ääntä. 25 Antaisitko nyt kuitenkin syntini anteeksi ja palaisit minun kanssani, niin minä palvon Herraa maahan kumartuneena?” 26 Samuel sanoi Saulille: “Minä en palaa sinun kanssasi, koska sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi myös Herra on hylännyt sinut, niin ettet sinä saa olla Israelin kuninkaana.”

27 Kun Samuel kääntyi lähteäkseen pois, Saul tarttui hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. 28 Samuel sanoi hänelle: “Herra on tänä päivänä repäissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. 29 Hän, joka on Israelin kunnia, ei valehtele eikä kadu, sillä ei hän ole ihminen, että hän katuisi.” 30 Saul sanoi: “Minä olen tehnyt syntiä, mutta suo minulle kuitenkin se kunnia kansani vanhimpien ja Israelin edessä, että palaat kanssani, niin minä rukoilen Herraa, sinun Jumalaasi, maahan kumartuen.” 31 Silloin Samuel palasi Saulin jäljessä, ja Saul rukoili Herraa maahan kumartuneena.

Samuel surmaa Agagin

32 Samuel sanoi: “Tuokaa minun luokseni Agag, Amalekin kuningas.” Agag tuli iloisena hänen luokseen ja sanoi: “Totisesti, katkera kuolema on väistynyt.” 33 Samuel sanoi: “Niin kuin sinun miekkasi on tehnyt naisia lapsettomiksi, niin tulee sinunkin äitisi naisten joukossa lapsettomaksi.” Sitten Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Herran edessä Gilgalissa.

34 Sen jälkeen Samuel lähti Raamaan, mutta Saul meni kotiinsa Saulin Gibeaan. 35 Eikä Samuel enää mennyt tapaamaan Saulia koko elinaikanaan, sillä hän murehti Saulin vuoksi. Ja Herra katui sitä, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.

Samuel voitelee Daavidin kuninkaaksi

1 Herra sanoi Samuelille: “Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hylännyt hänet, niin ettei hän saa olla Israelin kuninkaana. Täytä öljysarvesi ja mene. Minä lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta minä olen katsonut itselleni kuninkaan.” 2 Mutta Samuel sanoi: “Kuinka minä voisin mennä sinne? Jos Saul saa kuulla siitä, hän tappaa minut.” Herra vastasi: “Ota mukaasi vasikka ja sano: ‘Minä tulin uhraamaan Herralle.’ 3 Kutsu sitten Iisai uhriaterialle, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä. Voitele minulle se, jonka minä sinulle osoitan.”

4 Samuel teki niin kuin Herra oli puhunut. Kun hän saapui Beetlehemiin, kaupungin vanhimmat tulivat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: “Tietääkö tulosi rauhaa?” 5 Hän vastasi: “Rauhaa. Minä olen tullut uhraamaan Herralle. Pyhittäytykää ja tulkaa minun kanssani uhriaterialle.” Hän pyhitti Iisain ja tämän pojat ja kutsui heidät uhriaterialle.

6 Kun he tulivat ja Samuel näki Eliabin, hän ajatteli: “Varmaan nyt on Herran edessä hänen voideltunsa.” 7 Mutta Herra sanoi Samuelille: “Älä katso hänen ulkonäköään äläkä kookasta vartaloaan, sillä minä olen hänet hylännyt. Ei ole niin kuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” 8 Sitten Iisai kutsui Abinadabin ja toi hänet Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi: “Tätäkään Herra ei ole valinnut.” 9 Iisai toi nähtäväksi vielä Samman, mutta Samuel sanoi: “Tätäkään Herra ei ole valinnut.”

10 Iisai toi seitsemän poikaansa Samuelin eteen, mutta Samuel sanoi hänelle: “Herra ei ole valinnut ketään näistä.” 11 Silloin Samuel sanoi Iisaille: “Tässäkö ovat kaikki nuorukaiset?” Iisai vastasi: “Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” Samuel sanoi Iisaille: “Lähetä noutamaan hänet. Me emme käy aterialle, ennen kuin hän tulee tänne.” 12 Iisai lähetti hakemaan hänet. Hän oli verevä, kaunissilmäinen ja hyvännäköinen. Herra sanoi: “Nouse ja voitele hänet, sillä hän se on.” 13 Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Silloin Herran Henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan.

Daavid tulee Saulin luo

14 Herran Henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki ahdisti häntä. 15 Saulin palvelijat sanoivat hänelle: “Huomaathan, että Jumalan lähettämä paha henki ahdistaa sinua. 16 Antakoon siis herramme käskyn palvelijoilleen, jotka ovat edessäsi, että he etsivät miehen, joka osaa soittaa lyyraa. Kun Jumalan lähettämä paha henki tulee päällesi, mies soittaa lyyraa, ja niin sinulle tulee parempi olo.” 17 Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: “Etsikää vain minulle mies, joka osaa soittaa hyvin, ja tuokaa hänet minun luokseni.” 18 Eräs palvelijoista vastasi: “Minä olen nähnyt beetlehemiläisellä Iisailla pojan, joka osaa soittaa. Hän on urhea mies ja soturi, ymmärtäväinen puheissaan ja komeannäköinen, ja Herra on hänen kanssaan.”

19 Saul lähetti sanansaattajat sanomaan Iisaille: “Lähetä luokseni poikasi Daavid, joka paimentaa lampaita ja vuohia.” 20 Silloin Iisai otti aasin ja leipää, viinileilin sekä kilin ja lähetti ne poikansa Daavidin mukana Saulille. 21 Niin Daavid tuli Saulin luo ja jäi hänen palvelukseensa. Saul kiintyi suuresti Daavidiin, ja Daavidista tuli hänen aseenkantajansa. 22 Saul lähetti Iisaille tämän sanan: “Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän miellyttää minua.” 23 Aina kun Jumalan lähettämä paha henki tuli Saulin päälle, Daavid otti lyyran ja soitti sitä. Silloin Saulille tuli helpompi ja parempi olo, ja paha henki jätti hänet.

Daavid ja Goljat

1 Filistealaiset kokosivat taas joukkonsa sotaan. He kokoontuivat Juudalle kuuluvan Sookon lähelle ja leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin. 2 Myös Saul ja Israelin miehet kokoontuivat. He leiriytyivät Eelanlaaksoon ja asettuivat rintamaan sotiakseen filistealaisia vastaan. 3 Filistealaisten ja israelilaisten välillä oli laakso. Filistealaiset seisoivat vuorella laakson toisella puolella ja israelilaiset toisella puolella olevalla vuorella.

4 Filistealaisten joukoista tuli esiin Gatista kotoisin oleva kaksintaistelija nimeltään Goljat. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen. 5 Hänellä oli päässään vaskikypärä ja yllään vaskinen suomushaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä. 6 Jalkojensa suojana hänellä oli vaskiset säärystimet ja selässään vaskinen heittokeihäs. 7 Hänen peitsensä varsi oli kuin kangastukki, ja sen rautakärki painoi kuusisataa sekeliä. Hänen edellään kulki kilvenkantaja. 8 Goljat seisahtui ja huusi Israelin taisteluriveille: “Miksi te kaikki lähtisitte taistelemaan? Enkö minä ole filistealainen ja te Saulin palvelijoita? Valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne alas minun luokseni. 9 Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, meistä tulee teidän orjianne. Jos taas minä voitan ja surmaan hänet, teistä tulee meidän orjiamme ja te palvelette meitä.” 10 Filistealainen sanoi vielä: “Minä olen tänään häpäissyt Israelin taistelurivit. Antakaa minulle mies, niin että voimme taistella!” 11 Kun Saul ja koko Israel kuulivat nämä filistealaisen sanat, he kauhistuivat ja joutuivat pelon valtaan.

12 Daavid oli Juudan Beetlehemistä kotoisin olevan Iisai-nimisen efratalaisen miehen poika. Iisailla oli kahdeksan poikaa, ja hän oli Saulin aikana jo vanha mies, iäkkäimpiä miesten joukossa. 13 Iisain kolme vanhinta poikaa olivat seuranneet Saulia sotaan. Kolmesta sotaan lähteneestä pojasta vanhin oli nimeltään Eliab, toinen Abinadab ja kolmas Samma. 14 Daavid oli nuorin. Kolme vanhinta olivat siis seuranneet Saulia, 15 mutta Daavid lähti silloin tällöin Saulin luota Beetlehemiin paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia.

16 Filistealainen astui esiin joka aamu ja ilta neljänkymmenen päivän ajan.

17 Eräänä päivänä Iisai sanoi pojalleen Daavidille: “Ota veljiäsi varten tämä eefa-mitallinen paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää ja vie ne kiireesti veljillesi leiriin. 18 Nämä kymmenen juustoa vie tuhannenpäämiehelle. Tiedustele veljiesi vointia ja tuo heiltä varmistus siitä, että lähetys on saapunut perille. 19 He ovat Saulin ja kaikkien Israelin miesten kanssa Eelanlaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan.”

20 Varhain aamulla Daavid nousi, jätti lampaat vartijan haltuun, nosti viemiset selkäänsä ja lähti, niin kuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, sotaväki lähti taisteluasemiin ja nosti sotahuudon. 21 Israel ja filistealaiset asettuivat rintamaan toisiaan vastaan. 22 Daavid heitti kantamuksen selästään kuormaston vartijalle ja riensi taistelukentälle. Sinne tultuaan hän tervehti veljiään. 23 Daavidin puhuessa heidän kanssaan filistealaisten taisteluriveistä tuli Goljat-niminen filistealainen kaksintaistelija, joka oli kotoisin Gatista. Tämä puhui niin kuin ennenkin, ja Daavid kuuli sen. 24 Nähdessään tuon miehen kaikki Israelin miehet pakenivat kauhuissaan 25 ja puhuivat keskenään: “Näettekö miehen, joka tuolta tulee? Taas hän tulee häpäisemään Israelia. Sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi, antaa hänelle tyttärensä ja vapauttaa hänen perhekuntansa veroista Israelissa.”

26 Daavid kysyi miehiltä, jotka seisoivat hänen luonaan: “Mitä tehdään sen miehen hyväksi, joka surmaa tuon filistealaisen ja poistaa häpeän Israelin päältä? Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?” 27 Väki kertoi hänelle saman, minkä ennenkin: “Niin ja niin tehdään sen hyväksi, joka surmaa hänet.” 28 Kun Eliab, Daavidin vanhin veli, kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, hän vihastui Daavidille ja sanoi hänelle: “Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lauman siellä autiomaassa? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa.” 29 Daavid vastasi: “Mitä minä nyt olen tehnyt? Eikö tuon vertaa voi kysyä?” 30 Hän kääntyi Eliabin luota toisten puoleen ja kysyi samaa asiaa. Väki vastasi hänelle samoin kuin aikaisemminkin.

31 Se, mitä Daavid oli puhunut, kuultiin, ja se kerrottiin Saulille. Tämä antoi noutaa hänet, 32 ja Daavid sanoi Saulille: “Kenenkään ei pidä masentua tuon filistealaisen vuoksi. Palvelijasi käy taistelemaan häntä vastaan.” 33 Mutta Saul sanoi Daavidille: “Et sinä voi mennä taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vain nuorukainen, mutta hän on mies, joka on sotinut nuoruudestaan saakka.” 34 Daavid vastasi Saulille: “Palvelijasi on paimentanut isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, 35 minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta. Jos se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta, löin sen maahan ja tapoin sen. 36 Palvelijasi on siis lyönyt kuoliaaksi sekä leijonan että karhun. Tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle tulee käymään samoin kuin niille, sillä hän on häpäissyt elävän Jumalan taistelurivejä.” 37 Daavid sanoi vielä: “Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene sitten, Herra olkoon sinun kanssasi.”

38 Saul puki omat varusteensa Daavidin ylle, pani vaskikypärän hänen päähänsä ja haarniskan hänen ylleen. 39 Daavid vyötti Saulin miekan haarniskan päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan kokeillut sellaisia. Daavid sanoi Saulille: “En minä voi kävellä näissä, koska en ole tottunut tällaisiin.” Niinpä hän riisui ne yltään. 40 Hän otti käteen sauvansa, valitsi purosta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuun, johon hän keräsi linkokiviä. Sitten hän otti lingon käteensä ja lähestyi filistealaista. 41 Tämä puolestaan tuli yhä lähemmäksi Daavidia kilvenkantaja edellään.

42 Kun filistealainen katseli ympärilleen ja näki Daavidin, hän halveksi tätä, koska Daavid oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään. 43 Filistealainen sanoi Daavidille: “Olenko minä koira, kun tulet keppi kädessä minua vastaan?” Ja hän kirosi Daavidia jumaliensa kautta. 44 Sitten hän sanoi Daavidille: “Tule tänne, niin minä annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.” 45 Mutta Daavid vastasi filistealaiselle: “Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt. 46 Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut, irrotan sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänään taivaan linnuille ja metsän pedoille. Silloin koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. 47 Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei Herra pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on Herran ja hän antaa teidät meidän käsiimme.”

48 Kun filistealainen lähti liikkeelle ja tuli lähemmäksi Daavidia, tämä juoksi nopeasti asemiin häntä vastaan. 49 Daavid pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven, linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi upposi otsaan, ja filistealainen kaatui maahan kasvoilleen. 50 Näin Daavid voitti filistealaisen vain linko ja kivi apunaan. Daavid löi filistealaisen maahan, vaikka hänellä ei ollut miekkaa kädessään. 51 Daavid juoksi ja seisahtui filistealaisen viereen, otti hänen miekkansa, veti sen tupesta, tappoi hänet sillä ja löi häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, he pakenivat.

52 Silloin Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka, ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä Gatiin ja Ekroniin asti. 53 Sen jälkeen israelilaiset lopettivat kiivaan takaa-ajonsa ja palasivat ryöstämään filistealaisten leirin. 54 Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen varusteensa Daavid pani telttaansa.

55 Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, hän kysyi sotapäälliköltään Abnerilta: “Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?” Abner vastasi: “Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en tiedä.” 56 Niin kuningas sanoi: “Ota sinä selvää, kenen poika tuo nuori mies on.” 57 Kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, Abner otti hänet mukaansa ja vei Saulin eteen. Daavidilla oli kädessään filistealaisen pää. 58 Saul kysyi Daavidilta: “Kenen poika sinä olet, nuorukainen?” Hän vastasi: “Olen palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika.”

Joonatanin ja Daavidin ystävyyden alku

1 Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Joonatan kiintyi Daavidiin koko sielustaan ja rakasti häntä kuin omaa sieluaan. 2 Tuona päivänä Saul otti Daavidin luokseen eikä sallinut hänen enää palata isänsä kotiin. 3 Joonatan teki liiton Daavidin kanssa, sillä hän rakasti tätä kuin omaa sieluaan. 4 Hän riisui viitan yltään ja antoi sen Daavidille, samoin muut vaatteensa, vieläpä miekkansa, jousensa ja vyönsä. 5 Daavid meni kaikkialle, minne Saul hänet lähetti, ja hän menestyi. Niinpä Saul asetti hänet sotilaiden päälliköksi, ja se miellytti koko kansaa ja myös Saulin palvelijoita.

Saulin kateus ja viha

6 Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen ja karkeloiden. He löivät riemuiten rumpuja ja soittivat kolmikielisiä soittimia. 7 Riemuitsevat naiset lauloivat vuoroin toisilleen: “Saul kaatoi tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.”

8 Silloin Saul vihastui kovin. Hän pani asian pahakseen ja sanoi: “Daavidille he antavat kymmeniätuhansia mutta minulle vain tuhansia. Enää häneltä puuttuu vain kuninkuus.” 9 Siitä päivästä alkaen Saul katsoi Daavidia karsaasti.

10 Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki tuli Sauliin, ja hän raivosi kotonaan. Daavid soitti lyyraa, kuten hän teki joka päivä, mutta Saulin kädessä oli keihäs. 11 Saul heitti keihään ajatellen: “Minä keihästän Daavidin seinään.” Mutta Daavid väisti häntä kaksi kertaa.

12 Saul pelkäsi Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa mutta oli poistunut hänestä. 13 Siksi Saul toimitti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannenpäällikön, joka johti sotajoukkoa. 14 Daavid toimi viisaasti menestyen kaikilla teillään, sillä Herra oli hänen kanssaan. 15 Kun Saul näki Daavidin menestyvän ja toimivan hyvin viisaasti, hän kammosi Daavidia. 16 Mutta koko Israelin ja Juudan kansa rakasti Daavidia, koska hän sekä lähti että tuli heidän edellään.

Saul naittaa tyttärensä Daavidille

17 Saul sanoi Daavidille: “Tässä on vanhempi tyttäreni Meerab; minä annan hänet sinulle vaimoksi. Ole vain urhoollinen, poikani, ja käy Herran sotia.” Saul näet ajatteli: “Älköön minun käteni sattuko häneen, vaan surmatkoon hänet filistealaisen käsi.” 18 Daavid vastasi Saulille: “Mikä minä olen tai mitä minun elämäni tai isäni suku merkitsee Israelissa, että minusta tulisi kuninkaan vävy?” 19 Kun sitten tuli aika, jolloin Saulin tytär Meerab piti antaa Daavidille, hänet annettiinkin vaimoksi meholalaiselle Adrielille.

20 Mutta Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia, ja kun se kerrottiin Saulille, se oli hänelle mieleen. 21 Saul näet ajatteli: “Minä annan hänet Daavidille, että hänestä tulisi tälle ansa ja filistealaiset tappaisivat Daavidin.” Daavidille Saul sanoi: “Nyt sinulla on toinen mahdollisuus tulla minun vävykseni.” 22 Saul käski palvelijoitaan: “Kertokaa tämä Daavidille salaisuutena: ‘Kuule, kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa rakastavat sinua. Tule nyt kuninkaan vävyksi.’” 23 Saulin palvelijat kuiskivat näin Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: “Onko teidän mielestänne pikkuasia tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja mitätön mies.” 24 Palvelijat kertoivat asiasta Saulille ja sanoivat: “Näin on Daavid puhunut.” 25 Saul sanoi: “Sanokaa Daavidille: ‘Kuningas ei halua muuta morsiamenhintaa kuin sata filistealaisten esinahkaa, jotta kuninkaan vihollisille kostettaisiin.’” Saul näet ajatteli kaataa Daavidin filistealaisten käden kautta.

26 Hänen palvelijansa kertoivat tämän Daavidille, ja Daavidia miellytti ajatus tulla kuninkaan vävyksi. Jo ennen määräajan kulumista umpeen 27 Daavid nousi, lähti miehineen ja kaatoi filistealaisia kaksisataa miestä. Daavid toi näiden esinahat täysimääräisenä kuninkaalle päästäkseen hänen vävykseen, ja Saul antoi hänelle tyttärensä Miikalin vaimoksi. 28 Kun Saul näki ja ymmärsi, että Herra oli Daavidin kanssa ja että Saulin tytär Miikal rakasti Daavidia, 29 Saul pelkäsi Daavidia vielä enemmän, ja hänestä tuli Daavidin ainainen vihollinen.

30 Filistealaisten ruhtinaat lähtivät sotaan, mutta aina kun he lähtivät, Daavid toimi viisaammin ja menestyi paremmin kuin kaikki muut Saulin palvelijat, ja hänen nimensä tuli hyvin kuuluisaksi.

Joonatan puhuu Daavidin puolesta

1 Saul puhui pojalleen Joonatanille ja kaikille palvelijoilleen, että Daavid oli surmattava. Saulin poika Joonatan oli kuitenkin hyvin kiintynyt Daavidiin 2 ja kertoi hänelle: “Isäni Saul aikoo surmata sinut. Ole siis varuillasi huomenaamuna, kätkeydy ja pysy piilossa. 3 Minä tulen kedolle, jossa sinä olet, seison isäni vieressä ja puhun sinusta hänelle. Jos huomaan jotakin, kerron sen sinulle.”

4 Joonatan puhui Daavidista hyvää isälleen Saulille ja sanoi hänelle: “Älköön kuningas tehkö syntiä palvelijaansa Daavidia kohtaan, koska hän ei ole tehnyt syntiä sinua vastaan, vaan hänen tekonsa ovat olleet sinulle suureksi hyödyksi. 5 Hän pani henkensä vaaralle alttiiksi ja surmasi sen filistealaisen, ja Herra antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä itse näit sen ja iloitsit. Miksi siis tekisit syntiä vuodattamalla viatonta verta ja surmaamalla Daavidin syyttömästi?” 6 Saul kuunteli Joonatania ja vannoi: “Niin totta kuin Herra elää, häntä ei surmata.”

7 Sitten Joonatan kutsui Daavidin ja kertoi hänelle kaiken tämän. Joonatan vei Daavidin Saulin luo, ja Daavid palveli Saulia niin kuin ennenkin. 8 Kun sota alkoi uudestaan, Daavid lähti taistelemaan filistealaisia vastaan ja tuotti heille suuren tappion, niin että he pakenivat häntä.

Miikal auttaa Daavidin pakoon

9 Mutta Herran lähettämä paha henki tuli taas Sauliin. Kun Saul istui kotonaan keihäs kädessä ja Daavid soitti, 10 Saul yritti jälleen keihästää Daavidin seinään, mutta Daavid väistyi Saulin edestä, ja keihäs iskeytyi seinään. Daavid pääsi pakoon ja pelastui sinä yönä. 11 Saul lähetti miehiä Daavidin taloon pitämään häntä silmällä ja surmaamaan hänet aamulla. Mutta Daavidin vaimo Miikal kertoi siitä miehelleen ja sanoi: “Ellet tänä yönä pakene henkesi edestä, niin huomenna sinut surmataan.” 12 Miikal laski Daavidin alas ikkunasta, ja tämä pakeni ja pelastui.

13 Sitten Miikal otti kotijumalan ja asetti sen vuoteeseen, pani vuohenkarvoista tehdyn peitteen pääpuoleen ja peitti ne vaatteella. 14 Saul lähetti miehiä hakemaan Daavidia, mutta Miikal sanoi: “Hän on sairaana.” 15 Mutta Saul lähetti miehet uudelleen katsomaan Daavidia ja sanoi: “Tuokaa hänet vuoteessa luokseni, niin että voin surmata hänet.” 16 Kun miehet saapuivat, he näkivät, että vuoteessa olikin kotijumala ja vuohenkarvoista tehty peite pääpuolessa. 17 Silloin Saul sanoi Miikalille: “Miksi petit minua näin ja päästit viholliseni pakenemaan?” Miikal vastasi Saulille: “Hän sanoi minulle: ‘Päästä minut lähtemään! Miksi minun pitäisi surmata sinut?’”

Samuel, Daavid ja Saul Naajotissa

18 Päästyään pakoon Daavid meni Samuelin luo Raamaan ja kertoi hänelle kaiken, mitä Saul oli tehnyt hänelle. Sitten hän ja Samuel menivät Naajotiin ja oleskelivat siellä.

19 Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli Raaman Naajotissa, 20 hän lähetti miehiä hakemaan Daavidia. Mutta kun miehet näkivät joukon hurmostilassa olevia profeettoja ja Samuelin seisovan heitä johtamassa, Jumalan Henki tuli heidänkin päälleen, ja hekin joutuivat hurmoksiin. 21 Kun tästä kerrottiin Saulille, hän lähetti toiset lähettiläät, mutta hekin joutuivat hurmoksiin. Saul lähetti vielä kolmannet lähettiläät, mutta nämäkin joutuivat hurmoksiin.

22 Lopulta hän lähti itsekin Raamaan. Hän tuli Seekussa olevan suuren vesisäiliön luo ja kysyi: “Missä ovat Samuel ja Daavid?” Hänelle vastattiin: “He ovat Raaman Naajotissa.” 23 Hän lähti Raaman Naajotiin, ja Jumalan Henki tuli myös hänen päälleen, ja hän kulki hurmoksissa, kunnes tuli perille Raaman Naajotiin. 24 Siellä hänkin riisui vaatteensa ja joutui hurmoksiin Samuelin edessä. Hän kaatui maahan ja makasi alastomana koko sen päivän ja yön. Siksi on tapana sanoa: “Onko Saulkin profeettojen joukossa?”

Joonatanin ja Daavidin liitto

1 Daavid pakeni Raaman Naajotista. Hän meni Joonatanin luo ja sanoi: “Mitä minä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä minä olen tehnyt isääsi vastaan, kun hän tavoittelee henkeäni?” 2 Joonatan vastasi hänelle: “Ei suinkaan! Et sinä kuole. Isäni ei varmasti tee mitään, ei suurta eikä pientä, paljastamatta sitä minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän asian? Ei se niin ole.” 3 Mutta Daavid vakuutti vielä ja sanoi: “Isäsi tietää hyvin, että olen saanut sinun suosiosi, ja siksi hän ajattelee: ‘Joonatan ei saa tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi.’ Mutta niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä.” 4 Joonatan vastasi Daavidille: “Minä teen hyväksesi kaiken, mitä vain toivot.”

5 Daavid sanoi Joonatanille: “Huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa. Salli minun kuitenkin jäädä pois, niin kätkeydyn kedolle ylihuomisiltaan asti. 6 Jos isäsi kuitenkin kaipaa minua, sano: ‘Daavid pyytämällä pyysi minulta, että saisi mennä kiireesti kaupunkiinsa Beetlehemiin, sillä koko suvulla on siellä vuotuinen uhrijuhla.’ 7 Jos hän sanoo: ‘Hyvä on’, voi palvelijasi olla rauhassa, mutta jos hän vihastuu kovin, niin tiedä, että hän on päättänyt tehdä minulle pahaa. 8 Osoita siis uskollista ystävyyttä palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, surmaa sinä minut! Miksi veisit minut isäsi eteen?” 9 Joonatan sanoi: “En missään tapauksessa! Mutta jos saan tietää, että isäni on päättänyt tehdä sinulle pahaa, minä ilmoitan sen sinulle.” 10 Daavid sanoi Joonatanille: “Kuka tuo minulle tiedon, jos isäsi antaa sinulle tylyn vastauksen?” 11 Joonatan vastasi: “Tule, mennään kedolle.” He menivät molemmat kedolle.

12 Joonatan sanoi Daavidille: “Herra, Israelin Jumala olkoon todistajani, että huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan minä otan selvää isäni aikeista. Varmaan Daavidin asiat ovat hyvin, mutta jos ei, niin silloin lähetän siitä tiedon ja paljastan sen sinulle. 13 Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vastakin, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa enkä minä paljasta sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niin kuin hän on ollut isäni kanssa. 14 Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, osoita minulle laupeutta Herran tähden, ettei minun tarvitse kuolla? 15 Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää kaikki Daavidin viholliset maan päältä?”

16 Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: “Herra vaatikoon tilille Daavidin vihamiehet.” 17 Joonatan pyysi vielä Daavidia vannomaan, koska hän rakasti tätä niin kuin omaa sieluaan.

18 Sitten Joonatan sanoi hänelle: “Huomenna on uusikuu, ja jos paikkasi on tyhjä, sinua kaivataan. 19 Mene ylihuomenna nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyit silloin, kun tuo teko tapahtui, ja jää Esel-kiven viereen. 20 Minä ammun kolme nuolta sen kylkeä kohti, niin kuin ampuisin maaliin. 21 Sitten lähetän palvelijan ja sanon: ‘Mene ja hae nuolet.’ Jos minä silloin sanon palvelijalle: ‘Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne’, niin tule esiin. Silloin voit olla rauhassa, eikä ole mitään hätää, niin totta kuin Herra elää. 22 Mutta jos sanon nuorukaiselle: ‘Katso, nuolet ovat edessäsi, tuonnempana’, niin mene, sillä Herra lähettää sinut pois. 23 Herra on ikuisesti välillämme sen todistajana, mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet.”

Joonatan saa selville Saulin aikeet

24 Sitten Daavid kätkeytyi kedolle. Kun uudenkuun päivä tuli, kuningas istuutui aterialle. 25 Kuningas istui, kuten tavallista, omalla paikallaan, seinän vieressä olevalla istuimella. Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen, mutta Daavidin paikka oli tyhjä. 26 Saul ei kuitenkaan puhunut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: “Jotain hänelle on tapahtunut. Hän ei liene puhdas. Varmaankaan hän ei ole puhdas.”

27 Tuli seuraava päivä, uudenkuun toinen päivä, mutta Daavidin paikka oli edelleen tyhjä. Silloin Saul kysyi pojaltaan Joonatanilta: “Miksi Iisain poika ei ole tullut aterialle, ei eilen eikä tänään?” 28 Joonatan vastasi Saulille: “Daavid pyytämällä pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin. 29 Hän sanoi: ‘Sallithan minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit siinä kaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minua. Jos minä siis olen saanut armon sinun silmissäsi, päästä minut katsomaan veljiäni.’ Tämän vuoksi hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.”

30 Silloin Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: “Sinä kieroutuneen ja kapinallisen naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä valitset ystäväksesi Iisain pojan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle. 31 Niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma!” 32 Joonatan vastasi isälleen Saulille: “Miksi hänet olisi surmattava? Mitä hän on tehnyt?” 33 Silloin Saul heitti keihään Joonatania kohti surmatakseen hänet. Siitä Joonatan tiesi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin. 34 Joonatan nousi pöydästä vihasta hehkuen eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä. Hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häpäissyt tätä.

Joonatanin ja Daavidin tapaaminen

35 Aamulla Joonatan lähti kedolle paikkaan, josta oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni palveluspoika. 36 Hän sanoi palveluspojalleen: “Juokse noutamaan nuolet, jotka minä ammun.” Pojan juostessa Joonatan ampui nuolen hänen ylitseen. 37 Kun poika oli tulossa paikkaan, johon Joonatan oli ampunut nuolen, Joonatan huusi pojan perään: “Nuoli on edessäsi, tuonnempana.” 38 Joonatan huusi vielä pojan perään: “Riennä nopeasti, älä seisahtele!” Niin Joonatanin palveluspoika keräsi nuolet ja tuli herransa luo. 39 Poika ei tiennyt asiasta mitään, vain Joonatan ja Daavid tiesivät.

40 Sitten Joonatan antoi aseensa palveluspojalleen ja sanoi hänelle: “Mene ja vie nämä kaupunkiin.” 41 Kun poika oli mennyt, Daavid nousi ylös etelän puolelta. Sitten hän heittäytyi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa osoittaakseen kunnioitusta Joonatanille. He suutelivat toisiaan ja itkivät yhdessä, Daavid vielä enemmän kuin Joonatan. 42 Sitten Joonatan sanoi Daavidille: “Mene rauhassa. Olkoon Herra aina todistajana meidän välillämme, minun ja sinun, minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä, siitä mitä olemme molemmat vannoneet Herran nimessä.”

Daavid pappi Ahimelekin luona Noobissa

1 Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin. 2 Daavid tuli pappi Ahimelekin luo Noobiin. Ahimelek tuli vavisten Daavidia vastaan ja kysyi häneltä: “Miksi tulet yksin eikä ketään ole kanssasi?” 3 Daavid vastasi pappi Ahimelekille: “Kuningas käski minut asialle ja sanoi minulle: ‘Kukaan ei saa tietää mitään asiasta, jolle minä sinut lähetän, tai käskystä, jonka olen sinulle antanut.’ Palvelijat minä olen määrännyt siihen ja siihen paikkaan. 4 Anna nyt minulle, mitä sinulla on – viisi leipää tai mitä sitten löytyykin.” 5 Pappi vastasi Daavidille: “Tavallista leipää minulla ei ole, on vain pyhää leipää. Kai palvelijat ovat karttaneet naisia?” 6 Daavid vastasi papille: “Varmasti ovat, sillä naiset ovat olleet meistä erossa niin kuin aina ennenkin lähtiessämme matkalle. Ovatpa palvelijoiden laukutkin olleet aina pyhät, vaikka matka olisi ollut tavallinen. Eikö sitten nyt leipä laukuissa pysyisi pyhänä.” 7 Silloin pappi antoi hänelle pyhää leipää, sillä siellä ei ollut muuta kuin pyhiä leipiä. Ne oli siirretty pois Herran edestä, jotta sinne samana päivänä, jona ne oli otettu pois, pantaisiin tuoreet leivät.

8 Mutta siellä oli tuona päivänä eräs mies, Saulin palvelija nimeltä Dooeg, edomilainen, eristäytyneenä Herran edessä. Hän oli Saulin paimenten päämies. 9 Daavid kysyi vielä Ahimelekiltä: “Eikö sinulla ole täällä yhtään keihästä tai miekkaa? Minä en näet ottanut mukaani miekkaa enkä muita aseita, koska kuninkaan asia oli kiireellinen.” 10 Pappi vastasi: “On, Goljatin miekka, filistealaisen, jonka sinä surmasit Eelanlaaksossa. Se on viittaan käärittynä tuolla kasukan takana. Jos tahdot ottaa sen itsellesi, niin ota, sillä täällä ei ole muuta kuin se.” Daavid sanoi: “Ei ole sen vertaista. Anna se minulle.”

Daavid tekeytyy mielipuoleksi

11 Daavid lähti sinä päivänä Saulia pakoon ja tuli Gatin kuninkaan Aakiksen luo. 12 Mutta Aakiksen palvelijat sanoivat herralleen: “Eikö tämä ole Daavid, tuon maan kuningas? Eivätkö he karkeloiden laulaneet hänelle näillä sanoilla: ‘Saul voitti tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia’?”

13 Daavid pani mieleensä nämä sanat ja alkoi pelätä kovin Aakista, Gatin kuningasta. 14 Hän tekeytyi mielipuoleksi heidän edessään ja riehui heidän käsissään, piirteli portin oviin ja valutti sylkeä partaansa. 15 Silloin Aakis sanoi palvelijoilleen: “Katsokaa nyt! Näettehän, että mies on hullu. Miksi toitte hänet minun luokseni? 16 Puuttuuko minulta hulluja, kun toitte tämän hulluttelemaan minun eteeni? Tämäkö saisi tulla minun hoviini?”

Daavid Adullamissa ja Mooabissa

1 Daavid lähti sieltä ja pakeni Adullamin luolaan. Kun hänen veljensä ja koko hänen isänsä perhe kuulivat sen, he tulivat sinne hänen luokseen. 2 Hänen luokseen kokoontui myös kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hänestä tuli heidän päämiehensä. Näin hänen kanssaan oli noin neljäsataa miestä.

3 Sieltä Daavid meni Mooabin Mispeen ja sanoi Mooabin kuninkaalle: “Sallithan isäni ja äitini tulla asumaan teidän luoksenne, kunnes saan tietää, mitä Jumala aikoo minulle tehdä.” 4 Hän vei heidät Mooabin kuninkaan eteen, ja he jäivät tämän luo koko siksi ajaksi, jonka Daavid oli vuorilinnassa. 5 Mutta profeetta Gaad sanoi Daavidille: “Älä jää vuorilinnaan, vaan lähde täältä ja mene Juudan maahan.” Niin Daavid lähti sieltä ja saapui Heretin metsään.

Dooeg antaa Daavidin ilmi

6 Saul kuuli, että Daavid ja miehet, jotka olivat hänen kanssaan, oli havaittu. Tuolloin Saul istui keihäs kädessään tamariskipuun alla Gibeassa olevalla kummulla, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen ympärillään. 7 Saul sanoi heille: “Kuulkaa, benjaminilaiset! Antaako Iisain poika kaikille teillekin pellot ja viinitarhat, ja tekeekö hän teistä kaikista tuhannen- ja sadanpäälliköitä? 8 Tehän olette kaikki salaliitossa minua vastaan, eikä kukaan ole ilmaissut minulle, että poikani on tehnyt liiton Iisain pojan kanssa. Ei kukaan teistä välitä minusta sen vertaa, että olisi ilmaissut minulle, että poikani on yllyttänyt palvelijani väijymään minua, niin kuin nyt tapahtuu.”

9 Silloin edomilainen Dooeg, joka seisoi Saulin palvelijoiden joukossa, vastasi: “Minä näin Iisain pojan tulevan Noobiin, Ahimelekin, Ahitubin pojan, luo. 10 Ahimelek kysyi Herralta neuvoa Daavidia varten ja antoi hänelle evästä sekä filistealaisen Goljatin miekan.”

Dooeg tappaa Noobin papit ja asukkaat

11 Silloin kuningas lähetti kutsumaan pappi Ahimelekin, Ahitubin pojan, ja koko hänen isänsä suvun, Noobin papit, ja he kaikki tulivat kuninkaan luo. 12 Saul sanoi: “Kuule, Ahitubin poika!” Tämä vastasi: “Tässä olen, herrani.” 13 Saul sanoi hänelle: “Miksi te olette salaliitossa minua vastaan, sinä ja Iisain poika? Sinähän olet antanut hänelle leipää ja miekan sekä kysynyt häntä varten Jumalalta neuvoa, jotta hän nousisi minua vastaan ja väijyisi minua, niin kuin nyt tapahtuu?” 14 Ahimelek vastasi kuninkaalle: “Kuka kaikista palvelijoistasi on niin luotettava kuin Daavid? Onhan hän kuninkaan vävy, henkivartiostosi päällikkö ja kunnioitettu sinun hovissasi. 15 Vastako nyt olen alkanut kysyä häntä varten Jumalalta neuvoa? Ei asia niin ole! Älköön kuningas lukeko mitään viaksi minulle, palvelijalleen, tai koko isäni suvulle, sillä palvelijasi ei ole tiennyt kaikesta tästä yhtään mitään.” 16 Mutta kuningas sanoi: “Sinun on totisesti kuoltava, Ahimelek, sinun ja koko isäsi suvun.”

17 Sitten kuningas sanoi henkivartijoille, jotka seisoivat hänen luonaan: “Menkää ja surmatkaa Herran papit, sillä hekin pitävät Daavidin puolta. Vaikka he tiesivät hänen paenneen, he eivät ilmoittaneet sitä minulle.” Mutta kuninkaan palvelijat eivät tahtoneet ojentaa kättään ja käydä käsiksi Herran pappeihin. 18 Silloin kuningas sanoi Dooegille: “Astu sinä esiin ja lyö papit kuoliaaksi.” Niin edomilainen Dooeg astui esiin ja löi papit kuoliaaksi. Hän tappoi sinä päivänä kahdeksankymmentäviisi miestä, jotka käyttivät pellavakasukkaa. 19 Myös pappiskaupungin Noobin asukkaat hän surmasi miekalla, sekä miehet että naiset, lapset ja imeväiset. Hän tappoi miekalla myös härät, aasit ja lampaat.

Ebjatar pakenee Daavidin luo

20 Ainoastaan yksi Ahitubin pojan Ahimelekin poika, nimeltään Ebjatar, pelastui ja pakeni Daavidin luo. 21 Ebjatar kertoi Daavidille, että Saul oli tappanut Herran papit. 22 Silloin Daavid sanoi Ebjatarille: “Minä tiesin jo silloin, kun edomilainen Dooeg oli siellä, että hän varmasti kertoisi kaiken Saulille. Minä olen aiheuttanut jokaisen sinun isäsi suvun jäsenen kuoleman. 23 Jää minun luokseni, älä pelkää, sillä joka tavoittelee sinun henkeäsi, se tavoittelee myös minun henkeäni. Minun luonani sinä olet turvassa.”

Daavid voittaa filistealaiset Kegilassa

1 Daavidille kerrottiin: “Tiedätkö, että filistealaiset ovat taistelemassa Kegilaa vastaan ja ryöstävät puimatantereita?” 2 Silloin Daavid kysyi Herralta: “Menenkö minä lyömään nämä filistealaiset?” Herra vastasi Daavidille: “Mene, lyö filistealaiset ja pelasta Kegila.” 3 Mutta Daavidin miehet sanoivat hänelle: “Näethän, että saamme pelätä jo täällä Juudassa, saati sitten, jos menemme Kegilaan filistealaisten taistelurivejä vastaan!” 4 Daavid kysyi vielä uudestaan Herralta, ja Herra vastasi hänelle: “Nouse ja mene alas Kegilaan, sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi.” 5 Niin Daavid meni miehineen Kegilaan, ryhtyi taisteluun filistealaisia vastaan, vei heidän karjansa pois ja aiheutti heille suuren tappion. Näin Daavid pelasti Kegilan asukkaat. 6 Kun Ebjatar, Ahimelekin poika, oli paennut Daavidin luo Kegilaan, hän oli tuonut mukanaan kasukan.

Saul ajaa takaa Daavidia

7 Saulille kerrottiin, että Daavid oli mennyt Kegilaan. Silloin Saul sanoi: “Jumala on luovuttanut hänet minun käsiini. Hän on sulkenut itsensä sisälle mentyään kaupunkiin, jossa on kaksoisportit ja salvat.” 8 Sitten Saul kuulutti koko väkensä lähtemään sotaan Kegilaa vastaan, piirittämään Daavidia ja hänen miehiään.

9 Mutta kun Daavid sai tietää, että Saulilla oli paha mielessä häntä vastaan, hän sanoi pappi Ebjatarille: “Tuo tänne kasukka.” 10 Sitten Daavid sanoi: “Herra, Israelin Jumala! Sinun palvelijasi on saanut varman tiedon, että Saul aikoo tulla Kegilaan hävittämään kaupungin minun vuokseni. 11 Luovuttavatko Kegilan johtomiehet minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul, niin kuin palvelijasi on kuullut? Herra, Israelin Jumala, ilmoita se palvelijallesi.” Herra sanoi: “Tulee.” 12 Daavid kysyi vielä: “Luovuttavatko Kegilan johtomiehet minut ja mieheni Saulin käsiin?” Herra vastasi: “Luovuttavat.”

13 Silloin Daavid nousi miehineen, joita oli noin 600, ja he lähtivät Kegilasta ja kuljeskelivat paikasta toiseen. Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli päässyt pakoon Kegilasta, hän luopui retkestä. 14 Daavid oleskeli autiomaassa vuorilinnoissa ja pysyi Siifin autiomaan vuoristossa. Saul etsi häntä kaiken aikaa, mutta Jumala ei antanut häntä Saulin käsiin. 15 Kun Daavid huomasi, että Saul oli lähtenyt väijymään hänen henkeään, hän pysytteli Hooresassa, Siifin autiomaassa.

Joonatan rohkaisee Daavidia

16 Saulin poika Joonatan nousi ja meni Daavidin luo Hooresaan ja vahvisti häntä Jumalassa. 17 Joonatan sanoi hänelle: “Älä pelkää, sillä isäni Saul ei saa sinua käsiinsä, vaan sinusta tulee Israelin kuningas, ja minusta tulee sinun lähin miehesi. Jopa isäni Saul tietää sen.” 18 Sitten he tekivät keskenään liiton Herran edessä. Daavid jäi edelleen Hooresaan, mutta Joonatan palasi kotiinsa.

Siifiläiset antavat Daavidin ilmi

19 Saulin luo Gibeaan tuli siifiläisiä, ja he sanoivat: “Daavid piileksii meidän luonamme, vuorilinnoissa Hooresassa, Gibeat-Hakilassa, Jesimonista etelään. 20 Sinä, kuningas, voit tulla sinne, milloin vain haluat. Meidän velvollisuutemme on luovuttaa hänet kuninkaan käsiin.” 21 Saul sanoi: “Herra siunatkoon teitä, kun säälitte minua. 22 Menkää vielä, tiedustelkaa tarkemmin ja ottakaa selvää, missä päin hän liikkuu ja kuka hänet on siellä nähnyt, sillä minulle on kerrottu, että hän toimii hyvin viekkaasti. 23 Tutkikaa ja tiedustelkaa kaikki piilopaikat, joihin hän voisi kätkeytyä. Palatkaa minun luokseni, kun teillä on varma tieto, niin minä lähden teidän kanssanne. Jos hän on siinä maassa, minä etsin hänet kaikkien Juudan tuhansien joukosta.” 24 He lähtivät Saulin edellä Siifiin; Daavid taas oli miehineen Maaonin autiomaassa, aromaassa, Jesimonista etelään.

25 Saul miehineen lähti etsimään Daavidia, mutta Daavid sai siitä tiedon ja meni eräälle kalliolle ja jäi Maaonin autiomaahan. Sen kuultuaan Saul lähti ajamaan Daavidia takaa Maaonin autiomaahan. 26 Saul kulki vuoren toista puolta ja Daavid miehineen vuoren toista puolta. Daavid kiirehti päästäkseen Saulia pakoon. Saul miehineen pyrki saartamaan Daavidin ja hänen miehensä ottaakseen heidät kiinni. 27 Silloin Saulin luo tuli sanansaattaja, joka sanoi: “Tule kiireesti, sillä filistealaiset ovat hyökänneet maahan.” 28 Niin Saul lopetti Daavidin takaa-ajon ja lähti filistealaisia vastaan. Tämän tapauksen vuoksi tuo paikka sai nimekseen Sela-Hammahlekot.

Daavid säästää Saulin hengen luolassa

1 Daavid lähti sieltä ja oleskeli Een-Gedin vuorilinnoissa. 2 Kun Saul palasi ajamasta filistealaisia takaa, hänelle kerrottiin, että Daavid oli Een-Gedin autiomaassa. 3 Silloin Saul otti 3 000 valiomiestä koko Israelista ja lähti etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden lähistöltä. 4 Hän tuli tien varrella olevien lammasaitausten luo. Siellä oli luola, ja Saul meni sinne tarpeilleen. Mutta Daavid ja hänen miehensä istuivat luolan perällä. 5 Daavidin miehet sanoivat hänelle: “Nyt, tämä on se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: ‘Minä annan vihamiehesi sinun käsiisi, ja sinä saat tehdä hänelle, mitä hyväksi näet.’” Silloin Daavid nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin viitan liepeestä. 6 Mutta sen jälkeen Daavidin sydän soimasi häntä siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. 7 Hän sanoi miehilleen: “Herra varjelkoon minua tekemästä herralleni, Herran voidellulle, sitä, että ojentaisin käteni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu.” 8 Näillä sanoilla Daavid hillitsi miehensä eikä antanut heidän hyökätä Saulin kimppuun. Saul nousi luolasta ja jatkoi matkaansa.

Daavid puhuu Saulille

9 Sen jälkeen myös Daavid nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: “Herrani, kuningas!” Saul katsoi taakseen, ja Daavid kumartui kasvoilleen maahan osoittamaan kunnioitusta. 10 Daavid sanoi Saulille: “Miksi sinä uskot niiden puheita, jotka sanovat: ‘Daavid haluaa sinulle pahaa’? 11 Näethän nyt omin silmin, kuinka Herra antoi sinut tänään minun käsiini luolassa. Minua neuvottiin tappamaan sinut, mutta minä säästin henkesi ja sanoin: ‘Minä en ojenna kättäni herraani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ 12 Katso, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta minun kädessäni. Siitä, että minä leikkasin sen viittasi liepeestä enkä tappanut sinua, voit nähdä ja ymmärtää, ettei käsiäni tahraa mikään paha teko tai rikos. En minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua riistääksesi minulta hengen. 13 Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun koske. 14 Niin kuin vanha sananlasku sanoo: ‘Jumalattomuus tulee jumalattomista’, mutta minun käteni ei sinuun koske. 15 Kenen perään Israelin kuningas on lähtenyt? Ketä sinä ajat takaa? Koiranraatoa, yhtä kirppua! 16 Herra olkoon tuomari, hän tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun! Hän nähköön ja ajakoon asiani ja auttakoon minut oikeuteeni sinun käsistäsi.”

Saul luopuu takaa-ajosta

17 Kun Daavid oli puhunut nämä sanat Saulille, tämä sanoi: “Onko se sinun äänesi, poikani Daavid?” Ja Saul purskahti äänekkääseen itkuun. 18 Hän sanoi Daavidille: “Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. 19 Sinä olet tänään osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan. Sinä et tappanut minua, vaikka Herra oli luovuttanut minut sinun käsiisi. 20 Kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän tämän menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle hyvällä sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. 21 Nyt minä todella tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy sinun käsissäsi. 22 Vanno nyt minulle Herran nimessä, ettet tuhoa jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta.” 23 Niin Daavid vannoi tämän Saulille. Sitten Saul meni kotiinsa, mutta Daavid ja hänen miehensä nousivat vuorilinnaan.

Samuelin kuolema

1 Tämän jälkeen Samuel kuoli. Koko Israel kokoontui pitämään hänen valittajaisiaan, ja hänet haudattiin kotipaikkaansa Raamaan. Sitten Daavid lähti Paaranin autiomaahan.

Daavid ja Naabal

2 Maaonissa oli hyvin rikas mies, jolla oli laumoja Karmelissa, 3 000 lammasta ja 1 000 vuohta. Hän oli taas kerran keritsemässä lampaitaan Karmelissa. 3 Miehen nimi oli Naabal, ja hän oli kaalebilainen. Hänen vaimonsa nimi oli Abigail. Vaimo oli hyvin ymmärtäväinen ja kaunis, mies sen sijaan oli tyly ja toimissaan raaka.

4 Kun Daavid kuuli autiomaassa, että Naabal keritsi lampaitaan, 5 hän lähetti matkaan kymmenen nuorta miestä ja sanoi heille: “Menkää Karmeliin, ja kun tulette Naabalin luo, tervehtikää häntä minun nimissäni. 6 Sanokaa näin: ‘Tervehdys! Rauhaa sinulle, rauhaa myös perheellesi ja rauhaa kaikelle, mitä sinulla on. 7 Olen juuri kuullut, että sinulla on lampaiden keritsiäiset. Paimenesi ovat viime aikoina olleet meidän seurassamme. Me emme ole loukanneet heitä, eikä heiltä ole hävinnyt mitään koko sinä aikana, jonka he ovat olleet Karmelissa. 8 Kysy vaikka omilta palvelijoiltasi, niin he kertovat sen sinulle. Ole siis suosiollinen näille miehille, olemmehan tulleet luoksesi juhlapäivänä. Anna pojallesi Daavidille ja palvelijoillesi, mitä sinulta löytyy.’”

9 Kun Daavidin miehet tulivat, he puhuivat Daavidin nimissä Naabalille kaiken tämän ja jäivät odottamaan. 10 Mutta Naabal vastasi Daavidin palvelijoille: “Kuka on Daavid, ja kuka on Iisain poika? Tätä nykyä on paljon orjia, jotka karkaavat isäntiensä luota. 11 Ottaisinko minä ruokani, juomani ja teuraani, jotka olen teurastanut keritsijöitäni varten, ja antaisin ne miehille, joista en tiedä, mistä he ovat?” 12 Niin Daavidin miehet kääntyivät ja menivät pois. Tultuaan takaisin Daavidin luo he kertoivat hänelle kaiken. 13 Silloin Daavid sanoi miehilleen: “Sitokoon jokainen miekkansa vyölle.” Ja jokainen sitoi miekkansa vyölleen, niin myös Daavid, ja hänen jäljessään lähti liikkeelle noin 400 miestä, mutta 200 jäi kuormaston luo.

Abigail pelastaa Naabalin kuolemasta

14 Mutta eräs palvelijoista kertoi Abigailille, Naabalin vaimolle: “Daavid lähetti sanansaattajia autiomaasta tervehtimään isäntäämme, mutta hän vain solvasi heitä. 15 Nämä miehet ovat kuitenkin olleet meille erittäin hyviä. Meitä ei ole loukattu, eikä meiltä ole hävinnyt mitään koko sinä aikana, jonka kuljeskelimme heidän läheisyydessään ollessamme kedolla. 16 Yötä päivää he olivat muurina ympärillämme koko sen ajan, jonka paimensimme lampaita heidän läheisyydessään. 17 Ajattele siis ja katso, mitä voit tehdä, sillä onnettomuus uhkaa isäntäämme ja koko hänen talouttaan. Hän itse on niin kelvoton mies, ettei hänelle kannata puhua.”

18 Silloin Abigail otti kiireesti 200 leipää, kaksi leiliä viiniä, viisi paistettua lammasta, viisi sea-mittaa paahdettuja jyviä, 100 kakkua rusinoita sekä 200 kakkua puristettuja viikunoita ja pani ne aasien selkään. 19 Hän sanoi palvelijoilleen: “Menkää edelläni, minä tulen jäljessänne”, mutta miehelleen Naabalille hän ei sanonut mitään.

20 Kun Abigail sitten ratsasti aasilla rinnettä alas vuoren suojassa, Daavid miehineen tuli yllättäen häntä vastaan, ja hän kohtasi heidät. 21 Daavid oli sanonut miehilleen: “Aivan turhaan olen suojellut kaikkea, mitä tällä miehellä on autiomaassa. Kaikesta siitä, mitä hänellä on, ei ole hävinnyt mitään, mutta hän on palkinnut minulle hyvän pahalla. 22 Jumala rangaiskoon Daavidin vihamiehiä nyt ja vastakin. Totisesti, huomisaamuksi minä en jätä koko hänen väestään ketään henkiin, en yhtäkään, joka heittää vetensä seinään.”

23 Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui nopeasti aasin selästä, heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä osoittamaan kunnioitusta. 24 Hän heittäytyi Daavidin jalkojen juureen ja sanoi: “Minun on syy, herrani. Salli kuitenkin palvelijattaresi puhua sinulle ja kuule, mitä palvelijattaresi sanoo. 25 Minä pyydän, älköön herrani välittäkö tuosta kelvottomasta miehestä, Naabalista. Hän on nimensä veroinen – Naabal on hänen nimensä, ja houkka hän on. Minä, palvelijattaresi, en kuitenkaan nähnyt herrani lähettämiä palvelijoita. 26 Ja nyt, herrani, niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät, Herra on estänyt sinua joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäsi omalla kädelläsi. Käyköön vihamiehillesi ja niille, jotka tahtovat pahaa herralleni, samoin kuin Naabalille. 27 Annettakoon tämä tervehdyslahja, jonka palvelijattaresi on herralleni tuonut, niille miehille, jotka seuraavat herraani. 28 Minä pyydän, anna anteeksi palvelijattaresi rikkomus. Herra totisesti rakentaa herrani huoneen pysyväksi, koska sinä, herrani, käyt Herran sotia, eikä sinusta löydetä mitään pahaa koko elinaikanasi. 29 Jos joku nousee vainoamaan sinua ja tavoittelee henkeäsi, on herrani henki tallella elävien kukkarossa Herran, sinun Jumalasi luona, mutta vihollistesi hengen hän lingolla linkoaa pois. 30 Kun Herra sitten tekee minun herralleni kaikkea hyvää, josta hän on sinulle puhunut, ja asettaa sinut Israelin ruhtinaaksi, 31 niin ei sinua saata kompastumaan eikä herrani tuntoa vaivaa se, että olisit vuodattanut verta aiheettomasti ja että olisit itse koettanut auttaa itseäsi. Kun Herra siis tekee hyvää herralleni, niin muista palvelijatartasi.”

32 Daavid sanoi Abigailille: “Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka lähetti sinut tänään minua vastaan. 33 Siunattu olkoon ymmärtäväisyytesi, ja siunattu ole sinä itse, joka olet tänään estänyt minua joutumasta verivelan alaiseksi ja auttamasta itseäni omalla kädelläni. 34 Mutta niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, joka on estänyt minua tekemästä sinulle pahaa: ellet sinä olisi kiireesti lähtenyt minua vastaan, ei Naabalin väestä totisesti olisi huomenna aamun valjetessa ollut jäljellä yhtäkään, joka heittää vetensä seinään.” 35 Sitten Daavid otti Abigaililta, mitä tämä oli hänelle tuonut, ja sanoi: “Mene rauhassa kotiisi. Niin kuin näet, minä olen kuullut sinua ja tehnyt sinulle mieliksi.”

Naabalin juomingit ja kuolema

36 Kun Abigail tuli Naabalin luo, tällä oli talossaan juomingit, kuin kuninkaan juomingit. Naabal oli hyvillä mielin ja kovin juovuksissa. Siksi Abigail ei kertonut Naabalille mitään, ennen kuin aamu valkeni. 37 Mutta seuraavana aamuna, kun Naabalin humala oli haihtunut, hänen vaimonsa kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut. Silloin Naabalin sydän kuoleutui hänen rinnassaan, ja hän muuttui ikään kuin kiveksi. 38 Noin kymmenen päivän kuluttua Herra löi Naabalia, ja tämä kuoli.

Abigailista tulee Daavidin vaimo

39 Kun Daavid kuuli, että Naabal oli kuollut, hän sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, joka on vetänyt Naabalin tilille minun häpäisemisestäni! Hän on estänyt palvelijaansa tekemästä pahaa ja kääntänyt Naabalin pahuuden takaisin hänen itsensä päälle.” Sen jälkeen Daavid lähetti sanomaan Abigailille, että hän halusi tämän vaimokseen. 40 Daavidin palvelijat tulivat Abigailin luo Karmeliin ja sanoivat hänelle näin: “Daavid lähetti meidät sinun luoksesi ottamaan sinut hänelle vaimoksi.” 41 Silloin Abigail nousi, kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: “Katso, palvelijattaresi on valmis ryhtymään orjattareksi ja pesemään herrani palvelijoiden jalat.” 42 Sitten Abigail nousi kiireesti ja istuutui aasin selkään. Hän otti mukaansa myös viisi palvelijatartaan, jotka seurasivat häntä. Abigail seurasi Daavidin sanansaattajien jäljessä, ja hänestä tuli Daavidin vaimo.

43 Daavid oli ottanut vaimokseen myös jisreeliläisen Ahinoamin, ja niin he molemmat olivat hänen vaimojaan. 44 Mutta Saul oli antanut tyttärensä Miikalin, Daavidin vaimon, Laiksen pojalle Paltille, joka oli kotoisin Gallimista.

Daavid säästää jälleen Saulin hengen

1 Siifiläiset tulivat Saulin luo Gibeaan ja sanoivat: “Daavid piileksii Gibeat-Hakilassa, Jesimonin lähellä.” 2 Silloin Saul lähti Siifin autiomaahan mukanaan 3 000 Israelin valiomiestä, ja he etsivät sieltä Daavidia. 3 Saul leiriytyi Gibeat-Hakilaan, joka on tien varrella Jesimonin lähellä, mutta Daavid oleskeli autiomaassa. Kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen perässään autiomaahan, 4 hän lähetti vakoilijoita ja sai varmuuden siitä, että Saul oli todellakin tullut.

5 Silloin Daavid nousi ja meni paikkaan, johon Saul oli leiriytynyt. Hän näki paikan, jossa Saul ja hänen sotapäällikkönsä Abner, Neerin poika, makasivat. Saul makasi leirin keskellä, ja väki oli asettunut kehäksi hänen ympärilleen. 6 Daavid puhui heettiläiselle Ahimelekille ja Abisaille, Serujan pojalle, Jooabin veljelle, ja kysyi: “Kuka lähtee minun kanssani Saulin luo leiriin?” Abisai vastasi: “Minä lähden sinun kanssasi.” 7 Daavid ja Abisai menivät yöllä Saulin väen luo ja näkivät, että Saul makasi piirin keskellä ja nukkui. Hänen keihäänsä oli iskettynä maahan hänen päänsä viereen, ja Abner ja väki makasivat hänen ympärillään. 8 Abisai sanoi Daavidille: “Jumala on tänä päivänä antanut vihamiehesi sinun käsiisi. Salli minun nyt keihästää hänet maahan yhdellä iskulla, toista ei tarvita.” 9 Mutta Daavid vastasi Abisaille: “Älä surmaa häntä, sillä kuka on rankaisematta ojentanut kätensä Herran voideltua vastaan?” 10 Daavid sanoi vielä: “Niin totta kuin Herra elää: Herra itse lyö häntä, tai hänen aikansa tulee ja hän kuolee, tai hän lähtee sotaan ja kohtaa loppunsa siellä. 11 Herra varjelkoon minua ojentamasta kättäni Herran voideltua vastaan! Ota nyt kuitenkin keihäs ja vesiastia hänen päänsä vierestä, ja sitten lähdetään.” 12 Daavid otti keihään ja vesiastian Saulin pään vierestä, ja he menivät pois. Kukaan ei nähnyt eikä huomannut mitään, eikä kukaan herännyt. He kaikki nukkuivat, sillä Herran lähettämä raskas uni oli vallannut heidät.

13 Kun Daavid oli päässyt laakson toiselle puolelle, hän asettui kauas vuoren laelle, pitkän välimatkan päähän leiristä. 14 Daavid huusi Saulin väelle ja Abnerille, Neerin pojalle: “Etkö vastaa, Abner?” Abner vastasi: “Kuka sinä olet, joka huudat kuninkaalle?” 15 Daavid sanoi Abnerille: “Etkö sinä ole mies, jonka vertaista ei ole Israelissa? Miksi siis et vartioinut herraasi, kuningasta? Joku kansasta tuli surmatakseen kuninkaan, sinun herrasi. 16 Et ole tehnyt hyvin. Niin totta kuin Herra elää, teidän pitää kuolla, koska ette vartioineet herraanne, Herran voideltua. Katso nyt! Missä ovat kuninkaan keihäs ja vesiastia, jotka olivat hänen päänsä vieressä?”

Daavid vetoaa Sauliin

17 Saul tunsi Daavidin äänen ja huusi: “Onko se sinun äänesi, poikani Daavid?” Daavid vastasi: “Minun ääneni, herrani kuningas.” 18 Hän jatkoi: “Miksi herrani ajaa takaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt tai mitä pahaa minä muka suunnittelen? 19 Kuulkoon nyt herrani, kuningas, mitä hänen palvelijansa sanoo! Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, saakoon hän tuntea ruokauhrin tuoksun. Mutta jos sen ovat tehneet ihmiset, niin olkoot he kirottuja Herran edessä. Nyt he karkottavat minut pois Herran perintöosasta ja sanovat: ‘Mene ja palvele muita jumalia.’ 20 Älköön kuitenkaan vereni vuotako maahan kaukana Herran kasvoista. Totisesti, Israelin kuningas on lähtenyt liikkeelle etsimään yhtä kirppua, niin kuin ajetaan takaa peltopyytä vuorilla.”

Saul katuu ja palaa kotiinsa

21 Silloin Saul huusi: “Minä olen tehnyt syntiä. Tule takaisin, poikani Daavid, sillä minä en enää tee sinulle pahaa, koska henkeni on tänään ollut kallis sinun silmissäsi. Minä huomaan, että olen tehnyt tyhmästi ja erehtynyt hyvin pahasti.” 22 Daavid vastasi: “Tässä on kuninkaan keihäs. Tulkoon joku nuorista miehistä tänne hakemaan sen. 23 Herra palkitsee jokaisen hänen vanhurskautensa ja uskollisuutensa mukaan. Vaikka Herra antoi sinut tänään käsiini, minä en tahtonut ojentaa kättäni Herran voideltua vastaan. 24 Katso, niin kuin sinun henkesi on tänään ollut suuriarvoinen minun silmissäni, niin on myös minun henkeni suuriarvoinen Herran silmissä, ja hän vapauttaa minut kaikesta ahdistuksesta.” 25 Silloin Saul sanoi Daavidille: “Sinä olet siunattu, poikani Daavid! Sinä onnistut siinä, mihin ryhdyt.” Sitten Daavid meni pois, ja Saul palasi kotiinsa.

Daavid filistealaisten luona

1 Daavid ajatteli mielessään: “Varmaan jonakin päivänä saan surmani Saulin kädestä. Minulla ei ole muuta keinoa kuin paeta henkeni edestä filistealaisten maahan. Silloin Saul huomaa, että minua on turha etsiä mistään Israelin alueelta, ja niin minä pelastun hänen käsistään.” 2 Niin Daavid ja ne 600 miestä, jotka olivat hänen kanssaan, lähtivät Gatin kuninkaan Aakiksen, Maaokin pojan, luo. 3 Daavid asettui miehineen asumaan Aakiksen luo Gatiin. Jokaisella oli perheensä mukanaan, Daavidilla molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, Naabalin leski. 4 Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, Saul ei enää etsinyt häntä.

5 Daavid sanoi Aakikselle: “Jos olen saanut armon sinun silmissäsi, annettakoon minulle paikka jossakin maaseutukaupungissa, että voin asua siellä. Miksi palvelijasi asuisi sinun luonasi kuninkaankaupungissa?” 6 Niin Aakis antoi hänelle sinä päivänä Siklagin. Sen tähden Siklag kuuluu Juudan kuninkaille vielä nykyäänkin. 7 Aika, jonka Daavid asui filistealaisten maassa, oli vuosi ja neljä kuukautta.

8 Sieltä Daavid kävi miehineen ryöstöretkillä gesurilaisten, geresiläisten ja amalekilaisten maassa. Näitä kansoja nimittäin asui vanhastaan alueella, joka ulottuu Suuriin ja Egyptin maahan asti. 9 Hävittäessään maata Daavid ei jättänyt henkiin yhtään miestä eikä naista. Hän otti lampaat ja vuohet, naudat, aasit, kamelit ja myös vaatteet ja palasi sitten takaisin Aakiksen luo. 10 Aakis kysyi: “Mihin olette tänään tehneet ryöstöretken?” Daavid vastasi: “Juudan Etelämaahan” tai “jerahmeelilaisten Etelämaahan” tai “keeniläisten Etelämaahan”. 11 Daavid ei jättänyt henkiin yhtäkään miestä eikä naista vietäväksi Gatiin, sillä hän ajatteli: “He voisivat kertoa meistä ja sanoa: ‘Näin on Daavid tehnyt.’” Tämä oli hänen tapanaan koko sen ajan, jonka hän asui filistealaisten maassa. 12 Aakis luotti Daavidiin ja ajatteli: “Hän on saattanut itsensä niin pahoin kansansa Israelin vihoihin, että hän tulee aina olemaan minun palvelijani.”

Filistealaiset varustautuvat sotaan

1 Siihen aikaan filistealaiset kokosivat joukkonsa sotiakseen Israelia vastaan, ja Aakis sanoi Daavidille: “Tiedäthän, että sinun on miehinesi lähdettävä minun kanssani sotajoukon mukaan.” 2 Daavid vastasi: “Hyvä! Saatpa nähdä, mihin palvelijasi pystyy.” Aakis sanoi Daavidille: “Niinpä minä asetan sinut vakinaiseksi henkivartijakseni.”

Saul kysyy neuvoa vainajahengiltä

3 Samuel oli kuollut, ja koko Israel oli pitänyt hänelle valittajaiset, ja hänet oli haudattu kotikaupunkiinsa Raamaan. Saul oli poistanut maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat.

4 Filistealaisten koottua joukkonsa he tulivat Suunemiin ja leiriytyivät sinne. Saul puolestaan kutsui koolle koko Israelin, ja he leiriytyivät Gilboaan. 5 Kun Saul näki filistealaisten leirin, hän pelästyi, ja hänen sydämensä vapisi kovin. 6 Saul kysyi neuvoa Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle – ei unissa, ei uurimin eikä profeettojen kautta. 7 Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: “Etsikää minulle nainen, jolla on vallassaan vainajahenget, niin menen hänen luokseen ja tiedustelen häneltä.” Palvelijat vastasivat hänelle: “Een-Doorissa on nainen, jolla on vainajahenget vallassaan.”

8 Saul tekeytyi tuntemattomaksi pukeutuen toisiin vaatteisiin ja lähti matkalle mukanaan kaksi miestä. He tulivat yöllä naisen luo, ja Saul sanoi: “Ota puolestani yhteys vainajahenkiin ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon.” 9 Mutta nainen vastasi hänelle: “Kyllä sinä tiedät, mitä Saul on tehnyt. Hänhän on hävittänyt vainaja- ja tietäjähenkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tappaaksesi minut?” 10 Silloin Saul vannoi hänelle Herran nimeen ja sanoi: “Niin totta kuin Herra elää, tästä asiasta sinua ei syytetä.” 11 Nainen kysyi: “Kenet minä nostatan sinulle?” Saul vastasi: “Nostata minulle Samuel.”

12 Kun nainen näki Samuelin, hän huusi kovalla äänellä. Sitten nainen sanoi Saulille: “Miksi olet pettänyt minua? Sinähän olet Saul.” 13 Kuningas sanoi hänelle: “Älä pelkää vaan sano, mitä näet.” Nainen vastasi Saulille: “Minä näen jumalolennon nousevan maasta.” 14 Saul kysyi naiselta: “Minkä näköinen hän on?” Nainen vastasi: “Vanha mies nousee ylös viittaan verhoutuneena.” Silloin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.

15 Samuel sanoi Saulille: “Miksi olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?” Saul vastasi: “Minä olen suuressa hädässä. Filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut luotani eikä enää vastaa minulle, ei profeettojen kautta eikä unissa. Minä pyysin kutsumaan sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä.” 16 Mutta Samuel vastasi: “Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut luotasi ja hänestä on tullut vihamiehesi? 17 Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut. Herra on repäissyt valtakunnan sinun kädestäsi ja antanut sen läheiselle miehellesi, Daavidille. 18 Koska et kuunnellut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä Herran hehkuva viha vaati, Herra on tehnyt tämän sinulle tänään. 19 Herra antaa myös Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin, ja huomenna sinä poikinesi olet minun luonani. Myös Israelin sotajoukon Herra antaa filistealaisten käsiin.”

20 Silloin Saul kaatui pitkin pituuttaan maahan, sillä hän pelästyi kovin Samuelin puheesta. Hänen voimansa olivat lopussa, sillä hän ei ollut vuorokauteen syönyt mitään. 21 Silloin nainen meni Saulin luo ja näki, että tämä oli kauhun vallassa. Nainen sanoi hänelle: “Sinä näit, että palvelijattaresi totteli sinua. Minä panin henkeni alttiiksi ja suostuin tekemään sen, mitä käskit. 22 Kuule siis sinäkin palvelijatartasi ja salli minun asettaa eteesi palanen leipää. Syö, että olisit voimissasi, kun lähdet matkalle.” 23 Mutta Saul kieltäytyi ja sanoi: “Minä en syö.” Mutta kun hänen palvelijansa ja myös tuo nainen pyytämällä pyysivät häntä, hän suostui, nousi maasta ja istuutui vuoteelle. 24 Naisella oli kotonaan juottovasikka, ja hän teurasti sen kiireesti. Sitten hän otti jauhoja, alusti taikinan ja leipoi siitä happamattomia leipiä. 25 Hän pani ruuan tarjolle Saulin ja hänen palvelijoittensa eteen, ja he söivät. Sitten he nousivat ja lähtivät pois vielä samana yönä.

Filistealaiset eivät luota Daavidiin

1 Filistealaiset kokosivat kaikki joukkonsa Afekiin, ja israelilaiset olivat leiriytyneet Jisreelissä olevan lähteen luo. 2 Filistealaisten ruhtinaat tulivat sadanjoukkoineen ja tuhannenjoukkoineen, ja Daavid ja hänen miehensä tulivat Aakiksen kanssa viimeisinä. 3 Silloin filistealaisten päälliköt sanoivat: “Keitä nuo heprealaiset ovat?” Aakis vastasi filistealaisten päälliköille: “Tämähän on Daavid, Israelin kuninkaan Saulin palvelija, joka on ollut minun luonani vuoden tai pari. Minä en ole havainnut hänessä mitään epäilyttävää tähän päivään mennessä siitä päivästä lähtien, jona hän siirtyi luokseni.”

4 Filistealaisten päälliköt vihastuivat häneen ja sanoivat: “Lähetä takaisin tuo mies! Hänen on palattava siihen paikkaan, jonka sinä olet hänelle määrännyt. Hän ei saa tulla meidän kanssamme taisteluun, ettei hän sodassa siirtyisi vastustajan puolelle. Miten hän voisi paremmin hankkia itselleen herransa suosion kuin näiden miesten päillä? 5 Eikö tämä ole se Daavid, jolle karkeloiden laulettiin näin: ‘Saul kaatoi tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia’?”

6 Silloin Aakis kutsui Daavidin ja sanoi hänelle: “Niin totta kuin Herra elää, sinä olet rehellinen mies, ja minulle olisi mieleen, että lähtisit ja tulisit minun sotaväkeni mukana, sillä siitä päivästä lähtien, jona tulit luokseni, tähän päivään asti, minä en ole havainnut sinussa mitään pahaa. Mutta ruhtinaita sinä et miellytä. 7 Lähde siis nyt takaisin ja mene rauhassa, ettet tekisi mitään, mikä ei miellytä filistealaisten ruhtinaita.” 8 Daavid sanoi Aakikselle: “Mitä minä olen tehnyt? Mitä pahaa olet havainnut palvelijassasi tähän päivään mennessä siitä päivästä lähtien, jona tulin eteesi, kun en saa tulla taistelemaan herrani, kuninkaan, vihollisia vastaan?” 9 Aakis vastasi Daavidille: “Minä tiedän, että sinä olet minulle mieluinen kuin Jumalan enkeli, mutta filistealaisten päälliköt sanovat: ‘Hän ei saa lähteä meidän kanssamme taisteluun.’ 10 Nouse siis varhain aamulla, sinä ja herrasi palvelijat, jotka ovat tulleet kanssasi. Lähtekää varhain aamulla, kun päivä valkenee.” 11 Niin Daavid nousi miehineen aamuvarhaisella ja lähti paluumatkalle filistealaisten maahan, mutta filistealaiset menivät Jisreeliin.

Amalekilaiset ryöstävät Siklagin

1 Kun Daavid miehineen tuli kolmantena päivänä Siklagiin, amalekilaiset olivat tehneet ryöstöretken Etelämaahan ja Siklagiin. He olivat hävittäneet Siklagin ja polttaneet sen tulella. 2 Siellä olevat naiset ja lapset pienimmästä suurimpaan he olivat ottaneet vangiksi, mutta he eivät olleet surmanneet ketään. He olivat vieneet nämä pois ja menneet matkoihinsa. 3 Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, he näkivät, että se oli poltettu ja että heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä olivat joutuneet vangeiksi.

4 Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes he eivät enää jaksaneet itkeä. 5 Myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin leski, olivat joutuneet vangeiksi. 6 Daavid joutui suureen ahdinkoon, sillä kaikki olivat niin katkeroituneita poikiensa ja tyttäriensä tähden, että uhkasivat kivittää hänet. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassaan.

Daavid kostaa amalekilaisille

7 Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: “Tuo minulle kasukka.” Ebjatar toi kasukan Daavidille, 8 ja Daavid kysyi Herralta: “Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen?” Herra vastasi hänelle: “Aja, sillä sinä varmasti saavutat sen ja vapautat kaikki vangit.” 9 Silloin Daavid lähti niiden 600 miehen kanssa, ja he tulivat Besorinpurolle. Sinne pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen. 10 Niitä, jotka pysähtyivät väsyneinä eivätkä menneet Besorinpuron poikki, oli 200 miestä. Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa 400 miehen kanssa.

11 Nämä löysivät kedolta egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat miehelle leipää syötäväksi ja vettä juotavaksi, 12 antoivatpa hänelle myös palan puristettuja viikunoita ja kaksi kakkua rusinoita. Kun hän söi, hänen henkensä elpyi; hän ei näet ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen. 13 Daavid kysyi häneltä: “Kenen miehiä olet ja mistä tulet?” Hän vastasi: “Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen orja. Minun herrani jätti minut, koska sairastuin kolme päivää sitten. 14 Me teimme ryöstöretken kreettien etelämaahan, Juudan etelämaahan ja Kaalebin etelämaahan ja poltimme Siklagin tulella.” 15 Daavid kysyi häneltä: “Vietkö minut sen rosvojoukon luo?” Hän vastasi: “Vanno minulle Jumalan nimessä, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herrani käsiin, niin minä vien sinut sen rosvojoukon luo.”

16 Mies vei hänet sinne, ja he näkivät amalekilaisten istuvan hajallaan kaikkialla maassa syöden, juoden ja juhlien kaiken sen suuren saaliin tähden, jonka he olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta. 17 Daavid hyökkäsi heidän kimppuunsa ja surmasi heitä aamuhämäristä seuraavan päivän iltaan asti, eikä heistä pelastunut kuin 400 nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.

Saaliin jako

18 Daavid pelasti kaiken, minkä amalekilaiset olivat ottaneet, myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti. 19 Keneltäkään ei jäänyt puuttumaan mitään, ei pientä eikä suurta, ei poikaa eikä tytärtä, ei saalista eikä mitään muutakaan, mitä amalekilaiset olivat ottaneet itselleen. Kaiken Daavid toi takaisin. 20 Hän otti myös kaikki lampaat ja naudat. Niitä ajettiin muun karjan edellä ja sanottiin: “Tämä on Daavidin saalis!”

21 Kun Daavid oli tulossa niiden 200 miehen luo, jotka olivat olleet liian väsyneitä seuratakseen häntä ja jotka oli jätetty Besorinpurolle, nämä lähtivät Daavidia ja hänen mukanaan olevaa joukkoa vastaan. Lähestyessään joukkoa Daavid tervehti heitä. 22 Silloin kaikki pahat ja kelvottomat miehet niiden joukosta, jotka olivat kulkeneet Daavidin mukana, sanoivat: “Koska nämä eivät tulleet meidän mukanamme, me emme anna heille mitään saaliista, jonka saimme takaisin, paitsi kunkin vaimon ja lapset. Viekööt ne ja menkööt matkoihinsa.” 23 Daavid vastasi: “Veljeni, näin ei tule menetellä sen kanssa, minkä Herra on meille antanut! Herra varjeli meidät ja antoi käsiimme rosvojoukon, joka oli hyökännyt kimppuumme. 24 Ja kukapa teitä kuuntelisi tässä asiassa? Taisteluun osallistuneen ja kuormaston luo jääneen osuus on yhtä suuri; saalis on jaettava yhdessä.” 25 Näin asia on ollut siitä päivästä alkaen tähän päivään asti, sillä Daavid teki siitä säädöksen ja lain Israelissa.

26 Tultuaan Siklagiin Daavid lähetti osan saaliista niille Juudan vanhimmille, jotka olivat hänen ystäviään, ja käski sanoa: “Tässä on teille tervehdyslahja saaliista, joka on saatu Herran vihollisilta.” 27 Näin hän lähetti lahjan niille, jotka asuivat Beetelissä, Etelämaan Raamotissa, Jattirissa, 28 Aroerissa, Sifmotissa, Estemoassa, 29 Raakalissa, jerahmeelilaisten kaupungeissa, keeniläisten kaupungeissa, 30 Hormassa, Boor-Aasanissa, Atakissa, 31 Hebronissa ja kaikilla muilla paikkakunnilla, joissa hän miehineen oli kulkenut.

Saulin ja hänen poikiensa kuolema

(1Ak 10:1-14)

1 Mutta filistealaiset taistelivat Israelia vastaan. Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja heitä kaatui surmattuina Gilboanvuorella. 2 Filistealaiset seurasivat Saulin ja hänen poikiensa kintereillä ja surmasivat Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat. 3 Taistelu Saulia vastaan kiihtyi ankaraksi, ja kun jousimiehet havaitsivat hänet, hän joutui suureen hätään jousimiesten ahdistaessa. 4 Silloin Saul sanoi aseenkantajalleen: “Vedä miekkasi tupesta ja lävistä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan.” Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut tehdä sitä, sillä hän pelkäsi kovin. Niin Saul otti itse miekkansa ja heittäytyi siihen. 5 Kun aseenkantaja näki, että Saul oli kuollut, heittäytyi hänkin miekkaansa ja kuoli yhdessä Saulin kanssa.

6 Niin kuolivat tuona samana päivänä Saul, hänen kolme poikaansa, hänen aseenkantajansa ja kaikki hänen miehensä. 7 Kun israelilaiset, jotka asuivat laakson toisella puolella ja Jordanin toisella puolella, näkivät, että Israelin miehet olivat paenneet ja että Saul poikineen oli kuollut, he jättivät kaupunkinsa ja pakenivat. Filistealaiset tulivat ja asettuivat niihin asumaan.

8 Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattuja ja löysivät Saulin ja hänen kolme poikaansa kaatuneina Gilboanvuorella. 9 He löivät Saulilta pään poikki, ryöstivät häneltä varusteet ja kuljettivat niitä ympäri filistealaisten maata julistaakseen ilosanomaansa epäjumaliensa temppeleissä ja kansan keskuudessa.

10 Sitten he veivät hänen varusteensa Astarotin temppeliin, mutta hänen ruumiinsa he kiinnittivät Beet-Seanin muurille. 11 Kun Gileadin Jaabeksen asukkaat kuulivat, mitä filistealaiset olivat tehneet Saulille, 12 lähtivät kaikki sotakuntoiset miehet liikkeelle. He kulkivat kaiken yötä Beet-Seaniin ja ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit alas muurilta, toivat ne Jaabekseen ja polttivat ne siellä. 13 Sitten he ottivat heidän luunsa, hautasivat ne tamariskipuun alle Jaabekseen ja paastosivat seitsemän päivää.

TOINEN SAMUELIN KIRJA

DAAVID JUUDAN KUNINKAANA, 1 – 4

Daavid saa sanoman Saulin kuolemasta

1 Saulin kuoleman jälkeen Daavid palasi Siklagiin voitettuaan amalekilaiset. Kun hän oli ollut siellä kaksi päivää, 2 tuli kolmantena päivänä eräs mies Saulin leiristä vaatteet reväistyinä ja multaa päänsä päällä. Saavuttuaan Daavidin luo hän heittäytyi maahan osoittamaan kunnioitusta. 3 Daavid kysyi häneltä: “Mistä tulet?” Mies vastasi: “Olen paennut Israelin leiristä.” 4 Sitten Daavid kysyi häneltä: “Millainen tilanne oli? Kerro minulle!” Hän vastasi: “Väki pakeni taistelusta, ja paljon miehiä kaatui. Myös Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet.”

5 Daavid kysyi nuorukaiselta, joka kertoi hänelle tämän: “Kuinka tiedät, että Saul ja hänen poikansa Joonatan ovat kuolleet?” 6 Nuorukainen vastasi: “Minä osuin sattumalta Gilboan vuorelle ja näin siellä Saulin nojaamassa keihääseensä. Sotavaunut ja ratsumiehet ahdistivat häntä. 7 Saul kääntyi katsomaan taakseen, näki minut ja kutsui minua. Minä vastasin: ‘Tässä olen.’ 8 Hän kysyi minulta: ‘Kuka sinä olet?’ Minä vastasin: ‘Olen amalekilainen.’ 9 Sitten hän sanoi minulle: ‘Astu luokseni ja surmaa minut. Minulla on kovat kouristukset, mutta olen vielä täysin tajuissani.’ 10 Minä menin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä tiesin, ettei hän sortumisensa jälkeen voisi jäädä henkiin. Sitten otin kruunun hänen päästään ja rannerenkaan hänen käsivarrestaan ja toin ne tänne herralleni.”

11 Silloin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne, samoin tekivät kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan. 12 He pitivät valittajaiset ja itkivät ja paastosivat iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin tähden sekä Herran kansan ja Israelin heimon miesten tähden, jotka olivat kaatuneet miekkaan. 13 Daavid kysyi viestin tuoneelta nuorukaiselta: “Mistä sinä olet?” Hän vastasi: “Minä olen maassa asuvan amalekilaisen miehen poika.” 14 Daavid sanoi: “Kuinka et pelännyt ojentaa kättäsi surmaamaan Herran voideltua?” 15 Sitten Daavid kutsui yhden palvelijoistaan ja sanoi: “Tule ja lyö hänet kuoliaaksi.” Niin palvelija iski miehen kuoliaaksi. 16 Daavid sanoi amalekilaiselle: “Tulkoon veresi oman pääsi päälle, sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan, kun sanoit: ‘Minä olen surmannut Herran voidellun.’”

Daavidin valitusvirsi

17 Sitten Daavid lauloi Saulista ja hänen pojastaan Joonatanista tämän valitusvirren 18 ja käski opettaa Juudan heimolaisille tämän Jousilaulun. Se on kirjoitettu Oikeamielisen kirjaan:

19 “Sinun kaunistuksesi, Israel, on surmattuna kukkuloillasi.

Kuinka ovatkaan sankarit sortuneet!

20 Älkää kertoko siitä Gatissa,

älkää kuuluttako voitonsanomaa Askelonin kaduilla,

etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi,

etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi.

21 Te Gilboan vuoret!

Älköön teille tulko kastetta, älköön sadetta,

älköön peltoja, joista anteja uhrataan.

Siellä on tahrattuna sankarien kilpi,

Saulin kilpi, vailla öljyllä voitelua.

22 Vihollisten verta, sankarien rasvaa,

ei kaihtanut Joonatanin jousi,

tyhjin toimin ei palannut Saulin miekka.

23 Saul ja Joonatan, eläessään rakastetut ja lempeät,

kuolemassa erottamattomat,

olivat nopeampia kuin kotkat, väkevämpiä kuin leijonat.

24 Israelin tyttäret! Itkekää Saulia,

joka puki teidät purppuraan ja loistoon,

joka kiinnitti pukuunne kultakoruja.

25 Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet taistelussa!

Joonatan on surmattuna kukkuloillasi!

26 Minä suren sinua syvästi, veljeni Joonatan.

Sinä olit minulle hyvin rakas,

rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisten rakkaus.

27 Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet,

ja sota-aseet joutuneet tuhoon!”

Daavid voidellaan Juudan kuninkaaksi

1 Tämän jälkeen Daavid kysyi Herralta: “Menenkö minä johonkin Juudan kaupunkiin?” Herra vastasi hänelle: “Mene.” Daavid kysyi: “Minne menen?” Herra vastasi: “Hebroniin.” 2 Daavid meni sinne mukanaan molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin leski. 3 Daavid vei sinne myös miehet, jotka olivat hänen kanssaan, kunkin perheineen, ja he asettuivat asumaan Hebronin ympärillä oleviin kaupunkeihin.

4 Sitten Juudan miehet tulivat Hebroniin ja voitelivat Daavidin Juudan heimon kuninkaaksi. He myös kertoivat Daavidille, että Gileadin Jaabeksen miehet olivat haudanneet Saulin. 5 Silloin Daavid lähetti sanansaattajat sanomaan Gileadin Jaabeksen miehille: “Herra siunatkoon teitä, koska olette tehneet hyvän teon herrallenne Saulille ja haudanneet hänet. 6 Osoittakoon nyt Herra teille laupeutta ja uskollisuutta. Myös minä palkitsen teille tämän hyvän työn, jonka olette tehneet. 7 Olkoot kätenne vahvat ja olkaa urhoollisia. Teidän herranne Saul on tosin kuollut, mutta Juudan heimo on voidellut kuninkaakseen minut.”

Iisbosetista tulee Israelin kuningas

8 Mutta Saulin sotajoukkojen päällikkö Abner, Neerin poika, otti mukaansa Saulin pojan Iisbosetin, vei hänet Mahanaimiin 9 ja asetti hänet Gileadin, Asurin, Jisreelin, Efraimin, Benjaminin ja koko Israelin kuninkaaksi.

10 Saulin poika Iisboset oli neljänkymmenen vuoden ikäinen tullessaan Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksi vuotta. Ainoastaan Juudan heimo seurasi Daavidia. 11 Aika, jonka Daavid oli Juudan heimon kuninkaana Hebronissa, oli seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta.

Sota Saulin ja Daavidin sukujen välillä

12 Abner, Neerin poika, ja Saulin pojan Iisbosetin palvelijat lähtivät Mahanaimista Gibeoniin. 13 Myös Jooab, Serujan poika, ja Daavidin palvelijat lähtivät liikkeelle. Joukot kohtasivat toisensa Gibeonin lammikolla ja asettuivat lammikon rannalle, toinen joukko toiselle ja toinen toiselle puolelle.

14 Abner sanoi Jooabille: “Nouskoot nuoret miehet kisailemaan meidän edessämme.” Jooab sanoi: “Nouskoot vain.” 15 Miehet nousivat ja astuivat esiin, ja heidät laskettiin: kaksitoista miestä Benjaminin ja Saulin pojan Iisbosetin puolelta ja kaksitoista Daavidin palvelijaa. 16 He tarttuivat toisiaan päästä, pistivät miekkansa toistensa kylkeen ja kaatuivat kaikki yhdellä kertaa. Niin paikka sai nimen Helkat-Suurim. Se sijaitsee Gibeonissa.

17 Sinä päivänä syntyi hyvin ankara taistelu. Abner ja Israelin miehet joutuivat tappiolle Daavidin palvelijoiden edessä. 18 Mukana oli kolme Serujan poikaa: Jooab, Abisai ja Asael. Asael oli nopeajalkainen kuin kedon gaselli. 19 Hän ajoi takaa Abneria eikä kääntynyt tämän jäljestä oikealle eikä vasemmalle. 20 Abner kääntyi katsomaan taakseen ja kysyi: “Sinäkö se olet, Asael?” Hän vastasi: “Minä.” 21 Silloin Abner sanoi hänelle: “Käänny oikealle tai vasemmalle, ota kiinni joku noista nuorista miehistä ja riistä häneltä varusteet.” Mutta Asael ei tahtonut kääntyä hänen kannoiltaan. 22 Abner sanoi vielä Asaelille: “Käänny jo pois seuraamasta minua. Muuten minun täytyy lyödä sinut maahan. Kuinka sitten voisin katsoa veljeäsi Jooabia silmiin?” 23 Mutta Asael kieltäytyi kääntymästä. Silloin Abner pisti häntä keihään varsipuolella vatsaan, ja keihäs tuli ulos hänen selästään. Hän kaatui maahan ja kuoli siihen paikkaan. Jokainen, joka tuli paikalle, jossa Asael makasi kuolleena, pysähtyi siihen.

24 Jooab ja Abisai ajoivat Abneria takaa. Auringon laskiessa he tulivat Amman kukkulalle, joka on lähellä Giiahia, Gibeonin autiomaahan johtavan tien varrella. 25 Benjaminilaiset kokoontuivat Abnerin taakse yhdeksi joukoksi ja pysähtyivät erään kukkulan laelle. 26 Abner huusi Jooabille: “Pitääkö miekan syödä ikuisesti? Etkö tiedä, että siitä tulee jälkeenpäin vain katkeruutta? Miksi et jo käske väen lakata ajamasta takaa veljiään?” 27 Jooab vastasi: “Niin totta kuin Jumala elää, ellet olisi puhunut, niin vasta aamulla väki olisi lakannut ajamasta takaa veljiään.” 28 Sitten Jooab puhalsi pasuunaan, ja koko sotaväki pysähtyi. Se ei ajanut enää takaa Israelia eikä enää taistellut.

29 Abner ja hänen miehensä kulkivat koko sen yön pitkin aromaata, menivät sitten Jordanin poikki, kulkivat koko Bitronin läpi ja tulivat Mahanaimiin. 30 Palattuaan ajamasta takaa Abneria Jooab kokosi kaiken väen. Daavidin palvelijoista puuttui Asaelin lisäksi 19 miestä. 31 Mutta Daavidin palvelijat olivat lyöneet kuoliaaksi benjaminilaisia ja Abnerin miehiä 360 miestä. 32 He ottivat mukaansa Asaelin ja hautasivat hänet hänen isänsä hautaan, joka on Beetlehemissä. Sitten Jooab ja hänen miehensä kulkivat koko sen yön ja tulivat aamun valjetessa Hebroniin.

1 Sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä jatkui pitkään. Daavid vahvistui vahvistumistaan, mutta Saulin suku heikkeni heikkenemistään.

Daavidin pojat

2 Daavidille syntyi Hebronissa poikia. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam. 3 Hänen toinen poikansa oli Kilab, jonka äiti oli Abigail, karmelilaisen Naabalin leski. Kolmas oli Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären Maakan poika. 4 Neljäs oli Adonia, Haggitin poika, ja viides Sefatja, Abitalin poika. 5 Kuudes oli Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.

Abner siirtyy Daavidin puolelle

6 Kun sota Saulin ja Daavidin sukujen välillä jatkui, Abner sai yhä vahvemman aseman Saulin suvun keskuudessa. 7 Saulilla oli ollut sivuvaimo nimeltään Rispa, Aijan tytär. Kerran Iisboset sanoi Abnerille: “Miksi olet käynyt isäni sivuvaimon luona?” 8 Abner vihastui kovin Iisbosetin sanoista ja vastasi: “Olenko minä jokin koiranpää Juudasta? Tähän päivään asti olen tehnyt hyvää isäsi Saulin suvulle, hänen veljilleen ja ystävilleen, enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, ja nyt sinä syytät minua naista koskevasta rikoksesta. 9 Jumala rangaiskoon Abneria nyt ja vastakin, jos en tee Daavidin hyväksi sitä, minkä Herra on hänelle vannonut: 10 ‘Minä siirrän kuninkuuden Saulin suvulta ja pystytän Daavidille valtaistuimen Israeliin ja Juudaan, Daanista aina Beersebaan asti.’” 11 Eikä Iisboset kyennyt vastaamaan Abnerille sanaakaan, sillä hän pelkäsi tätä.

12 Sitten Abner lähetti omissa nimissään sanansaattajia Daavidin luo sanomaan: “Kenelle maa kuuluu? Tee liitto minun kanssani, niin näet, että minun käteni tukee sinua ja minä käännän koko Israelin sinun puolellesi.” 13 Daavid vastasi: “Hyvä, minä teen liiton kanssasi. Mutta yhden asian minä vaadin sinulta. Sinä et saa nähdä kasvojani, ellet tuo mukanasi Miikalia, Saulin tytärtä, kun tulet luokseni.” 14 Sitten Daavid lähetti sanansaattajat Saulin pojan Iisbosetin luo sanomaan: “Anna minulle vaimoni Miikal, jonka olen kihlannut itselleni sadalla filistealaisten esinahalla.” 15 Niin Iisboset lähetti ottamaan Miikalin tämän mieheltä Paltielilta, Laiksen pojalta. 16 Mies lähti vaimonsa mukaan ja seurasi häntä itkien lakkaamatta Bahurimiin asti. Lopulta Abner sanoi miehelle: “Mene takaisin!” Silloin tämä palasi takaisin.

17 Abner oli neuvotellut Israelin vanhinten kanssa ja sanonut: “Te olette jo kauan vaatineet Daavidia kuninkaaksenne. 18 Pankaa siis nyt toimeksi, sillä Herra on sanonut Daavidille näin: ‘Palvelijani Daavidin kautta minä vapautan kansani Israelin filistealaisten käsistä ja kaikkien sen vihollisten käsistä.’” 19 Abner sanoi tämän myös benjaminilaisille, ja sitten hän meni Hebroniin kertomaan Daavidillekin, mitä mieltä Israel ja koko Benjaminin heimo olivat. 20 Kun Abner tuli Daavidin luo Hebroniin mukanaan kaksikymmentä miestä, Daavid järjesti pidot Abnerille ja hänen kanssaan tulleille miehille. 21 Abner sanoi Daavidille: “Minä lähden nyt kokoamaan kaikki israelilaiset herrani, kuninkaan, luo. He tekevät liiton sinun kanssasi ja sinä voit hallita kuninkaana kaikkia, joita haluat.” Daavid lähetti Abnerin matkaan, ja hän lähti rauhassa.

Jooab tappaa Abnerin

22 Juuri silloin Daavidin palvelijat ja Jooab tulivat ryöstöretkeltä ja toivat mukanaan paljon saalista. Abner ei ollut enää Daavidin luona Hebronissa, sillä Daavid oli päästänyt hänet lähtemään rauhassa. 23 Kun Jooab tuli yhdessä koko sotaväen kanssa, hänelle kerrottiin: “Abner, Neerin poika, tuli kuninkaan luo. Kuningas lähetti hänet matkaan, ja hän lähti rauhassa.” 24 Silloin Jooab meni kuninkaan luo ja sanoi: “Mitä olet tehnyt? Abner on käynyt luonasi! Miksi päästit hänet menemään? 25 Kyllähän sinä tunnet Abnerin, Neerin pojan! Varmasti hän tuli pettääkseen sinut ja saadakseen tietoa liikkeistäsi ja kaikesta, mitä teet.” 26 Sitten Jooab lähti Daavidin luota ja lähetti sanansaattajat Abnerin perään, ja he toivat hänet takaisin Siiran vesisäiliön luota. Mutta Daavid ei tiennyt tästä mitään. 27 Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, Jooab vei hänet syrjään porttiholviin muka puhuakseen hänen kanssaan kahden kesken. Siellä Jooab pisti häntä vatsaan, ja niin Abner kuoli Jooabin veljen Asaelin veren kostoksi.

28 Kun Daavid sai myöhemmin kuulla siitä, hän sanoi: “Minä ja minun kuningassukuni olemme Herran edessä ikuisesti syyttömät Abnerin, Neerin pojan, vereen. 29 Hänen verensä tulkoon Jooabin päälle ja koko hänen isänsä perheen päälle. Älkööt Jooabin suvusta loppuko vuotoa tai spitaalia sairastavat, sauvaan nojautuvat, miekkaan kaatuvat ja leivän puutteessa olevat.” 30 Jooab ja hänen veljensä Abisai tappoivat Abnerin, koska hän oli surmannut heidän veljensä Asaelin taistelussa Gibeonin luona.

Daavid suree Abneria

31 Mutta Daavid sanoi Jooabille ja kaikelle väelle, joka oli tämän kanssa: “Repäiskää vaatteenne, vyöttäytykää säkkeihin ja pitäkää valittajaiset Abnerille.” Kuningas Daavid itse kulki ruumispaarien perässä. 32 He hautasivat Abnerin Hebroniin, ja kuningas itki suureen ääneen Abnerin haudalla. Myös koko kansa itki.

33 Kuningas lauloi Abnerille tämän valitusvirren:

“Pitikö Abnerin kuolla niin kuin houkka kuolee?

34 Sinun käsiäsi ei ollut sidottu eikä jalkojasi pantu vaskikahleisiin.

Sinä kaaduit niin kuin kaadutaan väärintekijöiden käden kautta.”

Ja koko kansa itki häntä yhä enemmän.

35 Kun oli vielä päivä, koko kansa tuli tarjoamaan Daavidille leipää. Mutta Daavid vannoi: “Jumala rangaiskoon minua nyt ja vastakin, jos maistan leipää tai mitään muuta, ennen kuin aurinko laskee.” 36 Koko kansa sai tietää tämän. Se miellytti heitä, niin kuin kaikki muukin, mitä kuningas teki. 37 Niin koko kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, ettei Abnerin, Neerin pojan, surmaaminen ollut lähtöisin kuninkaasta. 38 Kuningas sanoi palvelijoilleen: “Ettekö tiedä, että Israelista on tänä päivänä kaatunut ruhtinas ja suurmies? 39 Minä olen vielä heikko, vaikka minut on voideltu kuninkaaksi. Nuo miehet, Serujan pojat, ovat liian väkivaltaisia minun hillitä, mutta Herra maksaa pahantekijälle hänen pahuutensa mukaan.”

Iisboset murhataan

1 Kun Saulin poika kuuli Abnerin kuolleen Hebronissa, hänen kätensä herposivat, ja koko Israel pelästyi. 2 Saulin pojalla oli partiojoukkojen päämiehinä kaksi beerotilaisen Rimmonin poikaa: toisen nimi oli Baana ja toisen Reekab. He olivat benjaminilaisia, sillä myös Beerot luetaan kuuluvaksi Benjaminiin. 3 Beerotilaiset olivat paenneet Gittaimiin, ja he asuvat siellä muukalaisina vielä tänäkin päivänä.

4 Saulin pojalla Joonatanilla oli poika, joka oli jaloistaan rampa. Hän oli viiden vuoden ikäinen, kun Saulin ja Joonatanin kuolinsanoma tuli Jisreelistä. Silloin hänen hoitajansa sieppasi hänet mukaansa ja lähti pakoon. Mutta kun hän pakeni kiireesti, poika putosi ja rampautui. Pojan nimi oli Mefiboset.

5 Beerotilaisen Rimmonin pojat Reekab ja Baana lähtivät matkaan ja tulivat päivän ollessa kuumimmillaan Iisbosetin taloon, kun hän makasi päivälevollaan. 6 He menivät sisälle taloon muka noutamaan vehnää mutta surmasivatkin Iisbosetin lävistämällä hänen vatsansa. Sitten Reekab ja hänen veljensä Baana pakenivat. 7 He siis menivät taloon, kun Iisboset lepäsi vuoteellaan makuuhuoneessaan, löivät hänet kuoliaaksi ja iskivät häneltä pään poikki. He ottivat sen mukaansa, kulkivat tasangon tietä koko yön 8 ja toivat Iisbosetin pään Daavidille Hebroniin ja sanoivat kuninkaalle: “Katso, tässä on vihollisesi Saulin pojan Iisbosetin pää, Saulin, joka tavoitteli henkeäsi. Herra on tänä päivänä kostanut Saulille ja hänen jälkeläisilleen herrani, kuninkaan, puolesta.”

Daavid rankaisee murhaajia

9 Mutta Daavid vastasi Reekabille ja tämän veljelle Baanalle, beerotilaisen Rimmonin pojille: “Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on lunastanut sieluni kaikesta hädästä: 10 sen miehen, joka luuli tuovansa minulle ilosanoman ilmoittaessaan Saulin kuolemasta, minä otin kiinni ja surmautin Siklagissa. Näin annoin hänelle sanantuojan palkan. 11 Enkö paljon ennemmin nyt, kun jumalattomat miehet ovat murhanneet syyttömän miehen hänen kodissaan, hänen omassa vuoteessaan, vaatisi hänen vertaan heidän kädestään ja hävittäisi heitä pois maan päältä?” 12 Niin Daavid antoi käskyn palvelijoilleen, ja nämä surmasivat heidät, hakkasivat poikki heidän kätensä ja jalkansa ja ripustivat heidän ruumiinsa Hebronin lammikon rannalle. Sitten he ottivat Iisbosetin pään ja hautasivat sen Abnerin hautaan Hebroniin.

DAAVID KOKO ISRAELIN KUNINKAANA, 5 – 10

Daavid voidellaan Israelin kuninkaaksi

(1Ak 11:1-3)

1 Kaikki Israelin heimot tulivat Daavidin luo Hebroniin ja sanoivat: “Katso, me olemme sinun luutasi ja lihaasi. 2 Jo kauan sitten, Saulin vielä ollessa kuninkaanamme, sinä johdit Israelin sotajoukkoja. Sinulle Herra on sanonut: ‘Sinä kaitset minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin ruhtinas.’” 3 Ja kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin, ja kuningas Daavid teki siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä. Sitten he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.

4 Daavid oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi neljäkymmentä vuotta. 5 Seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta hän hallitsi Juudaa Hebronissa, ja kolmekymmentäkolme vuotta hän hallitsi koko Israelia ja Juudaa Jerusalemissa.

Jerusalemista tulee Daavidin kaupunki

(1Ak 11:4-9)

6 Kuningas lähti miehineen Jerusalemiin taistelemaan niitä jebusilaisia vastaan, jotka yhä asuivat maassa. Mutta nämä sanoivat Daavidille: “Tänne sinä et tule, vaan sokeat ja ontuvat karkottavat sinut.” He näet ajattelivat: “Daavid ei pääse tänne.” 7 Mutta Daavid valloitti Siionin vuorilinnan eli Daavidin kaupungin. 8 Daavid sanoi sinä päivänä: “Jokainen, joka haluaa lyödä jebusilaiset, tunkeutukoon kaupunkiin vesijohdon kautta voittaakseen ne sokeat ja ontuvat, joita Daavid vihaa.” Sen tähden sanotaan: “Sokea tai ontuva älköön tulko taloon.”

9 Sitten Daavid asettui asumaan vuorilinnaan ja nimesi sen Daavidin kaupungiksi. Hän rakensi sen ympäristöä Millosta kaupunkiin päin. 10 Daavid tuli yhä mahtavammaksi, sillä Herra, sotajoukkojen Jumala, oli hänen kanssaan.

Tyyron kuninkaan Hiiramin ystävyyden osoitus

(1Ak 14:1-2)

11 Tyyron kuningas Hiiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä sekä toimitti setripuuta, puuseppiä ja kiviseinän rakentajia. Nämä miehet rakensivat Daavidille linnan. 12 Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen kuninkuutensa Israelissa ja korottanut hänen kuninkuutensa kansansa Israelin tähden.

Jerusalemissa syntyneet Daavidin pojat

(1Ak 14:3-7)

13 Sen jälkeen, kun Daavid oli muuttanut Hebronista Jerusalemiin, hän otti vielä sivuvaimoja ja vaimoja ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 14 Nämä ovat hänen Jerusalemissa syntyneiden poikiensa nimet: Sammua, Soobab, Naatan, Salomo, 15 Jibhar, Elisua, Nefeg, Jaafia, 16 Elisama, Eljada ja Elifelet.

Daavid voittaa filistealaiset

(1Ak 14:8-17)

17 Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, he kaikki lähtivät etsimään Daavidia. Daavid sai kuulla tästä ja meni alas vuorilinnaan. 18 Filistealaiset tulivat ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon. 19 Silloin Daavid kysyi Herralta: “Lähdenkö minä filistealaisia vastaan? Annatko sinä heidät minun käsiini?” Herra vastasi Daavidille: “Lähde, sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi.” 20 Daavid tuli Baal-Perasimiin, voitti filistealaiset siellä ja sanoi: “Herra on murtanut viholliseni minun edessäni, niin kuin vedet murtavat esteensä.” Siksi hän antoi sen paikan nimeksi Baal-Perasim. 21 Filistealaiset jättivät epäjumalansa sinne, ja Daavid miehineen vei ne pois.

22 Mutta filistealaiset tulivat vielä kerran ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon. 23 Daavid kysyi taas Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: “Älä mene heitä vastaan vaan kierrä heidät takaapäin ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden puolelta. 24 Kun kuulet askelten äänen balsamipuiden latvoista, toimi nopeasti, sillä silloin Herra on lähtenyt sinun edelläsi lyömään filistealaisten joukot.” 25 Daavid teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt, ja hän löi filistealaiset ja ajoi heitä takaa Gebasta Geseriin saakka.

Liitonarkkua kuljetetaan vaunuilla

(1Ak 13:1-14)

1 Daavid kokosi jälleen kaikki valiomiehet Israelista, 30 000 miestä. 2 Sitten Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, lähtivät hakemaan Juudan Baalasta Jumalan liitonarkkua, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, joka asuu kerubien keskellä. 3 He panivat Jumalan arkun uusiin vaunuihin ja veivät sen pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä. Ussa ja Ahjo, Abinadabin pojat, ohjasivat uusia vaunuja. 4 Abinadabin pojat kuljettivat Jumalan arkun pois mäellä olevasta Abinadabin talosta. He kulkivat Jumalan arkun mukana; Ahjo kulki arkun edellä. 5 Daavid ja koko Israelin heimo karkeloivat Herran edessä kaikenlaisten sypressipuisten soittimien, lyyrojen, harppujen, rumpujen, helistimien ja symbaalien säestyksellä.

6 Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, Ussa ojensi kätensä Jumalan arkkua kohti ja tarttui siihen, koska härät alkoivat vikuroida. 7 Silloin Herra vihastui Ussaan. Jumala surmasi hänet siinä paikassa hänen hairahduksensa tähden, ja Ussa kuoli Jumalan liitonarkun viereen.

8 Mutta Daavid vihastui siitä, että Herra oli niin murtanut Ussan. Hän antoi paikalle nimen Peres-Ussa, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä. 9 Daavid pelkäsi sinä päivänä Herraa ja sanoi: “Kuinka Herran arkku voisi tulla minun luokseni?” 10 Eikä Daavid tahtonut siirtää Herran arkkua luokseen Daavidin kaupunkiin vaan siirrätti sen gatilaisen Oobed-Edomin taloon. 11 Niin Herran liitonarkku jäi kolmeksi kuukaudeksi gatilaisen Oobed-Edomin taloon, ja Herra siunasi Oobed-Edomia ja koko hänen perhettään.

Liitonarkku kannetaan Jerusalemiin

(1Ak 15:25-29, 16:1-6)

12 Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan arkun vuoksi siunannut Oobed-Edomin perhettä ja kaikkea, mitä hänellä oli, Daavid lähti iloiten hakemaan Jumalan arkkua Oobed-Edomin talosta ylös Daavidin kaupunkiin. 13 Kun Herran arkun kantajat olivat astuneet kuusi askelta, Daavid uhrasi härän ja syöttövasikan. 14 Sitten hän karkeloi kaikin voimin Herran edessä pellavakasukkaan vyöttäytyneenä. 15 Näin Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran liitonarkkua riemuhuudoin pasuunan pauhatessa.

16 Kun Herran arkku tuli Daavidin kaupunkiin, Miikal, Saulin tytär, katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan Herran edessä hän halveksi Daavidia sydämessään. 17 Herran arkku asetettiin paikalleen telttaan, jonka Daavid oli sitä varten pystyttänyt, ja Daavid uhrasi Herran edessä polttouhreja ja yhteysuhreja. 18 Kun Daavid oli uhrannut polttouhrit ja yhteysuhrit, hän siunasi kansan Herran Sebaotin nimessä 19 ja jakoi kaikelle kansalle, koko Israelin kansanpaljoudelle, sekä miehille että naisille, kullekin leivän, kappaleen lihaa ja kakun rusinoita. Sitten jokainen heistä, koko kansa, lähti kotiinsa.

Miikal soimaa Daavidia

20 Kun Daavid sen jälkeen palasi tervehtimään perhettään, Miikal, Saulin tytär, lähti Daavidia vastaan ja sanoi: “Kuinka kunnioitettava Israelin kuningas onkaan nyt ollut, kun on tänään paljastanut itsensä palvelijoittensa orjattarien silmien edessä niin kuin joku tyhjäntoimittaja voi paljastaa itsensä!” 21 Mutta Daavid sanoi Miikalille: “Herran edessä, joka on valinnut minut ohi sinun isäsi ja koko hänen sukunsa ja asettanut minut Herran kansan, Israelin, ruhtinaaksi – Herran edessä minä iloitsin. 22 Vieläkin alhaisemmaksi minä voin tulla ja olen halpa omissa silmissäni, mutta ne orjattaret, joista sinä puhuit, tulevat kunnioittamaan minua.” 23 Eikä Miikal, Saulin tytär, saanut lasta koko elinaikanaan.

Naatan ilmoittaa Daavidille Herran lupauksen

(1Ak 17:1-15)

1 Kerran, kun kuningas istui linnassaan, sen jälkeen kun Herra oli suonut hänen päästä rauhaan kaikista ympärillä olevista vihollisista, 2 hän sanoi profeetta Naatanille: “Näethän, että minä asun setripuisessa linnassa, mutta Jumalan liitonarkku on telttakankaan suojassa.” 3 Naatan sanoi kuninkaalle: “Mene ja tee kaikki, mitä on mielessäsi, sillä Herra on sinun kanssasi.”

4 Mutta sinä yönä kävikin niin, että Naatanille tuli tämä Herran sana: 5 “Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: ‘Näin sanoo Herra: Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuakseni? 6 Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä lähtien, jona johdatin israelilaiset Egyptistä, tähän päivään saakka, vaan olen vaeltanut teltta-asumuksen mukana. 7 Olenko minä koskaan, missä sitten olenkin vaeltanut kaikkien israelilaisten keskuudessa, sanonut yhdellekään Israelin heimolle, jonka olen asettanut kaitsemaan kansaani Israelia: Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?’

8 Sano siis palvelijalleni Daavidille: ‘Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lampaiden jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. 9 Minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä olet vaeltanut, ja olen hävittänyt tieltäsi kaikki vihollisesi. Minä teen nimesi suureksi, maan suurimpien nimien vertaiseksi. 10 Minä määrään paikan kansalleni Israelille ja juurrutan sen niin, että se saa asua paikallaan eikä enää ole levoton. Vääryyden tekijät eivät sitä enää sorra niin kuin ennen, 11 siitä ajasta lähtien, kun minä asetin tuomareita kansalleni Israelille. Minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi, ja Herra ilmoittaa sinulle, että hän itse rakentaa sinulle huoneen. 12 Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi luona, minä nostan seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on lähtöisin sinun ruumiistasi, ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. 13 Hän rakentaa huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen kuninkaallisen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. 14 Minä olen hänen isänsä, ja hän on minun poikani. Jos hän tekee väärin, minä kuritan häntä ihmisvitsalla, ihmisten antamilla lyönneillä. 15 Armoani minä en kuitenkaan ota häneltä pois, niin kuin otin sen pois Saulilta, jonka minä poistin sinun tieltäsi. 16 Sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät aina minun edessäni, ja sinun valtaistuimesi on oleva ikuisesti luja.’”

17 Juuri näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille.

Daavidin kiitosrukous

(1Ak 17:16-27)

18 Silloin kuningas Daavid meni Herran eteen, istuutui ja sanoi: “Mikä minä olen, Herra, Herra, ja mikä on minun sukuni, että olet tuonut minut tähän asti? 19 Mutta tämä on vielä pientä sinun silmissäsi, Herra, Herra, sillä sinä olet puhunut myös palvelijasi suvun kaukaisesta tulevaisuudesta. Tämä on opetukseksi ihmiselle, Herra, Herra. 20 Mitäpä Daavid enää sinulle puhuisi? Sinähän tunnet palvelijasi, Herra, Herra. 21 Sanasi tähden ja oman mielesi mukaan sinä olet tehnyt kaikki nämä suuret teot saattaaksesi ne palvelijasi tietoon. 22 Sen tähden sinä, Herra, Herra, olet suuri. Kaiken sen mukaan, mitä olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi eikä muuta jumalaa kuin sinä.

23 Mikä kansa on sinun kansasi Israelin vertainen? Se on maan päällä ainoa kansa, jota Jumala itse on tullut lunastamaan kansakseen, tehdäkseen sen kuuluisaksi ja tehdäkseen meille ja sinun maallesi suuria ja pelottavia tekoja. Näin sinä teit kansasi vuoksi, jonka sinä lunastit itsellesi Egyptistä, pakanoiden ja heidän jumaliensa vallasta! 24 Sinä olet valmistanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi, ja sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalakseen.

25 Ja nyt, Herra Jumala, vahvista ikuisiksi ajoiksi se, mitä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustaan. Tee niin kuin olet puhunut. 26 Näin sinun nimesi – Herra Sebaot, Israelin Jumala – on suuri iankaikkisesti, ja palvelijasi Daavidin suku pysyy sinun edessäsi. 27 Olethan sinä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, ilmoittanut salaisuuden palvelijallesi ja sanonut: ‘Minä rakennan sinulle huoneen.’ Siitä palvelijasi sai rohkeuden rukoilla sinua tämän rukouksen sanoin. 28 Niin, Herra, Herra, sinä olet Jumala, sinun sanasi ovat totuus ja sinä olet puhunut palvelijallesi kaikesta tästä hyvästä. 29 Ja nyt, ole suosiollinen ja siunaa palvelijasi sukua, niin että se pysyy ikuisesti sinun edessäsi. Olethan sinä, Herra, Herra, niin luvannut, ja sinun siunauksestasi palvelijasi suku saa iankaikkisen siunauksen.”

Daavidin voitot

(1Ak 18:1-13)

1 Sen jälkeen Daavid voitti filistealaiset, nujersi heidät ja otti vallan ohjat heidän käsistään. 2 Hän löi myös mooabilaiset ja pani heidät maahan makaamaan sekä mittasi heitä nuoralla; aina kaksi nuoranpituutta hän mittasi surmattavaksi ja yhden nuoranpituuden henkiin jätettäväksi. Mooabilaisista tuli Daavidin palvelijoita, jotka maksoivat veroa. 3 Daavid löi myös Sooban kuninkaan Hadadeserin, Rehobin pojan, kun tämä oli menossa palauttamaan valtaansa Eufratvirran suunnalla. 4 Daavid otti häneltä vangiksi 1 700 ratsumiestä ja 20 000 jalkamiestä. Hän katkoi vuohisjänteet vaunuhevosilta paitsi sadalta, jotka hän säästi.

5 Damaskon aramilaiset tulivat auttamaan Hadadeseria, Sooban kuningasta, mutta Daavid voitti heidätkin ja surmasi 22 000 miestä. 6 Daavid sijoitti varuskuntia Damaskon Aramiin, ja aramilaisista tuli Daavidin palvelijoita, jotka maksoivat veroa. Näin Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla minne hän menikin. 7 Hadadeserin palvelijoilla oli kultakilvet, ja Daavid otti ne ja toi Jerusalemiin. 8 Hadadeserin kaupungeista, Betahista ja Beerotaista, kuningas Daavid otti hyvin paljon vaskea.

9 Kun Hamatin kuningas Tooi kuuli, että Daavid oli voittanut Hadadeserin koko sotajoukon, 10 hän lähetti poikansa Jooramin kuningas Daavidin luo tervehtimään häntä ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli taistellut Hadadeseria vastaan ja lyönyt hänet. Tooi oli näet usein sotinut Hadadeserin kanssa. Jooram toi mukanaan hopea-, kulta- ja vaskiesineitä. 11 Myös ne kuningas Daavid pyhitti Herralle, samoin kuin hän oli pyhittänyt sen hopean ja kullan, jonka hän oli ottanut kaikilta kukistamiltaan kansoilta, 12 aramilaisilta, mooabilaisilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja amalekilaisilta, sekä saaliin, jonka hän oli saanut Hadadeserilta, Rehobin pojalta, Sooban kuninkaalta.

13 Daavidin nimi tuli kuuluisaksi, kun hän palasi voitettuaan Suolalaaksossa edomilaiset, 18 000 miestä. 14 Hän sijoitti varuskuntia Edomiin. Koko Edomiin hän sijoitti varuskuntia, ja kaikki edomilaiset tulivat Daavidin palvelijoiksi. Näin Herra antoi Daavidille voiton kaikkialla, minne hän meni.

Daavidin korkeimmat virkamiehet

(1Ak 18:14-17)

15 Daavid hallitsi kuninkaana koko Israelia, ja hän toimi aina oikein ja vanhurskaasti koko kansaansa kohtaan. 16 Jooab, Serujan poika, oli sotajoukon ylipäällikkö, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kansleri. 17 Saadok, Ahitubin poika, ja Ahimelek, Ebjatarin poika olivat pappeina, ja Seraja oli kirjurina. 18 Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkö. Myös Daavidin pojat olivat pappeina.

Daavid ja Mefiboset

1 Daavid kysyi: “Onko Saulin suvusta enää jäljellä ketään, jolle minä voisin Joonatanin tähden osoittaa ystävällisyyttä?” 2 Saulin perheessä oli palvelija nimeltä Siiba, ja hänet kutsuttiin Daavidin luo. Kuningas kysyi häneltä: “Oletko sinä Siiba?” Tämä vastasi: “Kyllä palvelijasi on.” 3 Kuningas kysyi: “Eikö Saulin suvusta ole enää jäljellä ketään, jolle minä voisin osoittaa Jumalan laupeutta?” Siiba vastasi kuninkaalle: “On vielä Joonatanin poika, joka on rampa jaloistaan.” 4 Kuningas kysyi häneltä: “Missä hän on?” Siiba vastasi kuninkaalle: “Hän on Maakirin, Ammielin pojan, talossa Loodebarissa.” 5 Silloin kuningas Daavid lähetti noutamaan hänet Maakirin talosta Loodebarista.

6 Tultuaan Daavidin luo Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, heittäytyi kasvoilleen osoittamaan kunnioitusta. Daavid sanoi: “Mefiboset!” Tämä vastasi: “Tässä on palvelijasi.” 7 Daavid sanoi hänelle: “Älä pelkää, sillä minä haluan osoittaa sinulle ystävällisyyttä isäsi Joonatanin tähden. Minä palautan sinulle isoisäsi Saulin koko maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni.” 8 Mefiboset kumartui osoittamaan kunnioitusta ja sanoi: “Mikä palvelijasi on, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?” 9 Kuningas kutsui Saulin palvelijan Siiban ja sanoi hänelle: “Minä annan herrasi pojalle kaiken, mikä on kuulunut Saulille ja koko hänen suvulleen. 10 Viljele sinä poikinesi ja palvelijoinesi hänen puolestaan sitä maata ja korjaa sato, että herrasi pojalla olisi leipää syödä. Mefiboset, herrasi poika, saa silti aina aterioida minun pöydässäni.” Siiballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa. 11 Siiba sanoi kuninkaalle: “Palvelijasi tekee kaiken niin kuin herrani, kuningas, käskee palvelijaansa.” Daavid sanoi: “Mefiboset saa syödä minun pöydässäni niin kuin kuka tahansa kuninkaan pojista.”

12 Mefibosetilla oli pieni poika nimeltä Miika. Kaikki Siiban talon asukkaat olivat Mefibosetin palvelijoita. 13 Mefiboset itse asui Jerusalemissa, koska hän söi aina kuninkaan pöydässä. Hän ontui kumpaakin jalkaansa.

Daavidin lähettiläitä häväistään

(1Ak 19:1-5)

1 Kun ammonilaisten kuningas kuoli, hänen poikansa Haanun tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 2 Daavid sanoi: “Minä osoitan ystävällisyyttä Haanunille, Naahaksen pojalle, niin kuin hänen isänsä osoitti ystävällisyyttä minulle.” Niin Daavid lähetti palvelijoitaan lohduttamaan Haanunia hänen isänsä kuoleman johdosta. Daavidin palvelijoiden tultua ammonilaisten maahan 3 ammonilaisten päämiehet sanoivat herralleen Haanunille: “Luuletko, että Daavid kunnioittaa isääsi, kun hän on lähettänyt lohduttajia luoksesi? Eiköhän Daavid lähettänyt palvelijansa luoksesi tutkiakseen ja vakoillakseen kaupunkia ja voidakseen sitten hävittää sen?” 4 Silloin Haanun otti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti heiltä toisen puolen partaa, leikkautti heidän vaatteensa poikki takamuksen kohdalta ja päästi heidät menemään. 5 Kun Daavidille kerrottiin tästä, hän lähetti sananviejän miehiä vastaan, koska heitä oli pahoin häväisty. Kuningas käski sanoa: “Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin.”

Daavid voittaa ammonilaiset ja aramilaiset

(1Ak 19:6-19)

6 Kun ammonilaiset näkivät joutuneensa Daavidin vihoihin, he lähettivät palkkaamaan 20 000 jalkamiestä Beet-Rehobin ja Sooban aramilaisista, tuhat Maakan kuninkaan miestä ja 12 000 Toobin miestä. 7 Tämän kuultuaan Daavid lähetti matkaan Jooabin ja koko sotajoukon, kaikki soturit. 8 Ammonilaiset lähtivät ulos kaupungista ja asettuivat rintamaan portin edustalle, mutta Sooban ja Rehobin aramilaiset sekä Toobin ja Maakan miehet olivat eri joukkona kedolla.

9 Kun Jooab näki, että häntä vastassa oli rintama edessä ja takana, hän valitsi osan kaikista Israelin valiomiehistä ja asetti heidät rintamaan aramilaisia vastaan. 10 Muun väen hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja tämä asettui rintamaan ammonilaisia vastaan. 11 Jooab sanoi: “Jos aramilaiset ovat minulle ylivoimaisia, tule sinä minun avukseni. Jos taas ammonilaiset ovat sinulle ylivoimaisia, minä autan sinua. 12 Ole luja! Pysykäämme lujina kansamme vuoksi ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Tehköön sitten Herra, mitä hyväksi näkee.” 13 Sitten Jooab ryhtyi väkensä kanssa taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen edeltään. 14 Kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, hekin pakenivat Abisaita ja menivät kaupunkiin. Silloin Jooab lakkasi ahdistamasta ammonilaisia ja palasi Jerusalemiin.

15 Huomattuaan joutuneensa tappiolle Israelin edessä aramilaiset kokoontuivat yhteen. 16 Hadadeser lähetti noutamaan Eufratvirran toisella puolella asuvia aramilaisia, ja nämä tulivat Heelamiin Soobakin, Hadadeserin sotapäällikön, johtaessa heitä. 17 Kun tästä kerrottiin Daavidille, hän kutsui koolle koko Israelin, meni Jordanin yli ja tuli Heelamiin. Aramilaiset asettuivat rintamaan Daavidia vastaan ja ryhtyivät taisteluun. 18 He joutuivat kuitenkin pakenemaan Israelia, ja Daavid surmasi heiltä 700 vaunuhevosta ja 40 000 ratsumiestä. Myös heidän sotapäällikkönsä Soobakin hän löi siellä kuoliaaksi. 19 Kun kaikki Hadadeseria palvelevat kuninkaat huomasivat kärsineensä tappion Israelin edessä, he tekivät rauhan Israelin kanssa ja alkoivat palvella sitä. Tämän jälkeen aramilaiset eivät enää uskaltaneet auttaa ammonilaisia.

DAAVIDIN SYNTI JA SEN SEURAUKSET, 11 – 20

Daavid ja Batseba

1 Vuoden vaihteessa, kuninkaiden sotaanlähtöaikaan, Daavid lähetti Jooabin palvelijoineen ja koko Israelin sotaretkelle. He hävittivät ammonilaisten maata ja piirittivät Rabbaa; Daavid itse jäi Jerusalemiin. 2 Eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan ja käveli kuninkaanlinnan katolla, hän näki sieltä naisen, joka oli peseytymässä. Nainen oli hyvin kaunis. 3 Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta, ja hänelle kerrottiin: “Hän on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo.” 4 Silloin Daavid lähetti sanansaattajat noutamaan naista, ja tämä tuli hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut saastaisuudestaan, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa.

5 Nainen tuli raskaaksi, ja hän lähetti Daavidille sanan: “Minä olen raskaana.”

Daavid yrittää peitellä lankeemustaan

6 Silloin Daavid lähetti Jooabille viestin: “Lähetä heettiläinen Uuria minun luokseni.” Niin Jooab lähetti Uurian Daavidin luo. 7 Kun Uuria tuli Daavidin luo, tämä kysyi, kuinka Jooab ja väki voivat ja mitä sotaan kuului. 8 Sitten Daavid sanoi Uurialle: “Mene kotiisi ja pese jalkasi.” Uuria lähti kuninkaanlinnasta, ja kuningas lähetti lahjan hänen jälkeensä. 9 Mutta Uuria kävikin makuulle kuninkaanlinnan porttiin kaikkien herransa palvelijoiden joukkoon eikä mennyt kotiinsa.

10 Kun Daavidille kerrottiin, ettei Uuria ollutkaan mennyt kotiinsa, Daavid sanoi Uurialle: “Etkö sinä tullut matkalta, miksi et mennyt kotiisi?” 11 Uuria vastasi Daavidille: “Liitonarkku, Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, herrani Jooab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla. Menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sielusi elää, sitä minä en tee.” 12 Daavid sanoi Uurialle: “Jää tänne vielä täksi päiväksi. Huomenna minä lähetän sinut takaisin.” Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä 13 Daavid kutsui hänet luokseen syömään ja juomaan ja juotti hänet juovuksiin. Illalla Uuria kävi kuitenkin makuulle vuoteelleen herransa palvelijoiden joukkoon eikä mennyt kotiinsa.

Daavid surmauttaa Uurian

14 Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana. 15 Hän kirjoitti kirjeeseen näin: “Sijoittakaa Uuria eturintamaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi.” 16 Piirittäessään kaupunkia Jooab sijoitti Uurian paikkaan, jossa tiesi vihollisen urheimpien miesten olevan. 17 Kaupungin miehet tulivat portista ulos ja ryhtyivät taistelemaan Jooabia vastaan, ja väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui. Myös heettiläinen Uuria sai surmansa.

18 Jooab lähetti kertomaan Daavidille kaiken, mitä taistelussa oli tapahtunut. 19 Hän antoi sanansaattajalle tällaisen käskyn: “Kun olet kertonut kuninkaalle kaiken, mitä sodassa on tapahtunut, 20 kuningas ehkä kiivastuu ja sanoo sinulle: ‘Miksi menitte niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että he ampuvat muurilta? 21 Kuka surmasi Abimelekin, Jerubbesetin pojan? Eikö nainen heittänyt muurilta jauhinkiven hänen päälleen, niin että hän kuoli Teebeksessä? Miksi menitte niin lähelle muuria?’ Sano silloin: ‘Myös palvelijasi heettiläinen Uuria on kuollut.’”

22 Sanansaattaja lähti matkaan. Perille tultuaan hän kertoi Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet kertomaan. 23 Hän sanoi Daavidille: “Nuo miehet olivat pääsemässä meistä voitolle ja ryntäsivät meitä vastaan ulos kedolle, mutta me työnsimme heidät portinaukolle saakka. 24 Silloin jousimiehet ampuivat muurilta sinun palvelijoitasi. Kuninkaan palvelijoita kuoli; myös palvelijasi heettiläinen Uuria sai surmansa.” 25 Daavid sanoi sanansaattajalle: “Sano Jooabille näin: ‘Älköön tämä asia pahoittako mieltäsi, sillä miekka syö milloin yhden, milloin toisen. Taistele yhä kiivaammin kaupunkia vastaan ja hävitä se.’ Rohkaise häntä näin.”

Daavid ottaa Batseban vaimokseen

26 Kun Uurian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uuria oli kuollut, hän piti puolisolleen valittajaiset. 27 Suruajan mentyä Daavid lähetti noutamaan Batseban linnaansa. Batsebasta tuli Daavidin vaimo, ja hän synnytti tälle pojan. Mutta se, mitä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä.

Naatan nuhtelee Daavidia

1 Herra lähetti Naatanin Daavidin luo. Tultuaan Daavidin luo hän sanoi: “Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, toinen rikas ja toinen köyhä. 2 Rikkaalla oli hyvin paljon lampaita ja nautakarjaa, 3 mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäpalastaan, joi hänen maljastaan, makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. 4 Rikkaalle miehelle tuli kerran vieras. Rikas ei raskinut ottaa omia lampaitaan eikä nautojaan valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen ruuaksi miehelle, joka oli tullut hänen vieraakseen.”

5 Daavid vihastui ankarasti tuohon mieheen ja sanoi Naatanille: “Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka on noin tehnyt, on kuoleman oma. 6 Karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki noin eikä tuntenut sääliä.”

7 Silloin Naatan sanoi Daavidille: “Sinä olet se mies. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ‘Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastanut sinut Saulin käsistä. 8 Minä olen antanut sinulle herrasi linnan ja syliisi herrasi vaimot. Myös Israelin ja Juudan heimot minä olen myös antanut sinulle. Ja jos tämä olisi vähän, minä antaisin sinulle vielä paljon muutakin. 9 Miksi sinä olet halveksinut Herran sanaa ja tehnyt sellaista, mikä on pahaa hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä olet surmannut miekalla ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Sinä tapoit hänet ammonilaisten miekalla. 10 Tästä lähtien ei miekka tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska sinä olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Uurian vaimon.’ 11 Näin sanoo Herra: ‘Katso, minä nostan sinulle onnettomuuden omasta perheestäsi ja otan sinun silmiesi edessä vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän makaa sinun vaimojesi kanssa päivänvalossa. 12 Sinä olet tehnyt tekosi salassa, mutta minä teen tämän koko Israelin nähden ja päivänvalossa.’”

Daavid tunnustaa syntinsä

13 Silloin Daavid sanoi Naatanille: “Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Naatan sanoi Daavidille: “Niin on myös Herra ottanut pois sinun syntisi, etkä sinä kuole. 14 Mutta koska sinä näin olet antanut Herran vihollisille aiheen pilkata, kuolee poika, joka sinulle on syntynyt.”

Daavidin ja Batseban lapsi kuolee

15 Sitten Naatan meni kotiinsa. Herra löi lasta, jonka Uurian vaimo oli Daavidille synnyttänyt, ja lapsi sairastui pahoin. 16 Silloin Daavid etsi pojan vuoksi Jumalaa ja paastosi. Aina kun hän meni kotiinsa, hän vietti yönsä maaten lattialla. 17 Hänen hovinsa vanhimmat menivät hänen luokseen saadakseen hänet nousemaan ylös lattialta, mutta hän ei tahtonut, eikä hän syönyt mitään heidän kanssaan.

18 Seitsemäntenä päivänä lapsi kuoli. Daavidin palvelijat pelkäsivät kertoa hänelle, että lapsi oli kuollut, sillä he ajattelivat: “Hän ei kuunnellut meitä, kun me puhuimme hänelle lapsen vielä eläessä. Kuinka sitten voisimme sanoa hänelle, että lapsi on kuollut? Hän voisi tehdä jotakin kauheaa.” 19 Kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenään, hän ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Daavid kysyi palvelijoiltaan: “Onko lapsi kuollut?” He vastasivat: “On.”

20 Silloin Daavid nousi maasta, peseytyi, voiteli itsensä ja vaihtoi vaatteensa. Sitten hän meni Herran huoneeseen ja kumartui rukoilemaan. Tultuaan kotiin hän pyysi ruokaa. Sitä tarjottiin hänelle, ja hän söi. 21 Hänen palvelijansa kysyivät: “Miksi toimit tällä tavalla? Lapsen vielä eläessä sinä paastosit ja itkit hänen vuokseen, mutta lapsen kuoltua sinä nouset syömään.” 22 Hän vastasi: “Kun lapsi vielä eli, minä paastosin ja itkin, sillä minä ajattelin: kenties Herra on minulle armollinen ja lapsi jää eloon. 23 Nyt hän on kuollut. Miksi minä enää paastoaisin? Voisinko enää saada häntä takaisin? Minä menen hänen luokseen, mutta hän ei palaa minun luokseni.”

Salomon syntymä

24 Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa. Hän meni tämän luokse ja makasi hänen kanssaan. Batseba synnytti pojan, ja Daavid antoi pojalle nimen Salomo. Herra rakasti Salomoa 25 ja lähetti profeetta Naatanin kautta sanoman, että poikaa oli Herran vuoksi kutsuttava nimellä Jedidja.

Daavid valloittaa Rabban

(1Ak 20:1-3)

26 Jooab ryhtyi taas taistelemaan ammonilaisten Rabbaa vastaan ja valloitti kuninkaankaupungin. 27 Hän lähetti Daavidin luo sanansaattajia sanomaan: “Olen taistellut Rabbaa vastaan ja olen jo valloittanut Vesikaupungin. 28 Kokoa nyt jäljellä oleva väki, leiriydy kaupungin edustalle ja valloita se, etten minä valloittaisi sitä ja ettei sitä kutsuttaisi minun nimelläni.” 29 Silloin Daavid kokosi kaiken väen ja lähti Rabbaan, ryhtyi taisteluun sitä vastaan ja valloitti sen. 30 Hän otti heidän kuninkaansa päästä talentin painoisen kultakruunun, jossa oli kallis kivi, ja kruunu pantiin Daavidin päähän. Hän vei kaupungista hyvin paljon saalista. 31 Myös kaupungin kansan hän vei pois ja pani toiset heistä tekemään työtä kivisahoilla, rautahakuilla ja rautakirveillä ja siirsi toiset tiiliuuneille. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sitten Daavid ja koko sotaväki palasivat Jerusalemiin.

Amnon tekee väkivaltaa Taamarille

1 Sen jälkeen tapahtui näin: Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen. 2 Asia ahdisti Amnonia, sillä Taamar oli neitsyt ja Amnonista näytti mahdottomalta tehdä hänelle mitään. Amnon tuli aivan sairaaksi sisarensa tähden. 3 Mutta Amnonilla oli ystävä nimeltä Joonadab, joka oli Daavidin veljen Simean poika. Joonadab oli hyvin ovela mies. 4 Hän sanoi Amnonille: “Miksi sinä, kuninkaan poika, näytät joka aamu yhtä surkealta? Etkö kertoisi minulle?” Amnon vastasi: “Minä rakastan veljeni Absalomin sisarta Taamaria.” 5 Joonadab sanoi hänelle: “Käy makaamaan vuoteeseesi, tekeydy sairaaksi, ja kun isäsi tulee katsomaan sinua, sano hänelle: ‘Salli sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää. Hän voisi valmistaa ruuan minun silmieni edessä, minun nähteni, ja minä söisin hänen kädestään.’”

6 Niin Amnon kävi makuulle ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, Amnon sanoi kuninkaalle: “Tulisipa sisareni Taamar valmistamaan kaksi leivonnaista minun nähteni, niin minä söisin hänen kädestään.” 7 Silloin Daavid lähetti Taamarille linnaan sanan: “Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle syötävää.” 8 Kun Taamar tuli veljensä Amnonin taloon, tämä oli makuulla. Taamar otti taikinan, alusti sen ja teki leivonnaisia Amnonin nähden ja kypsensi ne. 9 Sitten hän otti pannun ja laittoi leivonnaiset Amnonin eteen. Tämä ei kuitenkaan tahtonut syödä vaan sanoi: “Lähtekää kaikki ulos luotani.” Kun kaikki olivat menneet ulos hänen luotaan, 10 Amnon sanoi Taamarille: “Tuo ruoka sisähuoneeseen, niin minä syön sinun kädestäsi.” Taamar otti tekemänsä leivonnaiset ja vei ne veljelleen Amnonille sisähuoneeseen 11 ja tarjosi niitä hänelle syötäväksi. Silloin Amnon tarttui Taamariin ja sanoi hänelle: “Tule makaamaan kanssani, sisareni!” 12 Taamar sanoi: “Älä, veljeni, älä häpäise minua, sillä sellaista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee niin häpeällistä tekoa. 13 Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin Israelissa houkkana. Puhuisit nyt kuninkaan kanssa, ei hän kiellä minua sinulta.” 14 Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella häntä vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin.

15 Sitten Amnonin valtasi hyvin suuri vastenmielisyys häntä kohtaan. Vastenmielisyys, jota hän tunsi Taamaria kohtaan, oli suurempi kuin hänen aiemmin tuntemansa rakkaus. Amnon sanoi hänelle: “Nouse, mene tiehesi!” 16 Taamar vastasi: “Eikö se, että ajat minut pois, ole vielä suurempi rikos kuin se toinen, jonka äsken teit minulle?” Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella Taamaria 17 vaan kutsui palvelijansa, nuoren miehen, ja sanoi: “Aja tämä ulos minun luotani ja lukitse ovi hänen jälkeensä.” 18 Palvelija vei Taamarin ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä. Taamarilla oli yllään monivärinen mekko, sillä sellaisia viitan kaltaisia vaatteita kuninkaan tyttäret käyttivät neitsyinä ollessaan. 19 Taamar sirotteli tomua päähänsä ja repäisi rikki monivärisen mekon, joka hänellä oli yllään, pani käden päänsä päälle ja meni pois huutaen lakkaamatta. 20 Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: “Onko veljesi Amnon ollut sinun kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä ota tätä asiaa niin vakavasti.” Ja Taamar jäi asumaan hylättynä veljensä Absalomin taloon.

Absalomin kosto

21 Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, hän vihastui kovin. 22 Absalom taas ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi Amnonia, koska tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille.

23 Kahden vuoden kuluttua Absalomilla oli Baal-Haasorissa, lähellä Efraimia, lampaiden keritsiäiset, joihin hän kutsui kaikki kuninkaan pojat. 24 Absalom meni kuninkaan luo ja sanoi: “Palvelijallasi on nyt lampaiden keritsiäiset. Jospa myös kuningas palvelijoineen tulisi sinne palvelijansa luo!” 25 Mutta kuningas sanoi Absalomille: “Ei, poikani, emmehän me kaikki voi tulla, ettemme olisi sinulle vaivaksi.” Absalom pyytämällä pyysi häntä, mutta kuningas ei tahtonut lähteä vaan hyvästeli hänet. 26 Silloin Absalom sanoi: “Jos et itse lähde, niin salli kuitenkin veljeni Amnonin tulla meidän kanssamme.” Kuningas vastasi hänelle: “Miksi hänen pitäisi tulla sinun kanssasi?” 27 Mutta kun Absalom pyysi pyytämistään, Daavid päästi Amnonin ja kaikki muutkin kuninkaan pojat lähtemään hänen kanssaan. 28 Absalom antoi palvelijoilleen käskyn: “Pitäkää silmällä, milloin Amnon tulee viinistä hilpeälle tuulelle, ja kun minä sanon teille: ‘Lyökää Amnon kuoliaaksi’, tappakaa hänet. Älkää pelätkö, minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujia ja urhoollisia.” 29 Absalomin palvelijat tekivät Amnonille niin kuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat muuliensa selkään ja pakenivat.

30 Heidän vielä ollessaan matkalla tuli Daavidin korviin huhu, että Absalom oli lyönyt kuoliaaksi kaikki kuninkaan pojat eikä heistä ollut jäänyt jäljelle ainoatakaan. 31 Silloin kuningas nousi, repäisi rikki vaatteensa ja asettui maahan makaamaan, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen vieressään vaatteet reväistyinä. 32 Mutta Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, alkoi puhua ja sanoi: “Älköön herrani ajatelko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, on tapettu, sillä ainoastaan Amnon on kuollut. Absalom on suunnitellut tätä siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille. 33 Älköön siis herrani, kuningas, ajatelko, että kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet, sillä ainoastaan Amnon on kuollut.”

Absalomin pako

34 Mutta Absalom pakeni. Kun tähystämässä oleva palvelija nosti katseensa, hän näki, että hänen takanaan olevan vuoren rinnettä pitkin tuli paljon väkeä. 35 Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: “Katso, kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut niin kuin palvelijasi sanoi.” 36 Kun hän oli saanut tämän sanotuksi, kuninkaan pojat saapuivat. He puhkesivat kovaääniseen itkuun, ja myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti.

37 Absalom pakeni Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan, luo. Mutta Daavid suri poikaansa Amnonia kaiken aikaa. 38 Absalom meni Gesuriin ja oleskeli siellä kolme vuotta. 39 Mutta kuningas Daavid alkoi ikävöidä Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuolemasta.

Jooabin juoni

1 Kun Jooab, Serujan poika, ymmärsi, että kuningas sydämessään kaipasi Absalomia, 2 hän lähetti noutamaan Tekoasta viisaan naisen ja sanoi tälle: “Ole surevinasi ja pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole niin kuin nainen, joka on jo kauan surrut vainajaa. 3 Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hänelle näin ja näin.” Ja Jooab pani sanat naisen suuhun.

4 Niin tekoalainen nainen meni kuninkaan puheille. Hän heittäytyi kasvoilleen maahan osoittamaan kunnioitusta ja sanoi: “Auta, kuningas!” 5 Kuningas kysyi naiselta: “Mikä sinun on?” Tämä vastasi: “Voi, minä olen leskivaimo, mieheni on kuollut. 6 Palvelijattarellasi oli kaksi poikaa. He joutuivat riitaan kedolla, eikä ollut ketään erottamassa heitä toisistaan. Silloin toinen löi toista ja tappoi hänet. 7 Nyt koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan ja sanoo: ‘Anna tänne veljensä surmaaja, niin me surmaamme hänet kostoksi hänen tapetun veljensä hengestä ja hävitämme samalla perillisenkin.’ Näin he sammuttaisivat sen kipinän, joka minulla vielä on jäljellä, niin ettei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle.”

8 Kuningas sanoi naiselle: “Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta.” 9 Tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: “Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoon syyllisyydestä vapaa.” 10 Kuningas sanoi: “Tuo minun eteeni se, joka puhuu sinulle tuollaisia. Sen jälkeen hän ei koske sinuun.” 11 Nainen sanoi: “Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei verenkostaja tuottaisi vielä suurempaa turmiota ja ettei poikaani tuhottaisi.” Kuningas sanoi: “Niin totta kuin Herra elää, hiuskarvaakaan ei putoa maahan poikasi päästä.”

12 Mutta nainen sanoi: “Salli palvelijattaresi sanoa vielä sananen herralleni, kuninkaalle.” Daavid vastasi: “Puhu.” 13 Nainen sanoi: “Miksi sinä aiot tehdä samalla tavoin Jumalan kansaa kohtaan? Noin puhuessaan kuningas tulee ikään kuin syylliseksi, kun ei kutsu takaisin miestä, jonka on karkottanut. 14 Me kuolemme ja meistä tulee kuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan halua ottaa pois elämää, vaan hän kantaa huolta siitä, ettei karkotettu vain joutuisi eroon hänestä. 15 Minä tulin puhumaan tätä herralleni, kuninkaalle, koska kansa sai minut pelkäämään. Palvelijattaresi ajatteli: minä puhun kuninkaalle, ehkä kuningas tekee palvelijattarensa sanan mukaan. 16 Kuningas varmasti kuulee palvelijatartaan ja pelastaa minut sen miehen kourista, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani Jumalan antamasta perintöosasta. 17 Palvelijattaresi ajatteli: rauhoittakoon herrani ja kuninkaani sana tilanteen, sillä herrani, kuningas, on kuin Jumalan enkeli ja ymmärtää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Herra, sinun Jumalasi, olkoon kanssasi.”

18 Kuningas vastasi naiselle: “Älä salaa minulta mitään, mitä sinulta kysyn.” Nainen sanoi: “Herrani, kuningas, puhukoon.” 19 Kuningas kysyi: “Onko Jooab pannut sinut puhumaan kaiken tämän?” Nainen vastasi: “Niin totta kuin sinä, herrani kuningas, elät: siitä, mitä herrani ja kuninkaani puhuu, ei pääse oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Jooab on todellakin käskenyt minua ja pannut kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun. 20 Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Jooab tehnyt näin. Mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu.”

21 Silloin kuningas sanoi Jooabille: “Hyvä on, minä teen niin. Mene ja tuo takaisin nuorukainen Absalom.” 22 Jooab heittäytyi kasvoilleen maahan osoittamaan kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Sitten Jooab sanoi: “Herrani, kuningas, nyt palvelijasi tietää, että olen saanut osakseni suosiosi, kun kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan.” 23 Tämän jälkeen Jooab lähti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin. 24 Mutta kuningas sanoi: “Menköön hän omaan taloonsa; minun kasvojani hän ei saa nähdä.” Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa eikä saanut nähdä kuninkaan kasvoja.

Daavid armahtaa Absalomin

25 Koko Israelissa ei ollut toista niin kaunista miestä kuin Absalom, yhtä ylistettyä. Kantapäästä päälakeen asti hänestä ei löytynyt yhtään virhettä. 26 Kun hän leikkautti hiuksensa – ja hän leikkautti ne vuosittain, kun ne alkoivat tuntua hänestä painavilta – ne painoivat punnittaessa kaksisataa sekeliä kuninkaan painomittojen mukaan. 27 Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, jonka nimi oli Taamar. Hän oli kaunis nainen.

28 Absalom asui kaksi vuotta Jerusalemissa mutta ei saanut nähdä kuninkaan kasvoja. 29 Sitten Absalom kutsui Jooabin lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta Jooab ei tahtonut tulla hänen luokseen. Hän lähetti sanan vielä toistamiseen, mutta Jooab ei sittenkään halunnut tulla. 30 Silloin Absalom sanoi palvelijoilleen: “Tiedättehän, että Jooabin pelto on minun peltoni vieressä ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.” Ja Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan. 31 Silloin Jooab lähti Absalomin taloon ja kysyi häneltä: “Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet tuleen minun peltoni?” 32 Absalom vastasi Jooabille: “Minähän lähetin sinulle sanan: ‘Tule tänne, niin minä lähetän sinut kuninkaan luo kysymään, mitä varten olen tullut kotiin Gesurista.’ Olisi parempi, jos vielä olisin siellä. Nyt minä tahdon nähdä kuninkaan kasvot. Jos minussa on vääryyttä, surmatkoon hän minut.”

33 Niin Jooab meni kuninkaan luo ja kertoi hänelle tämän. Silloin kuningas kutsui Absalomin luokseen. Tämä tuli kuninkaan luo ja kumartui kasvoilleen maahan hänen eteensä, ja kuningas suuteli Absalomia.

Absalomin salaliitto

1 Sen jälkeen Absalom hankki itselleen vaunut ja hevosia sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään. 2 Absalomilla oli tapana varhain aamulla seisoa kaupungin portille vievän tien vieressä. Aina kun joku oli tulossa kuninkaan eteen saamaan oikeutta riita-asiassaan, Absalom kutsui hänet luokseen ja kysyi: “Mistä kaupungista sinä olet?” Kun tämä vastasi: “Palvelijasi on siitä ja siitä Israelin heimosta”, 3 Absalom sanoi hänelle: “Asiasi on kyllä hyvä ja oikea, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka kuuntelisi sinua.” 4 Absalomilla oli tapana lisätä: “Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, voisi tulla minun eteeni, ja minä hankkisin hänelle oikeuden.” 5 Kun joku lähestyi kumartuakseen hänen eteensä, Absalom ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä. 6 Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta, ja tällä tavoin hän varasti Israelin miesten sydämet.

7 Neljän vuoden kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: “Salli minun mennä Hebroniin täyttämään lupaus, jonka olen tehnyt Herralle, 8 sillä asuessaan Aramin Gesurissa palvelijasi teki tämän lupauksen: ‘Jos Herra tuo minut takaisin Jerusalemiin, niin minä palvelen Herraa.’” 9 Kuningas sanoi hänelle: “Mene rauhassa.” Niin Absalom lähti Hebroniin. 10 Mutta hän oli lähettänyt salaa lähettejä kaikkiin Israelin heimoihin sanomaan: “Kun kuulette pasuunan äänen, sanokaa: ‘Absalomista on Hebronissa tullut kuningas.’” 11 Lisäksi Absalom oli kutsunut Jerusalemista mukaansa kaksisataa miestä, ja nämä lähtivät matkaan pahaa aavistamatta, tietämättä asiasta mitään. 12 Uhratessaan teurasuhreja Absalom lähetti noutamaan giilolaisen Ahitofelin, Daavidin neuvonantajan, tämän kotikaupungista Giilosta. Salaliitosta tuli vahva, ja yhä enemmän kansaa meni Absalomin puolelle.

Daavid pakenee Jerusalemista

13 Daavidin luo tuli sanantuoja, joka ilmoitti: “Israelin miesten sydämet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.” 14 Silloin Daavid sanoi kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen kanssaan Jerusalemissa: “Nouskaa, paetaan, sillä muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Lähtekää kiireesti, ettei hän yhtäkkiä saavuttaisi meitä, tuottaisi meille onnettomuutta ja surmaisi kaupungin asukkaita miekalla.” 15 Kuninkaan palvelijat vastasivat hänelle: “Palvelijasi ovat valmiit kaikkeen, minkä herramme ja kuninkaamme harkitsee parhaaksi.” 16 Sitten kuningas lähti, ja koko hänen perheensä seurasi häntä. Kymmenen sivuvaimoaan hän kuitenkin jätti pitämään huolta linnasta.

17 Kuningas lähti, ja kaikki väki seurasi häntä. He pysähtyivät kaukaisimman talon kohdalle, 18 ja kaikki kuninkaan palvelijat kulkivat hänen ohitseen. Myös kaikki kreetit ja pleetit sekä kaikki gatilaiset, kuusisataa miestä, jotka olivat seuranneet Daavidia Gatista, kulkivat kuninkaan ohi. 19 Daavid sanoi gatilaiselle Ittaille: “Miksi sinäkin tulet meidän kanssamme? Käänny takaisin ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet muukalainen ja lisäksi maanpaossa omalta kotiseudultasi. 20 Eilen sinä tulit. Ottaisinko minä jo tänään sinut harhailemaan kanssamme, kun minä itsekin menen ties minne? Käänny takaisin ja vie veljesi mukanasi. Armo ja uskollisuus olkoot kanssasi!” 21 Mutta Ittai vastasi kuninkaalle: “Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää: siellä missä herrani, kuningas, on, siellä tahtoo myös palvelijasi olla, olkoonpa se elämäksi tai kuolemaksi.” 22 Daavid sanoi Ittaille: “Tule sitten ja kulje ohitseni.” Niin gatilainen Ittai ja kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan, kulkivat ohitse perheineen.

Daavid lähettää liitonarkun takaisin Jerusalemiin

23 Koko maa itki suureen ääneen, kun väkijoukko kulki ohi. Kuningas kulki Kidronin laakson poikki, ja koko joukko kulki hänen jäljessään autiomaahan johtavaa tietä. 24 Hänen kanssaan olivat myös Saadok ja kaikki leeviläiset, jotka kantoivat Jumalan liitonarkkua. He laskivat Jumalan arkun maahan, ja Ebjatar uhrasi polttouhreja, kunnes kaikki kaupungista lähtenyt väki oli ehtinyt kulkea ohi.

25 Sitten kuningas sanoi Saadokille: “Vie Jumalan arkku takaisin kaupunkiin. Jos saan armon Herran silmissä, hän tuo minut takaisin ja antaa minun vielä nähdä arkun ja sen olinpaikan. 26 Jos hän kuitenkin sanoo: ‘Minä en ole mieltynyt sinuun’, niin tässä olen, tehköön hän minulle, mitä hyväksi näkee.” 27 Kuningas sanoi vielä pappi Saadokille: “Sinähän olet näkijä! Palaa rauhassa kaupunkiin. Myös poikasi Ahimaas ja Ebjatarin poika Joonatan, teidän molempien pojat, lähtekööt teidän mukaanne. 28 Katsokaa, minä viivyn autiomaassa ylimenopaikoilla, kunnes saan teiltä tietoja.” 29 Niin Saadok ja Ebjatar veivät Jumalan liitonarkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.

Daavid lähettää ystävänsä Huusain Jerusalemiin

30 Mutta Daavid nousi Öljymäen rinnettä, nousi ja itki. Hän kulki pää peitettynä ja paljain jaloin. Myös kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, jokainen heistä, oli peittänyt päänsä, ja he nousivat rinnettä itkien lakkaamatta.

31 Daavidille kerrottiin, että Ahitofel oli salaliittolaisten joukossa Absalomin puolella. Silloin Daavid rukoili: “Herra, käännä hulluudeksi Ahitofelin neuvot.” 32 Kun Daavid oli tullut vuoren laelle, jossa palvottiin Jumalaa, arkilainen Huusai tuli häntä vastaan paita reväistynä ja multaa päänsä päällä. 33 Daavid sanoi hänelle: “Jos tulet minun kanssani, olet minulle taakaksi. 34 Palaa sen sijaan kaupunkiin ja sano Absalomille: ‘Minä tahdon olla sinun palvelijasi, kuningas. Olen ennen ollut isäsi palvelija, mutta nyt tahdon olla sinun palvelijasi.’ Sillä tavoin voit tehdä puolestani tyhjäksi Ahitofelin neuvot. 35 Ovathan siellä myös papit, Saadok ja Ebjatar, sinun kanssasi. Ilmoita heille kaikki, mitä kuulet kuninkaanlinnasta. 36 Heillä on siellä mukanaan myös molempien pojat, Saadokilla Ahimaas ja Ebjatarilla Joonatan. Heidän kauttaan voitte lähettää minulle tiedon kaikesta, mitä kuulette.” 37 Niin Daavidin ystävä Huusai palasi kaupunkiin. Pian myös Absalom saapui Jerusalemiin.

Daavid ja Siiba

1 Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa vuoren laelta, häntä vastaan tuli Mefibosetin palvelija Siiba mukanaan satuloitu aasipari. Aaseilla oli kuormana kaksisataa leipää, sata kakkua rusinoita, sata kesähedelmää ja leili viiniä. 2 Kuningas kysyi Siibalta: “Mitä varten sinulla on nämä?” Siiba vastasi: “Aasit ovat kuninkaan perheen ratsuiksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäviksi ja viini uupuneille juotavaksi autiomaassa.” 3 Kuningas sanoi: “Missä sinun herrasi poika on?” Siiba vastasi kuninkaalle: “Hän jäi Jerusalemiin, sillä hän ajatteli: ‘Nyt Israelin heimo palauttaa minulle isäni kuninkuuden.’” 4 Kuningas sanoi Siiballe: “Sinulle kuuluu nyt kaikki, mitä Mefibosetilla on.” Siiba vastasi: “Minä kumarrun eteesi; kunpa vain saisin herrani, kuninkaan, suosion.”

Simei kiroaa Daavidia

5 Kun kuningas Daavid tuli Bahurimin kohdalle, kylästä tuli mies, joka oli Saulin sukua. Hänen nimensä oli Simei, Geeran poika. Tullessaan hän kirosi 6 ja viskeli kivillä kuningas Daavidia ja hänen palvelijoitaan, vaikka koko kansa ja kaikki soturit olivat kuninkaan oikealla ja vasemmalla puolella. 7 Näin Simei kirosi Daavidia: “Mene pois, mene pois, sinä murhamies, sinä kelvoton! 8 Herra on kostanut sinulle koko Saulin suvun veren, hänen, jonka sijaan sinusta on tullut kuningas. Nyt Herra antaa kuninkuuden pojallesi Absalomille. Tämä onnettomuus on kohdannut sinua, koska olet murhamies.”

9 Silloin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: “Miksi tuo koiranraato saa kirota herraani, kuningasta? Salli minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki.” 10 Mutta kuningas vastasi: “Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Kirotkoon vain, sillä ehkä Herra on käskenyt häntä: ‘Kiroa Daavidia.’ Kuka voi silloin sanoa: ‘Miksi teet niin?’” 11 Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: “Jos kerran oma poikani, omasta ruumiistani lähtenyt, tavoittelee henkeäni, miksi ei sitten tämä benjaminilainen? Antakaa hänen olla, kirotkoon vain, sillä Herra on häntä käskenyt. 12 Ehkä Herra näkee kurjuuteni ja Herra korvaa minulle hyvyydellään sen, että tämä mies tänään kiroaa minua.”

13 Niin Daavid kulki miehineen tietä eteenpäin, ja Simei kulki pitkin vuoren rinnettä samaan suuntaan, kirosi kulkiessaan, viskeli kiviä häntä kohti ja heitteli soraa. 14 Sitten kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, tulivat Ajefimiin ja levähtivät siellä.

Absalom makaa isänsä sivuvaimojen kanssa

15 Sillä välin Absalom ja koko kansa, Israelin miehet, tulivat Jerusalemiin. Myös Ahitofel oli hänen kanssaan. 16 Kun arkilainen Huusai, Daavidin ystävä, tuli Absalomin luo, hän huusi: “Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!” 17 Absalom sanoi Huusaille: “Tällaistako on uskollisuutesi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi mukana?” 18 Huusai vastasi Absalomille: “En mennyt, koska minä jään sen luokse, jonka Herra, tämä kansa ja kaikki Israelin miehet ovat valinneet. Hänen puolellaan minä olen. 19 Ja toisekseen, ketä minä palvelisin, ellen hänen poikaansa? Niin kuin olen palvellut isääsi, samoin tahdon palvella sinuakin.”

20 Sitten Absalom sanoi Ahitofelille: “Antakaapa nyt neuvo, mitä meidän on tehtävä.” 21 Ahitofel vastasi Absalomille: “Mene isäsi sivuvaimojen luo, jotka hän on jättänyt pitämään huolta linnasta. Silloin koko Israel saa kuulla, että sinä olet tehnyt itsesi vastenmieliseksi isällesi, ja kaikki, jotka ovat kanssasi, saavat rohkeutta.” 22 Niin Absalomille pystytettiin teltta katolle, ja hän meni isänsä sivuvaimojen luo koko Israelin nähden. 23 Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan niin kuin olisi kysytty Jumalan sanan neuvoa. Sen arvoisena pitivät sekä Daavid että Absalom jokaista Ahitofelin neuvoa.

Ahitofelin ja Huusain neuvot

1 Ahitofel sanoi Absalomille: “Anna minun valita 12 000 miestä ja lähteä ajamaan Daavidia takaa tänä yönä. 2 Minä hyökkään hänen kimppuunsa, kun hän on uupunut ja hänen kätensä ovat hervonneet, ja saatan hänet kauhun valtaan. Silloin kaikki väki, joka on hänen kanssaan, pakenee, ja minä surmaan ainoastaan kuninkaan. 3 Näin saan koko kansan palaamaan luoksesi. Kaikkien palaaminen riippuu tuosta miehestä, jota etsit. Silloin koko kansa saa rauhan.” 4 Tämä neuvo oli hyvä Absalomin ja kaikkien Israelin vanhimpien mielestä. 5 Mutta Absalom sanoi vielä: “Kutsukaa myös arkilainen Huusai, niin saamme kuulla myös sen, mitä hänellä on sanottavaa.”

6 Kun Huusai tuli Absalomin luo, Absalom sanoi hänelle: “Näin ja näin puhui Ahitofel. Onko meidän tehtävä hänen sanansa mukaan? Jos ei, puhu sinä.” 7 Huusai vastasi Absalomille: “Ahitofelin neuvo ei tällä kertaa ole hyvä.” 8 Huusai sanoi vielä: “Sinähän tiedät, että isäsi ja hänen miehensä ovat urheita sotureita ja vihaisia kuin karhu, jolta on kedolla riistetty poikaset. Isäsi on myös kokenut sotilas, joka väkineen ei lepää yöllä. 9 Varmasti hän on nyt piiloutunut johonkin onkaloon tai muuhun paikkaan. Jos sinun miehiäsi kaatuisi jo alussa ja se saataisiin kuulla, sanottaisiin: ‘Väelle, joka seuraa Absalomia, on tullut tappio.’ 10 Silloin urhoollisinkin, jolla on sydän kuin leijonalla, menettäisi rohkeutensa. Tietäähän koko Israel, että isäsi on sankari ja että ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat urhoollisia miehiä.

11 Siksi minä annan tämän neuvon: Koottakoon koko Israel Daanista Beersebaan asti sinun luoksesi, niin että väkeä on yhtä paljon kuin hiekkaa meren rannalla, ja lähde sinä itsekin taisteluun. 12 Kun me sitten tavoitamme hänet, missä hän onkaan, me käymme hänen päälleen niin kuin kaste laskeutuu maahan. Silloin ei hänestä eikä kaikista niistä miehistä, jotka ovat hänen kanssaan, jää jäljelle ainoatakaan. 13 Ja jos hän vetäytyisi johonkin kaupunkiin, koko Israel panisi köydet sen kaupungin ympärille ja me kiskoisimme sen alas laaksoon, niin ettei siitä jää kivensiruakaan.”

14 Silloin Absalom ja kaikki Israelin miehet sanoivat: “Arkilaisen Huusain neuvo on parempi kuin Ahitofelin neuvo.” Herra oli näet päättänyt tehdä tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon, jotta Herra syöksisi Absalomin onnettomuuteen.

Daavid saa Huusain lähettämän sanoman ja pakenee

15 Sitten Huusai sanoi Saadokille ja Ebjatarille, papeille: “Sen ja sen neuvon on Ahitofel antanut Absalomille ja Israelin vanhimmille, ja sen ja sen neuvon olen minä antanut. 16 Lähettäkää pian Daavidille tällainen sana: Älä jää yöksi autiomaan aroille, vaan mene virran yli. Muuten kuningas ja kaikki väki, joka on hänen kanssaan, joutuu surman suuhun.”

17 Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, sillä he eivät uskaltaneet näyttäytyä kaupungissa. Muuan palvelijatar toi heille sanan, ja he menivät ja ilmoittivat sen kuningas Daavidille. 18 Kerran eräs poika näki heidät ja ilmoitti siitä Absalomille. Silloin molemmat sananviejät lähtivät kiireesti pois ja tulivat Bahurimiin erään miehen taloon. Tällä oli pihallaan kaivo, ja he laskeutuivat siihen. 19 Miehen vaimo otti peitteen, levitti sen kaivon suulle ja sirotti jyviä sen päälle, niin ettei kukaan voinut huomata mitään. 20 Absalomin palvelijat tulivat vaimon luo taloon ja kysyivät: “Missä ovat Ahimaas ja Joonatan?” Vaimo vastasi heille: “He ovat menneet veden suuntaan.” Miehet etsivät, mutta eivät löytäneet ja palasivat Jerusalemiin.

21 Miesten mentyä Joonatan ja Ahimaas nousivat kaivosta ja veivät sanan kuningas Daavidille. He sanoivat: “Nouskaa ja menkää kiireesti veden yli, sillä sen ja sen neuvon Ahitofel on antanut teidän tuhoksenne.” 22 Silloin Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, lähtivät liikkeelle ja ylittivät Jordanin. Kun aamu valkeni, ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi mennyt Jordanin yli.

23 Kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoaan noudatettu, hän satuloi aasinsa ja lähti kotiin omaan kaupunkiinsa. Annettuaan määräykset talonsa asioista hän hirttäytyi. Niin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan.

Daavid tulee Mahanaimiin

24 Daavid oli jo tullut Mahanaimiin, kun Absalom meni kaikkien Israelin miesten kanssa Jordanin yli. 25 Absalom oli asettanut Amasan Jooabin sijaan sotajoukon ylipäälliköksi. Amasan isä oli Jitra-niminen ismaelilainen, joka oli yhtynyt Abigailiin, Naahaksen tyttäreen, Jooabin äidin Serujan sisareen. 26 Israelilaiset ja Absalom leiriytyivät Gileadin maahan.

27 Kun Daavid oli tullut Mahanaimiin, Naahaksen poika Soobi ammonilaisten Rabbasta, Ammielin poika Maakir Loodebarista ja gileadilainen Barsillai Roogelimista 28 toivat vuoteita, vateja ja saviastioita sekä vehnää, ohraa, jauhoja, paahdettuja jyviä, papuja, linssejä, 29 hunajaa, voita, lampaita ja juustoja ruuaksi Daavidille ja väelle, joka oli hänen kanssaan. He näet ajattelivat: “Kansa on uuvuksissa, nälkäisenä ja janoisena autiomaassa.”

Absalomin kapina kukistetaan

1 Daavid katsasti mukanaan olevan sotaväen ja asetti sille tuhannen- ja sadanpäämiehet. 2 Sitten hän lähetti väen taisteluun, kolmanneksen Jooabin johdolla, kolmanneksen Jooabin veljen Abisain, Serujan pojan, johdolla ja kolmanneksen gatilaisen Ittain johdolla. Kuningas sanoi kansalle: “Minäkin lähden teidän kanssanne.” 3 Mutta kansa vastasi: “Et lähde. Jos me joutuisimme pakenemaan, ei meihin kiinnitettäisi huomiota, ja jos puolet meistä saisi surmansa, ei meihin silloinkaan kiinnitettäisi huomiota. Mutta sinä vastaat kymmentätuhatta meistä. Siksi on nyt parempi, että sinä olet meille avuksi kaupungista käsin.” 4 Kuningas sanoi heille: “Minä teen, mitä te hyväksi näette.” Ja kuningas jäi seisomaan portin pieleen, kun kaikki väki lähti liikkeelle sadan ja tuhannen joukkoina. 5 Mutta kuningas antoi Jooabille, Abisaille ja Ittaille tämän käskyn: “Kohdelkaa minun vuokseni varoen nuorta Absalomia.” Koko kansa kuuli, kuinka kuningas antoi kaikille päälliköille käskyn Absalomista.

6 Väki lähti ulos kaupungista Israelia vastaan, ja Efraimin metsässä alkoi taistelu. 7 Israelin väki joutui tappiolle Daavidin palvelijoiden edessä, ja siellä oli sinä päivänä suuri mieshukka, 20 000 miestä. 8 Taistelu levisi koko sille seudulle, ja metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.

Jooab tappaa Absalomin

9 Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin palvelijoiden kanssa. Kun muuli tuli suuren, tiheäoksaisen tammen alle, Absalom tarttui päästään kiinni tammeen ja hän jäi riippumaan taivaan ja maan välille muulin mennessä menojaan hänen altaan. 10 Eräs mies näki tämän ja kertoi Jooabille: “Minä näin Absalomin riippuvan tammessa.” 11 Jooab sanoi miehelle, joka ilmoitti tämän hänelle: “Jos kerran näit, niin miksi et lyönyt häntä siinä paikassa maahan? Silloin minun olisi ollut annettava sinulle kymmenen sekeliä hopeaa ja vyö.” 12 Mutta mies vastasi Jooabille: “Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat sekeliä hopeaa, en sittenkään kävisi käsiksi kuninkaan poikaan, sillä kuningas antoi meidän kuultemme sinulle, Abisaille ja Ittaille tämän käskyn: ‘Pitäkää minun vuokseni huoli nuoresta Absalomista.’ 13 Olisinko kavaltanut oman henkeni? Ja häneltähän ei mikään pysy salassa, mutta sinä kyllä olisit pysytellyt syrjässä.” 14 Silloin Jooab sanoi: “Minä en enää kuluta aikaa sinun kanssasi.” Sitten hän otti kolme keihästä käteensä ja iski ne Absalomin rintaan, kun tämä vielä oli elossa tammessa. 15 Kymmenen nuorta miestä, Jooabin varusteiden kantajaa, meni Absalomin luo, ja he löivät hänet kuoliaaksi.

16 Sitten Jooab puhalsi pasuunaan pysäyttääkseen väen, ja väki palasi ajamasta takaa Israelia. 17 He ottivat Absalomin ruumiin, heittivät sen metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat sen päälle hyvin suuren kiviröykkiön. Mutta koko Israel pakeni, jokainen kotiinsa.

18 Absalom oli eläessään hankkinut itselleen patsaan ja pystyttänyt sen Kuninkaanlaaksoon. Hän oli näet sanonut: “Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston.” Patsaalle hän oli antanut oman nimensä, ja sitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä Absalomin muistomerkiksi.

Daavid saa tiedon Absalomin kuolemasta

19 Ahimaas, Saadokin poika, sanoi: “Minä juoksen viemään kuninkaalle ilosanoman, että Herra on auttanut hänet oikeuteensa kaikkien hänen vihollistensa käsistä.” 20 Mutta Jooab sanoi hänelle: “Tänään et ole ilosanoman viejä. Voit viedä ilosanoman jonakin muuna päivänä mutta et tänään. Onhan kuninkaan poika kuollut.” 21 Sitten Jooab sanoi eräälle kuusilaiselle: “Mene ja kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt.” Kuusilainen kumartui Jooabin eteen ja lähti sitten juoksemaan. 22 Ahimaas, Saadokin poika, sanoi taas Jooabille: “Käyköön miten tahansa, minä juoksen kuusilaisen perään.” Jooab sanoi: “Miksi sinä juoksisit, poikani? Eihän sinulla ole vietävänä ilosanomaa.” 23 Ahimaas jatkoi: “Käyköön miten tahansa, minä juoksen.” Silloin Jooab sanoi hänelle: “Juokse sitten.” Ahimaas lähti juoksemaan tasankoa myöten ja ohitti kuusilaisen.

24 Daavid istui kahden portin välissä, ja tähystäjä meni portin katolle muurin päälle. Kun hän kohotti katseensa, hän näki yksinään juoksevan miehen. 25 Tähystäjä huusi ja ilmoitti siitä kuninkaalle. Kuningas sanoi: “Jos hän on yksin, hänellä on hyviä uutisia.” Miehen tullessa yhä lähemmäksi 26 tähystäjä näki toisenkin juoksevan miehen ja huusi portinvartijalle: “Minä näen toisenkin yksinään juoksevan miehen.” Kuningas sanoi: “Hänkin tuo hyviä uutisia.” 27 Tähystäjä sanoi: “Ensimmäinen näyttää minusta juoksevan niin kuin Ahimaas, Saadokin poika.” Kuningas sanoi: “Hän on hyvä mies, hän tuo tullessaan hyviä uutisia.”

28 Ahimaas huusi kuninkaalle: “Rauhaa!” Sitten hän heittäytyi kasvoilleen maahan kuninkaan eteen ja sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on antanut käsiisi ne miehet, jotka nostivat kätensä herraani, kuningasta, vastaan.” 29 Kuningas kysyi: “Voiko nuorukainen Absalom hyvin?” Ahimaas vastasi: “Kun kuninkaan palvelija Jooab lähetti minut, palvelijasi, minä näin suuren väkijoukon, mutta en tiedä, mistä oli kysymys.” 30 Kuningas sanoi: “Siirry syrjään ja seiso siellä.” Ahimaas astui syrjään ja jäi sinne seisomaan.

31 Sitten kuusilainen tuli perille ja sanoi: “Ilosanoma herralleni, kuninkaalle! Herra on tänä päivänä auttanut sinut oikeuteesi kaikkien niiden käsistä, jotka ovat nousseet sinua vastaan.” 32 Kuningas kysyi kuusilaiselta: “Voiko nuorukainen Absalom hyvin?” Kuusilainen vastasi: “Käyköön herrani ja kuninkaani vihollisille ja kaikille, jotka nousevat sinua vastaan tehdäkseen sinulle pahaa, niin kuin on käynyt sille nuorukaiselle.”

Daavid suree Absalomia

1 Kuningas järkyttyi kovin ja nousi itkien portin yläpuolella olevaan huoneeseen. Mennessään hän sanoi: “Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!”

2 Jooabille kerrottiin, että kuningas itki ja suri Absalomia. 3 Voitto muuttui sinä päivänä suruksi koko kansalle, koska se kuuli kerrottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden. 4 Ja kansa tuli sinä päivänä kaupunkiin kuin varkain, niin kuin tulee varkain väki, joka on häpeissään paettuaan taistelusta. 5 Mutta kuningas oli peittänyt kasvonsa ja huusi kovalla äänellä: “Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!”

Jooab moittii Daavidia

6 Silloin Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: “Sinä olet nyt nostanut häpeän kaikkien palvelijoittesi kasvoille, vaikka he ovat tänään pelastaneet sekä sinun oman henkesi että poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen. 7 Sinähän rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat, sillä sinä olet nyt antanut ymmärtää, ettei sinulla olekaan päälliköitä eikä palvelijoita. Nyt minä tiedän, että jos Absalom olisi elossa ja me kaikki olisimme tänään kuolleita, se olisi sinulle mieleen. 8 Nouse nyt, mene ulos ja puhu ystävällisesti palvelijoillesi. Minä vannon Herran nimessä: jollet mene, totisesti, ei yksikään mies jää luoksesi tänä yönä. Se olisi sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään muu, mikä on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän päivään saakka.” 9 Silloin kuningas nousi ja meni istumaan porttiin. Kun väelle kerrottiin: “Nyt kuningas istuu portissa”, koko väki tuli kuninkaan eteen.

Daavid kutsutaan takaisin Jerusalemiin

Kun Israelin miehet olivat paenneet, kukin kotiinsa, 10 alettiin kaikkien Israelin heimojen keskuudessa kiistellä ja sanoa: “Kuningas on vapauttanut meidät vihollistemme käsistä, hän on vapauttanut meidät filistealaisten käsistä. Nyt hän on joutunut pakenemaan maasta Absalomin vuoksi, 11 mutta Absalom, jonka me voitelimme kuninkaaksemme, on kuollut taistelussa. Miksi ette tee mitään tuodaksenne kuninkaan takaisin?”

12 Kuningas Daavid puolestaan lähetti pappi Saadokille ja pappi Ebjatarille sanan: “Puhukaa Juudan vanhimmille näin: ‘Miksi te olisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin linnaansa? Se, mitä koko Israel puhuu, on tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikassaan. 13 Te olette veljiäni, te olette luutani ja lihaani. Miksi siis olisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?’ 14 Amasalle sanokaa: ‘Etkö sinä ole luutani ja lihaani? Jumala rangaiskoon minua nyt ja vastakin, ellei sinusta tule pysyvästi minun sotaväkeni päällikkö Jooabin sijaan.’”

15 Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet puolelleen, niin että he yhtenä miehenä lähettivät kuninkaalle sanoman: “Palaa takaisin kaikkien palvelijoittesi kanssa.” 16 Kuningas lähti paluumatkalle ja saapui Jordanille. Juudan miehet olivat tulleet Gilgaliin kuningasta vastaan tuodakseen hänet Jordanin yli.

Daavid armahtaa Simein

17 Myös Simei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, kiirehti Juudan miesten kanssa alas kuningas Daavidia vastaan. 18 Hänen kanssaan oli tuhat miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulin perheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansa kanssa. He tulivat kiireesti Jordanille ennen kuningasta 19 kuljettaakseen hänet perheineen virran yli lautalla ja tehdäkseen kaiken, mitä hän näkisi hyväksi. Simei, Geeran poika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun tämä oli lähdössä ylittämään Jordania, 20 ja sanoi kuninkaalle: “Älköön herrani syyttäkö minua pahasta teostani älköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista. Älköön kuningas panko sitä sydämelleen. 21 Palvelijasi tietää tehneensä syntiä, ja siksi olen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin suvusta tullut tänne herraani, kuningasta, vastaan.” 22 Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: “Eikö Simein ole kuoltava, koska hän on kironnut Herran voideltua?” 23 Mutta Daavid vastasi: “Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Miksi ryhdytte tänä päivänä minulle vastustajiksi? Olisiko tänään ketään surmattava Israelissa? Minähän tiedän, että tänä päivänä minä olen Israelin kuningas.” 24 Sitten kuningas sanoi Simeille: “Sinä et kuole.” Ja kuningas vannoi sen hänelle.

Daavid kohtaa Mefibosetin

25 Myös Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut pessyt jalkojaan eikä siistinyt partaansa eikä pesettänyt vaatteitaan kuninkaan lähdöstä siihen päivään asti, jona tämä palasi rauhassa takaisin. 26 Kun hän tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, kuningas kysyi häneltä: “Miksi et tullut minun mukaani, Mefiboset?” 27 Hän vastasi: “Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Minä sanoin hänelle: ‘Minä tahdon satuloidun aasin ratsastaakseni sillä ja lähteäkseni kuninkaan mukaan’ – palvelijasihan ontuu. 28 Mutta hän olikin panetellut palvelijaasi herralleni, kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin kuin Jumalan enkeli. Tee siis, mitä hyväksi näet. 29 Olihan koko minun isäni suku kuoleman oma herrani ja kuninkaani edessä, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydässäsi. Olisiko minulla enää oikeutta muuhun tai mitään valittamista kuninkaalle?” 30 Kuningas vastasi hänelle: “Mitä tuosta enää puhut! Minä määrään, että sinä ja Siiba saatte jakaa maaomaisuuden.” 31 Mefiboset sanoi kuninkaalle: “Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa.”

Daavid ja Barsillai

32 Myös gileadilainen Barsillai oli tullut Roogelimista ja meni kuninkaan mukana Jordanille saattaakseen hänet sen yli. 33 Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenen vuoden ikäinen. Hän oli huolehtinut kuninkaan ylläpidosta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin varakas mies. 34 Kuningas sanoi Barsillaille: “Tule sinäkin mukaani, niin minä tarjoan sinulle ylläpidon luonani Jerusalemissa.” 35 Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: “Montakohan elinvuotta minulla enää lienee, että tulisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin? 36 Minä olen nyt kahdeksankymmentä vuotta vanha. Osaisinko enää erottaa hyvää huonosta tai maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitä hän syö tai juo? Kuuluisiko minusta enää miltään laulajien tai laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi taakaksi herralleni, kuninkaalle? 37 Palvelijasi seuraa kuningasta vain vähän matkaa tuolle puolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen? 38 Salli palvelijasi palata takaisin, niin että saan kuolla omassa kaupungissani, siellä, missä on isäni ja äitini hauta. Katso, tässä on palvelijasi Kimham. Lähteköön hän herrani, kuninkaan, kanssa. Tee hänelle, mitä hyväksi näet.” 39 Kuningas vastasi: “Tulkoon siis Kimham minun mukaani. Minä teen hänelle, mitä sinä näet hyväksi, ja kaiken, mitä minulta toivot, minä teen sinun hyväksesi.”

40 Sitten koko kansa ylitti Jordanin, myös kuningas itse. Kuningas suuteli Barsillaita ja hyvästeli hänet, ja Barsillai palasi takaisin kotiinsa. 41 Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanaan. Koko Juudan kansa ja puolet Israelin kansasta saattoivat kuninkaan sinne.

Israelin ja Juudan miesten riita

42 Silloin kaikki Israelin miehet tulivat kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: “Miksi veljemme, Juudan miehet, ovat tuoneet kuninkaan ja hänen perheensä kuin varkain Jordanin yli, samoin kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan?” 43 Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: “Onhan kuningas meille läheisempi. Miksi te tämän vuoksi vihastutte? Olemmeko me muka syöneet kuninkaan tai ryöstäneet hänet itsellemme?” 44 Israelin miehet vastasivat Juudan miehille: “Meillä on kymmenen kertaa suurempi osuus kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin teillä. Miksi olette siis ylenkatsoneet meitä? Ja emmekö me puhuneet ensimmäisinä, että kuninkaamme on tuotava takaisin?” Mutta Juudan miesten sanat olivat vielä jyrkempiä kuin Israelin miesten.

Seban kapina

1 Paikalla sattui olemaan kelvoton benjaminilainen mies nimeltä Seba, Bikrin poika. Hän puhalsi pasuunaan ja sanoi: “Ei meillä ole osaa Daavidiin eikä perintöosaa Iisain poikaan. Joka mies majalleen, Israel!” 2 Silloin kaikki Israelin miehet lakkasivat seuraamasta Daavidia ja seurasivat Sebaa, Bikrin poikaa, mutta Juudan miehet pysyivät uskollisina kuninkaalleen ja seurasivat häntä Jordanilta Jerusalemiin.

3 Kun kuningas Daavid tuli Jerusalemiin linnaansa, hän otti ne kymmenen sivuvaimoaan, jotka oli jättänyt pitämään huolta palatsista, ja sulki heidät vartioituun taloon. Hän elätti heitä mutta ei käynyt heidän luonaan, ja he olivat eristettyinä kuolinpäiväänsä asti elävän miehen leskinä.

4 Kuningas sanoi Amasalle: “Kutsu koolle Juudan miehet kolmen päivän kuluessa ja ole silloin itsekin paikalla.” 5 Amasa meni kutsumaan koolle Juudaa mutta viipyi ohi sen ajan, jonka Daavid oli määrännyt. 6 Silloin Daavid sanoi Abisaille: “Nyt Seba, Bikrin poika, tekee meille enemmän pahaa kuin Absalom. Ota sinä herrasi palvelijat mukaasi ja aja häntä takaa, ettei hän saisi haltuunsa varustettuja kaupunkeja ja pääsisi meiltä pakoon.”

Jooab tappaa Amasan

7 Jooabin miehet sekä kreetit ja pleetit ja kaikki muutkin soturit lähtivät ajamaan takaa Sebaa, Bikrin poikaa. 8 Kun he olivat ehtineet Gibeonissa olevan suuren kiven luo, Amasa tuli heitä vastaan. Jooabin yllä oli takki ja sen päällä oli vyötetty miekka tupessaan. Kun hän lähti liikkeelle, miekka putosi. 9 Jooab sanoi Amasalle: “Onko kaikki hyvin, veljeni?” Samalla hän tarttui oikealla kädellään Amasaa partaan muka suudellakseen häntä. 10 Mutta kun Amasa ei varonut miekkaa, joka Jooabilla oli kädessään, tämä pisti häntä sillä vatsaan, niin että hänen sisälmyksensä valuivat maahan. Toista pistoa ei tarvittu, vaan hän kuoli heti. Sitten Jooab ja hänen veljensä Abisai jatkoivat Seban, Bikrin pojan, takaa-ajoa. 11 Eräs Jooabin miehistä jäi seisomaan Amasan viereen ja huusi: “Jokainen joka kannattaa Jooabia ja on Daavidin puolella, seuratkoon Jooabia!” 12 Amasa virui verissään keskellä tietä. Kun mies huomasi, että kaikki kansa pysähtyi siihen, hän vei Amasan tieltä syrjään ja heitti vaatteen hänen päälleen. Kaikki ohikulkijat nimittäin pysähtyivät nähdessään ruumiin. 13 Kun Amasa oli viety pois tieltä, kaikki menivät ohi ja seurasivat Jooabia ajaakseen takaa Sebaa, Bikrin poikaa.

Jooab kukistaa Seban kapinan

14 Seba kulki kaikkien Israelin heimojen kautta Aabeliin, Beet-Maakaan. Kaikki beeriläiset kokoontuivat ja seurasivat häntä. 15 Jooabin joukot tulivat Aabeliin, Beet-Maakaan, saartoivat Seban ja loivat kaupunkia vastaan vallin, joka ulottui ulkomuurin tasalle. Koko väki, joka oli Jooabin kanssa, hajotti muuria saadakseen sen sortumaan.

16 Silloin eräs viisas nainen huusi kaupungista: “Kuulkaa! Kuulkaa! Sanoisitteko Jooabille, että hän tulisi lähemmäksi? Haluan puhua hänelle.” 17 Kun Jooab tuli lähelle, nainen kysyi: “Sinäkö olet Jooab?” Tämä vastasi: “Minä.” Nainen sanoi hänelle: “Kuule palvelijattaresi sanoja.” Hän vastasi: “Minä kuuntelen.” 18 Nainen sanoi: “Muinoin oli tapana sanoa: ‘On kysyttävä neuvoa Aabelista’, ja niin asia tuli selväksi. 19 Minä olen rauhallisimpia ja uskollisimpia kaupunkeja Israelissa, ja sinä koetat tuhota kaupungin, joka on äiti Israelissa. Miksi sinä hävität Herran perintöosaa?”

20 Jooab vastasi: “Pois se, pois se minusta, että haluaisin hävittää tai tuhota! 21 Niin ei asia ole, vaan eräs mies Efraimin vuoristosta, Seba, Bikrin poika, on nostanut kätensä kuningas Daavidia vastaan. Kunhan vain luovutatte hänet, minä lähden pois kaupungin kimpusta.” Nainen vastasi Jooabille: “Hyvä on, hänen päänsä heitetään sinulle muurin yli.” 22 Sitten nainen meni koko kansan luo ja puhui heille viisaasti. He löivät Sebalta, Bikrin pojalta, pään poikki ja heittivät sen Jooabille. Silloin Jooab puhalsi pasuunaan, ja hänen miehensä hajaantuivat kaupungin edustalta, jokainen kotiinsa. Jooab itse palasi Jerusalemiin kuninkaan luo.

Daavidin ylimmät virkamiehet

23 Jooab oli koko Israelin sotajoukon ylipäällikkönä, ja Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkönä. 24 Adoram oli työvelvollisten valvojana, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina. 25 Seva oli kirjurina, ja Saadok ja Ebjatar olivat pappeina. 26 Myös jaairilainen Iira oli Daavidilla pappina.

DAAVIDIN AJAN HISTORIAA, 21 – 24

Saulin tekemä rikos sovitetaan

1 Daavidin päivinä oli nälänhätä, jota kesti kolme peräkkäistä vuotta. Daavid etsi silloin Herran kasvoja, ja Herra vastasi: “Tämä on Saulin tähden ja verivelan alaisen suvun tähden, koska hän surmasi gibeonilaisia.” 2 Silloin kuningas kutsui gibeonilaiset luokseen ja puhui heidän kanssaan. Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia vaan jäljelle jääneitä amorilaisia, joille israelilaiset olivat vannoneet valan. Saul oli kuitenkin koettanut hävittää heidät kiivaillessaan israelilaisten ja Juudan puolesta. 3 Daavid kysyi gibeonilaisilta: “Mitä minun on tehtävä teidän hyväksenne? Millä voin sovittaa tämän asian, niin että te siunaisitte Herran perintöosaa?”

4 Gibeonilaiset vastasivat hänelle: “Ei meidän ja Saulin sekä hänen sukunsa välillä ole kyse hopeasta eikä kullasta, eikä meillä ole valtaa surmata ketään Israelissa.” Hän kysyi: “Mitä te siis vaaditte minua tekemään hyväksenne?” 5 He vastasivat kuninkaalle: “Se mies tuhosi meitä ja aikoi hävittää meidät kaikkialta Israelin alueelta. 6 Annettakoon meille sen miehen jälkeläisistä seitsemän miestä lävistääksemme heidät paaluihin Herran edessä Saulin, Herran valitun, Gibeassa.” Kuningas sanoi: “Minä annan.”

7 Kuningas säästi kuitenkin Mefibosetin, Saulin pojan Joonatanin pojan, Herran nimeen vannotun valan tähden, joka oli heidän välillään, Daavidin ja Joonatanin, Saulin pojan, välillä. 8 Niin hän otti Aijan tyttären Rispan kaksi poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä Saulin tyttären Meerabin viisi poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt Adrielille, meholalaisen Barsillain pojalle. 9 Heidät hän luovutti gibeonilaisten käsiin, ja nämä lävistivät heidät vuorella Herran edessä. Nuo seitsemän sortuivat kaikki yhdessä. Heidät surmattiin elonleikkuun ensimmäisinä päivinä, ohranleikkuun alussa.

10 Rispa, Aijan tytär, otti säkin ja levitti sen kalliolle vuoteekseen ja makasi sen päällä elonleikkuun alusta siihen asti, kunnes sade taivaasta valui ruumiiden päälle. Hän ei sallinut taivaan lintujen laskeutua niiden päälle päivällä eikä metsän eläinten tulla niiden kimppuun yöllä. 11 Kun Daavidille kerrottiin, mitä Saulin sivuvaimo Rispa, Aijan tytär, oli tehnyt, 12 hän meni ja otti Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut Gileadin Jaabeksen miehiltä. Nämä olivat vieneet heidän ruumiinsa varkain Beet-Seanin torilta, jonne filistealaiset olivat ripustaneet ne voitettuaan Saulin Gilboassa. 13 Daavid toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luut. Myös paaluihin lävistettyjen luut koottiin 14 ja haudattiin yhdessä Saulin ja hänen poikansa Joonatanin luiden kanssa Benjaminin maahan Seelaan, Saulin isän Kiisin hautaan. Kaikki tehtiin kuninkaan käskyn mukaisesti, ja sen jälkeen Jumala leppyi maalle.

Daavidin miesten urotöitä

(1Ak 20:4-8)

15 Filistealaisten ja Israelin välille syttyi jälleen sota. Daavid lähti palvelijoineen sotimaan filistealaisia vastaan, mutta hän väsyi. 16 Silloin Jisbi-Benob, joka oli Raafan jälkeläisiä, aikoi surmata Daavidin. Hänellä oli kolmesataa sekeliä painava vaskipeitsi ja vyöllään uusi miekka. 17 Abisai, Serujan poika, tuli kuitenkin Daavidin avuksi ja löi filistealaisen kuoliaaksi. Silloin Daavidin miehet vannottivat kuningasta sanoen: “Sinä et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun, ettei Israelin lamppu sammuisi.”

18 Sen jälkeen syttyi taistelu filistealaisten kanssa Goobissa. Huusalainen Sibbekai surmasi Safin, joka oli Raafan jälkeläisiä. 19 Jälleen syttyi taistelu filistealaisia vastaan Goobissa. Beetlehemiläinen Elhanan, Jare-Ooregimin poika, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka peitsen varsi oli kuin kangastukki. 20 Vielä syttyi taistelu Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentäneljä. Myös hän polveutui Raafasta. 21 Hän häpäisi Israelia, mutta Joonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hänet. 22 Näin nämä neljä Gatissa syntynyttä Raafan jälkeläistä kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijoittensa surmaamina.

Daavidin ylistyslaulu

(Ps 18:1-51)

1 Daavid lausui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä. 2 Hän sanoi:

“Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

3 Jumala, minun kallioni, sinun turviisi minä pakenen!

Sinä olet kilpeni ja pelastukseni sarvi,

vuorilinnani ja pakopaikkani.

Sinä olet pelastajani, sinä pelastat minut väkivallasta!

4 Minä huudan: ‘Ylistetty olkoon Herra!’,

ja minä pelastun vihollisteni käsistä.

5 Kuoleman aallot piirittivät minut,

turmion virrat pelästyttivät minut.

6 Tuonelan siteet kietoivat minut,

kuoleman ansat yllättivät minut.

7 Ahdistuksessani minä huusin Herraa,

Jumalaani minä huusin.

Hän kuuli temppelistään minun ääneni,

minun avunhuutoni kohosi hänen korviinsa.

8 Silloin maa huojui ja järisi,

taivaan perustukset järkkyivät.

Ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 Savu nousi hänen sieraimistaan,

kuluttava tuli hänen suustaan,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän taivutti taivaat ja astui alas synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 Hän ratsasti kerubilla lentäen, hän kiiti tuulen siivillä.

12 Hän pani pimeyden majaksi ympärilleen,

synkät vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellään, hehkuivat palavat hiilet.

14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.

15 Hän lennätti nuolia ja hajotti viholliset,

salamoita ja hämmensi heidät.

16 Vetten syvänteet tulivat näkyviin,

maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta,

hänen vihansa hengen puhalluksesta.

17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun,

hän veti minut ylös syvistä vesistä.

18 Hän vapautti minut väkevän viholliseni käsistä,

vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvempia.

19 He nousivat minua vastaan hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan,

hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun.

21 Herra palkitsee minut vanhurskauteni mukaan,

kätteni puhtauden mukaan hän maksaa minulle.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä,

en ole luopunut Jumalastani ja ollut jumalaton.

23 Kaikki hänen säädöksensä ovat edessäni,

hänen lakejaan en luotani torju.

24 Olen nuhteeton häntä kohtaan ja varon tekemästä pahaa.

25 Herra maksaa minulle vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

26 Uskollista kohtaan sinä olet uskollinen,

nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton.

27 Puhdasta kohtaan sinä olet puhdas,

mutta kieroa kohtaan nurja.

28 Sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.

29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni.

Herra valaisee minun pimeyteni.

30 Sinun avullasi minä juoksen kiinni rosvojoukon,

Jumalani avulla hyppään yli muurin.

31 Jumalan tie on täydellinen,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kilpenä kaikille, jotka häneen turvaavat.

32 Sillä kuka on Jumala paitsi Herra

ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalamme?

33 Hän on Jumala, minun vahva turvani,

joka tekee tieni nuhteettomaksi.

34 Hän tekee jalkani nopeiksi kuin peuran jalat

ja asettaa minut kukkuloilleni.

35 Hän opettaa käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 Sinä annat minulle pelastuksesi kilven,

sinä vastaat minulle ja teet minut suureksi.

37 Sinä annat askeleilleni avaran tilan,

eivätkä minun nilkkani nyrjähdä.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät

enkä palaa, ennen kuin olen tehnyt heistä lopun.

39 Minä teen heistä lopun ja murskaan heidät, eivätkä he enää nouse.

He sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

vastustajani sinä painat alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

vihamieheni minä tuhoan.

42 He huutavat apua, mutta pelastajaa ei ole,

huutavat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

43 Minä survon heidät kuin maan tomuksi,

kuin katujen lokaa minä heitä poljen ja tallaan.

44 Sinä vapautat minut kansani riidoista,

sinä varjelet minua, ja minusta tulee kansakuntien pää.

Kansat, joita en tuntenut, palvelevat minua.

45 Muukalaiset mielistelevät minua.

Heti kun he kuulevat käskyni, he tottelevat minua.

46 Muukalaiset menettävät rohkeutensa,

he tulevat vavisten varustuksistaan.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon kallioni,

ylistetty olkoon Jumala, pelastukseni kallio!

48 Hän on Jumala, joka kostaa puolestani

ja saattaa kansat valtani alle.

49 Hän pelastaa minut vihollisteni käsistä.

Sinä korotat minut vastustajieni ylitse,

vapautat minut väkivaltaisesta miehestä.

50 Sen tähden minä kiitän sinua, Herra,

ja laulan kiitosta nimellesi kansojen keskuudessa.

51 Hän antaa kuninkaalleen suuria voittoja

ja osoittaa laupeutta voidellulleen,

Daavidille ja hänen siemenelleen ikuisesti.”

Daavidin viimeiset sanat

1 Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat:

“Näin puhuu Daavid, Iisain poika,

näin puhuu korkealle korotettu mies,

Jaakobin Jumalan voideltu, ihana Israelin ylistyslauluissa:

2 Herran Henki puhuu minun kauttani,

hänen sanansa on minun kielelläni.

3 Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle:

‘Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaasti, joka hallitsee Jumalan pelossa,

4 hän on kuin aamun valo auringon noustessa, kuin pilvetön aamu,

kun maa viheriöi kirkkaassa valossa sateen jälkeen.’

5 Eikö minun sukuni ole tällainen Jumalan edessä?

Hän on tehnyt minun kanssani ikuisen liiton,

kaikin puolin taatun ja vakaan.

Hän antaa versoa minulle kaiken pelastuksen ja täyttää kaikki toiveeni.

6 Mutta kelvottomat ovat kuin orjantappurat.

Ne on kaikki viskattu pois, ei niihin tartuta käsin.

7 Joka aikoo koskea niihin, hän varustautuu raudalla ja keihään varrella.

Totisesti, ne poltetaan siinä, missä ovat.”

Daavidin sankarit

(1Ak 11:10-47)

8 Nämä ovat Daavidin sankarien nimet: Jooseb-Bassebet, tahkemonilainen, oli päälliköiden esimies. Hän oli sama mies kuin esniläinen Adino, joka löi kuoliaaksi kahdeksansataa yhdellä kertaa.

9 Hänestä seuraava oli Eleasar, ahohilaisen Doodon poika, yksi niistä kolmesta sankarista. Nämä haastoivat yhdessä Daavidin kanssa taisteluun filistealaiset, jotka olivat kokoontuneet Pas-Dammimiin. Kun Israelin miehet vetäytyivät, 10 Eleasar pysyi paikallaan ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä väsyi niin, että se kouristui kiinni miekkaan. Herra antoi sinä päivänä suuren voiton, ja väki palasi Eleasarin urotyön jälkeen vain ryöstämään.

11 Hänestä seuraava oli Samma, hararilaisen Aagen poika. Kerran filistealaiset olivat kokoontuneet yhdeksi joukoksi lähelle peltopalstaa, jossa kasvoi linssiä. Israelin väki pakeni filistealaisia, 12 mutta Samma asettui keskelle palstaa, sai sen pelastetuksi ja voitti filistealaiset. Näin Herra antoi suuren voiton.

13 Kerran kolme niistä kolmestakymmenestä päälliköstä tuli elonleikkuun aikaan Daavidin luo Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli leiriytyneenä Refaiminlaaksossa. 14 Daavid oli silloin vuorilinnassa, ja filistealaisten vartiosto oli Beetlehemissä. 15 Daavidin teki mieli raikasta vettä, ja hän sanoi: “Toisipa joku minulle vettä Beetlehemin portilla olevasta kaivosta!” 16 Silloin nuo kolme sankaria tunkeutuivat filistealaisten leiriin, ammensivat vettä Beetlehemin portilla olevasta kaivosta ja toivat sen Daavidille. Hän ei kuitenkaan tahtonut juoda sitä vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle. 17 Hän sanoi: “Herra varjelkoon minua tekemästä niin. Onhan se niiden miesten veri, jotka menivät sinne oman henkensä uhalla.” Eikä hän tahtonut juoda sitä. Tämän tekivät nuo kolme sankaria.

18 Abisai, Jooabin veli, Serujan poika, oli niiden kolmenkymmenen päällikkö. Hän nosti keihäänsä kolmensadan kaatuneen yli, ja hänet mainittiin niiden kolmen rinnalla. 19 Hän oli kunnioitetumpi kuin ne kolmekymmentä, ja hänestä tuli heidän päällikkönsä, mutta hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle.

20 Benaja, Joojadan poika, urhoollisen miehen poika, joka teki monia sankaritekoja, oli kotoisin Kabseelista. Hän surmasi kaksi mooabilaista sotasankaria, ja kerran lumituiskun aikana hän laskeutui kaivoon ja tappoi siellä leijonan. 21 Hän surmasi myös isokokoisen egyptiläisen miehen. Egyptiläisellä oli keihäs kädessä, mutta Benaja meni häntä vastaan sauva kädessä. Hän tempasi keihään egyptiläisen kädestä ja tappoi hänet hänen omalla keihäällään. 22 Tällaisia tekoja teki Benaja, Joojadan poika. Hänen nimensä mainittiin niiden kolmen sankarin rinnalla. 23 Hän oli kunnioitetumpi kuin ne kolmekymmentä mutta ei vetänyt vertoja niille kolmelle. Hänet Daavid asetti henkivartiostonsa päälliköksi.

24 Kolmenkymmenen joukkoon kuuluivat Asael, Jooabin veli, ja beetlehemiläinen Elhanan, Doodon poika, 25 harodilainen Samma, harodilainen Elika, 26 paltilainen Heles, tekoalainen Iira, Ikkeksen poika, 27 anatotilainen Abieser, huusalainen Mebunnai, 28 ahohilainen Salmon, netofalainen Mahrai, 29 netofalainen Heeleb, Baanan poika, Ittai, Riibain poika, benjaminilaisten Gibeasta, 30 piratonilainen Benaja, Hiddai Nahale-Gaasista, 31 arabalainen Abi-Albon, barhumilainen Asmavet, 32 saalbonilainen Eljahba, Joonatan, Jaasenin poika, 33 hararilainen Samma, hararilainen Ahiam, Saararin poika, 34 Elifelet, Ahasbain poika, maakalaisen poika, giilolainen Eliam, Ahitofelin poika, 35 karmelilainen Hesrai, arbilainen Paarai, 36 Jigal, Naatanin poika, Soobasta, gaadilainen Baani, 37 ammonilainen Selek, beerotilainen Naharai, joka oli Jooabin, Serujan pojan, aseenkantaja, 38 jeteriläinen Iira, jeteriläinen Gaareb 39 ja heettiläinen Uuria, kaikkiaan kolmekymmentäseitsemän.

Israelin ja Juudan väestönlaskenta

(1Ak 21:1-6)

1 Herran viha syttyi taas Israelia kohtaan, ja se yllytti Daavidin kansaa vastaan sanoen: “Mene ja laske Israel ja Juuda.” 2 Kuningas sanoi Jooabille, sotajoukon päällikölle, joka oli hänen luonaan: “Kiertele kaikki Israelin heimot Daanista Beersebaan asti. Laskekaa kansa, niin että saan tietää sen lukumäärän.” 3 Jooab vastasi kuninkaalle: “Herra, sinun Jumalasi, lisätköön kansaa kuinka paljon tahansa, vaikka satakertaisesti, ja saakoot herrani ja kuninkaani silmät nähdä sen. Mutta miksi herrani, kuningas, haluaa tehdä näin?” 4 Kuninkaan sana kuitenkin velvoitti Jooabia ja sotapäälliköitä, ja niin he lähtivät kuninkaan luota laskemaan Israelin kansaa.

5 He menivät Jordanin yli ja leiriytyivät Aroeriin, Gaadin jokilaaksossa olevan kaupungin eteläpuolelle, Jaeseriin päin. 6 Sieltä he menivät Gileadiin ja Tahtim-Hodsin maahan. Sitten he menivät Daan-Jaaniin ja kiersivät sieltä Siidoniin. 7 Käytyään vielä Tyyron linnoituksessa ja kaikissa hivviläisten ja kanaanilaisten kaupungeissa he lähtivät Juudan Etelämaahan, Beersebaan.

8 He kiersivät koko maan ja tulivat yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua takaisin Jerusalemiin. 9 Jooab antoi kuninkaalle tiedoksi lasketun kansan lukumäärän: Israelissa oli sotakuntoisia miekkamiehiä 800 000, ja Juudan miehiä oli 500 000.

Rutto

(1Ak 21:7-17)

10 Kun Daavid oli laskenut kansan, hänen sydämensä soimasi häntä. Hän sanoi Herralle: “Minä olen tehnyt hyvin suuren synnin tässä asiassa. Anna nyt, Herra, anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt hyvin tyhmästi.”

11 Kun Daavid aamulla nousi, oli profeetta Gaadille, Daavidin näkijälle, jo tullut tämä Herran sana: 12 “Mene ja puhu Daavidille: ‘Näin sanoo Herra: Minä asetan eteesi kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin minä teen sinulle sen mukaan.’” 13 Gaad meni Daavidin luo ja sanoi hänelle: “Haluatko, että maahasi tulee nälkä seitsemäksi vuodeksi vai että joudut pakenemaan kolme kuukautta vihollisiasi, jotka ajavat sinua takaa? Vai haluatko, että maahasi tulee rutto kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja päätä, mitä minun tulee vastata lähettäjälleni.” 14 Daavid vastasi Gaadille: “Olen suuressa ahdingossa. Heittäytykäämme kuitenkin Herran käsiin, sillä hänen armonsa on hyvin suuri. Ihmisten käsiin en tahdo joutua.”

15 Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin aamulla, ja se raivosi määrättyyn aikaan asti. Kansaa kuoli Daanista aina Beersebaan asti, 70 000 henkeä. 16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotakseen sen, Herra katui onnettomuutta ja sanoi enkelille, joka tuhosi kansaa: “Jo riittää, laske kätesi alas.” Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona.

Daavid rakentaa alttarin Herralle

(1Ak 21:18-30)

17 Nähdessään enkelin surmaavan kansaa Daavid sanoi Herralle: “Minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin. Mutta nämä lampaat, mitä he ovat tehneet? Olkoon siis sinun kätesi minua ja minun isäni sukua vastaan.” 18 Gaad tuli Daavidin luo samana päivänä ja sanoi hänelle: “Mene ja pystytä Herralle alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle.” 19 Daavid teki Gaadin sanan mukaan ja meni sinne, niin kuin Herra oli käskenyt.

20 Kun Arauna nosti katseensa, hän näki kuninkaan palvelijoineen tulevan luokseen. Silloin hän meni ja heittäytyi kasvoilleen maahan kuninkaan eteen. 21 Arauna sanoi: “Miksi herrani, kuningas, tulee palvelijansa luo?” Daavid vastasi: “Ostamaan sinulta puimatannerta rakentaakseni Herralle alttarin, jotta kansaa vaivaava vitsaus loppuisi.” 22 Silloin Arauna sanoi Daavidille: “Herrani, kuningas, ottakoon ja uhratkoon, mitä hyväksi näkee. Katso, tässä on härät polttouhriksi ja puimaäkeet sekä härkien ikeet polttopuiksi. 23 Tämän kaiken, oi kuningas, Arauna antaa kuninkaalle.” Arauna sanoi vielä kuninkaalle: “Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinulle suosiollinen.” 24 Mutta kuningas sanoi Araunalle: “Ei, minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta. Minä en uhraa Herralle, Jumalalleni, ilmaisia polttouhreja.” Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä sekelillä hopeaa. 25 Sitten Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja. Niin Herra leppyi maalle, ja Israelia vaivaava vitsaus loppui.

ENSIMMÄINEN KUNINKAIDEN KIRJA

SALOMON HALLITUSKAUSI, 1 – 11

Abisag hoitaa Daavidia

1 Kun kuningas Daavid oli tullut vanhaksi, hän ei enää pysynyt lämpimänä, vaikka häntä peiteltiin vaatteilla. 2 Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: “Etsittäköön herrallemme, kuninkaalle, tyttö, neitsyt, palvelemaan kuningasta ja hoitamaan häntä. Maatkoon hän sylissäsi, niin herrallamme, kuninkaalla, on lämmin.” 3 Niin he etsivät kaunista tyttöä koko Israelin alueelta ja löysivät suunemilaisen Abisagin ja toivat hänet kuninkaan luo. 4 Tyttö oli hyvin kaunis. Hänestä tuli kuninkaan hoitaja, ja hän palveli kuningasta. Kuningas ei kuitenkaan yhtynyt häneen.

Adonian vallankaappausyritys

5 Siihen aikaan Adonia, Haggitin poika, korotti itsensä ja sanoi: “Minä haluan kuninkaaksi.” Hän hankki itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään. 6 Hänen isänsä Daavid ei ollut koskaan pahoittanut hänen mieltään sanomalla: “Miksi olet tehnyt noin?” Adonia oli syntynyt Absalomin jälkeen, ja hän oli myös hyvin komea mies. 7 Adonia neuvotteli Jooabin, Serujan pojan, ja pappi Ebjatarin kanssa, ja nämä ryhtyivät tukemaan häntä. 8 Mutta pappi Saadok ja Benaja, Joojadan poika, sekä profeetta Naatan, Simei, Rei ja Daavidin sankarit eivät olleet Adonian puolella.

9 Adonia teurasti lampaita, vuohia, härkiä ja juottovasikoita Soohelet-kiven luona, joka on Roogelin lähteen äärellä. Hän kutsui paikalle kaikki veljensä, kuninkaan pojat, ja kaikki kuninkaan palveluksessa olevat Juudan miehet. 10 Mutta profeetta Naatania, Benajaa, sotureita ja veljeään Salomoa hän ei kutsunut.

Salaliitto paljastuu

11 Silloin Naatan sanoi Batseballe, Salomon äidille: “Etkö ole kuullut, että Adoniasta, Haggitin pojasta, on tullut kuningas eikä herramme Daavid tiedä sitä? 12 Ja nyt, tule! Minä annan sinulle sellaisen neuvon, että sinä pelastat henkesi ja poikasi Salomon hengen. 13 Mene nyt heti kuningas Daavidin luo ja sano hänelle: ‘Herrani, kuningas, etkö sinä itse ole vannonut palvelijattarellesi näin: sinun pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni, ja hän saa istua minun valtaistuimellani? Miksi siis Adoniasta on tullut kuningas?’ 14 Ja kun sinä vielä puhut siellä kuninkaan kanssa, minä tulen sinun jälkeesi sisään ja vahvistan sen, mitä sinä sanot.”

15 Niin Batseba meni kuninkaan luo makuuhuoneeseen. Kuningas oli hyvin vanha, ja suunemilainen Abisag palveli häntä. 16 Batseba kumartui ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta. Kuningas kysyi: “Mitä asiaa sinulla on?” 17 Batseba vastasi hänelle: “Herrani, sinä olet vannonut palvelijattarellesi Herran, Jumalasi, kautta: ‘Sinun pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni, ja hän saa istua minun valtaistuimellani.’ 18 Nyt kuitenkin Adoniasta on tullut kuningas, etkä sinä, herrani, kuningas, tiedä sitä. 19 Hän on teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita sekä lampaita ja vuohia ja kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat, pappi Ebjatarin ja sotaväen päällikön Jooabin, mutta palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut. 20 Sinuun, herrani, kuningas, kiinnittyvät nyt kaikkien israelilaisten katseet, että ilmoittaisit heille, kuka tulee istumaan herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä. 21 Muuten käy niin, että kun herrani, kuningas, on mennyt lepoon isiensä luo, minua ja minun poikaani Salomoa pidetään syyllisinä.”

22 Kun Batseba vielä puhui kuningas Daavidin kanssa, saapui profeetta Naatan. 23 Kuninkaalle ilmoitettiin: “Täällä on profeetta Naatan.” Hän tuli kuninkaan eteen ja kumartui hänen edessään kasvoilleen maahan. 24 Naatan sanoi: “Herrani, kuningas, sinäkö olet sanonut: ‘Adoniasta tulee kuningas minun jälkeeni, ja hän saa istua minun valtaistuimellani.’? 25 Hän on näet mennyt tänään alas lähteelle ja teurastanut uhriksi paljon härkiä, juottovasikoita sekä lampaita ja vuohia ja kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat, sotapäälliköt sekä pappi Ebjatarin. Nyt he syövät ja juovat hänen kanssaan ja huutavat: ‘Eläköön kuningas Adonia!’ 26 Minua, palvelijaasi, hän ei kuitenkaan ole kutsunut, ei myöskään pappi Saadokia eikä Benajaa, Joojadan poikaa, eikä sinun palvelijaasi Salomoa. 27 Onko näin tapahtunut herrani, kuninkaan, tahdosta, ilman että olet antanut palvelijoittesi tietää, kuka istuu herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä?”

Daavid määrää Salomon seuraajakseen

28 Kuningas Daavid vastasi: “Kutsukaa Batseba minun luokseni.” Hän tuli kuninkaan eteen ja jäi siihen seisomaan. 29 Kuningas vannoi sanoen: “Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on lunastanut minun sieluni kaikesta ahdingosta, 30 minä teen tänä päivänä aivan niin kuin vannoin sinulle Herran, Israelin Jumalan, kautta sanoessani, että sinun pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni ja että hän saa istua valtaistuimellani minun sijastani.” 31 Silloin Batseba kunnioitusta osoittaen kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: “Eläköön herrani, kuningas Daavid, ikuisesti!”

32 Kuningas Daavid sanoi: “Kutsukaa luokseni pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika.” Kun he olivat tulleet kuninkaan eteen, 33 kuningas sanoi heille: “Ottakaa mukaan herranne palvelijat, pankaa poikani Salomo minun muulini selkään ja viekää hänet alas Giihonin lähteelle. 34 Voidelkoot pappi Saadok ja profeetta Naatan hänet siellä Israelin kuninkaaksi. Puhaltakaa sitten pasuunaan ja huutakaa: ‘Eläköön kuningas Salomo!’ 35 Seuratkaa sitten häntä tänne ylös. Hän saa istua minun valtaistuimellani ja hallita kuninkaana minun sijastani. Hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan ruhtinaaksi.”

36 Benaja, Joojadan poika, vastasi kuninkaalle ja sanoi: “Aamen! Niin sanokoon myös Herra, minun herrani ja kuninkaani Jumala. 37 Niin kuin Herra on ollut herrani, kuninkaan, kanssa, hän olkoon myös Salomon kanssa ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä mahtavammaksi kuin on herrani, kuningas Daavidin, valtaistuin.”

Salomo voidellaan kuninkaaksi

(1Ak 29:21-22)

38 Sitten pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika, sekä kreetit ja pleetit lähtivät liikkeelle. He nostivat Salomon kuningas Daavidin muulin selkään ja saattoivat hänet Giihonille. 39 Pappi Saadok oli ottanut öljysarven pyhäkköteltasta. Hän voiteli Salomon, pasuunoihin puhallettiin, ja koko kansa huusi: “Eläköön kuningas Salomo!” 40 Koko kansa seurasi häntä ylös kaupunkiin huiluja soittaen ja valtavasti riemuiten, niin että maa oli haljeta heidän huudostaan.

41 Adonia ja kaikki hänen kanssaan olevat kutsuvieraat kuulivat sen juuri kun olivat lopettaneet ateriointinsa. Kun Jooab kuuli pasuunan äänen, hän kysyi: “Miksi kaupungissa on tuollainen meteli?” 42 Hänen vielä puhuessaan saapui paikalle Joonatan, pappi Ebjatarin poika. Adonia sanoi: “Tule, sillä sinä olet kunnon mies ja tuot hyviä sanomia.”

43 Joonatan vastasi Adonialle: “Päinvastoin! Herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomosta kuninkaan. 44 Kuningas lähetti hänen mukaansa pappi Saadokin, profeetta Naatanin ja Benajan, Joojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he nostivat hänet kuninkaan muulin selkään. 45 Pappi Saadok ja profeetta Naatan voitelivat hänet Giihonilla kuninkaaksi. He tulivat sieltä riemuiten, ja koko kaupunki raikui. Siitä johtui ääni, jonka te kuulitte. 46 Onpa Salomo jo istuutunut kuninkaalliselle valtaistuimellekin. 47 Myös kuninkaan palvelijat ovat tulleet onnittelemaan herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoneet: ‘Sinun Jumalasi antakoon Salomon nimen tulla vielä maineikkaammaksi kuin sinun nimesi ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä mahtavammaksi kuin sinun valtaistuimesi.’ Ja kuningas on kumartunut palvomaan Herraa vuoteellaan. 48 Kuningas on sanonut vielä näin: ‘Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on tänä päivänä antanut minulle seuraajan valtaistuimelleni. Silmäni ovat saaneet sen nähdä.’” 49 Silloin kaikki Adonian kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan. He nousivat, ja kukin lähti omalle taholleen.

Adonia anoo armoa

50 Adonia alkoi pelätä Salomoa. Hän nousi ja meni alttarin luo ja tarttui sen sarviin. 51 Tämä kerrottiin Salomolle. Hänelle sanottiin: “Adonia on kuningas Salomoa peläten tarttunut alttarin sarviin ja sanonut: ‘Vannokoon kuningas Salomo vielä tänään minulle, ettei hän surmaa miekalla palvelijaansa.’” 52 Salomo sanoi: “Jos hän osoittautuu kunnon mieheksi, häneltä ei putoa hiuskarvaakaan maahan, mutta jos hänessä havaitaan pahuutta, hänen on kuoltava.” 53 Kuningas Salomo lähetti miehiä hakemaan Adonian alttarin luota. Adonia tuli ja heittäytyi maahan kuningas Salomon eteen, ja Salomo sanoi hänelle: “Mene kotiisi.”

Daavidin viimeiset ohjeet Salomolle

1 Kun lähestyi aika, jolloin Daavidin oli kuoltava, hän antoi pojalleen Salomolle käskyn sanoen: 2 “Minä menen tietä, jota koko maailman on kuljettava. Ole luja ja ole mies. 3 Noudata Herran, Jumalasi, tahtoa, niin että vaellat hänen teitään ja pidät hänen lakinsa, käskynsä, säädöksensä ja todistuksensa, niin kuin ne on kirjoitettu Mooseksen laissa, että menestyisit kaikessa, mitä teet, ja kaikkialla, minne käännyt. 4 Silloin Herra toteuttaa sanansa, jonka hän on minusta puhunut: ‘Jos poikasi pitävät huolen tiestään, niin että vaeltavat minun edessäni totuudessa kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan, on sinun suvustasi aina oleva mies Israelin valtaistuimella.’

5 Sinä tiedät myös, mitä Jooab, Serujan poika, on tehnyt minulle, ja mitä hän teki kahdelle Israelin sotapäällikölle, Abnerille, Neerin pojalle, ja Amasalle, Jeterin pojalle. Hän tappoi heidät vuodattaen sotaverta rauhan aikana ja tahrasi verellä vyönsä, joka hänellä oli vyötäisillään, ja kenkänsä, jotka hänellä oli jalassaan. 6 Tee nyt viisautesi mukaan äläkä anna hänen harmaan päänsä mennä rauhassa alas tuonelaan. 7 Gileadilaisen Barsillain pojille sinun on osoitettava ystävällisyyttä. Olkoot he niiden joukossa, jotka syövät sinun pöydästäsi, sillä hekin tulivat minun avukseni, kun minä pakenin veljeäsi Absalomia.

8 Luonasi on vielä Simei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista. Hän kirosi minua hirvittävillä kirouksilla, kun menin Mahanaimiin. Mutta kun hän sitten tuli minua vastaan alas Jordanille, minä vannoin hänelle Herran kautta: ‘Minä en surmaa sinua miekalla.’ 9 Mutta älä sinä jätä häntä rankaisematta, sillä sinä olet viisas mies ja tiedät, mitä sinun on tehtävä hänelle saattaaksesi hänen harmaan päänsä verisenä alas tuonelaan.”

Daavidin kuolema

(1Ak 29:26-30)

10 Sitten Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. 11 Aika, jonka Daavid hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta. Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta ja Jerusalemissa kolmekymmentäkolme vuotta. 12 Salomo nousi isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa tuli hyvin vahvaksi.

Adonian juonittelu ja kuolema

13 Tämän jälkeen Adonia, Haggitin poika, tuli Batseban, Salomon äidin luo. Batseba kysyi: “Tietääkö tulosi rauhaa?” “Rauhaa”, hän vastasi 14 ja jatkoi: “Minulla on sinulle asiaa.” Batseba sanoi: “Puhu.” 15 Adonia sanoi: “Sinä tiedät, että kuninkuus oli minun ja koko Israel oli kääntänyt katseensa minuun, jotta minusta tulisi kuningas. Mutta sitten kuninkuus meni veljelleni, sillä se tuli hänelle Herralta. 16 On kuitenkin yksi asia, jota minä sinulta pyydän. Älä kiellä sitä minulta.” Batseba vastasi: “Puhu.” 17 Adonia sanoi: “Puhu kuningas Salomolle – sinultahan hän ei sitä kiellä – että hän antaisi minulle suunemilaisen Abisagin vaimoksi.” 18 Batseba vastasi: “Hyvä on. Minä puhun sinusta kuninkaalle.”

19 Sitten Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan hänelle Adoniasta. Kuningas nousi ja meni häntä vastaan, kumartui hänen edessään ja istui sitten valtaistuimelleen. Myös kuninkaan äidille asetettiin istuin, ja hän istui Salomon oikealle puolelle. 20 Batseba sanoi: “Pyydän sinulta yhtä pientä asiaa, älä kiellä sitä minulta.” Kuningas sanoi hänelle: “Pyydä, äiti, minä en kiellä sitä sinulta.” 21 Hän sanoi: “Annettakoon suunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi.”

22 Kuningas Salomo vastasi äidilleen: “Miksi pyydät vain suunemilaista Abisagia Adonialle? Pyydä hänelle myös kuninkuutta – onhan hän minun vanhempi veljeni – hänelle, pappi Ebjatarille ja Jooabille, Serujan pojalle.” 23 Kuningas Salomo vannoi Herran kautta: “Rangaiskoon minua Jumala nyt ja vastakin, ellei Adonia saa maksaa hengellään sitä, että on puhunut näin. 24 Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on vahvistanut minun asemani ja asettanut minut isäni Daavidin valtaistuimelle ja joka lupauksensa mukaan on rakentanut minulle huoneen, vielä tänään on Adonian kuoltava.” 25 Sitten kuningas Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, surmaamaan Adonian, ja niin Adonia kuoli.

Ebjatarin rangaistus

26 Pappi Ebjatarille kuningas sanoi: “Mene Anatotiin pelloillesi, sillä sinä olet kuoleman oma. Minä en kuitenkaan surmaa sinua nyt, koska olet kantanut Herran, Herran, liitonarkkua isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt kaikkea, mitä isäni on kärsinyt.” 27 Näin Salomo karkotti Ebjatarin, niin ettei tämä saanut toimia Herran pappina. Salomo toteutti sanan, jonka Herra oli Siilossa puhunut Eelin suvusta.

Jooabin rangaistus

28 Kun sanoma tästä tuli Jooabille – hän oli näet mennyt Adonian puolelle, vaikka ei ollutkaan mennyt Absalomin puolelle – Jooab pakeni Herran telttaan ja tarttui alttarin sarviin. 29 Kuningas Salomolle ilmoitettiin, että Jooab oli paennut Herran telttaan ja oli alttarin ääressä. Silloin Salomo lähetti Benajan, Joojadan pojan, ja käski: “Mene ja lyö hänet kuoliaaksi.”

30 Benaja meni Herran telttaan ja sanoi Jooabille: “Näin sanoo kuningas: ‘Lähde ulos!’” Mutta hän vastasi: “En, tässä minä kuolen.” Benaja toi vastauksen kuninkaalle ja sanoi: “Näin Jooab minulle puhui, ja näin hän vastasi.” 31 Kuningas sanoi hänelle: “Tee niin kuin hän on puhunut. Lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet. Siten poistat minun päältäni ja isäni suvun päältä sen viattoman veren, jonka Jooab on vuodattanut. 32 Herra antakoon Jooabin vuodattaman veren tulla hänen itsensä päälle, koska hän kävi kahden miehen kimppuun, jotka olivat häntä oikeamielisempiä ja parempia, ja tappoi heidät miekalla isäni Daavidin tietämättä: Abnerin, Neerin pojan, Israelin sotaväen päällikön, ja Amasan, Jeterin pojan, Juudan sotaväen päällikön. 33 Tulkoon heidän verensä Jooabin ja hänen jälkeläistensä päälle ikuisiksi ajoiksi. Mutta Daavidille, hänen jälkeläisilleen, suvulleen ja valtaistuimelleen tulkoon Herralta rauha ikuisiksi ajoiksi.”

34 Niin Benaja, Joojadan poika, meni ja löi Jooabin kuoliaaksi, ja hänet haudattiin kotipaikalleen autiomaahan. 35 Kuningas asetti Benajan, Joojadan pojan, Jooabin tilalle sotaväen päälliköksi, ja pappi Saadokin kuningas asetti Ebjatarin tilalle.

Simein rangaistus

36 Sen jälkeen kuningas lähetti palvelijansa kutsumaan Simein luokseen ja sanoi hänelle: “Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja asu siellä äläkä lähde sieltä minnekään. 37 Tiedä se, että sinä päivänä, jona lähdet ja ylität Kidroninpuron, sinun totisesti on kuoltava; sinun veresi tulee sinun itsesi päälle.” 38 Simei sanoi kuninkaalle: “Sana, jonka herrani, kuningas, on puhunut, on hyvä. Palvelijasi tekee sen mukaan.” Simei asui sen jälkeen kauan Jerusalemissa. 39 Mutta kolmen vuoden kuluttua kävi niin, että Simeiltä karkasi kaksi orjaa Gatin kuninkaan Aakiksen, Maakan pojan, luo. Simeille ilmoitettiin: “Orjasi ovat Gatissa.” 40 Silloin Simei nousi, satuloi aasinsa ja lähti Aakiksen luo Gatiin etsimään orjiaan. Hän meni ja toi orjansa Gatista.

41 Kun Salomolle kerrottiin, että Simei oli mennyt Jerusalemista Gatiin ja palannut takaisin, 42 hän lähetti palvelijansa kutsumaan Simein luokseen ja sanoi hänelle: “Enkö minä vannottanut sinua Herran kautta ja varoittanut sinua sanoen: ‘Tiedä se, että sinä päivänä, jona lähdet sinne tai tänne, sinun on kuolemalla kuoltava’? Ja sinä sanoit minulle: ‘Hyvä on, olen ymmärtänyt.’ 43 Miksi et siis ole noudattanut Herran nimeen vannomaasi valaa etkä käskyä, jonka minä sinulle annoin?” 44 Kuningas sanoi vielä Simeille: “Sinä tiedät sisimmässäsi kaiken sen pahan, minkä olet tehnyt minun isälleni Daavidille. Herra kääntää sinun pahat tekosi sinun itsesi päälle. 45 Mutta kuningas Salomo on siunattu, ja Daavidin valtaistuin on oleva ikuisesti vahva Herran edessä.” 46 Sitten kuningas antoi käskyn Benajalle, Joojadan pojalle, ja tämä meni ja löi Simein kuoliaaksi. Näin kuninkuus vahvistui Salomon käsissä.

Salomo nai faraon tyttären

1 Salomosta tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävy, kun hän otti faraon tyttären vaimokseen ja toi hänet Daavidin kaupunkiin siksi aikaa, että sai valmiiksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin.

Uhripalvelus Gibeonissa

2 Kansa uhrasi yhä uhrikukkuloilla, koska vielä ei ollut rakennettu temppeliä Herran nimelle. 3 Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan. Kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla. 4 Kuningas Salomo meni uhraamaan Gibeoniin, koska siellä oli suurin uhrikukkula. Hän uhrasi sen alttarilla tuhat polttouhria.

Salomo anoo ymmärrystä

(2Ak 1:7-12)

5 Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa. Jumala sanoi: “Pyydä, mitä tahdot, niin minä annan sen sinulle.” 6 Salomo vastasi: “Sinä olet osoittanut suurta armollisuutta palvelijallesi, isälleni Daavidille, koska hän vaelsi sinun edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa, vilpittömin sydämin sinua kohtaan. Sinä olet säilyttänyt suuren armosi häntä kohtaan ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellaan, niin kuin tänä päivänä on. 7 Ja nyt, Herra, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi isäni Daavidin sijaan. Mutta minä olen kuin pieni poika, en osaa lähteä enkä tulla. 8 Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, suurta kansaa, jota ei voi laskea eikä lukea sen paljouden vuoksi. 9 Anna siis palvelijallesi kuuleva sydän, jotta voisin jakaa oikeutta kansallesi ja erottaa hyvän pahasta, sillä kuka voi muuten jakaa oikeutta tälle suurelle kansallesi?”

10 Herraa miellytti se, mitä Salomo anoi. 11 Jumala sanoi hänelle: “Koska sinä pyysit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuulla, mikä on oikein, 12 minä teen sanojesi mukaan. Minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. 13 Lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa koko elinaikanasi ole sinun vertaistasi. 14 Ja jos vaellat minun teitäni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi noudattaen minun lakejani ja käskyjäni, minä suon sinulle pitkän iän.”

15 Siihen Salomo heräsi; hän oli nähnyt unta. Kun Salomo palasi Jerusalemiin, hän astui Herran liitonarkun eteen ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja ja järjesti pidot kaikille palvelijoilleen.

Salomon viisas tuomio

16 Siihen aikaan kuninkaan luo tuli kaksi porttoa. Kun he seisoivat hänen edessään, 17 toinen naisista sanoi: “Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa talossa. Kun minä synnytin siinä talossa, hän oli kanssani. 18 Kolmantena päivänä sen jälkeen, kun minä olin synnyttänyt, myös tämä nainen synnytti. Me olimme yhdessä, eikä talossa ollut ketään vierasta meidän kanssamme, ainoastaan me kaksi. 19 Tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli nukkunut sen päällä. 20 Sitten hän nousi keskellä yötä, nosti minun poikani viereltäni palvelijattaresi nukkuessa ja otti sen syliinsä, mutta kuolleen poikansa hän asetti minun syliini. 21 Kun minä aamulla nousin imettämään poikaani, se olikin kuollut. Katsoessani sitä tarkasti aamun valjettua huomasin, ettei se ollutkaan se poika, jonka minä olin synnyttänyt.” 22 Toinen nainen sanoi: “Ei, elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun.” Toinen vastasi: “Ei! Kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun.” Näin he väittelivät kuninkaan edessä.

23 Silloin kuningas sanoi: “Toinen sanoo: ‘Tämä elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi.’ Toinen taas sanoo: ‘Ei, vaan kuollut on sinun poikasi, ja elävä on minun poikani.’” 24 Kuningas jatkoi: “Hakekaa minulle miekka.” Miekka tuotiin kuninkaan eteen. 25 Hän sanoi: “Halkaiskaa elossa oleva lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen toiselle.” 26 Silloin se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, tunsi sydämessään tuskaa poikansa tähden ja sanoi kuninkaalle: “Oi herrani, antakaa hänelle elossa oleva lapsi. Älkää vain surmatko sitä!” Mutta toinen sanoi: “Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa!” 27 Silloin kuningas sanoi: “Älkää surmatko lasta. Antakaa elossa oleva lapsi tälle toiselle, sillä hän on sen äiti.”

28 Koko Israel kuuli tuomiosta, jonka kuningas oli langettanut. Ja kaikki pelkäsivät ja kunnioittivat kuningasta, sillä he näkivät, että hänen sisimmässään oli Jumalan antama viisaus jakaa oikeutta.

Salomon ylimmät virkamiehet

1 Kuningas Salomo oli koko Israelin kuningas. 2 Nämä olivat hänen ylimmät virkamiehensä: Asarja, Saadokin poika, oli pappina. 3 Elihoref ja Ahia, Siisan pojat, olivat kirjureina, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kanslerina. 4 Benaja, Joojadan poika, oli sotaväen ylipäällikkönä, ja Saadok ja Ebjatar olivat pappeina. 5 Asarja, Naatanin poika, oli ylimaaherrana, ja Saabud, Naatanin poika, pappi, oli kuninkaan ystävänä. 6 Ahisar oli linnanpäällikkönä, ja Adoniram, Abdan poika, oli työvelvollisten valvojana.

7 Salomolla oli kaikkialla Israelissa maaherroja, kaikkiaan kaksitoista, jotka hankkivat elintarpeet kuninkaalle, hänen talouteensa. Kunkin oli hankittava elintarpeet yhtenä kuukautena vuodessa. 8 Nämä olivat heidän nimensä: Huurin poika oli maaherrana Efraimin vuoristossa 9 ja Dekerin poika Maakasissa, Saalbimissa, Beet-Semeksessä, Eelonissa ja Beet-Haananissa. 10 Hesedin poika hallitsi Arubbotia. Hänelle kuuluivat Sooko ja koko Heeferin maa. 11 Abinadabin poika oli maaherrana koko Doorin kukkula-alueella. Hänellä oli vaimona Taafat, Salomon tytär. 12 Baana, Ahiludin poika, hallitsi Taanakia ja Megiddoa ja koko Beet-Seania, joka sijaitsee lähellä Saaretania Jisreelin alapuolella, ja aluetta Beet-Seanista Jokmeamin toiselle puolelle aina Aabel-Meholaan asti. 13 Geberin poika hallitsi Gileadin Raamotia. Hänelle kuuluivat Jaairin, Manassen pojan, leirikylät Gileadissa ja Argobin seutu Baasanissa, kuusikymmentä suurta, muureilla ja vaskisalvoilla varustettua kaupunkia. 14 Ahinadab, Iddon poika, hallitsi Mahanaimia. 15 Ahimaas hallitsi Naftalia. Hänkin oli ottanut vaimokseen Salomon tyttären, nimittäin Baasematin. 16 Baana, Huusain poika, hallitsi Asseria ja Aalotia, 17 Joosafat, Paaruahin poika, Isaskaria 18 ja Simei, Eelan poika, Benjaminia. 19 Geber, Uurin poika, hallitsi Gileadin maata, joka oli ollut amorilaisten kuninkaan Siihonin ja Baasanin kuninkaan Oogin maata. Siinä maassa oli yksi maaherra.

20 Juudan heimoa ja israelilaisia oli paljon, kuin hiekkaa meren rannalla. He söivät, joivat ja elivät onnellisina.

Salomon rikkaus

1 Salomo hallitsi kaikkia valtakuntia Eufratvirrasta filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti. Niistä tuotiin Salomolle lahjoja, ja ne palvelivat häntä niin kauan kuin hän eli. 2 Salomon hovin yhtenä päivänä tarvitsema ruoka oli kolmekymmentä koor-mittaa hienoja vehnäjauhoja ja kuusikymmentä koor-mittaa muita jauhoja, 3 kymmenen syöttönautaa, kaksikymmentä nautaa laitumelta ja sata lammasta ja näiden lisäksi peuroja, gaselleja, metsäkauriita ja syötettyjä hanhia. 4 Hän nimittäin hallitsi koko Eufratvirran tällä puolella olevaa maata Tifsahista Gassaan saakka, kaikkia kuninkaita Eufratvirran tällä puolella. Salomolla oli rauha joka taholta. 5 Näin Juuda ja Israel asuivat turvallisesti Daanista Beersebaan asti, jokainen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, niin kauan kuin Salomo eli. 6 Salomolla oli 40 000 pilttuuta vaunuhevosiaan varten ja 12 000 ratsumiestä.

7 Edellä mainitut maaherrat hankkivat, jokainen kuukautenaan, elintarpeet kuningas Salomolle ja kaikille, joilla oli pääsy kuninkaan pöytään. He eivät antaneet minkään puuttua. 8 Saamiensa määräysten mukaan he toimittivat myös ohrat ja oljet vaunuhevosille ja ratsuille paikkoihin, missä ne olivat.

Salomon viisaus

9 Jumala antoi Salomolle viisautta, ylen määrin käsityskykyä ja monipuolista ymmärrystä, niin paljon kuin on hiekkaa meren rannalla. 10 Salomon viisaus oli kaikkien idän miesten ja koko Egyptin viisautta suurempi. 11 Hän oli viisain kaikista ihmisistä, viisaampi kuin esrahilainen Eetan tai Maaholin pojat, Heeman, Kalkol ja Darda, ja hänen nimensä tuli tunnetuksi kaikkien ympärillä olevien kansojen keskuudessa. 12 Salomo sepitti kolmetuhatta sananlaskua, ja hänen laulujaan oli tuhatviisi. 13 Hän puhui myös puista, aina Libanonin setripuusta seinustalla kasvavaan iisoppiin asti. Hän puhui myös isoista ja pienistä eläimistä, linnuista, matelijoista ja kaloista. 14 Salomon viisautta tultiin kuulemaan kaikista kansoista, kaikkien maan kuninkaiden luota, kaikkien, jotka olivat kuulleet hänen viisaudestaan.

Salomon ja Hiiramin yhteistyö

(2Ak 2:1-17)

15 Hiiram, Tyyron kuningas, lähetti palvelijoitaan Salomon luo, sillä hän oli kuullut, että Salomo oli voideltu kuninkaaksi isänsä sijaan. Hiiram oli näet aina ollut Daavidin läheinen ystävä.

16 Salomo lähetti Hiiramille tämän sanan: 17 “Sinä tiedät, että isäni Daavid ei voinut rakentaa temppeliä Herran, Jumalansa, nimelle sotien tähden, jotka ahdistivat häntä joka puolelta, kunnes Herra oli saattanut viholliset hänen jalkojensa alle. 18 Mutta nyt Herra, minun Jumalani, on suonut minun päästä rauhaan joka taholla: ei ole vastustajaa eikä vaaran uhkaa. 19 Siksi minä aion rakentaa temppelin Herran, Jumalani, nimelle, niin kuin Herra puhui isälleni Daavidille: ‘Sinun poikasi, jonka minä asetan valtaistuimellesi sinun sijaasi, rakentaa temppelin minun nimelleni.’ 20 Käske siis hakata minua varten setripuita Libanonilta. Palvelijani olkoot sinun palvelijoittesi apuna, ja minä maksan sinun palvelijoillesi palkkaa aivan sen mukaan kuin sinä määräät. Sinähän tiedät, ettei meillä ole täällä ketään, joka osaisi hakata puita niin kuin siidonilaiset osaavat.”

21 Kun Hiiram kuuli Salomon sanat, hän tuli hyvin iloiseksi ja sanoi: “Kiitetty olkoon tänä päivänä Herra, joka on antanut Daavidille viisaan pojan tuon suuren kansan hallitsijaksi.” 22 Hiiram lähetti Salomolle tämän sanan: “Olen kuullut viestin, jonka minulle lähetit. Minä täytän toivomuksesi kaikessa, mitä tulee setripuihin ja sypressipuihin. 23 Palvelijani vievät ne Libanonilta alas mereen, ja minä kuljetan ne meritse lauttoina paikkaan, jonka minulle määräät, ja puran lautat siellä. Saat noutaa ne sieltä. Mutta täytä sinä minun toivomukseni ja anna hovilleni ruokaa.” 24 Niin Hiiram antoi Salomolle setripuita ja sypressipuita niin paljon kuin tämä toivoi. 25 Salomo puolestaan antoi Hiiramille 20 000 koor-mittaa vehnää ravinnoksi hänen hovilleen ja kaksikymmentä koor-mittaa survomalla saatua öljyä. Tämän Salomo antoi Hiiramille joka vuosi.

26 Herra antoi Salomolle viisautta, niin kuin hän oli luvannut. Hiiramin ja Salomon välillä vallitsi rauha, ja he tekivät keskenään liiton.

27 Kuningas Salomo määräsi miehiä työvelvollisiksi kaikkialta Israelista. Työvelvollisia oli 30 000. 28 Hän lähetti heitä Libanonille kuukausittain, 10 000 kerrallaan. He olivat yhden kuukauden Libanonilla ja kaksi kuukautta kotonaan. Työvelvollisten valvojana oli Adoniram. 29 Salomolla oli myös 70 000 taakankantajaa ja 80 000 kivenhakkaajaa vuoristossa. 30 Töitä valvomassa oli Salomon maaherrojen virkamiehiä, 3 300. He johtivat työtä tekevää väkeä. 31 Kuningas käski louhia suuria, kallisarvoisia kiviä, voidakseen laskea temppelin perustuksen hakatuista kivistä. 32 Salomon ja Hiiramin rakentajat ja gebalilaiset veistivät puut, hakkasivat kivet ja valmistivat ne temppelin rakentamista varten.

Temppelin rakentaminen

1 Kun oli kulunut 480 vuotta siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomosta oli tullut Israelin kuningas, hän alkoi rakentaa temppeliä Herralle siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi.

2 Temppeli, jonka kuningas Salomo rakensi Herralle, oli 60 kyynärää pitkä, 20 kyynärää leveä ja 30 kyynärää korkea. 3 Temppelin itäpäässä oleva temppelisalin eteishalli oli 20 kyynärää pitkä, ja sen leveys temppelin itäiseen suuntaan oli kymmenen kyynärää. 4 Salomo teetti temppeliin sisäänpäin avartuvat ikkuna-aukot. 5 Hän rakensi kylkirakennuksen kiinni temppelin ulkoseinään temppelirakennuksen ympäri – sekä temppelisalin että sisäkammion ympäri – ja teki siihen joka puolelle sivukammioita. 6 Kylkirakennuksen alin kerros oli viisi kyynärää leveä, keskimmäinen kuusi kyynärää leveä ja kolmas seitsemän kyynärää leveä. Hän näet teki temppelin ulkoseinän kauttaaltaan porrastetuksi, ettei parruja tarvitsisi upottaa temppelin seiniin. 7 Kun temppeliä rakennettiin, se tehtiin kivistä, jotka oli hakattu valmiiksi louhoksella, niin ettei vasaran, taltan tai minkään rauta-aseen ääntä kuulunut temppeliä rakennettaessa. 8 Alimman kerroksen ovi oli temppelin eteläsivulla. Keskimmäiseen kerrokseen noustiin portaita, samoin keskimmäisestä kolmanteen. 9 Näin hän rakensi temppelin ja sai sen valmiiksi. Hän päällysti sen sisältä setripuisilla parruilla ja laudoilla. 10 Hän rakensi temppelin ympäri kylkirakennuksen, jonka kerrokset olivat viiden kyynärän korkuiset. Se oli liitetty temppeliin setripalkeilla.

Herran lupaus Salomolle

11 Salomolle tuli tämä Herran sana: 12 “Tälle temppelille, jota sinä rakennat, käy näin: jos sinä vaellat minun lakieni mukaan, noudatat säädöksiäni, pidät kaikki käskyni ja vaellat niiden mukaan, niin minä täytän sinulle sanani, jonka olen puhunut isällesi Daavidille, 13 ja asun israelilaisten keskellä enkä hylkää kansaani Israelia.”

Temppelin rakenne

(2Ak 3:8-14)

14 Niin Salomo rakensi temppelin ja sai sen valmiiksi. 15 Hän laudoitti temppelin seinät sisäpuolelta setrilaudoilla. Lattiasta katonrajaan asti hän päällysti seinät sisäpuolelta puulla. Lattian hän päällysti sypressilaudoilla. 16 Hän rakensi setrilaudoista väliseinän, kaksikymmentä kyynärää temppelin peräosasta, lattiasta kattopalkkeihin asti. Näin hän rakensi temppeliin sisäkammion, kaikkeinpyhimmän. 17 Sen edessä oleva temppelisali oli neljäkymmentä kyynärää pitkä. 18 Temppeli oli sisäpuolelta setripuuta, johon oli kaiverrettu kurpitsoita ja auenneita kukkia. Kaikki oli setripuuta, kiveä ei näkynyt.

19 Hän rakensi temppeliin sisäkammion Herran liitonarkkua varten. 20 Sisäkammio oli kaksikymmentä kyynärää pitkä, kaksikymmentä kyynärää leveä ja kaksikymmentä kyynärää korkea, ja hän päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla. Samalla tavalla hän päällysti setripuisen alttarin. 21 Salomo päällysti temppelin sisältä puhtaalla kullalla, ja kullalla päällystämänsä sisäkammion hän sulki kultaketjuilla. 22 Hän päällysti koko temppelin sisältä kullalla, koko temppelin kauttaaltaan. Myös koko sen alttarin, joka oli sisäkammion edessä, hän päällysti kullalla.

23 Sisäkammioon hän teetti öljypuusta kaksi kymmenen kyynärän korkuista kerubia. 24 Kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä, samoin toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä, joten siiven kärjestä toisen siiven kärkeen oli kymmenen kyynärää. 25 Myös toisen kerubin siipien mitta oli kymmenen kyynärää. Nämä kaksi kerubia olivat kooltaan ja muodoltaan samanlaiset. 26 Toisen kerubin korkeus oli kymmenen kyynärää, samoin toisen kerubin. 27 Hän asetti kerubit temppelin sisäkammioon. Niiden siivet olivat levällään, niin että toisen kerubin siipi kosketti toista seinää ja toisen siipi kosketti toista seinää, ja niiden huoneen keskustaa kohti olevat siivet koskettivat toisiaan. 28 Myös kerubit hän päällysti kullalla.

29 Hän leikkautti kaikkiin temppelin seiniin kauttaaltaan kaiverruksia – kerubeja, palmuja ja auenneita kukkia – sekä etu- että peräosaan. 30 Temppelin lattian hän päällysti kullalla, niin etuosan kuin peräosankin puolelta. 31 Sisäkammion oviaukkoon hän teetti ovet öljypuusta. Ovien pielet ja yläkarmit muodostivat viisikulmion. 32 Molemmat ovet olivat öljypuusta, ja hän leikkautti niihin kaiverruksia: kerubeja, palmuja ja auenneita kukkia. Hän päällysti ne kullalla levittäen kullan kerubien ja palmujen päälle. 33 Samalla tavoin hän teki myös temppelisalin nelikulmaiseen oviaukkoon öljypuusta pielet 34 ja kaksi ovea sypressipuusta. Toisen oven molemmat puoliskot olivat kääntyviä, samoin toisen oven kaksi puoliskoa. 35 Hän leikkautti niihin kerubeja, palmuja ja auenneita kukkia ja päällysti kaiverrukset silaamalla ne kullalla.

36 Sitten hän rakensi sisemmän esipihan muurin, jossa oli kolme kerrosta hakattuja kiviä ja kerros setrihirsiä.

37 Herran temppelin perustus laskettiin neljäntenä vuotena siiv-kuussa. 38 Yhdentenätoista vuotena buul-kuussa, joka on kahdeksas kuukausi, temppeli oli kaikilta osiltaan valmis ja kaikkien sitä koskevien määräysten mukainen. Salomo rakensi temppeliä seitsemän vuotta.

Salomon palatsi

1 Omaa palatsiaan Salomo rakensi kolmetoista vuotta, kunnes sai sen täysin valmiiksi. 2 Hän rakensi Libanoninmetsätalon, sata kyynärää pitkän, viisikymmentä kyynärää leveän ja kolmekymmentä kyynärää korkean, kolmen setripylväsrivin varaan. Pylväiden päällä oli setripalkit. 3 Ylhäällä oli setripuukatto palkkien päällä neljänkymmenenviiden pylvään varassa, joita oli viisitoista kussakin rivissä. 4 Ikkunoita oli kolmessa rivissä, ikkuna-aukot vastakkain kussakin kolmessa kerroksessa. 5 Kaikki oviaukot ja ovien pielet olivat suorakulmion muotoiset, ja ikkuna-aukot olivat vastakkain kussakin kolmessa kerroksessa.

6 Hän teki myös pylvässalin, viisikymmentä kyynärää pitkän ja kolmekymmentä kyynärää leveän, ja sen eteen eteishallin pylväineen sekä pylväiden eteen porraskatoksen.

7 Vielä hän teki valtaistuinsalin, oikeussalin, jossa hän jakoi oikeutta. Se oli päällystetty setripuulla lattiasta kattoon asti. 8 Hänen linnansa, jossa hän asui, oli toisen esipihan puolella kuin valtaistuinsali, ja se oli tehty samalla tavoin. Samanlaisen talon Salomo teki myös faraon tyttärelle, jonka hän oli ottanut vaimokseen.

9 Kaikki nämä oli rakennettu kallisarvoisista, mitan mukaan hakatuista, sisä- ja ulkosivultaan kivisahalla sahatuista kivistä, perustuksesta katonrajaan ja ulkopuolella suureen esipihaan saakka. 10 Perustus oli laskettu kallisarvoisista kivistä, suurista kymmenen ja kahdeksan kyynärän mittaisista kivistä. 11 Sen päällä oli kallisarvoisia mitan mukaan hakattuja kiviä sekä setripuuta. 12 Suurta esipihaa ympäröi kolme kerrosta hakattuja kiviä ja kerros setrihirsiä, Samanlainen muuri ympäröi myös Herran temppelin sisempää esipihaa ja palatsin eteishallia.

Temppelin pylväät

(2Ak 3:15-17)

13 Kuningas Salomo lähetti hakemaan Tyyrosta Hiiramin, 14 joka oli leskivaimon poika Naftalin heimosta. Hänen isänsä oli ollut tyyrolainen kuparityön taitaja. Hiiram oli täynnä viisautta, ymmärrystä ja taitoa tehdä kaikenlaisia kuparitöitä. Hän tuli kuningas Salomon luo ja teki kaikki hänen määräämänsä työt.

15 Hiiram valoi kuparista kaksi pylvästä. Kummankin pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää, ja pylväiden ympäryksen mittaamiseksi tarvittiin kahdentoista kyynärän pituinen nuora. 16 Hän teki myös pylväiden päälle pantavaksi kaksi kuparista valettua pylväskruunua. Molempien pylväskruunujen korkeus oli viisi kyynärää. 17 Hän teki verkon kaltaisia ristikkokoristeita ja ketjun kaltaisia köynnöskoristeita pylväskruunuihin, seitsemän toiseen pylväskruunuun ja seitsemän toiseen. 18 Hiiram teki pylväät siten, että granaattiomenakoristeita oli kahdessa rivissä ristikkokoristeen yläpuolella, ja ne peittivät pylväskruunuja. Näitä hän teki molempiin pylväskruunuihin. 19 Eteishallissa olevat pylväskruunut olivat liljanmuotoisia, neljä kyynärää korkeita. 20 Ylhäällä molemmissa pylväskruunuissa oli kuperat alaosat, joihin ristikkokoriste ei ulottunut. Granaattiomenakoristeita oli riveittäin kaksisataa kummassakin pylväskruunussa.

21 Hän pystytti pylväät temppelin eteishalliin. Oikealle puolelle pystytetyn pylvään nimeksi hän antoi Jaakin ja vasemmalle puolelle pystytetyn pylvään nimeksi Booas. 22 Pylväskruunut tehtiin liljankukan muotoisiksi. Niin päättyi pylväiden valmistustyö.

Vaskimeri

(2Ak 4:2-5)

23 Hiiram valoi myös ympyränmuotoisen altaan, meren. Se oli kymmenen kyynärää reunasta reunaan, korkeudeltaan viisi kyynärää ja ympärysmitaltaan kolmekymmentä kyynärää. 24 Meren reunan alla oli ympäriinsä kurpitsakoristeita, kymmenen joka kyynärällä. Kurpitsakoristeita oli kaksi riviä, yhtä valua meren kanssa. 25 Meri seisoi kahdentoista kuparisen härän varassa, joista kolme katsoi pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin. Meri oli härkien päällä, ja niiden kaikkien takamukset olivat sisäänpäin. 26 Meri oli kämmenenleveyden paksuinen, ja sen reuna oli kuin maljan reuna, auenneen liljankukan muotoinen. Meri oli kahdentuhannen bat-mitan vetoinen.

Alustat ja altaat

27 Hiiram teki myös kymmenen kuparialustaa. Kukin alusta oli neljä kyynärää pitkä, neljä kyynärää leveä ja kolme kyynärää korkea. 28 Tällainen oli alustojen rakenne: Niissä oli laidat ja laitojen välissä tangot. 29 Tankojen yhdistämissä laidoissa oli leijonia, härkiä ja kerubeja. Leijonien ja härkien ylä- ja alapuolella sekä tangoissa oli pakottamalla tehtyjä kukkaköynnöskoristeita. 30 Kussakin alustassa oli neljä kuparipyörää ja kupariakselit. Kaikkiin neljään kulmaan oli valettu kannattimet allasta varten, ja kullakin sivulla oli kukkaköynnöskoristeita. 31 Alustan yläreunan sisäpuolella oli kehikko, ja sen reuna oli kyynärän korkuinen. Kehikko oli pyöreä, tehty alustan tapaan, halkaisijaltaan puolitoista kyynärää. Myös kehikon reunassa oli leikkauksia. Laidat olivat nelikulmaiset eivätkä pyöreät. 32 Laitojen alla oli neljä pyörää, ja pyörien akselit olivat kiinni alustassa. Kukin pyörä oli puolitoista kyynärää korkea. 33 Pyörät oli tehty samalla tavoin kuin vaununpyörät, ja niiden akselit, kehät, puolat ja navat olivat kaikki valettuja. 34 Kussakin alustassa oli neljä kannatinta, yksi jokaisessa kulmassa. Kannattimet olivat alustan kanssa samaa kappaletta. 35 Alustan yläosaa ympäröi puolen kyynärän korkuinen pyöreä reunus, ja alustan yläosan kädensijat olivat laitojen kanssa samaa kappaletta. 36 Alustan laitojen ja kädensijojen pintoihin Hiiram kaiversi kerubeja, leijonia ja palmuja, sen mukaan kuin tilaa oli, sekä kukkaköynnöskoristeita niiden ympärille. 37 Näin hän teki kaikki kymmenen alustaa. Ne oli valettu samalla tavoin, yhtä suuriksi ja samanmuotoisiksi.

38 Hiiram teki myös kymmenen kupariallasta. Jokainen allas oli neljänkymmenen bat-mitan vetoinen, läpimitaltaan neljä kyynärää. Jokaisella kymmenestä alustasta oli oma altaansa. 39 Hän asetti viisi alustaa temppelin oikealle sivulle ja viisi vasemmalle sivulle. Meren hän asetti temppelin oikealle sivulle, kaakkoiskulmaan. 40 Hän teki myös tuhka-astiat, tuhkalapiot ja vihmontamaljat.

Temppelin esineet valmistuvat

(2Ak 4:11–5:1)

Näin Hiiram sai suoritetuksi kaiken työn, mikä hänen oli määrä tehdä kuningas Salomolle Herran temppeliä varten: 41 kaksi pylvästä, kaksi maljanmuotoista pylväskruunua, jotka olivat pylväiden päällä, kaksi ristikkokoristetta peittämään kahta maljanmuotoista pylväskruunua, 42 neljäsataa granaattiomenaa kahteen ristikkokoristeeseen, kaksi riviä granaattiomenoita kumpaankin ristikkokoristeeseen peittämään kahta maljanmuotoista pylväskruunua, 43 kymmenen alustaa, kymmenen allasta alustojen päälle, 44 yhden meren, kaksitoista härkää meren alle 45 sekä tuhka-astiat, tuhkalapiot ja vihmontamaljat. Kaikki nämä esineet, jotka Hiiram teki kuningas Salomolle Herran temppeliä varten, olivat kiillotettua kuparia. 46 Kuningas antoi valaa ne kovaan maahan kaivetuissa muoteissa Jordanin tasangolla, Sukkotin ja Saaretanin välillä.

47 Koska esineitä oli erittäin paljon, Salomo jätti ne kaikki punnitsematta, eikä kuparin painoa selvitetty. 48 Salomo teetti myös kaikki Herran temppelissä tarvittavat esineet: kultaisen alttarin, kultaisen pöydän, jolla pidettiin Jumalan eteen asetettuja leipiä, 49 lampunjalat puhtaasta kullasta, viisi oikealle puolelle ja viisi vasemmalle puolelle sisäkammion eteen, kultaisine kukkalehtineen, lamppuineen ja lamppusaksineen, 50 vadit, veitset, vihmontamaljat, kupit ja hiilipannut, kaikki puhtaasta kullasta, sekä kultasaranat niihin temppelin sisäosan oviin, jotka veivät kaikkeinpyhimpään, ja niihin temppelin oviin, jotka veivät temppelisaliin.

51 Kun kaikki työ, minkä kuningas Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, Salomo vei sinne isänsä Daavidin pyhittämät esineet – hopean ja kullan sekä astiat – ja luovutti ne Herran temppelin aarrekammioihin.

Liitonarkku tuodaan temppeliin

(2Ak 5:2–6:2)

1 Sitten kuningas Salomo kutsui luokseen Jerusalemiin Israelin vanhimmat, kaikki heimojen ruhtinaat ja israelilaisten perhekuntien päämiehet, jotta he toisivat Herran liitonarkun Siionista, Daavidin kaupungista. 2 Niin kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon luo juhlaan eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi.

3 Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet, papit lähtivät kantamaan liitonarkkua. 4 He veivät ylös temppeliin Herran arkun ja ilmestysmajan sekä kaiken majassa olevan pyhän kaluston. Tämän suorittivat papit ja leeviläiset. 5 Kuningas Salomo seisoi arkun edessä ja hänen kanssaan koko Israelin seurakunta, joka oli kokoontunut hänen luokseen. He uhrasivat lampaita, vuohia ja nautoja niin paljon, ettei niitä voitu lukea eikä laskea.

6 Papit veivät Herran liitonarkun paikoilleen temppelin sisäkammioon, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. 7 Kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkku oli, ja peittivät ylhäältäpäin arkkua ja sen kantotankoja. 8 Kantotangot olivat niin pitkät, että niiden päät voitiin nähdä pyhäköstä aivan sisäkammion edestä, mutta ulos ne eivät näkyneet. Siellä ne ovat vielä tänäkin päivänä. 9 Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa heidän lähdettyään Egyptin maasta.

10 Kun papit lähtivät pyhäköstä, pilvi täytti Herran temppelin, 11 eivätkä he voineet pilven vuoksi toimittaa palvelustehtäviään, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

Salomon puhe

(2Ak 6:3-11)

12 Silloin Salomo sanoi: “Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä. 13 Minä olen rakentanut sinulle temppelin asunnoksi, asuinsijan asuaksesi siinä ikuisesti.”

14 Sitten kuningas kääntyi ympäri ja siunasi koko Israelin seurakunnan. Seurakunnan seisoessa 15 hän sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on kädellään toteuttanut sen, minkä on suullaan luvannut sanoessaan minun isälleni Daavidille: 16 ‘Siitä päivästä lähtien, jona vein kansani, Israelin, pois Egyptistä, en ole milloinkaan valinnut minkään Israelin heimon alueelta kaupunkia, jotta siihen rakennettaisiin temppeli minun nimeni asuinsijaksi. Mutta Daavidin minä valitsin kansani Israelin hallitsijaksi.’

17 Isäni Daavidin sydämellä oli rakentaa temppeli Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 18 Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: ‘Sydämelläsi on ollut rakentaa temppeli minun nimelleni, ja olet tehnyt hyvin, kun olet sitä aikonut. 19 Sinä et kuitenkaan temppeliä rakenna, vaan poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, rakentaa temppelin minun nimelleni.’

20 Herra on pitänyt antamansa lupauksen. Minä olen noussut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra on puhunut, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 21 Minä olen valmistanut sinne paikan arkulle, jossa ovat Herran liiton taulut. Tämän liiton hän teki meidän isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta.”

Salomon rukous

(2Ak 6:12-42)

22 Salomo seisoi Herran alttarin ääressä koko Israelin seurakunnan edessä, ojensi kätensä taivasta kohti 23 ja sanoi: “Herra, Israelin Jumala! Ei ole sinun vertaistasi jumalaa ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä. Sinä pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi kokosydämisesti. 24 Sinä pidit, mitä olit luvannut palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi toteutit. Niin on nyt tapahtunut. 25 Oi Herra, Israelin Jumala! Pidä se, minkä olet luvannut palvelijallesi Daavidille, minun isälleni: ‘Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos poikasi vain pitävät huolen tiestään, niin että he vaeltavat minun edessäni, niin kuin sinä olet vaeltanut minun edessäni.’ 26 Sen tähden, Israelin Jumala, käyköön toteen sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.

27 Mutta asuisiko Jumala todella maan päällä? Eivät taivaat eivätkä taivasten taivaatkaan riittäisi sinulle asunnoksi, kuinka sitten tämä talo, jonka minä olen rakentanut! 28 Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet palvelijasi avunhuudon ja rukouksen, jonka hän tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi. 29 Olkoot silmäsi avoinna tätä temppeliä kohti öin ja päivin, tätä paikkaa kohti, josta olet sanonut: ‘Minun nimeni on oleva siellä’, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee tähän paikkaan päin kääntyneenä. 30 Kuule palvelijaasi ja kansaasi Israelia, kun he anovat armoa tähän paikkaan päin kääntyneinä. Kuule asuinpaikassasi taivaassa, ja kun kuulet, anna anteeksi.

31 Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja hänet pannaan valalle ja häntä vannotetaan ja hän tulee valalle alttarisi eteen tässä temppelissä, 32 niin kuule taivaassa ja auta palvelijasi oikeuteen tuomitsemalla syyllinen syylliseksi. Anna syyllisen tekojen tulla hänen itsensä päälle, mutta julista syytön syyttömäksi ja tee hänelle hänen syyttömyytensä mukaan.

33 Jos kansasi Israel on kärsinyt tappion vihollisen edessä, koska israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta sitten kääntyvät sinun puoleesi, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä, 34 niin kuule taivaassa, anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin maahan, jonka olet heidän isilleen antanut.

35 Jos taivas sulkeutuu eikä tule sadetta, koska israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he sitten rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään sen tähden, että sinä nöyryytät heitä, 36 niin kuule taivaassa ja anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti. Osoita heille hyvä tie, jota heidän tulee kulkea, ja anna sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

37 Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, nokitähkä tai viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat tai tuhosirkat, jos kansasi vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat – olkoonpa kyseessä mikä tahansa vitsaus tai vaiva – 38 ja jos silloin kuka hyvänsä ihminen tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, siksi että he kukin tuntevat sydämessään tuskaa ja ojentavat kätensä tätä temppeliä kohti, 39 niin kuule silloin taivaassa, asuinpaikassasi, kaikki rukoukset ja anomiset ja anna anteeksi. Tee niin, että annat kullekin hänen vaelluksensa mukaan – sinä tunnet jokaisen sydämen, sinä yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämet – 40 jotta he pelkäisivät sinua niin kauan kuin elävät tässä maassa, jonka olet meidän isillemme antanut.

41 Myös jos joku muukalainen, joka ei kuulu kansaasi Israeliin, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden, 42 koska sielläkin ihmiset kuulevat sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi, niin, jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, 43 niin kuule häntä taivaassa, asuinpaikassasi. Tee kaikki se, minkä vuoksi muukalainen sinua avukseen huutaa, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua kansasi Israelin tavoin ja tulisivat tietämään, että tätä temppeliä, jonka minä olen rakentanut, kutsutaan sinun nimesi mukaan.

44 Jos kansasi lähtee sotaan vihollistaan vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä kohti kaupunkia, jonka sinä olet valinnut, ja kohti temppeliä, jonka minä olen rakentanut sinun nimellesi, 45 niin kuule taivaassa heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

46 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – eihän ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan ja heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kauaksi tai lähelle, 47 ja jos he menevät itseensä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijoittensa maassa, sanoen: ‘Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomia’, kuule heidän rukouksensa. 48 Jos he palaavat sinun luoksesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jonne nämä veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä kohti maata, jonka olet antanut heidän isilleen, ja kohti kaupunkia, jonka olet valinnut, ja kohti temppeliä, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut, 49 niin kuule asuinsijassasi taivaassa heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus. 50 Anna anteeksi kansallesi synnit, joita he ovat tehneet sinua vastaan, ja kaikki heidän rikkomuksensa, joilla he ovat rikkoneet sinua vastaan. Suo, että heidän vangitsijansa olisivat heille armollisia ja säälisivät heitä, 51 sillä he ovat sinun kansasi ja perintöosasi, jonka toit pois Egyptistä, keskeltä sulatusuunia.

52 Olkoot siis silmäsi avoinna, kun palvelijasi ja kansasi Israel anovat armoa, niin että kuulet heitä kaikessa, minkä vuoksi he huutavat sinua avukseen. 53 Sillä sinä, Herra, Herra, olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niin kuin olet puhunut palvelijasi Mooseksen kautta, kun veit isämme pois Egyptistä.”

Temppelin vihkiminen

(2Ak 7:4-10)

54 Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, hän nousi Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti, 55 ja siunasi seisten koko Israelin seurakunnan kuuluvalla äänellä. Hän sanoi: 56 “Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansalleen Israelille, aivan niin kuin hän on puhunut. Kaikista hyvistä lupauksista, jotka Herra on puhunut palvelijansa Mooseksen kautta, yksikään ei ole jäänyt toteutumatta. 57 Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän kanssamme, niin kuin hän on ollut meidän isiemme kanssa. Älköön hän jättäkö meitä älköönkä hylätkö meitä, 58 vaan kääntäköön hän meidän sydämemme puoleensa, niin että vaeltaisimme kaikkia hänen teitään ja noudattaisimme hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, jotka hän on isillemme antanut. 59 Olkoot nämä minun sanani, joilla olen anonut armoa Herran edessä, päivin ja öin lähellä Herraa, meidän Jumalaamme, niin että hän hankkisi oikeuden palvelijalleen ja kansalleen Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan, 60 jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä toista ole. 61 Olkoon sydämenne ehyesti antautunut Herralle, Jumalallemme, niin että vaellatte hänen lakiensa mukaan ja noudatatte hänen käskyjään niin kuin teette tänä päivänä.”

62 Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssaan uhrasivat teurasuhrin Herran edessä. 63 Salomo uhrasi yhteysuhrina Herralle 22 000 nautaa ja 120 000 lammasta ja vuohta. Näin kuningas ja kaikki israelilaiset vihkivät Herran temppelin. 64 Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hän uhrasi siellä polttouhrin ja ruokauhrin ja yhteysuhrien rasvat. Kuparialttari, joka oli Herran edessä, oli näet niin pieni, etteivät polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrien rasvat olisi mahtuneet siihen.

65 Näin Salomo yhdessä koko Israelin kanssa vietti siihen aikaan juhlaa Herran, meidän Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon tultiin kaikkialta, aina Hamatin rajalta Egyptinpurolle asti. 66 Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja kansa toivotti kuninkaalle siunausta. Sitten israelilaiset lähtivät kotiinsa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille.

Herra ilmestyy Salomolle uudelleen

(2Ak 7:11-22)

1 Kun Salomo oli saanut rakennetuksi Herran temppelin, kuninkaanlinnan ja kaiken, mitä hän oli halunnut tehdä, 2 Herra ilmestyi Salomolle toisen kerran, samalla tavoin kuin oli ilmestynyt hänelle Gibeonissa, 3 ja sanoi hänelle: “Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja anomisesi, kun anoit armoa minun edessäni. Minä olen pyhittänyt temppelin, jonka sinä olet rakentanut, asettaakseni nimeni siihen ikuisiksi ajoiksi. Minun silmäni ja sydämeni tulevat olemaan siellä kaikkina päivinä. 4 Ja jos sinä vaellat minun edessäni niin kuin isäsi Daavid vaelsi, vilpittömin sydämin ja oikeamielisesti, niin että teet kaiken, mitä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat lakejani ja säädöksiäni, 5 minä vahvistan sinun kuninkaallisen valtaistuimesi Israelissa ainiaaksi, niin kuin puhuin isällesi Daavidille, kun sanoin: ‘Aina on mies sinun suvustasi oleva Israelin valtaistuimella.’

6 Mutta jos te ja teidän lapsenne kuitenkin käännytte pois minusta ettekä noudata minun käskyjäni ja lakejani, jotka minä olen pannut teidän eteenne, vaan menette ja palvelette muita jumalia ja palvotte niitä, 7 minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka olen heille antanut, ja heitän pois kasvojeni edestä huoneen, jonka olen pyhittänyt nimelleni. Silloin Israelista tulee sananparsien ja irvailun aihe kaikkien kansojen keskuudessa. 8 Vaikka tämä rakennus nyt on mahtava, niin jokainen, joka kulkee sen ohi, tyrmistyy, viheltää ja kysyy: ‘Minkä vuoksi Herra on tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?’ 9 Silloin vastataan: ‘Siitä syystä, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, joka oli vienyt heidän isänsä pois Egyptin maasta, ja turvautuivat muihin jumaliin, palvoivat ja palvelivat niitä. Sen tähden Herra on antanut kaiken tämän pahan kohdata heitä.’”

Hiiramin saama korvaus

(2Ak 8:1,2)

10 Kun kaksikymmentä vuotta oli kulunut, oli Salomo saanut rakennetuksi ne kaksi rakennusta, Herran temppelin ja kuninkaanlinnan. 11 Hiiram, Tyyron kuningas, oli avustanut Salomoa toimittamalla setripuita, sypressipuita ja kultaa niin paljon kuin Salomo halusi. Siksi kuningas Salomo antoi Hiiramille kaksikymmentä kaupunkia Galilean alueelta. 12 Hiiram lähti Tyyrosta katsomaan kaupunkeja, jotka Salomo oli hänelle antanut, mutta ne eivät miellyttäneet häntä. 13 Silloin hän sanoi: “Mitä kaupunkeja nämä ovat, jotka olet antanut minulle, veljeni?” Ja hän antoi alueelle nimen Kaabul, joka sillä on vielä tänäkin päivänä. 14 Hiiram oli kuitenkin lähettänyt kuninkaalle 120 talenttia kultaa.

Salomon ajan tapahtumia

(2Ak 8:3-18)

15 Tämä on selonteko työvelvollisista, jotka kuningas Salomo määräsi rakentamaan Herran temppeliä, omaa linnaansa, Milloa ja Jerusalemin muuria sekä Haasoria, Megiddoa ja Geseriä. 16 Farao, Egyptin kuningas, oli tullut ja valloittanut Geserin, polttanut sen tulella ja surmannut kaupungissa asuvat kanaanilaiset ja antanut kaupungin myötäjäisiksi tyttärelleen, Salomon puolisolle. 17 Salomo linnoitti Geserin ja alemman Beet-Hooronin 18 sekä Baalatin ja Tadmorin, jotka sijaitsivat autiomaa-alueella. 19 Hän linnoitti kaikki omistamansa varastokaupungit, vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit sekä kaikki muut kaupungit, jotka hän näki hyväksi linnoittaa Jerusalemin ympäristössä, Libanonilla ja koko maassa, jota hän hallitsi.

20 Kaiken väen, joka oli jäänyt jäljelle amorilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, ne, jotka eivät olleet israelilaisia – 21 nimittäin heidän jälkeläisensä, jotka vielä olivat jäljellä siinä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet kyenneet vihkimään tuhon omiksi – heidät Salomo määräsi pakkotyöläisiksi, niin kuin on ollut aina tähän päivään asti. 22 Israelilaisista Salomo ei kuitenkaan ottanut ketään orjaksi, vaan he olivat sotilaita, hänen virkamiehiään, päälliköitään, upseereitaan ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päälliköitä. 23 Niitä esimiehiä, jotka maaherrojen alaisina valvoivat Salomon töitä, oli 550, ja he johtivat työtä tekevää väkeä.

24 Faraon tytär muutti Daavidin kaupungista omaan taloonsa, jonka Salomo oli hänelle rakentanut. Sitten Salomo rakensi Millon.

25 Salomo uhrasi kolme kertaa vuodessa polttouhreja ja yhteysuhreja alttarilla, jonka hän oli rakentanut Herralle, ja poltti suitsutusta sillä alttarilla, joka oli Herran edessä. Hän oli silloin jo saanut temppelin valmiiksi.

26 Kuningas Salomo rakensi myös laivaston Esjon-Geberissä, joka on lähellä Eelatia Kaislameren rannalla Edomin maassa. 27 Tähän laivastoon Hiiram lähetti Salomon palvelijoiden mukaan omia palvelijoitaan, merimiehiä, jotka tunsivat merenkulun. 28 Nämä menivät Oofiriin ja hakivat sieltä kultaa 420 talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle.

Saban kuningatar Salomon luona

(2Ak 9:1-12)

1 Kun Saban kuningatar sai kuulla, mitä Salomosta kerrottiin Herran nimen kunniaksi, hän tuli koettelemaan Salomoa arvoituksilla. 2 Hän tuli Jerusalemiin mukanaan hyvin suuri seurue. Kamelit kantoivat tuoksuaineita, hyvin paljon kultaa ja myös jalokiviä. Kun hän tuli Salomon luo, hän esitti tälle kaiken, mitä hänellä oli sydämellään. 3 Salomo antoi vastauksen kaikkiin kuningattaren kysymyksiin, eikä mikään asia ollut hänelle niin vaikea, ettei hän olisi kyennyt siihen vastaamaan.

4 Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut, 5 ruuat hänen pöydällään ja hänen palvelijoittensa asunnot, sen, miten he palvelivat ja olivat pukeutuneet, hänen juomanlaskijansa ja polttouhrit, jotka hän uhrasi Herran temppelissä. Silloin kuningatar meni miltei hengettömäksi 6 ja sanoi kuninkaalle: “Totta oli puhe, jonka kuulin maassani sinusta ja sinun viisaudestasi. 7 Minä en kuitenkaan uskonut niitä puheita ennen kuin tulin ja sain omin silmin nähdä. Todellakin, ei puoltakaan ollut minulle kerrottu! Sinulla on viisautta ja kaikkea hyvää enemmän kuin olen kuullut puhuttavan. 8 Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka seisovat aina edessäsi ja kuulevat viisauttasi! 9 Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on mieltynyt sinuun, niin että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Koska Herra rakastaa ikuisesti Israelia, hän on asettanut sinut kuninkaaksi tekemään sitä, mitä oikeus ja vanhurskaus vaatii.”

10 Saban kuningatar antoi Salomolle 120 talenttia kultaa ja suuret määrät tuoksuaineita ja jalokiviä. Sellaista määrää tuoksuaineita kuin hän antoi kuningas Salomolle ei ole tuotu sen jälkeen.

11 Myös Hiiramin laivat, jotka kuljettivat kultaa Oofirista, toivat sieltä suuret määrät santelipuuta ja jalokiviä. 12 Salomo teetti santelipuusta kalustoa Herran temppeliin ja omaan linnaansa sekä lyyroja ja harppuja laulajille. Sellaista määrää santelipuuta ei ole tuotu eikä maassa nähty tähän päivään asti.

13 Kuningas Salomo puolestaan antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, ja sen lisäksi vielä muutakin kuninkaallisessa avokätisyydessään. Sitten kuningatar lähti ja meni palvelijoineen omaan maahansa.

Salomon valtakunnan loisto

(2Ak 9:13-28, 1:14-17)

14 Yhden vuoden aikana Salomolle tuodun kullan paino oli 666 talenttia. 15 Sen lisäksi kultaa tuli kauppamatkustajilta ja kierteleviltä kaupustelijoilta sekä kaikilta Arabian kuninkailta ja oman maan käskynhaltijoilta.

16 Kuningas Salomo teetti taotusta kullasta 200 suurta kilpeä ja käytti jokaiseen kilpeen 600 sekeliä kultaa. 17 Samoin hän teetti taotusta kullasta 300 pienempää kilpeä ja käytti jokaiseen kolme minaa kultaa. Kilvet hän sijoitti Libanoninmetsätaloon.

18 Vielä kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhtaalla kullalla. 19 Valtaistuimelle johti kuusi porrasta, ja valtaistuimen selusta oli ylhäältä kaareva. Istuimen kummallakin sivulla oli käsinoja, ja käsinojien vieressä seisoi kaksi leijonaa. 20 Kuudella portaalla seisoi kummassakin päässä leijona, kaikkiaan kaksitoista leijonaa. Sen kaltaista ei ollut tehty missään muussa valtakunnassa.

21 Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja myös kaikki Libanoninmetsätalon astiat olivat puhdasta kultaa. Siellä ei ollut hopeaa, eikä sitä Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena. 22 Kuninkaalla oli näet merellä Tarsiin-laivasto, jossa oli mukana myös Hiiramin laivoja. Kerran kolmessa vuodessa se toi kultaa ja hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.

23 Kuningas Salomosta tuli rikkaampi ja viisaampi kuin yksikään kuningas maan päällä, 24 ja koko maailma halusi nähdä Salomon ja kuulla viisautta, jonka Jumala oli hänen sydämeensä antanut. 25 Tulijat toivat kukin vuosi vuodelta lahjansa: hopea- ja kultaesineitä, vaatteita, aseita, tuoksuaineita, hevosia ja muuleja.

26 Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli 1 400 sotavaunua ja 12 000 ratsumiestä. Ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja Jerusalemiin kuninkaan luo. 27 Hopeaa kuningas hankki Jerusalemiin kuin kiviä ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita on alankomaassa. 28 Hevosia Salomolle tuotiin Egyptistä ja Kuvesta. Kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan. 29 Egyptistä tuodut vaunut maksoivat 600 hopeasekeliä ja hevonen 150. Kauppiaat välittivät niitä myös kaikille heettiläisten kuninkaille ja Aramin kuninkaille.

Salomo palvelee epäjumalia

1 Faraon tyttären lisäksi kuningas Salomo rakasti monia muita vierasheimoisia naisia: mooabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, siidonilaisia ja heettiläisia. 2 He kuuluivat kansoihin, joista Herra oli sanonut israelilaisille: “Älkää liittykö heihin älköötkä hekään liittykö teihin. Muuten he taivuttavat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen.” Näihin naisiin Salomo kiintyi rakkaudessa. 3 Hänellä oli 700 kuninkaallista vaimoa ja 300 sivuvaimoa, ja hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä. 4 Kun Salomo oli tullut vanhaksi, hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, eikä hänen sydämensä enää ollut kokonaan antautunut Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut. 5 Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilaisten iljetystä.

6 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä kaikessa seurannut uskollisesti Herraa niin kuin hänen isänsä Daavid. 7 Siihen aikaan Salomo rakensi Kemokselle, Mooabin iljetykselle, uhripaikan vuorelle, joka on itään päin Jerusalemista. Samoin hän teki Moolokille, ammonilaisten iljetykselle. 8 Näin hän teki kaikkien vierasheimoisten vaimojensa vuoksi, jotka suitsuttivat ja uhrasivat jumalilleen.

Herra vihastuu Salomoon

9 Herra vihastui Salomoon, koska tämän sydän oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle 10 ja nimenomaan kieltänyt häntä seuraamasta muita jumalia. Mutta Salomo ei noudattanut sitä, mitä Herra oli käskenyt. 11 Niin Herra sanoi Salomolle: “Koska olet tehnyt näin etkä ole pitänyt minun liittoani etkä noudattanut minun lakejani, jotka minä olen sinulle määrännyt, minä totisesti repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen palvelijallesi. 12 Isäsi Daavidin tähden minä en kuitenkaan tee sitä sinun päivinäsi. Poikasi kädestä minä sen repäisen, 13 en kuitenkaan koko valtakuntaa. Yhden heimon minä annan sinun pojallesi palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin tähden, jonka olen valinnut.”

Hadad

14 Herra nosti Salomolle vastustajaksi edomilaisen Hadadin, joka oli Edomin kuninkaan jälkeläisiä.

15 Kun Daavid oli sodassa Edomia vastaan, sotapäällikkö Jooab lähti hautaamaan kaatuneita. Samalla hän surmasi kaikki miespuoliset edomilaiset. 16 Jooab ja koko Israel viipyivät Edomissa kuusi kuukautta, kunnes olivat hävittäneet kaikki miespuoliset edomilaiset. 17 Hadad pakeni silloin joidenkin edomilaisten miesten, isänsä palvelijoiden, kanssa ja meni Egyptiin. Hadad oli silloin vielä pieni poika. 18 He lähtivät Midianista ja tulivat Paaraniin. Sieltä he ottivat mukaansa miehiä ja tulivat Egyptiin faraon, Egyptin kuninkaan, luo. Farao antoi Hadadille talon, määräsi hänelle elatuksen ja antoi hänelle maata. 19 Hadad saavutti suuren suosion faraon silmissä, ja farao antoi hänelle vaimoksi vaimonsa, kuningatar Tahpeneen, sisaren. 20 Tahpeneen sisar synnytti hänelle pojan, Genubatin. Tahpenes antoi vieroittaa pojan äidinmaidosta faraon palatsissa, ja Genubat jäi palatsiin faraon lasten joukkoon.

21 Kun Hadad sai kuulla Egyptissä, että Daavid oli mennyt lepoon isiensä luo ja sotapäällikkö Jooab oli kuollut, hän sanoi faraolle: “Päästä minut lähtemään omaan maahani.” 22 Farao kysyi häneltä: “Mitä sinulta puuttuu minun luonani, kun nyt sitten pyydät lupaa lähteä omaan maahasi?” Hadad vastasi: “Ei mitään, mutta päästä minut kuitenkin lähtemään.”

Reson

23 Jumala nosti Salomolle vastustajaksi myös Resonin, Eljadan pojan, joka oli paennut herransa Hadadeserin, Sooban kuninkaan, luota. 24 Reson kokosi miehiä ympärilleen ja toimi rosvojoukon päällikkönä silloin, kun Daavid surmasi Hadadeserin joukkoja. He menivät Damaskoon, asettuivat sinne asumaan ja pitivät sitä vallassaan. 25 Reson oli Israelin vastustaja niin kauan kuin Salomo eli. Hän teki Hadadin tavoin pahaa Israelille ja inhosi sitä. Resonista tuli Aramin kuningas.

Jumalan lupaus Jerobeamille

26 Myös Salomon palvelija, Seredasta kotoisin oleva efraimilainen Jerobeam, Nebatin poika, nosti kätensä kuningas Salomoa vastaan. Hänen äitinsä oli leski, nimeltään Serua. 27 Seuraavassa kerrotaan, miksi hän nosti kätensä kuningasta vastaan.

Salomo oli rakentamassa Milloa sulkeakseen repeämän, joka oli hänen isänsä Daavidin kaupungissa. 28 Jerobeam oli kyvykäs mies. Kun Salomo näki, miten nuorukainen teki työnsä, hän määräsi hänet kaiken sen työn valvojaksi, mikä kuului Joosefin heimolle.

29 Kun Jerobeam kerran siihen aikaan lähti Jerusalemista, hänet kohtasi tiellä siilolainen profeetta Ahia, jolla oli yllään uusi viitta. Heidän ollessaan kedolla kahden kesken 30 Ahia tarttui uuteen viittaan, joka oli hänen yllään, ja repi sen kahdeksitoista kappaleeksi. 31 Hän sanoi Jerobeamille: “Ota itsellesi kymmenen kappaletta, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ‘Minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä ja annan sinulle kymmenen heimoa. 32 Jääköön hänelle kuitenkin yksi heimo palvelijani Daavidin tähden ja Jerusalemin kaupungin tähden, jonka minä olen valinnut kaikkien Israelin heimojen keskeltä. 33 Näin tapahtuu siksi, että israelilaiset ovat hylänneet minut ja palvoneet Astartea, siidonilaisten jumalatarta, Kemosta, Mooabin jumalaa, ja Milkomia, ammonilaisten jumalaa. He eivät ole vaeltaneet minun teitäni, eivät ole tehneet sitä, mikä on oikein minun silmissäni eivätkä ole noudattaneet minun lakejani ja määräyksiäni, kuten Daavid, Salomon isä, teki.

34 Minä en kuitenkaan ota Salomolta koko valtakuntaa, vaan annan hänen olla ruhtinaana koko hänen elinaikansa palvelijani Daavidin tähden, jonka minä valitsin ja joka noudatti minun käskyjäni ja lakejani. 35 Mutta hänen pojaltaan minä otan kymmenen heimon kuninkuuden ja annan sen sinulle. 36 Hänen pojalleen minä annan yhden heimon, jotta palvelijani Daavidin lamppu palaisi aina minun edessäni Jerusalemissa, kaupungissa, jonka olen valinnut itselleni asettaakseni nimeni sinne.

37 Sinun minä annan hallita kaikkea, mitä haluat, ja sinusta tulee Israelin kuningas. 38 Jos olet kuuliainen kaikessa, mitä minä käsken sinun tehdä, vaellat minun teitäni ja teet sitä, mikä on oikein minun silmissäni, ja noudatat lakejani ja käskyjäni, niin kuin palvelijani Daavid teki, niin minä olen sinun kanssasi ja rakennan sinulle pysyvän huoneen, niin kuin rakensin Daavidille, ja annan sinulle Israelin. 39 Tämä on syy, minkä takia minä nöyryytän Daavidin jälkeläisiä, en kuitenkaan ainaisesti.’”

40 Salomo koetti surmauttaa Jerobeamin, mutta Jerobeam nousi ja pakeni Egyptiin Siisakin, Egyptin kuninkaan, luo ja oli siellä Salomon kuolemaan asti.

Salomon kuolema

(2Ak 9:29-31)

41 Muista Salomoa koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, sekä hänen viisaudestaan on kirjoitettu Salomon historian kirjaan. 42 Aika, jonka Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia, oli neljäkymmentä vuotta. 43 Sitten Salomo meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

JAKAUTUNUT VALTAKUNTA, 12 – 22

Valtakunta jakautuu kahtia

(2Ak 10:1-19)

1 Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut sinne tehdäkseen hänet kuninkaaksi. 2 Jerobeam, Nebatin poika, sai kuulla tästä ollessaan vielä Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa. Jerobeam asui siis Egyptissä, 3 mutta hänelle lähetettiin kutsu, ja Jerobeam ja koko Israelin seurakunta tulivat Rehabeamin luo. He sanoivat hänelle: 4 “Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta kevennä sinä sitä kovaa työtä, jota isäsi teetti, ja raskasta iestä, jonka hän pani meidän päällemme, niin me palvelemme sinua.” 5 Hän vastasi heille: “Menkää pois kolmeksi päiväksi ja palatkaa sitten luokseni.” Niin kansa lähti.

6 Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhemmilta miehiltä, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa tämän eläessä. Hän kysyi: “Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?” 7 He vastasivat hänelle: “Jos sinä tänä päivänä ryhdyt tämän kansan palvelijaksi ja palvelet sitä, jos vastaat sille puhuen hyviä sanoja, niin siitä tulee sinun palvelijasi koko elinajaksesi.” 8 Mutta Rehabeam hylkäsi vanhojen hänelle antaman neuvon ja kysyi neuvoa nuorilta miehiltä, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja olivat nyt hänen palveluksessaan. 9 Hän kysyi heiltä: “Miten te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on sanonut minulle: ‘Kevennä iestä, jonka isäsi pani meidän päällemme’?” 10 Silloin nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, sanoivat hänelle: “Puhu tälle kansalle, joka on sanonut sinulle: ‘Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta kevennä sinä sitä meidän päältämme.’ Vastaa heille näin: ‘Minun pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio. 11 Jos isäni pani teidän päällenne raskaan ikeen, minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni kuritti teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.’”

12 Kolmantena päivänä Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli sanonut: “Palatkaa kolmantena päivänä minun luokseni.” 13 Kuningas vastasi kansalle kovin sanoin ja hylkäsi neuvon, jonka vanhat miehet olivat hänelle antaneet. 14 Hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan ja sanoi: “Jos isäni on tehnyt teidän ikeenne raskaaksi, minä teen ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.” 15 Kuningas ei kuunnellut kansaa, sillä Herra salli asian kääntyä näin, että toteutuisi se sana, jonka Herra oli puhunut siilolaisen Ahian kautta Jerobeamille, Nebatin pojalle.

16 Kun koko Israelin kansa huomasi, ettei kuningas kuunnellut heitä, he sanoivat kuninkaalle: “Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Majoillesi, Israel! Pidä itse huolta huoneestasi, Daavid!” Ja israelilaiset menivät kotiinsa.

Rehabeam Juudan kuninkaana

17 Rehabeamista tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuningas, jotka asuivat Juudan kaupungeissa. 18 Kun kuningas Rehabeam lähetti verotöiden valvojan Adoramin kansan luo, koko Israel kivitti hänet kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi kiireesti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin. 19 Näin Israel luopui Daavidin suvusta, ja näin on ollut aina tähän päivään asti.

Jerobeam Israelin kuninkaana

(2Ak 11:1-4)

20 Kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, hänelle lähetettiin kutsu saapua kansankokoukseen ja hänestä tehtiin koko Israelin kuningas. Daavidin sukua ei seurannut mikään muu kuin Juudan heimo yksin.

21 Rehabeam tuli Jerusalemiin ja kutsui koolle koko Juudan heimon ja Benjaminin heimon, 180 000 sotakuntoista miestä, sotaan Israelin kuningashuonetta vastaan palauttaakseen kuninkuuden Rehabeamille, Salomon pojalle. 22 Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana: 23 “Sano Juudan kuninkaalle Rehabeamille, Salomon pojalle, ja Juudan ja Benjaminin heimoille ja muulle kansalle: 24 ‘Näin sanoo Herra: Älkää lähtekö sotimaan veljiänne israelilaisia vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä se, mikä on tapahtunut, on lähtöisin minusta.’” He tottelivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaisesti.

Jerobeam aloittaa epäjumalanpalvonnan

25 Jerobeam linnoitti Sikemin, joka on Efraimin vuoristossa, ja asettui sinne asumaan. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin. 26 Jerobeam ajatteli sydämessään: “Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. 27 Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan teurasuhreja Herran temppelissä, sen sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puoleen. He tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo.” 28 Kysyttyään neuvoa kuningas teetti kaksi kultaista sonnimullikkaa ja sanoi kansalle: “Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.” 29 Toisen mullikoista hän asetti Beeteliin ja toisen sijoitti Daaniin. 30 Tämä koitui synniksi, ja kansa kulki sen toisen eteen aina Daaniin saakka.

31 Hän rakensi myös pyhäkköjä uhrikukkuloille ja asetti kansan keskuudesta papeiksi kaikenlaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä. 32 Jerobeam teki kahdeksannen kuun viidennestätoista päivästä juhlan, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille. Näin hän teki Beetelissä ja uhrasi mullikoille, jotka oli teettänyt. Nimittämänsä uhrikukkulapapit hän asetti Beeteliin. 33 Hän nousi Beeteliin teettämälleen alttarille kahdeksannen kuun viidentenätoista päivänä, ajankohtana, jonka hän oli omasta päästään keksinyt. Hän järjesti silloin israelilaisille juhlan ja nousi alttarille suitsuttamaan.

Jumalan mies varoittaa Jerobeamia

1 Silloin Juudasta tuli Beeteliin Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin ääressä suitsuttamassa. 2 Herran käskystä hän huusi alttaria kohti ja sanoi: “Alttari, alttari! Näin sanoo Herra: ‘Katso, Daavidin sukuun syntyy poika, nimeltään Joosia. Hän teurastaa sinun päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat suitsuketta siinä. Ihmisten luita tullaan polttamaan päälläsi.’” 3 Hän antoi sinä päivänä ennusmerkin sanoen: “Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa ja tuhka, joka on sen päällä, valuu maahan.”

4 Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanoman, jonka tämä huusi Beetelin alttaria vastaan, hän ojensi kätensä alttarilta ja sanoi: “Ottakaa hänet kiinni!” Silloin hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut Jumalan miestä kohti, kuivettui, eikä hän enää voinut vetää sitä takaisin. 5 Samalla alttari halkesi ja tuhka valui alttarilta sen ennustuksen mukaisesti, jonka Jumalan mies oli Herran käskystä antanut.

6 Silloin kuningas sanoi Jumalan miehelle: “Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile minun puolestani, että käteni tulisi entiselleen.” Kun Jumalan mies rukoili Herraa, kuningas pystyi vetämään kätensä takaisin ja se tuli entiselleen. 7 Kuningas sanoi Jumalan miehelle: “Tule minun kanssani kotiini virkistäytymään, niin annan sinulle lahjan.” 8 Mutta Jumalan mies vastasi kuninkaalle: “Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en lähtisi sinun kanssasi. En syö leipää enkä juo vettä tällä paikkakunnalla, 9 sillä näin on Herra käskenyt minua: ‘Älä syö leipää äläkä juo vettä, älä myöskään palaa samaa tietä, jota tulit.’” 10 Niin hän lähti pois toista tietä eikä palannut samaa tietä, jota oli tullut Beeteliin.

Vanha profeetta pettää Jumalan miestä

11 Beetelissä asui vanha profeetta. Hänen poikansa tulivat ja kertoivat hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli Beetelissä tehnyt ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isälleen, 12 tämä kysyi heiltä, mitä tietä Jumalan mies oli kulkenut. Hänen poikansa kertoivat nähneensä, mitä tietä Juudasta tullut mies oli kulkenut. 13 Silloin hän sanoi pojilleen: “Satuloikaa minulle aasi.” Kun he olivat satuloineet aasin, hän istui sen selkään. 14 Hän lähti Jumalan miehen perään ja tapasi tämän istumassa tammen alla. Hän kysyi mieheltä: “Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies?” Tämä vastasi: “Minä.” 15 Vanha profeetta sanoi hänelle: “Tule kanssani kotiini syömään leipää.” 16 Hän vastasi: “En voi palata enkä tulla sinun kanssasi. En syö leipää enkä juo vettä kanssasi tällä paikkakunnalla, 17 sillä minulle on tullut sana, Herran sana: ‘Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä. Älä myöskään palaa takaisin samaa tietä, jota olet mennyt.’” 18 Vanha profeetta sanoi hänelle: “Myös minä olen profeetta niin kuin sinäkin, ja Herran käskystä enkeli on puhunut minulle: ‘Tuo hänet kanssasi kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä.’” Mutta sen hän valehteli. 19 Jumalan mies palasi takaisin vanhan profeetan kanssa ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan.

Jumalan miehen kuolema

20 Kun he istuivat pöydässä, tuli Herran sana profeetalle, joka oli saanut miehen palaamaan takaisin. 21 Profeetta julisti Juudasta tulleelle Jumalan miehelle: “Näin sanoo Herra: ‘Sinä olet niskoitellut Herran sanaa vastaan etkä ole noudattanut käskyä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi, 22 vaan olet palannut, ja olet syönyt leipää ja juonut vettä paikkakunnalla, josta Herra sinulle puhui: Älä syö siellä leipää äläkä juo vettä. Tämän vuoksi ruumiisi ei pääse isiesi hautaan.’”

23 Syötyään leipää ja juotuaan hän satuloi aasin profeetalle, jonka oli saanut palaamaan takaisin. 24 Kun Jumalan mies oli lähtenyt, leijona tuli häntä vastaan tiellä ja tappoi hänet. Hänen ruumiinsa jäi lojumaan tielle, ja aasi seisoi sen vieressä. Myös leijona seisoi ruumiin vieressä. 25 Ihmisiä kulki siitä ohi, ja he näkivät ruumiin lojumassa tiellä ja leijonan seisomassa ruumiin vieressä. He menivät ja kertoivat siitä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui.

26 Kun profeetta, joka oli saanut miehen palaamaan takaisin, kuuli sen, hän sanoi: “Se on Jumalan mies, joka niskoitteli Herran sanaa vastaan. Sen tähden Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on ruhjonut ja tappanut hänet Herran sanan mukaan, joka hänelle puhuttiin.” 27 Hän sanoi pojilleen: “Satuloikaa minulle aasi”, ja he satuloivat. 28 Hän lähti ja löysi ruumiin lojumasta tiellä, ja aasi ja leijona seisoivat ruumiin vieressä. Leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään raadellut aasia. 29 Profeetta otti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja vei mukanaan. Sitten hän tuli kaupunkiin pitämään valittajaisia ja hautaamaan hänet. 30 Hän pani ruumiin omaan hautaansa. Jumalan miehelle pidettiin valittajaiset ja huudettiin: “Voi, minun veljeni!”

31 Myöhemmin, kun profeetta oli haudannut ruumiin, hän sanoi pojilleen: “Kun minä kuolen, pankaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu. Pankaa minun luuni hänen luittensa viereen. 32 Se sana toteutuu, jonka hän Herran käskystä huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevia uhrikukkulatemppeleitä vastaan.”

Jerobeam ei luovu synnistään

33 Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt pahalta tieltään vaan asetti yhä uhrikukkulapapeiksi kaikenlaisia miehiä kansan keskuudesta. Jokaisen, joka vain halusi, hän vihki papin virkaan, ja niin tästä tuli uhrikukkulapappi. 34 Tämä koitui synniksi Jerobeamin suvulle, ja siksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä.

Ahian ennustus Jerobeamin suvulle

1 Siihen aikaan Abia, Jerobeamin poika, sairastui. 2 Jerobeam sanoi vaimolleen: “Nouse ja pukeudu niin, ettei sinua tunneta Jerobeamin vaimoksi, ja mene Siiloon. Siellä on profeetta Ahia, joka ilmoitti, että minusta tulee tämän kansan kuningas. 3 Ota mukaasi kymmenen leipää ja pieniä kakkuja sekä ruukullinen hunajaa ja mene hänen luokseen. Hän ilmoittaa sinulle, kuinka pojan käy.”

4 Jerobeamin vaimo teki niin. Hän nousi ja meni Siiloon ja tuli Ahian taloon. Ahia ei voinut nähdä kunnolla, sillä hänen silmänsä olivat vanhuuttaan hämärtyneet. 5 Mutta Herra oli sanonut Ahialle: “Jerobeamin vaimo tulee kysymään sinulta pojastaan, sillä tämä on sairaana. Niin ja niin on sinun puhuttava hänelle. Kun hän tulee, hän on tekeytynyt tuntemattomaksi.”

6 Kun Ahia kuuli Jerobeamin vaimon askelten äänen tämän tullessa ovesta, hän sanoi: “Tule sisään, Jerobeamin vaimo. Miksi tekeydyt tuntemattomaksi? Minä olen saanut ankaran sanoman sinua varten. 7 Mene ja sano Jerobeamille: ‘Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen korottanut sinut kansan keskeltä ja asettanut sinut kansani Israelin ruhtinaaksi. 8 Minä olen repäissyt valtakunnan Daavidin suvulta ja antanut sen sinulle. Mutta sinä et ole ollut niin kuin minun palvelijani Daavid, joka noudatti minun käskyjäni. Hän seurasi minua kaikesta sydämestään, niin että teki ainoastaan sitä, mikä on oikein minun silmissäni. 9 Sinä sen sijaan olet tehnyt enemmän pahaa kuin kaikki edeltäjäsi. Sinä olet mennyt tekemään itsellesi muita jumalia ja valettuja kuvia, niin että sait minut vihastumaan. Sinä heitit minut selkäsi taakse. 10 Sen tähden minä tuotan onnettomuuden Jerobeamin suvulle ja hävitän Israelista Jerobeamin jälkeläiset, jotka heittävät vetensä seinään, niin orjat kuin vapaatkin. Minä lakaisen pois Jerobeamin suvun niin kuin saasta lakaistaan viimeistä myöten. 11 Sen Jerobeamin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee kedolla, syövät taivaan linnut, sillä Herra on puhunut.’

12 Ja sinä, nouse ja lähde kotiisi. Sillä hetkellä kun jalallasi astut kaupunkiin, lapsi kuolee. 13 Koko Israel pitää hänelle valittajaiset, ja hänet haudataan. Hän on näet Jerobeamin jälkeläisistä ainoa, joka pannaan hautaan, koska Jerobeamin suvusta vain hänessä on havaittu jotakin Herralle, Israelin Jumalalle, mieluista. 14 Mutta Herra herättää tahtonsa mukaan Israeliin kuninkaan, joka hävittää Jerobeamin suvun. Se on se päivä, ja mitä tapahtuukaan jo nyt! 15 Herra lyö Israelia, ja se huojuu kuin ruoko vedessä. Hän kiskaisee Israelin irti tästä hyvästä maasta, jonka hän on antanut heidän isilleen, ja hajottaa heidät tuolle puolelle Eufratvirran, koska he ovat tehneet itselleen asera-paaluja ja siten vihoittaneet Herran. 16 Hän antaa Israelin alttiiksi sen vihollisille niiden syntien tähden, jotka Jerobeam on tehnyt ja joilla hän on saattanut Israelin tekemään syntiä.”

17 Jerobeamin vaimo nousi ja lähti matkaan. Hän saapui Tirsaan, ja juuri kun hän astui kotinsa kynnykselle, poika kuoli. 18 Hänet haudattiin ja koko Israel piti hänelle valittajaiset sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut palvelijansa, profeetta Ahian, kautta.

19 Muista Jerobeamia koskevista asioista, siitä, kuinka hän soti ja kuinka hän hallitsi, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 20 Aika, jonka Jerobeam hallitsi, oli kaksikymmentäkaksi vuotta. Sitten hän meni lepoon isiensä luo, ja hänen poikansa Naadab tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Rehabeamin hallituskausi

(2Ak 11:5–12:16)

21 Rehabeam, Salomon poika, oli kuninkaana Juudassa. Hän oli neljänkymmenenyhden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikkien Israelin heimojen keskeltä asettaakseen nimensä sinne. Hänen äitinsä oli ammonilainen, nimeltään Naema.

22 Juuda teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Synneillään, joita he tekivät, he vihoittivat Herran vielä enemmän kuin heidän isänsä olivat tehneet. 23 Hekin tekivät itselleen uhripaikkoja, patsaita ja asera-paaluja kaikille korkeille kukkuloille ja jokaisen lehtevän puun alle. 24 Maassa oli myös haureellisia pyhäkköpoikia. Juudan kansa teki kaikkia samoja iljettäviä tekoja kuin ne kansat, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä.

25 Kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena Siisak, Egyptin kuningas, hyökkäsi Jerusalemiin. 26 Hän otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan linnan aarteet ja vei ne kaikki. Hän otti myös kaikki Salomon teettämät kultakilvet. 27 Niiden tilalle kuningas Rehabeam teetti kuparikilvet ja uskoi ne niiden henkivartijoiden päälliköille, jotka vartioivat kuninkaanlinnan ovella. 28 Niin usein kuin kuningas meni Herran temppeliin, henkivartijat kantoivat kilpiä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijoiden huoneeseen.

29 Muista Rehabeamia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 30 Rehabeamin ja Jerobeamin välillä vallitsi kaiken aikaa sotatila. 31 Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen äitinsä oli ammonilainen, nimeltään Naema. Kuninkaaksi hänen sijaansa tuli hänen poikansa Abiam.

Abiam Juudan kuninkaana

(2Ak 13:1-23)

1 Kuningas Jerobeamin, Nebatin pojan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena Abiam tuli Juudan kuninkaaksi. 2 Hän hallitsi kolme vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Maaka, Abisalomin tytär.

3 Abiam vaelsi samoissa synneissä, joita hänen isänsä oli tehnyt ennen häntä. Hänen sydämensä ei ollut ehyesti antautunut Herralle, hänen Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut. 4 Mutta Daavidin vuoksi Herra, hänen Jumalansa, antoi hänen lamppunsa palaa Jerusalemissa nostamalla hänen seuraajakseen hänen poikansa ja antamalla Jerusalemin säilyä, 5 koska Daavid oli tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, eikä ollut koko elinaikanaan poikennut mistään, mitä Herra oli käskenyt, paitsi heettiläisen Uurian asiassa. 6 Rehabeamin ja Jerobeamin sukujen välillä vallitsi sotatila koko Abiamin elinajan.

7 Muista Abiamia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. Abiamin ja Jerobeamin välillä vallitsi sotatila. 8 Sitten Abiam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Aasa, hänen poikansa, tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Aasa Juudan kuninkaana

(2Ak 14:1-14, 15:8-19)

9 Israelin kuninkaan Jerobeamin kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena Aasasta tuli Juudan kuningas. 10 Hän hallitsi neljäkymmentäyksi vuotta Jerusalemissa. Hänen isoäitinsä oli nimeltään Maaka, Abisalomin tytär.

11 Aasa teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. 12 Hän karkotti maasta haureelliset pyhäkköpojat ja hävitti kaikki isiensä tekemät jumalankuvat. 13 Hän jopa erotti isoäitinsä Maakan kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt iljetyksen Aseralle. Aasa hakkasi iljetyksen maahan ja poltti sen Kidroninlaaksossa. 14 Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, mutta Aasan sydän oli ehyesti antautunut Herralle koko hänen elinaikansa. 15 Hän vei Herran temppeliin isänsä pyhät lahjat ja omat pyhät lahjansa: hopean ja kullan ja astiat.

Aasan ja Baesan vihollisuus

(2Ak 16:1-6,11-14)

16 Aasan ja Baesan, Israelin kuninkaan, välillä vallitsi sotatila koko heidän elinaikansa. 17 Baesa, Israelin kuningas, nousi Juudaa vastaan ja linnoitti Raaman estääkseen ketään pääsemästä Juudan kuninkaan Aasan luota tai hänen luokseen. 18 Silloin Aasa otti kaiken hopean ja kullan, mikä oli jäljellä Herran temppelin aarrekammioissa, sekä kuninkaan linnan aarteet ja antoi ne palvelijoittensa haltuun. Kuningas Aasa lähetti heidät Aramin kuninkaan Benhadadin, Tabrimmonin pojan, Hesjonin pojanpojan, luo, joka asui Damaskossa, ja käski sanoa hänelle: 19 “Olkoon meidän välillämme liitto, niin kuin oli minun isäni ja sinun isäsi välillä. Katso, minä lähetän sinulle lahjana hopeaa ja kultaa. Mene ja riko liitto, jonka olet tehnyt Baesan, Israelin kuninkaan, kanssa, että hän lähtisi minua ahdistamasta.”

20 Benhadad kuuli kuningas Aasaa. Hän lähetti sotajoukkojensa päälliköt Israelin kaupunkeja vastaan ja valtasi Iijonin, Daanin, Aabel-Beet-Maakan ja koko Kinnerotin sekä koko Naftalin maan. 21 Kun Baesa kuuli tämän, hän lopetti Raaman linnoittamisen ja palasi Tirsaan. 22 Mutta kuningas Aasa kuulutti koko Juudan heimon koolle ketään vapauttamatta. He veivät pois kivet ja puut, joilla Baesa oli linnoittanut Raamaa. Niillä kuningas Aasa linnoitti Geban, joka on Benjaminin alueella, ja Mispan.

23 Kaikista muista Aasaa koskevista asioista, kaikesta hänen mahdistaan ja kaikesta, mitä hän teki, sekä kaupungeista, jotka hän rakensi, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. Vanhuutensa päivinä hän oli sairas jaloistaan. 24 Sitten Aasa meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Joosafat tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Naadab Israelin kuninkaana

25 Naadab, Jerobeamin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Aasan toisena hallitusvuotena ja hallitsi Israelia kaksi vuotta. 26 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja kulki isänsä teitä, siinä synnissä, jolla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

Baesa hävittää Jerobeamin suvun

27 Baesa, Ahian poika, joka oli Isaskarin heimoa, teki salaliiton Naadabia vastaan ja surmasi hänet Gibbetonissa, joka oli filistealaisten hallussa. Naadab ja koko Israel olivat silloin piirittämässä Gibbetonia. 28 Baesa tappoi hänet Aasan, Juudan kuninkaan, kolmantena hallitusvuotena ja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 29 Kuninkaaksi tultuaan Baesa surmasi koko Jerobeamin suvun. Hän ei jättänyt Jerobeamin suvusta henkiin ketään vaan hävitti koko suvun. Tämä tapahtui sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut palvelijansa, siilolaisen Ahian, kautta. 30 Syynä olivat ne synnit, jotka Jerobeam oli tehnyt ja joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, ja oli siten vihoittanut Herran, Israelin Jumalan.

31 Muista Naadabia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 32 Aasan ja Israelin kuninkaan Baesan välillä vallitsi sotatila niin kauan kuin he elivät.

Baesa Israelin kuninkaana

33 Juudan kuninkaan Aasan kolmantena hallitusvuotena Baesa, Ahian poika, tuli koko Israelin kuninkaaksi Tirsassa, ja hän hallitsi kaksikymmentäneljä vuotta. 34 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän kulki Jerobeamin tietä, hänen synnissään, jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

Jeehun ennustus Baesan suvulle

1 Jeehulle, Hananin pojalle, tuli tämä Herran sana Baesaa vastaan: 2 “Minä olen korottanut sinut tomusta ja tehnyt sinut kansani Israelin ruhtinaaksi. Mutta sinä olet kulkenut Jerobeamin tietä ja saattanut kansani Israelin tekemään syntiä, niin että se on vihoittanut minut synneillään. 3 Tämän vuoksi minä lakaisen pois Baesan ja hänen sukunsa. Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle. 4 Sen Baesan jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee kedolla, syövät taivaan linnut.”

5 Muista Baesaa koskevista asioista, siitä, mitä hän teki, ja hänen mahdistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 6 Sitten Baesa meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Tirsaan. Hänen poikansa Eela tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

7 Profeetta Jeehun, Hananin pojan, kautta oli tullut Herran sana Baesaa ja hänen sukuaan vastaan kaiken sen pahan vuoksi, mitä Baesa oli tehnyt Herran edessä. Baesa oli vihoittanut Herran samalla tavoin kuin Jerobeamin suku oli tehnyt ja myös siksi, että hän oli hävittänyt Jerobeamin suvun.

Eela Israelin kuninkaana

8 Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenäkuudentena hallitusvuotena tuli Eela, Baesan poika, Israelin kuninkaaksi Tirsassa, ja hän hallitsi kaksi vuotta. 9 Mutta hänen palvelijansa Simri, jolla oli johdossaan puolet sotavaunuista, teki salaliiton häntä vastaan. Eela oli Tirsassa juonut itsensä humalaan Arsan, Tirsan linnanpäällikön, luona. 10 Silloin Simri tuli sisään ja löi hänet kuoliaaksi Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä hallitusvuotena. Simri tuli kuninkaaksi Eelan sijaan.

11 Kun hänestä oli tullut kuningas ja hän oli istuutunut valtaistuimelleen, hän surmasi Baesan koko suvun eikä jättänyt siitä eloon ainoatakaan, joka heittää vetensä seinään, ei sukulunastajaa eikä ystävää. 12 Simri tuhosi Baesan koko suvun sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut Baesaa vastaan profeetta Jeehun kautta. 13 Tämä tapahtui kaikkien Baesan ja hänen poikansa Eelan tekemien syntien tähden, joilla he olivat saattaneet Israelin tekemään syntiä ja siten vihoittaneet Herran, Israelin Jumalan, tyhjänpäiväisillä epäjumalillaan.

14 Muista Eelaa koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan.

Simri Israelin kuninkaana

15 Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä hallitusvuotena Simri hallitsi Tirsassa kuninkaana seitsemän päivää. Sotaväki oli silloin leiriytyneenä Gibbetonin edustalla, joka oli filistealaisten hallussa. 16 Kun leiriin asettunut väki kuuli kerrottavan, että Simri oli tehnyt salaliiton ja surmannut kuninkaan, koko Israel asetti samana päivänä siellä kuninkaaksi Omrin, Israelin sotapäällikön. 17 Sitten Omri lähti koko Israel mukanaan Gibbetonista, ja he saartoivat Tirsan.

18 Kun Simri näki kaupungin tulleen valloitetuksi, hän meni kuninkaanlinnan sisäosaan, sytytti linnan tuleen, niin että se romahti hänen päälleen. Näin hän kuoli 19 syntiensä tähden. Hän oli tehnyt syntiä, tehnyt sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän oli myös kulkenut Jerobeamin tietä, synnissä, jota tämä oli tehnyt, ja niin saattanut Israelin tekemään syntiä.

20 Muista Simriä koskevista asioista ja salaliitosta, jonka hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan.

Omri Israelin kuninkaana

21 Israelin kansa jakaantui kahtia. Puolet kansasta seurasi Tibniä, Giinatin poikaa, ja halusi tehdä hänet kuninkaaksi, ja puolet seurasi Omria. 22 Se osa kansaa, joka seurasi Omria, osoittautui kuitenkin vahvemmaksi kuin se osa kansaa, joka seurasi Tibniä, Giinatin poikaa. Tibni sai surmansa, ja Omrista tuli kuningas.

23 Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenäyhdentenä hallitusvuotena Omrista tuli Israelin kuningas. Hän hallitsi kaksitoista vuotta. Hallittuaan Tirsassa kuusi vuotta 24 hän osti Semeriltä Samarianvuoren kahdella talentilla hopeaa. Hän rakensi vuorelle kaupungin ja antoi sille nimeksi Samaria, vuoren entisen omistajan Semerin nimen mukaan.

25 Omri teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki edeltäjänsä. 26 Hän vaelsi kaikessa Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen synneissään, joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, niin että he tyhjänpäiväisillä epäjumalillaan vihoittivat Herran, Israelin Jumalan.

27 Muista Omria koskevista asioista, siitä, mitä hän teki, ja hänen mahdistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 28 Sitten Omri meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan. Hänen poikansa Ahab tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Ahab Israelin kuninkaana

29 Ahab, Omrin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Aasan kolmantenakymmenentenäkahdeksantena hallitusvuotena. Hän hallitsi Israelia Samariassa kaksikymmentäkaksi vuotta.

30 Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki edeltäjänsä. 31 Hänelle ei riittänyt, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan hän otti myös vaimokseen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tyttären, ja ryhtyi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä. 32 Hän pystytti Baalille alttarin Baalin temppeliin, jonka hän oli rakentanut Samariaan. 33 Ahab pystytti myös paalun Aseralle, ja paljon muutakin hän teki. Näin hän vihoitti Herran, Israelin Jumalan, pahemmin kuin yksikään Israelin kuninkaista ennen häntä. 34 Hänen aikanaan beeteliläinen Hiiel rakensi uudelleen Jerikon muurit. Perustusten laskeminen maksoi hänelle hänen esikoisensa Abiramin hengen ja porttien pystyttäminen hänen nuorimpansa Segubin hengen, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut Joosuan, Nuunin pojan, kautta.

Korpit ruokkivat profeetta Eliaa

1 Tisbeläinen Elia, Gileadin siirtolainen, sanoi Ahabille: “Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen, näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta.”

2 Sitten Elialle tuli tämä Herran sana: 3 “Lähde täältä, mene itään päin ja kätkeydy Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella. 4 Saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien elättää sinua siellä.” 5 Elia lähti matkaan ja teki Herran sanan mukaan. Hän meni ja asettui asumaan Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella. 6 Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin ja leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.

Elia Sarpatin lesken luona

7 Jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut. 8 Silloin Elialle tuli tämä Herran sana: 9 “Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne asumaan. Minä olen käskenyt erään leskivaimon elättää sinua siellä.”

10 Elia nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: “Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.” 11 Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: “Tuo minulle samalla myös palanen leipää.” 12 Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ei palastakaan, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”

13 Elia sanoi hänelle: “Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olet sanonut, mutta tee ensin pieni leipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi, 14 sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ‘Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.’”

15 Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä ja hänen perheellään ja myös Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa. 16 Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

Elia herättää lesken pojan henkiin

17 Näiden tapahtumien jälkeen talon emännän poika sairastui. Pojan sairaus paheni niin vaikeaksi, että hän lopulta lakkasi hengittämästä. 18 Silloin nainen sanoi Elialle: “Mitä minulla on sinun kanssasi tekemistä, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni vetämään esiin minun pahat tekoni ja tuottamaan pojalleni kuoleman!” 19 Elia vastasi hänelle: “Anna poikasi minulle.” Hän otti pojan naisen sylistä, vei hänet ylös kattohuoneeseen, jossa itse asui, ja laski hänet vuoteelleen. 20 Elia huusi Herraa ja sanoi: “Herra, minun Jumalani, oletko todella tehnyt niin pahoin tälle leskelle, jonka luona asun, että olet antanut hänen poikansa kuolla?” 21 Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: “Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin.” 22 Herra kuuli Eliaa. Pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän heräsi eloon. 23 Elia otti pojan, toi hänet kattohuoneesta alas taloon, antoi hänet hänen äidilleen ja sanoi: “Katso, poikasi elää.” 24 Nainen sanoi Elialle: “Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi.”

Elia näyttäytyy Ahabille

1 Pitkän ajan kuluttua, kolmantena vuotena, Elialle tuli tämä Herran sana: “Mene ja näyttäydy Ahabille, niin minä annan sateen maan päälle.” 2 Elia meni näyttäytymään Ahabille; Samariassa oli silloin kova nälänhätä. 3 Ahab kutsui luokseen Obadjan, joka oli palatsin päällikkönä. Obadja oli Herraa suuresti pelkäävä mies. 4 Kun Iisebel tuhosi Herran profeettoja, Obadja otti sata profeettaa ja piilotti heidät luoliin, viisikymmentä miestä yhtä luolaa kohti, ja elätti heitä leivällä ja vedellä. 5 Ahab sanoi Obadjalle: “Mene ja tutki kaikki maan vesilähteet ja joenuomat. Kenties löydämme ruohoa, niin että voimme pitää hevoset ja muulit hengissä eikä meidän tarvitse lopettaa kaikkia eläimiä.” 6 He jakoivat maan keskenään kulkeakseen sen halki. Ahab kulki yksinään tietä toiseen suuntaan ja Obadja toiseen.

7 Kun Obadja oli matkalla, Elia tuli yllättäen häntä vastaan. Tuntiessaan hänet Obadja heittäytyi kasvoilleen ja sanoi: “Sinäkö se olet, herrani Elia?” 8 Elia vastasi: “Minä. Mene ja sano herrallesi, että Elia on täällä.” 9 Obadja sanoi: “Mitä syntiä minä olen tehnyt, kun luovutat palvelijasi Ahabin käsiin surmattavaksi? 10 Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, ei ole sitä kansaa eikä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua. Jos he ovat sanoneet: ‘Ei hän ole täällä’, hän on pannut sen valtakunnan ja sen kansan valalla vannomaan, ettei sinua ole löydetty. 11 Ja nyt sinä sanot: ‘Mene ja sano herrallesi, että Elia on täällä.’ 12 Kun lähden luotasi, niin Herran Henki vie sinut, en tiedä minne, ja kun menen kertomaan sinusta Ahabille eikä hän sitten löydä sinua, hän tappaa minut. Kuitenkin palvelijasi on pelännyt Herraa nuoruudestaan asti. 13 Eikö herralleni ole kerrottu, mitä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeettoja? Minä piilotin sata Herran profeettaa luoliin, viisikymmentä miestä luolaa kohti, ja elätin heitä leivällä ja vedellä. 14 Nyt sinä sanot: ‘Mene ja sano herrallesi, että Elia on täällä.’ Hänhän tappaa minut!” 15 Mutta Elia sanoi: “Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen, tänä päivänä minä näyttäydyn Ahabille.”

16 Niin Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti tämän hänelle. Ahab lähti silloin tapaamaan Eliaa. 17 Nähdessään Elian Ahab sanoi hänelle: “Sinäkö se olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen?” 18 Elia vastasi: “En minä ole syössyt Israelia onnettomuuteen, vaan sinä ja sinun isäsi suku, kun olette hylänneet Herran käskyt ja kun sinä seuraat baaleja. 19 Mutta nyt, lähetä kutsu ja kokoa luokseni Karmelinvuorelle koko Israel, myös neljäsataaviisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä.” 20 Ahab lähetti kutsun kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle.

Elian voitto Karmelinvuorella

21 Elia astui koko kansan eteen ja sanoi: “Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, mutta jos Baal, seuratkaa häntä.” Kansa ei vastannut hänelle mitään. 22 Silloin Elia sanoi kansalle: “Minä yksin olen jäljellä Herran profeetoista, mutta Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä miestä. 23 Antakaa meille kaksi sonnimullikkaa. Valitkoot he itselleen niistä toisen, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt sytyttäkö tulta. Minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. 24 Huutakaa sitten jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Olkoon niin, että se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Koko kansa vastasi: “Niin on hyvä.”

25 Elia sanoi Baalin profeetoille: “Valitkaa itsellenne mullikoista toinen ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” 26 He ottivat mullikan, joka heille annettiin, ja valmistivat sen. Aamusta puoleenpäivään asti he huusivat Baalin nimeä: “Baal, vastaa meille!” Mutta ei ääntä, ei vastausta! Siinä he hyppelivät tekemänsä alttarin ääressä.

27 Puolenpäivän aikaan Elia pilkkasi heitä sanoen: “Huutakaa kovalla äänellä. Onhan hän tosin jumala, mutta hänellä voi olla jotakin toimittamista, tai ehkä hän on poistunut jonnekin tai on matkalla. Kenties hän nukkuu, ja hänet täytyy herättää.” 28 Baalin profeetat huusivat yhä kovemmin ja viiltelivät itseään tapansa mukaan miekoilla ja keihäillä, niin että heistä vuoti verta. 29 Puolenpäivän jälkeen he joutuivat hurmoksiin ja olivat hurmoksissa aina ruokauhrin toimittamisen aikaan asti. Mutta ei ääntä, ei vastausta, kukaan ei kuullut heitä.

30 Silloin Elia sanoi koko kansalle: “Tulkaa minun luokseni.” Niin kaikki tulivat hänen luokseen. Sitten hän korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. 31 Elia otti kaksitoista kiveä, Jaakobin poikien heimojen luvun mukaan, hänen, jolle oli tullut tämä Herran sana: “Sinun nimesi on oleva Israel.” 32 Hän rakensi kivistä alttarin Herran nimelle ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. 33 Hän latoi puut, paloitteli mullikan ja pani kappaleet puiden päälle. 34 Sen jälkeen hän sanoi: “Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja kaatakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle.” Sitten hän sanoi: “Tehkää se toistamiseen.” He tekivät niin toisen kerran. Vielä hän sanoi: “Tehkää se kolmannen kerran.” Ja he tekivät niin kolmannen kerran. 35 Vesi valui alttarin ympärille, ja ojakin täyttyi vedellä.

36 Kun ruokauhrin aika oli tullut, profeetta Elia astui esiin ja sanoi: “Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja minä olen sinun palvelijasi ja että olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. 37 Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa tietäisi, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin puoleesi.”

38 Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin sekä puut, kivet ja mullan ja nuoli veden, joka oli ojassa. 39 Kun koko kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja sanoivat: “Herra on Jumala! Herra on Jumala!” 40 Elia sanoi heille: “Ottakaa kiinni Baalin profeetat, älköön yksikään pääskö pakoon.” Heidät otettiin kiinni, ja Elia vei heidät Kiisoninpurolle ja surmasi heidät siellä.

Elian rukous ja sateen tulo

41 Sitten Elia sanoi Ahabille: “Lähde syömään ja juomaan, sillä sateen kohina kuuluu jo.” 42 Ahab lähti syömään ja juomaan, mutta Elia kiipesi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvot polviensa väliin. 43 Hän sanoi palvelijalleen: “Mene katsomaan merelle päin.” Tämä meni, katseli ja sanoi: “Ei näy mitään.” Elia sanoi: “Mene uudelleen.” Tämä toistui seitsemän kertaa. 44 Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi: “Katso, pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen, nousee merestä.” Silloin Elia sanoi: “Mene sanomaan Ahabille: Valjasta hevosesi ja lähde alas, ettei sade estäisi sinua.” 45 Kohta tämän jälkeen mustat pilvet peittivät taivaan, nousi tuuli ja tuli rankkasade. Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin. 46 Mutta Herran käsi tuli Elian päälle, hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.

Elia pakenee Iisebeliä

1 Ahab kertoi Iisebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt, myös sen, kuinka tämä oli tappanut miekalla kaikki profeetat. 2 Silloin Iisebel lähetti sanansaattajan Elian luo sanomaan: “Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vastakin, ellen minä huomenna tähän aikaan ole tehnyt sinulle itsellesi samaa, mitä jokaiselle heistä on tehty.”

3 Tämän kuullessaan Elia pelästyi, nousi ja lähti matkaan pelastaakseen henkensä. Hän tuli Beersebaan, joka on Juudan aluetta, ja jätti palvelijansa sinne. 4 Itse hän meni autiomaahan päivänmatkan päähän, tuli kinsteripensaan luo ja istuutui sen juurelle. Hän toivoi itselleen kuolemaa ja sanoi: “Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni, sillä en ole isiäni parempi.” 5 Hän paneutui makuulle ja nukkui kinsteripensaan alla. Yhtäkkiä enkeli kosketti häntä ja sanoi: “Nouse ja syö!” 6 Elia katseli ympärilleen ja huomasi pääpuolessaan hiilloksella paistetun ohuen leivän ja vesiastian. Hän söi ja joi ja paneutui jälleen makuulle. 7 Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: “Nouse ja syö, sillä muuten matka käy sinulle liian pitkäksi.” 8 Silloin Elia nousi, söi ja joi. Sen ruuan voimalla hän kulki neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti.

Herra ilmestyy Elialle Hoorebilla

9 Hoorebilla Elia meni luolaan ja oli siellä yötä. Silloin hänelle tuli Herran sana. Herra kysyi: “Mitä sinä täällä teet, Elia?” 10 Hän vastasi: “Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, sotajoukkojen Jumalan, puolesta, sillä israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja minuakin he etsivät riistääkseen minun henkeni.” 11 Herra sanoi: “Mene seisomaan vuorelle Herran eteen.” Silloin Herra kulki ohitse, ja Herran edellä kävi voimakas tuuli, raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot. Mutta Herra ei ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. 12 Maanjäristystä seurasi tuli, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljainen, kuiskaava ääni.

13 Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja asettui luolan suulle. Silloin hän kuuli äänen, joka sanoi: “Mitä sinä täällä teet, Elia?” 14 Hän vastasi: “Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, sotajoukkojen Jumalan, puolesta, sillä israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja minuakin he etsivät riistääkseen minun henkeni.” 15 Herra sanoi hänelle: “Lähde takaisin kulkemaasi tietä. Mene Damaskoon autiomaan kautta, ja kun saavut sinne, voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. 16 Jeehu, Nimsin poika, sinun on voideltava Israelin kuninkaaksi ja Elisa, Saafatin poika Aabel-Meholasta, sijaasi profeetaksi. 17 Ja tapahtuu niin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa. 18 Minä olen jättänyt jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta miestä, kaikki ne, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalille ja joiden suut eivät ole häntä suudelleet.”

Elisa kutsutaan Elian seuraajaksi

19 Lähdettyään sieltä Elia kohtasi Elisan, Saafatin pojan, tämän ollessa kyntämässä. Kaksitoista härkäparia kulki hänen edellään, ja itse hän ajoi kahdettatoista. Kulkiessaan hänen ohitseen Elia heitti viittansa hänen päälleen. 20 Elisa jätti härät, juoksi Elian perään ja sanoi: “Salli minun suudella hyvästiksi isääni ja äitiäni, sitten minä seuraan sinua.” Elia sanoi: “Mene, mutta tule takaisin. Tiedäthän, mitä minä olen sinulle tehnyt.” 21 Elisa palasi hänen luotaan, otti härkäparin ja teurasti sen. Härkien ikeestä ja aurasta tekemällään tulella hän keitti lihat ja antoi ne väelle, ja he söivät. Sitten hän nousi, seurasi Eliaa ja palveli häntä.

Benhadad hyökkää Israeliin

1 Aramin kuningas Benhadad kutsui koolle koko sotajoukkonsa. Hänen kanssaan oli kolmekymmentäkaksi kuningasta hevosineen ja sotavaunuineen, ja hän ryhtyi piirittämään Samariaa ja taistelemaan sitä vastaan. 2 Benhadad lähetti sanansaattajia kaupunkiin Ahabin, Israelin kuninkaan, luo 3 sanomaan hänelle: “Näin sanoo Benhadad: ‘Sinun hopeasi ja kultasi kuuluvat minulle, samoin parhaimmat vaimosi ja lapsesi kuuluvat minulle.’” 4 Israelin kuningas vastasi: “Niin kuin olet sanonut, herrani, kuningas, minä kuulun sinulle, samoin kaikki, mitä minulla on.”

5 Mutta sanansaattajat tulivat uudestaan ja sanoivat: “Näin sanoo Benhadad: ‘Minä lähetin sinulle sanan, että sinun on annettava minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja lapsesi. 6 Huomenna tähän aikaan minä siis lähetän palvelijani luoksesi tutkimaan sinun talosi ja palvelijoittesi talot. Kaiken, mikä on silmiesi ihastus, he ottavat haltuunsa ja vievät.’” 7 Silloin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: “Ymmärtäkää ja nähkää, että hän hankkii meille onnettomuutta. Kun hän lähetti vaatimaan minulta vaimojani ja lapsiani, hopeaani ja kultaani, minä en kieltänyt niitä häneltä.” 8 Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: “Älä kuuntele äläkä suostu.” 9 Niin hän vastasi Benhadadin sanansaattajille: “Sanokaa herralleni, kuninkaalle: ‘Kaiken, mitä ensimmäisellä kerralla käskit palvelijasi tehdä, minä teen, mutta tätä minä en voi tehdä.’” Sanansaattajat veivät tämän vastauksen Benhadadille.

10 Benhadad lähetti hänelle sanan: “Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vastakin, jos Samarian tomu riittää täyttämään kaiken sen väen kourat, joka minua seuraa.” 11 Mutta Israelin kuningas vastasi: “Sanokaa hänelle: ‘Älköön se, joka vasta panee miekan vyölleen, kerskuko niin kuin se, joka riisuu miekan.’” 12 Kun Benhadad kuuli tämän vastauksen ollessaan kuninkaiden kanssa juomassa lehtimajoissa, hän sanoi palvelijoilleen: “Valmistautukaa!” Ja he valmistautuivat hyökkäämään kaupunkia vastaan.

Ahab voittaa Benhadadin kahdesti

13 Silloin eräs profeetta astui Israelin kuninkaan Ahabin eteen ja sanoi: “Näin sanoo Herra: ‘Näetkö koko tuon suuren joukon? Katso, minä annan sen tänä päivänä sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra.’” 14 Ahab kysyi: “Kenen avulla?” Profeetta vastasi: “Näin sanoo Herra: ‘Maaherrojen palvelijoiden avulla.’” Ahab kysyi vielä: “Kuka aloittaa taistelun?” Hän vastasi: “Sinä.” 15 Ahab katsasti maaherrojen palvelijat, ja heitä oli 232. Sen jälkeen hän katsasti koko väen, kaikki israelilaiset. Heitä oli 7 000.

16 He lähtivät hyökkäykseen puolenpäivän aikaan, kun Benhadad oli juopottelemassa lehtimajoissa yhdessä niiden 32 kuninkaan kanssa, jotka olivat hänen apunaan. 17 Maaherrojen palvelijat lähtivät ensimmäisinä. Kun Benhadad lähetti tiedustelijoita, nämä ilmoittivat hänelle, että Samariasta oli lähtenyt miehiä. 18 Hän sanoi: “Jos he ovat lähteneet liikkeelle rauhanomaisesti, ottakaa heidät kiinni elävinä. Ja jos he ovat lähteneet taistelemaan, ottakaa heidät silloinkin elävinä kiinni.” 19 Maaherrojen palvelijat ja heitä seuraava sotajoukko lähtivät kaupungista, 20 ja kukin heistä surmasi miehen. Silloin aramilaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa. Mutta Benhadad, Aramin kuningas, pääsi pakoon ratsain muutamien ratsumiesten kanssa. 21 Israelin kuningaskin lähti liikkeelle. Hän löi hevoset ja vaunujoukot ja tuotti näin aramilaisille suuren tappion.

22 Silloin profeetta tuli Israelin kuninkaan luo ja sanoi hänelle: “Mene ja varustaudu! Tiedä ja ymmärrä, mitä sinun on tehtävä, sillä vuoden kuluttua Aramin kuningas hyökkää kimppuusi.”

23 Aramin kuninkaan palvelijat sanoivat herralleen: “Heidän jumalansa on vuorten jumala. Sen tähden he olivat meitä vahvempia. Mutta taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, niin olemme varmasti heitä vahvempia. 24 Tee siis näin: Pane pois kaikki kuninkaat paikoiltaan ja aseta käskynhaltijat heidän tilalleen. 25 Hanki sitten itsellesi yhtä suuri sotajoukko kuin se, jonka menetit, yhtä monta hevosta ja yhtä monet vaunut. Taistelkaamme heitä vastaan tasangolla. Varmasti saamme heistä voiton.” Kuningas kuuli heitä ja teki niin.

26 Kun vuosi oli vaihtunut, Benhadad katsasti aramilaiset ja lähti Afekiin taistelemaan Israelia vastaan. 27 Myös israelilaiset katsastettiin ja muonitettiin, ja he lähtivät aramilaisia vastaan. Israelilaiset olivat leiriytyneinä heitä vastapäätä kuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaisia oli maan täydeltä. 28 Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan luo ja sanoi: “Näin sanoo Herra: ‘Koska aramilaiset ovat sanoneet, että Herra on vuorten jumala eikä laaksojen jumala, minä annan koko tämän suuren väenpaljouden sinun käsiisi, jotta te tulisitte tietämään, että minä olen Herra.’”

29 Joukot olivat leiriytyneinä vastakkain seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä syttyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat aramilaisia 100 000 jalkamiestä yhtenä päivänä. 30 Jäljelle jääneet pakenivat Afekin kaupunkiin, mutta sen muuri sortui näiden 27 000 miehen päälle. Myös Benhadad pakeni, hän tuli kaupunkiin ja piiloutui sisimpään kammioon.

Ahab säästää Benhadadin hengen

31 Benhadadin palvelijat sanoivat hänelle: “Kuulehan! Me olemme kuulleet, että Israelin kuningashuoneen kuninkaat ovat armollisia. Pannaan säkit lanteillemme ja nuorat kaulaamme ja mennään Israelin kuninkaan luo. Ehkä hän säästää sinun henkesi.” 32 He vyöttivät säkit lanteilleen, panivat nuorat kaulaansa, tulivat Israelin kuninkaan luo ja sanoivat: “Palvelijasi Benhadad sanoo: ‘Anna minun jäädä henkiin.’” Kuningas Ahab kysyi: “Vieläkö hän elää? Hän on minun veljeni.” 33 Miehet katsoivat sen hyväksi enteeksi, tarttuivat kiireesti hänen sanaansa ja vastasivat: “Benhadad on sinun veljesi.” Ahab sanoi: “Menkää noutamaan hänet.” Silloin Benhadad tuli Ahabin luo, ja Ahab antoi hänen nousta vaunuihinsa. 34 Benhadad sanoi hänelle: “Minä palautan sinulle kaupungit, jotka isäni otti sinun isältäsi. Laita itsellesi kauppakatuja Damaskoon, niin kuin minun isäni laittoi Samariaan.” Ahab vastasi: “Minä päästän sinut menemään tällä sopimuksella.” Hän teki liiton Benhadadin kanssa ja päästi hänet menemään.

Profeetan ennustus Ahabista

35 Muuan profeetanoppilas sanoi Herran käskystä toverilleen: “Lyö minua.” Mutta mies kieltäytyi lyömästä häntä. 36 Niin profeetanoppilas sanoi hänelle: “Koska et totellut Herran ääntä, sinut tappaa leijona, kun olet lähtenyt luotani.” Kun mies sitten lähti hänen luotaan, leijona tuli häntä vastaan ja tappoi hänet.

37 Profeetanoppilas tapasi toisen miehen ja sanoi: “Lyö minua.” Niin mies löi hänet haavoille. 38 Sen jälkeen profeetta meni seisomaan tien viereen ja odottamaan kuningasta. Hän tekeytyi tuntemattomaksi panemalla siteen silmilleen. 39 Kun kuningas kulki ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: “Palvelijasi oli lähtenyt keskelle taistelua. Siellä eräs mies tuli luokseni, toi mukanaan toisen miehen ja sanoi: ‘Vartioi tätä miestä. Jos hän katoaa, sinun henkesi vaaditaan hänen hengestään tai joudut maksamaan talentin hopeaa.’ 40 Mutta palvelijallasi oli tehtävää siellä ja täällä, ja niin miestä ei enää löytynyt.” Israelin kuningas sanoi hänelle: “Tuomiosi on se, minkä itse olet julistanut.” 41 Silloin hän poisti nopeasti siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet ja tiesi, että hän oli yksi profeetoista. 42 Profeetta sanoi kuninkaalle: “Näin sanoo Herra: ‘Koska sinä päästit käsistäsi miehen, jonka minä olin vihkinyt tuhon omaksi, sinun henkesi menee hänen hengestään ja sinun kansasi hänen kansastaan.’” 43 Pahantuulisena ja vihoissaan Israelin kuningas lähti kotiinsa ja tuli Samariaan.

Naabotin viinitarha

1 Tämän jälkeen sattui seuraava tapaus. Jisreeliläisellä Naabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. 2 Ahab sanoi Naabotille: “Anna minulle viinitarhasi vihannestarhaksi, kun se on niin lähellä minun taloani. Minä annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan, tai jos tahdot, annan sinulle sen hinnan rahana.” 3 Mutta Naabot vastasi Ahabille: “Herra varjelkoon minua antamasta sinulle isieni perintöosaa.” 4 Ahab meni kotiinsa pahantuulisena ja vihoissaan vastauksesta, jonka jisreeliläinen Naabot oli antanut sanoessaan: “En minä anna sinulle isieni perintöosaa.” Ahab paneutui makuulle vuoteelleen, käänsi kasvonsa pois eikä syönyt mitään.

5 Hänen vaimonsa Iisebel tuli hänen luokseen ja kysyi: “Miksi olet niin pahoilla mielin etkä syö mitään?” 6 Ahab vastasi: “Siksi, että puhuin jisreeliläisen Naabotin kanssa. Minä sanoin hänelle: ‘Anna minulle viinitarhasi rahasta, tai jos haluat, annan sinulle toisen viinitarhan sen tilalle’, mutta hän vastasi: ‘En anna sinulle viinitarhaani.’” 7 Hänen vaimonsa Iisebel sanoi: “Sinäkö muka käytät kuninkaanvaltaa Israelissa? Nouse ja syö, ja olkoon sydämesi iloinen. Minä kyllä toimitan sinulle jisreeliläisen Naabotin viinitarhan.”

Iisebel surmauttaa Naabotin

8 Iisebel kirjoitti Ahabin nimissä kirjeitä, sinetöi ne hänen sinetillään ja lähetti ne vanhimmille ja ylimyksille, jotka asuivat Naabotin kanssa samassa kaupungissa. 9 Kirjeissä hän kirjoitti: “Kuuluttakaa paasto ja asettakaa Naabot istumaan etumaiseksi kansan eteen. 10 Asettakaa kaksi kelvotonta miestä istumaan häntä vastapäätä ja todistamaan hänestä: ‘Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.’ Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää kuoliaaksi.”

11 Kaupungin miehet, vanhimmat ja ylimykset, jotka asuivat samassa kaupungissa kuin Naabot, tekivät Iisebelin antaman käskyn mukaan, juuri niin kuin hän oli heille lähettämissään kirjeissä kirjoittanut. 12 He kuuluttivat paaston ja asettivat Naabotin etumaiseksi kansan joukkoon. 13 Kaksi kelvotonta miestä tuli ja istuutui Naabotia vastapäätä. He todistivat häntä vastaan kansan edessä ja sanoivat: “Naabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta.” Silloin Naabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja kivitettiin kuoliaaksi.

14 Sitten he lähettivät Iisebelille sanan: “Naabot on kivitetty kuoliaaksi.” 15 Kun Iisebel kuuli, että Naabot oli kivitetty, hän sanoi Ahabille: “Nouse ja ota haltuusi jisreeliläisen Naabotin viinitarha, jota hän ei halunnut antaa sinulle rahasta. Naabot ei ole enää elossa. Hän on kuollut.” 16 Kun Ahab kuuli, että Naabot oli kuollut, hän lähti jisreeliläisen Naabotin viinitarhalle ottaakseen sen haltuunsa.

Elia julistaa tuomion Ahabille ja Iisebelille

17 Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 18 “Nouse ja mene tapaamaan Ahabia, Israelin kuningasta, joka asuu Samariassa. Hän on nyt Naabotin viinitarhassa, jota hän on mennyt ottamaan haltuunsa. 19 Sano hänelle: ‘Näin sanoo Herra: Murhaatko sinä miehen ja anastat hänen perintönsäkin!’ Puhu hänelle vielä: ‘Näin sanoo Herra: Samassa paikassa, missä koirat nuolivat Naabotin verta, ne nuolevat sinunkin vertasi.’”

20 Ahab sanoi Elialle: “Sinä siis löysit minut, vihamieheni!” Tämä vastasi: “Niin löysin. Näin sanoo Herra: Koska olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, 21 minä tuotan onnettomuuden sinulle, lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista Ahabin jälkeläiset, jotka heittävät vetensä seinään, niin orjat kuin vapaatkin. 22 Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle, koska olet vihoittanut minut ja vietellyt Israelin tekemään syntiä. 23 Iisebelistä Herra on puhunut näin: ‘Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona. 24 Ja Ahabin jälkeläisistä sen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat ja sen, joka kuolee kedolla, syövät taivaan linnut.’”

25 Totisesti, ei ole ollut ketään Ahabin kaltaista! Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Iisebel yllytti häntä. 26 Hän teki kauhistuttavan teon lähtiessään seuraamaan jumalankuvia aivan samoin kuin amorilaiset, jotka Herra karkotti israelilaisten tieltä.

Ahab nöyrtyy ja armahdetaan

27 Kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa, puki säkin paljaalle iholleen ja paastosi. Hän makasi säkki yllään ja liikkui hiljakseen. 28 Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 29 “Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt minun edessäni, minä en anna onnettomuuden tulla hänen elinpäivinään. Hänen poikansa päivinä minä annan onnettomuuden kohdata hänen sukuaan.”

Väärien profeettojen neuvot Ahabille

(2Ak 18:2-11)

1 Aram ja Israel olivat kolme vuotta aloillaan sotimatta keskenään. 2 Kolmantena vuotena Joosafat, Juudan kuningas, tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, luo. 3 Israelin kuningas sanoi palvelijoilleen: “Tiedättehän, että Gileadin Raamot kuuluu meille? Silti me olemme toimettomia emmekä ota sitä pois Aramin kuninkaan käsistä.” 4 Sitten hän kysyi Joosafatilta: “Lähdetkö kanssani sotaan Gileadin Raamotiin?” Joosafat vastasi Israelin kuninkaalle: “Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!”

5 Joosafat sanoi vielä Israelin kuninkaalle: “Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo.” 6 Israelin kuningas kutsui koolle profeettoja, noin neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: “Lähdenkö sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai enkö lähde?” He vastasivat: “Lähde! Herra antaa sen kuninkaan käsiin.” 7 Mutta Joosafat sanoi: “Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?” 8 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: “On vielä yksi mies, Miika, Jimlan poika, jonka kautta voisimme kysyä Herran tahtoa. Mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa.” Joosafat sanoi: “Älköön kuningas puhuko noin.” 9 Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: “Hae kiireesti Miika, Jimlan poika!”

10 Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin kuninkaallisiin vaatteisiin puettuina valtaistuimellaan Samarian portin aukiolla, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään. 11 Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: “Näin sanoo Herra: ‘Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun.’” 12 Kaikki profeetat profetoivat samoin sanoin: “Mene Gileadin Raamotiin ja ole voitokas, niin Herra antaa kaupungin kuninkaan käsiin.”

Miikan neuvoja ei kuunnella

(2Ak 18:12-27)

13 Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, sanoi hänelle: “Kuule, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinunkin sanomasi heidän sanomansa kaltainen. Lupaa sinäkin hyvää.” 14 Mutta Miika vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, minkä Herra minulle sanoo, sen minä puhun.”

15 Kun hän tuli kuninkaan eteen, kuningas kysyi häneltä: “Miika, lähdemmekö sotaan Gileadin Raamotiin vai emmekö lähde?” Miika vastasi: “Lähde ja ole voitokas, niin Herra antaa kaupungin kuninkaan käsiin.” 16 Mutta kuningas sanoi hänelle: “Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totta Herran nimessä?” 17 Miika vastasi: “Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: ‘Näillä ei ole isäntää. Palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’” 18 Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: “Enkö minä sanonut sinulle, ettei hän koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa!”

19 Mutta Miika sanoi: “Kuule siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan istuimellaan ja kaikki taivaan joukot seisomassa hänen luonaan, hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. 20 Ja Herra kysyi: ‘Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Yksi sanoi yhtä, toinen toista. 21 Silloin tuli esiin eräs henki, joka asettui seisomaan Herran eteen ja sanoi: ‘Minä viekoittelen hänet.’ Herra kysyi siltä: ‘Miten?’ 22 Henki vastasi: ‘Minä lähden sinne ja menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ‘Saat viekoitella, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin!’ 23 Ja nyt, katso, Herra on antanut mennä valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettojesi suuhun. Herra on päättänyt, että sinun osaksesi tulee onnettomuus.”

24 Silloin Sidkia, Kenaanan poika, meni Miikan luo, löi häntä poskelle ja sanoi: “Mitä tietä Herran Henki on muka poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?” 25 Miika vastasi: “Sen saat nähdä sinä päivänä, jona menet piiloon sisimpään kammioon.” 26 Israelin kuningas sanoi: “Ota Miika ja vie hänet takaisin kaupungin päällikön Aamonin ja kuninkaan pojan Jooaksen luo 27 ja sano: ‘Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä mies vankilaan ja elättäkää häntä vesitilkalla ja leivänkannikalla, kunnes palaan voittajana takaisin.’” 28 Miika vastasi: “Jos sinä todella palaat voittajana takaisin, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani.” Ja vielä hän sanoi: “Kuulkaa tämä, kaikki kansat!”

Ahab kuolee taistelussa

(2Ak 18:28-34)

29 Sitten Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin. 30 Israelin kuningas sanoi Joosafatille: “Minä pukeudun tuntemattomaksi ennen kuin käyn taisteluun. Ole sinä kuitenkin omissa vaatteissasi.” Niin Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja lähti taisteluun. 31 Mutta Aramin kuningas oli antanut käskyn sotavaunujen päälliköille, joita hänellä oli kolmekymmentäkaksi: “Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa.” 32 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he sanoivat: “Tuo on varmaankin Israelin kuningas”, ja kääntyivät hyökkämään hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi apua. 33 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, he lakkasivat ahdistamasta häntä.

34 Mutta eräs mies, joka jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, osui Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Kuningas sanoi vaunujensa ohjaajalle: “Käännä vaunut ja vie minut pois taistelusta. Minä olen haavoittunut.” 35 Mutta kun taistelu tuona päivänä kävi yhä kiivaammaksi, kuningas jäi seisomaan vaunuihinsa vastapäätä aramilaisia. Hänen vertaan vuoti haavasta vaunujen pohjalle, ja illalla hän kuoli. 36 Auringon laskiessa kaikui huuto kautta koko sotajoukon: “Joka mies kaupunkiinsa! Joka mies maahansa!”

37 Näin kuningas kuoli. Hänet vietiin Samariaan ja haudattiin sinne. 38 Hänen vaununsa huuhdottiin Samarian lammikolla, jossa porttojen oli tapana peseytyä, ja koirat nuolivat hänen vertaan, sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut.

39 Muista Ahabia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, norsunluupalatsista, jonka hän rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän linnoitti, niistä on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 40 Ahab meni lepoon isiensä luo, ja hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Joosafat Juudan kuninkaana

(2Ak 17:1-13, 20:31–21:1)

41 Aasan poika Joosafat tuli Juudan kuninkaaksi Israelin kuninkaan Ahabin neljäntenä hallitusvuotena. 42 Joosafat oli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksikymmentäviisi vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

43 Joosafat vaelsi kaikessa isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. 44 Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla. 45 Joosafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.

46 Muista Joosafatia koskevista asioista, hänen urotöistään ja sodistaan, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 47 Hän hävitti maasta viimeisetkin niistä haureellisista pyhäkköpojista, jotka olivat jääneet jäljelle hänen isänsä Aasan ajoilta. 48 Edomissa ei tuolloin ollut kuningasta, vaan sitä hallitsi maaherra. 49 Joosafat oli teettänyt Tarsiin-laivoja, joiden oli määrä purjehtia Oofiriin noutamaan kultaa, mutta ne eivät päässeet perille, sillä ne kärsivät haaksirikon Esjon-Geberissä. 50 Silloin Ahasja, Ahabin poika, sanoi Joosafatille: “Anna palvelijoitteni purjehtia samoilla laivoilla sinun palvelijoittesi kanssa.” Joosafat ei kuitenkaan suostunut siihen.

51 Sitten Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen sijaansa tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jooram.

Ahasja Israelin kuninkaana

52 Ahabin poika Ahasja tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Juudan kuninkaan Joosafatin seitsemäntenätoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.

53 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja kulki isänsä ja äitinsä tietä sekä Jerobeamin, Nebatin pojan, tietä, hänen, joka oli saattanut Israelin tekemään syntiä. 54 Ahasja palveli Baalia ja palvoi sitä. Näin hän vihoitti Herran, Israelin Jumalan, aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt.

TOINEN KUNINKAIDEN KIRJA

JAKAUTUNEEN VALTAKUNNAN AIKA, 1 – 16

Ahasjan sairaus ja kuolema

1 Ahabin kuoleman jälkeen Mooab luopui Israelista.

2 Ahasja putosi Samariassa yläsalinsa ikkunaristikon läpi ja loukkaantui. Silloin hän lähetti sanansaattajia ja sanoi heille: “Menkää ja kysykää Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta, toivunko minä tästä vammastani.” 3 Mutta Herran enkeli oli sanonut tisbeläiselle Elialle: “Nouse ja mene Samarian kuninkaan lähettiläitä vastaan ja sano heille: ‘Senkö vuoksi, ettei Israelissa muka ole Jumalaa, te menette kysymään neuvoa Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta? 4 Sen tähden Herra sanoo näin: Vuoteesta, johon olet noussut, sinä et enää astu alas, sillä sinun on kuoltava.’” Sitten Elia lähti pois.

5 Kun lähettiläät sitten palasivat kuninkaan luo, hän kysyi heiltä: “Miksi te palaatte takaisin?” 6 He vastasivat hänelle: “Meitä vastaan tuli mies, joka sanoi meille: ‘Menkää takaisin kuninkaan luo, joka lähetti teidät, ja sanokaa hänelle: Näin sanoo Herra: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun menette kysymään neuvoa Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta? Sen tähden sinä et enää astu alas vuoteesta, johon olet noussut, sillä sinun on kuoltava.’” 7 Kuningas kysyi heiltä: “Minkä näköinen oli se mies, joka tuli teitä vastaan ja puhui teille tällaisia sanoja?” 8 He vastasivat: “Hänellä oli yllään karvainen viitta ja vyötäisillään nahkainen lannevaate.” Silloin kuningas sanoi: “Se on tisbeläinen Elia.”

9 Kuningas lähetti Elian luo viidenkymmenenpäällikön miehineen. Päällikkö meni Elian luo, kun tämä oli istumassa vuoren laella, ja sanoi hänelle: “Jumalan mies! Kuningas sanoo: ‘Tule alas.’” 10 Elia vastasi viidenkymmenenpäällikölle: “Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon taivaasta tuli ja kuluttakoon sinut ja viisikymmentä miestäsi.” Silloin tuli lankesi taivaasta ja kulutti päällikön ja hänen viisikymmentä miestään.

11 Kuningas lähetti Elian luo toisen viidenkymmenenpäällikön miehineen. Päällikkö sanoi Elialle: “Jumalan mies! Näin sanoo kuningas: ‘Tule kiireesti alas.’” 12 Elia vastasi heille: “Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon taivaasta tuli ja kuluttakoon sinut ja viisikymmentä miestäsi.” Silloin Jumalan tuli lankesi taivaasta ja kulutti päällikön ja hänen viisikymmentä miestään.

13 Kuningas lähetti vielä kolmannen viidenkymmenenpäällikön miehineen. Tämä kolmas viidenkymmenenpäällikkö meni ylös Elian eteen, polvistui ja anoi häneltä armoa sanoen: “Jumalan mies, olkoon minun henkeni ja näiden viidenkymmenen palvelijasi henki sinun silmissäsi kallis. 14 Tuli on langennut taivaasta ja kuluttanut ne kaksi ensimmäistä viidenkymmenenpäällikköä miehineen. Olkoon minun henkeni kuitenkin sinun silmissäsi kallis.” 15 Herran enkeli sanoi Elialle: “Mene alas hänen kanssaan, älä pelkää häntä.” Silloin Elia nousi ja meni päällikön kanssa kuninkaan luo. 16 Elia sanoi kuninkaalle: “Näin sanoo Herra: Koska lähetit sanansaattajia kysymään neuvoa Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta, ikään kuin Israelissa ei olisi Jumalaa, jolta voisi pyytää sanaa, sinä et enää astu alas vuoteesta, johon olet asettunut, vaan sinun on kuoltava.”

17 Niin Ahasja kuoli Herran sanan mukaan, jonka Elia oli puhunut. Koska Ahasjalla ei ollut poikaa, Jooramista tuli kuningas hänen sijaansa. Tämä tapahtui Juudan kuninkaan Jooramin, Joosafatin pojan, toisena hallitusvuotena. 18 Muista Ahasjaa koskevista asioista, siitä, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan.

Elia otetaan taivaaseen

1 Tämä tapahtui siihen aikaan, kun Herra otti Elian myrskytuulessa ylös taivaaseen. Kun Elia ja Elisa olivat lähdössä Gilgalista, 2 Elia sanoi Elisalle: “Jää sinä tänne, sillä Herra on lähettänyt minut Beeteliin.” Mutta Elisa vastasi: “Niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät, minä en jätä sinua.” Ja he menivät Beeteliin. 3 Beetelissä olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan luo ja sanoivat hänelle: “Tiedätkö, että Herra ottaa tänään herrasi pois sinun pääsi ylitse?” Hän vastasi: “Tiedän kyllä, olkaa vaiti.” 4 Elia sanoi hänelle: “Elisa, jää sinä tänne, sillä Herra on lähettänyt minut Jerikoon.” Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät, minä en jätä sinua.” Ja he tulivat Jerikoon. 5 Jerikossa olevat profeetanoppilaat tulivat Elisan luo ja sanoivat hänelle: “Tiedätkö, että Herra ottaa tänään herrasi pois sinun pääsi ylitse?” Hän vastasi: “Tiedän kyllä, olkaa vaiti.” 6 Elia sanoi hänelle: “Jää sinä tänne, sillä Herra on lähettänyt minut Jordanille.” Mutta hän vastasi: “Niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät, minä en jätä sinua.” Niin he kulkivat molemmat yhdessä.

7 Viisikymmentä miestä profeetanoppilaiden joukosta lähti myös, ja he jäivät seisomaan jonkin matkan päähän, kun nuo kaksi seisahtuivat Jordanin rannalle. 8 Elia otti viittansa, kääri sen kokoon ja löi sillä vettä. Vesi jakaantui kahtia, ja he molemmat kulkivat virran yli kuivaa myöten. 9 Kun he olivat menneet yli, Elia sanoi Elisalle: “Pyydä minua tekemään hyväksesi jotakin, ennen kuin minut otetaan pois luotasi.” Elisa sanoi: “Tulkoon minulle kaksinkertainen osa sinun hengestäsi.” 10 Elia vastasi: “Teitpä vaikean pyynnön! Mutta jos näet, kuinka minut otetaan pois luotasi, niin se täytetään, mutta ellet näe, sitä ei täytetä.”

11 Kun he näin kulkivat ja puhelivat, yhtäkkiä ilmestyivät tuliset vaunut ja tuliset hevoset, jotka erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi myrskytuulessa taivaaseen. 12 Sen nähdessään Elisa huusi: “Isäni, isäni, Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!” Eikä hän enää nähnyt Eliaa. Sitten hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia.

Elisa Elian seuraajana

13 Elisa nosti maasta Elian viitan, joka oli pudonnut tämän päältä, palasi takaisin ja pysähtyi Jordanin rannalle. 14 Sitten hän otti viitan, joka oli pudonnut Elian päältä, löi sillä vettä ja sanoi: “Missä on Herra, Elian Jumala?” Kun hän näin löi vettä, se jakaantui kahtia, ja Elisa kulki virran yli.

15 Kun Jerikosta tulleet profeetanoppilaat näkivät tämän jonkin matkan päästä, he sanoivat: “Elian henki lepää Elisan yllä.” He menivät häntä vastaan ja kumartuivat maahan hänen edessään 16 ja sanoivat Elisalle: “Katso, palvelijoittesi joukossa on viisikymmentä urheaa miestä. Menkööt he etsimään sinun herraasi. Ehkä Herran Henki on temmannut hänet ja heittänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon.” Hän vastasi: “Älkää lähettäkö.” 17 Mutta kun he pyytämällä pyysivät häntä, hän lopulta kyllästyi ja sanoi: “Lähettäkää sitten.” He lähettivät viisikymmentä miestä. Nämä etsivät kolme päivää mutta eivät löytäneet Eliaa. 18 Kun he tulivat takaisin Elisan luo tämän ollessa vielä Jerikossa, Elisa sanoi heille: “Enkö minä kieltänyt teitä menemästä?”

Jerikon vesi paranee

19 Kaupungin miehet sanoivat Elisalle: “Katso, kaupunki sijaitsee hyvällä paikalla, niin kuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa ja maassa syntyy keskosia.” 20 Elisa sanoi: “Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suolaa.” He toivat hänelle maljan. 21 Hän meni lähteelle, heitti suolan siihen ja sanoi: “Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden. Se ei enää aiheuta kuolemaa eikä keskenmenoja.” 22 Vesi parani ja on ollut terveellistä tähän päivään asti sen sanan mukaan, jonka Elisa oli puhunut.

Pojat pilkkaavat Elisaa

23 Sitten Elisa lähti Jerikosta ylös Beeteliin. Hänen kulkiessaan tietä tuli kaupungista nuoria poikia. He pilkkasivat häntä ja sanoivat: “Mene ylös, kaljupää! Mene ylös, kaljupää!” 24 Elisa kääntyi ympäri, katsoi poikiin ja kirosi heidät Herran nimessä. Silloin metsästä tuli kaksi naaraskarhua, ja ne raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi. 25 Sieltä Elisa meni Karmelinvuorelle ja palasi sieltä Samariaan.

Jooram Israelin kuninkaana

1 Jooram, Ahabin poika, tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Joosafatin, Juudan kuninkaan, kahdeksantenatoista hallitusvuotena, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta. 2 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan isänsä ja äitinsä tavoin. Hän poisti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä oli teettänyt, 3 mutta piti kuitenkin kiinni Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Niistä hän ei luopunut.

Elisa ennustaa Mooabin tappion

4 Meesa, Mooabin kuningas, omisti lammaslaumoja ja maksoi vuotuisena verona Israelin kuninkaalle 100 000 karitsaa ja 100 000 pässin villat. 5 Mutta Ahabin kuoltua Mooabin kuningas luopui Israelin kuninkaan alaisuudesta. 6 Siihen aikaan kuningas Jooram lähti Samariasta ja katsasti koko Israelin. 7 Palattuaan hän lähetti Joosafatille, Juudan kuninkaalle, sanan: “Mooabin kuningas on luopunut minusta. Lähdetkö kanssani sotaan Mooabia vastaan?” Hän vastasi: “Lähden. Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi, minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi!” 8 Joosafat kysyi: “Mitä tietä meidän on mentävä?” Jooram vastasi: “Edomin autiomaan tietä.”

9 Niin Israelin kuningas, Juudan kuningas ja Edomin kuningas lähtivät liikkeelle. Kun he olivat kierrellen kulkeneet seitsemän päivän matkan, ei ollut enää vettä sotajoukolle eikä kuormajuhdille, jotka kulkivat heidän mukanaan. 10 Silloin Israelin kuningas sanoi: “Voi! Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen meidät Mooabin käsiin!” 11 Mutta Joosafat sanoi: “Eikö täällä ole ketään Herran profeettaa, jonka kautta voisimme kysyä neuvoa Herralta?” Silloin eräs Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi: “On täällä Elisa, Saafatin poika, joka valoi vettä Elian käsille.” 12 Joosafat sanoi: “Hänellä on Herran sana.” Niin Israelin kuningas ja Joosafat ja Edomin kuningas menivät hänen luokseen.

13 Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: “Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi? Mene isäsi profeettojen ja äitisi profeettojen luo.” Israelin kuningas vastasi hänelle: “Ei, sillä Herra on kutsunut nämä kolme kuningasta kokoon antaakseen heidät Mooabin käsiin.” 14 Elisa sanoi: “Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: ellen tahtoisi tehdä Joosafatille, Juudan kuninkaalle, mieliksi, en edes katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua. 15 Mutta tuokaa minulle nyt soittaja.” Soittajan soittaessa Herran käsi tuli Elisan päälle 16 ja hän sanoi: “Näin sanoo Herra: Kaivakaa tämä joenuoma kuoppia täyteen, 17 sillä näin sanoo Herra: Te ette tule näkemään tuulta ettekä sadetta, ja kuitenkin tuo joenuoma tulee vettä täyteen. Te saatte juoda itse, samoin teidän karjanne ja kuormajuhtanne. 18 Tämä on kuitenkin Herran silmissä pieni asia. Hän antaa Mooabin teidän käsiinne. 19 Te valloitatte kaikki linnoitetut kaupungit ja kaikki vauraat kaupungit, kaadatte kaikki hedelmäpuut, tukitte kaikki vesilähteet ja turmelette kivillä kaikki hyvät peltopalstat.” 20 Seuraavana aamuna, ruokauhrin uhraamisen aikaan, tuli vettä Edomista päin, ja vesi peitti maan.

Mooabilaiset voitetaan

21 Kun mooabilaiset saivat kuulla, että nuo kuninkaat olivat lähteneet sotaan heitä vastaan, he kutsuivat koolle kaikki, jotka kykenivät pukemaan taisteluvarustuksen ylleen, nuorukaisista kokeneisiin saakka, ja nämä asettuivat rajalle. 22 Mooabilaiset nousivat varhain aamulla. Kun aurinko nousi ja paistoi veteen, he näkivät edessään olevan veden punaisena kuin veri. 23 Silloin he sanoivat: “Se on verta! Varmaan kuninkaat ovat joutuneet taisteluun keskenään ja surmanneet toisensa. Nyt saaliille, Mooab!” 24 Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, israelilaiset nousivat ja voittivat mooabilaiset. Nämä pakenivat, ja israelilaiset löivät Mooabin täydellisesti. 25 He hävittivät kaupungit, ja kukin heistä heitti kiven kaikille hyville peltopalstoille, niin että ne tulivat täyteen kiviä. He tukkivat kaikki vesilähteet ja kaatoivat kaikki hedelmäpuut, niin että lopulta vain Kiir-Haresetin muurin kivet olivat paikoillaan, mutta linkomiehet piirittivät kaupungin ja ampuivat sitä.

26 Kun Mooabin kuningas näki, että taistelu kävi hänelle ylivoimaiseksi, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen läpi Edomin kuninkaan kohdalta, mutta he eivät onnistuneet. 27 Silloin hän otti esikoispoikansa, josta oli määrä tulla kuningas hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhriksi muurilla. Silloin israelilaisia kohtasi suuri viha, ja he lähtivät sieltä ja palasivat omaan maahansa.

Öljyihme

1 Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle: “Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, että palvelijasi oli Herraa pelkäävä mies. Nyt velkoja tulee ottamaan molemmat poikani orjikseen.” 2 Elisa sanoi hänelle: “Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: “Palvelijattarellasi ei ole talossaan muuta kuin pieni pullollinen öljyä.” 3 Silloin Elisa sanoi: “Mene ja lainaa kylästä astioita, tyhjiä astioita, kaikilta naapureiltasi. Älä tyydy vähään. 4 Mene sitten sisään poikiesi kanssa ja sulje ovi jälkeesi. Kaada öljyä kaikkiin astioihin, ja aina kun astia tulee täyteen, siirrä se syrjään.”

5 Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven jälkeensä. Pojat toivat hänelle astioita, ja hän kaatoi niihin öljyä. 6 Kun astiat olivat täynnä, nainen sanoi pojalleen: “Tuo minulle vielä astia.” Mutta tämä vastasi: “Astioita ei enää ole.” Silloin öljy tyrehtyi. 7 Nainen meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: “Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte sillä, mikä jää jäljelle.”

Suunemilaisen nainen saa pojan

8 Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin. Siellä oli arvossa pidetty nainen, joka vaati häntä aterialle. Niin usein kuin Elisa kulki sitä kautta, hän poikkesi sinne aterioimaan. 9 Nainen sanoi miehelleen: “Katsohan, minä tiedän, että mies, joka aina kulkee meidän kauttamme, on pyhä Jumalan mies. 10 Tekisimmekö pienen kattohuoneen ja sijoittaisimme sinne vuoteen, pöydän, tuolin ja lampun häntä varten, niin että hän tullessaan luoksemme voisi vetäytyä sinne?”

11 Kun Elisa eräänä päivänä tuli sinne, hän vetäytyi kattohuoneeseen ja asettui makuulle. 12 Hän sanoi palvelijalleen Geehasille: “Kutsu tänne se suunemilainen nainen.” Geehasi kutsui hänet, ja nainen astui Geehasin eteen. 13 Elisa pyysi palvelijaansa sanomaan naiselle: “Sinä olet nähnyt kaiken tämän vaivan meidän vuoksemme. Mitä voisimme tehdä hyväksesi? Onko sinulla jotakin asiaa kuninkaalle tai sotapäällikölle?” Nainen vastasi: “Ei, minähän asun heimoni keskellä.” 14 Elisa kysyi: “Eikö siis ole mitään tehtävissä hänen hyväkseen?” Geehasi vastasi: “On kyllä! Hänellä ei ole poikaa, ja hänen miehensä on vanha.” 15 Silloin Elisa sanoi: “Kutsu hänet.” Geehasi kutsui naisen, ja tämä seisahtui ovelle. 16 Elisa sanoi: “Tähän aikaan tulevana vuonna sinulla on poika sylissäsi.” Nainen vastasi: “Ei, herrani, Jumalan mies, älä uskottele turhia palvelijattarellesi.” 17 Nainen tuli kuitenkin raskaaksi ja synnytti pojan seuraavana vuonna, niin kuin Elisa oli hänelle sanonut.

Elisa herättää henkiin suunemilaisen naisen pojan

18 Kun poika oli varttunut, hän lähti eräänä päivänä isänsä luo, joka oli leikkuuväen luona. 19 Hän sanoi isälleen: “Voi päätäni! Voi päätäni!” Isä sanoi palvelijalle: “Kanna hänet äitinsä luo.” 20 Palvelija otti pojan ja vei hänet äidin luo. Poika istui äitinsä sylissä keskipäivään asti, ja sitten hän kuoli. 21 Äiti meni ylös ja laski pojan Jumalan miehen vuoteelle. Sitten hän sulki oven, lähti pois, 22 kutsui miehensä ja sanoi: “Lähetä luokseni joku palvelijoista ja aasintamma. Minä riennän Jumalan miehen luo ja tulen pian takaisin.” 23 Mies sanoi: “Miksi menet hänen luokseen tänään? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti.” Hän vastasi: “Ole huoleti.” 24 Nainen satuloi aasin ja sanoi palvelijalleen: “Aja eteenpäin äläkä keskeytä matkaa, ennen kuin sanon sinulle.”

25 Niin hän lähti ja tuli Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Kun Jumalan mies näki hänet kaukaa, hän sanoi palvelijalleen Geehasille: “Katso, hän on se suunemilainen nainen. 26 Juokse häntä vastaan ja kysy häneltä: Onko sinulla kaikki hyvin? Voiko miehesi hyvin? Voiko poikasi hyvin?” Nainen vastasi: “Hyvin.” 27 Tultuaan vuorelle Jumalan miehen luo nainen tarttui hänen jalkoihinsa. Geehasi astui esiin työntääkseen naisen pois, mutta Jumalan mies sanoi: “Anna hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen. Herra on salannut sen minulta eikä ole kertonut sitä minulle.” 28 Nainen sanoi: “Pyysinkö minä poikaa herraltani? Enkö minä sanonut: Älä uskottele minulle turhia?”

29 Silloin Elisa sanoi Geehasille: “Vyötä itsesi, ota minun sauvani käteesi ja mene. Kun kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Aseta sitten sauvani pojan kasvoille.” 30 Pojan äiti sanoi: “Niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät, minä en jätä sinua.” Silloin Elisa nousi ja seurasi häntä.

31 Geehasi oli mennyt heidän edellään ja asettanut sauvan pojan kasvoille, mutta ei kuulunut ääntä eikä näkynyt mitään elonmerkkiä. Geehasi palasi Elisan luo ja sanoi hänelle: “Poika ei herännyt.” 32 Kun Elisa tuli taloon, poika makasi siellä hänen vuoteellaan kuolleena. 33 Tultuaan sisään huoneeseen hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja sitten hän rukoili Herraa. 34 Sen jälkeen hän nousi vuoteelle ja laskeutui pojan ylle. Hän pani suunsa hänen suunsa päälle, silmänsä hänen silmiensä päälle ja kädet hänen käsiensä päälle. Kun hän näin kumartui pojan ylitse, tämän ruumis alkoi lämmetä. 35 Sitten hän käveli huoneessa kerran edestakaisin, nousi taas vuoteelle ja kumartui pojan ylle. Silloin poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi silmänsä. 36 Elisa kutsui Geehasin ja sanoi: “Kutsu tänne se suunemilainen nainen.” Geehasi kutsui naisen, ja tämä tuli Elisan luo. Elisa sanoi: “Ota poikasi.” 37 Nainen heittäytyi Elisan jalkojen juureen ja kumartui maahan. Sitten hän otti poikansa ja meni ulos.

Padassa on kuolema!

38 Elisan palatessa Gilgaliin maassa oli nälänhätä. Kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessään, hän sanoi palvelijalleen: “Pane suuri pata tulelle ja keitä keitto profeetanoppilaille.” 39 Eräs oppilaista meni niitylle poimimaan malvoja. Hän löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurpitsoja viittansa täyteen. Takaisin tultuaan hän leikkeli ne keittopataan, sillä he eivät tunteneet niitä. 40 Kun keittoa ammennettiin miehille syötäväksi, ja nämä maistoivat sitä, he huusivat: “Jumalan mies, padassa on kuolema!” Eivätkä he voineet syödä. 41 Silloin Elisa sanoi: “Tuokaa jauhoja.” Sitten hän heitti jauhot pataan ja sanoi: “Ammentakaa väelle syötäväksi.” Eikä padassa ollut mitään vahingollista.

Sata miestä ravitaan

42 Eräs mies tuli Baal-Saalisasta ja toi Jumalan miehelle uutisleipiä, kaksikymmentä ohraleipää ja uuden sadon jyviä repussaan. Silloin Elisa sanoi palvelijalleen: “Anna ne väelle syötäväksi.” 43 Mutta palvelija kysyi: “Kuinka minä voin tarjota siitä sadalle miehelle?” Hän vastasi: “Anna väelle syötäväksi, sillä näin sanoo Herra: ‘He syövät, ja ruokaa jää tähteeksikin.’” 44 Hän pani ruuan heidän eteensä, ja he söivät. Ruokaa jäi tähteeksikin Herran sanan mukaan.

Naeman puhdistuu spitaalista

1 Naeman, Aramin kuninkaan sotapäällikkö, oli kunnioitettu ja herransa arvossa pitämä mies, sillä hänen kauttaan Herra oli antanut Aramille voiton. Tämä mies oli sotasankari mutta hän sairasti spitaalia. 2 Kun aramilaiset kerran olivat käyneet ryöstöretkellä, he olivat tuoneet Israelin maasta vankina pienen tytön. Hän oli joutunut Naemanin vaimon palvelukseen. 3 Tyttö sanoi emännälleen: “Jospa herrani menisi Samariassa asuvan profeetan luo! Tämä voisi vapauttaa hänet spitaalista.” 4 Naeman meni ja kertoi tämän herralleen sanoen: “Niin ja niin puhui Israelin maasta tuotu tyttö.” 5 Aramin kuningas vastasi: “Mene vain sinne. Minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle.” Naeman lähti ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa, kuusituhatta sekeliä kultaa ja kymmenen juhlapukua.

6 Hän vei Israelin kuninkaalle myös kirjeen, jossa sanottiin: “Tämän kirjeen tuo sinulle palvelijani Naeman. Olen lähettänyt hänet luoksesi, jotta päästäisit hänet spitaalista.” 7 Kun Israelin kuningas oli lukenut kirjeen, hän repäisi vaatteensa ja sanoi: “Olenko minä Jumala, joka voi ottaa ja antaa elämän? Hän lähettää minulle käskyn, että minun on päästettävä tämä mies spitaalista! Ymmärtäkää ja nähkää, että hän etsii aihetta minua vastaan.”

8 Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli repäissyt vaatteensa, hän lähetti tälle sanan: “Miksi olet repäissyt vaatteesi? Tulkoon hän minun luokseni, niin hän saa tietää, että Israelissa on profeetta.” 9 Naeman tuli hevosineen ja vaunuineen ja seisahtui Elisan talon oven eteen. 10 Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: “Mene ja peseydy seitsemän kertaa Jordanissa, niin ruumiisi paranee entiselleen, ja sinä puhdistut.” 11 Silloin Naeman vihastui, lähti pois ja sanoi: “Minä ajattelin hänen edes tulevan luokseni, seisovan ja huutavan Herran, Jumalansa, nimeä, heiluttavan kättään sairaan paikan yllä ja näin poistavan spitaalin. 12 Eivätkö Damaskon virrat Abana ja Parpar ole parempia kuin kaikki Israelin vedet? Enkö voisi yhtä hyvin peseytyä niissä tullakseni puhtaaksi.” Sitten hän kääntyi ja lähti raivoissaan tiehensä.

13 Mutta Naemanin palvelijat menivät hänen luokseen ja sanoivat hänelle: “Isäni, jos profeetta olisi käskenyt sinun tehdä jotakin suurenmoista, etkö tekisi sitä? Saati sitten nyt, kun hän sanoi sinulle vain: ‘Peseydy ja puhdistu!’.” 14 Niin Naeman meni ja upottautui Jordaniin seitsemän kertaa Jumalan miehen sanan mukaan. Silloin hän puhdistui, ja hänen ihonsa tuli entiselleen, pienen pojan ihon kaltaiseksi.

Elisa kieltäytyy Naemanin lahjasta

15 Naeman palasi koko seurueensa kanssa Jumalan miehen luo, jäi seisomaan hänen eteensä ja sanoi: “Katso, nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla maan päällä kuin Israelissa. Ota siis kiitoslahja palvelijaltasi.” 16 Mutta Elisa vastasi: “Niin totta kuin Herra, jota minä palvelen, elää, minä en ota sitä.” Ja vaikka Naeman pyytämällä pyysi, hän kieltäytyi. 17 Naeman sanoi: “Jos et lahjaa otakaan, salli kuitenkin palvelijasi saada sen verran maata kuin muulipari voi kantaa. Palvelijasi ei enää uhraa polttouhria eikä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle. 18 Herra antakoon kuitenkin anteeksi palvelijallesi sen, että kun kuningas, minun herrani, menee Rimmonin temppeliin ja kumartaen rukoilee minun käteeni nojaten, niin minäkin kumarrun siellä. Antakoon siis Herra palvelijallesi anteeksi sen, että minä kumarrun Rimmonin temppelissä.” 19 Elisa sanoi hänelle: “Mene rauhassa.”

Geehasin ahneus ja rangaistus

Kun Naeman oli lähtenyt Elisan luota ja kulkenut jonkin matkaa, 20 ajatteli Geehasi, Jumalan miehen Elisan palvelija: “Kas vain! Herrani säästi tuota aramilaista Naemania eikä ottanut häneltä mitään siitä, mitä hän oli tuonut mukanaan. Niin totta kuin Herra elää, minä juoksen hänen jälkeensä saadakseni häneltä jotakin.” 21 Niin Geehasi lähti Naemanin perään. Kun Naeman näki tämän juoksevan jäljessään, hän hyppäsi alas vaunuista, meni häntä vastaan ja kysyi: “Onko kaikki hyvin?” 22 Geehasi vastasi: “Kaikki on hyvin, mutta herrani lähetti minut sanoen: ‘Nyt juuri tuli luokseni Efraimin vuoristosta kaksi nuorta miestä, profeetanoppilaita. Antaisitko heille talentin hopeaa ja kaksi juhlapukua?’” 23 Naeman vastasi: “Salli minun antaa kaksi talenttia.” Ja hän pyytämällä pyysi häntä. Sitten Naeman sitoi kaksi talenttia hopeaa kahteen pussiin ja antoi ne sekä kaksi juhlapukua kahdelle palvelijalleen, ja nämä kantoivat niitä Geehasin edellä. 24 Kun hän tuli linnoitettuun kaupunkiin, hän otti ne heiltä ja antoi ne säilytettäväksi erääseen taloon. Sitten hän päästi miehet menemään.

25 Kun Geehasi meni herransa eteen, Elisa kysyi häneltä: “Mistä tulet, Geehasi?” Hän vastasi: “Palvelijasi ei ole käynyt missään.” 26 Elisa sanoi hänelle: “Eikö henkeni kulkenut kanssasi, kun eräs mies lähti vaunuistaan sinua vastaan? Oliko nyt aika ottaa vastaan hopeaa ja vaatteita ja hankkia öljytarhoja ja viinitarhoja, lampaita ja nautoja, orjia ja orjattaria? 27 Niinpä Naemanin spitaali tarttuu sinuun ja sinun jälkeläisiisi ikiajoiksi.” Ja Geehasi lähti hänen luotaan lumivalkeana spitaalista.

Kirves nousee vedenpinnalle

1 Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: “Näetkö? Huone, jossa me istumme sinun edessäsi, on meille liian ahdas. 2 Mennään siis Jordanille ja otetaan sieltä kukin yksi hirsi ja rakennetaan sinne paikka kokoontumista varten.” Hän sanoi: “Menkää.” 3 Eräs heistä kysyi: “Suostuthan tulemaan palvelijoittesi kanssa?” Elisa vastasi: “Minä tulen.” 4 Elisa lähti heidän kanssaan, ja Jordanille tultuaan he kaatoivat puita.

5 Kun eräs heistä kaatoi puuta, kirveenterä irtosi ja kimposi veteen. Mies huusi hädissään: “Voi, herrani, se oli vielä lainattukin!” 6 Jumalan mies kysyi: “Mihin se putosi?” Mies näytti hänelle paikan. Silloin Elisa veisti puukappaleen, heitti sen siihen paikkaan ja sai kirveenterän nousemaan pintaan. 7 Sitten hän sanoi: “Ota se ylös.” Mies kurotti kätensä ja otti kirveenterän.

Herra sokaisee aramilaisten sotajoukon

8 Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli palvelijoittensa kanssa ja sanoi: “Minä asetan joukkoni siihen ja siihen paikkaan.” 9 Silloin Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: “Varo, ettet kulje sen paikan kautta, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne väijyksiin.” 10 Israelin kuningas lähetti miehiä paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut. Niin hän oli siellä varuillaan. Eikä näin tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.

11 Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi. Hän kutsui palvelijansa ja sanoi: “Ettekö voisi sanoa minulle, kuka meidän joukossamme on Israelin kuninkaan puolella?” 12 Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: “Ei kukaan, herrani kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmoittaa Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi.” 13 Kuningas sanoi: “Menkää ja ottakaa selvää, missä hän on, niin minä lähetän miehiä ottamaan hänet kiinni.” Kuninkaalle kerrottiin: “Hän on Dootanissa.” 14 Silloin Aramin kuningas lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. Joukot tulivat sinne yöllä ja saartoivat kaupungin.

15 Kun Jumalan miehen palvelija nousi varhain aamulla ja meni ulos, hän näki, että sotajoukko hevosineen ja sotavaunuineen piiritti kaupunkia. Palvelija sanoi Elisalle: “Voi, herrani, mitä me nyt teemme!” 16 Elisa vastasi: “Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.” 17 Elisa rukoili sanoen: “Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi.” Herra avasi palvelijan silmät, ja silloin tämä näki, että vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja joka puolella Elisan ympärillä.

18 Kun vihollisia sitten tuli Elisaa kohti, hän rukoili Herraa ja sanoi: “Sokaise tämä väki.” Niin Herra sokaisi heidät Elisan sanan mukaan. 19 Elisa sanoi heille: “Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Ja hän vei heidät Samariaan. 20 Heidän tultuaan Samariaan Elisa sanoi: “Herra, avaa heidän silmänsä, että he näkisivät.” Herra avasi heidän silmänsä, ja he huomasivat olevansa keskellä Samariaa.

21 Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: “Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?” 22 Elisa vastasi: “Älä surmaa. Surmaisitko sinä ne, jotka olet ottanut vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä leipää ja vettä. Syökööt ja juokoot ja menkööt sitten herransa luo.” 23 Silloin kuningas valmisti heille suuret pidot. Kun he olivat syöneet ja juoneet, hän päästi heidät menemään, ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia rosvojoukkoja enää tullut Israelin maahan.

Samarian piiritys ja nälänhätä

24 Sen jälkeen tapahtui, että Benhadad, Aramin kuningas, kokosi kaiken sotajoukkonsa ja alkoi piirittää Samariaa. 25 Heidän ahdistaessaan Samariaa kaupungissa syntyi suuri nälänhätä. Aasinpää maksoi silloin kahdeksankymmentä hopeasekeliä ja neljännes kab-mittaa kyyhkysensontaa viisi hopeasekeliä.

26 Kun Israelin kuningas kerran siihen aikaan käveli muurin päällä, muuan nainen huusi hänelle: “Auta, herrani, kuningas.” 27 Kuningas vastasi: “Ellei Herra sinua auta, niin mistä minä hankin sinulle apua? Puimatantereeltako vai viinikuurnasta?” 28 Kuningas kysyi vielä: “Mikä sinun on?” Nainen vastasi: “Tuo nainen sanoi minulle: ‘Anna tänne poikasi, niin syömme hänet tänään. Huomenna syömme minun poikani.’ 29 Me keitimme minun poikani ja söimme hänet. Toisena päivänä minä sanoin hänelle: ‘Anna tänne poikasi, niin syömme hänet.’ Mutta hän oli piilottanut poikansa.”

30 Kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi vaatteensa. Koska hän silloin oli kävelemässä muurin päällä, kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla säkki paljaalla iholla. 31 Kuningas sanoi: “Jumala rangaiskoon minua nyt ja vastakin, ellei Elisan, Saafatin pojan, pää putoa tänään.”

32 Elisa istui talossaan, ja vanhimmat istuivat hänen kanssaan. Kuningas lähetti miehen edellään, mutta ennen kuin lähetetty mies tuli Elisan luo, Elisa sanoi vanhimmille: “Näettekö, kuinka se murhamiehen poika on lähettänyt miehen hakkaamaan minulta pään poikki? Kun hän tulee, katsokaa, että suljette oven ja pidättelette häntä ovella. Eivätkö jo hänen herransakin askeleet kuulu hänen jäljessään?” 33 Elisan vielä puhuessa heidän kanssaan lähetetty mies tuli hänen luokseen ja sanoi: “Tämä vitsaus tulee Herralta! Miksi panisin enää mitään toivoa Herraan?”

Elisa ennustaa nälänhädän loppuvan

1 Elisa vastasi: “Kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra: Huomenna tähän aikaan maksaa Samarian portilla sea-mitta hienoja vehnäjauhoja sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin.” 2 Silloin vaunu-upseeri, jonka käsivarresta kuningas otti tukea, vastasi Jumalan miehelle ja sanoi: “Vaikka Herra tekisi luukut taivaaseen, voisiko sellaista tapahtua?” Elisa vastasi: “Sinä saat nähdä sen omin silmin, mutta syödä et siitä saa.”

Aramilaisten äkkilähtö

3 Kaupungin portin edustalla oleskeli neljä spitaalista miestä. He sanoivat toisilleen: “Mitä me tässä istumme ja odotamme kuolemaa! 4 Jos päätämme mennä kaupunkiin, jossa on nälänhätä, me kuolemme. Jos jäämme tähän, me kuolemme. Tulkaa, siirrytään aramilaisten leiriin. Jos he jättävät meidät eloon, me jäämme eloon, mutta jos he surmaavat meidät, me kuolemme.” 5 Iltahämärissä he nousivat mennäkseen aramilaisten leiriin, mutta kun he tulivat leirin laitaan, siellä ei ollutkaan ketään. 6 Herra oli näet antanut aramilaisten sotajoukon kuulla sotavaunujen, hevosten ja suuren sotajoukon ryskettä. Silloin aramilaiset olivat sanoneet toisilleen: “Nyt Israelin kuningas on palkannut heettiläisten kuninkaat ja Egyptin kuninkaat hyökkäämään meidän kimppuumme.” 7 Siksi he olivat nousseet ja paenneet hämärissä. Telttansa, hevosensa, aasinsa ja leirinsä he olivat jättäneet niille sijoilleen ja paenneet henkensä edestä.

Spitaaliset tuovat hyvän sanoman

8 Tultuaan leirin laitaan spitaaliset menivät erääseen telttaan, söivät ja joivat, ottivat sieltä hopeaa, kultaa ja vaatteita, menivät pois ja kätkivät ne. Sitten he tulivat takaisin, menivät toiseen telttaan ja ottivat sieltäkin saalista, menivät pois ja kätkivät myös sen. 9 Mutta sitten he sanoivat toisilleen: “Emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän sanoman päivä. Jos olemme vaiti ja odotamme aamun valkenemiseen asti, me joudumme syyllisiksi. Tulkaa, mennään ilmoittamaan tästä kuninkaanlinnaan.”

10 Sitten he menivät, kutsuivat kaupungin portinvartijat ja kertoivat heille: “Me menimme aramilaisten leiriin, mutta siellä ei ollut ketään, eikä kuulunut ihmisten ääniä. Siellä oli vain hevosia ja aaseja kytkettyinä, ja teltat olivat paikoillaan.” 11 Portinvartijat huusivat ja ilmoittivat tämän kuninkaan palatsiin.

12 Kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelijoilleen: “Minäpä sanon teille, mitä aramilaiset aikovat tehdä. He tietävät meidän kärsivän nälkää ja ovat poistuneet leiristään ja piiloutuneet kedolle. He ajattelevat: Kun he lähtevät ulos kaupungista, me otamme heidät elävinä kiinni ja menemme sisälle kaupunkiin.” 13 Mutta eräs hänen palvelijoistaan vastasi: “Voimmehan me ottaa viisi jäljellä olevista hevosista. Niillehän käy muutenkin samoin kuin kaikelle Israelin joukolle, joka on jäljellä kaupungissa, ja samoin kuin on käynyt kaikelle Israelin joukolle, joka on jo tuhoutunut. Lähetetään heidät matkaan, niin saamme nähdä.” 14 Niin he ottivat kahdet vaunut hevosineen, ja kuningas lähetti ne aramilaisten sotajoukon jälkeen sanoen vaunusotureille: “Menkää katsomaan!” 15 He menivät aramilaisten jäljessä Jordanille asti ja näkivät, että koko tie oli täynnä vaatteita ja varusteita, jotka aramilaiset olivat heittäneet pois hädissään. Miehet palasivat ja kertoivat kaiken kuninkaalle. 16 Silloin kansa lähti ja ryösti aramilaisten leirin. Ja niin sea-mitta hienoja vehnäjauhoja maksoi sekelin ja kaksi sea-mittaa ohria sekelin, Herran sanan mukaan.

Epäuskoinen upseeri saa surmansa

17 Kuningas oli asettanut porttia valvomaan sen upseerin, jonka käsivarteen hän nojautui, mutta kansa tallasi hänet portin luona kuoliaaksi. Kävi juuri niin kuin Jumalan mies oli puhunut silloin, kun kuningas oli tullut hänen luokseen. 18 Jumalan mies oli nimittäin sanonut kuninkaalle: “Huomenna tähän aikaan maksaa Samarian portilla kaksi sea-mittaa ohria sekelin ja yksi sea-mitta hienoja vehnäjauhoja sekelin.” 19 Mutta vaunu-upseeri oli vastannut Jumalan miehelle: “Vaikka Herra tekisi luukut taivaaseen, voisiko sellaista tapahtua?” Silloin Elisa oli vastannut: “Sinä saat nähdä sen omin silmin, mutta syödä et siitä saa.” 20 Niin hänen myös kävi. Kansa tallasi hänet portin luona jalkoihinsa, ja hän kuoli.

Elisa auttaa suunemilaista naista

1 Elisa puhui naiselle, jonka pojan hän oli herättänyt henkiin, ja sanoi: “Nouse, sinä ja perheesi, ja mene muualle asumaan, missä vain voit asua, sillä Herra on kutsunut tähän maahan nälänhädän, ja se myös tulee seitsemäksi vuodeksi.” 2 Nainen nousi ja teki Jumalan miehen sanan mukaan. Hän lähti perheineen ja asui muukalaisena filistealaisten maassa seitsemän vuotta.

3 Niiden seitsemän vuoden kuluttua nainen palasi filistealaisten maasta. Hän meni kuninkaan luo ja äänekkäästi valittaen vetosi tähän saadakseen talonsa ja peltonsa takaisin. 4 Kuningas oli silloin puhumassa Geehasin, Jumalan miehen palvelijan, kanssa ja oli pyytänyt häneltä: “Kerro minulle kaikista niistä suurista teoista, jotka Elisa on tehnyt.” 5 Juuri kun Geehasi oli kertomassa kuninkaalle, kuinka Elisa oli herättänyt kuolleen henkiin, tuli kuninkaan luo nainen, jonka pojan Elisa oli herättänyt henkiin, ja anoi äänekkäästi valittaen takaisin taloaan ja peltoaan. Silloin Geehasi sanoi: “Herrani, kuningas, tämä on se nainen, ja tuo on hänen poikansa, jonka Elisa herätti henkiin.” 6 Kuningas tiedusteli naiselta asiaa, ja tämä kertoi hänelle kaiken. Silloin kuningas lähetti erään hoviherran hänen mukaansa ja sanoi: “Järjestä hänelle takaisin kaikki, mikä hänelle kuuluu, ja korvaa kaikki pellon sadot siitä päivästä alkaen, jona hän lähti maasta, tähän päivään asti.”

Elisa ennustaa Hasaelin kuninkuuden

7 Kun Elisa kerran tuli Damaskoon, Aramin kuningas Benhadad oli sairaana. Hänelle ilmoitettiin: “Jumalan mies on tullut tänne.” 8 Silloin kuningas sanoi Hasaelille: “Ota mukaasi lahja, mene tapaamaan Jumalan miestä ja kysy hänen kauttaan Herralta, toivunko minä tästä taudista.” 9 Hasael meni tapaamaan Elisaa ja otti mukaansa lahjaksi neljäkymmentä kamelinkuormaa kaikkea, mikä Damaskossa oli parasta. Hän tuli ja astui Elisan eteen ja sanoi: “Poikasi Benhadad, Aramin kuningas, lähetti minut sinun luoksesi kysymään: Toivunko minä tästä taudista.” 10 Elisa sanoi: “Mene ja sano hänelle: ‘Sinä toivut.’ Herra on kuitenkin näyttänyt minulle, että hänen on kuoltava.”

11 Jumalan mies tuijotti häntä kauan ilmeettömänä, kunnes lopulta alkoi itkeä. 12 Hasael kysyi: “Minkä tähden herrani itkee?” Elisa vastasi: “Koska minä tiedän, kuinka paljon pahaa sinä tulet tekemään israelilaisille. Sinä sytytät tuleen heidän varustetut kaupunkinsa, surmaat miekalla heidän nuoret miehensä, murskaat heidän pienet lapsensa ja halkaiset heidän raskaana olevat vaimonsa.” 13 Hasael sanoi: “Mikä on palvelijasi, tällainen koira, että hän voisi tehdä näin suuria asioita?” Elisa vastasi: “Herra on antanut minun nähdä sinut Aramin kuninkaana.”

14 Hasael lähti Elisan luota ja tuli herransa luo. Kuningas kysyi häneltä: “Mitä Elisa sanoi sinulle?” Hasael vastasi: “Hän sanoi minulle, että sinä toivut.” 15 Mutta seuraavana päivänä Hasael otti peitteen, kastoi sen veteen ja piti sitä levitettynä Benhadadin kasvoilla, kunnes tämä kuoli. Ja Hasael tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Jooram Juudan kuninkaana

(2Ak 21:1-20)

16 Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, viidentenä hallitusvuotena, Joosafatin vielä ollessa Juudan kuninkaana, tuli Jooramista, Juudan kuninkaan Joosafatin pojasta, kuningas. 17 Jooram oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen ja hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.

18 Hän vaelsi Israelin kuninkaiden tietä Ahabin suvun tavoin. Hänellä oli näet vaimona Ahabin tytär, ja hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 19 Palvelijansa Daavidin tähden Herra ei kuitenkaan tahtonut tuhota Juudaa, koska hän oli luvannut antaa Daavidin ja hänen poikiensa lampun palaa ikuisesti.

20 Jooramin päivinä edomilaiset luopuivat Juudan alaisuudesta ja asettivat itselleen kuninkaan. 21 Jooram meni kaikkine sotavaunuineen rajan yli Saairiin. Hän nousi yöllä ja voitti häntä ja sotavaunujen päälliköitä piirittäneet edomilaiset, mutta hänen sotaväkensä pakeni koteihinsa. 22 Edomilaiset luopuivat Juudan alaisuudesta, ja näin on ollut tähän päivään asti. Samaan aikaan myös Libna luopui.

23 Muista Jooramia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 24 Jooram meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Ahasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Ahasja Juudan kuninkaana

(2Ak 22:1-6)

25 Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, kahdentenatoista hallitusvuotena tuli Ahasja, Juudan kuninkaan Jooramin poika, kuninkaaksi. 26 Ahasja oli kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa vuoden. Hänen äitinsä oli nimeltään Atalja, Israelin kuninkaan Omrin tytär.

27 Ahasja vaelsi Ahabin suvun tietä ja teki tämän suvun tavoin sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, sillä hän oli äidin puolelta Ahabin sukua.

28 Ahasja lähti Jooramin, Ahabin pojan, kanssa sotimaan Aramin kuningasta Hasaelia vastaan Gileadin Raamotiin, mutta aramilaiset haavoittivat Jooramia. 29 Kuningas Jooram palasi Jisreeliin parantuakseen haavoista, joita aramilaiset olivat iskeneet häneen Raamassa, kun hän oli taistellut Aramin kuningasta Hasaelia vastaan. Juudan kuningas Ahasja, Jooramin poika, tuli Jisreeliin katsomaan Jooramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairaana.

Jeehu voidellaan Israelin kuninkaaksi

1 Profeetta Elisa kutsui erään profeetanoppilaan ja sanoi hänelle: “Vyötä itsesi, ota tämä öljyastia mukaasi ja mene Gileadin Raamotiin. 2 Kun tulet sinne, etsi sieltä käsiisi Jeehu, Nimsin pojan Joosafatin poika. Mene sisään, käske hänen nousta toveriensa keskeltä ja vie hänet sisähuoneeseen. 3 Ota öljyastia, vuodata öljy hänen päähänsä ja sano: ‘Näin sanoo Herra: Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’ Avaa sitten ovi ja pakene viivyttelemättä.”

4 Niin nuorukainen, profeetan palvelija, meni Gileadin Raamotiin. 5 Kun hän tuli sinne, hän näki sotaväen päälliköt istumassa. Hän sanoi: “Minulla on asiaa sinulle, päällikkö.” Jeehu kysyi: “Kenelle meistä kaikista?” Hän vastasi: “Sinulle, päällikkö.” 6 Silloin Jeehu nousi ja meni sisähuoneeseen. Profeetanoppilas vuodatti öljyn hänen päähänsä ja sanoi hänelle: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi. 7 Sinä surmaat herrasi Ahabin suvun, sillä minä kostan Iisebelille palvelijoitteni profeettojen veren ja kaikkien Herran palvelijoitten veren. 8 Koko Ahabin suku tuhoutuu. Minä hävitän Israelista Ahabin jälkeläiset, jotka heittävät vetensä seinälle, niin orjat kuin vapaatkin. 9 Minä teen Ahabin suvulle samoin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja samoin kuin Baesan, Ahian pojan, suvulle. 10 Iisebelin syövät koirat Jisreelin vainiolla, eikä kukaan hautaa häntä.” Sitten profeetanoppilas avasi oven ja pakeni.

11 Jeehu tuli ulos herransa palvelijoiden luo, ja häneltä kysyttiin: “Onko kaikki hyvin? Miksi tuo hullu tuli luoksesi?” Hän vastasi heille: “Tehän tunnette sen miehen ja hänen puheensa.” 12 Mutta he sanoivat: “Valetta! Kerro meille totuus!” Hän vastasi: “Niin ja niin hän puhui minulle ja sanoi: ‘Näin sanoo Herra: Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’” 13 Silloin jokainen riisui heti viittansa, ja he panivat ne hänen alleen paljaille portaille. He puhalsivat pasuunaan ja huusivat: “Jeehusta on tullut kuningas!”

Jeehu surmaa Jooramin ja Ahasjan

14 Jeehu, Nimsin pojan Joosafatin poika, teki salaliiton Jooramia vastaan. Jooram oli ollut koko Israelin kanssa puolustamassa Gileadin Raamotia Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. 15 Hän oli palannut Jisreeliin parantuakseen haavoista, joita aramilaiset olivat iskeneet häneen hänen taistellessaan Hasaelia, Aramin kuningasta, vastaan. Jeehu sanoi: “Jos olette samaa mieltä, älkää päästäkö lähtemään kaupungista ketään, joka menisi Jisreeliin kertomaan tästä asiasta.” 16 Sitten Jeehu nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin, koska Jooram makasi siellä sairaana. Ahasja, Juudan kuningas, oli myös tullut sinne katsomaan Jooramia.

17 Tähystäjä seisoi Jisreelin tornissa ja näki Jeehun joukon tulevan ja sanoi: “Minä näen väkijoukon.” Jooram sanoi: “Ota ratsumies ja lähetä hänet heitä vastaan kysymään, onko kaikki hyvin.” 18 Ratsumies lähti Jeehua vastaan ja sanoi: “Näin kysyy kuningas: ‘Onko kaikki hyvin?’” Jeehu vastasi: “Mitä se sinulle kuuluu, onko kaikki hyvin? Käänny ja seuraa minua.” Tähystäjä ilmoitti siitä sanoen: “Sanansaattaja tuli heidän luokseen mutta ei palaa takaisin.” 19 Silloin kuningas lähetti toisen ratsumiehen. Kun tämä tuli heidän luokseen, hän sanoi: “Näin kysyy kuningas: ‘Onko kaikki hyvin?’” Jeehu vastasi: “Mitä se sinulle kuuluu, onko kaikki hyvin? Käänny ja seuraa minua.” 20 Tähystäjä ilmoitti: “Hän tuli heidän luokseen mutta ei palaa takaisin. Ja ajotapa muistuttaa Jeehun, Nimsin pojan, ajoa, sillä hän ajaa kuin hurja.”

21 Silloin Jooram sanoi: “Valjastakaa!” Hänen vaununsa valjastettiin, ja Jooram, Israelin kuningas, sekä Ahasja, Juudan kuningas, lähtivät kumpikin vaunuissaan Jeehua vastaan ja kohtasivat hänet jisreeliläisen Naabotin maapalstalla. 22 Kun Jooram näki Jeehun, hän kysyi: “Onko kaikki hyvin, Jeehu?” Tämä vastasi: “Kuinka kaikki voisi olla hyvin, kun äitisi Iisebelin haureudet ja hänen monet noituutensa saavat yhä jatkua?” 23 Silloin Jooram käänsi vaununsa, pakeni ja huusi Ahasjalle: “Petos, Ahasja!” 24 Mutta Jeehu jännitti jousen kaikin voimin ja ampui Jooramia hartioiden väliin. Nuoli lävisti hänen sydämensä, ja hän vaipui vaunuihinsa.

25 Sitten Jeehu sanoi Bidkarille, vaunu-upseerilleen: “Ota ja heitä hänet jisreeliläisen Naabotin maapalstalle. Muistathan sinä niin kuin minäkin, että kun ratsastimme rinnakkain hänen isänsä Ahabin jäljessä, Herra lausui hänestä tämän ennustuksen: 26 ‘Totisesti, minä näin eilen Naabotin ja hänen poikiensa veren, sanoo Herra. Minä kostan sinulle tällä samalla maapalstalla, sanoo Herra.’ Ota hänet nyt ja heitä tälle maapalstalle Herran sanan mukaan.”

27 Kun Ahasja, Juudan kuningas, näki mitä tapahtui, hän pakeni Beet-Gaaniin päin. Mutta Jeehu ajoi häntä takaa ja sanoi: “Ampukaa hänetkin vaunuihinsa.” He ampuivat häntä Guurin solassa, joka on Jibleamin luona. Ahasja pääsi kuitenkin pakenemaan Megiddoon, mutta hän kuoli siellä. 28 Hänen palvelijansa veivät hänet vaunuissa Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa, hänen isiensä viereen, Daavidin kaupunkiin. 29 Ahasja oli tullut Juudan kuninkaaksi Ahabin pojan Jooramin yhdentenätoista hallitusvuotena.

Iisebelin kuolema

30 Sitten Jeehu tuli Jisreeliin. Kun Iisebel kuuli siitä, hän maalasi ihomaalilla silmäluomensa, koristeli hiuksensa ja katseli ulos ikkunasta. 31 Jeehun tullessa portista sisään Iisebel kysyi: “Onko kaikki hyvin, Simri, sinä herrasi murhaaja?” 32 Jeehu kohotti katseensa ikkunaa kohti ja kysyi: “Kuka on minun puolellani? Kuka?” Niin pari kolme hoviherraa katsoi alas häneen. 33 Jeehu sanoi: “Heittäkää hänet alas.” He heittivät Iisebelin alas, ja hänen vertaan roiskui seinään ja hevosiin, ja ne tallasivat hänet jalkoihinsa. 34 Jeehu meni sisään ja söi ja joi. Sitten hän sanoi: “Pitäkää huolta, että se kirottu nainen tulee haudatuksi. Olihan hän sentään kuninkaan tytär.” 35 Mutta kun he menivät hautaamaan häntä, he eivät löytäneet muuta kuin pääkallon, jalat ja kädet. 36 He palasivat ja ilmoittivat sen Jeehulle. Silloin Jeehu sanoi: “Tässä on toteutunut Herran sana, jonka hän puhui palvelijansa, tisbeläisen Elian, kautta: ‘Jisreelin vainiolla koirat syövät Iisebelin lihan, 37 ja Iisebelin ruumis on niin kuin lanta pellolla Jisreelin vainiolla, niin ettei voida sanoa: Tämä on Iisebel.’”

Jeehu hävittää Ahabin ja Ahasjan suvun

1 Ahabilla oli seitsemänkymmentä poikaa Samariassa. Jeehu kirjoitti kirjeet ja lähetti ne Samariaan Jisreelin päämiehille, vanhimmille ja Ahabin poikien holhoojille. Hän kirjoitti näin: 2 “Heti, kun tämä kirje tulee teille, joiden luona herranne pojat ovat ja joiden hallussa ovat vaunut, hevoset, varustettu kaupunki ja aseet, 3 valitkaa silloin herranne pojista paras ja oikeamielisin ja asettakaa hänet isänsä valtaistuimelle ja sotikaa herranne suvun puolesta.”

4 He kauhistuivat kovasti ja sanoivat: “Kun ne kaksi kuningasta eivät kestäneet hänen edessään, kuinka me kestäisimme?” 5 Niinpä linnan päällikkö ja kaupungin päällikkö sekä vanhimmat ja holhoojat lähettivät Jeehulle sanan: “Me olemme sinun palvelijoitasi ja teemme kaiken, mitä sinä meille määräät. Emme me tee ketään kuninkaaksi. Tee, mitä hyväksi näet.”

6 Jeehu kirjoitti heille toisen kirjeen, joka kuului näin: “Jos olette minun puolellani ja haluatte totella minua, ottakaa mukaanne herranne poikien päät ja tulkaa huomenna tähän aikaan minun luokseni Jisreeliin.” Kuninkaan seitsemänkymmentä poikaa asuivat näet kaupungin ylimysten luona, jotka kasvattivat heitä. 7 Kun kirje saapui, he ottivat kuninkaan pojat kiinni ja tappoivat kaikki seitsemänkymmentä miestä, panivat heidän päänsä koreihin ja lähettivät ne Jeehulle Jisreeliin. 8 Kun sanansaattaja tuli ja ilmoitti Jeehulle, että kuninkaan poikien päät on tuotu, Jeehu sanoi: “Pankaa ne kahteen röykkiöön portille, ja olkoot ne siinä aamuun asti.”

9 Aamulla Jeehu meni ulos, asettui portille ja puhui kaikelle kansalle: “Te olette syyttömiä. Minä olen se, joka tein salaliiton herraani vastaan ja tapoin hänet, mutta kuka on surmannut kaikki nämä? 10 Tietäkää siis, ettei yksikään Herran sana, jonka hän on puhunut Ahabin sukua vastaan, jää toteutumatta. Herra on tehnyt sen, minkä hän on puhunut palvelijansa Elian kautta.” 11 Niin Jeehu surmasi kaikki, jotka Ahabin suvusta olivat jäljellä Jisreelissä sekä kaikki hänen ylimyksensä, uskottunsa ja pappinsa, kunnes Ahabin kannattajista ei jäänyt jäljellä ainoatakaan.

12 Sitten Jeehu nousi ja lähti Samariaan. Tultuaan tien varrella olevan paimenten Beet-Eekedin luo 13 hän kohtasi Juudan kuninkaan Ahasjan veljet ja kysyi: “Keitä te olette?” He vastasivat: “Olemme Ahasjan veljiä ja menemme tervehtimään kuninkaan poikia ja kuninkaan äidin poikia.” 14 Jeehu sanoi: “Ottakaa heidät elävinä kiinni.” He ottivat heidät kiinni elävinä ja tappoivat heidät Beet-Eekedin vesisäiliön luona, neljäkymmentäkaksi miestä. Hän ei jättänyt heistä eloon ainoatakaan.

15 Kun Jeehu lähti sieltä, hän kohtasi Joonadabin, Reekabin pojan, joka tuli häntä vastaan. Jeehu tervehti häntä ja sanoi: “Onko sydämesi yhtä vilpitön minua kohtaan kuin minun sydämeni on sinua kohtaan?” “Kyllä on”, vastasi Joonadab. Jeehu sanoi: “Jos niin on, ojenna tänne kätesi.” Joonadab ojensi kätensä Jeehulle, ja tämä otti hänet vaunuihinsa. 16 Jeehu sanoi: “Tule mukaani katsomaan, kuinka minä kiivailen Herran puolesta.” Niin Joonadab sai ajaa hänen vaunuissaan. 17 Tultuaan Samariaan Jeehu surmasi kaikki, jotka Ahabin suvusta olivat jäljellä Samariassa. Hän hävitti heidät Herran sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut Elialle.

Jeehu surmaa Baalin palvelijat

18 Sitten Jeehu kutsui kansan koolle ja sanoi: “Ahab on palvellut Baalia vähän, mutta Jeehu palvelee häntä paljon. 19 Kutsukaa nyt luokseni kaikki Baalin profeetat, kaikki hänen palvelijansa ja pappinsa. Kukaan ei saa jäädä pois, sillä minä järjestän suuren uhrijuhlan Baalin kunniaksi. Eloon ei jää yksikään, joka jää pois.” Mutta Jeehu menetteli näin tuhotakseen juonen avulla Baalin palvelijat. 20 Jeehu sanoi: “Kuuluttakaa pyhä juhlakokous Baalin kunniaksi.” Ja kokous kutsuttiin koolle. 21 Jeehu lähetti sanan kaikkialle Israeliin, ja kaikki Baalin palvelijat tulivat. Kukaan ei jäänyt saapumatta. Kaikki menivät Baalin temppeliin, ja se täyttyi ääriään myöten. 22 Jeehu sanoi vaatekammion hoitajalle: “Tuo puvut kaikille Baalin palvelijoille.” Tämä toi heille puvut. 23 Kun Jeehu tuli Joonadabin, Reekabin pojan, kanssa Baalin temppeliin, hän sanoi Baalin palvelijoille: “Tutkikaa ja katsokaa tarkoin, ettei täällä teidän joukossanne ole yhtään Herran palvelijaa vaan ainoastaan Baalin palvelijoita.”

24 Sitten he menivät uhraamaan teurasuhreja ja polttouhreja. Jeehu oli kuitenkin asettanut ulkopuolelle kahdeksankymmentä miestä ja sanonut: “Jos yksikään niistä miehistä, jotka minä tuon teidän käsiinne, pääsee pakoon, menee henki hengestä.” 25 Kun he olivat saaneet päätökseen polttouhrin toimittamisen, Jeehu sanoi henkivartijoille ja vaunusotureille: “Menkää sisään ja surmatkaa heidät. Yksikään ei saa päästä ulos.” Niin heidät surmattiin miekalla, ja henkivartijat ja vaunusoturit heittivät ulos heidän ruumiinsa. Sitten he menivät Baalin temppelisaliin, 26 veivät ulos Baalin temppelin pylväät ja polttivat ne. 27 He murskasivat Baalin patsaan, hävittivät Baalin temppelin ja tekivät sille paikalle käymälöitä, jotka ovat vieläkin käytössä. 28 Näin Jeehu hävitti Baalin Israelista.

Jeehu ei palvele Herraa kokosydämisesti

29 Mutta Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä, Jeehu ei luopunut. Hän ei luopunut kultaisista sonnimullikoista, jotka olivat Beetelissä ja Daanissa. 30 Herra sanoi Jeehulle: “Koska olet hyvin toteuttanut sen, mikä oli oikein minun silmissäni, ja koska teit Ahabin suvulle aivan sen mukaan, mitä oli sydämelläni, sinun poikasi saavat istua Israelin valtaistuimella neljänteen polveen.” 31 Jeehu ei kuitenkaan vaeltanut tarkoin, kaikesta sydämestään, Herran, Israelin Jumalan, lain mukaan. Hän ei kääntynyt pois Jerobeamin synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

Hasaelin valloitukset

32 Niihin aikoihin Herra alkoi pirstoa Israelia. Hasael voitti israelilaiset kaikkialla Israelin raja-alueilla 33 ja valloitti Jordanista auringonnousuun päin koko Gileadin maan, joka kuului gaadilaisille, ruubenilaisille ja manasselaisille, Arnonjoen rannalla sijaitsevasta Aroerista alkaen. Hän valloitti sekä Gileadin että Baasanin.

Jeehun kuolema

34 Muista Jeehua koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, kaikista hänen urotöistään, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 35 Sitten Jeehu meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan. Hänen poikansa Jooahas tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 36 Aika, jonka Jeehu hallitsi Israelia Samariassa, oli kaksikymmentäkahdeksan vuotta.

Ataljan hirmuvalta ja Joojadan salaliitto

(2Ak 22:10–23:15)

1 Kun Atalja, Ahasjan äiti, näki, että hänen poikansa oli kuollut, hän nousi ja tuhosi koko kuningassuvun. 2 Kuningas Jooramin tytär Jooseba, Ahasjan sisar, oli kuitenkin ottanut surmattaviksi joutuvien kuninkaan poikien joukosta Ahasjan pojan Jooaksen ja vienyt hänet ja hänen imettäjänsä salaa makuuhuoneeseen. Jooasta pidettiin Ataljalta piilossa, eikä hän joutunut surmatuksi. 3 Poika oli piilotettuna Jehoseban luona Herran temppelissä kuusi vuotta, sen ajan, jonka Atalja hallitsi maata.

4 Seitsemäntenä vuotena Joojada lähetti hakemaan kaarialaisten palkkasoturien ja henkivartijoiden sadanpäälliköt ja käski tuoda heidät luokseen Herran temppeliin. Tehtyään heidän kanssaan liiton ja vannotettuaan heitä Herran temppelissä hän näytti heille kuninkaan pojan. 5 Sitten hän käski heitä sanoen: “Teidän tulee tehdä näin: Yksi kolmannes teistä, joiden on mentävä vartioon sapattina, vartioikoon kuninkaan palatsia. 6 Toinen kolmannes olkoon Suurinportilla ja kolmas henkivartijoiden takana olevalla portilla. Vartioikaa linnaa vuorotellen. 7 Kaksi kolmasosaa teistä – kaikki, jotka ovat vapaavuorossa tänä sapattina – vartioikoot Herran temppeliä kuninkaan luona. 8 Asettukaa kuninkaan ympärille, kukin ase kädessään. Se, joka lähestyy rivejä, surmattakoon. Olkaa kuninkaan lähellä, menipä hän ulos tai sisään.”

9 Sadanpäälliköt tekivät aivan niin kuin pappi Joojada oli heitä käskenyt. Kukin heistä otti miehensä – sekä ne, joiden oli mentävä vartioon sapattina, että ne, jotka olivat vapaavuorossa sapattina – ja he tulivat pappi Joojadan luo. 10 Pappi antoi sadanpäälliköille Herran temppelistä keihäät ja kilvet, jotka olivat kuuluneet kuningas Daavidille. 11 Henkivartijat asettuivat kuninkaan ympärille kukin ase kädessään. Heitä seisoi alttarin luota katsoen temppelin oikealta sivulta sen vasemmalle sivulle saakka. 12 Sitten Joojada toi esiin kuninkaan pojan, pani kruunun hänen päähänsä ja antoi hänelle lain kirjan. He julistivat hänet kuninkaaksi ja voitelivat hänet öljyllä. Sitten he taputtivat käsiään ja huusivat: “Eläköön kuningas!”

13 Kun Atalja kuuli henkivartijoiden ja kansan huudon, hän meni kansan luo Herran temppeliin. 14 Siellä hän näki kuninkaan seisomassa pylvään vieressä, niin kuin tapa oli. Päälliköt ja torvensoittajat olivat kuninkaan vierellä, ja koko maan kansa riemuitsi ja puhalsi torviin. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: “Salaliitto! Salaliitto!” 15 Mutta pappi Joojada käski sadanpäälliköitä, sotajoukon johtajia, ja sanoi heille: “Viekää hänet pois rivistöjen välitse ja surmatkaa miekalla jokainen, joka yrittää seurata häntä.” Joojada oli näet sanonut: “Älköön häntä surmattako Herran temppelissä!” 16 He kävivät Ataljaan käsiksi, ja kun hänet oli tuotu tielle, jota myöten hevosia kuljetettiin kuninkaan palatsiin, hänet surmattiin siellä.

Ataljan hirmuvalta päättyy

(2Ak 23:16-21)

17 Joojada teki liiton Herran, kuninkaan ja kansan välillä, jotta he olisivat Herran kansa. Hän teki myös liiton kuninkaan ja kansan välille. 18 Sitten koko kansa meni Baalin temppeliin ja hajotti sen. Temppelin alttarit ja kuvat särjettiin perusteellisesti, ja Mattan, Baalin pappi, tapettiin alttarien edessä. Pappi Joojada asetti vartiostot Herran temppelin ympärille. 19 Hän otti mukaansa sadanpäälliköt, kaarialaiset soturit ja henkivartijat sekä koko kansan, ja he veivät kuninkaan Herran temppelistä ja tulivat henkivartijoiden portin kautta kuninkaan palatsiin. Siellä Jooas istuutui kuninkaalliselle valtaistuimelle. 20 Koko kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Atalja oli surmattu miekalla kuninkaanlinnan luona.

Jooas Juudan kuninkaana

(2Ak 24:1-13)

1 Jooas oli seitsemän vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi. 2 Hän tuli kuninkaaksi Jeehun seitsemäntenä hallitusvuotena ja hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Sibja, kotoisin Beersebasta.

3 Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, koko sen ajan, jona pappi Joojada oli häntä neuvomassa. 4 Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä edelleen uhrikukkuloilla.

5 Jooas sanoi papeille: “Kaikki käypä raha, joka tuodaan Herran temppeliin pyhinä lahjoina – arvion mukaan suoritettavat ihmisten lunastusmaksut ja kaikki raha, jonka joku sydämensä vaatimuksesta tuo Herran temppeliin – 6 papit ottakoot ne rahat haltuunsa kukin tuttavaltaan ja korjatkoot niillä temppelin vauriot kaikkialta, mistä vaurioita löytyy.”

7 Mutta vielä kuningas Jooaksen kahdentenakymmenentenäkolmantena hallitusvuotena papit eivät olleet korjanneet temppelin vaurioita. 8 Silloin kuningas Jooas kutsui pappi Joojadan ja muut papit ja sanoi heille: “Miksi te ette ole korjanneet mitään temppelin vaurioita? Nyt te ette enää saa ottaa rahaa tuttaviltanne, vaan teidän on annettava rahat temppelin vaurioiden korjaamiseen.” 9 Papit suostuivat siihen, etteivät enää ottaisi rahaa kansalta eivätkä myöskään korjaisi temppelin vaurioita.

10 Pappi Joojada otti arkun, kaiversi reiän sen kanteen ja asetti arkun alttarin viereen, oikealle puolelle siitä katsoen, mistä tullaan Herran temppeliin. Ovenvartijoina toimivat papit panivat siihen kaiken rahan, joka tuotiin Herran temppeliin. 11 Aina kun nähtiin, että arkussa oli paljon rahaa, kuninkaan kirjuri tuli yhdessä ylipapin kanssa, ja he kokosivat Herran temppelissä olevat rahat ja laskivat ne. 12 Sitten he antoivat punnitut rahat työn valvojille, joille työt Herran temppelissä oli uskottu, ja nämä maksoivat niillä palkan Herran temppeliä korjaaville puusepille, rakennusmiehille, 13 muurareille ja kivenhakkaajille. Rahoilla ostettiin myös puutavaraa ja hakattuja kiviä Herran temppelin vaurioiden korjaamiseksi ja maksettiin kaikki temppelin korjausmenot. 14 Herran temppeliin tuoduilla rahoilla ei kuitenkaan teetetty temppelin hopeavateja, veitsiä, vihmontamaljoja, torvia eikä mitään muita kulta- tai hopeaesineitä. 15 Rahat annettiin työn valvojille, että nämä teettäisivät niillä Herran temppelin korjaustyöt. 16 Tilintekoa ei niiltä miehiltä vaadittu, joille rahat luovutettiin työmiehille annettaviksi; he toimivat luottomiehinä. 17 Vikauhri- ja syntiuhrirahoja ei tuotu Herran temppeliin, vaan ne tulivat papeille.

Hasaelin sotaretki

18 Siihen aikaan Aramin kuningas Hasael ryhtyi sotimaan Gatia vastaan ja valloitti sen. Sitten hän suuntasi katseensa Jerusalemia kohti hyökätäkseen sinne. 19 Silloin Juudan kuningas Jooas otti kaikki pyhät lahjat, jotka hänen isänsä, Juudan kuninkaat Joosafat, Jooram ja Ahasja, olivat pyhittäneet, sekä omat pyhät lahjansa ja kaiken kullan, joka oli Herran temppelin aarrekammiossa ja kuninkaanlinnassa, ja lähetti ne Aramin kuninkaalle Hasaelille. Silloin tämä luopui aikeistaan hyökätä Jerusalemiin.

Jooas surmataan

20 Muista Jooasta koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 21 Hänen palvelijansa nousivat häntä vastaan, tekivät salaliiton ja surmasivat hänet Millon linnoituksessa, siinä, mistä mennään alas Sillaan. 22 Jooaksen palvelijat Joosabad, Simeatin poika, ja Joosabad, Soomerin poika, löivät hänet kuoliaaksi. Hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin, ja hänen poikansa Amasja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Jooahas Israelin kuninkaana

1 Juudan kuninkaan Jooaksen, Ahasjan pojan, kahdentenakymmenentenäkolmantena hallitusvuotena tuli Jooahas, Jeehun poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa seitsemäntoista vuotta. 2 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän vaelsi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. Niistä hän ei luopunut.

3 Niin Herran viha syttyi israelilaisia kohtaan, ja hän antoi heidät yhä uudestaan Hasaelin, Aramin kuninkaan, ja Benhadadin, Hasaelin pojan, käsiin. 4 Mutta Jooahas etsi Herran kasvoja, ja Herra kuuli häntä, sillä hän näki israelilaisten kurjuuden Aramin kuninkaan sortaessa heitä. 5 Herra antoi israelilaisille pelastajan, ja he pääsivät Aramin vallan alta. He asuivat rauhassa kodeissaan niin kuin ennenkin. 6 He eivät kuitenkaan kääntyneet pois Jerobeamin suvun synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä, vaan vaelsivat niissä. Myös asera-tarha jäi paikoilleen Samariaan. 7 Herra ei jättänyt Jooahakselle väkeä enempää kuin viisikymmentä ratsumiestä, kymmenet sotavaunut ja kymmenentuhatta jalkamiestä, sillä Aramin kuningas oli hävittänyt Israelin joukot. Niistä oli tullut kuin tomua, jota tallataan.

8 Muista Jooahasta koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, sekä hänen urotöistään on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 9 Sitten Jooahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan. Hänen poikansa Jooas tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Jooas Israelin kuninkaana

10 Juudan kuninkaan Jooaksen kolmantenakymmenentenäseitsemäntenä hallitusvuotena tuli Jooas, Jooahaksen poika, Israelin kuninkaaksi. Hän hallitsi Samariassa kuusitoista vuotta. 11 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän ei luopunut mistään Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä, vaan vaelsi niissä.

12 Muista Jooasta koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, sekä hänen urotöistään, kuinka hän soti Juudan kuningasta Amasjaa vastaan, niistä on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 13 Sitten Jooas meni lepoon isiensä luo, ja hänen valtaistuimelleen istui Jerobeam. Jooas haudattiin Samariaan Israelin kuninkaiden viereen.

Elisan viimeinen ennustus

14 Kun Elisa sairasti kuolintautiaan, Israelin kuningas Jooas tuli hänen luokseen. Kuningas itki hänen edessään ja sanoi: “Isäni, isäni, Israelin sotavaunut ja ratsumiehet!” 15 Elisa sanoi hänelle: “Nouda jousi ja nuolia.” Israelin kuningas haki hänelle jousen ja nuolia, 16 ja Elisa sanoi: “Laske kätesi jousen päälle.” Kun hän oli laskenut kätensä jousen päälle, Elisa pani omat kätensä kuninkaan käsien päälle. 17 Sitten Elisa sanoi: “Avaa idänpuoleinen ikkuna.” Kun Jooas oli avannut ikkunan, Elisa sanoi: “Ammu.” Ja hän ampui. Niin Elisa sanoi: “Herran voitonnuoli, voitonnuoli Aramia vastaan! Sinä voitat aramilaiset Afekissa perin pohjin.” 18 Sitten hän sanoi: “Ota nuolet.” Kun Israelin kuningas oli ottanut nuolet, Elisa sanoi: “Lyö niillä maata.” Hän löi kolme kertaa ja lopetti. 19 Mutta Jumalan mies vihastui häneen ja sanoi: “Sinun olisi pitänyt lyödä viisi tai kuusi kertaa. Silloin olisit voittanut aramilaiset perin pohjin. Nyt sinä voitat aramilaiset vain kolme kertaa.”

Elisan kuolema ja viimeinen ihme

20 Sitten Elisa kuoli, ja hänet haudattiin. Aina alkuvuodesta tuli maahan mooabilaisten partiojoukkoja. 21 Kerran, kun erästä miestä oltiin hautaamassa, hautaajat huomasivat partiojoukon. Silloin he heittivät miehen ruumiin Elisan hautaan ja pakenivat. Mutta kun ruumis kosketti Elisan luita, mies heräsi henkiin ja nousi jaloilleen.

Jooas voittaa aramilaiset

22 Aramin kuningas Hasael ahdisti Israelia niin kauan kuin Jooahas eli. 23 Mutta Herra oli laupias israelilaisille, armahti heitä ja kääntyi heidän puoleensa sen liiton tähden, jonka hän oli tehnyt Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Hän ei halunnut tuhota israelilaisia eikä ollut vielä heittänyt heitä pois kasvojensa edestä.

24 Sitten Aramin kuningas Hasael kuoli, ja hänen poikansa Benhadad tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 25 Jooas, Jooahaksen poika, otti Benhadadilta, Hasaelin pojalta, takaisin ne kaupungit, jotka Hasael oli valloittanut hänen isältään Jooahakselta. Kolme kertaa Jooas voitti hänet ja otti takaisin Israelille kuuluvat kaupungit.

Amasja Juudan kuninkaana

(2Ak 25:1-4)

1 Israelin kuninkaan Jooaksen, Jooahaksen pojan, toisena vuotena tuli Amasja, Jooaksen poika, Juudan kuninkaaksi. 2 Hän oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jehoaddan, ja hän oli kotoisin Jerusalemista.

3 Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ei kuitenkaan niin kuin hänen isänsä Daavid. Hän teki kaikessa niin kuin hänen isänsä Jooas oli tehnyt. 4 Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti edelleen uhrikukkuloilla.

5 Kun kuninkuus oli vahvistunut Amasjan käsissä, hän surmautti ne palvelijansa, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä. 6 Mutta murhaajien lapset hän jätti surmaamatta, sen mukaisesti kuin on kirjoitettu Mooseksen lain kirjaan, jossa Herra on käskenyt: “Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden eikä lapsia isien tähden. Kutakin rangaistakoon kuolemalla hänen oman syntinsä tähden.”

7 Amasja voitti edomilaiset Suolalaaksossa, kymmenentuhatta miestä, ja valloitti Seelan asevoimin ja antoi sille nimen Jokteel, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.

Jooas ja Amasja sotivat

(2Ak 25:11-24)

8 Sitten Amasja lähetti sanansaattajat Israelin kuninkaan Jooaksen, Jooahaksen pojan, Jeehun pojanpojan, luo ja käski sanoa hänelle: “Tule, kohdatkaamme toisemme taistelussa.” 9 Mutta Israelin kuningas Jooas lähetti Juudan kuninkaalle Amasjalle tämän sanan: “Libanonin ohdake lähetti Libanonin setrille sanan: ‘Anna tyttäresi vaimoksi pojalleni.’ Mutta Libanonin villieläimet kulkivat ohdakkeen ylitse ja tallasivat sen maahan. 10 Sinä olet kyllä voittanut Edomin, ja siitä sydämesi on ylpistynyt. Tyydy siihen kunniaan ja pysy kotonasi. Miksi haastaisit riitaa onnettomuudeksesi? Sinä sorrut itse ja Juuda sinun kanssasi.”

11 Mutta Amasja ei kuunnellut. Silloin Israelin kuningas Jooas lähti liikkeelle. Hän ja Juudan kuningas Amasja kohtasivat toisensa taistelussa Beet-Semeksessä, joka on Juudan aluetta. 12 Juudan miehet joutuivat tappiolle Israelin edessä ja pakenivat kukin kotiinsa. 13 Israelin kuningas Jooas otti Beet-Semeksessä vangiksi Juudan kuninkaan Amasjan, joka oli Ahasjan pojan Jooaksen poika. Kun Jooas tuli Jerusalemiin, hän revitti Jerusalemin muuria neljänsadan kyynärän matkalta Efraiminportilta Kulmaportille saakka. 14 Jooas otti kaiken kullan ja hopean sekä kaikki Herran temppelissä ja kuninkaanlinnan aarrekammioissa olevat esineet. Hän otti myös panttivankeja ja palasi sitten Samariaan.

Jooaksen kuolema

15 Muista Jooasta koskevista asioista, siitä mitä hän teki, hänen urotöistään ja siitä, kuinka hän soti Juudan kuningasta Amasjaa vastaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 16 Sitten Jooas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Samariaan Israelin kuninkaiden viereen. Hänen poikansa Jerobeam tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Amasjan kuolema

(2Ak 25:25-28)

17 Juudan kuningas Amasja, Jooaksen poika, eli Israelin kuninkaan Jooaksen, Jooahaksen pojan, kuoleman jälkeen viisitoista vuotta. 18 Muista Amasjaa koskevista asioista on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 19 Häntä vastaan tehtiin Jerusalemissa salaliitto, ja hän pakeni Laakikseen. Mutta Laakikseen lähetettiin miehiä hänen jälkeensä, ja he surmasivat hänet siellä. 20 Hänet nostettiin hevosten selkään ja vietiin haudattavaksi isiensä viereen Jerusalemiin, Daavidin kaupunkiin.

21 Sitten koko Juudan kansa otti Asarjan, joka oli kuudentoista vuoden ikäinen, ja asetti hänet kuninkaaksi hänen isänsä Amasjan sijaan. 22 Asarja linnoitti Eelatin palautettuaan sen Juudalle, sitten kun kuningas Amasja oli mennyt lepoon isiensä luo.

Jerobeam Israelin kuninkaana

23 Juudan kuninkaan Amasjan, Jooaksen pojan, viidentenätoista hallitusvuotena tuli Jerobeam, Jooaksen poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa neljäkymmentäyksi vuotta. 24 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän ei luopunut mistään Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

25 Hän palautti entiselleen Israelin alueen, Hamatin rajalta Aromaanmereen saakka, sen sanan mukaan, jonka Herra, Israelin Jumala, oli puhunut palvelijansa, profeetta Joonan, Amittain pojan, kautta, joka oli kotoisin Gat-Heeferistä. 26 Sillä Herra oli nähnyt, että Israelin kurjuus oli hyvin katkeraa, että kaikki tyynni oli lopussa, eikä Israelilla ollut yhtään auttajaa. 27 Herra ei ollut myöskään vielä sanonut, että hän pyyhkii Israelin nimen pois taivaan alta, ja niin hän pelasti heidät Jerobeamin, Jooaksen pojan, kautta.

28 Muista Jerobeamia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, hänen urotöistään ja siitä, kuinka hän kävi sotaa ja palautti Israelille Damaskolta ja Hamatilta ne alueet, jotka olivat kuuluneet Juudalle, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 29 Sitten Jerobeam meni lepoon isiensä, Israelin kuninkaiden, luo, ja hänen poikansa Sakarja tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Asarja Juudan kuninkaana

(2Ak 26:1-23)

1 Jerobeamin, Israelin kuninkaan, kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä hallitusvuotena tuli Asarja, Amasjan poika, Juudan kuninkaaksi. 2 Hän oli kuudentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäkaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jekolja, kotoisin Jerusalemista.

3 Asarja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt. 4 Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti edelleen uhrikukkuloilla.

5 Herra löi kuningasta, niin että hän sairasti spitaalia kuolinpäiväänsä saakka. Hän asui eri talossa tehtävistään vapautettuna, ja Jootam, kuninkaan poika, oli linnan päällikkönä ja tuomitsi maan kansaa. 6 Muista Asarjaa koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 7 Sitten Asarja meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Jootam tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Sakarja Israelin kuninkaana

8 Juudan kuninkaan Asarjan kolmantenakymmenentenäkahdeksantena hallitusvuotena tuli Sakarja, Jerobeamin poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa kuusi kuukautta. 9 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä olivat tehneet. Hän ei luopunut Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä. 10 Sallum, Jaabeksen poika, teki salaliiton häntä vastaan, löi hänet kuoliaaksi kansan nähden ja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

11 Muista Sakarjaa koskevista asioista on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 12 Näin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeehulle sanoen: “Sinun poikasi istukoot Israelin valtaistuimella neljänteen polveen.” Niin myös tapahtui.

Sallum Israelin kuninkaana

13 Sallum, Jaabeksen poika, tuli kuninkaaksi Ussian, Juudan kuninkaan, kolmantenakymmenentenäyhdeksäntenä hallitusvuotena, ja hän hallitsi Samariassa kuukauden päivät. 14 Menahem, Gaadin poika, lähti liikkeelle Tirsasta ja tuli Samariaan. Hän löi siellä kuoliaaksi Sallumin, Jaabeksen pojan, ja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 15 Muista Sallumia koskevista asioista ja hänen tekemästään salaliitosta on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan.

16 Siihen aikaan Menahem hävitti Tifsahin ja kaiken, mitä siellä oli, sekä siihen liittyvän alueen Tirsaan saakka. Koska kaupungin portteja ei avattu hänelle, hän hävitti kaupungin ja viilsi vatsan auki kaikilta raskaina olevilta naisilta.

Menahem Israelin kuninkaana

17 Juudan kuninkaan Asarjan kolmantenakymmenentenäyhdeksäntenä hallitusvuotena tuli Menahem, Gaadin poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa kymmenen vuotta. 18 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Koko elinaikanaan hän ei luopunut mistään Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

19 Kun Puul, Assurin kuningas, hyökkäsi maahan, Menahem antoi Puulille tuhat talenttia hopeaa, että tämä auttaisi häntä vahvistamaan kuninkuutensa. 20 Menahem otti rahat kaikilta Israelin varakkailta miehiltä. Jokaisen tuli antaa Assurin kuninkaalle viisikymmentä sekeliä hopeaa. Sitten Assurin kuningas palasi takaisin eikä jäänyt maahan.

21 Muista Menahemia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 22 Sitten Menahem meni lepoon isiensä luo, ja hänen poikansa Pekahja tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Pekahja Israelin kuninkaana

23 Juudan kuninkaan Asarjan viidentenäkymmenentenä hallitusvuotena tuli Pekahja, Menahemin poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa kaksi vuotta. 24 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän ei luopunut Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

25 Pekah, Remaljan poika, yksi Pekahjan upseereista, teki salaliiton häntä vastaan. Pekah otti mukaansa viisikymmentä Gileadin miestä ja tappoi Pekahjan sekä Argobin ja Arjen Samariassa kuninkaanlinnan sisimmässä linnoituksessa. Hän surmasi Pekahjan ja tuli kuninkaaksi hänen tilalleen.

26 Muista Pekahjaa koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan.

Pekah Israelin kuninkaana

27 Juudan kuninkaan Asarjan viidentenäkymmenentenäkahdentena hallitusvuotena Pekah, Remaljan poika, tuli Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa kaksikymmentä vuotta. 28 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän ei luopunut Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä.

29 Israelin kuninkaan Pekahin aikana tuli Tiglat-Pileser, Assurin kuningas, ja valloitti Iijonin, Aabel-Beet-Maakan, Jaanoahin, Kedeksen, Haasorin, Gileadin ja Galilean, koko Naftalin maan, ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen Assuriin. 30 Hoosea, Eelan poika, teki salaliiton Pekahia, Remaljan poikaa, vastaan ja löi hänet kuoliaaksi. Hän tuli kuninkaaksi Pekahin sijaan Jootamin, Ussian pojan, kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena.

31 Muista Pekahia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan.

Jootam Juudan kuninkaana

(2Ak 27:1-9)

32 Israelin kuninkaan Pekahin, Remaljan pojan, toisena hallitusvuotena tuli Jootam, kuningas Ussian poika, Juudan kuninkaaksi. 33 Hän oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jerusa, Saadokin tytär.

34 Jootam teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt. 35 Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, vaan kansa uhrasi ja suitsutti yhä uhrikukkuloilla. Jootam rakennutti Herran temppeliin Yläportin.

36 Muista Jootamia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan.

37 Niihin aikoihin Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, alkoivat Herran lähettäminä ahdistella Juudaa. 38 Sitten Jootam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen, isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aahas tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Aahas Juudan kuninkaana

(2Ak 28:1-27)

1 Pekahin, Remaljan pojan, seitsemäntenätoista hallitusvuotena tuli Aahas, kuningas Jootamin poika, Juudan kuninkaaksi. 2 Aahas oli kahdenkymmenen vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä, niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. 3 Hän kulki Israelin kuninkaiden tietä. Hän pani jopa poikansakin kulkemaan tulen läpi, niiden kansojen iljettävien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä. 4 Hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen lehtevän puun alla.

Aram ja Israel sotivat Juudaa vastaan

(2Ak 28:16-21)

5 Siihen aikaan Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas, lähtivät sotimaan Jerusalemia vastaan. He saartoivat Aahaksen mutta eivät kyenneet valloittamaan kaupunkia. 6 Samaan aikaan Resin, Aramin kuningas, palautti Eelatin Aramille ja karkotti Juudan miehet kaupungista. Näin Eelatiin tuli aramilaisia, ja he asettuivat sinne ja ovat asuneet siellä tähän päivään asti.

7 Aahas lähetti sanansaattajat Assurin kuninkaan Tiglat-Pileserin luo sanomaan hänelle: “Minä olen sinun palvelijasi ja poikasi. Tule ja pelasta minut Aramin kuninkaan ja Israelin kuninkaan käsistä. He ovat hyökänneet kimppuuni.” 8 Aahas otti Herran temppelissä ja kuninkaanlinnan aarrekammioissa olevan hopean ja kullan ja lähetti sen lahjaksi Assurin kuninkaalle. 9 Assurin kuningas kuuli häntä ja lähti sotimaan Damaskoa vastaan. Hän valloitti kaupungin ja vei sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen Kiiriin, mutta kuningas Resinin hän surmasi.

Kuningas Aahas ja pappi Uuria

(2Ak 28:22-27)

10 Silloin kuningas Aahas lähti Damaskoon kohtaamaan Assurin kuningasta Tiglat-Pileseriä. Damaskossa kuningas Aahas näki alttarin, ja hän lähetti pappi Uurialle kuvauksen alttarista ja siitä tehdyn tarkan mallin. 11 Pappi Uuria rakensi alttarin aivan sen kuvauksen mukaan, jonka kuningas Aahas oli hänelle lähettänyt Damaskosta ja sai sen valmiiksi jo ennen kuin kuningas Aahas oli palannut. 12 Kun kuningas palasi Damaskosta ja näki alttarin, hän lähestyi sitä ja nousi sen äärelle. 13 Hän poltti polttouhrinsa ja ruokauhrinsa, vuodatti juomauhrinsa ja vihmoi yhteysuhriensa veren alttarille. 14 Vaskialttarin, joka oli Herran edessä, hän siirsi pois temppelin edustalta, uuden alttarin ja Herran temppelin välistä. Hän siirsi vaskialttarin uuden alttarin pohjoispuolelle.

15 Kuningas Aahas antoi pappi Uurialle käskyn sanoen: “Polta suuremmalla alttarilla aamun polttouhri, illan ruokauhri, kuninkaan polttouhri sekä hänen ruokauhrinsa, samoin myös koko kansan polttouhri sekä sen ruoka- ja juomauhrit. Vihmo kaikki polttouhrin ja teurasuhrin veri alttarille. Vaskialttarin käyttämistä minä vielä harkitsen.” 16 Pappi Uuria teki kaiken aivan niin kuin kuningas Aahas oli käskenyt.

17 Kuningas Aahas leikkautti irti alustojen laidat ja otti altaat pois niiden päältä. Hän antoi nostaa meren pois sen alla olevien kuparisten härkien päältä ja asettaa sen kivialustalle. 18 Temppeliin rakennetun sapattikatoksen ja ulkopuolella olevan kuninkaan sisäänkäynnin hän siirsi Herran temppelialueen sisäpuolelle. Näin hän teki Assurin kuninkaan vuoksi.

19 Mitä muuta kerrottavaa on Aahaksesta, siitä, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 20 Sitten Aahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Hiskia tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

ISRAELIN JA JUUDAN LOPPUVAIHEET, 17 – 25

Hoosea Israelin kuninkaana

1 Juudan kuninkaan Aahaksen kahdentenatoista hallitusvuotena tuli Hoosea, Eelan poika, Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi Samariassa yhdeksän vuotta. 2 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ei kuitenkaan samalla tavoin kuin ennen häntä hallinneet Israelin kuninkaat.

3 Salmaneser, Assurin kuningas, hyökkäsi Hooseaa vastaan, ja Hooseasta tuli hänen palvelijansa, joka maksoi hänelle veroa. 4 Assurin kuningas huomasi kuitenkin, että Hoosea oli ryhtynyt salahankkeisiin lähettämällä sanansaattajia Soon, Egyptin kuninkaan, luo eikä suorittanut enää Assurin kuninkaalle vuotuista veroa niin kuin ennen. Silloin Assurin kuningas otti hänet kiinni ja sulki hänet vankilaan.

Israelin valtakunnan tuho

5 Sitten Assurin kuningas valtasi koko maan. Hän hyökkäsi Samariaa vastaan ja piiritti sitä kolme vuotta. 6 Hoosean yhdeksäntenä hallitusvuotena Assurin kuningas valloitti Samarian ja vei israelilaiset pakkosiirtolaisuuteen Assuriin. Hän asetti heidät asumaan Halahiin ja Goosanissa olevan Haaborjoen rannoille sekä Meedian kaupunkeihin.

7 Näin tapahtui, koska israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa, vastaan, joka oli johdattanut heidät Egyptin maasta, pois faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä, ja koska he olivat palvoneet muita jumalia. 8 He vaelsivat niiden kansojen säädösten mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten edeltä, ja tehneet samoin kuin Israelin kuninkaatkin. 9 Israelilaiset olivat salaa tehneet Herraa, Jumalaansa, vastaan sellaista, mikä ei ole oikein. He olivat rakentaneet itselleen uhrikukkuloita kaikkiin kaupunkeihinsa, olivatpa ne vartiotornilla varustettuja tai linnoitettuja kaupunkeja. 10 He pystyttivät itselleen patsaita ja aseratarhoja jokaiselle korkealle kummulle ja jokaisen lehtevän puun alle. 11 He suitsuttivat kaikilla uhrikukkuloilla niin kuin ne kansat, jotka Herra oli karkottanut heidän edeltään. Näin he vihoittivat Herran pahoilla teoillaan. 12 He palvelivat epäjumalia, vaikka Herra oli heille sanonut: “Älkää tehkö sellaista.”

13 Herra oli varoittanut Israelia ja Juudaa kaikkien profeettojensa, kaikkien näkijöiden, kautta ja sanonut: “Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja lakejani, kaikkea sitä opetusta, jota minä käskin teidän isienne noudattaa ja jonka minä olen lähettänyt teille palvelijoitteni, profeettojen, kautta.” 14 Mutta he eivät kuulleet vaan olivat uppiniskaisia niin kuin isänsäkin, jotka eivät uskoneet Herraan, Jumalaansa. 15 He pitivät halpana hänen käskynsä ja hänen liittonsa, jonka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, ja hänen varoituksensa, jotka hän oli heille antanut. He vaelsivat turhuuksien perässä ja tulivat turhanpäiväisiksi seuratessaan ympärillään asuvia pakanakansoja, joiden tekojen mukaan Herra oli kieltänyt heitä tekemästä. 16 He hylkäsivät kaikki Herran, Jumalansa, käskyt ja tekivät itselleen valettuja kuvia, kaksi sonnimullikkaa. He tekivät itselleen myös asera-tarhoja, kumarsivat kaikkea taivaan joukkoa ja palvelivat Baalia. 17 He panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tekivät taikoja ja harjoittivat noituutta. He antautuivat tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja vihoittivat hänet. 18 Niin Herra vihastui kovin Israeliin ja siirsi sen pois kasvojensa edestä. Jäljelle ei jäänyt muita kuin Juudan heimo yksin.

19 Myöskään Juuda ei noudattanut Herran, Jumalansa, käskyjä vaan vaelsi niiden lakien mukaan, jotka Israel oli itselleen säätänyt. 20 Niin Herra hylkäsi kaikki Israelin jälkeläiset, nöyryytti heitä ja antoi heidät ryöstäjien käsiin, kunnes viimein heitti heidät pois kasvojensa edestä. 21 Kun Herra oli repäissyt Israelin pois Daavidin suvulta, israelilaiset tekivät kuninkaaksi Jerobeamin, Nebatin pojan. Jerobeam käänsi israelilaiset pois Herrasta ja sai heidät tekemään suuren synnin.

22 Israelilaiset vaelsivat kaikissa Jerobeamin synneissä. He eivät luopuneet niistä, 23 kunnes Herra viimein siirsi Israelin pois kasvojensa edestä, niin kuin hän oli puhunut kaikkien palvelijoittensa, profeettojen, kautta. Näin israelilaiset joutuivat pois maastaan pakkosiirtolaisuuteen Assuriin, jossa he ovat asuneet tähän päivään asti.

Samarian uudet asukkaat ja sekauskonto

24 Sen jälkeen Assurin kuningas antoi tuoda siirtolaisia Baabelista, Kuutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista ja asetti heidät asumaan Samarian kaupunkeihin israelilaisten tilalle. He ottivat Samarian haltuunsa ja asettuivat asumaan sen kaupunkeihin. 25 Kun he alkuaikoina siellä asuessaan eivät pelänneet Herraa, Herra lähetti heidän keskuuteensa leijonia, jotka tappoivat heitä. 26 Assurin kuninkaalle kerrottiin: “Kansat, jotka sinä veit pakkosiirtolaisuuteen ja asetit asumaan Samarian kaupunkeihin, eivät tunne sen maan jumalan lakeja. Siksi hän on lähettänyt leijonia heidän keskelleen, ja ne surmaavat heitä, koska he eivät tunne sen maan jumalan lakeja.” 27 Silloin Assurin kuningas antoi käskyn ja sanoi: “Viekää sinne joku niistä papeista, jotka toitte sieltä pakkosiirtolaisuuteen. Asukoon kansa siellä, ja pappi opettakoon heille sen maan jumalan lakeja.” 28 Silloin yksi papeista, joka oli viety Samariasta pakkosiirtolaisuuteen, tuli ja asettui asumaan Beeteliin. Hän opetti heille, miten heidän oli pelättävä Herraa.

29 Kukin kansa teki kuitenkin itselleen omat jumalansa ja asetti ne samarialaisten rakentamiin uhrikukkulatemppeleihin, kukin kansa niissä kaupungeissa, joissa asui. 30 Baabelin miehet tekivät itselleen Sukkot-Benotin, Kuutin miehet tekivät Neergalin, Hamatin miehet Asiman, 31 ja avvalaiset tekivät Nibhasin ja Tartakin. Sefarvaimilaiset polttivat poikiaan tulessa Adrammelekille ja Anammelekille, Sefarvaimin jumalille. 32 He pelkäsivät kyllä Herraa mutta asettivat keskuudestaan itselleen uhrikukkulapappeja, jotka uhrasivat heidän puolestaan uhrikukkuloilla. 33 He olivat pelkäävinään Herraa mutta palvelivat omia jumaliaan niiden kansojen tapojen mukaan, joiden keskuudesta heidät oli tuotu.

34 Vielä tänäkin päivänä he tekevät vanhojen tapojensa mukaan. He eivät pelkää Herraa eivätkä noudata saamiaan lakeja ja säädöksiä, sitä opetusta ja niitä käskyjä, jotka Herra antoi Jaakobin pojille, hänen, jolle hän antoi nimen Israel. 35 Herra oli tehnyt liiton israelilaisten kanssa ja käskenyt heitä sanoen: “Älkää pelätkö muita jumalia, älkää palvoko älkääkä palvelko niitä, älkää myöskään uhratko niille, 36 vaan pelätkää Herraa, joka johdatti teidät Egyptin maasta suurella voimalla ja ojennetulla käsivarrella. Häntä pelätkää, häntä palvokaa ja hänelle uhratkaa! 37 Noudattakaa aina tarkoin niitä lakeja ja säädöksiä, sitä opetusta ja niitä käskyjä, jotka Mooses on teitä varten kirjoittanut, älkääkä pelätkö muita jumalia. 38 Älkää unohtako liittoa, jonka minä tein teidän kanssanne, älkääkä pelätkö muita jumalia. 39 Pelätkää ainoastaan Herraa, teidän Jumalaanne, niin hän pelastaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä.”

40 Mutta samarialaiset eivät totelleet vaan tekivät vanhojen tapojensa mukaan. 41 Näin nämä kansat pelkäsivät Herraa mutta palvelivat samalla omia jumalankuviaan. Myös heidän lapsensa ja lastensa lapset ovat tähän päivään asti tehneet samoin kuin heidän isänsä.

Hiskia Juudan kuninkaana

(2Ak 29:1,2, 31:1)

1 Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, kolmantena hallitusvuotena tuli Juudan kuninkaaksi Hiskia, kuningas Aahaksen poika. 2 Hän oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abi, Sakarjan tytär.

3 Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. 4 Hän hävitti uhrikukkulat, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-tarhan ja löi palasiksi vaskikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt. Niihin aikoihin asti israelilaiset olivat näet polttaneet uhreja sille ja kutsuneet sitä nimellä Nehustan. 5 Hiskia turvasi Herraan, Israelin Jumalaan. Yksikään hänen jälkeensä tulleista Juudan kuninkaista ei ollut hänen vertaisensa, ei myöskään kukaan niistä, jotka olivat olleet ennen häntä. 6 Hän pitäytyi tarkoin Herraan eikä luopunut hänestä vaan noudatti hänen käskyjään, jotka Herra oli antanut Moosekselle. 7 Niin Herra oli Hiskian kanssa, ja hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän nousi kapinaan Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä. 8 Hän löi filistealaiset aina Gassaa ja sen lähialueita myöten ja kukisti sekä vartiotornilla varustetut että linnoitetut kaupungit.

Israel joutuu pakkosiirtolaisuuteen

9 Kuningas Hiskian neljäntenä hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, seitsemäs vuosi, Salmaneser, Assurin kuningas, hyökkäsi Samariaa vastaan ja piiritti sitä. 10 Kolmen vuoden kuluttua hän valloitti sen. Samaria valloitettiin Hiskian kuudentena vuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean yhdeksäs hallitusvuosi. 11 Sitten Assurin kuningas vei israelilaiset pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja sijoitti heidät Halahiin ja Goosanissa olevan Haaborjoen rannoille sekä Meedian kaupunkeihin. 12 Näin tapahtui, koska he eivät olleet kuunnelleet Herran, Jumalansa, ääntä. He olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaikki Herran palvelijan Mooseksen antamat käskyt, eivätkä totelleet eivätkä noudattaneet niitä.

Sanherib ja Hiskia

(2Ak 32:1-8; Jes 36:1)

13 Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena Sanherib, Assurin kuningas, hyökkäsi kaikkia Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja valloitti ne. 14 Silloin Juudan kuningas Hiskia lähetti Assurin kuninkaalle Laakikseen sanan: “Minä olen tehnyt väärin. Vetäydy pois minun kimpustani, niin minä teen, mitä tehtäväkseni panet.” Assurin kuningas määräsi Hiskian, Juudan kuninkaan, maksamaan kolmesataa talenttia hopeaa ja kolmekymmentä talenttia kultaa. 15 Hiskia antoi hänelle kaiken hopean, mitä Herran temppelissä ja kuninkaanlinnan aarrekammioissa oli. 16 Siihen aikaan hän leikkautti Herran temppelin ovista ja ovenpielistä kullan, jolla hän oli ne päällystänyt, ja antoi sen Assurin kuninkaalle.

Jerusalemin piiritys

(2Ak 32:9-19; Jes 36:2-22)

17 Assurin kuningas lähetti Laakiksesta tartanin, ylimmän hoviherransa ja rabsaken suuren sotajoukon kanssa Jerusalemiin kuningas Hiskiaa vastaan. He lähtivät liikkeelle ja tultuaan Jerusalemiin he pysähtyivät Yläaltaan vesijohdon luo, joka on Pyykinpesijänkedolle vievän tien varrella. 18 He kutsuivat kuningasta, mutta linnan päällikkö Eljakim, Hilkian poika, kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, menivät heidän luokseen.

19 Rabsake sanoi heille: “Ilmoittakaa Hiskialle: Näin sanoo suurkuningas, Assurin kuningas: Mikä on tuo luottamus, joka sinulla on? 20 Luuletko, että pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voima sodankäyntiin? Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan? 21 Nyt sinä luotat Egyptiin, tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat. 22 Ja jos te sanotte minulle: ‘Me luotamme Herraan, meidän Jumalaamme’, niin eikö hän ole se, jonka uhrikukkulat ja alttarit Hiskia hävitti? Eikö Hiskia sanonut Juudalle ja Jerusalemille: ‘Tämän alttarin edessä Jerusalemissa teidän on maahan kumartuen rukoiltava’?

23 Mutta lyö nyt vetoa minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa. Minä annan sinulle kaksituhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niille ratsastajat. 24 Kuinka sitten voisit torjua yhdenkään käskynhaltijan, herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Mutta sinä luotatkin Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin! 25 Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tätä paikkaa vastaan hävittämään sitä? Herra on sanonut minulle: ‘Hyökkää tuohon maahan ja hävitä se.’”

26 Eljakim, Hilkian poika, ja Sebna ja Jooah sanoivat rabsakelle: “Ole hyvä ja puhu palvelijoillesi aramean kieltä, sillä me ymmärrämme sitä. Älä puhu meidän kanssamme juudan kieltä muurilla olevan kansan kuullen.” 27 Mutta rabsake vastasi heille: “Onko herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja sinun herrallesi ja sinulle? Eikö juuri noille miehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat teidän kanssanne syömään omia ulosteitaan ja juomaan omaa virtsaansa!”

28 Rabsake astui esiin ja huusi kovalla äänellä juudan kielellä nämä sanat: “Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sana! 29 Näin sanoo kuningas: ‘Älkää antako Hiskian pettää itseänne! Hän ei voi pelastaa teitä minun käsistäni. 30 Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan sanomalla: ‘Totisesti Herra pelastaa meidät. Tätä kaupunkia ei anneta Assurin kuninkaan käsiin.’ 31 Älkää uskoko Hiskiaa, sillä näin sanoo Assurin kuningas: Tehkää sovinto minun kanssani ja tulkaa minun luokseni. Silloin kukin teistä saa syödä omasta viiniköynnöksestään ja viikunapuustaan ja juoda vettä omasta kaivostaan, 32 kunnes minä tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maanne kaltainen. Se on viljan ja viinin maa, leivän ja viinitarhojen maa, jalon öljypuun ja hunajan maa. Silloin te saatte elää ettekä kuole. Älkää kuunnelko Hiskiaa, sillä hän johtaa teidät harhaan sanoessaan: Herra pelastaa meidät. 33 Onko yksikään muiden kansojen jumalista kyennyt pelastamaan maataan Assurin kuninkaan käsistä? 34 Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin, Heenan ja Ivvan jumalat? Pelastivatko ne Samarian minun käsistäni? 35 Kuka kaikkien maiden jumalista on pelastanut maansa minun käsistäni? Voisiko sitten Herra pelastaa Jerusalemin minun käsistäni?’”

36 Mutta kansa oli vaiti eikä vastannut hänelle mitään, sillä kuningas oli antanut käskyn: “Älkää vastatko hänelle.”

37 Sitten linnan päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet repäistyinä ja kertoivat hänelle, mitä rabsake oli sanonut.

Jesajan ennustus

(Jes 37:1-7)

1 Kun kuningas Hiskia kuuli sen, hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran huoneeseen. 2 Sitten hän lähetti linnan päällikön Eljakimin, kirjuri Sebnan ja pappien vanhimmat säkkeihin pukeutuneina profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, luo 3 ja käski heidän sanoa hänelle: “Näin sanoo Hiskia: ‘Tämä päivä on hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle, mutta ei ole voimaa synnyttää. 4 Jospa Herra, sinun Jumalasi, on kuullut kaikki rabsaken sanat, joilla hänen herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä sanoista, jotka Herra, sinun Jumalasi, on kuullut. Kohota nyt rukous sen jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.’”

5 Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan luo, 6 Jesaja sanoi heille: “Sanokaa herrallenne: ‘Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan palvelijat ovat herjanneet minua. 7 Minä annan häneen sellaisen hengen, että kun hän kuulee sanoman, hän palaa omaan maahansa. Ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassaan.’”

Sanheribin sanoma Hiskialle

(Jes 37:8-13)

8 Kun rabsake palasi takaisin, hän tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan. Hän oli näet kuullut, että tämä oli lähtenyt Laakiksesta. 9 Sanherib oli kuullut Tirhakasta, Kuusin kuninkaasta: “Hän on lähtenyt sotimaan sinua vastaan.” Sanherib lähetti kuitenkin sanansaattajat uudelleen Hiskian luo ja käski näiden sanoa 10 Hiskialle, Juudan kuninkaalle: “Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä sano: ‘Jerusalemia ei anneta Assurin kuninkaan käsiin.’ 11 Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Sinäkö muka pelastuisit? 12 Ovatko kansojen jumalat pelastaneet niitä, jotka minun isäni ovat tuhonneet, nimittäin Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? 13 Missä on Hamatin kuningas ja missä Arpadin kuningas, ja missä ovat Sefarvaimin, Heenan ja Ivvan kaupunkien kuninkaat?”

Hiskian rukous

(Jes 37:14-20)

14 Hiskia otti kirjeen sanansaattajilta ja luki sen. Sitten hän meni Herran temppeliin, levitti kirjeen Herran eteen, 15 rukoili Herran edessä ja sanoi: “Herra, Israelin Jumala, sinä, joka istut kerubien keskellä, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 16 Herra, kallista korvasi ja kuule! Herra, avaa silmäsi ja katso! Kuule Sanheribin sanat, joilla hän käski herjata elävää Jumalaa. 17 On totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kansat ja niiden maat. 18 He ovat heittäneet niiden jumalat tuleen, koska ne eivät olleet jumalia vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä. Sen tähden he ovat voineet hävittää ne. 19 Mutta nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että vain sinä, Herra, olet Jumala.”

Herran vastaus Hiskialle

(Jes 37:21-35)

20 Silloin Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä olen kuullut, mitä olet rukoillut minulta Sanheribin, Assurin kuninkaan, vuoksi. 21 Tämä on se sana, jonka Herra on puhunut hänestä:

‘Sinua halveksii ja pilkkaa neitsyt, tytär Siion,

sinun perääsi nyökyttää ilkkuen päätään tytär Jerusalem.

22 Ketä olet herjannut ja häväissyt,

ketä vastaan olet korottanut äänesi?

Korkealle olet kohottanut katseesi Israelin Pyhää vastaan.

23 Sanansaattajiesi kautta sinä herjasit Herraa ja sanoit:

‘Minä monine vaunuineni nousin vuorten harjalle,

Libanonin ääriin saakka.

Hakkasin maahan sen korkeat setrit, sen parhaat sypressit

ja tunkeuduin sen etäisimpään yöpymispaikkaan,

sen rehevimpään metsään.

24 Minä kaivoin kaivoja ja join vierasta vettä,

kuivasin jalkapohjillani kaikki Egyptin virrat.’

25 Etkö ole kuullut?

Jo kauan sitten minä olen tätä valmistanut,

jo muinaisuudesta asti sitä muovannut!

Nyt olen sen toteuttanut,

ja varustetuista kaupungeista on tullut autioita rauniokumpuja.

26 Niiden asukkaat olivat voimattomia,

he kauhistuivat ja joutuivat häpeään.

Heidän kävi kuin kedon ruohon, kuin viheriöivän heinän,

kuin katolla kasvavien korsien ja keskenkasvuisena kulottuneen viljan.

27 Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit, minä sen tiedän,

ja myös sen, että raivoat minua vastaan.

28 Koska sinä raivoat minua vastaan ja koska ylpeytesi on tullut minun korviini,

minä panen koukkuni sinun nenääsi ja suitseni sinun suuhusi

ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota olet tullut.’

29 Tämä on merkkinä sinulle: Tänä vuonna syödään jälkikasvua, seuraavana kesantoviljaa, mutta kolmantena kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. 30 Ja Juudan heimon jäännös, pelastuneiden joukko, kasvattaa juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. 31 Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastuneiden joukko Siionin vuorelta. Herran Sebaotin kiivaus saa sen aikaan.

32 Mutta Assurin kuninkaasta Herra sanoo näin:

Hän ei tule tähän kaupunkiin eikä ammu sinne yhtään nuolta,

ei tuo sitä vastaan kilpeä eikä luo sitä vastaan vallia.

33 Samaa tietä, jota hän tuli, hän palaa takaisin,

tähän kaupunkiin hän ei tule,

sanoo Herra.

34 Minä suojelen tätä kaupunkia ja pelastan sen itseni tähden

ja palvelijani Daavidin tähden.”

Assurin tappio ja Sanheribin kuolema

(Jes 37:36-38)

35 Sinä yönä Herran enkeli lähti liikkeelle ja löi kuoliaaksi Assurin leirissä 185 000 miestä. Kun aamulla varhain noustiin, kaikkialla lojui kuolleita ruumiita. 36 Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti pois, palasi takaisin Niiniveen ja jäi sinne. 37 Mutta kun hän oli kumartuneena rukoukseen jumalansa Nisrokin temppelissä, hänen poikansa Adrammelek ja Sareser surmasivat hänet miekalla ja pakenivat Araratin maahan. Sanheribin poika Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Hiskian sairaus ja Herran lupaus Hiskialle

(2Ak 32:24-26; Jes 38:1-8,21,22)

1 Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: “Näin sanoo Herra: Anna määräykset talosi ja kuningashuoneesi asioista, sillä sinä kuolet etkä enää parane.”

2 Silloin Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa sanoen: 3 “Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi!” Ja hän itki katkerasti.

4 Jesaja ei ollut vielä lähtenyt keskimmäiseltä esipihalta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: 5 “Palaa takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kolmantena päivänä sinä voit mennä Herran temppeliin. 6 Minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta ja pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä. Minä suojelen tätä kaupunkia itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.”

7 Jesaja sanoi: “Tuokaa kakku viikunoita.” Palvelijat toivat kakun, ja kun he panivat sen paiseen päälle, Hiskia parani.

Parantumisen merkki

8 Hiskia kysyi silloin Jesajalta: “Mikä on merkkinä siitä, että Herra parantaa minut ja voin kolmantena päivänä mennä Herran temppeliin?” 9 Jesaja vastasi: “Tämä on sinulle merkkinä Herralta siitä, että Herra tekee, minkä on luvannut: varjo kulkee joko kymmenen askelmaa eteenpäin tai palaa kymmenen askelmaa takaisin.” 10 Hiskia sanoi: “Helppohan varjon on pidentyä kymmenen askelmaa eteenpäin. Ei, vaan palatkoon varjo kymmenen askelmaa takaisinpäin.” 11 Silloin profeetta Jesaja huusi Herraa, ja Herra antoi varjon Aahaksen portaikossa palata takaisinpäin kymmenen askelmaa, jotka se oli jo siirtynyt.

Baabelin kuninkaan lähettiläät

(Jes 39:1-8)

12 Siihen aikaan Berodak-Baladan, Baladanin poika, Baabelin kuningas, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, sillä hän oli kuullut, että Hiskia oli ollut sairaana. 13 Kuultuaan lähettiläitä Hiskia näytti heille kaikki varastohuoneensa, hopean ja kullan, tuoksuaineet ja kalliin öljyn, asehuoneensa ja kaiken, mitä hänen aarrekammioissaan oli. Ei ollut mitään Hiskian talossa eikä koko hänen valtakunnassaan, mitä hän ei olisi heille näyttänyt.

14 Mutta profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja kysyi häneltä: “Mitä nämä miehet ovat sanoneet, ja mistä he ovat tulleet sinun luoksesi?” Hiskia vastasi: “He ovat tulleet kaukaisesta maasta, Baabelista.” 15 Jesaja kysyi: “Mitä he ovat nähneet sinun talossasi?” Hiskia vastasi: “He ovat nähneet kaiken, mitä talossani on. Aarrekammioissani ei ole mitään, mitä en olisi heille näyttänyt.”

16 Niin Jesaja sanoi Hiskialle: “Kuule Herran sana: 17 Päivät tulevat, jolloin kaikki, mitä talossasi on ja mitä isäsi ovat koonneet tähän päivään asti, viedään pois Baabeliin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. 18 Sinun poikiasi, jotka sinusta polveutuvat ja jotka sinulle syntyvät, viedään hovipalvelijoiksi Baabelin kuninkaan palatsiin.” 19 Hiskia sanoi Jesajalle: “Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä.” Hän sanoi vielä: “Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni!”

Hiskian kuolema

(2Ak 32:32-33)

20 Muista Hiskiaa koskevista asioista, kaikista hänen urotöistään ja siitä, kuinka hän rakensi altaan ja vesijohdon ja johti veden kaupunkiin, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 21 Sitten Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Manasse Juudan kuninkaana

(2Ak 33:1-9)

1 Manasse oli kahdentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hefsibah. 2 Manasse teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Hän teki samoja iljettäviä tekoja kuin kansat, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten edeltä. 3 Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, pystytti alttareita Baalille ja teki asera-tarhan, kuten Israelin kuningas Ahab oli tehnyt. Manasse palvoi ja palveli kaikkea taivaan joukkoa 4 ja rakensi alttareita myös Herran temppeliin, josta Herra oli sanonut: “Jerusalemiin minä asetan nimeni.” 5 Hän rakensi alttareita kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin.

6 Hän pani myös poikansa kulkemaan tulen läpi, ennusti merkeistä, harjoitti noituutta ja hankki itselleen vainaja- ja tietäjähenkien manaajia. Hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja niin vihoitti hänet. 7 Manasse asetti teettämänsä Aseran kuvan temppeliin, josta Herra oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: “Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka minä olen valinnut kaikkien Israelin heimojen alueelta, minä asetan nimeni ikiajoiksi. 8 Minä en enää anna Israelin harhailla pois siitä maasta, jonka minä olen antanut heidän isilleen, jos he vain noudattavat kaikkea, mitä minä olen käskenyt heidän noudattaa, koko sitä lakia, jonka palvelijani Mooses on heille antanut.”

9 Mutta he eivät totelleet, ja Manasse eksytti heidät, niin että he tekivät pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten edeltä.

Ennustus Juudan valtakunnan tuhosta

10 Silloin Herra puhui palvelijoittensa, profeettojen, kautta ja sanoi: 11 “Manasse, Juudan kuningas, on tehnyt nämä iljettävät teot ja siten tehnyt pahaa enemmän kuin amorilaiset, jotka olivat ennen häntä. Jumalankuvillaan hän on saattanut myös Juudan tekemään syntiä. 12 Sen tähden, näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä tuotan sellaisen onnettomuuden Jerusalemille ja Juudalle, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. 13 Minä mittaan Jerusalemin samalla mittanuoralla kuin Samarian ja punnitsen sen samalla vaa'alla kuin Ahabin suvun. Minä pyyhkäisen Jerusalemin, niin kuin vati pyyhkäistään, se pyyhitään ja käännetään kumolleen. 14 Minä hylkään perintöosani jäännöksen ja annan heidät vihollistensa käsiin. He joutuvat kaikkien vihollistensa saaliiksi ja ryöstettäviksi, 15 koska he ovat tehneet sitä, mikä on pahaa minun silmissäni. Näin he ovat vihoittaneet minut siitä päivästä asti, jona heidän isänsä lähtivät Egyptin maasta, tähän päivään saakka.”

Manassen synnit

16 Manasse vuodatti myös hyvin paljon viatonta verta, kunnes oli täyttänyt sillä Jerusalemin ääriään myöten. Tämän hän teki sen syntinsä lisäksi, jolla hän saattoi Juudan tekemään syntiä, sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 17 Muista Manassea koskevista asioista, kaikesta, mitä hän teki, ja synnistä, jota hän harjoitti, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 18 Sitten Manasse meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin linnansa puutarhaan, Ussan puutarhaan. Hänen poikansa Aamon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Aamon Juudan kuninkaana

(2Ak 33:21-23)

19 Aamon oli kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Mesullemet. Hän oli Haaruksen tytär, kotoisin Jotbasta.

20 Aamon teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoin kuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt. 21 Hän vaelsi kaikessa samaa tietä, jota hänen isänsä oli vaeltanut. Hän palveli jumalankuvia, joita hänen isänsä oli palvellut, ja kumarsi niitä. 22 Hän hylkäsi Herran, isiensä Jumalan, eikä vaeltanut Herran tietä.

Salaliitto Aamonia vastaan

(2Ak 33:24-25)

23 Aamonin palvelijat tekivät salaliiton kuningasta vastaan ja tappoivat hänet hänen omassa talossaan. 24 Maan kansa surmasi kaikki, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas Aamonia vastaan, ja kansa teki hänen poikansa Joosian kuninkaaksi hänen sijaansa.

25 Muista Aamonia koskevista asioista ja siitä, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 26 Hänet haudattiin omaan hautaansa Ussan puutarhaan, ja hänen poikansa Joosia tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Joosia Juudan kuninkaana

(2Ak 34:1-2)

1 Joosia oli kahdeksan vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentäyksi vuotta. Hänen äitinsä oli Adajan tytär, nimeltään Jedida, kotoisin Boskatista. 2 Joosia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi kaikessa isänsä Daavidin tietä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.

3 Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan kuningas Joosia lähetti kirjuri Saafanin, Asaljan pojan, Mesullamin pojanpojan, Herran temppeliin ja sanoi: 4 “Mene ylipappi Hilkian luo ja käske häntä laskemaan kaikki Herran temppeliin tuodut rahat, jotka ovenvartijat ovat koonneet kansalta. 5 Hän antakoon rahat työn valvojille, joille työt Herran temppelissä on uskottu. Nämä maksakoot niillä työntekijät, jotka korjaavat Herran temppelin vaurioita – 6 puusepät, rakennusmiehet ja muurarit – sekä temppelin korjaamiseksi hankittavan puutavaran ja hakatut kivet. 7 Älköön heiltä kuitenkaan vaadittako tilintekoa rahoista, jotka heille luovutetaan, sillä he toimivat luottomiehinä.”

Temppelistä löytyy lain kirja

(2Ak 34:8-21)

8 Ylipappi Hilkia sanoi kirjuri Saafanille: “Minä löysin Herran temppelistä lain kirjan.” Hilkia antoi kirjan Saafanille, ja tämä luki sen. 9 Kirjuri Saafan meni kuninkaan luo ja teki hänelle selkoa korjaustöistä sanoen: “Palvelijasi ovat ottaneet arkusta rahat, jotka olivat temppelissä, ja antaneet ne työn valvojille, joille työt Herran temppelissä on uskottu.” 10 Kirjuri Saafan kertoi vielä kuninkaalle: “Pappi Hilkia antoi minulle erään kirjan.” Ja Saafan luki kirjan kuninkaan edessä.

11 Kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, hän repäisi vaatteensa. 12 Sitten kuningas antoi pappi Hilkialle, Ahikamille, Saafanin pojalle, Akborille, Miikajan pojalle, kirjuri Saafanille ja kuninkaan palvelijalle Asajalle käskyn sanoen: 13 “Menkää ja kysykää minun puolestani ja kansan ja koko Juudan puolesta Herralta neuvoa tämän löydetyn kirjan vuoksi. Herran viha on suuri, ja se on syttynyt meitä vastaan, koska isämme eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja eivätkä ole tehneet sen mukaan, mitä siihen on kirjoitettu meitä varten.”

Naisprofeetta Huldan vastaus

(2Ak 34:22-28)

14 Pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saafan ja Asaja menivät naisprofeetta Huldan luo, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin vaimo ja asui Jerusalemin toisessa kaupunginosassa. Sallum oli Tikvan poika ja Harhaksen pojanpoika. He puhuivat Huldalle asiasta, 15 ja hän sanoi heille: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa sille miehelle, joka lähetti teidät minun luokseni: 16 Näin sanoo Herra: Minä annan onnettomuuden kohdata tätä paikkaa ja sen asukkaita, kaiken sen, mitä sanotaan siinä kirjassa, jonka Juudan kuningas on lukenut. 17 He ovat hylänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut kaikilla kättensä teoilla. Minussa on syttynyt viha tätä paikkaa kohtaan, eikä se sammu. 18 Mutta Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät kysymään neuvoa Herralta, sanokaa: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, sanoista, jotka sinä olet kuullut: 19 Koska sydämesi on pehmennyt ja sinä olet nöyrtynyt Herran edessä kuullessasi, mitä minä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan – että he tulevat kauhistukseksi ja kiroukseksi – ja koska olet repäissyt vaatteesi ja itkenyt minun edessäni, niin olen minäkin kuullut sinua, sanoo Herra. 20 Sen vuoksi minä otan sinut isiesi luo, ja sinut lasketaan rauhassa hautaasi, eivätkä silmäsi näe kaikkea sitä onnettomuutta, jonka minä tuotan tälle paikalle.” Tämä vastaus tuotiin kuninkaalle.

Joosia puhdistaa jumalanpalveluksen

(2Ak 34:3-7,29-33)

1 Sitten kuningas lähetti sanansaattajat kokoamaan luokseen kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat. 2 Kuningas meni Herran temppeliin, samoin kaikki Juudan miehet ja kaikki Jerusalemin asukkaat, papit ja profeetat, koko kansa pienimmästä suurimpaan. Hän luki heille kaikki Herran temppelistä löydetyn liiton kirjan sanat.

3 Kuningas seisoi pylvään vieressä ja teki Herran edessä liiton, jonka mukaan heidän tuli seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjään, todistuksiaan ja säädöksiään kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja pitää liiton sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa. Koko kansa yhtyi tähän liittoon.

4 Sitten kuningas käski ylipappi Hilkiaa ja häntä arvossa lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki esineet, joita oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Hän poltti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidroninlaaksossa ja vei niiden tuhkan Beeteliin. 5 Joosia pani viralta epäjumalien papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähtikuvioille ja kaikelle taivaan joukolle. 6 Hän vei Aseran kuvan pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidroninlaaksoon ja poltti sen siellä, murskasi tomuksi ja heitti tomun yleiselle hautausmaalle. 7 Hän hajotti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat vaatteita Aseralle.

8 Kuningas poisti kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti Gebasta Beersebaan asti kaikki uhrikukkulat, joilla papit olivat polttaneet uhreja. Hän hajotti uhrikukkulat, joita oli kaupungin päällikön Joosuan portin edustalla, vasemmalla puolella mentäessä sisään kaupungin portista. 9 Uhrikukkulapapit eivät saaneet nousta Herran alttarille Jerusalemissa, mutta he saivat syödä happamatonta leipää pappisveljiensä kanssa.

10 Joosia saastutti myös Toofetin, joka oli Ben-Hinnomin laaksossa, ettei kukaan enää voisi siellä panna poikaansa tai tytärtään kulkemaan tulen läpi Molokin kunniaksi. 11 Hän poisti hevoset, jotka Juudan kuninkaat olivat pystyttäneet auringon kunniaksi Herran temppelin sisäänkäynnin luo pylväikköön, hoviherra Netan-Melekin huoneen viereen. Auringonvaunut hän poltti tulessa. 12 Kuningas hajotti alttarit, jotka Juudan kuninkaat olivat teettäneet Aahaksen yläsalin katolle, ja ne alttarit, jotka Manasse oli teettänyt Herran temppelin molempiin esipihoihin. Sitten Joosia riensi Kidroninlaaksoon ja heitti niiden tomun sinne.

13 Kuningas saastutti uhrikukkulat, jotka olivat Jerusalemista itään ja Turmiovuoresta etelään. Israelin kuningas Salomo oli rakentanut ne Astartelle, siidonilaisten iljetykselle, ja Kemokselle, mooabilaisten iljetykselle, sekä Milkomille, ammonilaisten inhotukselle. 14 Hän murskasi patsaat ja hakkasi maahan asera-tarhan, ja sitten hän täytti niiden paikan ihmisten luilla. 15 Joosia hajotti myös Beetelissä olevan alttarin ja sen uhrikukkulan, jonka Jerobeam, Nebatin poika, oli teettänyt, hän, joka saattoi Israelin tekemään syntiä. Senkin alttarin ja uhrikukkulan Joosia hajotti. Sitten hän poltti uhrikukkulan ja murskasi sen tomuksi sekä poltti asera-tarhan.

16 Kun Joosia sitten kääntyi ja näki haudat, jotka olivat vuorella, hän lähetti miehiä ottamaan luut haudoista. Hän poltti luut alttarilla ja näin saastutti alttarin Herran sanan mukaan, jonka Jumalan mies oli julistanut, se, joka ilmoitti nämä asiat. 17 Sitten Joosia kysyi: “Mikä on tuo hautamerkki, jonka minä näen?” Kaupungin miehet vastasivat hänelle: “Se on sen Jumalan miehen hauta, joka tuli Juudasta ja julisti sen, minkä sinä nyt olet tehnyt Beetelin alttarille.” 18 Joosia sanoi: “Antakaa hänen olla. Älköön kukaan koskeko hänen luihinsa.” Niin he jättivät Jumalan miehen luut rauhaan, samoin sen profeetan luut, joka oli tullut Samariasta.

19 Myös Samarian kaupungeista Joosia hävitti kaikki uhrikukkulatemppelit, jotka Israelin kuninkaat olivat rakentaneet ja näin vihoittaneet Herran. Hän teki niille aivan samoin kuin oli tehnyt Beetelissä. 20 Kaikki siellä olevat uhrikukkulapapit hän teurasti heidän alttareillaan ja poltti ihmisten luita niiden päällä. Sitten kuningas palasi takaisin Jerusalemiin.

Pääsiäisen vietto

(2Ak 35:1-19)

21 Joosia antoi koko kansalle käskyn sanoen: “Viettäkää pääsiäistä Herran, teidän Jumalanne, kunniaksi niin kuin on kirjoitettu tässä liiton kirjassa.” 22 Sellaista pääsiäistä ei ollut vietetty sen ajan jälkeen, jona tuomarit tuomitsivat Israelia, ei ollenkaan Israelin ja Juudan kuninkaiden aikoina. 23 Vasta kuningas Joosian kahdeksantenatoista vuotena vietettiin Jerusalemissa Herran pääsiäistä tällä tavoin.

Joosian loppuvaiheet

(2Ak 35:20–36:1)

24 Joosia hävitti myös vainaja- ja tietäjähenkien manaajat, kotijumalat, jumalankuvat ja kaikki muut iljetykset, joita vielä löytyi Juudan maasta ja Jerusalemista. Näin hän toteutti lain sanat, jotka oli kirjoitettu pappi Hilkian Herran temppelistä löytämään kirjaan.

25 Ennen Joosiaa ei ole ollut hänen kaltaistaan kuningasta, ei ketään, joka kaikesta sydämestään, kaikesta sielustaan ja kaikesta voimastaan olisi kääntynyt Herran puoleen ja seurannut Mooseksen koko lakia, eikä hänen jälkeensäkään ole tullut hänen kaltaistaan.

26 Herra ei kuitenkaan kääntynyt hehkuvasta vihastaan, joka oli syttynyt Juudaa vastaan kaiken sen vuoksi, millä Manasse oli vihoittanut hänet. 27 Herra sanoi: “Minä siirrän myös Juudan pois kasvojeni edestä, niin kuin siirsin Israelin. Minä hylkään Jerusalemin, tämän kaupungin, jonka valitsin, ja temppelin, josta sanoin: Minun nimeni on oleva siellä.”

28 Muista Joosiaa koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan.

29 Hänen aikanaan farao Neko, Egyptin kuningas, lähti Assurin kuninkaan luo Eufratvirralle. Kuningas Joosia lähti faraota vastaan, mutta farao surmasi hänet Megiddossa heti, kun näki hänet. 30 Joosian palvelijat veivät hänet kuolleena vaunuissa Megiddosta, toivat hänet Jerusalemiin ja hautasivat hänet hänen omaan hautaansa. Sitten maan kansa otti Joosian pojan Jooahaksen, voiteli hänet ja teki hänet kuninkaaksi hänen isänsä sijaan.

Jooahas Juudan kuninkaana

(2Ak 36:2-4)

31 Jooahas oli kahdenkymmenenkolmen vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär Libnasta. 32 Jooahas teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä olivat tehneet. 33 Farao Neko vangitutti Jooahaksen Riblassa, Hamatin maassa, estääkseen häntä hallitsemasta Jerusalemissa ja määräsi maalle rangaistuksena sakkoa sata talenttia hopeaa ja kymmenen talenttia kultaa.

Joojakim Juudan kuninkaana

(2Ak 36:5-8)

34 Farao Neko teki Joosian pojan Eljakimin kuninkaaksi hänen isänsä Joosian tilalle ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Mutta Jooahaksen hän vei mukanaan Egyptiin, ja siellä Jooahas kuoli. 35 Joojakim antoi faraolle hopean ja kullan, mutta voidakseen maksaa rahat faraon käskyn mukaan hän verotti maata. Hän otti maan kansalta hopeaa ja kultaa sen mukaan kuin kullakin arvioitiin olevan varallisuutta, antaakseen sen farao Nekolle.

36 Joojakim oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Sebida, Pedajan tytär Ruumasta. 37 Joojakim teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä olivat tehneet.

Nebukadnessar hyökkää Juudaan

(2Ak 36:6-8)

1 Joojakimin aikana Nebukadnessar, Baabelin kuningas, hyökkäsi maahan, ja Joojakimista tuli hänen palvelijansa. Kolmen vuoden kuluttua hän kuitenkin nousi kapinaan Nebukadnessaria vastaan. 2 Silloin Herra lähetti Joojakimia vastaan kaldealaisten, aramilaisten, mooabilaisten ja ammonilaisten rosvojoukkoja. Hän lähetti ne Juudan kimppuun hävittämään sitä sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut palvelijoittensa, profeettojen, kautta. 3 Tämä tapahtui Juudalle Herran käskystä. Näin hän poisti Juudan kasvojensa edestä Manassen syntien tähden, kaiken sen tähden, mitä hän oli tehnyt, 4 ja myös sen viattoman veren tähden, jonka hän oli vuodattanut, kun hän oli täyttänyt Jerusalemin viattomalla verellä. Sitä Herra ei tahtonut antaa anteeksi.

5 Muista Joojakimia koskevista asioista ja kaikesta, mitä hän teki, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden aikakirjaan. 6 Sitten Joojakim meni lepoon isiensä luo, ja hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

7 Egyptin kuningas ei enää lähtenyt maastaan, sillä Baabelin kuningas oli vallannut Egyptinpurosta Eufratvirtaan saakka kaiken, mikä oli kuulunut Egyptin kuninkaalle.

Joojakin Juudan kuninkaana

(2Ak 36:9,10)

8 Joojakin oli kahdeksantoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. Hänen äitinsä oli nimeltään Nehusta, Elnatanin tytär, kotoisin Jerusalemista. 9 Joojakin teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt.

10 Siihen aikaan Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin joukot kävivät Jerusalemin kimppuun, ja kaupunki joutui saarroksiin. 11 Myös itse Nebukadnessar, Baabelin kuningas, saapui paikalle, kun hänen joukkonsa olivat jo piirittämässä kaupunkia.

12 Silloin Joojakin, Juudan kuningas, ja hänen äitinsä, palvelijansa, päällikkönsä ja hoviherransa antautuivat Baabelin kuninkaalle. Baabelin kuningas otti Joojakinin vangiksi kahdeksantena hallitusvuotenaan 13 ja vei pois Jerusalemista kaikki Herran temppelin ja kuninkaanlinnan aarteet. Hän särki kaikki kultaesineet, jotka Israelin kuningas Salomo oli teettänyt Herran temppeliin. Tapahtui niin kuin Herra oli puhunut. 14 Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki päälliköt ja kaikki väkevät soturit, kymmenentuhatta pakkosiirtolaista, samoin kaikki ammattimiehet ja sepät. Jäljelle jäivät vain maaseudun köyhimmät. 15 Hän siirsi Joojakinin vankina Baabeliin, samoin kuninkaan äidin, kuninkaan vaimot ja hänen hoviherransa sekä muut maan mahtavat. Hän vei heidät pakkosiirtolaisina Jerusalemista Baabeliin, 16 samoin kaikki sotilaat, luvultaan seitsemäntuhatta, ja ammattimiehet ja sepät, luvultaan tuhat, kaikki väkeviä sotureita. Baabelin kuningas vei heidät pakkosiirtolaisina Baabeliin. 17 Baabelin kuningas asetti Joojakinin sedän Mattanjan kuninkaaksi hänen sijaansa ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi.

Sidkiasta tulee Juudan kuningas

(2Ak 36:11,12; Jer 52:1-3)

18 Sidkia oli kahdenkymmenenyhden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Hamutal, Jeremian tytär, kotoisin Libnasta. 19 Sidkia teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoin kuin Joojakim oli tehnyt. 20 Herran vihan vuoksi kävi näin Jerusalemille ja Juudalle, ja lopulta hän heitti heidät pois kasvojensa edestä. Sidkia nousi kapinaan Baabelin kuningasta vastaan.

Jerusalemin valloitus ja Sidkian tuomio

(Jer 52:3-11)

1 Sidkian yhdeksäntenä hallitusvuotena, sen kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ja koko hänen sotajoukkonsa hyökkäsivät Jerusalemin kimppuun ja leiriytyivät sitä vastaan. He rakensivat piiritysvallit sen ympärille. 2 Kaupunkia piiritettiin kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen asti. 3 Neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä nälänhätä kaupungissa oli jo niin ankara, ettei maan kansalla ollut leipää.

4 Silloin kaupungin puolustus murtui, ja kaikki sotilaat pakenivat yöllä muurien välissä olevaa porttitietä, joka oli kuninkaan puutarhan puolella. Kaldealaiset olivat kaupungin ympärillä, mutta kuningas miehineen pakeni Aromaahan päin. 5 Kaldealaisten sotajoukko lähti ajamaan kuningasta takaa ja saavutti hänet Jerikon aroilla. Koko hänen sotaväkensä oli hajaantunut hänen luotaan. 6 Sidkia otettiin kiinni ja vietiin Baabelin kuninkaan eteen Riblaan ja hänelle julistettiin tuomio. 7 Sidkian pojat teurastettiin hänen silmiensä edessä, ja sen jälkeen Baabelin kuningas sokaisi hänen silmänsä. Hän kytki Sidkian vaskikahleisiin ja vei hänet Baabeliin.

Jerusalemin hävitys

(2Ak 36:19; Jer 52:12-14)

8 Viidennessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadnessarin yhdentenätoista hallitusvuotena, tuli Baabelin kuninkaan palvelija Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, Jerusalemiin. 9 Hän poltti Herran temppelin, kuninkaanlinnan ja kaikki Jerusalemin talot, jokaisen suuren talon hän poltti maan tasalle. 10 Kaldealaisten sotajoukko, joka oli henkivartijoiden päällikön mukana, repi Jerusalemin muurit kauttaaltaan maahan.

Loput kansasta viedään pakkosiirtolaisuuteen

(Jer 52:15-27)

11 Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, vei pakkosiirtolaisuuteen loput kansasta, joka oli jäljellä kaupungissa, ja ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle sekä muun kansan. 12 Mutta osan maaseudun köyhistä henkivartijoiden päällikkö jätti jäljelle viinitarhureiksi ja peltomiehiksi.

13 Herran temppelissä olleet vaskipylväät, altaiden telineet ja Herran temppelissä olleen vaskimeren kaldealaiset särkivät ja veivät kuparin Baabeliin. 14 He veivät pois myös kattilat, lapiot, veitset, kupit ja kaikki kupariesineet, joita oli käytetty uhripalveluksessa. 15 Henkivartijoiden päällikkö vei myös hiilipannut ja vihmontamaljat, jotka olivat kokonaan kultaa tai hopeaa. 16 Molempien pylväiden ja meren ja jalustojen, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin, näiden kaikkien esineiden kuparimäärä ei ollut punnittavissa. 17 Yhden pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää, ja sen päässä oli kuparinen pylväskruunu, jonka korkeus oli kolme kyynärää. Pylväskruunua ympäröi ristikkokoriste, ja granaattiomenia oli yltympäri, kaikki kuparia. Samanlaisia oli toisessa pylväässä ristikkokoristeen päällä.

18 Henkivartijoiden päällikkö otti mukaansa ylipappi Serajan ja häntä arvossa lähimmän papin, Sefanjan, sekä kolme ovenvartijaa. 19 Kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, viisi kuninkaan lähimmistä miehistä, jotka tavattiin kaupungista, sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, sekä kuusikymmentä kaupungista tavattua miestä maan kansasta. 20 Nämä Nebusaradan, henkivartijoiden päällikkö, otti kiinni ja vei Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. 21 Baabelin kuningas löi heidät kuoliaaksi Riblassa, Hamatin maassa. Näin Juuda kulki pois maastaan pakkosiirtolaisuuteen.

Gedalja käskynhaltijana

(Jer 40:7-9, 41:1-3)

22 Juudan maassa olevalle väelle, jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli jättänyt sinne, hän asetti käskynhaltijaksi Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan. 23 Kun kaikki sotaväen päälliköt miehineen kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan käskynhaltijaksi, he tulivat Gedaljan luo Mispaan: Ismael, Netanjan poika, Joohanan, Kaareahin poika, netofalainen Seraja, Tanhumetin poika, ja Jaasanja, maakatilaisen miehen poika. 24 Gedalja vannoi heille ja heidän miehilleen ja sanoi: “Älkää pelätkö kaldealaisten palvelijoita. Jääkää maahan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin teidän käy hyvin.”

25 Mutta seitsemännessä kuussa tuli Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan kymmenen miestä, ja he löivät kuoliaaksi Gedaljan ja ne Juudan miehet ja kaldealaiset, jotka olivat hänen kanssaan Mispassa. 26 Silloin kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan, sotaväen päälliköt mukaan lukien, nousi ja meni Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia.

Kuningas Joojakin armahdetaan

(Jer 52:31-34)

27 Kolmantenakymmenentenäseitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakin, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennentoista kuukauden kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä, Evil-Merodak, Baabelin kuningas – samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi – korotti Juudan kuninkaan Joojakinin ja vapautti hänet vankilasta. 28 Hän puhutteli Joojakinia ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muiden luonaan Baabelissa olevien kuninkaiden istuimia. 29 Joojakin sai vaihtaa pois vangin puvun ja aterioida aina Baabelin kuninkaan edessä, niin kauan kuin eli. 30 Hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli.

ENSIMMÄINEN AIKAKIRJA

SUKULUETTELOITA, 1 – 10

Aadamin jälkeläiset

(1Ms 5:1-32)

1 Aadam, Seet, Enos, 2 Keenan, Mahalalel, Jered, 3 Hanok, Metusalah, Lemek, 4 Nooa, Seem, Haam ja Jaafet.

Jaafetin suku

(1Ms 10:1-5)

5 Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras. 6 Goomerin pojat olivat Askenas, Diifat ja Toogarma. 7 Jaavanin jälkeläisiä olivat Elisa ja Tarsisa, kittiläiset ja roodanilaiset.

Haamin suku

(1Ms 10:6-20)

8 Haamin pojat olivat Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan. 9 Kuusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Raeman pojat olivat Seba ja Dedan. 10 Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen mahtimies maan päällä.

11 Misraimin jälkeläisiä olivat luudilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset, 12 patrokselaiset ja kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähtöisin, sekä kaftorilaiset.

13 Kanaanin jälkeläisiä olivat Siidon, hänen esikoisensa, ja Heet 14 sekä jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset, 15 hivviläiset, arkilaiset, siiniläiset, 16 arvadilaiset, semarilaiset ja hamatilaiset.

Seemin suku

(1Ms 10:21-31)

17 Seemin pojat olivat Eelam, Assur, Arpaksad, Luud, Aram, Uus, Huul, Geter ja Mesek. 18 Arpaksadille syntyi Selah, ja Selahille syntyi Eeber. 19 Eeberille syntyi kaksi poikaa. Toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanaan maa jakaantui. Hänen veljensä nimi oli Joktan. 20 Joktanille syntyivät Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah, 21 Hadoram, Uusal, Dikla, 22 Eebal, Abimael, Saba, 23 Oofir, Havila ja Joobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia.

Seemistä Abrahamiin

(1Ms 11:10-26)

24 Seem, Arpaksad, Selah, 25 Eeber, Peleg, Regu, 26 Serug, Naahor, Terah 27 ja Abram eli Abraham.

Ismaelin jälkeläiset

(1Ms 25:12-18)

28 Abrahamin pojat olivat Iisak ja Ismael. 29 Tämä on heidän sukuluettelonsa: Nebajot, Ismaelin esikoinen, Keedar, Adbeel, Mibsam, 30 Misma, Duuma, Massa, Hadad, Teema, 31 Jetur, Naafis ja Keedema. Nämä olivat Ismaelin pojat.

Keturan jälkeläiset

(1Ms 25:1-6)

32 Keturan, Abrahamin sivuvaimon, synnyttämät pojat olivat Simran, Joksan, Medan, Midian, Jisbak ja Suuah. Joksanin pojat olivat Saba ja Dedan. 33 Midianin pojat olivat Eefa, Eefer, Hanok, Abida ja Eldaa. Kaikki nämä olivat Keturan jälkeläisiä.

Eesaun jälkeläiset

(1Ms 36:1-19)

34 Abrahamille syntyi Iisak. Iisakin pojat olivat Eesau ja Israel. 35 Eesaun pojat olivat Elifas, Reguel, Jeus, Jaelam ja Koorah. 36 Elifaksen pojat olivat Teeman, Oomar, Sefi, Gaetam, Kenas, Timna ja Amalek. 37 Reguelin pojat olivat Nahat, Serah, Samma ja Missa.

Hoorilaisen Seirin jälkeläiset

(1Ms 36:20-30)

38 Seirin pojat olivat Lootan, Soobal, Sibon, Ana, Diison, Eeser ja Diisan. 39 Lootanin pojat olivat Hoori ja Hoomam. Lootanin sisar oli Timna. 40 Soobalin pojat olivat Aljan, Maanahat, Eebal, Sefi ja Oonan. Sibonin pojat olivat Aija ja Ana. 41 Anan poika oli Diison, ja Diisonin pojat olivat Hamran, Esban, Jitran ja Keran. 42 Eeserin pojat olivat Bilhan, Saavan ja Jaakan. Diisanin pojat olivat Uus ja Aran.

Edomin hallitsijat

(1Ms 36:31-43)

43 Nämä olivat ne kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maassa, ennen kuin yksikään kuningas oli hallinnut israelilaisia. Ensimmäinen oli Bela, Beorin poika. Hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba. 44 Kun Bela kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi bosralainen Joobab, Serahin poika. 45 Kun Joobab kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi Huusam teemanilaisten maasta. 46 Kun Huusam kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi Hadad, Bedadin poika, hän, joka voitti midianilaiset Mooabin tasangolla. Hänen kaupunkinsa nimi oli Avit. 47 Kun Hadad kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi masrekalainen Samla. 48 Kun Samla kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi Saul Rehobotista, joka on virran varrella. 49 Kun Saul kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi Baal-Haanan, Akborin poika. 50 Kun Baal-Haanan kuoli, hänen sijaansa tuli kuninkaaksi Hadad. Hänen kaupunkinsa nimi oli Paagi. Hänen vaimonsa oli Mee-Saahabin tyttären Matredin tytär, nimeltään Mehetabel. 51 Sitten Hadad kuoli.

Edomin sukuruhtinaat olivat ruhtinas Timna, ruhtinas Alva, ruhtinas Jetet, 52 ruhtinas Oholibama, ruhtinas Eela, ruhtinas Piinon, 53 ruhtinas Kenas, ruhtinas Teeman, ruhtinas Mibsar, 54 ruhtinas Magdiel ja ruhtinas Iiram. Nämä olivat Edomin heimojen sukuruhtinaat.

Israelin pojat

1 Nämä olivat Israelin pojat: Ruuben, Simeon, Leevi ja Juuda, Isaskar ja Sebulon, 2 Daan, Joosef ja Benjamin, Naftali, Gaad ja Asser.

Juudan jälkeläiset

3 Juudan pojat olivat Eer, Oonan ja Seela. Kanaanilainen Suuahin tytär synnytti hänelle nämä kolme poikaa. Eer, Juudan esikoinen, oli kuitenkin Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla. 4 Taamar, Juudan miniä, synnytti Juudalle Pereksen ja Serahin. Juudan poikia oli kaikkiaan viisi. 5 Pereksen pojat olivat Hesron ja Haamul. 6 Serahin pojat olivat Simri, Eetan, Heeman, Kalkol ja Daara, kaikkiaan viisi. 7 Karmin poika oli Aakar, joka syöksi Israelin onnettomuuteen, kun hän menetteli uskottomasti anastamalla tuhon omaksi vihittyä. 8 Eetanin poika oli Asarja.

9 Hesronin pojat, jotka hänelle syntyivät, olivat Jerahmeel, Raam ja Kelubai. 10 Raamille syntyi Amminadab ja Amminadabille Nahson, Juudan jälkeläisten ruhtinas. 11 Nahsonille syntyi Salma ja Salmalle Booas. 12 Booakselle syntyi Oobed ja Oobedille Iisai. 13 Iisaille syntyi esikoisena Eliab, toisena Abinadab, kolmantena Simea, 14 neljäntenä Netanel, viidentenä Raddai, 15 kuudentena Oosem ja seitsemäntenä Daavid. 16 Heidän sisarensa olivat Seruja ja Abigail. Serujan pojat olivat Abisai, Jooab ja Asael, kaikkiaan kolme. 17 Abigail synnytti Amasan, jonka isä oli ismaelilainen Jeter.

18 Kaaleb, Hesronin poika, sai lapsia vaimonsa Asuban kanssa ja Jeriotin kanssa. Nämä olivat Asuban pojat: Jeeser, Soobab ja Ardon. 19 Kun Asuba kuoli, Kaaleb otti vaimokseen Efratin, ja tämä synnytti hänelle Huurin. 20 Huurille syntyi Uuri ja Uurille Besalel. 21 Sen jälkeen Hesron meni Maakirin, Gileadin isän, tyttären luo ja otti tämän vaimokseen. Hesron oli silloin kuudenkymmenen vuoden ikäinen. Maakirin tytär synnytti hänelle Segubin. 22 Segubille syntyi Jaair, jonka hallinnassa oli kaksikymmentäkolme kaupunkia Gileadin maassa. 23 Mutta gesurilaiset ja aramilaiset ottivat heiltä Jaairin leirikylät ja Kenatin ja sen tytärkaupungit, kuusikymmentä kaupunkia. Kaikissa näissä asui Maakirin, Gileadin isän, jälkeläisiä. 24 Hesronin kuoltua Kaaleb-Efratassa Abia, Hesronin vaimo, synnytti hänelle Ashurin, Tekoan isän.

25 Hesronin esikoisen Jerahmeelin pojat olivat Raam, esikoinen, Buuna, Ooren, Oosem ja Ahia. 26 Jerahmeelilla oli toinen vaimo, jonka nimi oli Atara. Hän oli Oonamin äiti. 27 Raamin, Jerahmeelin esikoisen, pojat olivat Maas, Jaamin ja Eeker. 28 Oonamin pojat olivat Sammai ja Jaada. Sammain pojat olivat Naadab ja Abisur. 29 Abisurin vaimon nimi oli Abihail, ja tämä synnytti hänelle Ahbanin ja Moolidin. 30 Naadabin pojat olivat Seled ja Appaim. Seled kuoli lapsettomana. 31 Appaimin poika oli Jisi, Jisin poika Seesan ja Seesanin Ahlai. 32 Sammain veljen Jaadan pojat olivat Jeter ja Joonatan. Jeter kuoli lapsettomana. 33 Joonatanin pojat olivat Pelet ja Saasa. Nämä olivat Jerahmeelin jälkeläisiä.

34 Seesanilla ei ollut poikia vaan ainoastaan tyttäriä. Hänellä oli egyptiläinen orja, jonka nimi oli Jarha, 35 ja tälle Jarhalle Seesan antoi vaimoksi tyttärensä, joka synnytti Attain. 36 Attaille syntyi Naatan ja Naatanille Saabad. 37 Saabadille syntyi Eflal ja Eflalille Oobed. 38 Oobedille syntyi Jeehu ja Jeehulle Asarja. 39 Asarjalle syntyi Heles ja Helekselle Eleasa. 40 Eleasalle syntyi Sismai ja Sismaille Sallum. 41 Sallumille syntyi Jekamja ja Jekamjalle Elisama.

42 Kaalebin, Jerahmeelin veljen, jälkeläisiä olivat Meesa, hänen esikoisensa, joka oli Siifin isä, ja Hebronin isän Maaresan pojat. 43 Hebronin pojat olivat Koorah, Tappuah, Rekem ja Sema. 44 Semalle syntyi Raham, Jorkeamin isä, ja Rekemille syntyi Sammai. 45 Sammain poika oli Maaon, ja Maaon oli Beet-Suurin isä. 46 Eefa, Kaalebin sivuvaimo, synnytti Haaranin, Moosan ja Gaaseksen. Haaranille syntyi Gaases. 47 Jahdain pojat olivat Regem, Jootam, Geesan, Pelet, Eefa ja Saaf. 48 Maaka, Kaalebin sivuvaimo, synnytti Seberin ja Tirhanan. 49 Hän synnytti myös Saafin, Madmannan isän, ja Seban, Makbenan ja Gibean isän. Kaalebin tytär oli Aksa. 50 Nämä olivat Kaalebin jälkeläisiä.

Huurin, äitinsä Efratan esikoisen, pojat olivat Soobal, Kirjat-Jearimin isä, 51 Salma, Beetlehemin isä, ja Haaref, Beet-Gaaderin isä. 52 Soobalin, Kirjat-Jearimin isän, jälkeläisiä olivat Rooe ja puolet manahatilaisista. 53 Kirjat-Jearimin suvut olivat jeteriläiset, puutilaiset, suumalaiset ja misrailaiset. Heidän keskuudestaan ovat lähteneet soralaiset ja estaolilaiset. 54 Salmasta saivat alkunsa Beetlehem ja netofalaiset, Atrot-Beet-Jooab ja toinen puoli manahatilaisista, nimittäin soralaiset. 55 Jaebeksessa asuneiden kirjureiden suvut olivat tiratilaiset, simatilaiset ja sukatilaiset. He olivat keeniläisiä, jotka polveutuivat Hammatista, Reekabin suvun kantaisästä.

Daavidin pojat

1 Nämä olivat Daavidin pojat, jotka syntyivät hänelle Hebronissa. Esikoinen oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam, toinen oli Daniel, jonka äiti oli karmelilainen Abigail, 2 kolmas oli Absalom, jonka äiti oli Maaka, Gesurin kuninkaan Talmain tytär, neljäs oli Adonia, jonka äiti oli Haggit, 3 viides oli Sefatja, jonka äiti oli Abital, ja kuudes oli Jitream, jonka äiti oli Daavidin vaimo Egla. 4 Nämä kuusi poikaa syntyivät hänelle Hebronissa, jossa hän hallitsi seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta. Jerusalemissa hän hallitsi kolmekymmentäkolme vuotta.

5 Jerusalemissa Daavidille syntyivät nämä neljä poikaa: Simea, Soobab, Naatan ja Salomo. Heidän äitinsä oli Bat-Suua, Ammielin tytär. 6 Myös Jibhar, Elisama, Elifelet, 7 Noogah, Nefeg, Jaafia, 8 Elisama, Eljada ja Elifelet, nämä yhdeksän, 9 olivat kaikki Daavidin poikia, sivuvaimojen poikia mainitsematta. Taamar oli heidän sisarensa.

Salomon jälkeläiset

10 Salomon poika oli Rehabeam, tämän poika oli Abia, tämän Aasa, tämän Joosafat, 11 tämän Jooram, tämän Ahasja, tämän Jooas, 12 tämän Amasja, tämän Asarja, tämän Jootam, 13 tämän Aahas, tämän Hiskia, tämän Manasse, 14 tämän Aamon ja tämän Joosia. 15 Joosian pojat olivat Joohanan, joka oli esikoinen, toinen oli Joojakim, kolmas Sidkia ja neljäs Sallum. 16 Joojakimin jälkeläisiä olivat hänen poikansa Jekonja ja tämän poika Sidkia.

17 Vangitun Jekonjan pojat olivat Sealtiel, 18 Malkiram, Pedaja, Senassar, Jekamja, Hoosama ja Nedabja. 19 Pedajan pojat olivat Serubbaabel ja Simei. Serubbaabelin pojat olivat Mesullam ja Hananja – heidän sisarensa oli Selomit – 20 ja vielä viisi: Hasuba, Oohel, Berekja, Hasadja ja Juusab-Hesed. 21 Hananjan jälkeläisiä olivat Pelatja ja Jesaja, Refajan pojat, Arnanin pojat, Obadjan pojat ja Sekanjan pojat. 22 Sekanjan poika oli Semaja, ja Semajan pojat olivat Hattus, Jigal, Baariah, Nearja ja Saafat, kuusi poikaa. 23 Nearjan pojat olivat Eljoenai, Hiskia ja Asrikam, kolme poikaa. 24 Eljoenain pojat olivat Hoodavja, Eljasib, Pelaja, Akkub, Joohanan, Delaja ja Anani, seitsemän poikaa.

Muita Juudan jälkeläisiä

1 Juudan jälkeläisiä olivat Peres, Hesron, Karmi, Huur ja Soobal. 2 Reajalle, Soobalin pojalle, syntyi Jahat, ja Jahatille syntyivät Ahumai ja Lahad. Nämä olivat soralaisten suvut. 3 Eetamin isän pojat olivat Jisreel, Jisma ja Jidbas. Heidän sisarensa nimi oli Haslelponi. 4 Penuel oli Gedorin ja Eeser Huusan isä. Nämä olivat Huurin, äitinsä Efratan esikoisen, Beetlehemin isän, jälkeläiset.

5 Ashurilla, Tekoan isällä, oli kaksi vaimoa, Hela ja Naara. 6 Naara synnytti hänelle Ahussamin, Heeferin, Teemenin ja Ahastarin. Nämä olivat Naaran pojat. 7 Helan pojat olivat Seret, Soohar ja Etnan. 8 Koosin jälkeläisiä olivat Aanub ja Soobeba sekä Aharhelin, Haarumin pojan, suvut.

9 Jabesta pidettiin suuremmassa arvossa kuin veljiään. Hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jabes, sanoen: “Olen synnyttänyt hänet kivulla.” 10 Jabes huusi avukseen Israelin Jumalaa ja sanoi: “Jospa sinä siunaisit minua runsaasti ja laajentaisit alueeni! Jospa kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit minut pahasta, niin ettei minun tarvitsisi kärsiä kipuja!” Ja Jumala teki, mitä hän pyysi.

11 Kelubille, Suuhan veljelle, syntyi Mehir, joka oli Estonin isä. 12 Estonille syntyivät Beet-Raafa, Paaseah ja Tehinna, Iir-Naahaksen isä. Nämä olivat reekalaisia.

13 Kenasin pojat olivat Otniel ja Seraja ja Otnielin pojat olivat Hatat ja Meonotai. 14 Meonotaille syntyi Ofra, Serajalle syntyi Jooab, Seppienlaakson isä. Siellä näet asui seppiä. 15 Kaalebin, Jefunnen pojan, jälkeläisiä olivat Iiru, Eela ja Naam, Eelan pojat ja Kenas.

16 Jehallelelin pojat olivat Siif, Siifa, Tiireja ja Asarel. 17 Esran pojat olivat Jeter, Mered, Eefer ja Jaalon. Bitjalle syntyivät Mirjam, Sammai ja Jisbah, Estemoan isä. 18 Nämä olivat Bitjan, faraon tyttären jälkeläisiä, jonka Mered oli ottanut vaimokseen. Meredin Juudan heimoa oleva vaimo synnytti Jeredin, Gedorin isän, Heberin, Sookon isän, ja Jekutielin, Saanoahin isän.

19 Hoodian vaimon, Nahamin sisaren, pojat olivat garmilaisen Kegilan isä ja maakatilainen Estemoa. 20 Siimonin pojat olivat Amnon ja Rinna, Ben-Haanan ja Tiilon. Jisin jälkeläisiä olivat Soohet ja Ben-Soohet.

21 Juudan pojan Seelan jälkeläisiä olivat Eer, Leekan isä, Lada, Maaresan isä, ja pellavakankaiden kutojien suvut Beet-Asbeasta. 22 Seelan jälkeläisiä olivat myös Jookim ja koosebalaiset sekä Jooas ja Saaraf, jotka hallitsivat Mooabissa ja Jaasubi-Lehemissä. Mutta nämä ovat vanhoja asioita. 23 He olivat savenvalajia ja asuivat Netaimissa ja Gederassa kuninkaan luona. He tekivät työtä hänelle ja asuivat siellä.

Simeonin jälkeläiset

24 Simeonin pojat olivat Nemuel ja Jaamin, Jaarib, Serah ja Saul. 25 Saulin poika oli Sallum, tämän poika oli Mibsam ja tämän Misma. 26 Misman jälkeläisiä olivat hänen poikansa Hammuel, tämän poika Sakkur ja tämän Simei. 27 Simeillä oli kuusitoista poikaa ja kuusi tytärtä, mutta hänen veljillään ei ollut monta lasta. Heidän heimonsa ei ollut yhtä suuri kuin Juudan heimo. 28 Heitä asui Beersebassa, Mooladassa, Hasar-Suualissa, 29 Bilhassa, Esemissä, Tooladissa, 30 Betuelissa, Hormassa, Siklagissa, 31 Beet-Markabotissa, Hasar-Suusimissa, Beet-Birissä ja Saaraimissa. Nämä olivat heidän kaupunkinsa Daavidin hallitusaikaan asti. 32 Heidän asuma-alueitaan olivat myös Eetam, Ain, Rimmon, Tooken ja Aasan, viisi kaupunkia 33 sekä kylät, jotka olivat näiden kaupunkien ympärillä, Baaliin asti. Nämä olivat heidän asuinpaikkansa, ja heillä oli omat sukuluettelonsa.

34 Mesobab, Jamlek ja Joosa, Amasjan poika, 35 Jooel ja Jeehu, Joosibjan poika – tämä oli Serajan poika ja tämä Asielin poika – 36 Eljoenai, Jaakoba, Jesohaja, Asaja, Adiel, Jesimiel, Benaja 37 ja Siisa, Sifin poika – tämä oli Allonin poika, tämä Jedajan, tämä Simrin ja tämä Semajan poika – 38 nämä nimeltä mainitut olivat sukujensa ruhtinaita, ja heidän perhekuntansa lisääntyivät suuresti. 39 He menivät Gedoriin päin, laakson itäiseen osaan saakka, etsimään laidunta pikkukarjalleen. 40 He löysivät vihannan ja hyvän laitumen. Maa oli avara joka suuntaan, ja se oli myös rauhallinen ja levollinen, sillä sen aikaisemmat asukkaat olivat Haamin jälkeläisiä. 41 Nämä nimeltä mainitut simeonilaiset tulivat Hiskian, Juudan kuninkaan, päivinä, tuhosivat heidän asuinpaikkansa ja löivät siellä olleet meunilaiset. He vihkivät heidät tuhon omiksi, niin kuin on nähtävissä tänäkin päivänä, ja asettuivat sinne heidän sijaansa, koska siellä oli laidunta heidän pikkukarjalleen.

42 Simeonilaisista viisisataa miestä meni Seirin vuoristoon Pelatjan, Nearjan, Refajan ja Ussielin, Jisin poikien, johdolla. 43 He surmasivat loput sinne paenneista amalekilaisista ja ovat siitä lähtien asuneet siellä aina tähän päivään asti.

Ruubenin jälkeläiset

1 Seuraavat olivat Ruubenin, Israelin esikoisen, jälkeläisiä. Hän tosin oli esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, hänen esikoisuutensa annettiin Israelin pojan Joosefin pojille. Häntä ei siis merkitty sukuluetteloon esikoisena. 2 Juudasta tuli kuitenkin veljiään mahtavampi, ja hänen jälkeläisistään nousi hallitsija, vaikka esikoisuus kuuluikin Joosefille.

3 Ruubenin, Israelin esikoisen, pojat olivat Hanok ja Pallu, Hesron ja Karmi. 4 Jooelin jälkeläisiä olivat hänen poikansa Semaja, tämän poika oli Goog, tämän Simei, 5 tämän Miika, tämän Reaja, tämän Baal 6 ja tämän Beera, jonka Assurin kuningas Tillegat-Pilneser vei pakkosiirtolaisuuteen. Beera oli ruubenilaisten ruhtinas. 7 Hänen veljensä, merkittyinä sukuluetteloihinsa suvuittain, olivat päämies Jegiel, Sakarja 8 ja Bela, Aasaksen poika – tämä oli Seman poika ja tämä Jooelin poika. Ruubenilaisia asui Aroerissa aina Neboon ja Baal-Meoniin asti. 9 Idässä heitä asui Eufratvirrasta autiomaan laitamille asti, sillä heillä oli suuria karjalaumoja Gileadin maassa. 10 Saulin päivinä he kävivät sotaa hagrilaisia vastaan ja kukistivat heidät. He asettuivat asumaan näiden telttaleireihin Gileadin koko itäistä rajaseutua myöten.

Gaadin jälkeläiset

11 Gaadilaiset asuivat ruubenilaisten rajanaapureina Baasanin maassa Salkaan saakka. 12 Jooel oli päämies ja Saafam häntä lähinnä, sitten tulivat Janai ja Saafat Baasanissa. 13 Heidän veljensä, perhekunnittain, olivat Miikael, Mesullam, Seba, Joorai, Jakan, Siia ja Eeber, kaikkiaan seitsemän. 14 Nämä olivat Abihailin poikia. Abihail oli Huurin poika, tämä oli Jaaroahin poika, tämä Gileadin, tämä Miikaelin, tämä Jesisain, tämä Jahdon ja tämä Buusin poika. 15 Ahi, Guunin pojan Abdielin poika, oli heidän perhekuntansa päämies. 16 He asuivat Gileadissa, Baasanissa ja siihen kuuluvissa kaupungeissa sekä kaikilla Saaronin laidunalueilla niin kauas kuin ne ulottuivat. 17 Kaikki nämä merkittiin sukuluetteloihin Juudan kuninkaan Jootamin ja Israelin kuninkaan Jerobeamin päivinä.

Jordanin itäpuolella asuvien heimojen taistelut

18 Ruubenilaisilla ja gaadilaisilla sekä toisella puolella Manassen heimoa oli 44 760 sotakelpoista miestä – kilven ja miekan käyttäjiä, jousen jännittäjiä, taisteluun harjaantuneita sotureita. 19 He kävivät sotaa hagrilaisia sekä Jeturia, Naafista ja Noodabia vastaan, 20 ja kun he saivat apua, niin hagrilaiset ja kaikki, jotka olivat näiden kanssa, joutuivat heidän käsiinsä. He näet huusivat taistelussa Jumalan puoleen, ja Jumala kuuli heidän rukouksensa, koska he turvasivat häneen. 21 He veivät saaliinaan vihollistensa karjan, 50 000 kamelia, 250 000 lammasta ja 2 000 aasia, sekä lisäksi 100 000 ihmistä. 22 Surmattuja oli paljon, sillä sota oli Jumalan sota. Voittajat asettuivat asumaan vihollistensa alueille, kunnes heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

Toinen puoli Manassen heimoa

23 Toinen puoli Manassen heimosta asui Baasanista Baal-Hermoniin, Seniriin ja Hermonvuoreen saakka ulottuvalla alueella, ja he lisääntyivät suuresti. 24 Nämä olivat heidän perhekuntiensa päämiehet: Eefer, Jisi, Eliel, Asriel, Jeremia, Hoodavja ja Jahdiel, urheita sotureita, kuuluisia miehiä, perhekuntiensa päämiehiä.

25 He olivat kuitenkin uskottomia isiensä Jumalaa kohtaan ja kulkivat haureudessa sen maan kansojen jumalien jäljessä, kansojen, jotka Jumala oli hävittänyt heidän tieltään. 26 Silloin Israelin Jumala herätti Assurin kuninkaan Puulin eli Tillegat-Pilneserin hengen ja antoi viedä ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen heimoa pakkosiirtolaisuuteen. Heidät vietiin Halahiin, Haaboriin ja Haaraan sekä Goosanvirran rannoille. Siellä he ovat tänäkin päivänä.

Leevin jälkeläiset

27 Leevin pojat olivat Geerson, Kehat ja Merari. 28 Kehatin pojat olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. 29 Amramin lapset olivat Aaron, Mooses ja Mirjam. Aaronin pojat olivat Naadab, Abihu, Eleasar ja Iitamar. 30 Eleasarille syntyi Piinehas ja Piinehaalle Abisua. 31 Abisualle syntyi Bukki ja Bukkille Ussi. 32 Ussille syntyi Serahja ja Serahjalle Merajot. 33 Merajotille syntyi Amarja ja Amarjalle Ahitub. 34 Ahitubille syntyi Saadok ja Saadokille Ahimaas. 35 Ahimaasille syntyi Asarja ja Asarjalle Joohanan. 36 Joohananille syntyi Asarja, hän, joka toimitti papinvirkaa siinä temppelissä, jonka Salomo rakennutti Jerusalemiin. 37 Asarjalle syntyi Amarja ja Amarjalle Ahitub. 38 Ahitubille syntyi Saadok ja Saadokille Sallum. 39 Sallumille syntyi Hilkia ja Hilkialle Asarja. 40 Asarjalle syntyi Seraja ja Serajalle Jehosadak. 41 Jehosadakin oli lähdettävä mukaan, kun Herra antoi Nebukadnessarin viedä Juudan ja Jerusalemin pakkosiirtolaisuuteen.

1 Leevin pojat olivat Geersom, Kehat ja Merari. 2 Nämä olivat Geersomin poikien nimet: Libni ja Simei. 3 Kehatin pojat olivat Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. 4 Merarin pojat olivat Mahli ja Muusi. Nämä olivat leeviläisten suvut heidän isiensä mukaan.

5 Geersomista polveutuivat hänen poikansa Libni, tämän poika Jahat, tämän Simma, 6 tämän Jooah, tämän Iddo, tämän Serah ja tämän Jeatrai.

7 Kehatin jälkeläisiä olivat hänen poikansa Amminadab, tämän poika Koorah, tämän Assir, 8 tämän Elkana, tämän Ebjasaf, tämän Assir, 9 tämän Tahat, tämän Uuriel, tämän Ussia ja tämän Saul. 10 Elkanan pojat olivat Amasai ja Ahimot. 11 Ahimotin poika oli Elkana, tämän poika Suufai, tämän Nahat, 12 tämän Eliab, tämän Jeroham ja tämän Elkana. 13 Samuelin pojat olivat esikoinen Jooel ja toisena syntynyt Abia.

14 Merarin jälkeläiset olivat Mahli, tämän poika Libni, tämän Simei, tämän Ussa, 15 tämän Simea, tämän Haggia ja tämän Asaja.

Temppelilaulajat ja -palvelijat

16 Nämä ovat ne, jotka Daavid asetti laulunjohtajiksi Herran huoneeseen, sen jälkeen kun liitonarkku oli asetettu paikoilleen. 17 He palvelivat laulajina Jumalan asumuksen, ilmestysmajan, edessä, kunnes Salomo rakensi Herran temppelin Jerusalemiin. He hoitivat palvelustehtävänsä niin kuin oli säädetty. 18 Ja nämä ovat ne, jotka palvelivat, ja heidän poikansa:

Kehatilaisia olivat laulaja Heeman, Jooelin poika, tämä oli Samuelin poika, 19 tämä Elkanan, tämä Jerohamin, tämä Elielin, tämä Tooahin, 20 tämä Suufin, tämä Elkanan, tämä Mahatin, tämä Amasain, 21 tämä Elkanan, tämä Jooelin, tämä Asarjan, tämä Sefanjan, 22 tämä Tahatin, tämä Assirin, tämä Ebjasafin, tämä Koorahin, 23 tämä Jisharin, tämä Kehatin, tämä Leevin ja tämä Israelin.

24 Heemanin oikealla puolella seisoi hänen kumppaninsa Aasaf, Berekjan poika, tämä oli Simean poika, 25 tämä Miikaelin, tämä Baasejan, tämä Malkian, 26 tämä Etnin, tämä Serahin, tämä Adajan, 27 tämä Eetanin, tämä Simman, tämä Simein, 28 tämä Jahatin, tämä Geersomin ja tämä Leevin.

29 Heidän veljensä, Merarin jälkeläiset, seisoivat vasemmalla puolella: Eetan, joka oli Kiisin poika, tämä oli Abdin poika, tämä Mallukin, 30 tämä Hasabjan, tämä Amasjan, tämä Hilkian, 31 tämä Amsin, tämä Baanin, tämä Semerin, 32 tämä Mahlin, tämä Muusin, tämä Merarin ja tämä Leevin. 33 Heidän veljensä, muut leeviläiset, oli määrätty kaikkiin muihin palvelutehtäviin asumuksessa, Jumalan huoneessa.

Aaronin jälkeläiset

34 Aaron ja hänen jälkeläisensä uhrasivat polttouhrialttarilla ja suitsutusalttarilla ja hoitivat kaikki tehtävät kaikkeinpyhimmässä sekä toimittivat Israelin sovituksen, aivan niin kuin Jumalan palvelija Mooses oli käskenyt. 35 Nämä olivat Aaronin jälkeläiset. Hänen poikansa oli Eleasar, tämän poika oli Piinehas, tämän Abisua, 36 tämän Bukki, tämän Ussi, tämän Serahja, 37 tämän Merajot, tämän Amarja, tämän Ahitub, 38 tämän Saadok ja tämän Ahimaas.

Leeviläisten asuinpaikat

39 Nämä olivat leeviläisten asuinpaikat ja alueet heidän leiripaikkojensa mukaan. Aaronin jälkeläisille – he olivat kehatilaisia – annettiin arpaosana 40 Hebron Juudan maasta ympärillä olevine laidunmaineen. 41 Kaupungin peltomaat kylineen annettiin kuitenkin Kaalebille, Jefunnen pojalle. 42 Aaronin jälkeläisille annettiin turvakaupunki Hebron sekä Libna laidunmaineen, Jattir, Estemoa laidunmaineen, 43 Hiilen laidunmaineen, Debir laidunmaineen, 44 Aasan laidunmaineen ja Beet-Semes laidunmaineen. 45 Benjaminin heimon alueelta annettiin Geba laidunmaineen, Aalemet laidunmaineen ja Anatot laidunmaineen. Aaronin jälkeläisten kaupunkeja oli kaikkiaan kolmetoista heidän sukujensa mukaan. 46 Loput kehatilaiset saivat sukujensa mukaan arvalla toiselta puolelta Manassen heimoa kymmenen kaupunkia.

47 Geersomilaisten suvut saivat kolmetoista kaupunkia Isaskarin heimolta, Asserin heimolta ja Naftalin heimolta sekä Baasanista Manassen heimolta.

48 Merarilaisten suvut saivat arvalla Ruubenin heimolta, Gaadin heimolta ja Sebulonin heimolta kaksitoista kaupunkia. 49 Israelilaiset antoivat leeviläisille vielä seuraavat kaupungit laidunmaineen. 50 Juudan heimon, simeonilaisten heimon ja benjaminilaisten heimon alueilta he arpoivat nimeltä mainitut kaupungit.

51 Jotkut kehatilaisten suvuista saivat kaupunkeja Efraimin heimon alueelta. 52 Heille annettiin turvakaupunki Sikem laidunmaineen Efraimin vuoristosta sekä Geser laidunmaineen, 53 Jokmeam laidunmaineen, Beet-Hooron laidunmaineen, 54 Aijalon laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen. 55 Manassen heimon toisen puolen alueelta he saivat Aanerin laidunmaineen ja Bileamin laidunmaineen. Nämä tulivat lopuille kehatilaisten suvuista.

56 Geersomilaiset suvut saivat toiselta puolelta Manassen heimoa Goolanin laidunmaineen Baasanista ja Astarotin laidunmaineen. 57 Isaskarin heimolta he saivat Kedeksen laidunmaineen, Dovratin laidunmaineen, 58 Raamotin laidunmaineen ja Aanemin laidunmaineen. 59 Asserin heimolta he saivat Maasalin laidunmaineen, Abdonin laidunmaineen, 60 Huukokin laidunmaineen ja Rehobin laidunmaineen. 61 Naftalin heimolta he saivat Kedeksen laidunmaineen Galileasta, Hammonin laidunmaineen ja Kirjataimin laidunmaineen.

62 Loput merarilaiset saivat Sebulonin heimolta Rimmonin laidunmaineen ja Taaborin laidunmaineen. 63 Ruubenin heimolta he saivat Jerikon kohdalta Jordanin toiselta puolelta, Jordanista itään, Beserin autiomaasta laidunmaineen, Jahasin laidunmaineen, 64 Kedemotin laidunmaineen ja Meefaatin laidunmaineen. 65 Gaadin heimolta he saivat Gileadista Raamotin laidunmaineen, Mahanaimin laidunmaineen, 66 Hesbonin laidunmaineen ja Jaeserin laidunmaineen.

Isaskarin jälkeläiset

1 Isaskarin pojat olivat Toola, Puua, Jaasub ja Simron, kaikkiaan neljä. 2 Toolan pojat olivat Ussi, Refaja, Jeriel, Jahmai, Jibsam ja Samuel. He olivat perhekuntiensa päämiehiä ja urheita sotureita, Toolan jälkeläisiä. Daavidin aikana heidän lukumääränsä oli sukuluetteloiden mukaan 22 600. 3 Ussin poika oli Jisrahja, ja Jisrahjan pojat olivat Miikael, Obadja, Jooel ja Jissia, kaikkiaan viisi, kaikki päämiehiä. 4 Heidän lisäkseen oli sukuluetteloiden mukaan perhekunnittain taisteluun valmiina sotajoukkoina 36 000 miestä. Toolan jälkeläisillä oli nimittäin paljon vaimoja ja lapsia. 5 Heidän veljensä kaikissa Isaskarin suvuissa olivat urheita sotureita. Sukuluetteloihin merkittyjä oli kaikkiaan 87 000.

Benjaminin jälkeläiset

6 Benjaminin pojat olivat Bela, Beker ja Jediael, kaikkiaan kolme. 7 Belan pojat olivat Esbon, Ussi, Ussiel, Jerimot ja Iiri, kaikkiaan viisi, perhekuntiensa päämiehiä, urheita sotureita. Heitä oli sukuluetteloihin merkittyinä 22 034. 8 Bekerin pojat olivat Semira, Jooas, Elieser, Eljoenai, Omri, Jeremot, Abia, Anatot ja Aalemet. Kaikki nämä olivat Bekerin poikia. 9 Sukuluetteloittensa mukaan merkittyjä perhekuntiensa päämiehiä, urheita sotureita, oli 22 200. 10 Jediaelin jälkeläiset olivat hänen poikansa Bilhan ja Bilhanin pojat Jeus, Benjamin, Eehud, Kenaana, Seetan, Tarsis ja Ahisahar. 11 Kaikki nämä 17 200 olivat Jediaelin jälkeläisiä, perhekuntiensa päämiehiä, urheita sotureita, sotakelpoisia miehiä valmiina taisteluun. 12 Suppim ja Huppim olivat Iirin poikia, ja Huusim oli Aherin poika.

Naftalin jälkeläiset

13 Naftalin, Bilhan pojan, pojat olivat Jahatsiel, Guuni, Jeeser ja Sallum.

Manassen jälkeläiset

14 Manassen poika oli Asriel, jonka synnytti Manassen aramilainen sivuvaimo. Hän synnytti myös Maakirin, Gileadin isän. 15 Maakir otti vaimoksi Huppimin ja Suppimin sisaren, jonka nimi oli Maaka. Hänen toisen poikansa nimi oli Selofhad, ja Selofhadille syntyi tyttäriä. 16 Maaka, Maakirin vaimo, synnytti pojan, jolle hän antoi nimen Peres. Pereksen veljen nimi oli Seres, ja tämän pojat olivat Uulam ja Rekem. 17 Uulamin poika oli Bedan. Nämä olivat Manassen pojan Maakirin pojan Gileadin pojat. 18 Gileadin sisar Mooleket synnytti Iishodin, Abieserin ja Mahlan. 19 Semidan pojat olivat Ahjan, Sekem, Likhi ja Aniam.

Efraimin jälkeläiset

20 Efraimin poika oli Suutelah, tämän poika oli Bered, tämän Tahat, tämän Elada, tämän Tahat, 21 tämän Saabad ja tämän Suutelah. Efraimin poikia olivat myös Eser ja Elead, mutta siinä maassa syntyneet Gatin miehet surmasivat heidät, koska he olivat lähteneet ryöstämään Gatin miesten karjaa. 22 Heidän isänsä Efraim suri kauan, ja hänen veljensä tulivat lohduttamaan häntä. 23 Sitten Efraim yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän antoi pojalle nimen Beria, koska tämän syntymä oli tapahtunut perhettä kohdanneen onnettomuuden aikana. 24 Hänen tyttärensä oli Seera. Tämä rakensi Ala- ja Ylä-Beet-Hooronin sekä Ussen-Seeran. 25 Berian pojat olivat Refah ja Resef. Resefin poika oli Telah, tämän poika oli Tahan, 26 tämän Ladan, tämän Ammihud, tämän Elisama, 27 tämän Nuun ja tämän Joosua.

28 Heidän omistamansa maat ja asuinpaikat olivat Beetel ja sen tytärkaupungit, idässä Naaran ja lännessä Geser ja sen tytärkaupungit sekä Sikem ja sen tytärkaupungit Aijaan ja sen tytärkaupunkeihin asti. 29 Lisäksi heille kuuluivat manasselaisten rajalla olevat Beet-Sean ja sen tytärkaupungit, Taanak ja sen tytärkaupungit, Megiddo ja sen tytärkaupungit ja Door ja sen tytärkaupungit. Näissä asuivat Joosefin, Israelin pojan, jälkeläiset.

Asserin jälkeläiset

30 Asserin pojat olivat Jimna, Jisva, Jisvi ja Beria. Heidän sisarensa oli Serah. 31 Berian pojat olivat Heber ja Malkiel, joka oli Birsaitin isä. 32 Heberille syntyi Jaflet, Soomer, Hootam ja heidän sisarensa Suua. 33 Jafletin pojat olivat Paasak, Bimhal ja Asva. Nämä olivat Jafletin pojat. 34 Semerin pojat olivat Ahi, Rohga, Hubba ja Aram. 35 Hänen veljensä Heelemin pojat olivat Soofah, Jimna, Seeles ja Aamal. 36 Soofahin pojat olivat Suuah, Harnefer, Suual, Beeri, Jimra, 37 Beser, Hood, Samma, Silsa, Jitran ja Beera. 38 Jeterin pojat olivat Jefunne, Pispa ja Ara. 39 Ullan pojat olivat Aarah, Hanniel ja Risja. 40 Kaikki nämä olivat Asserin jälkeläisiä, perhekuntiensa päämiehiä, valittuja urheita sotureita, ruhtinaista ensimmäisiä. Sukuluetteloiden mukaan Asserin heimon sotakelpoisten miesten lukumäärä oli 26 000.

Benjaminin jälkeläiset

1 Benjaminille syntyi esikoisena Bela, toisena Asbel, kolmantena Ahrah, 2 neljäntenä Nooha ja viidentenä Raafa. 3 Belan pojat olivat Addar, Geera, Abihud, 4 Abisua, Naaman, Ahoah, 5 Geera, Sefufan ja Huuram. 6 Eehudin pojat, Gebassa asuvien perhekuntien päämiehet, jotka joutuivat siirtymään Manahatiin, 7 olivat Naaman, Ahia ja Geera, jonka johdolla he siirtyivät. Geeralle syntyivät Ussa ja Ahihud.

8 Saharaimille syntyi jälkeläisiä Mooabin maassa sen jälkeen, kun hän oli hylännyt vaimonsa Huusimin ja Baaran. 9 Hänen vaimonsa Hoodes synnytti hänelle Joobabin, Sibjan, Meesan, Malkamin, 10 Jeutsin, Sokjan ja Mirman. Nämä olivat hänen poikiaan, perhekuntien päämiehiä. 11 Huusim oli synnyttänyt hänelle Abitubin ja Elpaalin. 12 Elpaalin pojat olivat Eeber, Misam ja Semed. Semed rakensi Oonon ja Loodin sekä sen tytärkaupungit. 13 Beria ja Sema olivat Aijalonin asukkaiden perhekuntien päämiehiä. He karkottivat Gatin asukkaat. 14 Ahjo, Saasak, Jeremot, 15 Sebadja, Arad, Eder, 16 Miikael, Jispa ja Jooha olivat Berian poikia. 17 Sebadja, Mesullam, Hiski, Heber, 18 Jismerai, Jislia ja Joobab olivat Elpaalin poikia.

19 Jaakim, Sikri, Sabdi, 20 Elienai, Silletai, Eliel, 21 Adaja, Beraja ja Simrat olivat Simein poikia. 22 Jispan, Eder, Eliel, 23 Abdon, Sikri, Haanan, 24 Hananja, Eelam, Antotia, 25 Jifdeja ja Penuel olivat Saasakin poikia. 26 Samserai, Seharja, Atalja, 27 Jaaresja, Elia ja Sikri olivat Jerohamin poikia. 28 Nämä olivat perhekuntiensa päämiehiä, päämiehiä sukuluetteloittensa mukaan. He asuivat Jerusalemissa.

Saulin suku

(1Ak 9:35-44)

29 Gibeonissa asui Gibeonin isä Jegiel. Hänen vaimonsa oli nimeltään Maaka, 30 ja hänen poikansa olivat Abdon, esikoinen, sitten Suur, Kiis, Baal, Naadab, 31 Gedor, Ahjo ja Seker. 32 Miklotille syntyi Simea. Nämäkin asuivat veljineen Jerusalemissa, sukulaistensa naapureina.

33 Neerille syntyi Kiis, Kiisille syntyi Saul, ja Saulille syntyivät Joonatan, Malkisua, Abinadab ja Esbaal. 34 Joonatanin poika oli Meribbaal, ja Meribbaalille syntyi Miika. 35 Miikan pojat olivat Piiton, Melek, Tarea ja Aahas. 36 Aahakselle syntyi Jooadda, Jooaddalle syntyivät Aalemet, Asmavet ja Simri. Simrille syntyi Moosa, 37 ja Moosalle syntyi Binea – tämän poika oli Raafa, tämän Elasa ja tämän Aasel. 38 Aaselilla oli kuusi poikaa, ja nämä olivat heidän nimensä: Asrikam, Bookeru, Jismael, Searja, Obadja ja Haanan. Kaikki nämä olivat Aaselin poikia. 39 Hänen veljensä Eesekin pojat olivat Uulam, hänen esikoisensa, toinen oli Jeus ja kolmas Elifelet. 40 Uulamin pojat olivat urheita sotureita, jousen jännittäjiä, ja heillä oli paljon poikia ja pojanpoikia, sataviisikymmentä. Nämä kaikki olivat benjaminilaisia.

Jerusalemin asukkaat

1 Koko Israel merkittiin sukuluetteloihin, ja nimet kirjoitettiin Israelin kuninkaiden kirjaan.

Juuda vietiin uskottomuutensa tähden pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. 2 Ensimmäiset asukkaat, jotka asettuivat perintömailleen kaupunkeihinsa, olivat Israelin kansaa, pappeja, leeviläisiä ja temppelipalvelijoita.

3 Jerusalemissa asui Juudan jälkeläisiä, benjaminilaisia, efraimilaisia ja manasselaisia, nimittäin 4 Uutai, Ammihudin poika, joka oli Omrin poika, tämä Imrin ja tämä Baanin poika, joka oli Pereksen, Juudan pojan, jälkeläisiä. 5 Seelalaisia olivat Asaja, esikoinen, ja hänen poikansa. 6 Serahilaisia olivat Jeguel ja hänen veljensä. Juudan heimoa oli 690 miestä.

7 Benjaminilaisia olivat Sallu, Mesullamin poika, Senuan pojan Hoodavjan pojanpoika, 8 Jibneja, Jerohamin poika, ja Eela, Mikrin pojan Ussin poika, Mesullam, Sefatjan poika, joka oli Jibnian pojan Reguelin poika 9 sekä heidän veljensä sukuluetteloittensa mukaan, yhteensä 956. Kaikki nämä miehet olivat perhekuntiensa päämiehiä.

Jerusalemissa asuvat papit ja leeviläiset

10 Pappeja olivat Jedaja, Joojarib, Jaakin 11 ja Jumalan temppelin esimies Asarja, Hilkian poika – tämä oli Mesullamin poika, tämä Saadokin, tämä Merajotin ja tämä Ahitubin poika. 12 Pappeja olivat myös Adaja, Jerohamin poika – tämä oli Pashurin poika ja tämä Malkian, Maesai, Adielin poika – tämä oli Jahseran poika, tämä Mesullamin, tämä Mesillemitin ja tämä Immerin poika. 13 Lisäksi tulivat heidän veljensä, perhekuntiensa päämiehet, 1 760 miestä, jotka olivat Jumalan temppelin palvelutyöhön kelvollisia miehiä.

14 Leeviläisiä olivat Semaja, Hassubin poika – tämä oli Asrikamin poika ja tämä Hasabjan poika, Merarin jälkeläisiä – 15 Bakbakkar, Heres, Gaalal ja Mattanja, Miikan poika – tämä oli Sikrin poika ja tämä Aasafin poika – 16 Obadja, Semajan poika – tämä oli Gaalalin poika ja tämä Jedutunin – ja Berekja, Aasan poika, tämä oli Elkanan poika, hänen, joka asui netofalaisten kylissä.

17 Portinvartijoita olivat Sallum, Akkub, Talmon ja Ahiman veljineen. Sallum oli päällikkö, 18 ja aina tähän päivään asti he ovat vartioineet Kuninkaanportilla, idän puolella. Nämä olivat olleet leeviläisten leirin portinvartijoita. 19 Sallum, Kooren poika – tämä oli Ebjasafin poika ja tämä Koorahin poika – ja hänen veljensä, jotka olivat Koorahin perhekuntaa, saivat palvelustehtäväkseen telttamajan kynnyksen vartioimisen. Heidän isänsä olivat aikoinaan vartioineet Herran leirin sisäänkäyntiä. 20 Piinehas, Eleasarin poika, oli silloin heidän esimiehenään, ja Herra oli hänen kanssaan. 21 Sakarja, Meselemjan poika, oli vartijana ilmestysmajan portilla. 22 Kynnyksenvartijoiksi valittuja oli kaikkiaan 212. Heidät oli merkitty sukuluetteloon kyliensä mukaan. Daavid ja Samuel, näkijä, olivat asettaneet heidät luottamustehtäviinsä. 23 Näin he ja heidän poikansa toimivat vartiovuoroissa Herran temppelin, telttamajan, portilla. 24 Portinvartijoita oli neljällä puolella: idässä, lännessä, pohjoisessa ja etelässä. 25 Heidän veljiensä oli tultava kylistään määräaikoina seitsemäksi päiväksi heidän avukseen.

26 Näistä leeviläisistä portinvartijoista neljällä ylimmällä oli pysyvä luottamustehtävä, ja heidän vastuullaan olivat myös Jumalan temppelin sivuhuoneet ja aarrekammiot. 27 He yöpyivät Jumalan temppelin läheisyydessä, sillä heidän vastuullaan oli vartioiminen ja ovien avaaminen joka aamu. 28 Muutamat heistä olivat vastuussa jumalanpalveluksessa tarvittavista esineistä, sillä ne laskettiin aina, kun ne tuotiin sisälle ja vietiin pois. 29 Toiset heistä oli määrätty pitämään huolta esineistä, kaikista pyhistä esineistä, sekä hienoista vehnäjauhoista, viinistä, öljystä, suitsukkeista ja tuoksuaineista. 30 Muutamat pappien pojista valmistivat voiteita tuoksuaineista. 31 Mattitjalla, joka oli leeviläinen ja koorahilaisen Sallumin esikoinen, oli luottamustehtävänä valmistaa pannulla paistettavia leivonnaisia. 32 Muutamien kehatilaisista, heidän veljistään, oli pidettävä huoli leivistä, jotka asetettiin Herran eteen. Heidän oli valmistettava uudet leivät joka sapatiksi.

33 Laulajat, leeviläisten perhekuntien päämiehet, asuivat temppelin sivuhuoneissa, ja heidät oli vapautettu muusta palveluksesta, sillä he olivat toimessaan sekä päivällä että yöllä. 34 Nämä olivat leeviläisten perhekuntien päämiehiä, päämiehiä sukuluetteloittensa mukaan. He asuivat Jerusalemissa.

Saulin suku

(1Ak 8:29-38)

35 Gibeonissa asui Gibeonin isä Jegiel. Hänen vaimonsa oli nimeltään Maaka, 36 ja hänen poikansa olivat Abdon, esikoinen, sitten Suur, Kiis, Baal, Neer, Naadab, 37 Gedor, Ahjo, Sakarja ja Miklot. 38 Miklotille syntyi Simeam. Nämäkin asuivat veljineen Jerusalemissa, sukulaistensa naapureina. 39 Neerille syntyi Kiis, Kiisille syntyi Saul, ja Saulille syntyivät Joonatan, Malkisua, Abinadab ja Esbaal. 40 Joonatanin poika oli Meribbaal, ja Meribbaalille syntyi Miika. 41 Miikan pojat olivat Piiton, Melek ja Tahrea. 42 Aahakselle syntyi Jaera, Jaeralle syntyivät Aalemet, Asmavet ja Simri. Simrille syntyi Moosa. 43 Moosalle syntyi Binea, tämän poika oli Refaja, tämän Elasa ja tämän Aasel. 44 Aaselilla oli kuusi poikaa, joiden nimet olivat Asrikam, Bookeru, Jismael, Searja, Obadja ja Haanan. Nämä olivat Aaselin poikia.

Saulin kuolema

(1Sm 31:1-13)

1 Filistealaiset sotivat Israelia vastaan. Israelin miehet pakenivat filistealaisia, ja paljon israelilaisia kaatui surmattuina Gilboanvuorella. 2 Filistealaiset ajoivat takaa Saulia ja hänen poikiaan ja tavoittivat heidät. He surmasivat Joonatanin, Abinadabin ja Malkisuan, Saulin pojat. 3 Taistelu Saulia vastaan kävi ankaraksi, ja kun jousimiehet havaitsivat hänet, he haavoittivat häntä nuolillaan. 4 Silloin Saul sanoi aseenkantajalleen: “Vedä esiin miekkasi ja lävistä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi ja pitäisi minua pilkkanaan.” Hänen aseenkantajansa ei kuitenkaan tahtonut tehdä sitä, sillä hän pelkäsi kovin. Silloin Saul otti miekan ja heittäytyi siihen. 5 Kun aseenkantaja näki, että Saul oli kuollut, heittäytyi hänkin miekkaansa ja kuoli.

6 Näin Saul ja hänen kolme poikaansa kuolivat, ja yhdessä hänen kanssaan kuoli koko hänen kuningassukunsa. 7 Kun kaikki laaksossa asuvat israelilaiset huomasivat, että sotajoukko oli paennut ja että Saul poikineen oli kuollut, he jättivät kaupunkinsa ja pakenivat. Filistealaiset tulivat ja asettuivat niihin asumaan.

8 Seuraavana päivänä filistealaiset tulivat ryöstämään surmattujen varusteita ja löysivät Saulin ja hänen poikansa kaatuneina Gilboanvuorelta. 9 He ryöstivät hänet, ottivat hänen päänsä ja varusteensa ja lähettivät ne ympäri filistealaisten maata julistaakseen voitonsanomaa epäjumalilleen ja kansalle. 10 Filistealaiset asettivat Saulin aseet omien jumaliensa temppeliin; hänen pääkallonsa he kiinnittivät Daagonin temppeliin.

11 Kun Gileadin Jaabeksen asukkaat saivat kuulla, mitä kaikkea filistealaiset olivat tehneet Saulille, 12 he lähtivät, kaikki asekuntoiset miehet, ottivat Saulin ja hänen poikiensa ruumiit ja toivat ne Jaabekseen. Siellä he hautasivat heidän luunsa tammen alle ja paastosivat seitsemän päivää. 13 Näin Saul kuoli uskottomuutensa tähden. Hän oli ollut uskoton Herralle eikä ollut noudattanut Herran käskyä. Hän oli myös kysynyt neuvoa vainajahengeltä 14 eikä Herralta. Siksi Herra surmasi hänet ja siirsi kuninkuuden Daavidille, Iisain pojalle.

DAAVIDIN HALLITUSKAUSI, 11 – 29

Daavid voidellaan kuninkaaksi

(2Sm 5:1-5)

1 Koko Israel kokoontui Daavidin luo Hebroniin ja sanoi: “Me olemme sinun luutasi ja lihaasi. 2 Jo kauan sitten, Saulin vielä ollessa kuninkaana, sinä johdit Israelin sotajoukkoa. Sinulle Herra, sinun Jumalasi, on sanonut: ‘Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee minun kansani Israelin ruhtinas.’” 3 Myös kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet kuninkaan luo Hebroniin, ja siellä Daavid teki heidän kanssaan liiton Herran edessä. Sitten he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi sen sanan mukaan, jonka Herra oli puhunut Samuelin kautta.

Jerusalemin valloitus

(2Sm 5:6-10)

4 Daavid ja kaikki israelilaiset menivät Jerusalemiin eli Jebukseen, jossa asui jebusilaisia, sen maan asukkaita. 5 Jebuksen asukkaat sanoivat Daavidille: “Tänne sinä et tule.” Mutta Daavid valloitti Siionin vuorilinnan eli Daavidin kaupungin. 6 Daavid sanoi: “Siitä, joka ensimmäisenä surmaa jebusilaisen, tulee päällikkö ja ruhtinas.” Jooab, Serujan poika, nousi ensimmäisenä kaupunkiin, ja hänestä tuli päällikkö.

7 Daavid asettui asumaan vuorilinnaan, ja sen tähden sitä ruvettiin kutsumaan Daavidin kaupungiksi. 8 Hän laajensi kaupunkia Millosta alkaen joka suuntaan ja linnoitti sen. Jooab puolestaan rakensi entiselleen muun osan kaupunkia. 9 Daavid tuli aina vain mahtavammaksi, ja Herra Sebaot oli hänen kanssaan.

Daavidin sotasankarit

(2Sm 23:8-39)

10 Nämä olivat Daavidin sotasankareista merkittävimmät, jotka yhdessä koko Israelin kanssa tukivat häntä kaikin voimin tehdäkseen hänestä Israelin kuninkaan Herran sanan mukaisesti.

11 Tässä on luettelo Daavidin sankareista: Jaasobeam, hakmonilaisen miehen poika, oli niiden kolmenkymmenen päällikkö. Hän nosti keihäänsä kolmeasataa miestä vastaan ja surmasi heidät yhdellä kertaa. 12 Hänestä seuraava oli Eleasar, Doodon poika, ahohilainen. Hän oli yksi kolmesta sankarista. 13 Hän oli Daavidin kanssa Pas-Dammimissa, kun filistealaiset olivat kokoontuneet sinne sotimaan. Siellä oli peltopalsta täynnä ohraa. Väki pakeni filistealaisten edellä, 14 mutta Eleasar tovereineen asettui keskelle peltoa, sai sen pidettyä hallussaan ja voitti filistealaiset. Näin Herra antoi suuren voiton.

15 Kerran nuo kolme niistä kolmestakymmenestä päälliköstä menivät kallioharjanteen yli Daavidin luo, Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli silloin leiriytyneenä Refaiminlaaksossa. 16 Daavid oli vuorilinnassa, ja filistealaisten vartiosto oli Beetlehemissä. 17 Daavidin teki mieli raikasta vettä ja sanoi: “Jospa joku toisi minulle juotavaksi vettä kaivosta, joka on Beetlehemin portilla!” 18 Silloin nämä kolme tunkeutuivat filistealaisten leiriin ja ammensivat vettä Beetlehemin portilla olevasta kaivosta, ottivat sitä mukaansa ja toivat Daavidille. Mutta Daavid ei tahtonut juoda sitä vaan vuodatti veden juomauhriksi Herralle. 19 Hän sanoi: “Jumala varjelkoon minua tekemästä sitä! Joisinko minä näiden miesten verta, heidän henkensä hintaa, sillä henkensä uhalla he toivat tämän veden.” Eikä hän tahtonut juoda sitä. Tällaisia tekoja tekivät nämä kolme sankaria.

20 Absai, Jooabin veli, oli niiden kolmen päällikkö. Hän nosti keihäänsä kolmeasataa miestä vastaan ja surmasi heidät. Hän oli maineikas niiden kolmen rinnalla. 21 Häntä pidettiin kaksinkertaisessa arvossa näihin kolmeen verrattuna, ja hän oli heidän päällikkönsä mutta ei vetänyt vertoja niille kolmelle.

22 Benaja, Joojadan poika, joka teki monia sankaritekoja, oli urhoollisen miehen poika Kabseelista. Hän surmasi kaksi mooabilaista sotasankaria, ja kerran lumituiskun aikana hän laskeutui kaivoon ja tappoi siellä leijonan. 23 Hän surmasi myös suurikokoisen egyptiläisen, viisi kyynärää pitkän miehen. Egyptiläisellä oli kädessään keihäs, joka oli kuin kutojien kangastukki, mutta Benaja meni häntä vastaan sauva kädessään, tempasi keihään egyptiläisen kädestä ja tappoi miehen tämän omalla keihäällä. 24 Tällaisia tekoja teki Benaja, Joojadan poika, joka oli kuuluisa niiden kolmen rinnalla. 25 Häntä pidettiin suuremmassa arvossa kuin niitä kolmeakymmentä, mutta hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle. Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi.

26 Muut sankarit olivat Asael, Jooabin veli, Elhanan, Doodon poika, Beetlehemistä, 27 harorilainen Sammot, pelonilainen Heeles, 28 tekoalainen Iira, Ikkeksen poika, anatotilainen Abieser, 29 huusalainen Sibbekai, ahohilainen Iilai, 30 netofalainen Maharai, netofalainen Heeled, Baanan poika, 31 Iitai, Riibain poika, benjaminilaisten Gibeasta, piratonilainen Benaja, 32 Huurai Nahale-Gaasista, arabalainen Abiel, 33 baharumilainen Asmavet, saalbonilainen Eljahba, 34 gisonilaisen Haasemin pojat, hararilainen Joonatan, Saagen poika, 35 hararilainen Abiam, Saakarin poika, Elifal, Uurin poika, 36 mekeralainen Heefer, pelonilainen Ahia, 37 karmelilainen Hesro, Naarai, Esbain poika, 38 Jooel, Naatanin veli, Mibhar, Hagrin poika, 39 ammonilainen Selek, beerotilainen Nahrai, Jooabin, Serujan pojan, aseenkantaja, 40 jeteriläinen Iira, jeteriläinen Gaareb, 41 heettiläinen Uuria, Saabad, Ahlain poika, 42 ruubenilainen Adina, Siisan poika, ruubenilaisten päämies, ja hänen kanssaan kolmekymmentä muuta, 43 Haanan, Maakan poika, mitniläinen Joosafat, 44 astarotilainen Ussia, aroerilaisen Hootamin pojat Saama ja Jegiel, 45 tiisiläiset Jediael, Simrin poika, ja hänen veljensä Jooha, 46 mahavimilainen Eliel, Elnaamin pojat Jeribai ja Joosavja, mooabilainen Jitma, 47 Eliel, Oobed ja mesobajalainen Jaasiel.

Daavidin ensimmäiset kannattajat

1 Nämä miehet tulivat Daavidin luo Siklagiin, kun hän ei vielä voinut liikkua vapaasti Saulin, Kiisin pojan, takia. He kuuluivat niiden soturien joukkoon, jotka auttoivat häntä sodassa. 2 He olivat jousimiehiä, taitavia linkoamaan kiviä sekä oikealla että vasemmalla kädellä ja ampumaan nuolia jousella. Saulin heimolaisia, benjaminilaisia olivat 3 gibealaisen Semaan pojat päämies Ahieser ja Jooas, Asmavetin pojat Jesiel ja Pelet, Beraka, anatotilainen Jeehu, 4 gibeonilainen Jismaja, yksi niistä kolmestakymmenestä sankarista ja niiden kolmenkymmenen päällikkö, 5 Jeremia, Jahasiel, Joohanan, gederalainen Joosabad, 6 Elusai, Jerimot, Bealja, Semarja, harufilainen Sefatja, 7 koorahilaiset Elkana, Jissia, Asarel, Jooeser ja Jaasobeam 8 sekä Jerohamin pojat Jooela ja Sebadja Gedorista.

9 Myös gaadilaisista siirtyi Daavidin puolelle autiomaan vuorilinnaan urheita sotureita, taisteluun harjaantuneita miehiä, kilven ja keihään käyttäjiä, näöltään hurjia kuin leijonat ja ketteriä kuin gasellit vuorilla. 10 Eeser oli päällikkö, Obadja oli toinen, Eliab kolmas, 11 Mismanna neljäs, Jeremia viides, 12 Attai kuudes, Eliel seitsemäs, 13 Joohanan kahdeksas, Elsabad yhdeksäs, 14 Jeremia kymmenes ja Makbannai yhdestoista. 15 Nämä olivat gaadilaisia, sotajoukon päälliköitä. Vähäisin heistä johti sadan, ja paras tuhannen miehen joukkoa. 16 Nämä miehet olivat menneet Jordanin yli ensimmäisessä kuussa, kun joki tulvi yli kaikkien äyräittensä, ja he olivat karkottaneet kaikki laaksojen asukkaat sekä itä- että länsirannalta.

17 Kun Benjaminin ja Juudan heimoista tuli miehiä Daavidin vuorilinnaan, 18 Daavid meni ulos heitä vastaan ja sanoi: “Jos te tulette minun luokseni rauha mielessä auttaaksenne minua, sydämeni on yhtä kanssanne. Mutta jos te tulette kavaltamaan minut ahdistajilleni, vaikka väkivalta ei tahraa käsiäni, nähköön isiemme Jumala sen ja rangaiskoon teitä.” 19 Silloin Henki puki voimalla Amasain, niiden kolmenkymmenen päällikön, ja hän sanoi: “Sinun puolellasi, Daavid, me olemme, sinun kanssasi, Iisain poika. Rauha, rauha sinulle ja rauha auttajillesi, sinun Jumalasi auttaa sinua!” Niin Daavid otti heidät vastaan ja asetti heidät partiojoukkojen päälliköiksi.

20 Myös Manassen heimosta siirtyi joitakin miehiä Daavidin puolelle, kun hän lähti sotaan Saulia vastaan filistealaisten kanssa. He eivät kuitenkaan joutuneet auttamaan filistealaisia, sillä filistealaisten päälliköt olivat neuvoteltuaan päättäneet lähettää Daavidin pois, sanoen: “Meidän päämme on vaarassa, jos hän siirtyy herransa Saulin puolelle.” 21 Kun Daavid lähti Siklagiin, hänen puolelleen siirtyivät Manassen heimosta Adna, Joosabad, Jediael, Miikael, Joosabad, Elihu ja Silletai. Nämä olivat Manassen tuhannenpäälliköitä. 22 Nämä auttoivat Daavidia rosvojoukkoja vastaan, sillä he olivat kaikki urheita sotureita, ja heistä tuli sotajoukon päälliköitä. 23 Päivä päivältä tuli lisää miehiä Daavidin puolelle hänen avukseen, kunnes hänen sotajoukkonsa oli suuri kuin Jumalan sotajoukko.

Daavidista tulee koko Israelin kuningas

24 Nämä ovat sotaan varustautuneiden joukkojen lukumäärät, niiden, jotka tulivat Daavidin luo Hebroniin siirtääkseen kuninkuuden Saulilta Daavidille Herran käskyn mukaan. 25 Juudan miehiä, kilven ja keihään kantajia, oli sotaan varustettuina 6 800, 26 simeonilaisia oli 7 100 urheaa soturia, 27 leeviläisiä 4 600, 28 lisäksi Joojada, Aaronin suvun päämies, ja hänen kanssaan 3 700 miestä 29 sekä nuorukainen Saadok, urhea soturi, ja lisäksi kaksikymmentäkaksi perhekuntansa päämiestä. 30 Benjaminilaisia, Saulin veljiä, oli 3 000. Suurin osa benjaminilaisista palveli vielä siihen aikaan uskollisesti Saulin kuningashuonetta. 31 Efraimilaisia oli 20 800, urheita sotureita, perhekuntiensa kuuluisia miehiä. 32 Manassen heimon toisesta puoliskosta oli 18 000 miestä. Heidät oli nimeltä mainiten valittu, jotta he menisivät tekemään Daavidin kuninkaaksi. 33 Isaskarilaisia, jotka ymmärsivät, mitä aika vaati, ja tiesivät, mitä Israelin oli tehtävä, oli kaksisataa päällikköä ja kaikki heidän veljensä heidän johdollaan. 34 Sebulonilaisia oli 50 000 miestä, jotka olivat varustautuneet sotaan kaikin asein. He olivat yksimielisesti valmiita järjestäytymään taisteluun. 35 Naftalilaisia oli tuhat päällikköä ja heidän kanssaan 37 000 miestä, kullakin kilpi ja keihäs varusteinaan. 36 Daanilaisia oli 28 600 sotaan varustautunutta miestä 37 ja asserilaisia 40 000 taisteluun valmista sotilasta. 38 Jordanin toisella puolella asuvia ruubenilaisia, gaadilaisia ja Manassen heimon toista puoliskoa oli 120 000 kaikin sota-asein varustautunutta miestä.

39 Kaikki nämä sotilaat tulivat Hebroniin kaikesta sydämestään kuin taisteluun järjestäytyneinä tehdäkseen Daavidin koko Israelin kuninkaaksi. Myös kaikki muut israelilaiset olivat yksimielisiä Daavidin kuninkuudesta. 40 Miehet olivat siellä Daavidin kanssa kolme päivää syöden ja juoden eväitä, joita heidän veljensä olivat heille valmistaneet. 41 Myös ne, jotka asuivat Hebronin lähellä ja aina Isaskarin, Sebulonin ja Naftalin alueille asti, toivat ruokaa aaseilla, kameleilla, muuleilla ja härillä. He toivat ruokatavaroita, jauhoja, kuivattuja viikunoita ja rusinoita, viiniä ja öljyä, nautakarjaa ja pikkukarjaa runsaasti, sillä Israelissa vallitsi ilo.

Liitonarkku tuodaan Kirjat-Jearimista

(2Sm 6:1-5)

1 Sitten Daavid neuvotteli tuhannen- ja sadanpäälliköiden, kaikkien johtomiesten kanssa. 2 Daavid sanoi koko Israelin seurakunnalle: “Jos se on teistä hyvä ja jos se on Herrasta, meidän Jumalastamme, niin lähettäkäämme kutsu joka taholle veljillemme, jotka ovat jääneet kaikkiin Israelin maakuntiin ja heidän lisäkseen papeille ja leeviläisille, jotka asuvat laidunmaiden ympäröimissä kaupungeissa, että he kokoontuisivat meidän luoksemme. 3 Siirtäkäämme sitten Jumalamme liitonarkku luoksemme. Mehän emme välittäneet siitä Saulin päivinä.” 4 Koko seurakunta vastasi, että näin oli tehtävä, sillä kaikkien mielestä se oli oikein.

5 Niin Daavid kutsui koko Israelin koolle, aina Egyptin Siihorista asti ja sieltä, mistä mennään Hamatiin, tuomaan Jumalan arkkua Kirjat-Jearimista. 6 Daavid ja koko Israel menivät ylös Baalatiin eli Kirjat-Jearimiin, joka on Juudassa, hakemaan sieltä Jumalan arkkua, jonka Herra, joka istuu kerubien keskellä, oli ottanut nimiinsä. 7 He asettivat Jumalan arkun uusiin vaunuihin ja lähtivät kuljettamaan sitä Abinadabin talosta. Ussa ja Ahjo ohjasivat vaunuja. 8 Daavid ja koko Israel riemuitsivat Jumalan edessä kaikin voimin laulaen ja lyyroja, harppuja, rumpuja, symbaaleja ja torvia soittaen.

Ussan kuolema

(2Sm 6:6-11)

9 Kun he tulivat Kiidonin puimatantereen luo, Ussa ojensi kätensä pitääkseen arkusta kiinni, sillä härät alkoivat vikuroida. 10 Silloin Herra vihastui Ussaan ja surmasi hänet, koska tämä oli ojentanut kätensä ja tarttunut arkkuun. Niin Ussa kuoli siihen paikkaan, Jumalan eteen.

11 Daavid vihastui, koska Herra oli murtanut Ussan. Siksi paikan nimenä on Peres-Ussa vielä tänäkin päivänä. 12 Sinä päivänä Daavidissa heräsi pelko Jumalaa kohtaan ja hän sanoi: “Kuinka minä voisin tuoda Jumalan arkun luokseni?” 13 Eikä Daavid siirtänyt arkkua luokseen Daavidin kaupunkiin, vaan kuljetti sen syrjään gatilaisen Oobed-Edomin taloon. 14 Jumalan liitonarkku jäi kolmeksi kuukaudeksi Oobed-Edomin perheen haltuun hänen taloonsa. Ja Herra siunasi Oobed-Edomin perhettä ja kaikkea, mitä hänellä oli.

Hiiramin ystävyydenosoitus

(2Sm 5:11-16)

1 Hiiram, Tyyron kuningas, lähetti Daavidin luo lähettiläitä. Hän lähetti myös setripuuta sekä kivenhakkaajia ja puuseppiä rakentamaan Daavidille linnaa. 2 Tästä Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen kuninkuutensa Israelissa, koska hänen kuninkuutensa oli korotettu korkealle Herran kansan Israelin tähden.

Daavidille Jerusalemissa syntyneet lapset

3 Daavid otti lisää vaimoja Jerusalemissa, ja hänelle syntyi vielä poikia ja tyttäriä. 4 Niiden poikien nimet, jotka syntyivät hänelle Jerusalemissa, olivat Sammua, Soobab, Naatan, Salomo, 5 Jibhar, Elisua, Elpelet, 6 Noogah, Nefeg, Jaafia, 7 Elisama, Beeljada ja Elifelet.

Daavid voittaa filistealaiset

(2Sm 5:17-25)

8 Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu koko Israelin kuninkaaksi, he lähtivät kaikki etsimään Daavidia. Sen kuultuaan Daavid lähti heitä vastaan. 9 Kun filistealaiset olivat tulleet ja tehneet ryöstöretken Refaiminlaaksoon, 10 Daavid kysyi Jumalalta: “Menenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?” Herra sanoi hänelle: “Mene, minä annan heidät sinun käsiisi.” 11 Filistealaiset menivät Baal-Perasimiin, ja Daavid löi heidät siellä. Silloin Daavid sanoi: “Jumala on murtanut viholliseni minun kädelläni niin kuin vedet murtavat padon.” Siksi hän antoi sen paikan nimeksi Baal-Perasim. 12 Filistealaiset jättivät siihen jumalansa, ja Daavidin käskystä ne poltettiin.

13 Mutta filistealaiset tekivät vielä kerran ryöstöretken laaksoon. 14 Daavid kysyi taas Jumalalta, ja Jumala vastasi: “Älä lähde heidän peräänsä, vaan kierrä heidät ja käy heidän kimppuunsa balsamipuiden puolelta. 15 Kun kuulet askelten kahinan balsamipuiden latvoista, lähde silloin taisteluun, sillä Jumala käy sinun edelläsi ja tuhoaa filistealaisten sotajoukon.” 16 Daavid teki niin kuin Jumala oli häntä käskenyt, ja israelilaiset voittivat filistealaisten sotajoukon ja ajoivat heitä takaa Gibeonista aina Geseriin saakka. 17 Daavidin maine levisi kaikkiin maihin, ja Herra saattoi kaikki kansat pelkäämään häntä.

Leeviläisten palvelutehtävät

1 Daavid rakensi itselleen taloja Daavidin kaupunkiin ja valmisti paikan Jumalan liitonarkulle ja pystytti sitä varten telttamajan. 2 Sitten Daavid sanoi: “Jumalan arkkua eivät saa kantaa muut kuin leeviläiset, sillä heidät Herra on valinnut kantamaan Herran arkkua ja palvelemaan häntä ikuisesti.” 3 Daavid kutsui koko Israelin koolle Jerusalemiin tuomaan Herran arkkua paikkaan, jonka hän oli sitä varten valmistanut. 4 Daavid kutsui koolle myös Aaronin jälkeläiset ja leeviläiset: 5 Kehatin jälkeläisistä suvun päämiehen Uurielin ja hänen veljensä, 120 miestä, 6 Merarin jälkeläisistä päämies Asajan ja hänen veljensä, 220 miestä, 7 Geersomin jälkeläisistä päämies Jooelin ja hänen veljensä, 130 miestä, 8 Elisafanin jälkeläisistä päämies Semajan ja hänen veljensä, 200 miestä, 9 Hebronin jälkeläisistä päämies Elielin ja hänen veljensä, 80 miestä, 10 ja Ussielin jälkeläisistä päämies Amminadabin ja hänen veljensä, 112 miestä.

11 Sitten Daavid kutsui papeista Saadokin ja Ebjatarin sekä leeviläisistä Uurielin, Asajan, Jooelin, Semajan, Elielin ja Amminadabin 12 ja sanoi heille: “Te olette leeviläisten perhekuntien päämiehet. Pyhittäytykää, te ja teidän veljenne, ja tuokaa Herran, Israelin Jumalan, arkku siihen paikkaan, jonka minä olen sitä varten valmistanut. 13 Koska te ette ensimmäisellä kerralla olleet mukana, niin Herra, meidän Jumalamme, mursi meidät, sillä me emme etsineet häntä oikealla tavalla.” 14 Silloin papit ja leeviläiset pyhittäytyivät tuomaan Herran, Israelin Jumalan, arkkua. 15 Leeviläiset kantoivat Jumalan arkkua kantotankojen varassa olkapäillään, niin kuin Mooses oli Herran sanan mukaan käskenyt.

16 Daavid käski leeviläisten päämiesten valita veljiensä keskuudesta laulajia korottamaan äänensä riemullisesti harppujen, lyyrojen ja symbaalien säestyksellä. 17 Silloin leeviläiset asettivat tähän tehtävään veljiensä keskuudesta Heemanin, Jooelin pojan, Aasafin, Berekjan pojan, ja Merarin jälkeläisistä Eetanin, Kuusajan pojan. 18 Heidän kanssaan arvossa seuraavina olivat heidän veljensä Sakarja, Ben, Jaasiel, Semiramot, Jehiel, Unni, Eliab, Benaja, Maaseja, Mattitja, Elifelehu, Mikneja, Oobed-Edom ja Jegiel, jotka olivat portinvartijoita. 19 Laulajista Heemanin, Aasafin ja Eetanin tuli soittaa vaskisymbaaleja. 20 Sakarjan, Asielin, Semiramotin, Jehielin, Unnin, Eliabin, Maasejan ja Benajan tuli harppujen säestyksellä laulaa korkeassa äänialassa. 21 Mattitjan, Elifelehun, Miknejan, Oobed-Edomin, Jegielin ja Asasjan tuli lyyrojen säestyksellä johtaa laulua matalassa äänialassa. 22 Kenanja, leeviläisten johtaja kantamistehtävässä, valvoi pyhien esineiden kantamista, sillä hänellä oli siihen taitoa. 23 Berekja ja Elkana olivat liitonarkun vartijoina. 24 Papit, Sebanja, Joosafat, Netanel, Amasai, Sakarja, Benaja ja Elieser, puhalsivat torviin Jumalan arkun edellä. Myös Oobed-Edom ja Jehia olivat arkun vartijoina.

Liitonarkku tuodaan Jerusalemiin

(2Sm 6:12-16)

25 Sitten Daavid, Israelin vanhimmat ja tuhannenpäälliköt lähtivät liikkeelle ja toivat riemuiten Herran liitonarkun Oobed-Edomin talosta. 26 Kun leeviläiset Jumalan auttaessa heitä kantoivat Herran liitonarkkua, uhrattiin seitsemän sonnimullikkaa ja seitsemän pässiä. 27 Daavid oli pukeutunut hienosta pellavasta tehtyyn viittaan. Samoin olivat pukeutuneet kaikki leeviläiset, jotka kantoivat arkkua, ja laulajat sekä Kenanja, joka johti kantamista ja laulajia. Daavidilla oli yllään myös pellavainen kasukka.

28 Näin koko Israel toi Herran liitonarkun ylös Jerusalemiin. Pasuunoihin puhallettiin, ja riemuhuudot raikuivat torvien, symbaalien, harppujen ja lyyrojen soidessa. 29 Kun Herran liitonarkku oli tulossa Daavidin kaupunkiin, Saulin tytär Miikal katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan hän halveksi tätä sydämessään.

Liitonarkku sijoitetaan telttamajaan

(2Sm 6:17-22)

1 Jumalan liitonarkku tuotiin ja asetettiin telttamajaan, jonka Daavid oli sitä varten pystyttänyt. Sitten uhrattiin polttouhreja ja yhteysuhreja Jumalan edessä. 2 Kun Daavid oli suorittanut loppuun polttouhrien ja yhteysuhrien uhraamisen, hän siunasi kansan Herran nimessä. 3 Sitten hän jakoi kaikille israelilaisille, miehille ja naisille, kullekin leivän, kappaleen lihaa ja kakun rusinoita.

4 Daavid asetti leeviläisiä Herran liitonarkun eteen palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa. 5 Heidän johtajanaan oli Aasaf ja hänestä seuraavana Sakarja. Harppuja ja lyyroja soittivat Jegiel, Semiramot, Jehiel, Mattitja, Eliab, Benaja, Oobed-Edom ja Jegiel. Symbaaleja helisytti Aasaf, 6 ja papit, Benaja ja Jahasiel, puhalsivat lakkaamatta torviin Jumalan liitonarkun edessä.

Daavidin ylistyslaulu

(Ps 105:1-15, 96:1-13, 106:1,47-48)

7 Silloin, sinä päivänä, Daavid asetti ensimmäistä kertaa Aasafin ja hänen veljensä kiittämään Herraa näin:

8 “Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,

tehkää hänen tekonsa tunnetuiksi kansojen keskuudessa!

9 Laulakaa hänelle, laulakaa hänelle ylistystä,

kertokaa kaikista hänen ihmeistään!

10 Kerskatkaa hänen pyhästä nimestään!

Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

11 Etsikää Herraa ja hänen voimaansa,

etsikää alati hänen kasvojaan.

12 Muistakaa hänen ihmeitään, jotka hän on tehnyt,

hänen tunnustekojaan ja hänen suunsa tuomioita,

13 te Israelin, hänen palvelijansa, siemen,

te Jaakobin lapset, hänen valittunsa.

14 Hän on Herra, meidän Jumalamme.

Hänen tuomionsa kohtaavat koko maata.

15 Muistakaa ikuisesti hänen liittonsa,

sana, jonka hän sääti tuhansia sukupolvia varten,

16 liitto, jonka hän teki Abrahamin kanssa,

ja vala, jonka hän vannoi Iisakille.

17 Hän vahvisti sen laiksi Jaakobille,

Israelille ikuiseksi liitoksi,

18 sanoen: ‘Sinulle minä annan Kanaanin maan,

se on teidän perintöosanne.’

19 Teitä oli vähäinen joukko, vain muutamia,

ja te olitte muukalaisia siinä maassa.

20 He vaelsivat kansan luota toisen luo

ja valtakunnasta toisen kansakunnan luo.

21 Hän ei sallinut kenenkään heitä sortaa,

hän nuhteli kuninkaita heidän vuokseen:

22 ‘Älkää koskeko minun voideltuihini,

älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.’

23 Laulakaa Herralle, kaikki maa!

Julistakaa päivästä päivään hänen pelastussanomaansa.

24 Kertokaa kansojen keskuudessa hänen kunniastaan,

hänen ihmeistään kaikkien kansojen keskellä,

25 sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä,

hän on kaikkia jumalia pelättävämpi.

26 Kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia,

mutta Herra on tehnyt taivaat.

27 Kunnia ja loisto on hänen edessään,

voima ja riemu hänen asuinpaikassaan.

28 Antakaa Herralle, te kansojen heimot,

antakaa Herralle kunnia ja voima.

29 Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia,

tuokaa uhrilahjoja ja tulkaa hänen eteensä.

Kumartukaa Herran eteen pyhyyden kauneudessa,

30 vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.

Maanpiiri pysyy lujana, horjumatta.

31 Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa!

Sanokaa kansojen keskuudessa: ‘Herra on kuningas!’

32 Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on!

Riemuitkoot kedot ja kaikki, mitä niillä kasvaa!

33 Kaikki metsän puut huutavat riemusta Herran edessä,

sillä hän on tullut tuomitsemaan maata.

34 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

hänen armonsa pysyy ikuisesti.

35 Sanokaa: ‘Pelasta meidät, pelastuksemme Jumala!

Vapauta ja kokoa meidät kansojen seasta,

että kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi

ja pitäisimme kunnianamme sinun ylistystäsi.’

36 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala,

ikuisuudesta ikuisuuteen!”

Ja kaikki kansa sanoi: “Aamen”, ja ylisti Herraa.

Pappien ja leeviläisten tehtävät

37 Daavid asetti Aasafin ja hänen veljensä telttamajaan Herran liitonarkun eteen suorittamaan vakituista palvelusta arkun edessä, sen mukaan kuin kullekin päivälle oli määrätty, 38 samoin Oobed-Edomin ja hänen veljensä, kuusikymmentäkahdeksan miestä. Oobed-Edomin, Jeditunin pojan, ja Hoosan hän asetti portinvartijoiksi. 39 Pappi Saadokin ja hänen veljensä, papit, hän asetti palvelukseen Herran asumuksen eteen kukkulalle, joka on Gibeonissa. 40 Heidän tuli uhrata säännöllisesti aamuin ja illoin polttouhreja Herralle polttouhrialttarilla, niin kuin on kirjoitettuna Herran laissa, jonka Herra antoi Israelille. 41 Heeman ja Jedutun sekä muut nimeltä mainitut oli valittu heidän kanssaan kiittämään Herraa laululla: “Hänen armonsa pysyy ikuisesti”. 42 Heemanin ja Jedutunin hallussa olivat torvet ja symbaalit soittajia varten sekä säestyssoittimet jumalanpalveluslauluja varten. Jedutunin pojat olivat portinvartijoita.

43 Sitten koko kansa lähti, ja kukin palasi kotiinsa. Daavidkin meni tervehtimään perhettään.

Daavidille annettu lupaus

(2Sm 7:1-17)

1 Kerran, kun Daavid oli kotonaan, hän sanoi profeetta Naatanille: “Katso, minä asun setripuisessa palatsissa, mutta Herran liitonarkku on telttakankaan alla.” 2 Naatan sanoi Daavidille: “Tee kaikki, mitä sydämelläsi on, sillä Jumala on sinun kanssasi.”

3 Mutta sinä yönä Naatanille tuli tämä Jumalan sana: 4 “Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: ‘Näin sanoo Herra: Et sinä rakenna minulle huonetta asuakseni siinä. 5 Minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä alkaen, jolloin lähdin johdattamaan Israelia, aina tähän päivään saakka, vaan olen siirtynyt teltasta telttaan ja asumuksesta toiseen. 6 Olenko minä missään niistä paikoista, joissa olen vaeltanut Israelin kanssa, sanallakaan sanonut yhdellekään Israelin tuomareista, jotka olin asettanut kaitsemaan kansaani: Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?’

7 Sano siis nyt palvelijalleni Daavidille: ‘Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut kansani Israelin hallitsijaksi laitumelta, lampaiden jäljestä. 8 Minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä olet vaeltanut, ja olen hävittänyt edeltäsi kaikki vihollisesi. Minä teen sinun nimesi suureksi, maan mahtavimpien nimien vertaiseksi. 9 Minä myös valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen siihen. Se asettuu paikoilleen eikä ole enää levoton, eivätkä vääryyden tekijät enää tuhoa sitä niin kuin ennen, 10 siitä lähtien kun asetin tuomareita kansalleni Israelille. Minä alistan valtaasi kaikki sinun vihollisesi ja ilmoitan sinulle, että Herra rakentaa sinulle huoneen.

11 Kun päiväsi ovat täyttyneet ja menet isiesi luo, minä nostan seuraajaksesi sinun siemenesi, yhden jälkeläistesi joukosta, ja vahvistan hänen kuninkuutensa. 12 Hän rakentaa minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. 13 Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani. Minä en ota häneltä pois armoani, niin kuin otin häneltä, joka oli ennen sinua. 14 Minä pidän hänen asemansa ikuisesti lujana huoneessani ja valtakunnassani, ja hänen valtaistuimensa pysyy vahvana ikuisesti.’”

15 Juuri näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille.

Daavidin kiitosrukous

(2Sm 7:18-29)

16 Silloin kuningas Daavid meni, asettui Herran eteen ja sanoi: “Oi Herra, Jumala! Mikä olen minä, tai mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? 17 Mutta tämäkin on ollut vähäistä sinun silmissäsi, Jumala, ja niin sinä olet puhunut palvelijasi suvun kaukaisesta tulevaisuudesta, ja sinä, oi Herra, Jumala, olet nähnyt minut nousevina ihmissukupolvina. 18 Mitä voisi Daavid vielä sanoa sinulle siitä kunniasta, jota olet osoittanut palvelijallesi! Sinähän tunnet palvelijasi. 19 Herra, palvelijasi tähden ja oman tahtosi mukaan sinä olet tehnyt kaikki nämä suuret teot ja ilmoittanut kaikki nämä suuret asiat. 20 Herra, kaiken sen mukaan, mitä olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, ei ole muuta Jumalaa kuin sinä. 21 Mikä muu kansa maan päällä on sinun kansasi Israelin kaltainen, jota Jumala itse on lähtenyt lunastamaan omaksi kansakseen. Sinä teit itsellesi suuren ja pelottavan nimen karkottamalla muut kansat oman kansasi edeltä, jonka lunastit Egyptistä. 22 Sinä olet tehnyt kansasi Israelin ikuisiksi ajoiksi omaksi kansaksesi, ja sinä, Herra, tulit tämän kansan Jumalaksi.

23 Herra, olkoon nyt ikuisesti luja se sana, jonka olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustaan. Tee, niin kuin olet puhunut. 24 Olkoon sinun nimesi ikuisesti vahva ja suuri, niin että voidaan sanoa: ‘Herra Sebaot, Israelin Jumala, on Jumala Israelissa.’ Ja pysyköön palvelijasi Daavidin suku ikuisesti sinun edessäsi. 25 Sinä, minun Jumalani, olet ilmoittanut palvelijallesi rakentavasi hänelle huoneen. Siksi palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla edessäsi. 26 Ja nyt, Herra, sinä, joka olet tosi Jumala, sinä, joka olet ilmoittanut palvelijallesi kaiken tämän hyvän, 27 ole suosiollinen ja siunaa palvelijasi sukua, että se saisi ikuisesti olla sinun edessäsi, sillä se, mitä sinä, Herra, siunaat, on oleva ikuisesti siunattu.”

Daavidin voitot

(2Sm 8:1-14)

1 Sen jälkeen Daavid voitti filistealaiset, nujersi heidät ja otti heidän käsistään Gatin ja sen tytärkaupungit. 2 Hän voitti myös mooabilaiset, ja heistä tuli Daavidin alamaisia, jotka maksoivat veroa. 3 Samoin Daavid voitti Hadad-Eserin, Sooban kuninkaan, Hamatin suunnalla, kun tämä oli menossa lujittamaan valtaansa Eufratvirralla. 4 Daavid otti häneltä tuhat vaunuhevosta, 7 000 ratsumiestä ja 20 000 jalkamiestä. Daavid katkaisi kaikilta vaunuhevosilta vuohisjänteet, ainoastaan sata vaunuhevosta hän säästi.

5 Kun Damaskon aramilaiset tulivat auttamaan Hadad-Eseriä, Sooban kuningasta, Daavid löi aramilaisista kuoliaaksi 22 000 miestä. 6 Daavid sijoitti varuskuntia Damaskon Aramiin, ja aramilaisista tuli Daavidin alamaisia, jotka maksoivat veroa. Herra antoi Daavidille voiton, minne tahansa hän meni. 7 Daavid otti kultakilvet, jotka Hadad-Eserin palvelijoilla oli, ja vei ne Jerusalemiin. 8 Hän otti myös suuret määrät kuparia Tibhatista ja Kuunista, Hadad-Eserin kaupungeista. Siitä Salomo teetti vaskimeren, pylväät ja muut kupariesineet.

9 Kun Toou, Hamatin kuningas, kuuli, että Daavid oli voittanut Hadad-Eserin, Sooban kuninkaan, koko sotajoukon, 10 hän lähetti poikansa Hadoramin tervehtimään kuningas Daavidia ja onnittelemaan häntä siitä, että hän oli taistellut Hadad-Eseriä vastaan ja voittanut hänet. Hadad-Eser oli näet ollut usein sodassa Tooun kanssa. Hän lähetti Daavidille kaikenlaisia kulta-, hopea- ja kupariesineitä. 11 Myös ne kuningas Daavid pyhitti Herralle sen hopean ja kullan lisäksi, minkä hän oli ottanut muilta kansoilta, nimittäin edomilaisilta, mooabilaisilta, ammonilaisilta, filistealaisilta ja amalekilaisilta.

12 Abisai, Serujan poika, voitti Suolalaaksossa edomilaiset, 18 000 miestä. 13 Hän sijoitti Edomiin varuskuntia, ja kaikista edomilaisista tuli Daavidin alamaisia. Näin Herra antoi Daavidille voiton, minne tahansa hän meni.

Daavidin korkeimmat virkamiehet

(2Sm 8:15-18)

14 Daavid hallitsi kuninkaana koko Israelia ja teki kaikelle kansalleen sitä, mikä on oikein ja vanhurskasta. 15 Jooab, Serujan poika, oli sotaväen ylipäällikkö, ja Joosafat, Ahiludin poika, oli kansleri. 16 Pappeja olivat Saadok, Ahitubin poika, ja Abimelek, Ebjatarin poika. Savsa oli kirjuri. 17 Benaja, Joojadan poika, oli kreettien ja pleettien päällikkö, ja Daavidin pojat olivat kuninkaan ylimpiä virkamiehiä.

Haanun häpäisee Daavidin sanansaattajat

(2Sm 10:1-5)

1 Näiden tapahtumien jälkeen ammonilaisten kuningas Naahas kuoli, ja hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä. 2 Daavid sanoi: “Minä osoitan ystävällisyyttä Haanunille, Naahaksen pojalle, sillä hänen isänsä osoitti ystävällisyyttä minulle.” Niin Daavid lähetti sanansaattajat lohduttamaan Haanunia hänen isänsä kuoleman tähden.

Mutta kun Daavidin palvelijat tulivat Haanunin luo ammonilaisten maahan lohduttamaan häntä, 3 ammonilaisten päälliköt sanoivat Haanunille: “Luuletko, että Daavid tahtoo kunnioittaa isääsi, kun hän lähettää lohduttajia luoksesi? Varmaankin hänen palvelijansa ovat tulleet luoksesi tutkimaan, hävittämään ja vakoilemaan maata.” 4 Silloin Haanun otti kiinni Daavidin palvelijat, ajatti heiltä parran ja leikkautti heidän vaatteistaan puolet pois, takamuksia myöten. Sitten hän päästi heidät menemään.

5 Kun Daavidille tultiin kertomaan miehistä, hän lähetti sananviejän heitä vastaan, sillä heitä oli pahoin häväisty. Kuningas käski sanoa: “Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja tulkaa sitten takaisin.”

Daavid voittaa ammonilaiset ja aramilaiset

(2Sm 10:6-19)

6 Kun ammonilaiset huomasivat joutuneensa Daavidin vihoihin, Haanun ja ammonilaiset lähettivät tuhat talenttia hopeaa palkatakseen Mesopotamiasta, Maakan Aramista ja Soobasta itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä. 7 He palkkasivat 32 000 sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen väkensä. Nämä tulivat ja leiriytyivät Meedeban edustalle. Myös ammonilaiset tulivat kaupungeistaan, kokoontuivat yhteen ja lähtivät sotaan.

8 Kun Daavid kuuli sen, hän lähetti sinne Jooabin ja koko sotajoukon, kaikki soturit. 9 Ammonilaiset tulivat ulos kaupungista ja asettuivat taistelujärjestykseen kaupungin portin edustalle, ja paikalle saapuneet kuninkaat olivat joukkoineen erillään kedolla. 10 Kun Jooab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, hän valitsi Israelin valiomiehistä joukon, jonka hän asetti rintamaan aramilaisia vastaan. 11 Loput väestä hän antoi veljensä Abisain johtoon, ja ne asettuivat taistelujärjestykseen ammonilaisia vastaan. 12 Jooab sanoi: “Jos aramilaiset osoittautuvat minulle ylivoimaisiksi, tule sinä minun avukseni. Jos taas ammonilaiset osoittautuvat sinulle ylivoimaisiksi, minä autan sinua. 13 Ole luja! Pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee.” 14 Sitten Jooab ja sotaväki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyi taisteluun aramilaisia vastaan, ja nämä pakenivat. 15 Kun ammonilaiset näkivät aramilaisten pakenevan, myös he pakenivat Jooabin veljeä Abisaita ja vetäytyivät kaupunkiin. Sitten Jooab palasi Jerusalemiin.

16 Kun aramilaiset huomasivat, että Israel oli voittanut heidät, he lähettivät sanansaattajia noutamaan Eufratvirran toisella puolella asuvia aramilaisia, joita johti Soofak, Hadad-Eserin sotaväen päällikkö. 17 Siitä ilmoitettiin Daavidille, ja hän kokosi koko Israelin sotaväen ja meni Jordanin yli. Kohdattuaan aramilaiset hän asettui rintamaan heitä vastaan. Kun Daavid oli asettunut rintamaan aramilaisia vastaan, nämä ryhtyivät taistelemaan hänen kanssaan 18 mutta joutuivat pakenemaan Israelia. Daavid surmasi aramilaisilta 7 000 vaunusoturia ja 40 000 jalkamiestä. Hän surmasi myös heidän päällikkönsä Soofakin. 19 Kun Hadad-Eserin miehet huomasivat, että Israel oli voittanut heidät, he tekivät rauhan Daavidin kanssa, ja heistä tuli hänen alamaisiaan. Tämän jälkeen aramilaiset eivät enää tahtoneet auttaa ammonilaisia.

Daavid valloittaa Rabban

(2Sm 11:1, 12:26-31)

1 Kun vuosi oli vaihtunut ja oli kuninkaiden sotaanlähdön aika, Jooab johti joukot taisteluun. Hän hävitti ammonilaisten maata ja piiritti Rabbaa, kun Daavid itse oli Jerusalemissa. Jooab valtasi Rabban ja hävitti sen. 2 Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä kultakruunun. Se osoittautui talentin painoiseksi, ja siinä oli kallisarvoinen jalokivi. Kruunu pantiin Daavidin päähän, ja hän vei kaupungista hyvin paljon saalista. 3 Kaupungin kansan hän vei pois ja pani sen tekemään kivityötä sahoilla, rautaisilla taltoilla ja hakuilla. Näin hän teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sitten Daavid palasi Jerusalemiin mukanaan koko sotaväkensä.

Taisteluja filistealaisia vastaan

(2Sm 21:15-22)

4 Sen jälkeen syntyi Geserissä taistelu filistealaisia vastaan. Huusalainen Sibbekai surmasi Sippain, joka oli Raafan jälkeläisiä, ja niin heidät nujerrettiin. 5 Kun taas syntyi taistelu filistealaisia vastaan, Elhanan, Jaaorin poika, surmasi Lahmin, joka oli gatilaisen Goljatin veli ja jonka peitsen varsi oli kuin kangaspuiden tukki. 6 Vielä syttyi taistelu, nyt Gatissa. Siellä oli kookas mies, jolla oli kuusi sormea kummassakin kädessä ja kuusi varvasta kummassakin jalassa, yhteensä kaksikymmentäneljä. Myös hän polveutui Raafasta. 7 Hän häpäisi Israelia, mutta Joonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hänet. 8 Nämä polveutuivat Gatissa asuneesta Raafasta, ja he kaatuivat Daavidin ja hänen palvelijoittensa surmaamina.

Israelin ja Juudan väestönlaskenta

(2Sm 24:1-9)

1 Saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin. 2 Daavid sanoi Jooabille ja kansan johtomiehille: “Menkää ja laskekaa israelilaiset Beersebasta Daaniin asti ja tuokaa sitten minulle tieto heidän lukumäärästään.” 3 Jooab vastasi: “Herra lisätköön kansansa satakertaiseksi, olkoon se kuinka suuri tahansa. Eivätkö he, herrani, kuningas, kaikki ole herrani palvelijoita? Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israelin näin pitäisi joutua syylliseksi?”

4 Kuninkaan sana kuitenkin velvoitti Jooabia, ja niin Jooab lähti ja kulki kaikkialla Israelissa. Sitten hän tuli takaisin Jerusalemiin 5 ja ilmoitti kuninkaalle väestönlaskennan tuloksen: koko Israelissa oli 1 100 000 miekkamiestä ja Juudassa 470 000 miekkamiestä. 6 Leevin ja Benjaminin heimoja Jooab ei kuitenkaan laskenut muiden joukkoon, sillä kuninkaan käsky kauhistutti Jooabia.

Rutto

(2Sm 24:10-17)

7 Tämä västöenlaskenta oli Jumalan silmissä paha asia, ja hän löi Israelia. 8 Silloin Daavid sanoi Jumalalle: “Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni näin. Anna nyt anteeksi palvelijasi rikos. Minä olen menetellyt hyvin tyhmästi.” 9 Herra puhui Gaadille, Daavidin näkijälle: 10 “Mene ja puhu Daavidille: ‘Näin sanoo Herra: Minä annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin minä teen sinulle sen mukaan.’” 11 Gaad meni Daavidin luo ja sanoi hänelle: “Näin sanoo Herra: ‘Voit valita 12 joko kolmeksi vuodeksi nälänhädän tai kolmeksi kuukaudeksi hävityksen ahdistajiesi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tai kolmeksi päiväksi maahan Herran miekan ja ruton, Herran enkelin tuottaman tuhon koko Israelin alueelle.’ Harkitse nyt, mitä minä vastaan lähettäjälleni.” 13 Daavid vastasi Gaadille: “Olen suuressa ahdingossa. Mutta minä tahdon jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on hyvin suuri. Ihmisten käsiin en tahdo joutua.”

14 Niin Herra salli ruton puhjeta Israelissa, ja kansaa kuoli 70 000 miestä. 15 Jumala lähetti enkelin Jerusalemiin tekemään siellä tuhoa. Kun enkeli oli tekemässä tuhotyötään, Herra katsoi sitä, katui onnettomuutta ja sanoi tuhoojaenkelille: “Jo riittää, laske kätesi alas.” Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Ornanin puimatantereen luona.

16 Daavid kohotti katseensa ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, kädessään paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli. Silloin Daavid ja vanhimmat, säkkeihin pukeutuneina, heittäytyivät kasvoilleen. 17 Daavid sanoi Jumalalle: “Minä käskin laskea kansan. Minä olen se, joka olen tehnyt syntiä ja menetellyt väärin. Mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Herra, minun Jumalani, minä pyydän, olkoon sinun kätesi minua ja minun isäni perhettä vastaan, mutta ei kansaasi vastaan sille vitsaukseksi.”

Daavid rakentaa alttarin Herralle

(2Sm 24:18-25)

18 Silloin Herran enkeli käski Gaadin sanoa Daavidille, että hänen oli mentävä pystyttämään Herralle alttari jebusilaisen Ornanin puimatantereelle. 19 Daavid lähti sen sanan mukaan, jonka Gaad oli Herran nimessä puhunut.

20 Ornan oli juuri puimassa vehnää. Kun hän kääntyi katsomaan, hän näki enkelin. Silloin hänen neljä poikaansa, jotka olivat hänen kanssaan, menivät piiloon. 21 Daavid meni Ornanin luo. Kun Ornan katsoi ja huomasi Daavidin, hän lähti puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvoilleen maahan. 22 Daavid sanoi Ornanille: “Anna puimatanner minulle, niin minä rakennan siihen alttarin Herralle. Myy se minulle täydestä hinnasta, että vitsaus lakkaisi vaivaamasta kansaa.” 23 Ornan vastasi Daavidille: “Ota se itsellesi. Tehköön herrani ja kuninkaani, mitä hyväksi näkee. Minä annan härät polttouhriksi, puimaäkeet haloiksi ja vehnän ruokauhriksi. Minä annan ne kaikki.” 24 Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: “Ei, minä ostan sen täydestä hinnasta. Minä en voi viedä Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhrata ilmaisia polttouhreja.” 25 Niin Daavid maksoi Ornanille siitä paikasta kuusisataa sekeliä kultaa. 26 Sitten Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja. Hän huusi avuksi Herraa, ja Herra vastasi hänelle tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille. 27 Ja Herra käski enkelin panna miekkansa tuppeen.

28 Noina aikoina, kun Daavid näki, että Herra oli vastannut hänelle jebusilaisen Ornanin puimatantereella, hän alkoi uhrata siellä. 29 Herran asumus ja polttouhrialttari, jotka Mooses oli teettänyt autiomaassa, olivat kuitenkin siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla. 30 Mutta Daavid ei voinut mennä sinne kysymään neuvoa Jumalalta, koska hän pelkäsi Herran enkelin miekkaa.

Temppelin rakennustöiden valmistelut

1 Daavid sanoi: “Tässä olkoon Herran, Jumalan, temppeli ja tässä alttari Israelin polttouhria varten.”

2 Niin Daavid käski koota muukalaiset, jotka olivat Israelin maassa, ja pani heidät kivenhakkaajiksi louhimaan ja hakkaamaan kiviä Jumalan temppelin rakentamista varten. 3 Daavid hankki paljon rautaa, josta tehtiin portinovien naulat ja tukiraudat, sekä niin paljon kuparia, ettei sitä voitu punnita, 4 ja setripuuta niin paljon, ettei sen määrää voitu mitata. Siidonilaiset ja tyyrolaiset toimittivat hänelle runsaasti setripuuta. 5 Daavid sanoi: “Poikani Salomo on nuori ja hento. Temppelin, joka rakennetaan Herralle, on oltava suuri ja mahtava, ja sen nimen ja loiston on tultava tunnetuksi kaikissa maissa. Sitä varten tahdon tehdä valmisteluja.” Niin Daavid teki paljon valmisteluja ennen kuolemaansa.

Daavidin ohjeet Salomolle

6 Daavid kutsui poikansa Salomon luokseen ja käski hänen rakentaa temppelin Herralle, Israelin Jumalalle. 7 Hän sanoi Salomolle: “Poikani, minun sydämelläni oli ajatus rakentaa temppeli Herran, Jumalani, nimelle, 8 mutta minulle tuli tämä Herran sana: ‘Sinä olet vuodattanut paljon verta ja käynyt suuria sotia. Sinä et saa rakentaa temppeliä minun nimelleni, koska olet vuodattanut maahan paljon verta minun edessäni. 9 Mutta sinulle on syntyy poika. Hänestä tulee rauhan mies, ja minä annan hänen päästä rauhaan kaikilta vihollisilta, jotka asuvat hänen ympärillään. Hänen nimekseen tulee Salomo, ja minä annan rauhan ja levon Israelille hänen päivinään. 10 Hän rakentaa temppelin minun nimelleni. Hän on oleva minun poikani, ja minä olen hänen isänsä, ja minä vahvistan hänen kuninkaallisen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi Israelissa.’

11 Olkoon siis Herra sinun kanssasi, poikani, että menestyisit ja saisit rakennetuksi temppelin Herralle, Jumalallesi, niin kuin hän on sinusta puhunut. 12 Herra antakoon sinulle viisautta ja ymmärrystä, kun hän asettaa sinut Israelin hallitsijaksi, niin että voit noudattaa Herran, sinun Jumalasi, lakia. 13 Sinä menestyt, jos tarkoin noudatat niitä lakeja ja säädöksiä, jotka Herra antoi Moosekselle Israelia varten. Ole luja ja rohkea, älä pelkää äläkä arkaile. 14 Katso, vaikeuksienkin keskellä olen hankkinut Herran temppeliä varten satatuhatta talenttia kultaa, miljoona talenttia hopeaa sekä kuparia ja rautaa niin paljon, ettei sitä ole voitu punnita. Olen hankkinut myös puuta ja kiveä, ja sinä saat hankkia niitä vielä lisää. 15 Sinulla on käytössäsi paljon työmiehiä, kivenhakkaajia, muurareita, puuseppiä ja kaikenlaisen työn taitajia. 16 Kultaa, hopeaa, kuparia ja rautaa on ylen määrin. Nouse ja ryhdy työhön. Herra olkoon kanssasi!”

Daavidin ohjeet Israelin johtomiehille

17 Daavid käski kaikkien Israelin johtomiesten auttaa poikaansa Salomoa. Hän sanoi heille: 18 “Onhan Herra, teidän Jumalanne, ollut teidän kanssanne ja suonut teidän päästä joka taholla rauhaan. Hän on antanut maan asukkaat minun käsiini, ja maa on alistettu Herran ja hänen kansansa vallan alle. 19 Kääntäkää siis sydämenne ja sielunne etsimään Herraa, Jumalaanne! Nouskaa ja rakentakaa Herran, Jumalan, pyhäkkö, että Herran liitonarkku ja Jumalan pyhät esineet voitaisiin viedä Herran nimelle rakennettuun temppeliin.”

Leeviläiset ja heidän tehtävänsä

1 Kun Daavid oli tullut vanhaksi ja saanut elämästä kyllänsä, hän teki pojastaan Salomosta Israelin kuninkaan. 2 Hän kutsui kokoon kaikki Israelin johtomiehet, papit ja leeviläiset. 3 Kolmikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset laskettiin, ja miesten lukumäärä oli yhteensä 38 000. 4 Daavid sanoi: “Näistä 24 000 johtakoon töitä Herran temppelissä, 6 000 olkoon johtomiehinä ja tuomareina, 5 4 000 olkoon portinvartijoina ja 4 000 ylistäköön Herraa soittimilla, jotka olen teettänyt ylistämistä varten.”

6 Daavid jakoi heidät osastoihin Leevin poikien Geersonin, Kehatin ja Merarin mukaan. 7 Geersonilaisia olivat Ladan ja Simei. 8 Ladanin poikia olivat Jehiel, joka oli päämies, ja Seetam ja Jooel, nämä kolme. 9 Simein poikia olivat Selomit, Hasiel ja Haaran, nämä kolme. Nämä olivat Ladanin perhekuntien päämiehiä. 10 Simein poikia olivat myös Jahat, Siisa, Jeus ja Beria. Nämäkin olivat Simein poikia, nämä neljä. 11 Jahat oli päämies, ja toinen poika oli Siisa. Jeuksella ja Berialla ei ollut monta poikaa, ja heidät laskettiin yhdeksi perhekunnaksi, yhdeksi palvelusvuoroksi.

12 Kehatin poikia oli neljä: Amram, Jishar, Hebron ja Ussiel. 13 Amramin pojat olivat Aaron ja Mooses. Aaron, hän ja hänen poikansa, erotettiin ikuisesti toimittamaan kaikkein pyhintä palvelusta, suitsuttamaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja siunaamaan kansaa hänen nimessään ikuisesti. 14 Jumalan miehen Mooseksen pojat luettiin kuuluviksi Leevin heimoon. 15 Mooseksen pojat olivat Geersom ja Elieser. 16 Geersomin poika oli Sebuel, päämies. 17 Elieserin poika oli Rehabja, päämies. Elieserillä ei ollut muita poikia, mutta Rehabjalla oli hyvin monta poikaa. 18 Jisharin poika oli Selomit, päämies. 19 Hebronin pojista ensimmäinen oli Jeria, päämies, toinen poika oli Amarja, kolmas Jahasiel ja neljäs Jekamam. 20 Ussielin pojat olivat Miika, päämies, ja toinen poika Jissia.

21 Merarin pojat olivat Mahli ja Muusi. Mahlin pojat olivat Eleasar ja Kiis. 22 Eleasar kuoli, eikä häneltä jäänyt poikia vaan ainoastaan tyttäriä, jotka heidän serkkunsa, Kiisin pojat, ottivat vaimoikseen. 23 Muusin poikia oli kolme: Mahli, Eeder ja Jeremot. 24 Nämä olivat Leevin pojat perhekuntiensa mukaan, perhekuntien päämiehet, niin monta kuin heitä oli ollut katselmuksessa, nimien lukumäärän mukaan, pääluvun mukaan. Heistä kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat toimittivat palvelustehtäviä Herran temppelissä.

25 Daavid sanoi: “Herra, Israelin Jumala, on suonut levon kansalleen, ja hän on asuva Jerusalemissa ikuisesti. 26 Leeviläisten ei tarvitse enää kantaa asumusta eikä sen välineitä, joita palveluksessa käytetään.” 27 Daavidin viimeisten määräysten mukaan leeviläisten lukumäärään laskettiin kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat. 28 Heidän tehtävänään oli avustaa Aaronin jälkeläisiä Herran temppelin palvelusmenoissa, pitää huolta esipihoista ja sivuhuoneista, pitää kaikki pyhät esineet puhtaina ja huolehtia Jumalan temppelin palvelustehtävistä, 29 Herran eteen asetettavista leivistä, ruokauhrijauhoista, ohuista happamattomista leivistä, paistolevyllä paistetuista leivistä ja öljyyn leivotuista leivistä sekä tilavuus- ja pituusmitoista. 30 Heidän tuli seisoa joka aamu kiittämässä ja ylistämässä Herraa, samoin joka ilta, 31 ja uhrata kaikki polttouhrit Herralle sapatteina, uudenkuun päivinä ja muina juhla-aikoina, joka kerta sen mukaan kuin niitä oli määrätty uhrattavaksi Herran edessä. 32 Näin heidän oli pidettävä huolta ilmestysmajasta ja pyhäköstä ja avustettava palvelustehtävissä veljiään, Aaronin jälkeläisiä, Herran temppelissä.

Aaronin jälkeläisten osastot

1 Myös Aaronin jälkeläiset jaettiin omiin osastoihinsa. Aaronin pojat olivat Naadab, Abihu, Eleasar ja Iitamar. 2 Naadab ja Abihu kuolivat ennen isäänsä, eikä heillä ollut poikia. Sen vuoksi pappeina palvelivat ainoastaan Eleasar ja Iitamar. 3 Daavid jakoi heidät yhdessä Saadokin, Eleasarin jälkeläisen, ja Ahimelekin, Iitamarin jälkeläisen, kanssa, osastoihin palvelusvuoroja varten. 4 Kun Eleasarin jälkeläisillä havaittiin olevan enemmän päämiehiä kuin Iitamarin jälkeläisillä, heidät jaettiin niin, että Eleasarin jälkeläiset saivat perhekunnilleen kuusitoista päämiestä ja Iitamarin jälkeläiset kahdeksan. 5 Heidät jaettiin arvalla, molemmat suvut keskenään, ja niin sekä Eleasarin että Iitamarin jälkeläisiä oli pyhäkköruhtinaina ja Jumalan ruhtinaina.

6 Semaja, Netanelin poika, kirjuri, joka oli Leevin sukua, kirjoitti heidän nimensä muistiin kuninkaan, päämiesten, pappi Saadokin, Ahimelekin, Ebjatarin pojan, sekä pappien ja leeviläisten perhekuntien päämiesten läsnäollessa. Arvalla valittiin vuorotellen yksi Eleasarin ja yksi Iitamarin perhekunnasta.

7 Ensimmäinen arpa tuli Joojaribille, toinen Jedajalle, 8 kolmas Haarimille, neljäs Seoromille, 9 viides Malkialle, kuudes Miijaminille, 10 seitsemäs Koosille, kahdeksas Abialle, 11 yhdeksäs Jeesualle, kymmenes Sekanjalle, 12 yhdestoista Eljasibille, kahdestoista Jaakimille, 13 kolmastoista Huppalle, neljästoista Jesebabille, 14 viidestoista Bilgalle, kuudestoista Immerille, 15 seitsemästoista Heesirille, kahdeksastoista Pissekselle, 16 yhdeksästoista Petahjalle, kahdeskymmenes Hesekielille, 17 kahdeskymmenesyhdes Jaakinille, kahdeskymmeneskahdes Gaamulille, 18 kahdeskymmeneskolmas Delajalle ja kahdeskymmenesneljäs Maasjalle. 19 Nämä olivat heidän palvelusvuoronsa, kun he menivät Herran temppeliin. Näin heidän isänsä Aaron oli heille säätänyt sen mukaan kuin Herra, Israelin Jumala oli häntä käskenyt.

Muut Leevin jälkeläiset

20 Muita Leevin jälkeläisiä olivat Amramin poika Suubael, Suubaelin poika Jehdeja, 21 Rehabjan poika Jissia, joka oli päämies, 22 ja jisharilaiset Selomot ja Selomotin poika Jahat. 23 Hebronin poikia olivat: Jeria, toinen Amarja, kolmas Jahasiel ja neljäs Jekamam. 24 Ussielin poika oli Miika, ja Miikan poika oli Saamir. 25 Miikan veli oli Jissia, ja Jissian poika oli Sakarja. 26 Merarin poikia olivat Mahli ja Muusi ja hänen poikansa Jaasian pojat. 27 Merarin pojalle Jaasialle syntyivät Sooham, Sakkur ja Ibri. 28 Mahlin jälkeläinen oli Eleasar, jolla ei ollut poikia. 29 Kiisin jälkeläinen oli Jerahmeel. 30 Muusin poikia olivat Mahli, Eeder ja Jerimot.

Nämä olivat leeviläisten jälkeläisiä perhekuntiensa mukaan. 31 Myös nämä heittivät arpaa samoin kuin heidän veljensä, Aaronin jälkeläiset, perhekuntapäämiehet tasavertaisina nuorimpien veljiensä kanssa, kuningas Daavidin, Saadokin, Ahimelekin sekä pappien ja leeviläisten perhekuntapäämiesten läsnä ollessa.

Temppelilaulajien osastot

1 Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka soittivat profeetallisessa hengessä lyyroilla, harpuilla ja symbaaleilla. Seuraavassa luetellaan palveluksessa olleet miehet:

2 Aasafin poikia olivat Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela. Heitä johti Aasaf, joka profeetallisessa hengessä soitti kuninkaan antamien ohjeiden mukaan. 3 Jedutunilaisia olivat Jedutunin kuusi poikaa, Gedalja, Seri, Jesaja, Hasabja ja Mattitja. Heitä johti heidän isänsä Jedutun, joka profeetallisessa hengessä lyyraa soittaen lauloi kiitosta ja ylistystä Herralle. 4 Heemanilaisia olivat Heemanin pojat Bukkia, Mattanja, Ussiel, Sebuel, Jerimot, Hananja, Hanani, Eliata, Giddalti, Roomamti-Eser, Josbekasa, Malloti, Hootir ja Mahasiot. 5 Nämä kaikki olivat Heemanin, kuninkaan näkijän, poikia. Jumala oli näet luvannut korottaa korkealle hänen sarvensa ja oli antanut hänelle neljätoista poikaa ja kolme tytärtä. 6 Kaikki nämä pojat lauloivat isiensä johdolla Herran temppelissä symbaalien, harppujen ja lyyrojen säestyksellä, kun Jumalan temppelipalvelusta toimitettiin kuninkaan, Aasafin, Jedutunin ja Heemanin antamien määräysten mukaan.

7 Temppelilaulajien ja heidän veljiensä lukumäärä – kaikkien taitajien, jotka oli opetettu laulamaan Herralle – oli 288. 8 He heittivät arpaa palvelusvuoroista, niin nuoret kuin vanhat, taitajat yhdessä oppilaiden kanssa.

9 Ensimmäinen arpa lankesi Aasafin suvulle, Joosefille. Toinen arpa lankesi Gedaljalle, hänelle ja hänen veljilleen ja pojilleen, yhteensä kahdelletoista, 10 kolmas Sakkurille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 11 neljäs Jisrille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 12 viides Netanjalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 13 kuudes Bukkialle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 14 seitsemäs Jesarelalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 15 kahdeksas Jesajalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 16 yhdeksäs Mattanjalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 17 kymmenes Simeille, hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 18 yhdestoista Asarelille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 19 kahdestoista Hasabjalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 20 kolmastoista Suubaelille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 21 neljästoista Mattitjalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 22 viidestoista Jeremotille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 23 kuudestoista Hananjalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 24 seitsemästoista Josbekasalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 25 kahdeksastoista Hananille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 26 yhdeksästoista Mallotille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 27 kahdeskymmenes Elijatalle ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 28 kahdeskymmenesyhdes Hootirille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 29 kahdeskymmeneskahdes Giddaltille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 30 kahdeskymmeneskolmas Mahasiotille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista, 31 ja kahdeskymmenesneljäs Roomamti-Eserille ja hänen pojilleen ja veljilleen, yhteensä kahdelletoista.

Portinvartijoiden osastot

1 Portinvartijoiden osastot olivat: Koorahilainen Meselemja, Kooren poika, oli Aasafin jälkeläisiä. 2 Meselemjan pojista Sakarja oli esikoinen, toinen oli Jediael, kolmas Sebadja, neljäs Jatniel, 3 viides Eelam, kuudes Joohanan ja seitsemäs Eljoenai. 4 Oobed-Edomin pojista esikoinen oli Semaja, toinen oli Joosabad, kolmas Jooah, neljäs Saakar, viides Netanel, 5 kuudes Ammiel, seitsemäs Isaskar ja kahdeksas Peulletai. Näin Jumala oli Oobed-Edomia siunannut. 6 Hänen pojalleen Semajalle syntyi poikia, jotka hallitsivat isänsä sukua, sillä he olivat erityisen kyvykkäitä miehiä. 7 Semajan pojat olivat Otni, Refael, Oobed, Elsabad ja hänen veljensä Elihu ja Semakja, kyvykkäitä miehiä. 8 Kaikki nämä Oobed-Edomin jälkeläiset, he ja heidän poikansa ja veljensä, olivat kyvykkäitä miehiä ja tarmokkaita palveluksessa. Oobed-Edomin jälkeläisiä oli kaikkiaan kuusikymmentäkaksi. 9 Meselemjalla oli kahdeksantoista poikaa ja veljeä, kyvykkäitä miehiä. 10 Myös Hoosalla, joka oli Merarin jälkeläisiä, oli poikia. Päämies oli Simri, jonka hänen isänsä asetti päämieheksi, vaikka hän ei ollut esikoinen. 11 Toinen oli Hilkia, kolmas Tebalja ja neljäs Sakarja. Hoosan poikia ja veljiä oli kaikkiaan kolmetoista.

12 Näiden portinvartijaosastojen päälliköiden, samoin kuin heidän veljiensä, tehtävänä oli palvella kukin vuorollaan Herran temppelissä. 13 He heittivät arpaa kustakin portista, niin nuoremmat kuin vanhemmatkin, perhekuntien mukaan. 14 Itäpuolen arpa lankesi Selemjalle. Sitten heitettiin arpaa hänen pojalleen Sakarjalle, joka oli viisas neuvonantaja. Hänelle lankesi pohjoispuolen arpa. 15 Oobed-Edomille tuli eteläpuoli ja hänen pojilleen varastohuone. 16 Suppimille ja Hoosalle tuli länsipuoli, Salleketportti, josta tie lähtee nousemaan ylöspäin. Vartiopaikat olivat toinen toisensa vieressä. 17 Idän puolella oli joka päivä kuusi miestä, pohjoisen puolella neljä ja etelän puolella neljä. Varastohuoneiden luona oli kaksi parivartiota. 18 Lännessä Parbarin luona oli tiellä neljä miestä ja lähempänä Parbaria kaksi. 19 Nämä olivat koorahilaisten ja merarilaisten portinvartijoiden osastot.

Temppelin aarrekammioiden valvojat

20 Leeviläisistä Ahian tehtävänä oli valvoa Jumalan temppelin ja pyhien lahjojen aarrekammioita. 21 Ladanin pojat, geersonilaisten jälkeläiset, nimittäin geersonilaisen Ladanin perhekuntien päämiehet, jotka polveutuivat Ladanista, olivat jehieliläisiä. 22 Jehielin pojat olivat Seetam ja hänen veljensä Jooel. He valvoivat Herran temppelin aarrekammioita.

23 Mitä tulee amramilaisiin, jisharilaisiin, hebronilaisiin ja ossielilaisiin, 24 niin Sebuel, Mooseksen pojan Geersomin jälkeläinen, oli aarrekammioiden esimies. 25 Geersomin veljet, jotka polveutuivat Elieseristä, olivat Elieserin poika Rehabja, tämän poika Jesaja, tämän Jooram, tämän Sikri ja tämän Selomot. 26 Selomotin ja hänen veljiensä vastuulla olivat kaikki ne pyhät lahjat, jotka kuningas Daavid, perhekuntien päämiehet, tuhannen- ja sadanpäälliköt ja muut sotapäälliköt olivat pyhittäneet. 27 He olivat pyhittäneet sodista saamaansa saalista Herran temppelin ylläpitoa varten. 28 Samoin kaikki, mitä näkijä Samuel, Saul, Kiisin poika, Abner, Neerin poika, ja Jooab, Serujan poika, olivat pyhittäneet, kaikki, mikä pyhitettiin, jätettiin Selomotin ja hänen veljiensä valvontaan.

Virkamiehet ja tuomarit

29 Jisharilaisista määrättiin Kenanja ja hänen poikansa toimimaan johtomiehinä ja tuomareina temppelin ulkopuolisissa hallintotehtävissä Israelissa. 30 Hebronin jälkeläisistä määrättiin Hasabja ja hänen veljensä, 1 700 kyvykästä miestä, hallintotehtäviin Israelissa Jordanin länsipuolella, kaikkinaisiin Herran palvelusta koskeviin toimiin ja myös kuninkaan palvelukseen. 31 Hebronilainen Jeria oli isiensä sukuluetteloiden mukaan hebronilaisten päämies. Daavidin neljäntenäkymmenentenä hallitusvuotena hebronilaiset tutkittiin, ja Gileadin Jaeserissa heidän joukostaan löytyi erittäin kyvykkäitä miehiä. 32 Jerian sukua oli 2 700 kyvykästä miestä, perhekuntiensa päämiehiä. Heidät kuningas Daavid määräsi johtamaan ruubenilaisia, gaadilaisia ja toista puolta Manassen heimoa kaikissa Jumalan ja kuninkaan asioissa.

Sotaväen osastojen päälliköt

1 Israelilaiset, mukaan lukien perhekuntien päämiehet, tuhannen- ja sadanpäälliköt sekä johtomiehet, palvelivat kuningasta kaikessa, mikä koski osastoja. Nämä osastot vaihtuivat kuukausittain, vuoden jokaisena kuukautena. Kussakin osastossa oli 24 000 miestä. 2 Ensimmäisen osaston päällikkönä, ensimmäisenä kuukautena, oli Jaasobeam, Sabdielin poika. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 3 Hän kuului Pereksen jälkeläisiin ja oli ensimmäisenä kuukautena kaikkien osastojen päälliköiden komentaja. 4 Toisen kuukauden osaston päällikkönä oli ahohilainen Doodai, ja osastossa oli myös päällikkö Miklot. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 5 Kolmas sotapäällikkö, kolmantena kuukautena, oli Benaja, ylipappi Joojadan poika. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 6 Tämä Benaja oli niiden kolmenkymmenen joukkoon kuuluva sotasankari ja niiden kolmenkymmenen päällikkö. Hänen osastossaan oli myös hänen poikansa Ammisabad. 7 Neljäs, neljäntenä kuukautena, oli Asael, Jooabin veli, ja hänen jälkeensä hänen poikansa Sebadja. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 8 Viides, viidentenä kuukautena, oli päällikkö Samhut, jisrahilainen. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 9 Kuudes, kuudentena kuukautena, oli tekoalainen Iira, Ikkeksen poika. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 10 Seitsemäs, seitsemäntenä kuukautena, oli pelonilainen Heeles, Efraimin heimoa. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 11 Kahdeksas, kahdeksantena kuukautena, oli huusalainen Sibbekai, Serahin sukua. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 12 Yhdeksäs, yhdeksäntenä kuukautena, oli anatotilainen Abieser, Benjaminin heimoa. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 13 Kymmenes, kymmenentenä kuukautena, oli netofalainen Mahrai, Serahin sukua. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 14 Yhdestoista, yhdentenätoista kuukautena, oli piratonilainen Benaja, Efraimin heimoa. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä. 15 Kahdestoista, kahdentenatoista kuukautena, oli netofalainen Heldai, Otnielin sukua. Hänen osastossaan oli 24 000 miestä.

Israelin heimojen päämiehet

16 Israelin heimojen päämiehet olivat seuraavat: ruubenilaisten päämies oli Elieser, Sikrin poika, simeonilaisten Sefatja, Maakan poika, 17 leeviläisten Hasabja, Kemuelin poika, Aaronin suvun Saadok, 18 Juudan heimon Elihu, yksi Daavidin veljistä, Isaskarin Omri, Miikaelin poika, 19 Sebulonin heimon Jismaja, Obadjan poika, Naftalin Jerimot, Asrielin poika, 20 efraimilaisten Hoosea, Asasjan poika, Manassen heimon toisen puolen päämies oli Jooel, Pedajan poika, 21 ja Manassen toisen puolen Jiddo, Sakarjan poika, Gileadissa, Benjaminin heimon Jaasiel, Abnerin poika, 22 ja Daanin heimon Asarel, Jerohamin poika. Nämä olivat Israelin heimojen päämiehet.

23 Daavid ei ottanut luetteloon mukaan kaksikymmenvuotiaita tai sitä nuorempia, sillä Herra oli luvannut tehdä Israelin monilukuiseksi kuin taivaan tähdet. 24 Jooab, Serujan poika, oli aloittanut väestönlaskennan mutta ei saanut sitä valmiiksi. Laskennan vuoksi viha kohtasi Israelia, eikä lukumäärää kirjoitettu kuningas Daavidin aikakirjaan.

Kuninkaan taloudenhoitajat

25 Kuninkaan aarrekammioista vastasi Asmavet, Adielin poika, ja maaseudulla, kaupungeissa, kylissä ja linnakkeissa olevista varastoista Joonatan, Ussian poika. 26 Maatöitä tekeviä peltomiehiä valvoi Esri, Kelubin poika, 27 viinitarhoja raamatilainen Simei, ja siitä, mitä tarhat tuottivat viinikellareihin, vastasi sifmiläinen Sabdi. 28 Öljypuista ja Alankomaan metsäviikunapuista vastasi gaderilainen Baal-Haanan ja öljyvarastoista Jooas. 29 Saaronissa laiduntavasta nautakarjasta vastasi saaronilainen Sitrai ja laaksojen nautakarjasta Saafat, Adlain poika. 30 Kameleista vastasi ismaelilainen Oobil, aasintammoista meeronotilainen Jehdeja 31 ja lammaslaumoista hagrilainen Jaasis. Nämä kaikki olivat kuningas Daavidin omaisuuden ylihoitajia.

Daavidin lähimmät miehet

32 Daavidin setä Joonatan, viisas ja kirjanoppinut, oli neuvonantajana. Jehiel, Hakmonin poika, piti huolta kuninkaan pojista. 33 Ahitofel oli kuninkaan neuvonantaja ja arkilainen Huusai kuninkaan ystävä. 34 Ahitofelin jälkeen neuvonantajiksi tulivat Joojada, Benajan poika, ja Ebjatar. Kuninkaan sotapäällikkö oli Jooab.

Daavidin puhe Israelin johtomiehille

1 Daavid kutsui koolle Jerusalemiin kaikki Israelin johtomiehet: heimojen päämiehet, kuningasta palvelevat osastojen päälliköt, tuhannen- ja sadanpäälliköt, kuninkaan ja hänen poikiensa kaiken omaisuuden ja karjan ylihoitajat, hovimiehet, sotasankarit ja urheat soturit. 2 Sitten kuningas Daavid nousi seisomaan ja sanoi: “Kuulkaa minua, veljeni ja kansani! Sydämelläni oli aikomus rakentaa temppeli Herran liitonarkun leposijaksi ja meidän Jumalamme jalkojen astinlaudaksi, ja olin tehnyt valmisteluja sen rakentamiseksi. 3 Mutta Jumala sanoi minulle: ‘Sinä et saa rakentaa temppeliä minun nimelleni, koska olet sotinut paljon ja vuodattanut verta.’ 4 Herra, Israelin Jumala, oli kuitenkin valinnut minut koko isäni suvusta olemaan Israelin kuninkaana ikuisesti. Juudan hän oli valinnut ruhtinaaksi, Juudan heimosta hän valitsi minun isäni suvun, ja isäni poikien joukosta hän tahtoi tehdä minusta koko Israelin kuninkaan. 5 Ja kaikkien minun poikieni joukosta – Herra on antanut minulle monta poikaa – hän valitsi poikani Salomon istumaan Herran valtakunnan valtaistuimella ja hallitsemaan Israelia. 6 Herra sanoi minulle: ‘Sinun poikasi Salomo rakentaa minulle temppelin ja esipihan, sillä minä olen valinnut hänet pojakseni ja minä olen oleva hänen isänsä. 7 Minä vahvistan hänen kuninkuutensa ikuisiksi ajoiksi, jos hän pysyy lujana ja noudattaa minun lakejani ja säädöksiäni, niin kuin hän nyt tekee.’

8 Ja nyt, minä sanon koko Israelin, Herran seurakunnan, edessä ja meidän Jumalamme kuullen: Noudattakaa ja tutkikaa kaikkia Herran, Jumalanne, käskyjä, että saisitte pitää omananne tämän hyvän maan ja saisitte jättää sen jälkeenne ikuiseksi perinnöksi lapsillenne.

Daavidin ohjeet Salomolle ja temppelin rakenne

9 Ja sinä, poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet ja ymmärtää kaikki ajatukset ja aikomukset. Jos etsit häntä, löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, hän hylkää sinut ikuisiksi ajoiksi. 10 Huomaa siis nyt, että Herra on valinnut sinut rakentamaan temppelin. Ole luja ja ryhdy työhön!”

11 Sitten Daavid antoi pojalleen Salomolle mallin temppelin eteishallista ja sen sivuhuoneista, aarrekammioista, yläsaleista, sisähuoneista ja siitä huoneesta, jossa armoistuin oli. 12 Hän antoi myös määräyksen kaikesta, mitä hänellä oli mielessään Herran huoneen esipihoista ja kaikista niitä ympäröivistä huoneista – Jumalan temppelin ja pyhien esineiden aarrekammioista – 13 pappien ja leeviläisten osastoista, kaikesta Herran temppelissä toimitettavasta jumalanpalveluksesta ja kaikista Herran temppelin esineistä, 14 kaikkien jumalanpalveluksessa käytettävien kultaesineiden kullan painosta ja kaikkien hopeaesineiden painosta, joita kussakin palvelustehtävässä tarvittiin. 15 Hän antoi määräyksen kultaisten, seitsenhaaraisten lampunjalkojen ja niiden kultaisten lamppujen painosta, erikseen kunkin lampunjalan ja sen lamppujen painosta, samoin hopeisten lampunjalkojen painosta, erikseen kaikkien lampunjalkojen ja niiden lamppujen painosta, jokaisen lampunjalan käytön mukaan, 16 edelleen sen kullan painosta, joka käytettiin niihin pöytiin, joille asetettiin leivät Herran eteen erikseen kunkin pöydän, samoin hopeisten pöytien hopeasta, 17 haarukoiden, maljojen ja kannujen valmistukseen käytetyn puhtaan kullan painosta, samoin kultapikareista, erikseen kunkin pikarin painosta, ja hopeapikareista, erikseen kunkin pikarin painosta, 18 sekä suitsutusalttariin käytetyn puhdistetun kullan painosta. Samoin hän antoi määräyksen vaunujen mallista ja kultakerubeista, joiden tuli levittää siipensä ja peittää Herran liitonarkku. 19 Daavid sanoi: “Tämä kaikki on kirjoituksessa, joka on lähtenyt Herran kädestä. Hän on opettanut minulle kaikki tämän mallin mukaan tehtävät työt.”

20 Daavid sanoi pojalleen Salomolle: “Ole luja ja rohkea! Ryhdy työhön, älä pelkää äläkä arkaile, sillä Herra Jumala, minun Jumalani, on kanssasi. Hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua, niin että saat valmiiksi kaikki Herran temppelissä tehtävät työt. 21 Pappien ja leeviläisten osastot ovat valmiina kaikkeen palvelukseen Jumalan temppelissä, ja sinulla on kaikkiin töihin käytössäsi niitä, jotka alttiisti ja taitavasti tekevät kaikenlaista työtä. Niin myös päälliköt ja koko kansa noudattavat kaikessa sinun käskyjäsi.”

Lahjat temppelin rakentamiseen

1 Sitten kuningas Daavid sanoi koko seurakunnalle: “Poikani Salomo, hän jonka Jumala on valinnut, on nuori ja hento, ja tehtävä on suuri, sillä tätä rakennusta ei ole tarkoitettu ihmiselle vaan Herralle Jumalalle. 2 Siksi minä olen parhaan kykyni mukaan hankkinut Jumalani huonetta varten kultaa kultatöihin, hopeaa hopeatöihin, kuparia kuparitöihin, rautaa rautatöihin, ja puuta puutöihin, sekä onyksi-kiveä ja muita jalokiviä, mustankiiltävää ja kirjavaa kiveä, kaikenlaista kallista kiveä ja marmorikiveä suuret määrät. 3 Ja vielä, koska Jumalani temppeli on minulle rakas, minä luovutan omistamani kulta- ja hopea-aarteet Jumalani temppeliä varten, kaiken sen lisäksi, minkä olen jo hankkinut pyhää temppeliä varten: 4 3 000 talenttia kultaa, Oofirin kultaa, 7 000 talenttia puhdistettua hopeaa huoneiden seinien päällystämiseen, 5 kultaa kultatöihin ja hopeaa hopeatöihin, kaikenlaisiin taitavien mestarien töihin. Kuka muu haluaa tänään tuoda runsaskätisesti lahjoja Herralle?”

6 Silloin perhekuntien päämiehet, Israelin heimojen päämiehet, tuhannen- ja sadanpäälliköt ja kuninkaan töiden ylivalvojat toivat vapaaehtoisia lahjoja. 7 He antoivat Jumalan temppelin rakennustyötä varten 5 000 talenttia ja 10 000 dareikkia kultaa, 10 000 talenttia hopeaa, 18 000 talenttia kuparia ja 100 000 talenttia rautaa. 8 Ne, joilla oli jalokiviä, antoivat ne Herran temppelin aarrekammioon geersonilaisen Jehielin huostaan. 9 Kansa iloitsi heidän alttiudestaan, sillä he antoivat ehyellä sydämellä vapaaehtoisesti Herralle. Myös kuningas Daavid iloitsi suuresti.

Daavidin kiitosrukous

10 Daavid ylisti Herraa koko seurakunnan nähden ja sanoi: “Ole ylistetty, Herra, meidän isämme Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! 11 Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja majesteettius, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korkein, yli kaiken ja kaikkien. 12 Rikkaus ja kunnia ovat sinulta, ja sinä hallitset kaikkea. Sinun kädessäsi on voima ja valta, sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja vahvaksi.

13 Nyt me kiitämme sinua, Jumalamme, ja ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. 14 Mikä minä olen, tai mikä on minun kansani, kyetäksemme antamaan vapaaehtoisesti tällaisia lahjoja? Sinulta tämä kaikki on tullut, ja omasta kädestäsi me olemme ne sinulle antaneet. 15 Mehän olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi kuten kaikki isämmekin, ja meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo, ilman toivoa.

16 Herra, meidän Jumalamme, sinun kädestäsi on kaikki tämä runsaus, jonka olemme tuoneet rakentaaksemme temppelin sinulle, sinun pyhälle nimellesi, ja sinulle kuuluu tämä kaikki. 17 Mutta minä tiedän, Jumalani, että sinä koettelet sydämen ja miellyt vilpittömyyteen. Vilpittömällä sydämellä olen antanut kaikki nämä vapaaehtoiset lahjat ja nyt olen ilolla nähnyt, kuinka tänne kokoontunut kansasi on antanut sinulle vapaaehtoiset lahjansa. 18 Herra, isiemme Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, säilytä aina kansasi sydämen ajatukset ja aikomukset tällaisina ja ohjaa heidän sydämensä sinun puoleesi. 19 Anna pojalleni Salomolle ehyt sydän, että hän noudattaisi sinun käskyjäsi, todistuksiasi ja säädöksiäsi ja toimisi niiden kaikkien mukaan ja että hän myös rakentaisi tämän temppelin, jota varten minä olen tehnyt valmisteluja.”

20 Sitten Daavid sanoi koko seurakunnalle: “Ylistäkää Herraa, Jumalaanne!” Niin koko seurakunta ylisti Herraa, isiensä Jumalaa, ja kumartui maahan osoittamaan kunnioitusta Herralle ja kuninkaalle.

Salomo voidellaan kuninkaaksi

21 Seuraavana päivänä he uhrasivat teurasuhreja ja toivat polttouhreina Herralle tuhat sonnimullikkaa, tuhat pässiä ja tuhat karitsaa sekä niihin kuuluvat juomauhrit. He uhrasivat myös paljon teurasuhreja koko Israelin puolesta. 22 He söivät ja joivat Herran edessä sinä päivänä suuren ilon vallitessa. Sitten he toistamiseen asettivat Salomon, Daavidin pojan, kuninkaaksi ja voitelivat hänet Herran ruhtinaaksi. Saadokin he voitelivat ylipapiksi.

23 Salomo istui kuninkaana isänsä Daavidin sijasta Herran valtaistuimella. Hän menestyi, ja koko Israel oli hänelle kuuliainen. 24 Samoin kaikki päälliköt ja sotasankarit ja myös kaikki kuningas Daavidin pojat vannoivat kättä lyöden uskollisuutta kuningas Salomolle. 25 Herra teki Salomon hyvin suureksi koko Israelin silmissä ja antoi hänelle kuninkaallisen loiston, jonka kaltaista ei ollut yhdelläkään Israelin kuninkaalla ollut ennen häntä.

Daavidin kuolema

26 Daavid, Iisain poika, oli hallinnut koko Israelia. 27 Aika, jonka hän hallitsi Israelia, oli neljäkymmentä vuotta. Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta ja Jerusalemissa kolmekymmentäkolme vuotta. 28 Sitten hän kuoli korkeassa iässä, elämästä, rikkaudesta ja kunniasta kyllänsä saaneena, ja hänen poikansa Salomo tuli kuninkaaksi hänen sijaansa. 29 Daavidin vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, on kirjoitettu näkijä Samuelin, profeetta Naatanin ja näkijä Gaadin aikakirjoihin. 30 Niissä kerrotaan kaikesta, mitä tapahtui hänen hallituskaudellaan, hänen sankariteoistaan sekä tapahtumista, jotka kohtasivat häntä, Israelia ja kaikkien maiden valtakuntia.

TOINEN AIKAKIRJA

SALOMON HALLITUSKAUSI, 1 – 9

Salomon uhri

1 Salomo, Daavidin poika, vahvistui kuninkuudessaan, ja Herra, hänen Jumalansa oli hänen kanssaan ja teki hänet hyvin mahtavaksi.

2 Salomo puhui koko Israelille, tuhannen- ja sadanpäälliköille sekä tuomareille ja kaikille Israelin ruhtinaille ja perhekuntien päämiehille. 3 Sitten Salomo lähti yhdessä koko seurakunnan kanssa Gibeonissa olevalle uhrikukkulalle, sillä siellä oli Jumalan ilmestysmaja, jonka Herran palvelija Mooses oli tehnyt autiomaassa. 4 Jumalan liitonarkun Daavid oli kuitenkin tuonut Kirjat-Jearimista Jerusalemiin, paikkaan, jonka hän oli sille valmistanut ja johon hän oli pystyttänyt teltan sitä varten. 5 Sen sijaan vaskialttari, jonka Besalel, Uurin poika, Huurin pojanpoika, oli rakentanut, oli Herran asumuksen edessä Gibeonissa. Siellä Salomo ja seurakunta etsivät Herraa. 6 Salomo uhrasi siellä Herran edessä ilmestysmajan edustalla vaskialttarin ääressä. Hän uhrasi alttarilla tuhat polttouhria.

Jumala ilmestyy Salomolle

(1Kn 3:5-15)

7 Yöllä Jumala ilmestyi Salomolle ja sanoi hänelle: “Pyydä, mitä tahdot, niin minä annan sen sinulle.” 8 Salomo vastasi Jumalalle: “Sinä olet osoittanut suurta armollisuutta isälleni Daavidille ja olet tehnyt minusta kuninkaan hänen sijaansa. 9 Toteutukoon nyt, Herra Jumala, lupaus, jonka olet antanut isälleni Daavidille! Olethan sinä pannut minut hallitsemaan kansaa, jota on niin paljon kuin tomua maassa. 10 Anna siis minulle viisaus ja ymmärrys, jotta voisin johtaa tätä kansaa, sillä kuka voi muuten jakaa oikeutta tälle sinun suurelle kansallesi?”

11 Jumala sanoi Salomolle: “Koska sinulla on tämä mieli etkä pyytänyt rikkautta, omaisuutta tai kunniaa, et vihamiestesi henkeä etkä myöskään pitkää ikää, vaan anoit itsellesi viisautta ja ymmärrystä jakaaksesi oikeutta kansalleni, jonka kuninkaaksi minä olen sinut tehnyt, 12 sinulle annetaan viisautta ja ymmärrystä. Lisäksi minä annan sinulle enemmän rikkautta, omaisuutta ja kunniaa, kuin kenelläkään kuninkaalla on ollut ennen sinua tai tulee olemaan sinun jälkeesi.”

13 Kun Salomo oli käynyt Gibeonin uhrikukkulalla ilmestysmajan luona, hän palasi Jerusalemiin ja alkoi hallita Israelia.

Salomo vaurastuu

(1Kn 10:26-29)

14 Salomo kokosi sotavaunuja ja ratsumiehiä, niin että hänellä oli 1 400 sotavaunua ja 12 000 ratsumiestä. Ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja Jerusalemiin kuninkaan luo. 15 Kuningas hankki Jerusalemiin hopeaa ja kultaa kuin kiviä, ja setripuuta niin paljon kuin on metsäviikunapuita Alankomaassa. 16 Hevosia Salomolle tuotiin Egyptistä ja Kuvesta. Kuninkaan kauppiaat noutivat niitä Kuvesta maksua vastaan. 17 Egyptistä tuodut vaunut maksoivat 600 sekeliä hopeaa ja hevonen 150. Kauppiaat välittivät niitä myös kaikille heettiläisten kuninkaille ja aramilaisten kuninkaille.

18 Salomo käski rakentaa temppelin Herran nimelle ja kuninkaallisen linnan itselleen.

Temppelin rakennustyön valmistelut

1 Salomo määräsi 70 000 miestä taakankantajiksi, 80 000 miestä kivenlouhijoiksi vuoristoon ja heille 3 600 työnjohtajaa.

2 Sitten Salomo lähetti Huuramille, Tyyron kuninkaalle, sanan: “Tee minulle, niin kuin teit isälleni Daavidille, jolle lähetit setripuuta, jotta hän rakentaisi itselleen linnan asuakseen siinä. 3 Minä rakennan temppelin Herran, Jumalani, nimelle ja pyhitän sen hänelle, että siellä poltettaisiin hyvänhajuista suitsuketta hänen edessään ja että siellä pyhät leivät olisivat aina asetettuina paikalleen ja polttouhreja uhrattaisiin aamuin ja illoin, sapatteina, uudenkuun päivinä ja Herran, meidän Jumalamme, juhlina. Tämä on Israelin ikuinen velvollisuus. 4 Temppelistä, jonka rakennan, tulee suuri, sillä meidän Jumalamme on suurin kaikista jumalista. 5 Mutta kuka kykenisi rakentamaan hänelle huoneen, kun taivaat ja taivasten taivaatkaan eivät riitä hänen asumuksekseen? Ja mikä minä olen rakentamaan hänelle huonetta muuta varten kuin uhratakseni hänen edessään.

6 Lähetä siis minulle mies, joka on taitava tekemään kulta-, hopea-, kupari- ja rautatöitä ja myös tekemään kudontatöitä purppuranpunaisista, helakanpunaisista ja sinipunaisista langoista ja joka osaa tehdä myös kaiverrustöitä. Hän saa työskennellä yhdessä niiden taitajien kanssa, joita minulla on Juudassa ja Jerusalemissa ja jotka minun isäni Daavid on tehtäviin hankkinut. 7 Lähetä minulle Libanonilta setri-, sypressi- ja santelipuuta, sillä minä tiedän, että palvelijasi ovat taitavia kaatamaan Libanonin puita. Minun palvelijani olkoot yhdessä sinun palvelijoittesi kanssa 8 hankkimassa minulle suuret määrät puuta, sillä temppelistä, jonka minä rakennan, tulee suuri ja ihmeellinen. 9 Sinun palvelijoillesi, hakkuumiehille, jotka kaatavat puut, minä annan 20 000 koor-mittaa vehnäjauhoja, 20 000 koor-mittaa ohraa, 20 000 bat-mittaa viiniä ja 20 000 bat-mittaa öljyä.”

10 Huuram, Tyyron kuningas, vastasi kirjeellä, jonka hän lähetti Salomolle: “Koska Herra rakastaa kansaansa, hän on asettanut sinut sen kuninkaaksi.” 11 Huuram jatkoi: “Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on tehnyt taivaan ja maan! Hän on antanut kuningas Daavidille viisaan pojan, jolla on viisautta ja ymmärrystä rakentaa temppeli Herralle ja kuninkaallinen linna itselleen. 12 Minä lähetän viisaan ja taitavan miehen, Huuram-Aabin. 13 Hän on daanilaisen naisen poika, ja hänen isänsä on tyyrolainen. Hän osaa tehdä kulta-, hopea-, kupari-, rauta-, kivi- ja puutöitä, niin myös kutoa purppuranpunaisista ja sinipunaisista langoista, hienosta pellavasta ja helakanpunaisista langoista. Hän osaa tehdä kaikenlaisia kaiverrustöitä ja suunnitella kaikenlaisia teoksia, joita hänen tehtäväkseen annetaan, sinun taitavien miestesi ja herrani, sinun isäsi Daavidin, taitavien miesten kanssa. 14 Lähettäköön herrani siis sanansa mukaan palvelijoilleen vehnää, ohraa, öljyä ja viiniä. 15 Me hakkaamme puita Libanonilta niin paljon kuin tarvitset ja tuomme ne lauttoina meritse sinulle Jaafoon. Kuljeta sinä ne sitten ylös Jerusalemiin.”

16 Salomo käski laskea kaikki Israelin maassa asuvat miespuoliset muukalaiset niin kuin hänen isänsä Daavid oli laskenut. Heitä huomattiin olevan 153 600. 17 Hän asetti näistä 70 000 taakankantajiksi, 80 000 kivenlouhijoiksi vuoristoon ja 3 600 työnjohtajiksi teettämään väellä työtä.

Temppelin rakentaminen

1 Sitten Salomo alkoi rakentaa Herran temppeliä Jerusalemiin, Moorian vuorelle, jossa Herra oli ilmestynyt hänen isälleen Daavidille, paikkaan, jonka Daavid oli valinnut jebusilaisen Ornanin puimatantereelta. 2 Salomo alkoi rakentaa neljäntenä hallitusvuotenaan toisen kuun toisena päivänä. 3 Tällaisen perustuksen Salomo laski rakennettavalle Jumalan temppelille: sen pituus oli, vanhan mitan mukaan, 60 kyynärää ja leveys 20 kyynärää. 4 Temppelin edessä olevan eteishallin pituus oli sama kuin temppelin leveys, 20 kyynärää, ja sen korkeus oli 120. Salomo päällysti sen sisältä puhtaalla kullalla. 5 Suuren huoneen hän päällysti sypressipuulla, johon hän teki kohokuvina palmuja ja ketjuja, ja silasi sen parhaalla kullalla. 6 Hän upotti huoneen seiniin kaunistukseksi kalliita kiviä. Kulta oli Parvaimin kultaa. 7 Huoneen palkit, kynnykset, seinät ja ovet hän silasi kullalla. Seiniin hän oli kaivertanut kerubeja.

8 Salomo teki huoneen, kaikkeinpyhimmän, jonka pituus oli sama kuin temppelin leveys, 20 kyynärää, ja leveys 20 kyynärää. Hän käytti sen päällystämiseen 600 talenttia parasta kultaa. 9 Kultanaulojen paino oli 50 sekeliä. Myös yläsalit hän silasi kullalla. 10 Hän teki kaikkeinpyhimpään valutyönä kaksi kerubia, ja ne silattiin kullalla. 11 Kerubien siipien pituus oli yhteensä 20 kyynärää. Toisen kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja kosketti huoneen seinää, ja sen toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja ulottui toisen kerubin siipeen. 12 Toisen kerubin toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja ulottui huoneen seinään. Myös sen toinen siipi oli viisi kyynärää pitkä ja oli kiinni toisen kerubin siivessä. 13 Näiden kerubien levällään olevien siipien pituudeksi tuli yhteensä 20 kyynärää. Kerubit seisoivat jaloillaan, kasvot käännettyinä huoneen keskustaa kohti. 14 Hän teetti esiripun sinipunaisista, purppuranpunaisista ja helakanpunaisista langoista ja hienosta pellavasta ja teetti siihen kerubeja.

Pylväät

(1Kn 7:15-22)

15 Temppelin eteen Salomo teetti kaksi 35 kyynärän korkuista pylvästä. Niiden päässä olevien pylväskruunujen korkeus oli viisi kyynärää. 16 Hän teetti kaikkeinpyhimpään ketjuja ja laitatti ne pylväiden päähän. Hän teetti sata granaattiomenaa ja antoi kiinnittää ne ketjuihin. 17 Pylväät hän pystytti temppelin eteen, toisen oikealle puolelle ja toisen vasemmalle puolelle. Oikeanpuoleiselle hän antoi nimen Jaakin ja vasemmanpuoleiselle nimen Booas.

Vaskialttari, meri ja altaat

(1Kn 7:23-51)

1 Salomo teetti vaskialttarin, jonka pituus oli 20 kyynärää, leveys 20 kyynärää ja korkeus 10 kyynärää. 2 Hän teetti myös ympyränmuotoisen valetun meren. Se oli 10 kyynärää reunasta reunaan, korkeudeltaan viisi kyynärää, ja 30 kyynärän pituinen mittanuora ulottui sen ympäri. 3 Sen alaosassa oli yltympäri joka puolella häränkuvia, kymmenen kutakin kyynärää kohti. Häränkuvia oli kaksi riviä, yhtä valua meren kanssa. 4 Meri seisoi kahdentoista härkäpatsaan varassa, joista kolme katsoi pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään. Meri oli härkien päällä, ja niiden kaikkien takamukset olivat sisään päin. 5 Meri oli kämmenenleveyden paksuinen, ja sen reuna oli kuin maljan reuna, auenneen liljankukan muotoinen. Meri oli 3 000 bat-mitan vetoinen. 6 Salomo teetti myös kymmenen allasta ja asetti niistä viisi oikealle sivulle ja viisi vasemmalle sivulle pesemistä varten. Niissä huuhdottiin se, mikä kuului polttouhriin. Meri taas oli pappien peseytymistä varten.

Temppelin muu kalusto

7 Salomo teetti kymmenen kultaista, seitsenhaaraista lampunjalkaa niistä annettujen säädösten mukaan ja pani ne temppelisaliin, viisi oikealle ja viisi vasemmalle puolelle. 8 Hän teetti kymmenen pöytää ja asetti ne temppelisaliin, viisi oikealle ja viisi vasemmalle puolelle. Hän teetti myös sata kultaista vihmontamaljaa.

9 Salomo teetti pappien esipihan sekä suuren esipihan ja sinne johtavat ovet. Nämä ovet hän päällysti kuparilla. 10 Meren hän asetti oikealle sivulle, kaakkoiskulmaan. 11 Huuram teki myös altaat, lapiot ja vihmontamaljat. Näin Huuram sai suoritetuksi sen työn, mikä hänen oli tehtävä kuningas Salomolle Jumalan temppeliä varten: 12 kaksi pylvästä, kaksi maljanmuotoista pylväskruunua, jotka olivat pylväiden päissä, kaksi ristikkokoristetta peittämään kahta maljanmuotoista pylväskruunua, 13 neljäsataa granaattiomenaa kahteen ristikkokoristeeseen, kaksi riviä granaattiomenoita kumpaankin ristikkokoristeeseen peittämään kahta pylväiden päissä olevaa maljanmuotoista pylväskruunua. 14 Hän teki alustat ja altaat alustojen päälle, 15 meren ja kaksitoista härkää meren alle. 16 Kattilat, lapiot ja haarukat sekä kaikki niihin kuuluvat esineet, jotka Huuram-Aabiv teki kuningas Salomolle Herran temppeliin, olivat kiillotettua kuparia. 17 Kuningas antoi valaa ne kovaan maaperään kaivetuissa muoteissa Jordanin tasangolla, Sukkotin ja Seredan välillä. 18 Salomo teetti kaikkia näitä esineitä hyvin paljon, eikä kuparin painoa selvitetty.

19 Salomo teetti myös kaikki esineet, jotka Jumalan temppelissä ovat: kultaisen alttarin ja pöydät, joilla pidettiin Jumalan eteen asetettuja leipiä, 20 puhtaasta kullasta kaikkeinpyhimmän edessä olevat lampunjalat lamppuineen, jotka oli sytytettävä säädetyllä tavalla, 21 kukkakoristeet, lamput ja lamppusakset, kaikki kultaa, puhtainta kultaa, 22 samoin veitset, maljat, kupit ja hiilipannut, puhdasta kultaa, sekä kultaiset temppelin sisäosan ovet, jotka veivät kaikkeinpyhimpään, ja ne temppelin ovet, jotka veivät temppelisaliin.

1 Kun koko se työ, jonka Salomo teetti Herran temppeliin, oli valmis, Salomo vei sinne isänsä Daavidin pyhät lahjat: hopean ja kullan sekä kaikki esineet. Ne hän luovutti Jumalan temppelin aarrekammioihin.

Liitonarkku tuodaan temppeliin

(1Kn 8:1-11)

2 Sitten Salomo kokosi Jerusalemiin Israelin vanhimmat, kaikki heimojen päämiehet ja israelilaisten perhekuntapäämiehet, jotta he toisivat Herran liitonarkun Siionista, Daavidin kaupungista. 3 Niin kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuninkaan luo juhlapäivänä, joka on seitsemännessä kuussa.

4 Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet, leeviläiset nostivat arkun 5 ja veivät arkun ja ilmestysmajan ja kaiken majassa olevan pyhän kaluston ylös temppeliin. Leeviläiset papit veivät ne sinne. 6 Kuningas Salomo ja koko Israelin seurakunta, joka oli kokoontunut hänen luokseen, uhrasivat liitonarkun edessä lampaita ja vuohia sekä nautaeläimiä niin paljon, ettei niitä voitu lukea eikä laskea.

7 Papit veivät Herran liitonarkun paikoilleen temppelin sisäkammioon, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. 8 Kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkku oli, ja peittivät ylhäältäpäin arkkua ja sen kantotankoja. 9 Kantotangot olivat niin pitkät, että niiden arkusta ulkonevat päät voitiin nähdä aivan sisäkammion edustalta, mutta ulos ne eivät näkyneet. Siellä ne ovat vielä tänäkin päivänä. 10 Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi taulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, missä Herra teki liiton israelilaisten kanssa, kun he olivat lähteneet Egyptistä.

11 Kaikki paikalla olevat papit olivat pyhittäytyneet osastoihin katsomatta. Kun papit lähtivät pyhäköstä, 12 seisoivat kaikki leeviläiset laulajat, Aasaf, Heeman ja Jedutun poikineen ja veljineen alttarin itäpuolella, yllään hienosta pellavasta tehdyt vaatteet, symbaalit, harput ja lyyrat käsissään. Heidän kanssaan oli satakaksikymmentä pappia, jotka puhalsivat torviin, 13 ja niin puhaltajat ja laulajat rupesivat yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa. Kun torvet, symbaalit ja kielisoittimet soivat ja Herraa ylistettiin sanoen: “Hän on hyvä, hänen armonsa pysyy ikuisesti”, täytti pilvi Herran huoneen, 14 niin etteivät papit voineet pilven vuoksi mennä toimittamaan palvelusta, sillä Herran kirkkaus täytti Jumalan temppelin.

Salomon puhe

(1Kn 8:12-21)

1 Silloin Salomo sanoi: “Herra on sanonut haluavansa asua pimeässä. 2 Minä olen kuitenkin rakentanut sinulle asumuksen, paikan, jossa voit asua ikuisesti.”

3 Sitten kuningas kääntyi ympäri ja siunasi koko Israelin seurakunnan. Seurakunnan seisoessa 4 hän sanoi: “Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka on kädellään toteuttanut sen, minkä suullaan lupasi sanoessaan isälleni Daavidille: 5 ‘Siitä päivästä lähtien, jona toin kansani, Israelin, pois Egyptistä, en ole valinnut minkään Israelin heimon alueelta kaupunkia, jotta siihen rakennettaisiin temppeli minun nimeni asuinsijaksi. En ole myöskään valinnut ketään olemaan kansani Israelin ruhtinaana. 6 Mutta sitten minä valitsin Jerusalemin nimeni asuinsijaksi ja Daavidin kansani Israelin hallitsijaksi.’

7 Isäni Daavidin sydämellä oli aikomus rakentaa temppeli Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 8 Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: ‘Olet aikonut rakentaa temppelin minun nimelleni. Olet kyllä tehnyt hyvin, kun olet sitä aikonut, 9 mutta sinä et temppeliä rakenna, vaan sen rakentaa poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi. Hän rakentaa temppelin minun nimelleni.’

10 Herra on täyttänyt puhumansa sanan. Minä olen noussut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra on puhunut, ja olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle. 11 Minä olen asettanut sinne arkun, ja arkussa ovat Herran liiton taulut, liiton, jonka hän teki israelilaisten kanssa.”

Salomon rukous

(1Kn 8:22-53)

12 Salomo seisoi Herran alttarin ääressä koko Israelin seurakunnan edessä ja ojensi kätensä. 13 Salomo oli näet teettänyt kuparista lavan, viisi kyynärää pitkän, viisi kyynärää leveän ja kolme kyynärää korkean, ja antanut asettaa sen esipihan keskelle. Hän nousi lavalle, polvistui koko Israelin seurakunnan edessä, ojensi kätensä taivasta kohti 14 ja sanoi: “Herra, Israelin Jumala! Ei ole sinun vertaistasi jumalaa taivaassa eikä maan päällä. Sinä pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi koko sydämestään. 15 Sinä pidit, mitä olit luvannut palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi toteutit, niin kuin nyt on tapahtunut. 16 Ja nyt, Herra, Israelin Jumala! Pidä se, minkä olet luvannut palvelijallesi Daavidille, minun isälleni: ‘Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos poikasi vain pitävät huolen tiestään, niin että vaeltavat minun lakini mukaan, niin kuin sinä olet minun edessäni vaeltanut.’ 17 Ja nyt, Herra, Israelin Jumala! Käyköön siis toteen sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille.

18 Mutta asuisiko Jumala todella maan päällä ihmisten joukossa? Eivät taivaat eivätkä taivasten taivaatkaan riittäisi sinulle asunnoksi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut! 19 Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee sinun edessäsi. 20 Olkoot silmäsi avoinna päivin ja öin tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, johon sinä olet sanonut asettavasi nimesi, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee tähän paikkaan päin kääntyneenä. 21 Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukoukset, kun he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä. Kuule asuinpaikassasi taivaassa, ja kun kuulet, anna anteeksi.

22 Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja hänet pannaan vannomaan vala ja hän tulee valalle alttarisi eteen tässä temppelissä, 23 niin kuule taivaassa ja tuomitse palvelijasi ja kosta syylliselle. Anna hänen tekojensa tulla hänen oman päänsä päälle, mutta julista syytön syyttömäksi ja tee hänelle hänen syyttömyytensä mukaisesti.

24 Jos kansasi Israel on kärsinyt tappion vihollisen edessä siksi, että israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he sitten kääntyvät sinun puoleesi, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat ja anovat armoa kasvojesi edessä tässä temppelissä, 25 niin kuule taivaassa, anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin maahan, jonka olet heille ja heidän isilleen antanut.

26 Jos taivas sulkeutuu eikä tule sadetta, koska israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he sitten rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään sen tähden, että sinä nöyryytät heitä, 27 niin kuule taivaassa ja anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti, sinä, joka osoitat heille hyvän tien, jota heidän tulee vaeltaa, ja anna sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

28 Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, nokitähkä tai viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat tai tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa kansaa maassa, jossa sen portit ovat, tai olkoonpa kyseessä mikä tahansa vitsaus tai vaiva, 29 mutta jos silloin kuka hyvänsä ihminen tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksensa ja tuskansa ja ojentavat kätensä tätä temppeliä kohti, 30 niin kuule silloin taivaassa, asuinpaikassasi, ja anna anteeksi. Anna kullekin hänen vaelluksensa mukaan – sinähän tunnet jokaisen sydämen, sinä yksin tunnet ihmisten sydämet – 31 jotta he pelkäisivät sinua ja vaeltaisivat sinun teitäsi niin kauan kuin elävät tässä maassa, jonka olet meidän isillemme antanut.

32 Samoin, jos joku muukalainen, joka ei kuulu kansaasi Israeliin, tulee kaukaisesta maasta sinun suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden, ja jos hän rukoilee tähän temppeliin päin kääntyneenä, 33 niin kuule häntä taivaassa, asuinpaikassasi, ja tee kaikki se, mitä muukalainen sinulta rukoilee. Tee sillä tavoin, jotta kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua kansasi Israelin tavoin ja tulisivat tietämään, että tätä temppeliä, jonka minä olen rakentanut, kutsutaan sinun nimesi mukaan.

34 Jos kansasi lähtee sotaan vihollistaan vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat sinua kääntyneinä kohti tätä kaupunkia, jonka sinä olet valinnut, ja temppeliä, jonka minä olen rakentanut sinun nimellesi, 35 niin kuule taivaassa heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

36 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – eihän ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan ja heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi kaukana tai lähellä olevaan maahan, 37 mutta he menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vankeutensa maassa sanoen: ‘Me olemme tehneet syntiä, olemme tehneet väärin ja olleet jumalattomia’, 38 ja jos he silloin palaavat sinun luoksesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vankeutensa maassa, jonne heidät on viety vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä kohti maata, jonka sinä olet antanut heidän isilleen, ja kohti kaupunkia, jonka olet valinnut, ja kohti temppeliä, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut, 39 niin kuule asuinsijassasi taivaassa heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi synnit, joita he ovat tehneet sinua vastaan. 40 Olkoot siis, Jumalani, silmäsi avoinna ja tarkatkoot korvasi rukouksia tässä paikassa.

41 Ja nyt: nouse, Herra Jumala, tule leposijaasi, sinä ja sinun voimasi arkku! Olkoon, Herra Jumala, sinun pappiesi pukuna pelastus, ja sinun hurskaasi riemuitkoot siitä, mikä on hyvää. 42 Herra Jumala, älä hylkää voideltuasi. Muista armolupauksiasi, jotka annoit palvelijallesi Daavidille.”

Herran kirkkaus täyttää temppelin

1 Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta, taivaasta lankesi tuli, joka kulutti polttouhrin ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin, 2 niin etteivät papit voineet mennä Herran temppeliin, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin. 3 Kun kaikki israelilaiset näkivät tulen lankeavan alas ja Herran kirkkauden olevan temppelin yllä, he polvistuivat kivetyllä pihalla maahan kasvoilleen, palvoivat ja kiittivät Herraa sanoen: “Hän on hyvä, hänen armonsa pysyy ikuisesti.”

Temppelin vihkimisuhri

(1Kn 8:62-66)

4 Sitten kuningas ja kaikki kansa uhrasivat teurasuhrin Herran edessä. 5 Kuningas Salomo uhrasi teurasuhrina 22 000 nautaa ja 120 000 lammasta ja vuohta. Näin kuningas ja koko kansa vihkivät Jumalan temppelin. 6 Papit seisoivat palveluspaikoillaan. Myös leeviläiset, käsissään kuningas Daavidin teettämät Herran soittimet, seisoivat kiittämässä Herraa Daavidin ylistyslaulun sanoin: “Hänen armonsa pysyy ikuisesti.” Heitä vastapäätä papit soittivat torvia, ja koko Israel seisoi.

7 Salomo pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hän uhrasi siellä polttouhrit ja yhteysuhrien rasvat. Polttouhrit, ruokauhrit ja rasvat eivät näet mahtuneet vaskialttarille, jonka Salomo oli teettänyt.

8 Näin Salomo yhdessä koko Israelin kanssa vietti siihen aikaan juhlaa seitsemän päivää. Se oli hyvin suuri seurakunnankokous, johon tultiin aina sieltä, mistä mennään Hamatiin, Egyptinpurolle asti.

9 Kahdeksantena päivänä heillä oli juhlakokous, sillä he viettivät alttarin vihkimisjuhlaa seitsemän päivää ja lehtimajanjuhlaa seitsemän päivää. 10 Mutta seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenäkolmantena päivänä Salomo päästi kansan menemään koteihinsa. He iloitsivat ja olivat hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt Daavidille, Salomolle ja kansalleen Israelille.

Herra ilmestyy Salomolle

(1Kn 9:1-9)

11 Kun Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin ja kuninkaanlinnan ja onnistuneesti suorittanut kaiken, mitä oli ajatellut tehdä Herran temppelissä ja omassa linnassaan, 12 niin Herra ilmestyi Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: “Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja valinnut tämän temppelin paikaksi, jossa minulle uhrataan. 13 Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, tai jos käsken heinäsirkkojen syödä maan kasvun tai jos lähetän ruton kansani keskuuteen, 14 mutta minun kansani, jota kutsutaan minun nimelläni, nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja palaa pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaassa, annan anteeksi sen synnit ja teen maan jälleen terveeksi.

15 Silmäni ovat avoinna ja korvani kuuntelevat tarkoin rukouksia tässä paikassa. 16 Ja nyt, minä olen valinnut ja pyhittänyt tämän temppelin, että minun nimeni olisi siinä iäti. Minun silmäni ja sydämeni tulevat olemaan siinä kaikkina päivinä. 17 Jos sinä vaellat minun edessäni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, ja teet kaiken, mitä olen käskenyt sinun tehdä, ja noudatat lakejani ja säädöksiäni, 18 minä vahvistan sinun kuninkaallisen valtaistuimesi, niin kuin minä lupasin tehdessäni liiton isäsi Daavidin kanssa: ‘Aina on mies sinun suvustasi oleva hallitsijana Israelissa.’

19 Mutta jos te käännytte pois minusta ja hylkäätte lakini ja käskyni, jotka minä olen pannut teidän eteenne, ja menette ja palvelette muita jumalia ja palvotte niitä, 20 minä kiskaisen teidät irti maasta, jonka olen teille antanut, ja tämän temppelin, jonka olen pyhittänyt nimelleni, minä heitän pois kasvojeni edestä ja teen siitä sananparsien ja pilkkapuheiden aiheen kaikkien kansojen keskuudessa. 21 Vaikka tämä temppeli nyt on mahtava, niin silloin jokainen, joka kulkee sen ohi, tyrmistyy ja kysyy: ‘Minkä vuoksi Herra on tehnyt näin tälle maalle ja tälle temppelille?’ 22 Silloin vastataan: ‘Siitä syystä, että he hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, joka oli vienyt heidät pois Egyptin maasta, ja turvautuivat muihin jumaliin, palvoivat ja palvelivat niitä. Sen tähden hän on antanut kaiken tämän pahan heitä kohdata.’”

Salomon linnoitukset

(1Kn 9:10-28)

1 Kun kaksikymmentä vuotta oli kulunut ja Salomo oli rakentanut Herran temppelin ja oman linnansa, 2 hän ryhtyi linnoittamaan kaupunkeja, jotka Huuram oli antanut hänelle, ja asetti israelilaisia asumaan niihin. 3 Sitten Salomo meni Hamat-Soobaan ja valloitti sen. 4 Hän linnoitti myös Tadmorin autiomaassa ja kaikki varastokaupungit, jotka hän oli rakentanut Hamatiin. 5 Vielä Salomo linnoitti Ylä-Beet-Hooronin ja Ala-Beet-Hooronin muureilla, porteilla ja salvoilla varustetuiksi kaupungeiksi, 6 samoin Baalatin ja kaikki varastokaupungit, vaunukaupungit ja ratsumiesten kaupungit, mitä hänellä oli, sekä kaiken muun haluamansa, kaiken, mitä hän tahtoi linnoittaa, Jerusalemissa, Libanonilla ja koko siinä maassa, jota hän hallitsi.

Salomon työväki

7 Kaiken väen, joka oli jäänyt jäljelle heettiläisistä, amorilaisista, perissiläisistä, hivviläisistä ja jebusilaisista, ne, jotka eivät olleet israelilaisia, 8 heidän jälkeläisensä, jotka vielä olivat jäljellä siinä maassa ja joita israelilaiset eivät olleet kokonaan tuhonneet, Salomo määräsi työvelvollisiksi, ja työvelvollisia he ovat tänäkin päivänä. 9 Israelilaisista Salomo ei kuitenkaan ottanut ketään orjaksi työhönsä, vaan heitä oli sotilaina sekä hänen vaunusoturiensa ja hänen sotavaunujensa ja ratsumiestensä päällikköinä. 10 Kuningas Salomolla oli myös 250 israelilaista töiden ylivalvojaa johtamassa työväkeä.

11 Salomo toi faraon tyttären Daavidin kaupungista taloon, jonka hän oli tälle rakentanut. Salomo näet sanoi: “Älköön nainen, joka minulla on, asuko Daavidin, Israelin kuninkaan, linnassa, sillä se on pyhä paikka, koska Herran liitonarkku aikoinaan saapui sinne.”

Salomon uhrijärjestys

12 Siihen aikaan Salomo uhrasi Herralle polttouhreja Herran alttarilla, jonka hän oli rakentanut eteishallin edustalle. 13 Hän uhrasi kunakin päivänä sen päivän uhrit, niin kuin Mooses oli käskenyt: sapatteina ja uudenkuun päivinä sekä kolme kertaa vuodessa juhla-aikoina, happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana ja lehtimajanjuhlana. 14 Hän asetti isänsä Daavidin säätämyksen mukaisesti pappien osastot toimittamaan palvelustyötään ja leeviläiset suorittamaan tehtäviään, laulamaan ylistystä ja palvelemaan pappien rinnalla kunakin päivänä sen päivän tehtävissä. Hän asetti myös portinvartijat osastoittain joka portille, niin kuin Jumalan mies Daavid oli käskenyt. 15 Missään kohden ei poikettu kuninkaan pappeja ja leeviläisiä ja aarrekammioita koskevista käskyistä. 16 Näin suoritettiin Salomon kaikki työt Herran temppelin perustamispäivään asti ja aina siihen asti, kunnes temppeli valmistui. Niin oli Herran temppeli valmis.

Salomon laivasto

17 Siihen aikaan Salomo meni Esjon-Geberiin ja Eelatiin, joka on meren rannalla Edomin maassa. 18 Huuram lähetti palvelijansa tuomaan hänelle laivoja. Nämä palvelijat tunsivat merenkulun ja menivät Salomon palvelijoiden kanssa Oofiriin. Sieltä he hakivat kultaa 450 talenttia ja toivat sen kuningas Salomolle.

Saban kuningatar Salomon luona

(1Kn 10:1-13)

1 Kun Saban kuningatar sai kuulla Salomon maineesta, hän tuli Jerusalemiin koettelemaan Salomoa arvoituksilla. Hän tuli hyvin suuren seurueen kanssa; kamelien kuormissa oli tuoksuaineita ja hyvin paljon kultaa ja jalokiviä. Kun hän tuli Salomon luo, hän kertoi tälle kaiken, mitä hänellä oli sydämellään. 2 Salomo vastasi kaikkiin kuningattaren kysymyksiin, eikä mikään asia ollut hänelle niin vaikea, ettei hän kyennyt siihen vastaamaan. 3 Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden, linnan, jonka hän oli rakentanut, 4 ruuat hänen pöydällään ja hänen palvelijoittensa asunnot, ja sen, miten he palvelivat ja olivat pukeutuneet, hänen juomanlaskijansa ja heidän vaatetuksensa sekä portaat, joita pitkin hän nousi Herran temppeliin, hän meni miltei hengettömäksi 5 ja sanoi kuninkaalle: “Totta on, mitä kuulin maassani puhuttavan sinusta ja sinun viisaudestasi. 6 Minä en kuitenkaan uskonut niitä puheita ennen kuin tulin ja sain omin silmin nähdä. Todellakin, ei puoltakaan sinun suuresta viisaudestasi ollut minulle kerrottu! Sinä olet paljon suurempi kuin minä olin kuullut huhuttavan. 7 Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat seistä edessäsi ja kuulla viisauttasi! 8 Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka on mieltynyt sinuun, niin että on asettanut sinut valtaistuimelleen olemaan kuninkaana Herran, sinun Jumalasi, kunniaksi. Koska Jumalasi rakastaa Israelia, hän tahtoo pitää sen vahvana ikuisesti. Siksi hän on asettanut sinut heille kuninkaaksi, hallitsemaan oikeuden ja vanhurskauden mukaan.”

9 Saban kuningatar antoi kuninkaalle 120 talenttia kultaa ja suuret määrät tuoksuaineita ja jalokiviä. Kuningas Salomolla ei ollut aikaisemmin ollut sellaisia tuoksuaineita, joita Saban kuningatar hänelle antoi.

10 Tämän lisäksi Huuramin ja Salomon palvelijat, jotka hakivat kultaa Oofirista, toivat myös santelipuuta ja jalokiviä. 11 Santelipuusta kuningas teetti portaat Herran temppeliin ja kuninkaanlinnaan sekä lyyroja ja harppuja laulajille. Sellaisia ei ollut ennen nähty Juudan maassa.

12 Kuningas Salomo antoi Saban kuningattarelle kaiken, mitä tämä halusi ja pyysi, antoi vielä enemmän kuin tämä oli tuonut kuninkaalle. Sitten kuningatar lähti paluumatkalle ja meni palvelijoineen omaan maahansa.

Salomon rikkaus ja viisaus

(1Kn 10:14-25)

13 Yhden vuoden aikana Salomolle tuodun kullan paino oli 666 talenttia, 14 paitsi mitä kauppamiehet ja kaupustelijat toivat. Sen lisäksi kaikki Arabian kuninkaat ja oman maan käskynhaltijat toivat Salomolle kultaa ja hopeaa.

15 Kuningas Salomo teetti taotusta kullasta 200 suurta kilpeä ja käytti jokaiseen kilpeen 600 sekeliä kultaa. 16 Samoin hän teetti 300 pienempää kilpeä taotusta kullasta ja käytti jokaiseen 300 sekeliä kultaa. Kilvet hän asetti Libanoninmetsätaloon.

17 Vielä kuningas teetti suuren norsunluisen valtaistuimen ja päällysti sen puhtaalla kullalla. 18 Valtaistuimelle johti kuusi porrasta ja kultainen astinlauta, joka oli kiinnitetty valtaistuimeen. Istuimen kummallakin sivulla oli käsinoja, ja käsinojien vieressä seisoi kaksi leijonaa. 19 Kuudella portaalla seisoi kummassakin päässä leijona, kaikkiaan kaksitoista leijonaa. Sen kaltaista ei ole tehty missään muussa valtakunnassa.

20 Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat kultaa, ja myös kaikki Libanoninmetsätalon astiat olivat puhdasta kultaa. Hopeaa ei Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena. 21 Kuninkaalla oli näet laivoja, jotka purjehtivat Tarsiiseen mukanaan Huuramin palvelijoita. Kerran kolmessa vuodessa nämä Tarsiin laivat palasivat ja toivat kultaa ja hopeaa, norsunluuta, apinoita ja riikinkukkoja.

22 Kuningas Salomo oli rikkaampi ja viisaampi kuin yksikään kuningas maan päällä, 23 ja kaikki maan kuninkaat halusivat nähdä Salomon ja kuulla viisautta, jonka Jumala oli hänen sydämeensä antanut. 24 Tulijat toivat kukin vuosi vuodelta lahjansa: hopea- ja kultaesineitä, vaatteita, aseita, tuoksuaineita, hevosia ja muuleja. 25 Salomolla oli 4 000 tallipaikkaa hevosia ja sotavaunuja varten sekä 12 000 ratsumiestä. Ne hän sijoitti vaunukaupunkeihin ja Jerusalemiin kuninkaan luo. 26 Hän hallitsi kaikkia kuninkaita Eufratvirrasta filistealaisten maahan ja Egyptin rajaan asti. 27 Hopeaa kuningas hankki Jerusalemiin kuin kiviä ja setripuuta niin paljon kuin metsäviikunapuita on Alankomaassa. 28 Hevosia Salomolle tuotiin Egyptistä ja kaikista muista maista.

Salomon kuolema

(1Kn 11:41-43)

29 Muista Salomoa koskevista asioista, niin hänen aikaisemmista kuin myöhemmistäkin vaiheistaan, on kirjoitettu profeetta Naatanin historiassa, siilolaisen Ahian profetiassa ja näkijä Jeddon näyissä, jotka koskivat Jerobeamia, Nebatin poikaa. 30 Salomo hallitsi Jerusalemissa koko Israelia neljäkymmentä vuotta. 31 Sitten Salomo meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isänsä Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

JUUDAN VALTAKUNNAN HISTORIA, 10 – 36

Rehabeam kuninkaana

(1Kn 12:1-19)

1 Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut sinne tehdäkseen hänet kuninkaaksi. 2 Kun Jerobeam, Nebatin poika, sai kuulla tästä ollessaan Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa, hän palasi Egyptistä. 3 Jerobeamille lähetettiin kutsu, ja niin hän ja kaikki israelilaiset tulivat Rehabeamin luo, ja he sanoivat hänelle: 4 “Sinun isäsi teki ikeemme raskaaksi, mutta kevennä sinä sitä kovaa työtä ja raskasta iestä, jonka isäsi pani päällemme, niin me palvelemme sinua.” 5 Hän vastasi heille: “Odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten minun luokseni.” Niin kansa lähti pois.

6 Kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhoilta miehiltä, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa tämän vielä eläessä. Hän kysyi: “Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?” 7 He vastasivat hänelle: “Jos olet hyvä ja suosiollinen tätä kansaa kohtaan ja puhut sille hyviä sanoja, niin siitä tulee sinun palvelijasi koko elinajaksesi.” 8 Mutta Rehabeam hylkäsi vanhojen hänelle antaman neuvon ja kysyi neuvoa nuorilta miehiltä, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja olivat nyt hänen palveluksessaan. 9 Hän kysyi heiltä: “Mitä te neuvotte vastaamaan tälle kansalle, joka on sanonut minulle: ‘Kevennä iestä, jonka isäsi pani meidän päällemme’?” 10 Silloin nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, sanoivat hänelle: “Sano näin tälle kansalle, joka on sanonut sinulle: ‘Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta kevennä sinä sitä meidän päältämme’, sano heille näin: ‘Minun pikkusormeni on paksumpi kuin isäni lantio. 11 Jos isäni on pannut teidän päällenne raskaan ikeen, minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.’”

12 Kolmantena päivänä Jerobeam ja koko kansa tulivat Rehabeamin luo, niin kuin kuningas oli sanonut: “Palatkaa kolmantena päivänä minun luokseni.” 13 Kuningas Rehabeam vastasi israelilaisille kovin sanoin. Hän hylkäsi vanhojen neuvon 14 ja puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan: “Minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi ja lisään sen kuormaa. Jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, minä kuritan teitä piikkiruoskilla.” 15 Kuningas ei kuunnellut kansaa, sillä Jumala salli tapahtua näin, jotta hän, Herra, toteuttaisi sanansa, jonka hän oli puhunut siilolaisen Ahian kautta Jerobeamille, Nebatin pojalle.

Valtakunta jakautuu kahtia

(1Kn 12:1-19)

16 Kun koko Israelin kansa huomasi, ettei kuningas kuunnellut heitä, he sanoivat kuninkaalle: “Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Majoillesi, Israel, joka mies! Pidä huolta huoneestasi, Daavid!” Ja israelilaiset menivät kotiinsa. 17 Näin Rehabeamista tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuningas, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

18 Kun kuningas Rehabeam lähetti verotöiden valvojan Hadoramin israelilaisten luo, he kivittivät hänet kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi kiireesti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin. 19 Näin Israel nousi luopui Daavidin suvun alaisuudesta, ja näin on ollut aina tähän päivään asti.

Herran sana Rehabeamille

(1Kn 12:21-24)

1 Rehabeam tuli Jerusalemiin ja kutsui koolle Juudan ja Benjaminin heimot, 180 000 sotakuntoista valiomiestä, sotaan Israelia vastaan palauttaakseen kuninkuuden itselleen. 2 Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Herran sana: 3 “Sano Juudan kuninkaalle Rehabeamille, Salomon pojalle, sekä kaikille Juudan ja Benjaminin alueilla asuville israelilaisille: 4 ‘Näin sanoo Herra: Älkää lähtekö sotimaan veljiänne vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä tämä asia on lähtöisin minusta.’” He tottelivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin eivätkä menneet sotimaan Jerobeamia vastaan.

Rehabeam lujittaa valtaansa

5 Rehabeam asui Jerusalemissa ja linnoitti Juudan kaupunkeja piirityksen varalle. 6 Hän linnoitti Beetlehemin, Eetanin, Tekoan, 7 Beet-Suurin, Sookon, Adullamin, 8 Gatin, Maaresan, Siifin, 9 Adoraimin, Laakiksen, Asekan, 10 Soran, Aijalonin ja Hebronin. Nämä ovat Juudan ja Benjaminin alueilla olevia linnoitettuja kaupunkeja. 11 Hän vahvisti niiden varustuksia, asetti niille päälliköt ja sijoitti niihin ruoka-, öljy- ja viinivarastoja. 12 Jokaiseen kaupunkiin hän sijoitti kilpiä ja keihäitä ja linnoitti kaupungit hyvin lujiksi. Juuda ja Benjamin olivat hänen vallassaan.

13 Papit ja leeviläiset kaikkialta Israelista tulivat kukin alueeltaan ja asettuivat Rehabeamin puolelle. 14 Leeviläiset näet jättivät laidunmaansa ja perintömaansa ja lähtivät Juudaan ja Jerusalemiin, koska Jerobeam ja hänen poikansa olivat hylänneet heidät, eivätkä sallineet heidän pappeina palvella Herraa. 15 Jerobeam oli asettanut omia pappejaan palvelemaan uhrikukkuloilla ja uhraamaan vuohipukeille ja mullikoille, jotka hän oli teettänyt. 16 Leeviläisiä seurasivat kaikista Israelin heimoista ne, jotka sydämestään antautuivat etsimään Herraa, Israelin Jumalaa. He tulivat Jerusalemiin uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle. 17 Näin he vahvistivat Juudan valtakuntaa ja tukivat kolme vuotta Rehabeamia, Salomon poikaa, sillä kolme vuotta he vaelsivat Daavidin ja Salomon teitä.

Rehabeamin perhe

18 Rehabeam otti vaimokseen Mahalatin, joka oli Daavidin pojan Jerimotin ja Iisain pojan Eliabin tyttären Abihailin tytär. 19 Mahalat synnytti hänelle poikia: Jeuksen, Semarjan ja Saahamin. 20 Mahalatin jälkeen Rehabeam otti vaimokseen Maakan, Absalomin tyttären, joka synnytti hänelle Abian, Attain, Siisan ja Selomitin. 21 Rehabeam rakasti Maakaa, Absalomin tytärtä, enemmän kuin kaikkia muita vaimojaan ja sivuvaimojaan. Hän oli näet ottanut kahdeksantoista vaimoa ja kuusikymmentä sivuvaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentäkahdeksan poikaa ja kuusikymmentä tytärtä. 22 Rehabeam asetti Abian, Maakan pojan, päämieheksi, ruhtinaaksi veljiensä joukossa, sillä hän aikoi tehdä tästä kuninkaan. 23 Viisaasti hän jakoi kaikki Juudan ja Benjaminin maakunnat ja varustetut kaupungit kaikkien poikiensa kesken ja antoi heille runsaasti elintarpeita ja hankki heille paljon vaimoja.

Siisak hyökkää Juudaan

(1Kn 14:26-28)

1 Kun Rehabeamin kuninkuus oli vakiintunut ja hänestä oli tullut mahtava, hän hylkäsi Herran lain, niin myös koko Israel hänen kanssaan. 2 Mutta kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena Egyptin kuningas Siisak hyökkäsi Jerusalemia vastaan. Näin tapahtui sen vuoksi, että israelilaiset olivat tulleet uskottomiksi Herraa kohtaan. 3 Siisakilla oli mukanaan 1 200 sotavaunua ja 60 000 ratsumiestä. Lisäksi hänen kanssaan tuli Egyptistä suunnaton joukko libyalaisia, sukkilaisia ja kuusilaisia. 4 Siisak valloitti Juudan varustetut kaupungit ja tuli Jerusalemiin saakka.

5 Profeetta Semaja tuli Rehabeamin ja Juudan päämiesten luo, jotka olivat vetäytyneet Jerusalemiin Siisakia pakoon, ja sanoi heille: “Näin sanoo Herra: ‘Te olette hylänneet minut, ja siksi minäkin olen hylännyt teidät ja jättänyt teidät Siisakin käsiin.’” 6 Silloin Israelin päämiehet ja kuningas nöyrtyivät ja sanoivat: “Herra on vanhurskas.” 7 Kun Herra näki heidän nöyrtyvän, tuli Semajalle tämä Herran sana: “He ovat nöyrtyneet; minä en tuhoa heitä vaan annan heidän juuri ja juuri pelastua, eikä minun vihaani vuodateta Jerusalemin päälle Siisakin käden kautta. 8 Heistä tulee kuitenkin hänen palvelijoitaan, että he tulisivat tietämään, millaista on palvella minua ja millaista on palvella vieraiden maiden kuninkaita.”

9 Siisak, Egyptin kuningas, hyökkäsi siis Jerusalemia vastaan. Hän otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaanlinnan aarteet ja vei ne kaikki. Hän otti myös kaikki Salomon teettämät kultakilvet. 10 Kuningas Rehabeam teetti niiden tilalle kuparikilvet ja uskoi ne kuninkaanlinnan ovella vartioivan henkikaartin päälliköiden haltuun. 11 Niin usein kuin kuningas meni Herran temppeliin, henkivartijat seurasivat mukana ja kantoivat kilpiä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijoiden huoneeseen.

12 Kun Rehabeam nöyrtyi, Herran viha häntä kohtaan lauhtui eikä täydellistä tuhoa tullut. Olihan Juudassa vielä jotain hyvääkin.

Rehabeamin kuolema

(1Kn 14:21,30,31)

13 Kuningas Rehabeamin asema vahvistui Jerusalemissa, ja hän säilytti kuninkuutensa. Hän oli neljänkymmenenyhden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi ja hallitsi seitsemäntoista vuotta Jerusalemissa, kaupungissa, jonka Herra oli valinnut kaikkien Israelin heimojen keskeltä asettaakseen nimensä sinne. Rehabeamin äiti oli ammonilainen, nimeltään Naema.

14 Rehabeam teki sitä, mikä on pahaa, sillä hän ei kiinnittänyt sydäntään etsimään Herraa. 15 Rehabeamin vaiheet, aikaisemmat ja myöhemmät, on kirjoitettu sukuluetteloiden tapaan profeetta Semajan ja näkijä Iddon historiaan. Rehabeam ja Jerobeam kävivät sotaa kaiken aikaa. 16 Sitten Rehabeam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Kuninkaaksi hänen sijaansa tuli hänen poikansa Abia.

Abia Juudan kuninkaana

(1Kn 15:1-8)

1 Kuningas Jerobeamin kahdeksantenatoista hallitusvuotena tuli Abia Juudan kuninkaaksi. 2 Hän hallitsi kolme vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä oli nimeltään Miikaja, Uurielin tytär, kotoisin Gibeasta. Abian ja Jerobeamin välillä vallitsi sotatila. 3 Abia aloitti sodan kokeneiden soturien sotajoukolla, 400 000 valiomiehellä, mutta Jerobeam asettui rintamaan häntä vastaan 800 000 valiomiehellä, urhealla soturilla.

4 Abia nousi Semaraimin vuoren laelle Efraimin vuoristossa ja huusi: “Kuulkaa minua, Jerobeam ja koko Israel! 5 Kyllä teidän pitäisi tietää, että Herra, Israelin Jumala, on antanut Daavidille ja hänen pojilleen ikuisiksi ajoiksi Israelin kuninkuuden, lujan kuin suolaliitto. 6 Jerobeam, Nebatin poika, Daavidin pojan Salomon palvelija, nousi kuitenkin kapinaan herraansa vastaan. 7 Hänen luokseen kokoontui tyhjäntoimittajia, kelvottomia miehiä, ja he pääsivät voitolle Rehabeamista, Salomon pojasta. Rehabeam oli nuori ja arka eikä voinut vastustaa heitä.

8 Nyt te luulette voivanne vastustaa Herran kuninkuutta, joka on Daavidin poikien käsissä, koska teitä on suuri joukko ja teillä on kultaiset mullikat, jotka Jerobeam on teettänyt teille jumaliksi. 9 Ettekö te karkottaneet Herran pappeja, Aaronin jälkeläisiä ja leeviläisiä, ja asettaneet itsellenne pappeja niin kuin muiden maiden kansat? Kuka tahansa tuli vihittämään itsensä papinvirkaan mullikka ja seitsemän pässiä mukanaan, hänestä tuli epäjumalan pappi.

10 Mutta meidän Jumalamme on Herra. Me emme ole hylänneet häntä, ja Aaronin jälkeläiset palvelevat pappeina Herraa, ja leeviläiset toimivat omissa palvelutehtävissään. 11 He polttavat joka aamu ja joka ilta polttouhreja ja hyvänhajuista suitsuketta Herralle, järjestävät leivät puhtaalla kullalla päällystetylle pöydälle ja sytyttävät joka ilta kultaisen, seitsenhaaraisen lampunjalan lamput. Me näet noudatamme Herran, meidän Jumalamme, säädöksiä, mutta te olette hylänneet hänet. 12 Huomatkaa, meidän kanssamme, meidän edellämme, on Jumala, ja hänen pappinsa puhaltavat torvillaan taistelumerkin teitä vastaan. Israelilaiset, älkää sotiko Herraa, isienne Jumalaa, vastaan, sillä siinä te ette onnistu!”

13 Mutta Jerobeam oli pannut väijytysjoukkoja kiertämään Juudan miesten taakse. Niinpä osa joukoista oli Juudan miesten edessä ja osa väijyksissä heidän takanaan. 14 Kun Juudan miehet kääntyivät, he näkivät, että heillä oli sota edessä ja takana. Silloin he huusivat Herraa, ja papit puhalsivat torviin. 15 Sitten Juudan miehet nostivat sotahuudon, ja heidän huutaessaan Jumala löi Jerobeamin ja koko Israelin ja antoi Abian ja Juudan voittaa heidät. 16 Israelilaiset kääntyivät pakoon Juudan miesten edessä, ja Jumala antoi heidät näiden käsiin. 17 Abia joukkoineen tuotti heille suuren tappion. Israelilaisista kaatui surmattuina 500 000 valiomiestä.

18 Näin israelilaiset nöyryytettiin sillä kertaa. Mutta Juudan miehet voimistuivat, koska he turvautuivat Herraan, isiensä Jumalaan. 19 Abia ajoi Jerobeamia takaa ja valloitti häneltä kaupunkeja: Beetelin ja sen tytärkaupungit, Jesanan ja sen tytärkaupungit sekä Efronin ja sen tytärkaupungit. 20 Jerobeam ei enää tullut voimiinsa Abian aikana. Herra löi häntä, niin että hän kuoli.

21 Mutta Abia vahvistui. Hän otti itselleen neljätoista vaimoa, ja hänelle syntyi kaksikymmentäkaksi poikaa ja kuusitoista tytärtä.

22 Muista Abiaa koskevista asioista, hänen vaelluksestaan ja sanoistaan, on kirjoitettu profeetta Iddon selityskirjaan. 23 Sitten Abia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Kuninkaaksi hänen sijaansa tuli hänen poikansa Aasa. Hänen aikanaan maassa oli rauha kymmenen vuotta.

Aasa Juudan kuninkaana

1 Aasa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä. 2 Hän hävitti vieraat alttarit ja uhrikukkulat, murskasi patsaat ja hakkasi maahan asera-paalut. 3 Aasa kehotti Juudaa etsimään Herraa, isiensä Jumalaa, ja noudattamaan lakia ja käskyjä. 4 Hän hävitti kaikista Juudan kaupungeista uhrikukkulat ja auringonpatsaat, ja hänen hallitessaan valtakunnassa oli rauha.

5 Aasa rakensi Juudaan linnoitettuja kaupunkeja. Maassa oli näet rauha, eikä hän näinä vuosina joutunut sotaan, sillä Herra oli antanut hänelle levon. 6 Aasa sanoi Juudalle: “Linnoittakaamme nämä kaupungit, ympäröikäämme ne muureilla ja torneilla, porteilla ja salvoilla. Maa on vielä vallassamme, koska olemme etsineet Herraa, Jumalaamme. Me olemme etsineet häntä, ja hän on antanut meille levon joka taholla.” Niin he rakensivat ja onnistuivat siinä.

7 Aasalla oli sotajoukko, Juudan heimosta 300 000 miestä varustettuina kilvillä ja keihäillä ja Benjaminin heimosta 280 000 miestä, jotka kantoivat kilpeä ja jännittivät jousta. Kaikki nämä olivat urheita sotureita.

Aasa voittaa kuusilaisen Serahin

8 Kuusilainen Serah lähti heitä vastaan sotajoukolla, jossa oli tuhannen tuhatta miestä ja kolmesataa sotavaunua, ja tuli Maaresaan saakka. 9 Aasa lähti häntä vastaan, ja he järjestäytyivät taisteluun Sefatan laaksoon lähelle Maaresaa. 10 Silloin Aasa huusi avuksi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: “Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa vahvan ja heikon välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaamme ja sinun nimessäsi me olemme lähteneet tuota suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme, älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta!”

11 Niin Herra löi kuusilaiset Aasan ja Juudan edessä, ja kuusilaiset pakenivat. 12 Aasa sotajoukkoineen ajoi heitä takaa Gerariin saakka, ja kuusilaisia kaatui niin paljon, ettei heistä jäänyt henkiin ainoatakaan, sillä Herra ja hänen sotajoukkonsa tuhosivat heidät. Aasan joukot saivat hyvin paljon saalista 13 ja valloittivat kaikki kaupungit Gerarin ympäriltä, sillä Herran kauhu oli vallannut ne. He ryöstivät kaikki kaupungit, sillä niissä oli paljon ryöstettävää. 14 He valtasivat myös paimentolaisleirit ja ottivat saaliikseen paljon pikkukarjaa ja kameleita. Sitten he palasivat Jerusalemiin.

Asarjan profetia

1 Jumalan Henki tuli Asarjan, Oodedin pojan, ylle. 2 Hän meni Aasan luo ja sanoi hänelle: “Kuulkaa minua, Aasa ja koko Juuda ja Benjamin! Herra on teidän kanssanne, kun te olette hänen kanssaan. Jos etsitte häntä, te löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, hän hylkää teidät. 3 Kauan aikaa Israel oli ilman oikeaa Jumalaa, ilman opetusta antavaa pappia ja ilman lakia. 4 Mutta kun he ahdistuksessaan palasivat Herran, Israelin Jumalan, luo ja etsivät häntä, he löysivät hänet. 5 Tuohon aikaan ei kulkijoilla ollut rauhaa, sillä suuri sekasorto vallitsi kaikkien maiden asukkaiden keskuudessa. 6 Kansa hyökkäsi kansaa vastaan ja kaupunki kaupunkia vastaan, sillä Jumala saattoi ne kaikenlaisilla ahdistuksilla sekasorron valtaan. 7 Mutta olkaa te lujia älkääkä antako kättenne vaipua, sillä te saatte teoistanne palkan.”

Aasa puhdistaa jumalanpalveluksen

(1Kn 15:13-15)

8 Kun Aasa kuuli nämä profeetta Oodedin sanat ja profetian, hän rohkaisi mielensä ja poisti iljetykset kaikkialta Juudan ja Benjaminin alueelta sekä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta. Sitten hän kunnosti Herran alttarin, joka oli Herran temppelin eteishallin edessä. 9 Aasa kutsui koolle koko Juudan ja Benjaminin ja niiden keskuudessa asuvat muukalaiset, jotka olivat tulleet Efraimista, Manassesta ja Simeonista. Monet olivat näet siirtyneet Israelista hänen luokseen nähtyään, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan.

10 He kaikki kokoontuivat Jerusalemiin Aasan viidennentoista hallitusvuoden kolmannessa kuussa. 11 Sinä päivänä he uhrasivat Herralle 700 nautaa ja 7 000 lammasta ja vuohta siitä saaliista, jonka he olivat tuoneet. 12 He sitoutuivat liittoon etsiäkseen Herraa, isiensä Jumalaa, koko sydämestään ja kaikesta sielustaan, 13 ja sopivat, että jokainen, joka ei etsisi Herraa, Israelin Jumalaa, surmattaisiin, olipa hän pieni tai suuri, mies tai nainen. 14 He vannoivat valan Herralle suureen ääneen, riemuhuudoin, torvien ja pasuunoiden pauhatessa. 15 Koko Juuda iloitsi tästä valasta, sillä he olivat vannoneet sen koko sydämestään. Kun he näin vakain mielin etsivät Herraa, he löysivät hänet, ja Herra antoi heidän päästä rauhaan joka taholla.

16 Kuningas Aasa erotti jopa äitinsä Maakan kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt ljetyksen Aseralle. Aasa hakkasi tämän iljetyksen maahan, rouhensi ja poltti sen Kidroninlaaksossa.

17 Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet Israelista, vaikka Aasan sydän oli koko hänen elinaikansa ehyesti antautunut Herralle. 18 Hän vei Jumalan temppeliin isänsä pyhät lahjat ja omat pyhät lahjansa: hopean ja kullan ja esineet. 19 Sotaa ei ollut Aasan kolmanteenkymmenenteenviidenteen hallitusvuoteen asti.

Aasan ja Benhadadin liitto

(1Kn 15:17-22)

1 Aasan kolmantenakymmenentenäkuudentena hallitusvuotena Baesa, Israelin kuningas, nousi Juudaa vastaan ja linnoitti Raaman estääkseen ketään tulemasta Juudan kuninkaan Aasan luota tai menemästä hänen luokseen. 2 Silloin Aasa otti hopeaa ja kultaa Herran temppelin ja kuninkaanlinnan aarrekammioista ja lähetti ne Benhadadille, Aramin kuninkaalle, joka asui Damaskossa. Aasa käski sanoa: 3 “Olkoon liitto meidän välillämme, niin kuin oli minun isäni ja sinun isäsi välillä. Katso, minä lähetän sinulle hopeaa ja kultaa. Mene ja riko liittosi Baesan, Israelin kuninkaan, kanssa, jotta hän lähtisi minun kimpustani.”

4 Benhadad kuuli kuningas Aasaa. Hän lähetti sotajoukkojensa päälliköt Israelin kaupunkeja vastaan ja valtasi Iijonin, Daanin ja Aabel-Maimin sekä kaikki Naftalin varastokaupungit. 5 Kun Baesa kuuli tämän, hän lopetti Raaman linnoittamisen ja jätti työnsä kesken. 6 Kuningas Aasa otti mukaansa kaikki Juudan miehet, ja he veivät Raamasta pois kivet ja puut, joilla Baesa oli kaupunkia linnoittanut. Niillä Aasa linnoitti Geban ja Mispan.

Aasa vihastuu näkijä Hananiin

7 Noihin aikoihin näkijä Hanani tuli Aasan, Juudan kuninkaan, luo ja sanoi hänelle: “Koska olet turvautunut Aramin kuninkaaseen etkä Herraan, Jumalaasi, Aramin kuninkaan sotajoukko on päässyt sinun käsistäsi. 8 Eikö kuusilaisia ja libyalaisia ollut suuri sotajoukko, hyvin paljon vaunuja ja ratsumiehiä? Mutta koska sinä turvauduit Herraan, hän antoi heidät sinun käsiisi. 9 Sillä Herran silmät tarkkailevat koko maata auttaakseen voimakkaasti niitä, jotka ehyellä sydämellä ovat antautuneet hänelle. Olet nyt tehnyt tyhmästi. Tästä lähtien joudut jatkuvasti käymään sotia.” 10 Mutta Aasa vihastui näkijään ja heitätti hänet vankilaan, niin vihoissaan hän oli Hananille tästä. Tuohon aikaan Aasa sorti myös muita alamaisiaan.

Aasan sairaus ja kuolema

11 Aasan aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheista on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuninkaiden kirjaan. 12 Kolmantenakymmenentenäyhdeksäntenä hallitusvuotenaan Aasa sairastui jaloistaan, ja tauti yltyi ankaraksi. Ei edes sairautensa aikana hän etsinyt Herraa vaan lääkäreitä. 13 Sitten Aasa meni lepoon isiensä luo. Hän kuoli neljäntenäkymmenentenäyhdentenä hallitusvuotenaan. 14 Hänet haudattiin omaan hautaansa, jonka hän oli hakkauttanut itselleen Daavidin kaupunkiin, ja asetettiin leposijalle, joka oli täytetty tuoksuaineilla ja erilaisilla voiteensekoittajan valmistamilla aineilla. Hänen kunniakseen poltettiin hyvin runsas hautajaissuitsutus.

Joosafat Juudan kuninkaana

1 Kuninkaaksi Aasan sijaan tuli hänen poikansa Joosafat. Hän vahvisti valtansa Israelissa. 2 Hän sijoitti sotaväkeä kaikkiin Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin ja asetti maaherroja Juudan maahan ja Efraimin kaupunkeihin, jotka hänen isänsä Aasa oli valloittanut.

3 Herra oli Joosafatin kanssa, sillä hän vaelsi samoja teitä, joita hänen isänsä Daavid oli aikaisemmin kulkenut. Hän ei etsinyt baaleja, 4 vaan hän etsi isänsä Jumalaa ja vaelsi hänen käskyjensä mukaan eikä tehnyt niin kuin Israel teki. 5 Siksi Herra vahvisti Joosafatin kuninkuuden, ja koko Juuda antoi hänelle lahjoja. Näin hän sai paljon rikkautta ja kunniaa. 6 Hänen rohkeutensa kasvoi Herran teillä, hän jopa hävitti uhrikukkulat ja asera-paalut Juudasta.

Kansalle opetetaan Herran lakia

7 Kolmantena hallitusvuotenaan Joosafat lähetti ylimmät virkamiehensä Benhailin, Obadjan, Sakarjan, Netanelin ja Miikajan antamaan opetusta Juudan kaupungeissa. 8 Heidän kanssaan hän lähetti leeviläiset Semajan, Netanjan, Sebadjan, Asaelin, Semiramotin, Joonatanin, Adonian, Tobian ja Toob-Adonian, ja näiden kanssa papit Elisaman ja Jooramin. 9 Nämä opettivat Juudassa. Heillä oli mukanaan Herran lain kirja, ja he kiersivät kaikissa Juudan kaupungeissa ja opettivat kansaa.

Joosafatin valta kasvaa

10 Kaikissa Juudaa ympäröivien maitten valtakunnissa syntyi sellainen pelko Herraa kohtaan, etteivät ne uskaltaneet sotia Joosafatia vastaan. 11 Jotkut filistealaisetkin toivat Joosafatille lahjoja ja verona hopeaa. Arabialaiset toivat hänelle pikkukarjaa, 7 700 pässiä ja 7 700 pukkia.

12 Joosafat tuli yhä mahtavammaksi, ja hän rakensi Juudaan linnoituksia ja varastokaupunkeja. 13 Hänellä oli suuria rakennushankkeita Juudan kaupungeissa, ja Jerusalemissa hänellä oli sotaväkeä, urheita sotureita. 14 Joukot oli järjestetty suvuittain. Juudan heimon tuhannenpäälliköitä olivat päällikkö Adna ja hänen kanssaan 300 000 soturia. 15 Hänen rinnallaan oli päällikkö Joohanan ja hänen kanssaan 280 000 soturia. 16 Joohananin rinnalla oli Amasja, Sikrin poika, Herralle vapaaehtoisesti antautunut, ja hänen kanssaan 200 000 soturia.

17 Benjamista oli Eljada, urhea soturi ja hänen kanssaan 200 000 jousella ja kilvellä varustettua miestä, 18 ja hänen rinnallaan Joosabad ja hänen kanssaan 180 000 sotaan varustettua miestä. 19 Nämä palvelivat kuningasta niiden rinnalla, jotka kuningas oli sijoittanut kaikkialle Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin.

Joosafatin ja Ahabin liitto

(1Kn 22:1-4)

1 Joosafatille kertyi paljon rikkautta ja kunniaa ja hän lankoutui Ahabin kanssa. 2 Muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti Joosafatille ja hänen kanssaan olevalle väelle paljon pikkukarjaa ja nautoja ja yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan. 3 Ahab, Israelin kuningas, kysyi Joosafatilta, Juudan kuninkaalta: “Lähdetkö kanssani Gileadin Raamotiin?” Joosafat vastasi hänelle: “Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi! Minä lähden kanssasi sotaan.”

Väärien profeettojen neuvot Ahabille

(1Kn 22:5-12)

4 Joosafat sanoi vielä Israelin kuninkaalle: “Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo.” 5 Israelin kuningas kutsui koolle profeettoja, neljäsataa miestä, ja kysyi heiltä: “Tuleeko meidän lähteä sotaan Gileadin Raamotia vastaan vai emmekö lähde?” He vastasivat: “Lähde! Jumala antaa sen kuninkaan käsiin.” 6 Mutta Joosafat sanoi: “Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?” 7 Israelin kuningas vastasi Joosafatille: “On vielä yksi mies, jonka kautta voisimme kysyä Herralta. Mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.” Joosafat sanoi: “Älköön kuningas noin puhuko.” 8 Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: “Hae kiireesti Miika, Jimlan poika!”

9 Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellaan Samarian portin aukiolla puettuina kuninkaallisiin vaatteisiin, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessään. 10 Sidkia, Kenaanan poika, teki itselleen rautasarvet ja sanoi: “Näin sanoo Herra: ‘Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun.’” 11 Kaikki profeetat profetoivat samoin sanoin: “Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä menestyt. Herra antaa kaupungin kuninkaan käsiin.”

Miikan neuvoja ei kuunnella

(1Kn 22:13-28)

12 Sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, sanoi hänelle: “Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinunkin sanasi heidän sanansa kaltainen. Lupaa sinäkin hyvää.” 13 Mutta Miika vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Jumalani minulle sanoo.”

14 Miika tuli kuninkaan eteen, ja kuningas kysyi häneltä: “Miika, lähdemmekö sotaan Gileadin Raamotiin vai luovunko ajatuksesta?” Miika vastasi: “Lähtekää, niin te menestytte; heidät annetaan teidän käsiinne.” 15 Mutta kuningas sanoi hänelle: “Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totta Herran nimessä?” 16 Miika vastasi: “Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: ‘Näillä ei ole isäntää. Palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’” 17 Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: “Enkö minä sanonut sinulle, ettei hän koskaan profetoi minulle hyvää vaan aina pahaa!”

18 Mutta Miika sanoi: “Kuulkaa siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan istuimellaan ja kaikki taivaan joukot seisomassa hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. 19 Ja Herra kysyi: ‘Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Yksi sanoi yhtä, toinen toista. 20 Silloin tuli eräs henki, joka asettui seisomaan Herran eteen ja sanoi: ‘Minä viekoittelen hänet.’ Herra kysyi siltä: ‘Miten?’ 21 Henki vastasi: ‘Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ‘Saat viekoitella; sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin!’ 22 Ja nyt, katso, Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettojesi suuhun. Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.”

23 Silloin Sidkia, Kenaanan poika, meni Miikan luo, löi häntä poskelle ja sanoi: “Mitä tietä Herran Henki olisi poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?” 24 Miika vastasi: “Sen saat nähdä sinä päivänä, jona menet sisimpään kammioon piiloutuaksesi.”

25 Israelin kuningas sanoi: “Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet takaisin kaupungin päällikön Aamonin ja kuninkaan pojan Jooaksen luo 26 ja sanokaa: ‘Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä mies vankilaan ja elättäkää häntä vesitilkalla ja leivänkannikalla, kunnes minä palaan voittajana takaisin.’” 27 Miika vastasi: “Jos sinä todella palaat voittajana takaisin, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani.” Ja vielä hän sanoi: “Kuulkaa tämä, kaikki kansat!”

Ahab kuolee taistelussa

(1Kn 22:29-35)

28 Sitten Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin. 29 Israelin kuningas sanoi Joosafatille: “Minäpä pukeudun tuntemattomaksi ennen kuin käyn taisteluun. Ole sinä kuitenkin omissa vaatteissasi.” Niin Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja lähti taisteluun. 30 Mutta Aramin kuningas oli antanut käskyn sotavaunujen päälliköille: “Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, oli hän alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa.” 31 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, he sanoivat: “Tuo on varmaankin Israelin kuningas”, ja piirittivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi apua, ja Herra auttoi häntä. Jumala houkutteli heidät pois hänen luotaan. 32 Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, he vetäytyivät pois.

33 Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, osui Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Kuningas sanoi silloin vaunujensa ohjaajalle: “Käännä vaunut ja vie minut pois taistelukentältä. Minä olen haavoittunut.” 34 Mutta taistelun käydessä tuona päivänä yhä kiivaammaksi Israelin kuningas jäi seisomaan vaunuihinsa vastapäätä aramilaisia iltaan asti. Auringonlaskun aikaan hän kuoli.

Jeehu nuhtelee Joosafatia

1 Joosafat, Juudan kuningas, palasi rauhassa takaisin kotiinsa Jerusalemiin. 2 Silloin näkijä Jeehu, Hananin poika, meni kuningas Joosafatia vastaan ja sanoi hänelle: “Oliko sinun autettava jumalatonta? Rakastatko sinä Herran vihamiehiä? Tämän vuoksi sinun päälläsi on Herran viha. 3 Mutta sinussa on myös hyvää. Olethan hävittänyt aserat maasta ja taivuttanut sydämesi etsimään Jumalaa.”

Joosafat järjestää oikeusasioita

4 Niin Joosafat jäi Jerusalemiin. Hän kulki jälleen kansan keskuudessa Beersebasta aina Efraimin vuoristoon asti ja sai kansan palaamaan takaisin Herran, isiensä Jumalan, luo. 5 Hän asetti tuomareita maahan, kaupunki kaupungilta jokaiseen Juudan linnoitettuun kaupunkiin. 6 Hän sanoi tuomareille: “Katsokaa, mitä teette, sillä te ette ole tuomitessanne vastuussa ihmisille vaan Herralle. Hän on teidän kanssanne, kun te tuomitsette. 7 Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Katsokaa tarkoin, mitä teette, sillä Herra, meidän Jumalamme, ei ole väärämielinen eikä puolueellinen, eikä hän ota lahjuksia.” 8 Myös Jerusalemiin Joosafat asetti leeviläisiä, pappeja ja Israelin perhekuntien päämiehiä jakamaan Herran oikeutta ja ratkaisemaan riita-asioita.

Kun Joosafat oli palannut Jerusalemiin, 9 hän antoi tuomareille käskyn: “Tehkää näin Herran pelossa, uskollisesti ja kokosydämisesti: 10 Jokaisessa riita-asiassa, jonka omissa kaupungeissaan asuvat virkaveljenne tuovat teidän eteenne – koskipa asia sitten henkirikosta tai lain, käskyjen, säädöksien tai oikeuksien tulkintaa – varoittakaa heitä, ettei heistä tulisi syyllisiä Herran edessä ja ettei viha kohtaisi teitä ja veljiänne. Tehkää näin, niin ette joudu syyllisiksi. 11 Ylipappi Amarja on esimiehenne kaikissa Herran asioissa ja Sebadja, Ismaelin poika, Juudan heimon päämies, kaikissa kuninkaan asioissa. Leeviläiset ovat teidän johtomiehiänne. Olkaa lujat ja ryhtykää työhön! Herra olkoon sen kanssa, joka on hyvä.”

Joosafat etsii hädässä Herraa

1 Tämän jälkeen lähtivät mooabilaiset ja ammonilaiset ja heidän kanssaan myös muita kuin ammonilaisia sotimaan Joosafatia vastaan. 2 Joosafatille tultiin kertomaan: “Suuri sotajoukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, Edomista, ja se on jo Hasason-Taamarissa.” Hasason-Taamar tarkoittaa Een-Gediä. 3 Joosafat pelästyi ja kääntyi etsimään neuvoa Herralta, ja hän kuulutti paaston koko Juudaan.

4 Silloin Juuda kokoontui pyytämään apua Herralta, ja kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa. 5 Joosafat astui Juudan ja Jerusalemin seurakunnan eteen Herran temppelissä, uuden esipihan edessä, 6 ja sanoi: “Herra, meidän isiemme Jumala! Etkö juuri sinä ole Jumala taivaassa? Sinä hallitset kaikkia kansoja ja valtakuntia, sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä sinun edessäsi. 7 Etkö sinä, meidän Jumalamme, ole se, joka karkotit tämän maan asukkaat kansasi Israelin edeltä ja annoit maan ystäväsi Abrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi? 8 He asettuivat siihen asumaan, rakensivat siihen temppelin sinulle, sinun nimellesi, ja sanoivat: 9 ‘Jos meitä kohtaa onnettomuus, miekka, rangaistus, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä. Me huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat.’

10 Ja katso, siinä ovat nyt ammonilaiset, mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset! Sinä et antanut israelilaisten kulkea näiden kansojen alueiden kautta, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan he kulkivat niiden ohi eivätkä tuhonneet niitä. 11 Näin he nyt palkitsevat meidät: he ovat tulossa karkottamaan meidät maasta, joka kuuluu sinulle ja jonka olet antanut meille perinnöksi. 12 Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Meillä ei ole voimaa vastustaa tuota suurta joukkoa, joka on tulossa kimppuumme. Me emme tiedä mitä tehdä, ja siksi meidän silmämme katsovat sinuun.”

13 Kaikki Juudan miehet seisoivat Herran edessä mukanaan vaimot ja lapset, sylivauvatkin.

Herra vastaa Joosafatille

14 Silloin Herran Henki tuli seurakunnan keskellä leeviläisen Jahasielin, Aasafin jälkeläisen päälle. Jahasiel oli Sakarjan poika, tämä Benajan poika, tämä Jegielin ja tämä Mattanjan poika. 15 Hän sanoi: “Kuunnelkaa tarkasti, kaikki te Juudan ja Jerusalemin asukkaat ja sinä kuningas Joosafat. Näin sanoo teille Herra: ‘Älkää pelätkö älkääkä arkailko tuota suurta sotajoukkoa, sillä tämä sota ei ole teidän vaan Jumalan. 16 Menkää huomenna alas vihollisia vastaan. He nousevat silloin Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät sen laakson päässä, joka on itään päin Jeruelin autiomaasta. 17 Mutta teidän asianne ei ole silloin taistella. Pysykää paikoillanne, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää pelätkö älkääkä arkailko! Menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on teidän kanssanne’.”

18 Silloin Joosafat kumartui maahan kasvoilleen, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat heittäytyivät Herran eteen palvomaan häntä. 19 Kehatin ja Koorahin jälkeläisiin kuuluvat leeviläiset nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, hyvin voimakkaalla äänellä.

20 Varhain seuraavana aamuna he kaikki nousivat ja lähtivät Tekoan autiomaahan. Kun he olivat lähdössä, Joosafat astui esiin ja sanoi: “Kuulkaa minua, Juudan ja Jerusalemin asukkaat! Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette turvassa, ja uskokaa hänen profeettojaan, niin te menestytte.” 21 Kysyttyään kansalta neuvoa hän asetti laulajat ylistämään Herraa pyhässä kaunistuksessa. Nämä lähtivät liikkeelle sotaan varustautuneen joukon edellä ja lauloivat: “Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.”

Joosafat voittaa vihollisensa

22 Samalla hetkellä kun he virittivät riemuhuudon ja ylistyslaulun, Herra antoi väijyksissä olleen joukon hyökätä ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selustaan, niiden, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun, ja niin heidät lyötiin. 23 Ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat näet Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään näitä. Lopetettuaan Seirin miehet he auttoivat tuhoamaan toinen toisensa. 24 Kun Juudan miehet tulivat tähystyspaikalle, josta näkyi autiomaahan, ja kääntyivät katsomaan sotajoukkoa, he näkivät maassa vain ruumiita. Yksikään vihollisista ei ollut päässyt pakoon. 25 Silloin Joosafat lähti joukkoineen ryöstämään heiltä saalista. He löysivät ruumiiden seasta paljon tavaraa, vaatteita ja kalliita esineitä ja ottivat itselleen enemmän kuin jaksoivat kantaa. Kolme päivää he ryöstivät saalista, sillä sitä oli paljon. 26 Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Berakalaaksoon. Siellä he ylistivät Herraa, ja siksi paikan nimenä on Berakalaakso vielä tänäkin päivänä.

27 Sen jälkeen kaikki Joosafatin johdossa olevat Juudan ja Jerusalemin miehet kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistaan. 28 He saapuivat Jerusalemiin ja menivät harppuja, lyyroja ja torvia soittaen Herran temppeliin. 29 Jumalan kauhu valtasi kaikki maat ja valtakunnat, kun niissä kuultiin Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan. 30 Sitten Joosafatin valtakunta sai elää rauhassa, sillä hänen Jumalansa antoi hänen päästä rauhaan joka taholla.

Joosafatin ajan historiaa

(1Kn 22:41-51)

31 Joosafat hallitsi Juudaa. Hän oli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli Asuba, Silhin tytär. 32 Joosafat kulki isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä. 33 Uhrikukkulat eivät kuitenkaan hävinneet, eikä kansa ollut vieläkään taivuttanut sydäntään isiensä Jumalan puoleen.

34 Muista Joosafatia koskevista asioista, hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan, on kirjoitettu Jeehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuninkaiden kirjaan.

Joosafatin liitto Ahasjan kanssa

(1Kn 22:49-50)

35 Myöhemmin Juudan kuningas Joosafat liittoutui Israelin kuninkaan Ahasjan kanssa, jonka teot olivat jumalattomia. 36 Joosafat liittoutui Ahasjan kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen. Laivat he rakensivat Esjon-Geberissä. 37 Mutta Elieser, Doodavahun poika Maaresasta, profetoi Joosafatia vastaan ja sanoi: “Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, Herra särkee sen, mitä olet rakentanut.” Niin laivat rikkoutuivat eivätkä päässeet Tarsiiseen.

Jooram Juudan kuninkaana

(2Kn 8:17-22)

1 Joosafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen sijaansa tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jooram. 2 Jooramin veljiä olivat Joosafatin pojat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarjahu, Miikael ja Sefatja. Nämä kaikki olivat Juudan kuninkaan Joosafatin poikia. 3 Heidän isänsä oli antanut heille paljon lahjoja: hopeaa, kultaa ja kalleuksia sekä linnoitettuja kaupunkeja Juudassa. Kuninkuuden hän oli kuitenkin antanut Jooramille, sillä tämä oli esikoinen. 4 Kun Jooram oli noussut isänsä valtaistuimelle ja vahvistanut asemansa, hän tappoi miekalla kaikki veljensä ja eräitä Israelin johtomiehiä.

5 Jooram oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. 6 Hän vaelsi Israelin kuninkaiden tietä Ahabin suvun tavoin. Hänellä oli näet vaimona Ahabin tytär, ja hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 7 Herra ei kuitenkaan tahtonut tuhota Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja koska hän oli luvannut antaa Daavidin ja hänen poikiensa lampun palaa ikuisesti.

Edom ja Libna luopuvat Juudan alaisuudesta

8 Jooramin päivinä edomilaiset luopuivat Juudan alaisuudesta ja asettivat itselleen kuninkaan. 9 Silloin Jooram lähti liikkeelle päällikköineen ja kaikkine sotavaunuineen. Hän nousi yöllä ja voitti edomilaiset, jotka olivat piirittäneet hänet ja sotavaunujen päälliköt. 10 Edomilaiset kuitenkin luopuivat Juudan alaisuudesta, ja Edom on ollut erillään tähän päivään asti. Myös Libna luopui Jooramin alaisuudesta, koska hän oli hylännyt Herran, isiensä Jumalan. 11 Hänkin teetti uhrikukkuloita Juudan vuoristoon, saattoi Jerusalemin asukkaat harjoittamaan haureutta ja vietteli Juudan.

Profeetta Elian kirje

12 Jooramille tuli profeetta Elialta kirje, jossa sanottiin: “Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: Sinä et ole kulkenut isäsi Joosafatin teitä etkä Aasan, Juudan kuninkaan, teitä 13 vaan olet kulkenut Israelin kuninkaiden tietä. Olet saattanut Juudan ja Jerusalemin asukkaat haureuteen niin kuin Ahabin suku saattoi kansansa haureuteen, ja olet myös tappanut veljesi, jotka olivat sinun isäsi perhekuntaa, parempia kuin sinä. 14 Sen tähden Herra lyö ankaralla vitsauksella sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja kaikkea omaisuuttasi. 15 Sinä itse sairastut vaikeaan tautiin, sisusvaivaan, kunnes ajan mittaan sisälmyksesi työntyvät taudin voimasta ulos.”

Jooramin rangaistus ja kuolema

16 Sitten Herra herätti Jooramia vastaan filistealaisten hengen ja niiden arabialaisten hengen, jotka asuivat kuusilaisten naapureina. 17 Nämä hyökkäsivät Juudaa vastaan, valloittivat sen ja veivät saaliinaan kaiken omaisuuden, mitä kuninkaanlinnassa oli. He veivät myös hänen poikansa ja vaimonsa, niin ettei hänen pojistaan jäänyt jäljelle kuin Jooahas, hänen nuorin poikansa. 18 Kaiken tämän jälkeen Herra rankaisi häntä parantumattomalla sisusvaivalla. 19 Tauti paheni päivä päivältä, kunnes toisen vuoden lopulla hänen sisälmyksensä työntyvät taudin voimasta ulos, ja hän kuoli koviin tuskiin. Hänen kansansa ei polttanut hänelle kuolinsuitsutusta, niin kuin oli poltettu hänen isilleen.

20 Jooram oli kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Hän meni pois kenenkään kaipaamatta, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, ei kuitenkaan kuninkaiden hautoihin.

Ahasja Juudan kuninkaana

(2Kn 8:25-29)

1 Jerusalemin asukkaat tekivät Ahasjan, Jooramin nuorimman pojan, kuninkaaksi hänen sijaansa, sillä kaikki vanhemmat pojat oli tappanut rosvojoukko, joka oli tullut arabialaisten kanssa leiriin. Näin Ahasjasta, Jooramin pojasta, tuli Juudan kuningas. 2 Ahasja oli kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yhden vuoden. Hänen äitinsä oli nimeltään Atalja, Omrin tytär.

3 Myös Ahasja vaelsi Ahabin suvun teitä, sillä hänen äitinsä oli neuvomassa häntä jumalattomuuteen. 4 Ahabin suvun tavoin Ahasja teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, sillä hänen isänsä kuoleman jälkeen Ahabin sukulaiset olivat hänen neuvonantajinaan, hänen turmiokseen. 5 Heidän neuvostaan Ahasja myös lähti Israelin kuninkaan Jooramin, Ahabin pojan, kanssa sotimaan Aramin kuningasta Hasaelia vastaan Gileadin Raamotiin, mutta aramilaiset haavoittivat Jooramia. 6 Hän palasi Jisreeliin parantuakseen haavoista, joita häneen oli lyöty Raamassa hänen taistellessaan Aramin kuningasta Hasaelia vastaan. Juudan kuningas Ahasja, Jooramin poika, tuli Jisreeliin katsomaan Jooramia, Ahabin poikaa, koska tämä oli sairaana.

Jeehu surmauttaa Ahasjan

7 Jumalalta tuli Ahasjan tuhoksi se, että hän meni Jooramin luo. Sinne tultuaan hän lähti Jooramin kanssa kohtaamaan Jeehua, Nimsin poikaa, jonka Herra oli voidellut hävittämään Ahabin suvun. 8 Kun Jeehu oli toteuttamassa Ahabin suvun tuomiota, hän tapasi Juudan ruhtinaat ja Ahasjan veljenpojat, jotka palvelivat Ahasjaa, ja tappoi heidät. 9 Sitten hän etsi Ahasjaa, ja tämä saatiin kiinni Samariassa, jossa hän piileskeli. Ahasja vietiin Jeehun eteen ja surmattiin. Hänet haudattiin, sillä sanottiin: “Onhan hän Joosafatin poika, hänen, joka etsi koko sydämestään Herraa.” Mutta Ahasjan suvussa ei ollut ketään, joka olisi kyennyt hallitsemaan kuninkaana.

Ataljan hirmuvalta

(2Kn 11:1-16)

10 Kun Atalja, Ahasjan äiti, näki, että hänen poikansa oli kuollut, hän nousi ja tuhosi koko Juudan heimon kuningassuvun. 11 Kuninkaan tytär Joosabat oli kuitenkin salaa ottanut surmattaviksi joutuvien kuninkaan poikien joukosta Ahasjan pojan Jooaksen ja vienyt hänet ja hänen imettäjänsä makuuhuoneeseen. Näin Joosabat, joka oli kuningas Jooramin tytär, pappi Joojadan vaimo ja Ahasjan sisar, sai Jooaksen kätketyksi Ataljalta, niin ettei tämä voinut surmata häntä. 12 Poika oli piilotettuna heidän luonaan Jumalan temppelissä kuusi vuotta Ataljan hallitessa maata.

Pappi Joojada kukistaa Ataljan

1 Seitsemäntenä vuotena Joojada rohkaisi mielensä ja teki liiton sadanpäälliköiden Asarjan, Jerohamin pojan, Ismaelin, Joohananin pojan, Asarjan, Oobedin pojan, Maasejan, Adajan pojan, ja Elisafatin, Sikrin pojan, kanssa. 2 Nämä kiertelivät Juudassa ja kokosivat leeviläiset kaikista Juudan kaupungeista sekä Israelin perhekuntien päämiehet. Sitten he palasivat Jerusalemiin.

3 Koko seurakunta teki liiton kuninkaan kanssa Jumalan temppelissä. Joojada sanoi: “Kuulkaa! Kuninkaan pojasta on tuleva kuningas, niin kuin Herra on puhunut Daavidin pojista. 4 Teidän tulee tehdä näin: Se kolmannes teistä, papeista ja leeviläisistä, jonka on mentävä palvelukseen sapattina, olkoon sisäänkäyntien vartijoina, 5 kolmannes kuninkaanlinnassa ja kolmannes Jesodportilla. Muu väki olkoon Herran temppelin esipihoilla. 6 Muut kuin papit ja palvelusta suorittavat leeviläiset eivät saa mennä Herran temppeliin. Nämä voivat mennä, sillä he ovat pyhiä, mutta muun kansan on noudatettava Herran määräystä. 7 Leeviläisten on asetuttava kuninkaan ympärille kullakin ase kädessään. Jokainen, joka tunkeutuu temppeliin, on surmattava. Olkaa te kuninkaan luona, menipä hän sitten ulos tai sisään.”

8 Leeviläiset ja koko Juudan kansa tekivät aivan niin kuin pappi Joojada oli heitä käskenyt. Kukin sadanpäällikkö otti ne miehensä, joiden oli mentävä palvelukseen sapattina, ja ne, jotka olivat vapaavuorossa sapattina, sillä pappi Joojada ei ollut vapauttanut osastoja palveluksesta. 9 Pappi Joojada antoi sadanpäälliköille Jumalan temppelissä olevat keihäät, pienet kilvet ja suuret kilvet, jotka olivat kuuluneet kuningas Daavidille. 10 Hän asetti kaikki miehet seisomaan kuninkaan ympärille kullakin keihäs kädessään. Heitä seisoi temppelin eteläsivulta sen pohjoissivulle saakka alttaria ja temppeliä päin kääntyneinä. 11 Sitten tuotiin esiin kuninkaan poika, pantiin kruunu hänen päähänsä ja hänelle annettiin lain kirja. Hänet julistettiin kuninkaaksi, ja Joojada ja hänen poikansa voitelivat hänet ja huusivat: “Eläköön kuningas!”

12 Kun Atalja kuuli kansan huudon sen juostessa ja ylistäessä kuningasta, hän meni kansan luo Herran temppeliin. 13 Siellä hän näki kuninkaan seisomassa pylvään vieressä sisäänkäynnin luona. Päälliköt ja torvensoittajat olivat kuninkaan vierellä, ja koko kansa riemuitsi. Torviin puhallettiin, ja laulajat soittimineen johtivat ylistystä. Silloin Atalja repäisi vaatteensa ja huusi: “Salaliitto! Salaliitto!” 14 Mutta pappi Joojada käski sotajoukkoa komentavia sadanpäälliköitä ja sanoi heille: “Viekää hänet pois rivien välitse ja surmatkaa miekalla jokainen, joka yrittää seurata häntä.” Joojada oli näet sanonut: “Älkää surmatko häntä Herran temppelissä.” 15 He kävivät Ataljaan käsiksi, ja kun hänet oli tuotu kuninkaanlinnan Hevosportille, porttikäytävään, hänet surmattiin siellä.

Ataljan valta päättyy

(2Kn 11:17-20)

16 Joojada teki liiton omasta, koko kansan ja kuninkaan puolesta, että he olisivat Herran kansa. 17 Sitten koko kansa meni Baalin temppeliin ja hajotti sen. Temppelin alttarit ja kuvat murskattiin, ja Mattan, Baalin pappi, tapettiin alttarien edessä.

18 Joojada asetti Herran temppeliä valvomaan leeviläisiä pappeja, jotka Daavid oli jakanut osastoihin Herran temppeliä varten uhraamaan polttouhreja Herralle, niin kuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, iloiten ja laulaen Daavidin ohjeiden mukaan. 19 Hän asetti portinvartijat Herran temppelin porteille, ettei sisään pääsisi kukaan, joka oli jollakin tavalla saastainen.

20 Hän otti mukaansa sadanpäälliköt, ylimykset ja kansan johtomiehet sekä koko maan kansan. He veivät kuninkaan Herran temppelistä ja tulivat Yläportin kautta kuninkaanlinnaan ja asettivat kuninkaan istumaan kuninkaalliselle valtaistuimelle. 21 Koko maan kansa iloitsi, ja kaupunki pysyi rauhallisena. Atalja oli surmattu miekalla.

Jooas Juudan kuninkaana

(2Kn 12:1-3)

1 Jooas oli seitsemän vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa neljäkymmentä vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Sibja, kotoisin Beersebasta. 2 Niin kauan kuin pappi Joojada eli, Jooas teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. 3 Joojada otti hänelle kaksi vaimoa, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

Jooas korjauttaa temppelin

4 Sen jälkeen Jooas sai sydämelleen kunnostaa Herran temppelin. 5 Hän kutsui kokoon papit ja leeviläiset ja sanoi heille: “Lähtekää Juudan kaupunkeihin ja kootkaa kaikkialta Israelista rahaa vuosittain Jumalanne temppelin korjaamista varten. Teidän tulee kiirehtiä tätä asiaa.” Leeviläiset eivät kuitenkaan kiirehtineet. 6 Silloin kuningas kutsui ylipappi Joojadan ja sanoi hänelle: “Miksi et ole huolehtinut siitä, että leeviläiset toisivat Juudasta ja Jerusalemista Israelin seurakunnan veron, jonka Herran palvelija Mooses määräsi todistuksen telttamajaa varten? 7 Jumalaton Atalja ja hänen poikansa ovat näet tunkeutuneet Jumalan temppeliin, ja he ovat käyttäneet kaikkia Herran temppelin pyhiä esineitä baalien palvontaan.”

8 Kuninkaan käskystä tehtiin arkku ja se asetettiin Herran temppelin portin ulkopuolelle. 9 Juudassa ja Jerusalemissa kuulutettiin, että Herralle oli tuotava vero, jonka Jumalan palvelija Mooses oli autiomaassa määrännyt Israelille. 10 Kaikki johtomiehet ja koko kansa toivat iloiten verorahan ja heittivät sen arkkuun, kunnes se täyttyi. 11 Aina kun leeviläiset toivat arkun kuninkaan asettamien valvojien luo ja näkivät, että siinä oli paljon rahaa, kuninkaan kirjuri ja ylipapin virkamies tulivat tyhjentämään arkun, ja sitten he kantoivat sen takaisin paikoilleen. Näin he tekivät päivittäin ja kokosivat paljon rahaa.

12 Sitten kuningas ja Joojada antoivat rahat Herran temppelin työn valvojille, ja nämä palkkasivat kivenhakkaajia ja puuseppiä kunnostamaan Herran temppeliä, niin myös rauta- ja kupariseppiä korjaamaan sitä. 13 Työntekijät ahkeroivat, ja työ edistyi heidän käsissään. He saattoivat entiselleen Jumalan temppelin sen määrämittojen mukaan ja kunnostivat sen. 14 Kun he olivat saaneet työnsä valmiiksi, he veivät loput rahat kuninkaalle ja Joojadalle. Niillä teetettiin kalustoa Herran temppeliin: jumalanpalveluksessa ja uhraamisessa käytettäviä esineitä, kuppeja ja kulta- ja hopeaesineitä. Papit uhrasivat Herran temppelissä säännöllisesti polttouhreja niin kauan kuin Joojada eli.

15 Mutta Joojada tuli vanhaksi ja kuoli elämästä kyllänsä saaneena. Hän oli kuollessaan sadankolmenkymmenen vuoden ikäinen. 16 Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuninkaiden viereen, sillä hän oli tehnyt hyvää Israelissa Jumalan ja hänen temppelinsä puolesta.

Jooas luopuu Herrasta

17 Joojadan kuoleman jälkeen Juudan johtomiehet tulivat kuningas Jooaksen luo ja osoittivat maahan kumartuen hänelle kunnioitustaan. Silloin kuningas kuuli heitä. 18 He hylkäsivät Herran, isiensä Jumalan, temppelin ja palvelivat asera-paaluja ja epäjumalankuvia. Niin Jumalan viha kohtasi Juudan ja Jerusalemin asukkaita tämän heidän syyllisyytensä tähden. 19 Hän lähetti heidän keskuuteensa profeettoja palauttamaan heidät Herran luo. Nämä varoittivat heitä, mutta he eivät kuunnelleet.

20 Silloin Jumalan Henki puki voimalla Sakarjan, pappi Joojadan pojan, ja hän nousi korokkeelle kansan eteen ja sanoi: “Näin sanoo Jumala: ‘Miksi te rikotte Herran käskyt? Ette te silloin menesty. Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät.’” 21 Mutta he tekivät salaliiton Sakarjaa vastaan ja kivittivät hänet kuoliaaksi kuninkaan käskystä Herran temppelin esipihalla. 22 Kuningas Jooas ei muistanut hyvyyttä, jota Sakarjan isä Joojada oli hänelle osoittanut, vaan surmautti Joojadan pojan. Tämä sanoi kuollessaan: “Herra nähköön ja kostakoon.”

Jooaksen tuomio ja kuolema

23 Vuoden vaihteessa aramilaisten sotajoukko hyökkäsi Jooaksen kimppuun. Aramilaiset tulivat Juudaan ja Jerusalemiin ja surmasivat kaikki kansan johtomiehet. Kaiken heiltä saadun saaliin he lähettivät Damaskon kuninkaalle. 24 Vaikka aramilaisten sotajoukko tuli vähälukuisena, Herra antoi sen käsiin Juudan valtavan sotajoukon, koska Juuda oli hylännyt Herran, isiensä Jumalan. Näin aramilaiset panivat toimeen Jooaksen tuomion.

25 Kun aramilaiset sitten lähtivät Jooaksen kimpusta, he jättivät hänet pahoin haavoittuneena. Hänen palvelijansa tekivät salaliiton häntä vastaan pappi Joojadan pojan murhan tähden ja tappoivat Jooaksen hänen omaan vuoteeseensa. Näin hän kuoli, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta häntä ei haudattu kuninkaiden hautoihin. 26 Ne, jotka tekivät salaliiton Jooasta vastaan olivat: Saabad, ammonilaisen naisen Simeatin poika, ja Joosabad, mooabilaisen naisen Simritin poika. 27 Jooaksen pojista, monista häntä koskevista ennustuksista ja Jumalan temppelin korjaustöistä on kirjoitettu Kuninkaiden kirjan selityskirjaan. Kuninkaaksi hänen sijaansa tuli hänen poikansa Amasja.

Amasja Juudan kuninkaana

(2Kn 14:2-6)

1 Amasja oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jooaddan, kotoisin Jerusalemista.

2 Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ei kuitenkaan ehyellä sydämellä. 3 Kun hänen kuninkuutensa oli vahvistunut, hän tappoi ne palvelijansa, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä. 4 Mutta heidän lapsensa hän jätti surmaamatta, niin kuin on kirjoitettu lakiin, Mooseksen kirjaan, jossa Herra on käskenyt näin: “Älköön isiä surmattako lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden. Jokainen kuolkoon oman syntinsä tähden.”

Amasja voittaa edomilaiset

5 Sitten Amasja kokosi Juudan miehet ja jakoi heidät osastoihin, koko Juudan ja Benjaminin perhekunnittain, tuhannen- ja sadanpäälliköiden mukaan. Hän piti heistä katselmuksen, kaksikymmenvuotiaista ja sitä vanhemmista, ja huomasi heitä olevan 300 000 sotakelpoista, keihästä ja kilpeä käyttävää valiomiestä. 6 Lisäksi hän palkkasi Israelista sadalla hopeatalentilla 100 000 soturia. 7 Mutta Jumalan mies tuli hänen luokseen ja sanoi: “Kuningas! Älköön Israelin sotajoukko lähtekö sinun kanssasi, sillä Herra ei ole Israelin, ei kenenkään näiden efraimilaisten kanssa. 8 Mutta lähde sinä rohkeasti taisteluun. Muuten Jumala kaataa sinut vihollistesi edessä, sillä Jumalalla on valta auttaa ja kaataa.” 9 Amasja kysyi Jumalan mieheltä: “Miten sitten käy niille sadalle talentille, jotka olen antanut Israelin joukolle?” Jumalan mies vastasi: “Herra voi antaa sinulle paljon enemmän kuin ne.” 10 Silloin Amasja erotti sen joukon, joka oli tullut Efraimista hänen luokseen, ja lähetti sen kotiin. Miehet vihastuivat kovin Juudaan ja palasivat kotiinsa vihasta hehkuen.

11 Mutta Amasja rohkaisi mielensä ja johti väkensä Suolalaaksoon. Siellä hän surmasi 10 000 seiriläistä. 12 Toiset 10 000 Juudan miehet ottivat elävinä vangeiksi. Nämä he veivät kallion laelle ja syöksivät heidät sieltä alas, niin että kaikki ruhjoutuivat. 13 Mutta ne, jotka kuuluivat Amasjan takaisin lähettämään joukkoon eivätkä olleet päässeet hänen kanssaan sotaan, tekivät ryöstöretken Juudan kaupunkeihin, Samariasta aina Beet-Hooroniin saakka. He surmasivat niiden asukkaista 3 000 ja ottivat paljon saalista.

14 Kun Amasja tuli takaisin voitettuaan edomilaiset, hän toi mukanaan seiriläisten jumalat ja asetti ne itselleen jumaliksi. Hän palvoi niitä ja poltti niille uhreja. 15 Silloin Herran viha syttyi Amasjaa kohtaan, ja hän lähetti tämän luo profeetan, joka sanoi hänelle: “Miksi kysyt neuvoa tuon kansan jumalilta, jotka eivät voineet pelastaa omaa kansaansa sinun käsistäsi?” 16 Kun profeetta näin puhui Amasjalle, hän vastasi: “Olemmeko asettaneet sinut kuninkaan neuvonantajaksi? Lopeta jo, ettei sinua surmattaisi.” Profeetta lopetti ja sanoi: “Minä tiedän, että Jumala on päättänyt tuhota sinut, koska teet näin etkä ole kuunnellut neuvoani.”

Juudan ja Israelin sota

(2Kn 14:8-20)

17 Keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa Amasja, Juudan kuningas, lähetti Jooakselle, Jooahaksen pojalle, Jeehun pojanpojalle, Israelin kuninkaalle, tämän sanan: “Tule, kohdatkaamme toisemme taistelussa.” 18 Mutta Israelin kuningas Jooas lähetti Juudan kuninkaalle Amasjalle tämän vastauksen: “Libanonin ohdake lähetti Libanonin setrille sanan: ‘Anna tyttäresi vaimoksi pojalleni.’ Mutta Libanonin villieläimet kulkivat ohdakkeen ylitse ja tallasivat sen maahan. 19 Sinä sanot: ‘Näetkö, minä olen voittanut edomilaiset!’ Sydämesi on ylpistynyt saatuasi kunniaa. Pysy kotonasi. Miksi haastaisit riitaa onnettomuudeksesi ja sortuisit, sinä itse ja Juuda sinun kanssasi?”

20 Mutta Amasja ei kuunnellut häntä. Se tuli Jumalalta, jotta Jumala voisi antaa Juudan Jooaksen käsiin, koska Juuda oli kysynyt neuvoa Edomin jumalilta. 21 Silloin Israelin kuningas Jooas lähti liikkeelle. Hän ja Juudan kuningas Amasja kohtasivat toisensa taistelussa Beet-Semeksessä, joka on Juudan aluetta. 22 Juudan miehet joutuivat Israelia vastaan tappiolle ja pakenivat kukin kotiinsa. 23 Israelin kuningas Jooas otti Beet-Semeksessä vangiksi Juudan kuninkaan Amasjan, joka oli Jooahaksen pojan Jooaksen poika. Kun Jooas tuli Jerusalemiin, hän antoi repiä Jerusalemin muuria neljänsadan kyynärän matkalta Efraiminportilta Kulmaportille saakka. 24 Jooas otti kaiken kullan ja hopean sekä kaikki esineet, jotka olivat Jumalan temppelissä Oobed-Edomin hallussa, sekä kuninkaanlinnan aarteet. Hän otti myös panttivankeja ja palasi sitten Samariaan.

Amasjan kuolema

(2Kn 14:17-20)

25 Juudan kuningas Amasja, Jooaksen poika, eli Israelin kuninkaan Jooaksen, Jooahaksen pojan, kuoleman jälkeen viisitoista vuotta. 26 Muista Amasjaa koskevista asioista, aikaisemmista ja myöhemmistä, on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuninkaiden kirjaan.

27 Siitä ajasta alkaen, jolloin Amasja luopui Herrasta, punottiin Jerusalemissa salaliittoa häntä vastaan. Hän pakeni Laakikseen, mutta sinne lähetettiin miehiä hänen jälkeensä, ja he surmasivat hänet siellä. 28 Hänet nostettiin hevosten selkään ja vietiin haudattavaksi isiensä viereen Juudan kaupunkiin.

Ussia Juudan kuninkaana

(2Kn 14:21,22, 15:2,3)

1 Sitten koko Juudan kansa otti Ussian, joka oli kuudentoista vuoden ikäinen, ja asetti hänet kuninkaaksi hänen isänsä Amasjan sijaan. 2 Ussia linnoitti Eelatin ja palautti sen Juudalle, sen jälkeen kun kuningas Amasja oli mennyt lepoon isiensä luo.

3 Ussia oli kuudentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäkaksi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Jekolja, kotoisin Jerusalemista.

4 Ussia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt. 5 Hän etsi Jumalaa niin kauan kuin Jumalan näkyjä ymmärtävä Sakarja eli, ja niin kauan kuin hän etsi Herraa, Jumala antoi hänen menestyä.

Ussian sotajoukko ja mahtavuus

6 Ussia lähti sotimaan filistealaisia vastaan ja antoi repiä Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit. Sitten hän rakennutti kaupunkeja Asdodin alueella ja filistealaisten maassa. 7 Jumala auttoi häntä taisteluissa filistealaisia vastaan ja Guur-Baalissa asuvia arabialaisia vastaan sekä meunilaisia vastaan. 8 Ammonilaiset maksoivat veroa Ussialle, ja hänen maineensa levisi aina Egyptiin saakka, sillä hänestä oli tullut hyvin mahtava.

9 Ussia rakennutti Jerusalemiin tornit Kulmaportin, Laaksoportin ja Kulmauksen päälle ja varusti ne lujiksi. 10 Hän rakennutti torneja myös autiomaahan ja hakkautti paljon vesisäiliöitä, sillä hänellä oli paljon karjaa sekä Alankomaassa että ylätasangolla. Vuoristossa ja puutarhamailla hänellä oli maanviljelijöitä ja viinitarhureita, sillä hän harrasti maanviljelystä.

11 Ussialla oli sotajoukko, joka suoritti palvelusta ja lähti sotaan osastoittain sen lukumäärän mukaan, miten paljon miehiä oli ollut katselmuksessa, jonka kirjuri Jegiel ja johtomies Maaseja olivat toimittaneet Hananjan, kuninkaallisen päällikön, johdolla. 12 Perhekuntien päämiesten, urheiden soturien, lukumäärä oli kaikkiaan 2 600. 13 Heidän rinnallaan oli 307 500 miehen suuruinen sotajoukko, joka taisteli väellä ja voimalla kuninkaan puolesta vihollista vastaan.

14 Ussia varusti koko sotajoukon kilvillä, keihäillä, kypärillä, rintahaarniskoilla, jousilla, lingoilla ja linkokivillä. 15 Hän teetti Jerusalemiin taitavasti suunniteltuja sotakoneita, jotka asetettiin torneihin ja muurien kulmiin ja joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Hänen maineensa levisi kauas, sillä hän sai ihmeellisesti apua, niin että hänestä tuli mahtava.

Ussian ylpeys ja rangaistus

16 Kun Ussiasta oli tullut mahtava, hänen sydämensä ylpistyi, niin että hän toimi kelvottomasti. Hänestä tuli uskoton Herraa, Jumalaansa, kohtaan, ja hän meni suitsutusalttarin ääreen Herran temppeliin suitsuttamaan. 17 Mutta pappi Asarja meni sinne hänen jälkeensä mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä. 18 He asettuivat seisomaan kuningas Ussian ympärille ja sanoivat hänelle: “Ei ole sinun asiasi, Ussia, suitsuttaa Herralle. Sen saavat tehdä vain papit, Aaronin jälkeläiset, jotka on pyhitetty suitsuttamaan. Lähde ulos pyhäköstä, sillä sinä olet ollut uskoton, ja siitä sinulle ei tule kunniaa Herralta, Jumalalta.” 19 Silloin Ussia, jolla juuri silloin oli kädessään suitsutusastia suitsuttamista varten, vihastui. Mutta kun hän vihastui pappeihin, hänen otsaansa puhkesi spitaali Herran temppelissä suitsutusalttarin ääressä pappien läsnäollessa.

20 Kun ylipappi Asarja ja kaikki muut papit kääntyivät Ussiaan päin, he näkivät, että hänellä oli spitaali otsassa. Silloin he ajoivat hänet kiireesti ulos, ja itsekin hän lähti sieltä kiireesti pois, sillä Herra oli lyönyt häntä.

21 Kuningas Ussia sairasti spitaalia kuolinpäiväänsä saakka. Hän asui spitaalisena eri talossa, sillä hänet oli estetty menemästä Herran temppeliin. Jootam, hänen poikansa, oli kuninkaanlinnan päällikkönä ja jakoi oikeutta maan kansalle.

22 Muista Ussiaa koskevista asioista, aikaisemmista ja myöhemmistä, on kirjoittanut profeetta Jesaja, Aamoksen poika. 23 Sitten Ussia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen, kuninkaiden hautausmaalle. Hänestä sanottiin: “Hän on spitaalinen.” Kuninkaaksi hänen sijaansa tuli hänen poikansa Jootam.

Jootam Juudan kuninkaana

(2Kn 15:33-38)

1 Jootam oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hänen äitinsä oli Saadokin tytär, nimeltään Jerusa. 2 Jootam teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt. Hän ei kuitenkaan tunkeutunut Herran temppeliin. Kansa vaelsi silti yhä kelvottomasti.

3 Jootam rakennutti Yläportin Herran temppeliin, ja hän rakennutti paljon myös Oofelin muuria. 4 Hän linnoitti Juudan vuoriston kaupunkeja, ja metsiin hän rakensi linnoja ja torneja. 5 Jootam kävi sotaa ammonilaisten kuningasta vastaan. Hän voitti ammonilaiset, ja heidän oli maksettava hänelle sinä vuonna sata talenttia hopeaa, 10 000 koor-mittaa vehnää ja 10 000 koor-mittaa ohraa. Tämän ammonilaiset suorittivat hänelle myös toisena ja kolmantena vuotena. 6 Jootam vahvistui, koska hän vaelsi vakaasti Herran, Jumalansa, edessä.

7 Muista Jootamia koskevista asioista, kaikista hänen sodistaan ja hänen vaelluksestaan, on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuninkaiden kirjaan. 8 Hän oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. 9 Sitten Jootam meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen poikansa Aahas tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.

Aahas Juudan kuninkaana

(2Kn 16:2-4)

1 Aahas oli kahdenkymmenen vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt. 2 Hän vaelsi Israelin kuninkaiden teitä ja teki myös valettuja kuvia baaleille. 3 Hän suitsutti Ben-Hinnomin laaksossa ja poltti poikiaan tulessa niiden kansojen iljettävien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten tieltä. 4 Hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen lehtevän puun alla.

Aram ja Israel hyökkäävät Juudaan

5 Siksi Herra, hänen Jumalansa, antoi hänet Aramin kuninkaan käsiin. Aramilaiset löivät hänet, ottivat häneltä suuren joukon sotilaita vangiksi ja veivät heidät Damaskoon. Hänet annettiin myös Israelin kuninkaan käsiin, ja tämä tuotti hänelle suuren tappion. 6 Pekah, Remaljan poika, surmasi yhtenä päivänä 120 000 Juudan sotakuntoista miestä, koska Juuda oli hylännyt Herran, isiensä Jumalan. 7 Sikri, efraimilainen sotasankari, tappoi kuninkaanpojan Maasejan, linnan päällikön Asrikamin ja Elkanan, joka oli arvossa kuninkaasta seuraava. 8 Israelilaiset ottivat vangiksi heimoveljiensä vaimoja, poikia ja tyttäriä, yhteensä 200 000 ja ryöstivät heiltä myös paljon saalista, jonka he veivät Samariaan.

9 Siellä oli Herran profeetta nimeltään Ooded. Hän meni sotajoukkoa vastaan, kun se oli tulossa Samariaan, ja sanoi: “Herra, teidän isienne Jumala, on vihastunut Juudaan ja antanut heidät teidän käsiinne. Te olette tappaneet heitä raivon vallassa, joka on noussut taivaaseen asti. 10 Nyt te aiotte alistaa nämä Juudan ja Jerusalemin asukkaat orjiksenne ja orjattariksenne! Ettekö te itsekin ole syyllisiä Herran, Jumalanne, edessä? 11 Kuulkaa nyt minua ja palauttakaa vangit, jotka olette ottaneet veljienne joukosta, sillä Herran vihan hehku on teidän päällänne.”

12 Myös muutamat efraimilaisten johtomiehistä, Asarja, Joohananin poika, Berekja, Mesillemotin poika, Hiskia, Sallumin poika, ja Amasa, Hadlain poika, nousivat vastustamaan sodasta palaavia 13 ja sanoivat heille: “Älkää tuoko tänne noita vankeja. Niin tehden te saatatte meidät syyllisiksi Herran edessä, kun aiotte entisestään lisätä meidän syntejämme ja syyllisyyttämme. Onhan meidän syyllisyytemme jo nyt suuri, ja vihan hehku on Israelin päällä.”

14 Silloin sotilaat luopuivat vangeista ja saaliista johtomiesten ja koko seurakunnan edessä. 15 Tehtävään nimetyt miehet nousivat, ottivat huostaansa vangit ja antoivat saaliista vaatteet kaikille niille, jotka heidän joukossaan olivat alasti. He antoivat heille vaatteita ja kenkiä, ruokaa ja juomaa. He voitelivat heidät öljyllä ja toimittivat kaikille uupuneille aasit ja veivät heidät Jerikoon, Palmukaupunkiin, veljiensä luo. Sitten he palasivat Samariaan.

Assur ahdistaa Juudaa

(2Kn 16:7-9)

16 Siihen aikaan kuningas Aahas lähetti sanansaattajia Assurin kuninkaiden luo saadakseen apua, 17 sillä edomilaisetkin olivat tulleet, voittaneet Juudan ja ottaneet vankeja. 18 Myös filistealaiset olivat tehneet ryöstöretken Alankomaan ja Juudan Etelämaan kaupunkeihin. He olivat valloittaneet Beet-Semeksen, Aijalonin ja Gederotin sekä Sookon ja sen tytärkaupungit, Timnan ja sen tytärkaupungit ja Gimson ja sen tytärkaupungit ja asettuneet niihin asumaan. 19 Näin Herra nöyryytti Juudaa Aahaksen, Israelin kuninkaan, tähden, koska tämä oli harjoittanut kurittomuutta Juudassa ja ollut uskoton Herraa kohtaan. 20 Tillegat-Pilneser, Assurin kuningas, tuli Aahasta vastaan, mutta kävikin hänen kimppuunsa sen sijaan että olisi tukenut häntä. 21 Vaikka Aahas otti osan Herran temppelin, kuninkaanlinnan ja johtomiesten linnojen aarteista ja antoi kaiken Assurin kuninkaalle, siitä ei ollut hänelle apua.

Aahaksen luopumus ja kuolema

22 Ahdinkonsa aikana kuningas Aahas oli entistäkin uskottomampi Herraa kohtaan. 23 Hän uhrasi Damaskon jumalille, jotka olivat voittaneet hänet, sillä hän ajatteli: “Koska Aramin kuninkaiden jumalat ovat auttaneet heitä, uhraan minäkin niille, että ne auttaisivat myös minua.” Mutta ne koituivat hänelle ja koko Israelille lankeemukseksi. 24 Aahas kokosi Jumalan temppelin esineet ja hakkasi ne kappaleiksi. Hän sulki Herran temppelin ovet ja teetti itselleen alttareita joka puolelle Jerusalemia. 25 Lisäksi hän teetti jokaiseen Juudan kaupunkiin uhrikukkuloita suitsuttaakseen vieraille jumalille. Näin hän vihoitti Herran, isiensä Jumalan.

26 Mitä tulee muihin Aahasta koskeviin asioihin ja koko hänen aikaisempaan ja myöhempään vaellukseensa, niistä on kirjoitettu Juudan ja Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 27 Sitten Aahas meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin kaupunkiin, Jerusalemiin; häntä ei viety Israelin kuninkaiden hautoihin. Hänen poikansa Hiskia tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Hiskia Juudan kuninkaana

(2Kn 18:2,3)

1 Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abia, Sakarjan tytär. 2 Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.

Hiskian puhe leeviläisille

3 Hiskia avasi ensimmäisen hallitusvuotensa ensimmäisessä kuussa Herran temppelin ovet ja korjasi ne. 4 Sitten hän kutsui papit ja leeviläiset ja kokosi heidät itäiselle aukiolle. 5 Hän sanoi heille: “Kuulkaa minua, leeviläiset! Pyhittäytykää nyt ja pyhittäkää Herran, isienne Jumalan, temppeli ja viekää pyhäköstä pois kaikki saastaisuus. 6 Meidän isämme ovat olleet uskottomia ja tehneet sitä, mikä on pahaa Herran, meidän Jumalamme, silmissä. He ovat hylänneet hänet, he ovat kääntäneet kasvonsa pois Herran asumuksesta ja kääntäneet sille selkänsä. 7 He ovat myös sulkeneet eteishallin ovet ja sammuttaneet lamput. He eivät ole polttaneet suitsuketta eivätkä ole uhranneet polttouhreja pyhäkössä Israelin Jumalalle. 8 Sen tähden on Herran viha kohdannut Juudaa ja Jerusalemia, ja hän on tehnyt ne kauhun, hämmästyksen ja ivan vihellyksen aiheiksi, niin kuin omin silmin näette. 9 Sen tähden ovat meidän isämme kaatuneet miekkaan ja meidän poikamme, tyttäremme ja vaimomme joutuneet vankeuteen. 10 Minä tahdon nyt sydämestäni tehdä liiton Herran, Israelin Jumalan, kanssa, että hänen vihansa hehku kääntyisi pois meistä. 11 Älkää siis, poikani, enää olko välinpitämättömiä, sillä Herra on valinnut teidät seisomaan hänen edessään ja palvelemaan häntä, olemaan hänen palvelijoinaan ja suitsuttamaan hänelle.”

Herran temppeli puhdistetaan

12 Silloin nousivat leeviläisistä kehatilaiset Mahat, Amasain poika, ja Jooel, Asarjan poika, merarilaiset Kiis, Abdin poika, ja Asarja, Jehallelelin poika, geersonilaiset Jooah, Simman poika, ja Eeden, Jooahin poika, 13 Elisafanin jälkeläiset Simri ja Jegiel, Aasafin jälkeläiset Sakarja ja Mattanja, 14 Heemanin jälkeläiset Jehiel ja Simei, ja Jedutunin jälkeläiset Semaja ja Ussiel. 15 He kokosivat veljensä, pyhittäytyivät ja menivät puhdistamaan Herran temppeliä, niin kuin kuningas oli Herran sanan mukaan käskenyt. 16 Papit menivät sisälle Herran temppeliin puhdistamaan sitä. He toivat Herran temppelin esipihalle kaiken saastan, minkä löysivät Herran temppelistä. Leeviläiset ottivat sen vastaan ja veivät ulos Kidroninlaaksoon. 17 He alkoivat pyhittämisen ensimmäisen kuun ensimmäisenä päivänä. Kuukauden kahdeksantena päivänä he olivat edenneet Herran temppelin eteishalliin asti. Herran temppeliä he pyhittivät toiset kahdeksan päivää ja saivat työnsä valmiiksi ensimmäisen kuun kuudentenatoista päivänä.

18 Sitten he menivät sisälle kuningas Hiskian luo ja sanoivat: “Me olemme puhdistaneet koko Herran temppelin, polttouhrialttarin ja kaikki sen esineet sekä pyhien leipien pöydän ja kaikki sen esineet. 19 Kaikki esineet, jotka kuningas Aahas hallitusaikanaan oli uskottomuudessaan hylännyt, me olemme kunnostaneet ja pyhittäneet, ja ne ovat nyt Herran alttarin edessä.”

Temppelipalvelus uudistetaan

20 Kuningas Hiskia kutsui varhain aamulla koolle kaupungin johtomiehet ja meni Herran temppeliin. 21 He toivat seitsemän sonnimullikkaa, seitsemän pässiä, seitsemän karitsaa ja seitsemän pukkia syntiuhriksi valtakunnan puolesta, pyhäkön puolesta ja koko Juudan puolesta. Hiskia käski pappien, Aaronin jälkeläisten, uhrata ne Herran alttarilla. 22 Papit teurastivat mullikat, ottivat veren ja vihmoivat sen alttarille. Sitten he teurastivat pässit ja vihmoivat veren alttarille. Vielä he teurastivat karitsat ja vihmoivat veren alttarille. 23 Lopuksi he toivat syntiuhripukit kuninkaan ja seurakunnan eteen ja laskivat kätensä niiden päälle. 24 Papit teurastivat ne ja uhrasivat niiden veren syntiuhrina alttarilla koko Israelin sovitukseksi, sillä kuningas oli käskenyt uhrata polttouhrin ja syntiuhrin koko Israelin puolesta.

25 Kuningas asetti leeviläiset symbaaleineen, harppuineen ja lyyroineen Herran temppeliin, niin kuin Daavid, kuninkaan näkijä Gaad ja profeetta Naatan olivat käskeneet. Tämä oli Herran antama käsky, joka oli tullut hänen profeettojensa kautta. 26 Leeviläiset seisoivat paikoillaan käsissään Daavidin teettämät soittimet, samoin papit torvet käsissään. 27 Sitten Hiskia käski uhrata alttarilla polttouhrin. Kun uhraaminen aloitettiin, alkoi myös laulu Herralle torvien ja Daavidin, Israelin kuninkaan, teettämien soittimien säestyksellä.

28 Koko seurakunta kumartui maahan, ja laulu kaikui ja torvet soivat niin kauan kuin polttouhria uhrattiin. 29 Kun uhraaminen oli päättynyt, kuningas ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan, kumartuivat palvomaan Herraa. 30 Kuningas Hiskia ja johtomiehet käskivät leeviläisten ylistää Herraa Daavidin ja näkijä Aasafin sanoin. Leeviläiset ylistivät häntä iloiten, kumartuivat maahan ja palvoivat häntä.

31 Sitten Hiskia alkoi puhua ja sanoi: “Nyt te olette vihkiytyneet Herralle. Tulkaa ja tuokaa teurasuhreja ja kiitosuhreja Herran temppeliin.” Silloin seurakunta toi teurasuhreja ja kiitosuhreja, ja jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, toi myös polttouhreja. 32 Seurakunnan tuomien polttouhrien lukumäärä oli seitsemänkymmentä nautaa, sata pässiä ja kaksisataa karitsaa. Kaikki nämä tuotiin polttouhriksi Herralle. 33 Muita pyhiä lahjoja oli kuusisataa nautaa ja kolmetuhatta lammasta. 34 Pappeja oli kuitenkin niin vähän, etteivät he voineet nylkeä kaikkia polttouhriteuraita. Siksi heidän leeviläiset veljensä auttoivat heitä, kunnes työ oli suoritettu ja muutkin papit olivat pyhittäytyneet. Leeviläiset näet olivat pyhittäytymisessään tunnollisempia kuin papit. 35 Myös polttouhreja, yhteysuhrirasvoja ja polttouhriin kuuluvia juomauhreja oli paljon. Näin järjestettiin palvelus Herran temppelissä. 36 Hiskia ja koko kansa iloitsivat siitä, mitä Jumala oli kansalle valmistanut, sillä se oli tapahtunut nopeasti.

Hiskian järjestämä pääsiäisjuhla

1 Hiskia lähetti sanansaattajia kaikkialle Israeliin ja Juudaan ja kirjoitti myös kirjeet Efraimiin ja Manasseen, että kaikki tulisivat Herran temppeliin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. 2 Kuningas oli näet sopinut yhdessä johtomiestensä ja koko Jerusalemin seurakunnan kanssa, että pääsiäistä vietettäisiin toisessa kuussa. 3 He eivät nimittäin voineet viettää pääsiäistä ajallaan, koska pappeja ei ollut pyhittäytynyt riittävää määrää eikä kansa vielä ollut koolla Jerusalemissa. 4 Suunnitelma oli kuninkaan ja koko seurakunnan mielestä hyvä. 5 Niin he päättivät kuuluttaa kaikkialla Israelissa Beersebasta Daaniin asti, että oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Sitä ei ollut vietetty joukolla, niin kuin on laissa kirjoitettuna.

6 Juoksijat kulkivat kuninkaan ja johtomiesten kirjeet mukanaan halki koko Israelin ja Juudan ja julistivat kuninkaan käskyn mukaisesti: “Israelilaiset! Palatkaa Herran, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, luo, niin hän palaa teidän luoksenne, teidän, jotka olette päässeet pakoon ja pelastuneet Assurin kuninkaiden käsistä. 7 Älkää olko niin kuin teidän isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomia Herralle, isiensä Jumalalle, ja jotka hän antoi tuhon omiksi, kuten te itse olette nähneet. 8 Älkää siis olko niskureita niin kuin teidän isänne. Ojentakaa kätenne Herran puoleen, tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku väistyisi teistä. 9 Jos palaatte Herran luo, veljenne ja poikanne saavat vangitsijoiltaan armahduksen ja voivat palata takaisin tähän maahan. Herra, teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias eikä käännä kasvojaan pois teistä, kun te palaatte hänen luokseen.”

10 Juoksijat kulkivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen alueella, aina Sebuloniin asti, mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin. 11 Kuitenkin jotkut Asserin, Manassen ja Sebulonin miehistä nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin. 12 Myös Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi kansalle yksimielisen sydämen, niin että se teki, mitä kuningas ja johtomiehet olivat Herran sanan mukaan määränneet.

13 Niin Jerusalemiin kokoontui paljon kansaa viettämään happamattoman leivän juhlaa toisessa kuussa. Kokoontuneita oli hyvin paljon. 14 He lähtivät liikkeelle ja poistivat Jerusalemissa olleet epäjumalien alttarit. Myös kaikki suitsutusalttarit he poistivat ja heittivät Kidroninlaaksoon. 15 Toisen kuun neljäntenätoista päivänä he teurastivat pääsiäislampaan. Papit ja leeviläiset olivat häpeissään ja pyhittäytyivät. Sitten he toivat polttouhreja Herran temppeliin. 16 He asettuivat tavallisille paikoilleen Mooseksen, Jumalan miehen, lain mukaisesti. Papit vihmoivat veren, jonka leeviläiset antoivat heille.

17 Koska seurakunnassa oli paljon sellaisia, jotka eivät olleet pyhittäytyneet, leeviläiset huolehtivat pääsiäislampaiden teurastamisesta ja pyhittämisestä Herralle kaikkien niiden puolesta, jotka eivät olleet puhtaita. 18 Vaikka kansan joukosta useimmat, varsinkin Efraimista, Manassesta, Isaskarista ja Sebulonista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislampaan vastoin sitä, mitä oli kirjoitettu, Hiskia rukoili heidän puolestaan ja sanoi: “Herra, joka on hyvä, antakoon anteeksi 19 jokaiselle, joka on taivuttanut sydämensä etsimään Herraa, isiensä Jumalaa, vaikka ei olekaan puhdas pyhäkkösäädösten mukaisesti.” 20 Herra kuuli Hiskiaa ja antoi kansalle anteeksi.

21 Jerusalemissa olevat israelilaiset viettivät seitsemän päivää happamattoman leivän juhlaa iloiten suuresti, ja leeviläiset ja papit ylistivät Herraa joka päivä soittaen voimakkaasti soittimilla. 22 Hiskia puhutteli ystävällisesti leeviläisiä, jotka suorittivat tehtävänsä taitavasti Herran kunniaksi. Seitsemän päivän ajan he söivät juhlauhreja, uhrasivat yhteysuhreja ja ylistivät Herraa, isiensä Jumalaa. 23 Koko seurakunta päätti viettää juhlaa vielä toiset seitsemän päivää, ja niin vietettiin ilojuhlaa vielä seitsemän päivää. 24 Hiskia, Juudan kuningas, oli nimittäin antanut seurakunnalle tuhat sonnimullikkaa ja seitsemäntuhatta lammasta. Lisäksi johtomiehet olivat antaneet seurakunnalle tuhat sonnimullikkaa ja kymmenentuhatta lammasta. Suuri joukko pappeja oli pyhittäytynyt. 25 Koko Juudan seurakunta iloitsi, samoin papit, leeviläiset ja koko Israelista tullut väki, niin myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maasta ja ne, jotka asuivat Juudassa. 26 Jerusalemissa oli suuri ilo. Tämän kaltaista ei Jerusalemissa ollut tapahtunut Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti. 27 Sitten leeviläiset papit nousivat ja siunasivat kansan. Heidän äänensä tuli kuulluksi, ja heidän rukouksensa nousi Herran pyhään asumukseen, taivaaseen.

Hiskia järjestää jumalanpalveluksen

1 Kun kaikki tämä oli päättynyt, kaikki saapuvilla olevat israelilaiset lähtivät Juudan kaupunkeihin. He murskasivat patsaat, hakkasivat asera-paalut maahan ja hävittivät uhrikukkulat ja alttarit kaikkialta Juudasta, Benjaminista, Efraimista ja Manassesta. Sitten kaikki israelilaiset palasivat kukin perintömaalleen ja kaupunkeihinsa.

2 Hiskia asetti tehtäviinsä pappien ja leeviläisten osastot. Hän asetti jokaisen osastoonsa ja tehtäviinsä hänen papillisen tai leeviläisen palvelustehtävänsä mukaan, toimittamaan polttouhreja ja yhteysuhreja sekä suorittamaan palvelusta, kiittämään ja ylistämään Herran leirin porteilla. 3 Se osa, jonka kuningas antoi omaisuudestaan, käytettiin polttouhreiksi, aamu- ja iltapolttouhreiksi, sekä sapatteina, uudenkuun päivinä ja muina juhlina toimitettaviksi polttouhreiksi, niin kuin Herran laissa on kirjoitettuna. 4 Kuningas käski kansan, Jerusalemin asukkaiden, antaa papeille ja leeviläisille heidän osuutensa, jotta nämä pitäisivät kiinni Herran laista.

5 Kun tämä sana levisi, israelilaiset toivat runsaat ensihedelmät viljasta, viinistä, öljystä, hunajasta ja kaikesta maan sadosta. He toivat lisäksi runsaat kymmenykset kaikesta. 6 Ne Israelin ja Juudan miehet, jotka asuivat Juudan kaupungeissa, toivat hekin kymmenykset nautakarjasta, lampaista ja vuohista. Niiden lisäksi he erottivat kymmenykset Herralle, heidän Jumalalleen, muista pyhistä lahjoista ja panivat ne kasoihin. 7 Kolmannessa kuussa he alkoivat tehdä kasoja ja lopettivat työn seitsemännessä kuussa.

8 Kun Hiskia ja johtomiehet tulivat ja näkivät kasat, he kiittivät Herraa ja hänen kansaansa Israelia. 9 Ja kun Hiskia kysyi papeilta ja leeviläisiltä näistä kasoista, 10 ylipappi Asarja, joka oli Saadokin sukua, vastasi hänelle: “Siitä asti kun Herran temppeliin alettiin tuoda uhrilahjoja, olemme syöneet kylliksemme, ja paljon on jäänyt tähteeksikin. Herra on siunannut kansaansa, ja siksi näin paljon on jäänyt tähteeksi.”

11 Sitten Hiskia käski kunnostaa Herran temppelin sivuhuoneet. Kun ne oli kunnostettu, 12 niihin tuotiin tunnollisesti uhrilahjat, kymmenykset ja pyhät lahjat. Niitä valvomassa oli leeviläinen Koonanja ja hänen veljensä Simei, joka oli arvossa hänestä seuraava. 13 Jehiel, Asasja, Nahat, Asael, Jerimot, Joosabad, Eliel, Jismakja, Mahat ja Benaja olivat Koonanjan ja hänen veljensä Simein käskyläisinä kuningas Hiskian ja Asarjan, Jumalan temppelin esimiehen, määräyksestä. 14 Leeviläinen Koore, Jimnan poika, joka oli portinvartijana idän puolella, huolehti Jumalalle annetuista vapaaehtoisista lahjoista ja Herralle tulevista uhrilahjoista ja kaikkein pyhimmistä lahjoista. 15 Hänen alaisinaan olivat Eeden, Minjamin, Jeesua, Semaja, Amarja ja Sekanja, joiden oli tunnollisesti osastoittain suoritettava osuudet veljilleen pappiskaupungeissa, niin pienille kuin suurillekin.

16 Osuudet suoritettiin kaikille miehille sukuluetteloihin katsomatta, kolmivuotiaille ja sitä vanhemmille, sekä kaikille, jotka menivät joka päivä osastoittain Herran temppeliin tekemään palvelusta vuorollaan. 17 Papit merkittiin sukuluetteloihin perhekunnittain ja leeviläiset, kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat, osastoittain palvelustehtäviensä mukaan. 18 Sukuluetteloihin oli merkitty kaikki heidän pikkulapsensa, vaimonsa, poikansa ja tyttärensä koko seurakunnasta, sillä papit pyhittäytyivät palvelustehtäväänsä tunnollisesti. 19 Niitä Aaronin jälkeläisiä, pappeja varten, jotka asuivat kaupunkiensa laidunmailla, oli kussakin kaupungissa nimeltä mainitut miehet, joiden tehtävänä oli suorittaa osuudet kaikille pappisperheiden miespuolisille jäsenille, samoin kaikille sukuluetteloihin merkityille leeviläisille.

20 Näin Hiskia teki koko Juudassa. Hän teki sitä, mikä oli hyvää, oikeaa ja totta Herran, hänen Jumalansa, edessä. 21 Hän etsi Jumalaansa kaikessa, mihin ryhtyi, koskipa se sitten palvelusta Jumalan temppelissä, lakia tai käskyjä. Kaiken tämän hän teki koko sydämestään, ja niin hän menestyi.

Sanheribin sotaretki Juudaan

(Jes 36:1-22, 37:8-38)

1 Näiden tapahtumien ja Hiskian uskollisen vaelluksen jälkeen tuli Sanherib, Assurin kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen linnoitettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itselleen. 2 Kun Hiskia näki, että Sanherib oli tullut sotiakseen Jerusalemia vastaan, 3 hän neuvotteli johtomiesten ja sotasankareiden kanssa kaupungin ulkopuolella olevien vesilähteiden tukkimisesta. He päättivät auttaa häntä. 4 Paljon kansaa tuli koolle, ja he tukkivat kaikki lähteet ja puron, joka virtasi sen seudun läpi. He sanoivat: “Miksi Assurin kuninkaat tultuaan löytäisivät paljon vettä?”

5 Hiskia rohkaisi mielensä ja rakensi uudelleen koko revityn osan muuria, korotti torneja ja rakensi muurin ulkopuolelle toisen muurin. Hän vahvisti Millon varustuksia Daavidin kaupungissa ja teetti paljon heittoaseita ja kilpiä. 6 Hän asetti kansalle sotapäälliköt, kokosi nämä luokseen aukiolle kaupungin portin eteen ja puhui heille rohkaisevasti sanoen: 7 “Olkaa lujat ja rohkeat! Älkää pelätkö älkääkä arkailko Assurin kuningasta ja kaikkea joukkoa, joka on hänen kanssaan. Hän, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssaan. 8 Hänen kanssaan on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra, meidän Jumalamme. Hän auttaa meitä ja sotii meidän sotiamme.” Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.

9 Tämän jälkeen Sanherib, Assurin kuningas, joka oli Laakiksen edustalla koko sotajoukkonsa kanssa, lähetti palvelijoitaan Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan, ja kaikkien Jerusalemissa olevien Juudan miesten luo ja käski sanoa: 10 “Näin sanoo Sanherib, Assurin kuningas: Mihin te luotatte, kun jäätte saarroksiin Jerusalemiin? 11 Eikö ole niin, että Hiskia viettelee teitä ja antaa teidän kuolla nälkään ja janoon, kun hän sanoo: ‘Herra, meidän Jumalamme, pelastaa meidät Assurin kuninkaan käsistä?’ 12 Eikö juuri Hiskia hävittänyt hänen uhrikukkulansa ja alttarinsa ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille näin: ‘Yhden ainoan alttarin eteen teidän on kumarruttava palvontaan ja vain sen päällä poltettava uhreja’? 13 Ettekö tiedä, mitä minä ja isäni olemme tehneet kaikkien maiden kansoille? Ovatko näiden kansojen jumalat voineet pelastaa maitaan minun käsistäni? 14 Onko yksikään minun isieni tuhoamien kansojen kaikista jumalista voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni? Kuinka sitten teidän jumalanne voisi pelastaa teidät minun käsistäni? 15 Ja nyt, älkää antako Hiskian pettää ja vietellä itseänne älkääkä uskoko häntä, sillä ei minkään kansan eikä minkään valtakunnan jumala ole voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni tai isieni käsistä, miten sitten teidän jumalanne. Hän ei pelasta teitä minun käsistäni.”

16 Sanheribin palvelijat puhuivat vielä muutakin Herraa, Jumalaa, ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan. 17 Sanherib kirjoitti myös kirjeitä häpäistäkseen Herraa, Israelin Jumalaa, ja puhuakseen häntä vastaan. Niissä sanottiin: “Niin kuin eivät muiden maiden kansojen jumalat ole pelastaneet kansojaan minun käsistäni, ei Hiskiankaan jumala pelasta kansaansa minun käsistäni.” 18 Sanheribin palvelijat huusivat kovalla äänellä juudan kielellä jerusalemilaisille, joita oli muurilla, herättääkseen heissä pelkoa ja kauhua ja niin saadakseen kaupungin valloitetuksi. 19 He puhuivat Jerusalemin Jumalasta niin kuin muiden maiden kansojen jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.

Herra pelastaa Juudan

20 Kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, rukoilivat tämän vuoksi ja huusivat taivaan puoleen. 21 Silloin Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki soturit, johtomiehet ja päälliköt Assurin kuninkaan leirissä. Kuningas palasi takaisin maahansa häpeä kasvoillaan. Kun hän sitten meni jumalansa temppeliin, hänet surmasivat siellä miekalla ne, jotka olivat lähteneet hänen omasta ruumiistaan.

22 Näin Herra pelasti Hiskian ja kaikki Jerusalemin asukkaat Assurin kuninkaan Sanheribin käsistä ja kaikkien muidenkin käsistä ja antoi heille rauhan joka taholla. 23 Monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja kalleuksia Hiskialle, Juudan kuninkaalle. Kaiken tämän jälkeen hän kohosi kaikkien kansojen silmissä suureen arvoon.

Hiskian sairaus ja hänen rikkautensa

(Jes 38:1-3, 39:1-8)

24 Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa, ja Herra vastasi ja antoi hänelle ennusmerkin. 25 Hiskia ei kuitenkaan palkinnut hyvää hyvällä, sillä hänen sydämensä ylpistyi. Sen tähden hänen niin kuin Juudan ja Jerusaleminkin osaksi tuli viha. 26 Mutta kun Hiskia nöyrtyi sydämensä ylpeydestä ja myös Jerusalemin asukkaat nöyrtyivät, ei Herran viha kohdannut heitä Hiskian päivinä.

27 Hiskia sai hyvin paljon rikkautta ja kunniaa. Hän teetti itselleen aarrekammioita hopeaa, kultaa, kalliita kiviä, tuoksuaineita, kilpiä ja kaikenlaisia kallisarvoisia esineitä varten, 28 samoin varastoja vilja-, viini- ja öljysatoa varten sekä talleja kaikenlaisille eläimille ja katoksia karjalaumoja varten. 29 Hän rakennutti myös kaupunkeja itselleen ja hankki suuret laumat lampaita ja vuohia sekä nautakarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle hyvin suuren omaisuuden. 30 Hiskia myös patosi Giihonin ylälähteen veden ja johti sen alas Daavidin kaupunkiin, länteen päin. Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki.

31 Kun Baabelin johtomiesten lähettiläät, jotka oli lähetetty ottamaan selvää maassa tapahtuneesta ennusmerkistä, tulivat hänen luokseen, Jumala jätti hänet yksin vain koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli.

Hiskian kuolema

(2Kn 20:20,21)

32 Muista Hiskiaa koskevista asioista ja hänen hurskaista teoistaan on kirjoitettu profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, näyssä Juudan ja Israelin kuninkaiden kirjassa. 33 Sitten Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin siihen, mistä noustaan Daavidin jälkeläisten haudoille. Hänen kuoltuaan koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunnioitustaan. Kuninkaaksi hänen sijaansa tuli hänen poikansa Manasse.

Manasse Juudan kuninkaana

(2Kn 21:1-9)

1 Manasse oli kahdentoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäviisi vuotta.

2 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, samoja iljettäviä tekoja kuin ne kansat, jotka Herra oli karkottanut israelilaisten edeltä. 3 Hän rakensi jälleen uhrikukkulat, jotka hänen isänsä Hiskia oli hävittänyt, pystytti alttareita baaleille ja teki asera-tarhoja. Hän kumarsi ja palveli kaikkea taivaan joukkoa 4 ja rakensi alttareita myös Herran temppeliin, josta Herra oli sanonut: “Minun nimeni on oleva Jerusalemissa ikuisesti.” 5 Hän rakensi alttareita kaikelle taivaan joukolle Herran temppelin molempiin esipihoihin.

6 Poikansakin hän pani kulkemaan tulen läpi Ben-Hinnomin laaksossa, hän ennusti merkeistä, harjoitti noituutta ja velhoutta ja hankki itselleen vainaja- ja tietäjähenkien manaajia. Hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, ja niin vihoitti hänet. 7 Manasse asetti teettämänsä veistetyn kuvapatsaan Jumalan temppeliin, josta Jumala oli sanonut Daavidille ja hänen pojalleen Salomolle: “Tähän temppeliin ja Jerusalemiin, jonka minä olen valinnut kaikkien Israelin heimojen alueilta, minä asetan nimeni ikiajoiksi. 8 En minä enää anna israelilaisten jalkojen kulkea pois siitä maasta, jonka minä määräsin teidän isillenne, jos te vain tarkoin noudatatte kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa, koko sitä lakia ja niitä säädöksiä ja oikeuksia, jotka on annettu Mooseksen kautta.”

9 Mutta Manasse eksytti Juudan ja Jerusalemin asukkaat, niin että he tekivät pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.

Manassen vankeus ja nöyrtyminen

10 Herra puhui Manasselle ja hänen kansalleen, mutta he eivät kuunnelleet. 11 Silloin Herra toi Assurin kuninkaan sotapäälliköt heidän kimppuunsa. He ottivat Manassen kiinni, panivat hänelle nenärenkaan ja veivät hänet kuparikahleisiin kytkettynä Baabeliin.

12 Mutta ahdingossa ollessaan Manasse etsi Herran, Jumalansa, mielisuosiota ja nöyrtyi syvästi isiensä Jumalan edessä. 13 Ja kun hän rukoili Jumalaa, Jumala kuuli hänen rukouksensa ja suostui hänen pyyntöönsä ja toi hänet jälleen kuninkaaksi Jerusalemiin. Silloin hän ymmärsi, että Herra on Jumala.

14 Sen jälkeen Manasse rakennutti Daavidin kaupungin ulomman muurin Giihonin länsipuolisessa laaksossa Kalaporttiin saakka, niin että se ympäröi Oofelin, ja teki siitä hyvin korkean. Hän asetti sotapäälliköitä kaikkiin Juudan linnoitettuihin kaupunkeihin. 15 Hän poisti Herran temppelistä vieraat jumalat ja kuvapatsaan sekä kaikki alttarit, jotka hän oli rakennuttanut Herran temppelin vuorelle ja Jerusalemiin. Hän heitätti ne kaupungin ulkopuolelle. 16 Sitten hän kunnosti Herran alttarin, uhrasi sillä yhteys- ja kiitosuhreja ja kehotti Juudaa palvelemaan Herraa, Israelin Jumalaa. 17 Mutta kansa uhrasi edelleen uhrikukkuloilla, kuitenkin ainoastaan Herralle, Jumalalleen.

Manassen kuolema

(2Kn 21:17,18)

18 Muista Manassea koskevista asioista – siitä, miten hän rukoili Jumalaansa, ja näkijöiden sanoista, jotka hänelle puhuttiin Herran, Israelin Jumalan, nimessä – on kirjoitettu Israelin kuninkaiden aikakirjaan. 19 Myös hänen rukouksestaan ja siitä, kuinka se tuli kuulluksi, ja kaikista hänen synneistään ja uskottomuudestaan sekä paikoista, joihin hän rakensi uhrikukkuloita ja pystytti asera-tarhoja ja jumalankuvia ennen nöyrtymistään, on kirjoitettu Hoosain aikakirjaan. 20 Sitten Manasse meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin linnaansa. Kuninkaaksi hänen sijaansa tuli hänen poikansa Aamon.

Aamon Juudan kuninkaana

(2Kn 21:19-24)

21 Aamon oli kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksi vuotta. 22 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli tehnyt. Aamon uhrasi kaikille niille jumalankuville, jotka hänen isänsä Manasse oli teettänyt, ja palveli niitä.

23 Aamon ei nöyrtynyt Herran edessä, niin kuin hänen isänsä Manasse oli nöyrtynyt, vaan kartutti itselleen suuren syntivelan. 24 Niin Aamonin palvelijat tekivät salaliiton häntä vastaan ja tappoivat hänet hänen omassa linnassaan. 25 Mutta maan kansa surmasi kaikki, jotka olivat tehneet salaliiton kuningas Aamonia vastaan, ja maan kansa teki hänen poikansa Joosian kuninkaaksi hänen sijaansa.

Joosia Juudan kuninkaana

(2Kn 22:1,2)

1 Joosia oli kahdeksan vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentäyksi vuotta. 2 Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi kaikessa isänsä Daavidin teitä poikkeamatta oikealle tai vasemmalle.

3 Kahdeksantena hallitusvuotenaan, ollessaan vielä nuorukainen, Joosia alkoi etsiä isänsä Daavidin Jumalaa. Kahdentenatoista vuotena hän alkoi puhdistaa Juudaa ja Jerusalemia uhrikukkuloista ja asera-tarhoista sekä veistetyistä ja valetuista jumalankuvista. 4 Baalin alttarit hajotettiin hänen läsnäollessaan, ja niiden yli kohoavat auringonpatsaat hän hakkasi maahan. Asera-paalut sekä veistetyt ja valetut jumalankuvat hän murskasi ja rouhensi tomuksi ja sirotteli tomun niiden haudoille, jotka olivat niille uhranneet. 5 Myös pappien luut hän poltti heidän omilla alttareillaan. Näin hän puhdisti Juudan ja Jerusalemin. 6 Manassen, Efraimin ja Simeonin kaupungeissa aina Naftaliin asti, kaikkialla niiden raunioilla 7 koko Israelin maassa, hän hajotti alttarit, löi palasiksi ja rouhensi asera-paalut ja jumalankuvat ja hakkasi maahan kaikki auringonpatsaat. Sitten hän palasi Jerusalemiin.

Temppelin korjaus

8 Kahdeksantenatoista hallitusvuotenaan, puhdistettuaan maan ja temppelin, Joosia lähetti Saafanin, Asaljan pojan, kaupungin päällikön Maasejan ja kansleri Jooahin, Jooahaksen pojan, korjaamaan Herran, Jumalansa, temppeliä. 9 He tulivat ylipappi Hilkian luo ja antoivat hänelle Jumalan temppeliin tuodut rahat, jotka ovenvartijoina toimivat leeviläiset olivat koonneet Manassesta, Efraimista ja koko muusta Israelista sekä Juudasta, Benjaminista ja Jerusalemin asukkailta. 10 Rahat annettiin työnjohtajille, jotka oli pantu valvomaan töitä Herran temppelissä, ja he palkkasivat niillä miehiä, jotka työskentelivät Herran temppelissä kunnostaen ja korjaten temppeliä. 11 Osa rahoista annettiin puusepille ja rakennusmiehille, että he voisivat hankkia hakattuja kiviä sekä puutavaraa kiinnitysparruiksi ja kattohirsiksi niihin rakennuksiin, jotka Juudan kuninkaat olivat päästäneet rappeutumaan. 12 Nämä miehet toimivat siinä työssä luottomiehinä. Heitä valvomaan ja johtamaan oli pantu leeviläiset Merarin jälkeläiset Jahat ja Obadja, sekä Kehatin jälkeläiset Sakarja ja Mesullam, samoin kaikki ne leeviläiset, jotka olivat soittotaitoisia. 13 He valvoivat taakankantajia ja johtivat kaikkia työmiehiä eri töissä. Leeviläisiä oli myös kirjureina, johtomiehinä ja portinvartijoina.

Temppelistä löytyy lain kirja

(2Kn 22:8-13)

14 Kun leeviläiset olivat viemässä pois Herran temppeliin tuotuja rahoja, pappi Hilkia löysi Herran lain kirjan, joka oli annettu Mooseksen kautta. 15 Silloin Hilkia sanoi kirjuri Saafanille: “Minä löysin Herran temppelistä lain kirjan.” Hilkia antoi kirjan Saafanille. 16 Saafan meni kirja mukanaan kuninkaan luo ja teki hänelle selkoa korjaustöistä. Hän sanoi: “Palvelijasi ovat tehneet kaiken, mitä heidän tehtäväkseen annettiin. 17 He ovat ottaneet esille rahat, jotka olivat Herran temppelissä, ja antaneet ne työnjohtajille ja ammattimiehille.” 18 Kirjuri Saafan sanoi vielä kuninkaalle: “Pappi Hilkia antoi minulle erään kirjan.” Ja Saafan luki kirjaa kuninkaan edessä.

19 Kun kuningas kuuli lain sanat, hän repäisi vaatteensa. 20 Sitten kuningas antoi Hilkialle, Saafanin pojalle Ahikamille, Miikan pojalle Abdonille, kirjuri Saafanille ja kuninkaan palvelijalle Asajalle käskyn sanoen: 21 “Menkää ja kysykää tämän löydetyn kirjan vuoksi Herralta neuvoa minun puolestani ja niiden puolesta, jotka ovat jäljellä Israelissa ja Juudassa. Herran viha on näet suuri, ja se on vuodatettu päällemme, koska isämme eivät ole noudattaneet Herran sanaa niin, että olisivat tehneet kaikessa sen mukaisesti, mitä tässä kirjassa on kirjoitettu.”

Naisprofeetta Huldan vastaus

(2Kn 22:14-20)

22 Hilkia ja muut, jotka kuningas määräsi, menivät naisprofeetta Huldan luo, joka oli vaatevaraston hoitajan Sallumin, Tokhatin pojan, Hasran pojanpojan, vaimo ja asui Jerusalemissa, toisessa kaupunginosassa. He puhuivat Huldalle tästä asiasta, 23 ja hän sanoi heille: “Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ‘Sanokaa sille miehelle, joka lähetti teidät minun luokseni: 24 Näin sanoo Herra: Minä annan onnettomuuden kohdata tätä paikkaa ja sen asukkaita, kaikkien niiden kirousten, jotka on kirjoitettu Juudan kuninkaalle luettuun kirjaan. 25 Koska he ovat hylänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut kaikilla kättensä teoilla, minun vihani tulvii tämän paikan ylle, eikä se sammu. 26 Mutta sanokaa Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät kysymään neuvoa Herralta: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka olet kuullut: 27 Koska sydämesi on pehmennyt ja sinä olet nöyrtynyt Jumalan edessä kuultuasi hänen sanansa tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan – koska olet nöyrtynyt minun edessäni, repäissyt vaatteesi ja itkenyt minun edessäni, niin olen minäkin kuullut sinua, sanoo Herra. 28 Sen vuoksi minä otan sinut isiesi luo, ja sinut lasketaan rauhassa hautaasi, eivätkä silmäsi tule näkemään mitään siitä onnettomuudesta, jonka minä tuotan tälle paikalle ja sen asukkaille.’” Tämä vastaus tuotiin kuninkaalle.

Liitto Herran kanssa

(2Kn 23:1-20)

29 Sitten kuningas lähetti sanansaattajat kokoamaan luokseen kaikki Juudan ja Jerusalemin vanhimmat. 30 Kuningas meni Herran temppeliin, samoin kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, myös papit ja leeviläiset, koko kansa suurimmasta pienimpään. Hän luki heille kaikki Herran temppelistä löydetyn liitonkirjan sanat.

31 Kuningas seisoi omalla paikallaan ja teki Herran edessä liiton, jonka mukaan heidän tuli seurata Herraa, noudattaa hänen käskyjään, todistuksiaan ja säädöksiään kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan ja pitää liiton sanat, jotka oli kirjoitettu siihen kirjaan. 32 Hän otti liittoon kaikki, jotka asuivat Jerusalemissa ja Benjaminissa. Jerusalemin asukkaat sitoutuivat Jumalan, isiensä Jumalan, liittoon.

33 Joosia poisti kaikki iljetykset kaikilta israelilaisten alueilta ja vaati jokaista Israelissa asuvaa palvelemaan Herraa, hänen Jumalaansa. Niin kauan kuin Joosia eli, he eivät luopuneet Herrasta, isiensä Jumalasta.

Joosia järjestää pääsiäisen vieton

(2Kn 23:21-23)

1 Sitten Joosia järjesti Jerusalemissa pääsiäisen vieton Herran kunniaksi. Pääsiäislammas teurastettiin ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. 2 Joosia asetti papit palvelustehtäviinsä ja rohkaisi heitä palvelemaan Herran temppelissä. 3 Hän sanoi leeviläisille, jotka opettivat koko Israelia ja olivat Herralle pyhitettyjä: “Asettakaa pyhä arkku temppeliin, jonka Salomo, Daavidin poika, Israelin kuningas, on rakentanut. Teidän ei enää tarvitse kantaa sitä olallanne. Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, ja hänen kansaansa Israelia. 4 Valmistautukaa perhekunnittain, osastojenne mukaan, niin kuin Daavid, Israelin kuningas, on määrännyt ja niin kuin on kirjoitettuna Salomon, hänen poikansa, käskykirjeessä. 5 Asettukaa pyhäkköön veljienne, kansan, perhekuntaosastojen mukaan siten, että jokaista osastoa kohden on yksi leeviläisten perhekuntaryhmä. 6 Pyhittäkää itsenne, teurastakaa pääsiäislammas ja valmistakaa se veljillenne. Tehkää tämä sen sanan mukaan, jonka Herra on antanut Mooseksen kautta.”

7 Joosia antoi kansalle, kaikille, jotka olivat saapuneet, pääsiäisuhreiksi karitsoita ja kilejä, pikkukarjaa yhteensä 30 000, ja lisäksi 3 000 nautaa. Nämä otettiin kuninkaan omaisuudesta. 8 Myös päämiehet antoivat vapaaehtoisia lahjoja kansalle, papeille ja leeviläisille. Jumalan temppelin esimiehet Hilkia, Sakarja ja Jehiel antoivat papeille pääsiäisuhreiksi yhteensä 2 600 karitsaa ja kiliä ja lisäksi 300 nautaa. 9 Leeviläisten päämiehet Koonanja, Semaja ja hänen veljensä Netanel sekä Hasabja, Jeiel ja Joosabad antoivat leeviläisille pääsiäisuhreiksi yhteensä 5 000 karitsaa ja kiliä ja lisäksi 500 nautaa.

10 Kun kaikki oli valmista temppelipalvelusta varten, papit asettuivat paikoilleen, samoin leeviläiset osastojensa mukaan, niin kuin kuningas oli käskenyt. 11 Sitten teurastettiin pääsiäislammas, ja papit vihmoivat veren, jonka leeviläiset antoivat heille. Leeviläiset nylkivät nahan, 12 mutta panivat polttouhrikappaleet syrjään, jotta ne annettaisiin kansalle perhekuntaryhmien mukaan Herralle uhrattaviksi, niin kuin on kirjoitettu Mooseksen kirjaan. Samoin he tekivät naudoille. 13 Leeviläiset paistoivat tulella pääsiäislampaan säädetyllä tavalla, mutta pyhät uhrilihat he keittivät padoissa, ruukuissa ja vadeissa ja veivät ne kiireesti kansalle. 14 Sitten he valmistivat pääsiäislampaan itselleen ja papeille, sillä papit, Aaronin jälkeläiset, uhrasivat polttouhreja ja rasvoja yöhön asti. Sen tähden leeviläiset valmistivat pääsiäislampaan sekä itselleen että papeille, Aaronin jälkeläisille. 15 Laulajat, Aasafin jälkeläiset, olivat paikoillaan sen käskyn mukaisesti, jonka Daavid, Aasaf, Heeman ja kuninkaan näkijä Jedutun olivat antaneet, ja portinvartijat vartioivat jokaisella portilla. Koska heillä ei ollut lupa lähteä palveluksestaan, heidän leeviläiset veljensä valmistivat pääsiäislampaan heille.

16 Näin järjestettiin kaikki Herran palvelus sinä päivänä, pääsiäisen vietto ja polttouhrien uhraaminen Herran alttarilla sillä tavoin kuin kuningas Joosia oli käskenyt. 17 Paikalla olevat israelilaiset viettivät silloin pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää. 18 Sellaista pääsiäistä ei ollut vietetty Israelissa sitten profeetta Samuelin päivien, eikä yksikään Israelin kuningas ollut viettänyt pääsiäistä niin kuin nyt olivat viettäneet Joosia, papit ja leeviläiset, koko Juuda, saapuvilla olevat israelilaiset ja Jerusalemin asukkaat. 19 Tämä pääsiäinen vietettiin Joosian kahdeksantenatoista hallitusvuotena.

Joosian kuolema

(2Kn 23:28-30)

20 Kaiken tämän jälkeen, kun Joosia oli kunnostanut temppelin, lähti Egyptin kuningas Neko sotimaan Karkemikseen, joka on Eufratin varrella. Joosia lähti häntä vastaan. 21 Mutta Neko lähetti hänen luokseen sanansaattajia sanomaan: “Mitä sinulla on tekemistä minun kanssani, Juudan kuningas? Enhän minä nyt ole hyökkäämässä sinua vastaan vaan sitä kuningashuonetta vastaan, joka on sodassa minun kanssani. Jumala on käskenyt minun kiiruhtaa. Jätä rauhaan Jumala, joka on minun kanssani, ettei hän tuhoaisi sinua.”

22 Joosia ei kuitenkaan väistynyt hänen tieltään vaan pukeutui tuntemattomaksi taistellakseen häntä vastaan. Hän ei totellut Nekon sanoja, jotka kuitenkin tulivat Jumalan suusta, vaan ryhtyi taisteluun Megiddon tasangolla. 23 Mutta jousiampujat osuivat kuningas Joosiaan. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: “Viekää minut pois, sillä minä olen pahasti haavoittunut.” 24 Kuninkaan palvelijat siirsivät hänet sotavaunuista, panivat hänet hänen toisiin vaunuihinsa ja kuljettivat Jerusalemiin. Näin hän kuoli, ja hänet haudattiin isiensä hautaan. Koko Juuda ja Jerusalem surivat Joosiaa. 25 Jeremia sepitti Joosiasta valitusvirren, ja kaikki laulajat ja laulajattaret ovat esittäneet valitusvirsiä Joosiasta tähän päivään asti. Nämä ovat tulleet yleisiksi Israelissa, ja ne on kirjoitettu Valitusvirsiin.

26 Muista Joosiaa koskevista asioista, hänen hurskaista teoistaan, joita hän teki kirjoitetun Herran lain mukaisesti, 27 ja hänen aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheistaan on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuninkaiden kirjaan.

Jooahas Juudan kuninkaana

(2Kn 23:30-35)

1 Maan kansa otti Joosian pojan Jooahaksen ja teki hänestä kuninkaan Jerusalemissa hänen isänsä sijaan. 2 Jooahas oli kahdenkymmenenkolmen vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi. Hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. 3 Egyptin kuningas pani hänet viralta Jerusalemissa ja otti maasta pakkoverona sata talenttia hopeaa ja yhden talentin kultaa. 4 Egyptin kuningas asetti Jooahaksen veljen Eljakimin Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi ja muutti hänen nimensä Joojakimiksi. Jooahaksen, hänen veljensä, Neko otti kiinni ja vei Egyptiin.

Joojakim Juudan kuninkaana

(2Kn 23:36–24:7)

5 Joojakim oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä. 6 Baabelin kuningas Nebukadnessar hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kytki hänet vaskikahleisiin viedäkseen hänet Baabeliin. 7 Nebukadnessar vei osan Herran temppelin esineistä Baabeliin ja pani ne Baabelissa olevaan temppeliinsä.

8 Muista Joojakimia koskevista asioista ja iljettävyyksistä, joita hän teki ja joita hänessä havaittiin, on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuninkaiden kirjaan. Hänen poikansa Joojakin tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

Joojakin Juudan kuninkaana

(2Kn 24:8-17)

9 Joojakin oli kahdeksantoista vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 10 Vuoden vaihteessa kuningas Nebukadnessar lähetti noutamaan hänet sekä Herran temppelin kallisarvoiset esineet Baabeliin. Nebukadnessar asetti Joojakinin veljen Sidkian Juudan ja Jerusalemin kuninkaaksi.

Sidkia Juudan kuninkaana

(2Kn 24:18-20; Jer 52:1-11)

11 Sidkia oli kahdenkymmenenyhden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. 12 Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä, eikä hän nöyrtynyt profeetta Jeremian edessä, jonka sanat tulivat Herran suusta.

13 Hän myös kapinoi kuningas Nebukadnessaria vastaan, joka oli vannottanut hänellä valan Jumalan nimeen. Hän oli uppiniskainen ja paadutti sydämensä eikä kääntynyt Herran, Israelin Jumalan, puoleen. 14 Myös kaikki pappien johtomiehet ja kansa harjoittivat paljon uskottomuutta jäljittelemällä kaikkia muiden kansojen iljettävyyksiä. Näin he saastuttivat Herran temppelin, jonka hän oli pyhittänyt Jerusalemissa.

15 Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti jo varhain ja aina uudestaan heille varoituksia sanansaattajiensa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustaan. 16 Mutta he ivasivat Jumalan sanansaattajia, halveksivat hänen sanaansa ja pilkkasivat hänen profeettojaan, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei parannuskeinoa enää ollut.

Jerusalemin hävitys ja kansan pakkosiirtolaisuus

(2Kn 25:1-21)

17 Herra toi Juudan asukkaiden kimppuun kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössään. Hän ei säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä, vaan antoi kaikki kaldealaisten kuninkaan käsiin. 18 Kaikki Jumalan temppelin esineet, suuret ja pienet, Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen johtomiestensä aarteet, nämä kaikki Nebukadnessar vei Babyloniin. 19 Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit hajotettiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella ja kaikki sen kallisarvoiset esineet tuhottiin. 20 Ne, jotka olivat säästyneet miekalta, vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin, ja he joutuivat Baabelin kuninkaan ja hänen poikiensa palvelijoiksi siihen asti, kunnes Persian kuningaskunta sai vallan. 21 Näin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian kautta. Maa oli autiona ja lepäsi, kunnes se oli saanut hyvityksen sapateistaan, täydet seitsemänkymmentä vuotta.

Kooreksen käsky

(Esr 1:1-3)

22 Persian kuninkaan Kooreksen ensimmäisenä vuotena Herra herätti Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen täyttääkseen Herran sanan, jonka hän oli puhunut Jeremian suulla. Niin Koores antoi kuuluttaa koko valtakunnassaan ja julisti myös käskykirjeessä: 23 “Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukostanne kuuluu hänen kansaansa, olkoon Herra, hänen Jumalansa, hänen kanssaan ja menköön hän sinne.”

ESRAN KIRJA

SERUBBAABELIN JA JEESUAN JOHTAMA KOTIINPALUU, 1 – 6

Kooreksen julistus

(2Ak 36:22-23)

1 Persian kuninkaan Kooreksen ensimmäisenä vuotena Herra herätti Persian kuninkaan Kooreksen hengen, jotta toteutuisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta. Niin Koores käski kuuluttaa koko valtakunnassaan ja ilmoittaa myös kirjallisesti: 2 “Näin sanoo Persian kuningas Koores: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on määrännyt minut rakentamaan itselleen temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. 3 Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän lähteköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa. 4 Kuka vain on jäljellä, missä sitten asuukin muukalaisena, se saakoon paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeaa ja kultaa, tavaraa ja karjaa sekä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppeliä varten, joka rakennetaan Jerusalemiin.”

Herran temppelin esineet tuodaan Jerusalemiin

5 Silloin Juudan ja Benjaminin perhekuntien päämiehet sekä papit ja leeviläiset varustautuivat matkaan, kaikki, joiden hengen Jumala herätti, niin että he päättivät lähteä rakentamaan Herran temppeliä Jerusalemiin. 6 Kaikki, jotka asuivat heidän ympärillään, avustivat heitä hopeaesineillä, kullalla, tavaralla, karjalla ja kalleuksilla – kaiken sen lisäksi, mitä annettiin vapaaehtoisina lahjoina.

7 Kuningas Koores käski tuoda esiin Herran temppelin esineet, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemista ja asettanut oman jumalansa temppeliin. 8 Koores, Persian kuningas, käski aarteistonhoitaja Mitredatin tuoda ne esiin, ja tämä teki niistä luettelon Sesbassarille, Juudan ruhtinaalle. 9 Niiden lukumäärät olivat: 30 kultamaljaa, 1 000 hopeamaljaa, 29 uhriveistä, 10 30 kultapikaria, niiden jäljennöksiä 410 hopeapikaria, 1 000 muuta esinettä. 11 Kulta- ja hopeaesineitä oli kaikkiaan 5 400. Nämä kaikki Sesbassar toi mukanaan, kun pakkosiirtolaiset palasivat Baabelista Jerusalemiin.

Kotiin palanneiden luettelo

1 Nämä ovat ne tämän maakunnan asukkaat, jotka lähtivät pakkosiirtolaisuudesta, Baabelin vankeudesta, jonne Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli vienyt heidät pakkosiirtolaisuuteen. He palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin kaupunkiinsa. 2 He tulivat yhdessä Serubbaabelin, Jeesuan, Nehemian, Serajan, Reelajan, Mordekain, Bilsanin, Misparin, Bigvain, Rehumin ja Baanan kanssa.

Israelin kansan miesten lukumäärä oli: 3 Paroksen jälkeläisiä 2 172, 4 Sefatjan jälkeläisiä 372, 5 Aarahin jälkeläisiä 775, 6 Pahat-Mooabin sukua, Jeesuan ja Jooabin jälkeläisiä, 2 812, 7 Eelamin jälkeläisiä 1 254, 8 Sattun jälkeläisiä 945, 9 Sakkain jälkeläisiä 760, 10 Baanin jälkeläisiä 642, 11 Beebain jälkeläisiä 623, 12 Asgadin jälkeläisiä 1 222, 13 Adonikamin jälkeläisiä 666, 14 Bigvain jälkeläisiä 2 056, 15 Aadinin jälkeläisiä 454, 16 Hiskian sukua olevan Aaterin jälkeläisiä 98, 17 Beesain jälkeläisiä 323, 18 Jooran jälkeläisiä 112, 19 Haasumin jälkeläisiä 223, 20 Gibbarin jälkeläisiä 95.

21 Beetlehemiläisiä 123, 22 Netofan miehiä 56, 23 Anatotin miehiä 128, 24 asmavetilaisia 42, 25 kirjat-aarimilaisia, kefiralaisia ja beerotilaisia 743, 26 raamalaisia ja gebalaisia 621, 27 Mikmaan miehiä 122, 28 Beetelin ja Ain miehiä 223, 29 nebolaisia 52.

30 Magbisin jälkeläisiä 156, 31 toisen Eelamin jälkeläisiä 1 254, 32 Haarimin jälkeläisiä 320.

33 Loodilaisia, haadidilaisia ja oonolaisia 725, 34 jerikolaisia 345, 35 senaalaisia 3 630.

36 Pappeja oli: Jeesuan sukua olevan Jedajan jälkeläisiä 973, 37 Immerin jälkeläisiä 1 052, 38 Pashurin jälkeläisiä 1 247, 39 Haarimin jälkeläisiä 1 017.

40 Leeviläisiä oli: Hoodavjan jälkeläisten Jeesuan ja Kadmielin jälkeläisiä 74.

41 Laulajia oli: Aasafin jälkeläisiä 128.

42 Portinvartijoiden jälkeläisiä: Sallumin, Aaterin, Talmonin, Akkubin, Hatitan ja Soobain jälkeläisiä oli kaikkiaan 139.

43 Temppelipalvelijoita olivat: Siihan jälkeläiset, Hasufan jälkeläiset, Tabbaotin jälkeläiset, 44 Keeroksen jälkeläiset, Siiahan jälkeläiset, Paadonin jälkeläiset, 45 Lebanan jälkeläiset, Hagaban jälkeläiset, Akkubin jälkeläiset, 46 Haagabin jälkeläiset, Salmain jälkeläiset, Haananin jälkeläiset, 47 Giddelin jälkeläiset, Gaharin jälkeläiset, Reajan jälkeläiset, 48 Resinin jälkeläiset, Nekodan jälkeläiset, Gassamin jälkeläiset, 49 Ussan jälkeläiset, Paaseahin jälkeläiset, Beesain jälkeläiset, 50 Asnan jälkeläiset, Meunimin jälkeläiset, Nefusimin jälkeläiset, 51 Bakbukin jälkeläiset, Hakufan jälkeläiset, Harhurin jälkeläiset, 52 Baslutin jälkeläiset, Mehidan jälkeläiset, Harsan jälkeläiset, 53 Barkoksen jälkeläiset, Siiseran jälkeläiset, Taamahin jälkeläiset, 54 Nesiahin jälkeläiset, Hatifan jälkeläiset.

55 Salomon palvelijoiden jälkeläisiä olivat: Sootain jälkeläiset, Sooferetin jälkeläiset, Perudan jälkeläiset, 56 Jaalan jälkeläiset, Darkonin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset, 57 Sefatjan jälkeläiset, Hattilin jälkeläiset, Pookeret-Sebaimin jälkeläiset, Aamin jälkeläiset.

58 Temppelipalvelijoita ja Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli kaikkiaan 392.

59 Nämä ovat ne, jotka olivat lähteneet Teel-Melahista, Teel-Harsasta, Kerub-Addanista ja Immeristä mutta eivät kyenneet ilmoittamaan, olivatko suvultaan ja syntyperältään israelilaisia: 60 Delajan jälkeläisiä, Tobian jälkeläisiä ja Nekodan jälkeläisiä 652. 61 Pappien poikia olivat Hobaijan jälkeläiset, Koosin jälkeläiset ja Barsillain jälkeläiset, nimittäin sen miehen, joka oli ottanut vaimon gileadilaisen Barsillain tyttäristä ja jota kutsuttiin heidän sukunsa nimellä. 62 Nämä etsivät sukuluetteloitaan niitä löytämättä, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi. 63 Maaherra kielsi heitä syömästä pyhistä pyhintä ruokaa, ennen kuin nousisi pappi, joka voi hoitaa uurimia ja tummimia.

64 Koko seurakunta oli yhteensä 42 360. 65 Sen lisäksi heidän palvelijoitaan ja palvelijattariaan oli 7 337, heihin kuului laulajia ja laulajattaria 200. 66 Hevosia heillä oli 736, muuleja 245, 67 kameleita 435, aaseja 6 720.

68 Muutamat perhekuntien päämiehistä, kun he tulivat Herran temppelin paikalle Jerusalemiin, antoivat vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelille, jotta se voitaisiin pystyttää paikalleen. 69 He antoivat rakennusrahastoon sen mukaan kuin pystyivät: 61 000 dareikkia kultaa, 5 000 minaa hopeaa ja 100 papinpaitaa.

70 Papit, leeviläiset ja osa kansasta sekä laulajat, ovenvartijat ja temppelipalvelijat asettuivat asumaan kaupunkeihinsa ja kaikki muut israelilaiset omiinsa.

Alttari rakennetaan

1 Kun tuli seitsemäs kuukausi ja israelilaiset jo asuivat kaupungeissaan, kansa kokoontui yhtenä miehenä Jerusalemiin. 2 Silloin Jeesua, Joosadakin poika, ja hänen pappisveljensä, sekä Serubbaabel, Sealtielin poika, veljineen ryhtyivät rakentamaan Israelin Jumalan alttaria uhratakseen sen päällä polttouhreja, niin kuin on kirjoitettuna Jumalan miehen Mooseksen laissa. 3 He pystyttivät alttarin entiselle paikalleen, sillä he olivat kauhuissaan maan kansojen vuoksi. He uhrasivat alttarilla polttouhreja Herralle, polttouhreja aamuin ja illoin.

4 He viettivät myös lehtimajanjuhlaa, niin kuin oli säädetty, ja uhrasivat polttouhreja joka päivä niin paljon, kuin oli säädetty, kunakin päivänä sen päivän uhrit. 5 Siitä lähtien papit uhrasivat jokapäiväisen polttouhrin, sekä uudenkuun ja kaikkien muiden Herran pyhien juhlien uhrit ja lisäksi kaikki vapaaehtoisina lahjoina Herralle tuodut uhrit. 6 Seitsemännen kuun ensimmäisestä päivästä alkaen he uhrasivat polttouhreja Herralle, vaikka temppelin perustusta ei ollut vielä laskettu.

7 He antoivat rahaa kivenhakkaajille ja kirvesmiehille sekä ruokaa, juomaa ja öljyä siidonilaisille ja tyyrolaisille, jotta nämä kuljettaisivat setripuita Libanonilta meritse Jaafoon, sen valtuuden nojalla, jonka Persian kuningas Koores oli heille antanut.

Temppelin perustus lasketaan

8 Toisena vuotena siitä, kun he olivat tulleet Jumalan temppelin paikalle Jerusalemiin, sen toisessa kuussa, Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, ja heidän muut veljensä – papit ja leeviläiset, ja kaikki, jotka olivat tulleet vankeudesta Jerusalemiin – ryhtyivät työhön, ja he asettivat kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset johtamaan Herran temppelin rakennustyötä. 9 Jeesua poikineen ja veljineen ja Kadmiel poikineen, jotka olivat Hoodavjan jälkeläisiä, ryhtyivät yhdessä johtamaan Jumalan temppelin rakennustyötä, samoin kuin leeviläiset Heenadadin pojat poikineen ja veljineen.

10 Kun rakentajat olivat laskeneet Herran temppelin perustuksen, asetettiin virkapukuiset papit torvineen ja leeviläiset, Aasafin jälkeläiset, symbaaleineen ylistämään Herraa Israelin kuninkaan Daavidin antamien ohjeiden mukaan. 11 He lauloivat ylistystä ja kiitosta Herralle siitä, että hän on hyvä ja että hänen armonsa pysyy ikuisesti Israelia kohtaan. Ja koko kansa kohotti suuren riemuhuudon ylistäen Herraa siitä, että Herran temppelin perustus oli laskettu.

12 Mutta monet vanhat papit, leeviläiset ja perhekuntien päämiehet, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät suureen ääneen, kun tämän temppelin perustus laskettiin heidän silmiensä nähden. Monet taas huusivat ilosta ja riemusta. 13 Eikä raikuvaa riemuhuutoa voitu erottaa kansan äänekkäästä itkusta, sillä kansa nosti niin suuren huudon, että ääni kuului kauas.

Vastustajat juonittelevat

1 Kun Juudan ja Benjaminin vastustajat kuulivat, että pakkosiirtolaisuudesta palanneet rakensivat temppeliä Herralle, Israelin Jumalalle, 2 tulivat he Serubbaabelin ja perhekuntien päämiesten luo ja sanoivat heille: “Me tahdomme rakentaa yhdessä teidän kanssanne, sillä me etsimme teidän Jumalaanne niin kuin tekin. Hänelle me olemme uhranneet Assurin kuninkaan Eesarhaddonin päivistä asti, hänen, joka toi meidät tänne.” 3 Mutta Serubbaabel ja Jeesua ja muut Israelin perhekuntien päämiehet sanoivat heille: “Ei sovi teidän ja meidän yhdessä rakentaa temppeliä meidän Jumalallemme, vaan me yksin rakennamme Herralle, Israelin Jumalalle, niin kuin kuningas Koores, Persian kuningas, on meille käskyn antanut.”

4 Mutta maan kansa yritti saada Juudan kansan kädet herpoamaan, ja se pelotteli heitä rakentamasta. 5 Maan kansa palkkasi heitä vastaan neuvonantajia, jotta nämä tekisivät heidän hankkeensa tyhjäksi. Tätä jatkui niin kauan kuin Persian kuningas Koores eli, ja aina Persian kuninkaan Daarejaveksen hallitusaikaan saakka.

Syytöskirje juutalaisia vastaan

6 Ahasveroksen ollessa kuninkaana, hänen hallituskautensa alussa, vastustajat kirjoittivat syytöskirjeen Juudan ja Jerusalemin asukkaita vastaan.

7 Artahsastan aikana Bislam, Mitredat ja Taabeel sekä heidän muut virkatoverinsa kirjoittivat kirjeen Persian kuninkaalle Artahsastalle. Se oli kirjoitettu aramealaisella kirjoituksella ja käännetty aramean kielelle.

8 Käskynhaltija Rehum ja kirjuri Simsai kirjoittivat kuningas Artahsastalle Jerusalemia koskevan kirjeen, joka alkoi näin: 9 “Silloin ja silloin. Käskynhaltija Rehum ja kirjuri Simsai sekä muut heidän virkatoverinsa, tuomarit ja viranomaiset, tarpelilaiset, persialaiset, erekiläiset, baabelilaiset, suusanilaiset, dehavilaiset, eelamilaiset 10 ja muut kansat, jotka suuri ja kunniakas Aasenappar vei pakkosiirtolaisuuteen ja sijoitti Samarian kaupunkiin ja muualle Eufratvirran tämänpuoleiselle alueelle” ja niin edelleen.

11 Tämä on jäljennös kirjeestä, jonka he lähettivät hänelle: “Kuningas Artahsastalle sinun palvelijasi, miehet Eufratvirran tältä puolelta” ja niin edelleen.

12 “Tulkoon kuninkaan tietoon, että ne juutalaiset, jotka lähtivät sinun luotasi meidän luoksemme, ovat tulleet Jerusalemiin. He ovat nyt rakentamassa tuota kapinallista ja pahaa kaupunkia. He panevat kuntoon sen muureja ja korjaavat sen perustuksia. 13 Tulkoon siis kuninkaalle tietoon, että jos se kaupunki rakennetaan ja sen muurit pannaan kuntoon, he eivät enää suorita rahaveroa, eivät veroa luonnontuotteista eivätkä tiemaksuja, ja siitä kärsivät kuninkaiden tulot. 14 Kun kerran syömme palatsin suolaa, ei meidän ole soveliasta nähdä kuninkaan häpäisemistä. Sen tähden me lähetämme tämän tiedoksi kuninkaalle, 15 että hän antaisi tutkia sinun isiesi aikakirjaa. Siitä aikakirjasta huomaat ja saat tietää, että se kaupunki on ollut kapinallinen kaupunki, joka on aiheuttanut vahinkoa kuninkaille ja maakunnille. Siellä on muinaisista ajoista asti pantu toimeen levottomuuksia. Sen tähden se kaupunki on hävitetty. 16 Me ilmoitamme siis kuninkaalle, että jos se kaupunki rakennetaan ja sen muurit pannaan kuntoon, ei sinulle jää mitään osaa Eufratvirran tämänpuoleiseen maahan.”

Temppelin rakennustyö keskeytetään

17 Kuningas lähetti vastauksen käskynhaltija Rehumille ja kirjuri Simsaille ja muille heidän virkatovereilleen, jotka asuivat Samariassa ja muualla Eufratvirran tällä puolella: “Rauhaa” ja niin edelleen. 18 “Kirjelmä, jonka lähetitte meille, on minulle tarkasti luettu. 19 Minä annoin käskyn tutkia asiaa, ja niin huomattiin, että se kaupunki on muinaisista ajoista asti noussut kuninkaita vastaan ja että siellä on pantu toimeen kapinoita ja levottomuuksia. 20 Jerusalemissa on ollut mahtavia kuninkaita, jotka ovat hallinneet kaikkea Eufratvirran senpuoleista maata ja joille on suoritettu rahaveroa, veroa luonnontuotteista ja tiemaksuja. 21 Antakaa siis käsky, että niiden miesten on keskeytettävä työnsä eikä sitä kaupunkia saa rakentaa, ennen kuin minulta tulee käsky. 22 Ja varokaa lyömästä laimin mitään tässä asiassa, ettei tästä koituisi vielä suurempaa vahinkoa kuninkaalle.”

23 Niin pian kuin kuningas Artahsastan kirjelmän jäljennös oli luettu Rehumille, kirjuri Simsaille ja heidän virkatovereilleen, he lähtivät kiireesti Jerusalemiin juutalaisten luo ja keskeyttivät väkivalloin heidät työnsä.

24 Silloin keskeytyi Jumalan temppelin rakennustyö Jerusalemissa, ja se oli pysähdyksissä Persian kuninkaan Daarejaveksen toiseen hallitusvuoteen asti.

Rakentaminen aloitetaan uudelleen

1 Mutta profeetta Haggai ja profeetta Sakarja, Iddon poika, profetoivat Juudassa ja Jerusalemissa oleville juutalaisille Israelin Jumalan nimessä. 2 Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, ryhtyivät rakentamaan Jumalan temppeliä Jerusalemissa, ja heidän kanssaan Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä.

3 Siihen aikaan heidän luokseen tulivat Tattenai, Eufratvirran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, Setar-Boosenai ja näiden virkatoverit ja sanoivat heille näin: “Kuka on antanut teille määräyksen ryhtyä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria?” 4 Niin me kerroimme heille niiden miesten nimet, jotka rakensivat tätä rakennusta. 5 Juutalaisten vanhinten yllä oli heidän Jumalansa silmä, niin ettei heitä estetty työstä, vaan asiasta meni selonteko Daarejavekselle. Aikanaan siihen vastattiin kirjelmällä.

6 Tämä on jäljennös kirjeestä, jonka Tattenai, Eufratvirran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, ja Setar-Boosenai sekä tämän virkatoverit, Eufratvirran tällä puolella olevat persialaiset hallintovirkamiehet, lähettivät kuningas Daarejavekselle. 7 Selonteko, jonka he lähettivät hänelle, kuului näin: “Kuningas Daarejavekselle runsasta rauhaa!

8 Tulkoon kuninkaalle tiettäväksi, että me menimme Juudan maakuntaan suuren Jumalan temppelille. Sitä rakennetaan työstetyistä kivistä, ja seiniin pannaan hirsiä. Työ tehdään tarkasti, ja se sujuu rakentajien käsissä.

9 Sitten me kysyimme vanhimmilta ja sanoimme heille näin: ‘Kuka on antanut teille määräyksen ryhtyä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria?’ 10 Me kysyimme heiltä myös heidän nimiään ilmoittaaksemme ne sinulle. Niinpä kirjoitimme muistiin niiden miesten nimet, jotka ovat heitä johtamassa.

11 He antoivat meille tämän vastauksen: ‘Me olemme taivaan ja maan Jumalan palvelijoita, ja olemme rakentamassa temppeliä, joka oli rakennettu jo monia vuosia sitten. Suuri Israelin kuningas rakensi sitä ja sai sen valmiiksi. 12 Mutta sen takia, että meidän isämme vihastuttivat taivaan Jumalan, hän antoi heidät kaldealaisen Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin. Nebukadnessar hävitti tämän temppelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. 13 Mutta Kooreksen, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena kuningas Koores antoi käskyn, että tämä Jumalan temppeli on rakennettava ennalleen. 14 Myös ne Jumalan temppelin esineet, jotka olivat kultaa ja hopeaa ja jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemin temppelistä ja tuonut Baabelin temppeliin, kuningas Koores antoi tuoda esiin Baabelin temppelistä, ja ne annettiin Sesbassar-nimiselle miehelle, jonka hän oli asettanut käskynhaltijaksi. 15 Koores sanoi hänelle: Ota nämä esineet ja mene viemään ne Jerusalemin temppeliin. Jumalan temppeli rakennettakoon entiselle paikalleen. 16 Niin tämä Sesbassar tuli Jerusalemiin ja laski Jumalan temppelin perustuksen. Siitä lähtien aina tähän asti sitä on rakennettu, eikä se vieläkään ole valmis.’

17 Jos siis kuningas näkee hyväksi, tutkittakoon kuninkaan aarrekammiossa siellä Baabelissa, onko niin, että kuningas Koores on antanut käskyn rakentaa tämän Jumalan temppelin Jerusalemissa. Kuningas lähettänee meille tiedon tahdostaan tässä asiassa.”

Kooreksen käsky vahvistetaan

1 Niin kuningas Daarejaves antoi käskyn tutkia asiaa Baabelin arkistossa, jonne myös aarteet koottiin. 2 Ahmetan linnasta Meedian maakunnasta löydettiin kirjakäärö, johon oli kirjoitettu seuraavasti: “Muistettava tapahtuma: 3 Kuningas Kooreksen ensimmäisenä hallitusvuotena kuningas Koores antoi käskyn: Jumalan temppeli Jerusalemissa, se temppeli rakennettakoon paikaksi, jossa uhrataan uhreja. Sen perustukset laskettakoon lujiksi, sen korkeus olkoon 60 kyynärää ja leveys 60 kyynärää. 4 Siinä olkoon vuorotellen kolme kerrosta työstettyjä kiviä ja yksi kerros hirsiä. Kustannukset maksetaan kuninkaan varoista. 5 Myös Jumalan temppelin kulta- ja hopeaesineet, jotka Nebukadnessar vei pois Jerusalemin temppelistä ja toi Baabeliin, palautettakoon takaisin. Ne vietäköön paikoilleen Jerusalemin temppeliin, ja ne on asetettava Jumalan huoneeseen.”

6 Tämän johdosta Daarejaves ilmoitti: “Nyt on sinun Tattenai, joka olet Eufratvirran senpuoleisen maan käskynhaltija, sinun Setar-Boosenai ja teidän virkatoverienne, niiden persialaisten hallintovirkamiesten, jotka ovat Eufratvirran sillä puolella, pysyttävä kaukana sieltä. 7 Jättäkää Jumalan temppelin rakennustyö rauhaan. Juutalaisten käskynhaltija ja juutalaisten vanhimmat rakentakoot Jumalan temppelin entiselle paikalleen. 8 Minä annan käskyn, mitä teidän on tehtävä juutalaisten vanhimpien hyväksi heidän rakentaessaan Jumalan temppeliä: Niistä kuninkaan varoista, jotka tulevat Eufratvirran senpuoleisen alueen verotuloista, maksettakoon niille miehille kustannukset tarkasti ja keskeytymättä. 9 Mitä sitten tarvitaankin – mullikoita, pässejä ja karitsoita polttouhreiksi taivaan Jumalalle, vehnää, suolaa, viiniä ja öljyä – se annettakoon heille Jerusalemin pappien esityksestä joka päivä, mitään laiminlyömättä, 10 että he voisivat uhrata suloisesti tuoksuvia uhreja taivaan Jumalalle ja rukoilla kuninkaan ja hänen poikiensa elämän puolesta. 11 Minä annan myös käskyn, että kuka ikinä muuttaa tätä määräystä, hänen talostaan revittäköön hirsi, ja hänet lyötäköön siihen riippumaan, ja hänen talostaan tehtäköön siitä syystä soraläjä. 12 Jumala, joka on asettanut nimensä asumaan siinä temppelissä, kukistakoon jokaisen kuninkaan ja kansan, joka ojentaa kätensä muuttamaan tätä määräystä ja yrittää hävittää Jerusalemissa olevan Jumalan temppelin. Minä Daarejaves olen antanut tämän käskyn. Noudatettakoon sitä tarkoin.”

Temppeli valmistuu

13 Niin Tattenai, Eufratvirran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, Setar-Boosenai ja heidän virkatoverinsa tekivät tarkoin sen käskyn mukaan, jonka kuningas Daarejaves oli heille lähettänyt. 14 Juutalaisten vanhimmat jatkoivat rakentamista, ja työ onnistui heiltä profeetta Haggain ja Sakarjan, Iddon pojan, profetoinnin tukemana. He rakensivat temppelin valmiiksi Israelin Jumalan käskystä ja Persian kuninkaiden Kooreksen, Daarejaveksen ja Artahsastan määräyksen mukaan. 15 Tämä temppeli tuli valmiiksi adar-kuun kolmantena päivänä, kuningas Daarejaveksen kuudentena hallitusvuotena.

16 Silloin israelilaiset – papit, leeviläiset ja muut pakkosiirtolaisuudesta palanneet – viettivät Jumalan temppelin vihkiäisjuhlaa iloiten. 17 He uhrasivat Jumalan temppelin vihkiäisjuhlassa 100 sonnia, 200 pässiä ja 400 karitsaa sekä syntiuhriksi koko Israelin puolesta 12 vuohipukkia Israelin heimojen luvun mukaan.

18 Sitten he asettivat papit ryhmittäin ja leeviläiset osastoittain huolehtimaan jumalanpalveluksesta Jerusalemissa, niin kuin on kirjoitettu Mooseksen kirjassa.

Pääsiäisjuhla

19 Sen jälkeen pakkosiirtolaisuudesta palanneet viettivät pääsiäistä ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä. 20 Papit ja leeviläiset olivat kuin yhtenä miehenä puhdistautuneet, niin että he kaikki olivat puhtaita. He teurastivat pääsiäislampaat kaikille pakkosiirtolaisuudesta palanneille, veljilleen papeille ja itselleen. 21 Pääsiäislammasta söivät pakkosiirtolaisuudesta palanneet israelilaiset ja kaikki, jotka olivat erottautuneet maassa asuvien pakanoiden saastaisuudesta ja liittyneet heihin etsiäkseen Herraa, Israelin Jumalaa. 22 Iloiten he viettivät happamattoman leivän juhlaa seitsemän päivää, sillä Herra oli ilahduttanut heitä, kun hän oli kääntänyt Assurin kuninkaan sydämen heidän puolelleen tukemaan heitä Jumalan, Israelin Jumalan, temppelin rakentamistyössä.

ESRAN JOHTAMA KOTIINPALUU, 7 – 10

Esra lähtee Jerusalemiin

1 Näiden tapausten jälkeen, Persian kuninkaan Artahsastan hallitusaikana, lähti Esra, Serajan poika, Baabelista Jerusalemiin. Serajan isä oli Asarja, tämän isä Hilkia, 2 tämän Sallum, tämän Saadok, tämän Ahitub, 3 tämän Amarja, tämän Asarja, tämän Merajot, 4 tämän Serahja, tämän Ussi, tämän Bukki, 5 tämän Abisua, tämän Piinehas, tämän Eleasar ja tämän ylimmäinen pappi Aaron. 6 Tämä Esra lähti Baabelista. Hän oli kirjanoppinut, hyvin perehtynyt Mooseksen lakiin, jonka Herra, Israelin Jumala, oli antanut. Kuningas antoi Esralle kaiken, mitä tämä halusi, koska Esran yllä oli Herran, hänen Jumalansa, käsi.

7 Muitakin israelilaisia, myös pappeja, leeviläisiä, laulajia, ovenvartijoita ja temppelipalvelijoita lähti Jerusalemiin kuningas Artahsastan seitsemäntenä hallitusvuotena. 8 Esra saapui Jerusalemiin kuninkaan seitsemännen hallitusvuoden viidennessä kuussa. 9 Esra oli määrännyt lähdön Baabelista ensimmäisen kuun ensimmäiseksi päiväksi, ja viidennen kuun ensimmäisenä päivänä hän tuli Jerusalemiin Jumalan hyvän käden suojaamana, 10 koska Esra oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen noudattaakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta.

Kuningas Artahsastan kirje

11 Tämä on jäljennös kirjeestä, jonka kuningas Artahsasta antoi pappi Esralle, kirjanoppineelle, joka oli Herran Israelille antamien käskyjen ja säädösten tuntija:

12 “Artahsasta, kuningasten kuningas, pappi Esralle, taivaan Jumalan lain tuntijalle, täydellistä rauhaa!”, ja niin edelleen. 13 “Minä annan käskyn, että minun valtakunnassani jokainen Israelin kansan jäsen, joka on halukas lähtemään Jerusalemiin, lähteköön kanssasi, samoin sen papit ja leeviläiset. 14 Niin ollen kuningas ja hänen seitsemän neuvonantajaansa lähettävät sinut tarkastamaan, ovatko olot Juudassa ja Jerusalemissa sinun Jumalasi lain mukaiset, lain, joka on sinun hallussasi. 15 Sinun on vietävä mukanasi hopea ja kulta, jotka kuningas ja hänen neuvonantajansa ovat antaneet vapaaehtoisena lahjana Israelin Jumalalle, jonka asumus on Jerusalemissa. 16 Sinun on vietävä myös kaikki se hopea ja kulta, jonka saat kootuksi koko Baabelin maakunnasta, sekä ne vapaaehtoiset lahjat, jotka kansa ja papit antavat Jumalansa temppeliin Jerusalemiin. 17 Osta siis näillä rahoilla tunnollisesti sonneja, pässejä ja karitsoita sekä niihin kuuluvia ruoka- ja juomauhreja, ja uhraa ne teidän Jumalanne temppelin alttarilla Jerusalemissa. 18 Ja mitä sinä ja veljesi näette hyväksi tehdä jäljelle jääneellä hopealla ja kullalla, tehkää se Jumalanne tahdon mukaisesti. 19 Ne esineet, jotka sinulle annetaan sinun Jumalasi temppelissä toimitettavaa palvelusta varten, sinun on vietävä täysilukuisina Jerusalemin Jumalan eteen. 20 Muut Jumalasi temppelin kulut, joita sinulle aiheutuu, saat suorittaa kuninkaan aarrekammion varoista.

21 Ja minä, kuningas Artahsasta, annan käskyn kaikille aarteistojen hoitajille Eufratvirran senpuoleisella alueella: ‘Kaikki, mitä pappi Esra, taivaan Jumalan lain tuntija, pyytää teiltä, se täsmällisesti toimitettakoon hänelle: 22 hopeaa aina sataan talenttiin asti, vehnää sataan koor-mittaan, viiniä sataan bat-mittaan ja öljyä sataan bat-mittaan asti sekä suolaa rajoituksetta. 23 Kaikki, mitä taivaan Jumala käskee, tehtäköön taivaan Jumalan temppelin hyväksi täsmällisesti, ettei viha kohtaisi kuninkaan ja hänen poikiensa valtakuntaa. 24 Vielä tehdään teille tiettäväksi, ettei kukaan ole oikeutettu vaatimaan rahaveroa, veroa luonnontuotteina ja tiemaksuja yhdeltäkään papilta tai leeviläiseltä, laulajalta, portinvartijalta, temppelipalvelijalta tai keneltäkään muulta, joka toimittaa Jumalan temppelin palvelustehtäviä.’

25 Ja sinun, Esra, tulee asettaa sen viisauden mukaan, jonka Jumalasi on sinulle antanut, tuomareita ja lakimiehiä jakamaan oikeutta kaikelle Eufratvirran sillä puolella olevalle kansalle, kaikille, jotka tuntevat Jumalasi lain. Niille, jotka eivät sitä tunne, opettakaa sitä. 26 Jokainen, joka ei noudata sinun Jumalasi lakia ja kuninkaan lakia, tuomittakoon tarkoin harkiten joko kuolemaan tai karkotukseen, omaisuuden menetykseen tai vankeuteen.”

Esra kiittää Herraa

27 Kiitetty olkoon Herra, meidän isiemme Jumala, joka on antanut kuninkaan sydämeen halun kaunistaa Herran temppeliä Jerusalemissa 28 ja joka on suonut minun saavuttaa kuninkaan, hänen neuvonantajiensa ja kaikkien kuninkaan mahtavien ruhtinaiden suosion.

Niin minä rohkaisin mieleni, koska Herran, minun Jumalani, käsi oli minun ylläni, ja minä kokosin Israelista päämiehiä lähtemään kanssani matkaan.

Luettelo Esran kanssa lähteneistä

1 Nämä olivat ne perhekuntien päämiehet ja heidän sukuluetteloihinsa merkityt, jotka kuningas Artahsastan hallitusaikana lähtivät minun kanssani Baabelista:

2 Piinehaan jälkeläisiä Geersom, Iitamarin jälkeläisiä Daniel, Daavidin jälkeläisiä Hattus, 3 Paroksen jälkeläisen Sekanjan jälkeläisiä Sakarja ja hänen kanssaan 150 sukuluetteloihin merkittyä miestä, 4 Pahat-Mooabin jälkeläisiä Eljoenai, Serahjan poika, ja hänen kanssaan 200 miestä, 5 Sekanjan jälkeläisiä Jahasielin poika ja hänen kanssaan 300 miestä, 6 Aadinin jälkeläisiä Ebed, Joonatanin poika, ja hänen kanssaan 50 miestä, 7 Eelamin jälkeläisiä Jesaja, Ataljan poika, ja hänen kanssaan 70 miestä, 8 Sefatjan jälkeläisiä Sebadja, Miikaelin poika, ja hänen kanssaan 80 miestä, 9 Jooabin jälkeläisiä Obadja, Jehielin poika, ja hänen kanssaan 218 miestä, 10 Selomitin jälkeläisiä Joosifjan poika ja hänen kanssaan 160 miestä, 11 Beebain jälkeläisiä Sakarja, Beebain poika, ja hänen kanssaan 28 miestä, 12 Asgadin jälkeläisiä Joohanan, Hakkatanin poika, ja hänen kanssaan 110 miestä, 13 Adonikamin jälkeläisistä viimeiset, joiden nimet olivat Elifelet, Jegiel ja Semaja, ja heidän kanssaan 60 miestä, 14 Bigvain jälkeläisiä Uutai ja Sabbud ja heidän kanssaan 70 miestä.

Leeviläisiä etsitään

15 Minä kokosin heidät joelle, joka virtaa Ahavaan päin, ja me olimme siellä leiriytyneinä kolme päivää. Kun tarkastin kansan ja papit, en löytänyt sieltä yhtään leeviläistä. 16 Silloin lähetin päämiehet Elieserin, Arielin, Semajan, Elnatanin, Jaaribin, Elnatanin, Naatanin, Sakarjan ja Mesullamin sekä Joojaribin ja Elnatanin, jotka olivat oppineita miehiä. 17 Minä käskin heidän mennä päämies Iddon luo Kaasifjan paikkakunnalle. Panin heidän suuhunsa sanat, jotka heidän oli puhuttava veljelleen Iddolle ja Kaasifjan paikkakunnan temppelipalvelijoille, että he toisivat meille palvelijoita Jumalamme temppeliä varten. 18 Koska meidän Jumalamme hyvä käsi oli yllämme, he toivat meille ymmärtäväisen miehen Seerebjan, joka oli Mahlin, Leevin pojan ja Israelin pojanpojan, jälkeläisiä, sekä hänen poikansa ja veljensä, yhteensä 18 miestä. 19 He toivat myös Hasabjan ja hänen kanssaan Jesajan, joka oli Merarin jälkeläisiä, veljineen ja poikineen, yhteensä 20 miestä, 20 samoin temppelipalvelijoista, jotka Daavid ja päämiehet olivat antaneet leeviläisten palvelukseen, 220 temppelipalvelijaa. Heidän kaikkien nimet merkittiin luetteloon.

Esra kuuluttaa paaston

21 Minä kuulutin siellä Ahavajoen rannalla pidettäväksi paaston, että me nöyrtyisimme Jumalamme edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa itsellemme, vaimoillemme ja lapsillemme sekä kaikelle omaisuudellemme. 22 Minua näet hävetti pyytää kuninkaalta sotaväkeä ja ratsumiehiä auttamaan meitä vihollisia vastaan matkalla, koska olimme sanoneet kuninkaalle näin: “Meidän Jumalamme käsi on kaikkien niiden yllä, jotka etsivät häntä, heidän parhaakseen, mutta hänen voimansa ja vihansa on kaikkia niitä vastaan, jotka hylkäävät hänet.” 23 Niin me paastosimme ja anoimme tätä Jumalaltamme, ja hän kuuli meidän rukouksemme.

Lahjaksi saatujen kalleuksien hoito

24 Valitsin pappien päämiehistä kaksitoista, nimittäin Seerebjan ja Hasabjan sekä heidän lisäkseen kymmenen heidän veljistään, 25 ja punnitsin heille hopean ja kullan ja esineet, sen lahjan, jonka kuningas ja hänen neuvonantajansa ja ruhtinaansa sekä kaikki Baabelissa olevat israelilaiset olivat lahjoittaneet meidän Jumalamme temppeliä varten. 26 Punnitsin ja annoin heidän haltuunsa hopeaa 650 talenttia, 100 talentin arvosta hopeaesineitä ja kultaa 100 talenttia, 27 kultapikareita 20, arvoltaan 1 000 dareikkia, sekä kaksi hienoa, kullankiiltävää vaskiastiaa, jotka olivat kallisarvoisia kuin kulta. 28 Sanoin heille: “Te olette pyhitettyjä Herralle, ja esineet ovat pyhitettyjä. Hopea ja kulta on vapaaehtoinen lahja Herralle, teidän isienne Jumalalle. 29 Valvokaa ja vartioikaa niitä kunnes punnitsette ne pappien päämiesten, leeviläisten ja Israelin perhekuntien päämiesten edessä Jerusalemissa, Herran temppelin kammioissa.” 30 Niin papit ja leeviläiset ottivat vastaan punnitun hopean, kullan ja esineet viedäkseen ne Jerusalemiin Jumalamme temppeliin.

Esra saapuu Jerusalemiin

31 Ensimmäisen kuun kahdentenatoista päivänä lähdimme liikkeelle Ahavajoelta mennäksemme Jerusalemiin. Meidän Jumalamme käsi oli yllämme, ja hän pelasti meidät vihollisten kourista ja väijytyksistä tiellä. 32 Niin saavuimme Jerusalemiin ja lepäsimme siellä kolme päivää. 33 Neljäntenä päivänä punnittiin hopea, kulta ja esineet Jumalamme temppelissä ja luovutettiin pappi Meremotille, Uurian pojalle. Paikalla olivat myös Eleasar, Piinehaan poika, ja leeviläiset Joosabad, Jeesuan poika, ja Nooadja, Binnuin poika. 34 Kaikki esineet laskettiin ja punnittiin, ja kaikkien niiden painot kirjoitettiin samalla muistiin.

35 Vankeudesta palanneet pakkosiirtolaiset uhrasivat polttouhreiksi Israelin Jumalalle 12 sonnia koko Israelin puolesta, 96 pässiä, 77 karitsaa ja 12 syntiuhripukkia, kaikki polttouhriksi Herralle. 36 Sitten he toimittivat kuninkaan määräykset kuninkaan satraapeille ja Eufratvirran tämänpuolisen alueen käskynhaltijoille, ja nämä antoivat tukensa kansalle ja Jumalan temppelille.

Seka-avioliitot

1 Kun tämä oli suoritettu loppuun, päämiehet tulivat luokseni ja sanoivat: “Israelin kansa ei ole, eivät edes papit ja leeviläiset, pysyneet erillään näiden maiden kansoista ja niiden iljetyksistä – ei kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä eikä amorilaisista. 2 Sillä niiden tyttäriä he ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maiden kansoihin. Päämiehet ja johtomiehet ovat olleet ensimmäisinä tässä uskottomuudessa.”

3 Tämän kuultuani repäisin rikki vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani ja kävin tyrmistyneenä istumaan. 4 Minun luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta, ja minä istuin tyrmistyneenä iltauhriin asti.

Esran rukous kansan puolesta

5 Mutta iltauhrin aikaan nousin nöyryyttämästä itseäni. Revittyäni vaatteeni ja viittani polvistuin ja ojensin käteni Herran, Jumalani, puoleen, 6 ja sanoin: “Jumalani, minua hävettää niin, etten ilkeä kohottaa kasvojani sinun puoleesi, Jumalani, sillä meidän pahat tekomme ovat tulvineet päämme yli ja syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti. 7 Isiemme päivistä aina tähän päivään asti on meidän syyllisyytemme ollut suuri, ja pahojen tekojemme takia on meidät, meidän kuninkaamme ja pappimme annettu vieraiden maiden kuninkaiden käsiin miekan, vankeuden, ryöstön ja häpeän alaisiksi, niin kuin on vielä tänäänkin. 8 Mutta nyt on meille hetkiseksi tullut armo Herralta, Jumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassaan, että hän, meidän Jumalamme, valaisisi silmämme ja soisi meidän hiukan hengähtää orjuudessamme. 9 Sillä orjia me olemme, mutta meidän Jumalamme ei hylännyt meitä orjuuteemme. Hän on suonut meidän saavuttaa Persian kuninkaiden suosion ja jäädä henkiin, jotta voisimme pystyttää Jumalamme temppelin ja kohottaa sen raunioistaan. Hän on antanut meille suojatun paikan Juudassa ja Jerusalemissa.

10 Ja nyt, Jumalamme, mitä me voimme sanoa kaiken tämän jälkeen? Mehän olemme hylänneet sinun käskysi, 11 jotka sinä olet antanut palvelijoidesi, profeettojen, julistamina: ‘Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, se maa on saastainen sen kansojen saastaisuuden takia ja niiden iljettävien tekojen takia, joilla he saastaisuudessaan ovat täyttäneet sen äärestä ääreen. 12 Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään pojillenne vaimoiksi. Älkää koskaan tavoitelko heidän menestystään ja hyvinvointiaan. Silloin te vahvistutte ja saatte syödä parasta, mitä maassa on, ja voitte jättää sen perinnöksi lapsillenne ikuisiksi ajoiksi.’

13 Kaiken sen jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme takia – ja kuitenkin sinä, Jumalamme, olet jättänyt huomioon ottamatta rikkomuksiamme ja olet sallinut meistä tällaisen joukon pelastua – 14 kävisimmekö me nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja liittoutumaan avioliittojen kautta kansojen kanssa, joiden teot ovat iljettäviä? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin niin, että tekisit meistä lopun: ketään ei jäisi jäljelle eikä kukaan pelastuisi?

15 Herra, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas. Meistä on jäljellä pelastuneita vain sen verran kuin tänä päivänä on. Tässä me olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme emmekä sen vuoksi voi kestää sinun edessäsi.”

Kansa kääntyy uskottomuudestaan

1 Kun Esra rukoili ja tunnusti kansan synnit itkien ja maahan heittäytyneenä Jumalan temppelin edustalla, kokoontui hänen luokseen hyvin suuri joukko Israelin miehiä, naisia ja lapsia. Kansakin itki katkerasti. 2 Silloin Sekanja, Jehielin poika, Eelamin jälkeläisiä, alkoi puhua ja sanoi Esralle: “Me olemme olleet uskottomat Jumalaamme kohtaan, kun olemme ottaneet itsellemme vierasheimoisia vaimoja maan kansoista. Israelilla on kuitenkin vielä toivoa. 3 Tehkäämme nyt Jumalamme kanssa liitto, että me Herran neuvon mukaan ja niiden neuvon mukaan, jotka pelkäävät Jumalamme käskyä, lähetämme pois kaikki nämä naiset ja heistä syntyneet lapset. Tehtäköön lain mukaan. 4 Nouse, sillä tämä asia on sinun vastuullasi, ja me olemme sinun kanssasi. Ole luja ja ryhdy toimeen.”

5 Niin Esra nousi ja vannotti pappien, leeviläisten ja koko Israelin päämiehiä tekemään näin, ja he vannoivat. 6 Sitten Esra lähti Jumalan temppelin edustalta ja meni Joohananin, Eljasibin pojan, kammioon. Sinne tultuaan hän ei syönyt leipää eikä juonut vettä, koska hän suri pakkosiirtolaisten uskottomuutta.

7 Kaikille pakkosiirtolaisille kuulutettiin Juudassa ja Jerusalemissa, että heidän tuli kokoontua Jerusalemiin. 8 Päämiesten ja vanhimpien päätös oli, että joka ei tulisi kolmen päivän kuluessa, sen koko omaisuus vihittäisiin tuhon omaksi ja hänet itsensä erotettaisiin pakkosiirtolaisten seurakunnasta. 9 Niin kaikki Juudan ja Benjaminin miehet kokoontuivat Jerusalemiin kolmanneksi päiväksi, joka oli yhdeksännen kuun kahdeskymmenes päivä. Koko kansa asettui Jumalan temppelin aukealle, ja he vapisivat sekä tämän asian että rankkasateen vuoksi.

10 Pappi Esra astui esiin ja sanoi heille: “Te olette olleet uskottomia, kun olette ottaneet vierasheimoisia vaimoja. Niin te olette lisänneet Israelin syyllisyyttä. 11 Mutta nyt antakaa kunnia Herralle, isienne Jumalalle, ja tehkää hänen tahtonsa mukaan: erottautukaa maan kansoista ja vierasheimoisista vaimoista.”

12 Koko seurakunta vastasi suureen ääneen: “Niin kuin sinä olet puhunut, niin on meidän tehtävä. 13 Mutta kansaa on paljon, ja nyt on sadeaika – ei nyt voi seistä ulkona. Eikä tämä ole yhden tai kahden päivän toimitus, sillä me olemme paljon rikkoneet tässä asiassa. 14 Käykööt päämiehemme esiin koko seurakunnan puolesta, ja kaikki, jotka kaupungeissamme ovat ottaneet vierasheimoisia vaimoja, tulkoot tänne määrättyinä aikoina ja heidän kanssaan kunkin kaupungin vanhimmat ja tuomarit. Näin saadaan käännettyä meistä pois Jumalan viha, joka on syttynyt tämän asian takia.”

15 Ainoastaan Joonatan, Asaelin poika, ja Jahseja, Tikvan poika, asettuivat vastustamaan tätä, ja Mesullam ja leeviläinen Sabbetai kannattivat heitä. 16 Mutta pakkosiirtolaisuudesta palanneet tekivät ehdotuksen mukaan. Pappi Esran johdolla valittiin nimeltään mainiten miehiä, perhekuntien päämiehiä, perhekuntien mukaan. Kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä he istuivat tutkimaan asiaa, 17 ja ensimmäisen kuun ensimmäiseen päivään mennessä he olivat saaneet selville kaikki ne miehet, jotka olivat ottaneet vierasheimoisia vaimoja.

Luettelo syyllisistä miehistä

18 Pappien poikia, jotka olivat ottaneet vierasheimoisia vaimoja, havaittiin olevan: Jeesuan, Joosadakin pojan, jälkeläisiä ja hänen veljiään: Maaseja, Elieser, Jaarib ja Gedalja, 19 jotka kättä lyöden lupasivat lähettää pois vaimonsa ja syyllisinä uhrata pässin syyllisyytensä sovittamiseksi, 20 Immerin jälkeläisiä Hanani ja Sebadja, 21 Haarimin jälkeläisiä Maaseja, Elia, Semaja, Jehiel ja Ussia, 22 Pashurin jälkeläisiä Eljoenai, Maaseja, Ismael, Netanel, Joosabad ja Elasa.

23 Leeviläisiä: Joosabad, Siimei, Kelaja eli Kelita, Petahja, Juuda ja Elieser.

24 Laulajia: Eljasib.

Ovenvartijoita: Sallum, Telem ja Uuri.

25 Israelilaisia: Paroksen jälkeläisiä Ramja, Jissia, Malkia, Miijamin, Elasar, Malkia ja Benaja, 26 Eelamin jälkeläisiä Mattanja, Sakarja, Jehiel, Abdi, Jeremot ja Elia, 27 Sattun jälkeläisiä Eljoenai, Eljasib, Mattanja, Jeremot, Saabad ja Asisa, 28 Beebain jälkeläisiä Joohanan, Hananja, Sabbai ja Atlai, 29 Baanin jälkeläisiä Mesullam, Malluk, Adaja, Jaasub, Seal ja Jeramot, 30 Pahat-Mooabin jälkeläisiä Adna, Kelal, Benaja, Maaseja, Mattanja, Besalel, Binnui ja Manasse, 31 Haarimin jälkeläisiä Elieser, Jissia, Malkia, Semaja, Simeon, 32 Benjamin, Malluk ja Semarja, 33 Haasumin jälkeläisiä Mattenai, Mattatta, Saabad, Elifelet, Jeremai, Manasse ja Siimei, 34 Baanin jälkeläisiä Maadai, Amram, Uuel, 35 Benaja, Beedja, Keluhu, 36 Vanja, Meremot, Eljasib, 37 Mattanja, Mattenai, Jaasai, 38 Baani, Binnui, Siimei, 39 Selemja, Naatan, Adaja, 40 Maknadbai, Saasai, Saarai, 41 Asarel, Selemja, Semarja, 42 Sallum, Amarja ja Joosef, 43 Nebon jälkeläisiä Jegiel, Mattitja, Saabad, Sebina, Jaddai, Jooel ja Benaja.

44 Nämä kaikki olivat ottaneet muukalaisia vaimoja, ja osa näistä vaimoista oli synnyttänyt lapsia.

NEHEMIAN KIRJA

JERUSALEMIN JÄLLEENRAKENTAMINEN, 1 – 7

Nehemia saa kuulla Jerusalemin kurjuudesta

1 Nehemian, Hakaljan pojan, kertomus.

Kahdentenakymmenentenä vuotena kislev-kuussa, kun olin Suusanin linnassa, 2 tuli Hanani, eräs veljistäni, ja muita miehiä Juudasta. Minä kyselin heiltä Jerusalemista ja juutalaisista, siitä pelastuneesta joukosta, jäännöksestä, joka oli palannut vankeudesta. 3 He sanoivat minulle: “Ne vankeudesta palanneet, jotka asuvat siinä maakunnassa, ovat suuressa kurjuudessa ja häväistyinä. Myös Jerusalemin muurit on hajotettu ja sen portit poltettu.”

Nehemia rukoilee

4 Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien. Minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä 5 ja sanoin: “Oi Herra, taivaan Jumala, suuri ja pelättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat sinun käskyjäsi. 6 Kuunnelkoot korvasi tarkoin palvelijasi rukousta ja olkoot silmäsi avoimina, kun minä nyt päivin ja öin rukoilen sinun edessäsi palvelijoittesi israelilaisten puolesta ja tunnustan synnit, jotka me israelilaiset olemme tehneet sinua vastaan. Myös minä ja isäni suku olemme tehneet syntiä!

7 Kovin pahoin olemme tehneet sinua vastaan emmekä ole noudattaneet käskyjä, lakeja ja säädöksiä, jotka sinä annoit palvelijallesi Moosekselle. 8 Muista sana, jonka annoit palvelijallesi Moosekselle: ‘Jos te olette uskottomia, minä hajotan teidät kansojen sekaan. 9 Mutta jos te palaatte minun luokseni, noudatatte minun käskyjäni ja teette niiden mukaan, niin vaikka teidän karkotettunne olisivat taivaan äärissä, minä kokoan heidät sieltäkin ja tuon heidät paikkaan, jonka olen valinnut nimeni asuinsijaksi.’

10 Ovathan he sinun palvelijoitasi, sinun kansaasi, jonka sinä vapautit suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi. 11 Oi Herra, kuunnelkoot korvasi tarkoin palvelijasi ja niiden palvelijoittesi rukousta, jotka tahtovat pelätä sinun nimeäsi! Anna nyt palvelijasi hankkeen menestyä ja suo hänen saada armo sen miehen edessä.” Minä olin näet kuninkaan juomanlaskija.

Nehemia saa luvan lähteä Jerusalemiin

1 Niisan-kuussa kuningas Artahsastan kahdentenakymmenentenä vuotena, kun viini oli kuninkaan edessä, minä otin viinin ja annoin sen hänelle. Kun en ollut koskaan aikaisemmin ollut murheellinen hänen edessään, 2 kuningas kysyi minulta: “Miksi kasvosi ovat murheelliset? Et kai ole sairas? Sinulla on varmaan jokin sydämen suru!” Silloin minä pelästyin kovin, 3 mutta sanoin kuninkaalle: “Eläköön kuningas ikuisesti! Kuinka kasvoni eivät näyttäisi murheellisilta, kun se paikka, jossa isieni haudat ovat, on raunioina ja sen portit tulen tuhoamat?”

4 Kuningas sanoi minulle: “Mitä sinä siis pyydät?” Minä rukoilin taivaan Jumalaa 5 ja vastasin kuninkaalle: “Jos kuninkaalle sopii ja pidät palvelijaasi kelvollisena, niin lähetä minut Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa isieni haudat ovat.” 6 Kuningas kysyi minulta kuningattaren istuessa hänen vieressään: “Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin voisit palata?” Kuningas siis näki hyväksi lähettää minut, ja minä ilmoitin hänelle arvioimani ajan.

7 Sanoin vielä kuninkaalle: “Jos kuningas hyväksi näkee, annettakoon mukaani kirjeet Eufratvirran toisen puolen käskynhaltijoille, että he sallisivat minun kulkea alueittensa kautta kunnes saavun Juudaan. 8 Samoin annettakoon mukaani kirje kuninkaan puistometsän vartijalle Aasafille, että hän antaisi minulle hirsiä temppelin linnoituksen porttien kattamista varten sekä kaupungin muuria ja sitä taloa varten, johon menen asumaan.” Kuningas antoi ne minulle, koska Jumalani hyvä käsi oli minun ylläni.

9 Saavuttuani käskynhaltijoiden luo Eufratvirran toiselle puolelle minä annoin heille kuninkaan kirjeet. Kuningas oli lähettänyt minun kanssani myös ratsumiehiä päällikköineen. 10 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Toobia kuulivat tästä, he pahastuivat kovin siitä, että oli tullut joku, joka tahtoi toimia israelilaisten parhaaksi.

Nehemia tarkastaa Jerusalemin muurit

11 Kun olin saapunut Jerusalemiin ja ollut siellä kolme päivää, 12 minä nousin yöllä muutamien miesten kanssa. En ollut ilmoittanut kenellekään, mitä Jumalani oli pannut sydämelleni tehtäväksi Jerusalemin hyväksi. Minulla ei ollut mukanani muita juhtia kuin se, jolla ratsastin. 13 Minä lähdin yöllä Laaksoportista Lohikäärmelähteelle ja Lantaportille päin ja tarkastelin Jerusalemin hajotettuja muureja ja tulen tuhoamia portteja. 14 Kuljin eteenpäin Lähdeportille ja Kuninkaanlammikolle, mutta ratsu, jonka selässä istuin, ei päässyt sieltä enää eteenpäin. 15 Niinpä ratsastin yöllä laaksoa pitkin ylöspäin ja tarkastelin muuria. Sitten palasin Laaksoportin kautta takaisin kaupunkiin.

16 Johtomiehet eivät tienneet, missä olin käynyt ja mitä olin tehnyt, sillä en ollut kertonut vielä mitään juutalaisille, en papeille, ylimyksille, johtomiehille enkä muillekaan, jotka tulisivat olemaan mukana työssä. 17 Mutta nyt minä sanoin heille: “Te näette, missä kurjuudessa me olemme, kun Jerusalem on raunioina ja sen portit on poltettu. Ryhtykäämme nyt rakentamaan Jerusalemin muuria, ettemme enää olisi häväistyksen alaisina.” 18 Kerroin heille myös, kuinka Jumalani hyvä käsi oli ollut minun ylläni ja mitä kuningas oli minulle sanonut. Silloin miehet sanoivat: “Nouskaamme ja ryhtykäämme rakentamaan.” Ja he saivat rohkeuden käydä käsiksi tähän hyvään työhön.

19 Mutta kun hooronilainen Sanballat ja ammonilainen virkamies Toobia sekä arabialainen Gesem saivat kuulla tästä, he pilkkasivat meitä ja sanoivat meille halveksien: “Mitä te oikein teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?” 20 Minä vastasin heille: “Taivaan Jumala antaa meille menestystä, ja me, hänen palvelijansa, ryhdymme rakentamaan. Teillä sen sijaan ei ole mitään osuutta eikä oikeutta Jerusalemiin, eikä teistä jää tänne muistoa.”

Luettelo muurin rakentajista

1 Ylipappi Eljasib ja hänen pappisveljensä, nousivat ja rakensivat Lammasportin. He pyhittivät sen ja asettivat ovet paikoilleen. Siitä he jatkoivat Sadantorniin saakka, jonka he pyhittivät, ja siitä edelleen Hananelintorniin saakka. 2 Eljasibista eteenpäin rakensivat Jerikon miehet, ja heistä eteenpäin rakensi Sakkur, Imrin poika. 3 Kalaportin rakensivat senaalaiset. He kattoivat sen ja asettivat paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. 4 Heistä eteenpäin muuria korjasi Meremot, Uurian poika, Koosin pojanpoika, hänen vierellään Mesullam, Berekjan poika, Mesesabelin pojanpoika, ja hänen vierellään Saadok, Baanan poika. 5 Näiden vierellä tekivät korjaustyötä tekoalaiset, mutta heidän ylimyksensä eivät taivuttaneet niskaansa Herransa ikeeseen.

6 Vanhanportin korjasivat Joojada, Paaseahin poika, ja Mesullam, Besodjan poika. He kattoivat sen ja asettivat paikoilleen ovet, teljet ja salvat. 7 Heistä eteenpäin muuria korjasivat gibeonilainen Melatja ja meeronotilainen Jaadon sekä Gibeonin ja Mispan miehet. He olivat Eufratvirran tämänpuoleisen käskynhaltijan vallan alaisia. 8 Heidän vierellään teki korjaustyötä Ussiel, Harhajan poika, yksi kultasepistä, ja hänen vierellään Hananja, yksi voiteensekoittajista. He korjasivat Jerusalemin muuria Leveään muuriin saakka. 9 Heistä eteenpäin korjasi Refaja, Huurin poika, Jerusalemin piirin toisen puolen päällikkö. 10 Hänestä eteenpäin muuria korjasi oman talonsa kohdalta Jedaja, Harumafin poika, ja hänen vierellään Hattus, Hasabnejan poika.

11 Seuraavan osuuden ja Uunitornin korjasivat Malkia, Haarimin poika, ja Hassub, Pahat-Mooabin poika. 12 Heidän vierellään muuria korjasi tyttäriensä kanssa Sallum, Looheksen poika, Jerusalemin piirin toisen puolen päällikkö. 13 Laaksoportin korjasi Haanun yhdessä Saanoahin asukkaiden kanssa. He rakensivat sen ja asettivat paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Sen lisäksi he korjasivat muuria tuhat kyynärää Lantaporttiin saakka. 14 Lantaportin korjasi Malkia, Reekabin poika, Beet-Keremin piirin päällikkö. Hän rakensi sen ja asetti paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. 15 Lähdeportin korjasi Sallun, Kolhoosen poika, Mispan piirin päällikkö. Hän rakensi sen, teki siihen katon ja asetti paikoilleen sen ovet, teljet ja salvat. Sen lisäksi hän korjasi kuninkaan puutarhan luona olevan Vesijohtolammikon muurin Daavidin kaupungista laskeutuviin portaisiin saakka. 16 Hänestä seuraavana muuria korjasi Nehemia, Asbukin poika, Beet-Suurin piirin toisen puolen päällikkö, Daavidin hautojen kohdalle, tekolammikolle ja Urhojentalolle saakka.

17 Hänestä seuraavana tekivät korjaustyötä leeviläiset johtajanaan Rehum, Baanin poika, ja siitä eteenpäin oman piirinsä puolesta Hasabja, Kegilan piirin toisen puolen päällikkö. 18 Hänestä seuraavana muuria korjasivat heidän veljensä johtajanaan Bavvai, Heenadadin poika, Kegilan piirin toisen puolen päällikkö. 19 Hänestä eteenpäin Eeser, Jeesuan poika, Mispan päällikkö, korjasi toisen osan muuria siltä kohdalta, mistä noustaan muurinkulmauksessa olevaan asehuoneeseen. 20 Seuraavan osan muuria korjasi innokkaasti Baaruk, Sabbain poika, muurinkulmauksesta ylipappi Eljasibin talon oveen saakka. 21 Seuraavan osan korjasi Meremot, Uurian poika, Koosin pojanpoika, Eljasibin talon ovesta hänen talonsa päähän asti. 22 Seuraavina muuria korjasivat lähiseutujen papit.

23 Heistä seuraavina muuria korjasivat Benjamin ja Hassub oman talonsa kohdalta ja heidän vierellään Asarja, Maasejan poika, Ananjan pojanpoika, oman talonsa kohdalta. 24 Seuraavan osan korjasi Binnui, Heenadadin poika Asarjan talosta muurinkulmaukseen saakka. 25 Paalal, Uusain poika, korjasi muuria läheltä kulmausta ja tornia, joka kohoaa ylemmän kuninkaanlinnan vartioston pihasta. Seuraavan osan korjasi Pedaja, Paroksen poika. 26 Oofelissa asuvat temppelipalvelijat kunnostivat muuria itäiseen Vesiporttiin ja sen luona kohoavaan torniin saakka.

27 Seuraavan osan korjasivat tekoalaiset muurista kohoavan suuren tornin kohdalta Oofelin muuriin saakka. 28 Hevosportista eteenpäin muuria korjasivat papit, kukin oman talonsa kohdalta. 29 Seuraavan osan korjasi Saadok, Immerin poika, oman talonsa kohdalta, ja hänestä seuraavana Semaja, Sekanjan poika, Itäportin vartija. 30 Seuraavan osan korjasivat Hananja, Selemjan poika, ja Haanun, Saalafin kuudes poika. Heistä seuraavana muuria korjasi Mesullam, Berekjan poika, oman asuntonsa kohdalta. 31 Hänestä eteenpäin korjasi muuria Malkia, yksi kultasepistä, Katselmusportin kohdalta temppelipalvelijoiden ja kauppiaiden taloon ja kulmauksessa olevaan yläsaliin saakka. 32 Kultasepät ja kauppiaat korjasivat kulmauksessa olevan yläsalin ja Lammasportin välisen osan.

Vastustajat juonittelevat

33 Kun Sanballat sai kuulla meidän rakentavan muuria, hän vihastui ja suuttui kovin. Hän pilkkasi juutalaisia 34 ja sanoi veljiensä ja Samarian sotajoukon edessä: “Mitä nuo kurjat juutalaiset tekevät? Jätetäänkö heidät rauhaan? Tulevatko he uhraamaan? Saavatko he näinä päivinä työnsä valmiiksi? Herättävätkö he eloon tuhkaläjistä kivet, jotka on poltettu?” 35 Hänen vierellään ammonilainen Toobia sanoi: “Rakentakoot vain! Kettukin saa heidän kivimuurinsa hajoamaan, jos kiipeää sen päälle.”

Nehemian rukous

36 “Kuule, Jumalamme, kuinka halveksittuja meistä on tullut. Saata heidän häpäisevät sanansa kääntymään heitä itseään vastaan. Anna heidän joutua ryöstetyiksi vankeutensa maassa. 37 Älä peitä heidän syyllisyyttään äläkä pyyhi heidän syntejään pois edestäsi, sillä he ovat loukanneet rakentajia.” 38 Me rakensimme muuria, ja muuri tuli yhtenäiseksi koko pituudeltaan puoleen korkeuteensa asti. Siitä kansa sai rohkeutta jatkaa työtä.

Rakennustöitä jatketaan ase kädessä

1 Mutta kun Sanballat, Toobia, arabialaiset, ammonilaiset ja asdodilaiset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi ja niiden aukot alkoivat täyttyä, he suuttuivat kovasti. 2 He kaikki liittoutuivat keskenään lähteäkseen taistelemaan Jerusalemia vastaan ja saattaakseen sen sekasortoon. 3 Silloin me rukoilimme Jumalaamme ja asetimme heidän varaltaan vartijat vartioimaan yötä päivää. 4 Juuda sanoi: “Kantajien voimat ehtyvät, ja soraa on vielä paljon. Emme jaksa rakentaa muuria.”

5 Meidän ahdistajamme sanoivat: “He eivät tiedä eivätkä huomaa mitään, ennen kuin jo olemme heidän keskellään. Silloin me tapamme heidät ja teemme lopun siitä työstä.” 6 Niin heidän lähellään asuvat juutalaiset tulivat joka taholta ja sanoivat meille kymmenenkin kertaa: “Vetäytykää meidän luoksemme.” 7 Silloin asetin kansan muurin taakse sen mataliin ja avoimiin kohtiin. Asetin kansan asemiinsa suvuittain miekkoineen, keihäineen ja jousineen. 8 Tarkastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille, johtomiehille ja muulle kansalle: “Älkää pelätkö heitä! Muistakaa, että Herra on suuri ja pelättävä. Taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.”

9 Kun vihollisemme olivat kuulleet, että olimme saaneet tietää heidän hankkeestaan ja että Jumala oli tehnyt sen tyhjäksi, me kaikki palasimme takaisin muurille, jokainen omaan työhönsä. 10 Siitä päivästä alkaen puolet palvelijoistani teki työtä ja puolet oli varustautunut keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla. Päälliköt olivat taempana johtamassa koko Juudan heimoa 11 sen rakentaessa muuria. Nekin, jotka tekivät taakkoja ja kantoivat niitä, tekivät toisella kädellään työtä, toisessa he pitivät asetta. 12 Kullakin rakentajalla oli miekka vyöllään työtä tehdessään. Torvensoittaja oli vierelläni. 13 Minä sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: “Työ on suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme. 14 Kun kuulette torven soivan jossakin paikassa, kokoontukaa sinne meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii puolestamme.”

15 Niin me teimme työtä, ja puolet väestä oli aseistettuna keihäillä aamunkoitosta aina siihen asti, kun tähdet tulivat näkyviin. 16 Siihen aikaan minä sanoin kansalle myös näin: “Jokainen yöpyköön palvelijoineen Jerusalemissa, että kaikki voisivat olla apunamme yöllä vartioimassa ja päivällä tekemässä työtä.” 17 Me emme edes riisuneet vaatteitamme, en minä, eivät veljeni eivätkä palvelijani, eivät myöskään mukanani kulkevat vartijat. Heillä jokaisella oli aseensa sekä vettä.

Kansa valittaa velkojaan

1 Mutta kansan keskuudessa miehet vaimoineen alkoivat valittaa äänekkäästi juutalaisia heimoveljiään vastaan. 2 Jotkut sanoivat: “Meitä ja meidän poikiamme ja tyttäriämme on paljon. Meidän on saatava viljaa syödäksemme, jotta pysyisimme hengissä.” 3 Toiset taas sanoivat: “Meidän on täytynyt pantata peltomme, viinitarhamme ja talomme saadaksemme viljaa nälkäämme.” 4 Vielä oli niitä, jotka sanoivat: “Meidän on täytynyt lainata rahaa kuninkaan veroihin peltojamme ja viinitarhojamme vastaan. 5 Olemmehan me sentään samaa lihaa ja verta kuin veljemme, ja meidän lapsemme ovat heidän lastensa veroisia. Nyt meidän täytyy kuitenkin pakottaa poikamme ja tyttäremme orjiksi. Tyttäriämme on jo pakotettukin, emmekä voi sille mitään, koska peltomme ja viinitarhamme ovat toisten käsissä.”

Velkojen anteeksianto

6 Kuultuani heidän valituksensa ja nämä puheet minä vihastuin kovin. 7 Harkittuani asiaa mielessäni minä nuhtelin ylimyksiä ja johtomiehiä. Minä sanoin heille: “Te kaikki kiskotte korkoa veljiltänne.” Sitten kutsuin koolle suuren kansankokouksen heitä vastaan 8 ja sanoin: “Me olemme mahdollisuuksiemme mukaan ostaneet vapaiksi juutalaisia veljiämme, jotka oli myyty vieraisiin kansoihin, ja nyt te sitten myytte veljiänne. Onko meidän lunastettava heidätkin?” He olivat vaiti eivätkä keksineet mitä vastata. 9 Minä sanoin: “Se, mitä teette, ei ole oikein. Eikö teidän tulisi vaeltaa Jumalamme pelossa, etteivät viholliskansat saisi aihetta pilkata meitä? 10 Myös minä, veljeni ja palvelijani olemme lainanneet näille veljille rahaa ja viljaa. Luopukaamme nyt vaatimasta näitä saatavia. 11 Palauttakaa tekin heille heti heidän peltonsa, viinitarhansa, öljypuunsa ja talonsa sekä perimänne korko rahasta, viljasta, viinistä ja öljystä.”

12 He vastasivat: “Me palautamme ne emmekä vaadi heiltä mitään. Teemme niin kuin sinä sanot.” Niin minä kutsuin papit paikalle ja vannotin kaikkia tekemään tämän sopimuksen mukaan. 13 Sitten ravistin viittani helmaa ja sanoin: “Näin ravistakoon Jumala jokaisen tämän sopimuksen rikkojan pois talostaan ja vaivannäkönsä hedelmistä. Näin hänet ravistettakoon tyhjiin.” Koko kansankokous sanoi: “Aamen!” Kansa ylisti Herraa ja teki tämän sopimuksen mukaan.

Nehemia käskynhaltijana

14 Minä ja veljeni emme syöneet käskynhaltijalle kuuluvaa ruokaa kahtenatoista vuotena siitä päivästä lähtien, jona minut määrättiin käskynhaltijaksi Juudan maahan, siis kuningas Artahsastan kahdennestakymmenennestä hallitusvuodesta aina hänen kolmanteenkymmenenteenkahdenteen hallitusvuoteensa saakka. 15 Minua aikaisemmat käskynhaltijat olivat rasittaneet kansaa ja ottaneet siltä leipää ja viiniä sekä vielä neljäkymmentä hopeasekeliä, ja myös heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, koska pelkäsin Jumalaa.

16 Minä kävin myös itse käsiksi muurin korjaustyöhön. Kaikki palvelijanikin olivat kokoontuneet muurille työhön; peltomaata emme hankkineet. 17 Minun pöydässäni aterioi sataviisikymmentä juutalaista sekä johtomiehet ja lisäksi ne miehet, jotka ympärillämme olevista kansoista olivat tulleet luoksemme. 18 Minun kustannuksellani valmistettiin päivittäin ruuaksi yksi härkä ja kuusi valiolammasta sekä lintuja. Joka kymmenes päivä hankittiin paljon kaikenlaisia viinejä. Siitä huolimatta en vaatinut itselleni käskynhaltijalle kuuluvaa ruokaa, koska työ painoi kansaa raskaasti.

19 “Jumalani, muista minun hyväkseni kaikki, mitä olen tehnyt tämän kansan parhaaksi.”

Vastustajat pelottelevat Nehemiaa

1 Kun Sanballat, Toobia, arabialainen Gesem ja meidän muut vihollisemme kuulivat, että minä olin rakentanut muurin ja ettei siinä enää ollut aukkoja – tosin en vielä siihen aikaan ollut asettanut porttien ovia paikoilleen, 2 Sanballat ja Gesem lähettivät minulle sanan: “Tule, kohdatkaamme toisemme Kefirimissä, Oononlaaksossa.” He näet aikoivat tehdä minulle pahaa. 3 Minä lähetin heidän luokseen sanansaattajat sanomaan: “Minulla on suuri työ tekeillä enkä voi tulla. Miksi työn pitäisi keskeytyä sen vuoksi, että minä jättäisin sen ja tulisin teidän luoksenne?” 4 He lähettivät minulle saman viestin neljä kertaa, mutta minä vastasin heille aina samoin sanoin.

5 Sitten Sanballat lähetti viidennen kerran luokseni palvelijansa samoissa asioissa, ja tällä oli kädessään avoin kirje. 6 Siihen oli kirjoitettu: “Kansojen keskuudessa puhutaan, ja myös Gasmu sanoo, että sinä ja juutalaiset suunnittelette kapinaa ja siitä syystä sinä rakennat muuria ja että sinä olet heidän kuninkaansa. Näiden puheiden mukaan 7 sinä olet myös asettanut profeettoja julistamaan itsestäsi Jerusalemissa näin: ‘Juudassa on kuningas.’ Nyt kuningaskin saa kuulla nämä puheet. Tule siis, meidän on neuvoteltava yhdessä.” 8 Silloin minä lähetin hänelle sanan: “Mitään tuollaista, mistä puhut, ei ole tapahtunut, vaan olet keksinyt sen omasta päästäsi.” 9 He kaikki pelottelivat meitä arvellen, että kätemme herpoavat työstä ja työ jää tekemättä. Jumala, vahvista nyt minun käteni!

10 Minä menin Semajan, Delajan pojan, Mehetabelin pojanpojan, taloon, jonne hän oli eristäytynyt. Hän sanoi: “Mennään yhdessä Jumalan temppeliin, temppelisaliin, ja suljetaan salin ovet, sillä sinut aiotaan tappaa. He tulevat yöllä ja tappavat sinut.” 11 Mutta minä sanoin: “Pakenisiko minunlaiseni mies? Tai kuinka voisi minunlaiseni mies mennä temppeliin ja kuitenkin jäädä eloon? Minä en tule.” 12 Minä näet ymmärsin, ettei Semaja ollut Jumalan lähettämä, vaan hän lausui minulle tämän ennustuksen, koska Toobia ja Sanballat olivat palkanneet hänet. 13 Hänet oli palkattu, jotta minä pelästyisin ja tekisin niin kuin he toivoivat. Näin olisin tehnyt syntiä, ja he olisivat saaneet pilkan aiheen häväistäkseen minua.

14 “Jumalani, muista Toobian ja Sanballatin teot, niin myös naisprofeetta Nooadjan ja muiden profeettojen, jotka pelottelivat minua.”

Muuri valmistuu

15 Muuri valmistui elul-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä, kun työtä oli tehty viisikymmentäkaksi päivää. 16 Kun kaikki vihollisemme kuulivat tästä ja kaikki ympärillämme asuvat kansat näkivät sen, he menettivät kokonaan rohkeutensa. He näet ymmärsivät, että työ oli suoritettu meidän Jumalamme avulla.

17 Niinä päivinä kulki myös lukuisia kirjeitä Juudan ylimyksiltä Toobialle ja Toobialta tuli kirjeitä heille, 18 sillä Juudassa monet olivat vannoneet hänelle uskollisuudenvalan. Olihan Toobia Sekanjan, Aarahin pojan, vävy, ja hänen poikansa Joohanan oli ottanut vaimokseen Berekjan pojan Mesullamin tyttären. 19 He myös puhuivat Toobiasta hyvää minun edessäni ja kertoivat sitten hänelle, mitä olin sanonut. Kirjeitäkin Toobia lähetti minulle pelotellakseen minua.

Jerusalemin vartiointi järjestetään

1 Kun muuri oli valmistunut, minä asetin porttien ovet paikoilleen. Sitten portinvartijat, laulajat ja leeviläiset määrättiin tehtäviinsä. 2 Jerusalemin johtoon minä asetin veljeni Hananin ja linnanpäällikön Hananjan, sillä hän oli luotettava mies ja pelkäsi Jumalaa enemmän kuin monet muut. 3 Sanoin heille: “Jerusalemin portteja ei saa avata ennen kuin aurinko paistaa kuumasti, ja ne on suljettava ja teljettävä vartijoiden vielä seistessä paikoillaan. Jerusalemin asukkaat on pantava vartioimaan kukin vartiopaikalleen, kukin oman talonsa kohdalle.” 4 Kaupunki oli suuri ja laaja, mutta siinä oli vähän väkeä, ja taloja oli vielä rakentamatta.

Luettelo pakkosiirtolaisuudesta palanneista

5 Jumala pani sydämelleni, että minun tuli koota ylimykset, johtomiehet ja kansa sukuluetteloihin merkitsemistä varten. Silloin löysin ensimmäisinä palanneiden sukuluettelon ja huomasin, että siihen oli kirjoitettu näin:

6 Nämä ovat ne Juudan maakunnan asukkaat, jotka tulivat pakkosiirtolaisuudesta, vankeudesta, jonne Nebukadnessar, Baabelin kuningas, oli heidät vienyt, ja jotka nyt palasivat Jerusalemiin ja Juudaan, kukin omaan kaupunkiinsa. 7 He tulivat Serubbaabelin, Jeesuan, Nehemian, Asarjan, Raamian, Nahamanin, Mordokain, Bilsanin, Misperetin, Bigvain, Nehumin ja Baanan kanssa.

Israelin kansan miesten lukumäärä oli: 8 Paroksen jälkeläisiä 2 172, 9 Sefatjan jälkeläisiä 372, 10 Aarahin jälkeläisiä 652, 11 Pahat-Mooabin jälkeläisten Jeesuan ja Jooabin jälkeläisiä 2 818, 12 Eelamin jälkeläisiä 1 254. 13 Sattun jälkeläisiä 845, 14 Sakkain jälkeläisiä 760, 15 Binnuin jälkeläisiä 648, 16 Beevain jälkeläisiä 628, 17 Asgadin jälkeläisiä 2 322, 18 Adonikamin jälkeläisiä 667, 19 Bigvain jälkeläisiä 2 067, 20 Aadinin jälkeläisiä 655, 21 Aaterin jälkeläisiä, Hiskian sukua, 98, 22 Haasumin jälkeläisiä 328, 23 Beesain jälkeläisiä 324, 24 Haarifin jälkeläisiä 112 25 ja Gibeonin jälkeläisiä 95.

26 Beetlehemin ja Netofan miehiä oli 188, 27 Anatotin miehiä 128, 28 Beet-Asmavetin miehiä 42, 29 Kirjat-Jearimin, Kefiran ja Beerotin miehiä 743, 30 Raaman ja Geban miehiä 621, 31 Mikmaan miehiä 122, 32 Beetelin ja Ain miehiä 123 33 ja toisen Nebon miehiä 52.

34 Toisen Eelamin jälkeläisiä oli 1 254, 35 Haarimin jälkeläisiä 320, 36 Jerikon miehiä 345, 37 Loodin, Haadidin ja Oonon miehiä 721 38 ja Senaan miehiä 3 930.

39 Pappeja, Jedajan jälkeläisiä Jeesuan suvusta, oli 973, 40 Immerin jälkeläisiä 1 052, 41 Pashurin jälkeläisiä 1 247 42 ja Haarimin jälkeläisiä 1 017.

43 Leeviläisiä, Hoodevan poikien Jeesuan ja Kadmielin jälkeläisiä, oli 74.

44 Laulajia, Aasafin jälkeläisiä, oli 148.

45 Portinvartijoita, Sallumin, Aaterin, Talmonin, Akkubin, Hatitan ja Soobain jälkeläisiä, oli 138.

46 Temppelipalvelijoita olivat Siihan jälkeläiset, Hasufan jälkeläiset, Tabbaotin jälkeläiset, 47 Keeroksen jälkeläiset, Siian jälkeläiset, Paadonin jälkeläiset, 48 Lebanan jälkeläiset, Hagaban jälkeläiset, Salmain jälkeläiset, 49 Haananin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset, Gaharin jälkeläiset, 50 Reajan jälkeläiset, Resinin jälkeläiset, Nekodan jälkeläiset, 51 Gassamin jälkeläiset, Ussan jälkeläiset, Paaseahin jälkeläiset, 52 Beesain jälkeläiset, Meunimin jälkeläiset, Nefusesimin jälkeläiset, 53 Bakbukin jälkeläiset, Hakufan jälkeläiset, Harhurin jälkeläiset, 54 Baslitin jälkeläiset, Mehidan jälkeläiset, Harsan jälkeläiset, 55 Barkoksen jälkeläiset, Siiseran jälkeläiset, Taamahin jälkeläiset, 56 Nesiahin jälkeläiset ja Hatifan jälkeläiset.

57 Salomon palvelijoiden jälkeläisiä olivat Sootain jälkeläiset, Sooferetin jälkeläiset, Peridan jälkeläiset, 58 Jaalan jälkeläiset, Darkonin jälkeläiset, Giddelin jälkeläiset, 59 Sefatjan jälkeläiset, Hattilin jälkeläiset, Pookeret-Sebaimin jälkeläiset ja Aamonin jälkeläiset.

60 Kaikkiaan temppelipalvelijoita ja Salomon palvelijoiden jälkeläisiä oli 392.

61 Seuraavat Teel-Melahista, Teel-Harsasta, Kerub-Addonista ja Immeristä lähteneet eivät kyenneet ilmoittamaan, olivatko he suvultaan ja syntyperältään israelilaisia: 62 Delajan jälkeläiset, Toobian jälkeläiset ja Nekodan jälkeläiset, 642 henkeä. 63 Pappeja olivat Habaijan, Koosin ja Barsillain jälkeläiset. Barsillai oli ottanut itselleen vaimon gileadilaisen Barsillain tyttäristä, ja häntä kutsuttiin heidän sukunsa nimellä. 64 Nämä miehet etsivät sukuluetteloitaan, mutta niitä ei löytynyt, ja niin heidät julistettiin pappeuteen kelpaamattomiksi. 65 Maaherra sanoi heille, etteivät he saa syödä pyhistä pyhintä ruokaa, ennen kuin nousisi pappi, joka voisi käyttää uurimia ja tummimia.

66 Kaiken kaikkiaan seurakuntaa oli 42 360 henkeä 67 sekä heidän palvelijansa ja palvelijattarensa, joita oli 7 337. Lisäksi mukana oli 245 laulajaa, miehiä ja naisia. 68 Kameleja heillä oli 435 ja aaseja 6 720.

Vapaaehtoisia lahjoja rakennustyötä varten

69 Osa perhekuntien päämiehistä antoi lahjoja rakennustyötä varten. Maaherra antoi rahastoon 1 000 dareikkia kultaa, 50 vihmontamaljaa ja 530 papinpaitaa. 70 Muutamat perhekuntien päämiehistä antoivat rakennusrahastoon 20 000 dareikkia kultaa ja 2 200 minaa hopeaa. 71 Muu kansa antoi yhteensä 20 000 dareikkia kultaa ja 2 000 minaa hopeaa sekä 67 papinpaitaa.

72 Koko Israel, papit, leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kansa, asettui asumaan kaupunkeihinsa. Kun tuli seitsemäs kuukausi, israelilaiset asuivat jo kaupungeissaan.

USKONNOLLINEN UUDISTUS, 8 – 13

Esra lukee kansalle Jumalan lain kirjaa

1 Silloin koko kansa kokoontui yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukiolle ja Esraa, kirjanoppinutta, pyydettiin tuomaan Mooseksen lain kirja, jonka lain Herra oli antanut Israelille. 2 Seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä pappi Esra toi lain kansankokouksen eteen, miesten ja naisten, kaikkien, jotka kykenivät ymmärtämään, mitä kuulivat. 3 Hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukiolla päivänkoitosta puolipäivään saakka miesten ja naisten edessä, kaikkien, jotka kykenivät ymmärtämään, ja koko kansa kuunteli lain kirjan lukemista. 4 Esra, kirjanoppinut, seisoi puukorokkeella, joka oli tehty tätä tarkoitusta varten. Hänen vierellään oikealla puolella seisoivat Mattitja, Sema, Anaja, Uuria, Hilkia ja Maaseja ja vasemmalla puolella Pedaja, Miisael, Malkia, Haasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam. 5 Esra avasi kirjan koko kansan nähden – hän näet seisoi kansaa ylempänä – ja kun hän avasi sen, koko kansa nousi seisomaan. 6 Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa kohotti kätensä ylös ja vastasi: “Aamen, aamen!” Sitten he kumartuivat kasvoilleen maahan palvomaan Herraa. 7 Sitten Jeesua, Baani, Seerebja, Jaamin, Akkub, Sabbetai, Hoodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Joosabad, Haanan, Pelaja ja muut leeviläiset opettivat kansaa ymmärtämään lakia, ja kansa seisoi paikoillaan. 8 He lukivat Jumalan lain kirjaa selkeästi ja selittivät sitä niin, että luettu ymmärrettiin.

9 Maaherra Nehemia, pappi Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat koko kansalle: “Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää murehtiko älkääkä itkekö.” Koko kansa näet itki kuullessaan lain sanat. 10 Nehemia sanoi vielä: “Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia. Lähettäkää maistiaisia niillekin, joilla ei ole mitään valmistettuna. Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Älkää siis olko murheissanne, sillä ilo Herrassa on teidän voimanne.” 11 Myös leeviläiset rauhoittivat kansaa ja sanoivat: “Rauhoittukaa, sillä tämä päivä on pyhä. Älkää enää olko murheissanne.” 12 Niin koko kansa lähti syömään ja juomaan. He lähettivät maistiaisia ja viettivät suurta ilojuhlaa, sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu.

Lehtimajanjuhla

13 Seuraavana päivänä kaikki Israelin perhekuntien päämiehet, myös papit ja leeviläiset, kokoontuivat Esran, kirjanoppineen, luo oppiakseen ymmärtämään lain sanoja. 14 He huomasivat lakiin kirjoitetun, että Herra oli Mooseksen kautta käskenyt israelilaisten asua lehtimajoissa seitsemännessä kuussa pidettävän juhlan aikana 15 ja että kaikkiin heidän kaupunkeihinsa, myös Jerusalemiin, oli vietävä sana ja kuulutettava: “Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun, metsäöljypuun, myrtin, palmun ja muiden tuuheiden puiden oksia ja tehkää lehtimajoja, niin kuin on kirjoitettu.”

16 Niin kansa lähti, toi oksia ja teki lehtimajoja kukin talonsa katolle ja pihalleen. Niitä tehtiin myös Jumalan temppelin esipihoille sekä Vesiportin aukiolle ja Efraiminportin aukiolle. 17 Kaikki vankeudesta palanneet, koko seurakunta, tekivät lehtimajoja ja asuivat niissä. Näin israelilaiset eivät olleet tehneet sitten Joosuan, Nuunin pojan, aikojen, ja niin vallitsi hyvin suuri ilo. 18 Jumalan lain kirjaa luettiin joka päivä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen asti. Juhlaa vietettiin seitsemän päivää, ja kahdeksantena päivänä pidettiin juhlakokous säädetyllä tavalla.

Israelilaisten suuri synnintunnustus

1 Saman kuun kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä israelilaiset kokoontuivat paastoten, säkit yllään ja multaa pään päällä. 2 Israelin jälkeläiset erottautuivat kaikista muukalaisista, ja paikoillaan seisten he tunnustivat syntinsä ja isiensä rikkomukset. 3 He seisoivat paikoillaan, ja heille luettiin Herran, heidän Jumalansa, lain kirjaa neljännespäivän ajan. Toisen neljänneksen aikana he tunnustivat syntinsä ja palvoivat maahan kumartuneina Herraa, Jumalaansa.

4 Jeesua, Baani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Seerebja, Baani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle ja huusivat kovalla äänellä avuksi Herraa, Jumalaansa. 5 Leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat:

“Nouskaa ja ylistäkää Herraa, Jumalaanne:

Ikuisuudesta ikuisuuteen olkoon sinun kunniakas nimesi ylistetty

ja korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen.

6 Sinä yksin olet Herra!

Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoineen,

maan ja kaiken, mitä siinä on,

meret ja kaiken, mitä niissä on.

Sinä annat elämän kaikille,

ja taivaan joukot palvovat sinua.

7 Sinä olet Herra Jumala, joka valitsit Abramin.

Sinä veit hänet pois Kaldean Uurista

ja annoit hänelle nimen Abraham.

8 Sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi kasvojesi edessä

ja teit hänen kanssaan liiton antaaksesi hänen jälkeläisilleen

kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten maan,

perissiläisten, jebusilaisten ja girgasilaisten maan.

Lupauksesi sinä olet täyttänyt, sillä sinä olet vanhurskas.

9 Sinä näit isiemme kurjuuden Egyptissä

ja kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.

10 Sinä teit tunnustekoja ja ihmeitä faraolle,

kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maansa kansalle,

sillä sinä tiesit heidän kohdelleen kansaasi ylimielisesti.

Sinä teit itsellesi nimen, joka on suuri tänäkin päivänä.

11 Meren sinä halkaisit heidän edessään,

ja he kulkivat meren poikki kuivaa myöten,

mutta heidän takaa-ajajansa sinä syöksit syvyyteen

kuin kiven valtaviin vesiin.

12 Sinä johdit heitä päivällä pilvipatsaassa

ja yöllä tulipatsaassa valaisten heille tien,

jota heidän tuli kulkea.

13 Sinä laskeuduit Siinainvuorelle,

puhuit heille korkeuksista ja annoit heille oikeat tuomiot,

luotettavat lait, hyvät säädökset ja käskyt.

14 Pyhän sapattisi sinä ilmoitit heille

ja annoit heille käskyt, säädökset ja lain

palvelijasi Mooseksen kautta.

15 Sinä annoit heille taivaasta leipää heidän nälkäänsä

ja annoit virrata heille vettä kalliosta heidän janoonsa.

Sinä käskit heidän mennä ja ottaa omakseen sen maan,

jonka olit kättä kohottaen vannonut antavasi heille.

16 Mutta meidän isämme olivat ylimielisiä.

He alkoivat niskoitella eivätkä totelleet sinun käskyjäsi.

17 He kieltäytyivät olemasta kuuliaisia

eivätkä muistaneet ihmeitäsi,

jotka sinä olit heidän keskellään tehnyt.

He olivat niskureita

ja valitsivat kapinallisuudessaan johtajan

palatakseen takaisin orjuuteensa.

Mutta sinä olet anteeksiantava Jumala,

armollinen ja laupias, pitkämielinen ja hyvin armollinen.

Sinä et hylännyt heitä,

18 vaikka he tekivät itselleen valetun mullikan ja sanoivat:

‘Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptistä.’

He pilkkasivat sinua pahoin.

19 Kuitenkin sinä olit hyvin armollinen etkä hylännyt heitä autiomaassa.

Pilvipatsas ei poistunut heidän luotaan johtamasta heitä päivisin tiellä,

eikä tulipatsas yöllä valaisemasta heille tietä,

jota heidän tuli kulkea.

20 Hyvän Henkesi sinä annoit heitä opettamaan,

mannaa et heiltä kieltänyt,

ja vettä sinä annoit heidän janoonsa.

21 Neljäkymmentä vuotta sinä elätit heitä autiomaassa,

heiltä ei puuttunut mitään.

Heidän vaatteensa eivät kuluneet,

eivätkä heidän jalkansa turvonneet.

22 Sinä annoit heidän haltuunsa valtakuntia ja kansoja,

ja niiden maat sinä jaoit heille reunoja myöten.

He ottivat omakseen Siihonin maan, Hesbonin kuninkaan maan,

ja Baasanin kuninkaan Oogin maan.

23 Sinä teit heidän lapsensa lukuisiksi kuin taivaan tähdet

ja veit heidät siihen maahan,

jonka olit luvannut heidän isilleen,

että he ottaisivat sen omakseen.

24 Lapset tulivat ja ottivat maan omakseen.

Sinä nöyryytit heidän edessään maan asukkaat, kanaanilaiset.

Sinä annoit nämä heidän käsiinsä myös heidän kuninkaansa ja maan kansat,

niin että he voivat tehdä näille, mitä tahtoivat.

25 He valloittivat linnoitetut kaupungit ja rehevän maan.

He ottivat omakseen talot, jotka olivat täynnä kaikkea hyvää,

kallioon hakatut vesisäiliöt, viinitarhat ja öljypuut

ja suuret määrät hedelmäpuita.

He saivat syödä kyllikseen ja lihoivat.

He saivat nauttia antimiesi runsaudesta.

26 Kuitenkin he niskoittelivat ja kapinoivat sinua vastaan,

heittivät sinun lakisi selkänsä taakse.

He tappoivat sinun profeettasi, jotka varoittivat heitä

saadakseen heidät palaamaan sinun luoksesi.

He pilkkasivat sinua pahoin.

27 Sen tähden sinä annoit heidät ahdistajien käsiin,

ja nämä ahdistivat heitä.

Mutta ahdinkonsa aikana he huusivat sinua,

ja sinä kuulit taivaassa

ja suuren laupeutesi tähden annoit heille vapauttajia,

jotka vapauttivat heidät ahdistajien käsistä.

28 Kun heillä oli helpompaa, he tekivät jälleen pahaa sinun edessäsi.

Silloin sinä jätit heidät vihollisten käsiin.

Nämä sortivat heitä,

mutta kun he jälleen huusivat sinua avukseen,

sinä kuulit taivaassa ja pelastit heidät laupeudessasi monta kertaa.

29 Sinä varoitit heitä saadaksesi heidät jälleen noudattamaan lakiasi,

mutta he olivat ylimielisiä eivätkä totelleet käskyjäsi.

He tekivät syntiä säädöksiäsi vastaan,

joita noudattamalla ihminen saa elää.

He käänsivät uppiniskaisina selkänsä,

olivat niskureita eivätkä totelleet.

30 Sinä olit kärsivällinen heitä kohtaan monia vuosia,

ja varoitit heitä Hengelläsi profeettojesi kautta,

mutta he eivät kuunnelleet.

Siksi sinä annoit heidät vieraiden maiden kansojen käsiin.

31 Suuressa armossasi et kuitenkaan tehnyt heistä loppua.

Sinä et hylännyt heitä, sillä sinä olet laupias ja armollinen Jumala.

32 Ja nyt, Jumalamme, sinä suuri Jumala,

väkevä ja pelättävä,

sinä, joka pidät voimassa liittosi ja laupeutesi:

älä katso vähäksi kaikkea sitä ahdinkoa,

joka on kohdannut meitä, kuninkaitamme ja ruhtinaitamme,

pappejamme, profeettojamme ja isiämme, koko sinun kansaasi,

Assurin kuninkaiden ajoista tähän päivään saakka.

33 Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä meitä on kohdannut.

Sinä olet ollut uskollinen teoissasi,

mutta me olemme olleet jumalattomia.

34 Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja isämme

eivät ole toimineet sinun lakisi mukaan

eivätkä kuunnelleet sinun käskyjäsi ja todistuksiasi,

joilla olit varoittanut heitä.

35 Huolimatta suuresta hyvyydestäsi valtakunnassa,

jonka olit heille antanut,

avarassa ja rehevässä maassa, jonka olit heille lahjoittanut,

he eivät palvelleet sinua eivätkä kääntyneet pois pahoista teoistaan.

36 Katso, nyt me olemme orjia!

Siinä maassa, jonka annoit isillemme,

jotta he saisivat syödä sen hedelmiä ja antimia,

siinä meidän täytyy nyt olla orjina.

37 Se tuottaa runsaan sadon kuninkaille,

jotka sinä syntiemme tähden olet pannut meitä hallitsemaan.

He hallitsevat meitä ja karjaamme niin kuin tahtovat,

ja me olemme suuressa ahdingossa.”

Kansa sitoutuu noudattamaan lakia

1 “Kaiken tämän johdosta me teemme sopimuksen, kirjallisen sopimuksen. Sinetöidyssä asiakirjassa olkoon päämiestemme, leeviläistemme ja pappiemme nimet. 2 Sinetöidyssä asiakirjassa ovat nämä nimet:

Maaherra Nehemia, Hakaljan poika, ja Sidkia, 3 Seraja, Asarja, Jeremia, 4 Pashur, Amarja, Malkia, 5 Hattus, Sebanja, Malluk, 6 Haarim, Meremot, Obadja, 7 Daniel, Ginneton, Baaruk, 8 Mesullam, Abia, Miijamin, 9 Maasja, Bilgai ja Semaja, jotka ovat pappeja.

10 Leeviläisiä ovat Jeesua, Asanjan poika, Binnui, Heenadadin jälkeläinen, Kadmiel 11 ja heidän veljensä Sebanja, Hoodia, Kelita, Pelaja, Haanan, 12 Miika, Rehob, Hasabja, 13 Sakkur, Seerebja, Sebanja, 14 Hoodia, Baani ja Beninu.

15 Kansan päämiehiä ovat Paros, Pahat-Mooab, Eelam, Sattu, Baani, 16 Bunni, Asgad, Beebai, 17 Adonia, Bigvai, Aadin, 18 Aater, Hiskia, Assur, 19 Hoodia, Haasum, Beesai, 20 Haarif, Anatot, Neebai, 21 Magpias, Mesullam, Heesir, 22 Mesesabel, Saadok, Jaddua, 23 Pelatja, Haanan, Anaja, 24 Hoosea, Hananja, Hassub, 25 Halloohes, Pilha, Soobek, 26 Rehum, Hasabna, Maaseja, 27 Ahia, Haanan, Aanan, 28 Malluk, Haarim ja Baana.

29 Ja muu kansa, papit, leeviläiset, portinvartijat, laulajat, temppelipalvelijat ja kaikki, jotka ovat erottautuneet vieraiden maiden kansoista noudattaakseen Jumalan lakia, sekä heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä, kaikki, jotka pystyvät ymmärtämään, 30 kaikki he liittyvät ylhäisiin veljiinsä. He tulevat valalle ja vannovat kirouksen uhalla vaeltavansa Jumalan lain mukaan, joka on annettu Jumalan palvelijan Mooseksen kautta. He vannovat kirouksen uhalla noudattavansa ja seuraavansa kaikkia Herran, meidän Herramme, käskyjä, oikeusperiaatteita ja säädöksiä.

31 Me emme anna tyttäriämme maan kansoille emmekä ota heidän tyttäriään pojillemme vaimoiksi. 32 Jos maan kansat tuovat sapattina myytäväksi tavaroita tai mitä tahansa viljaa, me emme osta heiltä sapattina emmekä muinakaan pyhäpäivinä. Joka seitsemäs vuosi jätämme maan lepäämään ja kaikki saatavat velkomatta. 33 Me sitoudumme antamaan kolmannessekelin vuodessa Jumalamme temppelissä suoritettavaa palvelusta varten: 34 Herran eteen asetettavia leipiä varten, jokapäiväistä ruokauhria ja polttouhria, sapattiuhreja, uudenkuun uhreja, juhlauhreja, pyhiä lahjoja ja syntiuhreja varten sovituksen toimittamiseksi Israelille sekä kaikkia Jumalamme temppelissä suoritettavia palvelutehtäviä varten.

35 Me, papit, leeviläiset ja kansa, olemme heittäneet arpaa siitä, mikä perhekunta tuo Jumalamme temppeliin uhrilahjahalkoja kunakin vuonna määräaikoina poltettaviksi Herran, meidän Jumalamme, alttarilla, niin kuin laissa on kirjoitettuna. 36 Me tuomme joka vuosi Herran temppeliin peltojemme ensisadon ja kaikkien hedelmäpuiden ensihedelmät, 37 samoin esikoiset pojistamme ja karjastamme, niin kuin laissa on kirjoitettuna. Tuomme esikoiset naudoistamme ja lampaistamme Jumalamme temppeliin papeille, jotka hoitavat virkaansa Jumalamme temppelissä.

38 Me tuomme papeille Jumalamme temppelin varastohuoneisiin rouhittujen jyviemme ensisadon ja muut antimme ja kaikkien viiniköynnösten ja öljypuiden ensihedelmät. Me annamme leeviläisille maamme kymmenykset. Leeviläiset itse keräävät kymmenykset kaikista kaupungeista, joiden peltoja me viljelemme. 39 Papin, Aaronin pojan, tulee olla leeviläisten mukana heidän ottaessaan vastaan kymmenyksiä, ja leeviläisten tulee viedä kymmenykset saamistaan kymmenyksistä Jumalamme temppelin varastohuoneisiin. 40 Israelilaisten ja leeviläisten on vietävä uhraamansa vilja, viini ja öljy huoneisiin, joissa säilytetään pyhäkön esineitä ja joissa oleskelevat palvelusvuorossa olevat papit, portinvartijat ja laulajat. Me emme laiminlyö Jumalamme temppeliä.”

Jerusalemin asukkaat

1 Kansan johtomiehet asettuivat asumaan Jerusalemiin, mutta muu kansa heitti arpaa saadakseen aina yhden kymmenestä asettumaan Jerusalemiin, pyhään kaupunkiin, yhdeksän jäädessä asumaan muihin kaupunkeihin. 2 Kansa siunasi kaikkia niitä miehiä, jotka vapaaehtoisesti asettuivat asumaan Jerusalemiin.

3 Seuraavat maakunnan päämiehet asettuivat asumaan Jerusalemiin. Juudan kaupungeissa asui israelilaisia, heidän joukossaan pappeja, leeviläisiä ja temppelipalvelijoita sekä Salomon palvelijoiden jälkeläisiä, kukin perintöosallaan ja kaupungissaan. 4 Jerusalemissa asuivat nämä Juudan ja Benjaminin heimojen miehet:

Juudan heimosta: Ataja, Ussian poika – tämä oli Sakarjan poika, tämä Amarjan, tämä Sefatjan ja tämä Mahalalelin. He olivat Pereksen jälkeläisiä, 5 ja Maaseja, joka oli Baarukin poika. Baaruk oli Kolhoosen poika, tämä Hasajan, tämä Adajan, tämä Joojaribin ja tämä Sakarjan poika, Seelan jälkeläisiä. 6 Jerusalemissa asuvia Pereksen jälkeläisiä oli kaikkiaan 468 sotakuntoista miestä.

7 Benjaminin heimoa: Sallu, Mesullamin poika. Mesullam oli Jooedin poika, tämä Pedajan, tämä Koolajan, tämä Maasejan, tämä Iitielin ja tämä Jesajan poika. 8 Hänen lisäkseen olivat Gabbai ja Sallai, yhteensä 928. 9 Jooel, Sikrin poika, toimi heidän esimiehenään ja Juuda, Senuan poika, toisena kaupunginpäällikkönä.

10 Pappeja: Jedaja, Joojaribin poika, Jaakin 11 ja Seraja, Hilkian poika, Jumalan temppelin esimies. Hilkia oli Mesullamin poika, tämä Saadokin, tämä Merajotin ja tämä Ahitubin poika. 12 Lisäksi olivat heidän veljensä, jotka toimittivat palvelusta temppelissä, 822 miestä. Heitä olivat myös Adaja, Jerohamin poika. Jeroham oli Pelaljan poika, tämä Amsin, tämä Sakarjan, tämä Pashurin ja tämä Malkian poika, 13 ja heidän veljensä, jotka olivat perhekuntien päämiehiä, 242 miestä. Lisäksi siellä asui Amassai, Asarelin poika, tämä oli Ahsain poika, tämä Mesillemotin ja tämä Immerin poika, 14 sekä heidän veljensä, jotka olivat urheita sotureita, 128 miestä. Heidän päällikkönsä oli Sabdiel, Gedolimin poika.

15 Leeviläisiä: Semaja, Hassubin poika – tämä oli Asrikamin poika, tämä Hasabjan ja tämä Bunnin poika – 16 sekä Sabbetai ja Joosabad, leeviläisten johtomiehet, jotka valvoivat maallisia töitä Jumalan temppelissä, 17 lisäksi Mattanja, Miikan poika, joka rukoiltaessa aloitti kiitoksen – tämä oli Sabdin poika ja tämä Aasafin, ensimmäisen ylistyksen johtajan, poika – sekä Bakbukja, Mattanjan nuorempi veli, ja Abda, Sammuan poika – tämä oli Gaalalin poika ja tämä Jedutunin poika. 18 Leeviläisiä oli pyhässä kaupungissa yhteensä 284.

19 Portinvartijoita olivat Akkub, Talmon ja heidän veljensä, yhteensä 172. He vartioivat portteja.

20 Muut israelilaiset ja papit ja leeviläiset asuivat Juudan muissa kaupungeissa, kukin perintömaallaan. 21 Temppelipalvelijat asuivat Oofelissa. Siiha ja Gispa valvoivat temppelipalvelijoita. 22 Leeviläisten esimiehenä Jerusalemissa Jumalan temppelin palvelutehtävissä oli Ussi, Baanin poika – tämä oli Hasabjan poika, tämä Mattanjan ja tämä Miikan poika, Aasafin jälkeläisiä, laulajia. 23 Laulajista oli kuninkaan käsky, sopimus, joka turvasi heidän päivittäiset tarpeensa. 24 Petahja, Mesesabelin poika, Juudan pojan Serahin jälkeläisiä, oli lähinnä kuningasta kaikissa kansaa koskevissa asioissa.

Muiden kaupunkien asukkaat

25 Juudan heimon miehiä asui myös seuraavissa kylissä, jotka olivat heidän omien peltomaittensa ympäröimiä: Kirjat-Arbassa ja sen tytärkaupungeissa, Diibonissa ja sen tytärkaupungeissa, Jekabseelissa ja siihen kuuluvissa kylissä 26 sekä Jeesuassa, Mooladassa, Beet-Peletissä, 27 Hasar-Suualissa, Beersebassa ja sen tytärkaupungeissa, 28 Siklagissa, Mekonassa ja sen tytärkaupungeissa, 29 Een-Rimmonissa, Sorassa, Jarmutissa, 30 Saanoahissa, Adullamissa ja niihin kuuluvissa kylissä, Laakiksessa ja sen alueilla, Asekassa ja sen tytärkaupungeissa. Heitä asui Beersebasta Hinnominlaaksoon asti.

31 Benjaminin heimon miehiä asui Gebassa, Mikmaassa, Aijassa, Beetelissä ja sen tytärkaupungeissa, 32 Anatotissa, Noobissa, Ananjassa, 33 Haasorissa, Raamassa, Gittaimissa, 34 Haadidissa, Seboimissa, Neballatissa, 35 Loodissa, Oonossa ja Gee-Harasimissa. 36 Eräitä leeviläisten osastoja siirtyi Juudasta Benjaminiin.

Pappien ja leeviläisten sukuluettelot

1 Nämä ovat ne papit ja leeviläiset, jotka olivat tulleet pakkosiirtolaisuudesta Serubbaabelin, Sealtielin pojan, ja ylipappi Jeesuan kanssa: Seraja, Jeremia, Esra, 2 Amarja, Malluk, Hattus, 3 Sekanja, Rehum, Meremot, 4 Iddo, Ginnetoi, Abia, 5 Miijamin, Maadja, Bilga, 6 Semaja, Joojarib, Jedaja, 7 Sallu, Aamok, Hilkia ja Jedaja. Nämä olivat pappien ja heidän veljiensä päämiehiä ylipappi Jeesuan aikana.

8 Leeviläisiä olivat Jeesua, Binnui, Kadmiel, Seerebja, Juuda ja Mattanja. He johtivat yhdessä veljiensä kanssa kiitoslaulua. 9 Heidän veljensä Bakbukja ja Unni hoitivat tehtäviä heidän rinnallaan.

10 Ylipappi Jeesualle syntyi Joojakim, Joojakimille Eljasib, Eljasibille Joojada, 11 Joojadalle Joonatan ja Joonatanille Jaddua.

12 Seuraavat papit olivat Joojakimin aikana sukujensa päämiehiä: Meraja oli Serajan suvun päämies, Hananja Jeremian, 13 Mesullam Esran, Joohanan Amarjan, 14 Joonatan Mallukin, Joosef Sebanjan, 15 Adna Haarimin, Helkai Merajotin, 16 Sakarja Iddon, Mesullam Ginnetonin, 17 Sikri Abian, Piltai Minjaminin ja Mooadjan, 18 Sammua Bilgan, Joonatan Semajan, 19 Mattenai Joojaribin, Ussi Jedajan, 20 Kallai Sallain, Eeber Aamokin, 21 Hasabja Hilkian ja Netanel Jedajan.

22 Ylipappien Eljasibin, Joojadan, Joohananin ja Jadduan aikana merkittiin leeviläisten perhekuntien päämiehet luetteloihin, samoin papit persialaisen Daarejaveksen hallitusaikana. 23 Leeviläisten perhekuntien päämiehet on merkitty aikakirjaan Joohananin, Eljasibin pojan, aikaan asti. 24 Leeviläisten päämiehet Hasabja, Seerebja ja Jeesua, Kadmielin poika, sekä heidän veljensä heidän rinnallaan lauloivat ylistystä ja kiitosta järjestäytyneinä Daavidin, Jumalan miehen, käskyn mukaan. 25 Mattanja, Bakbukja, Obadja, Mesullam, Talmon ja Akkub olivat portinvartijoita, joiden tehtävänä oli vartioida porttien varastohuoneita.

26 Nämä miehet elivät Joojakimin, Jeesuan pojan, Joosadakin pojanpojan, aikana ja käskynhaltija Nehemian ja pappi Esran, kirjanoppineen, aikana.

Muurin vihkimisjuhla

27 Jerusalemin muurin vihkiäisiä varten haettiin leeviläiset kaikista asuinpaikoistaan ja tuotiin Jerusalemiin viettämään iloiten vihkiäisjuhlaa ja laulamaan kiitosvirsiä ja lauluja symbaalien, harppujen ja lyyrojen säestyksellä. 28 Laulajien jälkeläiset koottiin kaikkialta Jerusalemin ympäristön tasangoilta ja netofalaisten kylistä, 29 Beet-Gilgalista sekä Geban ja Asmavetin alueilta. Laulajat olivat rakentaneet itselleen kyliä Jerusalemin ympäristöön.

30 Papit ja leeviläiset puhdistautuivat, ja sitten he puhdistivat kansan sekä portit ja muurin. 31 Sen jälkeen minä vein Juudan päämiehet ylös muurin päälle ja järjestin kaksi suurta kiitoskulkuetta. Toinen niistä kulki muuria pitkin oikealle, kohti Lantaporttia. 32 Sen jäljessä kulkivat Hoosaja ja toinen puoli Juudan päämiehistä 33 sekä Asarja, Esra, Mesullam, 34 Juuda, Benjamin, Semaja, Jeremia 35 ja torvia soittavat papit Sakarja, Joonatanin poika – tämä oli Semajan poika, tämä Mattanjan, tämä Miikajan, tämä Sakkurin ja tämä Aasafin poika – 36 ja hänen veljensä Semaja, Asarel, Milalai, Gilalai, Maai, Netanel, Juuda ja Hanani, jotka soittivat Daavidin, Jumalan miehen, soittimia. Heidän edellään kulki Esra, kirjanoppinut. 37 He kulkivat Lähdeportin ohi, jatkoivat suoraan eteenpäin ja nousivat Daavidin kaupungin portaita ylös Daavidin palatsin yläpuolella olevalle muurille. Sieltä he kulkivat itään päin Vesiportille asti.

38 Toinen kiitoskulkue kulki muurilla vastakkaiseen suuntaan, sen jäljessä minä ja toinen puoli kansaa, Uunitornin ohi Leveällemuurille asti, 39 Efraiminportin, Vanhanportin, Kalaportin, Hananelintornin ja Sadantornin ohi Lammasportille. Kulkue pysähtyi Vartioportin luona. 40 Sitten molemmat kiitoskulkueet asettuivat Jumalan temppeliin, niin myös minä ja kanssani puolet johtomiehistä, 41 samoin papit Eljakim, Maaseja, Minjamin, Miikaja, Eljoenai, Sakarja ja Hananja, joilla oli torvet, 42 sekä Maaseja, Semaja, Eleasar, Ussi, Joohanan, Malkia, Eelam ja Eser. Laulajat aloittivat laulun Jisrahjan johdolla. 43 Tuona päivänä uhrattiin suuret teurasuhrit, ja kansa iloitsi, sillä Jumala oli antanut heille suuren ilon. Myös naiset ja lapset iloitsivat, ja ilonpito kuului Jerusalemista kauas.

Pappien ja leeviläisten osuudet

44 Samana päivänä asetettiin miehiä valvomaan varastohuoneita, joissa säilytettiin lahjoja, ensihedelmiä ja kymmenyksiä. Niihin oli myös kerättävä kaupunkien peltomailta papeille ja leeviläisille lain mukaan kuuluvat osuudet. Juuda näet iloitsi jumalanpalvelusta toimittavista papeista ja leeviläisistä. 45 Nämä hoitivat jumalanpalvelustehtävät ja puhdistusmenot tunnollisesti. Myös laulajat ja portinvartijat hoitivat tehtävänsä niin kuin Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat käskeneet. 46 Olihan jo muinoin, Daavidin ja Aasafin aikana, ollut laulunjohtajia, jotka johtivat ylistys- ja kiitoslauluja Jumalan kunniaksi. 47 Koko Israel antoi Serubbaabelin aikana ja Nehemian aikana laulajille ja portinvartijoille heidän jokapäiväiset osuutensa. Israelilaiset pyhittivät osuudet myös leeviläisille, ja leeviläiset pyhittivät osuudet Aaronin jälkeläisille.

Nehemian tekemät uudistukset

1 Tuona päivänä luettiin Mooseksen kirjaa kansan kuullen. Siihen havaittiin kirjoitetun, etteivät ammonilaiset eivätkä mooabilaiset pääsisi koskaan Jumalan seurakuntaan, 2 sillä he eivät tulleet israelilaisia vastaan leipää ja vettä tuoden vaan palkkasivat Bileamin kiroamaan Israelia. Meidän Jumalamme muutti kuitenkin kirouksen siunaukseksi. 3 Kuultuaan tämän säädöksen israelilaiset erottivat keskuudestaan kaiken sekakansan.

4 Tätä ennen ylipappi Eljasib, Toobian sukulainen, oli asetettu meidän Jumalamme temppelin varastohuoneiden valvojaksi. 5 Eljasib oli sisustanut Toobian käyttöön suuren huoneen. Aikaisemmin sinne oli tapana panna ruokauhri, suitsuke, astiat sekä leeviläisille, laulajille ja portinvartijoille säädetyt kymmenykset viljasta, viinistä ja öljystä ja myös pappien osuudet.

6 Tämän kaiken tapahtuessa minä en ollut Jerusalemissa, sillä Artahsastan, Baabelin kuninkaan, kolmantenakymmenentenäkahdentena hallitusvuotena olin mennyt kuninkaan luo. Jonkin ajan kuluttua pyysin kuninkaalta luvan 7 ja palasin Jerusalemiin. Kun minä huomasin, millaisen vahingon Eljasib oli tehnyt varatessaan huoneen Toobian käyttöön Jumalan temppelin esipihoilta, 8 minä suutuin kovasti ja heitin kaikki Toobian suvun esineet ulos huoneesta. 9 Sitten käskin puhdistaa huoneet ja viedä niihin takaisin Jumalan temppelin esineet, ruokauhrin ja suitsukkeen.

10 Sain myös tietää, ettei leeviläisille ollut annettu heidän osuuksiaan ja että leeviläiset ja laulajat, joiden olisi ollut tehtävä palvelusta, olivat paenneet kukin maatilalleen. 11 Minä nuhtelin esimiehiä ja kysyin: “Miksi Jumalan temppeli on laiminlyöty?” Sitten kokosin leeviläiset ja laulajat ja asetin heidät tehtäviinsä. 12 Silloin koko Juuda toi kymmenykset viljasta, viinistä ja öljystä varastohuoneisiin. 13 Minä asetin ylipappi Selemjan, lainoppineen Saadokin ja leeviläisen Pedajan valvomaan varastohuoneita sekä heidän kanssaan Haananin, Sakkurin pojan, Mattanjan pojanpojan. Heitä kaikkia pidettiin luotettavina, ja heidän tehtävänään oli jakaa osuudet veljilleen.

14 “Muista minua tämän tähden, Jumalani, äläkä pyyhi pois uskollisia tekojani, jotka minä olen tehnyt Jumalani temppelin ja sen palveluksen hyväksi.”

15 Siihen aikaan minä näin, että Juudassa poljettiin sapattina viinikuurnia ja kuljetettiin viljakuormia. Viljaa kuljetettiin aasien selässä samoin kuin viiniä, rypäleitä, viikunoita ja kaikenlaista muuta tavaraa; niitä tuotiin Jerusalemiin sapatinpäivänä. Minä varoitin kauppiaita, kun he myivät elintarvikkeita tuona päivänä. 16 Kaupungissa asui myös tyyrolaisia, jotka toivat sinne kalaa ja kaikenlaista kauppatavaraa ja myivät sitä Juudan kansalle sapattina, vieläpä Jerusalemissa. 17 Minä nuhtelin Juudan ylimyksiä ja sanoin heille: “Miksi teette näin pahoin ja häpäisette sapatinpäivän? 18 Eivätkö teidän isänne tehneet juuri näin? Eikö Jumalamme siksi antanut kaiken tämän pahan kohdata meitä ja tätä kaupunkia? Ja silti te vain lisäätte vihaa Israelin päälle häpäisemällä sapatin.”

19 Kun Jerusalemin porteilla alkoi hämärtää ennen sapattia, minä käskin sulkea portit ja kielsin avaamasta niitä ennen sapatin päättymistä. Minä asetin palvelijoitani porteille, ettei yksikään kuorma pääsisi kaupunkiin sapatinpäivänä. 20 Kauppiaat ja kaikenlaisten tavaroiden myyjät jäivät kuitenkin yöksi Jerusalemin ulkopuolelle kerran tai kahdesti. 21 Silloin minä varoitin heitä ja sanoin heille: “Miksi te jäätte yöksi muurin edustalle? Jos te vielä kerrankin teette sen, minä käyn teihin käsiksi.” Sen jälkeen he eivät enää tulleet sapattina. 22 Sitten sanoin leeviläisille, että heidän oli puhdistauduttava ja tultava vartioimaan portteja, jotta sapatinpäivä pyhitettäisiin. Jumalani, muista hyväkseni myös tämä ja armahda minua suuressa armossasi.

23 Noina päivinä näin myös juutalaisia, jotka olivat ottaneet vaimoikseen asdodilaisia, ammonilaisia ja mooabilaisia naisia. 24 Puolet heidän lapsistaan puhui asdodin kieltä tai jonkin muun kansan kieltä. He eivät osanneet puhua juudan kieltä. 25 Silloin minä nuhtelin heitä ja kirosin heitä. Muutamia heistä minä jopa löin ja revin heitä parrasta. Vannotin heitä Jumalan kautta: “Älkää antako tyttäriänne heidän pojilleen vaimoiksi älkääkä ottako heidän tyttäriään vaimoiksi pojillenne tai itsellenne. 26 Eikö Salomo, Israelin kuningas, tehnyt juuri tuollaista syntiä? Hänen vertaistaan kuningasta ei ollut yhdelläkään maan päällä asuvista monilukuisista kansoista. Hän oli rakas Jumalalleen, ja Jumala asetti hänet koko Israelin kuninkaaksi. Kuitenkin vieraiden kansojen naiset saivat hänetkin tekemään syntiä. 27 Pitääkö meidän yhä kuulla teistä, että te harjoitatte kaikkea tätä suurta pahuutta ja olette uskottomia meidän Jumalaamme kohtaan ottamalla vaimoiksenne muukalaisnaisia?”

28 Yksi ylipappi Eljasibin pojan Joojadan pojista oli hooronilaisen Sanballatin vävy. Hänet minä karkotin luotani. 29 Jumalani, muista, että he ovat saastuttaneet pappeuden sekä pappeutta ja leeviläisiä koskevan liiton. 30 Näin minä puhdistin kansan kaikesta muukalaisuudesta ja asetin papit ja leeviläiset palvelutehtäviin, kunkin omaan tehtäväänsä, 31 ja määräsin myös ajat, jolloin uhrihalot ja ensihedelmät oli tuotava. Jumalani, muista tämä minun hyväkseni.

ESTERIN KIRJA

PERSIAN KUNINKAAN HOVI, 1 – 2

Kuningas Ahasveroksen pidot

1 Tämä tapahtui Ahasveroksen aikana, sen Ahasveroksen, joka hallitsi 127 maakuntaa Intiasta Kuusiin saakka. 2 Siihen aikaan, kun kuningas Ahasveros istui kuninkaallisella valtaistuimellaan, joka oli Suusanin linnassa, 3 hän järjesti kolmantena hallitusvuotenaan pidot kaikille ruhtinailleen ja ylimmille virkamiehilleen. Persian ja Meedian sotavoimien päälliköt, ylimykset ja maaherrat olivat hänen luonaan, 4 kun hän esitteli heille kunniakkaan valtakuntansa rikkautta ja suuruutensa loistoa ja komeutta – ja sitä kesti kauan, 180 päivää.

5 Ja kun ne päivät olivat täyttymässä, järjesti kuningas kaikelle Suusanin linnassa läsnäolevalle väelle, suurimmasta pienimpään, kuninkaan palatsin puutarhan esipihaan seitsenpäiväiset pidot. 6 Valkoisia ja sinipunaisia pellava- ja puuvillaverhoja oli ripustettu valkoisilla ja purppuranpunaisilla pellavaköysillä katoksiksi hopeatankojen ja valkomarmoripylväiden varaan. Piha-aukiolla, joka oli kivetty mosaiikiksi vihreällä ja valkoisella marmorilla, helmiäisellä ja kirjavalla marmorilla, oli kultaisia ja hopeisia lepovuoteita. 7 Juotavaa tarjottiin kulta-astioissa, ja astiat olivat erimuotoisia. Kuninkaallista viiniä oli runsaasti, kuninkaalliseen tapaan. 8 Juomisessa oli sääntönä, ettei saanut olla mitään pakkoa, sillä kuningas oli antanut kaikille hovimestareilleen sellaisen määräyksen, että oli tehtävä jokaisen oman mieltymyksen mukaan. 9 Kuningatar Vasti puolestaan laittoi naisille pidot kuningas Ahasveroksen kuninkaalliseen palatsiin.

Kuningatar Vasti on tottelematon

10 Seitsemäntenä päivänä, kun kuningas oli viinistä hilpeällä mielellä, hän käski Mehumanin, Bistan, Harbonan, Bigtan, Abagtan, Seetarin ja Karkasin, niiden seitsemän eunukin, jotka olivat kuningas Ahasveroksen henkilökohtaisia palvelijoita, 11 tuoda kuningatar Vastin, kuninkaallinen kruunu päässään, kuninkaan eteen, että hän saisi näyttää kansoille ja ruhtinaille hänen kauneutensa, sillä Vasti oli näöltään hyvin kaunis.

12 Mutta kuningatar Vasti kieltäytyi tulemasta huolimatta eunukkien tuomasta kuninkaan käskystä. Silloin kuningas suuttui kovin, ja hänen vihansa syttyi.

Vasti hylätään kuninkaallisesta arvosta

13 Kuningas puhui viisaille, ajantietäjille – sillä näin oli tapana esittää kuninkaan asia kaikille lain ja oikeuden tuntijoille. 14 Lähimpänä häntä olivat Karsena, Seetar, Admata, Tarsis, Meres, Marsena ja Memukan, seitsemän Persian ja Meedian ruhtinasta, jotka näkivät kuninkaan kasvot ja istuivat valtakunnan johtopaikoilla. 15 Kuningas kysyi: “Mitä on lain mukaan tehtävä kuningatar Vastille, kun hän ei ole noudattanut käskyä, jonka kuningas Ahasveros on antanut eunukkien välityksellä?”

16 Memukan sanoi kuninkaan ja ruhtinaiden edessä: “Kuningatar Vasti ei ole rikkonut ainoastaan kuningasta vastaan, vaan myös kaikkia ruhtinaita vastaan ja kaikkia kansoja vastaan kuningas Ahasveroksen kaikissa maakunnissa. 17 Kun kuningattaren teko leviää kaikkien vaimojen tietoon, se saattaa heidät halveksimaan aviomiehiään, kun voidaan sanoa: ‘Kuningas Ahasveros käski tuoda kuningatar Vastin eteensä, mutta tämäpä ei tullut!’ 18 Jo tänä päivänä voivat Persian ja Meedian ruhtinattaret, jotka ovat kuulleet kuningattaren teosta, mainita siitä kaikille kuninkaan ruhtinaille, ja siitä koituu halveksuntaa ja suuttumusta kylliksi asti.

19 Jos kuningas hyväksi näkee, julkaistakoon kuninkaallinen käsky ja kirjoitettakoon se peruuttamattomana Persian ja Meedian lakeihin, ettei Vasti enää saa tulla kuningas Ahasveroksen eteen ja että kuningas antaa hänen kuninkaallisen arvonsa toiselle, häntä paremmalle naiselle. 20 Kun kuninkaan antama säädös tulee tunnetuksi koko hänen valtakunnassaan, vaikka se onkin suuri, niin kaikki vaimot antavat kunnian aviomiehilleen, suurimmasta pienimpään.”

21 Tämä puhe miellytti kuningasta ja ruhtinaita, ja kuningas teki Memukanin ehdotuksen mukaan. 22 Hän lähetti kaikkiin kuninkaan maakuntiin – kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä – kirjeet, että jokainen mies olkoon herra talossaan ja saakoon puhua oman kansansa kieltä.

Esteristä tulee kuningatar

1 Näiden tapausten jälkeen, kun kuningas Ahasveroksen viha oli lauhtunut, hän muisti Vastin ja sen, mitä tämä oli tehnyt, ja mitä hänestä oli päätetty. 2 Niin nuorukaiset, jotka olivat kuninkaan palveluksessa, sanoivat: “Etsittäköön kuninkaalle nuoria neitsyitä, näöltään ihania. 3 Määrätköön kuningas kaikkiin valtakuntansa maakuntiin asiamiehet kokoamaan kaikki nuoret ja näöltään ihanat neitsyet Suusanin linnaan haaremiin, Heegain, kuninkaan eunukin ja vaimojen vartijan, huostaan. Siellä heille annettakoon heidän kauneudenhoitonsa. 4 Se neitonen, joka kuningasta miellyttää, tulkoon kuningattareksi Vastin sijaan.” Tämä puhe miellytti kuningasta, ja hän teki niin.

5 Suusanin linnassa oli juutalainen mies nimeltään Mordokai. Hän oli benjaminilainen, ja hänen isänsä oli Jaair, joka oli Kiisin pojan Siimein poika. 6 Hänet oli viety Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen siinä joukossa, joka vietiin samalla kertaa kuin Juudan kuningas Jekonja, jonka Baabelin kuningas Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen. 7 Hänestä oli tullut setänsä tyttären Hadassan, toiselta nimeltään Esterin, kasvatusisä, koska Esterillä ei ollut isää eikä äitiä. Tyttö oli vartaloltaan kaunis ja näöltään ihana, ja hänen isänsä ja äitinsä kuoltua oli Mordokai ottanut hänet tyttärekseen.

8 Kun kuninkaan käsky ja laki tuli tunnetuksi ja kun paljon neitosia koottiin Suusanin linnaan Heegain huostaan, otettiin Esterkin kuninkaan palatsiin Heegain, vaimojen vartijan, huostaan. 9 Tyttö miellytti häntä ja pääsi hänen suosioonsa. Heegai järjesti hänelle kiireesti hänen kauneudenhoitonsa ja määrätyn ravinto-osansa sekä seitsemän valikoitua palvelijatarta kuninkaan palatsista ja siirsi hänet palvelijattarineen haaremin parhaaseen paikkaan. 10 Ester ei ilmaissut kansaansa eikä syntyperäänsä, sillä Mordokai oli kieltänyt häntä ilmaisemasta sitä. 11 Mutta Mordokai kuljeskeli joka päivä haaremin esipihan edustalla saadakseen tietää, voiko Ester hyvin ja mitä hänelle tapahtui.

12 Kunkin neitosen vuoro tuli mennä kuningas Ahasveroksen luo sen jälkeen, kun hän oli saanut kaksitoista kuukautta kauneudenhoitoa vaimoista annetun määräyksen mukaan. Kuusi kuukautta hoitoa annettiin mirhaöljyllä ja toiset kuusi kuukautta balsamiöljyllä sekä muilla naisten kauneudenhoitokeinoilla. 13 Ja tällä tavoin neitonen meni kuninkaan luo: Kaikki, mitä hän pyysi, annettiin hänelle mukaan haaremista kuninkaan palatsiin. 14 Illalla hän meni, ja aamulla hän palasi toiseen haaremiin kuninkaan eunukin Saasgasin, sivuvaimojen vartijan, huostaan. Hän ei enää mennyt kuninkaan luo, paitsi jos kuningas oli mieltynyt häneen, ja hänet kutsuttiin nimeltä.

15 Kun Esterin, Mordokain sedän Abihailin tyttären, jonka Mordokai oli ottanut tyttärekseen, vuoro tuli mennä kuninkaan luo, hän ei pyytänyt mukaansa muuta kuin sen, mitä kuninkaan eunukki Heegai, vaimojen vartija, neuvoi häntä ottamaan. Ester pääsi kaikkien niiden suosioon, jotka näkivät hänet.

16 Ester vietiin kuningas Ahasveroksen luo hänen kuninkaalliseen palatsiinsa kymmenennessä kuussa, eli teebet-kuussa, hänen seitsemäntenä hallitusvuotenaan. 17 Ja kuningas rakastui Esteriin enemmän kuin kaikkiin muihin naisiin, ja hän sai kuninkaan edessä suuremman armon ja suosion kuin muut neitsyet. Ahasveros pani kuninkaallisen kruunun Esterin päähän ja teki hänet kuningattareksi Vastin sijaan. 18 Kuningas järjesti suuret pidot kaikille ruhtinailleen ja ylimmille virkamiehilleen, pidot Esterin kunniaksi, myönsi maakunnille verohelpotuksia ja jakeli lahjoja kuninkaalliseen tapaan.

Mordokai paljastaa salaliiton

19 Kun neitsyitä koottiin toinen kerta, Mordokai istui kuninkaan portissa. 20 Ester ei ollut ilmaissut syntyperäänsä eikä kansaansa niin kuin Mordokai oli häntä kieltänytkin tekemästä sitä. Ester teki yhä sen mukaan kuin Mordokai neuvoi, samoin kuin ollessaan hänen kasvattinaan.

21 Siihen aikaan, kun Mordokai jo istui kuninkaan portissa, Bigtan ja Teres, kaksi kuninkaan eunukkia, ovenvartijoita, suuttuivat ja etsivät tilaisuutta käydäkseen käsiksi kuningas Ahasverokseen. 22 Mutta asia tuli Mordokain tietoon, ja hän ilmoitti sen kuningatar Esterille. Ester kertoi sen kuninkaalle Mordokain nimissä. 23 Asia tutkittiin, ja kun se havaittiin todeksi, ripustettiin molemmat eunukit hirsipuuhun. Ja se kirjoitettiin kuninkaan aikakirjaan.

JUUTALAISIA UHKAAVA AHDINKO, 3 – 5

Haaman päättää tuhota juutalaiset

1 Näiden tapausten jälkeen kuningas Ahasveros korotti agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, ylensi hänet ja asetti hänen asemansa kaikkien luonaan olevien ruhtinaiden yläpuolelle. 2 Kaikki kuninkaan palvelijat, jotka olivat kuninkaan portissa, polvistuivat ja kumartuivat maahan Haamanin edessä, sillä niin oli kuningas käskenyt häntä kohdella. Mutta Mordokai ei polvistunut eikä kumartunut maahan. 3 Niin kuninkaan palvelijat, jotka olivat kuninkaan portissa, sanoivat Mordokaille: “Miksi sinä rikot kuninkaan käskyä?” 4 Kun he päivästä toiseen sanoivat hänelle näin, eikä hän kuunnellut heitä, he ilmoittivat sen Haamanille nähdäkseen, olivatko Mordokain esittämät syyt päteviä. Hän oli näet ilmoittanut heille olevansa juutalainen.

5 Kun Haaman näki, ettei Mordokai polvistunut eikä kumartunut maahan hänen edessään, tuli Haaman kiukkua täyteen. 6 Kun hänelle oli ilmoitettu, mitä kansaa Mordokai oli, hän väheksyi käydä käsiksi yksin Mordokaihin. Haaman etsi tilaisuutta hävittääkseen kaikki juutalaiset, Mordokain kansan, Ahasveroksen koko valtakunnasta.

7 Ensimmäisessä kuussa, eli niisan-kuussa, kuningas Ahasveroksen kahdentenatoista vuotena, heitettiin Haamanin edessä puuria, eli arpaa, jokaisesta päivästä ja jokaisesta kuukaudesta, jotta Mordokain kansa tuhottaisiin yhtenä päivänä. Arpa osui kahdennentoista kuukauden, eli adar-kuun, kolmanteentoista päivään. 8 Haaman sanoi kuningas Ahasverokselle: “On yksi kansa hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, eivätkä he noudata kuninkaan lakeja. Kuninkaan ei sovi jättää heitä rauhaan. 9 Jos kuningas hyväksi näkee, kirjoitettakoon määräys, että heidät on tuhottava, ja minä punnitsen 10 000 talenttia hopeaa rahastonhoitajille vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin.” 10 Niin kuningas otti sormestaan sinettisormuksensa ja antoi sen agagilaiselle Haamanille, Hammedatan pojalle, juutalaisten vastustajalle. 11 Kuningas sanoi Haamanille: “Hopea olkoon annettu sinulle, ja samoin se kansa, tehdäksesi sille, mitä hyväksi näet.”

12 Niin kutsuttiin kuninkaan kirjurit ensimmäisessä kuussa, sen kolmantenatoista päivänä, ja kirjoitettiin, aivan niin kuin Haaman käski, määräys kuninkaan satraapeille ja kaikkien maakuntien käskynhaltijoille ja kaikkien kansojen ruhtinaille, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä. Kuningas Ahasveroksen nimessä se kirjoitettiin ja sinetöitiin kuninkaan sinettisormuksella. 13 Juoksijoiden mukana lähetettiin kaikkiin kuninkaan maakuntiin kirjeet, että oli hävitettävä, tapettava ja tuhottava kaikki juutalaiset, nuorukaisista vanhuksiin, lapset ja naiset, samana päivänä, kahdennentoista kuun, eli adar-kuun, kolmantenatoista päivänä, ja että oli ryöstettävä heiltä saalista. 14 Kirjoituksen jäljennös oli julkaistava lakina jokaisessa maakunnassa, tiedoksi kaikille kansoille, että ne olisivat valmiit tuona päivänä. 15 Juoksijat lähtivät kuninkaan käskystä kiireesti matkaan, kun laki oli annettu Suusanin linnassa. Kuningas ja Haaman istuivat juomaan, mutta Suusanin kaupungissa vallitsi hämmennys.

Mordokai vaatii apua Esteriltä

1 Kun Mordokai sai tietää kaiken, mitä oli tapahtunut, repäisi Mordokai vaatteensa, pukeutui säkkiin ja sirotteli päälleen tuhkaa, meni keskelle kaupunkia ja huusi kovia ja katkeria valitushuutoja. 2 Hän meni kuninkaan portin edustalle asti, sillä sisälle kuninkaan porttiin ei saanut mennä säkkiin puettuna. 3 Jokaisessa maakunnassa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen määräyksensä saapui, syntyi juutalaisten keskuudessa suuri suru: paastottiin, itkettiin ja valitettiin. Monet levittivät alleen säkin ja tuhkaa.

4 Kun Esterin palvelijattaret ja hänen eunukkinsa tulivat ja kertoivat hänelle tämän, kuningatar oikein vapisi tuskasta. Hän lähetti vaatteita, että Mordokai puettaisiin niihin ja että hän riisuisi säkin yltään, mutta hän ei ottanut niitä vastaan. 5 Niin Ester kutsui Hatakin, joka oli yksi kuninkaan eunukeista ja jonka tämä oli asettanut häntä palvelemaan, ja käski hänen mennä Mordokain luo, saadakseen tietää, mitä tämä kaikki oli ja mistä se johtui. 6 Niin Hatak meni Mordokain luo kaupungin torille, joka on kuninkaan portin edustalla. 7 Mordokai ilmoitti hänelle kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut, ja myös tarkalleen, kuinka paljon hopeaa Haaman oli luvannut punnita kuninkaan aarrekammioihin juutalaisten tuhoamiseksi. 8 Myös jäljennöksen sen lain sanamuodosta, joka Suusanissa oli annettu heidän hävittämisekseen, hän antoi Hatakille, että tämä näyttäisi sen Esterille ja ilmoittaisi asian hänelle sekä velvoittaisi hänet menemään kuninkaan luo anomaan häneltä armoa ja etsimään apua kansalleen.

9 Niin Hatak meni ja kertoi Esterille Mordokain sanat. 10 Mutta Ester puhui Hatakille ja käski hänen sanoa Mordokaille: 11 “Kaikki kuninkaan palvelijat ja kuninkaan maakuntien kansa tietävät, että jokaiselle miehelle tai naiselle, joka kutsumatta menee kuninkaan luo sisempään esipihaan, on yksi ja sama laki: hänet surmataan. Ainoastaan se, jota kohti kuningas ojentaa kultavaltikkansa, saa jäädä eloon. Mutta minua ei ole kutsuttu tulemaan kuninkaan luo viimeiseen kolmeenkymmeneen päivään.”

12 Kun Mordokaille kerrottiin Esterin sanat, 13 käski Mordokai vastata Esterille: “Älä kuvittelekaan mielessäsi, että sinä yksin kaikista juutalaisista pelastut sen vuoksi, että asut kuninkaan palatsissa. 14 Jos sinä tänä aikana pysyttelet vaiti, tulee apu ja pelastus juutalaisille muualta, mutta sinä ja sinun isäsi perhe tuhoudutte. Kenties on niin, että sinä olet päässyt kuninkaalliseen arvoon juuri tällaista aikaa varten?”

15 Niin Ester käski vastata Mordokaille: 16 “Mene ja kutsu koolle kaikki juutalaiset, jotka ovat Suusanissa, ja paastotkaa minun puolestani. Älkää syökö ja juoko mitään kolme vuorokauteen – ei yöllä eikä päivällä. Samoin paastoan minäkin palvelijattarieni kanssa. Sitten minä menen kuninkaan luo, vaikka se on vastoin lakia. Jos kerran tuhoudun, niin tuhoudun.” 17 Niin Mordokai meni pois ja teki, aivan niin kuin Ester oli häntä käskenyt.

Ester järjestää pidot kuninkaalle ja Haamanille

1 Kolmantena päivänä Ester pukeutui kuninkaalliseen asuunsa ja meni seisomaan kuninkaan palatsin sisempään esipihaan, kuninkaan linnan eteen. Kuningas istui kuninkaallisella valtaistuimellaan kuninkaallisessa palatsissa vastapäätä palatsin ovea. 2 Kun kuningas näki kuningatar Esterin seisovan esipihassa, sai tämä armon hänen silmissään, ja kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, joka hänellä oli kädessään. Ester astui esiin ja kosketti valtikan päätä. 3 Kuningas sanoi hänelle: “Mitä sinulla on mielessäsi, kuningatar Ester, ja mikä on toiveesi? Olkoon vaikka puoli valtakuntaa, se annetaan sinulle.” 4 Niin Ester vastasi: “Jos kuningas hyväksi näkee, tulkoon kuningas ja myös Haaman tänä päivänä pitoihin, jotka olen hänen kunniakseen järjestänyt.” 5 Kuningas sanoi: “Kiirehtikää Haamania tekemään Esterin toivomuksen mukaan.”

Kuningas ja Haaman menivät pitoihin, jotka Ester oli järjestänyt. 6 Kuningas kysyi viinin juonnin aikana Esteriltä: “Mikä on pyyntösi? Se sinulle annetaan. Ja mikä on toivomuksesi? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa.” 7 Niin Ester vastasi sanoen: “Tämä on minun pyyntöni ja toivomukseni: 8 Jos olen saanut armon kuninkaan silmissä ja jos kuningas näkee hyväksi antaa minulle, mitä pyydän, ja täyttää, mitä toivon, niin tulkoot kuningas ja Haaman vielä pitoihin, jotka minä heille järjestän. Huomenna minä teen kuninkaan toivomuksen mukaan.”

Haaman kerskailee asemallaan

9 Haaman lähti sieltä sinä päivänä iloisena ja hyvillä mielin. Mutta kun Haaman näki Mordokain kuninkaan portissa, eikä tämä noussut ylös eikä näyttänyt pelkäävän häntä, täytti Haamanin viha Mordokaita kohtaan. 10 Haaman hillitsi kuitenkin itsensä ja meni kotiinsa. Sitten hän lähetti noutamaan luokseen lähimmät ystävänsä ja vaimonsa Sereksen. 11 Haaman kehuskeli heille rikkautensa loistoa ja poikiensa paljoutta ja kaikkea sitä, millä kuningas oli korottanut hänet ja ylentänyt hänet ruhtinaiden ja kuninkaan palvelijoiden yläpuolelle. 12 Haaman sanoi: “Eipä kuningatar Esterkään antanut tulla järjestämiinsä pitoihin kuninkaan kanssa kenenkään muun kuin minun. Ja huomiseksikin minut on kutsuttu hänen luokseen kuninkaan kanssa. 13 Mutta tämä kaikki ei minua miellytä niin kauan kuin minä näen juutalaisen Mordokain istuvan kuninkaan portissa.”

14 Niin hänen vaimonsa Seres ja kaikki hänen lähimmät ystävänsä sanoivat hänelle: “Tehtäköön hirsipuu, 50 kyynärää korkea, ja pyydä huomenaamuna kuninkaalta, että Mordokai ripustetaan siihen. Silloin voit mennä kuninkaan kanssa pitoihin iloisena.” Tämä puhe miellytti Haamania, ja hän teetti hirsipuun.

JUUTALAISTEN RIEMUVOITTO, 6 – 10

Kuningas muistaa Mordokain

1 Sinä yönä uni pakeni kuningasta. Niin hän käski tuoda muistettavien tapahtumien kirjan, aikakirjan. Kun sitä luettiin kuninkaalle, 2 huomattiin kirjoitetun, kuinka Mordokai oli ilmaissut, että Bigtana ja Teres, kaksi kuninkaan eunukkia, ovenvartijoita, oli etsinyt tilaisuutta käydäkseen käsiksi kuningas Ahasverokseen. 3 Niin kuningas kysyi: “Mitä kunniaa ja korotusta on Mordokai tästä saanut?” Kuninkaan palvelijat, jotka toimittivat hänelle palvelusta, vastasivat: “Ei hän ole saanut mitään.” 4 Kuningas kysyi: “Kuka on esipihassa?” Haaman oli juuri tullut kuninkaan palatsin ulompaan esipihaan pyytämään kuninkaalta, että Mordokai ripustettaisiin hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokain varalle. 5 Niin kuninkaan palvelijat vastasivat hänelle: “Esipihassa seisoo Haaman.” Kuningas sanoi: “Tulkoon sisään.”

6 Kun Haaman oli tullut, kysyi kuningas häneltä: “Mitä on tehtävä miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa?” Niin Haaman ajatteli sydämessään: “Kenellepä muulle kuningas tahtoisi osoittaa kunniaa kuin minulle?” 7 Haaman vastasi kuninkaalle: “Miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa, 8 tuotakoon kuninkaallinen puku, johon kuningas on ollut puettuna, ja hevonen, jolla kuningas on ratsastanut ja jonka päähän on pantu kuninkaallinen töyhtö. 9 Puku ja hevonen annettakoon jollekin kuninkaan ruhtinaista, ylimyksistä. Se mies, jota kuningas tahtoo kunnioittaa, puettakoon siihen pukuun ja häntä kuljetettakoon sen hevosen selässä kaupungin torilla ja hänen edellään huudettakoon: ‘Näin tehdään miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa.’”

Haamanin nöyryytys

10 Kuningas sanoi Haamanille: “Hae kiireesti puku ja hevonen, niin kuin sanoit, ja tee näin juutalaiselle Mordokaille, joka istuu kuninkaan portissa. Älä jätä tekemättä mitään kaikesta siitä, mitä olet puhunut.” 11 Niin Haaman otti puvun ja hevosen, puki Mordokain ja kuljetti häntä hevosen selässä kaupungin torilla ja huusi hänen edellään: “Näin tehdään miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa.”

12 Sitten Mordokai palasi takaisin kuninkaan porttiin, mutta Haaman kiirehti kotiinsa murheellisena ja pää peitettynä. 13 Kun Haaman kertoi vaimolleen Serekselle ja kaikille ystävilleen kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut, sanoivat hänen viisaansa ja hänen vaimonsa Seres hänelle: “Jos Mordokai, jonka edessä olet alkanut kaatua, on syntyjään juutalainen, et sinä voi hänelle mitään, vaan kaadut hänen eteensä maahan asti.”

14 Heidän vielä puhuessaan hänen kanssaan, saapuivat kuninkaan eunukit ja veivät kiireesti Haamanin pitoihin, jotka Ester oli laittanut.

Esterin pidot ja pyyntö

1 Kun kuningas ja Haaman olivat tulleet kuningatar Esterin luo juomaan viiniä, 2 sanoi kuningas nytkin, toisena päivänä, viinin juonnin aikana Esterille: “Mikä on pyyntösi, kuningatar Ester? Se sinulle annetaan. Ja mikä on toivomuksesi? Se täytetään, olkoon vaikka puoli valtakuntaa.” 3 Niin kuningatar Ester vastasi ja sanoi: “Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, kuningas, ja jos kuningas hyväksi näkee, niin annettakoon minulle oma henkeni, kun sitä pyydän, ja kansani, kun sitä toivon. 4 Sillä meidät on myyty, minut ja kansani, hävitettäviksi, tapettaviksi ja tuhottaviksi. Jos meidät olisikin myyty vain orjiksi ja orjattariksi, olisin ollut vaiti, sillä sen ahdingon takia ei kannattaisi kuningasta vaivata.”

5 Silloin sanoi kuningas Ahasveros ja kysyi kuningatar Esteriltä: “Kuka se on, ja missä se on, joka on rohjennut tehdä sellaista?” 6 Ester vastasi: “Se vastustaja ja vihollinen on tuo paha Haaman.” Niin Haaman pelästyi kuningasta ja kuningatarta.

Haaman hirtetään

7 Kuningas nousi vihoissaan kesken viinin juonnin ja meni palatsin puutarhaan, mutta Haaman jäi siihen seisomaan pyytääkseen kuningatar Esteriä säästämään hänen henkensä, sillä hän näki, että kuninkaalla oli paha mielessä häntä vastaan. 8 Kun kuningas tuli palatsin puutarhasta takaisin palatsiin, jossa viinijuhlat olivat, oli Haaman juuri heittäytymässä lepovuoteelle, jolla kuningatar Ester oli. Niin kuningas sanoi: “Vai tekee hän vielä väkivaltaa kuningattarelle palatsissa – ja minun läsnäollessani!” Tuskin oli tämä sana lähtenyt kuninkaan suusta, kun jo Haamanin kasvot peitettiin. 9 Harbona, yksi kuningasta palvelevista eunukeista, sanoi: “Onhan siellä Haamanin talon edessä hirsipuu, 50 kyynärää korkea. Se, jonka Haaman on teettänyt Mordokain varalle, jonka puhe kerran koitui kuninkaan hyväksi.” Kuningas sanoi: “Ripustakaa hänet siihen.” 10 Niin ripustettiin Haaman hirsipuuhun, jonka hän oli pystyttänyt Mordokain varalle. Sitten kuninkaan viha lauhtui.

Mordokai korotetaan

1 Sinä päivänä kuningas Ahasveros lahjoitti kuningatar Esterille Haamanin, juutalaisten vastustajan, talon. Mordokai sai tulla kuninkaan eteen, sillä Ester oli ilmoittanut, mikä Mordokai oli hänelle. 2 Kuningas otti kädestään sinettisormuksensa, jonka hän oli ottanut pois Haamanilta, ja antoi sen Mordokaille. Ester asetti Mordokain Haamanin talon hoitajaksi.

3 Mutta Ester puhui vielä kuninkaan edessä ja heittäytyi hänen jalkojensa juureen, itki ja anoi häneltä armoa, jotta kuningas tekisi tyhjäksi agagilaisen Haamanin pahuuden ja sen juonen, jonka tämä oli punonut juutalaisia vastaan. 4 Niin kuningas ojensi Esteriä kohti kultavaltikan, ja Ester nousi, jäi seisomaan kuninkaan eteen 5 ja sanoi: “Jos kuningas näkee hyväksi ja jos minä olen saanut armon hänen edessään ja kuningas katsoo sen soveliaaksi ja minä olen hänen silmissään ihana, niin kirjoitettakoon peruutus agagilaisen Haamanin, Hammedatan pojan, juonelle, niille kirjeille, jotka hän kirjoitutti tuhotakseen juutalaiset kaikissa kuninkaan maakunnissa. 6 Sillä kuinka minä jaksaisin nähdä kansaani kohtaavan onnettomuuden ja kuinka jaksaisin nähdä sukuni surman!”

7 Niin kuningas Ahasveros sanoi kuningatar Esterille ja juutalaiselle Mordokaille: “Haamanin talon minä olen jo lahjoittanut Esterille, ja Haaman itse on ripustettu hirsipuuhun, koska hän oli käynyt käsiksi juutalaisiin. 8 Kirjoittakaa nyt kuninkaan nimessä sellainen juutalaisia koskeva määräys kuin hyväksi näette, ja sinetöikää se kuninkaan sinettisormuksella. Sellainen kirjelmä, joka on kirjoitettu kuninkaan nimessä ja sinetöity kuninkaan sinettisormuksella on peruuttamaton.”

Juutalaisten sallitaan puolustautua

9 Niin kutsuttiin kuninkaan kirjurit, kun oli kolmannen kuun, eli siivan-kuun, kahdeskymmeneskolmas päivä, ja kirjoitettiin, aivan niin kuin Mordokai käski, määräys juutalaisille sekä satraapeille, käskynhaltijoille ja maaherroille 127 maakuntaan, Intiasta Kuusiin saakka, kuhunkin maakuntaan sen omalla kirjoituksella ja kullekin kansalle sen omalla kielellä, myös juutalaisille heidän omalla kirjoituksellaan ja kielellään. 10 Hän kirjoitutti kirjeet kuningas Ahasveroksen nimessä ja sinetöi ne kuninkaan sinettisormuksella. Kirjeet lähetettiin ratsulähettien mukana, jotka ratsastivat kuninkaallisilla postihevosilla, jotka olivat juoksijatammojen jälkeläisiä.

11 Kirjeissä kerrottiin, että kuningas sallii juutalaisten kaikissa kaupungeissa, missä heitä onkin, kokoontua puolustamaan henkeään. Heidän sallittiin hävittää, tappaa ja tuhota heitä vainoavan kansan ja maakunnan kaiken aseväen vaimoineen ja lapsineen, ja ryöstää heiltä saatava saalis. 12 Näin oli lupa tehdä yhtenä päivänä, kahdennentoista kuukauden eli adar-kuun kolmantenatoista päivänä, kaikissa kuningas Ahasveroksen maakunnissa. 13 Kirjeen jäljennös oli julkaistava säädöksenä jokaisessa maakunnassa, tiedoksi kaikille kansoille, jotta juutalaiset olisivat sinä päivänä valmiita kostamaan vihollisilleen. 14 Ratsulähetit, jotka ratsastivat kuninkaallisilla postihevosilla, lähtivät kuninkaan käskystä kiireesti ja vauhdilla matkaan heti, kun laki oli annettu Suusanin linnassa.

15 Mordokai lähti kuninkaan luota puettuna kuninkaalliseen sinipunaiseen pellavapukuun, ja hänellä oli suuri kultakruunu ja viitta, joka oli tehty purppuranpunaisesta pellavakankaasta. Silloin Suusanin kaupungissa raikuivat riemuhuudot. 16 Juutalaisille oli koittanut valo, ilo, riemu ja kunnia. 17 Jokaisessa maakunnassa ja kaupungissa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen säädöksensä saapui, oli juutalaisilla ilo ja riemu, pidot ja juhlapäivä. Monet maan muihin kansoihin kuuluvat kääntyivät juutalaisiksi, sillä kauhu juutalaisia kohtaan oli vallannut heidät.

Juutalaiset tuhoavat vihollisensa

1 Niin tuli kahdennentoista kuukauden, eli adar-kuun, kolmastoista päivä, se päivä, jolloin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa oli määrä toteuttaa. Tuona päivänä, jona juutalaisten viholliset olivat odottaneet saavansa heidät valtaansa, kävikin juuri päinvastoin, kun juutalaiset saivat valtaansa vihamiehensä. 2 Juutalaiset kokoontuivat kaikissa kuningas Ahasveroksen maakuntien kaupungeissa, joissa he asuivat, käydäkseen käsiksi niihin, jotka hankkivat heille onnettomuutta. Eikä kukaan kestänyt heidän edessään, sillä kauhu heitä kohtaan oli vallannut kaikki kansat. 3 Kaikki maaherrat, satraapit ja käskynhaltijat ja kuninkaan virkamiehet kannattivat juutalaisia, sillä kauhu Mordokaita kohtaan oli vallannut heidät. 4 Sillä Mordokai oli korkeassa asemassa kuninkaan palatsissa, ja hänen maineensa levisi kaikkiin maakuntiin, koska tuo mies, Mordokai, tuli yhä mahtavammaksi.

5 Niin juutalaiset löivät kaikki vihollisensa iskien miekoilla, tappaen ja tuhoten, ja tekivät vihamiehilleen, mitä tahtoivat. 6 Suusanin linnassa juutalaiset tappoivat ja tuhosivat 500 miestä. 7 Myös Parsandatan, Dalfonin, Aspatan, 8 Pooratan, Adaljan, Aridatan, 9 Parmastan, Arisain, Aridain ja Vaisatan, 10 juutalaisten vastustajan Haamanin, Hammedatan pojan, kymmenen poikaa he tappoivat. Mutta saaliiseen he eivät käyneet käsiksi.

11 Samana päivänä tuli Suusanin linnassa tapettujen lukumäärä kuninkaan tietoon. 12 Niin kuningas sanoi kuningatar Esterille: “Suusanin linnassa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet 500 miestä ja Haamanin kymmenen poikaa. Muissa kuninkaan maakunnissa mitä lienevätkään tehneet! Mitä nyt pyydät? Se sinulle annetaan. Ja mitä vielä haluat? Sekin täytetään.” 13 Niin Ester sanoi: “Jos kuningas hyväksi näkee, sallittakoon Suusanin juutalaisten huomennakin tehdä saman lain mukaan kuin tänään. Ja ripustettakoon Haamanin kymmenen poikaa hirsipuuhun.” 14 Kuningas käski tehdä niin, ja siitä annettiin laki Suusanissa. Ja Haamanin kymmenen poikaa ripustettiin hirteen. 15 Suusanin juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat Suusanissa 300 miestä. Mutta saaliiseen he eivät käyneet käsiksi.

16 Myös muut juutalaiset, jotka olivat kuninkaan maakunnissa, olivat kokoontuneet puolustamaan henkeään päästäkseen rauhaan vihollisistaan. Tapettuaan vihamiehiään 75 000 – mutta käymättä käsiksi saaliiseen – 17 adar-kuun kolmantenatoista päivänä he lepäsivät sen kuun neljännentoista päivän viettäen sen juhla- ja ilopäivänä. 18 Mutta Suusanin juutalaiset olivat kokoontuneet sekä kuun kolmantenatoista että neljäntenätoista päivänä, ja he lepäsivät sen kuun viidennentoista päivän viettäen sen juhla- ja ilopäivänä. 19 Sen vuoksi maaseudun juutalaiset, jotka asuvat maaseutukaupungeissa, viettävät adar-kuun neljännentoista päivän iloiten pito- ja juhlapäivänä ja lähettävät toisilleen maistiaisia.

Puurim-juhla

20 Mordokai kirjoitti muistiin nämä tapaukset. Hän lähetti kirjeet kaikille juutalaisille kuningas Ahasveroksen kaikkiin maakuntiin, niin lähellä kuin kaukana oleville, 21 velvoittaen heidät viettämään adar-kuun neljättätoista päivää ja saman kuun viidettätoista päivää joka vuosi sen muistoksi, 22 että niinä päivinä juutalaiset olivat päässeet rauhaan vihollisistaan ja siinä kuussa murhe oli kääntynyt heille iloksi ja suru juhlaksi. Heidän oli vietettävä ne päivät iloisina juhlapäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja lahjoja köyhille. 23 Juutalaiset ottivat pysyväksi tavaksi sen, mitä he olivat jo alkaneet noudattaa ja mistä Mordokai oli heille kirjoittanut.

24 Koska agagilainen Haaman, Hammedatan poika, kaikkien juutalaisten vastustaja, oli punonut juonen juutalaisia vastaan tuhotakseen heidät ja oli heittänyt puuria, eli arpaa, saattaakseen heidät hämminkiin ja tuhotakseen heidät, 25 ja koska sen tultua kuninkaan tietoon tämä oli kirjeellisesti määrännyt, että Haamanin katalan juonen, jonka tämä oli punonut juutalaisia vastaan, tuli kääntyä hänen omaan päähänsä ja että hänet ja hänen poikansa oli ripustettava hirsipuuhun. 26 Siksi juutalaiset antoivat näille päiville nimeksi puurim, puur-sanan mukaan. Kaiken sen vuoksi, mitä tuohon käskykirjeeseen oli kirjoitettu, mitä juutalaiset olivat itse nähneet ja mitä heille oli tapahtunut, 27 he vahvistivat ja ottivat itselleen ja jälkeläisilleen ja kaikille heihin liittyville muuttumattomaksi ja pysyväksi tavaksi, että näitä kahta päivää oli vietettävä määräyksen mukaisesti ja määräaikana joka vuosi. 28 Näitä päiviä tuli jokaisen sukupolven ja suvun muistaa ja viettää kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa, ettei puurim-päivien vietto katoaisi juutalaisten keskuudesta eikä niiden muisto häviäisi heidän jälkeläistensä mielestä.

29 Kuningatar Ester, Abihailin tytär, ja juutalainen Mordokai kirjoittivat kaikella arvovallallaan toisen puurim-käskykirjeen vahvistaakseen aikaisemmat määräykset. 30 Mordokai lähetti kirjeitä, ystävällisin ja vilpittömin sanoin, kaikille juutalaisille Ahasveroksen valtakunnan 127 maakuntaan. 31 Näin hän saattoi voimaan puurim-päivien vieton niiden määräaikana, niin kuin juutalainen Mordokai ja kuningatar Ester olivat niistä säätäneet ja sillä tavoin kuin juutalaiset itsekin olivat säätäneet niistä itselleen ja jälkeläisilleen. Kirjeissä oli myös määräyksiä puurim-päiviin kuuluvista paastoista ja valitushuudoista.

32 Näin vahvistettiin Esterin käskystä nämä puurim-juhlaa koskevat määräykset ja ne kirjoitettiin kirjaan.

Mordokain korkea arvo

1 Kuningas Ahasveros saattoi työveron alaisiksi sekä mannermaan että merensaaret. 2 Koko hänen arvovaltainen ja mahtava toimintansa ja tarkka selvitys Mordokain suuruudesta, johon kuningas hänet korotti, on kirjoitettu Meedian ja Persian kuninkaiden aikakirjassa. 3 Juutalainen Mordokai oli kuningas Ahasveroksen lähin mies ja juutalaiset pitivät häntä suuressa arvossa. Hän oli lukuisten heimoveljiensä rakastama, koska hän toimi kansansa parhaaksi ja puhui kaikkien sen jälkeläisten hyvinvoinnin puolesta.

JOBIN KIRJA

JOHDANTOKERTOMUS, 1 – 2

Job ja hänen perheensä

1 Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli nuhteeton ja oikeamielinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. 2 Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. 3 Karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa. Palvelusväkeäkin hänellä oli hyvin paljon. Job oli kaikista Idän miehistä mahtavin.

4 Hänen pojillaan oli tapana järjestää pitoja; kullakin oli talossaan pidot vuoropäivänään. Silloin he lähettivät sanan kolmelle sisarelleen ja kutsuivat heidät syömään ja juomaan kanssaan. 5 Aina kun pitopäivät olivat kierroksensa kiertäneet, Job lähetti pojille sanan ja pyhitti heidät. Varhain aamulla hän nousi ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin poikia oli. Job näet ajatteli: “Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään heittäneet hyvästit Jumalalle.” Näin Job teki joka kerta.

Saatana saa koetella Jobia

6 Eräänä päivänä, kun Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli heidän joukossaan myös Saatana. 7 Herra kysyi Saatanalta: “Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: “Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.” 8 Herra kysyi Saatanalta: “Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä hänen vertaistaan. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, hän pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.”

9 Saatana vastasi Herralle: “Suottako Job pelkää Jumalaa? 10 Olethan itse joka puolelta suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on. Olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. 11 Mutta ojennapa kätesi ja kajoa siihen, mitä hänellä on. Varmasti hän heittää sinulle hyvästit vasten kasvoja.” 12 Silloin Herra sanoi Saatanalle: “Hyvä on. Kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun vallassasi, mutta häntä itseään vastaan et saa ojentaa kättäsi.” Sitten Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä.

Job menettää omaisuutensa ja lapsensa

13 Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret taas aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa, 14 Jobin luo tuli sanantuoja, joka sanoi: “Härillä kynnettiin, ja aasintammat olivat laitumella siinä lähellä. 15 Silloin sabalaiset hyökkäsivät, ryöstivät eläimet ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tästä sinulle.” 16 Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: “Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat, vuohet ja palvelijat ja kulutti kaikki. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tästä sinulle.” 17 Hänen vielä puhuessaan tuli taas yksi, joka sanoi: “Kaldealaiset jakaantuivat kolmeksi joukoksi, ryntäsivät kamelien kimppuun ja ryöstivät ne. Palvelijat he surmasivat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tästä sinulle.” 18 Hänen vielä puhuessaan tuli jälleen yksi, joka sanoi: “Poikasi ja tyttäresi aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa. 19 Yhtäkkiä tuli raju myrsky autiomaan toiselta puolelta ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tästä sinulle.”

20 Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Ajettuaan päänsä paljaaksi hän heittäytyi maahan palvomaan Herraa 21 ja sanoi:

“Alastomana minä tulin äitini kohdusta

ja alastomana sinne palaan.

Herra antoi, Herra otti,

kiitetty olkoon Herran nimi!”

22 Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut Jumalasta sopimattomasti.

Saatana saa vielä koetella Jobia

1 Eräänä päivänä, kun Jumalan pojat taas tulivat ja asettuivat Herran eteen, myös Saatana tuli heidän joukossaan ja asettui Herran eteen. 2 Herra kysyi Saatanalta: “Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: “Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.” 3 Niin Herra sanoi Saatanalle: “Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, hän pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä.” 4 Saatana vastasi Herralle: “Nahka nahasta! Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään. 5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa. Varmasti hän heittää sinulle hyvästit vasten kasvojasi.” 6 Herra sanoi Saatanalle: “Katso, hän on käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä.”

Jobin ahdinko pahenee

7 Niin Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, jalkapohjista päälakeen asti. 8 Job otti saviastian palasen ja kaapi sillä itseään tuhkakasassa istuen. 9 Hänen vaimonsa sanoi hänelle: “Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Heitä hyvästit Jumalalle ja kuole.” 10 Mutta Job vastasi: “Sinä puhut kuin mikäkin houkkamainen nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.

JOB JA HÄNEN KOLME YSTÄVÄÄNSÄ, 2 – 28

Ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia

11 Kun Jobin kolme ystävää kuulivat kaikesta siitä onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he tulivat kukin paikkakunnaltaan: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naamalainen Soofar. Yhteisestä sopimuksesta he päättivät mennä osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. 12 Kun he olivat vielä etäällä, he nostivat katseensa mutta eivät voineet tuntea häntä. Silloin he puhkesivat äänekkääseen itkuun, kukin repäisi rikki viittansa ja viskasi tomua päänsä päälle kohti taivasta. 13 Sitten he istuivat Jobin kanssa maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut hänelle sanaakaan, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli hyvin suuri.

JOBIN ENSIMMÄINEN PUHE

Job kiroaa syntymäpäivänsä

1 Sen jälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä. 2 Hän sanoi:

3 “Kadotkoon se päivä, jona synnyin,

ja yö, joka sanoi: ‘Poika on saanut alkunsa.’

4 Muuttukoon pimeydeksi se päivä.

Älköön sitä kysykö Jumala korkeudessa,

älköön sille päivänvalo loistako.

5 Vaatikoon sen itselleen pimeys ja kuoleman varjo.

Laskeutukoon pilvi sen päälle,

kauhistuttakoon sitä päivän pimeneminen.

6 Sen yön vieköön pimeys.

Älköön se iloitko vuoden päivien joukossa,

älköön se tulko kuukausien lukuun.

7 Hedelmätön olkoon se yö,

älköön sinä yönä riemuhuuto raikuko.

8 Kirotkoon sen päivienmanaajat,

ne, jotka ovat valmiit herättämään Leviatanin.

9 Pimentykööt sen aamutähdet.

Odottakoon se valoa, joka ei tule,

älköön se aamuruskon säteitä nähkö,

10 sillä se ei sulkenut minulta kohdun ovea

eikä kätkenyt vaivaa silmiltäni.”

Kuolema olisi elämää parempi

11 “Miksi en kuollut heti äidin helmaan,

menehtynyt kohdusta tullessani?

12 Miksi olivat polvet minua vastaanottamassa,

minkä vuoksi rinnat imeäkseni?

13 Makaisinhan nyt rauhassa,

nukkuisin ja saisin levätä

14 kuninkaiden ja maan neuvosmiesten kanssa,

joiden rakennelmat ovat jo raunioina,

15 tai ruhtinaiden kanssa, joilla oli kultaa,

jotka täyttivät talonsa hopealla.

16 Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen,

kuin lapset, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta,

siellä saavat uupuneet levätä.

18 Kaikki vangit ovat rauhassa,

eivät kuule käskijän ääntä.

19 Samanlaisia ovat siellä pieni ja suuri,

orja on vapaa herrastaan.”

Olemassaolon tuska

20 “Miksi hän antaa vaivatulle valoa

ja elämää murhemielisille?

21 Hehän odottavat kuolemaa, joka ei tule,

etsivät sitä enemmän kuin aarretta.

22 He iloitsisivat riemusta huutaen,

jos saisivat osakseen haudan.

23 Miksi hän antaa valoa miehelle,

jonka tie on ummessa,

jonka Jumala on sulkenut aitaukseen?

24 Huokaus on tullut leiväkseni,

valitukseni virtaa kuin vesi.

25 Mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi,

mitä pelkäsin, se minulle tapahtui.

26 En ehtinyt tyyntyä, en rauhoittua,

en käydä lepoon, kun tuska tuli jälleen.”

ELIFAAN ENSIMMÄINEN PUHE

Miksi tuskastut?

1 Silloin teemanilainen Elifas vastasi:

2 “Tuskastutko, jos sinulle yritetään puhua?

Kuka voisi pidättääkään sanojaan?

3 Katso, monia sinä olet ojentanut,

hervonneita käsiä olet vahvistanut.

4 Sanasi ovat nostaneet kompastuneen,

horjuvia polvia olet tukenut.

5 Mutta nyt, kun sinua kohtaa onnettomuus, sinä tuskastut.

Kun se itseesi osuu, sinä kauhistut.

6 Eikö jumalanpelko ole uskalluksesi

ja nuhteeton vaellus sinun toivosi?”

Kärsimyksillä on syynsä

7 “Muistelehan: kuka viaton on joskus hukkunut,

ja missä oikeamieliset ovat joutuneet tuhoon?

8 Sen mukaan kuin minä olen nähnyt:

ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät,

ne sitä myös niittävät.

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat,

hänen vihansa henkäisystä he häviävät.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni, vaiennetaan,

nuorten leijonien hampaat murskataan.

11 Vanha leijona menehtyy saaliin puutteessa,

ja naarasleijonan pennut joutuvat hajalle.”

Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä?

12 “Varkain tuli minulle sana,

korvani kuuli kuiskauksen siitä,

13 kun ajatukset häilyivät öisissä näyissä,

kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 Minut valtasi pelko ja vavistus,

kaikki minun luuni kauhistuivat.

15 Tuulenhenkäys puhalsi yli kasvojeni,

ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 Jokin hahmo seisoi silmieni edessä,

en erottanut, millainen se oli.

Hiljaisuudessa kuulin äänen:

17 ‘Onko ihminen vanhurskaampi kuin Jumala,

onko mies puhtaampi kuin hänen Luojansa?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,

enkeleissäänkin hän näkee vikoja,

19 saati sitten niissä, jotka asuvat savimajoissa,

joiden perustukset ovat tomussa!

He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 ennen kuin päivä iltaan painuu, heidät muserretaan.

Kukaan ei kiinnitä huomiota, kun he hukkuvat ainiaaksi.

21 Eikö ole niin, että heidän telttanuoransa irrotetaan,

ja he kuolevat viisaudesta osattomina?’”

Ihminen on syypää kärsimyksiinsä

1 “Huuda vain!

Onko ketään, joka sinulle vastaisi,

kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

2 Mielettömän tappaa suuttumus,

yksinkertaisen surmaa kiivaus.

3 Minä näin mielettömän juurtuvan,

mutta äkkiä jouduin kiroamaan hänen asuinsijaansa.

4 Hänen lapsensa jäävät apua vaille.

Heitä poljetaan portissa, eikä pelastajaa ole.

5 Minkä hän on leikannut, sen syö nälkäinen,

ottaa vaikka orjantappuroista,

ja janoiset tavoittelevat hänen omaisuuttaan.

6 Eihän onnettomuus kasva mullasta,

eikä vaiva verso maasta,

7 vaan ihminen syntyy vaivaan,

ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.”

Minä ainakin etsisin Jumalaa

8 “Minä ainakin etsisin Jumalaa

ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja,

ihmeitä ilman määrää,

10 joka antaa sateen maan päälle

ja lähettää vettä vainioille.

11 Hän korottaa alhaiset,

surevat saavat avun ja turvan.

12 Hän tekee tyhjäksi viekkaitten hankkeet,

niin ettei mikään menesty heidän käsissään.

13 Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa,

juonittelijoiden suunnitelmat raukeavat tyhjiin.

14 Päivällä heidät yllättää pimeys,

keskellä päivää he hapuilevat kuin yöllä.

15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekalta,

auttaa väkevän käsistä.

16 Ja niin on köyhällä toivo,

mutta vääryys joutuu sulkemaan suunsa.”

Älä pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta

17 “Katso, autuas se ihminen, jota Jumala ojentaa!

Älä pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

18 Sillä hän haavoittaa ja hän sitoo,

hän lyö murskaksi,

mutta hänen kätensä myös parantavat.

19 Kuudesta ahdingosta hän sinut pelastaa,

seitsemässä paha ei sinua kohtaa.

20 Nälänhädässä hän lunastaa sinut kuolemasta

ja sodassa miekan vallasta.

21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa

etkä pelkää, kun hävitys tulee.

22 Hävitykselle ja nälänhädälle sinä naurat,

eikä sinun tarvitse pelätä metsän petoja.

23 Kedon kivien kanssa sinä olet liitossa,

metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

24 Saat huomata, että majasi on rauhassa,

ja kun tarkastat asuinsijaasi, ei sieltä mitään puutu.

25 Saat myös huomata, että jälkeläisiäsi on paljon

ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan,

niin kuin lyhde korjataan ajallaan.

27 Huomaa: tämän me olemme tutkineet, ja näin se on.

Kuule se ja ota siitä opiksesi.”

JOBIN TOINEN PUHE

Job toivoo kuolemaa

1 Job vastasi:

2 “Jospa minun suruni punnittaisiin

ja kova onneni pantaisiin samaan vaakakuppiin!

3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka,

siksi sanani menevät harhaan.

4 Ovathan Kaikkivaltiaan nuolet osuneet minuun,

minun henkeni juo niiden myrkkyä.

Jumalan kauhut nousevat minua vastaan.

5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa,

ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6 Syödäänkö mautonta ilman suolaa,

onko makua malvan nesteessä?

7 Sieluni kieltäytyy koskemasta sellaisiin.

Ne ovat minulle kuin saastainen ruoka.

8 Kunpa pyyntöni täyttyisi

ja Jumala antaisi minulle sen, mitä toivon.

9 Jospa Jumala vain suvaitsisi musertaa minut,

ojentaa kätensä ja leikata minut pois!

10 Silloin minulla olisi vielä lohdutuksena se,

etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

Hypähtäisin ilosta armottoman tuskan alla.”

Job on pettynyt ystäviinsä

11 “Mikä on voimani, että voisin enää toivoa,

mikä loppuni, että voisin olla kärsivällinen?

12 Onko minulla kiven lujuus,

onko ruumiini vaskea?

13 Eikö minulla enää ole mitään apua?

Onko ymmärrys kaikonnut minusta?

14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,

vaikka tämä olisikin hylännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15 Minun veljeni ovat pettäneet minut kuin keväinen puro,

kuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16 Ne ovat jääsohjosta sameita,

niihin kätkeytyy lumi.

17 Auringon paahtaessa ne ehtyvät.

Kun tulee helle, ne häviävät paikastaan.

18 Niiden juoksun urat mutkistuvat,

ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19 Teeman karavaanit tähystelivät niitä,

Saban matkalaiset panivat toivonsa niihin.

20 He joutuivat häpeään, kun luottivat niihin,

perille päästyään he joutuivat pettymään.

21 Samoin tekin olette nyt tyhjän veroisia.

Te näette kauheita asioita ja pelästytte.

22 Olenko sanonut: ‘Antakaa minulle jotakin’

tai ‘Maksakaa varoistanne lahjus minun puolestani’

23 tai ‘Pelastakaa minut vihollisen vallasta

ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä’?

24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen.

Osoittakaa minulle, missä olen erehtynyt.

25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe!

Mutta mitä hyötyä teidän nuhtelustanne on?

26 Aiotteko nuhdella sanoja?

Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27 Orvostakin te heittäisitte arpaa

ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28 Suvaitkaa nyt kääntyä minuun päin:

valehtelenko minä vasten kasvojanne?

29 Perukaa puheenne, älköön vääryyttä tapahtuko,

perukaa, vielä minä olen oikeassa.

30 Onko kielelläni vääryys?

Eikö suulakeni tuntisi, mikä on turmiollista?”

Ihmisen elämä on sotapalvelusta

1 “Eikö ihmisen elämä maan päällä ole sotapalvelusta,

eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkalaisen päivät?

2 Hän on kuin orja, joka kaipaa varjoon,

kuin palkkalainen, joka odottaa työnsä palkkaa.

3 Minä olen saanut perinnöksi pettymysten kuukaudet,

ja vaivan yöt on annettu osakseni.

4 Maata mennessäni ajattelen,

milloin voisin nousta.

Ilta venyy ja tuskastun,

kääntelehdin levottomana aamuhämärään asti.

5 Madot peittävät ruumiini,

rupeni ovat kuin maan kamara,

ihoni halkeilee ja märkii.

6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin kutojan sukkula,

ne katoavat vailla toivoa.”

Ihmisen elämä on tuulen henkäys

7 “Muista, että elämäni on vain tuulen henkäys.

Silmäni ei enää saa nähdä onnea.

8 Silmä, joka minut näki, ei enää minua näe.

Sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei ole.

9 Pilvi häipyy ja häviää,

ei myöskään tuonelaan vaipunut sieltä nouse.

10 Taloonsa hän ei enää palaa,

eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

11 En minä suitsi suutani,

minä puhun henkeni ahdistuksessa,

valitan sieluni katkerassa murheessa.

12 Olenko minä meri tai lohikäärme,

kun asetat vartioston minua vastaan?

13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua,

vuoteeni ottaa kantaakseen osan tuskaani,

14 niin sinä kauhistutat minua unilla

ja säikytät minua näyillä.

15 Mieluummin tukehdun,

mieluummin kuolen kuin kidun luurankona.”

Jätä minut rauhaan

16 “Olen saanut tarpeekseni,

en tahdo elää ikuisesti.

Jätä minut rauhaan,

ovathan päiväni kuin henkäys.

17 Mikä on ihminen,

että pidät häntä niin tärkeänä

ja kiinnität häneen huomiosi,

18 tarkastelet häntä aamu aamulta,

tutkit häntä hetki hetkeltä?

19 Milloin sinä käännät katseesi minusta?

Etkö hellitä sen vertaa,

että saan sylkeni nielaistuksi?

20 Jos olenkin tehnyt syntiä,

niin mitä sillä olen sinulle tehnyt,

sinä ihmisten vartija?

Miksi asetit minut maalitauluksesi?

Miksi tulin itselleni taakaksi?

21 Miksi et anna rikostani anteeksi

etkä ota pois syyllisyyttäni?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun.

Sinä etsit minua, mutta minua ei enää ole.”

BILDADIN ENSIMMÄINEN PUHE

Jumalako vääristäisi oikeuden?

1 Suuhilainen Bildad vastasi Jobille:

2 “Kuinka kauan sinä tuollaisia puhelet?

Suusi sanat ovat kuin raju tuuli.

3 Jumalako vääristäisi oikeuden,

Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

4 Ehkä lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan,

ja hän hylkäsi heidät heidän rikkomuksensa valtaan.

5 Jos sinä etsit Jumalaa

ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

6 jos olet puhdas ja rehellinen,

silloin hän varmasti herää avuksesi

ja saattaa entiselleen vanhurskautesi asunnon.

7 Vaikka alkusi on vähäinen,

lopulta kasvat hyvin suureksi.”

Kuuntele isien viisautta

8 “Kysypä aikaisemmalta sukupolvelta;

tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

9 Mehän olemme eilisen lapsia emmekä mitään tiedä,

päivämme ovat vain varjo maan päällä.

10 He opettavat sinua, puhuvat sinulle,

tuovat julki sanat sydämestään.

11 Kasvaako papyrus siellä, missä ei ole rämettä?

Nostaako ruoko varttaan siellä, missä ei ole vettä?

12 Kun se vielä versoo eikä ole valmista korjattavaksi,

se kuivettuu ennen kaikkia muita kasveja.

13 Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan;

jumalattoman toivo katoaa.

14 Hän panee turvansa seittiin,

etsii tukea hämähäkinverkosta.

15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei pysy pystyssä,

hän pitää siitä kiinni, mutta se ei kestä.

16 Hän kasvaa rehevänä auringon paisteessa,

ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviröykkiöön,

hän kiinnittää katseensa kiviseen taloon.

18 Kun hänet hävitetään asuinsijaltaan,

se kieltää hänet: ‘En ole sinua nähnytkään.’

19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo,

ja tomusta kasvaa toisia.”

Jumala ei hylkää nuhteetonta

20 “Ei Jumala hylkää nuhteetonta

eikä tartu pahantekijöiden käteen.

21 Vielä hän täyttää suusi naurulla

ja huulesi riemuhuudolla.

22 Sinun vihamiehesi puetaan häpeään,

eikä jumalattomien majaa enää ole.”

JOBIN KOLMAS PUHE

Kuka voi estää Jumalaa?

1 Job vastasi näin:

2 “Totta kai minä tiedän, että asia on niin.

Kuinka ihminen voisi olla oikeassa Jumalaa vastaan!

3 Jos ihminen tahtoisi käydä oikeutta hänen kanssaan,

hän ei pystyisi vastaamaan hänelle

edes yhteen kysymykseen tuhannesta.

4 Hän on viisas sydämeltään ja väkevä voimassaan.

Kuka on niskoitellut häntä vastaan joutumatta kärsimään?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta,

hän kukistaa ne vihassaan.

6 Hän järkyttää maan paikaltaan,

ja sen pylväät vapisevat.

7 Hän kieltää aurinkoa, eikä se nouse,

hän lukitsee tähdet sinetillään.

8 Yksinään hän levittää taivaat

ja kulkee meren kuohujen päällä.

9 Hän teki Leijonan tähdistön ja Kalevanmiekan,

Seulaset ja etelän tähtitarhat.

10 Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja,

ihmeitä ilman määrää.

11 Katso, hän kulkee ohitseni,

enkä minä häntä näe,

hän kiitää ohi,

enkä minä häntä huomaa.

12 Kun hän tempaa pois,

kuka voi häntä estää?

Kuka voi sanoa hänelle: ‘Mitä sinä teet?’”

Kuka voi vetää Jumalan tilille?

13 “Jumala ei lakkaa vihastaan,

hänen alleen vaipuvat Rahabin auttajat.

14 Kuinka sitten minä voisin vastata hänelle,

valita sanani hänen edessään?

15 Vaikka olisin oikeassa,

en kykenisi vastaamaan.

Minun täytyisi anoa armoa tuomariltani.

16 Jos minä huutaisin,

ja hän vastaisi minulle,

en usko, että hän ottaisi korviinsa valitustani,

17 hän, joka murjoo minua myrskytuulessa

ja lisää haavojeni lukua ilman syytä.

18 Hän ei anna minun edes vetää henkeäni

vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

19 Jos kysytään vahvaa voimaa,

hän sanoo: ‘Tässä!’

Jos oikeutta: ‘Kuka vetää minut tilille?’

20 Vaikka olisin oikeassa,

oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi.

Vaikka olisin syytön,

hän kuitenkin julistaisi minut väärintekijäksi.

21 Syytön minä olen.

En välitä hengestäni,

inhoan elämääni.

22 Yhdentekevää kaikki!

Sen tähden sanon:

hän tekee lopun niin syyttömästä kuin syyllisestäkin.

23 Jos ruoska surmaa äkisti,

hän pilkkaa viattomien epätoivoa.

24 Maa on jätetty jumalattomien valtaan,

hän peittää sen tuomarien kasvot –

ellei hän, kuka sitten?”

Päiväni kiitävät pois

25 “Minun päiväni rientävät juoksijaa nopeammin,

pakenevat onnea näkemättä,

26 ne kiitävät kuin ruokoveneet,

kuin kotka, joka iskee saaliiseen.

27 Jos ajattelen: ‘Tahdon unohtaa valitukseni,

luopua kasvojeni synkkyydestä ja muuttua iloiseksi’,

28 niin minä kauhistun kaikkia tuskiani.

Tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

29 Minä olen syyllinen.

Miksi turhaan vaivaan itseäni?

30 Jos peseytyisin lumessa

ja puhdistaisin käteni lipeällä,

31 sinä upottaisit minut liejuiseen kuoppaan,

niin että omat vaatteenikin inhoaisivat minua.

32 Eihän hän ole ihminen niin kuin minä,

niin että voisin vastata hänelle

ja kävisimme oikeutta keskenämme.

33 Ei meillä ole riidan ratkaisijaa,

joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

34 ja ottaisi hänen vitsansa pois päältäni,

niin ettei hänen kauhunsa säikyttäisi minua.

35 Silloin minä puhuisin enkä pelkäisi häntä.

Mutta niin ei ole.

Minä olen yksin.”

Jumala, miksi vaadit minua tilille?

1 “Sieluni on kyllästynyt elämään.

Minä päästän valitukseni valloilleen

ja puhun sieluni katkeruudessa.

2 Minä sanon Jumalalle: Älä tuomitse minua syylliseksi!

Ilmoita minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

3 Onko sinulle hyötyä siitä, että sorrat,

että hylkäät sen, jonka kätesi ovat tehneet,

mutta valaiset jumalattomien hankkeet?

4 Onko sinulla lihalliset silmät,

näetkö niin kuin ihminen näkee?

5 Ovatko sinun päiväsi kuin ihmisen päivät,

ovatko vuotesi kuin miehen vuodet?

6 Sinähän etsit vääryyttä minusta

ja otat selvää synneistäni,

7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen

ja ettei ole ketään,

joka pelastaa sinun käsistäsi.”

Sinähän olet minut luonut

8 “Sinun kätesi ovat minut muovanneet

ja valmistaneet kaikin puolin;

mutta nyt sinä tuhoat minut.

9 Muista, että olet muovannut minua kuin savea,

ja nyt sinä muutat minut tomuksi jälleen.

10 Etkö sinä valuttanut minua kuin maitoa

ja juoksuttanut kuin juustoa?

11 Sinä puit minut nahkaan ja lihaan,

kudoit minut kokoon luista ja jänteistä.

12 Elämän ja armon sinä minulle soit.

Sinun huolenpitosi on varjellut henkeni.

13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän,

minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

14 jos syntiä tein, sinä vartioit minua,

rikkomustani et jättänyt rankaisematta.

15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua!

Ja vaikka olisin oikeassa, en silti voisi päätäni nostaa,

häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

16 Jos pääni nousee, sinä metsästät minua kuin leijona

ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan.

Vihasi minua kohtaan kasvaa,

ja sinä lähetät yhä uusia joukkoja minun kimppuuni.”

Miksi minun piti syntyä?

18 “Miksi toit minut ulos äitini kohdusta?

Olisinpa menehtynyt, ennen kuin yksikään silmä minua näki!

19 Olisin niin kuin minua ei olisi ollutkaan,

minut olisi kannettu kohdusta hautaan.

20 Eikö elämäni päiviä ole vähän?

Jättäköön hän minut rauhaan,

kääntyköön hän minusta pois,

että hiukan ilahtuisin

21 ennen kuin lähden, ikinä palaamatta,

pimeyden ja kuoleman varjon maahan,

22 pimeyden maahan, synkkään maahan,

kuoleman varjon maahan, jossa vallitsee sekasorto

ja jossa valkeuskin on pimeyttä.”

SOOFARIN ENSIMMÄINEN PUHE

Hillitse kielesi, Job

1 Nyt alkoi puhua naamalainen Soofar:

2 “Jäisikö sanatulva vastausta vaille?

Olisiko suupaltti oikeassa?

3 Saisivatko tyhjät puheesi miehet vaikenemaan,

niin että pilkkaisit eikä kukaan saisi sinua häpeämään?

4 Sinähän sanot: ‘Vilpitön olen puheissani,

ja puhdas minä olen ollut sinun silmiesi edessä.’

5 Toivoisinpa tosiaan, että Jumala puhuisi,

avaisi huulensa sinua vastaan

6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet,

sen, että hänellä on monin verroin ymmärrystä.

Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.

7 Sinäkö ottaisit selvän Jumalan syvyyksistä?

Sinäkö pääsisit perille Kaikkivaltiaan täydellisyydestä?

8 Se on korkea kuin taivas – mitä voit tehdä?

Se on syvempi kuin tuonela – mitä voit ymmärtää?

9 Se on avarampi kuin maa

ja laajempi kuin meri.

10 Jos hän kiitää paikalle ja ottaa vangiksi,

kutsuu oikeuden koolle, kuka voi häntä estää?

11 Tunteehan hän valheen miehet,

vääryyden hän näkee sitä tarkkaamattakin.”

Jos nöyrryt, voit olla turvassa

12 “Onttopäinen mies voi saada ymmärrystä

ja villiaasi muuttua ihmiseksi!

13 Valmista sinäkin sydämesi

ja ojenna kätesi hänen puoleensa.

14 Mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas

äläkä anna petoksen asua majoissasi.

15 Silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa,

olet kuin valettu etkä pelkää mitään.

16 Sinä unohdat onnettomuutesi,

muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.

17 Elämäsi kirkastuu sydänpäivää selkeämmäksi,

pimeän aikakin on kuin aamunkoitto.

18 Olet luottavalla mielellä, sillä sinulla on toivo.

Tähystelet ympärillesi ja käyt turvassa nukkumaan;

19 käyt levolle, eikä kukaan sinua säikytä.

Monet etsivät sinun suosiotasi.

20 Mutta jumalattomien silmät raukeavat.

Turvapaikka on heiltä kadonnut,

ja heidän toivonsa on viimeinen henkäys.”

JOBIN NELJÄS PUHE

On minullakin ymmärrystä

1 Job vastasi:

2 “Totisesti, te olette kansa,

ja teidän mukananne kuolee viisaus!

3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä,

en ole teitä huonompi.

Kukapa ei tuollaista tietäisi?

4 Minä olen ystävieni pilkattavana,

minä, joka huusin Jumalaa avuksi, ja hän vastasi minulle.

Hurskas ja nuhteeton on pilkattavana.

5 Turvassa olevan mielestä onnettomuudelle sopii ylenkatse;

sehän on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

6 Rauhassa ovat rosvojen teltat,

turvassa ne, jotka uhmaavat Jumalaa,

ne, jotka kantavat jumalansa kädessään.

7 Kysy vaikka eläimiltä, niin ne opettavat sinua,

ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sen sinulle.

8 Tai tutkistele maata, niin se opettaa sinua,

ja meren kalat kertovat siitä sinulle.

9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi,

että Herran käsi on tämän tehnyt.

10 Hänen kädessään on jokaisen elävän olennon sielu

ja jokaisen ihmisen henki.

11 Eikö korva koettele sanoja

ja suulaki maista ruuan makua?

12 Vanhuksilla on viisautta

ja kauan eläneillä ymmärrystä.”

Jumalan viisaus ja voima

13 “Jumalalla on viisaus ja voima,

hänellä on neuvo ja ymmärrys.

14 Minkä hän hajottaa, sitä ei enää rakenneta;

kenet hän sulkee sisälle, sille ei avata.

15 Katso, hän pidättää vedet, ja syntyy kuivuus,

hän päästää ne irti, ja ne myllertävät maan.

16 Hänellä on voima ja ymmärrys.

Hänelle kuuluu niin eksyksissä kulkeva kuin eksyttäjäkin.

17 Hän kuljettaa neuvonantajat paljasjalkaisina pois

ja tekee tuomareista tyhmiä.

18 Kuninkaitten kurituksesta hän vapauttaa

ja sitoo köyden heidän omille vyötäisilleen.

19 Hän kuljettaa papit paljasjalkaisina pois,

ja ikimahtavat hän kukistaa.

20 Hän hämmentää luotettavien puheen

ja vie vanhimmilta ymmärryksen.

21 Hän vuodattaa halveksuntaa ruhtinaiden päälle

ja avaa virtojen padot.

22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta

ja tuo pilkkopimeän valon piiriin.

23 Hän antaa kansojen kasvaa,

mutta hän tekee niistä lopun.

Hän laajentaa kansojen alueet,

mutta hän kuljettaa lopulta ne pois.

24 Maan kansan päämiehiltä hän vie ymmärryksen

ja saattaa heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa.

25 He haparoivat pimeässä, valoa vailla,

hän panee heidät harhailemaan kuin juopuneet.”

Jospa edes osaisitte vaieta

1 “Katso, kaiken tämän on silmäni nähnyt,

korvani kuullut ja sen ymmärtänyt.

2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin,

en ole teitä huonompi.

3 Minä haluan puhua Kaikkivaltiaalle,

tahdon ajaa asiaani Jumalan edessä.

4 Tehän voitelette valheella,

olette kelvottomia lääkäreitä, jokainen teistä.

5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta!

Se luettaisiin teille viisaudeksi.

6 Kuulkaa siis minun perustelujani

ja kuunnelkaa, mitä huuleni puhuvat puolestani.

7 Puolustatteko te Jumalaa väärällä puheella

ja puhutte petosta hänen puolestaan?

8 Oletteko te puolueellisia hänen hyväkseen?

Tekö ajatte Jumalan asiaa?

9 Käykö teidän hyvin, kun hän käy teitä tutkimaan?

Voitteko pettää hänet niin kuin ihminen petetään?

10 Hän rankaisee teitä ankarasti,

jos olette salassa puolueellisia.

11 Eikö hänen valtasuuruutensa pelästytä teitä?

Eikö teitä valtaa kauhu hänen edessään?

12 Tuhkamietelmiä ovat teidän mietelauseenne,

savivarustuksia teidän varustuksenne.”

Minä tiedän, että olen oikeassa

13 “Vaietkaa, antakaa minun olla;

minä tahdon puhua,

käyköön minun miten tahansa.

14 Miksi otan lihani hampaisiini

ja panen henkeni kämmenelleni?

15 Katso, hän surmaa minut,

en enää toivo mitään.

Tahdon vain puolustaa vaellustani hänen edessään.

16 Jo sekin koituu minulle pelastukseksi,

sillä jumalaton ei voi tulla hänen kasvojensa eteen.

17 Kuunnelkaa tarkoin minun puhettani,

sitä, mitä julistan korvienne kuullen.

18 Olenhan esittänyt asiani,

minä tiedän, että olen oikeassa.

19 Kuka voi käydä oikeutta minua vastaan?

Silloin minä vaikenen ja kuolen.

20 Kahta vain älä minulle tee,

niin en kätkeydy kasvojesi edestä:

21 älä enää pidä kättäsi päälläni,

älköön kauhusi minua säikyttäkö.

22 Kutsu sitten minua, niin minä vastaan.

Tai minä puhun, ja vastaa sinä minulle.”

Jumala, miksi pidät minua vihollisenasi?

23 “Mikä on pahojen tekojeni ja syntieni määrä?

Ilmoita minulle rikkomukseni ja syntini.

24 Miksi peität kasvosi

ja pidät minua vihollisenasi?

25 Tuulen lennättämää lehteäkö sinä säikytät,

kuivunutta korttako vainoat?

26 Sinähän määräät osakseni katkerat kärsimykset

ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot.

27 Jalkani sinä panet kahleisiin,

kaikkia polkujani sinä vartioit.

Sinä piirrät rajan jalkapohjieni ääreen.

28 Ihminen hajoaa kuin laho puu,

kuin koinsyömä vaate.”

Ihminen elää vain hetken

1 “Ihminen, naisesta syntynyt,

elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

2 Hän kasvaa ja lakastuu kuin kukkanen,

hän pakenee kuin varjo, joka ei pysy.

3 Ja sellaista sinä pidät silmällä!

Sinä viet minut käymään oikeutta kanssasi.

4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta?

Ei yhden yhtäkään.

5 Hänen päivänsä ovat määrätyt,

ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi.

Sinä olet asettanut hänelle rajat, joita hän ei voi ylittää.

6 Käännä siis katseesi pois hänestä,

että hän pääsisi rauhaan

ja saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätettyään.

7 Onhan puullakin toivo:

vaikka se kaadetaan maahan,

se kasvaa uudelleen,

eikä siltä vesaa puutu.

8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa

ja kanto kuolee mullassa,

9 se versoo jälleen veden tuoksusta

ja työntää oksia kuin istutettu taimi.

10 Mutta kun mies kuolee, hänen voimansa on poissa.

Kun ihminen on menehtynyt, missä hän on?

11 Vesi juoksee pois järvestä,

joki ehtyy ja kuivuu.

12 Samoin ihminen käy levolle eikä enää nouse.

Ennen kuin taivaat katoavat, he eivät herää,

eivät he havahdu unestaan.”

Jospa muistaisit minua, Jumala

13 “Jospa kätkisit minut tuonelaan,

piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut.

Jospa asettaisit minulle määräajan

ja sitten muistaisit minua.

14 Kun mies on kuollut, virkoaako hän jälleen eloon?

Minä odottaisin kaikki sotapalvelukseni päivät,

kunnes tulisi vuoroni päästä vapaalle.

15 Sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinulle,

sinä kaipaisit kättesi tekoa.

16 Silloin sinä kyllä laskisit askeleeni

mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

17 Rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,

pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 Mutta niin kuin vuori sortuu ja hajoaa,

ja kallio siirtyy sijaltaan,

19 vesi kuluttaa kivet

ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan,

niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 Sinä nujerrat hänet iäksi, ja hän lähtee.

Sinä muutat hänen hahmonsa ja lähetät hänet pois.

21 Hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa,

mutta hän ei siitä tiedä.

Heistä tulee halpa-arvoisia,

mutta hän ei sitä huomaa.

22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun,

vain oman sielunsa murheen.”

ELIFAAN TOINEN PUHE

Oma suusi julistaa sinut syylliseksi

1 Teemanilainen Elifas lausui näin:

2 “Vastaako viisas tiedolla, joka on vain tuulta,

täyttääkö hän sisimpänsä itätuulella?

3 Puolustautuuko hän puheella, josta ei ole hyötyä,

ja sanoilla, jotka eivät auta?

4 Sinähän teet tyhjäksi jumalanpelonkin

ja häiritset hiljentymistä Jumalan edessä.

5 Pahuutesi panee sanat suuhusi,

sinä valitset viekkaitten kielen.

6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, en minä,

omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7 Synnyitkö sinä ihmisistä ensimmäisenä,

synnytettiinkö sinut ennen kukkuloita?

8 Oletko ollut kuulemassa Jumalan neuvonpitoa

ja sieltä siepannut viisauden itsellesi?

9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi?

Mitä sinä ymmärrät, jota mekin emme tuntisi?

10 Onhan joukossamme sekä harmaapää että vanhus,

iältään isääsikin vanhempi.

11 Väheksytkö Jumalan lohdutuksia,

sanaa, jonka hän puhui sinulle lempeästi?

12 Miksi olet suunniltasi,

miksi pyörivät silmäsi?

13 Sinähän käännät kiukkusi Jumalaa vastaan

ja syydät sanoja suustasi!

14 Kuinka ihminen voisi olla puhdas,

kuinka naisesta syntynyt vanhurskas!

15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota,

eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissään,

16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton,

joka juo vääryyttä kuin vettä.”

Jumalattoman osa

17 “Kuuntele minua, minä ilmoitan sinulle,

minä kerron, mitä olen nähnyt.

18 Näin viisaat ilmoittavat eivätkä salaa,

mitä ovat isiltään oppineet,

19 niiltä, joille yksin maa oli annettu

ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

20 ‘Jumalaton elää pelossa koko elämänsä ajan,

ne harvat vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissaan,

keskellä rauhaakin hävittäjä käy hänen kimppuunsa.

22 Hän ei usko pääsevänsä pimeydestä,

hänet on määrätty miekalle.

23 Hän harhailee etsien leipää: missä sitä on?

Hän ymmärtää, että hänelle on valmiina pimeyden päivä.

24 Hätä ja ahdinko kauhistuttavat häntä,

ne käyvät hänen kimppuunsa kuin kuningas,

joka on valmiina hyökkäykseen.

25 Hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan,

uhitteli Kaikkivaltiaalle

26 ja ryntäsi häntä vastaan niska köyryssä,

paksujen kilvenkupujensa suojassa.

27 Hän peitti kasvonsa ihrallaan

ja kasvatti lanteensa lihaviksi.

28 Hän asui hävitetyissä kaupungeissa,

taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

jotka oli määrätty jäämään raunioiksi.

29 Ei hän rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyvää.

Hänen tähkänsä eivät taivu maata kohden.

30 Ei hän pääse pimeydestä,

liekki korventaa hänen vesansa,

Herran suun henkäyksestä hän häviää.

31 Älköön hän luottako tyhjään – hän tulee pettymään.

Hänen voittonsa häipyy tyhjiin.

32 Mitta täyttyy ennen aikojaan,

hänen lehvänsä ei vihannoi.

33 Hän on kuin viiniköynnös,

joka pudottaa raakileensa,

kuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.

34 Jumalattoman joukko on hedelmätön,

tuli kuluttaa lahjustenottajan teltat.

35 He kantavat sisällään tuhoa

ja synnyttävät turmiota,

heidän kohtunsa valmistaa petosta.’”

JOBIN VIIDES PUHE

Kurjia lohduttajia olette kaikki

1 Tähän Job vastasi:

2 “Tuollaista olen kuullut paljon,

kurjia lohduttajia te olette kaikki.

3 Eikö tule jo loppu sanoista,

jotka ovat pelkkää tuulta,

vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4 Voisinhan minäkin puhua niin kuin te,

jos te olisitte minun sijassani.

Voisin sommitella sanoja teitä vastaan

ja nyökytellä teille päätäni,

5 rohkaista teitä suuni puheella

ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.”

Jumala asetti minut maalitaulukseen

6 “Jos puhun, ei tuskani helpota.

Jos vaikenen, lähteekö se silläkään?

7 Mutta nyt Jumala on minut uuvuttanut.

Sinä olet tuhonnut koko minun joukkoni.

8 Sinä olet rusikoinut minua –

siitä muka tuli todistaja.

Riutunut olemukseni nousi minua vastaan

syyttäen minua vasten kasvoja.

9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua,

hän kiristeli minulle hampaitaan.

Viholliseni hiovat minua vastaan katseitaan,

10 avaavat suunsa ammolleen minua vastaan

ja lyövät minua pilkaten poskille.

Kaikki he lyöttäytyvät yhteen minua vastaan.

11 Jumala jättää minut väärintekijöiden valtaan

ja syöksee minut jumalattomien käsiin.

12 Minä elin rauhassa, mutta hän ravisteli minua,

tarttui minua niskasta ja ruhjoi minut.

Hän asetti minut maalitaulukseen.

13 Hänen jousimiehensä saartavat minut.

Hän halkaisee munuaiseni säälimättä

ja vuodattaa sappeni maahan.

14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen

ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15 Säkkipuvun ompelin iholleni,

sarveni painoin tomuun.

16 Minun kasvoni punoittavat itkusta,

silmäluomillani on kuoleman varjo,

17 vaikka käsissäni ei ole vääryyttä

ja rukoukseni on puhdas.”

Todistaja ja puolustaja

18 “Maa, älä peitä minun vertani!

Älköön huudollani olko lepopaikkaa!

19 Katso, nytkin on todistajani taivaassa,

ja puolustajani korkeuksissa.

20 Minun ystäväni pilkkaavat minua.

Jumalaan minä katson kyynelsilmin,

21 että hän puolustaisi miestä Jumalan edessä

ja ihmistä hänen lähimmäistään vastaan.

22 Sillä vähän on vuosia enää edessäni,

sitten lähden tielle, jolta en palaa.”

Henkeni on raastettu rikki

1 “Minun henkeni on rikki raastettu,

minun päiväni sammuvat.

Minua odottaa hauta.

2 Totisesti, pilkkaajat piirittävät minua,

ja silmieni täytyy alati katsella heidän töykeätä käytöstään.

3 Aseta pantti talteen puolestani, Jumala!

Kuka muu rupeaisi kättä lyöden takaajakseni?

4 Sinähän olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä,

sen tähden sinä et päästä heitä voitolle.

5 Ystäviä kutsutaan saamaan osansa,

mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

6 Minut on pantu kansoille sananparreksi,

kasvoille syljettävä minusta on tullut.

7 Silmäni ovat surusta hämärtyneet,

kaikki jäseneni ovat varjon kaltaisia.

8 Tästä ovat oikeamieliset kauhuissaan,

viaton joutuu kuohuksiin jumalattoman vuoksi.

9 Vanhurskas pitää kiinni tiestään,

ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.”

Kuolema on ainoa toivoni

10 “Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne!

En löydä viisasta teidän joukostanne.

11 Päiväni ovat menneet,

suunnitelmani ovat rauenneet,

sydämeni toiveet.

12 Yön he tekevät päiväksi,

valo muka lähenee pimeydestä.

13 Vaikka kuinka toivoisin, tuonela on asuntoni.

Minä levitän vuoteeni pimeyteen,

14 minä sanon haudalle: ‘Sinä olet isäni’,

ja madoille: ‘Äitini ja sisareni.’

15 Missä on silloin toivoni?

Minun toivoni, kuka sitä näkee?

16 Tuonelan salvat sulkeutuvat kiinni,

kun yhdessä käymme levolle maan tomuun.”

BILDADIN TOINEN PUHE

Jumalattoman valo sammuu

1 Nyt alkoi suuhilainen Bildad puhua. Hän lausui näin:

2 “Milloin lopetatte tällaiset puheet?

Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

3 Miksi meitä pidetään eläinten kaltaisina,

olemmeko teidän silmissänne tylsimyksiä?

4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi –

sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi

ja kallio siirtyisi sijaltaan?

5 Myös on niin, että jumalattoman valo sammuu,

hänen tulensa liekki ei loista.

6 Valo pimenee hänen majassaan,

hänen lamppunsa sammuu.

7 Hänen väkevyytensä askeleet joutuvat ahtaalle,

hänen omat hankkeensa syöksevät hänet maahan.

8 Omat jalat vievät hänet verkkoon,

hän kävelee pyyntihaudan katteella.

9 Verkko tarttuu hänen kantapäähänsä,

silmukka kiristyy hänen ympärilleen.

10 Hänelle on viritetty maahan ansa,

polulle häntä varten pyydys.

11 Joka puolella on kauhuja, jotka pelottavat häntä;

ne ajavat häntä takaa hänen kintereillään.

12 Hänen väkevyytensä nääntyy,

onnettomuus odottaa hänen vierellään.

13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa,

hänen jäseniään kalvaa kuoleman esikoinen.

14 Hänet temmataan pois majansa turvasta,

hänet pannaan kulkemaan kauhujen kuninkaan luo.

15 Hänen majassaan asuvat vieraat,

hänen asuinpaikalleen sirotellaan tulikiveä.

16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,

ylhäältä lakastuvat hänen oksansa.

17 Hänen muistonsa katoaa maasta,

hänen nimeään ei tunneta kadulla.

18 Hänet sysätään valosta pimeyteen

ja karkotetaan maan piiristä.

19 Ei jää häneltä vesaa eikä versoa kansansa keskuuteen,

ketään ei jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

20 Lännen asukkaat kauhistuvat hänen tuomionsa päivää,

idän asukkaat valtaa vavistus.

21 Näin käy väärintekijän huoneelle,

näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalaa tunne.”

JOBIN KUUDES PUHE

Jumala on tehnyt minulle vääryyttä

1 Job vastasi näin:

2 “Kuinka kauan te vaivaatte sieluani

ja runtelette minua sanoillanne?

3 Jo kymmenenkin kertaa te olette minua häväisseet,

häpeämättä te minua rääkkäätte.

4 Jos olisinkin erehtynyt,

erehdykseni olisi oma asiani.

5 Voitteko todella ylvästellä minua vastaan?

Voitteko osoittaa minun ansainneen häpeäni?

6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä

ja kietonut minut verkkoonsa.

7 Minä huudan: ‘Väkivaltaa!’ mutta en saa vastausta,

huudan apua, mutta oikeutta ei ole.

8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse läpi.

Hän on levittänyt pimeyden poluilleni.

9 Hän on riisunut minulta kunniani

ja ottanut päästäni kruunun.

10 Hän raastaa minua joka puolelta, olen mennyttä.

Hän repäisi irti toivoni kuin puun.

11 Hän antoi vihansa syttyä minua vastaan

ja piti minua vihollisenaan.

12 Yhtenä miehenä tulivat hänen joukkonsa

ja raivasivat tien hyökätäkseen minua vastaan.

He leiriytyivät majani ympärille.”

Kaikki inhoavat minua

13 “Veljeni hän on karkottanut luotani kauas,

tuttavani ovat minusta täysin vieraantuneet.

14 Läheiseni ovat minut jättäneet,

uskottuni ovat minut unohtaneet.

15 Ne, jotka majailevat talossani,

jopa palvelijattareni, pitävät minua outona.

Minusta on tullut muukalainen heidän silmissään.

16 Minä kutsun palvelijaani, mutta hän ei vastaa.

Suuni rukoilee häneltä sääliä.

17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,

äitini poikien mielestä minä löyhkään.

18 Poikasetkin halveksivat minua.

Kun nousen seisomaan, he puhuvat minusta ilkkuen.

19 Kaikki läheiseni inhoavat minua;

ja ne, joita rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

20 Luuni ovat tarttuneet kiinni nahkaani ja lihaani,

minusta on jäljellä pelkät ikenet.”

Armahtakaa te minua

21 “Armahtakaa minua, armahtakaa, te minun ystäväni,

sillä Jumalan käsi on koskenut minuun!

22 Miksi te vainoatte minua samalla tavoin kuin Jumala?

Ettekö saa jo kylliksenne lihani kalvamisesta?

23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,

jospa ne piirrettäisiin kirjaan

24 tai hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi

rautataltalla ja lyijyllä!”

Minä tiedän lunastajani elävän

25 “Minä tiedän lunastajani elävän.

Viimeisenä hän seisoo multien päällä.

26 Kun tämä nahka on raastettu yltäni

ja olen ruumiistani irti,

minä saan nähdä Jumalan.

27 Hänet minä saan nähdä apunani.

Silmäni näkevät hänet, eikä hän ole minulle vieras.

Munuaiseni riutuvat sisälläni,

28 kun sanotte: ‘Ahdistetaan häntä ankarasti’ –

minusta muka löytyy asian juuri.

29 Pelätkää miekkaa,

sillä viha kohtaa miekan ansainneita rikoksia,

jotta tietäisitte, että on olemassa tuomari.”

SOOFARIN TOINEN PUHE

Jumalattomien riemu loppuu lyhyeen

1 Naamalainen Soofar lausui näin:

2 “Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen,

moisesta mieleni kuohuu.

3 Häpäisevää nuhdetta minun täytyy kuunnella,

mutta henkeni ja ymmärrykseni antaa minulle vastauksen.

4 Etkö sitä tiennyt jo vanhastaan,

eikö ole ollut tiedossa siitä asti,

kun ihminen asetettiin maan päälle,

5 että jumalattomien riemu loppuu lyhyeen

ja riettaan ilo kestää vain hetkisen.

6 Vaikka hänen ylväytensä ulottuisi taivaaseen asti

ja hänen päänsä koskettaisi pilviä,

7 hän kuitenkin katoaa ainiaaksi oman ulosteensa tavoin.

Ne, jotka näkivät hänet, kysyvät: ‘Missä hän on?’

8 Unen lailla hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä,

hän häipyy kuin öinen näky.

9 Silmä, joka näki hänet, ei näe häntä enää,

eikä hänen asuinsijansa häntä enää havaitse.

10 Hänen poikiensa on hyvitettävä köyhät,

omin käsin hänen on annettava pois omaisuutensa.

11 Hänen luunsa olivat täynnä nuoruuden voimaa,

mutta nyt se on vaipunut multaan hänen kanssaan.”

Kyyn kieli tappaa jumalattoman

12 “Jos paha maistuu makealta hänen suussaan,

hän kätkee sen kielensä alle.

13 Hän säästelee sitä eikä siitä luovu

vaan pysyttää sen keskellä suulakeaan.

14 Mutta tämä ruoka muuttuu hänen sisuksissaan:

siitä tulee kobran myrkkyä hänen sisällään.

15 Hän nieli rikkautta, mutta hänen on oksennettava se pois.

Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastaan.

16 Kobran myrkkyä hän imi,

kyyn kieli hänet tappaa.

17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja,

hunajan ja kerman virtoja ja jokia.

18 Vaivannäkönsä tulokset hänen on annettava pois,

hän ei saa niistä itse nauttia.

Voittamastaan rikkaudesta hän ei voi iloita.

19 Hän teki väkivaltaa köyhille ja hylkäsi heidät,

hän ryösti itselleen talon, eikä rakentanut sitä.

20 Milloinkaan hän ei ole ollut sisimmässään tyytyväinen,

mutta hänen himoitsemansa tavara ei häntä pelasta.

21 Mikään ei säilynyt hänen ahminnaltaan,

sen tähden hänen hyvinvointinsa ei kestä.

22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa hänellä on hätä,

häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa,

Jumala lähettää hänen kimppuunsa vihansa hehkun

ja antaa sen sataa hänen päälleen hänen syödessään.

24 Jos hän pakenee rauta-aseita,

hänet lävistää vaskijousen nuoli.

25 Kun hän vetää nuolen selästään,

hänen sappensa läpi käy salama.

Kauhut valtaavat hänet,

26 pilkkopimeys on varattu hänen aarteilleen.

Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta.

Se tuhoaa, mitä on jäljellä hänen majassaan.

27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa,

maa nousee häntä vastaan.

28 Minkä hän taloonsa kokosi,

se menee menojaan vihan päivänä kuin tulvavedet.

29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta,

perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää.”

JOBIN SEITSEMÄS PUHE

Kuulkaa minun sanojani!

1 Job vastasi näin:

2 “Kuulkaa sentään minun sanojani!

Olkoon se teidän antamanne lohdutus!

3 Kärsikää minua sen verran, että saan puhua.

Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan?

Kuinka en kävisi kärsimättömäksi!

5 Kääntykää katsomaan minua niin tyrmistytte

ja panette käden suullenne.

6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun,

ja vavistus valtaa ruumiini.”

Miksi jumalattomat saavat elää rauhassa?

7 “Miksi jumalattomat saavat elää,

päästä korkeaan ikään,

vieläpä lisätä mahtiaan ja rikkauttaan?

8 Heidän sukunsa pysyy vankkana heidän kanssaan,

ja jälkeläisensä heidän silmiensä alla.

9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana,

ei heihin osu Jumalan vitsa.

10 Hänen sonninsa astuu eikä turhaan,

hänen lehmänsä poikii eikä synnytä kesken.

11 Poikansa he laskevat ulos kuin lammaslauman,

heidän lapsensa hyppelevät riemuissaan.

12 He virittävät lauluja rumpua ja lyyraa soittaen,

he iloitsevat huilunsoitosta.

13 He viettävät päivänsä onnessa,

mutta hetkessä heidät syöstään alas tuonelaan.

14 Kuitenkin he sanovat Jumalalle:

‘Mene pois meidän luotamme,

sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme?

Mitä hyötyä meillä on siitä, että pyydämme häneltä apua?’

16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omissa käsissään.

Jumalattomien neuvo on kaukana minusta.”

Jumalattomille ei kosteta

17 “Sammuuko useinkin jumalattomien lamppu,

ja tavoittaako heidät onnettomuus?

Jakeleeko Jumala heille arpaosat vihassaan?

18 Ovatko he kuin tuulen ajamat oljet,

kuin akanat, jotka myrsky on temmannut mukaansa?

19 Jumala muka säästää jumalattoman rangaistuksen hänen lapsilleen.

Kostakoon hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

20 Nähköön hän tuhonsa omin silmin,

juokoon itse Kaikkivaltiaan vihaa.

21 Sillä mitä hän välittää omaisistaan, jälkeensä jäävistä,

kun hänen kuukausiensa luku on täysi?

22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle,

hänelle, joka korkeuden olennotkin tuomitsee?

23 Toinen kuolee täydessä onnessaan,

kaikin tavoin rauhassa ja levossa.

24 Hänen astiansa ovat maitoa täynnä,

ja hänen luittensa ydin on tuore.

25 Toinen kuolee katkeralla mielellä

saamatta maistaa onnea.

26 Samalla tavoin he käyvät levolle maahan,

ja madot peittävät heidät.

27 Kuulkaa, minä tunnen teidän ajatuksenne

ja juonet, joiden avulla te yritätte nujertaa minut.

28 Te sanotte: ‘Missä on nyt mahtimiehen talo,

missä maja, jossa jumalattomat asuivat?’

29 Ettekö ole kyselleet tien kulkijoilta?

Ette voi tehdä tyhjäksi heidän todistustaan siitä,

30 että paha säästetään onnettomuuden päivänä,

vihan päivänä hänet viedään suojaan.

31 Kuka syyttää häntä vasten kasvoja hänen vaelluksestaan?

Kuka kostaa hänelle sen, mitä hän on tehnyt?

32 Hänet saatetaan kalmistoon,

ja hänen hautakumpuaan vaalitaan.

33 Lempeitä ovat hänelle laakson turpeet.

Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessään,

niin kuin hänen edelläänkin on mennyt lukematon joukko.

34 Kuinka tarjoatte minulle noin turhaa lohdutusta?

Vastauksistanne jää pelkkä petollisuus jäljelle.”

ELIFAAN KOLMAS PUHE

Voiko ihminen hyödyttää Jumalaa?

1 Teemanilainen Elifas lausui näin:

2 “Voiko ihminen hyödyttää Jumalaa?

Ei, ainoastaan itseään hyödyttää se, jolla on ymmärrystä.

3 Onko Kaikkivaltiaalle etua siitä, että olet vanhurskas,

tai voittoa siitä, että vaellat nuhteettomasti?

4 Jumalanpelkosiko vuoksi hän sinua ojentaa

ja käy kanssasi oikeutta?”

Pahuutesi on suuri, Job

5 “Eikö pahuutesi ole suuri,

eikö vääriä tekojasi ole loputtomasti?

6 Sinähän otit veljiltäsi pantin ilman aihetta

ja riistit vaatteet alastomilta.

7 Et antanut nääntyvälle vettä juotavaksi,

nälkäiseltä kielsit leivän.

8 Voimakkaan omaksi tuli maa,

ja vain suosikit saivat asua siinä.

9 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin,

orpojen käsivarret murskattiin.

10 Sen tähden ympärilläsi on nyt ansoja,

ja äkillinen kauhu valtaa sinut.

11 Vai etkö näe pimeyttä?

Vesitulva peittää sinut.”

Sinä väheksyt Jumalaa

12 “Eikö Jumala ole korkea kuin taivas?

Katso ylimpiä tähtiä – kuinka korkealla ne ovatkaan!

13 Ja sinä sanot: ‘Mitäpä Jumala tietää!

Voiko hän tuomita synkkien pilvien takaa?

14 Hän on pilvien piilossa, ei hän näe,

taivaan holvilla hän käyskentelee.’

15 Seuraatko ikivanhaa polkua,

jota pahantekijät vaelsivat,

16 nuo, jotka temmattiin pois ennen aikojaan

ja joiden perustuksen virta vei mennessään.

17 He sanoivat Jumalalle: ‘Käänny pois meistä.

Mitä Kaikkivaltias meille voisi tehdä?’

18 Kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa kaikella hyvällä.

Mutta minusta on kaukana jumalattomien neuvo.

19 Vanhurskaat näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat,

nuhteeton pilkkaa heitä:

20 ‘Totisesti, vastustajamme on tuhottu.

Sen, mitä heistä jäi jäljelle, kulutti tuli.’”

Tee sovinto Jumalan kanssa

21 “Tee siis sovinto ja elä rauhassa Jumalan kanssa,

niin saavutat onnen.

22 Ota vastaan opetus hänen suustaan

ja kätke hänen sanansa sydämeesi.

23 Jos palaat Kaikkivaltiaan luo,

sinun elämäsi rakentuu uudestaan.

Jos karkotat vääryyden kauas majastasi,

24 viskaat kultasi tomuun

ja Oofirin kullan jokilaakson louhikkoon,

25 jos Kaikkivaltiaasta tulee kulta-aarteesi,

jaloin hopeasi,

26 silloin iloitset Kaikkivaltiaasta

ja nostat kasvosi Jumalan puoleen.

27 Kun rukoilet häntä, hän kuulee sinua,

ja sinä voit täyttää lupauksesi.

28 Kun jotakin päätät, se onnistuu sinulle;

sinun teillesi loistaa valo.

29 Jos tie painuu alaspäin, sinä sanot: ‘Ylös’,

ja hän auttaa nöyrtyvää.

30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole syytön;

sinun kättesi puhtauden tähden tämä pelastuu.”

JOBIN KAHDEKSAS PUHE

Kuinka voisin löytää Jumalan?

1 Job vastasi näin:

2 “Tänäänkin valitukseni on kapinaa!

Käteni on raskas huokaukseni tähden.

3 Jospa tietäisin, kuinka löytää hänet,

pääsisinpä hänen asunnolleen!

4 Minä esittäisin hänelle riita-asiani

ja täyttäisin suuni todisteilla.

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi,

ja ymmärtää, mitä hän minulle sanoisi.

6 Kävisikö hän oikeutta minua vastaan suurella voimallaan?

Ei, totisesti hän kuuntelisi minua tarkasti.

7 Silloin olisi hänen vastapuolenaan oikeamielinen mies.

Olisin vapaa tuomaristani ainiaaksi.

8 Minä menen itään, mutta ei hän ole siellä,

menen länteen enkä häntä huomaa.

9 Jos hän toimii pohjoisessa, en näe häntä,

jos hän kääntyy etelään, en häntä havaitse.

10 Hän kyllä tietää kulkemani tien.

Jos hän tutkisi minut, osoittautuisin kullan kaltaiseksi.

11 Hänen askeleissaan on jalkani pysynyt,

hänen tietään olen noudattanut siltä poikkeamatta.

12 Hänen huultensa käskystä en ole poikennut.

Hänen suunsa sanat olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.”

Jumala tekee mitä tahtoo

13 “Mutta hän pysyy samassa päätöksessään,

kuka voi häntä estää?

Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14 Hän toteuttaa sen, mikä on minulle säädetty.

Sellaista hänellä on tallella vielä paljon.

15 Sen tähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä.

Kun sitä ajattelen, pelkään häntä.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni,

Kaikkivaltias on kauhistuttanut minut.

17 En minä pimeyden tähden menehdy,

en sen vuoksi, että synkeys peittää minut.”

Miksi Jumala sallii jumalattomien pahat teot?

1 “Miksi Kaikkivaltias ei ole varannut tuomion aikoja?

Miksi eivät ne, jotka hänet tuntevat,

saa nähdä hänen tilintekonsa päiviä?

2 Jumalattomat siirtävät rajoja,

ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelleen.

3 Orpojen aasin he vievät mennessään,

ottavat pantiksi lesken härän.

4 He työntävät köyhät tien sivuun,

kaikkien maan kurjien täytyy piileskellä.

5 Nuo köyhät ovat kuin villiaasit autiomaassa:

he lähtevät työhönsä,

purtavaa etsimään,

aro on heidän lastensa leipä.

6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen,

jumalattoman viinitarhasta he keräävät tähteitä.

7 Alastomina he viettävät yönsä, vailla vaatteita,

ilman peittoa kylmässä.

8 Vuorilla vuotavasta sateesta he ovat likomärkiä,

vailla suojaa he syleilevät kalliota.

9 Äidin rinnoilta riistetään orpo,

ja kurjalta otetaan pantti.

10 He kulkevat alastomina, ilman vaatteita,

nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

11 Muurien sisällä he pusertavat öljyä,

polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissaan.

12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina,

ja haavoille lyötyjen sielu huutaa apua.

Mutta Jumala ei piittaa vääryydestä.

13 On niitä, jotka kapinoivat valoa vastaan,

eivät tunne sen teitä

eivätkä pysy sen poluilla.

14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja,

tappaa kurjan ja köyhän.

Hän hiipii yöllä kuin varas.

15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää,

hän ajattelee: ‘Ei minua näe kenenkään silmä.’

Kasvonsa hän peittää.

16 Pimeässä murtaudutaan taloihin.

Päiväksi nämä ihmiset sulkeutuvat sisälle

eivätkä tahdo valosta tietää.

17 Pilkkopimeä on heille kuin aamunkoitto,

ovathan pimeyden kauhut heille tuttuja.”

Lopulta vääryys murskataan kuin puu

18 “Kevyesti kiitää jumalaton vetten viemänä.

Kirottu on maassa hänen peltopalstansa,

ei hän enää poikkea viinitarhojen tielle.

19 Kuiva maa ja kuumuus ahmaisevat lumiveden,

tuonela nielee synnintekijät.

20 Äidin kohtu unohtaa hänet,

madot syövät hänet herkkunaan,

eikä häntä enää muisteta.

Vääryys murskataan kuin puu.

21 Hän kohteli pahoin hedelmätöntä,

joka ei synnytä lapsia,

leskelle hän ei hyvää tehnyt.

22 Mahtavat Jumala pitää yllä voimallaan.

He nousevat jälleen,

vaikka olivat jo epätoivoisia hengestään.

23 Hän antaa heidän olla turvassa, heillä on tuki.

Hänen silmänsä valvovat heidän teitään.

24 Vähäksi aikaa he kohoavat korkealle,

sitten heitä ei enää ole.

He vaipuvat kuolemaan,

heidät temmataan pois niin kuin kaikki muutkin,

heidät taitetaan kuin tähkäpäät.

25 Eikö näin ole?

Kuka osoittaa minut valehtelijaksi?

Kuka tekee tyhjäksi minun sanani?”

BILDADIN KOLMAS PUHE

Kukaan ei ole vanhurskas

1 Sitten lausui suuhilainen Bildad näin:

2 “Hallitusvalta ja pelättävyys ovat hänen,

joka luo rauhaa korkeuksissaan.

3 Onko määrää hänen joukoillaan?

Kenelle ei koittaisi hänen valonsa?

4 Kuinka ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä?

Kuinka naisesta syntynyt olisi puhdas?

5 Katso, eihän kuukaan ole kirkas,

eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissään.

6 Kuinka sitten ihminen, tuo mato,

ja ihmislapsi, tuo toukka!”

JOBIN YHDEKSÄS PUHE

Kuinka oletkaan auttanut voimatonta!

1 Job vastasi näin:

2 “Kuinka oletkaan auttanut voimatonta,

tukenut käsivartta, jossa ei ole voimaa!

3 Kuinka oletkaan neuvonut sitä, jolta puuttuu viisautta,

ja tuonut julki paljon ymmärrystä!

4 Kenelle oikein olet sanasi osoittanut?

Kenen henki on kauttasi puhunut?”

Jumalan valtasuuruus

5 “Vainajat värisevät vetten

ja niiden asukkaitten alla.

6 Paljaana on tuonela Jumalan edessä,

ei ole manalalla peitettä.

7 Pohjoiset taivaat hän levittää tyhjyyden yli,

ripustaa maan tyhjyyden päälle.

8 Hän käärii vedet pilviinsä,

eivätkä pilvet halkea niiden painosta.

9 Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa,

levittää pilvensä sen yli.

10 Hän on vetänyt vetten pinnalle piirin,

rajan sinne asti, missä valo päättyy pimeään.

11 Taivaan pylväät huojuvat,

ne tyrmistyvät hänen nuhtelustaan.

12 Voimallaan hän taltutti meren,

ymmärryksensä voimalla hän murskasi Rahabin.

13 Hänen henkäyksestään taivas kirkastui.

Hänen kätensä lävisti pakenevan käärmeen.

14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa ääriviivoja.

Kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme!

Kuka sitten voi käsittää hänen väkevyytensä jylinän?”

JOBIN KYMMENES PUHE

Omatuntoni ei soimaa minua

1 Job jatkoi mietelmiensä lausumista ja sanoi:

2 “Niin totta kuin elää Jumala,

joka on riistänyt minulta oikeuteni,

ja Kaikkivaltias,

joka on antanut katkeraa murhetta sielulleni:

3 niin kauan kuin minussa vielä on henkeä

ja Jumalan henkäys sieraimissani,

4 huuleni eivät totisesti puhu petosta

eikä kieleni lausu vilppiä.

5 Olkoon kaukana minusta,

että myöntäisin teidän olevan oikeassa.

Niin kauan kuin elän,

en luovu syyttömyydestäni.

6 Pidän kiinni vanhurskaudestani enkä hellitä,

yhdestäkään elämäni päivästä ei omatuntoni minua soimaa.”

Itätuuli vie jumalattoman

7 “Käyköön viholliselleni niin kuin jumalattomalle

ja vastustajalleni niin kuin väärintekijälle.

8 Mitä toivoa on jumalattomalla,

kun Jumala leikkaa pois hänen elämänsä,

tempaa pois hänen sielunsa?

9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa,

kun häntä kohtaa ahdinko?

10 Voiko hän iloita Kaikkivaltiaasta,

huutaa Jumalan puoleen kaikkina aikoina?

11 Minä opetan teille, millainen on Jumalan käsi,

en salaa Kaikkivaltiaan ajatuksia.

12 Olettehan te kaikki sen itse nähneet,

miksi sitten puhutte turhia?

13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan säätämä,

tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset saavat Kaikkivaltiaalta:

14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, he ovat miekan omia.

Hänen jälkeläisensä eivät saa kylliksi leipää.

15 Jotka heistä jäävät jäljelle, ne saattaa rutto hautaan;

heidän leskensä eivät itke.

16 Jos hän kasaa hopeaa kuin multaa

ja valmistaa vaatteita niin paljon kuin savea,

17 niin valmistakoon, mutta vanhurskas pukee ne ylleen,

ja viattomat jakavat keskenään hopean.

18 Hän rakentaa taloaan kuin koiperhosen toukka,

se on kuin vartijan kyhäämä maja pellolla.

19 Rikkaana hän menee levolle; mitään ei ole hävinnyt.

Kun hän avaa silmänsä, mitään ei ole jäljellä.

20 Kauhut tavoittavat hänet kuin tulvavedet,

yöllä varkain yllättää hänet rajuilma.

21 Itätuuli nostaa hänet, hän menee menojaan.

Tuuli puhaltaa hänet pois paikaltaan.

22 Jumala heittää sen hänen päälleen säälimättä,

hädissään on hänen paettava Jumalan käden voimaa.

23 Silloin hänelle paukutetaan käsiä

ja vihelletään hänen omalta asuinpaikaltaan.”

Ihminen etsii maan aarteita

1 “Hopeallakin on suonensa

ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan.

2 Rauta otetaan maasta,

kivestä sulatetaan kupari.

3 Pimeydestä tehdään loppu,

pilkkopimeässä olevat kivet tutkitaan perin pohjin.

4 Kaivoskuilu louhitaan syvälle maan asukkaiden alle.

Unohdettuina, kaukana kulkuteistä,

miehet siellä riippuvat,

heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

5 Maasta kasvaa leipä,

mutta maan uumenissa myllertää kuin tulen voima.

6 Sen kivissä on safiirilla sijansa,

siellä on kultahiekkaa.

7 Polkua sinne ei tiedä petolintu,

eikä haukan silmä sitä havaitse.

8 Sitä eivät astele ylväät eläimet,

leijona ei sitä kulje.

9 Siellä käydään käsiksi piikiveen,

vuoret myllerretään juuria myöten.

10 Kallioihin murretaan käytäviä.

Silmä näkee kaikenlaiset kalleudet.

11 Vesisuonet estetään tihkumasta,

salattu tuodaan päivänvaloon.”

Viisautta ei voi ostaa kullalla

12 “Mutta viisaus – mistä se löytyy,

missä on ymmärryksen asuinpaikka?

13 Ihminen ei tiedä sen arvoa,

eikä sitä löydy elävien maasta.

14 Syvyys sanoo: ‘Ei se ole minussa’,

ja meri sanoo: ‘Ei se ole minun luonani.’

15 Sitä ei voi ostaa puhtaalla kullalla,

eikä hopeaa voi punnita sen hinnaksi.

16 Sen maksuksi ei riitä Oofirin kulta,

eivät kalliit onyksi-kivet eivätkä safiirit.

17 Ei vedä sille vertaa kulta eikä lasi,

eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset astiat.

18 Koralleja ja kristalleja ei voi edes mainita,

viisauden omistaminen on kalliimpi kuin helmet.

19 Ei vedä viisaudelle vertaa Kuusin topaasi,

puhdas kulta ei riitä sen maksuksi.”

Jumala yksin tuntee viisauden lähteen

20 “Mistä sitten tulee viisaus,

ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

21 Se on kätketty kaikkien elävien silmiltä,

se on salattu taivaan linnuiltakin.

22 Manala ja kuolema sanovat:

‘Korvamme ovat kuulleet siitä kerrottavan.’

23 Jumala tietää tien sen luokse,

hän tuntee sen asuinpaikan.

24 Hänen katseensa tavoittaa maan ääret,

hän näkee kaiken, mitä on taivaan alla.

25 Kun hän antoi tuulelle voiman

ja määräsi mitalla vedet,

26 kun hän sääti lain sateelle

ja ukkospilvelle tien,

27 silloin hän sen näki ja ilmoitti sen,

toi sen esille ja myös tutki sen.

28 Ihmiselle hän sanoi:

‘Katso, Herran pelko on viisautta,

pahan karttaminen ymmärrystä.’”

JOB VETOAA JUMALAAN, 29 – 31

JOBIN YHDESTOISTA PUHE

Jospa olisin niin kuin parhaina päivinäni

1 Job jatkoi mietelmiensä lausumista ja sanoi:

2 “Olisinpa niin kuin olin menneinä kuukausina,

niin kuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli.

3 Silloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä

ja hänen valossaan minä vaelsin pimeyden halki.

4 Jospa olisin niin kuin parhaina päivinäni,

kun Jumalan ystävyys oli majani yllä,

5 ja Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani

ja lapseni olivat ympärilläni.

6 Silloin askeleeni kylpivät kermassa

ja kallio vierelläni vuoti öljyvirtoja.

7 Kun menin kaupunginportille,

kun asetin istuimeni torille,

8 nuorukaiset väistyivät nähdessään minut,

vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

9 päämiehet lakkasivat puhumasta

ja panivat käden suulleen,

10 ruhtinaiden ääni vaikeni,

ja heidän kielensä tarttui kitalakeen.”

Minä autoin kurjia

11 “Kenen korva minusta kuuli,

hän ylisti minua onnelliseksi,

kenen silmä minut näki,

hän antoi minusta hyvän todistuksen.

12 Sillä minä pelastin kurjan, joka huusi apua,

ja orvon, jolla ei ollut auttajaa.

13 Menehtyvän siunaus tuli osakseni,

lesken sydämen sain riemuitsemaan.

14 Vanhurskauden puin ylleni,

ja se verhosi minut,

oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15 Minä olin sokean silmä

ja ontuvan jalka.

16 Köyhille minä olin isä,

tuntemattomankin asiaa tutkin tarkoin.

17 Minä murskasin väärintekijän leukaluut

ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.”

Silloin minua kunnioitettiin

18 “Silloin ajattelin:

‘Minä saan kuolla omassa pesässäni,

ja päiviä minulle lisääntyy kuin hiekanjyviä.

19 Juureni ovat vedelle avoinna,

ja kaste viipyy oksillani.

20 Kunniani uudistuu alati,

ja jouseni nuortuu minun kädessäni.’

21 Kaikki kuuntelivat minua ja odottivat,

ottivat vaieten vastaan neuvoni.

22 Kun olin puhunut, he eivät sanaakaan sanoneet,

vihmana valui puheeni heihin.

23 He odottivat minua kuin sadetta

ja avasivat suunsa kuin kevätkuurolle.

24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomia,

minun kasvojeni valoisuus ei jättänyt heitä synkiksi.

25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen,

minä istuin kunniapaikalla,

istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä,

niin kuin se, joka lohduttaa murheellisia.”

Nyt olen pilkan kohde

1 “Nyt minulle nauravat elinpäiviltään nuoremmat,

joiden isiä pidin arvottomina paimenkoirieni pariin.

2 Ja mitäpä minua hyödyttäisi heidän kättensä voima,

kun heidän nuoruutensa tarmon on vienyt

3 puute ja kova nälänhätä.

He kaluavat kuivaa maata,

jo ennestään typötyhjää maata.

4 He poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä,

heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5 Heidät karkotetaan ihmisten parista,

heidän peräänsä huudetaan kuin varkaille.

6 Heidän on asuttava rotkojen rinteillä,

maakoloissa ja kallioluolissa.

7 Pensaiden keskellä he ulisevat,

piikkikasvien alle he sulloutuvat,

8 nuo houkkien ja halveksittujen jälkeläiset,

jotka on ruoskalla ajettu maasta.

9 Nyt minusta on tullut heille pilkkalaulu,

olen joutunut heidän sananparrekseen.

10 He inhoavat minua,

pysyttelevät minusta kaukana,

mutta eivät häikäile sylkeä silmilleni.

11 Onhan Jumala irrottanut jouseni jänteen

ja nöyryyttänyt minut,

siksi he eivät hillitse kieltään minun edessäni.

12 Oikealta puoleltani nousee tuo pentulauma.

He lyövät jalat altani,

he raivaavat minua vastaan turmion tien.

13 He hävittävät minun polkuni,

ovat apuna minua tuhottaessa,

vaikka itse ovat vailla auttajaa.

14 Kuin leveästä muurinaukosta he tulevat,

raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15 Kauhut käyvät kimppuuni.

Kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois ylhäisen asemani,

ja onneni katoaa kuin pilvi.

16 Ja nyt, minun sieluni vuotaa tyhjiin,

kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17 Yö kalvaa luut irti ruumiistani,

jäytävät tuskani eivät käy levolle.

18 Valtava voima on muuttanut verhoni muodottomaksi,

se kiristyy ympärilleni kuin paitani päänaukko.

19 Jumala on paiskannut minut lokaan,

minusta on tullut kuin tomua ja tuhkaa.”

Sinä et vastaa minulle, Jumala

20 “Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä et vastaa!

Tässä seison, mutta sinä vain tuijotat minua.

21 Sinä olet muuttunut julmaksi minua kohtaan,

sinä vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22 Sinä kohotat minut myrskytuulen vietäväksi,

annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23 Minä tiedän, että sinä viet minua kohti kuolemaa,

majaan, jonne kaikki elävät kokoontuvat.

24 Eikö kuitenkin saisi raunioista kättään ojentaa

tai onnettomuudessa apua huutaa?

25 Vai enkö itkenyt kovaosaisen kohtaloa,

eikö sieluni säälinyt köyhää?

26 Hyvää minä odotin, mutta minua kohtasi paha,

ikävöin valoa, mutta tulikin pimeys.”

Minä kuljen suruasussa

27 “Sisälläni kuohuu lakkaamatta,

kurjuuden päivät ovat kohdanneet minua.

28 Minä kuljen suruasussa, vailla auringonvaloa.

Minä nousen ja huudan apua väkijoukossa.

29 Minusta on tullut sakaalien veli

ja strutsien toveri.

30 Minun nahkani on mustunut ja lohkeilee,

luuni ovat kuumeen korventamat.

31 Valitukseksi muuttui lyyrani soitto

ja huiluni sävel itkijöiden ääneksi.”

En ole vaeltanut valheessa

1 “Minä olen tehnyt liiton silmieni kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2 Minkä osan saisin silloin ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltiaalta korkeudesta?

3 Tuleehan väärämielisille turmio

ja väärintekijöille onnettomuus.

4 Eikö hän näe minun teitäni

ja laske kaikki askeleeni?

5 Vaelsinko valheessa,

kiiruhtiko jalkani petokseen?

6 Punnitkoon Jumala minut oikealla vaa'alla,

niin hän huomaa minun nuhteettomuuteni.

7 Jos askeleeni poikkesivat tieltä

ja sydämeni seurasi silmieni mukana,

jos tahra on tarttunut käsiini,

8 niin syököön toinen, mitä kylvän,

ja vesani revittäköön juurineen.

9 Jos sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja väijyin lähimmäiseni ovella,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraan jyviä,

vaipukoot toiset hänen syleilyynsä.

11 Sillä tekoni olisi ollut ilkityö,

raskaasti rangaistava rikos,

12 kuin tuli, joka kuluttaisi kaiken manalaan saakka,

repisi juurineen kaiken satoni.”

En ole riistänyt palvelijoitani

13 “Jos olen halveksinut orjani tai orjattareni oikeutta,

kun heillä oli riita-asia minun kanssani,

14 niin mitä tekisin, jos Jumala nousisi tuomitsemaan,

mitä vastaisin, jos hän vaatisi minut tilille?

15 Eikö hän, joka äidin kohdussa teki minut, tehnyt heitäkin,

eikö hän valmistanut meidät molemmat äidin kohdussa?

16 Olenko kieltänyt vähäosaisilta sen, mitä he toivoivat,

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17 Olenko syönyt leipäpalani yksin,

orvonkin saamatta siitä syödä?

18 Ei, nuoruudestani asti minä kasvatin häntä kuin oma isä,

koko elinaikani olen pitänyt hänestä huolta.

19 Jos näin jonkun menehtyvän vaatteiden puutteessa,

köyhän olevan vailla ruumiin verhoa,

20 niin eivätkö hänen jäsenensä siunanneet minua,

kun hän sai lämmitellä karitsoitteni villoilla.

21 Puinko nyrkkiä orvolle,

kun huomasin saavani kannatusta portissa?

22 Jos näin on,

irtaantukoon olkapääni hartioistani

ja murtukoon käsivarteni sijoiltaan.

23 Silloin minun olisi pelättävä Jumalalta tulevaa onnettomuutta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.”

En ole luopunut Jumalasta

24 “Olenko pannut luottamukseni kultaan,

sanonut puhtaalle kullalle: ‘Sinä olet turvani’?

25 Iloitsinko siitä, että rikkauteni oli suuri

ja käteni oli saanut paljon hankituksi?

26 Kun katselin loistavaa aurinkoa

ja kuuta, joka vaelsi ylhäisyydessään,

27 antautuiko silloin sydämeni salassa vieteltäväksi,

heittikö käteni niille suudelmia?

28 Ei, sekin olisi ollut raskaasti rangaistava rikos,

sillä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.”

En ole peitellyt rikkomuksiani

29 “Olenko iloinnut vihamieheni tuhosta,

huutanut riemusta, kun häntä kohtasi onnettomuus?

30 En ole sallinut suuni tehdä syntiä,

kiroten vaatia hänen henkeään.

31 Eiköhän talonväkeni sanoisi: ‘Kuka ei olisi saanut lihaa kylliksi?’

32 Muukalaisen ei tarvinnut viettää yötä ulkona,

minä pidin oveni auki tielle päin.

33 Olenko Aadamin tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni syyllisyyden?

34 Olenko säikkynyt suurta joukkoa,

pelännyt sukujen halveksuntaa

ja pysynyt hiljaa, ovesta ulos menemättä?”

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

35 “Olisipa joku, joka kuuntelisi minua!

Tuossa on puumerkkini;

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Vastapuoleni kirjoittakoon kirjaan syytöksensä!

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen seppeleeksi päähäni.

37 Tekisin hänelle selkoa jokaisesta askeleestani,

astuisin hänen eteensä kuin ruhtinas.

38 Jos peltoni valitti minun tähteni

ja kaikki sen vaot itkivät,

39 jos kulutin sen voiman korvauksetta

ja saatoin sen oikeat omistajat huokaamaan,

40 niin kasvakoon se vehnän sijasta piikkipensaita

ja ohran sijasta pahanhajuista ruohoa.”

Tähän päättyvät Jobin puheet.

ELIHUN PUHEET, 32 – 37

Elihu vihastuu

1 Niin nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, hän kun oli omissa silmissään vanhurskas. 2 Silloin vihastui buusilainen Elihu, Barakelin poika, Raamin suvusta. Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana. 3 Myös tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta Jobille ja kuitenkin syyttivät häntä jumalattomaksi. 4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat vuosiltaan häntä vanhempia. 5 Mutta kun hän näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussaan vastaukseksi, hän vihastui.

ELIHUN ENSIMMÄINEN PUHE

Vanhukset eivät ymmärrä kaikkea

6 Buusilainen Elihu, Barakelin poika, lausui näin:

“Nuori minä olen vuosiltani,

ja te olette vanhoja.

Sen vuoksi minä arastelin

ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

7 Minä ajattelin: ‘Puhukoon ikä,

ja vuosien paljous tuokoon julki viisautta.’

8 Mutta onhan ihmisissä henki,

ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

9 Eivät iäkkäät aina ole viisaimpia,

eivätkä ainoastaan vanhukset ymmärrä, mikä on oikein.

10 Sen vuoksi minä sanon: Kuule minua!

Minäkin ilmoitan, mitä tiedän.”

Olen kuunnellut viisaita puheitanne

11 “Olen odottanut, mitä te sanoisitte,

olen kuunnellut taitavia puheitanne,

kun te tutkitte sanoja.

12 Minä kuuntelin teitä tarkasti, ja katso,

kukaan ei kumonnut Jobin sanoja.

Kukaan teistä ei voinut vastata hänen puheisiinsa.

13 Älkää vain sanoko: ‘Olemme kohdanneet viisauden,

vain Jumala voi voittaa hänet, ei ihminen.’

14 Minulle hän ei ole sanojaan suunnannut,

enkä minä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

15 He ovat kauhuissaan, eivät enää vastaa,

sanat ovat heiltä häipyneet.

16 Odottaisinko vielä, kun he eivät puhu,

kun he siinä seisovat vastaamatta enää mitään?

17 Vastaanpa minäkin osaltani,

minäkin ilmoitan, mitä tiedän.”

Olen täynnä sanoja

18 “Minä olen täynnä sanoja,

henki sisimmässäni ahdistaa minua.

19 Katso, minun sisimpäni on kuin viini, jolle ei avata ulospääsyä,

se on pakahtumaisillaan kuin vasta täytetyt leilit.

20 Tahdon puhua saadakseni helpotusta,

avata huuleni ja vastata.

21 En aio pitää kenenkään puolta

enkä liehakoida ketään ihmistä,

22 sillä en osaa liehakoida.

Jos niin tekisin,

Luojani ottaisi minut pian pois.”

Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani

1 “Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani,

ota korviisi kaikki minun sanani.

2 Katso, olen avannut suuni,

kieleni puhuu suussani.

3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani,

huuleni puhuvat puhdasta tietoa.

4 Jumalan Henki on minut luonut,

Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.

5 Vastaa minulle, jos siihen kykenet!

Varustaudu minua vastaan,

asetu asemiisi!

6 Olen Jumalan edessä samanlainen kuin sinä:

hyppysellinen savea – siitä minutkin on muovattu.

7 Näethän, etten ole niin kauhistava, että säikyttäisin sinut.

Minun mahtini ei ole raskaana ylläsi.”

Sinä sanoit olevasi puhdas

8 “Sinä olet puhunut korvieni kuullen,

olen kuullut sanojesi äänen:

9 ‘Puhdas minä olen, en ole rikkonut.

Olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.

10 Katso, hän keksii syitä minua vastaan,

hän pitää minua vihollisenaan.

11 Hän panee minun jalkani jalkapuuhun,

vartioi kaikkia polkujani.’

12 Katso, tässä sinä et ole oikeassa –

niin minä vastaan sinulle –

sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.

13 Miksi riitelet häntä vastaan,

jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?”

Jumala puhuu monella tavalla

14 “Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella,

sitä vain ei huomata.

15 Unessa, öisessä näyssä,

kun raskas uni valtaa ihmiset

ja he nukkuvat vuoteillaan,

16 hän avaa ihmisten korvat

ja vahvistaa sinetillä heille antamansa varoituksen,

17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta,

varjellakseen miestä ylpeydestä,

18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta

ja elämänsä syöksymästä peitsiin.”

Sairauskin voi puhutella

19 “Häntä kuritetaan myös tuskalla vuoteessa,

kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina.

20 Hänen henkensä inhoaa leipää

ja sielunsa herkkuruokaa.

21 Hänen lihansa kuihtuu olemattomiin,

ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.

22 Näin hänen sielunsa lähenee hautaa,

hänen elämänsä kuoleman lähettiläitä.

23 Jos hänen puolellaan silloin on enkeli,

välittäjä, yksi tuhansista,

niistä, jotka ilmoittavat ihmiselle, mikä on oikein,

24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo:

‘Päästä hänet joutumasta hautaan,

minä olen saanut lunastusmaksun.’

25 Silloin hänen ruumiinsa uhkuu nuoruuden voimaa,

hän palaa takaisin nuoruutensa päiviin.

26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala on hänelle suosiollinen.

Hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja.

Näin Jumala palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27 Hän laulaa nyt muille ihmisille:

‘Minä tein syntiä ja vääristin oikeuden,

mutta minulle ei maksettu samalla mitalla.

28 Hän pelasti minut joutumasta hautaan,

ja henkeni saa katsella valoa.’

29 Kaiken tämän Jumala tekee miehelle

kaksi, jopa kolmekin kertaa

30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta

ja antaakseen elämän valon loistaa hänelle.”

Kuule minua, Job

31 “Tarkkaa, Job, kuule minua,

vaikene ja anna minun puhua.

32 Mutta jos löydät sanoja, vastaa minulle.

Puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.

33 Jos et, niin kuule minua,

vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta.”

ELIHUN TOINEN PUHE

Tutkikaamme, mikä on oikein

1 Elihu jatkoi näin:

2 “Kuulkaa minun sanojani, te viisaat,

kuunnelkaa minua, te tietomiehet.

3 Korvahan koettelee sanat,

suulaki maistaa ruuan maun.

4 Tutkikaamme, mikä on oikein,

yrittäkäämme yhdessä ymmärtää, mikä on hyvää.

5 Onhan Job sanonut: ‘Olen oikeassa,

mutta Jumala on riistänyt minulta oikeuteni.

6 Vaikka puolellani on oikeus,

minua pidetään valehtelijana.

Nuolenhaava minussa on parantumaton,

vaikka en ole mitenkään rikkonut.’

7 Kuka muu mies on sellainen kuin Job,

joka juo pilkkasanoja kuin vettä,

8 joka liittyy väärintekijöiden seuraan

ja vaeltaa jumalattomien miesten parissa?

9 Hänhän sanoo: ‘Ei mies siitä hyödy,

että elää Jumalalle mieliksi.’”

Jumalassa ei ole vääryyttä

10 “Sen tähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet!

Pois se, että Jumalassa olisi jumalattomuutta

tai Kaikkivaltiaassa vääryyttä.

11 Hän maksaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan

ja antaa miehen kohdata vaelluksensa hedelmät.

12 Totisesti, Jumala ei tee väärin,

Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.

13 Kuka on asettanut hänet hallitsemaan maata?

Kuka on perustanut koko maanpiirin?

14 Jos hän ajattelisi vain itseään

ja vetäisi takaisin Henkensä, elämänhenkäyksen,

15 niin kaikki liha menehtyisi yhdellä kertaa

ja ihminen tulisi jälleen tomuksi.

16 Jos sinulla on ymmärrystä, kuule tätä,

kuuntele tarkoin sanojeni ääntä.

17 Voisiko todella hallita se, joka vihaa oikeutta?

Tuomitsetko sinä syylliseksi Vanhurskaan ja Voimallisen,

18 joka sanoo kuninkaalle: ‘Sinä kelvoton’,

ja ylimyksille: ‘Sinä jumalaton’,

19 joka ei pidä päämiesten puolta

eikä aseta ylhäistä alhaisen edelle –

ovathan he kaikki hänen kättensä tekoa.

20 Yhtäkkiä he kuolevat, keskellä yötä.

Ihmiset horjuvat ja menehtyvät,

mahtava siirretään pois käden koskematta.

21 Sillä Jumalan silmät valvovat ihmisen teitä,

hän näkee kaikki ihmisen askeleet.

22 Ei ole pimeyttä, ei synkeyttä,

johon väärintekijät voisivat piiloutua.

23 Jumala ei ilmoita ihmiselle määräaikaa,

jolloin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä.

24 Tutkimatta hän murskaa mahtavat

ja asettaa toiset heidän sijaansa

25 sen tähden, että hän tuntee heidän tekonsa.

Yöllä hän syöksee heidät alas, ja he musertuvat.

26 Niin kuin jumalattomia

hän lyö heitä julkisella paikalla,

27 koska he luopuivat seuraamasta häntä

eivätkä vähääkään välittäneet hänen teistään.

28 Vähäosaisen huudon he saivat kohoamaan hänen eteensä,

ja hän kuulee kurjien huudon.

29 Jos hän on hiljaa,

kuka hänet siitä tuomitsee syylliseksi?

Jos hän peittää kasvonsa,

kuka voi hänet nähdä?

Niin kansaa kuin ihmistäkin hän valvoo,

30 ettei jumalaton ihminen pääse hallitsemaan,

ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle ansaksi.”

Sinunko mielesi mukaan Jumalan pitäisi toimia?

31 “Sanooko hän Jumalalle:

‘Olen kärsinyt rangaistuksen, en enää tee pahaa.

32 Opeta sinä minulle, mitä en voi ymmärtää.

Jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee’?

33 Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista,

kun olet niin tyytymätön?

Sinunhan on tehtävä valinta eikä minun.

Puhu, mitä tiedät.

34 Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle,

viisas mies, joka kuuntelee minua, lausuu:

35 ‘Job puhuu taitamattomasti,

hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys.

36 Kunpa Jobia koeteltaisiin lakkaamatta!

Hänhän vastaa kuin väärintekijät!

37 Syntiinsä hän lisää kapinallisuuden,

paukuttaa käsiään keskellämme

ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.’”

ELIHUN KOLMAS PUHE

Jumala on ihmisen yläpuolella

1 Elihu lausui näin:

2 “Onko mielestäsi oikein,

että sanot olevasi vanhurskaampi kuin Jumala?

3 Sinähän kysyt: ‘Mitä se minua hyödyttää?

Hyödynkö siitä enemmän kuin synninteosta?’

4 Minä vastaan sinulle

ja myös ystävillesi, jotka ovat luonasi.

5 Luo silmäsi taivaalle ja katso,

katsele pilviä, jotka ovat korkealla yläpuolellasi.

6 Jos syntiä teet, mitä sillä hänelle teet?

Vaikka sinulla olisi paljonkin rikoksia,

mitä sillä hänelle mahdat?

7 Jos olet vanhurskas, mitä hän siitä saa?

Ottaako hän jotakin sinun kädestäsi?

8 Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi

ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

9 Sorron paljoutta valitetaan,

huudetaan apua mahtavien käsivartta vastaan.

10 Ei kysytä: ‘Missä on Jumala, minun Luojani,

joka yöllä saa viriämään ylistyslaulut,

11 joka opettaa meille enemmän kuin maan eläimille

ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?’

12 Sitten huudetaan apua, mutta hän ei vastaa

pahojen ylpeyden tähden.”

Asiasi on Jumalan edessä, odota häntä

13 “Ei, turhia ei Jumala kuule,

Kaikkivaltias ei sellaista ota huomioon,

14 saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä.

Asia on hänen edessään, odota häntä.

15 Mutta nyt, kun hän ei vaadi tilille vihassaan

eikä juuri kiinnitä huomiota ylimielisyyteen,

16 niin Job avaa suunsa puhumaan joutavia

ja syytää suuria sanoja ilman ymmärrystä.”

ELIHUN NELJÄS PUHE

Jumala ei halveksi ketään

1 Elihu jatkoi puhettaan:

2 “Maltahan vähän, niin ilmoitan sinulle jotakin,

sillä vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

3 Minä noudan tietoni kaukaa

ja osoitan Luojani vanhurskauden.

4 Sanani eivät totisesti ole valhetta,

hän, jolla on täydellinen tieto, on kanssasi.

5 Katso, Jumala on voimallinen

mutta ei halveksi ketään.

Hänen ymmärryksensä voima on väkevä.

6 Jumalattoman hän ei anna elää,

mutta kurjille hän hankkii oikeuden.

7 Hän ei käännä silmiään vanhurskaista

vaan antaa heidän istua kuninkaiden kanssa

ikuisesti valtaistuimella;

he kohoavat korkealle.

8 Jos heidät kytketäänkin kahleisiin,

sidotaan kurjuuden köysillä,

9 niin hän ilmoittaa heille, mitä he ovat tehneet

ja miten rikkoneet uhittelullaan.

10 Hän avaa heidän korvansa nuhtelulle

ja käskee heidän kääntyä pois vääryydestä.

11 Jos he tottelevat ja palvelevat häntä,

he saavat viettää päivänsä onnessa ja vuotensa ihanasti.

12 Mutta jos he eivät tottele,

he syöksyvät pistimiin

ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

13 Jumalattomat pysyvät vihamielisinä

eivätkä huuda apua, kun hän on heidät vanginnut.

14 He menettävät henkensä nuoruudessaan

ja elämänsä pyhäkön miesporttojen joukossa.

15 Kurjan Jumala pelastaa hänen kurjuutensa kautta

ja avaa hänen korvansa ahdingon aikana.”

Nautinto ja vääryys on ihmiselle mieluisampi kuin kärsimys

16 “Sinutkin houkutteli ahdingosta

avara tila, jossa ei ole ahtautta,

ja rasvaisista ruuista notkuvan ruokapöydän rauha.

17 Nyt kohtasi sinua täysin määrin jumalattoman tuomio,

tuomio ja oikeus ovat käyneet sinuun käsiksi.

18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan,

älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.

19 Voiko avunhuutosi auttaa ahdingosta

tai kaikki voimasi ponnistukset?

20 Älä ikävöi yötä,

joka siirtää kansat paikoiltaan.

21 Varo, ettet käänny vääryyteen;

sehän on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.”

Emme voi käsittää Jumalan suuruutta

22 “Katso, Jumala on valtava voimassaan.

Kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

23 Kuka määrää hänen tiensä?

Kuka sanoo hänelle: ‘Sinä olet tehnyt vääryyttä’?

24 Muista sinäkin ylistää hänen töitään,

niitä, joiden kiitosta ihmiset laulavat.

25 Kaikki ihmiset näkevät ne,

kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

26 Jumala on suuri, emme me häntä käsitä,

hänen vuosiensa luku on tutkimaton.

27 Hän vetää ylös vesipisarat,

sade vihmana valuu sumusta alas.

28 Pilvet sitä vuodattavat,

valuttavat ihmispaljouden päälle.

29 Kuka ymmärtää pilvien leviämisen

ja jyrähdykset hänen majastaan?

30 Katso, hän levittää niiden yli valonsa

ja peittää meren syvyydet.

31 Näin hän tuomitsee kansoja

ja antaa runsaan ravinnon.

32 Hän täyttää molemmat kätensä leimauksella

ja lähettää salamat hyökkääjää vastaan.

33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä,

karjakin tietää hänen tulonsa.”

Jumala hallitsee luomakuntaa

1 “Sen vuoksi sydämeni vapisee

ja hypähtää paikoiltaan.

2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhua

ja kohinaa, joka käy ulos hänen suustaan!

3 Hän antaa sen kaikua vapaasti kaiken taivaan alla

ja lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

4 Heti perään ärjyy ukkonen,

hän antaa ylvään äänensä jylistä.

Ei hän säästele salamoitaan

vaan antaa äänensä raikua.

5 Ihmeellisesti jylisee Jumalan ääni,

hän tekee suuria tekoja,

joita emme voi käsittää.

6 Hän sanoo lumelle: ‘Putoa maahan’,

samoin sadekuurolle

ja valtaville rankkasateilleen.

7 Näin hän sinetöi jokaiselta kädet,

että hänen luomansa ihmiset saisivat ymmärrystä.

8 Pedot vetäytyvät piiloon

ja pysyvät luolissaan.

9 Rajuilma tulee kammiostaan,

pohjatuuli tuo pakkasen.

10 Jää syntyy Jumalan henkäyksestä,

ja laajakin ulappa jähmettyy.

11 Hän kuormaa pilvet kosteudella

ja levittää välähtelevät ukkospilvensä.

12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksessaan

tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken,

mitä hän niille määrää.

13 Hän antaa niiden kohdata maata,

milloin kuritukseksi,

milloin siunaukseksi.

14 Kuuntele tätä tarkoin, Job,

pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetekoja.

15 Tiedätkö, kuinka Jumala antaa pilville käskynsä

ja kuinka hän saa ne välähtämään?

16 Käsitätkö pilvien tasapainon

ja Kaikkitietävän ihmeet?

17 Sinä, jota vaatteet tukahduttavat,

kun maa on raukeana etelätuulesta,

18 sinäkö pingottaisit hänen kanssaan taivaan,

joka on luja kuin valettu kuvastin?”

Jumalan pelottava valtasuuruus

19 “Neuvo meille, mitä meidän on hänelle sanottava.

Pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahdon puhua?

Kukapa vaatisi omaa tuhoaan!

21 Näin se vaan on: ihmiset eivät voi katsella valoa,

joka loistaa kirkkaana taivaalla,

kun tuuli on puhaltanut ja puhdistanut sen.

22 Pohjoisesta tulee kullanhohde.

Jumalaa ympäröi pelottava majesteettius.

23 Kaikkivaltiasta emme voi tavoittaa,

häntä, joka on suuri voimassa.

Oikeamielistä ja täydellisen vanhurskasta hän ei vaivaa.

24 Sen tähden ihmiset häntä pelkäävät.

Hän ei katso kehenkään,

joka on omasta mielestään viisas.”

HERRA VASTAA JOBILLE, 38 – 42

HERRAN ENSIMMÄINEN PUHE

Nyt minä kysyn sinulta, Job

1 Silloin Herra vastasi Jobille myrskyn keskeltä ja sanoi:

2 “Kuka on tämä, joka hämärtää minun tarkoitukseni

ymmärtämättömillä puheillaan?

3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies!

Minä kyselen sinulta, opeta sinä minua.

4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin?

Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.”

Herra on luonut taivaan ja maan

5 “Kuka määräsi maan mitat – sinähän sen tiedät!

Tai kuka veti mittanuoran sen yli?

6 Mihin upotettiin sen perustukset,

kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,

7 kun kaikki aamutähdet riemuitsivat

ja kaikki Jumalan pojat puhkesivat riemuhuutoon?

8 Kuka sulki meren ovilla,

kun se murtautui esiin kohdustaan,

9 kun minä annoin sille pilven vaatteeksi

ja synkän pimeyden kapaloksi,

10 kun minä määräsin sille rajani,

asetin paikoilleen sen teljet ja ovet

11 ja sanoin: ‘Tähän asti saat tulla mutta et pitemmälle,

tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua’?

12 Oletko milloinkaan eläessäsi käskenyt päivän koittaa

tai osoittanut aamuruskolle paikan,

13 että se tarttuisi kiinni maan liepeisiin

ja jumalattomat ravistettaisiin siitä pois?

14 Maa muuttaa muotoaan kuin savi sinetin alla,

ja kaikki tulee näkyviin kuin vaatetettuna.

15 Jumalattomilta riistetään heidän valonsa,

ja kohotettu käsivarsi murskataan.

16 Oletko käynyt meren lähteillä asti

ja kulkenut tutkimassa syvyydet?

17 Ovatko kuoleman portit paljastuneet sinulle,

oletko nähnyt kuoleman varjon portit?

18 Oletko tutkinut maan koko laajuudessaan?

Ilmoita, jos kaiken tämän tiedät!

19 Missä on tie, jolla valo asuu,

ja missä on pimeyden asuinsija,

20 että veisit sen alueelleen

ja tuntisit sen majalle vievät polut?

21 Sinähän sen tiedät, kun synnyit jo siihen aikaan,

ja päiviesi luku on ylen suuri!

22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa,

oletko nähnyt rakeiden varastot,

23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi,

taistelun ja sodan päiväksi?

24 Mitä tietä valo jakaantuu

ja itätuuli leviää yli maan?

25 Kuka on avannut väylän sadekuurolle

ja ukkospilvelle tien,

26 niin että se sataa maahan, joka on asumaton,

autiomaahan, jossa ei ihmistä ole?

27 Näin saa autio aavikko vettä kyllikseen,

ja maa kasvaa vihantaa ruohoa.

28 Onko sateella isää?

Kuka on saanut syntymään kastepisarat?

29 Kenen kohdusta jää on tullut?

Kuka on synnyttänyt taivaan huurteen?

30 Vesi kätkeytyy kuin kiven alle,

syvyyden pinta sulkeutuu.

31 Pystytkö solmimaan yhteen Seulasten siteet

tai irrottamaan kahleista Kalevanmiekan?

32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanaan

ja taluttaa Leijonaa pentuineen?

33 Tunnetko taivaan lait?

Sinäkö säädät, miten se maata hallitsee?

34 Voitko korottaa äänesi pilviin asti,

niin että vesimassat peittävät sinut?

35 Pystytkö lähettämään salamat matkaan?

Sanovatko ne sinulle: ‘Tässä me olemme’?

36 Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden?

Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?

37 Kuka laskee viisaudessaan pilvien luvun?

Kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,

38 kun multa on kuin valettua metallia

ja maakokkareet toisiinsa takertuneita?

39 Sinäkö ajat saaliin leijonalle,

tyydytät nuorten leijonien nälän,

40 kun ne kyyristelevät luolissaan

ja väijyvät tiheikössä?

41 Kuka hankkii ravinnon korpeille,

kun niiden poikaset huutavat Jumalan puoleen

ja harhailevat ympäriinsä ruokaa vailla?”

Herra on luonut eläinkunnan

1 “Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,

valvotko sinä peurojen synnytyskipuja?

2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet tulevat täyteen?

Tiedätkö ajan, jolloin ne poikivat?

3 Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät vasansa

ja pääsevät synnytystuskistaan.

4 Niiden vasat vahvistuvat ja kasvavat kedolla.

Ne lähtevät pois eivätkä enää palaa.

5 Kuka on päästänyt villiaasin vapaaksi,

kuka on irrottanut metsäaasin siteet,

6 sen, jolle minä annoin asunnoksi aron,

asuinsijaksi suola-aavikon?

7 Se nauraa kaupungin hälinälle,

ajajan huutoa se ei kuuntele.

8 Se hakee vuorilta laitumensa

ja etsii kaikkea vihantaa.

9 Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan?

Yöpyykö se syöttökaukalosi ääressä?

10 Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle?

Äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

11 Voitko luottaa siihen, kun sen voima on niin suuri?

Voitko jättää työsi sen tehtäväksi?

12 Voitko uskoa, että se tuo pellolta viljasi

ja kokoaa ne sinun puimatantereellesi?

13 Strutsin siipi lepattaa iloisesti,

mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

14 Se jättää munansa maahan,

antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

15 Se unohtaa, että jalka voi ne murskata,

metsän eläimet voivat polkea ne rikki.

16 Se on tyly poikasilleen aivan kuin ne eivät olisikaan sen omia.

Hukkaan menee sen vaiva, mutta sitä se ei pelkää.

17 Onhan Jumala evännyt siltä viisauden

ja jättänyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

18 Kun se kiitää ylväästi ilmaa piesten,

se nauraa hevoselle ja ratsumiehelle.

19 Sinäkö annat hevoselle voiman,

puetat sen kaulaan hulmuavan harjan?

20 Saatko sinä sen hyppimään kuin heinäsirkka?

Sen uljas korskunta on pelottavaa.

21 Se kuopii lakeuden pintaa ja iloitsee,

voimalla se syöksyy asevarustuksia vastaan.

22 Se nauraa pelolle,

ei se säiky eikä väistä miekkaa.

23 Sen yllä rämisee nuolikotelo,

välkehtii keihäs ja peitsi.

24 Käy jyrinä ja jytinä,

kun se laukaten taivalta ahmii,

mikään ei sitä pidättele,

kun sotatorvi soi.

25 Milloin vain sotatorvi soi, se hirnuu: iihaha!

Jo kaukaa se vainuaa taistelun,

päälliköiden karjunnan ja sotahuudon äänen.

26 Sinunko ymmärryksesi voimasta

haukka korkealle kohoaa,

kun se levittää siipensä etelätuuleen?

27 Sinunko käskystäsi kotka lentää korkeuksiin

ja tekee pesänsä korkealle?

28 Kalliolla se asuu, siellä se yöpyy,

kallion kielekkeellä vuorilinnassaan.

29 Sieltä se tähyilee syötävää,

kauas katsovat sen silmät.

30 Sen poikaset särpivät verta.

Missä on kaatuneita, siellä on sekin.”

Job nöyrtyy Herran edessä

1 Herra sanoi vielä Jobille:

2 “Tahtooko vikoilija käydä oikeutta Kaikkivaltiasta vastaan?

Jumalan nuhtelija vastatkoon tähän!”

3 Silloin Job vastasi Herralle:

4 “Siihen minä olen vähäpätöinen,

mitä voisin sinulle vastata?

Panen käteni suuni eteen.

5 Kerran olen puhunut,

enää en mitään virka,

kahdestikin, enkä enää sitä tee.”

HERRAN TOINEN PUHE

Onko sinun käsivartesi niin kuin Jumalan käsivarsi?

6 Silloin Herra vastasi Jobille myrskyn keskeltä näillä sanoilla:

7 “Vyötä nyt kupeesi kuin mies!

Minä kyselen sinulta, opeta sinä minua.

8 Teetkö sinä tyhjäksi minun tuomiopäätökseni?

Tuomitsetko minut syylliseksi,

jotta olisit itse oikeassa?

9 Onko käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi?

Voitko jylistä äänelläsi niin kuin hän jylisee?

10 Kaunista itsesi kunnialla ja majesteettiudella,

pukeudu loistoon ja kirkkauteen.

11 Päästä vihasi valloilleen,

katso kaikkia ylpeitä ja lannista heidät.

12 Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät

ja murskaa jumalattomat siihen paikkaan.

13 Kätke heidät kaikki tomuun,

sulje heidän kasvonsa salaiseen paikkaan.

14 Silloin minäkin ylistän sinua,

kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.”

Herra loi Behemotin

15 “Katso Behemotia, jonka minä loin niin kuin sinutkin.

Se syö ruohoa niin kuin nauta.

16 Katso, sen voima on lanteissa,

sen väkevyys vatsalihaksissa.

17 Se ojentaa häntänsä jäykäksi kuin setripuun,

sen reisijänteet ovat kuin punottua köyttä.

18 Sen luut ovat vaskiputkia,

selkäranka kuin rautatanko.

19 Behemot on Jumalan töistä ensimmäinen.

Sen Tekijä tuo esiin miekkansa.

20 Sille kantavat satonsa vuoret,

joilla kaikki metsän eläimet kisailevat.

21 Lootuspensaiden alla se makaa,

ruovikon ja rämeen kätkössä.

22 Lootukset peittävät sen varjoonsa,

puron pajut ympäröivät sitä.

23 Se ei säiky, vaikka virta on väkevä,

se on huoleton, vaikka itse Jordan kuohuisi sen kitaan.

24 Kukapa kävisi kiinni sen silmiin?

Kuka lävistäisi koukulla sen turvan?”

Herra loi Leviatanin

25 “Voitko vetää ongella ylös Leviatanin

tai siimalla kietoa sen kielen?

26 Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon

ja atraimella lävistää sen leuat?

27 Anooko se sinulta hartaasti armoa?

Puhuuko se sinulle lempeästi?

28 Tekeekö se liiton sinun kanssasi,

niin että saat sen orjaksesi ainiaaksi?

29 Voitko leikkiä sillä niin kuin lintusella

tai sitoa sen palvelijatartesi pidellä?

30 Hierovatko pyyntimiehet siitä kauppaa?

Paloittelevatko he sen kauppiaiden kesken?

31 Voitko iskeä sen nahan täyteen keihäitä

ja sen pään kalaharppuunoita?

32 Käyhän vain käsiksi siihen!

Tulet muistamaan sen ottelun,

et yritä toista kertaa!”

Leviatanin kuvauksen jatkoa

1 “Ymmärrät varmaan, että siinä toivo pettää.

Jo sen näkemisestä sortuu maahan.

2 Ei kukaan ole niin hurja, että ärsyttäisi sitä.

Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

3 Kuka on ensin antanut minulle jotakin,

joka minun olisi korvattava?

Minunhan on kaikki, mitä on taivaan alla.

4 En malta olla puhumatta Leviatanin jäsenistä,

sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta.

5 Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen,

kuka tunkeutua sen hammasrivien väliin?

6 Kuka on avannut sen kasvojen ovet?

Sen hampaitten ympärillä on kauhu.

7 Sen ylpeytenä ovat selkäkilpien rivit,

lujalla sinetillä kiinnitetyt.

8 Ne sopivat tarkasti toisiinsa,

tuuli ei pääse niiden lävitse.

9 Ne liittyvät tiiviisti yhteen,

pysyvät kiinni eivätkä irtoa toisistaan.

10 Valo välähtää, kun Leviatan aivastaa.

Sen silmät ovat kuin aamuruskon silmät.

11 Sen kidasta lähtee tulisoihtuja,

sinkoilee säkeniä.

12 Sen sieraimista suitsuaa savu

kuin kiehuvasta kattilasta ja kaislatulesta.

13 Sen puhallus sytyttää hiilet,

ja sen suusta lähtee liekki.

14 Sen niskassa asuu voima,

ja sen edellä hyppelee kauhu.

15 Sen lihapoimut ovat kiinteät,

ne ovat kuin valetut, järkkymättömät.

16 Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi,

kovaksi kuin alempi jauhinkivi.

17 Kun se nousee, väkevät miehet kauhistuvat,

järkyttyneinä he vetäytyvät pois.

18 Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei se tehoa,

ei tehoa peitsi, ei heittoase eikä nuoli.

19 Rauta on sille kuin olkea,

vaski kuin lahoa puuta.

20 Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika,

pehkuiksi muuttuvat sen edessä linkokivet.

21 Nuija on sille kuin heinänkorsi,

keihästen ryskeelle se nauraa.

22 Sen vatsapuolella on kuin teräviä saviastiansiruja,

se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

23 Se saa syvyyden kiehumaan niin kuin pata kiehuu,

tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

24 Jälkeensä se jättää loistavan polun,

syvyydellä näyttää olevan hopeahapset.

25 Maan päällä ei ole sen vertaista.

Se on luotu pelottomaksi.

26 Se katselee halveksien kaikkea korkeaa,

se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas.”

JOBIN VASTAUS HERRALLE, 42:1 – 6

Job tunnustaa Herran kaikkivaltiuden

1 Silloin Job vastasi Herralle:

2 “Minä tiedän, että sinä voit kaiken

eikä mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.

3 Sinä kysyit: ‘Kuka on tämä,

joka hämärtää minun tarkoitukseni ymmärtämättömillä puheillaan?’

Sen tähden myönnän,

että minä puhuin ymmärtämättömästi asioista,

jotka ovat kovin ihmeellisiä minun käsittää.

4 Kuule siis minua, kun minä puhun,

minä kysyn, opeta sinä minua.

5 Vain korvakuulolta olin sinusta kuullut,

mutta nyt on silmäni nähnyt sinut.

6 Sen tähden peruutan puheeni

ja kadun tomussa ja tuhkassa.”

LOPPUSANAT, 42:7 – 17

Herran sanat Jobin kolmelle ystävälle

7 Puhuttuaan Jobille nämä sanat Herra sanoi teemanilaiselle Elifaalle: “Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niin kuin palvelijani Job. 8 Ottakaa siis seitsemän sonnimullikkaa ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en määrää teille häpeällistä rangaistusta siitä, ettette puhuneet minusta oikein niin kuin palvelijani Job.”

9 Teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naamalainen Soofar menivät ja tekivät niin kuin Herra oli heille puhunut, ja Herra oli Jobille suosiollinen. 10 Kun Job rukoili ystäviensä puolesta, Herra käänsi Jobin kohtalon. Ja Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä ennen oli ollut.

11 Kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki entiset tuttavat tulivat hänen luokseen ja aterioivat hänen kanssaan hänen talossaan. He osoittivat hänelle myötätuntoa ja lohduttivat häntä kaiken sen onnettomuuden vuoksi, jonka Herra oli antanut häntä kohdata. Kukin heistä antoi hänelle yhden kesitan hopeaa ja yhden kultarenkaan.

Herra siunaa Jobia

12 Herra siunasi Jobin elämän loppuvaiheita vielä runsaammin kuin sen alkupuolta, niin että hän sai neljätoistatuhatta lammasta, kuusituhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa. 13 Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. 14 Ensimmäiselle tyttärelle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuuk. 15 Eikä koko maassa ollut niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.

16 Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset aina neljänteen polveen asti. 17 Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.

PSALMIEN KIRJA

ENSIMMÄINEN KIRJA, 1 – 41

Psalmi 1

Vanhurskaan tie ja jumalattoman tie

1 Autuas se mies,

joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan,

ei viivy syntisten teillä

eikä istu pilkkaajien parissa,

2 vaan on mieltynyt Herran opetukseen

ja mietiskelee sitä päivin ja öin.

3 Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu,

joka antaa hedelmänsä ajallaan

ja jonka lehti ei lakastu.

Kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

4 Niin ei ole jumalattomien laita,

vaan he ovat kuin akanat,

joita tuuli lennättää.

5 Sen tähden jumalattomat eivät kestä tuomiolla

eivätkä syntiset vanhurskaiden seurakunnassa.

6 Sillä Herra tuntee vanhurskaiden tien,

mutta jumalattomien tie tuhoutuu.

Psalmi 2

Herra ja hänen Voideltunsa

1 Miksi kansat kohisevat

ja kansakunnat turhia ajattelevat?

2 Maan kuninkaat nousevat,

ruhtinaat yhdessä liittoutuvat

Herraa ja hänen Voideltuaan vastaan:

3 “Katkaiskaamme yltämme heidän kahleensa,

heittäkäämme päältämme heidän köytensä.”

4 Hän, joka istuu taivaassa, nauraa,

Herra pilkkaa heitä.

5 Silloin hän puhuu heille vihassaan,

kauhistuttaa heidät kiivaudessaan:

6 “Minä olen asettanut kuninkaani

Siioniin, pyhälle vuorelleni.”

7 Tahdon ilmoittaa, mitä Herra on säätänyt.

Hän sanoi minulle: “Sinä olet minun Poikani,

tänä päivänä minä sinut synnytin.

8 Pyydä minulta,

niin minä annan kansat perinnöksesi

ja maan ääret omiksesi.

9 Sinä murskaat ne rautaisella valtikalla,

särjet kuin saviastian.”

10 Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat!

Ottakaa nuhteesta opiksenne, maan tuomarit!

11 Palvelkaa Herraa peläten,

iloitkaa vavisten.

12 Suudelkaa Poikaa,

ettei hän vihastuisi ettekä te joutuisi tuhoon tiellä,

sillä hänen vihansa syttyy äkkiä.

Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Psalmi 3

Ahdistetun rukous

1 Daavidin psalmi hänen paetessaan poikaansa Absalomia.

2 Herra, kuinka paljon minulla onkaan ahdistajia!

Monet nousevat minua vastaan.

3 Monet sanovat minusta:

“Ei ole hänellä pelastusta Jumalassa.” Sela.

4 Mutta sinä, Herra, olet minun suojakilpeni.

Sinä olet kunniani, sinä nostat pääni pystyyn.

5 Ääneen minä huudan Herraa,

ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Sela.

6 Minä käyn levolle ja nukun;

minä herään, sillä Herra tukee minua.

7 En pelkää kymmentuhantista joukkoa,

joka asettuu minua piirittämään.

8 Nouse, Herra!

Pelasta minut, Jumalani!

Sinä lyöt kaikkia vihollisiani poskelle,

sinä murskaat jumalattomien hampaat.

9 Herrassa on pelastus.

Sinun siunauksesi on kansasi yllä. Sela.

Psalmi 4

Luottamus Herran varjelukseen

1 Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin psalmi.

2 Vastaa minulle, kun huudan sinua,

Jumala, minun vanhurskauteni.

Sinä päästät minut ahdistuksesta.

Ole minulle armollinen, kuule rukoukseni!

3 Ihmiset, kuinka kauan minun kunniaani häväistään?

Te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta. Sela.

4 Tietäkää: ihmeellisesti Herra johdattaa hurskastaan.

Herra kuulee, kun huudan häntä.

5 Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.

Puhukaa sydämissänne vuoteillanne

ja olkaa hiljaa. Sela.

6 Uhratkaa vanhurskauden uhreja

ja luottakaa Herraan.

7 Moni sanoo: “Kuka antaa meidän nähdä jotakin hyvää!”

Herra, käännä meihin kasvojesi valo.

8 Sinä annat sydämeeni suuremman ilon,

kuin on sadonkorjuun aikaan runsaasta viljasta ja viinistä.

9 Rauhassa minä käyn levolle ja myös nukun,

sillä sinä, Herra, sinä yksin annat minun asua turvassa.

Psalmi 5

Vainotun rukous

1 Musiikinjohtajalle. Huiluilla. Daavidin psalmi.

2 Herra, kuule minun sanani,

huomaa huokaukseni!

3 Ota huomioon avunhuutoni,

kuninkaani ja Jumalani,

sillä sinua minä rukoilen.

4 Herra, aamun tullen sinä kuulet ääneni,

aamulla minä esitän pyyntöni sinulle

ja hartaasti odotan.

5 Sinä et ole Jumala, joka mieltyy vääryyteen,

paha ei saa asua sinun luonasi.

6 Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä.

Sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä,

7 sinä tuhoat valheenpuhujat.

Verenvuodattajia ja petollisia Herra inhoaa.

8 Suuren armosi tähden minä saan tulla sinun huoneeseesi,

saan kumartua pyhään temppeliisi päin sinun pelossasi.

9 Herra, johdata minua vanhurskaudessasi vihamiesteni tähden,

tasoita tiesi eteeni.

10 Heidän suussaan ei ole luotettavaa sanaa,

heidän sisimmässään on turmion ajatukset.

Heidän kurkkunsa on avoin hauta,

kielellään he liehittelevät.

11 Jumala, osoita heidät syyllisiksi,

kaatukoot he omiin hankkeisiinsa.

Karkota heidät pois monien rikostensa vuoksi,

sillä he ovat niskoitelleet sinua vastaan.

12 Mutta iloitkoot kaikki,

jotka sinuun turvaavat,

ja riemuitkoot ikuisesti,

sillä sinä suojelet heitä.

Iloitkoot sinussa ne,

jotka rakastavat sinun nimeäsi.

13 Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta,

sinä suojaat häntä hyvyydelläsi kuin kilvellä.

Psalmi 6

Ahdistuneen rukous

1 Musiikinjohtajalle. Kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.

2 Herra, älä rankaise minua vihassasi,

älä kiivaudessasi minua kurita.

3 Armahda minua, Herra,

sillä minä olen näännyksissä,

paranna minut, Herra,

sillä olen pelästynyt luitani myöten.

4 Sieluni on kovin säikähtänyt.

Voi, Herra ‒ kuinka kauan?

5 Käänny jälleen puoleeni, Herra,

vapauta sieluni,

pelasta minut armosi tähden.

6 Eihän kuolemassa sinua muisteta.

Kuka kiittää sinua tuonelassa?

7 Olen uupunut huokaamisesta.

Joka yö itken vuoteeni märäksi,

kastelen leposijani kyynelilläni.

8 Silmäni ovat surusta sumentuneet,

hämärtyneet kaikkien vastustajieni tähden.

9 Menkää pois luotani, kaikki väärintekijät,

sillä Herra on kuullut itkuni äänen.

10 Herra on kuullut anomiseni,

Herra ottaa rukoukseni vastaan.

11 Häpeään ja kauhun valtaan joutuvat kaikki viholliseni.

He pakenevat ja joutuvat hetkessä häpeään.

Psalmi 7

Syyttömästi vainottu turvaa Herraan

1 Daavidin valituspsalmi, jonka hän lauloi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta.

2 Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan!

Pelasta minut kaikista vainoojistani, vapauta minut,

3 etteivät he raatelisi minua kuin leijona,

repisi kappaleiksi, eikä olisi pelastajaa.

4 Herra, minun Jumalani, jos olen tehnyt näin:

jos käsissäni on vääryyttä,

5 jos olen tehnyt pahaa sille, joka eli rauhassa minun kanssani,

ja riistänyt siltä, joka syyttä minua ahdistaa,

6 niin ajakoon vihollinen minua takaa,

saakoon kiinni, polkekoon maahan elämäni

ja painakoon kunniani tomuun. Sela.

7 Herra, nouse vihassasi,

nouse ahdistajieni raivoa vastaan

ja herää avukseni, sinä, joka olet säätänyt tuomion.

8 Ympäröiköön sinua kansakuntien joukko;

palaa sen yläpuolelle korkeuteen.

9 Herra tuomitsee kansat.

Auta minut oikeuteeni, Herra,

vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.

10 Tee loppu jumalattomien pahuudesta,

vahvista vanhurskaita,

sinä, vanhurskas Jumala,

joka tutkit sydämet ja mielet.

11 Minun kilpenäni on Jumala,

oikeamielisten pelastaja.

12 Jumala on vanhurskas tuomari,

Jumala, joka langettaa tuomioita joka päivä.

13 Jos kääntymystä ei tapahdu, hän teroittaa miekkansa,

jännittää jousensa ja tähtää.

14 Hän valmistaa jumalatonta varten surma-aseensa

ja tekee nuolensa palaviksi.

15 Katso, jumalaton hautoo pahuutta,

kantaa tuhoa kohdussaan ja synnyttää valhetta.

16 Hän kaivaa kuopan ja kovertaa sen,

mutta kaatuu itse kaivamaansa hautaan.

17 Hänen tuhotyönsä kääntyy häntä itseään vastaan,

ja hänen vääryytensä lankeaa hänen oman päänsä päälle.

18 Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestaan

ja laulan ylistystä Herran, Korkeimman, nimelle.

Psalmi 8

Luojan suuret teot

1 Musiikinjohtajalle. Viininkorjuulaulu. Daavidin psalmi.

2 Herra, meidän Herramme,

kuinka mahtava onkaan sinun nimesi kaikkialla maan päällä,

sinun, joka olet asettanut kunniasi yli taivaiden!

3 Lasten ja imeväisten suusta

sinä perustit voiman

vastustajiesi tähden,

vaientaaksesi vihollisen ja kostonhimoisen.

4 Kun katselen sinun taivastasi,

sormiesi tekoa,

kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet asettanut paikoilleen,

5 niin mikä on ihminen,

että sinä häntä muistat,

tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen!

6 Sinä teit hänet hieman vähäisemmäksi kuin jumalolennot,

seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.

7 Sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja,

asetit kaiken hänen jalkojensa alle:

8 lampaat ja naudat, ne kaikki,

niin myös kedon eläimet,

9 taivaan linnut ja meren kalat,

ne, jotka merten polkuja kulkevat.

10 Herra, meidän Herramme,

kuinka mahtava onkaan sinun nimesi

kaikkialla maan päällä!

Psalmi 9

Herra on sorrettujen puolustaja

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Pojan kuoleman johdosta”. Daavidin psalmi.

2 Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni,

tahdon kertoa kaikista sinun ihmeteoistasi.

3 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa,

laulan ylistystä nimellesi, sinä Korkein.

4 Kun viholliseni perääntyivät,

he kompastuivat ja tuhoutuivat sinun kasvojesi edessä,

5 sillä sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani.

Sinä istuit valtaistuimelle,

sinä vanhurskas tuomari.

6 Sinä nuhtelit kansoja,

tuhosit jumalattomat

ja pyyhit pois heidän nimensä ainiaaksi.

7 Vihollisista on tullut loppu – ikuisesti raunioina!

Kaupungit sinä tuhosit,

niiden muisto on kadonnut.

8 Herra hallitsee ikuisesti.

Hän on pystyttänyt istuimensa käydäkseen oikeutta.

9 Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti,

langettaa kansakunnille tuomiot oikeudenmukaisesti.

10 Herra on sorretun turva,

turvapaikka ahdingon aikoina.

11 Sinuun luottavat ne,

jotka sinun nimesi tuntevat,

sillä sinä et hylkää niitä,

jotka etsivät sinua, Herra.

12 Laulakaa ylistystä Herralle,

joka asuu Siionissa,

kertokaa kansojen keskuudessa hänen teoistaan.

13 Sillä veritekojen rankaisija muistaa heidät,

hän ei unohda kurjien huutoa.

14 Armahda minua, Herra,

katso, kuinka vihamieheni sortavat minua!

Sinä nostat minut kuoleman porteilta,

15 että minä kertoisin kaikki sinun ylistettävät tekosi,

tytär Siionin porteissa riemuitsisin valmistamastasi pelastuksesta.

16 Kansat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan.

Jumalattomien jalat ovat takertuneet verkkoon,

jonka he itse virittivät.

17 Herra on tullut tunnetuksi siitä,

että hän tekee oikeuden.

Jumalaton kietoutuu kättensä tekoihin.

Higgajon. Sela.

18 Perääntykööt jumalattomat tuonelaan,

kaikki kansat, jotka unohtavat Jumalan.

19 Köyhää ei unohdeta iäksi,

eikä kurjien toivo katoa ainiaaksi.

20 Nouse, Herra! Älköön ihminen mahtailko.

Tuomittakoon kansat sinun kasvojesi edessä.

21 Herra, saata ne pelon valtaan!

Tietäkööt kansat olevansa vain ihmisiä. Sela.

Psalmi 10

Jatkoa edelliseen psalmiin

1 Miksi, Herra, seisot kaukana,

miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 Ylpeydessään jumalattomat vainoavat kurjia,

jotka takertuvat heidän punomiinsa juoniin.

3 Jumalaton kerskailee omista himoistaan,

kiskuri siunailee, mutta halveksii Herraa.

4 Jumalaton ajattelee ylpeydessään:

“Ei Jumala vaadi tilille – eihän Jumalaa edes ole.”

Siinä kaikki hänen ajatuksensa.

5 Hänen hankkeensa menestyvät aina,

sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä.

Kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

6 Hän sanoo sydämessään: “En minä horju,

en ikinä joudu onnettomuuteen.”

7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta ja sortoa,

tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 Hän istuu väijyksissä kylien liepeillä,

salassa hän surmaa viattoman.

Hänen silmänsä vaanivat avutonta.

9 Hän väijyy kätkössä kuin leijona pensaikossa,

hän väijyy ottaakseen kurjan kiinni.

Hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan,

ja avuttomat joutuvat hänen kynsiinsä.

11 Hän sanoo sydämessään:

“Jumala on sen unohtanut.

Hän on peittänyt kasvonsa eikä ikinä näe.”

12 Nouse, Herra! Kohota kätesi, Jumala!

Älä unohda kurjia.

13 Miksi jumalaton halveksii Jumalaa,

ja sanoo sydämessään, ettet sinä vaadi tilille?

14 Sinä olet sen nähnyt.

Tuskan ja murheen sinä havaitset, sinä ojennat kätesi.

Sinulle avuton uskoo asiansa,

sinä olet orpojen auttaja.

15 Murskaa jumalattoman käsivarsi

ja rankaise pahan jumalattomuus,

niin ettei sitä enää ole.

16 Herra on kuningas aina ja ikuisesti.

Vieraat kansat ovat hävinneet hänen maastaan.

17 Nöyrien kaipauksen sinä kuulet, Herra.

Sinä vahvistat heidän sydämensä.

Korvasi kuuntelevat tarkkaan

18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,

ettei ihminen, maasta tehty,

enää saisi kauhua aikaan.

Psalmi 11

Herra on vanhurskas

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

Herraan minä turvaan.

Kuinka voitte sanoa minulle:

“Paetkaa vuorellenne kuin linnut!”

2 Katso, jumalattomat jännittävät jousensa,

he ovat panneet nuolensa jänteelle

ampuakseen pimeässä oikeamielisiä.

3 Kun perustukset tuhotaan,

mitä vanhurskas voi tehdä?

4 Herra on pyhässä temppelissään,

Herra, jonka valtaistuin on taivaassa.

Hänen silmänsä näkevät,

hänen katseensa tutkii ihmislapset.

5 Herra tutkii vanhurskaan,

mutta jumalatonta ja väkivaltaa rakastavaa hänen sielunsa vihaa.

6 Hän antaa sataa jumalattomien päälle ansoja,

tulta ja tulikiveä.

Polttava tuuli on heidän maljaosansa.

7 Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta.

Oikeamieliset saavat nähdä hänen kasvonsa.

Psalmi 12

Jumalattomat kerskailevat

1 Musiikinjohtajalle. Kahdeksankielisillä soittimilla. Daavidin psalmi.

2 Herra auta, sillä hurskaita ei enää ole,

uskollisuus on hävinnyt ihmisten keskuudesta.

3 He puhuvat valhetta toinen toiselleen.

He puhuvat liukkain huulin,

kaksimielisin sydämin.

4 Herra hävittää kaikki liukkaat huulet,

jokaisen kielen, joka ylvästellen puhuu,

5 ne, jotka sanovat:

“Kielemme voimalla me voitamme,

huulemme ovat apunamme ‒

kenestä on meille herraksi?”

6 “Kurjien ryöstön, köyhien huokausten tähden

minä nyt nousen”, sanoo Herra.

“Minä tuon pelastuksen sille,

joka sitä huokaillen ikävöi.”

7 Herran sanat ovat puhtaita sanoja,

hopeaa, maasulatossa jalostettua,

seitsenkertaisesti puhdistettua.

8 Sinä, Herra, varjelet heitä.

Sinä suojelet heitä aina tältä sukupolvelta.

9 Jumalattomat kiertelevät ympäriinsä,

kun kataluus pääsee valtaan ihmisten keskuudessa.

Psalmi 13

Kauan kärsineen rukous

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

2 Kuinka kauan, Herra, unohdat minut?

Ainiaaksiko?

Kuinka kauan kätket minulta kasvosi?

3 Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani,

päivästä päivään murheita sydämessäni?

Kuinka kauan viholliseni saa ylvästellä minua vastaan?

4 Katso tänne, vastaa minulle, Herra, Jumalani!

Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,

5 ettei viholliseni sanoisi:

“Minä voitin hänet”,

etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun.

6 Mutta minä luotan sinun armoosi.

Riemuitkoon sydämeni valmistamastasi pelastuksesta.

Minä tahdon laulaa Herralle,

sillä hän pitää minusta huolen.

Psalmi 14

Jumalattomuuden mielettömyys

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

Mieletön sanoo sydämessään:

“Ei Jumalaa ole.”

Turmeltuneita ja iljettäviä ovat heidän tekonsa.

Ei ole ketään, joka tekee hyvää.

2 Herra katsoo taivaasta ihmisiin

nähdäkseen, onko ketään ymmärtävää,

ketään, joka etsii Jumalaa.

3 Kaikki ovat poikenneet pois,

kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet.

Ei ole ketään, joka tekee hyvää,

ei yhden yhtäkään.

4 Eivätkö he mitään käsitä,

kaikki nuo väärintekijät?

He syövät minun kansaani,

syövät kuin leipää,

eivät he huuda avukseen Herraa.

5 Yhtäkkiä he joutuvat kauhun valtaan,

sillä Jumala on läsnä vanhurskaassa sukukunnassa.

6 Te tahdotte häpäistä kurjan aikeet,

mutta Herra on hänen turvansa.

7 Kunpa Israelin pelastus jo tulisi Siionista!

Kun Herra kääntää kansansa kohtalon,

silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Psalmi 15

Kuka saa asua Herran vuorella?

1 Daavidin psalmi.

Herra, kuka saa majailla telttamajassasi,

kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?

2 Se, joka vaeltaa nuhteettomasti,

joka toimii vanhurskaasti

ja puhuu totuus sydämessään.

3 Se, joka ei panettele kielellään,

joka ei tee toiselle pahaa

eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.

4 Se, joka halveksii kelvotonta

mutta kunnioittaa Herraa pelkääviä.

Se, joka ei valaansa riko,

vaikka olisi vannonut vahingokseen.

5 Se, joka ei vaadi rahastaan korkoa

eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi.

Joka näin tekee,

ei ikinä horju.

Psalmi 16

Herrassa on turva

1 Daavidin laulu.

Varjele minua, Jumala,

sillä sinuun minä turvaan.

2 Minä sanon Herralle:

“Sinä olet minun Herrani,

ilman sinua minulla ei ole mitään hyvää.”

3 Pyhät, jotka ovat maan päällä,

ovat kunnioitettavia,

heille kuuluu minun koko suosioni.

4 Murhetta lisää saavat ne,

jotka kiiruhtavat muiden jumalien luo.

Minä en vuodata niille verta juomauhriksi

enkä ota huulilleni niiden nimiä.

5 Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljaosani,

sinä hoidat minun arpani.

6 Ihana maa on tullut osakseni,

ja kaunis on minun perintöosani.

7 Minä ylistän Herraa,

joka on minua neuvonut.

Yölläkin sisimpäni minua siihen kehottaa.

8 Minä pidän aina edessäni Herran.

Kun hän on oikealla puolellani,

minä en horju.

9 Sen tähden minun sydämeni iloitsee,

sieluni riemuitsee,

ja myös ruumiini asuu turvassa.

10 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan

etkä anna hurskaasi nähdä katoavaisuutta.

11 Sinä ilmoitat minulle elämän tien.

Sinun kasvojesi edessä on yltäkylläinen ilo,

sinun oikeassa kädessäsi ikuinen ihanuus.

Psalmi 17

Syyttömästi vainottu turvaa Herraan

1 Daavidin rukous.

Kuule, Herra, oikeaa asiaani!

Tarkkaa minun huutoani,

kuuntele rukoustani,

joka ei lähde petollisilta huulilta.

2 Sinulta tulee oikeuteni,

sinun silmäsi näkevät sen,

mikä on oikein.

3 Sinä koettelet sydäntäni,

tarkkaat sitä yöllä.

Sinä tutkit minua mutta et mitään löydä.

Olen päättänyt, ettei suuni tee syntiä.

4 Tehkööt ihmiset mitä tahansa,

minä pysyn sinun huultesi sanassa

ja kartan väkivaltaisen teitä.

5 Tue askeleitani poluillasi,

etteivät jalkani horju.

6 Minä huudan sinua avukseni,

sillä sinä, Jumala, vastaat minulle.

Kallista korvasi puoleeni,

kuule minun puheeni.

7 Osoita ihmeellinen armosi,

sinä, joka pelastat sinuun turvaavat niiltä,

jotka nousevat sinun oikeaa kättäsi vastaan.

8 Varjele minua kuin silmäterää,

kätke minut siipiesi suojaan

9 jumalattomilta, jotka riistävät minua,

verivihollisiltani, jotka saartavat minut.

10 He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä,

heidän suunsa puhuu ylpeillen.

11 He ovat kintereilläni,

nyt he saartavat minut!

He vaanivat silmillään painaakseen minut maahan.

12 Tuo on kuin saalista himoitseva leijona,

kuin nuori leijona, joka väijyy piilossa.

13 Nouse, Herra!

Asetu häntä vastaan, paina hänet maahan!

Vapauta miekallasi minun sieluni jumalattoman vallasta,

14 kädelläsi ihmisistä, Herra,

tämän maailman ihmisistä,

joiden osa on tässä elämässä.

Heidän vatsansa sinä täytät antimillasi –

heidän lapsensakin tulevat kylläisiksi –

ja he jättävät yltäkylläisyytensä pienokaisilleen.

15 Mutta minä saan katsella

sinun kasvojasi vanhurskaudessa,

herätessäni ravita itseni

sinun muotosi katselemisella.

Psalmi 18

Herra pelastaa kaikilta vihollisilta

1 Musiikinjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Nämä sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä.

2 Hän sanoi:

Sydämestäni minä rakastan sinua,

Herra, minun voimani,

3 Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani,

minun Jumalani, kallioni, jonka turviin pakenen,

minun kilpeni, pelastukseni sarvi ja turvapaikkani!

4 Ylistetty olkoon Herra!

Näin minä huudan ja pelastun vihollisiltani.

5 Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,

turmion virrat pelästyttivät minut.

6 Tuonelan siteet kietoivat minut,

kuoleman ansat tulivat yllättäen eteeni.

7 Ahdistuksessani minä huusin Herraa,

huusin avuksi Jumalaani.

Hän kuuli temppelistään minun ääneni,

avunhuutoni tuli hänen eteensä

ja kantautui hänen korviinsa.

8 Silloin maa huojui ja järisi,

vuorten perustukset järkkyivät.

Ne horjuivat, koska hän vihastui.

9 Savu nousi hänen sieraimistaan

ja kuluttava tuli hänen suustaan,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän taivutti taivaat ja astui alas

synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 Hän ratsasti kerubilla ja lensi,

kiiti tuulen siivillä.

12 Hän teki kätköpaikakseen pimeyden,

majaksi ympärilleen synkät vedet, paksut pilvet.

13 Loisteesta, joka kävi hänen edellään,

purkautuivat pilvet rakeiksi ja tulisiksi hiiliksi.

14 Herra jylisi taivaassa,

Korkein antoi äänensä kuulua:

satoi rakeita ja tulisia hiiliä.

15 Hän ampui nuolensa ja hajotti viholliset,

iski salamoita ja saattoi heidät hämmennyksiin.

16 Vetten syvänteet tulivat näkyviin,

ja maanpiirin perustukset paljastuivat

sinun nuhtelustasi, Herra,

vihasi hengen puhalluksesta.

17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun,

hän veti minut ylös syvistä vesistä.

18 Hän pelasti minut väkevältä viholliseltani,

vihamiehiltäni, jotka olivat minua vahvempia.

19 He nousivat minua vastaan hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan.

Hän pelasti minut,

sillä hän on mieltynyt minuun.

21 Herra palkitsee minut vanhurskauteni mukaan,

kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä

enkä ole luopunut Jumalastani, jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen säädöksensä ovat edessäni,

hänen lakejaan en luotani torju.

24 Olen nuhteeton hänen edessään

ja varon tekemästä pahaa.

25 Herra maksaa minulle

vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat

hänen silmiensä edessä.

26 Uskollista kohtaan sinä olet uskollinen,

vilpittömälle osoitat olevasi täydellinen.

27 Puhdasta kohtaan sinä olet puhdas

mutta kieroa kohtaan nurja.

28 Sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

29 Sinä saat minun lamppuni loistamaan.

Herra, minun Jumalani, valaisee pimeyteni.

30 Sinun avullasi minä juoksen kiinni rosvojoukon,

Jumalani avulla hyppään yli muurin.

31 Jumalan tie on täydellinen,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kilpenä kaikille,

jotka häneen turvaavat.

32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra,

ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalamme?

33 Hän on Jumala, joka vyöttää minut voimalla

ja tekee tieni nuhteettomaksi.

34 Hän tekee minun jalkani peuran jalkojen kaltaisiksi

ja asettaa minut kukkuloilleni.

35 Hän opettaa käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

36 Sinä annat minulle pelastuksesi kilven.

Sinun oikea kätesi tukee minua,

sinun nöyryytesi tekee minut suureksi.

37 Sinä annat askeleilleni avaran tilan,

eivätkä minun nilkkani nyrjähdä.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät

enkä palaa, ennen kuin heistä on tullut loppu.

39 Minä murskaan heidät, eivätkä he voi nousta,

he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

sinä painat vastustajani alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

vihamieheni minä tuhoan.

42 He huutavat apua, mutta auttajaa ei ole,

huutavat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

43 Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen,

viskaan heidät kuin loan kadulle.

44 Sinä vapautat minut kansan riidoista.

Sinä asetat minut kansojen pääksi,

ja kansat, joita en tuntenut, palvelevat minua.

45 Jo korvan kuulemalta ne minua tottelevat,

muukalaiset matelevat edessäni.

46 He menettävät rohkeutensa

ja tulevat vavisten varustuksistaan.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon kallioni,

ylistetty olkoon Jumala, minun pelastajani!

48 Hän on Jumala, joka kostaa puolestani

ja saattaa kansat valtani alle.

49 Hän vapauttaa minut vihollisistani.

Niin, sinä korotat minut vastustajieni ylitse,

vapautat minut väkivaltaisesta miehestä.

50 Sen tähden minä kiitän sinua,

Herra, kansojen keskuudessa,

ja laulan kiitosta sinun nimellesi.

51 Hän antaa kuninkaalleen suuria voittoja

ja osoittaa laupeutta voidellulleen,

Daavidille ja hänen siemenelleen, ikuisesti.

Psalmi 19

Jumalan ilmoitus luomakunnassa ja sanassa

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

2 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,

taivaankansi ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

3 Päivä lausuu päivälle sanan,

yö ilmoittaa yölle tiedon.

4 Se ei ole puhetta eikä sanoja,

joiden ääni ei kuuluisi.

5 Niiden vaikutusala ulottuu yli koko maan

ja niiden sanat maanpiirin ääriin.

Sinne hän on sijoittanut majan auringolle.

6 Se on kuin hääkammiosta tuleva sulhanen,

se riemuitsee kuin sankari juostessaan rataansa.

7 Se nousee taivaiden ääristä

ja kiertää niiden toisiin ääriin,

eikä mikään voi piiloutua sen helteeltä.

8 Herran opetus on täydellinen,

se virvoittaa sielun.

Herran todistus on luotettava,

se tekee yksinkertaisesta viisaan.

9 Herran asetukset ovat oikeat,

ne ilahduttavat sydämen.

Herran käskyt ovat selkeät,

ne valaisevat silmät.

10 Herran pelko on puhdas,

se pysyy iäti.

Herran säädökset ovat tosia

ja vanhurskaita kaikki tyynni.

11 Ne ovat halutumpia kuin kulta,

puhtaan kullan paljous,

makeammat kuin hunaja,

kennosta valuva hunaja.

12 Myös sinun palvelijasi ottaa niistä opikseen,

niiden noudattamisesta saa suuren palkan.

13 Erehdykset kuka ymmärtää?

Anna anteeksi minun salaiset syntini.

14 Myös varjele palvelijasi julkeilta ihmisiltä,

älkööt he hallitko minua.

Silloin olen nuhteeton

ja paljosta synnistä puhdas.

15 Kelvatkoot suuni sanat

ja sydämeni ajatukset sinun edessäsi,

Herra, minun kallioni ja lunastajani.

Psalmi 20

Herra auttaa hädän päivänä

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

2 Vastatkoon Herra sinulle hädän päivänä,

suojelkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi.

3 Lähettäköön hän sinulle avun pyhäköstä

ja tukensa Siionista.

4 Muistakoon hän kaikki uhrilahjasi,

ja olkoon polttouhrisi lihava hänen silmissään. Sela

5 Hän antakoon sinulle, mitä sydämesi haluaa,

ja toteuttakoon kaikki suunnitelmasi.

6 Riemuitkaamme sinun voitostasi

ja nostakaamme lippumme Jumalamme nimessä.

Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.

7 Nyt minä tiedän,

että Herra pelastaa voideltunsa,

vastaa hänelle pyhästä taivaastaan,

pelastaa hänet oikean kätensä voimateoilla.

8 Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin,

mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.

9 He vaipuvat maahan ja kaatuvat,

mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.

10 Herra, pelasta!

Vastatkoon Kuningas meille, kun me huudamme.

Psalmi 21

Kuningas luottaa Herraan

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

2 Herra, sinun voimastasi kuningas iloitsee,

kuinka suuresti hän riemuitseekaan valmistamastasi pelastuksesta.

3 Hänen sydämensä kaipauksen sinä täytit

etkä kieltänyt hänen huultensa toivetta. Sela.

4 Sinä suot hänelle onnen ja siunauksen,

panet hänen päähänsä kultaisen kruunun.

5 Elämää hän sinulta pyysi,

sen sinä hänelle annoit:

pitkän iän, ainaisen, iankaikkisen.

6 Suuri on hänen kunniansa,

kun sinä pelastat hänet.

Sinä puet hänen ylleen loiston ja kirkkauden.

7 Sinä teet hänet siunaukseksi ikuisiksi ajoiksi,

ilahdutat häntä riemulla kasvojesi edessä.

8 Kun kuningas luottaa Herraan

ja Korkeimman armoon,

hän ei horju.

9 Sinun kätesi löytää kaikki vihollisesi,

sinun oikea kätesi löytää vihamiehesi.

10 Sinä teet heidät tulisen pätsin kaltaisiksi,

kun sinä paljastat kasvosi.

Herra nielee heidät vihassaan,

tuli kuluttaa heidät.

11 Sinä hävität maasta heidän hedelmänsä

ja heidän jälkeläisensä ihmisten joukosta.

12 Vaikka he suunnittelevat pahaa sinua vastaan,

punovat juonia,

he eivät mitään voi.

13 Sinä ajat heidät pakoon,

kun jännität jousesi heidän kasvojaan päin.

14 Nouse voimassasi, Herra!

Laulaen ja soittaen me ylistämme sinun väkevyyttäsi.

Psalmi 22

Vanhurskaan kärsimys ja korotus

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Aamuruskon peura”. Daavidin psalmi.

2 Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Olet kaukana, et pelasta minua,

olet kaukana, kun huudan apua.

3 Jumalani, minä huudan päivin,

mutta sinä et vastaa,

ja öin, enkä voi olla hiljaa.

4 Kuitenkin sinä olet Pyhä,

sinä asut Israelin ylistyslaulujen keskellä.

5 Sinuun luottivat isämme,

he luottivat, ja sinä saatoit heidät turvaan.

6 He huusivat sinua ja pelastuivat,

sinuun he luottivat eivätkä joutuneet häpeään.

7 Mutta minä olen mato enkä ihminen,

ihmisten herjaama ja kansan halveksima.

8 Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua.

He aukovat suutaan ja nyökyttelevät päätään:

9 “Jätä itsesi Herran haltuun!

Herra vapauttakoon ja pelastakoon hänet,

koska on mieltynyt häneen.”

10 Sinä päästit minut kohdusta,

annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla.

11 Sinun huomaasi minut on jätetty syntymästäni saakka,

äitini kohdusta asti sinä olet ollut Jumalani.

12 Älä ole minusta kaukana,

sillä ahdistus on lähellä eikä auttajaa ole.

13 Minua ympäröi sonnilauma,

Baasanin väkevät härät piirittävät minut.

14 Ne avaavat kitansa minua vastaan,

kuin raatelevat, karjuvat leijonat.

15 Olen kuin maahan vuodatettu vesi,

kaikki minun luuni ovat irti toisistaan.

Sydämeni on kuin vahaa,

se on sulanut sisimmässäni.

16 Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru,

ja kieleni on tarttunut kitalakeeni.

Sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.

17 Koirat piirittävät minut,

pahantekijöiden parvi saartaa minut.

He ovat lävistäneet käteni ja jalkani.

18 Minä voin laskea kaikki luuni.

He katselevat ja tuijottavat minua.

19 He jakavat vaatteeni keskenään

ja heittävät puvustani arpaa.

20 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana,

väkevyyteni, riennä avukseni!

21 Pelasta sieluni miekalta,

ainokaiseni koirien kynsistä.

22 Pelasta minut leijonan kidasta,

villihärkien sarvista.

Sinä vastasit minulle.

23 Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni,

ylistän sinua seurakunnan keskellä.

24 Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä!

Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin jälkeläiset!

Pelätkää häntä, kaikki Israelin jälkeläiset!

25 Ei hän halveksinut

eikä inhonnut kurjan kärsimystä,

ei kätkenyt häneltä kasvojaan

vaan kuuli hänen avunhuutonsa.

26 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa.

Minä täytän lupaukseni häntä pelkäävien edessä.

27 Nöyrät syövät ja tulevat kylläisiksi,

ne, jotka Herraa etsivät, ylistävät häntä.

Eläköön sydämenne ikuisesti!

28 Kaikki maan ääret muistavat tämän

ja palaavat Herran luo.

Kaikki kansojen heimot kumartuvat palvoen sinun eteesi.

29 Herran on kuninkuus,

hän hallitsee kansoja.

30 Kaikki maan mahtavat syövät,

he kumartuvat ja polvistuvat hänen edessään,

kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat.

He eivät voi pysyä elossa.

31 Heidän jälkeensä tulevat palvelevat Herraa,

hänestä kerrotaan tulevalle sukupolvelle.

32 He tulevat ja julistavat hänen vanhurskauttaan

vastedes syntyvälle kansalle,

kertovat, että hän on tämän tehnyt.

Psalmi 23

Herra on minun paimeneni

1 Daavidin psalmi.

Herra on minun paimeneni,

ei minulta mitään puutu.

2 Vihreille niityille hän vie minut lepäämään,

tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa.

3 Hän virvoittaa minun sieluni.

Hän johdattaa minua vanhurskauden teillä nimensä tähden.

4 Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa,

en pelkäisi mitään pahaa,

sillä sinä olet minun kanssani.

Sinun suojelu- ja paimensauvasi lohduttavat minua.

5 Sinä katat minulle pöydän vihollisteni nähden.

Sinä voitelet pääni öljyllä,

minun maljani on ylitsevuotava.

6 Pelkästään hyvyys ja armo seuraavat minua

kaikkina elämäni päivinä,

ja minä saan asua Herran huoneessa

päivieni loppuun asti.

Psalmi 24

Herra on kunnian kuningas

1 Daavidin psalmi.

Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on,

maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

2 Hän on perustanut sen merten päälle,

vahvistanut sen virtoja korkeammalle.

3 Kuka saa nousta Herran vuorelle

ja kuka seisoa hänen pyhässä paikassaan?

4 Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän,

joka ei tavoittele turhuutta

eikä vanno väärin.

5 Hän saa siunauksen Herralta

ja vanhurskauden Jumalalta, pelastajaltaan.

6 Tämä on suku, joka etsii häntä,

joka etsii sinun kasvojasi, Jaakobin Jumala. Sela.

7 Nostakaa päänne, te portit,

kohotkaa korkeiksi, te ikuiset ovet!

Kunnian kuningas tulee.

8 Kuka on tämä kunnian kuningas?

Hän on Herra, väkevä ja voimallinen,

Herra, voimallinen sodassa.

9 Nostakaa päänne, te portit,

nostakaa päänne, te ikuiset ovet!

Kunnian kuningas tulee.

10 Kuka hän on, tämä kunnian kuningas?

Hän on Herra Sebaot,

hän on kunnian kuningas. Sela.

Psalmi 25

Pelastuksen ja anteeksiantamuksen rukous

1 Daavidin psalmi.

Sinun puoleesi, Herra,

minä ylennän sieluni.

2 Jumalani, sinuun minä luotan,

älä salli minun joutua häpeään.

Älkööt viholliseni saako riemuita minusta.

3 Ei yksikään, joka sinua odottaa, joudu häpeään.

Häpeään joutuvat ne,

jotka ovat syyttä uskottomia.

4 Herra, ilmoita minulle tiesi,

opeta minulle polkusi.

5 Johdata minua totuudessasi ja opeta minua,

sillä sinä olet Jumala, minun pelastajani.

Sinua minä odotan kaiken päivää.

6 Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi,

sillä ne ovat olleet ikuisuudesta asti.

7 Älä muista nuoruuteni syntejä äläkä rikoksiani.

Muista minua armosi mukaan,

hyvyytesi tähden, Herra.

8 Herra on hyvä ja oikeamielinen,

sen tähden hän neuvoo syntiset tielle.

9 Hän johdattaa nöyriä oikein

ja opettaa nöyrille tiensä.

10 Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille,

jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.

11 Nimesi tähden, Herra,

anna anteeksi syntivelkani, vaikka se on suuri.

12 Kuka on se mies, joka Herraa pelkää?

Hänelle Herra neuvoo tien, joka hänen tulee valita.

13 Hänen sielunsa saa asua hyvässä maassa,

ja hänen jälkeläisensä perivät maan.

14 Herra ilmoittaa salaisuutensa ja liittonsa niille,

jotka häntä pelkäävät.

15 Minun silmäni katsovat aina Herraan,

sillä hän päästää jalkani verkosta.

16 Käänny puoleeni, armahda minua,

sillä minä olen yksinäinen ja kurja.

17 Sydämeni pakahtuu tuskasta,

päästä minut ahdingostani.

18 Katso minun kurjuuttani ja vaivaani,

anna kaikki syntini anteeksi.

19 Katso vihollisiani, heitä on paljon,

julmaa väkivaltaa on heidän vihansa minua kohtaan.

20 Varjele minun sieluni ja vapauta minut.

Älä salli minun joutua häpeään,

sillä sinuun minä turvaan.

21 Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua,

sillä sinuun minä turvaan.

22 Jumala, lunasta Israel kaikista sen ahdistuksista.

Psalmi 26

Tutki minua, Herra

1 Daavidin psalmi.

Auta minut oikeuteeni, Herra,

sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti;

minä luotan horjumatta Herraan.

2 Tutki minua, Herra, ja pane minut koetukselle,

puhdista sisimpäni ja sydämeni.

3 Sinun armosi on minun silmieni edessä,

minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.

4 En istu valehtelijoiden seurassa

enkä kulje salakavalien kanssa.

5 Minä vihaan pahantekijöiden seuraa

enkä istu jumalattomien parissa.

6 Minä pesen käteni viattomuudessa

ja kierrän alttarisi ympäri, Herra,

7 antaakseni kuulua kiitoksen äänen

ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi.

8 Herra, minä rakastan sinun huoneesi asuinsijaa,

sinun kirkkautesi asumuksen paikkaa.

9 Älä tempaa sieluani pois syntisten kanssa

äläkä elämääni verenvuodattajien mukana,

10 joiden käsiä ilkityö tahraa,

joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä.

11 Minä vaellan nuhteettomasti.

Lunasta minut ja ole minulle armollinen!

12 Minun jalkani seisoo tasaisella maalla.

Seurakunnan kokouksissa minä ylistän Herraa.

Psalmi 27

Herra on elämäni turva

1 Daavidin psalmi.

Herra on minun valoni ja pelastukseni,

ketä minä pelkäisin!

Herra on elämäni turva,

ketä minä kauhistuisin!

2 Kun pahantekijät käyvät kimppuuni syödäkseen lihaani,

niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni,

kompastuvat ja kaatuvat.

3 Vaikka sotajoukko leiriytyisi minua vastaan,

sydämeni ei pelkäisi.

Vaikka minua vastaan nousisi sota,

silloinkin olisin luottavainen.

4 Yhtä olen pyytänyt Herralta,

sitä minä etsin,

että saisin asua Herran huoneessa kaikki elämäni päivät,

katsella Herran ihanuutta

ja mietiskellä hänen temppelissään.

5 Hän piilottaa minut majaansa pahana päivänä,

hän kätkee minut telttansa suojaan.

Hän nostaa minut kalliolle.

6 Nyt pääni kohoaa vihollisteni yli,

jotka minua ympäröivät.

Riemuhuudoin minä uhraan uhreja hänen majassaan,

laulan ja soitan Herralle.

7 Kuule, Herra, ääneni, kun huudan!

Ole minulle armollinen ja vastaa minulle!

8 Sinun sanaasi vetoaa sydämeni:

“Etsikää minun kasvojani.”

Herra, minä etsin sinun kasvojasi.

9 Älä kätke minulta kasvojasi,

älä työnnä vihassa pois palvelijaasi.

Sinä olet ollut minun apuni,

älä jätä äläkä hylkää minua,

Jumala, minun pelastajani.

10 Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät,

Herra pitää minusta huolen.

11 Herra, opeta minulle tiesi

ja johdata minua tasaista polkua

vihamiesteni tähden.

12 Älä anna minua alttiiksi ahdistajieni mielivallalle,

sillä väärät todistajat nousevat minua vastaan

ja puhkuvat väkivaltaa.

13 Mutta minä uskon näkeväni Herran hyvyyden elävien maassa.

14 Odota Herraa.

Ole luja, ja olkoon sydämesi rohkea.

Odota Herraa.

Psalmi 28

Herra on kansansa väkevyys

1 Daavidin psalmi.

Sinua, Herra, minä huudan,

minun kallioni, älä ole minua kohtaan kuuro,

etten minä muuttuisi, kun sinä olet vaiti,

hautaan vaipuvien kaltaiseksi.

2 Kuule ääneni, kun anon armoa

ja huudan sinua avuksi,

kun nostan käteni sinun pyhäkkösi pyhintä kohti.

3 Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa

äläkä väärintekijöiden mukana.

He puhuvat lähimmäisilleen rauhasta,

mutta heidän sydämissään on pahuus.

4 Anna heille heidän työnsä mukaan,

heidän tekojensa pahuuden mukaan.

Anna heille heidän kättensä tekojen mukaan,

maksa heille palkka, joka heille kuuluu.

5 Sillä he eivät välitä Herran töistä

eivätkä hänen kättensä teoista.

Hän kukistaa heidät,

ei hän heitä rakenna.

6 Kiitetty olkoon Herra,

sillä hän on kuullut ääneni,

kun anoin armoa.

7 Herra on voimani ja kilpeni.

Häneen minun sydämeni turvasi,

ja minä sain avun;

siitä sydämeni riemuitsee,

ja laulullani minä häntä ylistän.

8 Herra on kansansa väkevyys,

hän on voideltunsa pelastus ja turva.

9 Pelasta kansasi ja siunaa perintöosaasi.

Kaitse heitä ja kanna heitä ikuisesti.

Psalmi 29

Herra ilmoittaa voimansa luomakunnassa

1 Daavidin psalmi.

Antakaa Herralle, te jumalien pojat,

antakaa Herralle kunnia ja väkevyys.

2 Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia,

kumartukaa Herran eteen pyhyyden kauneudessa.

3 Herran ääni vetten päällä ‒

kunnian Jumala jylisee!

Herra suurten vetten päällä!

4 Herran ääni on voimallinen,

Herran ääni on mahtava.

5 Herran ääni särkee setrit,

Herra särkee Libanonin setrit.

6 Hän hypittää niitä kuin vasikkaa,

Libanonia ja Sirjonia kuin nuorta villihärkää.

7 Herran ääni halkoo tulen liekit.

8 Herran ääni saa autiomaan vapisemaan,

Herra saa vapisemaan Kaadeksen autiomaan.

9 Herran ääni saa peurat poikimaan

ja riisuu paljaiksi metsät.

Kaikki hänen temppelissään sanoo: “Kunnia!”

10 Herra hallitsi vedenpaisumuksen yllä,

Herra hallitsee kuninkaana ikuisesti.

11 Herra antaa kansalleen väkevyyden,

Herra siunaa kansaansa rauhalla.

Psalmi 30

Pelastuneen kiitoslaulu

1 Daavidin psalmi, temppelinvihkimislaulu.

2 Minä ylistän sinua, Herra,

sillä sinä nostit minut syvyyksistä

etkä sallinut viholliseni iloita minusta.

3 Herra, minun Jumalani,

sinua minä huusin,

ja sinä paransit minut.

4 Herra, sinä nostit sieluni tuonelasta,

sinä herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta.

5 Laulakaa ylistystä Herralle, te hänen hurskaansa,

kiittäkää hänen pyhää nimeään.

6 Sillä hetken kestää hänen vihansa,

hänen hyvä tahtonsa läpi elämän.

Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo.

7 Minä sanoin menestykseni päivinä:

“En minä ikinä horju.”

8 Herra, armossasi sinä vahvistit vuoreni.

Mutta kun sinä kätkit kasvosi, minä säikähdin.

9 Sinua, Herra, minä huusin,

Herralta anoin armoa:

10 Mitä hyötyä on verestäni,

kun vaivun hautaan?

Kiittääkö tomu sinua,

julistaako se sinun uskollisuuttasi?

11 Kuule, Herra, ja armahda minua,

Herra, tule auttajakseni.

12 Sinä muutit valitukseni karkeloksi,

sinä riisuit surupukuni ja vyötit minut ilolla,

13 että sieluni laulaisi sinun kunniaasi eikä vaikenisi.

Herra, minun Jumalani,

sinua minä kiitän ikuisesti.

Psalmi 31

Herraan minä turvaan

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

2 Sinuun, Herra, minä turvaan,

älä salli minun ikinä joutua häpeään.

Vapauta minut vanhurskaudessasi.

3 Kallista korvasi puoleeni,

pelasta minut pian!

Ole minulle turvakallio,

vuorilinna, johon minut pelastat.

4 Sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani,

ja nimesi tähden sinä johdatat ja ohjaat minua.

5 Päästä minut verkosta,

joka on minulle viritetty,

sillä sinä olet minun turvani.

6 Sinun käteesi minä uskon henkeni.

Sinä, Herra, lunastat minut,

sinä uskollinen Jumala.

7 Minä vihaan niitä,

jotka seuraavat turhia ja tyhjänpäiväisiä epäjumalia,

mutta minä luotan Herraan.

8 Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi,

sinun, joka olet nähnyt minun kurjuuteni,

tuntenut sieluni ahdistukset.

9 Sinä et jättänyt minua vihollisen käsiin

vaan asetit jalkani avaralle paikalle.

10 Armahda minua, Herra,

sillä minulla on ahdistus.

Minun silmäni ovat surusta sumentuneet,

niin myös sieluni ja ruumiini.

11 Minun elämäni kuluu murheessa,

vuoteni huokauksissa.

Voimani on rauennut syyllisyyteni tähden,

ja luuni ovat riutuneet.

12 Kaikkien ahdistajieni tähden

minusta on tullut häväistyksen kohde,

ylenpalttisen pilkan aihe naapureilleni,

pelon aihe tuttavilleni.

Ne, jotka minut ulkona näkevät,

pakenevat minua.

13 Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,

olen kuin särkynyt astia.

14 Minä kuulen monien parjaukset ‒

kauhua kaikkialla!

He liittoutuvat minua vastaan,

aikovat ottaa minulta hengen.

15 Mutta sinuun, Herra, minä turvaan.

Minä sanon: “Sinä olet minun Jumalani.”

16 Minun aikani ovat sinun kädessäsi,

pelasta minut vihollisteni kädestä ja vainoojiltani.

17 Valaise kasvosi palvelijallesi,

pelasta minut armossasi.

18 Herra, älä salli minun joutua häpeään,

sillä sinua minä huudan avukseni.

Jumalattomat joutukoot häpeään,

vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan.

19 Mykistykööt valheen huulet,

jotka puhuvat vanhurskasta vastaan röyhkeästi,

ylpeästi ja halveksien.

20 Kuinka suuri onkaan hyvyytesi,

jonka olet varannut niille,

jotka sinua pelkäävät,

ja jota osoitat niille,

jotka sinuun turvautuvat,

ihmisten edessä!

21 Sinä kätket heidät kasvojesi suojaan

ihmisten juonilta,

sinä kätket heidät turvapaikkaan

kielten riidalta.

22 Kiitetty olkoon Herra,

sillä hän osoitti minulle ihmeellisen armonsa

piiritetyssä kaupungissa.

23 Minä sanoin hädässäni:

“Minut on reväisty pois sinun silmiesi edestä.”

Kuitenkin sinä kuulit anomiseni äänen,

kun huusin sinua avuksi.

24 Rakastakaa Herraa, kaikki hänen hurskaansa.

Herra varjelee uskolliset,

mutta ylpeilijöille hän kostaa runsain mitoin.

25 Olkoon sydämenne rohkea ja olkaa lujia,

kaikki te, jotka odotatte Herraa.

Psalmi 32

Synnintunnustus ja anteeksianto

1 Daavidin mietepsalmi.

Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi,

jonka synti on peitetty!

2 Autuas se ihminen,

jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojaan

ja jonka hengessä ei ole vilppiä!

3 Kun minä vaikenin synnistäni,

minun luuni riutuivat

parkuessani kaiken päivää.

4 Sillä öin ja päivin

sinun kätesi oli raskaana päälläni.

Elinvoimani kuivui kuin kesän helteessä. Sela.

5 Minä tunnustin sinulle syntini

enkä peittänyt syyllisyyttäni.

Minä sanoin: “Minä tunnustan rikkomukseni Herralle”,

ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela.

6 Sen tähden rukoilkoon sinua jokainen hurskas

aikana, jona sinut voidaan löytää.

Vaikka suuret vedet tulvisivat,

ne eivät häneen ulotu.

7 Sinä olet minun piilopaikkani,

sinä varjelet minut hädästä,

sinä ympäröit minut pelastuksen riemulla. Sela.

8 “Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien,

jota sinun tulee vaeltaa.

Minä neuvon sinua,

minun silmäni valvoo sinua.”

9 Älkää olko niin kuin järjettömät hevoset ja muulit.

Suitsilla ja ohjaksilla valjastettuina niitä on hillittävä,

muuten niitä et saa lähellesi.

10 Jumalattomalla on monta tuskaa,

mutta joka Herraan turvaa,

häntä ympäröi armo.

11 Iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, vanhurskaat,

kohottakaa riemuhuuto, kaikki oikeamieliset!

Psalmi 33

Laulakaa Herralle uusi laulu!

1 Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat!

Oikeamielisten on soveliasta ylistää häntä.

2 Kiittäkää Herraa lyyran säestyksellä,

soittakaa hänelle kymmenkielisellä harpulla.

3 Laulakaa hänelle uusi laulu,

soittakaa ihanasti riemuhuudon kaikuessa.

4 Sillä Herran sana on oikea,

ja kaikki hänen tekonsa ovat luotettavia.

5 Hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta.

Herran armo täyttää maan.

6 Herran sanalla on taivaat tehty

ja kaikki niiden joukot hänen suunsa henkäyksellä.

7 Hän kokoaa meren vedet kuin röykkiöksi,

panee syvyydet varastoihin.

8 Pelätköön Herraa kaikki maa,

hänen edessään vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.

9 Sillä hän sanoi, ja niin tapahtui.

Hän käski, ja se oli tehty.

10 Herra tekee tyhjäksi kansojen suunnitelmat,

estää kansojen aikeet.

11 Herran päätökset pysyvät ikuisesti,

hänen sydämensä ajatukset polvesta polveen.

12 Autuas se kansa, jonka Jumala on Herra,

kansakunta, jonka hän on perinnökseen valinnut!

13 Herra katsoo taivaasta

ja näkee kaikki ihmiset.

14 Valtaistuimeltaan hän valvoo

kaikkia maan asukkaita,

15 hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä,

hän, joka ymmärtää kaikki heidän tekonsa.

16 Kuningas ei pelastu paljolla sotaväellä,

eikä sankari selviydy suurella voimalla.

17 Pettävä on sotaratsu pelastajaksi,

ei sen suuri voima auta pakoon.

18 Katso, Herran silmä valvoo niitä,

jotka pelkäävät häntä

ja panevat toivonsa hänen armoonsa,

19 että hän pelastaisi heidän sielunsa kuolemasta,

pitäisi heidät elossa nälänhädän aikana.

20 Meidän sielumme odottaa Herraa,

hän on meidän apumme ja kilpemme.

21 Hänessä iloitsee meidän sydämemme,

me turvaamme hänen pyhään nimeensä.

22 Sinun armosi, Herra, olkoon meidän yllämme,

kun panemme toivomme sinuun.

Psalmi 34

Pelastuneen kiitoslaulu

1 Daavidin psalmi, kun hän oli tekeytynyt mielipuoleksi Abimelekin edessä. Tämä karkotti hänet luotaan, ja hän lähti pois.

2 Minä kiitän Herraa joka hetki,

hänen ylistyksensä on aina minun suussani.

3 Herrassa kerskaa minun sieluni,

nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat.

4 Julistakaa kanssani Herran suuruutta,

ylistäkäämme yhdessä hänen nimeään.

5 Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle.

Hän vapautti minut kaikesta siitä, mitä pelkään.

6 Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa,

eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä.

7 Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli

ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

8 Herran enkeli asettuu niiden ympärille,

jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät.

9 Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä.

Autuas se mies, joka häneen turvaa!

10 Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä,

sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään.

11 Nuoret leijonat kärsivät puutetta

ja näkevät nälkää,

mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää.

12 Tulkaa, lapset, kuulkaa minua,

Herran pelkoa minä teille opetan.

13 Kuka oletkin, joka tahdot elää,

rakastat elämää ja haluat nähdä hyviä päiviä,

14 varjele kielesi pahasta

ja huulesi vilppiä puhumasta,

15 karta pahaa ja tee hyvää,

etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

16 Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita

ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan.

17 Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan,

jotta hän hävittäisi maasta heidän muistonsa.

18 Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee

ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista.

19 Lähellä on Herra niitä,

joilla on särkynyt sydän,

ja hän pelastaa ne,

joilla on murtunut mieli.

20 Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta,

mutta Herra pelastaa hänet niistä kaikista.

21 Hän varjelee kaikki hänen luunsa,

yksikään niistä ei murru.

22 Pahuus tappaa jumalattoman,

ja ne, jotka vanhurskasta vihaavat,

tulevat syyllisiksi.

23 Herra lunastaa palvelijoittensa sielun,

eikä yksikään, joka häneen turvaa,

tule syylliseksi.

Psalmi 35

Rukous jumalattomien vainotessa

1 Daavidin psalmi.

Aja asiani, Herra, minun riitapuoliani vastaan,

sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.

2 Ota pieni kilpi ja suuri kilpi,

nouse avukseni.

3 Vedä esiin keihäs ja sulje tie vainoojiltani.

Sano sielulleni:

“Minä olen sinun pelastuksesi.”

4 Joutukoot häpeään ja pilkattaviksi,

ne, jotka tavoittelevat henkeäni.

Perääntykööt ja hävetkööt,

ne, jotka aikovat minulle pahaa.

5 Olkoot he kuin akanat tuulessa,

ja Herran enkeli syösköön heidät pois.

6 Olkoon heidän tiensä pimeä ja liukas,

ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.

7 Sillä syyttä he ovat kätkeneet eteeni kuopan verkkoineen,

syyttä he ovat sen kaivaneet minua varten.

8 Tulkoon vainoojalleni tuho aavistamatta,

tarttukoon hän itse virittämäänsä verkkoon,

pudotkoon siihen ja tuhoutukoon.

9 Silloin sieluni iloitsee Herrassa,

riemuitsee hänen antamastaan pelastuksesta.

10 Kaikki minun luuni sanovat:

“Herra, kuka on sinun vertaisesi,

sinun, joka pelastat kurjan vahvempansa käsistä,

kurjan ja köyhän riistäjänsä vallasta.”

11 Väärät todistajat nousevat esiin

ja kysyvät minulta sellaista, mitä en tiedä.

12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla,

minun sieluni on kuin lapsensa menettänyt.

13 Kun he sairastivat,

minä pukeuduin säkkiin,

vaivasin itseäni paastolla

ja rukoilin pää painuksissa.

14 Kuljeskelin kuin ystävää,

kuin omaa veljeäni surren.

Olin kuin omaa äitiäni surren

synkkänä ja maahan vaipuneena.

15 Mutta kun kompastuin,

he iloitsivat ja kokoontuivat,

kokoontuivat minua vastaan,

nuo lyöjät, joita en tuntenut.

He raatelivat minua lakkaamatta.

16 Kuin jumalattomat palkatut irvailijat

he kiristelivät minulle hampaitaan.

17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet?

Päästä minun sieluni tuhosta,

varjele minun ainokaiseni nuorilta leijonilta.

18 Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa,

ylistän sinua kansanpaljouden keskellä.

19 Älkööt iloitko minusta petolliset viholliseni,

älkööt silmää iskekö ne,

jotka vihaavat minua syyttä.

20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita

vaan miettivät petoksen sanoja

maan hiljaisia vastaan.

21 He levittelevät suutaan minua vastaan

ja sanovat: “Kas niin, kas niin!

Nyt me sen omin silmin näemme!”

22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti!

Herra, älä ole minusta kaukana.

23 Herää ja nouse käymään oikeutta riita-asiassani,

minun Jumalani ja Herrani.

24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan,

Herra, minun Jumalani,

älä salli heidän riemuita minusta.

25 Älä salli heidän sanoa sydämessään:

“Kas niin! Sitä me halusimmekin.”

Älä salli heidän sanoa:

“Me olemme hänet nielleet.”

26 Joutukoot häpeän ja pilkan alaisiksi kaikki,

jotka iloitsevat onnettomuudestani.

Saakoot puvukseen häpeän ja pilkan

ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.

27 Huutakoot ilosta ja riemuitkoot ne,

jotka haluavat minulle oikeutta.

Sanokoot he aina: “Suuri on Herra,

joka tahtoo palvelijansa parasta.”

28 Myös minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi,

sinun ylistystäsi kaiken päivää.

Psalmi 36

Herran luona on elämän lähde

1 Musiikinjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi.

2 Synti sanoo jumalattomalle:

“Minun sydämessäni ei ole jumalanpelkoa

hänen silmiensä edessä.”

3 Synti silottelee kaiken hänen silmissään,

niin ettei hän huomaa eikä vihaa pahuuttaan.

4 Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta.

Hän ei enää ymmärrä tehdä hyvää.

5 Vääryyttä hän miettii vuoteessaan.

Hän asettuu tielle, joka ei ole hyvä,

hän ei kaihda pahaa.

6 Herra, sinun armosi täyttää taivaat,

pilviin ulottuu sinun uskollisuutesi.

7 Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret,

sinun tuomiosi kuin suuri syvyys.

Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

8 Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala!

Ihmiset turvautuvat sinun siipiesi suojaan.

9 He virvoittuvat sinun huoneesi runsaista antimista,

sinä juotat heitä suloisuutesi virrasta.

10 Sillä sinun luonasi on elämän lähde,

sinun valossasi me näemme valkeuden.

11 Tee armosi laajaksi niille, jotka sinut tuntevat,

ja vanhurskautesi oikeamielisille.

12 Älköön ylpeiden jalka tallatko minua,

älköönkä jumalattomien käsi minua karkottako.

13 Tuonne ovat pahantekijät kaatuneet!

Heidät on syösty maahan, eivät he voi nousta.

Psalmi 37

Jumalaton ja vanhurskas

1 Daavidin psalmi.

Älä vihastu pahantekijöiden tähden,

älä kadehdi väärintekijöitä.

2 Sillä hetkessä heidät niitetään pois kuin heinä,

ja he lakastuvat kuin vihreä ruoho.

3 Luota Herraan ja tee hyvää,

asu maassa ja noudata totuutta.

4 Olkoon ilosi Herrassa,

niin hän antaa sinulle

mitä sydämesi pyytää.

5 Anna tiesi Herran haltuun

ja luota häneen, niin hän sen tekee.

6 Hän tuo esiin vanhurskautesi kuin valon

ja oikeutesi kuin keskipäivän.

7 Hiljenny Herran edessä

ja odota häntä.

Älä vihastu siihen, joka menestyy tiellään,

mieheen, joka juonia punoo.

8 Jätä pois viha ja hylkää kiukku.

Älä kiivastu, se on vain pahaksi.

9 Sillä pahantekijät hävitetään,

mutta ne, jotka Herraa odottavat, perivät maan.

10 Vielä vähän aikaa, niin jumalatonta ei enää ole.

Kun katsot hänen asuinpaikkaansa, hän on poissa.

11 Mutta nöyrät perivät maan

ja nauttivat rauhan runsaudesta.

12 Jumalaton juonittelee vanhurskasta vastaan

ja kiristelee hänelle hampaitaan.

13 Herra nauraa jumalattomalle,

koska näkee hänen päivänsä tulevan.

14 Jumalattomat ovat paljastaneet miekkansa

ja jännittäneet jousensa

kaataakseen kurjan ja köyhän,

teurastaakseen ne, jotka kulkevat oikeaa tietä.

15 Mutta heidän miekkansa osuu

heidän omaan sydämeensä,

ja heidän jousensa särkyvät.

16 Parempi se vähä, mikä vanhurskaalla on,

kuin monen jumalattoman rikkaus.

17 Sillä jumalattomien käsivarret murretaan,

mutta Herra tukee vanhurskaita.

18 Herra tuntee nuhteettomien päivät,

ja heidän perintönsä pysyy ikuisesti.

19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään,

ja nälän päivinä he ovat kylläisiä.

20 Mutta jumalattomat hukkuvat,

ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus.

He katoavat ‒ kuin savu he katoavat.

21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa takaisin,

mutta vanhurskas on armahtava ja antelias.

22 Herran siunaamat perivät maan,

mutta hänen kiroamansa revitään juurineen maasta.

23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet,

jonka tie on hänelle mieluinen.

24 Jos hän kaatuu, ei hän sorru maahan,

sillä Herra tukee häntä kädellään.

25 Olen ollut nuori ja tullut vanhaksi,

mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä

enkä hänen lapsiaan kerjäämässä leipää.

26 Aina hän armahtaa ja antaa lainaksi,

ja hänen jälkeläisensä ovat siunaukseksi.

27 Karta pahaa ja tee hyvää,

niin saat asua maassa ikuisesti.

28 Sillä Herra rakastaa oikeutta

eikä hylkää hurskaitaan.

Heidät varjellaan ikuisesti,

mutta jumalattomien jälkeläiset hävitetään.

29 Vanhurskaat perivät maan

ja asuvat siinä ikuisesti.

30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta,

ja hänen kielensä puhuu oikeutta.

31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään,

hänen askeleensa eivät horju.

32 Jumalaton väijyy vanhurskasta

ja etsii tilaisuutta tappaakseen hänet.

33 Mutta Herra ei jätä vanhurskasta hänen käsiinsä

eikä julista vanhurskasta syylliseksi,

kun tämä on tuomittavana.

34 Odota Herraa

ja kulje aina hänen tietään,

niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan

ja saat nähdä, kuinka jumalattomat hävitetään.

35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen,

rehevänä kuin paikoilleen juurtunut viheriöivä puu.

36 Mutta hän meni pois,

eikä häntä enää ollut,

minä etsin häntä,

eikä häntä löytynyt.

37 Tarkkaa nuhteetonta ja katso rehellistä ‒

rauhan miehellä on tulevaisuus.

38 Kaikki pahantekijät tuhoutuvat,

jumalattomien tulevaisuus leikataan pois.

39 Mutta vanhurskaiden pelastus tulee Herralta,

hän on heidän turvansa ahdingon aikana.

40 Herra auttaa heitä ja vapauttaa heidät,

vapauttaa jumalattomista ja pelastaa heidät,

sillä he turvaavat häneen.

Psalmi 38

Kärsivän rukous, katumuspsalmi

1 Daavidin psalmi. Muistettavaksi.

2 Herra, älä rankaise minua vihassasi,

älä kiivaudessasi minua kurita.

3 Ovathan nuolesi uponneet minuun,

ja sinun kätesi painaa minua.

4 Lihassani ei ole tervettä paikkaa

sinun vihastuksesi tähden

eikä luissani rauhaa syntieni tähden.

5 Sillä syntieni taakka on kohonnut pääni yli.

Kuin raskas kuorma se painaa minua yli voimieni.

6 Haavani haisevat ja märkivät

mielettömyyteni tähden.

7 Olen painunut kumaraan, aivan kyyryyn,

kuljen synkkänä kaiken päivää.

8 Lanteeni ovat täynnä polttoa,

lihassani ei ole tervettä paikkaa.

9 Olen voimaton ja peräti runneltu,

minä huudan sydämeni tuskassa.

10 Herra, sinun edessäsi on kaikki minun kaipaukseni,

eikä huokaukseni ole sinulta salassa.

11 Sydämeni värisee,

voimani on jättänyt minut.

Ja silmieni valo ‒ sitäkään ei minulla ole.

12 Rakkaani ja ystäväni pysyvät syrjässä vitsauksestani,

ja läheiseni seisovat kaukana.

13 Ne, jotka tavoittelevat henkeäni,

virittävät ansoja,

ja ne, jotka aikovat tehdä minulle pahaa,

puhuvat turmion puheita

ja punovat juonia kaiken aikaa.

14 Mutta minä olen kuin kuuro,

en mitään kuule,

olen kuin mykkä, joka ei suutaan avaa.

15 Minusta on tullut kuin mies, joka ei kuule

ja jonka suussa ei ole vastaväitteitä.

16 Sillä sinua, Herra, minä odotan.

Sinä vastaat, Herra, minun Jumalani.

17 Minä sanon: älkööt he iloitko minusta,

älkööt ylvästelkö minua vastaan,

kun jalkani horjuu.

18 Olenhan kaatumaisillani,

ja tuskani on aina edessäni.

19 Minä tunnustan pahat tekoni,

murehdin syntieni tähden.

20 Mutta viholliseni elävät ja ovat mahtavia.

Paljon on niitä, jotka vihaavat minua ilman syytä,

21 jotka palkitsevat hyvän pahalla

ja vastustavat minua,

koska minä pyrin hyvään.

22 Älä hylkää minua, Herra!

Jumalani, älä ole minusta kaukana!

23 Riennä avukseni,

Herra, minun pelastukseni!

Psalmi 39

Elämän katoavaisuus

1 Musiikinjohtajalle. Jedutunin mukaan. Daavidin psalmi.

2 Minä sanoin: “Minä tahdon valvoa vaellustani,

etten tekisi kielelläni syntiä.

Minä tahdon vartioida suutani ja suitsia sen,

niin kauan kuin jumalaton on edessäni.”

3 Minä vaikenin, olin ääneti,

en puhunut siitä, mikä on hyvää,

mutta tuskani vain yltyi.

4 Sydämeni hehkui rinnassani,

huokaillessani syttyi tuli,

ja niin minä puhuin kielelläni.

5 Herra, ilmoita minulle minun loppuni

ja mikä on päivieni määrä,

että ymmärtäisin,

kuinka katoavainen olen.

6 Katso, muutaman kämmenenleveyden verran

sinä annoit minulle päiviä,

ja elinaikani on edessäsi kuin ei mitään.

Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset,

kuinka lujina seisokootkin. Sela.

7 Vain varjokuvana ihminen vaeltaa,

aivan turhaan hän metelöi.

Hän kokoaa omaisuutta

eikä tiedä, kuka sen lopulta saa.

8 Ja nyt, mitä minä odotan, Herra?

Sinuun minä panen toivoni.

9 Vapauta minut kaikista rikkomuksistani,

älä pane minua houkkien häväistäväksi.

10 Minä vaikenen enkä suutani avaa,

sillä sinä olet tämän tehnyt.

11 Poista vitsauksesi minun päältäni,

muuten minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.

12 Sinä kuritat ihmistä rangaistuksilla synnin tähden,

sinä kulutat hänen ihanuutensa niin kuin koi kuluttaa.

Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.

13 Kuule rukoukseni, Herra,

kuuntele avunhuutoani,

älä ole kuuro kyyneleilleni.

Minä olen muukalainen sinun luonasi,

vieras niin kuin kaikki isänikin.

14 Käännä katseesi pois minusta,

että minä ilahtuisin,

ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.

Psalmi 40

Pelastetun kiitos ja rukous

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

2 Hartaasti minä odotin Herraa,

ja hän kumartui puoleeni

ja kuuli avunhuutoni.

3 Hän nosti minut ylös kurjuuden kuopasta,

upottavasta liejusta.

Hän asetti jalkani kalliolle

ja vahvisti askeleeni.

4 Hän antoi minun suuhuni uuden laulun,

ylistyslaulun Jumalallemme.

Sen näkevät monet ja pelkäävät

ja turvaavat Herraan.

5 Autuas se mies,

joka panee luottamuksensa Herraan

eikä käänny ylpeiden puoleen

eikä niiden, jotka valheeseen eksyvät.

6 Paljon olet tehnyt ihmeitäsi,

Herra, minun Jumalani.

Ja sinun ajatuksesi meitä kohtaan ‒

ei ole ketään sinun vertaistasi ‒

niitä tahdon julistaa ja niistä puhua.

Niitä on paljon enemmän kuin voidaan luetella.

7 Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua ‒

korvani sinä avasit ‒

polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.

8 Silloin minä sanoin:

“Katso, minä tulen,

kirjakääröön on minusta kirjoitettu.

9 Sinun tahtosi, Jumalani,

minä teen mielelläni,

ja sinun opetuksesi on sisimmässäni.”

10 Minä julistan ilosanomaa vanhurskaudesta

suuressa seurakunnassa.

Katso, minä en sulje huuliani,

sinä, Herra, sen tiedät.

11 Minä en peitä vanhurskauttasi omaan sydämeeni

vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi.

Minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi

suurelta seurakunnalta.

12 Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi!

Armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.

13 Onnettomuudet ovat saartaneet minut,

niitä on määrättömästi.

Syntini ovat ottaneet minut kiinni,

niin etten saata nähdä,

sillä niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni,

ja rohkeuteni on mennyt.

14 Tahdothan Herra pelastaa minut,

Herra, riennä avukseni!

15 Hävetkööt ja joutukoot pettymään kaikki,

jotka tavoittelevat henkeäni tuhotakseen minut.

Perääntykööt ja joutukoot häpeään ne,

jotka tahtovat minulle onnettomuutta.

16 Tyrmistykööt häpeästään ne,

jotka sanovat minulle: “Kas niin, kas niin!”

17 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki,

jotka sinua etsivät.

Ne, jotka rakastavat sinun pelastustasi,

sanokoot aina: “Herra on suuri!”

18 Vaikka olen kurja ja köyhä,

Herra pitää minusta huolen.

Sinä olet minun apuni ja pelastajani.

Jumalani, älä viivy!

Psalmi 41

Sairaan ja parjatun rukous

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

2 Autuas se, joka pitää huolta vähäosaisesta.

Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.

3 Herra varjelee häntä ja pitää hänet elossa.

Maassa häntä kutsutaan onnelliseksi,

etkä sinä, Herra, anna häntä alttiiksi

hänen vihollistensa mielivallalle.

4 Herra tukee häntä tautivuoteella.

Kun hän sairastaa,

sinä nostat hänet vuoteeltaan.

5 Minä sanoin: “Herra, armahda minua!

Paranna sieluni,

sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan!”

6 Viholliseni puhuvat minusta pahaa:

“Milloin hän kuolee

ja hänen nimensä häviää?”

7 Ja jos joku tulee katsomaan minua,

hän puhuu tyhjänpäiväisiä.

Hän kerää sydämeensä pahuutta,

lähtee ulos ja puhuu sitä.

8 Kaikki vihamieheni yhdessä kuiskuttelevat minusta,

he ajattelevat minusta pahaa:

9 “Jokin parantumaton paha on tarttunut häneen,

ei hän enää nouse siitä missä makaa.”

10 Jopa läheinen ystäväni,

johon minä luotin

ja joka söi leipääni,

on nostanut kantapäänsä minua vastaan.

11 Mutta sinä, Herra, armahda minua

ja nosta minut ylös,

niin minä maksan heille.

12 Siitä minä tiedän sinun mieltyneen minuun,

ettei viholliseni saa minusta riemuita.

13 Mutta minä ‒

minua sinä tuet nuhteettomuuteni tähden

ja asetat minut kasvojesi eteen ainiaaksi.

14 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala,

iankaikkisesta iankaikkiseen!

Aamen, aamen.

TOINEN KIRJA, 42 – 72

Psalmi 42

Masentuneen rukous

1 Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten mietepsalmi.

2 Niin kuin peura kaipaa vesipuroille,

niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala.

3 Minun sieluni janoaa Jumalaa,

elävää Jumalaa.

Milloin saan tulla ja nähdä Jumalan kasvot?

4 Kyyneleet ovat leipäni päivin ja öin,

kun minulle kaiken päivää sanotaan:

“Missä on sinun Jumalasi?”

5 Näitä minä muistelen

ja vuodatan julki sieluni murheen,

kun astelen väenpaljoudessa Jumalan huoneeseen

riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

6 Miksi olet masentunut, sieluni,

ja olet minussa niin levoton?

Odota Jumalaa,

sillä vielä minä saan kiittää häntä

hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta.

7 Minun Jumalani,

sieluni on minussa masentunut,

sen tähden minä muistan sinua Jordanin maalla,

Hermonin kukkuloilla ja Misarinvuorella.

8 Syvyys huutaa syvyydelle

sinun koskiesi pauhatessa;

kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryvät ylitseni.

9 Päivällä Herra antaa käskyn armostaan,

ja yöllä on sisimmässäni hänen laulunsa ‒

rukous elämäni Jumalalle.

10 Minä sanon Jumalalle, kalliolleni:

“Miksi olet unohtanut minut?

Miksi minun täytyy kulkea synkkänä,

vihollisen ahdistamana?”

11 Luissani on kuin kuolemantuska,

kun viholliseni häpäisevät minua

sanoen minulle kaiken päivää:

“Missä on sinun Jumalasi?”

12 Miksi olet masentunut, sieluni,

ja miksi olet minussa levoton?

Odota Jumalaa.

Vielä minä saan kiittää häntä,

kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Psalmi 43

Jatkoa edelliseen psalmiin

1 Hanki minulle oikeus, Jumala,

ja aja asiani jumalatonta kansaa vastaan.

Päästä minut petollisista

ja väärämielisistä ihmisistä.

2 Sillä sinä, Jumalani, olet turvapaikkani.

Miksi olet hylännyt minut?

Miksi minun täytyy kulkea synkkänä,

vihollisen ahdistamana?

3 Lähetä valosi ja totuutesi,

ne johdattakoot minua.

Viekööt ne minut pyhälle vuorellesi,

sinun asuntoihisi,

4 että saan tulla Jumalan alttarin eteen,

Jumalan eteen, joka on iloni ja riemuni.

Silloin kiitän sinua lyyraa soittaen,

Jumala, minun Jumalani.

5 Miksi olet masentunut, sieluni,

ja miksi olet minussa levoton?

Odota Jumalaa.

Vielä minä saan kiittää häntä,

kasvojeni apua, minun Jumalaani.

Psalmi 44

Rukous vihollisten ahdistaessa

1 Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten mietepsalmi.

2 Jumala, me olemme kuulleet omin korvin,

isämme ovat kertoneet meille teosta,

jonka sinä teit heidän päivinään,

muinaisina päivinä.

3 Sinä karkotit kädelläsi kansat,

mutta heidät sinä istutit,

sinä murskasit kansakunnat,

sinä ajoit ne pois.

4 Eivät isämme ottaneet maata haltuun miekallaan

eikä heidän käsivartensa pelastanut heitä,

vaan sinun oikea kätesi,

sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valo,

koska sinä olit mieltynyt heihin.

5 Sinä, Jumala, olet minun kuninkaani,

anna määräys Jaakobin pelastuksesta.

6 Sinun avullasi me puskemme ahdistajamme maahan,

sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

7 En minä jouseeni luota

eikä miekkani minua pelasta,

8 vaan sinä pelastat meidät ahdistajistamme

ja saatat vihamiehemme häpeään.

9 Jumalassa me kerskaamme kaiken päivää,

sinun nimeäsi me kiitämme ikuisesti. Sela.

10 Kuitenkin sinä hylkäsit ja häpäisit meidät

etkä lähtenyt meidän sotajoukkojemme mukaan.

11 Sinä panit meidät pakenemaan ahdistajaa,

ja vihamiehemme ryöstivät itselleen saalista.

12 Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat

ja hajotit meidät kansojen sekaan.

13 Sinä myit kansasi halvalla

etkä heidän hinnastaan hyötynyt.

14 Sinä jätit meidät naapuriemme häväistäviksi,

ympärillämme asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.

15 Sinä teit meidät sananparreksi kansojen keskuudessa,

päänpudistuksen aiheeksi kansakuntien keskellä.

16 Kaiken päivää häväistykseni on mielessäni,

ja kasvojeni häpeä peittää minut

17 herjaajan ja pilkkaajan puheiden tähden,

vihollisen ja kostonhimoisen tähden.

18 Tämä kaikki on meitä kohdannut,

vaikka emme ole sinua unohtaneet

emmekä rikkoneet sinun liittoasi.

19 Ei ole sydämemme vetäytynyt sinusta pois,

eivätkä askeleemme ole poikenneet sinun polultasi,

20 vaikka olet runnellut meitä sakaalien asuinsijoilla

ja peittänyt meidät kuoleman varjolla.

21 Jos olisimme unohtaneet Jumalamme nimen

ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

22 eikö Jumala tutkisi sitä?

Hän tuntee sydämen salaisuudet.

23 Totisesti, sinun vuoksesi meitä surmataan kaiken päivää,

meitä pidetään teuraslampaina.

24 Herää, miksi nukut, Herra?

Nouse, älä hylkää iäksi!

25 Miksi peität kasvosi,

unohdat kurjuutemme ja ahdistuksemme?

26 Onhan sielumme vaipunut tomuun,

ruumiimme on painunut maahan.

27 Nouse, auta meitä

ja lunasta meidät armosi tähden!

Psalmi 45

Ylistyslaulu kuninkaan häissä

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Liljat”. Koorahilaisten mietepsalmi. Laulu rakkaudesta.

2 Sydämeni tulvii ihania sanoja.

Minä lausun säkeeni kuninkaalle,

kieleni on taitavan kirjoittajan kynä.

3 Sinä olet ihmislapsista ihanin,

suloisuus on vuodatettu huulillesi,

sen vuoksi Jumala siunaa sinua iäti.

4 Vyötä miekka kupeellesi, sinä sankari,

vyöttäydy kunniaasi ja majesteettisuuteesi.

5 Ja majesteettisuudessasi ratsasta voitokkaasti

totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta!

Oikea kätesi opettakoon sinulle pelottavia tekoja.

6 Sinun nuolesi ovat teräviä,

kansat kaatuvat allesi.

Nuolesi osuvat kuninkaan vihollisten sydämiin.

7 Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja ikuisesti.

Sinun kuninkuutesi valtikka on oikeuden valtikka.

8 Sinä rakastat vanhurskautta

ja vihaat laittomuutta.

Sen vuoksi on Jumala, sinun Jumalasi,

voidellut sinua iloöljyllä

enemmän kuin kumppaneitasi.

9 Mirhalta, aaloelta ja kassialta

tuoksuvat kaikki vaatteesi,

norsunluupalatseista sinua ilahdutetaan kielisoittimilla.

10 Kuninkaiden tyttäriä on hovisi kaunistuksena,

kuningatar seisoo oikealla puolellasi

Oofirin kullassa.

11 Kuule, tytär, katso ja kuuntele tarkoin:

unohda kansasi ja isäsi koti.

12 Kuningas on mieltynyt sinun kauneuteesi.

Hän on herrasi,

heittäydy maahan hänen eteensä.

13 Tytär Tyyro tulee luoksesi lahjoineen,

kansan rikkaimmat etsivät suosiotasi.

14 Kuninkaan tytär kaikessa loistossaan on sisähuoneissa,

kultakudosta on hänen pukunsa.

15 Kirjailluissa vaatteissa

hänet saatetaan kuninkaan luo.

Neitsyet, hänen ystävättärensä, seuraavat häntä,

heidät tuodaan sinun luoksesi.

16 Iloiten ja riemuiten heitä saatetaan,

he tulevat kuninkaan palatsiin.

17 Sinun poikasi nouskoot isiesi sijaan,

sinä asetat heidät ruhtinaiksi koko maahan.

18 Minä teen nimesi muistettavaksi polvesta polveen,

sen vuoksi kansat kiittävät sinua aina ja ikuisesti.

Psalmi 46

Jumala on meidän linnamme

1 Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa.

2 Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme,

varma apumme hädän hetkellä.

3 Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi

ja vuoret sortuisivat merten syvyyksiin,

4 vaikka merten aallot pauhaisivat ja kuohuisivat

ja vuoret vapisisivat hänen majesteettiutensa tähden. Sela.

5 Virta haaroineen ilahduttaa Jumalan kaupunkia,

Korkeimman pyhiä asuinsijoja.

6 Jumala on sen keskellä, ei se horju.

Jumala auttaa sitä aamun koitteessa.

7 Kansat metelöivät, valtakunnat horjuvat,

hän antaa äänensä kuulua, ja maa järkkyy.

8 Herra Sebaot on meidän kanssamme,

Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

9 Tulkaa ja katsokaa Herran töitä,

hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä.

10 Hän lopettaa sodat maan ääriä myöten.

Hän särkee jousen, taittaa keihään

ja polttaa sotavaunut tulessa.

11 “Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala,

minä olen korkea kansojen keskellä,

korkea maan päällä.”

12 Herra Sebaot on meidän kanssamme,

Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

Psalmi 47

Herra on kansojen kuningas

1 Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.

2 Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat,

kohottakaa riemuhuuto Jumalalle!

3 Sillä Herra on korkein, pelottava,

koko maan suuri kuningas.

4 Hän alistaa kansat valtaamme,

kansakunnat jalkojemme alle.

5 Hän on valinnut meille perintöosan,

joka on Jaakobin, hänen rakkaansa, kunnia. Sela.

6 Jumala on astunut ylös riemuhuudon raikuessa,

Herra pasuunan pauhatessa.

7 Laulakaa ylistystä Jumalalle, laulakaa,

laulakaa ylistystä kuninkaallemme, laulakaa!

8 Jumala on koko maan kuningas,

laulakaa hänelle psalmi.

9 Jumala on kansojen kuningas,

Jumala istuu pyhällä istuimellaan.

10 Kansojen ylhäiset kokoontuvat

Abrahamin Jumalan kansaksi,

sillä maan kilvet kuuluvat Jumalalle.

Hän on ylen korkea.

Psalmi 48

Siion on Jumalan kaupunki

1 Laulu, koorahilaisten psalmi.

2 Suuri on Herra,

suuresti ylistettävä

meidän Jumalamme kaupungissa,

hänen pyhällä vuorellaan.

3 Kauniina kohoaa,

kaiken maan ilona,

pohjoisen puolella Siionin vuori,

suuren Kuninkaan kaupunki.

4 Sen linnoissa Jumala

tunnetaan turvapaikaksi.

5 Katso, kuninkaat kokoontuivat,

lähtivät yhdessä hyökkäykseen.

6 Mutta he hämmästyivät näkemästään,

pelästyivät ja ryntäsivät pois.

7 Vavistus valtasi heidät siellä,

kuin synnyttäjän tuska.

8 Itätuulella sinä särjet Tarsiin-laivat.

9 Niin kuin olimme kuulleet,

niin me sen nyt näimme

Herran Sebaotin kaupungissa,

Jumalamme kaupungissa.

Jumala pitää sen lujana ikuisesti. Sela.

10 Jumala, me mietiskelemme armoasi

sinun temppelissäsi.

11 Niin kuin sinun nimesi, Jumala,

niin ulottuu ylistyksesi maan ääriin saakka.

Sinun oikea kätesi on vanhurskautta täynnä.

12 Siionin vuori iloitsee,

Juudan tyttäret riemuitsevat

sinun tuomioittesi tähden.

13 Kiertäkää Siion, kulkekaa sen ympäri,

laskekaa sen tornit.

14 Tarkastelkaa sen muureja,

kulkekaa sen linnojen läpi

kertoaksenne niistä tulevalle sukupolvelle.

15 Sillä tämä on Jumala,

meidän Jumalamme aina ja ikuisesti.

Hän johdattaa meidät kuoleman yli.

Psalmi 49

Mahtavinkin ihminen on kuolevainen

1 Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.

2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat,

kuunnelkaa, kaikki maan asukkaat,

3 sekä alhaiset että ylhäiset,

niin rikkaat kuin köyhät.

4 Minun suuni puhuu viisautta,

sydämeni mietteissä on ymmärrystä.

5 Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita,

ratkaisen arvoitukseni lyyraa soittaen.

6 Miksi pelkäisin pahoina päivinä,

kun petturien vääryys ympäröi minua,

7 noiden, jotka luottavat vaurauteensa

ja kerskailevat suuresta rikkaudestaan.

8 Ei kukaan voi veljeään lunastaa

eikä hänestä Jumalalle sovitusmaksua maksaa –

9 kallis on heidän sielujensa lunastus,

ja jää meiltä ikuisesti suorittamatta ‒

10 niin että hän saisi elää ikuisesti

eikä näkisi kuolemaa.

11 Nähdäänhän, että viisaat kuolevat.

Myös tyhmät ja järjettömät menehtyvät

ja jättävät toisille vaurautensa.

12 Sisimmässään he ajattelevat,

että heidän huoneensa pysyvät ikuisesti,

heidän asuinsijansa polvesta polveen.

He nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

13 Mutta mahtavinkaan ihminen ei ole pysyvä,

häntä voi verrata eläimiin, jotka häviävät.

14 Tämä on heidän tiensä,

heidän hulluutensa,

ja heidän jälkeensä niiden,

jotka mieltyvät heidän puheisiinsa. Sela.

15 Kuin lammaslauma he kulkevat kohti tuonelaa,

kuolema heitä kaitsee.

Aamun koittaessa oikeamieliset hallitsevat heitä.

Heidän hahmonsa riutuu,

tuonela on heidän asuntonsa.

16 Mutta Jumala lunastaa minun sieluni tuonelan vallasta,

sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

17 Älä pelkää, kun joku rikastuu,

kun hänen kotinsa loisto lisääntyy.

18 Eihän hän kuollessaan ota mitään mukaansa

eikä hänen rikkautensa astu alas hänen jäljessään.

19 Vaikka hän eläessään kutsuu itseään siunatuksi ‒

ja sinuahan ylistetään, kun sinulla on kaikki hyvin ‒

20 hän menee isiensä suvun perästä,

he eivät ikinä valoa näe.

21 Mahtavinkin ihminen, jolla ei ole ymmärrystä,

on verrattavissa eläimiin, jotka häviävät.

Psalmi 50

Kuuliaisuus on oikea uhri

1 Aasafin psalmi.

Jumala, Herra Jumala,

on puhunut ja kutsunut maan

auringon noususta sen laskuun asti.

2 Siionista, jonka kauneus on täydellinen,

Jumala on ilmestynyt kirkkaudessaan.

3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene.

Hänen edellään käy kuluttava tuli

ja hänen ympärillään väkevä myrsky.

4 Hän kutsuu taivaat ylhäältä

ja maan käydäkseen oikeutta kansansa kanssa.

5 “Kootkaa eteeni minun hurskaani,

jotka uhrin kautta ovat tehneet liiton minun kanssani.”

6 Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan,

sillä Jumala itse on tuomari. Sela.

7 “Kuule, kansani, kun minä puhun.

Israel, minä todistan sinua vastaan.

Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.

8 En minä nuhtele sinua uhriesi tähden ‒

polttouhrisi ovat aina minun edessäni.

9 En ota härkää talostasi

enkä pukkeja karjatarhoistasi,

10 sillä minun ovat kaikki metsän eläimet

ja tuhansien vuorten karja.

11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut,

ja kaikki kedon eläimet ovat minun.

12 Jos minun tulisi nälkä,

en minä sitä sinulle sanoisi,

sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

13 Minäkö söisin härkien lihaa

tai joisin pukkien verta?

14 Uhraa kiitosta Jumalalle

ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

15 Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä.

Minä pelastan sinut,

ja sinun tulee kunnioittaa minua.”

16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo:

“Mikä sinä olet kertomaan minun säädöksistäni

ja ottamaan liittoni huulillesi?

17 Sinähän vihaat ojennusta

ja heität minun sanani selkäsi taakse!

18 Jos näet varkaan, sinä miellyt häneen,

ja avionrikkojien kanssa sinä pidät yhtä.

19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa

ja kielesi punomaan petosta.

20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan,

sinä panettelet äitisi poikaa.

21 Näitä olet tehnyt, ja minä olen ollut vaiti.

Luuletko sinä, että minä olen ollut sinun kaltaisesi?

Minä nuhtelen sinua

ja asetan nämä silmiesi eteen.

22 Ymmärtäkää tämä, te, jotka unohdatte Jumalan,

etten minä raatelisi teitä

eikä olisi pelastajaa!

23 Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua.

Joka pitää huolen vaelluksestaan,

se saa nähdä Jumalan antaman pelastuksen.”

Psalmi 51

Langenneen rukous, katumuspsalmi

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi 2 profeetta Naatanin tultua hänen luokseen sen jälkeen, kun hän oli yhtynyt Batsebaan.

3 Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden,

pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden.

4 Pese minut puhtaaksi rikoksestani,

puhdista minut synnistäni.

5 Minä tunnen rikokseni,

ja minun syntini on aina edessäni.

6 Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt,

olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.

Sinä olet vanhurskas puheessasi

ja puhdas tuomitessasi.

7 Katso, synnin alaisena olen syntynyt,

synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa.

8 Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka,

ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden.

9 Puhdista minut synnistä iisopilla,

niin minä puhdistun.

Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi.

10 Anna minun kuulla iloa ja riemua,

riemuitkoot luut, jotka olet murskannut.

11 Peitä kasvosi näkemästä syntejäni

ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni.

12 Jumala, luo minuun puhdas sydän

ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni.

13 Älä heitä minua pois kasvojesi edestä

äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

14 Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo

ja tue minua alttiuden hengellä.

15 Minä tahdon opettaa väärintekijöille sinun tiesi,

että syntiset palaisivat sinun luoksesi.

16 Vapauta minut verivelasta, Jumala,

minun pelastukseni Jumala.

Silloin minun kieleni riemuitsee

sinun vanhurskaudestasi.

17 Herra, avaa minun huuleni,

niin suuni julistaa sinun ylistystäsi.

18 Sillä sinä et halua uhria,

sen kyllä antaisin,

polttouhri ei ole sinulle mieleen.

19 Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki.

Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

20 Tee armossasi hyvää Siionille,

rakenna Jerusalemin muurit.

21 Silloin sinä miellyt vanhurskauden uhreihin,

polttouhreihin ja kokonaisuhreihin.

Silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

Psalmi 52

Jumala rankaisee väärintekijää

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin mietepsalmi, 2 kun edomilainen Dooeg oli tullut ilmoittamaan Saulille: “Daavid on mennyt Ahimelekin taloon.”

3 Miksi kerskailet pahuudesta, sankari?

Jumalan armo pysyy ainaisesti.

4 Sinun kielesi punoo häijyjä juonia,

se on kuin terävä partaveitsi,

sinä petturi.

5 Sinä rakastat pahaa enemmän kuin hyvää,

valhetta enemmän kuin totuuden puhumista. Sela.

6 Sinä rakastat kaikkia tuhoisia sanoja,

sinä kavala kieli.

7 Sen vuoksi Jumala kukistaa sinut ainiaaksi,

hän tarttuu sinuun ja raastaa sinut teltastasi,

repii sinut juurinesi elävien maasta. Sela.

8 Vanhurskaat näkevät sen ja pelkäävät,

he nauravat häntä:

9 “Katsokaa miestä,

joka ei pitänyt Jumalaa turvanaan

vaan luotti suureen rikkauteensa

ja mahtaili häijyydessään.”

10 Mutta minä olen kuin viheriöivä öljypuu

Jumalan huoneessa,

minä turvaan Jumalan armoon

aina ja ikuisesti.

11 Minä kiitän sinua aina siitä,

mitä olet tehnyt,

ja hurskaittesi edessä panen toivoni sinun nimeesi,

sillä se on hyvä.

Psalmi 53

Jumalattomuuden mielettömyys

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Sairaus”. Daavidin mietepsalmi.

2 Mieletön sanoo sydämessään:

“Ei Jumalaa ole.”

Turmeltuneita ja inhottavia he ovat vääryydessään;

ei ole ketään, joka tekee hyvää.

3 Jumala katsoo taivaasta ihmisiin nähdäkseen,

onko ketään ymmärtäväistä,

ketään, joka etsii Jumalaa.

4 Kaikki he ovat poikenneet pois,

kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet.

Ei ole ketään, joka tekee hyvää,

ei ainoatakaan.

5 Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät,

jotka syövät kansaani kuin söisivät leipää

eivätkä huuda avukseen Jumalaa?

6 He joutuvat pelon valtaan siinä,

missä ei ole pelättävää.

Jumala hajottaa niiden luut,

jotka sinua saartavat.

Sinä saatat heidät häpeään,

sillä Jumala on hylännyt heidät.

7 Jospa Israelin pelastus jo tulisi Siionista!

Kun Jumala palauttaa kansansa ennalleen,

silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.

Psalmi 54

Vainotun rukous

1 Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin mietepsalmi, 2 kun siifiläiset olivat tulleet kertomaan Saulille: “Eiköhän Daavid piileksi meillä päin.”

3 Jumala, pelasta minut nimesi voimalla,

aja minun asiani voimassasi!

4 Jumala, kuule rukoukseni,

kuuntele suuni sanoja,

5 sillä muukalaiset nousevat minua vastaan

ja väkivaltaiset tavoittelevat henkeäni.

He eivät piittaa Jumalasta. Sela.

6 Katso, Jumala on auttajani,

Herra on niiden kanssa,

jotka minua tukevat.

7 Hän kääntää pahan minun vihamiehiäni kohti.

Hävitä heidät uskollisuudessasi.

8 Alttiisti minä uhraan sinulle,

kiitän sinun nimeäsi, Herra,

sillä se on hyvä.

9 Hän on vapauttanut minut kaikesta ahdingosta,

ja silmäni ovat saaneet nähdä vihollisteni tappion.

Psalmi 55

Rukous petollisen ystävän takia

1 Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin mietepsalmi.

2 Jumala, kuule rukoukseni,

älä kätkeydy, kun anon armoa.

3 Kuuntele minua ja vastaa minulle.

Minä kuljen rauhattomana ja vaikeroin,

4 koska vihollinen huutaa ja jumalaton ahdistaa.

He vyöryttävät päälleni onnettomuutta

ja vainoavat minua vihassaan.

5 Sydämeni vapisee rinnassani,

kuoleman kauhut ovat langenneet päälleni.

6 Pelko ja vapina valtaa minut,

minut peittää järkytys.

7 Minä sanon:

Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä,

niin lentäisin pois lepäämään!

8 Minä pakenisin kauas

ja yöpyisin autiomaassa. Sela.

9 Rientäisin pakopaikkaani

myrskytuulen ja rajuilman alta.

10 Sekoita, Herra,

tee eripuraisiksi heidän kielensä.

Minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa,

11 yötä päivää ne kiertävät sen muureilla.

Vääryys ja pahuus ovat sen keskellä.

12 Turmelus on sen sisällä,

ei väisty sen torilta sorto ja petos.

13 Ei minua herjaa vihollinen ‒

sen minä kestäisin.

Eikä minua vastaan mahtaile vihamieheni ‒

häneltä voisin piiloutua.

14 Ei, vaan se olet sinä,

vertaiseni ihminen,

ystäväni ja tuttavani,

15 jonka kanssa olimme suloisessa sovussa,

yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen

juhlakansan kohinassa.

16 Yllättäköön kuolema heidät,

menkööt he elävältä alas tuonelaan,

sillä pahuus on heidän asunnoissaan

ja heidän sisimmässään.

17 Mutta minä huudan Jumalaa,

ja Herra pelastaa minut.

18 Illoin, aamuin ja keskipäivällä

minä valitan ja huokailen,

ja hän kuulee minun ääneni.

19 Hän on lunastanut minun sieluni rauhaan

taistelusta, jota käydään minua vastaan;

paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

20 Jumala kuulee minua ja nöyryyttää heidät,

hän, joka on hallinnut muinaisista ajoista asti. Sela.

He eivät muuta mieltään

eivätkä pelkää Jumalaa.

21 Jumalaton käy käsiksi niihin,

jotka elävät rauhassa hänen kanssaan,

ja rikkoo liittonsa.

22 Sulava kuin voi on hänen suunsa,

mutta hänellä on sota mielessä.

Pehmeämpiä kuin öljy ovat hänen sanansa,

kuitenkin ne ovat kuin paljastetut miekat.

23 Heitä taakkasi Herran huomaan,

hän pitää sinusta huolen.

Ei hän ainaisesti salli vanhurskaan horjua.

24 Sinä, Jumala, syökset heidät tuonelan syvyyteen.

Murhamiehet ja petturit eivät pääse edes puoleen ikäänsä.

Mutta minä luotan sinuun.

Psalmi 56

Luottamus Jumalaan vihollisen vainotessa

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Mykkä kyyhkynen kaukaisessa maassa”. Daavidin laulu, kun filistealaiset ottivat hänet kiinni Gatissa.

2 Armahda minua, Jumala,

sillä ihmiset polkevat minua,

kaiken päivää he sotivat minua vastaan

ja ahdistavat minua.

3 Vihamieheni polkevat minua kaiken päivää.

Paljon on niitä,

jotka sotivat ylpeästi minua vastaan.

4 Sinä päivänä, jona pelkään,

minä turvaudun sinuun.

5 Jumalaan, jonka sanaa minä ylistän,

Jumalaan minä luotan enkä pelkää.

Mitä ihminen voisi minulle tehdä?

6 Kaiken aikaa he vääntelevät sanojani,

kaikki heidän ajatuksensa tarkoittavat minulle pahaa.

7 He väijyvät, he kätkeytyvät,

he vakoilevat askeleitani

tavoitellessaan henkeäni.

8 Hekö pahuudessaan pelastuisivat?

Syökse, Jumala, vihassasi kansat maahan.

9 Sinä olet laskenut pakolaispäiväni.

Pane leiliisi kyyneleeni,

ovathan ne sinun kirjassasi.

10 Kerran kääntyvät viholliseni takaisin,

sinä päivänä, jona huudan Herraa.

Siitä tiedän, että Jumala on puolellani.

11 Jumalaan minä luotan

ja ylistän hänen sanaansa,

Herraan minä luotan

ja ylistän hänen sanaansa.

12 Jumalaan minä luotan, enkä pelkää.

Mitä ihminen minulle tekisi?

13 Minulla on lupauksia täytettävänä sinulle, Jumala;

minä uhraan sinulle kiitosuhrit.

14 Sillä sinä pelastit sieluni kuolemasta,

varjelit jalkani kompastumasta,

että minä vaeltaisin Jumalan edessä,

elämän valossa.

Psalmi 57

Rukous ja kiitos hädässä

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Älä tuhoa”. Daavidin laulu, kun hän pakeni Saulia luolaan.

2 Armahda minua, Jumala, armahda minua,

sillä sinuun sieluni turvautuu.

Minä turvaudun sinun siipiesi suojaan,

kunnes onnettomuudet ovat menneet ohi.

3 Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta,

Jumalaa, joka vie asiani päätökseen.

4 Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen

ja saattaa sortajani häpeään. Sela.

Jumala lähettää armonsa ja totuutensa.

5 Sieluni on leijonien keskellä,

joudun makaamaan niiden keskellä,

jotka syöksevät tulta,

ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia

ja joiden kieli on terävä miekka.

6 Kohoa yli taivaitten, Jumala,

kohotkoon kirkkautesi yli kaiken maan!

7 He virittivät verkon minun tielleni,

sieluni painui maahan.

He kaivoivat eteeni kuopan

mutta suistuivat siihen itse. Sela.

8 Minun sydämeni on valmis, Jumala,

minun sydämeni on valmis,

minä tahdon laulaa ja soittaa!

9 Herää, sieluni,

herää, harppu ja lyyra!

Minä tahdon herättää aamuruskon.

10 Herra, sinua minä kiitän kansojen keskellä,

laulan ylistystäsi kansakuntien keskuudessa.

11 Sillä sinun armosi on suuri

ja yltää taivaisiin,

ja sinun totuutesi pilviin asti.

12 Kohoa yli taivaitten, Jumala,

kohotkoon kirkkautesi yli kaiken maan!

Psalmi 58

Jumala tuomitsee maan päällä

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Älä tuhoa”. Daavidin laulu.

2 Onko todellakin vanhurskaus mykkä,

ja te puhutte?

Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?

3 Ette, vaan sydämestänne te teette vääryyttä maan päällä.

Kättenne väkivallalla te raivaatte tien maan päällä.

4 Eksyksissä ovat jumalattomat kohdusta asti,

harhassa ovat valheenpuhujat syntymästään saakka.

5 Heissä on myrkkyä,

kuin käärmeen myrkkyä;

he ovat kuin kuuro kobra,

joka tukkii korvansa

6 eikä kuule lumoojien ääntä,

taitavan taikojan loitsuja.

7 Jumala, särje hampaat heidän suustaan,

Herra, murskaa nuorten leijonien raateluhampaat!

8 Häipykööt he pois kuin vesi,

joka menee menojaan.

Kärjettömiä olkoot heidän ampumansa nuolet.

9 Olkoot he kuin etana,

joka sulaa mataessaan,

kuin naisen synnyttämät keskoset,

jotka eivät aurinkoa näe.

10 Ennen kuin patanne tuntevat orjantappuroiden liekin,

hän myrskyllään puhaltaa pois

niin tuoreen kuin kuivankin.

11 Vanhurskas iloitsee, kun näkee koston;

hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.

12 Silloin ihmiset sanovat:

“Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä.

Totisesti, on olemassa Jumala,

joka tuomitsee maan päällä.”

Psalmi 59

Rukous vihollisten vainotessa

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Älä tuhoa”. Daavidin laulu, kun Saul lähetti miehiä vartioimaan hänen taloaan ja tappamaan hänet.

2 Vapauta minut vihollisistani, Jumalani.

Suojele minua niiltä,

jotka nousevat minua vastaan.

3 Vapauta minut pahantekijöistä,

pelasta minut murhamiesten käsistä.

4 Katso, kuinka he väijyvät henkeäni.

Mahtavat kokoontuvat minua vastaan,

vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.

5 Ilman syytäni he juoksevat

ja varustautuvat minua vastaan.

Herää, tule avukseni ja katso puoleeni!

6 Sinä, Jumala, Herra Sebaot, Israelin Jumala,

herää kostamaan kaikille pakanoille.

Älä armahda ketään pahaa petturia. Sela.

7 He palaavat illalla,

ulvovat kuin koirat

ja kiertävät kaupunkia.

8 Kuule, mitä he syytävät suustaan.

Miekat ovat heidän huulillaan,

sillä: “Kuka sen kuulee?”

9 Mutta sinä, Herra, naurat heille,

sinä pidät pilkkanasi kaikkia pakanoita.

10 Minun väkevyyteni, sinua minä odotan,

Jumala on minun linnani.

11 Armollinen Jumalani tulee minua vastaan.

Jumala antaa minun nähdä vihamiesteni tappion.

12 Älä tapa heitä,

ettei kansani unohtaisi sitä.

Horjuta heitä voimallasi

ja syökse heidät alas,

Herra, meidän kilpemme.

13 Heidän suunsa synnin,

heidän huultensa sanojen tähden,

joutukoot he ylpeydessään kiinni,

kirousten ja valheiden tähden,

joita he puhuvat.

14 Hävitä heidät vihassasi,

hävitä olemattomiin,

niin he saavat tietää,

että Jumala hallitsee Jaakobissa

ja maan ääriin saakka. Sela.

15 He palaavat illalla,

ulvovat kuin koirat

ja kiertävät kaupunkia.

16 He harhailevat saadakseen ruokaa,

ja elleivät saa kyllikseen, he murisevat.

17 Mutta minä laulan sinun voimastasi,

riemuitsen aamuisin sinun armostasi,

sillä sinä olet minun linnani

ja pakopaikkani, kun minulla on ahdistus.

18 Jumala, minun voimani,

sinulle minä tahdon laulaa ylistystä,

sillä sinä olet linnani,

minun armollinen Jumalani.

Psalmi 60

Rukous tappion kääntyessä voitoksi

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Todistuksen lilja”. Opetettavaksi. Daavidin laulu, 2 kun hän taisteli Mesopotamian ja Sooban aramilaisia vastaan ja kun Jooab palatessaan voitti Suolalaaksossa edomilaiset, kaksitoistatuhatta miestä.

3 Jumala, sinä hylkäsit meidät ja hajotit meidät,

sinä olit vihastunut ‒

auta meidät ennallemme!

4 Sinä järisytit maan ja saatoit sen halkeilemaan.

Korjaa sen repeämät, sillä se horjuu.

5 Olet antanut kansasi kokea kovia,

olet juottanut meille horjuttavaa viiniä.

6 Niille, jotka sinua pelkäävät,

olet antanut lipun

nostettavaksi ylös totuuden puolesta, sela,

7 että rakkaasi vapautettaisiin.

Pelasta meidät oikealla kädelläsi ja vastaa meille!

8 Jumala on puhunut pyhyydessään:

“Riemuiten minä jaan Sikemin

ja mittaan Sukkotin laakson.

9 Minun on Gilead, minun on Manasse.

Efraim on pääni suojus,

ja Juuda on valtikkani.

10 Mooab on pesuastiani,

Edomiin viskaan kenkäni.

Filistea, nosta minulle riemuhuuto!”

11 Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin?

Kuka johtaa minut Edomiin?

12 Etkö sinä, Jumala, hylännyt meidät?

Et lähtenyt, Jumala, sotajoukkojemme kanssa!

13 Anna meille apu ahdistajaa vastaan,

sillä ihmisten apu on turha.

14 Jumalan voimassa me teemme väkeviä tekoja.

Hän tallaa ahdistajamme maahan.

Psalmi 61

Avunhuuto maan ääristä

1 Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Daavidin psalmi.

2 Jumala, kuule minun huutoni,

kuuntele tarkoin rukoustani.

3 Maan ääristä minä huudan sinua,

kun sydämeni nääntyy.

Saata minut kalliolle,

joka on minulle liian korkea,

4 sillä sinä olet turvapaikkani,

vahva torni vihollista vastaan.

5 Anna minun asua majassasi ikuisesti,

kätkeytyä sinun siipiesi suojaan. Sela.

6 Olethan sinä, Jumala, kuullut lupaukseni,

olet antanut minulle perinnön,

joka kuuluu nimeäsi pelkääville.

7 Sinä lisäät kuninkaalle elinpäiviä,

hänen vuotensa ovat kuin sukupolvien saatto.

8 Hallitkoon hän ikuisesti Jumalan edessä.

Säädä armo ja totuus häntä varjelemaan,

9 niin minä laulan ikuisesti ylistystä nimellesi,

täytän lupaukseni päivästä päivään.

Psalmi 62

Jumala on meidän turvamme

1 Musiikinjohtajalle. Jedutunin tapaan. Daavidin psalmi.

2 Jumalaa yksin minun sieluni hiljaisuudessa odottaa.

Häneltä tulee minun pelastukseni.

3 Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni.

Hän on turvani,

en minä suuresti horju.

4 Kuinka kauan te hyökkäätte yhtä miestä vastaan

yhdessä hänet surmataksenne,

niin kuin hän olisi kaatuva seinä,

kuin sortuva muuri.

5 He juonittelevat,

kuinka syöstä hänet korkeasta asemastaan.

He ovat mieltyneet valheeseen.

Suullaan he siunaavat

mutta sydämessään kiroavat. Sela.

6 Odota, sieluni, hiljaisuudessa yksin Jumalaa,

sillä hänessä on minun toivoni.

7 Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni.

Hän on turvani,

en minä horju.

8 Jumalassa on pelastukseni ja kunniani.

Minun voimani kallio ja turvani on Jumalassa.

9 Luottakaa häneen joka hetki, te kansa,

vuodattakaa hänen eteensä sydämenne.

Jumala on meidän turvamme. Sela.

10 Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,

pelkkää valhetta ylhäiset.

Kaikki he nousevat vaa'assa tuulta kevyempinä.

11 Älkää turvautuko riistoon,

älkää turhaan panko toivoanne ryöstösaaliiseen.

Jos rikkautta karttuu,

älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.

12 Kerran on Jumala puhunut,

kahdesti olen kuullut,

että väkevyys on Jumalan.

13 Sinun, Herra, on armo,

sillä sinä maksat ihmiselle hänen tekojensa mukaan.

Psalmi 63

Jumalan armo on parempi kuin elämä

1 Daavidin psalmi, kun hän oli Juudan autiomaassa.

2 Jumala, sinä olet minun Jumalani,

sinua minä etsin varhain.

Sinua minun sieluni janoaa,

sinua kaipaa minun ruumiini

kuivassa ja nääntyvässä maassa,

jossa ei vettä ole.

3 Minä katselin sinua pyhäkössä

nähdäkseni voimasi ja kunniasi.

4 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä;

minun huuleni ylistävät sinua.

5 Minä ylistän sinua koko elämäni ajan

ja kohotan käteni sinun nimessäsi.

6 Sieluni ravitaan kuin pitopöydässä.

Suuni ylistää riemuitsevin huulin,

7 kun muistan sinua vuoteessani

ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä.

8 Sillä sinä olet ollut apuni,

minä riemuitsen siipiesi suojassa.

9 Minun sieluni riippuu sinussa kiinni,

sinun oikea kätesi tukee minua.

10 Mutta ne,

jotka suunnittelevat turmiota sielulleni,

joutuvat maan syvyyksiin.

11 Heidät annetaan miekan saaliiksi,

he joutuvat sakaalien osaksi.

12 Mutta kuningas iloitsee Jumalassa.

Jokainen, joka vannoo Jumalan kautta,

kerskaa Jumalasta,

sillä valheenpuhujien suu tukitaan.

Psalmi 64

Salakavalat juonittelijat

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

2 Jumala, kuule ääneni, kun valitan.

Varjele elämäni vihollisen pelolta.

3 Kätke minut pahojen salaliitolta,

pahantekijöiden riehuvalta joukolta.

4 He hiovat kielensä kuin miekan,

suuntaavat katkeran puheensa kuin nuolen

5 ampuakseen piilopaikastaan nuhteetonta.

Yhtäkkiä he ampuvat häntä eivätkä pelkää.

6 He rohkaisevat itseään pahoissa aikeissaan.

He kehuvat virittävänsä ansoja

ja kysyvät: “Kuka sen näkee?”

7 He suunnittelevat vääryyksiä:

“Meillä on juoni suunniteltuna.”

Syvä on miehen sisin ja sydän.

8 Mutta Jumala ampuu heitä nuolella,

yhtäkkiä heitä kohtaavat iskut,

9 ja he kompastuvat,

heidän oma kielensä on heitä vastaan.

Kaikki, jotka heidät näkevät,

pudistavat päätään.

10 Ja kaikki ihmiset pelästyvät.

He julistavat Jumalan töitä

ja ottavat opikseen hänen teoistaan.

11 Iloitkoon vanhurskas Herrassa ja turvatkoon häneen!

Kaikki oikeamieliset kerskatkoot!

Psalmi 65

Jumalan virta on vettä täynnä

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.

2 Sinua, Jumala, ylistetään hiljaisuudessa Siionissa,

ja sinulle täytetään lupaus.

3 Sinä, joka kuulet rukouksen,

sinun luoksesi tulee kaikki liha.

4 Syntini ovat minulle ylen raskaat,

mutta sinä sovitat meidän rikoksemme.

5 Autuas se, jonka sinä valitset ja otat lähellesi,

esipihoissasi asumaan!

Me tulemme kylläisiksi sinun huoneesi hyvyydestä,

sinun temppelisi pyhyydestä.

6 Pelottavilla teoilla sinä vastaat meille vanhurskaudessa,

Jumala, meidän pelastajamme,

kaikkien maan äärten ja kaukaisen meren turva.

7 Voimallasi sinä olet perustanut vuoret,

sinä olet vyöttäytynyt väkevyydellä.

8 Sinä hiljennät merten pauhinan,

niiden aaltojen pauhinan

ja kansojen metelin,

9 niin että maan äärissä asuvat pelkäävät

sinun tunnustekojasi.

Sinä saat idän ja lännen maat

kohottamaan riemuhuudon.

10 Sinä pidät maasta huolen

ja kastelet sen runsaasti,

teet sen hyvin rikkaaksi.

Jumalan virta on vettä täynnä.

Sinä valmistat heidän viljansa,

sinä todellakin valmistat maan.

11 Sinä kastelet maan vaot,

tasoitat sen multapaakut,

sadekuuroilla sinä sen pehmität

ja siunaat sen kasvun.

12 Sinä kruunaat vuoden hyvyydelläsi,

ja sinun polkusi tihkuvat runsautta,

13 tihkuvat erämaan laitumille,

ja kukkulat vyöttäytyvät riemuun.

14 Kedot verhoutuvat lammaslaumoihin,

ja laaksot lainehtivat viljaa.

Riemuitaan ja lauletaan!

Psalmi 66

Ylistys Jumalan ihmeellisestä avusta

1 Musiikinjohtajalle. Laulu, psalmi.

Kohottakaa Jumalalle riemuhuuto, kaikki maa!

2 Laulakaa hänen nimensä kunniaa,

antakaa hänelle kunnia ja ylistys!

3 Sanokaa Jumalalle:

“Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!”

Suuren voimasi tähden

vihollisesi matelevat sinun edessäsi.

4 Koko maa kumartaa sinua

ja laulaa ylistystäsi,

laulaa nimesi ylistystä. Sela.

5 Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä,

pelottavia tekoja ihmisiä kohtaan.

6 Hän muutti meren kuivaksi maaksi,

virran poikki mentiin jalkaisin.

Siellä me iloitsimme hänestä.

7 Hän hallitsee voimassaan ikuisesti,

hänen silmänsä tarkkaavat kansoja.

Niskoittelijat älkööt korottako itseään. Sela.

8 Ylistäkää, kansat, meidän Jumalaamme,

antakaa hänen ylistyksensä äänen raikua.

9 Hän antaa meidän sielullemme elämän

eikä salli jalkamme horjua.

10 Totisesti sinä, Jumala,

olet koetellut meitä,

olet puhdistanut meitä,

niin kuin hopea puhdistetaan.

11 Sinä veit meidät verkkoon,

panit kuorman lanteillemme.

12 Sinä panit ihmiset ajamaan päämme yli.

Me jouduimme tuleen ja veteen,

mutta sinä veit meidät ylitsevuotavaan virvoitukseen.

13 Minä saavun huoneeseesi polttouhrien kera.

Minä täytän sinulle lupaukseni,

14 jotka huuleni lausuivat

ja suuni puhui hädässäni.

15 Minä uhraan sinulle lihavia polttouhreja

pässien uhrisavun kera.

Minä valmistan sinulle uhreiksi härkiä ja vuohipukkeja. Sela.

16 Tulkaa, kaikki jotka pelkäätte Jumalaa,

kuulkaa, niin kerron,

mitä hän on sielulleni tehnyt.

17 Häntä minä suullani huusin,

ja ylistys oli kielelläni.

18 Jos minä olisin vaalinut vääryyttä sydämessäni,

ei Herra olisi minua kuullut.

19 Kuitenkin Jumala kuuli minua

ja kuunteli tarkoin rukoukseni ääntä.

20 Kiitetty olkoon Jumala,

joka ei hylännyt rukoustani

eikä ottanut minulta pois armoaan!

Psalmi 67

Kiitos Jumalan siunauksesta

1 Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, laulu.

2 Jumala olkoon meille armollinen

ja siunatkoon meitä.

Hän valaiskoon kasvonsa meille, sela,

3 että maan päällä tunnettaisiin sinun tiesi,

kaikissa kansoissa sinun valmistamasi pelastus.

4 Sinua, Jumala, kansat kiittäkööt,

sinua kaikki kansat kiittäkööt.

5 Iloitkoot ja huutakoot riemusta kansakunnat,

sillä sinä tuomitset kansat oikein

ja johdat kansakuntia maan päällä. Sela.

6 Kiittäkööt kansat sinua, Jumala,

kiittäkööt sinua kaikki kansat.

7 Maa on antanut satonsa.

Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.

8 Siunatkoon meitä Jumala,

ja pelätkööt häntä kaikki maan ääret.

Psalmi 68

Meillä on Jumala, joka auttaa

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi, laulu.

2 Nouskoon Jumala,

hajaantukoot hänen vihollisensa,

hänen vihamiehensä paetkoot

hänen kasvojensa edestä.

3 Sinä hajotat heidät niin kuin savu hajoaa.

Niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa,

niin katoavat jumalattomat

Jumalan kasvojen edestä.

4 Mutta vanhurskaat iloitsevat ja riemuitsevat,

Jumalan edessä he iloitsevat riemuiten.

5 Laulakaa Jumalalle,

laulakaa hänen nimensä ylistystä!

Tehkää tie hänelle,

joka ratsastaa halki aromaiden.

Herra on hänen nimensä,

riemuitkaa hänen kasvojensa edessä!

6 Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja,

Jumala pyhässä asunnossaan.

7 Jumala antaa yksinäisille kodin

ja vie vangitut vapauteen ja hyvinvointiin,

mutta niskoittelijat saavat asua kuivassa maassa.

8 Jumala, kun sinä lähdit kansasi edellä,

kun sinä astelit autiomaassa, sela,

9 niin maa vapisi,

jopa taivaatkin pisaroivat vettä

Jumalan edessä,

itse Siinai vapisi Jumalan,

Israelin Jumalan, edessä.

10 Runsailla sateilla sinä, Jumala,

vihmoit perintömaatasi;

kun se oli näännyksissä,

sinä virvoitit sen.

11 Sinun laumasi asettui siihen asumaan.

Hyvyydessäsi sinä, Jumala,

valmistit sen kurjille.

12 Herra antaa sanoman,

suuri on ilosanoman saattajatarten joukko.

13 “Sotajoukkojen kuninkaat pakenevat,

he pakenevat,

ja perheenemäntä jakaa saaliin.

14 Jäättekö makailemaan lammastarhojen vaiheille?

Kyyhkysen siivet on silattu hopealla,

sen sulat vihertävällä kullalla.

15 Kun Kaikkivaltias ajoi kuninkaat hajalle,

satoi lunta Salmonilla.”

16 Jumalan vuori on Baasanin vuori,

monihuippuinen vuori on Baasanin vuori.

17 Miksi te, monihuippuiset vuoret,

katsotte karsaasti vuorta,

jonka Jumala on halunnut asuinpaikakseen?

Totisesti, Herra asuu siellä ikuisesti.

18 Jumalan sotavaunuja on kymmeniätuhansia,

tuhansia ja taas tuhansia.

Herra on niiden keskellä pyhyydessään kuin Siinai.

19 Sinä nousit korkeuteen,

otit vankeja saaliiksi,

sait lahjaksi ihmisiä,

jopa niskoittelijoitakin,

asumaan Herran Jumalan luona.

20 Kiitetty olkoon Herra,

joka päivittäin kantaa kuormamme,

Jumala, meidän pelastajamme. Sela.

21 Meillä on Jumala, Jumala, joka pelastaa,

ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapauttaa.

22 Mutta vihollistensa pään Jumala murskaa,

niiden karvaisen päälaen,

jotka syyllisyydessään vaeltavat.

23 Herra sanoo: “Baasanista minä heidät palautan,

palautan meren syvyyksistä,

24 että saisit polkea jalkasi heidän vereensä

ja että koiriesi kieli saisi osansa vihollisista.”

25 Jumala, ihmiset näkevät juhlakulkueesi,

minun Jumalani ja kuninkaani kulkueet pyhäkössä.

26 Edellä kulkevat laulajat,

jäljessä soittajat,

rumpuja lyövien neitsyiden keskellä.

27 Kiittäkää Jumalaa seurakunnan kokouksissa,

kiittäkää Herraa, te jotka olette Israelin lähteestä.

28 Siellä nuori Benjamin johtaa heitä,

Juudan ruhtinaita joukkoineen,

Sebulonin ruhtinaita,

Naftalin ruhtinaita.

29 Jumalasi on säätänyt sinulle vallan.

Jumala, osoita voimasi,

niin kuin olet tehnyt meille ennenkin.

30 Sinun temppelisi tähden,

joka kohoaa Jerusalemin yli,

kuninkaat tuovat sinulle lahjoja.

31 Nuhtele ankarasti ruovikon petoa,

härkien laumaa, kansojen vasikoita,

niin että ne lankeavat maahan hopeaharkkoineen.

Hajota kansat, jotka rakastavat taisteluja.

32 Mahtimiehet saapuvat Egyptistä,

Kuus kiiruhtaa ojentamaan käsiään Jumalan puoleen.

33 Maan valtakunnat,

laulakaa Jumalalle,

laulakaa Herran ylistystä, sela,

34 hänen, joka ratsastaa ikuisten taivaitten taivaassa!

Katso, hän antaa äänensä kuulua, mahtavan äänen.

35 Tunnustakaa Jumalan voima!

Hänen majesteettiutensa on Israelin yllä

ja hänen voimansa pilvissä.

36 Pelättävä olet sinä pyhäkössäsi, Jumala!

Hän on Israelin Jumala,

hän antaa kansalleen voiman ja väkevyyden.

Kiitetty olkoon Jumala!

Psalmi 69

Herran kärsivän palvelijan rukous

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Liljat”. Daavidin psalmi.

2 Pelasta minut, Jumala,

sillä vedet nousevat sieluuni asti.

3 Olen vajonnut syvälle pohjattomaan liejuun,

olen joutunut vetten syvyyksiin,

ja virta on huuhtonut minut mukanaan.

4 Olen väsynyt huutamisesta,

kurkkuni kuivettuu.

Silmäni ovat rauenneet

odottaessani Jumalaani.

5 Enemmän kuin hiuksia päässäni

on niitä, jotka minua syyttä vihaavat.

Paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut,

noita petollisia vihollisiani.

Se, mitä en ole ryöstänyt,

minun täytyy palauttaa.

6 Jumala, sinä tunnet mielettömyyteni,

eikä syyllisyyteni ole sinulta salassa.

7 Älkööt minun vuokseni joutuko häpeään ne,

jotka odottavat sinua,

Herra, Herra Sebaot.

Älkööt minun vuokseni joutuko häväistyiksi ne,

jotka etsivät sinua,

Israelin Jumala.

8 Sillä sinun tähtesi minä kannan häpeää,

pilkka peittää kasvoni.

9 Vieraaksi olen käynyt veljilleni,

muukalaiseksi äitini lapsille,

10 sillä kiivaus huoneesi puolesta on kuluttanut minut

ja sinua herjaavien herjaukset ovat osuneet minuun.

11 Minä itkin ja vaivasin sieluani paastolla,

mutta siitäkin sain pilkkaa osakseni.

12 Kun otin puvukseni säkin,

niin minusta tuli heille sananparsi.

13 Porteissa istujat jaarittelevat,

väkijuomien juojat laulavat minusta.

14 Mutta minä tuon rukoukseni sinulle, Herra,

otollisella ajalla.

Jumala, vastaa minulle suuressa armossasi

pelastavan uskollisuutesi tähden.

15 Pelasta minut liejusta,

etten vajoaisi siihen.

Anna minun pelastua vihamiesteni käsistä

ja vetten syvyyksistä.

16 Älköön virta huuhtoko minua mukanaan,

älköön syvyys minua nielkö,

älköön kuilu sulkeko suutaan ylläni.

17 Vastaa minulle, Herra,

sillä sinun armosi on hyvä,

käänny puoleeni suuren laupeutesi tähden.

18 Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi.

Vastaa minulle pian,

sillä minulla on ahdistus.

19 Tule lähelle sieluani ja lunasta se,

lunasta minut vihollisteni tähden.

20 Sinä tiedät minun häväistykseni

ja häpeäni ja pilkkani.

Kaikki ahdistajani ovat sinun edessäsi.

21 Häväistys on särkenyt sydämeni,

olen kuolemansairas.

Minä odotin sääliä, mutta sitä ei ollut,

ja lohduttajia, mutta en löytänyt.

22 He panivat koiruohoa ruokaani

ja juottivat hapanviiniä janooni.

23 Tulkoon heidän pöytänsä heille pyydykseksi

ja ansaksi noille huolettomille.

24 Pimentykööt heidän silmänsä,

etteivät he näe,

ja saata heidän lanteensa alati horjumaan.

25 Vuodata heidän päälleen kiivautesi,

ja vihasi hehku saavuttakoon heidät.

26 Tulkoon heidän leiripaikkansa autioksi,

älköön heidän teltoissaan olko asukasta.

27 Sillä he vainoavat sitä,

jota sinä olet lyönyt,

kertoilevat niiden tuskista,

joita sinä olet haavoittanut.

28 Lisää heille syyllisyyttä syyllisyyden päälle,

älkööt he pääskö osallisiksi sinun vanhurskaudestasi.

29 Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta,

älköön heitä kirjoitettako vanhurskaiden joukkoon.

30 Minä olen kurja ja tunnen tuskaa.

Sinun valmistamasi pelastus, Jumala, suojatkoon minua.

31 Minä ylistän Jumalan nimeä laulaen

ja julistan hänen suuruuttaan kiittäen.

32 Se kelpaa Herralle paremmin kuin härkä,

paremmin kuin sonni, sarvipää ja sorkkajalka.

33 Nöyrät näkevät tämän ja iloitsevat.

Elpyköön teidän sydämenne,

teidän, jotka etsitte Jumalaa,

34 sillä Herra kuulee köyhiä

eikä halveksi vankejaan.

35 Ylistäkööt häntä taivaat ja maa,

meret ja kaikki, mitä niissä liikkuu.

36 Sillä Jumala pelastaa Siionin

ja rakentaa Juudan kaupungit.

Hänen palvelijansa asettuvat sinne

ja saavat sen perinnökseen.

37 Se tulee heidän jälkeläistensä perintöosuudeksi,

ja ne, jotka hänen nimeään rakastavat,

saavat asua siinä.

Psalmi 70

Jumala on suuri!

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi. Muistettavaksi.

2 Jumala, riennä pelastamaan minut!

Herra, riennä avukseni!

3 Hävetkööt ja hämmentykööt

ne, jotka tavoittelevat henkeäni.

Perääntykööt ja joutukoot häpeään

ne, jotka tahtovat minulle pahaa.

4 Kääntykööt takaisin häpeissään

ne, jotka sanovat: “Kas niin, kas niin!”

5 Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa

kaikki, jotka sinua etsivät.

Ne, jotka rakastavat sinun valmistamaasi pelastusta,

sanokoot aina: “Jumala on suuri!”

6 Mutta minä olen kurja ja köyhä.

Jumala, riennä minun luokseni.

Sinä olet minun apuni ja vapauttajani.

Herra, älä viivy!

Psalmi 71

Vanhuksen rukous ja kiitos

1 Sinuun, Herra, minä turvaan,

älä salli minun ikinä joutua häpeään.

2 Pelasta minut vanhurskaudessasi ja vapauta minut,

käännä korvasi puoleeni ja auta minua.

3 Ole minulle turvakallio,

jolle saan aina tulla;

sinä olet säätänyt minulle pelastuksen,

sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

4 Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä,

väärintekijän ja väkivaltaisen kourista.

5 Sillä sinä olet minun toivoni, Herra,

Herra, sinä olet ollut minun turvani nuoruudestani asti.

6 Sinun varassasi olen ollut kohdusta saakka,

sinä päästit minut äitini kohdusta.

Sinua minä aina ylistän.

7 Monelle minä olen kuin kummajainen,

mutta sinä olet vahva turvani.

8 Suuni on täynnä sinun kiitostasi,

kaiken päivää sinun ihanuutesi ylistystä.

9 Älä heitä minua pois vanhuuteni päivinä,

älä hylkää minua, kun voimani loppuvat.

10 Sillä viholliseni puhuvat minusta,

ne, jotka väijyvät henkeäni,

neuvottelevat keskenään

11 ja sanovat: “Jumala on hylännyt hänet.

Ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni,

ei hänellä ole pelastajaa.”

12 Jumala, älä ole kaukana minusta,

Jumalani, riennä avukseni.

13 Joutukoot häpeään ja tuhoutukoot minun syyttäjäni.

Peittykööt häväistykseen ja pilkkaan

ne, jotka hankkivat minulle pahaa.

14 Mutta minä odotan ja toivon alati

ja ylistän sinua yhä enemmän.

15 Suuni kertoo sinun vanhurskaudestasi,

kaiken päivää sinun pelastusteoistasi,

vaikka en tunnekaan niiden määrää.

16 Minä tuon julki Herran, Herran, voimatekoja,

muistutan sinun vanhurskaudestasi, sinun ainoan.

17 Jumala, sinä olet opettanut minua nuoruudestani asti,

ja tähän saakka olen julistanut sinun ihmeitäsi.

18 Ja vaikka olen tullut vanhaksi ja harmaaksi,

älä hylkää minua, Jumala,

että saan julistaa käsivartesi voimaa nousevalle polvelle,

sinun voimatekojasi kaikille vielä tuleville.

19 Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu korkeuksiin,

sinun, joka teet suuria tekoja.

Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

20 Sinä, joka olet antanut minun kokea ahdistuksia,

monia ja vaikeita,

sinä virvoitat minut

ja nostat minut jälleen ylös maan syvyyksistä.

21 Anna minun arvoni kasvaa,

käänny puoleeni ja lohduta minua.

22 Silloin minä kiitän sinua harppua soittaen,

sinun uskollisuuttasi, Jumalani.

Soitan lyyralla ylistystä sinulle,

sinä Israelin Pyhä.

23 Huuleni riemuitsevat,

kun laulan sinulle ylistystä,

niin myös sieluni,

jonka olet lunastanut.

24 Kaiken päivää minun kieleni

kertoo sinun vanhurskaudestasi,

sillä häpeän ja pilkan kohteiksi joutuvat

ne, jotka hankkivat minulle pahaa.

Psalmi 72

Rukous kuninkaan puolesta

1 Omistettu Salomolle.

Jumala, anna kuninkaalle oikeat tuomiosi,

anna vanhurskautesi kuninkaan pojalle.

2 Tuomitkoon hän kansaasi vanhurskaasti

ja kurjiasi oikeuden mukaan.

3 Kantakoot vuoret rauhaa kansalle,

niin myös kukkulat, vanhurskaudessa.

4 Hankkikoon hän kansan kurjille oikeuden,

pelastakoon köyhien lapset

ja musertakoon sortajan.

5 Niin he pelkäävät sinua

niin kauan kuin pysyvät aurinko ja kuu,

polvesta polveen.

6 Olkoon hän kuin sade, joka lankeaa nurmikolle,

kuin sadekuuro, joka kostuttaa maan.

7 Hänen päivinään vanhurskas kukoistaa,

ja rauha on oleva runsas,

kunnes kuuta ei enää ole.

8 Hallitkoon hän merestä mereen

ja Eufratvirrasta maan ääriin saakka.

9 Hänen edessään polvistuvat aavikon asujat,

ja hänen vihollisensa nuolevat tomua.

10 Tarsiin ja saarten kuninkaat tuovat lahjoja,

Saban ja Seban kuninkaat maksavat veroa.

11 Hänen edessään kumartuvat maahan kaikki kuninkaat,

kaikki kansakunnat palvelevat häntä,

12 sillä hän pelastaa köyhän, joka huutaa apua,

ja kurjan, jolla ei ole auttajaa.

13 Hän säälii vähäosaista ja köyhää

ja pelastaa köyhien sielun.

14 Sorrosta ja väkivallasta hän lunastaa heidät,

heidän verensä on hänen silmissään kallis.

15 Hän eläköön,

ja hänelle annettakoon Saban kultaa.

Hänen puolestaan rukoiltakoon aina

ja häntä siunattakoon lakkaamatta.

16 Olkoon viljan runsaus maassa

vuorten huippuja myöten.

Sen hedelmä huojukoon kuin Libanon,

ja kansaa nouskoon kaupungeista

kuin ruohoa maasta.

17 Pysyköön hänen nimensä ikuisesti.

Niin kauan kuin aurinko paistaa,

versokoon hänen nimensä.

Hänessä siunatkoot itsensä kaikki kansat

ja ylistäkööt häntä onnelliseksi.

18 Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala,

ainoa, joka ihmeitä tekee.

19 Kiitetty olkoon hänen kunniakas nimensä ikuisesti,

kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa.

Aamen, aamen.

20 Daavidin, Iisain pojan, rukoukset päättyvät.

KOLMAS KIRJA, 73 – 89

Psalmi 73

Miksi jumalattomat menestyvät?

1 Aasafin psalmi.

Todellakin, Jumala on hyvä Israelille,

niille, joilla on puhdas sydän.

2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua,

askeleeni olivat liukastua,

3 sillä minä kadehdin ylvästelijöitä,

kun näin jumalattomien menestyvän.

4 He ovat vapaita vaivoista kuolemaansa asti,

heidän ruumiinsa on terve ja lihava.

5 Eivät he ole osallisia tavallisten kuolevaisten raadannasta,

eikä heitä vaivata niin kuin muita ihmisiä.

6 Siksi ylpeys on heillä kaulakoristeena,

väkivalta on puku, joka verhoaa heidät.

7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos lihavuuden vuoksi,

heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.

8 Pahuudessaan he pilkkaavat

ja puhuvat väkivallan puheita.

He puhuvat kuin korkeuksista.

9 He ovat suunnanneet suunsa taivasta vastaan,

ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.

10 Siksi kansa kääntyy heidän puoleensa

ja särpii vettä yllin kyllin.

11 He sanovat: “Kuinka Jumala sen tietäisi,

onko Korkeimmalla tietoa?”

12 Katso näitä ovat jumalattomat:

he elävät ainaisessa rauhassa

ja lisäävät rikkauttaan.

13 Aivan turhaan olen pitänyt sydämeni puhtaana

ja pessyt käteni viattomuudessa,

14 sillä minua vaivataan kaiken päivää

ja saan kuritusta joka aamu.

15 Jos olisin sanonut: noin minäkin puhun,

olisin pettänyt lastesi suvun.

16 Minä mietin ymmärtääkseni tämän,

mutta se oli minusta kovin vaikeaa,

17 kunnes pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin

ja käsitin, mikä heidän loppunsa on.

18 Todellakin, sinä panet heidät liukkaalle,

syökset heidät perikatoon.

19 Kuinka äkkiä he joutuvatkaan tuhoon!

He tuhoutuvat täysin,

heidän loppunsa on kauhea.

20 Niin kuin uni katoaa herätessä,

niin sinä, Herra,

teet herätessäsi tyhjäksi heidän valhekuvansa.

21 Kun sydämeni katkeroitui

ja munuaisiini pisti,

22 silloin minä olin järjetön

enkä ymmärtänyt mitään,

olin edessäsi kuin elukka.

23 Kuitenkin minä pysyn aina sinun luonasi,

sinä pidät kiinni oikeasta kädestäni.

24 Sinä johdatat minua neuvosi mukaan

ja otat minut viimein kunniaan.

25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa!

Ja kun sinä olet kanssani,

en kaipaa mitään maan päältä.

26 Vaikka ruumiini ja sieluni riutuvat,

Jumala on sydämeni kallio

ja ikuinen osani.

27 Sillä katso,

ne, jotka ovat sinusta kaukana, hukkuvat.

Sinä tuhoat kaikki,

jotka haureudessa luopuvat sinusta.

28 Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa,

minä panen turvani Herraan, Herraan,

kertoakseni kaikista sinun töistäsi.

Psalmi 74

Valitus temppelin hävityksen johdosta

1 Aasafin mietepsalmi.

Miksi, oi Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi?

Miksi vihasi savuaa laitumesi lampaita vastaan?

2 Muista seurakuntaasi,

jonka muinoin ostit

ja lunastit perintöheimoksesi,

muista Siionin vuorta, jolla asut!

3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille.

Kaiken on vihollinen turmellut pyhäkössä.

4 He karjuivat kokoushuoneessasi,

he pystyttivät sinne omat merkkinsä voitonmerkeiksi.

5 Näytti kuin olisi tiheässä metsässä

heilutettu kirveitä korkealle.

6 Ja nyt he lyövät kaikki temppelin koristeveistokset

kirveillä ja nuijilla rikki!

7 He polttivat pyhäkkösi tulessa maan tasalle,

häpäisivät nimesi asumuksen.

8 He sanoivat sydämessään:

“Me hävitämme kaiken.”

He polttivat kaikki Jumalan kokoushuoneet maasta.

9 Emme näe merkkejämme,

ei ole enää profeettaa.

Joukossamme ei ole ketään,

joka tietäisi, kuinka kauan!

10 Kuinka kauan, Jumala,

ahdistaja saa herjata,

saako vihollinen iankaiken

pilkata sinun nimeäsi?

11 Miksi pidätät kättäsi,

oikeaa kättäsi?

Vedä se povestasi

ja tee hävityksestä loppu.

12 Jumala on kuninkaani muinaisuudesta asti.

Hän tekee pelastustekoja maan päällä.

13 Sinä halkaisit voimallasi meren,

musersit lohikäärmeiden päät vetten päällä.

14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät

ja annoit sen ruuaksi aavikon asujille.

15 Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron,

sinä kuivasit väkevät virrat.

16 Sinun on päivä ja sinun on yökin,

sinä valmistit valon ja auringon.

17 Sinä määräsit kaikki maan rajat,

kesän ja talven olet sinä tehnyt.

18 Muista tämä: vihollinen herjaa Herraa,

ja houkka kansa pilkkaa sinun nimeäsi.

19 Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysi sielua,

älä unohda iäksi kurjiesi elämää.

20 Katso liittoasi, sillä täynnä ovat

maan pimennot väkivallan pesiä.

21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin.

Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.

22 Nouse, Jumala, aja asiasi!

Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken päivää.

23 Älä unohda vihollistesi huutoa,

älä vastustajiesi meteliä,

joka kohoaa lakkaamatta.

Psalmi 75

Jumalan vanhurskas tuomio

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Älä tuhoa”. Psalmi, Aasafin laulu.

2 Me kiitämme sinua, Jumala,

me kiitämme sinua!

Lähellä on sinun nimesi,

sinun ihmeistäsi kerrotaan.

3 “Vaikka minä asetan määräajan,

minä tuomitsen oikein.

4 Maa kaikkine asukkaineen järkkyy,

mutta minä pidän lujina sen pylväät. Sela.

5 Ylvästeilijöille minä sanon: ‘Älkää ylvästelkö!’

ja jumalattomille: ‘Älkää sarvea nostako!’

6 Älkää nostako sarveanne korkealle,

älkää puhuko niskoitellen, julkeasti.”

7 Ei tule apua idästä, ei lännestä,

ei vuorisesta autiomaasta,

8 vaan Jumala on tuomari:

yhden hän alentaa,

toisen ylentää.

9 Sillä Herran kädessä on malja,

joka vaahtoaa täynnä sekoitettua viiniä.

Siitä hän kaataa,

ja kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda,

särpiä se pohjasakkoja myöten.

10 Minä julistan iäti,

laulan ylistystä Jaakobin Jumalalle.

11 Ja kaikki jumalattomien sarvet minä katkaisen,

mutta korkealle kohoavat vanhurskaan sarvet.

Psalmi 76

Israelin Jumala on voitokas tuomari

1 Musiikinjohtajalle. Kielisoittimilla. Psalmi, Aasafin laulu.

2 Jumala on tunnettu Juudassa,

hänen nimensä on suuri Israelissa.

3 Saalemissa on hänen majansa,

hänen asumuksensa on Siionissa.

4 Siellä hän mursi jousen salamat,

kilven, miekan ja sodan. Sela.

5 Sinä olet loistokas,

ylväämpi kuin voittosaaliin vuoret.

6 Urhoollisilta ryöstettiin aseet,

he nukkuivat uneensa,

kaikkien sankarien kädet herposivat.

7 Sinun nuhtelustasi, Jaakobin Jumala,

vaunumiehet ja hevoset vaipuivat raskaaseen uneen.

8 Sinä olet pelottava, sinä yksin.

Kuka kestää sinun edessäsi,

kun sinä vihastut?

9 Taivaasta sinä annoit tuomiosi kuulua.

Maa pelästyi ja vaikeni,

10 kun Jumala nousi tuomiolle

pelastaakseen kaikki maan nöyrät. Sela.

11 Ihmisten vihakin tulee sinulle ylistykseksi.

Vihasta pelastuneet sinä vyötät voimalla.

12 Tehkää lupauksia

ja täyttäkää ne Herralle, Jumalallenne.

Kaikki hänen ympärillään asuvat

tuokoot lahjoja Pelättävälle.

13 Hän lannistaa ruhtinaitten rohkeuden,

häntä pelkäävät maan kuninkaat.

Psalmi 77

Lohdullinen katsaus menneisyyteen

1 Musiikinjohtajalle. Jedutunin tapaan. Aasafin psalmi.

2 Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan.

Minä korotan ääneni Jumalan puoleen,

ja hän kuuntelee minua.

3 Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa;

käteni on yöllä ojentuneena eikä väsy.

Minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.

4 Minä muistan Jumalaa ja huokaan.

Minä mietiskelen ja henkeni nääntyy. Sela.

5 Sinä pidät silmäni auki.

Olen niin järkyttynyt,

etten voi puhua.

6 Minä ajattelen muinaisia päiviä,

ammoin menneitä vuosia.

7 Minä muistan yöllä soittoni ja lauluni,

mietiskelen sydämessäni,

ja henkeni tutkii:

8 Hylkääkö Herra ikuisiksi ajoiksi,

eikö hän enää ole suosiollinen?

9 Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi,

onko hänen ilmoituksensa lakannut ikiajoiksi?

10 Onko Jumala unohtanut olla armollinen,

onko hän vihassaan sulkenut laupeutensa? Sela.

11 Minä sanon: minun tuskani on se,

että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.

12 Minä muistelen Herran tekoja,

niin, minä muistelen sinun muinaisia ihmeitäsi.

13 Minä mietiskelen kaikkia sinun töitäsi

ja ajattelen sinun tekojasi.

14 Jumala, sinun tiesi on pyhä.

Kuka on jumala, suuri niin kuin sinä, Jumala?

15 Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä.

Sinä olet tehnyt voimasi tunnetuksi kansojen keskuudessa.

16 Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi,

Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.

17 Vedet näkivät sinut, Jumala,

vedet näkivät sinut ja vapisivat,

jopa syvyydet järisivät.

18 Paksut pilvet syöksivät vettä,

ukkospilvet antoivat äänensä jylistä,

ja sinun nuolesi lensivät.

19 Sinun ukkosesi jylinä vyöryi,

salamat valaisivat maanpiirin,

maa vapisi ja järkkyi.

20 Meren halki kävi sinun tiesi,

polkusi läpi suurten vetten,

eikä jalanjälkiäsi voitu havaita.

21 Sinä johdit kansaasi kuin lammaslaumaa

Mooseksen ja Aaronin kädellä.

Psalmi 78

Jumalan johdatus Israelin historiassa

1 Aasafin mietepsalmi.

Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kääntäkää korvanne kuulemaan sanojani.

2 Minä avaan suuni vertauksiin,

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 Mitä olemme kuulleet ja saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 sitä me emme heidän lapsiltaan salaa.

Me kerromme tulevalle sukupolvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastaan ja ihmeistään,

joita hän on tehnyt.

5 Hän asetti Jaakobiin todistuksen,

sääti Israeliin lain

ja käski isiämme opettamaan ne lapsilleen,

6 jotta ne tuntisi tulevakin polvi,

vastedes syntyvät lapset nousisivat

ja kertoisivat niistä omille lapsilleen.

7 Ja niin nämä panisivat luottamuksensa Jumalaan

eivätkä unohtaisi Jumalan tekoja

vaan pitäisivät hänen käskynsä.

8 Silloin he eivät olisi niin kuin isänsä,

niskoitteleva ja kapinoiva polvi,

sukupolvi, jonka sydän ei ollut vakaa

ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Efraimilaiset, aseistetut jousimiehet,

kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 He eivät pitäneet Jumalan liittoa,

vaan kieltäytyivät vaeltamasta hänen opetuksensa mukaan.

11 He unohtivat hänen tekonsa

ja ihmeensä, jotka hän oli antanut heidän nähdä.

12 Heidän isiensä nähden hän teki ihmeitä

Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi,

hän pani vedet seisomaan kuin seinämän.

14 Hän johdatti heitä päivisin pilvellä

ja öisin tulen valolla.

15 Hän halkoi kalliot autiomaassa

ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Hän puhkaisi purot kalliosta

ja vuodatti vettä virtanaan.

17 Silti he yhä tekivät syntiä häntä vastaan,

niskoittelivat Korkeinta vastaan kuivassa maassa.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessään

vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat:

“Voiko Jumala kattaa pöydän autiomaassa?

20 Kyllä hän kallioon iski,

niin että vedet vuotivat ja purot tulvivat,

mutta voiko hän antaa myös leipää

tai hankkia kansalleen lihaa?”

21 Kun Herra sen kuuli, hän kiivastui.

Tuli syttyi Jaakobissa,

ja viha nousi Israelia vastaan,

22 koska he eivät uskoneet Jumalaa

eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Hän käski pilviä korkeudessa

ja avasi taivaan ovet.

24 Hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi

ja tarjosi heille taivaan viljaa.

25 Ihmiset söivät enkelten leipää,

hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 Hän pani itätuulen liikkeelle taivaalla

ja ohjasi voimallaan etelätuulta.

27 Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,

siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa.

28 Hän pudotti ne heidän leiriinsä,

heidän asuntojensa ympärille.

29 He söivät ja tulivat kylläisiksi.

Hän toi heille sitä, mitä he himoitsivat.

30 He eivät olleet vielä päässeet himostaan,

ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 kun Jumalan viha nousi heitä vastaan.

Hän tappoi lihavimmat heidän joukostaan

ja painoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 Kaikesta huolimatta he yhä tekivät syntiä

eivätkä uskoneet hänen ihmeisiinsä.

33 Sen tähden hän lopetti heidän päivänsä

kuin tuulahduksen,

päätti heidän vuotensa äkilliseen perikatoon.

34 Kun hän surmasi heitä,

he etsivät häntä,

kääntyivät ja etsivät hartaasti Jumalaa.

35 He muistivat,

että Jumala on heidän kallionsa

ja että Jumala, Korkein,

on heidän lunastajansa.

36 Mutta he yrittivät pettää häntä suullaan

ja valehtelivat hänelle kielellään.

37 Heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan,

eivätkä he olleet uskollisia hänen liitossaan.

38 Silti hän on laupias,

antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.

Usein hän käänsi vihansa pois

eikä antanut kaiken kiivautensa herätä.

39 Hän muisti, että he ovat vain lihaa,

he ovat tuulenhenkäys, joka menee eikä palaa.

40 Kuinka usein he niskoittelivatkaan häntä vastaan autiomaassa

ja murehduttivat aavikolla hänen mielensä!

41 Yhä uudelleen he koettelivat Jumalaa

ja kiusasivat Israelin Pyhää.

42 He eivät muistaneet hänen kätensä voimaa,

eivät päivää, jona hän lunasti heidät ahdistajan vallasta,

43 hän, joka teki tunnustekonsa Egyptissä

ja ihmeensä Sooanin kedolla.

44 Hän muutti vereksi Egyptin joet

ja purot, niin ettei niistä voinut juoda.

45 Hän lähetti egyptiläisten keskuuteen paarmoja,

jotka purivat heitä,

ja sammakoita, jotka tekivät heille vahinkoa.

46 Hän antoi heidän satonsa toukille

ja heidän vaivannäkönsä hedelmät heinäsirkoille.

47 Hän hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä

ja heidän metsäviikunapuunsa jäärakeilla.

48 Hän antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille

ja heidän laumansa salamoille.

49 Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun,

kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen,

parven pahoja enkeleitä.

50 Hän raivasi tien vihalleen,

ei säästänyt heidän sielujaan kuolemalta

vaan antoi heidät ruton valtaan.

51 Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,

miehuuden ensihedelmät Haamin majoista.

52 Hän saattoi kansansa liikkeelle kuin lampaat

ja johdatti heitä autiomaassa kuin laumaa.

53 Hän johdatti heitä turvallisesti,

eivätkä he pelänneet,

mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 Hän vei kansansa pyhälle alueelleen,

tälle vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 Hän karkotti kansat heidän tieltään,

jakoi niiden maan arvalla heille perinnöksi

ja asetti Israelin heimot asumaan niiden majoihin.

56 Mutta he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta,

ja kapinoivat häntä vastaan

eivätkä noudattaneet hänen säädöksiään.

57 He kääntyivät pois

ja olivat uskottomia isiensä tavoin,

he kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 He vihoittivat hänet uhrikukkuloillaan

ja herättivät veistetyillä kuvillaan hänen kiivautensa.

59 Jumala kuuli sen ja kiivastui,

hän peräti hylkäsi Israelin.

60 Hän jätti asumuksensa Siilossa,

telttamajan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen

ja kunniansa vihollisen käsiin.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle

ja kiivastui perintöosaansa.

63 Sen nuorukaiset kulutti tuli,

eikä sen neitoja ylistetty häälauluilla.

64 Sen papit kaatuivat miekkaan,

eivätkä heidän leskensä itkeneet.

65 Silloin Herra heräsi kuin unesta,

kuin viinin voittama sankari.

66 Hän löi vihollisensa takaisin,

tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Hän hylkäsi Joosefin majan

eikä valinnut Efraimin heimoa,

68 vaan valitsi Juudan heimon,

Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle,

niin kuin maan, jonka oli perustanut ikiajoiksi.

70 Hän valitsi palvelijansa Daavidin,

otti hänet lammastarhoista,

71 imettävien lampaiden jäljestä toi hänet

kaitsemaan kansaansa Jaakobia

ja perintöosaansa Israelia.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin,

johti heitä taitavalla kädellä.

Psalmi 79

Valitus Jerusalemin hävityksestä

1 Aasafin psalmi.

Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet perintöosaasi.

He ovat saastuttaneet sinun pyhän temppelisi,

ovat tehneet Jerusalemin kiviraunioiksi.

2 He ovat antaneet palvelijoittesi ruumiit

ruuaksi taivaan linnuille,

hurskaittesi lihan maan pedoille.

3 He ovat vuodattaneet heidän vertaan kuin vettä

ympäri Jerusalemia,

eikä kukaan ole haudannut kuolleita.

4 Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi,

ympärillämme asuvien pilkattaviksi ja ivattaviksi.

5 Kuinka kauan, Herra, olet vihainen?

Ikuisestiko?

Kuinka kauan kiivautesi palaa kuin tuli?

6 Vuodata vihasi pakanakansoihin,

jotka eivät sinua tunne,

ja niiden valtakuntien päälle,

jotka eivät huuda avukseen sinun nimeäsi.

7 Sillä he ovat syöneet Jaakobin

ja autioittaneet sen asuinsijat.

8 Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia

vaan anna armosi pian kohdata meitä,

sillä me olemme joutuneet suureen kurjuuteen.

9 Auta meitä, Jumala, meidän pelastajamme,

nimesi kunnian tähden!

Pelasta meidät ja anna anteeksi meidän syntimme

nimesi tähden.

10 Miksi pakanat saisivat sanoa:

“Missä on heidän Jumalansa?”

Tulkoon pakanoiden keskuudessa tunnetuksi,

meidän silmiemme nähden,

palvelijoittesi vuodatetun veren kosto.

11 Tulkoon vankien valitus sinun eteesi.

Mahtavan käsivartesi voimalla

pidä elossa kuoleman lapset.

12 Maksa naapureittemme syliin

seitsenkertaisesti se herjaus,

jolla he ovat häväisseet sinua, Herra.

13 Mutta me, sinun kansasi,

sinun laitumesi lampaat,

kiitämme sinua ikuisesti,

julistamme ylistystäsi polvesta polveen.

Psalmi 80

Jumala, palauta meidät ennallemme

1 Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Liljat”. Aasafin todistus. Psalmi.

2 Kuule, Israelin paimen,

joka johdat Joosefia kuin lammaslaumaa.

Sinä, joka istut kerubien keskellä,

ilmesty kirkkaudessa

3 Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä.

Herätä voimasi ja tule meille pelastukseksi.

4 Jumala, palauta meidät ennallemme,

anna kasvojesi valon loistaa,

niin me pelastumme.

5 Herra Jumala Sebaot,

kuinka kauan olet vihastunut

kansasi rukoukseen?

6 Olet syöttänyt heille kyynelten leipää,

olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä.

7 Olet pannut meidät riidaksi naapureillemme,

ja vihollisemme ilkkuvat meitä.

8 Sotajoukkojen Jumala,

palauta meidät ennallemme,

anna kasvojesi valon loistaa,

niin me pelastumme.

9 Sinä siirsit viiniköynnöksen Egyptistä,

karkotit pakanat ja istutit sen.

10 Sinä raivasit tilaa sen eteen,

juurrutit sen, ja se täytti maan.

11 Vuoret peittyivät sen varjoon

ja Jumalan setrit sen oksien alle.

12 Se levitti köynnöksensä mereen asti

ja vesansa Eufratvirtaan saakka.

13 Miksi hajotit aidan sen ympäriltä,

niin että kaikki tien kulkijat sitä raastavat?

14 Sitä repii metsäkarju,

kedon eläimet sitä syövät.

15 Sotajoukkojen Jumala, palaa takaisin!

Katso taivaasta ja näe!

Ota hoitoosi tämä viiniköynnös

16 ja suojaa se, minkä oikea kätesi istutti,

ja taimi, jonka olet vahvistanut itseäsi varten.

17 Se on tulen polttama, maahan hakattu.

Sinun kasvojesi uhkauksesta he hukkuvat.

18 Olkoon kätesi miehen yllä,

joka on oikealla puolellasi,

ihmislapsen yllä,

jonka olet vahvistanut itseäsi varten.

19 Silloin emme enää luovu sinusta.

Pidä meidät elossa,

niin me huudamme avuksemme sinun nimeäsi.

20 Herra Jumala Sebaot,

palauta meidät ennallemme,

valaise meille kasvosi,

niin me pelastumme.

Psalmi 81

Juhlapäivän kiitoslaulu

1 Musiikinjohtajalle. Viininkorjuulaulu. Aasafin psalmi.

2 Kohottakaa ilohuuto Jumalalle,

joka on meidän väkevyytemme!

Nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle!

3 Virittäkää kiitoslaulu, lyökää rumpuja,

soittakaa suloisesti lyyraa ja harppua.

4 Puhaltakaa pasuunaan uudenkuun aikaan

ja täydenkuun päivänä,

juhlapäivämme kunniaksi.

5 Sillä tämä on määräys Israelille,

Jaakobin Jumalan säädös.

6 Hän asetti sen todistukseksi Joosefille

lähtiessään Egyptin maata vastaan.

Kuulen puhetta, joka on minulle outoa:

7 “Minä poistin taakan hänen harteiltaan,

päästin hänen kätensä irti kantokorista.

8 Hädässäsi sinä huusit,

ja minä vapautin sinut;

ukkospilven kätköstä minä vastasin sinulle.

Minä koettelin sinua Meribanveden luona. Sela.

9 Kuule, kansani, minä varoitan sinua.

Israel, jospa kuulisit minua!

10 Älköön sinulla olko vierasta jumalaa,

älä kumarru palvomaan muukalaisten jumalaa.

11 Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

joka toin sinut Egyptin maasta.

Avaa suusi, niin minä sen täytän.

12 Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni,

Israel ei välittänyt minusta.

13 Niinpä minä annoin heidän mennä pois paatunein sydämin

vaeltamaan omien neuvojensa mukaan.

14 Oi, jospa minun kansani kuulisi minua

ja Israel vaeltaisi minun teitäni!

15 Silloin minä hetkessä kukistaisin sen viholliset

ja kääntäisin käteni sen ahdistajia vastaan.”

16 Ne, jotka Herraa vihaavat,

matelisivat hänen edessään,

tämä olisi heidän osansa ikuisesti.

17 Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla vehnällä:

“Minä ravitsen sinut hunajalla kalliosta.”

Psalmi 82

Jumala tuomitsee väärät tuomarit

1 Aasafin psalmi.

Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa,

tuomitsee jumalien keskellä:

2 “Kuinka kauan te tuomitsette väärin

ja pidätte jumalattomien puolta? Sela.

3 Auttakaa oikeuteensa vähäosainen ja orpo,

hankkikaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.

4 Vapauttakaa vähäosainen ja köyhä,

pelastakaa hänet jumalattomien käsistä.

5 Eivät he tiedä eivätkä ymmärrä,

he vaeltavat pimeydessä.

Kaikki maan perustukset horjuvat.

6 Minä sanoin: ‘Te olette jumalia,

kaikki te olette Korkeimman poikia.

7 Silti te kuolette kuin ihmiset,

kaadutte kuin kuka tahansa ruhtinaista.’”

8 Nouse, Jumala, tuomitse maa,

sillä kaikki kansat ovat sinun perintöosasi.

Psalmi 83

Avunhuuto Israelin vihollisia vastaan

1 Laulu, Aasafin psalmi.

2 Jumala, älä ole ääneti!

Älä vaikene, Jumala,

älä ole niin hiljaa!

3 Sillä katso, sinun vihollisesi metelöivät

ja vihaajasi ovat nostaneet päänsä.

4 He punovat juonia sinun kansaasi vastaan

ja pitävät neuvoa suojattejasi vastaan.

5 He sanovat:

“Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa,

niin ettei Israelin nimeä enää muisteta.”

6 Yksissä tuumin he ovat neuvotelleet,

sinua vastaan he ovat tehneet liiton:

7 Edomin teltat ja ismaelilaiset,

Mooab ja hagrilaiset,

8 Gebal, Ammon ja Amalek,

Filistea ja Tyyron asukkaat.

9 Myös Assur on liittynyt heihin.

He ovat tulleet tueksi Lootin lapsille. Sela.

10 Tee heille niin kuin Midianille,

niin kuin Siiseralle,

niin kuin Jaabinille Kiisoninpurolla.

11 He tuhoutuivat Een-Doorissa,

he joutuivat lannaksi maahan.

12 Tee heidän ylhäisilleen

niin kuin Oorebille ja Seebille,

kaikille heidän ruhtinailleen

niin kuin Sebahille ja Salmunnalle,

13 jotka sanoivat:

“Ottakaamme haltuumme Jumalan asuinsijat.”

14 Jumalani, tee heidät

kuin pyöriviksi ohdakepalloiksi,

kuin kuiviksi korsiksi, joita tuuli ajaa.

15 Niin kuin tuli polttaa metsän,

niin kuin liekki korventaa vuoret,

16 niin aja heitä takaa rajuilmallasi

ja kauhistuta heitä myrskylläsi.

17 Täytä heidän kasvonsa häpeällä,

että he etsisivät sinun nimeäsi, Herra.

18 Joutukoot he häpeään

ja olkoot kauhuissaan ainaisesti,

tulkoot häväistyiksi ja hukkukoot.

19 Saakoot he tietää,

että sinä ainoa, jonka nimi on Herra,

olet korkein kaikessa maassa.

Psalmi 84

Pyhiinvaeltajan laulu

1 Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten viininkorjuulaulu. Psalmi.

2 Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi,

Herra Sebaot!

3 Minun sieluni ikävöi ja nääntyy kaipauksesta

Herran esipihoihin,

sydämeni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon

elävälle Jumalalle.

4 Löysihän lintunen kodin

ja pääskynen pesän,

johon se poikasensa laskee ‒

sinun alttarisi,

Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani.

5 Onnellisia ovat ne,

jotka asuvat sinun huoneessasi!

He ylistävät sinua alati. Sela.

6 Onnellisia ne ihmiset,

joiden voima on sinussa,

joilla on sydämellään pyhät matkat!

7 Kun he kulkevat kyynellaakson kautta,

he muuttavat sen lähteitten maaksi,

ja syyssade peittää sen siunauksilla.

8 He kulkevat voimasta voimaan,

heidät nähdään Jumalan edessä Siionissa.

9 Herra Jumala Sebaot,

kuule minun rukoukseni,

kuuntele, Jaakobin Jumala. Sela.

10 Jumala, katso kilpeämme,

katso voideltusi kasvoja!

11 Yksi päivä sinun esipihoissasi on parempi

kuin tuhat muualla.

Mieluummin olen vartijana

Jumalani huoneen kynnyksellä

kuin asun jumalattomien majoissa.

12 Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi.

Herra antaa armon ja kunnian,

ei hän pidätä hyvää niiltä,

jotka vaeltavat nuhteettomasti.

13 Herra Sebaot,

autuas se ihminen,

joka luottaa sinuun!

Psalmi 85

Herran kansa rukoilee siunauksen aikaa

1 Musiikinjohtajalle. Koorahilaisten psalmi.

2 Herra, sinä olit suosiollinen maallesi,

sinä palautit Jaakobin vankeudesta.

3 Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot

ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela.

4 Sinä vedit pois kaiken suuttumuksesi

ja käännyit pois vihasi hehkusta.

5 Palauta meidät ennallemme,

Jumala, meidän pelastajamme,

ja poista vihasi päältämme.

6 Oletko suuttunut meihin ikuisesti,

pitkitätkö vihaasi polvesta polveen?

7 Etkö virvoita meitä jälleen eloon,

että kansasi iloitsisi sinussa?

8 Herra, osoita meille armosi

ja pelasta meidät.

9 Minä tahdon kuulla, mitä Jumala puhuu;

Herra puhuu rauhaa kansalleen ja hurskailleen.

Älkööt he palatko tyhmyyteen.

10 Onhan hänen valmistamansa pelastus lähellä niitä,

jotka häntä pelkäävät,

että kunnia asuisi maassamme.

11 Armo ja totuus tapaavat toisensa,

vanhurskaus ja rauha suutelevat toisiaan.

12 Totuus versoo maasta,

ja vanhurskaus katsoo taivaasta.

13 Totisesti, Herra antaa kaikkea hyvää,

ja maamme antaa satonsa.

14 Vanhurskaus käy hänen edellään

ja valmistaa tien hänen askeleistaan.

Psalmi 86

Opeta minulle tiesi, Herra

1 Daavidin rukous.

Kallista korvasi, Herra, ja vastaa minulle,

sillä minä olen kurja ja köyhä.

2 Varjele sieluni, sillä minä olen uskollinen.

Sinä olet minun Jumalani;

pelasta palvelijasi, joka luottaa sinuun.

3 Armahda minua, Herra,

sillä sinua minä huudan kaiken päivää.

4 Ilahduta palvelijasi sielu,

sillä sinun puoleesi, Herra,

minä ylennän sieluni.

5 Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantava,

ja armosi on suuri kaikille,

jotka huutavat sinua avukseen.

6 Kuule, Herra, rukoukseni,

kuuntele tarkoin anomiseni ääntä.

7 Hätäni päivänä minä huudan sinua avukseni,

sillä sinä vastaat minulle.

8 Ei ole sinun vertaistasi jumalien joukossa, Herra,

eikä ole mitään sinun tekojesi vertaista.

9 Kaikki kansat, jotka olet tehnyt,

tulevat ja kumartuvat palvoen sinun edessäsi,

Herra, ja kunnioittavat sinun nimeäsi.

10 Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä,

sinä yksin olet Jumala.

11 Opeta minulle tiesi, Herra,

että vaeltaisin sinun totuudessasi.

Tee sydämeni ehyeksi,

että pelkäisin sinun nimeäsi.

12 Minä kiitän sinua, Herra, minun Jumalani,

kaikesta sydämestäni

ja kunnioitan sinun nimeäsi ikuisesti,

13 sillä sinun armosi on suuri minua kohtaan,

sinä olet pelastanut sieluni tuonelan syvyyksistä.

14 Jumala, röyhkeät ovat nousseet minua vastaan,

väkivaltaisten joukko tavoittelee henkeäni,

eivät he pidä sinua silmiensä edessä.

15 Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtava Jumala.

Sinä olet pitkämielinen,

suuri on sinun armosi ja uskollisuutesi.

16 Käänny puoleeni ja armahda minua!

Anna voimasi palvelijallesi,

pelasta palvelijattaresi poika.

17 Tee tunnusteko minun hyväkseni.

Nähkööt vihamieheni sen ja hävetkööt,

kun sinä, Herra, autat ja lohdutat minua.

Psalmi 87

Siion, Jumalan kaupunki

1 Koorahilaisten psalmi, laulu.

Pyhille vuorille perustamaansa kaupunkia,

2 Siionin portteja, Herra rakastaa enemmän

kuin Jaakobin kaikkia muita asuinsijoja.

3 Sinusta puhutaan kunnioittavasti,

sinä Jumalan kaupunki. Sela.

4 “Minä mainitsen tunnustajikseni

Rahabin ja Baabelin.

Katso, Filisteasta, Tyyrosta ja Kuusista

minä mainitsen: sekin on syntynyt siellä.

5 Siionista sanotaan:

Joka ainoa on syntynyt siellä.”

Hän itse, Korkein, vahvistaa sen.

6 Herra luettelee kirjatessaan kansat:

“Tämä on syntynyt siellä.” Sela.

7 Karkeloiden he laulavat:

“Kaikki lähteeni ovat sinussa.”

Psalmi 88

Epätoivoisen rukous

1 Laulu, koorahilaisten psalmi. Musiikinjohtajalle. Lauletaan kuin “Sairaus”. Esrahilaisen Heemanin mietepsalmi.

2 Herra, Jumala, minun pelastukseni,

päivällä minä huudan

ja yöllä sinun edessäsi.

3 Tulkoon rukoukseni sinun eteesi,

kallista korvasi huutoni puoleen.

4 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen,

elämäni on lähellä tuonelaa.

5 Minua pidetään hautaan menevien kaltaisena,

minä olen kuin mies,

jolta on voima poissa.

6 Minut on jätetty kuolleitten joukkoon

kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat.

Heitä sinä et enää muista,

ja heidät on erotettu sinun kädestäsi.

7 Sinä olet pannut minut syvimpään hautaan,

pimeyden syvyyksiin.

8 Sinun vihasi painaa minua,

ja kaikki tyrskysi ahdistavat minua. Sela.

9 Sinä olet karkottanut tuttavani minusta kauas,

olet tehnyt minut heille inhottavaksi.

Olen suljettuna sisään enkä pääse ulos.

10 Silmäni ovat kuihtuneet kurjuudesta.

Joka päivä minä huudan sinua, Herra,

ja ojennan käteni sinun puoleesi.

11 Teetkö sinä ihmeitä kuolleille,

nousevatko vainajat sinua kiittämään? Sela.

12 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi,

manalassa sinun uskollisuudestasi?

13 Tunnetaanko pimeydessä sinun ihmeitäsi

ja unohduksen maassa vanhurskauttasi?

14 Mutta minä huudan sinun puoleesi, Herra,

ja aamulla varhain tuon rukoukseni sinun eteesi.

15 Miksi, Herra, hylkäät sieluni,

miksi peität kasvosi minulta?

16 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa

nuoruudestani asti.

Minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

17 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni,

kauhusi tuhoavat minut.

18 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet,

kaikki yhdessä ne piirittävät minua.

19 Sinä olet karkottanut luotani kauas

rakkaani ja ystäväni;

pimeys on ainoa tuttavani.

Psalmi 89

Rukous Daavidille annettujen lupausten täyttymisestä

1 Esrahilaisen Eetanin mietepsalmi.

2 Minä laulan lakkaamatta Herran armoteoista,

julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.

3 Olenhan sanonut:

“Armo on laadittu kestämään ikuisesti,

taivaisiin sinä olet perustanut uskollisuutesi.”

4 “Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa,

olen vannonut palvelijalleni Daavidille:

5 ‘Minä vahvistan jälkeläisesi ikiajoiksi

ja rakennan sinulle valtaistuimen,

joka kestää polvesta polveen.’” Sela.

6 Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra,

ja pyhien seurakunta sinun uskollisuuttasi.

7 Sillä kuka korkeuksissa on Herran vertainen,

kuka jumalien poikien joukossa Herran kaltainen?

8 Hän on Jumala,

suuresti kunnioitettu pyhien kokouksessa,

kaikkia ympärillään olevia pelättävämpi.

9 Herra Jumala Sebaot,

kuka on sinun vertaisesi voimassa, Herra?

Uskollisuutesi ympäröi sinua.

10 Sinä hallitset meren raivon.

Kun sen aallot kohoavat,

sinä tyynnytät ne.

11 Sinä ruhjoit Rahabin kuoliaaksi.

Väkevällä käsivarrellasi sinä löit vihollisesi hajalle.

12 Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa.

Maanpiirin kaikkineen sinä olet perustanut.

13 Sinä loit pohjoisen ja etelän.

Taabor ja Hermon riemuitsevat sinun nimessäsi.

14 Sinun käsivartesi on voimaa täynnä,

väkevä on sinun kätesi,

kohotettu oikea kätesi.

15 Vanhurskaus ja oikeus

ovat sinun valtaistuimesi perustus.

Armo ja totuus käyvät kasvojesi edellä.

16 Onnellinen se kansa,

joka tuntee juhlariemun

ja vaeltaa sinun kasvojesi valossa, Herra!

17 Sinun nimessäsi he riemuitsevat kaiken päivää,

sinun vanhurskaudessasi heidät korotetaan.

18 Sinä olet heidän voimansa ja kaunistuksensa,

ja armossasi sinä kohotat meidän sarvemme.

19 Herran suojassa on meidän kilpemme,

Israelin Pyhän suojassa meidän kuninkaamme.

20 Muinoin sinä puhuit näyssä hurskaillesi ja sanoit:

“Olen antanut avun sankarille,

olen korottanut kansan keskeltä nuorukaisen.

21 Olen löytänyt palvelijani Daavidin.

Olen voidellut pyhällä öljylläni hänet,

22 jota käteni lujasti tukee

ja jota käsivarteni vahvistaa.

23 Vihollinen ei voi häntä pettää

eikä vääryyden mies häntä sortaa,

24 sillä minä murskaan hänen ahdistajansa hänen tieltään

ja lyön hänen vihamiehensä maahan.

25 Minun uskollisuuteni ja armoni ovat hänen kanssaan,

minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.

26 Minä asetan hänen kätensä meren ylle,

virtojen ylle hänen oikean kätensä.

27 Hän kutsuu minua: ‘Sinä olet Isäni,

Jumalani ja pelastukseni kallio.’

28 Niinpä minä asetan hänet esikoiseksi,

maan kuninkaista korkeimmaksi.

29 Minä säilytän armoni hänelle ikuisesti,

liittoni hänen kanssaan on luja.

30 Minä annan hänen jälkeläistensä pysyä iäti

ja hänen valtaistuimensa yhtä kauan kuin taivaat.

31 Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini

eivätkä vaella määräyksieni mukaan,

32 jos he rikkovat minun säädöksieni

eivätkä noudata käskyjäni,

33 minä rankaisen heitä vitsalla heidän rikoksistaan

ja kuritan heitä vitsauksilla

heidän pahojen tekojensa tähden.

34 Mutta armoani minä en ota häneltä pois

enkä vilpistele uskollisuudessani.

35 Minä en riko liittoani enkä muuta sitä,

mikä on huuliltani lähtenyt.

36 Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta,

totisesti, minä en valehtele Daavidille!

37 Hänen siemenensä pysyy ikuisesti

ja hänen valtaistuimensa

niin kuin aurinko minun edessäni.

38 Se pysyy lujana iäti kuin kuu,

uskollinen todistaja taivaalla.” Sela.

39 Kuitenkin sinä hylkäsit hänet

ja pidit häntä halpana,

sinä vihastuit voideltuusi.

40 Sinä olet tehnyt tyhjäksi palvelijasi liiton,

olet häväissyt hänen kruununsa

ja heittänyt sen maahan.

41 Olet särkenyt kaikki hänen muurinsa,

olet tehnyt raunioiksi hänen linnoituksensa.

42 Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet,

hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.

43 Sinä olet korottanut

hänen ahdistajiensa oikean käden,

olet tuottanut ilon kaikille hänen vihamiehilleen.

44 Olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa terän

etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.

45 Sinä olet tehnyt lopun hänen loistostaan

ja syössyt maahan hänen valtaistuimensa.

46 Olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät,

olet peittänyt hänet häpeällä. Sela.

47 Kuinka kauan, Herra?

Kätkeydytkö iäksi?

Kuinka kauan vihasi palaa kuin tuli?

48 Muista, kuinka lyhyt elämäni on!

Kuinka mitättömiksi oletkaan luonut kaikki ihmiset!

49 Kuka on se mies,

joka elää näkemättä kuolemaa,

joka pelastaa sielunsa tuonelan vallasta? Sela.

50 Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi?

Olethan vannonut Daavidille uskollisuuttasi.

51 Muista, Herra, palvelijoittesi häväistys;

minä kärsin sisimmässäni

kaikkien noiden monien kansojen vuoksi,

52 jotka herjaavat ‒ sinun vihollisesi, Herra ‒

jotka herjaavat voideltusi askeleita.

53 Kiitetty olkoon Herra, ikuisesti!

Aamen, aamen.

NELJÄS KIRJA, 90 – 106

Psalmi 90

Ihmiselämän katoavaisuus

1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous.

Herra, sinä olet ollut meidän turvapaikkamme

polvesta polveen.

2 Ennen kuin vuoret syntyivät,

ennen kuin loit maan ja maanpiirin ‒

iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.

3 Sinä palautat ihmiset tomuun.

Sinä sanot: “Palatkaa, te Aadamin lapset.”

4 Tuhat vuotta on sinun silmissäsi

kuin eilinen päivä, joka kiiti ohi,

kuin öinen vartiohetki.

5 Sinä huuhdot heidät pois kuin unen.

He ovat kuin aamulla versova ruoho:

6 aamulla se kasvaa ja puhkeaa kukkaan,

mutta illalla se leikataan, ja se lakastuu.

7 Näin me katoamme sinun vihasi voimasta,

ja sinun kiivautesi kauhistuttaa meitä.

8 Sinä asetat pahat tekomme eteesi,

salaiset syntimme kasvojesi valoon.

9 Kaikki päivämme kuluvat sinun vihasi alla,

vuotemme haihtuvat kuin huokaus.

10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta,

ja jos voimaa riittää,

kahdeksankymmentä vuotta.

Ja parhaimmillaankin ne ovat vaivaa ja turhuutta,

sillä ne kiitävät ohi,

ja me lennämme pois.

11 Kuka tuntee sinun vihasi voiman,

sinun kiivautesi,

että hän pelkäisi sinua?

12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,

että saisimme viisaan sydämen.

13 Herra, palaa takaisin!

Kuinka kauan!

Armahda palvelijoitasi.

14 Ravitse meidät aamuisin armollasi,

niin me riemuitsemme ja iloitsemme

kaikkina päivinämme.

15 Ilahduta meitä yhtä monta päivää

kuin olet nöyryyttänyt meitä,

yhtä monta vuotta

kuin olemme kokeneet pahaa.

16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi

ja heidän lapsensa sinun kunniasi.

17 Olkoon yllämme Herran,

meidän Jumalamme, lempeys.

Vahvista kättemme työ,

niin, vahvista meidän kättemme työ!

Psalmi 91

Korkeimman suojelus

1 Joka Korkeimman suojassa istuu

ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy,

2 se sanoo Herralle:

“Minun turvani ja linnani,

minun Jumalani, johon minä luotan.”

3 Hän päästää sinut linnustajan ansasta

ja surmaavasta rutosta.

4 Sulillaan hän suojaa sinua,

hänen siipiensä alla sinä saat turvan.

Kilpi ja suojus on hänen uskollisuutensa.

5 Sinä et pelkää yön kauhuja,

et päivällä lentävää nuolta,

6 et ruttoa, joka kulkee pimeässä,

et tautia, joka tekee tuhojaan keskellä päivää.

7 Kaatukoon tuhat sivultasi,

kymmenentuhatta oikealta puoleltasi,

mutta sinuun ei satu.

8 Sinä saat omin silmin katsella

ja nähdä, kuinka jumalattomille maksetaan takaisin,

9 sillä sinä ajattelet:

“Sinä, Herra, olet minun turvani.”

Korkeimman sinä olet ottanut turvapaikaksesi.

10 Ei kohtaa sinua onnettomuus,

eikä vitsaus lähesty sinun majaasi.

11 Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn

varjella sinua kaikilla teilläsi.

12 He kantavat sinua käsillään,

ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.

13 Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen yli,

sinä tallaat jalkoihisi

nuoren leijonan ja lohikäärmeen.

14 “Koska hän on kiintynyt minuun,

minä pelastan hänet.

Minä vien hänet turvaan,

koska hän tuntee minun nimeni.

15 Hän huutaa minua avukseen,

ja minä vastaan hänelle.

Minä olen hänen kanssaan ahdistuksessa.

Minä vapautan hänet

ja osoitan hänelle kunnioitusta.

16 Minä tyydytän hänet pitkällä iällä

ja suon hänen nähdä valmistamani pelastuksen.”

Psalmi 92

Vanhurskas kukoistaa

1 Psalmi, sapatinpäivän laulu.

2 Hyvä on kiittää Herraa

ja laulaa ylistystä nimellesi, sinä Korkein.

3 Hyvä on julistaa aamulla sinun armoasi

ja yön tullen sinun uskollisuuttasi

4 kymmenkielisellä soittimella ja harpulla,

lyyraa soittaen.

5 Sillä sinä olet ilahduttanut minua teoillasi, Herra,

minä riemuitsen sinun kättesi töistä.

6 Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra!

Sinun ajatuksesi ovat sangen syvät.

7 Järjetön mies ei tätä tiedä,

eikä tyhmä tätä ymmärrä.

8 Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho

ja kaikki väärintekijät kukoistavat,

se koituu heidän ikuiseksi tuhokseen.

9 Mutta sinä, Herra, olet ikuisesti korkea.

10 Totisesti, sinun vihollisesi, Herra,

totisesti, sinun vihollisesi hukkuvat,

kaikki väärintekijät joutuvat hajalleen.

11 Mutta minun sarveni sinä kohotat

kuin villihärän sarvet,

minut voidellaan tuoreella öljyllä.

12 Silmäni katsovat vainoojiani,

korvani kuulevat noista pahantekijöistä,

jotka nousivat minua vastaan.

13 Vanhurskas kukoistaa kuin palmupuu,

hän kasvaa kuin Libanonin setri.

14 Ne, jotka on istutettu Herran huoneeseen,

kukoistavat meidän Jumalamme esipihoissa.

15 Vielä vanhuudessaan he tuottavat hedelmää,

ovat vehreitä ja tuoreita

16 ja julistavat, että Herra on oikeamielinen,

hän, minun kallioni, jossa ei ole vääryyttä.

Psalmi 93

Herra on kuningas

1 Herra on kuningas,

hän on pukeutunut ylhäisyyteen.

Herra on pukeutunut,

vyöttäytynyt voimaan.

Sen tähden maanpiiri pysyy lujana,

se ei horju.

2 Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta,

hamasta ikuisuudesta olet sinä.

3 Virrat nostavat, Herra,

virrat nostavat äänensä,

virrat nostavat kuohunsa.

4 Mutta mahtavampi kuin suurten vetten pauhina,

valtavien vetten,

mahtavampi kuin meren kuohut

on Herra korkeudessa.

5 Sinun todistuksesi ovat täysin luotettavat.

Pyhyys kaunistaa sinun huonettasi, Herra,

aikojen loppuun asti.

Psalmi 94

Herra on koston Jumala

1 Koston Jumala, Herra,

koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa!

2 Nouse, maan tuomari,

maksa ylpeille heidän ansionsa mukaan.

3 Kuinka kauan jumalattomat, Herra,

kuinka kauan jumalattomat saavat riemuita?

4 He syytävät sanoja, puhuvat röyhkeästi,

he ylpeilevät, kaikki nuo väärintekijät.

5 Sinun kansaasi, Herra, he runtelevat,

he sortavat sinun perintöosaasi.

6 He tappavat leskiä ja muukalaisia,

murhaavat orpoja

7 ja sanovat: “Ei Herra näe,

ei Jaakobin Jumala huomaa.”

8 Ymmärtäkää, te kansan järjettömät,

te tyhmät, milloin tulette järkiinne?

9 Hän, joka on istuttanut korvan ‒ hänkö ei kuule?

Hän, joka on luonut silmän ‒ hänkö ei näe?

10 Hän, joka kurittaa kansoja ‒ hänkö ei nuhtelisi,

hän, joka antaa ihmiselle ymmärrystä?

11 Herra tuntee ihmisten ajatukset:

ne ovat turhuutta.

12 Onnellinen se mies,

jota sinä, Herra, kuritat

ja jolle opetat lakiasi

13 antaaksesi hänelle rauhan pahoina päivinä,

kunnes jumalattomalle on kaivettu hauta.

14 Ei Herra hylkää kansaansa

eikä jätä perintöosaansa,

15 sillä oikeus noudattaa jälleen vanhurskautta,

ja kaikki oikeamieliset seuraavat sitä.

16 Kuka nousee puolelleni pahantekijöitä vastaan,

kuka asettuu rinnalleni väärintekijöitä vastustamaan?

17 Ellei Herra olisi apunani,

sieluni asuisi kohta hiljaisuuden maassa.

18 Kun sanon: minun jalkani horjuu,

sinun armosi, Herra, tukee minua.

19 Kun minulla on paljon huolia sisimmässäni,

sinun lohdutuksesi ilahduttaa sieluani.

20 Onko yhteyttä sinun kanssasi

turmeltuneella tuomioistuimella,

jossa lain varjolla tehdään vääryyttä,

21 ahdistetaan vanhurskaan sielua

ja viaton tuomitaan syylliseksi?

22 Mutta Herrasta on tullut minulle turvapaikka,

Jumalastani minulle suojakallio.

23 Hän kääntää heidän vääryytensä

heitä itseään vastaan

ja tuhoaa heidät heidän pahuutensa tähden.

Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.

Psalmi 95

Herra on suuri Jumala

1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle,

huutakaamme riemusta pelastuksemme kalliolle!

2 Käykäämme hänen kasvojensa eteen kiittäen,

laulakaamme hänelle riemulauluja,

3 sillä Herra on suuri Jumala,

kaikkia jumalia suurempi kuningas.

4 Maan tutkimattomat syvyydet ovat hänen kädessään,

vuorten huiputkin kuuluvat hänelle.

5 Hänen on meri, hän on sen tehnyt,

kuivan maan ovat hänen kätensä muovanneet.

6 Tulkaa, palvokaamme häntä,

kumartukaamme ja polvistukaamme

Herran, Luojamme, eteen,

7 sillä hän on meidän Jumalamme.

Me olemme kansa, jota hän paimentaa,

lauma, jota hänen kätensä kaitsee.

Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä,

8 älkää kovettako sydäntänne

niin kuin Meribassa,

niin kuin Massan päivänä autiomaassa,

9 jossa teidän isänne kiusasivat

ja koettelivat minua,

vaikka olivat nähneet minun tekoni.

10 Neljäkymmentä vuotta

minä olin tympääntynyt siihen sukupolveen

ja sanoin: “He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt,

eivätkä he tunne minun teitäni.”

11 Heistä minä vannoin vihassani:

“He eivät pääse minun lepooni.”

Psalmi 96

Herra on suuri ja sangen ylistettävä

1 Laulakaa Herralle uusi laulu!

Laulakaa Herralle, kaikki maa!

2 Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään!

Julistakaa päivästä päivään ilosanomaa

hänen valmistamastaan pelastuksesta.

3 Kertokaa kansojen keskuudessa hänen kunniastaan,

hänen ihmeistään kaikkien kansojen keskellä,

4 sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä,

hän on kaikkia jumalia pelättävämpi.

5 Kaikki pakanakansojen jumalat ovat epäjumalia,

mutta Herra on tehnyt taivaat.

6 Kunnia ja loisto on hänen edessään,

voima ja kauneus hänen pyhäkössään.

7 Antakaa Herralle, te kansojen heimot,

antakaa Herralle kunnia,

tunnustakaa hänen voimansa.

8 Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia,

tuokaa uhrilahjoja ja tulkaa hänen esipihoihinsa.

9 Kumartukaa palvomaan Herraa pyhässä kauneudessa,

vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa.

10 Sanokaa kansojen keskuudessa:

“Herra on kuningas,

maanpiiri pysyy lujana, horjumatta.

Hän tuomitsee kansat oikeudenmukaisesti.”

11 Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa!

Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on!

12 Ilahtukoot kedot ja kaikki, mitä kedolla on!

Huutakoot samalla riemusta kaikki metsän puut

13 Herran edessä, sillä hän tulee,

hän tulee tuomitsemaan maata.

Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti

ja kansat totuuden mukaan.

Psalmi 97

Herra on Korkein yli kaiken maan

1 Herra on kuningas, riemuitkoon maa!

Iloitkoon saarten suuri joukko.

2 Pilvi ja pimeys on hänen ympärillään,

vanhurskaus ja oikeus

ovat hänen valtaistuimensa perustus.

3 Tuli käy hänen edellään

ja polttaa ympäriltä hänen vihollisensa.

4 Hänen salamansa valaisevat maanpiirin.

Maa näkee sen ja vapisee.

5 Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä,

koko maan Herran edessä.

6 Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan,

ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

7 Häpeään joutuvat kaikki kuvien palvojat,

jotka kerskuvat epäjumalista.

Kumartukaa hänen edessään, kaikki jumalat.

8 Siion kuulee sen ja iloitsee,

ja Juudan tyttäret riemuitsevat

sinun tuomioittesi tähden, Herra.

9 Sillä sinä, Herra,

olet Korkein yli kaiken maan,

olet ylen korkea,

ylitse kaikkien jumalien.

10 Te, jotka rakastatte Herraa,

vihatkaa pahaa.

Hän varjelee hurskaittensa sielut,

jumalattomien käsistä hän heidät pelastaa.

11 Vanhurskaalle koittaa valo

ja oikeamielisille ilo.

12 Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat!

Kiittäkää hänen pyhää nimeään!

Psalmi 98

Herra on kuningas ja tuomari

1 Psalmi.

Laulakaa Herralle uusi laulu,

sillä hän on tehnyt ihmeitä.

Hän on saanut voiton oikealla kädellään,

pyhällä käsivarrellaan.

2 Herra on ilmoittanut valmistamansa pelastuksen,

pakanoiden silmien edessä

hän on paljastanut vanhurskautensa.

3 Hän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa

Israelin heimoa kohtaan.

Kaikki maan ääret ovat nähneet

meidän Jumalamme valmistaman pelastuksen.

4 Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa!

Puhjetkaa riemuun,

iloitkaa ja laulakaa ylistystä!

5 Laulakaa Herran ylistystä lyyran säestyksellä,

lyyran ja ylistyslaulun sävelin,

6 vaskitorvilla ja pasuunan pauhulla.

Kohottakaa riemuhuuto Herran, kuninkaan, edessä!

7 Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on,

maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

8 Virrat taputtakoot käsiään,

vuoret yhtykööt riemuhuutoon

9 Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maata.

Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti

ja kansat oikeuden mukaan.

Psalmi 99

Herra, meidän Jumalamme, on pyhä

1 Herra on kuningas ‒ vaviskoot kansat!

Hän istuu kerubien keskellä ‒ vavahdelkoon maa!

2 Herra on suuri Siionissa,

korkea yli kaikkien kansojen.

3 Kiittäkööt ne sinun nimeäsi,

suurta ja pelättävää.

Se on pyhä.

4 Kuninkaan voima on siinä,

että hän rakastaa oikeutta.

Sinä olet asettanut oikeudenmukaisuuden kohdalleen,

oikeuden ja vanhurskauden sinä toteutat Jaakobissa.

5 Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme,

kumartukaa palvoen hänen jalkojensa astinlaudan eteen.

Hän on pyhä.

6 Mooses ja Aaron ovat hänen pappiensa joukossa,

Samuel niiden joukossa,

jotka huutavat avuksi hänen nimeään.

He huutavat avuksi Herraa,

ja hän vastaa heille.

7 Pilvipatsaasta hän puhui heille.

He noudattivat hänen todistuksiaan

ja käskyjä, jotka hän oli heille antanut.

8 Herra, meidän Jumalamme, sinä vastasit heille.

Sinä olit heille anteeksiantava Jumala

mutta kostit heidän pahat tekonsa.

9 Ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme!

Kumartukaa palvoen hänen pyhää vuortaan kohti,

sillä Herra, meidän Jumalamme, on pyhä.

100

Psalmi 100

Palvelkaa Herraa iloiten!

1 Kiitospsalmi.

Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa!

2 Palvelkaa Herraa iloiten,

tulkaa hänen kasvojensa eteen riemuiten.

3 Tietäkää, että Herra on Jumala.

Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,

hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

4 Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen,

hänen esipihoihinsa ylistäen.

Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään,

5 sillä Herra on hyvä.

Hänen armonsa pysyy ikuisesti

ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

101

Psalmi 101

Jumalan mielen mukainen hallitsija

1 Daavidin psalmi.

Armosta ja oikeudesta minä laulan,

sinulle, Herra, minä laulan ylistystä.

2 Tahdon kulkea viisaasti nuhteettomuuden tiellä.

Milloin tulet minun luokseni?

Tahdon vaeltaa vilpittömin sydämin kodissani.

3 En kiinnitä silmiäni siihen, mikä on turmiollista.

Eksyttäväistä menoa minä vihaan,

se ei saa tarttua minuun.

4 Kiero sydän poistukoon minusta,

pahasta en tahdo tietää.

5 Joka salaa panettelee lähimmäistään,

sen minä hävitän.

Ylpeitä silmiä ja kopeaa sydäntä ‒ niitä minä en siedä.

6 Minun silmäni etsivät maan uskollisia,

että he asuisivat minun kanssani.

Joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä,

se saa palvella minua.

7 Minun talossani ei saa asua petoksen harjoittaja,

valheiden puhuja ei kestä silmieni edessä.

8 Joka aamu minä hävitän maasta kaikki jumalattomat,

tuhotakseni Herran kaupungista kaikki väärintekijät.

102

Psalmi 102

Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

2 Herra, kuule rukoukseni,

tulkoon avunhuutoni eteesi.

3 Älä kätke minulta kasvojasi,

kun minulla on ahdistus.

Kallista korvasi minun puoleeni.

Kiiruhda vastaamaan minulle,

kun huudan sinua avuksi,

4 sillä päiväni ovat haihtuneet kuin savu

ja luitani polttaa kuin ahjossa.

5 Sydämeni on kuin tallattu ja kuivunut ruoho,

sillä minä olen unohtanut syödä leipääni.

6 Äänekkään valitukseni tähden

olen pelkkää luuta ja nahkaa.

7 Olen kuin pelikaani autiomaassa,

minusta on tullut kuin huuhkaja raunioissa.

8 Unettomana makaan,

olen kuin yksinäinen lintu katolla.

9 Kaiken päivää viholliseni häpäisevät minua.

Ne, jotka pitävät minua pilkkanaan,

ovat vannoneet valan minua vastaan.

10 Minä syön tuhkaa kuin leipää

ja sekoitan juomani kyynelillä

11 sinun vihasi ja kiivastumisesi tähden,

sillä sinä olet nostanut minut ylös

ja viskannut pois.

12 Päiväni ovat kuin pitenevä varjo,

ja minä kuivun kuin ruoho.

13 Mutta sinä, Herra, pysyt ikuisesti,

sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

14 Sinä nouset ja armahdat Siionia.

On aika tehdä sille laupeus,

sillä määrähetki on tullut.

15 Sen kivet ovat palvelijoillesi rakkaita,

ja heidän on sääli sen multaa.

16 Kansat pelkäävät Herran nimeä

ja kaikki maan kuninkaat hänen kunniaansa,

17 kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

18 Hän kääntyy niiden rukouksen puoleen,

jotka ovat menettäneet kaikkensa,

eikä halveksi heidän rukoustaan.

19 Tämä kirjoitettakoon tulevalle sukupolvelle,

ja kansa, joka vastaisuudessa luodaan,

ylistää Herraa.

20 Herra katseli pyhästä korkeudestaan,

hän katsoi taivaasta maahan

21 kuullakseen vankien huokaukset,

vapauttaakseen kuoleman lapset,

22 että Siionissa julistettaisiin Herran nimeä

ja Jerusalemissa hänen ylistystään,

23 kun kansat kokoontuvat yhteen,

valtakunnat palvelemaan Herraa.

24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani,

lyhentänyt päiväni.

25 Minä sanon: Jumalani,

älä ota minua pois kesken ikääni,

sinä, jonka vuodet kestävät polvesta polveen.

26 Muinoin sinä perustit maan,

ja taivaat ovat sinun kättesi tekoa.

27 Ne katoavat, mutta sinä pysyt;

ne kuluvat kaikki kuin vaate.

Sinä vaihdat ne kuin vaatteet,

ja ne vaihtuvat.

28 Mutta sinä olet aina sama,

eivätkä sinun vuotesi lopu.

29 Sinun palvelijoittesi lapset asuvat turvassa,

ja heidän jälkeläisensä vahvistuvat sinun edessäsi.

103

Psalmi 103

Herra on laupias ja armahtava

1 Daavidin psalmi.

Ylistä Herraa, minun sieluni,

ja kaikki mitä minussa on,

hänen pyhää nimeään.

2 Ylistä Herraa, minun sieluni,

äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt.

3 Hän antaa kaikki syntisi anteeksi

ja parantaa kaikki sairautesi.

4 Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta

ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella.

5 Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään;

sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka.

6 Herra tekee vanhurskaita tekoja

ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

7 Hän on tehnyt tiensä tunnetuksi Moosekselle,

tekonsa Israelin lapsille.

8 Herra on laupias ja armahtava,

pitkämielinen, ja hänen armonsa on suuri.

9 Ei hän aina riitele

eikä pidä vihaa ikuisesti.

10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan

eikä maksa meille pahojen tekojemme mukaan.

11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yllä,

niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan,

jotka häntä pelkäävät.

12 Niin kaukana kuin itä on lännestä,

niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

13 Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,

niin Herrakin armahtaa niitä,

jotka häntä pelkäävät.

14 Sillä hän tietää,

millaista tekoa me olemme;

hän muistaa, että olemme tomua.

15 Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho;

hän kukoistaa kuin kedon kukka.

16 Kun tuuli käy hänen ylitseen,

ei häntä enää ole,

eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

17 Mutta Herran armo pysyy

ikuisuudesta ikuisuuteen

niille, jotka häntä pelkäävät,

ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,

18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa,

muistavat hänen asetuksensa

ja noudattavat niitä.

19 Herra on asettanut istuimensa taivaisiin,

ja hänen kuninkuutensa hallitsee kaikkea.

20 Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä,

te väkevät sankarit,

jotka toteutatte hänen sanansa,

kun kuulette hänen sanansa äänen.

21 Ylistäkää Herraa, kaikki hänen joukkonsa,

te hänen palvelijansa,

jotka täytätte hänen tahtonsa.

22 Ylistäkää Herraa, kaikki hänen luotunsa

hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa.

Ylistä Herraa, minun sieluni!

104

Psalmi 104

Herran luomistekojen ylistys

1 Ylistä Herraa, minun sieluni!

Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri;

olet pukeutunut loistoon ja kirkkauteen.

2 Sinä verhoudut valoon kuin viittaan,

sinä levität taivaat kuin telttakankaan.

3 Sinä rakennat yläsalisi vetten keskelle,

teet pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulen siivillä.

4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi,

palvelijoiksesi tulenliekit.

5 Sinä asetit maan perustuksilleen,

niin ettei se ikinä horju.

6 Sinä peitit syvyyden kuin vaatteella,

vedet seisoivat vuorten yllä.

7 Ne pakenivat sinun nuhteluasi,

sinun jylinäsi ääntä ne riensivät pakoon.

8 Vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat

paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

9 Sinä asetit rajan, jonka yli vedet eivät käy

eivätkä palaa peittämään maata.

10 Sinä puhkaisit lähteet laaksoihin.

Vedet virtaavat vuorten välissä

11 ja antavat juoman kaikille kedon eläimille;

villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

12 Niiden äärellä asuvat taivaan linnut

ja laulavat lehvien välistä.

13 Yläsaleistaan hän kastelee vuoret;

sinun töittesi hedelmistä maa tulee kylläiseksi.

14 Hän kasvattaa ruohon karjalle

ja kasvit ihmisen viljeltäviksi,

tuottamaan maasta leivän.

15 Viini ilahduttaa ihmisen sydämen,

öljy saa hänen kasvonsa kiiltämään,

ja leipä vahvistaa hänen sydäntään.

16 Kyllikseen saavat vettä Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

17 Niissä pesivät linnut,

haikaralla on sypresseissä kotinsa.

18 Korkeat vuoret ovat kauriita varten,

kalliot ovat tamaanien suojana.

19 Hän on tehnyt kuun näyttämään aikoja,

aurinko tietää laskunsa hetken.

20 Sinä teet pimeän, ja tulee yö.

Silloin kaikki metsän eläimet lähtevät liikkeelle.

21 Nuoret leijonat karjuvat saalista

ja pyytävät Jumalalta ruokaansa.

22 Aurinko nousee ‒ ne vetäytyvät pois

ja laskeutuvat makuulle pesäpaikkoihinsa.

23 Silloin ihminen lähtee toimiinsa

ja on työssään iltaan asti.

24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra!

Sinä olet tehnyt ne kaikki viisaasti.

Maa on täynnä sinun luotujasi.

25 Merikin, suuri ja aava ‒

siinä vilisee lukematon määrä

pieniä ja suuria eläimiä.

26 Siellä kulkevat laivat,

siellä on Leviatan,

jonka sinä olet luonut kisailemaan siellä.

27 Kaikki ne odottavat sinua,

että antaisit niille ruuan ajallaan.

28 Sinä jakelet niille, ja ne kokoavat,

sinä avaat kätesi,

ja ne tulevat kylläisiksi hyvyydestäsi.

29 Kun sinä peität kasvosi, ne pelästyvät.

Kun otat pois niiden hengen, ne kuolevat

ja palaavat jälleen tomuun.

30 Kun sinä lähetät Henkesi, ne luodaan,

ja sinä uudistat maan kasvot.

31 Pysyköön Herran kunnia ikuisesti,

saakoon Herra iloita teoistaan!

32 Hän katsoo maata, ja se vapisee,

hän koskettaa vuoria, ja ne savuavat.

33 Minä laulan Herralle koko elämäni ajan,

laulan ylistystä Jumalalleni niin kauan kuin elän.

34 Olkoon mietiskelyni hänelle mieluisaa.

Minä iloitsen Herrassa.

35 Hävitkööt syntiset maasta,

älköön jumalattomia enää olko.

Ylistä minun sieluni Herraa!

Halleluja!

105

Psalmi 105

Herran armotekojen ylistys

1 Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,

tehkää hänen tekonsa tunnetuiksi kansojen keskuudessa!

2 Laulakaa hänelle, laulakaa hänelle ylistystä,

kertokaa kaikista hänen ihmeistään!

3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne!

Iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

4 Etsikää Herraa ja hänen voimaansa,

etsikää alati hänen kasvojaan.

5 Muistakaa hänen ihmeitään, jotka hän on tehnyt,

hänen tunnustekojaan ja hänen suunsa tuomioita,

6 te Abrahamin, hänen palvelijansa, siemen,

te Jaakobin lapset, hänen valittunsa.

7 Hän on Herra, meidän Jumalamme.

Hänen tuomionsa ulottuvat yli koko maan.

8 Hän muistaa ikuisesti liittonsa,

säätämänsä sanan tuhansiin sukupolviin,

9 liittonsa, jonka hän teki Abrahamin kanssa,

ja valansa, jonka hän vannoi Iisakille.

10 Hän vahvisti sen säädökseksi Jaakobille,

Israelille ikuiseksi liitoksi,

11 sanoen: “Sinulle minä annan Kanaaninmaan,

teidän perintöosaksenne.”

12 Heitä oli vähäinen joukko, vain muutamia,

ja he olivat muukalaisia siinä maassa.

13 He vaelsivat kansasta kansaan

ja valtakunnasta toiseen.

14 Hän ei sallinut kenenkään heitä sortaa,

hän nuhteli kuninkaita heidän vuokseen:

15 “Älkää koskeko minun voideltuihini,

älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.”

16 Hän kutsui nälänhädän maahan,

mursi kaiken leivän tuen.

17 Hän oli lähettänyt heidän edellään miehen:

Joosef oli myyty orjaksi.

18 Hänen jalkojaan vaivattiin kahleilla.

Hän joutui rautoihin,

19 kunnes hänen sanansa kävi toteen

ja Herran sana oli puhdistanut hänet.

20 Silloin kuningas lähetti vapauttamaan hänet,

kansojen hallitsija päästi hänet vapaaksi.

21 Hän pani Joosefin talonsa herraksi

ja kaiken omaisuutensa hoitajaksi,

22 sitomaan faraon ruhtinaat tahtoonsa

ja opettamaan hänen vanhimmilleen viisautta.

23 Niin Israel tuli Egyptiin,

Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

24 Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi,

väkevämmäksi kuin sen ahdistajat,

25 joiden sydämet hän käänsi vihaamaan Jumalan kansaa,

kohtelemaan kavalasti hänen palvelijoitaan.

26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa,

ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

27 Nämä tekivät hänen tunnustekojaan egyptiläisten keskellä,

ihmeitä Haamin maassa.

28 Hän lähetti pimeyden, ja pimeys tuli,

eivätkä he voineet vastustaa hänen sanojaan.

29 Hän muutti vedet vereksi

ja antoi heidän kalojensa kuolla.

30 Heidän maansa vilisi sammakoita

kuninkaiden makuuhuoneita myöten.

31 Hän sanoi, ja tuli paarmoja

ja syöpäläisiä kaikkialle heidän alueelleen.

32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan

ja tulen leimauksia heidän maahansa.

33 Hän hävitti heidän viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa

ja pirstoi puut heidän alueeltaan.

34 Hän sanoi, ja tuli heinäsirkkoja

ja niiden toukkia lukematon joukko,

35 ja ne söivät kaiken vihannan heidän maastaan,

söivät heidän maansa hedelmät.

36 Hän surmasi kaikki esikoiset heidän maassaan,

kaikki heidän miehuutensa ensihedelmät.

37 Sitten hän vei Israelin sieltä pois

varustettuna hopealla ja kullalla,

eikä sen heimoissa ollut kompastelevia.

38 Egypti iloitsi heidän lähdöstään,

sillä sen oli vallannut kauhu heidän vuokseen.

39 Herra levitti kansansa suojaksi pilven

ja tulen valaisemaan yötä.

40 Kansa pyysi, ja hän laittoi tulemaan viiriäisiä

ja antoi heille kylliksi taivaan leipää.

41 Hän avasi kallion, ja vedet virtasivat,

kuivassa maassa juoksivat virrat.

42 Sillä hän muisti pyhän sanansa,

hän muisti palvelijaansa Abrahamia.

43 Hän vei kansansa pois sen iloitessa,

valittunsa riemuhuudon raikuessa.

44 Hän antoi heille pakanakansojen maat,

ja he perivät kansakuntien vaivannäön hedelmät,

45 että he noudattaisivat hänen säädöksiään

ja seuraisivat hänen opetuksiaan.

Halleluja!

106

Psalmi 106

Herran uskollisuus, Israelin uskottomuus

1 Halleluja!

Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

hänen armonsa pysyy ikuisesti.

2 Kuka voi luetella Herran voimateot,

kylliksi kuuluttaa hänen ylistystään?

3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta,

jotka aina toimivat vanhurskaasti!

4 Herra, muista minua suosiolla,

jota kansallesi osoitat.

Etsi minua ja pelasta minut,

5 että näkisin valittujesi onnen

ja saisin iloita yhdessä kansasi kanssa,

kerskata perintöosasi kanssa.

6 Me olemme tehneet syntiä isiemme tavoin,

olemme tehneet pahaa, olleet jumalattomia.

7 Meidän isämme eivät ymmärtäneet sinun ihmeitäsi Egyptissä,

eivät muistaneet monia armotekojasi,

vaan kapinoivat meren rannalla, Kaislameren äärellä.

8 Mutta Herra pelasti heidät nimensä tähden,

tehdäkseen voimansa tunnetuksi.

9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui.

Hän kuljetti heitä syvyyksien halki kuin autiomaassa.

10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä

ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa,

yksikään niistä ei jäänyt jäljelle.

12 Silloin he uskoivat hänen sanansa

ja lauloivat hänen ylistystään.

13 Mutta pian he unohtivat hänen tekonsa

eivätkä odottaneet hänen neuvoaan.

14 He hehkuivat himosta autiomaassa

ja kiusasivat Jumalaa aavikolla.

15 Niinpä hän antoi heille, mitä he pyysivät,

mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

16 He kadehtivat leirissä Moosesta

ja Aaronia, Herran pyhää.

17 Silloin maa aukeni ja nieli Daatanin,

peitti Abiramin joukon.

18 Heidän joukossaan syttyi tuli,

liekki poltti jumalattomat.

19 He tekivät mullikan Hoorebilla

ja kumartuivat palvomaan valettua kuvaa.

20 He vaihtoivat Kunniansa

ruohoa syövän härän kuvaan.

21 He unohtivat Jumalan, pelastajansa,

joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

22 ihmeitä Haamin maassa,

pelottavia tekoja Kaislameren äärellä.

23 Hän olisi tuhonnut heidät,

ellei Mooses, hänen valittunsa,

olisi seisonut välimiehenä hänen edessään

ja kääntänyt pois hänen vihaansa tuhoa tuottamasta.

24 He pitivät halpana ihanan maan

eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

25 He nurisivat teltoissaan

eivätkä kuunnelleet Herran ääntä.

26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan

kaataakseen heidät autiomaassa,

27 heittääkseen heidän jälkeläisensä kansojen sekaan

ja hajottaakseen heidät vieraisiin maihin.

28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria,

söivät kuolleille jumalille tuotuja uhreja

29 ja vihoittivat teoillaan Jumalan.

Silloin vitsaus puhkesi heidän keskuudessaan.

30 Mutta Piinehas astui esiin,

pani tuomion täytäntöön,

ja vitsaus lakkasi.

31 Se luettiin hänelle vanhurskaudeksi,

polvesta polveen, ikuisesti.

32 He vihastuttivat Jumalan Meriban vesien äärellä.

Mooseksen kävi pahoin heidän vuokseen,

33 sillä he katkeroittivat hänen mielensä,

ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

34 He eivät hävittäneet kansoja,

jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

35 vaan sekoittuivat vieraisiin kansoihin

ja ottivat oppia heidän teoistaan.

36 He palvelivat heidän jumalankuviaan,

ja niistä tuli heille ansa.

37 He uhrasivat poikiaan

ja tyttäriään riivaajille.

38 He vuodattivat viatonta verta,

poikiensa ja tyttäriensä verta,

ja uhrasivat heidät Kanaanin epäjumalille.

Maa saastui verenvuodatuksesta,

39 he saastuttivat itsensä töillään

ja olivat haureellisia teoissaan.

40 Herra vihastui kansaansa

ja inhosi perintöosaansa.

41 Hän antoi heidät vieraiden kansojen käsiin,

ja heidän vihamiehensä hallitsivat heitä.

42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä,

ja heidän oli alistuttava näiden käden alle.

43 Monet kerrat Herra pelasti heidät,

mutta he niskoittelivat oman mielensä mukaan

ja sortuivat pahojen tekojensa tähden.

44 Kuitenkin hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan,

kun kuuli heidän huutonsa.

45 Hän muisti heidän kanssaan tekemänsä liiton

ja sääli heitä suuressa armossaan.

46 Hän salli heidän saada laupeutta kaikilta,

jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme!

Kokoa meidät kansojen seasta,

että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi

ja pitäisimme kunnianamme sinun ylistystäsi.

48 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala,

iankaikkisesta iankaikkiseen,

ja kaikki kansa sanokoon: “Aamen. Halleluja!”

VIIDES KIRJA, 107 – 150

107

Psalmi 107

Lunastettujen kiitoslaulu

1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

hänen armonsa pysyy ikuisesti.

2 Näin sanokoot Herran lunastetut,

jotka hän on lunastanut ahdistajan kädestä

3 ja koonnut vieraista maista,

idästä ja lännestä,

pohjoisesta ja meren suunnalta.

4 He harhailivat autiomaassa,

kuivassa maassa,

löytämättä tietä kaupunkiin,

johon asettua asumaan.

5 Heillä oli nälkä ja jano,

heidän sielunsa nääntyi.

6 Mutta hädässään he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät ahdingosta.

7 Hän ohjasi heidät kulkemaan

suoraa tietä kaupunkiin, jossa asua.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan

ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan,

9 sillä hän tyydyttää nääntyvän sielun

ja täyttää nälkäisen sielun hyvillä antimilla.

10 He istuivat pimeydessä ja kuoleman varjossa,

vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

11 koska olivat niskoitelleet Jumalan sanoja vastaan

ja pitäneet halpana Korkeimman neuvon.

12 Hän lannisti heidän mielensä raadannalla.

He sortuivat, eikä ollut auttajaa.

13 Silloin he huusivat hädässään Herraa,

ja hän pelasti heidät ahdingosta.

14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja kuoleman varjosta

ja katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan

ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan,

16 sillä hän särkee vaskiset ovet

ja rikkoo rautaiset salvat.

17 He olivat tyhmiä vaeltaessaan syntisesti

ja saivat kärsiä vaivaa pahojen tekojensa tähden.

18 Kaikki ruoka inhotti heitä,

ja he saapuivat kuoleman porteille asti.

19 Silloin he huusivat hädässään Herraa,

ja hän pelasti heidät ahdingosta.

20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät.

Hän pelasti heidät tuhosta.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan

ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan.

22 Uhratkoot kiitosuhreja

ja kertokoot riemuhuudoin hänen töistään.

23 He lähtivät laivoilla merelle

ja tekivät työtä aavoilla vesillä.

24 He näkivät Herran teot,

hänen ihmeensä meren syvyyksissä.

25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen,

aallot kohosivat korkealle.

26 He kohosivat kohti taivasta,

vajosivat syvyyksiin,

heidän sielunsa nääntyi hädässä.

27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopuneet,

ja kaikki heidän viisautensa raukeni.

28 Silloin he huusivat hädässään Herraa,

ja hän vapautti heidät ahdingosta.

29 Hän tyynnytti myrskyn,

ja meren aallot hiljenivät.

30 He iloitsivat, kun ne vaikenivat,

ja hän johti heidät kaivattuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostaan

ja hänen ihmeistään ihmislapsia kohtaan.

32 Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansankokouksessa

ja ylistäkööt häntä vanhinten istunnossa.

33 Hän muutti virrat autiomaaksi

ja vesilähteet janoiseksi maaksi,

34 hedelmällisen maan suola-aroksi

sen asukkaiden pahuuden tähden.

35 Hän muutti autiomaan vesilammikoiksi

ja kuivan maan vesilähteiksi.

36 Hän asutti sinne nälkäiset,

ja he rakensivat kaupungin asuakseen siinä.

37 He kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja,

jotka tuottivat runsaan sadon.

38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti,

eikä hän antanut heidän karjansa vähetä.

39 Mutta sorron, onnettomuuden ja huolten painon alla

he vähenivät ja vaipuivat maahan.

40 Hän vuodattaa halveksuntaa ruhtinaitten päälle

ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,

41 mutta nostaa köyhän kurjuudesta

ja tekee suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

42 Oikeamieliset näkevät sen ja iloitsevat,

ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

43 Joka on viisas, se pitäköön nämä mielessään

ja tutkikoon Herran armotekoja.

108

Psalmi 108

Kiitos ja rukous

1 Laulu. Daavidin psalmi.

2 Minun sydämeni on valmis, Jumala;

minä tahdon laulaa ja soittaa.

Se olkoon kunniani.

3 Herätkää, harppu ja lyyra!

Minä tahdon herättää aamuruskon.

4 Herra, sinua minä kiitän kansojen keskellä

ja laulan ylistystäsi kansakuntien keskuudessa.

5 Sillä suuri, yli taivaitten, on sinun armosi,

ja sinun uskollisuutesi ulottuu pilviin asti.

6 Kohoa yli taivaitten, Jumala,

kohotkoon kirkkautesi yli kaiken maan!

7 Jotta rakkaasi vapautettaisiin,

auta meitä oikealla kädelläsi ja vastaa minulle.

8 Jumala on puhunut pyhyydessään:

“Riemuiten minä jaan Sikemin

ja mittaan Sukkotin laakson.

9 Minun on Gilead, minun on Manasse.

Efraim on pääni suojus,

Juuda on valtikkani.

10 Mooab on minun pesuastiani,

Edomiin minä viskaan kenkäni.

Minä nostan riemuhuudon Filistean yli.”

11 Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin?

Kuka johtaa minut Edomiin?

12 Etkö sinä, Jumala, hylännyt meidät?

Et lähtenyt, Jumala, sotajoukkojemme kanssa.

13 Anna meille apu ahdistajaa vastaan,

sillä ihmisten apu on turha.

14 Jumalan voimassa me teemme väkeviä tekoja.

Hän tallaa ahdistajamme maahan.

109

Psalmi 109

Syyttömästi vainotun rukous

1 Musiikinjohtajalle. Daavidin psalmi.

Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti,

2 sillä jumalattomat ja petolliset

ovat avanneet suunsa minua vastaan.

He puhuvat minulle valheellisin kielin.

3 Vihan sanoin he ovat minut piirittäneet

ja sotivat syyttä minua vastaan.

4 Rakkauteni palkaksi he syyttävät minua,

mutta minä vain rukoilen.

5 He palkitsevat minulle hyvän pahalla

ja rakkauteni vihalla.

6 Aseta jumalaton vihamiestäni vastaan,

seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellaan.

7 Oikeuden edessä hän osoittautukoon syylliseksi,

ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

8 Olkoot hänen päivänsä vähälukuiset,

ottakoon toinen hänen tehtävänsä.

9 Tulkoon hänen lapsistaan orpoja

ja hänen vaimostaan leski.

10 Kuljeksikoot hänen lapsensa aina kerjäten,

anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

11 Koronkiskuri saalistakoon kaiken hänen omansa,

ja vieraat riistäkööt hänen työnsä hedelmät.

12 Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta,

älköön kukaan armahtako hänen orpojaan.

13 Hänen jälkeläisensä hävitkööt,

pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

14 Hänen isiensä rikkomukset pysykööt Herran muistissa,

älköönkä hänen äitinsä syntiä pyyhittäkö pois.

15 Olkoot ne aina Herran edessä,

ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä,

16 koska tuo mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta

vaan vainosi kurjaa ja köyhää

ja sydämen tuskassa olevaa tappaakseen hänet.

17 Hän rakasti kirousta,

ja se kohtasi häntä.

Hän ei huolinut siunauksesta,

ja se loittoni hänestä kauas.

18 Hän puki kirouksen ylleen kuin vaatteensa,

ja se meni hänen sisuksiinsa kuin vesi

ja hänen luihinsa kuin öljy.

19 Se olkoon vaate, johon hän verhoutuu,

ja vyö, jolla hän itsensä aina vyöttää.

20 Tämä olkoon Herralta palkka minun syyttäjilleni

ja niille, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

21 Mutta sinä, Herra, minun Herrani,

toimi puolestani nimesi tähden,

sillä sinun armosi on hyvä.

Pelasta minut,

22 sillä minä olen kurja ja köyhä

ja sydämeni on haavoittunut rinnassani.

23 Minä katoan kuin pitenevä varjo,

minut pudistellaan pois kuin heinäsirkka.

24 Polveni horjuvat paastoamisesta,

ja ruumiini on kuihtunut rasvattomaksi.

25 Olen joutunut heidän herjattavakseen.

Minut nähdessään he nyökyttävät päätään.

26 Auta minua, Herra, minun Jumalani,

pelasta minut armossasi.

27 Tulkoot he tietämään,

että tämä on sinun kätesi työtä,

että sinä, Herra, sen teit.

28 He kiroavat, mutta sinä siunaat.

He nousevat ja joutuvat häpeään,

mutta palvelijasi saa iloita.

29 Olkoon vastustajieni pukuna häväistys,

kietoutukoot he häpeäänsä kuin viittaan.

30 Minun suuni kiittää suuresti Herraa,

ja monien keskellä minä ylistän häntä.

31 Sillä Herra seisoo köyhän oikealla puolella

ja pelastaa hänet niiden käsistä,

jotka hänet tuomitsevat.

110

Psalmi 110

Herran Voideltu

1 Daavidin psalmi.

Herra sanoi minun Herralleni:

“Istu minun oikealle puolelleni,

kunnes minä panen vihollisesi

sinun jalkojesi astinlaudaksi.”

2 Sinun voimasi valtikan

Herra ojentaa Siionista:

“Hallitse vihollistesi keskellä!

3 Sinun kansasi on altis

sinun voimasi päivänä.

Pyhässä kauneudessa –

kuin kasteen aamuruskon kohdusta –

olen sinut synnyttänyt.”

4 Herra on vannonut

eikä muuta mieltään:

“Sinä olet pappi ikuisesti,

Melkisedekin järjestyksen mukaan.”

5 Herra on sinun oikealla puolellasi,

hän murskaa kuninkaat vihansa päivänä.

6 Hän tuomitsee kansojen keskuudessa.

Kaikkialla on ruumiita!

Hän murskaa päitä laajalti maan päällä.

7 Hän juo purosta tien varrelta,

sen tähden hän kohottaa päänsä.

111

Psalmi 111

Herran teot ovat suuria

1 Halleluja!

Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni

oikeamielisten kokouksessa ja seurakunnassa.

2 Suuret ovat Herran teot.

Kaikki, jotka ovat niihin mieltyneet,

tutkivat niitä.

3 Kunniakkaat ja ihanat ovat hänen tekonsa,

hänen vanhurskautensa pysyy iäti.

4 Hän on tehnyt ihmeensä muistettaviksi.

Herra on armollinen ja laupias.

5 Hän antaa ruuan niille,

jotka häntä pelkäävät,

hän muistaa liittonsa ikuisesti.

6 Hän ilmoitti kansalleen tekojensa voiman

antaessaan heille kansojen perintöosan.

7 Hänen kättensä teot ovat totuus ja oikeus.

Luotettavia ovat kaikki hänen asetuksensa,

8 ne pysyvät lujina aina ja ikuisesti.

Ne on laadittu totuudessa ja oikeamielisesti.

9 Hän lähetti kansalleen lunastuksen,

sääti liittonsa ikuisiksi ajoiksi.

Pyhä ja pelättävä on hänen nimensä.

10 Herran pelko on viisauden alku,

hyvä ymmärrys kaikille, jotka sitä noudattavat.

Hänen ylistyksensä pysyy ikuisesti.

112

Psalmi 112

Herraa pelkäävän onni

1 Halleluja!

Autuas se mies, joka pelkää Herraa

ja on suuresti mieltynyt hänen käskyihinsä.

2 Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia,

oikeamielisten suku tulee siunatuksi.

3 Varallisuutta ja rikkautta on hänen kodissaan.

Hänen vanhurskautensa pysyy iäti.

4 Oikeamielisille loistaa pimeydessä valo,

armollinen, laupias ja vanhurskas.

5 Hyvin käy sen miehen,

joka on laupias ja antaa lainaksi,

joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.

6 Hän ei ikinä horju.

Vanhurskas muistetaan ikuisesti.

7 Ei hän pelkää pahaa sanomaa.

Hänen sydämensä on vahva,

hän turvaa Herraan.

8 Hänen sydämensä on luja ja peloton,

ja lopulta hän katselee iloiten ahdistajiaan.

9 Hän jakelee, hän antaa köyhille,

hänen vanhurskautensa pysyy ainaisesti,

hänen sarvensa kohoaa kunniassa.

10 Jumalaton näkee sen ja raivostuu,

hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu.

Jumalattomien halu raukeaa tyhjiin.

113

Psalmi 113

Herra on alhaisten auttaja

1 Halleluja!

Ylistäkää, te Herran palvelijat,

ylistäkää Herran nimeä!

2 Kiitetty olkoon Herran nimi

nyt ja ikuisesti!

3 Auringon noususta sen laskuun saakka

olkoon Herran nimi ylistetty.

4 Herra on korkea yli kaikkien kansojen,

yli taivaitten kohoaa hänen kunniansa.

5 Kuka on niin kuin Herra, meidän Jumalamme,

joka istuu korkealla, valtaistuimellaan,

6 ja alentuu katsomaan

taivasta ja maata?

7 Hän nostaa tomusta vähäosaisen,

korottaa tunkiolta köyhän

8 asettaakseen hänet istumaan ruhtinaiden rinnalle,

kansansa ruhtinaiden rinnalle.

9 Hän saattaa hedelmättömän asumaan kodissa

iloisena lasten äitinä.

Halleluja!

114

Psalmi 114

Israelin pelastuminen Egyptistä

1 Kun Israel lähti Egyptistä,

Jaakobin suku vieraskielisestä kansasta,

2 silloin Juudasta tuli Herran pyhäkkö,

Israelista hänen valtakuntansa.

3 Meri näki sen ja pakeni,

Jordan kääntyi takaisin.

4 Vuoret hyppivät kuin pässit,

kukkulat kuin lampaiden karitsat.

5 Mikä sinun on, meri, kun pakenet,

Jordan, kun käännyt takaisin?

6 Vuoret, miksi te hypitte kuin pässit,

te kukkulat kuin lampaiden karitsat?

7 Vapise, maa, Herran kasvojen edessä,

Jaakobin Jumalan kasvojen edessä.

8 Hän muuttaa kallion vesilammeksi,

kovan kiven vesilähteeksi.

115

Psalmi 115

Israel, luota Herraan!

1 Älä meille, Herra, älä meille

vaan omalle nimellesi anna kunnia,

armosi ja totuutesi tähden.

2 Miksi kansat saisivat sanoa:

“Missä onkaan heidän Jumalansa?”

3 Meidän Jumalamme on taivaissa.

Kaiken, mitä hän tahtoo, hän tekee.

4 Kansojen epäjumalat ovat hopeaa ja kultaa,

ihmiskätten tekoa.

5 Suu niillä on, mutta ne eivät puhu,

silmät, mutta ne eivät näe.

6 Korvat niillä on, mutta ne eivät kuule,

nenä, mutta hajua ne eivät tunne.

7 Niiden kädet eivät koskettele,

niiden jalat eivät astu,

ei tule ääntä niiden kurkusta.

8 Niiden kaltaisiksi tulevat niiden tekijät

ja kaikki, jotka niihin luottavat.

9 Israel, luota Herraan!

Hän on sinun apusi ja kilpesi.

10 Aaronin suku, luota Herraan!

Hän on sinun apusi ja kilpesi.

11 Te, jotka Herraa pelkäätte, luottakaa Herraan!

Hän on teidän apunne ja kilpenne.

12 Herra muistaa meitä ja siunaa,

hän siunaa Israelin sukua,

hän siunaa Aaronin sukua.

13 Hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät,

niin pieniä kuin suuriakin.

14 Herra lisätköön teitä,

teitä ja teidän lapsianne.

15 Te olette Herran siunaamia,

hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

16 Taivas on Herran taivas,

mutta maan hän on antanut Aadamin lapsille.

17 Eivät kuolleet ylistä Herraa,

ei kukaan hiljaisuuteen laskeutuneista.

18 Mutta me, me ylistämme Herraa,

nyt ja ikuisesti.

Halleluja!

116

Psalmi 116

Pelastetun kiitosuhri

1 Minä rakastan,

sillä Herra kuulee anomiseni äänen

2 ja on kallistanut korvansa puoleeni.

Siksi minä huudan häntä avuksi kaikkina päivinäni.

3 Kuoleman köydet kietoivat minut,

tuonelan ahdistukset kohtasivat minua,

jouduin hätään ja murheeseen.

4 Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä:

“Oi Herra, pelasta minun sieluni!”

5 Herra on armollinen ja vanhurskas,

meidän Jumalamme on laupias.

6 Herra varjelee yksinkertaiset.

Minä olin vajonnut kurjuuteen,

mutta hän pelasti minut.

7 Palaa takaisin lepoosi, sieluni,

sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.

8 Hän pelasti sieluni kuolemasta,

silmäni kyynelistä

ja jalkani kompastumasta –

9 minä saan vaeltaa Herran edessä

elävien maassa.

10 Minä uskon, siksi puhun,

minä, joka olin kovin ahdistettu.

11 Minä sanoin hädän hetkellä:

“Kaikki ihmiset ovat valehtelijoita.”

12 Millä minä korvaan Herralle

kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?

13 Minä kohotan pelastuksen maljan

ja huudan avukseni Herran nimeä.

14 Minä täytän lupaukseni Herralle

koko hänen kansansa edessä.

15 Kallis on Herran silmissä

hänen hurskaittensa kuolema.

16 Oi Herra, minä olen sinun palvelijasi!

Minä olen sinun palvelijasi,

sinun palvelijattaresi poika.

Sinä päästit minut siteistäni.

17 Sinulle minä uhraan kiitosuhrin

ja huudan avukseni Herran nimeä.

18 Minä täytän lupaukseni Herralle

koko hänen kansansa edessä

19 Herran huoneen esipihoissa,

sinun keskelläsi, Jerusalem.

Halleluja!

117

Psalmi 117

Herran uskollisuus pysyy ikuisesti

1 Ylistäkää Herraa, kaikki kansat,

ylistäkää häntä, kaikki kansakunnat!

2 Sillä hänen armonsa on voimallinen meitä kohtaan

ja Herran uskollisuus pysyy ikuisesti.

Halleluja!

118

Psalmi 118

Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

hänen armonsa pysyy ikuisesti!

2 Näin sanokoon Israel,

sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

3 Näin sanokoon Aaronin suku,

sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

4 Näin sanokoot ne, jotka pelkäävät Herraa,

sillä hänen armonsa pysyy ikuisesti.

5 Ahdingossani minä huusin Herraa.

Hän vastasi minulle ja vei minut avaralle paikalle.

6 Herra on minun puolellani, en minä pelkää.

Mitä voi ihminen minulle tehdä!

7 Herra on minun puolellani,

hän on minun auttajani.

Minä saan iloiten katsella vihamiehiäni.

8 Parempi on turvata Herraan

kuin luottaa ihmiseen.

9 Parempi on turvata Herraan

kuin luottaa ylhäisiin.

10 Kaikki kansat piirittivät minua,

mutta Herran nimessä minä nujerran ne.

11 He piirittivät minua joka taholta,

mutta Herran nimessä minä nujerran heidät.

12 Niin kuin mehiläiset he minua piirittivät,

mutta he sammuvat kuin tuli orjantappuroissa.

Herran nimessä minä nujerran heidät.

13 Minua sysättiin rajusti, jotta kaatuisin,

mutta Herra auttoi minua.

14 Herra on minun voimani ja ylistyslauluni,

hän tuli minulle pelastukseksi.

15 Riemun ja pelastuksen huuto

kuuluu vanhurskaitten majoissa:

“Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja.

16 Herran oikea käsi on kohotettu,

Herran oikea käsi tekee väkeviä tekoja!”

17 En minä kuole, vaan elän

ja julistan Herran tekoja.

18 Herra kyllä kuritti minua,

mutta kuolemalle hän ei minua antanut.

19 Avatkaa minulle vanhurskauden portit!

Niistä minä käyn sisälle kiittämään Herraa.

20 Tämä on Herran portti;

vanhurskaat käyvät siitä sisälle.

21 Minä kiitän sinua siitä,

että vastasit minulle

ja tulit minulle pelastukseksi.

22 Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät,

on tullut kulmakivi.

23 Herralta tämä on tullut;

se on ihmeellistä meidän silmissämme.

24 Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt.

Riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä!

25 Oi Herra, pelasta!

Oi Herra, anna menestys!

26 Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

Me siunaamme teitä Herran huoneesta.

27 Herra on Jumala, hän valaisee meitä.

Sitokaa juhlauhri köysillä alttarin sarviin.

28 Sinä olet minun Jumalani, ja sinua minä kiitän,

minun Jumalani, sinua minä ylistän.

29 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

hänen armonsa pysyy ikuisesti!

119

Psalmi 119

Herran sana on kokonaan totuus

1 Autuaita ne, joiden tie on nuhteeton,

jotka vaeltavat Herran opetuksen mukaan.

2 Autuaita ne, jotka pitävät kiinni hänen todistuksistaan,

jotka etsivät häntä koko sydämestään

3 eivätkä tee vääryyttä,

vaan vaeltavat hänen teillään.

4 Sinä olet säätänyt asetuksesi,

että niitä tarkoin noudatettaisiin.

5 Kunpa tieni olisivat vakaat,

että noudattaisin sinun määräyksiäsi!

6 Silloin en joudu häpeään,

kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.

7 Minä kiitän sinua vilpittömin sydämin,

kun opin tuntemaan sinun vanhurskaat tuomiosi.

8 Minä noudatan sinun käskyjäsi ‒

älä minua peräti hylkää.

9 Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana?

Siten, että noudattaa sinun sanaasi.

10 Minä etsin sinua koko sydämestäni.

Älä salli minun eksyä sinun käskyistäsi.

11 Olen kätkenyt sanasi sydämeeni,

etten tekisi syntiä sinua vastaan.

12 Ylistetty olet sinä, Herra!

Opeta minulle säädöksesi.

13 Huulillani minä kerron

kaikki sinun suusi tuomiot.

14 Minä iloitsen sinun todistustesi tiellä,

niin kuin iloitaan kaikesta rikkaudesta.

15 Minä mietiskelen sinun asetuksiasi

ja tarkkailen sinun teitäsi.

16 Minä saan iloni sinun säädöksistäsi.

Sinun sanaasi minä en unohda.

17 Tee palvelijallesi hyvää, että eläisin

ja noudattaisin sinun sanaasi.

18 Poista peite silmiltäni,

niin että voin katsella opetuksesi ihmeitä.

19 Minä olen muukalainen maan päällä,

älä salaa minulta käskyjäsi.

20 Minun sieluni murtuu,

kun se ikävöi kaiken aikaa sinun tuomioitasi.

21 Sinä nuhtelet julkeita, noita kirottuja,

jotka poikkeavat sinun käskyistäsi.

22 Poista minun päältäni häväistys ja halveksunta,

olenhan pitänyt sinun todistuksesi.

23 Ruhtinaatkin istuvat ja puhuvat keskenään minua vastaan,

mutta palvelijasi mietiskelee sinun säädöksiäsi.

24 Myös sinun todistuksesi ovat ihastukseni,

ne ovat minun neuvonantajiani.

25 Minun sieluni on painunut maahan,

virvoita minua sanasi mukaan.

26 Minä kerroin vaelluksestani,

ja sinä vastasit minulle.

Opeta minulle säädöksesi.

27 Auta minua ymmärtämään asetustesi tie,

niin minä mietiskelen sinun ihmeitäsi.

28 Minun sieluni itkee surusta.

Vahvista minua sanasi mukaan.

29 Pidä minut poissa valheen teiltä

ja armossasi opeta minua.

30 Minä olen valinnut uskollisuuden tien,

olen asettanut eteeni sinun säädöksesi.

31 Minä pidän kiinni sinun todistuksistasi, Herra.

Älä saata minua häpeään.

32 Minä juoksen sinun käskyjesi tietä,

sillä sinä avarrat sydämeni.

33 Herra, opeta minulle säädöstesi tie,

niin minä seuraan sitä loppuun asti.

34 Anna minulle ymmärrys,

niin seuraan sinun opetustasi

ja noudatan sitä kaikesta sydämestäni.

35 Opasta minua käskyjesi polulla,

sillä sitä minä haluan.

36 Taivuta sydämeni todistustesi puoleen,

älä väärän voiton puoleen.

37 Käännä silmäni pois katselemasta turhuutta,

virvoita minua tielläsi.

38 Toteuta palvelijallesi sanasi,

joka on annettu sinua pelkääville.

39 Poista häväistykseni, jota kammoan,

sillä sinun tuomiosi ovat hyvät.

40 Kuinka ikävöinkään sinun asetuksiasi!

Virvoita minua vanhurskaudessasi.

41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra,

sinun apusi lupauksesi mukaan,

42 että voisin vastata herjaajalleni.

Sinun sanaasi minä luotan.

43 Älä ota suustani peräti pois totuuden sanaa,

sillä sinun tuomioosi minä panen toivoni.

44 Minä tahdon noudattaa alati sinun opetustasi,

aina ja ikuisesti.

45 Minä saan vaeltaa avaralla paikalla,

sillä olen etsinyt sinun asetuksiasi.

46 Minä puhun sinun todistuksistasi kuninkaiden edessä

enkä joudu häpeään.

47 Minä saan iloni sinun käskyistäsi,

joita minä rakastan.

48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen,

joita rakastan,

ja mietiskelen sinun säädöksiäsi.

49 Muista palvelijallesi antamaasi sanaa,

jonka kautta annoit minulle toivon.

50 Tämä on lohdutukseni kurjuudessani:

sinun sanasi virvoittaa minua.

51 Julkeat ilkkuvat minua kovin,

mutta sinun opetuksestasi minä en poikkea.

52 Minä muistan sinun tuomiosi ikiajoista asti, Herra,

ja saan lohdutuksen.

53 Palava vihastus valtaa minut jumalattomien tähden,

jotka hylkäävät sinun lakisi.

54 Sinun säädöksesi ovat ylistyslauluni

muukalaisuuteni majassa.

55 Yölläkin minä muistan sinun nimeäsi, Herra;

tahdon noudattaa sinun opetustasi.

56 Tämä on tullut osakseni:

noudattaa sinun asetuksiasi.

57 Herra on minun osani;

olen luvannut noudattaa sinun sanaasi.

58 Minä etsin sinun suosiotasi koko sydämestäni,

ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.

59 Minä tutkin teitäni

ja käännän askeleeni sinun todistuksiasi kohti.

60 Minä riennän viivyttelemättä

noudattamaan sinun käskyjäsi.

61 Jumalattomien köydet kiertyvät ympärilleni,

mutta sinun opetustasi minä en unohda.

62 Keskiyölläkin minä nousen kiittämään sinua

sinun vanhurskaista tuomioistasi.

63 Minä olen ystävä kaikille, jotka pelkäävät sinua

ja noudattavat sinun asetuksiasi.

64 Maa on täynnä sinun armoasi, Herra.

Opeta minulle säädöksesi.

65 Herra, hyvin sinä olet palvelijallesi tehnyt,

sanasi mukaan.

66 Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto,

sillä minä luotan sinun käskyihisi.

67 Ennen kuin minut nöyryytettiin, minä eksyin,

mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.

68 Sinä olet hyvä, ja hyvää sinä teet.

Opeta minulle säädöksesi.

69 Julkeat mustamaalaavat minua valheillaan.

Minä noudatan sinun asetuksiasi koko sydämestäni.

70 Heidän sydämensä on turta kuin ihra,

mutta minä saan iloni sinun opetuksestasi.

71 Hyväksi oli minulle, että minut nöyryytettiin,

näin opin sinun säädöksesi.

72 Sinun suusi opetus on minulle arvokkaampi

kuin tuhannet kulta- ja hopeaharkot.

73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet.

Anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.

74 Ne, jotka sinua pelkäävät,

näkevät minut ja iloitsevat,

sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.

75 Herra, minä tiedän,

että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat

ja että uskollisuudessasi sinä olet minua nöyryyttänyt.

76 Sinun armosi lohduttakoon minua,

niin kuin olet palvelijallesi luvannut.

77 Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että eläisin,

sillä sinun opetuksesi on ihastukseni.

78 Joutukoot häpeään julkeat,

koska he syyttävät minua valheellisesti.

Minä tutkiskelen sinun asetuksiasi.

79 Palatkoot minun luokseni ne,

jotka pelkäävät sinua

ja tuntevat sinun todistuksesi.

80 Pysyköön sydämeni vilpittömänä sinun säädöksissäsi,

etten joutuisi häpeään.

81 Minun sieluni riutuu ikävöidessäni valmistamaasi pelastusta,

sinun sanaasi minä panen toivoni.

82 Minun silmäni riutuvat ikävöidessäni sanaasi:

milloin lohdutat minua?

83 Vaikka minusta on tullut kuin nahkaleili savussa,

en ole unohtanut sinun säädöksiäsi.

84 Kuinka monta päivää palvelijallasi vielä on?

Milloin sinä panet täytäntöön vainoojieni tuomion?

85 Julkeat kaivavat minulle kuoppia,

nuo, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.

86 Kaikki sinun käskysi ovat luotettavia.

He vainoavat minua syyttä; auta minua!

87 He ovat miltei tuhonneet minut tässä maassa,

mutta minä en ole hylännyt sinun asetuksiasi.

88 Virvoita minua armosi mukaan,

niin minä noudatan suusi todistusta.

89 Ikuisesti, Herra,

on sinun sanasi vakaa taivaissa.

90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen.

Sinä perustit maan, ja se pysyy.

91 Sinun päätöstesi mukaan ne pysyvät tänäkin päivänä,

sillä ne kaikki palvelevat sinua.

92 Ellei sinun opetuksesi olisi ollut ihastukseni,

olisin menehtynyt kurjuuteeni.

93 En ikinä unohda sinun asetuksiasi,

sillä niillä sinä olet virvoittanut minua.

94 Sinulle minä kuulun, pelasta minut,

sillä minä etsin sinun asetuksiasi.

95 Jumalattomat väijyvät minua tuhotakseen minut,

mutta minä tutkin sinun todistuksiasi.

96 Kaikella täydelliselläkin on rajansa,

sen olen nähnyt,

mutta sinun käskysi ovat hyvin avarat.

97 Kuinka rakastankaan sinun opetustasi!

Kaiken päivää se on mietiskelyni aiheena.

98 Vihollisiani viisaammaksi tekee minut sinun käskysi,

sillä se on ikuisesti minun.

99 Minulla on enemmän ymmärrystä kuin kaikilla opettajillani,

sillä sinun todistuksiasi minä mietiskelen.

100 Minulla on enemmän ymmärrystä kuin vanhoilla,

sillä sinun asetuksiasi minä noudatan.

101 Minä pidän jalkani pois kaikilta pahoilta teiltä

noudattaakseni sinun sanaasi.

102 En ole poikennut sinun säädöksistäsi,

sillä sinä olet opettanut minua.

103 Kuinka suloisia ovatkaan sanasi kielelläni,

hunajaa makeampia suussani!

104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä.

Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.

105 Sinun sanasi on jalkojeni lamppu

ja valo minun polullani.

106 Olen vannonut, ja tahdon sen toteuttaa,

että noudatan sinun vanhurskaita päätöksiäsi.

107 Olen kärsinyt hyvin paljon.

Herra, virvoita minua sanasi mukaan.

108 Kelvatkoot sinulle, Herra,

minun suuni vapaaehtoiset uhrit.

Opeta minulle säädöksesi.

109 Henkeni on aina kämmenelläni,

mutta sinun opetustasi en unohda.

110 Jumalattomat ovat virittäneet ansan minun eteeni,

mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.

111 Sinun todistuksesi ovat ikuinen perintöosani,

ne ovat sydämeni ilo.

112 Olen taivuttanut sydämeni noudattamaan sinun säädöksiäsi,

aina ja loppuun asti.

113 Kaksimielisiä minä vihaan,

mutta sinun opetustasi minä rakastan.

114 Sinä olet kätköpaikkani ja kilpeni,

sinun sanaasi minä panen toivoni.

115 Menkää pois luotani, te pahantekijät!

Minä tahdon pitää Jumalani käskyt.

116 Tue minua lupauksesi mukaan, että eläisin,

äläkä saata minua toivossani häpeään.

117 Vahvista minua, niin minä pelastun

ja tarkastelen aina sinun säädöksiäsi.

118 Sinä hylkäät kaikki, jotka eksyvät säädöksistäsi,

sillä valhetta on heidän petollisuutensa.

119 Niin kuin kuonan sinä hävität kaikki maan jumalattomat.

Sen tähden minä rakastan sinun todistuksiasi.

120 Sinun pelostasi vapisee ruumiini,

minä pelkään sinun tuomioitasi.

121 Olen tehnyt sitä,

mikä on oikein ja vanhurskasta,

älä jätä minua sortajieni käsiin.

122 Ole palvelijasi takaaja hänen hyväkseen,

älä salli röyhkeiden minua sortaa.

123 Silmäni ikävöivät pelastusta

ja sinun vanhurskasta lupaustasi.

124 Tee palvelijallesi armosi mukaan

ja opeta minulle säädöksesi.

125 Minä olen sinun palvelijasi,

anna minulle ymmärrys,

että tuntisin sinun todistuksesi.

126 Nyt on aika Herran toimia ‒

sinun lakiasi rikotaan!

127 Mutta minä rakastan sinun käskyjäsi

enemmän kuin kultaa,

enemmän kuin puhdasta kultaa.

128 Minä pidän kaikkia sinun asetuksiasi oikeina,

kaikkia valheen teitä minä vihaan.

129 Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi,

siksi minun sieluni säilyttää ne.

130 Kun sinun sanasi avautuvat, ne valaisevat

ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.

131 Minä avaan suuni ja huohotan,

sillä minä kaipaan sinun käskyjäsi.

132 Käänny puoleeni ja armahda minua,

niin kuin on oikein niitä kohtaan,

jotka sinun nimeäsi rakastavat.

133 Tee askeleeni vakaiksi sanallasi,

ettei mikään vääryys minua hallitse.

134 Vapauta minut ihmisten sorrosta,

niin minä noudatan sinun asetuksiasi.

135 Valaise kasvosi palvelijallesi

ja opeta minulle säädöksesi.

136 Silmäni vuotavat kyynelvirtoja,

kun sinun opetustasi ei noudateta.

137 Herra, sinä olet vanhurskas,

ja sinun tuomiosi ovat oikeamielisiä.

138 Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa

ja suuressa uskollisuudessa.

139 Kiivauteni on kuluttanut minut,

sillä ahdistajani ovat unohtaneet sinun sanasi.

140 Sinun sanasi on koeteltu ja puhdas,

palvelijasi rakastaa sitä.

141 Vähäinen minä olen ja halveksittu,

mutta sinun asetuksiasi en ole unohtanut.

142 Sinun vanhurskautesi on ikuinen vanhurskaus,

ja sinun opetuksesi on totuus.

143 Hätä ja ahdistus ovat kohdanneet minua,

mutta sinun käskysi ovat ihastukseni.

144 Sinun todistuksesi ovat ikuisesti vanhurskaat,

anna minulle ymmärrys, että eläisin.

145 Kaikesta sydämestäni minä huudan sinua,

vastaa minulle, Herra.

Minä tahdon noudattaa sinun säädöksiäsi.

146 Minä huudan sinua, pelasta minut.

Silloin minä noudatan sinun todistuksiasi.

147 Jo ennen aamun valkenemista minä huudan apua,

sinun sanoihisi minä panen toivoni.

148 Ennen yön vartiohetkiä

silmäni tutkiskelevat sinun sanaasi.

149 Kuule minun ääneni armosi mukaan.

Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.

150 Lähellä ovat ilkeät vainoojat,

sinun laistasi he ovat kaukana.

151 Lähellä olet sinä, Herra.

Kaikki sinun käskysi ovat totuus.

152 Jo kauan olen tiennyt todistuksistasi,

että sinä olet perustanut ne iäti pysyviksi.

153 Näe kurjuuteni ja pelasta minut,

sillä minä en unohda sinun opetustasi.

154 Aja minun asiani ja lunasta minut,

virvoita minua lupauksesi mukaan.

155 Kaukana on pelastus jumalattomista,

sillä he eivät välitä sinun käskyistäsi.

156 Monet ovat sinun armotekosi, Herra,

virvoita minua oikeutesi mukaan.

157 Monta on minulla vainoojaa ja ahdistajaa,

mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.

158 Minä näen petturit, ja minua inhottaa,

koska he eivät noudata sinun sanaasi.

159 Katso, minä rakastan sinun asetuksiasi,

Herra, virvoita minua armossasi.

160 Sinun sanasi on kokonaan totuus,

ja kaikki sinun vanhurskaat päätöksesi pysyvät ikuisesti.

161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä,

mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.

162 Minä riemuitsen sinun sanastasi

niin kuin suuren saaliin löytäjä.

163 Valhetta minä vihaan ja inhoan,

sinun opetustasi minä rakastan.

164 Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua

vanhurskaiden tuomioittesi tähden.

165 Suuri rauha on niillä,

jotka rakastavat sinun opetustasi,

eikä heille tule kompastusta.

166 Minä odotan pelastusta sinulta, Herra,

ja teen käskyjesi mukaan.

167 Sieluni noudattaa sinun todistuksiasi;

minä rakastan niitä suuresti.

168 Minä noudatan sinun asetuksiasi ja todistuksiasi,

sillä kaikki tieni ovat sinun edessäsi.

169 Tulkoon valitushuutoni sinun eteesi, Herra,

anna minulle ymmärrys sanasi mukaan.

170 Tulkoon anomiseni sinun eteesi,

pelasta minut lupauksesi mukaan.

171 Vuodattakoot huuleni ylistystä,

sillä sinä opetat minulle säädöksesi.

172 Laulakoon kieleni lupauksestasi,

sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaita.

173 Olkoon sinun kätesi apunani,

olenhan valinnut sinun asetuksesi.

174 Minä ikävöin pelastusta sinulta, Herra,

ja sinun opetuksesi on minun ihastukseni.

175 Saakoon sieluni elää ja ylistää sinua,

sinun tuomiosi auttakoot minua.

176 Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas.

Etsi palvelijaasi,

sillä sinun käskyjäsi minä en unohda.

120

Psalmi 120

Rauhaa kaipaavan rukous

1 Matkalaulu.

Ahdistuksessani minä huudan Herraa,

ja hän vastaa minulle.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisilta huulilta,

petolliselta kieleltä.

3 Mitä hän sinulle antaakaan ja mitä siihen lisää,

sinä petollinen kieli:

4 soturin teräviä nuolia

ja kinsteripensaan tulisia hiiliä!

5 Voi minua,

sillä minä asun muukalaisena Mesekissä,

oleskelen Keedarin telttojen keskellä!

6 Kauan on sieluni asunut niiden seurassa,

jotka vihaavat rauhaa.

7 Minä tahdon rauhaa,

mutta jos sanankin sanon,

he ovat valmiit sotaan.

121

Psalmi 121

Herra on sinun varjelijasi

1 Matkalaulu.

Minä nostan silmäni vuoria kohti ‒

mistä minulle tulee apu?

2 Apu minulle tulee Herralta,

häneltä, joka on tehnyt taivaan ja maan.

3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua,

sinun varjelijasi ei torku.

4 Katso, ei torku eikä nuku

hän, joka Israelia varjelee.

5 Herra on sinun varjelijasi,

Herra on suojaava varjo oikealla puolellasi.

6 Päivällä ei aurinko vahingoita sinua

eikä kuu yöllä.

7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta,

hän varjelee sinun sielusi.

8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi

nyt ja ikuisesti.

122

Psalmi 122

Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille!

1 Daavidin matkalaulu.

Minä iloitsin, kun minulle sanottiin:

“Menkäämme Herran huoneeseen.”

2 Meidän jalkamme seisovat

sinun porteissasi, Jerusalem.

3 Jerusalem on rakennettu kuin kaupunki,

joka on liitetty yhteen.

4 Sinne nousevat sukukunnat,

Herran sukukunnat,

niin kuin Israelille on säädetty,

kiittämään Herran nimeä.

5 Sillä siellä ovat tuomioistuimet,

Daavidin huoneen istuimet.

6 Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille!

Ne, jotka sinua rakastavat,

saavat levon ja rauhan.

7 Vallitkoon rauha muuriesi sisällä,

levollisuus linnoissasi!

8 Veljieni ja ystävieni tähden tahdon lausua:

olkoon sinulla rauha.

9 Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden

tahdon etsiä sinun parastasi.

123

Psalmi 123

Halveksittujen avunpyyntö

1 Matkalaulu.

Minä nostan silmäni sinua kohti,

joka asut taivaissa.

2 Katso, niin kuin palvelijoiden silmät

katsovat heidän isäntiensä kättä

ja niin kuin palvelijattaren silmät

katsovat hänen emäntänsä kättä,

niin meidän silmämme katsovat Herran,

meidän Jumalamme, puoleen,

kunnes hän armahtaa meitä.

3 Armahda meitä, Herra, armahda meitä,

sillä kylliksi olemme jo saaneet halveksuntaa.

4 Sielumme on jo saanut aivan kyllikseen

ylimielisten pilkasta,

ylpeitten ylenkatseesta.

124

Psalmi 124

Herra on auttajamme

1 Daavidin matkalaulu.

Ellei Herra olisi ollut puolellamme ‒

näin sanokoon Israel ‒

2 ellei Herra olisi ollut puolellamme

ihmisten noustessa meitä vastaan,

3 he olisivat nielleet meidät elävältä,

kun heidän vihansa syttyi meitä kohtaan.

4 Silloin vedet olisivat huuhtoneet meidät mukanaan,

virta olisi tulvinut sielumme yli,

5 kuohuvat vedet olisivat tulvineet

meidän sielumme yli.

6 Kiitetty olkoon Herra,

joka ei antanut meitä heidän hampaittensa raadeltaviksi.

7 Meidän sielumme pääsi pakoon

kuin lintu pyydystäjien ansasta.

Ansa särkyi, ja me pääsimme pakoon.

8 Meidän apumme on Herran nimessä,

hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

125

Psalmi 125

Rauha Israelille!

1 Matkalaulu.

Jotka Herraan turvaavat,

ovat kuin Siionin vuori.

Se ei horju vaan pysyy ikuisesti.

2 Vuoret ympäröivät Jerusalemia,

ja Herra ympäröi kansaansa,

nyt ja ikuisesti.

3 Jumalattoman valtikka ei pysy

vanhurskaitten arpaosan yllä,

jotta vanhurskaat eivät ojentaisi käsiään vääryyteen.

4 Herra, tee hyvää hyville

ja sydämeltään oikeamielisille.

5 Mutta ne, jotka poikkeavat mutkaisille teilleen,

Herra vieköön pois yhdessä väärintekijöiden kanssa.

Rauha Israelille!

126

Psalmi 126

Kyynelin kylvetään, riemuiten leikataan

1 Matkalaulu.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,

me olimme kuin unta näkevät.

2 Silloin suumme täyttyi naurusta ja kielemme riemusta.

Silloin sanottiin kansojen keskuudessa:

“Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan.”

3 Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan,

ja siitä me iloitsemme!

4 Herra, palauta meidät ennallemme,

niin kuin uomat täyttyvät vedellä Etelämaassa.

5 Jotka kyynelin kylvävät,

ne riemuiten leikkaavat.

6 Joka itkien lähtee matkaan kylvösiementä vieden,

se riemuiten palaa lyhteitään kantaen.

127

Psalmi 127

Lapset ovat Herralta saatu perintö

1 Salomon matkalaulu.

Jos Herra ei taloa rakenna,

turhaan sen rakentajat näkevät vaivaa.

Jos Herra ei kaupunkia varjele,

turhaan sen vartija valvoo.

2 Turhaan te nousette varhain,

istutte yömyöhään ja syötte murehtien leipänne.

Hän kyllä sallii ystävälleen unen.

3 Katso, lapset ovat Herralta saatu perintö,

kohdun hedelmä on palkka.

4 Kuin nuolet sankarin kädessä,

ovat nuoruudessa saadut pojat.

5 Onnellinen se mies,

jonka nuolikotelo on niitä täynnä!

He eivät joudu häpeään,

kun puhuvat portissa vihollistensa kanssa.

128

Psalmi 128

Herraa pelkäävää siunataan

1 Matkalaulu.

Autuas on jokainen, joka pelkää Herraa

ja vaeltaa hänen teitään.

2 Sinä saat nauttia vaivannäkösi hedelmistä.

Onnellinen olet sinä, sinun käy hyvin!

3 Vaimosi on kuin hedelmällinen viiniköynnös huoneesi perällä,

lapsesi kuin öljypuun taimet pöytäsi ympärillä.

4 Katso, tällaisen siunauksen saa mies,

joka pelkää Herraa.

5 Herra siunatkoon sinua Siionista,

niin että saat katsella Jerusalemin menestystä

kaikkina elinpäivinäsi,

6 ja saat nähdä lastesi lapset.

Rauha Israelille!

129

Psalmi 129

Siionin vihollisten voimattomuus

1 Matkalaulu.

Kovin he ovat ahdistaneet minua nuoruudestani asti ‒

näin sanokoon Israel ‒

2 kovin he ovat ahdistaneet minua nuoruudestani asti

mutta eivät ole mahtaneet minulle mitään.

3 Kyntäjät ovat selkääni kyntäneet

ja vetäneet pitkät vaot.

4 Mutta Herra on vanhurskas,

hän on katkonut jumalattomien köydet.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin

kaikki, jotka vihaavat Siionia.

6 Olkoot he kuin katoilla kasvava ruoho,

joka kuivuu ennen korrelle puhkeamista.

7 Siitä ei leikkaaja täytä kouraansa,

ei lyhteensitoja syliään,

8 eivätkä ohikulkijat sano:

“Herran siunaus tulkoon teille.

Me siunaamme teitä Herran nimessä.”

130

Psalmi 130

Syvyyksistä minä huudan sinua, Herra

1 Matkalaulu.

Syvyyksistä minä huudan sinua, Herra.

2 Herra, kuule minun ääneni.

Kuunnelkoot korvasi tarkoin rukousteni ääntä.

3 Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,

Herra, kuka silloin kestää?

4 Mutta sinun luonasi on anteeksiantamus,

että sinua pelättäisiin.

5 Minä odotan Herraa,

minun sieluni odottaa,

ja hänen sanaansa minä panen toivoni.

6 Sieluni odottaa Herraa

hartaammin kuin vartijat aamua,

vartijat aamua.

7 Pane, Israel, toivosi Herraan,

sillä Herran luona on armo,

hänen luonaan on täysi lunastus.

8 Hän lunastaa Israelin

kaikista sen synneistä.

131

Psalmi 131

Nöyrä tyytyminen Jumalan tahtoon

1 Daavidin matkalaulu.

Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä,

eivätkä silmäni ole korskeat.

En puuhaile asioiden parissa,

jotka ovat minulle liian suuria

ja liian ihmeellisiä.

2 Totisesti, minä olen tyynnyttänyt

ja rauhoittanut sieluni.

Niin kuin vieroitettu lapsi äidin helmassa,

niin kuin vieroitettu lapsi,

niin on minun sieluni.

3 Pane toivosi Herraan, Israel,

nyt ja ikuisesti!

132

Psalmi 132

Siion on Herran asuinpaikka

1 Matkalaulu.

Herra, muista Daavidin hyväksi

kaikki hänen kärsimyksensä,

2 hänen, joka vannoi valan Herralle

ja teki lupauksen Jaakobin Väkevälle:

3 “Totisesti, en mene kotitelttaani

enkä nouse leposijalleni,

4 en suo silmilleni unta

enkä silmäluomilleni lepoa,

5 ennen kuin löydän paikan Herralle,

asuinsijan Jaakobin Väkevälle.”

6 Katso, me kuulimme siitä Efratassa,

me löysimme sen Jaarin kedoilta.

7 Menkäämme hänen asumukseensa,

kumartukaamme hänen jalkojensa astinlaudan eteen.

8 Nouse, Herra, lepopaikkaasi,

sinä ja sinun väkevyytesi arkku.

9 Sinun pappisi pukeutukoot vanhurskauteen,

ja sinun hurskaasi riemuitkoot.

10 Palvelijasi Daavidin tähden,

älä torju voideltusi kasvoja.

11 Herra on vannonut Daavidille,

ja totisesti, hän ei peräänny siitä:

“Sen, joka on sinun ruumiisi hedelmä,

minä asetan valtaistuimellesi.

12 Jos sinun poikasi pitävät minun liittoni

ja todistukseni, jotka minä heille opetan,

niin heidänkin poikansa saavat ainaisesti

istua sinun valtaistuimellasi.”

13 Sillä Herra on valinnut Siionin,

hän on halunnut sen asuinpaikakseen:

14 “Tämä on minun lepopaikkani ainaisesti,

tässä minä asun, tänne olen halunnut.

15 Siionin ravinnon minä siunaan runsaasti,

sen köyhille minä annan kylliksi leipää.

16 Sen pappien ylle minä puen pelastuksen,

ja sen hurskaat iloitsevat ja riemuitsevat.

17 Siellä minä annan nousta Daavidille sarven,

asetan paikoilleen voideltuni lampun.

18 Hänen vihollisensa minä puen häpeään,

mutta hänen päässään loistaa hänen kruununsa.”

133

Psalmi 133

Veljessovun siunaus

1 Daavidin matkalaulu.

Kuinka hyvää ja suloista onkaan,

kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä!

2 Se on kuin pään päälle vuodatettu jalo öljy,

jota valuu partaan, Aaronin partaan,

öljy, jota tippuu hänen viittaansa liepeisiin.

3 Se on kuin Hermonin kaste,

joka laskeutuu Siionin vuorille.

Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen,

ikuisen elämän.

134

Psalmi 134

Psalmi yövartiossa

1 Matkalaulu.

Kiittäkää Herraa, kaikki te Herran palvelijat,

jotka öisin seisotte Herran huoneessa.

2 Kohottakaa kätenne pyhäkössä

ja kiittäkää Herraa!

3 Herra siunatkoon sinua Siionista,

hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.

135

Psalmi 135

Herran nimi pysyy ikuisesti

1 Halleluja!

Ylistäkää Herran nimeä!

Ylistäkää, te Herran palvelijat,

2 jotka seisotte Herran huoneessa,

meidän Jumalamme huoneen esipihoissa.

3 Ylistäkää Herraa,

sillä Herra on hyvä,

laulakaa kiitosta hänen nimelleen,

sillä se on suloinen.

4 Sillä Herra on valinnut Jaakobin omakseen,

Israelin erityiseksi omaisuudekseen.

5 Minä tiedän, että Herra on suuri,

meidän Herramme on kaikkia jumalia suurempi.

6 Kaiken, mitä Herra tahtoo,

hän tekee taivaassa ja maan päällä,

merissä ja kaikissa syvyyksissä.

7 Hän nostaa pilvet maan ääristä,

tekee sateen ja salamat

ja tuo tuulen varastoistaan.

8 Hän on se, joka löi Egyptin esikoiset,

niin ihmisten kuin eläintenkin.

9 Hän lähetti tunnustekoja ja ihmeitä

sinun keskellesi, Egypti,

faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan vastaan.

10 Hän löi monet kansat

ja tuotti surman väkeville kuninkaille –

11 Siihonille, amorilaisten kuninkaalle,

ja Oogille, Baasanin kuninkaalle ‒

ja kaikille Kanaanin valtakunnille

12 ja antoi heidän maansa perintöosaksi,

perintöosaksi kansalleen Israelille.

13 Herra, sinun nimesi pysyy ikuisesti,

sinun muistosi, Herra, polvesta polveen.

14 Herra hankkii kansalleen oikeuden

ja armahtaa palvelijoitaan.

15 Kansojen epäjumalat ovat hopeaa ja kultaa,

ihmiskätten tekoa.

16 Suu niillä on, mutta ne eivät puhu,

silmät, mutta ne eivät näe.

17 Korvat niillä on, mutta ne eivät kuule,

henkäystäkään ei ole niiden suussa.

18 Niiden tekijät tulevat niiden kaltaisiksi,

kaikki, jotka niihin turvaavat.

19 Israelin suku, kiittäkää Herraa!

Aaronin suku, kiittäkää Herraa!

20 Leevin suku, kiittäkää Herraa!

Herraa pelkäävät, kiittäkää Herraa!

21 Kohotkoon Herralle kiitos Siionista,

hänelle, joka asuu Jerusalemissa.

Halleluja!

136

Psalmi 136

Herran armo pysyy ikuisesti

1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä –

hänen armonsa pysyy ikuisesti.

2 Kiittäkää jumalien Jumalaa,

hänen armonsa pysyy ikuisesti.

3 Kiittäkää herrojen Herraa,